#129

δολιόω,

(δόλιος)

olla viekas, kavala, petollinen, pettää, Aleksandrian murteen mukaan impf. εδολιουσαν pro εδολίουν Rm 3:13. Katso Liite 1. *

δόλος, ου, ο,

(δέλω = δελεάζω)

syötti;viekkaus, kavaluus, petollisuus, vilppi, petos Matth. 26:4. Mark. 14:1. Joh 1:48. Rm 1:29. 2.Kor 12:16. 1.Piet 2:22. 3:10;

ουκ εστιν εν δόλω eikä se kavaluudellakaan liiku 1.Thess 2:3.

δολόω, sup. ω,

(δόλος)

pettää;

väärentää 2.Kor 4:2. *δόμα, τος, η,

(δίδωμι, δέδομαι)

anti, lahja Matth. 7:11. Luuk. 11:18. Fil 4:17;

= χαρίσμα Ef. 4:8.δόξα, ης, η,

(δοκέω, εδοξα)

- 1) otaksuma, arvelu, luulo, ajatus, mielipide, vars. sellainen, joka jklla on toisesta ihmisestä;

- 2) maine, arvo, kunnia, kiitos, ylistys Luuk. 14:10. Rom. 2:7. 10. Hepr. 3:3. 1.Piet 1:7. 5:4. 2.Piet 1:17;

vastakohta ατιμία 2.Kor 6:8;

vastakohta αισχύμη Fil 3:19;

δόξα τινός jkn kunnia, s.o. jklle tuleva kunnia Luuk. 2:32. Ef 3:13; jklta (toiselle) tuleva kunnia Joh 8:54. 12:43; των ανθρώπων Joh 12:43; του θεου Rom 3:23;

δόξα sanalla ilmoitetaan usein henkilöitä, joiden kunto l. arvo tulee toisille kunniaksi, υμεις εστε η δόξα ημων te olette meidän kunniamme 1.Thess 2:20;

sam. 1.Kor 11:7. 2.Kor 8:23;

ζητειν την ιδίαν δοξαν ja την δοξαν αθτου etsiδ omaa kunniaansa Joh 7:18. 8:50;

διδόναι δόξαν τω θεω antaa, tunnustaa Jumalalle kunnian jstakin teosta l. tapahtumasta, ajatella, puhua, tehdä jtakin, joka Jumalalle tuottaa kunniaa Luuk. 17:18. Joh. 9:24. Apt 12:23. Rom 4:20. Ilm 4:9. 11:13 y.m.;

εις δόξαν θεου Jumalan kunniaksi l. kiitokseksi Rom 15:7. 1.Kor 10:31. Fil 1:11. 2:11;εις την δόξαν του θεου Jumalan kunniaksi Rom 3:7. 2.Kor 4:15;

υπερ της δόξης του θεου Jumalan kunniaksi Joh 11:4;

δόξα εν υψίστοις θεω kunnia (olkoon) Jumalalle korkeudessa Luuk. 2:14, muita doxologioita Rom 11:36. 16:27. Gal 1:5. Ef. 3:21. Fil 4:20. 2.Tim 4:18. y. m.;

- 3) hepr. דובכ mukaan, kunnia, kirkkaus, kiilto, loisto, hohde, kimallus, heiskuna, του φωτός valon kirkkaus Apt 22:11;

kuolleista nousseiden ruumiiden kirkkaus 1.Kor 15:40;

taivaankappaleiden kirkkaus 1.Kor 15:41; taivaallinen kirkkaus, jolla Jumalaa ajatellaan ympäröidyksi Luuk. 2:9. Apt 7:55;

δόξα του κυρίου ja η δόξα. Herran majesteeteyden loiste l. kirkkaus, s. o. Jumalan läsnä olo semmoisena, kuin Hän maailmassa itsensä ilmoittaa esim. patriarkoille, korvessa tulen- ja pilvenpatsaana y. m. = הניכש Rom 9:4. Ilm 15:8. 21:11. 23;

ο θεος δόξης ωφθη kirkkauden Jumala, s. o. Jumala, jonka oma kirkkaus on, ilmestyi Apt 7:2;

εν δόξη kirkkaudessa 1.Kor 15:43;

δόξαι kunniat, kunnian loisteet l. säkenet, jotka Jumalasta lähtevät, enkeleistä Jud. 8;

Kristuksen kunnia, kirkkaus Joh 1:14. 12:41. y. m.;

- 4) kunnia, komeus, loisto, loistavuus, maallisten asiain Matth. 4:8. Luuk. 4:6. 12:27. Ilm 21:26.

δοξάζω,

fut. -άσω, aor. 1 αδόξασα,

pf. pass. δεδόξασμαι,

aor. 1 pass. εδοξάσθην,

(δόξα) - 1) arvella, luulla, pitää hyvää ajatusta jksta; - 2) VT:ssa, kiittää, ylistää, kunnioittaa,εμαθτόν itseäni Joh 8:54; τον θεόν Matth. 5:16. Mark. 2:12. Luuk. 5:25. 26. Apt 11:18. Rom 15:6. 9. 1.Piet 2:12; επί τινι jnkin