1985-2011

Vielä 2011-01-25 kesken

Tshekin uskovia pakolaisia oli asettunut Lescszynskien kreivikunnan maille Lesznoon, Puolaan jo 1516, ja aikaa myöten seudulle oli muodostunut suuri ja hyvinvoiva pakolaisyhteisö. Vuonna 1547 Lescszynskien Leszno sai kaupunkioikeudet. Rafael IV Leszczynskin aikana kaupunkiin perustettiin koulu, ja Rafael V Leszczynskin (1579-1636) aikana koulu sai rinnalleen latinakoulun eli gymnasiumin. Kreivi Rafael V oli Puolan kalvinistien johtaja, ja kun Veljesseurakunnan eli Jednota Bratrskan ja Puolan kalvinistien välillä Ostrogin synodissa 1627 oli syntynyt veljessopu, ei esteitä yhteistyölle ollut.

Vuonna 1618 alkanut sota Tshekinmaan kristittyjen hävittämiseksi on muuttanut koko Euroopan yhdeksi sotatantereeksi. Katoliset ovat heti sodan alussa saaneet Prahan valtaansa. Suuret teurastukset ovat alkaneet. Viimeistenkin tshekkiläisten uskovien on nyt paettava maasta. Tshekkiläisten uskovien valmistautuessa matkalle vuorten yli Lesznoon, Puolaan, oli koulun johtajana oli Jan Rybinski sekä toisena opettajana Michael Henrici.

Komenskin johtamat pakolaiset ylittävät Tshekinmaan ja Puolan rajan tammikuun lopulla 1628. Vielä samana vuonna Jan Amoksen ja Maria Dorothean perheeseen syntyy tytär, Elisabeth.

Lesznossa Jan Amos Komenski toimii ensin ala-asteen opettajana. Vuonna 1629 Jan Amos siirtyy opettajaksi ylä-asteelle, jossa oppilaille opetetaan latinaa, joka on sen ajan Euroopan yliopistojen opetuskieli.

Komenskin 1623 julkaistu Maailman labyrintti ja sydämen paratiisi olisi yksin riittänyt tekemään kirjoittajastaan kuuluisan. Kralicen raamatun ohella siitä tulikin tshekkiläis-moravialaisen pakolaisseurakunnan perusteos. Sitä kutsutaankin vanhan tshekkiläisen kirjallisuuden helmeksi ja maailmankirjallisuuden mestariteokseksi. Mutta vastuu seurakunnasta pakotti Lesznoon muuttaneen kirjailijan käytännön koulutyön pariin.

Tällä välin katoliset armeijat ovat pakottaneet Tanskan vetäytymään sodasta, ja protestanttien asema koko Euroopassa näyttää lähes toivottomalta. Katoliset joukot ovat jo saavuttamassa Itämeren rannikot, kun Ruotsi vuonna 1630 tekee maihinnousun Itämeren rannikolle, ja ottaa sotanäyttämön haltuunsa vahvalla kädellä. Lesznon pakolaistenkin keskuudessa herää toivo, että ehkä tässä vielä päästään takaisin Moraviaan ja Tshekkeihin, ja toivo tarttuu myös Komenskiin. Hän kirjoittaa kirjan Raj cirkve znovu se rozzelenavajici, jinak Raj cesky, (Uudestaan viheriöitsevän kirkon paratiisi kuin Tshekin paratiisi).

Mutta sota on silti sotaa. Seurakuntakin on vaarassa raaistua ja tarvitsee opastusta. Seurakunnan opastuksessa Komenski turvautuu englantilaisten puritaanien apuun ja muokkaa Lewis Baylyn menestyskirjan "Vanhurskauden harjoituksesta" tshekkiläisten tarpeita varten.

Profeetallisen nimen saanut kirja Bazuine de genaden jaar voor de bohemishe natie (Tshekinmaan kansan armovuoden pasuuna) ei toteutunut pakolaisten toivomalla tavalla, mutta sitä Komenski ei vielä tiedä. Sama toivetta Komenski elättää kirjassa Haggaeus redivivus (Haggain kirja uudessa tarkastelussa); Tshekinmaan vapautusta odottava Komenski kirjoittaa jopa Opetusopin (Didactica) vapautetun Tshekinmaan kouluja varten, mutta toivo herätysliikkeen paluusta ja uudesta noususta Tshekinmaalla ei toteudu Komenskin odottamalla tavalla. Jatkoa oli kyllä tulossa, mutta aivan toisella tavalla, kuin mitä kolmikymmenvuotista sotaansa käyvä Eurooppa olisi osannut aavistaa.

Kun Jednotaan kuuluva tshekkiläinen aatelismies Karl z Zerotina toimittaa pakolaisseurakunnalle painokoneet, saattaa oppikirjojen tuotanto saattaa jatkua, nyt vain uusissa oloissa. Lesznosta tulee Jednotan yhä enemmän kirkollistuneen ja maallistuneen haaran portti maailmalle, eikä edes Komenski tiedä, että Jednotan uusi tuleminen tulisi alkamaan aivan toista kautta, ja vasta sata vuotta myöhemmin.

Vuonna 1631 koulumaailman uudistaja selvittää suhteensa Totuuteen ja tietoon filosofisessa traktaatissa J.A. Comeniuksen jumalallisen valon uudistama luonnonfilosofia (J.A. Comenii Physicae ad lumen divinum reformatae synopsis). Maailmankatsomuksensa hän esittää maailmankatsomuksensa kirjassa Ensimmäinen filosofia (Prima Philosophia). Lesznossa ilmestyvät myös jo aiemmin kirjoitettu "Maailman labyrintti ja Sydämen paratiisi". Mutta rutto ahdistaa pakolaisia myös Lesznossa. Komenski kirjoittaa tietonsa siitä, miten ruttoa voidaan torjua, ja painattaa kirjasen "Lyhyt selostus rustosta", (saks. Kurzer Bericht über die Pest).

Opettajan toimensa ohella Komenski oli ryhtynyt kirjoittamaan kipeimmin tarvittavia oppikirjoja. Hän kirjoittaa fysiikan oppikirjan, geometrian oppikirjan, "Lyhyen kosmografian" eli oppikirjan astronomiasta ja maantiedosta sekä "Siviili- eli poliittinen historia" ja oppikirja antiikin historiasta. Fysiikan oppikirja Physicae Synopsis - Fysiikan Synopsis painetaan Leipzigissä 1633 sekä käännöksinä Amsterdamissa 1645 ja Lontoossa 1651. Komenskin Lesznossa julkaisema Geometria oli jo hävinnyt historian hämärään, kun se 1931 uudestaan löydetään.

Kirjasta "Kielten avoin ovi" (Janua linguarum reserata), tai lyhyesti "Janua" ilmestyy 1632 uusi, täydennetty laitos ja siitä tulee heti oikea bestseller, joka tekee Komenskin latinalaisen nimen Comenius tunnetuksi maailmalla. Kirja ilmestyi kohta kahdellatoista Euroopan kielellä sekä arabiaksi, persiaksi, turkiksi ja jopa hindiksi - sanovatpa jotkut sen ilmestyneen mongoliaksikin.

Samalla kaudella syntyvät kirjat Esineiden avoin ovi (Janua rerum reserata, Leszno 1631 osittain ja Leyden 1681) sekä Kristillisyyden kaiken kattava viisaus.

Komenskin koulujärjestyksen pohjana on veljesseurakunnan kouluista saatu kokemus. Lapsi kasvatettiin kotona ja alkeiskoulukin oli äidinkielinen. Sitten siirryttiin yhteisön omaan alkeiskouluun, jossa opeteltiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan; myös käytännön taidoille ja käsityölle annettiin paljon huomiota. Vasta yläasteella, eli latinakoulussa opeteltiin latinaa, mutta niin tehokkaasti, että katoliset sivustakatsojat usein väittivät paholaisen auttavan lahkolaisia omaksumaan kielitaidon muutamassa kuukaudessa. Kirjassa Informatorium skoly materske (Äidin koulun kotiopettaja) Komenski esittää koulujärjestyksen ensimmäisen vaiheen kasvatusohjelman.

Komeniuksen Jednotan koteja varten laatiman "Äidin koulun kotiopettaja" eli "Äidin koulu" julkaistiin Lesznossa ensin tshekin, sitten saksan ja puolan kielellä. Latinankielinen versio kirjasta Informatorium scholae maternae julkaistiin vasta vuonna 1653, kun Komenius itse on koulunjohtajana Unkarin kalvinistien kutsumana Transilvanian Saros-Patakissa.

Vieraiden kielten opetusta ei aloiteta ennen kahdettatoista ikävuotta. Mutta myös kielten opiskelulle omistettu aika on rajallinen; sitä tärkeämpää on koulutuksen ja kasvatuksen yleisilme, yhtenäisen kokonaiskuvan saavuttaminen kaikesta ja koulutettavan henkilökohtainen edistyminen tiedosta viisauteen. Tämä päämäärä, josta Komenski käyttää nimeä "pansofia", on Komenskin mielessä ollut jo varhain, mutta monta kertaa ehtivät katoliset kerettiläisten metsästäjät polttaa hänen käsikirjoituksensa, ennen kuin ne lopulta valmistuivat painokuntoon.

Kirjassa Janua linguarum reserata Komenski esittää keinot, miten kieliä opitaan, ja ehdot, joiden mukaan kielten oppikirjat on laadittava, mikäli kieltenopiskelusta halutaan tehdä helppoa ja mielekästä. Myöhemmin, kun Komenski oli Ruotsin valtion palveluksessa oppikirjojen laatijana, käytiin kuningatar Kristiinan ja Komenskin välillä kirjan suosiosta kertova keskustelu. Kuningatar, joka puhui hyvin latinaa, kertoi oppineensa sitä juuri Komenskin kirjoittamasta kirjasta.

Ruotsi tuli sotaan mukaan Stralsundin vapaakaupungin kutsusta, sillä Tshekeissä saavuttamansa menestyksen huumaamana "Pyhän" Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisari Ferdinand II (1618-1637) ja Baijerin herttua Maksimilian I olivat päättäneet hävittää protestantit ja muut "kerettiläiset" koko Euroopasta, mistä Ruotsin "kerettiläiset" luterilaiset eivät oikein tykkää.

Katolisten armeijat olivat jo saavuttaneet Itämeren ja piirittivät Stralsundia. Uhkaavassa tilanteessa protestantit ja heidän apunaan olleet reformoidut skotit terästäytyivät, Ruotsi ja Tanska unohtivat hetkeksi keskinäiset riitansa ja yhteisin ponnistuksin hyökkääjä saadaan torjuttua. Keisarillinen armeija oli kokenut ensimmäisen suuren tappionsa hetkellä, jolloin katolinen maailma jo valmistautui laulamaan De Deumia protestanttien maaosan laajuisen joukkoteurastuksen kunniaksi.

Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolf sotilaallista ja moraalista voittokulkua kesti muutaman vuoden, mutta sillä oli hintansa. Kustaa II Adolf kuoli Lützenin taistelussa 6.11.1932. Taistelu toki voitettiin, mutta protestanttinen rintama oli menettänyt arvovaltaisen johtajansa. Kustaa II Adolfin saavuttaman alkumenestyksen aikana Tshekkiläiset kristityt alkoivat jo palailla Prahaan, mutta protestanttien menestys ei ollut pysyvää. Vuonna 1634 Ruotsi koki musertavan tappion Nordlingenin taistelussa ja joutui liittoutumaan Ranskan kanssa "Pyhää" Saksalais-roomalaista imperiumia vastaan.

Taistelujen jatkuessa sota raaistui, eikä sillä näyttävän loppua ollenkaan, niin tasaväkisiä olivat armeijat. Katolisten ongelmana olivat epäluotettavat sotapäälliköt ja huonosti motivoitunut armeija. Ruotsin johtoon tuli alaikäinen kuningatar, mutta Ruotsin ja protestanttien onneksi holhoojahallitusta johtaneen valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan hermot pitivät ja taisipa hänellä olla hitunen järkeäkin päässä.

Katolisten keisari Ferdinand II kuolee 1637 ja Ferdinand III (1637-1657) jatkaa tshekin, "Pyhän" Roomalais-saksalaisen imperiumin ja Unkarin kuninkaana katolisten epäpyhää sotaa kirkon tyttäriä ja kristittyjä vastaan.

Komenskin ensimmäinen työrupeama Lesznossa, (Leszno; saksaksi Lissa), Puolassa, kesti kolmetoista vuotta. Vuonna 1632 Jan Amos Komenski oli valittu veljesseurakunnan vanhimmaksi eli piispaksi valvomaan Jednotan saarnaajakoulutusta ja seuraamaan muun kristikunnan julkaisutoimintaa.

Samalla kun hän yhä jatkaa oppikirjojen laatimista, joutuu hän yhä enemmän seuraamaan koko protestanttisen maailman kohtaloita ja ottamaan niihin kantaa.

Vuonna 1633 ilmestyy Komenskilta Physicae Synopsis, katsaus siihen, mitä hänen aikanaan fysiikan alalta tiedettiin.

Vuonna 1634 Komenski saa valmiiksi ensimmäisen merkittävän Euroopassa koskaan kirjoitetun systemaattisen opetusopin (Didactica Magna) latinankielisen käsikirjoituksen, mutta se jää toistaiseksi julkaisematta - varojen puutteessa.

Vuonna 1636 ilmestyy "Spiegel guter Obrigkeit", (Hyvän hallinnon peili).

Vuonna 1637 painetulla kirjoituksellaan Cesta Pokoje (Rauhan tie) Komenski pyrkii sovittelemaan kristikunnan konflikteja.

Jo 1638 Komenskia kutsutaan Ruotsin koululaitosta uudistamaan, mutta hän pitää työtään Lesznossa ruotsalaisten tarjousta tärkeämpänä.

Noin vuonna 1638 Komenski julkaisee Suuren opetusopin, "Didactica Magnan" latinankielisenä versiona, sillä toivo sen tshekinkielisen version julkaisemisesta alkoi hiipua.

-- vasta 1657 Amsterdamissa Opera Didactica omnian ensimmäisenä osana… TARKISTA ..

1641 .. Komenski Englannissa

Komenskin tietämättä oli Komenskin Lontoossa asuva preussilainen ystävä Samuel Hartlib (k. 1662) julkaissut kirjan Johdanto Komenskin yrityksiin (Conatuum Comenianorum praeludia). Kirjassaan Hartlib kertoo Komenskin kokonaisvaltaisesta maailmankatsomuksesta, hänen ajattelustaan ja pansofia-ohjelmasta koulutyön uudistamiseksi. Kirjan toinen painos ilmestyy Oxfordissa 1638.

Komenskin maine ja hänen teesinsä kokonaisvaltaisesta opetuksesta tullessa yhä tunnetummaksi maailmalla hänelle alkaa sadella kutsuja ympäri maailmaa. Häntä on houkuteltu Ruotsiin jo 1638, mutta vielä silloin hän ei ottanut tarjousta vastaan. Ranskan pääministeri, kardinaali Richelieu (1585-1642) haluaisi häntä Ranskaan pansofista korkeakoulua perustamaan, Harwardin vastaperustettuun korkeakouluunkin tarvittaisiin rehtoria, ja Liettuassa tarvittaisiin johtajaa kalvinistien kouluihin. Komenski valitsee kuitenkin Englannin ja Ranskaan lähtee Komenskin ystävä Joachim Hübner.

Matka Englantiin alkaa myrskyisesti. Vasta toisella laivalla hän pääsee perille, mutta sitten häntä ovatkin ottamassa vastaan alan asiantuntijat Parlamentin jäsenten johdolla.

Englannissa Komenski kirjoittaa ohjelmaluonnoksen tapaisen kirjan "Valon tie" (Via Lucis) "Valon korkeakoulujen" perustamiseksi ja mietteitä siitä, miten tieteitä pitäisi kehittää. Olikohan Komenski heittänyt helmiä sioille? Vuonna 1662 Englantiin perustetaan Kuninkaallinen tieteellinen seura, ja Komenskin kirjakin painetaan 1688 Amsterdamissa. Kirjalle onkin varattu suuri, mutta kyseenalainen tulevaisuus erinäisten okkultistien salaseurojen innoittajana, jotka vasta 1900-luvulla astuvat julkisuuteen ohjelmineen ja globaaleine järjestöineen. Syntyy jopa "Lucis Thrust", Yhdistyneitten Kansakuntien pyrkimyksiä tukemaan perustettu okkulttisen kirjallisuuden kustantamo. Se, että Komenski näkee ja varoittaa kirjassaan yksipuolisuuden vaaroista, jää tiedeintoilijoilta huomiota vaille tai tulkitaan vain oikeutukseksi okkultismille.

Komenskin puolestapuhujaksi noussut Samuel Hartlibin julkaisema Kaikenkattavan viisauden airut (Prodromus Pansophiae) käännetään hetkessä useille kielille ja leviää ympäri Eurooppaa. Mutta jo saman vuoden lopulla Englannissa alkaa sisällissota ja pansofinen korkeakoulu jää perustamatta. Komenski joutuu poistumaan maasta puolen vuoden kuluttua maahan saapumisestaan.

Englannista Komenski saapuu Haagiin 1642. Matka Haagista jatkuu Leideniin, jossa hän tapaa vuonna filosofin ja matemaatikon Rene Descartesin, jonka 1637 julkaistu teos Discourse a la Methode on tehnyt kuuluisaksi. Maailmanparantajat - Komenski ja Descartes - keskustelevat Descartesin (1598-1650) kotona Leydenin lähistöllä Endegeestissä neljän tunnin ajan. Matkalla Komenski tapaa myös Ruotsin valtakunnankanslerin Axel Oxenstjiernan ja mahdollisesti myös Ruotsin teollisuuden isäksi sanotun Ludvig de Geerin; sillä Leidenistä hän suuntaa matkansa Ruotsin hallussa olevaan Elbingin (puol. Elblag) kaupunkiin Itämeren etelärannikolle.

1642-1648.. Komenski Ruotsiin, Elbingissä

Ruotsin teollisuuden isänä tunnetun hollantilaisen Ludwig van Geerin onnistui houkutella Komenski Ruotsiin vuonna 1642. Tukholmassa (?) Ludwig van Geer (1587-1652) esitteli Komenskin valtakunnankansleri Axel Oxenstiernalle (1583-1654). Hän tapasi myös kuningatar Kristiinan joka otti Komenskin vastaan kuin oman opettajansa, olihan nuori kuningatar itse opiskellut latinaa Komenskin "Janua" apunaan.

Komenski otti vastaan hänelle tarjotun pietin maan Ruotsin kouluolojen suunnittelijana ja oppikirjojen laatijana. Asemapaikaksi tuli Ruotsin Puolan Itämeren rannikolta valloittama Elbingin (Elblag) kaupunki. Elbingissä Komenski toimi myös filosofian professorina. Mutta valinta ei ollut helppo, ja näyttää siltä, että Komenski lähtee Ruotsiin enemmänkin velvollisuuden tunnosta Ruotsia protestanteille antamasta avusta kiittääkseen kuin Jumalan johdatuksesta. Jonkinlaisen kompromissin tarjoaa se, että Komenskin asemapaikaksi tulee Elbing (pl. Elblag), Puolan Itämerenrannikolta.

Paineet Komenskin hartiolla ovat valtavat. Hän näkee kaiken, mitä Puolassa tapahtuu, mutta eihän yksi mies kaikkeen ehdi. Kun Liettuan johtavan suvun vesa ruhtinas Janusz Radziwill (1612-1655) kutsuu Komenskia Liettuaan perustamaan "valon korkeakoulua" ja lupaa sille runsaskätisen rahoituksen, joutuu Komenski kieltäytymään siitäkin hyvin tietäen, että Liettuan kalvinistiset ruhtinassuvut nyt kipeästi tarvitsisivat uusia oppilaitoksia kilpaillakseen jesuiittojen kanssa.

Komenskin Elbingin kaudella jesuiitat ovat Puolassa ja yrittävät saada Puolan johtajia puolelleen, päästäkseen kristittyjä hävittämään. Myös Komenski joutuu käymään väittelytilaisuuksissa, jossa vuonna Roomassa 1622 perustetun katolisen "Propagandan" asiamiehet kristittyjen yhteyden ja "rauhan" nimissä pyrkivät saamaan ideologisen yliotteen Puolan ja Liettuan johtavista aatelissuvuista, tunnetuista kristityistä ja heidän yhteisöistään.

Komenski osallistuu "Propagandan" ja jesuiittojen järjestön "Jeesuksen seuran" väittelyihin vain tosiasioita puolustaakseen. Kalvinistien kanssa käytyihin neuvotteluihin vähemmän vastahakoisesti. Vuonna 1645 Komenski osallistui Torunin uskontojen väliseen forumiin, jossa hän todennäköisesti tutustuu myös Juhana Gezelius vanhempaan. Joka tapauksessa Gezeliuksesta tulee "komeniolainen" ja hänen kauttaan uudet opetusalan tuulet leviävät Turun kautta Ruotsiin, Suomeen ja Liivinmaalle.

Torunin konferenssi on tuhota ruotsalais-suomalais-liiviläisen koulumaailman tulevaisuuden, sillä valtakunnankansleri Oxenstierna katsoo karsaasti veljeilyä kalvinistien kanssa - katolisista puhumattakaan. Konfliktista selvitään, ja vuonna 1646 Komenski tekee toisen laivamatkan emämaahan, saa tunnustuksen työlleen, mutta joutuu tekemään vielä tilaajan vaatimat sanakirjat ja kieliopit, joiden julkaisu alkoi vuonna 1648. Tämän kauden tärkein työ oli nimeltään Novissima linguarum methodus, Kielten uusin opetusmenetelmä, jossa hän tiettävästi ensimmäisenä maailmassa osoittaa unkarin ja suomen kielisukulaisuuden. Onhan hänelle 1646 toimitettu kaksi suomenkielistä Raamattua, ja toisena kotikielenähän Komenskeilla oli unkari.

1637.. George Fox perustaa Society of Friends

1648.. Westfalenin rauha ..

1648.. Komenski palaa Lesznoon

Jednotan "ensimmäisen seniorin" eli piispan Laurentius Justinuksen kuoltua veljesyhteisö valitsi piispakseen Komeniuksen. Tehtävän vuoksi Komeniuksen oli siirryttävä Lesznoon, Puolaan, jossa Jednotan suurin pakolaisseurakunta sijaitsi. Tehtävä oli raskas. Aina vuonna 1648 solmittuun Westfalenin rauhaan asti Komenski oli elätellyt toiveita veljesseurakunnan paluusta takaisin kotimaahansa, Tshekkeihin ja Moraviaan, mutta Westfalenin rauhanehtoihin sellaista mahdollisuutta ei sisältynyt. Jo paluumatkalla Elbingistä Lesznoon hän joutuu kokemaan myös henkilökohtaisia murheita: jo kolmannen kerran hän menetti vaimonsa.

Komenskin palatessa Lesznoon, Puolaan, kolmikymmenvuotinen sota on päättymässä. Tshekkiläinen kristikunta on tapettu tai lähtenyt maanpakoon. Prahassa hallitsee katolinen terrori ja vähäväkiset uskovat, ne harvat, jotka maassa vielä ovat, ovat piiloutuneet vuorille ja raunioihin. Ruotsi tekee vielä viimeiset yritykset Prahan valloittamiseksi, mutta tuloksetta. Kun sanoma Westfalenin rauhasta saapuu Prahaan, ovat hakkapeliitat Kaarlen sillan toisessa päässä, ja katoliset armeijat toisessa. Ruotsalais-suomalainen armeija ryöstää Rudolf II aarteet ja palaa kotikonnuilleen. Kyrilloksen ja Metodiuksen ajoista katkeamattomana jatkunut slaavilainen herätys on kuolemassa kaikkialla slaavien historiallisen kotimaan sydänseuduilla.

Vuonna 1650 Komenski kirjoittaa "Kuolevan äidin testamentin". Siinä hän kehoittaa lukijoitaan säilyttämään kuusi asiaa: rakkauden Totuuteen, uskollisuuden Raamatun sanaa kohtaan, yhteisöelämän, oman kielen, kasvatuksen ja uskovien yhteyden.

Moraviassa noin vuonna 1372 syntynyt Jan Hus poltettiin roviolla Konstantzassa Sveitsin ja Saksan rajaseudulla vuonna 1415. Sen jälkeen katolinen kirkko viisi ristiretkeä slaavilaisen herätyksen kukistamiseksi, mutta liike vain levisi, ensin slaavilaisten keskuudessa, mutta jo 1400-luvulla se ylitti tärkeän kielimuurin ja toi kristinuskon Unkariin.

Jan Hussin kasvatit Tuomas ja Valentin käänsivät Raamatun unkariksi. Tästä käännöksestä on säilynyt profeettojen ja psalmien kirjat sekä evankeliumit. Ensimmäinen kalvinistinen seurakunta perustettiin vuonna 1516 Nagyenyediin (nyk. Aiud Romaniassa). Muutamassa vuosikymmenessä kalvinistinen herätysliike levisi koko unkarilaiseen Transsilvaniaan.

Vuonna 1526 turkkilaiset löivät Mohacin taistelussa unkarilaiset ja Unkarin kuningas, 20 vuoden ikäinen Lajos (saks. Ludwig) kuoli. Vielä Mohacin taistelun jälkeenkin Habsburgit taistelivat unkarilaisia vastaan. Janos Szapolyain (1526-1540) johdolla käydyissä taisteluissa Habsburgien uhka kuitenkin torjuttiin. Rauha Ferdinand I kanssa solmittiin 1533. Kun Habsburgit muutaman vuoden päästä hyökkäsivät uudestaan, miehittivät turkkilaiset Budan, ja Unkari jaettiin nyt kolmeen osaan. Saksa oli halunnut tuhota Unkarin, ja kun se ei siihen itse pystynyt, sen oli tyydyttävä jakamaan Unkari turkkilaisten kanssa. Kun sotatoimet lakkasivat 1562, istuivat ottomaanit Budassa, Habsburgit Wienissä, ja Szapolyai Kolozsvarissa, Transilvaniassa.

Valtaosa unkarilaisten asuttamista maista oli jäänyt turkkilaisten valtaan, mutta kristityille se ei ollut paha asia olleenkaan, sillä turkkilaisen vallan alla Unkarin kristityt saivat olla edes ajoittain turvassa karmeilta Habsburgereilta. Budan ja Pestin, nykyisen Budapestin ympäristön Unkarissa hallitsivat turkkilaiset, mutta maan itäosasta muodostettiin Transilvanian suhteellisen itsenäinen vasallivaltio Turkin sulttaanin alaisuuteen.

Tshekkiläisen herätysliikkeen ansiosta kirjoitus- ja lukutaito oli vakiintunut Unkarissa. Erasmus Rotterdamilaisen kasvatit Bedenek Komjati, Gabor Pesti ja Janos Erdosi käänsivät kukin osia Raamatusta unkariksi. Vuonna 1541 Sarvarissa ilmestyi Janos Erdosin kääntämänä koko Uusi Testamentti. Vuonna 1545 Gaspar Heltai julkaisi Raamatun kokonaan Kolozvarissa, Transilvanian Unkarin pääkaupungissa. Vuonna 1590 koko Raamattu painettiin myös Vizsolyssä. Sen tekijät, Kaspar Karolyi ja muut, olivat kalvinistisen herätysliikkeen kasvatteja.

Osa Transilvanian asukkaista oli valakialaisia, joita nykuisin kutsutaan romanialaisiksi. Vuonna 1561 unkarilainen Miklos Forro Brassosta julkaisi Neljä evankeliumikirjaa valakian kielellä. Valakiankielisen Vanhan Testamentin julkaisi unkarilainen Ferenc Geszthy vuonna 1582.

Hussilaissodiksi kutsutuissa ristiretkissä tshekkiläistä herätysliikettä vastaan kirkko oli saanut pahasti köniinsä. Vasta kahdensadan vuoden kuluttua katolinen kirkko uskalsi uudestaan lähteä avoimeen sotaan tshekkiläistä kristikuntaa vastaan. Kolmekymmenvuotisessa sodassa (1618-1648) tshekeillä ei ollut enää menestystä, mutta unkarilaiset olivat vielä voimissaan. Vuonna 1634 Transilvanian ruhtinas György I Rakoczi solmi Ruotsin ja Ranskan kanssa Habsburgien vastaisen liiton. Habsburgien tappio György I Rakoczin (1608-1648) johtamaa Transilvanian Unkaria vastaan v. 1645 merkitsi omantunnonvapautta Transilvanian asukkaille.

Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt Westfalenin rauha solmittiin 1648, mutta Transilvania, johon myös valtaosa varsinaisesta Unkarista kuului, jäi vielä "rauhan" solmimisen jälkeenkin katolisen terrorin uuden tulemisen tavoittamattomiin.

Katoliset Habsburgit valtasivat Budan vasta 1686, mutta Transilvanian itäisemmät osat jäivät edelleenkin unkarilaisten valtaan. Vasta 1711 Habsburgit ja jesuiitat pääsivät vuodattamaan Transilvanian kristittyjen verta kenenkään sitä estämättä. Jumala, joka kaikesta päättää, on kuitenkin katsonut hyväksi säilyttää tällä nykyisin Romaniaan kuuluvalla syrjäisellä seudulla elävän ja voimakkaan kristikunnan, jolle Euroopassa ei löydy vertaa muualta kuin Ukrainasta.

Westfalenin rauhan ehdot eivät sallineet uskovien pakolaisten paluuta Tshekinmaalle. Tshekkiläisen herätysliikkeen lampunjalka on siirretty pois paikaltaan. Viimeisen piispan tehtäväksi jää testamentin kirjoittaminen.

Vuonna 1650 Jan Amos Komenski - tshekkiläisen herätysliikkeen pakolaispiispa - kirjoittaa "Jednota Bratrskan - kuolevan äidin testamentin". (Ksaft umirajici matku, Jednoty bratrske", eli lyhyesti vain Ksaft, Testamentti. Ajan tavan mukaan kirjan täysi nimi on pitkä, mutta se sanookin sitä enemmän: "Kuolevan äidin - Veljesseurakunnan - testamentti pojilleen ja tyttärilleen, joille se luovuttaa rikkautensa ja valitsee seuraajansa". Komenskin profeetallinen sana toteutui. Vaikka seitsemän sataa vuotta kestänyt slaavilainen herätysliike oli kuolemaisillaan, nousivat sen hengelliset perilliset maailman hengellisen elämän johtajiksi, Euroopassa ensin herrnhutilaisuuden ja Moravian veljesseurakunnan nimellä, sekä Englannissa metodismin nimellä. Näistä liikkeistä kasvoivat aikoinaan helluntailaisuus ja karismaattinen liike sekä kotiseurakuntaliike, johon yksin Kiinassa tänä päivänä kuuluu noin sata miljoonaa Jeesuksen seuraajaa. Mutta kuten profeetallisen sanan luonteeseen kuuluu, sille syntyi myös synkkä varjo - usko yleismaailmalliseen järjen voittokulkuun ilman sydämen uudistusta. Ja kumpaa näistä Komenski itse tarkoitti?

Jan Amos Komenskin, vai pitäisikö sanoa Jan Amos Comeniuksen toinen työrupeama Lesznossa jäi lyhyeksi. Ruotsin kuningatar Kristiina kutsui häntä 1649 Tukholmaan perustettavan tiedeakatemian jäseneksi , mutta kun toinen kutsutuista, Rene Descartes, kuoli Tukholmassa 1650, jäi homma sikseen.

Vuonna 1649 leskeksi jäänyt Komenski avioituu Johanna Gajusovan kanssa.

Vuonna 1650 Komenski sai kutsun saapua Turkin sulttaanin vasallivaltioon, unkarilaiseen Transsilvaniaan. Varsinaiseen Unkariin Komenskilla ei ole menemistä, sillä siellä ovat vallassa katoliset Habsburgit ja paavin piispat.

Mohacin (1526) taistelun jälkeen Turkki ja Itävalta jakoivat Unkarin kahteen osaan. Turkkilaisten ylivallan alla olevassa Transilvaniassa paavin kirkon valta oli rajoitettu ja ristin usko levisi sekä Jednotan veljien että kalvinistien ja luterilaisten julistustoiminnan kautta. Kun Transilvanian ruhtinas György I Rakocin (1591-1648) leski kutsui Jan Amos Komenskin vuonna 1531 perustetun protestanttisen korkeakoulun johtajaksi, oli kutsua vaikea torjua.

Vuonna 1650 Jan Amos Komenski saapui Saros-Patakin kaupunkiin. Hänestä tuli koulunjohtaja kouluun, jonka opetusohjelman hän sai laatia itse. Helmikuun 13 päivänä 1651 Unkarin pohjoisosassa, melko lähellä Moravian rajaa sijaitsevan Sarospatakin eli lyhyesti Patakin koulussa alkoi opetus Komenskin kehittämän opetussuunnitelman mukaisena. Oppilaiden kasvatuksesta hän laatii ohjekirjan nimeltä Praecepta morum in usum juventutis collecta. Koulujärjestyskin syntyy, ja sen nimeksi tulee Leges scholae bene ordinatae - Hyvinjärjestetyn koulun säännöt.

Saros-Patakin korkeakoulusta ei tullut suurta menestystä. Opiskelu ei kiinnostanut pääosin kalvinistisista perheistä tulleita oppilaita, mutta Komenskilla oli keinonsa. Hän sai oppilaat kiinnostumaan opiskelusta pukemalla opetuksen näytelmien muotoon ja etsimällä muita uusia keinoja. Tämän työn tuloksena syntyi maailman ensimmäinen kuvitettu oppikirja Orbis sensualium Pictus - Näkyväinen maailma kuvina. Painettuna kirja ilmestyi vasta 1658 Nürnbergissä, mutta siitä tuli menestys, vielä suurempi kuin hänen latinankielen oppikirjansa "Janua" oli ollut. Kirjasta on otettu ainakin 250 painosta, ja siitä on tehty erilaisia versioita tarpeen mukaan eri puolilla maailmaa.

Havainnolliseen opetukseen pyrittiin leikin ja näytelmän keinoin. Se synnytti kirjan Schola Ludus - Koulu leikkinä - joka julkaistiin Sarospatakissa 1556 ja Amsterdamissa 1557.

Elämä Transilvanian ja "Pyhän" Saksalais-roomalaisen keisarikunnan rajaseudulla ei ollut rauhallista edes rauhan aikana. Myös aikuiset tarvitsevat opetusta. Veljesseurakunnan johtava vanhin pitää puheita ja kirjoittaa neuvojaan tarpeen mukaan. Vuonna 1651 syntyy teksti Sermo secretus Nathanis ad Davidem - Naatanin salainen saarna Daavidille, mutta jo seuraavana vuonna sen saaja Szigmund Rakoczi kuoli, todennäköisesti myrkytettynä. Ruhtinas György II Rakoczille osoitettu ohje Gentis felicitas - Kansan onnellisuudesta - julkaistaan Nagy Varadissa (nyk. Oradea, Romania) 1659, kun Komenski on jo poistunut maasta.

Komenski julkaisee visioitaan kirjassa Lux in Tenebris (Valoa pimeydessä)

Vuoden 1654 alussa Komenski lähtee Sarospatakista takaisin Lesznoon, jossa monet työt häntä odottavat. Transilvanian ruhtinaat ovat palkinneet hänet ruhtinaallisesti ja Lesznossa Komenskit hankkivat omistusasunnon. Mutta jo seuraavana vuonna alkaa Puolan ja Ruotsin välinen sota, ja taas saavat Moravian pakolaiset huomata olevansa sodan jaloissa. Lesznon kaupungin painostuksesta Komenski kirjoittaa Kaarle X Kustaata ylistävän Panegyricus Carolo Gustavo, mutta Puolan protestanttisen aatelin ja ruotsalaisten yhteinen yritys pelastaa Puolan ruhtinaskuntien suhteellisen suuri itsemääräämisoikeus ja samalla Puolan protestantit katolisten vainoilta kuivuvat kokoon. Vuonna 1556 Puolan joukot hävittävät Lesznon. Kaupungin tuhossa tuhoutui myös Komenskin koti kirjastoineen ja suuri osa käsikirjoituksista, niiden joukossa se tshekinkielen sanakirja, johon hän oli kerännyt aineistoa jo kymmenien vuosien ajan. Komenski lähtee taas mierolle.

Lesznosta Komenski kiiruhtaa ensin Sleesiaan, jossa veljesyhteisöllä oli omia seurakuntia. Hampurissa Komenski sairastaa useiden kuukausien ajan, kunnes pystyy siirtymään sieltä Gröningenin kautta Amsterdamiin.

Amsterdamissa Komenski huomaa olevansa arvostettu mies, eikä hänen tarvitse ottaa vastaan Englannin lordi-protectori Oliver Cromwellin (1599-1656) hänelle ja koko pakolaisseurakunnan jäännökselle Irlannista tarjoamaa pakopaikkaa, vaan kerää voimansa keskeneräisten töittensä julkaisemiseen.

Amsterdamissa Komenskin vanha tukija Ludwig van Geer oli jo kuollut, mutta hänen poikansa Laurentius van Geer ei ollut pappaa pahempi. Hänen tuellaan Komenski saattoi jatkaa kirjallista työtään vastustajistaan välittämättä.

Vuonna 1656 Puolan katoliset piirittivät Lesznon. Kaupungin protestanttien vastarinta sortuu, ja kaupungissa alkaa verilöyly. Komenskin kirjasto ja suurin osa käsikirjoituksia tuhoutuvat, mutta Komenski itse pääsee karkuun. Komenski siirtyy Amsterdamiin, joka pitkään jatkuneen katolisen terrorin ja sitä seuranneen verisen vapaussodan jälkeen on päässyt rauhaan katolisen kirkon työntekijöistä ja Habsburgien kammottavasta mielivallasta. Amsterdamissa Komenskin ottaa vastaan hänen vanhan tuttavansa poika Laurentius de Geer ja ryhtyy kustantamaan hänen kirjoituksiaan.

Nürnbergissä Geerin kustantamana ilmestyy Luonnollisten esineiden maailma, maailman ensimmäinen kuvitettu koulukirja. ??

Vuosina 1657-1658 ilmestyy Komenskin neliosainen Suuri Didaktiikka. Kirja on menestys, mutta Komenskin pyrkimykset ovat korkeammalla. Jo kauan hän on pitänyt ohjeenaan "opettaa kaikkea viisautta kaikille", ja nyt on tullut aika koota nämä ajatukset ja panna ne paperille ja sitoa samojen kansien sisään. Projektin nimenä on "pansofia",….

Mutta sota vainoaa Komenskia Amsterdamissakin. Englanti ja Hollanti ovat joutuneet kilpasille, mikä pakottaa Komenskin vielä kerran ryhtymään diplomaatin hommiin. Rauhansopimus syntyy. Tilanteen rauhoituttua rauhan mies purkaa sieluaan kirjoituksessa "Yleinen parannus". Tälläkin kertaa Komenskin ajatukset ovat enemmän, kuin pelkkää yleistä aseistariisuntaa muilta, vaan ei itseltään vaativien paholaisen palvelijoiden puheet.

Centrum securitatus - Turvallisuuden keskipiste

Viimeisinä elinvuosinaan Komenski kirjoittaa laajat "Eliaan huudot" (Clamores Eliae). Niistä piti tulla kirja Lopun ajan huudot (Clamores ultimi seculi). Kirjaan kuului kolme osaa Kivien huuto (Clamores lapidum), Omantunnon huudot (Clamores conscientum) ja Jumalan ja enkelien huudot (Clamores Dei et angelorum). Kirjan jäsennyksessä on nähtävissä Komenskin tietämys ihmisen kolminaisesta elämästä - biologisesta, sielullisesta ja hengellisestä. Mahdollisesti Komenski kokee itse olevansa Raamatun ennustama Elia, joka tulee takaisin juuri ennen Jeesuksen toista julkista tulemista. Komenski kysyy tätä itse, ja vastaa: "Jumala voi lähettää minut tai jonkun toisen".

Se koululaitos, jonka luterilainen kirkko oli katoliselta kirkolta perinyt, oli kehittymätön, sillä se oli räätälöity paavin ja Habsburgien suvun vallan tarpeita silmälläpitäen. Valtaeliitin ensimmäinen tarve oli pitää köyhät kyykyssä. Jos joku yli päätään pääsi opin tielle, hänelle oli edessä vain yksi ammatti: kirkon ja aatelisten kumarteleminen.

Keskiajan alussa kristityt olivat haastaneet kirkon ja perustivat omia koulujaan kaikkialle sinne, mihin katolisen kirkon pakkovalta ei ylettynyt. Valitettavasti se vain tuntui ylettyvän vähän joka paikkaan. Kaikkialle, minne kirkko tunkeutui, se toi mukanaan kuolemaa ja orjuutta. Kauemmin sinniteltiin kirkkoa vastaan Irlannissa. Vasta Gregorius VII "Suuren" (1073-1085) toimet johtivat Irlannin valloittamiseen ja kansallisen, kirkosta riippumattoman kristikunnan kukistamiseen. Ranskan ja Espanja välisessä vuoristossa eläneet albigenssit tuhottiin, alppilaaksojen valdolaiset tuhottiin, Bosnian bogomilit tuhottiin ja Englannin lollardit tuhottiin. Pahalta näytti myös tshekkiläisen herätysliikkeen tulevaisuus, kun sen keulakuvaksi noussut Jan Huss vuonna 1415 poltettiin roviolla. Mutta toisin kävi. Hetken aikaa näytti siltä, että herätysliike leviää koko Eurooppaan, mutta saksalaiset pilasivat kaiken, minkä voivat.

Uskonpuhdistusliikkeiden päämääränä oli pelastaa kirkko. Kirkon reformimiehet halusivat tehdä sen, mitä Rooman klubi haluaa tehdä nyt, eli ottaa jotakin "hyvää" kirkolta, ja jotakin hyvää herätysliikkeistä ja opetusta koko kansalle. Se merkitsi vapautta pakkolatinasta, kansankielistä koululaitosta ja valtion valtakielisen kirjallisuuden syntyä.

Vapaata yhteiskuntaa luterilaiset pelkäsivät, sillä se olisi merkinnyt "kerettiläisten" valtaanpääsyä. Sitä luterilaiset eivät halunneet, sillä valtaosa Euroopan kristityistä oli jo uskonpuhdistusliikkeiden syntyhetkellä jäänyt sekä kirkon, että sen protestiliikkeiden ulkopuolelle. Lisäksi se oli luku- ja kirjoitustaitoista. Kirkon kerettiläiseksi luokittelemat kristityt uskoivat, että vain Pyhä Henki pystyy johtamaan ihmisen koulutusta, mutta kirkonmiehet itse - sekä luterilaiset, että katoliset - uskoivat itseensä, ja halusivat kirkon ylimmän organisaation päättävän, mitä kukin saa tietää ja harrastaa.

Vaikka kerettiläisten vapaaehtoisella koulutuksella oli saatu parhaat tulokset, heitä ei kuunneltu. Vuonna 1529 "Pyhän" Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan valtakunnankokouksen, reichstagin, päätöksellä "kerettiläiset" päätettiin tappaa kaikki. Luterilaisessa maailmassa siirryttiin kiihkokoulutusvaiheeseen, tarkoituksena pitkä hyppy ylös taivaisiin. Syntyi koulutusyhteiskunta. Katolilaiset jäivät miettimään, miten saivat senkin vähän estetyksi.

Koulutusyhteiskunnan ja vapaan kasvatuksen ero on yksinkertainen. Koulutusyhteiskunnassa ihminen tekee mieleistään yhteiskuntaa, muokkaamalla ihmismateriaalia tarkoitukseensa sopivaksi. Vapaassa hengellisessä kasvatuksessa kasvattaja on Pyhä Henki, joka etsii jokaiseen tehtävään sopivan henkilön ja varustaa hänet tehtävän edellyttämällä tavalla, niin että syntyy sellainen Jumalan asumus, joka ei ole käsin tehty.

Koulutusyhteiskunnan perusteet sanelee Martin Luther kirjassaan "Kaikkien Saksan kaupunkien neuvosherroille, että heidän tulee perustaa ja kannattaa kristillisiä kouluja". Luterilaisen koululaitoksen johtavaksi suunnittelijaksi tuli Filip Melanchton, joka opetti Wittenbergin yliopistossa. Kansansivistystä vasta suunnittelevalla Melanchtonilla oli hyvät esikuvat, mutta ne olivat "kerettiläisiä".

Prahan yliopiston rehtorin Jan Hussin (n.1371-1415) ajoista alkaen tsekkiläinen herätysliike oli ylläpitänyt omia koulujaan, jotka toivat kansansivistyksen joka kylään. Henkilökohtaiseen uskoon perustuva ei-kirkollinen herätysliike oli kansainvälinen ja samalla kansallinen, sen piirissä syntyivät mm unkarin kirjakieli, valkovenäjän kirjakieli (venäjän esiaste), valakian (nykyisen Romanian) kirjakieli jne. Tsekkiläisen "hussilaiseksi" sanotun herätysliikkeen jäsen, ja myöhemmin tsekkiläisen "kerettiläisen" pakolaisseurakunnan piispa Jan Amos Komenski (1592-1670), laati sen koululaitoksen pelisäännöt, josta sen käyttäjät nyt ylpeilevät.

Luominen sen enempää kuin evoluutiokaan ei ole tiedettä; tiedettä on vain näiden uskomusten rationaalinen tutkimus. Monet ihmiset eivät silti huomaa, mikä ero on tieteellä/tiedolla ja viisaudella. Nykyaikaisen koululaitoksen isä, Tshekkiläisten "kerettiläisten" piispa Jan Amos Komenski kutsui opetusohjelmaansa "pansofiaksi". Nimi tarkoittaa "kaikkea viisautta", mikä on suora lainaus Kolossalaiskirjeen jakeesta 1:28:

Viisaus on tärkeämpää kuin tieto. Jumalalla on viisauden monopoli:

Viisauden kanssa samassa ylhäisyydessä viihtyvät vain usko, toivo ja rakkaus:

Juuri Venäjän matkamme edellä radiossa kehuttiin Otavan oppikirjoja ikäänkuin juuri niiden ansiosta suomalaisten tietotaito ja yhteiskunnalliset saavutukset olisivat maailman huipputasoa. Kysymys on aivan muusta. Ensinnäkin suomalaiset ja ruotsalaiset olivat ensimmäisinä maailmassa omaksumassa tshekkiläisen kerettiläispiispan kehittämiä opetusmenetelmiä ja koulutustavoitteita. Me, yhdessä hollantilaisten ja englantilaisten kanssa, saimme mahtavan etumatkan muihin kansoihin verrattuna jo 1600-luvulla. Ja sitä mukaa kun uutta tutkittavaa tuli, meillä oli suhteellisen terve uskonnonopetus, jonka turvin darwinismiin ja meshmeriläisyyteen tukeutuvat uususkonnot oli helppo torjua, jos vain halu siihen oli olemassa. Kyse on näköpiirin laajuudesta. Ihmismieli voi olla tavattoman avara: siihen mahtuu kaikki Jumalan kunniasta ja kirkkaudesta aina helvetin höyryihin saakka, tai sitä voidaan tietoisesti rajoittaa niin, että näköpiiri rajoittuu vain viiniin, lauluun ja naisiin kunnes käsitykset siitäkin vähästä saavat perverssin sisällön. Sen asian Kr-38 raamatun kääntäjä ilmaisee näin:

Vuoden 1923 käännöksessä tämä sanotaan selvemmin:

Kreikkalaisessa lähdeteksti, yhdessä englantilaisen ja venäläisen käännöksen kanssa kertovat sen, mikä muutenkin on havaittavissa:

Komenskin kirjojen nimet kertovat kirjoittajan tunteista, kun slaavien 700-vuotinen herätysliike näyttää lopullisesti tuhoutuneen: "Maailman Labyrintti ja sydämen Paratiisi" (1623 pakomatkalla Tshekinmaan pohjoisessa vuoristossa), "Kuolevan äidin testamentti", (Leszno 1550), "Vaikerruksen ääni", (Amsterdam 1560) ja "Vain yksi on tarpeen".

1668.. Unum necessarium - Vain yksi on tarpeen

1670-11-15.. Komenski kuolee Amsterdamissa, haudataan hugenottipakolaisten hautausmaalle Naardeniin, Hollantiin

Kun joskus 1970-luvulla luin pientä tietosanakirjaan Neuvostoliitosta, huomasin, että noin kolmasosa kirjassa esitellyistä henkilöistä oli venäläisiä, toinen kolmasosa armenialaisia ja kolmas osa juutalaisia. Juutalaisten suuri osuus selittyy sillä, että juutalaisilla on aina koulu, jonka nimi on synagoga, sen lisäksi, että juutalainen lapsi saa koulutusta kotonaan.

Jednotan veljille koulu oli yhtä pyhä paikka, kuin synagoga juutalaisille …

Veljien ylläpitämät koulut olivat olleet suosittuja jo kolmen vuosisadan ajan aina, kun viranomaiset eivät niitä sulkeneet, kun eräs liikkeen jäsenistä, Jan Amos Komenski ("Comenius"), 1592-1670, pani uusiksi koko keskiaikaisen koulujärjestelmän. Komenskin kehittämä uusi koulu sai huomiota kaikkien protestanttien keskuudessa, mutta oli liian hyvä tullakseen hyväksytyksi sellaisenaan. Komenskin kerettiläisyys ilmeni siten, että hän pyrki tekemään opiskelun mielenkiintoiseksi, helpoksi ja mielekkääksi. Komenskin ajatuksiin on kuitenkin on palattu, koska kävi ilmi, että kysymys ei ole mistään sen vähemmästä, kuin että Komenskin koulua käyttävät maat kehittyvät, ja muut jäävät kehittymättä.

Komenskin pääteos "Suuri opetusoppi" käännettiin suomeksi 1927. Kirjan toisen, vuonna 1931 tehdyn painoksen alusta löytyy painettu teksti "Kouluhallituksen toimesta Valtion määrärahalla ostettu kansakoulun opettajakirjastoon".

"Yhdistyneiden kansakuntien" kulttuurijärjestö Unesco on julkaissut Komenskin tuotantoa tekijänimellä "Comenius". Se, että Unesco käyttää Komenskin latinankielistä nimeä, on sitä häpeämätöntä ihmismielten manipulointia, jota vastaan Komenski taisteli. Latinalainen Rooma oli juuri se pahantekijä, joka pani tsekkiläiset mierolle ja yrittää yhä vieläkin hävittää kaiken sen hyvän, jota Komenski rakensi.

1678.. John Bunyan (1628-1688) julkaisee kirjan Pilgrim's Progress, joka Suomessa tunnetaan nimellä Kristityn vaellus. Kirja on eräs eniten luettuja kristillisiä maailmassa. Myös omat lapseni haluavat kuulla sen yhä uudestaan. Olisi hauska tietää, oliko John Bunyan koskaan lukenut Komenskin kirjaa Maailman labyrinteista, sillä aihe molemmissa kirjoissa on sama. Bunyanin kirja on kuitenkin onnistuneempi. Bunyanin kirjasta myös näkyy, että sen tekemiseen on käytetty aikaa ja ymmärrystä. John Bunyanin käytössä on saattanut olla myös toinen kristityn kasvua vertauskuvallisesti kuvaava teos - Pieter Pieterszin noin vuonna 1625 kirjoittama Tie Rauhan Kaupunkiin (Weg na Vreden-stadt).

1612. Wolfgang Ratke (/Ratich/Ratichius, 1571-1635) ehdottaa latinankielisen korkeakouluopintojen korvaamista omakielisillä korkeakouluilla.

Ratke oli Rostockin yliopistossa opiskellut teologi ja kielimies, jonka tunnetuimmat saavutukset ovat opetusopin alalta. Tässä työssä hän jatkoi Francis Baconin induktiivisen opintotekniikan kehittelyä. Hänen koulukokeilunsa epäonnistuivat, mutta hänen ajatuksensa kelpasivat sytykkeiksi Jan Amos Komenskille, nykyaikaisen koululaitoksen isälle.

1657.. Komenskin Opera Didactica julkaistaan Hollannissa

1658.. Komenskin Orbis Pictus, maailman ensimmäinen kuvitettu oppikirja ilmestyy

1665.. Isaac Newton (1642-1727) keksii integraalilaskennan. Hän teki myös laulun "Amacing Grace".

1667.. John Locke (1632-1704) julkaisee An Essay Concerning Toleration ja samana vuonna John Milton julkaisee Paradise Lost

David Nitschmann "Senior" syntyi Zauchtenthalissa, Moraviassa 18.09.1676. Hänen isoisänsä George ja isoäitinsä Catherina olivat molemmat kotoisin Zauchtelista. Heidän poikansa Johannes Nitschmannin kodissa pidettiin kotikokouksia, laulettiin Jednotan lauluja ja luettiin Jednotan kirjoja aina siihen asti, kunnes kylään ilmestyi uusi saarnaaja. Kotikokouksista jouduttiin luopumaan, mutta ne jatkoivat taas metsissä.

David Nitschmannin olessa kuudentoista, hänen isänsä Johannes ja äitinsä Catharina kuolivat. Vuonna 1700 David avioitui Anna Schneiderin kanssa. Heille syntyi neljä lasta, Melchior, Rosina, Johanna ja Anna. Melchior Nitschmann kärsi marttyyrikuoleman Schildbergissä, Moraviassa. Rosina meni naimisiin .. Pischinin kanssa Herrnhutissa. Johanna … . Anna Nitschmannia kutsuttiin seurakunnassa nimellä "Jüngerin".

Vuonna 1704 David ja Anna Nitschmann muuttivat syrjäisemmälle seudulle, lähelle Slovakian rajaa. Saksalaiset sanoivat seutua "lehmimetsäksi", Kunewaldiksi. Kunewaldissa ilmasto oli kylmempää, kuin Orlici-vuorien etelärinteillä, josta he olivat lähteneet. Mutta työtä oli paljon. Seudulla oli säilynyt Jednotan muisto, mutta vaikka Nitschmanneja rakastettiin ja heitä kuunneltiin, ei suurta Hengen vuodatusta koettu.

Kun Christian David 1724 tuli Zauchteliin, hakivat David Nitschmann ja hänen veljenpoikansa David Nitschmann David Nitschmann Seniorin Zauchteliin kuulemaan, mitä Christian Davidilla oli kerrottavaa. Vaikutus oli hyvä, sillä kun Nitschmann senior palasi kotiinsa, alkoi "lehmimetsässä" herätys.

Viranomaiset uhkasivat uskovia kuolemalla, mutta uskovat pitivät Jumalan valtakuntaa biologista elämää arvokkaampana. Uskovat kokoontuivat kolme kertaa viikossa, ja joka kerta tulijoita oli entistä enemmän. Viranomaiset tulivat, kun Melchior Nitschmann oli puhumassa. Kaikilta otettiin kirjat pois, mutta laulu jatkui. Sitten kutsuttiin kaksikymmentä seurakunnan vanhinta viranomaisten luo, ja pantiin vankilaan. Muutamat päästettiin pian vapaaksi, mutta kolmea miestä, heidän mukaan David Nitschmannia pidettiin ilman ruokaa. Kolmantena päivänä miesten vaimot tulivat tuomaan ruokaa, ja miehet näkivät naisten seisovan ulkona ja huusivat, ettei heillä ole nälkä eikä jano. Tämän kuullessaan vangitsija vapautti vankinsa.

Paikallisten viranomaisten jälkeen piirikunnan viranomaiset tulivat tutkimaan uskovia. Herra antoi Davidille sanan, ja piirikunnan viranomaiset lähtivät pois. Sitten tilanherra kutsui veljet eteensä, syytti kerettiläisyydestä, ja mutta vastauksen kuultuaan kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, ja hän sanoi: "Rakkaat lapseni, mitä minä voisin enää tehdä. Minä olen jo ilmoittanut teistä konsistoriin".

Konsistori on antikristillisen kirkon tuomioistuin. Luterilaisessa maailmassa sitä vastaa tuomiokapituli. Mutta nyt nämä Jednotan "kätketyt siemenet" olivat katolisen konsistorin edessä. Veljiä "tutkittiin" neljä päivää, ja kytkettiin sitten kahleilla toisiinsa, paitsi David Nitschmann, joka sai henkilökohtaiset kahleet. Tammikuun 24 päivänä hän sanoi veljille: "Tänä yönä minä lähden", johon David Schneider vastasi: "Jos sinä lähdet, en minä voi jäädä tänne. Minä lähden kanssasi". Kun veljet tulivat ulos linnasta, he ripustivat kahleensa linnan seinustalle, David kävi kotonaan kertomassa vaimolleen, että tämä odottaisi kunnes joku hakisi hänet, ja sitten veljet siirtyivät yön seljässä vuorten yli Sleesian puolelle.

David Nitschmann senior viipyi Neuendorfissa, Sleesiassa kymmenen päivän uskovan sananpalvelijan luona. Vaimolleen hän lähetti sanan, että kaikki on toistaiseksi hyvin ja eteni sitten Herrnhutiin, jonne hänen vaimonsa ja lapsensakin monien vaikeuksien kautta pääsivät.

Herrnhutissa David Nitschmann oli tunnustettu vanhin. Hän oli tullut juuri sopivasti, osallistuakseen heinäkuun kolmannentoista rakkauden aterialle 1727, ja oli kokemassa sen, kuinka seurakunta Pyhän Hengen vaikutuksesta voideltiin tehtäväänsä.