Kuka muistaa vielä Vennamon, sen, joka puhui maaseudun autioittamisesta? Sehän oli poliitikko, joka sai kyllä paljon ääniä, mutta ei pystynyt estämään ihmisten pakkomuuttoa kaupunkeihin. Mutta miksi maaseutu pitää tyhjentää? Ja miten uskovan tulisi tässä tilanteessa toimia?

Osmo Pöysti:

KAUPUNKEIHIN PAKOTTAMINEN

Ylöjärvi, Finland

2011-01-13

All rights reserved

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut ja tallennus sallitaan

Joskus kolmekymmentä vuotta sitten olin nousemassa Leningradin metron rullaportaita maan pinnalle, kun viereisiä portaita alaspäin törmäsi lauma mustalaisia. Portaiden yläpäässä näin hillittömästi itkevän naisen, joka piti käsiä silmillään. Pysähdyin hetkeksi katselemaan ja ihmettelemään. Joku yritti puhutella naista, joka hieman rauhoitettuaan kysyi, saisiko hän mitenkään rahojaan takaisin, johon virkailijan näköinen henkilö sanoi, että toivotontahan se on. Pian tämän jälkeen nainen suuntasi kulkunsa ovelle epävarmoin askelin. Seurasin perässä, ja kysyin paljonko häneltä vietiin, mutta nainen sanoi vain, ettei ymmärrä, miten joku saattaa sellaista tehdä.

Jatkoin kuitenkin keskustelua ja sain lopulta tietää summankin, joka ei ollut suuren suuri, muistaakseni 17 ruplaa. Ongelma oli siinä, että naisen tilipäivään oli vielä monta viikkoa ja elätettävinä oli kaksi lasta. Kolmen hengen olisi pitänyt selviytyä alle rupla per päivä - joka siihen aikaan vastasi seitsemää Suomen markkaa - summalla, mutta nyt hänellä ei ollut sitäkään vähää. Mustalaiset olivat pyytäneet häntä vaihtamaan jonkun pikkulantin viiden kopeekan lanteiksi metroa varten, mutta kun nainen otti esiin kukkaronsa, joku joukosta oli vienyt koko kukkaron.

Venäjän kaupungeilla ja maaseudulla on jyrkkä raja. Kun kivierämaa päättyy, alkaa maaseutu alkuperäisessä asussaan. Kaupungin ja villinä kasvavan peltomaan rajaa katsellessani olen usein ajatellut mahdollisuutta, että systeemien kaatuessa kaupungista olisi lähdettävä kerjuulle. Kuinka monta kilometriä lastenvaunuja työntävä äiti jaksaisi taapertaa, ennen kuin tuupertuisi tien varteen? Nämä ajatukset palasivat mieleeni nyt, kun kuulin suomalaisesta perheestä, jonka maalla sijaitsevan kotipaikan lapset myivät kustantaakseen muuttonsa kaupunkiin.

Suomalainen valtiovalta tekee nyt aivan samoin kuin Venäjä Neuvostoliiton aikana. Elämä maaseudulla tehdään vaikeaksi, että ihmiset muuttaisivat "perspektiivisiin kasvukeskuksiin". Ongelma on, että näissä kasvukeskuksissa muuttajille ei ole tarjolla sellaista työtä, josta saadut tuloilla elämä kaupungissa olisi mahdollista. On pakko kustantaa muutto ja eläminenkin myymällä entinen omaisuus, mutta kun se on kerran tehty, on samalla menetetty mahdollisuudet palata takaisin itsenäiseen elämään niiden kriisiaikojen yli, jotka maailmaa hallitsevat finanssipiirit tahallaan luovat riistääkseen vähävaraisilta viimeisenkin leivän turvan ja tehdäkseen heidät orjikseen.

Mitä uskovan pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Amerikkalaisen saarnaajan David Wilkersonin kirja "Näky" on tuttu monille uskovalle. Siinä kehotetaan varaamaan yhtä sun toista käyttötavaraa ja muonaa pahan päivän varalle. Raamatun ohjeet eivät vain tunnu käyvän täysin yksiin Wilkersonin ohjeiden kanssa, oli Wilkerson muuten kuinka pätevä Jumalan mies tahansa. Tai mikäpä minä olen häntä arvostelemaan, tee se itse luettuasi nämä Jeesuksen sanat:

Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne. (Lk 12:32-34; kts. Lk 12:22-12:34)

Mutta nyt tullaan siihen, missä pitää olla tarkkana: Ei tässä kehoiteta uskovia myymään omaisuuttaan kaupunkielämän vaatimusten rahoittamiseksi, vaan aivan toisista syistä.

Olin syksyllä vierailulla eräässä sellaisessa kylässä, joka sosialismin kaudella oli jäänyt tyhjäksi. Uskovat olivat alkaneet muuttaa entiseen kotikyläänsä takaisin. Unelmat uudesta, uljaasta maailmasta olivat sortuneet. Viime vuoden kesällä Tshuvashiassa, Marin tasavallassa ja Mordoviassa keskitulo henkilöä kohti oli vähän yli 10.000 ruplaa kuukaudessa, mutta räikeiden tuloerojen takia suurella enemmistöllä ei tätä noin 250 euron summaa ole käytössään edes yhtä keskikokoista perhettä kohti.

Ja mitä uskovat siis tekevät? Eräs sisar kertoi, ettei hän kyllä ymmärrä, miksi Herra kehoitti heitä siirtymään entiseen, kauan autiona olleeseen kotikyläänsä. Lapset ja lapsenlapset olivat jääneet Etelä-Venäjälle sisaren ja hänen miehensä muutettua takaisin tuttuun kotikylään, jonne autolla ajaminenkin oli säiden armoilla. Sähkölinja oli sentään toiminnassa. He, kuten muutamat muutkin uskovat paluumuuttajat olivat kunnostelleet taloja, muokanneet kasvimaata, perunamaata, hankkineet vuohia, kaneja ja mehiläisiä. Villisiat tulivat melkein pihaan ja kolhoosin pellot kasvoivat nelimetristä koivua, joiden välistä kerättiin sieniä.

Ymmärsitkö sinä, miksi Jumala käski heidät jättämään "sivilisaation"? Minun mielestäni kyse on siitä, että Jumala haluaa jättää myös tällä kertaa jäännöksen jäljelle siemeneksi tulevaa maailmanaikaa varten.

Takaisin Osmon kotisivulle