#229

6:22. Rom 9:18. Ilm 11:6. y.m.;

ου θελω nolo, en tahdo,

aor. inf. kera Matth. 2:18. 15:32. 22:3. Mark. 6:26. Luuk. 15:28. Joh 5:40. Apt 7:39. 1.Kor 16:7, Ilm 2:21. y. m.;

praes. inf. kera Luuk. 10:29. Joh 7:1. Apt 14:13. 17:18. 2.Thess 3:10. y.m.;

inf. lisäksi ymmärrettävä Matth. 18:30. 21:29. Luuk. 18:4. y. m.;

θελω ja ου θελω acc. c. inf. kera Luuk. 1:62. 1.Kor 10:20;

ου θελω υμας αγνοειν, katso αγνοεω;

vastak. θελω υμας ειδεναι 1.Kor 11:3. Kol 2:l;

λανθενει αυτους τουτο θελοντας heidän tahdostansa se on heiltä salattu, s. o. tahallansa he sen itseltänsä salaavat 2.Piet 3:5;

τας επιθυμιας του πατρος υμων θελετε ποιειν isänne himoja tahdotte tehdä l. täyttää, s. o. te ette tietämättömyydestä ja vasten tahtoanne ole isänne hallittavina Joh 8:44;

- 2) tahtoa, toivoa, haluta, suoda, tehdä mieli, τι Matth. 20:21. Mark. 14:36. Luuk. 5:39. Joh 15:7. 1.Kor 4:21. 2.Kor 11:12;

aor. inf. kera Matth. 5:40. 12:38. .16:25. 19:17. Mark. 10:43. Luuk. 8:20. 23:8. Joh 5:6. 35. 12:21. Gal. 3:2. Jak. 2:20. 1.Piet 3:10;

praes. inf. kera Joh. 9:27;

ηθελον soisin Gal 4:20;

acc. c. inf. kera Mark. 7:24. Joh. 21:22. Rom. 16:19. 1.Kor 7:7. 32. 14:5. Gal 6:13;

ου θελω en tahdo, aor. inf. kera Matth. 23:4. Luuk. 19:14. 27. 1.Kor 10:20;

ινα Matth. 7:12. Mark. 6:25. 9:30. 10:35. Luuk. 6:31. Joh 17:24;

aor. konj. kera, konjunktioni pois jätettynä, θελεις συλλεξωμεν αυτα tahdotko, niin me kokoomme Matth. 13:28;

sam. Matth. 20:32. 26:17. 27:17. 21. Luuk. 9:54. Mark. 10:51. 14:12. 15:9. 12. Luuk. 18:41. 22:9;

τι θελω ει ηδη ανηφθη mitä soisin, että se jo olisi sytytetty Luuk. 12:49;

η malo 1.Kor 14:19, katso η, 3, d;

- 3) rakastaa, mielellään tehdä jtakin, inf. kera, των θελοντων … περιπατειν jotka mielellään kävelevät Mark. 12:38. Luuk. 20:46;

- 4) olla mieltynyt l. mielistyä jhnkin, olla mielissään jstakin, löytää huvituksensa jssakin, εν τινι Kol 2:18;

rakastaa, τινα jkta Matth. 27:43;

τι Mark. 9:13. Hepr.10:5. 8.

- Erotus βουλομαι ja θελω verbien välillä on se, että βουλομαι ilmoitta tuumailusta ja päätöksestä lähtevää tahtoa; θελω sitä vastoin sielun liikutuksesta lähtevää. Katso Liite I.

θεμελιος, ον,

(τιθημι, θεμα pantu, asetettu, perustus)

perustukseen kuuluva, perustuksellinen, perusteellinen, perustus-, alku-, pää-, subst. ο θεμελιος ja το θεμελιος, perustus, esim. rakennuksen, muurin, kaupungin Luuk. 6:49;

τιθεναι θεμελιον panna, asettaa, laskea perustusta Luuk. 6:48. 14:29;

plur. οι θεμελιον Hepr. 11:10. Ilm 21:14. 19;

neutr. το θεμελιον Apt 16:26;

kuv. jonkun opin l. opetuksen perustus l. alku 1.Kor 3:10. 12;

μετανοιας gen. appos. Hepr. 6:1;

jonkun opettajan aloittamasta opetuksesta, επ αλλοτριον θεμελιον οικοδομειν rakentaa vieraalle, perustukselle, s. o. tunkeutua toisen opetusalalle Rom 15:20;

Kristuksesta, autuuden perustuksena 1.Kor 3:11;

των αποστολων gen. appos. Ef. 2:20;

vankasta ja horjumattomasta mielenrauhasta, johon jku, ikäänkuin perustukseen, nojautuu, jotta

hän ijankaikkisen elämän saisi 1.Tim 6:19.

θεμελιω,

sup. ω,

fut. -ωσω,

aor. 1 εθεμελιωσα,

pf. part. pass. τεθεμελιωμενος,

plqpf. 3 p. sing. τεθεμελιωτο,

laskea perustusta, perus-