Osmo Pöysti

2012-06-06

Ylöjärvi, Finland

Kaikki oikeudet pidätetään

Älä levitä tätä tekstiä vielä, sillä se on kesken ja virheet korjaamatta

nyt n. 14 sivua

Sana koulu esiintyy Uudessa Testamentissa vai kerran:

Tyrannuksen koulu oli kreikkalainen oppilaitos, jossa opettajana toimi filosofi. Filosofi oli henkilö, joka oli vihitty, käynyt initiaatioseremonian päästäkseen hyväksytyn okkulttisen kulttiyhteisön jäseneksi. Sana okkulttinen tarkoittaa salattua, mutta perimmiltään kyse on kuoleman jumaloimisesta.

Kuolemankoulun oppilaat olivat "vapaita" aikuisia miehiä. Näiden "vapaiden" miesten orjilla ei okkulttisten salaseurojen kouluihin ollut asiaa. Se käy ilmi myös sanan koulu merkityksestä. Hedbergin sanakirjan mukaan sanalla "sholi" on seuraavat merkitykset:

Paavalin tehtävänä Efesossa oli julistaa voittoa kuolemasta. Kolmen kuukauden ajan hän puhui juutalaisten synagogassa, mutta juutalaisten vastustuksen takia hän ryhtyi opettamaan vain niitä, jotka eivät kompastuneet heti kynnyskysymykseen:

Paavalin jäljiltä Efesoon jäi voimakas seurakunta, mutta tyrannien koulukunnan edustajat eivät siitä lannistuneet. Kun he eivät pystyneet voittamaan Jumalan seurakuntaa, he keskittivät kaikki voimansa raiskatakseen sen. Vuonna 325 perustettu roomalainen valtionkirkko ei ollut enää kristillinen kuin nimeksi. Sisältö oli sekoitus kreikkalaista filosofiaa ja mitralaisuutta. Syksyllä 431 oltiin jo niin pitkällä, että Efeson kirkolliskokouksessa hyväksyttiin taivaan kuningattarena palvotun Artemiin (bab. Ishtar) palvonta Marianpalvonnan nimellä. Tyrannit olivat tulleet takaisin, nyt "kristinuskon" nimissä.

Kirkko pystyi estämään raamatun kääntämisen vuosisadoiksi. Kieltoa perusteltiin sillä, että Jeesuksen ristiin kirjoitettu nimi ja arvo - Juutalaisten kuningas - oli kirjoitettu vain kolmella kiellä, kreikaksi, latinaksi ja hebreaksi. Ensimmäiset, jotka kirkon syntymisen jälkeen julkisesti rikkoivat tätä sääntöä, olivat slaavit, jotka saivat omakielisen raamatun 800-luvun lopulla.

Ennen kirjapainotaidon keksimistä kirjat kopioitiin käsin. Kun Egypti kielsi papyryksen viennin naapurivaltioihin, oli käytettävä pergamenttia, jota valmistettiin käsittelemällä nahka siten, että se soveltui kirjoitusmateriaaliksi. Materiaali oli arvokasta, mutta vielä arvokkaampaa oli paperi, jota tuotiin Kiinasta. Tämä ongelma poistui, kun opittiin valmistamaan paperia lumpuista. Käsinkirjoitetut raamatut ja sen pienemmätkin osat olivat silti kalliita, kunnes kirjapainotaito vihdoin keksittiin myös Euroopassa.

Katolisen kirkon sallimista hebrean, kreikan ja latinankielisistä raamatuista ei ollut kenellekään mitään hyötyä. Kieltä ei osattu. Mutta slaavinkielisen Raamatun laita oli toisin. Bulgarian ja Bosnian bogomilit käyttivät sitä, ja Tshekeissä siitä tehtiin jopa uusia, kielen muutokset huomioivia uusia versioita. Vanhin tunnettu tshekinkielinen raamattu, biblia leskovecka, on ajoitettu vuodelle 1360. Kun Jan Huss 1400-luvun alussa alkoi julistaa Jumalan sanaa, hänen kuulijansa osasivat suuria osia Raamatusta ulkoa.

Raamattu innosti tshekkejä, moravialaisia, bulgarian slaaveja, Bosnian slaaveja ja sloveeneja lukemaan ja kirjoittamaan. Tshekeillä oli myös taloudelliset resurssit niin, että he pystyivät kopioimaan ja 1500-luvulla myös painamaan Raamattunsa itse ja omalla kielellään. Saksan valdolaisetkin olivat painaneet oman raamattunsa jo 1466, mutta heidän "Jan Hussinsa" tuli liian myöhään, eikä hän ollut sitä luokkaa, kuin tshekkiläiset vähemmän tunnetuiksi jääneet uskovat ennen häntä. Jos Tshekinmaan kristikunnan nousuun vaikuttaneita henkilöitä käydään listaamaan, on Peter Chelcicky mainittava ennen Jan Hussia.

Vuonna 1500 tshekinmaalla oli viisi painotaloa, joista kolme oli tshekkiläisen "kerettiläisen" kristikunnan käytössä. Tshekkiläisistä tuli Euroopan ensimmäinen kulttuurikansa. Yliopistoja tosin oli muuallakin. Ajan parhaat yliopistot olivat Sorbonne Pariisissa, Oxford Englannissa ja Prahan yliopisto Tshekinmaalla, mutta vain Tshekeissä lukutaito oli yleinen myös tavallisen kansan keskuudessa. Jan Hussista ehti tulla Prahan yliopiston rehtori, ennen kuin Katolinen Eurooppa poltti hänet roviolla 1415.

Hussin polttaminen tai "Saksan kansan pyhän roomalaisen keisarikunnan" tekemät viisi ristiretkeä tshekkejä vastaan ei tuhonnut tshekkiläistä "kerettiläistä" kristikuntaa. Tshekit voittivat ja Tshekkiläisen vapaaseurakunnan "Jednota Bratrskan" kokoontumistilat, "sborit" toimivat koko viikon, arkipäivisin peruskouluna seurakunnan lapsille ja ammattikouluina vähän varttuneemmille nuorille. Hetken perästä tshekkiläisten "lahkolaisten" koulut olivat maailman parhaat. Kun uskovien seurakunnat huomattiin maan yhteiskunnallisen kehityksen vetureiksi, seurakuntiin alkoi pyrkiä myös maan mahtavia ja oppineita. Kun paronit ja yliopistomiehet päästettiin seurakuntaan, heidän oli vaikea luopua sellaisista periaatteista, jotka kristitylle ovat luovuttamattomia. Kun paronit tulivat, veljesyhteisössä vähemmistöön jäänyt siipi, ajettiin ulos. Ja vielä pahempaa oli tulossa: yhteisön uudet johtajat liittoutuivat Saksan luterilaisten ja Sveitsin evankelisten, ja vieläpä kalvinistien kanssa, jotka kaikki olivat jo osoittaneet olevansa Kristuksen ristin ja hänen seurakuntansa vihollisia.

Ensimmäinen painettu saksankielinen raamattu oli valdolaisten tekemä. Se painettiin 1466, siis kohta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen. Valdolaisia oli paljon, ja he opettivat saksalaiset lukemaan. Valdolaisia vainottiin, mutta he tyytyivät osaansa. Muut saksalaiset eivät osaansa tyytyneet, mutta he olivat avuttomia kirkon ja keisarivallan orjia. Omia johtajia heillä ei ollut. Heti ensimmäisen tilaisuuden tullen he ryhmittyivät Lutherin taakse, ja vapautuivat katolisesta kirkosta, vaikkeivät uskosta muuten välittäneetkään. Kun hankkeen taakse oli vielä syntynyt sekä poliittista tahtoa että maallista voimaa, päästiin katolisesta kirkosta eroon - tai ainakin vähän kauemmas - tätäkin tietä. Lutherin vuonna 1524 kääntämästä Uudesta testamentista tuli best seller, joka pani kansan lukemaan.

Myös ranskan kirjakielen synnyssä valdolaisten osuus oli ratkaiseva. Katolisen hirmuvallan alaisessa Ranskassa Raamatun kääntäminen ei ollut mahdollista, mutta kääntäjä, Robert Olivetano sai suojan Italian Alppien valdolaisten luona, jotka piilottivat miehen ja huolehtivat hänestä, kunnes raamattu oli käännetty ranskaksi. Valdolaiset myös rahoittivat ensimmäisen ranskankielisen raamatun painatuksen. Mutta Raamatun lukeminen Ranskassa vaatikin sitten jo kalliimpia uhreja kuin mammonaa. Veri virtasi, kun katoliset kävivät raamatunlukijoiden ja heitä tukeneiden hugenottien kimppuun.

Kun Raamattu vielä oli käännetty englanniksikin, sopivat paavi ja keisari hätäkokouksen pitämisestä keisari V hallitsemassa Trenton kaupungissa Italiassa. Kirkolliskokoukseen ei ollut paljon halukkaita tulijoita, mutta se teki tärkeitä päätöksiä. Jo ennestään kovia kirkkolakeja kiristettiin, ja vuonna 1534 perustettu okkulttinen jesuiittaveljeskunta valtuutettiin johtamaan protestanttien vastaista taistelua kaikkialla maailmassa raa'asti, ovelasti ja kristinuskon periaatteiden vastaisesti.

Ranskalaisista jesuiitat selvisivät helposti. Ranskan kristikunta vasta muotoutumassa. Hanttiin he panivat kyllä, mutta heidän ongelmansa oli heidän oma oppinsa, kalvinismi, joka ei asiaan vakavasti suhtautuvia uskovia kiehtonut. Vuonna 1572 Ranskan katoliset kutsuivat Ranskan kalvinistien johtajat häihin, ja tappoivat ei-katoliset häävieraat, noin 4000 henkilöä yhdessä yössä, jonka lisäksi maakunnissa tapettiin vielä kymmeniä tuhansia uskovia samaan syssyyn. Vuonna 1610 jesuiittojen onnistui tappaa Ranskan kuningas.

Vuonna 1617 Tshekinmaan kuninkaaksi asetettiin jesuiittojen kasvattama Ferdinand II. Hän oli valmistunut jesuiittojen yliopistosta Ingolstadtista 1595, jonka jälkeen hän teki pyhiinvaellusmatkan. Kirkon oppien mukaan pyhiinvaellusmatkoista sai synninpäästöjä, joiden turvin saattoi tehdä pahaa, joutumatta vastuuseen Jumalan edessä. Ja pahaa hän tekikin. "Saksan kansan Pyhän Roomalaisen keisarikuntaan" oli syntynyt syvä trauma siitä, että heidän 1400-luvulla tekemänsä ristiretket tshekkejä vastaan eivät olleet tuottaneet toivottua tulosta. Ferdinand halusi viedä työn päätökseen, ja vuonna 1618 - 203 vuotta Jan Hussin roviolla polttamisen jälkeen - alkoi sota.

Vuonna 1618 alkanut sota kesti 30 vuotta. Kolmasosa tshekeistä ja neljäsosa saksalaisista kuoli. Eurooppa oli raunioina, mutta monta sodan tavoite, Jednota Bratrskan hävitys maailmankirjoista onnistui - melkein. Jumala salli tshekkiläisen kristikunnan hävityksen, koska se ei enää nöyrästi turvautunut Jumalan armoon, vaan oli ryhtynyt politikoimaan. Mutta Saksan ja Skandinavian protestantit olivat myös hyötyneet sodasta. Luterilaiset lähtivät kukin tahoilleen painattamaan raamattuja ja opettamaan kansaa. Niin tehtiin myös Suomessa. Keskiaika ja Renessanssi oli ohi, ja nyt uskottiin tulevaisuuteen - koulutuksen kautta tulevaan teknilliseen aikakauteen, jonka monet luulivat tarkoittavan samaa, kuin Ilmestyskirjan "tuhatvuotinen valtakunta".

Kun Hus oli poltettu roviolla, vaati sama kirkolliskokous Tshekinmaan poliittista johtoa tulemaan Konstanziin tuomittavaksi. Herrat eivät tulleet, ja paavi julisti ristiretken Tshekkejä vastaan. Ristiretkeläisten kävi huonosti, mutta kirkko ja keisarikunta yrittivät uudestaan, aina kuitenkin samalla tuloksella. Tshekkiin tuli ensimmäinen Roomasta riippumaton kuningas vuosisatoihin.

Vaikka Jan Hus 1400-luvun alussa toi tshekinmaan uskovat maailman kartalle, hän ei ollut uskovien kärkimiehiä. Todelliset kristityt löytyivät kylistä. Heidän tunnetuin johtajansa oli Peter Chelchicky. Heidän oppinsa ja käytäntönsä olivat sitä, mihin Jan Hus oli vasta pyrkimässä - uskollisuutta Jumalan sanalle myös sellaisissa asioissa, jotka tekivät mahdottomaksi Jeesuksen seuraajien osallistumisen tämän maailman ruhtinaitten sotiin, taloudelliseen riistoon ja muihin julkisen elämän synteihin. He eivät vannoneet valaa, eivätkä he kastaneet ketään, joka ei omasta halustaan tahtonut sitoutua Herraan Jeesukseen. Näistä syistä heitä myös vainottiin verisesti. Vasta sitten, kun uskovien yhteisöt olivat tulleet suuriksi ja mahtaviksi, näistä periaatteista luovuttiin. Jumala voinut enää suojella kansaa, joka oli ryhtynyt politikoimaan ja liittoutunut vihollisen kanssa.

Kolmikymmenvuotinen sota oli tshekeille katastrofi, eikä se tuonut uskonnonvapautta Saksaankaan. Euroopan mannermaa oli tyhjennetty kristityistä. Joitakin oli jäänyt, mutta he olivat tulleet varovaisiksi. Moravian anabaptistit tapettiin ja viimeiset heistä lähtivät Romanian kautta Ukrainaan, monet kuolivat matkalla, Hollannista ja friisinmaalta lähteneet mennoniitat jatkoivat matkaansa Preussiin ja Venäjälle, swenkfelderiläiset siirtyivät pikku hiljaa jorpakon taa, mutta viimeiset Jednotan veljet nousivat 1721 Moravian takamailla uuteen nousuun. Mutta kun Komnan kylässä Unkarin ja Tshekinmaan rajamailla 1592 syntyi Jan, oli maassa vielä rauha.

Jo ennen sotaa Tshekkiläinen veljesyhteisö oli tehnyt pahan virheen: Se oli alkanut ottaa seurakunnan kouluihin ei-uskovien perheiden lapsia ja näin rikkonut käskyä, jossa sanotaan:

Veljesyhteisön kouluihin oli paljon pyrkijöitä - huolimatta siitä, että veljesyhteisöä vainottiin säälimättä. Halusivatko Jednota Bratrskan vainotut veljet humanitaarisella eleellä saada vihamiehen sympatiat puolelleen? Humanitäärinen teko olisi ehkä tuottanutkin tulosta, ellei samalla olisi heitetty lasten leipää koirille, jotka heille osoitetusta avusta huolimatta kaiken aikaa kirjaimellisesti raatelivat veljesyhteisöä.

Jan Komenskin syntyessä vuonna 1592 oli Hussin ja Chelchickyn syntymästä kulunut jo parisataa vuotta. Veljesyhteisö oli tullut vaikutusvaltaiseksi ja sivistyneeksi, mutta samalla kadottanut tuoreutensa. Jan Amoksen elämä alkoi ristiriitaisena. Elävä kristillisyys kiehtoi, mutta systeemi vei mukanaan. Miten maailman paras ei voisi olla paras myös Jumalan silmissä?

Tshekkiläisen veljesyhteisön koulujen ylivoimaisuudesta ei ollut epäilystäkään. Missään maailman kolkalla ei ollut parempia kouluja, kuin ne, joissa vuonna 1592 syntynyt Jan Komenski aloitti koulutiensä Straznicen kaupungissa. Koulunkäynti keskeytyi, kun "Saksan Kansan Pyhän Roomalaisen Keisarikunnan" kerettiläispoliisit polttivat kaupungin.

Opintojen jatkaminen edellytti latinan kielen hallitsemista. Jan opiskeli latinaa Przerovissa, mutta koulu oli huono. Latinakoulusta Jan siirtyi taas oman "lahkonsa" kouluun oppimaan saarnaajan toimessa tarvittavan siviiliammatin taitoja. Jan astui myös kasteen liittoon Herran Jeesuksen kanssa ja otti toiseksi nimekseen Amos - ehkäpä Jednotan perinteisen, eli "pienen linjan" johtohahmon Amos Steknalaisen mukaan. Mutta veljesyhteisössä ajateltiin jo toisin. Veljesyhteisö lähetti Jan Amos Komenskin Nassaun suvun herttuakuntaan Saksaan, Vilhelm Oranialaisen veljen Johannes von Nassaun perustamaan Hernborin gymnaasiin, Pfalzin vaaliruhtinaskuntaan.

Hernborin kalvinistisessa "akateemisessa gymnaasissa" Jan Komenski viipyi pari vuotta, 1611-1613.

Yliopistomaailmassa Jan Amos käytti latinankielistä sukunimeä Comenius.

Jan Amos Comeniuksen opettajat Johann Heinrich Alstedt (Alstedius, 1588-1638) ja Johann Piscator (1546-1625) olivat miehiä tiedemaailman huipulta. Mutta olivatko he kristittyjä? Tuskinpa vain. Vuonna 1615 Alsted julkaisee kirjan Theologia Naturalis, joka paljastaa hänen kuuluvan samaan järjestelmään katolisen Tuomas Akvinolaisen kanssa. Eikä Alstedin tiedekään rajoittunut edes empiirisiin tieteisiin. Ajan protestanttisen tavan mukaan Alsted harrasti "hermeettisiä tieteitä", juutalaista kabbalaa ja ties mitä noituutta. Frankfurtissa 1627 julkaistussa kirjassaan Diatribe mille annis apocalypticis Alsted ennustaa tuhatvuotisen valtakunnan alkavan vuonna 1674. Se, ei toteutunut, mutta kukapa olisi saattanut uskoa kolmikymmenvuotisen sodan hävityksen kauhistuksesta muuta, kuin että uuden maailman synnytystuskia nämä varmaan ovat - ei ainakaan mies, joka uskoo "Luonnonoikeuden teologiaan" enemmän kuin Jumalan sanaan. Alstedin 1630 julkaistua tietosanakirjaa Encyclopedia Omnium Scientiorum on sanottu kaikkien ensyklopedioiden äidiksi. Sen viimeinen osa "Encyclopaedia, Septem Tomis Distincta" julkaistiin protestanttisessa Transilvaniassa, jonne Alstedt oli joutunut pakenemaan sotaa, joka oli muuttanut Keski-Euroopan yhdeksi suureksi helvetin esikartanoksi.

Katolinen kirkko oli perustanut 1534/1540 jesuiittajärjestön johtamaan protestantteja vastaan käytävää sodankäyntiä. Vihollisen alueella toimivan kaukopartiomiehen on varottava paljastumasta vihollisen agentiksi, mutta nyt jesuiitat olivat varmistaneet asemansa kaikkialla Euroopassa jo kauan ennen suursodan syntyä. Jesuiittojen tehtävänä oli soluttautua kaikkiin protestanttien rakenteisiin ja löytää niiden haavoittuvuudet. Yksi haavoittuvuuksista oli protestanttien sekavat opit tuhatvuotisesta valtakunnasta. Ja kun haavoittuvuus oli löydetty jesuiitat iskivät heti.

Katolisen käsityksen mukaan kirkko on tuhatvuotinen valtakunta, ja kirkon ajan jälkeen tulee vain tuomio. Kirkon kauheus ei oikein näyttänyt taivaalliselta, joten protestanttien oli avattava kirjansa, ja tutkittava, mitä Raamatussa tuhatvuotisesta valtakunnasta sanotaan. Protestantit päättelivät, että Tuhatvuotinen valtakunta on vasta tulossa, mutta se tulisi vasta Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen. Se väärä oppi, jonka mukaan protestanttinen vallankumous muuttaisi maailman paratiisiksi sopi katoliselle kirkolle paremmin, ja sitä jesuiitat nyt tarjosivat protestanteille erilaisten utopioiden muodossa.

Vuonna 1623 Frankfurtissa julkaistaan Tommaso Campanellan vuonna 1602 italiaksi kirjoittama Auringon kaupunki latinaksi nimellä Civitas Solis, jossa ihanteellisena yhteiskuntana esitetään täysin perverssiä yhteiskuntaa. Kirjan tarkoituksena on protestanttisen yhteiskunnan hävittäminen yhteiskunnallisen rappion avulla.

Kaksisataa vuotta aikaisemmin katoliset olivat hävinneet taistelun hussilaisia vastaan. Silloin Katolinen Eurooppa teki viisi ristiretkeä tshekkien hävittämiseksi, koska tshekit odottivat tuhatvuotista valtakuntaa, eivätkä tunnustaneet kirkon oppia siitä, että kirkko oli Raamatussa ennustettu onnela, tuhatvuotinen valtakunta, eikä kirkon oppia, jonka mukaan paavi on Jeesuksen viransijainen maan päällä. Nyt Paholainen halusi edetä laajemmalla rintamalla. Italiassa alkoi renessanssi, antiikin kulttuurin elvyttäminen.

Valheen ammattilaiset kertovat, että renessanssi oli antiikin kulttuurin elvyttämistä. No, sitäkin se oli - tavallaan. On vain muistettava, että antiikin kulttuuri perustui Babylonialaiseen noituuteen, joille nyt vain oli annettu uudet nimet: puhuttiin hermeettisistä tieteistä ja liityttiin salaseuroihin, joissa initiaatioriitin läpikäyneille adepteille opetettiin saatananpalvontaa. Julkisivun ylläpitämiseksi maalailtiin tauluja etsittiin uusia poliittisia järjestelmiä, tai teknisiä ratkaisuja, mutta tämäkin työ annettiin mielellään muiden kuin salaseurojen jäsenten tehtäväksi. Kun renesanssi itsessään ei tuottanut mitään hyvää, selviävät valheen ammattilaiset asiasta ottamalla uskovien hyvistä töistä kunnian itselleen, eli "renessanssille".

Katolinen kirkko ja sen agitaattorit pitävät suurta melua kirkon traditiosta. Mutta kuka teistä on kysynyt, mitä on kirkon traditio? Minäpä kerron. Kirkon traditio on mitralaisuutta, ei kristinuskoa. Kirkko on Rooman valtion mitralaisen keisarin keksintö vuodelta 325. Mitralaisuudella, kuten kaikilla muillakin salaseuroissa harjoitetuilla uskonnoilla on kaksi oppia, on julkisivu, jota näytetään rahvaalle, ja salatiede, jos niin halutaan sanoa, joka kerrotaan salaseurojen korkeimmille asteille paljastetuille "viisaille". Näille "viisaille" paljastettava uskonto on Lusiferin eli saatanan palvontaa. Myös se julkisivu, jonka kirkon (lue: mitralaisten) papit rahvaalle kristinuskon nimissä näyttävät, on kaikilta osin muutettu niin, että se ei koskaan vastaa Raamatun jumalan ohjeita.

Tuhatvuotisesta valtakunnasta kirkonmiehet opettivat, että kirkko on tuhatvuotinen valtakunta. Olihan sekin eräs tapa pilkata Jumalaa. Mutta protestanteilla tuhatvuotisen valtakunnan odotus oli hieman terveemmällä pohjalla. Myös Komenskin kalvinistiset opettajat odottivat tuhatvuotisen valtakunnan tuloa, ja nuoren opiskelijan oli helppo omaksua toive tulevasta maailmanajasta, jonka aikana ihmiset elävät rauhassa, ovat onnellisia, tasa-arvoisia ja tasapainoisia. Mutta tähän Jumalan sanan antamaan toivoon oli nyt liitetty jotakin outoa ja salakähmäistä, joka ainakin aluksi askarrutti Jednotan pienen haaran kasvattia. Tarjolla oli useita, toisilleen täysin vastakkaisia oppeja tuhatvuotisesta valtakunnasta, ja kun Komenski viimein valitsi linjansa, hän valitsi väärin. Niin hyviä kuin hänen kansansivistystyösuunnitelmansa olivatkin, ei niillä "tehdä" Jumalan valtakuntaa. Se on otettava vastaan, eikä sitä annetakaan kuin niille nöyrille, jotka sitä itse haluavat.

Hernbornissa, Nassaun herttuakunnassa Hessenissä, todennäköisesti syntyivät myös Komenskin ensimmäiset ruotsalaiskontaktit, sillä ainakin ruotsalaisen runouden isänä tunnettu Johann Skytten sihteeri Georg Stiernhelm opiskeli samaan aikaan Komenskin kanssa Hernborgissa.

Helmikuussa 1613 Komenski jättää Hernbornin, käy Amsterdamissa ja saapuu kalvinistisen Pfalzin pääkaupunkiin Heidelbergiin. Yliopiston kirjoihin hän kirjoittautuu 19.06.1613. Heidelbergissä Komenski tutustuu nuorukaiseen nimeltä Georg Hartlib. Komenski tekee myös matkan Hollantiin, ehkä tutustuakseen paremmin Nassaun herttuan Wilhelm Oranilaisen ja hänen sukunsa saavutuksiin Alankomaissa, joista Leidenin yliopisto oli eräs tärkeimmistä.

Heidelbergissä Komenskin opettajana on David Pareus (1548-1622). Hänen jalkojensa juuressa Komenski viipyi vain vuoden. Opinnäytteenä valmistui väitöskirja nimeltä Se S. Domini Coena, sive Eucharistica (Herran ehtoollisesta eli eukaristiasta). Nassaun herttuakunnasta Komenski palasi jalkaisin Nürnbergin ja Prahan kautta jalkaisin Moravian Przeroviin, alkaakseen uransa opettajana siinä samassa koulussa, josta hän oli neljä vuotta sitten lähtenyt.

Heidelbergistä Komenskin ystävä George Hartlib siirtyi Vilnaan, Liettuaan, jossa hänestä tuli Vilnan kalvinistisen gymnasiumin rehtori.

Liettua, joka siihen aikaan oli protestanttinen maa, oli Puolan valtion ja jesuiittojen kovan painostuksen kohteena. Liettua oli solminut valtiosopimuksen Puolan kanssa 1590 jonka nojalla Puolan jesuiitat pääsivät protestanttisen Liettuan kimppuun. Vuonna 1640 protestanttien uskonnonharjoitus Vilnan kaupungissa Puolan kuninkaan antamalla ediktillä kiellettiin. Heidän koulunsa ja sairaalansa suljettiin. Protestanttien papit saivat kuolemantuomion, heidän joukossaan myös Georg Hartlib.

Ensimmäisiä tulijoita olivat Moravian vainotut anababtistit ja Sleesian schwenckfelderiläiset, joiden johtajan, Karper von Schwenckfeldin (1489-1561) kanssa ruhtinas Albrecht kävi oli käynyt henkilökohtaista kirjeenvaihtoa ja eräs uskovista hallitusmiehistä, Frederick von Heydeck oli jopa itse käynyt Sleesiassa tutustumassa liikkeeseen. Myös luterilaiset olivat tervetulleita, mutta he toivat tullessaan vanhat kirkolliset elkeensä. Luterilaisten piispa Paulus Speratus ei voinut käydä käsiksi uskoviin, mutta vaati ruhtinasta tekemään sen. Ruhtinas kirjoitti Lutherille, ja Luther vaati Jednotan veljien, joita siihen aikaan Preussissa sanottiin reformoiduiksi, sekä "anabaptistien" karkoittamista. Lutherilaisten painostus ei kuitenkaan saanut ruhtinasta taipumaan, ja kohta maahan alkoi muuttaa mennoniittoja, ja pian tulijoiden joukossa oli myös englantilaisia ja skotteja.

1630 Dury lähtee Elbingistä /Elblagista.

1635 Dury ryhtyy Mary Oranialaisen opettajaksi Haagissa

1636 Dury siirtyy Ruotsiin ja ryhtyy Hartlibin kehoituksesta levittämään Comeniuksen kirjoja

1640 Englannin parlamentti kokoontuu. Avajaisjumalanpalveluksessa saarnaa…

1641 Hartlib, Dury ja Comenius kohtaavat toisensa Lontoossa komiteassa, jonka tehtävänä on yksinkertaisesti suorittaa koko maailman reformaatio - protestanttinen vallankumous.

Jan aloitti koulunkäyntinsä varsin myöhään. Hän oli jo kuudentoista, kun alkoi opetella latinaa, mutta sitä suurempi olikin sitten hänen kiinnostuksensa oppimista kohtaan. Kaksikymmenvuotiaansa hän aloitti jo laatia omaa Thshekin kielen idiomisanakirjaa Thesaurus linguae Bohemicae. Kirjan käsikirjoitukset katosivat Lesznon kaupungin hävityksessä 1656, ja neljänkymmenen vuoden työ jäi julkaisematta. Mutta Sillä hetkellä Komenski oli kuitenkin jo maailman parhaan koulumiehen maineessa muiden töittensä ansiosta.

Komenskin Herbornin kausi päättyi kahteen väitöskirjaan, jotka painettiin. Kahdenkymmenen yhden vuoden ikäisenä hän oli huomannut, että tiedemaailmassakin oli kahdenlaista ilmaa. Samalle kysymyksille annettiin erilaisia, ja toisistaan poikkeavia vastauksia. Ja nyt Komenski tekee viisaasti: hän ei pyri ottamaan kantaa kenenkään puolesta; hän kirjaa kysymykset väitöskirjoissaan Problemata haec miscellanea (Erilaisia ongelmia) ja Sylloge quaestionum contoroversarum (Kiistanalaisten kysymysten kokoelma). Jotkut ovat pitäneet tätä kriittisen teorian alkulaukauksena ymmärtämättä, että Komenski jätti tutkimukselle ovet auki.

Opettajan uransa Komenski aloitti kotimaahan palattuaan Prerovissa, ja kirjoitti kohta ensimmäisen oppikirjansa, pienen latinan kieliopin, joka painettiin Prahassa 1616. Samaan aikaan hän aloitti kirjoittaa suurta yleisesitystä kaikesta tunnetusta tiedosta, Theatrum universitatis rerum, mutta senkin käsikirjoitukset katosivat Lesznon hävityksessä 1656.

Tshekinmaan kuninkaaksi vuonna 1617 tuli jesuiittojen oppilaitoksesta Ingolstadtista valmistunut Ferdinand II, joka arkailematta kävi toteuttamaan jesuittojen oppia. Komenski vastasi hankkeisiin kirjoittamalla Varoituksia Antikristusta vastaan (Retunkt proti Antihristu). Veljesyhteisön jäsenmäärään nähden - noin 200.000 maan kolmemiljoonaisesta väestöstä - Komeniuksen kannanoton olisi voinut sivuuttaa yhden "lahkon" kannanottona, mutta samoin ajattelivat kaikki protestantit, mikä yksin tshekinmaan osalta tarkoitti tshekkiläisten enemmistöä.

Kun alkoi, joutui Komenski pakenemaan veljesyhteisön suojiin vuorille. Seitsemän seuraavan vuoden aikana oppikirjoja ei tarvittu, ja Komeniuksen omat lapsetkin - sekä vaimo - kuolivat. Vuonna 1628 hän vihdoin siirtyy Lesznon pakolaisseurakunnan opettajaksi Puolaan ja 1631 ilmestyy hänet kuuluisaksi tehnyt Janua linguarum reserata, perusteellisesti mietitty latinan kieliopas, jonka englanninkielinen versio ilmestyy jo 1632 ja saksankielinen 1633. Nopeaa tahtia Januasta ilmestyy yhä uusia käännöksiä, jopa itämaisilla kielillä kuten arabiaksi, persiaksi ja turkiksi.

Vuoteen 1630 mennessä katoliset ovat hävittäneet tshekin protestanttisen väestön olemattomiin. Maahan jääneet papit on fyysisesti tapettu, mutta siviileille on tarjottu kahta vaihtoehtoa: fyysistä kuolemaa tai henkistä kuolemaa Antikristuksen helmassa. Eri puolille Puolaa, Liettuaa, Preussia ja Transilvaniaa on syntynyt uusia pakolaisseurakuntia ja aikaisempien vainojen takia syntyneet seurakunnat ovat vahvistuneet. Vuonna 1632 Komenius valitaan veljesyhteyden vanhimmaksi, vastuualueenaan opetusohjelmat, opetusmenetelmät ja opettaja-saarnaajien koulutus. Samana vuonna Komeniukselta ilmesyy "Äidin koulu", ensimmäinen kotiopetuksen ohjelma Eurooppalaisen kulttuurin piirissä.

Ruotsalaisten tulo Kolmikymmenvuotisen sodan näyttämölle ja väärien profetoiden ilmaantuminen tempaa Komenski mukaansa ja Komenski unelmoi jo Jednotan veljien paluusta Tshekinmaalle. Uuden sukupolven tshekkiläisille opettajille hän kirjoittaa ohjekirjan Didaktika, mutta toiveet osoittautuvat turhiksi ja profetiat vääriksi. Näyttää siltä, että tshekkiläisten piispakin on menettänyt uskonsa, sillä hän laatii kouluaan varten näytelmän, jossa hän sangen omakohtaisesti kuvaa nuoren uskovan muuttumista filosofiksi ja saa veljesyhteisöltä haukut "maallisen" teatterin tuomisesta kouluun.

Opettajan toimensa ohella Komenski oli ryhtynyt kirjoittamaan kipeimmin tarvittavia oppikirjoja. Hän kirjoittaa fysiikan oppikirjan, geometrian oppikirjan, "Lyhyen kosmografian" eli oppikirjan astronomiasta ja maantiedosta sekä "Siviili- eli poliittisen historian" ja oppikirjan antiikin historiasta. Hän laatii myös Tshekinmaan kartan, jota käytetään seuraavat sata vuotta. Fysiikan oppikirja Physicae Synopsis - Fysiikan Synopsis painetaan Leipzigissä 1633 sekä käännöksinä Amsterdamissa 1645 ja Lontoossa 1651. Komenskin Lesznossa julkaisema Geometria oli jo hävinnyt historian hämärään, kun se 1931 uudestaan löydetään.

Vuonna 1634 Komenski saa valmiiksi ensimmäisen merkittävän Euroopassa koskaan kirjoitetun systemaattisen opetusopin (Didactica Magna) latinankielisen käsikirjoituksen, mutta se jää toistaiseksi julkaisematta - varojen puutteessa. Kirja ilmestyy vasta 1657 Amsterdamissa, kun Komenskin tärkeimmät opetusoppia koskevat työt julkaistaan koottuina teoksina nimellä Opera Didactica omnia.

Komenskin maailmankatsomus on kokonaisvaltainen. Hänen koulunsa oppiaineet on tarkoitettu tukemaan ihmisen psykosomaattisia ja hengellisiä pyrkimyksiä ja kehitystä. Opetusopistaan Komenski käyttää nimeä, pansofia, kaikki viisaus. Vuonna 1632 Georg Hartlibin veli Samuel Hartlib on alkanut käydä kirjeenvaihtoa Komenskin kanssa ja saa Komenskilta selostuksen opetusfilosofiasta, jonka hän julkaisee Englannissa nimellä Conatuum Comenianorum praeludia Komenskilta lupaa kysymättä. Vuonna 1938 kirja ilmestyy toisena painoksena Oxfordissa.

Hartlibin sitkeät yritykset Komenskin saamiseksi Englantiin tuottavat viimein tulosta, ja vuonna 1641 Komenski saapuu. Englannissa Komenski kirjoittaa kirjan "Valon tie" (Via Lucis) korkeakoululaitoksen uudistamisen suuntalinjoiksi, mutta Englannissa 1642 alkanut sisällissota ohjaa maan parlamentin mielenkiinnon muihin asioihin, ja Komenski lähtee kotimatkalle Hollannin kautta, ja siirtyy sitten Elbingiin (pl. Elblag) laatimaan oppikirjoja ja opetussuunnitelmia Ruotsin koululaitosta varten.

Komeniuksen työtä Ruotsin hyväksi rahoittaa pääasiallisesti ruotsin teollisuuden isä", Luis de Geer. Pieti kestää kuusi vuotta (1642-1648); samalla hän toimii Elbingin yliopiston filosofian professorina. Elbingin kaudellaan Komenski osallistuu myös Torunin konferenssiin 1645, jossa protestantit - kalvinistit, jednota ja evankeeliset sekä luterilaiset - etsivät yhteistä säveltä torjuakseen yhä uhkaavammaksi käyvän katolisen painostuksen. Torunin konferenssiin osallistuu myös Gezelius vanhempi, josta Turun piispaksi tultuaan ryhtyy tarmokkaasti ajamaan kansansivistystyötä komeniolaisuuden pohjalta.

Tämän kauden tärkein työ oli nimeltään Novissima linguarum methodus, Kielten uusin opetusmenetelmä, jossa hän tiettävästi ensimmäisenä maailmassa osoittaa unkarin ja suomen kielisukulaisuuden. Onhan hänelle 1646 toimitettu kaksi suomenkielistä Raamattua, ja toisena kotikielenähän Komenskeilla oli unkari.

Vuonna 1648 Ruotsin kuningatar Kristiina kutsui Komenskia Tukholmaan perustettavan tiedeakatemian jäseneksi, mutta kun toinen kutsutuista, Rene Descartes, kuoli Tukholmassa 1650, jäi akatemia sillä kertaa perustamatta.

Vuonna 1648 Komenski valitaan koko veljesyhteisö Jednota Bratrskan johtavaksi piispaksi. Hän palaa Lesznoon. Hänen vaimonsa kuolee matkan rasituksiin.

Roomalaiskatolisten sotajoukkojen tappio György I Rakoczin (1608-1648) johtamaa Transilvanian Unkaria vastaan v. 1645 merkitsi omantunnonvapautta Transilvanian asukkaille. Kun Transilvanian ruhtinas György I Rakocin leski kutsui Jan Amos Komenskin vuonna 1531 perustetun protestanttisen korkeakoulun johtajaksi, oli kutsua vaikea torjua.

Vuonna 1650 Jan Amos Komenski saapui Saros-Patakin kaupunkiin. Hänestä tuli koulunjohtaja kouluun, jonka opetusohjelman hän sai laatia itse. Helmikuun 13 päivänä 1651 Sarospatakin eli lyhyesti Patakin koulussa alkoi opetus Komenskin kehittämän opetussuunnitelman mukaisena. Oppilaiden kasvatuksesta hän laatii ohjekirjan nimeltä Praecepta morum in usum juventutis collecta. Koulujärjestyskin syntyy, ja sen nimeksi tulee Leges scholae bene ordinatae - Hyvinjärjestetyn koulun säännöt.

Saros-Patakin korkeakoulusta ei tullut suurta menestystä. Opiskelu ei kiinnostanut pääosin kalvinistisista perheistä tulleita oppilaita, mutta Komenskilla oli keinonsa. Hän sai oppilaat kiinnostumaan opiskelusta pukemalla opetuksen näytelmien muotoon ja etsimällä muita uusia keinoja. Tämän työn tuloksena syntyi maailman ensimmäinen kuvitettu oppikirja Orbis sensualium Pictus - Näkyväinen maailma kuvina. Painettuna kirja ilmestyi vasta 1658 Nürnbergissä, mutta siitä tuli menestys, vielä suurempi kuin hänen latinankielen oppikirjansa "Janua" oli ollut. Kirjasta on otettu ainakin 250 painosta, ja siitä on tehty erilaisia versioita tarpeen mukaan eri puolilla maailmaa.

Havainnolliseen opetukseen pyrittiin leikin ja näytelmän keinoin. Se synnytti kirjan Schola Ludus - Koulu leikkinä - joka julkaistiin Sarospatakissa 1556 ja Amsterdamissa 1557.

Myös aikuiset tarvitsevat opetusta. Veljesseurakunnan johtava vanhin pitää puheita ja kirjoittaa neuvojaan tarpeen mukaan. Vuonna 1651 syntyy teksti Sermo secretus Nathanis ad Davidem - Naatanin salainen saarna Daavidille, mutta jo seuraavana vuonna sen saaja Szigmund Rakoczi kuoli, todennäköisesti myrkytettynä. Ruhtinas György II Rakoczille osoitettu ohje Gentis felicitas - Kansan onnellisuudesta - julkaistaan Nagy Varadissa (nyk. Oradea, Romania) 1659, kun Komenski on jo poistunut maasta.

Protestanttien yhteisrintamaa tavoittelevat Comenius, Samuel ja Georg Hartlib ja Dury olivat kaikki koulumiehiä. Heidän pyrkimyksenään oli perusopetuksen turvaaminen kaikille lapsille kaikissa niissä maissa, jotka olivat tavalla tai toisella päässeet irti katolisen kirkon kuristusotteesta.

Comeniuksella, Hartlibilla ja Duryllä oli kolme yhteistä tekijää: he olivat korkeastikoulutettuja protestantteja, he olivat parhaita opetusalan asiantuntijoita, mitä maailma oli sitä ennen nähnyt ja he olivat, niin, he olivat pahasti salaseurojen pauloissa.

Suuren opetusoppinsa, Didactica Magnan esipuheessa Comenius kertoo niistä opetusalan ammattilaisista, jotka tuntivat suurta vastenmielisyyttä sen ajan koulujen opetusmenetelmiä kohtaan ja suunnittelevat parempia kouluja. Näistä henkilöistä Comenius valitsee Johannes Valentinus Andreaen, ja sanoo: "Juuri Andreae oli sellainen evankelisen leirin edustajia, joka pyrki maailman todelliseen uudistamiseen, ja myös teki työtä sen eteen.." Arvostus lienee ollut molemminpuolista, sillä 1629 Andreae kertoo Comeniuksen olevan hänen henkisen perillisensä ja seuraajansa.

Kuka siis oli tämä Johannes Valentinus Andreae (1586-1654) oli pappiskoulutuksen saanut luterilainen koulumies, jonka erikoisalaa olivat salaseurat. Hän oli useamman salaseuran jäsen, mutta siinä ei ajan tavan mukaan ollut mitään erikoista. Hänen osuutensa uusien salaseurojen perustemisessa, ja varsinkaan ruusuristiritarikunnan perustamissa ei kuitenkaan ole selitettävissä pelkällä hyväntekeväisyydellä.

tutustuu.. Johann Valentin Andreae (1586-1654)

Andreaen utopia Christianopolis ilmestyy Zetznerin painamana Strassburgissa 1619.

Andrean nimi liitetään usein ruusuristiritarikunnan syntyyn, mutta Andreae itse kieltää osuutensa hankkeeseen. Kieltää tietysti, sillä ruusuristiritarikunnan synty halutaan ajoittaa jo 1400-luvulle…

Fama jne….

Salaseurojen haaveena oli rakentaa taivas maan päälle. Johann Valentin Andreae esitti oman utopiansa tulevasta kristillisestä paratiisista kirjasessa Republica Christianopolis Descriptio. Kirja oli todellinen myrkkypata, jonka ainekset oli kerätty Babylonialaisen kultin puutarhasta. Oli "hermeettisiä tieteitä", juutalaista kabbala-mystiikkaa, alkemiaa ja ruusuristiritareilta saatuja rakenteita. Kirjan vaikutuksesta syntyi salaseura "Antilia".

Andreaen utopiaan maanpäällisestä kristillisestä paratiisista hurahtaneiden joukko koostui protestanttien filosofeista. Hartlib mainosti sitä "koko maailman uskonpuhdistuksena". Comenius, joka kehitti suunnitelmat yleisestä kansansivistyksestä, pansofiasta, puhui kahdella kielellä, ja molemmilla hyvin. Omalle kuulijakunnalleen hän oli edelleenkin Jednota Bratrskan vanhin eli piispa ja salaseurojen parissa ruusuristiritari. Nyt häntä pidetään nykyaikaisen kansansivistystyön isänä ja salaseurojen parissa Comenius muistetaan Collegium Luciksen perustajana.

Salaseurat toimivat salassa, mutta niillä on aina myös näkyvät julkisivunsa. Collegium Luciksen julkisivu on tänä päivänä YK - Yhdistyneet kansakunnat.

Sama ekumeninen kirkolliskokous, joka poltti Jan Hussin roviolla, määräsi roviolla poltettavaksi myös ensimmäisen englanninkielisen raamatun kääntäjän luut, sillä kääntäjä oli ehtinyt kuolla parikymmentä vuotta aikaisemmin. Maassa oli kyllä uskovia, joita sanottiin lollardeiksi, mutta vasta Erasmus Rotterdamilaisen Lontoossa julkaisemat normatiiviset kreikan ja latinankieliset Uuden Testamentin laitokset panivat Englannin liikkeelle.

Eivät englantilaiset kreikkaa osanneet, mutta yliopistomaailmassa kreikka oli tullut muotiin. Ja kun Erasmus vielä käänsi kreikankielisen Uuden testamentin latinaksi, tuli katolisen kirkon käyttämän Vulgatan ja kreikankielisten lähdetekstien ero. Papit joutuivat nyt selittelemään, miksi heidän raamattunsa on poikkeaa ratkaisevissa kysymyksissä huomattavasti syyrialais-kreikkalaisen tekstitradition säilyttämistä Uuden testamentin teksteistä.

Erasmus Rotterdamilainen oli Yhteisen Elämän veljien kasvatti. Nämä veljet osasivat tehdä asiaa ja välttää riitaa. Näin teki myös Erasmus, eikä uskovilla ollut Englannissa ollut muitakaan Lutherin tai Hussin kaltaisia merkkimiehiä. Uskovat pidettiin matalana miekalla ja roviolla, mutta maan johtajat, oppineista puhumattakaan lukivat Lutheria ja kohta myös Calvinia. Raamatunkääntäjät lähtivät mannermaalle, ja ensimmäinen suoraan kreikasta käännetty Uusi Testamentti ilmestyi 1534. Kirkon urkit onnistuivat löytämään pakolaiselämää viettäneen kääntäjän ja kuristivat hänet kuoliaaksi, jonka jälkeen ruumis poltettiin kirkollisten saatananpalvojien kaikkien metkujen mukaan. Mutta kirjojen virta Englantiin oli alkanut.

Huolimatta siitä, että kirjat oli painettava ulkomailla, ja salakuljetettava maahan laivoilla, oli yhden kappaleen hinta sittenkin sata kertaa halvempi, kuin entisten käsinkirjoitettujen käännösten.

. Henry VIII aikana Tyndalen käännöksestä tehtiin muokattu laitos, jota käytettiin kirkoissakin muutaman vuoden ajan, mutta pian kirjan hallussapitokin tuli taas hengenvaaralliseksi. Kirjat tuhottiin ja Tyndale tapettiin. Samoin kävi Raamatun kirkkoihin päästäneelle arkkipiispalle Thomas Cranmerille, ja saman kohtalon koki hänen käännösasiantuntijansakin. Vuonna 1560 Genevessä valmistunutta käännöstä ei uusi kuningas, kuningatar Elisabeth I enää kieltänyt. Se olikin jo niin suosittu, että katolinen kirkkokin joutui tekemään oman versionsa pysyäkseen kisassa mukana. Vapaassa kilpailussa ei kopeloidulla raamatunkäännöksellä pärjännyt ja kun vuonna 1611 valmistui kuningas Jaakon käännös, oli englantilaisilla raamattu, jonka vieläkin tunnustetaan eräksi parhaimmista maailmassa.

Raamatun kääntämistä englannin kieleen oli vastustettu vuosisatoja. Tyndale ehti kuolla luonnollisen kuoleman, mutta 44 vuotta hänen kuolemansa jälkeen paavi kaivatti hänen luunsa ylös haudasta ja poltatti ne roviolla. Tyndale kuristettiin kuoliaaksi 500 vankeudessa vietetyn päivän jälkeen ja ruumis poltettiin roviolla 1536. Tyndalen viimeiset sanat olivat: "Herra, avaa Englannin kuninkaan silmät". Tyndalen työ jäi osittain kesken; Uusi Testamenti painettiin 1525/1526. Vanhan Testamentin käännöstyön suorittivat loppuun Myles Coverdale ja John Roger, ja kun ensimmäinen englanninkielinen Raamattu vuonna 1535 ilmestyi, se tuli tunnetuksi Coverdalen raamattuna.

Seuraavana vuonna eli 1537 ilmestyi Tyndalen ja Coverdalen työtoverin John Rogersin toimesta uusi parannettu laitos. Tämä laitos tunnetaan nimellä Matthew's Bible, koska kirja oli painettava salanimellä.

Kuningas Henry VIII ero katolisesta kirkosta muutti tilanteen. Kuningas määräsi Canterburyn arkkipiispa Thomas Cranmerin julkaisemaan raamatun englanniksi kirkollista käyttöä varten. Arkkipiispa kutsui tehtävään Myles Coverdalen ja painotyöt valmistuivat 1541. Suuren Raamatun (the Great Bible) nimellä tunnetut raamatut jaettiin kaikkiin kirkkoihin, mutta jo seuraavan kuninkaan aikana kirja kiellettiin. Thomas Cranmer ja John Rogers poltettiin roviolla 1536.

Kalvinistien Genevessä painama englanninkielinen Uusi Testamentti ilmestyi 1557 ja koko Raamattu 1560. Seuraavan sadan vuoden aikana siitä otettiin noin 150 painosta. Englantilaiset olivat saaneet kirjan, jonka lukeminen kiinnosti. vuonna 1568 "Piispanraamattu" (Bishop's Bible) ei sen suosiota heilutellut ja vielä vähemmän siihen pystyi Katolisen kirkon okkulttiseen Vulgataan perustuva Rheimsin versio, mutta seuraava käännös, vuonna 1611 ilmestynyt Kuningas Jaakon Raamattu on edelleen maailman eniten painettu kirja.

Englannin yritykset vapautua paavin vallasta etenivät kivuliaasti. Kuningas Henry VIII tosin julistautui Englannin kirkon pääksi vuonna 1534 ja kirkkoihinkin tulivat englanninkieliset raamatut 1535, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi. Jo 1543 Englannin parlamentti kielsi Raamatun lukemisen käsityöläisiltä, maanviljelijöiltä, palkkatyöläisiltä, palvelijoilta ja naisilta. Vain aatelisnaisille tämä ilo sallittiin. Myös keskusteleminen Raamatun sisällöstä kiellettiin.

Italiassa 1400-luvulla alkanut renessanssi tuli Englantiin myöhään - sitä ei tarvittu. Kristittyjen erämaataival jatkui raskaana. Katolisen kuningatar Marian aikana poltettiin 283 uskovaa roviolla, ja kansallisen kirkon kannattajienkin hallitessa painostettiin uskovia liittymään valtiolliseen kirkkojärjestelmään. Mutta uskolliset tekivät tehtävänsä. Kansa alkoi hankkia raamattuja omaan käyttöönsä papeista välittämättä.

Kun lukutaito alkoi kiinnostaa tavallisia englantilaisia, syntyi tarve muullekin kouluopetukselle. Mutta kouluja oli vähän, ja opetus surkeaa. Edellytykset suurelle koulu-uudistukselle syntyivät vasta puritaanisen Oliver Cromwellin aikana. Se oli juuri sitä, mitä Hartlib oli odottanut ja mihin hän oli huolellisesti valmistautunut.

Vuonna 1628 Samuel Hartlib muutti Englantiin. Jo tässä vaiheessa hänellä näyttää olleen aivan erinomainen käsitys siitä, kuka tässä maailmassa tietää ja mitä. Mutta koulut olivat huonoja. Myös Hartlibin Baconin opetusfilosofioille perustuva koulukokeilu Salomonin talo (Salomon house) Chichesterissä epäonnistuu.

Hartlibin toveripiirin (The Hartlib Circle) 1650 julkaisemassa teoksessa The Reformed School tehtäväksi asetettiin "Korjata se tietämättömyyden ja epäjärjestyksen tila, joka on vallannut kaikki koulut ja yliopistot".

Koululaitoksen suunnittelijaan Comeniukseen hän piti jatkuvaa yhteyttä vuodesta 1932 lähtien ja teki kaikkensa saadakseen Comeniuksen Englantiin.

Kreikan kielen uusi tuleminen oli aiheuttanut Manner-Euroopassa kiinnostuksen antiikin mytologiaa, filosofiaa ja kulttuuria kohtaan. Kulttuurivirtaus oli niin merkittävä, että puhutaan jopa renessanssista, kreikkalaisen kulttuurin uudestisyntymisestä. Mutta Englantiin renessanssi tuli varsin myöhään, jos ollenkaan. Kansa oli vasta oppimassa lukemaan, kun renessanssi oli jo käynyt vanhanaikaiseksi. Euroopassa raivoavaa kolmikymmenvuotista sotaakin katseltiin sivusta. Mutta sitten tuli Cromwell ja protestanttinen vallankumous.

Jan Amos Komenski eli Comenius oli tshekkiläisen vapaan seurakunnan Jednota Bratrska kasvatti. Liike oli syntynyt samoihin aikoihin Jan Hussin kanssa, mutta Jan Huss ei ollut liikkeen pääidelogi. Liike alkoi Tshekinmaan etelälaidan maaseutukylissä, joissa luettiin Raamattua, ja mietittiin, mitä tämä kaikki tarkoittaa. Kun asiat selvenivät, kirjoitti Peter Chelcicky joukon kirjoja, saarnasi ja opetti veljeskuntaa noudattamaan kristinuskon periaatteita, joihin kuuluu myös kieltäytyminen aseellisesta sodankäynnistä, aseellinen itsepuolustus mukaan lukien sekä kieltäytyminen valan vannomista. C

Chelcickyn työn hedelmänä syntyi sadassa vuodessa voimakas hengellinen yhteisö. Vainoista huolimatta jäsenmäärä nousi noin 7 prosenttiin Tshekimaan ja Moravian herttuakunnan väkiluvusta. Liikkeen ansiosta - ja vainoista huolimatta - seurakunnan vaikutus oli tullut niin suureksi, että sen johtajat eivät enää halunneetkaan pyrkiä siihen pyhään yksinkertaisuuteen, joka liikkeen vanhemmilla jäsenillä oli. Liike yksinkertaisesti maallistui, vaikka se vielä pitkään oli hengellinen voimatekijä sen jälkeenkin.

Comenius tunsi hyvin liikkeensä historian. Hän otti toiseksi nimekseenkin erään alkuaikojen keskeisen vaikuttajan nimen, sillä nimellä Amos oli liikkeessä hyvä maine. Mutta nähtävästi kalvinistisessa yliopistossa opiskellessaan hän kiinnostui salaseuroista ja niiden agendoista niin, että unohti ne periaatteet, joilla Jumalan työtä tehdään. Niin kauan, kuin Jednotan rakenteet vielä olivat pystyssä, Comenius toimi niiden puitteissa, mutta rakenteiden sorruttua kolmikymmenvuotisen sodan (1618-1648) raunioihin ei liikkeen viimeisellä piispalla ollut lääkettä "kuolevan äidin" haavoihin ja kun liike 1720-luvulla taas toipui, tapahtui toipuminen juuri sellaisten uskovien keskuudessa, joita liikkeen perustajat, Chelcicky ja muut, olivat aikoinaan olleet.

Hieronim Broniewski, Jednota Bratrskan vanhimpia kritisöi, Comenius puolustautui Veljesyhteisön synodissa 1638 ja taas uudestaan 1639.

Suomalaiset lukijat muistanevat sen verran kolmikymmenvuotisen sodan historiaa, että Ruotsin joukot olivat jo menossa hävittämään Ingolstadtia, jesuiittojen ideologista päämajaa. Hankkeesta kuitenkin luovuttiin, ja vähän myöhemmin Ingostadtin yliopiston kirkkooikeuden professorina toiminut Adam Weishaupt suunnittelee vastaiskun, joka pannaan toimeen.

Adam Weishauptin …

Ranskan vallankumouksesta tulee salaseura Illuminati tulikoe. Se onnistuu hyvin. Jesuiittojen juoni pysyy salassa. Strasburgissa toukokuun ensimmäisenä 1776 salaseuran jäsenille paljastetut tavoitteetkin jäävät vain asiantuntijoiden tietoon. Tulosten perusteella suunnitelmaa täsmennetään ja juutalaiset Moses Hess ja Karl Marx aloittavat ohjelman julkisen markkinoinnin ..

Moses Hessin ja Karl Marxin utopia toimi Venäjällä hyvin. Venäjä hävitettiin. Mutta länsimaissa juutalaisten utopiaan ei uskottu, eikä se mennyt kaupaksi. Länsimaisen yhteiskunnan hävittämiseksi ryhdyttiin heti suunnittelemaan uutta versiota, joka …

Kesken, niin kesken. op/2012-06-06