Sivuja 9

Hussin tueksi Konstanziin tullut Hieronymus vangittiin, ja poltettiin vuotta myöhemmin, koska hänkään ei suostunut kumartamaan Saatanalle. Ongelmana oli enää pari miljoona tsekkiä, jotka pitivät paavia saatanana. Saatanan asianajajan tai ehkä asianomistajan ominaisuudessa pitkällisen kaupankäynnin tuloksena 1417-11-21 paaviksi kruunattu Otto de Colonna, elikkä Martinus V julisti pyhän sodan, "ristiretken", tshekkiläistä kristikuntaa vastaan vuonna 1420. Hussin polttaja Sigismund, Unkarin ja Kroatian kuningas (vuodesta 1387), "Pyhän" saksalais-roomalaisen keisarikunnan kuningas (vuodesta 1410), joka 1419 oli tullut myös Böömin kuninkaaksi määrättiin hävitystyötä johtamaan. Kaikki paavin orjuuttamat kansat kutsuttiin tsekkejä hävittämään.

Tshekit eivät hyväksyneet Hussin polttamista. He eivät olleet niitä juutalaisia, jotka lähtivät ylipappien vietäväksi silloin, kun Jeesusta tapettiin. Mutta varmaan sekin ajatus heidän mielessään kävi, ainakin siinä vaiheessa, kun he huomasivat koko Euroopan lähtevän sotaan heitä vastaan. Kysymys kuuluukin, kumpi on kansalle parempi, alistua "välttämättömään" vai vastustaa vääryyttä, ja jos vastustaa, niin miten?

Juudeassa noin vuonna 33 tapahtunut Jeesuksen murha ei aiheuttanut juutalaisten kansannousua Roomalaisia vastaan, mutta Hussin murha vuonna 1415 aiheutti sen, että maan vapaat säädyt lähettivät Konstanzin kirkolliskokoukselle 452 aatelisen allekirjoittaman protestin ja pian tshekit pistivät kuriin koko sen valtiollis-uskonnollisen liittymän, joka Hussin murhan oli suorittanut.

Kun seuraavassa käymme tarkastelemaan näiden kahden erilaisen toimintatavan lopputulosta, voidaan heti huomata, että ainakaan juutalaisten toimintatapa ei tuottanut rauhaa tai turvallisuutta heidän kansalleen. Tshekit protestoivat roomalaisten vääryyttä vastaan, mutta myös he joutuivat kokemaan kovia.

Katolinen ja imperialistinen propaganda oli saanut Tshekeissä asuvat katoliset uskomaan, että tshekkien hävittämisestä tulee helppo juttu. Voimainsa tunnossa he alkoivat karkoittaa kaupungeistaan sellaisia tshekkejä, joiden ehtoolliseen kuului sekä leipä että viini. Maahan syntyi sisäinen pakolaisongelma, jonka herätysliikkeen johtajat ratkaisivat perustamalla Taborin leirikaupungin. Vuoden 1419 kesällä pidettyihin Taborin leirijumalanpalveluksiin osallistui jo 40.000 tshekkiä.

Prahan kaupungin johdossa olleet Hussin kannattajat oli erotettu, ja 06.06.1419 tilalle oli valittu uudet neuvosmiehet. Kuningas oli myös erottanut Pyhän Tapanin kirkon saarnaajan Jan Zelivskyn (tapettiin 1422).

Heinäkuun 30 päivänä 1419 Jan Zelivskin johtamat protestantit olivat marssilla Prahan läpi kun heitä alettiin kivittää kaupungintalon ikkunoista. Mielenosoittajat valtasivat kaupungintalon, ja heittivät pormestarin ja muutamia kivityksen järjestäjiä ikkunasta kadulle. Ulosheitetyt kuolivat. Tapaus sai nimen Prahan ensimmäinen ikkunastaulosheitto.

Kun tieto saksalaisten ulosheitosta saapui kuninkaan hoviin, joutui Vaclav IV raivon valtaan ja halvaantui kokonaan oman raivonsa kiihottamana, kun eräs hoviherroista yritti rauhoitella häntä. Kahdeksantoista päivän kuluttua hän kuoli.

Tshekkiläisten ensimmäinen virallinen protesti Hussin murhasta oli lähetetty Kirkon korkeimmalle päättävälle elimelle, Konstanzin ekumeeniselle kirkolliskokoukselle syyskuun toisena päivänä 1415. Asiakirjalla ei ollut muuta vaikutusta, kuin että sen allekirjoittajat joutuivat itse syytetyiksi, ja tulivat myöhemmin poissaolevina tuomituiksi niskuroinnista.

Paavi Martin V bullaan, jonka hän pani liikkeelle kohta paaviksi kruunaamisensa jälkeen, tshekit vastasivat kauniisti, mutta tiukasti. Vastaus paavin 1418-02-22 lanseeraamaan bullaan ei ehkä tullut hänelle Konstanziin, sillä hän oli poistunut Konstanzista 1418-05-15 kohta kirkolliskokouksen päättymisen jälkeen. Mutta eihän se hänelle ollut tarkoitettukaan, sillä vastauksen otsikossa lukee:

Julistuksessa tshekit ihmettelevät, miksi he antavat paavin pettää itseään. Miksi Eurooppa ei näe? Kirje sisältää kuusitoista kohtaa, joissa esitetään ne keinot, jotka toteuttamalla tshekit aikovat päästä kirkon mädännäisyydestä eroon. Kirje toimitettiin Euroopan katolisten maiden johtajille ja kotimaassakin se saatettiin mahdollisimman monen tietoon. Paaville kirjettä ei lähetetty. Ei Jeesuskaan paholaiselle kirjeitä kirjoitellut.

Kirjeen allekirjoittajia on neljä: Procopius, Prahan arkkipiispa Konrad, Samssmolic ja Smahors. Sellaiset nimet, kuin Jan z Trocnova eli Zizka tai Jakoubek ze Stríbra siitä puuttuvat. Jan z Trocnova on vielä tuntematon suuruus ja Jakoubek (1370-1429), yksi Hussin luotettavimmista työtovereista, ei halua vielä lyödä lukkoon kaikkia yksityiskohtia siitä, miten hengellistä remonttiliikettä pitää kehittää. Hän palaa asiaan myöhemmin.

Ristiretki, jolla paavi Martin V oli tshekkejä uhkaillut, pantiin virallisesti alulle vuonna 1420. Maaliskuun ensimmäisenä 1420 paavi allekirjoitti asiaa koskevan bullan ja se julkaistiin Wroclavissa 17.03.1420, jossa imperiumin kruunaamaton keisari sillä hetkellä oleskeli. Bullan johdosta 1420-04-20 Cenek z Vartenberka ja Oldrich z Rozenberka antavat Tshekin kuningaskunnan ja Moravian maakreivikunnan nimissä tilanneselostuksen ja kehottavat kansaa puolustamaan omaa kieltään ja kuningaskuntaansa sekä seisomaan lujina Liiton maljaa koskevassa asiassa. Mutta niitä merkittävämmiksi tulivat teologien laatimat Prahan artiklat, joissa Hussin työn jatkajat julistavat tavoitteensa.

Prahan saivat viimeistellyn muotonsa 01.07.1420-08.07.1420, mutta virallisesti ne hyväksyttiin Tshekinmaan maapäivillä Caslavissa 03.06.1421-07.06.1420 ja ne saivat maan lain voiman. Samoilla maapäivillä tshekit julistivat Sigismundin menettäneen asemansa Tshekinmaan kuninkaana, jota titteliä hän oli pitänyt hallussaan vajaan vuoden. Sigismundille tosin jäi monta muuta titteliä, mutta Praha oli keisarikunnan helmi, vaikka ei ollutkaan saksalainen.

Prahan artiklat sisältävät neljä kohtaa teologisine perusteluineen. Tekstin laatija on todennäköisesti Jakoubek ze Stribra (1370-1429), Hussin työtoveri ja työn jatkaja. Koska artiklat oli ensisijaisesti tarkoitettu omaan käyttöön, pantiin niiden teksti julkisesti nähtäväksi eri puolille Tshekinmaata, että kaikki tietäisivät, minkä puolesta tässä taistellaan. Tshekinmaan ulkopuolella niitä olisikin ollut hankala julkaista, sillä niissä vaaditut asiat olivat sellaisia, joita myös Tshekinmaan rajojen ulkopuolella kannatettiin.

Prahan artiklojen ensimmäisessä artiklassa vaaditaan, että Jumalan Sanaa on saatava saarnata vapaasti, eikä kielilläpuhumista pidä estää. Tämä kertoo sen, että tshekkiläinen herätys oli karismaattinen, tai helluntailainen, kuten nykyisin sanottaisiin. Teksti kuuluu:

Hus oli osoittanut, että Raamatun arvovalta on suurempi, kuin kirkon, kirkolliskokouksen tai minkään paavin tai kirkon muiden oppi-isien arvovalta. Sata vuotta Hussin oikeusmurhan jälkeen syntyneet kirkon reformiliikkeet, luterilaisuus mukaanluettuina, tunnustivat tämän periaatteen omakseen. Mutta Prahan artikloitten ensimmäinen kohta ei ole protestanttinen, vaan helluntailainen, sillä se jättää Pyhän Hengen sille kuuluvaan asemaansa ihmisjärkeä korkeampana kirjoitusten tulkitsijana ja ilmoittajana.

Kun aikaa kului, eivätkä kirkonmiehet ja heidän valtiolliset liittolaiset pystyneetkään hukuttamaan Prahan herätystä vereen, alkoi ideologinen myyräntyö. Ensimmäiseksi vihollinen pyrki poistamaan Prahan artiklojen ensimmäisestä kohdasta juuri tuon kielilläpuhumista koskevan kohdan, sillä se juuri oli sellainen merkki Pyhän Hengen työstä, jonka hekin ymmärsivät olevan juuri se totuus, jonka he eivät halunneet kuulla.

Kun Tshekin kuningaskunnan kuningas Vaclav IV 1419-08-16 kuoli, katsoi hänen velipuolensa Sigismund aikansa koittaneen. Vuodesta 1387 Sigismund oli jo ollut Unkarin ja Kroatian kuningas ja "Pyhän" saksalais-roomalaisen keisarikunnan kuninkaaksi hän oli päässyt 1410, mutta Sigismund ymmärsi, että Tshekinmaalla oli jotakin arvokkaampaa, kuin Roomassa tai Saksanmaalla. Pitkään hän olikin Vaclavin paikalle pyrkinyt, mutta turhaan. Hussin eliminoiminen takasi hänelle katolisen kirkon tuen, mutta riittikö se? Pääsisikö keisarikunnan kuningas Tshekinmaan kunkuksi, ja suostuisiko paavi sen jälkeen kruunaamaan hänet "Pyhän" Rooman keisarikunnan kuninkaaksi?

Sigmundin valitseminen tuntui tshekeistä arveluttavalta. Tshekit tiesivät, kuinka hän vuonna 1408 oli hävittänyt Bosnian ruhtinassuvut ja paiskinut lynkattujen päät Bosna-jokeen katolisen uskonkiihkonsa sokaisemana ja tulisi varmaan tekemään saman Prahassakin, jos vain pääsisi niskan päälle. Mutta maasta löytyi vielä hyväuskoisia hölmöjä, jotka luulivat korjaavan hyvän potin Sigismundia tukemalla.

Sigismund, joka halusi Tshekinmaan kuninkaaksi, ei voinut tulla Prahaan ilman vahvoja sotajoukkoja, mutta hän halusi kuninkaaksi velipuolivainajansa sijaan. Niinpä hän 25.12.1419 esitti Tshekin säädyille kutsun saapua Berauniin, jonne tshekit saapuivat 27.12.1419. Kolme päivää myöhemmin säädyt hyväksyivät Sigismundin Tshekinmaan kuninkaaksi, ja saattoivat sen jälkeen palata Prahaan suorittamaan kuningas Sigismundille lupaamiaan taisteluesteiden purkutöitä saksalaismielisten imperialistien nauraessa suurta röhönaurua.

1420-01-09 Jan Chodek, Gurimista tapetaan sekä 3 muuta huss pappia myös siviileitä

sigismund hyväksyy murhat

Tällä välin imperialistit olivat jatkaneet kristittyjen vainoa ja kun nyt vastavalittu kuningaskin ne hyväksyi, alkoivat tshekit tulla katumapäälle. Tammikuun yhdeksäntenä 1420 suoritettu evankelisten pappien ja siviilien joukkomurha käänsi monen ajatukset keisari-kuningasta ja hänen taustavoimiaan vastaan. Mutta imperialistien joukoissa Sigismundille osoitettu kunnioitus tulkittiin toisin. He pitivät sitä kansalta saatuna lupana käydä "kerettiläisiä" hävittämään.

Hussin jälkeen tshekkiläisen kansanherätyksen johtoon oli noussut Jakoubek ze Stribra. Hänen johdollaan herätysliike otti 1414 käyttöön ehtoollisenviettotavan, joka paremmin vastasi Jeesuksen ja Paavalin Raamatussa antamia ohjeita, kuin mitä kirkko oli valmis hyväksymään. Kirkollisen ehtoolliskäytännön kaksi räikeintä poikkeamaa koskivat sitä, mitä ja kenelle ehtoollisella tarjoillaan. Kirkossa ehtoollinen oli rajoitettu pelkään leipään, mutta Jakoubekin ja 1417 roviolla poltetun saksalaisen teologin Mikulas z Drazdanin johdolla tshekkiläinen seurakunta otti käyttöön ehtoollisen "molemmissa muodoissaan". Liikkeen kannattajat merkitsivät viinimaljan lippuihinsa, ja ilmaisun "molemmissa muodoissaan" latinankielisestä vastineesta "sub utraque specie" liike sai nimen utraquistit. Pian myös Prahan arkkipiispa Konrad liittyi utraquisteihin. Toinen asia korjautui, kun myös "maallikot" kelpuutettiin ehtoolliselle. (Katolisessa kirkossa ehtoollisleipää eli öylättiä söivät ja viiniä joivat vain kirkon viranhaltijat).

1420-02-02 Ausch taistelu

Tavallisten tshekkien arvostelukyky oli parempi kuin heidän johtajiensa. Kun Jan Zizka sanoi maan kansalle, että pystyttäkää telttanne tänne, syntyi kaupunki nimeltä Tabor. Tämän kaupungin nimestä sai nimensä herätysliikkeen toinen haara, taborilaiset. Sigismundin puheilla heitä ei petetty, sillä heillä oli silmät päässä, paitsi Jan Zizkalla, joka yksisilmäisenäkin pystyi näkemään enemmän, kuin monet kahdella.

Auschin kaupungin johtajat olivat karkoittaneet kaikki Hussin kannattajat kaupungista. Karkoitetut kutsuivat avukseen Zizkan ja valloittivat kaupungin takaisin 02.02.1420; nyt saivat imperialistit vuorostaan kokea, mitä kodin menettäminen on.

Vaclav IV (Wenceslav IV) kuoleman jälkeen hänen leskensä, katolinen Sofia hankki saksalaisia palkkasotureita kansannousua kukistamaan. Välirauha solmittiin 13.11.1419. Hussia kannattavat tshekkiläiset aatelismiehet lähtivät hieromaan sovintoa Sigismundin kanssa, mutta se yritys oli tuomittu epäonnistumaan. Kaksi muuta miestä, Peter Chelcicky ja Jan Zizka poistuivat myös Prahasta - edellinen jatkamaan hengellistä työtä vähän rauhallisemmille seuduille, ja jälkimmäinen torjumaan Plzenin suunnasta mahdollisti maahan tunkeutuvaa vihollista.

Kun tshekit solmivat välirauhan Sigismundin kanssa, poistui Jan z Trocnov, Puolassa 1410 käydyn Tannenbergin/Grünewaldin/Stebarkin taistelun jälkeen kotimaahansa palannut yksisilmäinen ("zizka") sotapäällikkö kaupungista. Niin yksisilmäinen kuin hän onkin, hän osaa tehdä tilannearvion paremmin kuin monet muut kaksisilmäiset. Oikeasti jokaisen tshekin olisi tässä vaiheessa pitänyt ymmärtää, että rauhan sijasta oli tulossa sota. Katolinen maailma oli pannut korttinsa pöydälle, kaikkien luettavaksi. Hus oli poltettu, Jerome oli poltettu, Paavi oli julkaissut bullansa ja määrännyt kaikki Hussin ja Wycliffen kannattajat ja suojelijat hävitettäväksi. Sigismund oli kirjeillään usuttanut maan sisällä olevat kannattajansa tshekkiläisten kimppuun ja sisällissota oli tosiasiallisesti jo alkanut. Ja koska asialla oli koko katolinen Eurooppa, sota ei tulisi jäämään Tshekinmaan sisäiseksi selkkaukseksi.

Voidaan olla eri mieltä siitä, oliko Jan z Trocnov muita aikalaisiansa viisaampi, mutta hänen näköpiiriään vääjäämättömästi avarsi se, mitä hän oli Puolassa ollessaan nähnyt, sillä Tannenbergin/Grünewaldin taistelulla, johon Jan z Trocnov, puolaksi Jan Trocznowsky, oli todennäköisesti osallistunut, oli pitkä esihistoria. Se alkoi siitä, kun paavit 1200-luvun alussa ryhtyivät tuomaan kirkkoa ensin Itämeren itärannikolle, ja vähitellen kauemmas sisämaahan. Ensimmäisenä hävitettiin liiviläisten pääkaupunki Ykskylä, ja sen jälkeen koko kansa niin, että 1410 heitä oli jäljellä vain muutama tuhat. Liiviläisten naapureita, preussilaisia vastaan aloitettiin kohta perään toinen ristiretki. Vuonna 1217 paavi Honorius III alkoi saarnata ristiretkeä, ja 1223 lähtivät paavin killerit liikkeelle, mutta vastaanotto oli tyly. Vuonna 1226 ristiretkeläisten avuksi kutsuttiin saksalaiset ritarit, mutta he tulivat vasta, kun valloitetut maat luvattiin heidän hallintaansa "Pyhän" Roomalaisen keisarikunnan alaisuudessa. Hanke onnistui niin hyvin, ettei yhtään preussilaista jäänyt jäljelle, jos ei oteta lukuun niitä, jotka pääsivät karkuun ja sulautuivat muihin kansoihin. Kannattaa panna merkille, että myös katolinen propaganda onnistui hyvin. Monet luulevat vieläkin, että preussilaiset ovat saksalaisia. Tosiasia kuitenkin on, että preussilaisia ei enää ole, eikä moni tiedä sitäkään, oliko tämä kirkon käskystä teurastettu kansa balttilainen vai itämerensuomalainen kansa. Vasta 1410 käydyssä Tannenbergin/Grünewaldin taistelussa Liettuan ja Puolan joukkojen onnistui murskata saksalaisten "teutoonien" ritarikunta. Jan z Trocnov, joka todennäköisesti osallistui tähän taisteluun puolalaisten puolella, tiesi kyllä, mikä tshekkejä odottaa, jollei Rooman paavin ja "Pyhän" Rooman keisarikunnan ristiretkeläisarmeijoita pysäytetä ajoissa.

Voi vain ajatella, miltä sotapäälliköstä tuntui, kun hänen maansa johtoon nousseet teologit tekivät välirauhan sellaisen vihollisen kanssa, joka koko maailman edessä oli korkeimman viranhaltijansa toimesta käskenyt hävittää olemattomiin "tuo … kansa". Mutta Jan z Trocnova tiesi myös sen, että häntä tarvitaan vielä. Prahasta hän siirtyi Plzenin seudulle estämään Nürnbergin suunnasta odotettavissa olevaa hyökkäystä.

Jan Hus täytti kristityn mitan voittamalla jokaisen taistelun, johon hän joutui. Jan Hus oli lähtenyt kotikylästään vain tavoittelemaan helppoa elämää, jonka hän uskoi saavuttavansa tulemalla papiksi, mutta Jumalalle oli hänelle parempi suunnitelma. Varhaisessa vaiheessa kävi ilmi, että Jan oli rehellinen. Tämän ominaisuutensa tähden hän teki jatkuvasti oikeita valintoja, ja ne tehtyään Jumalalla oli hänelle varattuna yhä vaativampia tehtäviä, ja kun hän kuoli, oli syntynyt kansanliike, joka haastoi Jumalan haastajan julkiseen mittelöön koko maailman silmien edessä.

Hus oli ensin kiinnittänyt huomionsa - niin kuin hän luuli - kirkon väärinkäytöksiin, mutta joutui pian toteamaan, että kirkko ei ensinkään ole kristinuskon legitiimi tulkitsija. Ne asiat, joita hän oli pitänyt väärinkäytöksinä, olivatkin olleet kirkon herralle, antikristukselle luonnollisia asioita. Tämän selvitettyään Hus joutui kysymään, mikä sitten on todellinen seurakunta, "ekklesia", jos kerran kirkko ei sitä ole. Vastauksen löytäminen ei ollut vaikeaa, sillä "kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia". Tämä vastaus löytyi suoraan Raamatusta. Mutta filosofian maisterille se ei vielä riittänyt, sillä seuraavaksi hänen oli kysyttävä itseltään: Kuka on Raamatun oikea tulkitsija? Vaihtoehtoja oli periaatteessa vain kolme: kirkko, minä itse, tai Pyhä Henki.

Kirkko väitti, että sillä oli yksinoikeus Raamatun tulkitsemiseen. Raamatun auktoriteetin tunnustaminen pudotti kirkon pois pelistä, sillä kirkko itse katsoi olevansa yläpuolella Raamatun auktoriteetin. Mutta kirkon auktoriteetin hylkääminen pakotti Hussin myös kysymään, mikä sitten on oikea auktoriteetti? Onko se yksin Raamattu, kuten Luther 102 vuotta Hussin polttamisen jälkeen väitti, vai oliko se sittenkin Pyhä Henki? Näyttää siltä, että Hus henkilökohtaisissa ratkaisuissaan pystyi jo vaeltamaan Pyhän Hengen ohjauksessa jo kauan ennen roviolla polttamistaan, mutta ehtikö hän muotoilla tämän käsityksen kirjalliseen muotoon ja ehtikö hän opettaa sen kuulijoilleen?

Kun Jan Hus 06.07.1415 poltettiin, oli paljon vielä tekemättä. Yli tuhannen vuoden ajan kristikunta oli ollut kirkon vainoama maanalainen liike, mutta nyt tämä yksi mies oli nostanut sen koko Euroopan tietoisuuteen. Miten tämä kaikki tulisi jatkumaan?

Kristillisen opetustyön kärkeen nousi täysin tuntematon mies, Peter z Chelcic, tai kuten nykyisin sanotaan Peter Chelcicky (n.1380-n.1460). Hänen sanotaan olleen pienen maatilan isäntä, kotoisin Chelcicin kylästä, mutta toiset väittävät hänen olleen rajasuutarin eli kenkärajojen korjaajan. Hänen lienee syntynyt noin vuonna 1380, mutta näissäkin arvioissa on suuria eroja. Tuntematonta on myös, missä hän oli saanut kasvatuksensa. Siitä, että hänen opetuksensa muistuttaa paljon vanhan valdolaisliikkeen opetusta ja käytäntöjä, on päätelty hänen kuuluneen valdolaisiin.

Peter Chelcickyn kotiseutu Nova Bystrice oli vanhaa valdolaisseutua. Kerrotaan, että myös Lyonien köyhien Peter Valdo oli paennut Ranskan kerettiläisvainoja juuri tänne, ja kuollutkin täällä vuonna 1218. Ja kuten usein tapahtuu, elämän maku herättää ulkopuolistenkin kiinnostusta. Muuan pappi Vojtech Vilemovin kaupungista oli alkanut tutkia ystäviensä kanssa Raamattua sillä seurauksella, että hänet poltettiin roviolla Budejovicessa.

Prahaan Peter Chelcicky oli tullut ehkä jo Hussin aikana, mutta vuonna 1420 hän katsoi asiakseen poistua Prahasta. Lähtönsä edellä hän tapasi Jakoubek ze Stribron Bethlehem Kaplen toimistossa, ja muistutti häntä Jeesuksen sanoista, joiden mukaan opetuslapset on lähetetty maailmaan kuin lampaat susien keskelle.

Peter Chelcicky oli pasifistitaistelija, joka oli päättänyt valloittaa helvetin portit sanan miekalla. Sillä aikaa kun Hussin kannattajat ja Paavin kannattajat selvittivät välejään miekoin, pistoolein ja tykein, Peter Chelcicky jatkoi kirjoittamista siitä, mihin Hus oli jäänyt, ja poistui tästä maailmasta ilman, että edes hänen kuolinvuottaan tarkalleen tiedettäisiin. Noin neljänkymmenen vuoden työrupeaman hän sai kuitenkin Israelin Voideltua palvella.

Peter Chelcickyn kotiseudulle syntyi pieniä seurakuntia, mutta hänellä oli sanoma koko hussilaiselle herätykselle. Ensimmäiseksi hänen oli varoitettava vastauskoontulleita, etteivät he lähtisi soitellen sotaan. Peter Chelcicky ei alkuunkaan hyväksynyt kristityn osallistumista sotilaallisiin toimiin, mutta se ei ollut hänen kirjansa "Hengellisestä Sodankäynnistä" tärkein anti. Hengellistä sotaa ei käydä lihan mielellä. Vehnän ja valhevehnän tulee saada kasvaa samassa pellossa maailman loppuun saakka. Vehnä ja valhevehnä tulisivat kasvamaan omaa kasvuaan, mutta hengellisiä voittoja saavutettaisiin vain Jumalan itsensä johtamassa hengellisessä taistelussa hengellistä vihollista vastaan. Pahalla oli Pahaa mahdotonta voittaa, valisti tämä tshekkiläinen Pietari kalamiehiä.

Seurakuntaelämän ensimmäisiin alkeisiin kuuluu tieto siitä, mikä on seurakunta. Ne, jotka eivät alkeitakaan noudata, on jätettävä ehtoollisyhteyden ulkopuolelle, ettei koko yhteisö tulisi syylliseksi Jumalan edessä ja jäisi Jumalan siunausta vaille. Paavillisen kirkon seurakuntakäsityksestä Chelcicky sanoi, että se on Antikristuksen käsitys Kristuksen ruumiista.

Maansa yhteiskunnallista tilaa Chelcicky käsittelee kirjassaan "Yhteiskunnan kolminkertainen jakaantuminen". Hän joutuu toteamaan, että ylhäisö, papisto ja keskiluokka pitää köyhää, työtätekevää luokkaa orjinaan ja ratsastaa sillä ikään kuin he olisivat eläimiä, mutta silti hän sanoo, että vain köyhät voivat olla kristittyjä. Jos joku aikoo tulla kristityksi, luopukoon sellaisesta asemastaan, jonka turvin hän voi ratsastaa orjiensa niskassa. Erityisen tärkeäksi Chelcickyn opastus oli siksi, että näin pitkälle Jan Hus ei ollut sanantutkisteluissaan koskaan päässyt. Hus oli hyväksynyt Wycliffen käsityksen, jonka mukaan ihmisiä on kolme luokkaa: hallitsijat, sotilaat ja orjat. Meidän on mentävä ajassa taaksepäin William Tyndaleen asti, ennen kuin löydämme merkittävässä asemassa olevan miehen, jolla on sama, raamatullinen käsitys ihmisten yhdenvertaisuudesta kuin Peter Chelcickyllä.

Noin vuonna 1440 valmistuneessa kirjassaan Siet Viery, "Uskon verkko" Chelcicky kirjoittaa:

Paavia ja keisaria Chelcicky vertaa kahteen valaaseen, jotka ovat repineet "uskon verkon" niin pahasti, että se tuskin enää kelpaa kalastukseen. Tästä Nikean kirkolliskokouksesta alkaneen yhteistyön laadusta Chelcicky sanoo:

Chelcickyn muuta tuotantoa ovat kirjoitukset Pedon kuva, Kristuksen ruumis, Maailmallisten lakien perusteet, Johanneksen evankeliumin pohjalta laadittu hartauskirjoitus Jeesuksen kärsimyksistä sekä nimellä Postillia julkaistut saarnat. Chelcicky kävi myös kirjeenvaihtoa herätysliikkeen muiden haarojen johtajien kanssa, päätelleen siitä, että hänen vastauksensa Nikolaus Pilgramille ja Jan Rokycanalle ovat säilyneet.

Chelcicky alkoi julistajan uransa hetkellä, jolloin kansa oli valmistautumassa aseelliseen vastarintaan odotettavissa olevaa vihollisen hyökkäyksen varalle. Prahaan kokoontuneiden Hussin hengellisten perillisten keskustelutilaisuudessa hän oli vuonna 1419 julistanut, että kristityn osallistuminen sotaan on rikos. Hussilaissodiksi nimitetyt kirkon ja keisarikunnan yhteiset ristiretket Tshekinmaan kristittyjä ja heidän tukijoitaan vastaan alkoivat pian tämän keskustelutilaisuuden jälkeen. Chelcicky jäi näistä sodista sivuun, mutta niiden jälkeen hänen sanoilleen annettiin taas niille kuuluva arvo.

Paavin kirkon Jerusalemin muslimeja vastaan tekemät ristiretket ovat tuttuja jopa koululaisille, koska niistä puhutaan ja kirjoitetaan jopa valtiollisen koululaitoksen oppikirjoissa. Mutta Roomalais-katolisen kirkko ja "Pyhä Rooman keisarikunta" ovat tehneet myös muunlaisia ristiretkiä - ristiretkiä kristittyjä vastaan ja ristiretkiä "pakanoita" vastaan.

Ristiretkiä kristittyjä vastaan on markkinoitu siten, että ensin kristityt julistetaan "kerettiläisiksi" ja sitten lähetetään armeija tappamaan kohdemaan asukkaita. Tshekkejä vastaan tehtiin viisi suurempaa ristiretkeä.

Kirkon ristiretket kristittyjä vastaan ovat olleet raaempia kuin kirkon ristiretket muslimeja vastaan, sillä niiden tarkoituksena on ollut kristittyjen täydellinen hävittäminen maan päältä. Muslimien tai muiden uskontokuntien jäsenten täydelliseen hävittämiseen kirkko ei ole koskaan pyrkinyt. Kirkon viha Kristusta ja hänen kansaansa kohtaan on ollut niin raivoisaa, että kristittyjä hävittämään lähetetyt ristiretkeläiset on pantu tappamaan paitsi kristityt, myös heidän keskuudessaan olevat katoliset.

Kun Konstanzin kirkolliskokouksen valitsema Martin V alkoi uhkailla tshekkejä ristiretkellä, tshekit varmasti muistivat sen, mitä vain parisataa vuotta aiemmin oli tapahtunut albigenssiristiretkien aikana Toulousen maakunnassa Ranskassa. Silloin paavin kirkon teurastajat kysyivät, mistä me erotamme katolisen "kerettiläisestä"? Kirkko neuvoi palvelijoitaan seuraavin sanoin: "Tappakaa kaikki. Jumala tuntee omansa." Albigenssiristiretkien jälkeen eräs kirkon historioitsija kehui ristiretkeläisten tappaneen 500.000 kerettiläistä, vaikka albigenssejä maakunnan väestöstä tuskin oli enemmän, kuin yksi kolmasosa.

Paavin bulla ristiretkestä Tshekin kuningaskuntaa vastaan on päivätty 01.03.1420. Ristiretken tavoitteeksi bullassa määritellään taistelu Roomalaisen kirkon kapinallisia vastaan. Ristiretkeläisarmeijoitten johtoon paavi Martin V määrää "Pyhän" Roomalaisen keisarikunnan keisarin Sigismundin.

1420-03-15 x Jan Krasy teloitetaan Wroclavissa/Breslausssa /Vratislavassa..?

Tshekinmaan kuninkaaksi vaivoin tunnustettu Sigismund vetäytyi Beraunista (..) Breslaviin (pl. Wroclaviin), Sleesiaan, ja sattui siellä keskustelemaan tshekkiläisen Jan Krasan kanssa, joka ei ollenkaan hyväksynyt Jan Hussin murhaa. Sitä keisari ei kestänyt kuulla, ja panetti keskustelukumppaninsa vankilaan, ja sieltä roviolle. Paikalle on myös saapunut prahalaisten lähettämänä mies ilmoittamaan, että keisaria ei Prahassa hyväksytä, ellei hän hyväksy prahalaisten oikeutta leipään ja viiniin. Hänetkin olisi keisari poltattanut, mutta roviolla vietäessä miehen vakaumus osoittautui vajaamittaiseksi.

1420-03-17 Paavin legaatti eli suurlähettiläs Ferdinand de Palacios julkaisee Martin V bullan Wroclavissa/Vratislavassa

Paavin valtuuttamana ristiretken ylipäälliköksi nimitetty "Pyhän" Rooman keisarikunnan keisari Sigismund panee sanan kiertämään, ja käskee omassa, Tshekinmaan johtajille lähettämissä kirjeissä tekemään saman, kuin mitä paavi on käskenyt hänen tehdä, eli "ajamaan pois maasta, vainoamaan ja niin pitkälle kuin mahdollista on täysin tuhoamaan Wycliffen ja Hussin seuraajat, sekä ne, jotka nauttivat ehtoollisviiniä utraquistien tapaan".

Tshekin kuninkaan ratsuväki hyökkäsi 400 henkilön saattuetta vastaan. Vaikka muuttomatkalla olleita hussilaisten perheitä saattamassa oli vain pieni sotilasosasto, saattue pelastui verilöylyltä. Rojalistien tappiot suuret, huolimatta viisinkertaisesta ylivoimasta. Rojalistien tappio oli merkittävä myös siksi, että hyökkäämällä siviilikolonnaa vastaan rojalistit rikkoivat itse hussilaisten kanssa solmimansa välirauhan, ja osoittivat näin olevansa kaikin puolin kunniattomia ihmisiä.

vrt…

Pian Auschin valtaamisen jälkeen lähistöllä sijaitseva Hradischin kaupunki oli siirtynyt herätysliikkeen kansallisen haaran valtaan. Zizka valitsee leiripaikakseen Hradischin lähistöllä sijaitsevan Taborin, ja on 400 miehen, naisten ja lasten kanssa vetäytymässä sinne, kun kirkolliset "Rautaherrat" hyökkäävät heidän kimppuunsa väijytyksestään Jindrich Hradicin johdolla. Zizkan joukot pakottavat hyökkääjät kalalammikkoon.

Hussin tappaminen oli laukaissut koko Eurooppalaisen hävitysvimman niin, että yksin jääneet tshekkiläiset kristityt luulivat maailmanlopun kohta tulevan. Jotkut olivat ennustaneet suurten mullistuksen kohtaavan maata helmikuussa 1420. Mutta maailmanloppua ei tullut; ja paavikin julkaisi bullansa vasta maaliskuun 01 päivänä 1420. Mutta tshekkiläisten profeettojen puolustukseksi on toki sanottava, että Tshekeille se, mitä vuoden 1420 helmikuussa alkoi, oli mitä melkoisin maailmanloppu.

Profeetallisen sanan mukaan maailmaloppu kyllä tulee, mutta vasta kun maailma on siihen kypsä ja Kristuksen morsian on siihen valmis. Mutta vielä ei ollut se aika. Tshekeissä alkanut herätys kosketteli vasta pientä osaa maailmasta, ja lisäksi se oli lapsenkengissään. Edes seurakuntaelämän alkeista ei ollut vielä täyttä selvyyttä kuin harvoilla niistä, jotka seurakunnassa toimivat opettajina. Se, mitä nyt tarvittiin, oli nöyryys kuunnella Jumalaa, ettei Jumalan tarvitsisi nöyryyttää seurakuntaansa, niin kuin Hän lopulta nöyryyttää maailman.

Katolisen kirkon ylläpitämä hirmuvalta on selvästi kuvattu Ilmestyskirjassa, ja tästä syystä Ilmestyskirjasta tuli Hussilaisen uskonpuhdistuksen keskuudessa suosittu kirja. Mutta yhtä asiaa Tshekkiläisen uskonpuhdistuksen kannattajat eivät huomanneet: Ilmestysmaailman näyttämönä on koko maailma. Ja mistäpä he olisivat sen tienneetkään; heille Eurooppa oli koko maailma - vasta 600 vuotta myöhemmin eurooppalainen imperialismi olisi levinnyt koko maailmaan, ja vasta silloin alkaa se "viimeinen taisto", jonka supistettua versiota Taborille ja muihin linnakaupunkeihin kokoontuneet uskonpuhdistajat olivat tulleet odottamaan.