Alfa, Kreikan kirjaimiston ensimmäinen kirjain; laskumerkkinä α' = l, ,α = 1000. UT:ssa on alfa yhteydessä omegan kanssa, το αλφα και το ομεγα, ensimmδinen ja viimeinen, ο πρωτος και ο εσχατος, kuten tämä lauselma selitetään Ilm. 22:13, sam. η αρχη και το τελος Ilm 21:6, 22:13. Siksi Herra sanoo itseδnsä Jes 41:4, 44:6, 48:12 mukaan, ilmoittaen jumalallista luontoansa ja korkeata arvoansa Messiaana.

- Yhdistyksissä on α:

- 1) α privativum, στερητικόν,

(lyhennetty sanasta ανευ ilman, vok. edellä tav. αν)

kieltää sen sanan merkityksen, jonka kanssa se on yhdistetty, -ton, -ton, epä-, lat. in, ατοπος, ineptus, sopimaton; αναιτιος insons, syytön; αδηλος epδselvä;

- 2) α copulativum, αθροιστικόν,

(lyhennetty sanasta αμα kanssa, ynnδ, joka näkyy sanasta απαντες = αμα πάντες, jota Homeros melkein aina käyttää, kaikki yhdessä, samoin αμαζα vaunut, αμιλλα taistelu)

ilmoittaa yhteyttä, seuraa, αδελφός couterinus, samankohtuinen, veli;

- 3) α intensivum, επιτατικόν,

(ehkä sanasta αγαν suuresti)

vahvistaa merkityksen, ατενής intentus, jännitetty, myös contentus (contendo) jännitetty kokoon, kovasti jännitetty; mutta tässä on α yhtä hyvin copulativum, joten α intensivum on epδilyksen alainen;

- 4) α euphonicum, ευφωνικόν, asetetaan muutamien kahdella konsonantilla alkavain sanojen eteen ääntämisen helpottamiseksi, UT:ssa sitä ei ole.

'Ααρων, o, taipum.

(ןורהא, muutamien mukaan, רהא, libidinosus, lascivus; toisten mukaan, רה vuori, siis ορεινός)

'Αβαδδων, ο, taipum.

(ןודבא, forma augmentativa, suuri perikato, kadotus, דבא hukkua; kadotuksen paikka, orcus, לואש)

Abaddon, eräs manalan pääenkeli, kuoleman palvelija ja vaivojen aikaan saaja, kreik. Άπολλύων, hukuttaja, Ilm 9:11. *

(α priv., βάρος)

painoton, taakaton; vaivana, kuormana, rasituksena olematta 2.Kor 11:9. *'Αββα, ο, taipum.

Abba, isä, UT:ssa aina yhteydessä ο πατήρ sanan kanssa; tämä sana,