#124

διιστημι,

aor. 1 διέστησα,

aor. 2 διέστην,

(διά, ιστημι)

asettaa erilleen,βραχυ διαστήσαντες scil. εαυτούς tahi την ναυν kuljettuansa vähää edemmäksi Apt 27:28;

pf. aor. 2 ja med. asettua erilleen, erata, poistua, από τινος jksta Luuk. 24:51;

ajasta, olla välillä, kulua, διαστάσης ωρας μιας tunnin kuluttua Luuk. 22:59.

διισχυρίζομαι

impf. διισχυριζόμην(διά, ισχυρίζομαι osoittua vδkevänä, ισχυρός)

- 1) nojautua jhnkin;

- 2) kiivaasti väittää, todistaa, vakuuttaa Luuk. 22:59. Apt 12:15.

δικαιοκρισία, ας, η,

(δίκαιος, κρίσις)oikea l. vanhurskas tuomio Rom 2:5. *δίκαιος, αια, ον,

(δικη)

oikea, joka on sellainen kuin hänen tulee olla, rehellinen, kunniallinen, hurskas, vanhurskas Matth. 1:19. 10:41. 13:48. 49. 28:28. 25:37. 46. Luuk. 1:6. 17. 14:34. Rom 5:7. 1.Tim 1:9. Hepr. 10:38. Jak. 5:6. 16. 1.Piet 3:12;

δίκαιοι και άδικοι vanhurskaat ja väärät Matth. 5:45. Apt 24:15;

neutr. το δίκαιον mikä on oikein,δίκαιοι ηγουμαι minä katson oikeaksi 2.Piet 1:13;

δίκαιόν εστι on oikein Ef. 6:1. Fil 1:7;

αιμα vanhurskas, s. o. viaton veri Matth. 23:35;

Kristuksesta Apt 7:52. 22:14. 1.Piet 3:18. 1.Joh 2:1;

Jumalasta Rom. 3:26. 1.Joh 1:9. 2:29;

ο δίκαιοις εκ πίστεως ζησεται uskosta vanhurskas on elävä Rom. 1:17. Gal. 3:11, vanhurskas on elävä uskosta Hepr. 10:38, mitkä kaikki paikat muutamien mukaan ovat suomennettavat: vanhurskas on elävä uskosta;

omasta vanhurskaudesta Matth. 9:13. y. m.;

oikea, kohtuullinen, mitä oikeus ja kohtuus vaatii Matth. 20:4. 7.

δικαιοσύνη, ης, η,

(δίκαιος)

- 1) se ihmisen ominaisuus, että hän on sellainen, kuin hänen tulee olla, mikä on sellainen, niinkuin sen tulee olla, mikä on oikeata Matth. 3:15;

oikeus Apt 17:31. Ilm 19:11;

vanhurskaus, subj. ominaisuutena ja obj. toimintana, vaikutuksena, δικαιοσυνη θεου, η του θεου δικαιοσύνη Jumalan vanhurskaus, s. o. vanhurskaus, jonka Jumala antaa tahi joka Jumalasta lähtee Rom. 1:17. 3:21;

- 2) Kristuksen vanhurskaus, s. o. synnittömyys, lain täyttäminen, joka meille uskon kautta luetaan Matth. 5:6. y.m.;

- 3) ihmisen vanhurskaus,

- a) luonnollisen ihmisen Rom 10:3. y.m.;

- b) uudestaan syntyneen, ) εκ l. δια πίστεως vanhurskaus uskosta l. uskon kautta Rom. 9:30. 2.Piet 2:5; ) tämän seurauksena, töiden l. elämän vanhurskaus, s. o. pyhä elämä, pyhä vaellus 1.Piet 2:24. 2.Piet 3:13;

ποιειν δικαιοσύνην tehdä vanhurskautta, s. o. viettää pyhää elämää Matth. 6:1. 1.Joh 2:29;

sam. κατεργάζεσθαι δικαιοσύνην toimittaa vanhurskautta Jak. 1:20;νομος δικαιοσυνης vanhurskauden laki, s. o. laki, joka tuottaisi vanhurskautta Rom 9:31;

λόγος δικαιοσύνης vanhurskauden oppi Hepr. 5:13.

δικαιόω,

sup. ω,

fut. -ώσω,

aor. 1 εδικαίωσα,

pf. pass. δεδικαίωμαι,

aor. 1 εδικαιώθην,

fut. δικαιωθήσομαι,

(δίκαιος)

- 1) esittää, osoittaa, näyttää jkta oikeana, vanhurskaana l. sellaisena kuin hänen tulee olla, vanhurskauttaa, pass. Matth. 11:19. Luuk. 7:35;

Kristuksesta, εδικαιωθη εν πνευματι on vanhurskautettu hengessä, s. o. hän on osoitettu siksi, mikä hän olentonsa puolesta oli, Jumalan pojaksi 1.Tim 3:16;

sam. Rom 3:4;

- 2) julistaa jkta oikeaksi, vanhurskaaksi l. sellaiseksi kuin hänen tulee olla, vanhurskauttaa