Tässä kirjan ##Jednota marssilla osassa ##mor12 kerrotaan veljesseurakuntiin Georgian matkalla tutustuneen John Wesleyn paluusta Georgiasta Englantiin. Wesleyn veljekset pääsevät sisälle karismaattiseen kristillisyyteen, ja tutustuvat yhteisön keskuksiin sekä Englannissa että mannermaalla.

s

Päivitetty 2009-02-18 ja yhä kesken ..

Sivuja 6

John Wesleyn saarnaajatoimi Georgiassa ei ollut saanut hänen kuulijoittensa kannatusta, eikä se tuottanut hengellistä satoa. Pelottelemalla ihmisiä helvetin tulella hän oli luullut saavansa ihmiset elämään paremmin, mutta sai puheistaan vaan ihmisten vihat päälleen. Wesley huomasi itsekin, ettei hänen kaavansa toiminut ja ihaili julkisestikin sitä, kuinka veljesseurakunnassa asiat hoidettiin. Veljesseurakunnan kaava oli keskinäinen rakkaus ja rakkauden teot seurakunnan ulkopuolisiakin kohtaan, ja se toimi. Tämän näkeminen antoi Wesleylle kyllä ajattelemisen aihetta, mutta häneltä puuttui se jokin, jonka voimasta hän olisi pystynyt samaan.

John Wesley lähti Savannahista 13.12.1737 ja 02.01.1738 hän nousi Charlestonissa Englantiin menevään laivaan. Mutta myös veljesseurakunta oli lähdössä. Sitä ennen seurakunnan oli vielä tehtävä tili siitä lainasta, joka heille oli myönnetty ennen Georgiaan lähtöä ja sitä varten 12.03.1738 Savannahista lähti Johann Töltschig, ensin Charlestowniin ja sieltä 01.04.1738 Englantiin. Hän saapui Lontooseen kesäkuun toisena päivänä 1738 ja saman kuun yhdentenätoista päivänä kaikki moravialaisten velat todettiin suoritetuiksi.

Töltschigin tullessa Englantiin siellä olivat myös kreivi Zinzendorf itse, Peter Böhler ja George Schulius. Wesleyn veljekset olivat erityisen kiinnostuneita Peter Böhleristä, joka oli osannut neuvoa heitä eteenpäin taivastiellä, John Wesleyn mukaan paremmin kuin Spangenberg.

Myös Georgiasta palannut Ingham saapui Lontooseen kohta, kun oli saanut tiedon Töltschigin tulosta sinne. Kesäkuun 24:nä 1738 kahdeksan hengen ryhmä, John Wesleyn päiväkirjan mukaan viisi englantilaista ja kolme saksalaista, purjehti Rotterdamiin, ja edelleen tutustuakseen veljesseurakuntiin Herrnhutissa, Marienbornissa, Amsterdamissa ja Ysselsteinissä. Töltschig todennäköisesti jäi Zinzendorfin luo Marienborniin, missä Zinzendorf Saksista saamansa karkotusmääräyksen takia sillä kertaa oleskeli.

Saksan ja Hollannin moravialaisiin yhteisöihin tehdyn tutustumismatkansa jälkeen John Wesley aloitti oman julistajan uransa ja siitä tuli menestys. Kuulijoita riitti ja pian hänen oli aloitettava ulkoilmakokousten pitäminen, sillä kirkkoihin hänen kuulijansa eivät enää mahtuneet.

Georgiassa moravialaiset olivat diplomaattisesti torjuneet John Wesleyn halun liittyä moravialaiseen yhteisöön; mutta nyt oli Wesleyn vuoro osoittaa, kenen seurassa hän leipää murtaa. Sunnuntaina 31.07.1740 John Wesley vei metodistit ulos Fetter Lane Societyn moravialaisille ja metodisteille yhteisistä kokouksista tuomiten heidän "virheensä". Wesley ei koskaan eronnut Anglikaanisesta kirkosta, mutta hänen jälkeensä metodistit korjasivat ainakin sen virheen.

Fetter Lane Societystä Wesleyn mukana siirtyi noin 25 henkilöä Wesleyn perustamaan Foundry Societyyn. Uuteen yhteisöön Wesley toi monta moravialaisilta opittua tapaa, kuten rakkauden ateriat ja pienryhmät.

1738-05-24.. John Wesley Aldersgate Society

Elokuussa 1738 John Wesley tekee matkan Herrnhutiin

1739.. Herrnhutilainen lähetystyö Algeriassa alkaa, mutta lähetti tapetaan

1740.. Herrnhutin lähetit siirtyvät Pennsylvaniaan, ja perustavat Nazarethin ja Bethlehemin.

Herrhutin lähettien Pennsylvaniaan perustamat siirtokunnat Nazareth, Bethlehem, Lititz ja Salem (nykyinen Winston-Salem) pysyivät herrnhutilaisina yhteisönä noin sadan vuoden ajan, mutta nykyisin ne ovat kasvaneet suurkaupungeiksi, joiden kaupunkikuvassa niiden moravialainen alkuperää ei juuri huomaa.

Selvitettyään Georgian veljesseurakunnan tilit Lontoossa, Töltschig meni Saksaan, josta hän palasi Lontooseen marraskuussa 1739 yhdessä Huttonin seurassa, joka oli ollut tutustumassa "herrnhutilaisiin".

Myös Benjamin Ingham oli käynyt tutustumassa mannermaan moravialaisiin ja siirtynyt sitten kotiseudulleen Yorkshireen. Töltschig ja Ingham olivat olleet hyviä ystäviä jo Georgiassa, ja nyt yhteistyö tiivistyi. Töltschig, joka varojen puutteessa ei voinut palata Georgiaan, jatkoi evankeliumin julistamista maassa, joka oli halukas ottamaan sen vastaan. Myös Böhler ja Spangenberg saapuivat Englantiin, ja tarttuivat auraan. Vuonna 1742 Fetter Lane Society otti kaikki seurakunnan tehtävät hoitaakseen ja pian monet muut Englannissa niin yleiset klubityyppiset rukoushuonekunnat tekivät samoin.

Helmikuussa 1948 Töltschig siirtyi Irlantiin syntyneiden yhteisöjen vanhimmaksi, vei 1752 ryhmän moravialaisia Pennsylvaniaan ja palasi taas Irlantiin.

Vuonna 1749 Englannin lakia muutettiin niin, että moravialaiset seurakunnat vapautettiin asepalveluksesta ja valan vannomisesta, juuri sopivasti nopeasti kasvavan seurakunnan tarpeisiin. Georgian moravialaisille uusi laki tuli kuitenkin liian myöhään.

1738-05-24.. John Wesley Aldersgate Society

Elokuussa 1738 John Wesley tekee matkan Herrnhutiin

1752.. Labradorin niemimaan lähetystyö alkaa

1756.. Mathias Nyberg Porvoosta lähtee lähetystyöhön Surinamiin; kuolee 5 kk kuluttua Saaronin työpisteessä, kuten kymmenet muutkin Surinamiin saapuneet. Kuolleiden lähettien ja kastettujen neekereiden suhde on luokkaa ensimmäisinä vuosikymmeninä noin 1:20. Olosuhteet ovat hirvittävät ja hollantilaiset kalvinistit petoja pahempia.

1768.. Lähetit saapuvat Kultarannikolle, mutta muutaman kuukauden kuluttua maihinnoususta kaikki yhdeksän lähettiä ovat kuolleet erilaisiin tauteihin

1760-05-09.. Zinzendorf kuolee

Englanti oli irrottautunut paavin talutusnuorasta jo 1500-luvulla ja maahan oli perustettu uusi valtionkirkko, Church of England, jonka ylivallan alla uskovat nyt joutuivat elämään. Mutta myös uskovien leiri oli jatkuvasti heikko. Kilpailevat oppisuunnat järjestäytyivät puolueiksi, jotka vain vaivoin sietivät toisiaan. Kaikki puolueet halusivat pomottaa maan uskovia, ja kun siinä ei onnistuttu, olivat kaikki valmiit panemaan uskovat vankilaan. Maan "sivistys" oli siinä, että uskon takia uskovia ei enää tapettu kiduttamalla, kuten katolisen kirkon aikana oli tehty.

Siitä huolimatta, että englantilaiset yhä vieläkin olivat "täysiä pakanoita", monet etsivät jumalaa hyvin tosissaan. Englannin kirkon piirissäkin toimi monta seuraa, joissa etsittiin Kristinuskon alkeita. Eräs tällainen seura oli Oxfordin opiskelijoiden keskuudessa toiminut joukko, jota kansa sanoi metodisteiksi. Tunnetuimpia metodisteja olivat John ja Charles Wesley…

James Hutton oli syntynyt 1715. Hänen opettajanaan toimi Samuel Wesley, John ja Charles Wesleyn isoveli. James Huttonin isällä oli Lontoossa kirjakauppa "Bible and Sun" (Raamattu ja aurinko), ja hänen kotonaan kokoontui raamattupiiri, yksi Lontoon kymmenistä pienpiireistä. Ehkä kiinnostuksesta metodistien raamattupiiriin, tai ehkä heille kirjoja myydäkseen James etsi isänsä opettajan veljet ja lyöttäytyi yhteen metodistien kanssa. Sunnuntaisin nuoret miehet lukivat kreikkalaista Uutta Testamenttia, kävivät katsomassa vankeja ja yrittivät muutenkin toteuttaa sitä oppia, jota he olivat kirjastaan ammentaneet.

Kun John ja Charles tulivat käymään Lontoossa, he poikkesivat James Huttonin luo. Se ei ollutkaan mutkikasta, koska heidän isoveljensä Samuel asui Huttonien naapurina. Ja sitten Georgiaan suunnitteilla olevan siirtokunnan kuvernööri pyysi John Wesleytä lähetystyöntekijäksi Georgiaan ja Charles pääsi kuvernöörin sihteeriksi. Kun retkikunta oli lähdössä, lähti James Hutton saattamaan Wesleyn veljeksiä laivalle. Samalla laivalla Georgiaan oli matkalla myös 24 moravialaisen veljesseurakunnan jäsentä.

John Wesley piti matkapäiväkirjaa, ja lähetti siitä James Huttonille säännöllisesti oman kopion. Huttonin kotikokouksessa luettiin näitä päiväkirjoja ahkerasti, ja niistä kuulijat saivat myös paljon tietoa moravialaisista, joista he muuten eivät olisi tienneet mitään. Wesleyn pitämä päiväkirja on sangen avomielinen. Hänellä oli paljon avoimia kysymyksiä, ja niissä hän kertoo paitsi huomioitaan, myös niistä keskusteluista, joita hän moravialaisten kanssa kävi. Vanhimpana moravialaisten ryhmässä olivat piispat David Nitschmann ja August Spangenberg. Spagenberg kysyi John Wesleyltä sen saman kysymyksen, kuin seppä Högman Paavo Ruotsalaiselta: "Veljeni, Onko sinulla sisäinen todistus? Todistaako Jumalan henki sinun henkesi kanssa, että sinä olet Jumalan lapsi?

Vuonna 1737 kreivi Zinzendorf tuli itse Englantiin. Hän asui vuokralla Lindsey Housessa Chelseassa. Matkan tarkoituksena oli selvittää, mitä Englannin kirkon arkkipiispa Potter sanoisi Moravialaisen veljesseurakunnan mahdollisuuksista toimia Englannin siirtomaissa, sekä neuvotella Georgian johtokunnan kanssa. Charles Wesley, Georgian siirtokunnan sihteeri oli vast'ikään palannut Georgiasta, ja tutustui näin Zinzendorfiin. Hän esitteli Zinzendorfin myös Huttonille, jonka kotiseurat pidettiin nyt Aldergate Streetillä. Myös Zinzendorf järjesti omia kokouksiaan Lontoossa. Hutton ihastui niihin kuin enkeleihin konsanaan.

Tammikuun 27 päivänä 1738 Lontooseen saapui Peter Böhler, Zinzendorfin vasta virkaansa asettama lähetti, matkallaan kohti South Carolinaa. Viisi päivää myöhemmin Lontooseen saapui John Wesley Georgiasta. Helmikuun 7 päivänä 1738 John Wesley ja Peter Böhler tapasivat hollantilaisen kauppaan Weinatzin luona, ja esitteli hänet sitten Huttonille. Helmikuun seitsemäntenätoista Wesley ja Böhler lähtivät Oxfordiin, ei suinkaan opiskelemaan, vaan saadakseen keskustella rauhassa.

Wesley oli löytänyt nyt sen "sielunhoitajan" jota hän tarvitsi. Keskustelut jatkuivat kolme viikkoa. Periaatteessa Wesley tiesi, että pyhitys on seurausta elävästä uskosta, mutta hän ei ollut sitä itse kokenut, ja oletti kaiken tapahtuvan vähitellen. Böhler taas kertoi, että hän oli kokenut sen Pyhässä Hengessä, jonka seurauksena usko oli saanut hänessä yliotteen ja hän itse rauhan Jumalan kanssa.

Wesleyn oli vaikea ottaa vastaan se, mitä hän Böhleriltä kuuli. Ehkä syy oli siinä, että kun kasteen merkitys on epäselvä, on pyhityksen ja kääntymisenkin merkitys epäselvä. Böhlerin oli nyt lähdettävä jatkamaan matkaa, mutta vielä Southamptonista hän kirjoitti Wesleylle: "Varo epäuskon syntiä".

Toukokuun 24 päivänä 1738 John Wesley pakotti itsensä menemään Aldersgater Streetin kokoukseen. Joku luki siellä juuri Lutherin kirjoittamaa esipuhetta Roomalaiskirjeen käännökseen. Sitä kuunnellessaan John Wesley sai nyt sen kokemuksen, jota hän oli odottanut. Hän kertoo, että "tunsin sydämeni kummasti lämpenevän. Tunsin, että luotan Kristukseen, yksin Kristukseen pelastuksekseni ja että minulle on annettu vakuutus siitä, että hän on ottanut pois minun syntini, minunkin syntini, ja pelastanut minut synnin laista ja kuolemalta."

Myös Charles Wesley oli saanut Böhlerin ohjauksessa kokea samaa, kuin mitä John Wesley hänen lähdettyään koki. Tilanne vain oli toinen. Charles oli ollut sairaana, ja Böhler oli viettänyt hänenkin luona paljon aikaa, hoitaen, keskustellen ja rukoillen.

Böhlerin vaikutus tuntui myös Aldergate Societyn ilmeessä. Ilmapiiri muuttui, ihmiset avautuivat, syntien tunnustamisessa siirryttiin raamatulliseen tapaan "tunnustakaa .. toinen toisillenne" ja yhteisö otti käyttöön niitä Herrnhutista tuttuja käytäntöjä, joita Böhler oli heille lähtiessään kirjallisesti selostanut. Yhteisö kasvoi niin, että sen oli hankittava käyttöönsä suuremmat kokoustilat. Ne löydettiin osoitteesta Fetter Lane, jonka jälkeen yhteisö tunnettiin nimellä Fetter Lane Society. Sen pylväitä olivat nyt James Hutton ja Charles Wesley.

1736.. John Wesley matkalla Georgiaan laivalla.. moravian

Matka alkoi 14.10.1735 ja 06.02.1736 matkustajat pääsivät maihin Peeperin saarella, nykyisessä Cokspurissa. Maaliskuun seitsemäntenä Wesley piti ensimmäisen saarnansa Savannahissa.

Matka Georgiaan tehtiin siirtokunnan laivalla, jonka nimi oli Simmonds. Miehistön ja siirtokunnan johdon…##

neljä metodistia: John ja Charles Wesley, Benjamin Ingham ja Charles Delamotte, kaikki Oxfordin "Pyhän kerhon" jäseniä.

… moravialaisen veljesyhteisön jäsentä:

Wesleyn veljeksillä oli ongelmia heti alusta asti. Charles ei soveltunut kuvernööri Oglethorpen sihteeriksi, eikä tullut toimeen niiden siirtolaisten kanssa, joiden pastorinakin hän yritti toimia. Jo puolen vuoden kuluttua Charles Wesley palasi Englantiin. John Wesleyllä ongelmat olivat sitäkin vakavampia. Laivalla oli ollut muuan Sophy Hopkey, johon John oli retkahtanut, vieläpä hillittömästi. Hän vertasi itseään veljesseurakuntaan, ja kirjoitti päiväkirjaansa: "Minä tulin käännyttämään intiaaneja, mutta voi, kuka käännyttää minut?

John Wesley lähti Englantiin 02.12.1737, ja toukokuussa 1738 hän pakotti itsensä menemään Aldersgate Streetin … kokoukseen.

1737-05-20.. Zinzendorf vihitään piispaksi, ja hankkii talon Berliinistä

Englannin kirkon oppineet olivat tarkoin tutkittuaan Moravian veljesyhteisön historiaa ja käytäntöä tulleet siihen tulokseen että, moravialaisten väite kirkon apostolisista juurista on oikea. Arkkipiispa Potter ehdotti Zinzendorfille, että

veljesyhteisön piispat Jablonski ja Nitschmann vihkisivät hänet piispaksi.

Veljesyhteisön hankkeille Englannin siirtokunnissa Zinzendorfin piispanvihkimyksestä saattaisi olla hyötyä. Mutta mahdollinen hyöty oli spekulatiivista hyötyä, jonka oikeutus oli tarkistettava Jumalan edessä. Tarkistitko Zinzendorf asian, ja miten, ei ole tiedossani, mutta joka tapauksessa Saksista karkoitettu Zinzendorf hankki talon Berliinistä, joka kuului Preussiin. Preussin kuningas Friedrich Wilhelm I tuki Zinzendorfia, mutta ohjaillakseen tätä hän tutkitutti tohtoreillaan Zinzendorfin uskonkäsitykset, jonka jälkeen Zinzendorf vihittiin piispaksi 20.05.1737.

Samanlaiset ajatukset liikkuivat myös John Wesleyn mielessä, kun hän Georgiassa ollessaan pyysi päästä ehtoollisyhteyteen Moravian veljien kanssa. Veljesyhteisön vanhimmaksi piispa Nitschmannin lähdön jälkeen jäi nyt Töltschig. Päiväkirjassaan Töltschig kertoo:

Heinäkuussa veljet pääsivät jatkamaan keskustelua asiasta. Töltschig antoi Inghamille ja John Wesleylle kirjallisen vastauksen, joka on säilynyt. Kannanotto päätti keskustelun ennen kuin varsinaiseen asiaan oli päästy. Ratkaiseva kysymys oli metodistien suhde Anglikaaniseen kirkkoon, eivätkä veljet todennäköisesti halunneet tulla osalliseksi siitä ehtoollispöydästä. Veljet säilyivät ystävinä, vaikka ehtoollisyhteyttä ei syntynytkään.

Voi vain arvailla, miltä maailma näyttäisi nyt, jos metodistit eivät olisi joutuneet perustamaan omaa seurakuntayhteisöä moravialaisten rinnalle. Arvailua voisi vielä jatkaa kysymällä, miksi Wesleyn veljekset kysyneet asiaa moravialaisten vanhimmilta, vaan tyytyivät lähetysaseman vanhimman vastaukseen. Mutta kun Wesleyt palasivat Lontooseen, ei asiaa enää otettu esille. Lontoossa kävi vielä niin, että Wesleyn veljekset tapasivat …

1737 .. David Nitschman Moravian pakolaisseurakunnan piispaksi

1737.. Etelä-Afrikan lähetystyö alkaa Kapmaassa

1738.. 1740 John ja Charles Wesley läheisiin väleihin Moravian pakolaissrk kanssa. Tiet erkanevat 1740

1738-01-27.. Peter Böhler (1712-1775) saapuu Lontooseen matkalla Etelä-Carolinaan

Peter Böhler oli saksalainen, syntynyt Frankfurt am Mainissa. Hän oli opiskellut Jenassa, jossa opettajina toimivat mm. kreivi Zinzendorf ja Johann Walch. Joulukuun viidentenätoista 1737 vasta piispaksi nimitetty kreivi Zinzendorf vihki Böhlerin papin virkaan. Helmikuun seitsemäntenä 1738 Böhler oli jo Lontoossa matkallaan Amerikkoihin, kun hän tapasi John Wesleyn, joka juuri oli palannut Georgiasta hollantilaisen kauppiaan Weinatzin luona ja esitteli hänet James Huttonille. Wesley auttoi Böhleriä löytämään asunnon, ja opetti hänelle englantia.

Wesley oli palannut Georgiasta hengellisesti köyhänä huolimatta siitä, että hän oli opiskellut teologiaa ja tutkinut Raamattuakin jo kahdeksantoista vuotta. Böhlerissä hän oli löytänyt miehen, joka pystyi auttamaan häntä hänen liikavarpailleen astumatta.

Helmikuun 17:nä 1738 Peter Böhler lähtivät käymään Oxfordissa.

Georgiaan Peter Böhler saapui 16.10.1738.

Georgiasta hän siirtyi 13.04.1738 lähteneen ryhmän mukana Pennsylvaniaan, joka perusti Nazarethin Bethlehemin lähistölle, toimi noin vuoden intiaanien keskuudessa, palasi Eurooppaan ja toi toisella Amerikan matkallaan 1742 suuren joukon siirtolaisia Pennsylvaniaan. Vuonna 1748 Böhler nimitettiin veljesseurakuntien piispaksi Isoon Britanniaan, mutta 1753 hän palasi Amerikan moravialaisten yhteisöjen johtajaksi, kunnes hän 1764 palasi takaisin Englannin moravialaisten pariin. Hänen työpäivänsä päättyi Lontoossa 1775.

Böhlerillä oli myös erittäin tärkeä osa metodismin synnyssä, mutta Wesleyn haluttomuus erota Anglikaanisesta kirkosta pakotti ystävät toimimaan eri leireissä.

Peter Böhler tuli Englantiin 1738 ja kohta hän piti suuria kokouksia sanannälkäisille kuulijoille. Isokenkäiset yrittivät estää Böhlerin toimintaa monin tavoin, jopa maan lakeja muutettiin Böhlerin tähden. Kaikki nuoret miehet, jotka olivat käyneet Moravialaisen veljesseurakunnan kokouksissa, määrättiin armeijaan. Mutta siitä huolimatta yhteisön sanoma otettiin vastaan, ja uusia veljeskuntia syntyi: Grace Hill (Gnadenberg, Armon vuori) ja Lamb's Hill (Lammsberg, Karitsan vuori) Yorkshireen sekä Ockbrookin yhteisön Derbyyn. Vuonna 1747 John Cennick perusti ensimmäisen moravialaisen seurakunnan Irlantiin. Irlannin veljesyhteisöistä tärkeimmäksi muodostui Kilwarlin.

Takaisin Osmon kotisivulle