#045

απαντάω, sup. ω,

aor. 1 pass. απατήθην,

(απάτη)eksyttää, vietellä, pettää, Jaak 2:26, τινά τινι jkta jllakin Ef. 5:6;

pass. 1.Tim 2:14.απάτη, ης, η,

eksytys, viettelys, petosMatth. 13:22. Mark. 4:19. Ef. 4:22. Kol.2:8. 2.Thess 2:10. Hebr 3.13. 2.Piet 2:13.

απάτωρ, ορος, ο, η,

priv., πατήρ)

isätön, tuntemattomasta isästä syntynyt Hepr. 7:3. *

απαύγασμα, τος, τό,

(απαυγάζω heittää loistoa, loistaa takaisin, από, αυγάζω)

takaisin heitetty loisto, loisto, loiste, loistama, hohde, kimallus, της δόξης αύτου Hänen kirkkautensa loisto l. hohde, Kristuksesta, Jumalan pojasta, joka on Isän kirkkaudesta lähtevä loisto, Hänen täydellinen ilmoituksensa. Kuten aurinko on itsestänsä, mutta loisto on auringosta, niin on Isä itsestänsä, mutta Poika Isästä. Aurinko on ennen loistoa, mutta kuitenkin loiston kanssa, niinikään Poika Isän kanssa. Aurinko ei saata olla ilman loistoa, loisto ei ilman aurinkoa; samoin ei myöskään Poika ilman Isää eikä Isä ilman Poikaa. Aurinkoa ei saateta nähdä ilman loistoa, eikä myöskään Isää ilman Poikaa. Hebr 1:3. *

απειδον

(από, ειδον, aor. 2 käyttäm. ειδω, joka käytetään αφοράω verbin aor. 2:na)

nähdä, saada nähdä, ως αν απίδω τα περί εμου - niin pian kuin saan nähneeksi, miten minun käypi. Fil 2:23. *

απείθεια, ας, η,

(απειθής)

tottelemattomuus, uskottomuus, epäusko Rom 11:30-32. Hepr. 4:6. 11;

υιοι της απειθείας uskottomuuden, epäuskon lapset, pakanoista Ef 2:2. 5:6. Kol 3:6

απειθέω, sup. ω,

impf. ηπείθουν,

aor. 1 ηπείθησα

(απειθής)

olla tottelematon, olla tottelematta, olla uskoton, olla uskomatta,

- a) olla jkta l. jtakin uskomatta, τω υιω Joh 3:36;

τω λόγω 1.Piet 2:8. 3:1;

- b) olla jkta l. jtakin uskomatta ja tottelematta, absol. Rom 10:21. Hepr. 3:18. 11:31. 1:Piet 3:20;

c. dat. rei et pers. Rom 2:8. 11:30. 31. 1.Piet 4:17.

απειθής, ές, gen. ους,

(α priv., πείθομαι)

joka ei anna itseänsä mielipiteestänsä taivuttaa; tottelematon, kovakorvainen, taipumaton,

absol. Luuk. 1:17. Tit 1:16. Tit 3:3;

τινί Apt 26:19. Rom 1:30. 2.Tim 3:2.

απειλέω

sup. ω,

impf. ηπείλουν,

aor. 1 med. επειλησάμην,

uhata 1.Piet 2:28;

απειλη απειλεισθαι, c. dat. pers. ja μή inf. kera, kovimmilla uhkauksilla kieltää jkta jtakin tekemästä Apt 4:17. Katso Liite I.

απειλή, ης, η,

uhkaus, uhka Apt 4:17. 29. 9:1. Ef. 6:9.

απειμι,

(από, ειμί)

olla poissa l. muualla 1.Kor 5:3. 2.Kor 10:1. 11. 13:2. 10. y. m.

απειμι,

impf. 3 p. plur. απήεσαν,

(από, ειμι)

mennä, lähteä pois, poistua Apt 17:10. *

απειπον,

aor. 1 med. απειπάμην,

(από, ειπον aor. 2 käyttäm. επω)

- 1) sanoa pois, lausua suoraan;

- 2) kieltää;

- 3) sanoutua pois jstakin, luopua jstakin, jättää hyvästi 2.Kor 4:2. *

απείραστος, ον,

priv., πειραστός adj. verb. πειράζω)

jota ei käy kiusaaminen l. ei ole kiusattu, kiusaamaton, απειραστός εστι κακων ei ole minkään pahan kiusattava Jak. 1:13. Katso Liite I. *

απειρος

priv., πειρα)

kokematon, τινός jssakin Hepr. 5:13

απεκδέχομαι

(από, εκ, δέχομαι)

hartaasti l. ikävällä odottaa, odottaa, ikävöidä, absol. 1.Piet 3:20;

Rom 8:19. 23. 25. 1.Kor 1:7. Gal. 5: