#077

πτισμα toimittaa kastetta, kastaa Apt 9:4, joka ensimmδisinä aikoina tapahtui koko ruumiin upottamisella veteen, josta Paavali sitä vertaa hautaukseen Kristuksen kanssa Rom 6:4;

μετανοιας mielenmuutoksen kaste, s.o. kaste, jossa mielenmuutos on kuvattu ja joka velvoittaa mielenmuutokseen Mark. 1:4. Luuk. 3:3. Ap. 13:24. 19:4;

kuv. kärsimisestä, βαπτιζεαται βαπτισμα τινος tulla kastetuksi jkn kasteella, kokea samoja kärsimisiä kuin jku Mark. 10:38. 39. Luuk. 12:50. Katso Liite I.

βαπτισμος, ου, ο,

(βαπτιζω)

peso, puhdistus vedellä, ξεστων και ποτηριων Mark. 7:4. 8;

Moseksen lain määräämä puhdistus Hepr. 9:10;

διδαχης βαπτισμων = διδαχης περι βαπτισμων oppi, joka esittää Moseksen lain määräämien puhdistusten ja Kristuksen kasteen eron Hepr. 6:2.

* βαπτιστης, ου, ο,

kastaja, Johanneksen, Kristuksen edeltäjän, nimitys Matth. 3:l. Mark. 6:24, Luuk. 7:20. 28. 33. y. m.

βαπτω,

aor. 1 εβαψα,

pf. part. pass. βεβαμμενος,

pistää veteen, kastaa,

τι Joh 13:26, jossa toinen lukuparsi on εμβαψας τινος jhnkin Luuk. 16:24;

sam. τινι Ilm 19:13.

βαρ, ο, taipum.

(kald. רב poika)

βαρ Ίωνα Jonan poika Matth. 16:17;

välistä yhdistetty toiseen sanaan, esim. Βαρθολομαιος Tholmain poika Matth. 13:3. y. m. *

(רב poika, בא l. אבא isä, siis isän, s. o. opettajan poika)

rosvo ja murhaaja, jota Juutalaiset, Jesuksen hyljättyänsä, pyysivät vapautettavaksi Matth. 27:16. 17. 20. Mark. 15:7. y. m. Muutamien käsikirjoitusten mukaan oli hänen oikea nimensä 'Ιησους.

Βαρακ, ο, taipum.

(קרב salama, miekka)

Abinoamin poika, Israelin tuomari, joka naisprofeetta Deboran kehoituksesta ja yhdessä hänen kanssansa voitti Kananealaisten kuninkaan Jabinin sotapäällikön Sisseran, ja siten vapautti kansansa kahdenkymmenen vuotisesta veronalaisuudesta Hepr. 11:32. *

Βαραχιας, ου, ο,

(והי ךרב Jehova siunaa)

Barakia, jonka poika Sakaria tapettiin temppelin ja alttarin vaiheilla Matth. 23:35. *

βαρβαρος, ον,

(onomatop. sana, joka matkii raakojen ulkomaalaisten kielten sanoja, jotka Kreikkalaisten hienolle korvalle kuuluivat tavuina βαρ, βαρ)

useimmiten subst.

- 1) joka puhuu muukalaista kieltä, jota ei toinen ymmärrä, kuten Ovid. Trist. V, 10, 37:Barbarus hic ego sum, quia non intelligor ulli, muukalainen, s. o. ymmärtämätön, jota ei ymmärretä 1.Kor 14:11;

- 2) barbari, muukalainen, s. o. kaikki, jotka eivät puhu Kreikan kieltä, Έλλην käsitteen vastakohta, kuten Platonin mukaan ihmiskunta jaettiin kahteen osaan Helleneihin ja Barbaroihin Rom 1:14. Persialaissotien ajoista (490 e. Kr.) käsitettiin sillä sen ohessa jotakin orjallista ja raakaa, joka oli vihattavaa; tästä ajasta alkaen sanottiinkin etupäässä Persialaisia barbareiksi; sekin ajatus, että barbarit olivat syntyneet Hellenien vihollisiksi, oli Persian sotien synnyttämä. Romalaisia pidettiin ja he pitivät itseänsä barbareina, kunnes Kreikan kieli ja kirjallisuus kotiutui Romaan. Augustuksen ajoista asti sanottiin siksi kaikkia kansoja, joilla ei ollut kreikkalaista eikä romalaista sivistystä ja jotka eivät Kreikan ja Roman kieliä puhuneet, ilman halventavaa merkitystä Apt 28:2. 4. Kol 3:11. Vihdoinkin sanottiin Germanialaisia barbareiksi, kun kreikkalainen ja roma-