Kuuntelin Risto Hovilan saarnan "Jumalan Pyhyys". Siinä esitetyn näkemyksen mukaan Jumalan siunaus riippuu siitä miten ihminen tai kansakunta kohtelee juutalaisia. Tämän käsityksen mukaan Jeesus ei olekaan pelastaja, koska onni ja menestys riippuvat niistä teoista, jotka koskevat Israelia. Hovilan esittämä naivi käsitys on väännös Jumalan Aabrahamille antamasta lupauksesta:

Hovilan puhe oli kuin suoraan Englannin juutalaisen pääministerin Disraelin suusta. Disraeli sanoi: "Herra kohtelee kansakuntia kuten kansakunnat kohtelevat juutalaisia". (The Lord deals with the nations as the nations deal with the Jews).

Benjamin Disraelin (1804-1881) väite ei pidä paikkaansa. Juutalaiset ottivat vallan Venäjällä 1917 ja vähän myöhemmin läntisen maailman sosialistit julistivat, että Venäjä on ainut valtio maailmassa, jossa juutalaisvainoja ei ole. No, siunasiko Jumala Venäjää? Ei sinne päinkään. Venäläiset joutuivat orjiksi - kuten myös noin sata muuta Neuvostovallan uhriksi jäänyttä kansaa. Rikas Venäjä köyhtyi kunnes koko järjestelmä kaatui omaan mahdottomuuteensa.

Jos Hovilan saarna ja Englannin pääministerin puheet ovat pötyä, niin mikä on totuus? Eikö Jumalan sana muka pidä paikkansa? Luetaan tuon Aabrahamille annetun lupauksen kiistanalainen kohta vielä kerran:

Verrataan sitä sitten Englannin pääministerin sanaan:

Huomaatko eron? Siunaaminen ja kiroaminen ei ole samaa, kuin hyvän ja pahan tekeminen. Jumalan sana kehottaa meitä tekemään hyvää kaikille, siis myös juutalaisille. Jäljelle jää siis vain kysymys siunauksesta. Saman tien on kysyttävä, mikä on Israel ja mikä Juuda ja juutalaiset. Israelissa on kaksitoista heimoa, joista yksitoista on kateissa. Kadonneet yksitoista heimoa katosivat uskonnon vaihtamisen takia. Heidän mukanaan Assyriaan meni myös nimi Israel. Loppuja kutsuttiin juutalaisiksi, jäljelleen jääneen Juudan heimon mukaan.

Jos me siis haluamme siunata Aabrahamia jälkeläisiä, ketä meidän tulee siunata? Kysymys nousi esille jo kauan sitten. Juutalaiset itsekin olivat joutuneet orjuuteen, vieläpä monenkertaiseen orjuuteen. He olivat Rooman vallan alla ja synnin orjia, ja kuten tiedetään synnin palkka on kuolema. Ja nyt Jumala oli tarjoamassa heille apua, joka seisoo heidän edessään. Johannes kertoo:

Kun geneettinen sukulaisuus ei riitä kaikkeen, on kysyttävä, miten sukulaisuus on määriteltävä. Jeesus määritteli sen hyvin yksinkertaisesti:

Jeesus on Jumalan poika. Ne, jotka tekevät Jumalan tahdon, ovat hänen veljiään, hänen sisariaan ja hänen äitejään. Jos haluat vielä kysellä, ketä sinun on sinun on siunattava tullaksesi siunatuksi ja kirota tullaksesi kirotuksi, niin kysele vain. Sehän on sinulle elämän ja kuoleman kysymys, mutta vielä enemmän se on Israelille.

Hovilan saarnan aiheena oli "Jumalan pyhyys". Me olemme jo tottuneita siihen, että joku vääntää Jumalan sanaa tehdäkseen siitä oman valtansa välikappaleen. Aiheeseensa Hovila ei päässyt, muistutettakoon tässä kuitenkin siitä, että jokaisella varttuneemmalla Jeesuksen seuraajalla on Jumalan pyhyydestä paljon mielenkiintoista henkilökohtaista kokemusta sen lisäksi, että hän näkee joka päivä ympärillään todistuksen Jumalan pyhyydestä.

Hovilan yritys esittää Israel siinä valossa, että Israel muka olisi joku pelastaja, ansaitsee saman kohtelun kuin muutkin vastaavat yritykset. Pelastaja on Jeesus, ei geneettinen Israel. Jeesus on Jumalan monogeeninen, ainosyntyinen poika. Jeesus pelastaa meidät ja onkin jo pelastanut omaan valtakuntaansa, Jumalan valtakuntaan, ja tämän valtakunnan teot ovat hyvät myös geneettistä Israelia kohtaan. Jumalan valtakunnassa olemme turvassa myös tuomiopäivänä ja jos kerran olemme turvassa tuomiopäivänä, ei elämämme enää sen jälkeen koskaan joudu katkolle.

Jumalan valtakuntaan on mahdotonta päästä ilman uskoa Jumalan poikaan, sillä yksin hän voi pelastaa synnistä ja antaa puhtaan omantunnon. Kansalliset rajoitukset on purettu, mutta lupauksen juuri on sama, kuten ennenkin:

Aabrahamin geneettisissä ominaisuuksissa ei ollut mitään sellaista, mikä olisi antanut heille etusijan tulla Jumalan lapsiksi. Jumalan lapsiksi tullaan vapaasta tahdosta omaksutun uskon kautta. Abram kuuli sanan, uskoi sen ja totteli sitä. Se on kaava, jolla pelastutaan pahasta maailmasta Jumalan valtakuntaan.

Abraham uskoi Jumalaan, mutta muun Israelin keskuudessa usko oli harvinaisempaa. Siitä olisi saattanut tulla ongelma, jos Jumala olisi vaatinut jotakin enemmän kuin pelkkää lähtemistä Baabelista, minkä Aabraham täytti ylittäessään Eufratin. Tämä tapahtuma näkyy vieläkin koko kansan nimessä "ivri", hebrealaiset, (Eufratin) "ylittäneet", joen "toiselle puolelle menneet". Nimen Israel - Jumalan taistelija - Aabrahamin jälkeläiset saivat vähän myöhemmin. Se annettiin Aabrahamin pojanpojalle Jaakobille, kun hän oli palaamassa Babyloniasta takaisin luvatun maan puolelle ja joutui taistelemaan enkelin kanssa ennen Luvatun maan rajana olevan joen ylitystä. kts. 1.Ms 32:23-31.

Juutalaistohtoreiden mukaan Juuda oli Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen annettujen lupausten perillinen. Niin se olikin, mutta perintö on otettava vastaan. Jeesus tuli, niin kuin oli luvattu, eikä häntä otettu vastaan. Jumala oli kyllä lupauksensa täyttänyt, mutta ei pakottanut Juudaa vastaanottamaan Messiastaan. Maan kansassa oli kyllä paljon niitäkin, jotka ymmärsivät Jeesuksen Messiaaksi, mutta eliittijuutalaisten pelosta eivät uskaltaneet tunnustaa häntä kuninkaakseen. Niitä, jotka uskalsivat, oli vähemmän ja hekin horjuivat kahta puolta.

Jeesus tapettiin juutalaisen autonomian virallisen johdon vaatimuksesta ja kohta tämän jälkeen alkoi juutalainen autonomia vainota Jeesuksen seuraajia. Jeesuksen seuraajien asenne juutalaisiin ei tästä muuttunut. Paavali, joka uskoon tultuaan oli lakannut uskovia vainoamasta, kirjoittaa:

Tässä Paavali on jättänyt jo koko juutalaiskysymyksen taakseen. Jumalan lupaus koskee koko Israelia, niitä aikoinaan Assyriaan vietyjä kadonneita heimoja, joita Raamatussa nimitetään myös Efraimiksi, kts. Hoosea 4:17 jne. Uudessa Liitossa nämä heimot ymmärretään vertauskuviksi Israelin jälleenrakennuksesta messiaanisena aikana, kts. esimerkiksi Rm 9:23-26.

Jeesus naulittiin ristille eliittijuutalaisten neuvosta, mutta hän nousi ylös kuolleista, ja vähän myöhemmin taivaalliseen Jerusalemiin, Rauhan kaupunkiin asti. Juutalaisille kävi huonommin, heidät ajettiin pois Israelin maasta ja Jerusalem "kynnettiin pelloksi". Jumalan pyhyyttä oli loukattu kammottavalla tavalla, eikä teko voinut jäädä rankaisematta. Ja kuka sen teki? Juutalaiset vihaavat kristittyjä, mutta eivät kristityt juutalaisia Israelin maalta pois ajaneet eivätkä Jerusalemia pelloksi kyntäneet. Se on varma. Babylonialaisen kultin roomalaisen muunnoksen omaksuneet "gojimit" sen tekivät. Kristittyjä roomalaiset vainosivat pahemmin kuin juutalaisia, vaikka kristityt eivät edes kapinoineet Roomaa vastaan niin kuin Juuda, ja vielä kahteen kertaan, ennen kuin roomalaisten mitta täyttyi. Kaiken lisäksi kristittyjen vaino oli suureksi osalta vielä seurausta luulosta, että kristitytkin olisivat samanlaisia kuin juutalaiset.

Parisataa vuotta myöhemmin kristityt saivat uuden vainoojan, kun Rooma perusti kirkon. Rooma kirkkoineen vainoisi myös juutalaisia, mutta ei läheskään niin raa'asti kuin kristittyjä. Kristittyjä vainottiin sen takia, että kristityt olivat Jumalan taistelijoita, vaikka kirkollinen Eurooppa nimitti heitä kerettiläisiksi ja messiaansa torjuneet juutalaiset Nasarealaisen lahkoksi. Kristittyjen kantaessa taistelujen taakkaa toimivat eliittijuutalaiset Habsburgien pankkiireina.

Israelissa käy nykyisin paljon suomalaisia, monet ovat olleet pitkäänkin vapaaehtoistyössä kibbutseilla. Heitä tarkkailleet juutalaiset ovat vähin erin alkaneet huomata, että protestanttisista maista tulleita "kristittyjä" on kahta sorttia: on uskovia, ja on niitä, jotka käyttäytyvät kuin täydet pakanat tai pakanalliset juutalaiset. Onkin kumma, jos juutalaiset huomaavat kirkollisen "kristityn" ja uskovan kristityn eron vasta nyt. Kohta kahden tuhannen vuoden ajan Jumala on säädellyt kansojen kohtaloita sen mukaan, mitä kansat - ja juutalaiset - ovat kristityille tehneet. Huomaa, että nyt minä siirryn asiaan. Kun siis juutalaisjohtoinen Neuvostoliitto ryhtyi vainoamaan kristittyjä, siitä tuli loppu. Toisaalta, kun juutalaisjohtoinen Englanti antoi uskoville kristityille täydet kansalaisoikeudet ja itsekin yritti ainakin näön vuoksi Jumalan tahdossa pysytellä, oli Englanti kehityskaarensa korkeimmalla huipulla.

Kansallissosialistinen Saksa tuhosi toisen maailmansodan aikana alle kuusi miljoonaa juutalaista. Miten muuten olisi voinut käydäkään, kun juutalaisten valtaan joutuneissa maissa juuri ennen sitä oli tapettu miljoonia sosialismin orjia ja samaa oli yritetty Saksassakin. Pelkästään Ukrainassa tapettiin keinotekoisen nälänhädän avulla puolessatoista vuodessa yli 7 miljoonaa "gojimia". Jumalan laki on yks-yhteen, ja sitä sovellettiin myös saksalaisiin. Heitäkin kuoli saman verran kuin heidän tappamiaan juutalaisia.

Kansallis-sosialistisen Saksan juutalaisvainot pannaan tavallisesti kristittyjen piikkiin, mikä on raaka valhe. Kansallissosialistit painostivat kirkonmiehet luopumaan kristinuskon viimeisistäkin jäänteistä, ja kuka ei siihen suostunut, joutui kokemaan samaa kuin juutalaisetkin. Murheellista tässä on se, että varsinaisia kristittyjä Saksassa ei ollut juuri lainkaan: kristityt oli tapettu ja karkotettu ulos Saksasta jo "uskonpuhdistuksen" aikana. Saksa oli valinnut Saatanan jo kauan ennen Hitleriä, mutta vielä 1900-luvun alussa Jumala oli antanut Saksalle uuden mahdollisuuden, mutta Saksan kirkot torjuivat senkin Berliinin Deklaraation nimen saaneella julistuksella.

Kansallissosialistien valtaanpääsy Saksassa johtui siitä, ettei kristittyjä ollut. Suomessa tilanne oli aivan toinen. Yhtään ainutta Suomen juutalaista ei vainottu Suomessa eikä luovutettu muualle vainottavaksi ja syy siihenkin oli kristittyjen Jumalassa: Suomi oli 1700 ja 1800-luvulla kokenut suuria hengellisiä mullistuksia. Suomen uskovia ei torjuttu, ja siksi Jumala saattoi siunata suomalaisia kaikilla elämän aloilla. Vasta itsenäistynyt Suomi laati lakeja, jotka hakevat vertaistaan tässä matoisessa maailmassa. Vielä toisen maailmansodan aikanakin uskovia oli paljon. Uskovien suuri vaikutus mielipideilmastoon ei sallinut juutalaisvainoja vaikka suuri osa Jeesuksen miespuolisista seuraajista koki todellista vainoa. Uskon tähden vankisiirtoloihin internoituja uskovia uhkailtiin kuolemantuomioillakin, vaikkei Eduskunta siihen lopulta lupaa antanutkaan. Juutalaisia Suomi kohteli paljon paremmin.

Kesällä (2010) poikkesimme Ukrainasta palatessamme Sobiborin keskitysleirillä Puolassa. Museon päärakennuksen esitetauluissa Suomi esitettiin maana, joka vainosi juutalaisia. Suomi oli esitetty Saksan hallitsemana maana ja Suomen kohdalla oli juutalaisten määräksi merkitty luku 2300. Kartta, tekstit tai luku eivät kuitenkaan kertonut, mitä luku tarkoitti. Satunnainen matkailija olettaa ilman muuta, että luku esittää tapettujen juutalaisten määrää, vaikka Suomessa ei vainottu juutalaisia ollenkaan. Suomen juutalaiset olivat rintamalla taistelemassa Kolmannen sosialistisen internationaalin johtavan valtion aggressiota vastaan yhdessä muiden suomalaisten kanssa.

Juutalaiset jatkavat yhä sitä samaa linjaa, jonka he valitsivat vaatiessaan Jeesusta ristille. Kaikkialla, missä juutalaisten keksimä sosialismi on levinnyt, vainotaan kristittyjä. Kiinassa oli ennen kommunistien valtaannousua 700.000 kristittyä, mutta kulttuurivallankumouksen aikana ilmoitettiin, ettei kristittyjä enää ole. Albanian sosialistijohtaja Enver Hoca ilmoitti, ettei kristittyjä enää ole maassa. Neuvostoliiton kommunistipuolueen pääsihteeri Nikita Hrutshev lupasi näyttää viimeisen papin televisiossa. Jumala osoitti kuitenkin pyhyytensä. Nyt Albania on raunioina, Neuvostoliitto on kuollut ja Kiinassa on sata miljoonaa kristittyä.

Juutalaisten raivokas viha kristittyjä kohtaan on ilmenee länsimaisen sosialismin pääideologien järjestelmästä länsimaisen kulttuurin tuhoamiseksi. Max Horkheimer ja Theodore W. Adorno kirjoittavat:

Horkheimerin ja Adornon kirja "Elements of Antisemitism" löytyy netistä ainakin saksankielisenä nimellä Elemente des Antisemitismus.

Paholaiselle on suuri voitto, että Juudan heimo taistelee Jumalaa vastaan. Jumalan lupaamat virvoituksen ajat ovat kuitenkin lähellä. Jerusalemin temppeliä vihkiessään kuningas Salomo rukoili:

Maahan paluu on vasta alkua geneettisen Israelin paluulle Jumalan luo. Jo nyt näkyy, että sosialismi on kääntymässä perustajiaan vastaan eikä maailman kansojen orjuuttamiseksi tehdyt muutkaan suunnitelmat toimi odotetulla tavalla. YK antaa koko ajan Israelvihamielisiä lausuntoja, teki Israel mitä tahansa. Jumalasta luopunut Israel on temmannut kaikki maailman kansat kristikunnan vastaiseen taisteluunsa, mutta ne hyökkäävät Israeliin tuhotakseen ei ainoastaan Jeesuksen nimen vaan myöskin sen kansan, jolle vieläkin voimassa olevat lupaukset on annettu. Sinä päivänä Israel vihdoinkin ymmärtää, ettei se pärjää koko maailmaa vastaan ja palaa juurilleen täyttäen paikan, jonka taivaallisiin häihin poistunut hengellinen Israel on jälkeensä jättänyt: