Rangifer tarandus fennicus
op/2011-08-19
Luonnon suojelusta Luonnon jumaloimiseen
Valtion radio kertoi, että Maaselälle on tuotu ahmoja. Siirtoistutukset tehtiin seudulle, jossa vuosikymmenien työn tuloksena on saatu jo sukupuuttoon kuolleeksi arvioitu peurakanta oli saatu uuteen nousuun niistä yksilöistä, jotka Venäjän Karjalan metsissä vastoin kaikkia odotuksia olivat säilyneet.
Ahmojen tuonti Maaselälle vaivoin elvytetyn rangifer tarandus fennicus peurakannan pariin merkitsee näille eläimille sukupuuttoon kuolemista. Yksi ahma pystyy muutamassa tunnissa hävittämään kokonaisen peuralauman. Valtion toimi ei siis ole luonnon suojelua, vaan luonnon tuhoamista.
Jumalan ihminen suojelee luontoa, koska se on Jumalan hänelle antama tehtävä:
Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. (1.Ms 2:15)
Näin tehtiin vielä toisen maailmansodan jälkeenkin, kun peurakannan elvytys alkoi. Nyt ei, sillä valtio on vaihtanut Jumalan "jumalaan". Valtio palvoo maata, mutta ei suojele sitä eikä ihmistä. Tässäkin tulee taas ilmi se periaate, että Baabelin herrat ne sitä tekevät ja pakottavat orjiaan tekemään sitä, mikä Jumalan lain mukaan on synti.
Lapset kysyivät, mikä on sinun lempieläimesi. No peura tietysti. Jos lukisit vaikka Lauri Kontron ja Antti Leinosen kirjan METSÄPEURA, Rangifer tarandus fennicus, saattaisit olla ehkä kanssani samaa mieltä. Kirja on vuodelta 2011. Se on myös korkealaatuinen kuvateos. Sen sivulla 135 kerrotaan:
Metsäpeura on tullut viimeiselle rajalle. Se voi pelastua vain, jos ihminen haluaa sen pelastaa. Historian ironiaa on, että kun tämä upea eläin on onnistunut sinnittelemään läpi jääkausien ja ihmisyhteisöjen muutoksen, se joutuu 2000-luvulla kamppailemaan olemassaolostaan. Peuran kohtaloksi voi muodostua Euroopan Unionin direktiiveistä johtuva summittainen ja kaavamainen suurpetojen suojelu, joka samalla tuhoaa vielä enemmän suojelua tarvitsevan lajin. Suurpedot ovat Euroopan unionin ja Suomen ympäristöhallinnon erityisessä suojeluksessa.
Kansan syvien rivien keskuudessa suojeluvirkamiehet eivät nauti tänä päivänä kovin korkeaa arvostusta. Alimpana kaikista lienevät ne Euroopan Unionin byrokraatit ja parlamentin jäsenet, jotka hädin tuskin tietävät, missä Suomi sijaitsee, mutta kuitenkin tietämättömyyden tuomalla varmuudella ovat valmiit kieltämään milloin minkäkin asian.
"En tiedä mitään niin älytöntä kuin tämä petojen suojelu", Reino Harinen sanoo pettyneenä. Peurat menevät nyt susien suuhun. Harinen on metsästänyt koko ikänsä ja tuntee kainuulaisen luonnon. Susista ei tule pulaa, niitä tulee Venäjältä koko ajan lisää. (Lauri Kontro. Antti Leinonen: Metsäpeura, Rangifer tarandus Fennicus. Maahenki Oy, Helsinki 2011, sivulta 135-136)
Ei ainoastaan metsäpeura, vaan koko ihmiskunta on tullut viimeiselle rajalle. Kontro ja Leinonen puhuvat vielä tervettä järkeä, mutta sillä ei enää ole käyttöä. Kyllä Euroopan Unionin tekijät tietävät mitä tekevät, mutta kun niille menet kertomaan kylmät faktat saat vastaasi vain kylmän katseen ja puistattavan irvistyksen, josta hengellinen ihminen tuntee olevansa vastakkain riivaajahengen vallassa olevan ihmisen kanssa.
Taisto on jo kauan sitten siirtynyt henkivaltojen väliseksi, eikä tavallisella, järkevällä ihmisellä ole mitään keinoa taistella maailmaa hallitsevia riivaajia vastaan. Tavallinen ihminen voi pelastua itse siirtymällä Jeesuksen leiriin ja yksittäinen riivattukin voidaan vielä pelastaa Jumalan Hengen asein, mutta siinä se sitten onkin. Maailman pelastaminen toteutuu vasta sitten, kun Jeesus tulee takaisin, ja siten, kuin Hän hyväksi katsoo.
Takaisin Osmon kotisivulle