#370

ομολύσω,

(onomatop. ολολύ = ελελευ = αλαλά, katso αλαλάζω)

ululo, klass. kielessä, huutaa, ilosta, surusta, jumalien kunniaksi, sotahuudoksi, vert. Xenof. Anab. IV, III, 19;

UT:ssa, ulvoa, ulista, päästää valitushuutoa, πλαύσατε ολολυζοντες itkekää ulvoen Jak. 5:1. *

όλος, η, ον,

koko, kokonainen, kaikki Matth. 4:23. Mark. 1:28. Luuk. 1:65. Joh 4:53. Apt 2:2. Rom 1:8. 1.Kor 5:6. 2.Kor 1:1. Gal. 5:3. y. m.;

τουτο δε όλον mutta tämä kaikki Matth. 1:22. 21:4. 26:56;

δι' ολου, katso διά A, I, 1.

ολοτελής, ες,

(όλος, τέλος)

omnibus numeris absolutus, kokonaan täydellinen, kokonainen, υμας ολοτελεις teidät kokonaan 1.Thess 5:23. *

Όλυμπας, α, ο,

Olympas, eräs kristitty Romassa Rom 16:15. *

ολυνθος, ου, η, grossus,

kypsymätön fiikuna, talvifiikuna, joka talvella alkaa kasvaa, mutta ei ennätä kypsyä, vaan putoo puusta kevään aikana Hm. 6:13. *

όλως, adv.

(όλος)

kokonaan, kerrassaan, yleensä 1.Kor 5:1. 6:7;

μη ja ουχ όλως ei ollenkaan, ei ensinkään Matth. 5:34. 1.Kor 15:29.

όμβρος, ου, ο,

imber, sade Luuk. 12:54. *

ομείρομαι,

(ehkä ό prosthet., μείρομαι, μέρος, vert. κέλλω, οκέλλω)

haluta jkn osallisuutta l. yhteyttä, olla täynnä sydämellistä hellyyttä jkta kohtaan, 1.Thess 2:8, jossa

toinen lukuparsi on ιμείρομαι,. Katso Liite I. *

ομιλέω, sup. ω,

impf. ωμίλουν,

aor. 1 part. ομιλήσας,

(όμιλος)

olla yhdessä, olla seurassa, pitää seuraa, seurailla, seurustella; puhua, puhella, keskustella, τινί jkn kanssa Apt 24:26;

scil. ουτοις Apt 20:11;

sam. προς τινα Luuk. 24:14;

εν τω ομιλειν αυτους scil. αλλήλοις Luuk. 24:15,

ομιλία, ας, η,

(όμιλος)

seura, seurailu 1.Kor 15:33;

katso ήθος. *

ομιλία, ας, η,

(ομός, ομου, ίλη joukko, είλω tunkea) kokoontunut ihmisjoukko, joukko, επι των πλοίων ο όμιλος Ilm 18:17, jossa toinen lukuparsi on ο επι των πλοίων ο όμιλος ja toinen ο επι τόπον πλέων. *

ομίχλη, ης, η,

sumu, pilvi, hattara 2.Piet 2:17. *

όμμα, τος, τό,

(όπτομαι, pf. ωμμαι)

näky;

silmä Matth. 20:34. Mark. 8:23.

ομνύω ja ομνυμι,

aor. 1 ώμοσα muodosta ομόω,

vannomisella vahvistaa, luvata, uhata;

vannoa, tehdä valaa, absol. Matth. 26:74. Mark. 14:71. Hepr. 7:21;

ει Hepr. 3:11. 4:3;

όρκον πρός τινα vannoa valaa jklle Luuk. 1:73;

τινί jklle, jolle jtakin valallisesti luvataan tahi uhataan Mark. 6:23;

inf. kera Hepr. 3:18;

lisättynä όρκω Apt 2:30;

τινί τι Apt 7:17;

vannoa, s. o. ottaa jkta valansa todistajaksi ja kostajaksi, τινά, τι jkn, jnkin kautta, τον ουρανόν, την γην Jak. 5:12;

sam. κατά τινος jkn kautta Hepr. 6:13. 16;

hepr. ב עבשנ mukaan, εν τινι jnkin kautta Matth. 5:34. 36. 23:16. 18. 20. 21. 22. Ilm 10:6;

sam. εις τι Matth. 5:35,

ομοθυμαθόν, adv.

(ομόθυμος yksimielinen, ομός, θυμός)

yksimielisesti, samanmielisesti, yksin mielin, yhteisesti Apt 1:14. 2:46. 4:24. Rom 15:6. y. m.

* ομοιάζω,

(όμοιος)

olla jnkin kaltainen l. näköinen, ομός, θυμός Matth. 23:73;

η λαλιά σου ομοιάζει, sinun puheesi on senkaltainen l. kuuluu siltä, scil. τη των Γαλιλαίων Mark. 14:70.

ομοιοπαθής, ές,

(όμοιος, πάθος, πάσχω)

samojen kärsimisten alainen,