#229
6:22. Rom 9:18. Ilm 11:6. y.m.;
ου θελω
nolo, en tahdo,aor. inf. kera Matth. 2:18. 15:32. 22:3. Mark. 6:26. Luuk. 15:28. Joh 5:40. Apt 7:39. 1.Kor 16:7, Ilm 2:21. y. m.;
praes. inf. kera Luuk. 10:29. Joh 7:1. Apt 14:13. 17:18. 2.Thess 3:10. y.m.;
inf. lisäksi ymmärrettävä Matth. 18:30. 21:29. Luuk. 18:4. y. m.;
θελω ja ου θελω
acc. c. inf. kera Luuk. 1:62. 1.Kor 10:20;ου θελω υμας αγνοειν
, katso αγνοεω;vastak. θελω υμας ειδεναι 1.Kor 11:3. Kol 2:l;
λανθενει αυτους τουτο θελοντας
heidän tahdostansa se on heiltä salattu, s. o. tahallansa he sen itseltänsä salaavat 2.Piet 3:5;τας επιθυμιας του πατρος υμων θελετε ποιειν
isänne himoja tahdotte tehdä l. täyttää, s. o. te ette tietämättömyydestä ja vasten tahtoanne ole isänne hallittavina Joh 8:44;- 2) tahtoa, toivoa, haluta, suoda, tehdä mieli, τι Matth. 20:21. Mark. 14:36. Luuk. 5:39. Joh 15:7. 1.Kor 4:21. 2.Kor 11:12;
aor. inf. kera Matth. 5:40. 12:38. .16:25. 19:17. Mark. 10:43. Luuk. 8:20. 23:8. Joh 5:6. 35. 12:21. Gal. 3:2. Jak. 2:20. 1.Piet 3:10;
praes. inf. kera Joh. 9:27;
ηθελον
soisin Gal 4:20;acc. c. inf. kera Mark. 7:24. Joh. 21:22. Rom. 16:19. 1.Kor 7:7. 32. 14:5. Gal 6:13;
ου θελω
en tahdo, aor. inf. kera Matth. 23:4. Luuk. 19:14. 27. 1.Kor 10:20;ινα
Matth. 7:12. Mark. 6:25. 9:30. 10:35. Luuk. 6:31. Joh 17:24;aor. konj. kera, konjunktioni pois jätettynä, θελεις συλλεξωμεν αυτα tahdotko, niin me kokoomme Matth. 13:28;
sam. Matth. 20:32. 26:17. 27:17. 21. Luuk. 9:54. Mark. 10:51. 14:12. 15:9. 12. Luuk. 18:41. 22:9;
τι θελω ει ηδη ανηφθη
mitä soisin, että se jo olisi sytytetty Luuk. 12:49;η
malo 1.Kor 14:19, katso η, 3, d;- 3) rakastaa, mielellään tehdä jtakin, inf. kera, των θελοντων … περιπατειν jotka mielellään kävelevät Mark. 12:38. Luuk. 20:46;
- 4) olla mieltynyt l. mielistyä jhnkin, olla mielissään jstakin, löytää huvituksensa jssakin, εν τινι Kol 2:18;
rakastaa, τινα
jkta Matth. 27:43;τι
Mark. 9:13. Hepr.10:5. 8.- Erotus βουλομαι ja θελω
verbien välillä on se, että βουλομαι ilmoitta tuumailusta ja päätöksestä lähtevää tahtoa; θελω sitä vastoin sielun liikutuksesta lähtevää. Katso Liite I.θεμελιος
, ον,(τιθημι, θεμα
pantu, asetettu, perustus)perustukseen kuuluva, perustuksellinen, perusteellinen, perustus-, alku-, pää-, subst. ο θεμελιος ja το θεμελιος, perustus, esim. rakennuksen, muurin, kaupungin Luuk. 6:49;
τιθεναι θεμελιον
panna, asettaa, laskea perustusta Luuk. 6:48. 14:29;plur. οι θεμελιον Hepr. 11:10. Ilm 21:14. 19;
neutr. το θεμελιον Apt 16:26;
kuv. jonkun opin l. opetuksen perustus l. alku 1.Kor 3:10. 12;
μετανοιας
gen. appos. Hepr. 6:1;jonkun opettajan aloittamasta opetuksesta, επ αλλοτριον θεμελιον οικοδομειν rakentaa vieraalle, perustukselle, s. o. tunkeutua toisen opetusalalle Rom 15:20;
Kristuksesta, autuuden perustuksena 1.Kor 3:11;
των αποστολων
gen. appos. Ef. 2:20;vankasta ja horjumattomasta mielenrauhasta, johon jku, ikäänkuin perustukseen, nojautuu, jotta
hän ijankaikkisen elämän saisi 1.Tim 6:19.
θεμελιω
,sup. ω
,fut. -ωσω,
aor. 1 εθεμελιωσα,
pf. part. pass. τεθεμελιωμενος,
plqpf. 3 p. sing. τεθεμελιωτο,
(θεμελιος)
laskea perustusta, perus-