Kirkon asiakkaille kerrotaan Jeesuksesta, joka kuoli ristillä ja nousi ylös haudasta. Kohta sen jälkeen alkaa pelottelu lahkolaisilla, jotka muka puhuvat maailman lopusta. Mutta koska minä olen juuri sitä lahkoa, jota juutalaiset kutsuvat nasarealaisten lahkoksi, niin katson asiakseni kertoa itse, mitä me "lahkolaiset" itse ajattelemme. Ensinnäkin, me näemme tämän maailman olevan menossa päin helvettiä, mutta se ei ole niin kauheaa, koska Jeesus pelastaa, ja siksi, ettei nyt näköpiirissä jo oleva "maailman loppu" ole muuta kuin vihollisen valtakauden loppu. Kreikkalaisen Uuden Testamentin käsikirjoituksessa puhutaankin vain (pahan) aikakauden lopusta. Tämän aikakauden loppu on kyllä katastrofi paholaiseen liimautuneelle maailmalle, mutta Jumala ei salli koko luomakunnan tuhoutuvan, sillä Hänellä on sille varattu suuri tulevaisuus. Paholaisen järjestelmän kaatumisen jälkeen koittaa Tuhatvuotinen valtakunta, ja sen ajan maa lepää niin kuin sen pitääkin Kristuksen ja hänen esikuntansa hallitessa sitä. Mutta jopa tämäkin on vasta alkua sille, mitä sanotaan ikuiseksi elämäksi. Kun Jeesus vei Abramin, joka myöhemmin sai nimen Aabraham, katselemaan taivaan tähtiä, kyse ei ollut mikään teatraalinen ele. Jeesus näytti Abramille sen maailman, jota varten ihmistä lähdettiin luomaan. Jumalan maailma tarvitsee uudet hallitsijat kapinalliseksi osoittautuneen "Lusiferin" tilalle.

 

Osmo Pöysti: TULEVA MAAILMA

Ylöjärven Kuru, Finland

2011-09-23

Kaikki oikeudet pidätetään

All rights reserved

Tallennus ja ilmaisjakelut sallitaan

 

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Jumalan Sana tuli Abramin luo:

Ahar ha-devarim ha-elle haja Davar-Jehovah el-Avram ba-mahazee lemor: "Al tiraa Abram, Anohi magen lah, sekareihaa harbe meod. (1.Moos 15:1)

Mikä suomeksi on:

Näiden tapausten jälkeen Jumalan Sana tuli Abramille näyssä ja sanoi: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." (1.Moos 15:1)

Aabrahamille ilmestyi Jeesus, sillä Jeesuksella oli Aabrahamille asiaa. Vuoden 1938 kirkkoraamattu kertoo sen näin:

Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä". Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. (1.Moos 15:1-6).

Monet lukijat eivät edes huomaa, miten tekstiä on muutettu. Mutta ajattele lausetta " Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: Katso taivaalle ja " Ei yksi raamatunlause rupea sinun kanssasi haastelemaan ja viemään sinua pihalle tähtiä katselemaan, vaan sen tekee Jeesus, jos niin hyväksi katsoo.

Aabraham uskoi Jumalaan, ja kun usko oli koeteltu, laajennettiin makrokosmosta koskeva lupaus laajennettiin koskemaan myös mikrokosmosta ja vihollisen linnakaupunkeja täällä maan päällä:

Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." (1.Ms 22:15-18)

Vaikka Jumalalla oli paljon annettavaa, hän halusi Aabrahamin ymmärtävän, että hän halusi antaa Aabrahamille kaiken muun lisäksi jotakin niin suurta, että materiaaliseen maailmaan rajoittuneissa ympyröissä sitä voi verrata vain taivaisiin. Hebrealaiskirjeessä tästä sanotaan:

Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa την οικουμενην την μελλουσαν, josta me puhumme. (Hebr 2:5)

Me puhumme tulevasta maailmasta eri nimillä - tässä käytetty sana on oikumeni, jolle Hedbergin sanakirja antaa seuraavat merkitykset:

οικουμενη, ης, η,

1) asuttu maa l. maailma

a) kreikkalaisissa vars. se osa maailmaa, jossa asui kreikkalaisia, erotukseksi barbarien hallussa olevasta maailman osasta;

b) kreikkalaisissa, jotka romalaisten asioista kirjoittivat = lat. orbis terrarum.

πασα η οικουμενη: koko maailma, s.o. Roman valtakunta Lk 2:1;

c) maailma, maan piiri Lk 4:5, 21:26. Apt 24:5. Rm 10:18; Hebr 1:6; Ilm 16:14;

ολη η οικουμενι Mt 24:14, Apt 11:28; per meton. maailman l. maanpiirin asukkaat, ihmiset Apt 17:6, 17:31; Apt 19:27; Ilm 3:10; 12:9;

2) universum, mundus, maailma η μελλουσα tuleva maailma, s.o. taivaan valtakunta ja sen autuus Hebr 2:5

Yleisin Tulevasta maailmasta käytetty ilmaisu on Taivasten valtakunta (η βασιλεια των ουρανων). Esimerkkinä kertomus Rooman armeijan upseerista, joka tuli Jeesuksen luo Kapernaumiin apua pyytämään.

Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa". Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet". Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee." Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa (εν τη βασιλεια των ουρανων); mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä. (Mt 8:5-13)

Jeesus tuli tekemään tyhjäksi vihollisen teot ja hankkeet. Hän paransi sairaita, julisti Jumalan valtakuntaa ja ajoi ulos riivaajia, mutta juutalaiset uskonoppineet olisivat mieluummin antaneet kunnian Jeesuksen hyvistä töistä paholaiselle kuin Jumalalle, mikä sulki heidät Jumalan valtakunnan ulkopuolelle:

Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: "Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla". Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä. Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka siis hänen valtakuntansa pysyy pystyssä? Ja jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne. Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa (εν TSAτουτω τω Bνυν αιωνι ουτε εν τω μελλοντι). (Matt 12:24-32)

Jae Matt 12:32 puhuu kahdesta maailmanajasta, nykyisestä ja tulevasta. Nykyinen maailmanaika päättyy, kun Jeesus tulee takaisin. Tuleva maailmanaika kestää tuhat vuotta ja se on sama, kuin seitsemäs luomispäivä. Näiden kahden aikakauden murtumakohtaan sijoittuu se suuri vaivan aika, jota kansan suussa ja kirkonmiesten puheissa sanotaan maailman lopuksi. Palataan siihen myöhemmin, mutta katsotaan ensin, mitä Hedberg kertoo sanan aioonos merkityksistä:

αιων, ωνος, ο, (αιεν run. pro αει ων scil. χρονος) aevum, l) ijankaikkinen aika, ijankaikkisuus, hepr. (םלוע olam),

εις τον αιωνα ijankaikkisuuteen l. ijankaikkiseen saakka, ijankaikkisesti Joh. 6:51, 58. 14:16. Hepr. 5:6, 6:20. y. m.;

εις τον αιωνα του αιωνος ijankaikkisuuden ijankaikkisuuteen saakka Hepr l:8;

εις αιωνα ijankaikkiseen asti Jud. 13;

εις ημεραν αιωνος, gen. appos. ijankaikkisuuden päivään saakka 2.Piet 3:18;

εις τους αιωνας ijankaikkisiin asti Room l:25. 9:5. 11:36. 2.Kor 11:31. Hepr 13:8;

εις παντας τους αιωνας ijankaikkisiin saakka Jud. 25;

εις τους αιωνας των αιωνων ijankaikkisuuksien ijankaikkisuuksiin, kaikkiin ijankaikkisuuksiin, aikakausien aikakausiin Gal l:5. 1.Tim l:17. Ilm 1:6. 1:18, 4:9, 4:10. y.m.;

απo των αιωνων ijankaikkisista ajoista asti, aikakausista asti Ef 3:9. Kol 1:26;

προ των αιωνον ennen ijankaikkisia aikoja l Kor. 2: 7;

προτθεσις των αιωνων ijankaikkinen edeltä säätäminen Ef 3:11;

απο του αιωνος vanhimmista ajoista asti, maailman alusta asti, muinaisista ajoista asti, muinaisaikoina Lk l:70. Apt 3:21, 15:18;

- 2) per metonymian,

οι αιωνες maailma Hepr. l:2, 11:3;

- 3) aikakausi ; V. T:ssa erotetaan הזה םלועה (ha'olam ha'ze), tämä aika, s. o. Messiaan edellinen aika ja אבה םלועה (ha'olam ha'ba) tuleva aika, s. o. Messiaan jälkeinen aika; samoin erotetaan U.T:ssa αιων ουτος, myös ο αιων Matth 13:22, ο νυν αιων l.Tim 6:17. Tit. 2:12 tämä aika, nykyinen aika, tämän maailmanaika ennen Kristuksen tuloa tuomiolle ja αιον μελλων, myös αιον εκεινος Luuk 20:85, αιων ερχομενος Mark 10:30. Luuk 18:30, αιωνες οι επερχομενει, Ef 2:7 tuleva aika, tuleva aikakausi, Kristuksen toisen tulemisen jälkeinen aika-, sam. Matth 12:32. Ef 1:21;

kuv. αιων ουτος tämä aika, tämä maailman aika, tämä nykyinen maailma, ihmisistä, jotka ovat tämän maailman mielen hallittavia Rm 12:2;

κατα τον αιωνα τοι κοσμου τουτου tämän maailman ajantavan mukaan Ef 2:2;

αγαπησας τον νυν αιωνα rakkaudesta ajallisiin asioihin l. tähän maailmaan 2.Tim 4:10;

αρχοντες του αιωνος τουτου tämän aikakauden päämiehet 1.Kor 2:6;

ο θεος του αιωνος τουτου tämän maailman jumala, s. o. perkele 2 Kor. 4: 4;

αι μεριμναι του αιωνος ajalliset murheet Mark 4:19;

πλουσιος εν τω νυν αιωνι, ajallisista tavaroista rikas, 1.Tim 6:17;

σοφια του αιωνος τουτου tämän aikakauden viisaus l.Kor 2:6;

συζητητης του αιωνος τουτου tämän maailman väittelijä l.Kor l:20;

συντελεια του αιωνος τουτου tämän aikakauden, s. o. Kristuksen toisen tulemisen edellisen aikakauden loppu, maailman loppu Matth 13:39. 40. 49; 24:3. 28:20, sam. συντελεια των αιωνων aikakausien, s. o. maailman loppu Hepr 9:26 ja τα τελη των αιονων aikakausien loppuajat l.Kor 10:11;

δυναμεις του μελλοντος αιωνος tulevan, s. o. taivaallisen aikakauden voimat Hepr 6:5;

ο ενεστως αιων nykyinen aika Gal l:4.

αιωνιος, ον ja ιος, ια, ιον, (αιων) ijankaikkinen, aina oleva, ilman alkua ja loppua oleva Room. 16: 20.

Hepr 9:14; ijankaikkinen, ilman alkua oleva Room 16:25. 2.Tim l:9, Tit 1:2; ijankaikkinen, ikuinen, ilman loppua. oleva 2.Kor 4:17, 4:18, 2.Tim 2:10. Hepr 9:15;

αιωνιον ijäksi Filem. 15.

Nykyinen aikakausi, αιων ουτος, ο ενεστως αιων päättyy tilikausi ennen Jumalan valtakunnan tuloa. Jo yllä näemme ilmaisun συντελεια του αιωνος τουτου, joka merkitsee tämän aikakauden päätöstä. Seuraava aikakausi, αιον μελλων, eli tuleva aika on seitsemäs luomispäivä, vaikka se kestääkin tuhat vuotta. Maailmat ja taivaat saavat väistyä uuden tieltä vasta aikakausien - siis monikossa - lopussa, kuten Paavalin viittauksessa Israelin erämaavaelluksen aikaiseen kapinointiin ja sen seurauksiin:

Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi (τα τελη των αιωνων) on tullut (TSBκατηντησεν). (1.Kor 10:11)

Tulevasta maailmasta puhuttaessa sanaa kosmos ei käytetä, menneestä kylläkin, kuten ilmaisussa "silloinen maailma" (ο τοτε κοσμος), kts. 2.Piet 3:6.

Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma (ο τοτε κοσμος) hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa (οι δε νυν ουρανοι και η γη) ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. (2.Piet 3:5-7)

Sanan aioon, aikakausi, kesto on siis lyhyempi kuin kosmoksen, eli maailman, joka käsittää maan ja muun fysikaalisen luomakunnan. Sanaa aioon käytetään kuitenkin myös monikossa, jolloin näiden aikakausien kesto ulottuu "maailman loppuun", se on tämän maailmanajan järjestyksen loppuun asti. Sanaa aioon käytetään myös ilmaisemaan ikuisuutta, mutta silloin käytetään ilmaisua aikakausien aikakaudet, aikakausien aikakausiin asti, kuten yllä jo esitettiin: εις τους αιωνας των αιωνων ijankaikkisuuksien ijankaikkisuuksiin, kaikkiin ijankaikkisuuksiin, aikakausien aikakausiin Gal l:5. 1.Tim l:17. Ilm 1:6. 1:18, 4:9, 4:10. y.m.;

Sanaston tarkastelun jälkeen voimmekin sitten siirtyä itse teksteihin. Ettei tästä kirjoituksesta tulisi varsin pitkä, otetaan esiin vain muutamia lauseita, sillä omatoiminen Raamatun luku tuo kyllä esiin muut asiat, kun vain osaamme kiinnittää niihin huomioita.

Jumalan valtakuntaan käydään ahtaan portin kautta. Mitä hyötyä itsekurista ja Jeesuksen seuraamisesta sitten on? Kysyjänä, kuten tavallista, Pietari:

Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua". Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa (εν τω καιρω τουτω) taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa (εν τω αιωνι τω ερχομενω) iankaikkista elämää (ζωην αιωνιον). Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi." (Mark 10:28-31)

Vertaa sanavalintoja Luukkaan kertomuksessa samasta asiasta:

Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua". Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa (εν τω καιρω τουτω), ja (tulevassa maailmassa εν τω αιωνι τω ερχομενω) iankaikkista elämää". (Lk 18:28-30)

Markuksen ja Luukkaan versio on laihempi kuin Matteuksen, sillä Tulevaan maailmaan mennään vain ruumiin ylösnousemuksen kautta. Kreikkalainen teksti puhuu paligeneasta, minkä kääntäjän on tulkinnut uudestisyntymiseksi, mitä se sananmukaisesti onkin.

Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?"
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä (εν τη παλιγγενεσια), jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi." (Matt 19:27-30)

Tulevan aikakauden aikana tätä vanhaa maailmaa hallitsee Jeesus esikuntineen. Jo luomiskertomuksessa ihmisen tehtäväksi annettiin maan hallitseminen:

Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat". (1.Ms 1:26)

Psalmin 8 kirjoittaja ymmärtää kuinka suuresta asiasta tässä on kysymys:

Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. (Ps 8:4-9)

Ihmisen kapinan tähden ihmisen piti kuolla, mutta siihenkin Jumalalla oli ratkaisu: kuoleminen ristin kautta tälle maailmalle, ja elämä uskon kautta Jeesukseen. Ja näin ihmisen luominen kohti hengellistä ihmistä saattoi jatkua:

Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan (εν ζωη βασιλευσουσιν) yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. - Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. (Room 5:17-19)

Koko luomakunta on joutunut kärsimään ihmisen kapinasta, mutta kapina kukistetaan Jeesuksen tullessa takaisin maan päälle. Ilman Kristusta asia olisi jäänyt hoitamatta, eikä ihmisellä tule siis olemaan mitään kerskaamista omista saavutuksistaan:

Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma (κοσμος ) ja elämä (ζωη) ja kuolema (θανατος,) nykyiset (ενεστωτα) ja tulevaiset (μελλοντα), kaikki (παντα) on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan. (1.Kor 3:21-23)

Roomalaiskirjeen luvussa 8 kerrotaan Jumalan suunnitelman laajuudesta vähän, ja hebrealaiskirjeessä koko asia on käyty läpi perusteellisesti. Jakeessa 1:2 kääntäjä sanoo, että Jumala on luonut "maailman", siis kosmoksen, Pojan kautta, mikä on kyllä totta, mutta ei vastaa kreikkalaista lähdetekstiä. Jumala on luonut aikakaudet, kreikaksi "aioonit", ja kun sana on monikossa, sisältyy siihen myös ikuisuus, eikä ikuisuus ole sidottu yhteen maailmaan. Jos näköpiiriä pitää rajata pelkkiin materialistisiin kohteisiin, niin jo käännös "maailmat luonut" olisi parempi.

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman (τους αιωνας - aikakaudet) luonut. ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"? Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa (τον πρωτοτοκον) maailmaan (εις την οικουμενην - asuttuun maailmaan), hän sanoo: "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit". Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi"; mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti (εις τον αιωνα του αιωνος), ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi." Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan (την γην) perustanut, ja taivaat (οι ουρανοι) ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu". (Hebr 1:1-12)

Me puhumme tulevasta maailmasta:

Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa την οικουμενην την μελλουσαν, josta me puhumme. (Hebr 2:5)

Meitä on niin vähän, että useimmat niinsanotut kristityt eivät ole koskaan kuulleet siitä puhuttavan kertaakaan. Heiltä on jäänyt tiedostamatta koko kristinuskon pääsisältö, joka on Jumalan valtakunta, johon me olemme ei ainoastaan matkalla, vaan jota varten meidän tulee kvalifioitua hallitsijoiksi yhdessä Kristuksen kanssa:

Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa (την οικουμενην την μελλουσαν), josta me puhumme. Vaan joku on jossakin paikassa todistanut, sanoen: "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja; asetit kaikki hänen jalkojensa alle." (Kts Hebr 2:5-8)

Jeesuksen aikalaiset odottivat Messiasta, mutta hän ei vastannut heidän odotuksiaan. Kun Jeesus näki juutalaisten torjuvan kuninkaansa, hän kertoi heille tarinan:

Ja heidän tätä kuunnellessaan hän puhui vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja he luulivat, että Jumalan valtakunta oli kohta ilmestyvä. Hän sanoi näin:

"Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen. Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: 'Asioikaa näillä, kunnes minä tulen'. Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: 'Emme tahdo tätä kuninkaaksemme'. Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut. Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: 'Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää'. Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'." (Lk 19:11-17)

Jerusalemissa suunnitellaan taas uutta temppeliä, mutta siihen temppeliin Jeesus ei mene. Jeesus ottaa kuninkuuden vasta maailmanlopuksi sanotun vaivan ajan jälkeiseen, ja hänen hallituskaupunkinsakin on taivaasta laskeutuva Jerusalem. Hänen hallituksessaankin on tuttuja nimiä. Intian uskontojen länsimaisen muunnoksen, New Age (Uusi Aikakausi) hankkeet ovat toinen Jumalan valtakunnan kanssa kilpaileva hanke, samoin Jerusalemin hallintaan pyrkivät muslimivaltiot. Tulevaa maailmaa hallitsee Jeesus esikuntineen:

Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa (την οικουμενην την μελλουσαν), josta me puhumme. Vaan joku on jossakin paikassa todistanut, sanoen: "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja; asetit kaikki hänen jalkojensa alle." Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi. Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä"; ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!" Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. (Hebr 2:5-16)

Jumala, joka on kirkkaus, ohjaa meitä luokseen, että me tulisimme osalliseksi hänen kirkkaudestaan. Seuraavassa tekstissä kirjoittaja ilmaisee toivonsa siitä, että me tuntisimme sen kirkkauden, jonka Jumala on sijoittanut meihin, jotka olemme Kristuksen ruumis:

Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään (ο πλουτος της δοξης της κληρονομιας αυτου εν τοις αγιοις) ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa (ου μονον εν τω αιωνι τουτω αλλα και εν τω μελλοντι). Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää. (Ef 1:15-23)

Hebrealaiskirjeen lukua 11 sanotaan uskon luvuksi. Siinä kerrotaan - Aabelista lähtien - ihmisistä, jotka asettivat Jumalan tahdon omaksi tavoitteekseen. Kerrottuaan Aabrahamista kirjoittaja jatkaa:

Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata (οτι πατριδα επιζητουσιν). Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen (επουρανιου). Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin ( πολιν). (Hebr 11:11-16)

Tulevan maailmanajan alussa Kristus ottaa vallan ohjat maan päällä:

20:4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.
20:5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm 20:4-6)

Seitsemännen luomispäivän ehtoolla käydään vielä yksi sota:

20:7 Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,
20:8 ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.
20:9 Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.
20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.

Pelastuksen torjuneet ihmiset tuomitaan:

20:11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Tuleva maailmanaika päättyy seitsemännen luomispäivän päättyessä ja ikuisuudeksi sanotun "aikakausien aikakausien" alkaessa. Mutta Jumalan Uudelle luomus saa silloin myös uudet puitteet:

21:1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
21:2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
21:3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.

Takaisin Osmon kotisivulle