Jumala haluaa siunata jokaista ihmistä,

mutta hän ei siunaa ketään, ennen kuin ihmisen synti on poistettu.

Mutta synnin poistamisen jälkeen alkaa ihmeellinen hengellinen elämä.

Jumalan salaisuudet paljastuvat ja Kristuksen rikkaus tulee käyttöön uskon kautta.

Tässä marilaisten ystävieni pyynnöstä kirjoitetussa kirjassa

"Evankeliumi" siitä siis vähän enemmän

 

 

EVANKELIUMI

Osmo Pöysti

Ikaalinen, Finland

op/2015-04-01/2018-11-12

Kaikki oikeudet pidätetään

All rights reserved

 

Tämä on kirjan Evankeliumi täysversio osoitteesta www.opsti.net/evankeliumi.htm. Kirjan teksti ei ole lopullinen, älä siis tee tästä tekstistä tarpeettomia kopioita. Kirjan yksittäiset luvut avautuvat näistä linkeistä:

Luku 01. Luoja loi hyvin; Luku 02. Taivasten Valtakunnan hallitusohjelma; Luku 03. Kätketty siemen; Luku 04. Kuka hän on; Luku 05. Risti ja ylösnousemus; Luku 06. Taivasten Valtakunnan avaimet; Luku 07. Evankeliumi ja sen seuraukset; Luku 08. Kristuksen ruumiin rakentaminen; Luku 09. Jumalan tunteminen; Luku 10. Pyhän Hengen hedelmät; Luku 11. Täydellisyys; Luku 12. Jumalan kunnian julkinen ilmestyminen

Raamatun teksti on vaikea sille, joka yrittää tulla tuntemaan sen sisällön tulematta itse sisään Taivasten valtakuntaan Evankeliumin sanan kautta. Kun kahdeksantoista vuoden ikäisenä ostin ensimmäisen raamattuni, jaksoin vaivoin lukea yhden sivun päivässä. Mutta sitten ostin fyysikkona ja matemaatikkona tunnetun Blaise Pascalin kirjan Pensees, (Mietteitä), jonka luettuani Raamatun sanoma alkoi avautua. Jos siis joku sanoo, ettei hän ymmärrä Raamattua, niin ymmärrän sen hyvin, ja juuri tästä syystä tuli kirjan nimeksi Evankeliumi, sillä Hyvän Sanoman vastaanottaminen ja sen noudattaminen on avain ei ainoastaan Raamatun ymmärtämiseen, vaan myös Jumalan tuntemiseen.

Toinen haaste, joka minun oli otettava huomioon, syntyy siitä, että Evankeliumin nimellä markkinoidaan monenlaisia vääriä "evankeliumeita" ja muita utopioita. Niitä torjuakseni olen parin viime vuoden aikana kirjoittanut monta juttua siitä, mitä evankeliumi ei ole. Siitä taas syntyy moraalinen velvollisuus kertoa, mitä evankeliumi sitten oikeasti on. Tästä vastuusta on kuitenkin mahdollista päästä helpolla sanomalla että evankeliumi on Uuden Testamentin sanoma kokonaisuudessaan. Jos siis tekisin näin, pääsisin kuin koira veräjästä, ja tuloskin olisi ainakin jossain mielessä parempi kuin se, mitä seuraavilla sivuilla asiasta pystyn sanomaan. Yksi seikka on kuitenkin tässä minun puolellani: Myös lukija on samassa asemassa. Avataan siis ikuisuuden portteja hieman raolleen ja katsellaan yhdessä, nöyrästi tunnustaen että ikuisuus on ikuisuus ja Kristuksen rikkaudet tutkimattomat.

 

Ikaalisissa 2018-11-11

Osmo Pöysti

##A01 marraskuu fi eu01, 13 s. 2018-11-08

Kirjan EVANKELIUMI työversio, osa A01

 

 

Jumala loi hyvin

 

Roomalaiskirjeessä esitetään kristinuskon perusteet kuivakiskoisen selkeästi. Esityksensä Paavali päättää sanoihin evankeliumista (euaggelion), saarnasta (kerygma) ja salaisuudesta (mysterion), jotka hän sijoittaa kahden aamenen väliin.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo (η χαρις) olkoon teidδn kanssanne. Amen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini (κατα το ευαγγελιον μου) ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan (και το κηρυγμα ιησου χριστου), sen ilmoitetun salaisuuden mukaan (κατα αποκαλυψιν μυστηριου), joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta (χρονοις αιωνιοις σεσιγημενου), mutta joka nyt on julkisaatettu (φανερωθεντος δε νυν) ja profeetallisten kirjoitusten kautta (δια τε γραφων προφητικων) iankaikkisen Jumalan kδskystä (κατ' επιταγην του αιωνιου Θεου) tiettδväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi (εις υπακοην πιστεως εις παντα τα εθνη γνωρισθεντος), Jumalan, ainoan viisaan (μονω σοφω θεω), olkoon kunnia (η δοξα) Jeesuksen Kristuksen kautta (δια ιησου χριστου), aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας). Amen (αμην). (Rm 16:25-27)

Vanhan Liiton aikana näistä kolmesta asiasta - evankeliumista, saarnasta ja salaisuudesta - puhuttiin hyvin peitellysti. Vasta siinä yhteydessä, jossa Jesaja puhuu Herran kärsivästä orjasta, tulee ilmi muutama seikka, joista tarkkasilmäinen lukija saattaa arvata, että jotakin erikoista on tekeillä:

Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan (me'basar) jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman (me'basar tov), joka julistaa pelastusta (Jeshuah), sanoo Siionille (le-Zion - Erämaalle): "Sinun Jumalasi on kuningas!" (Jes 52:7)

Kääntäessään Jesajan tekstiä kreikaksi Paavali käyttää hebrean verbin "basar", tuoda hyvää sanomaa, vastineena sanaa euaggelizo, tuoda tai viedä hyvää sanomaa, evankelioida:

Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat (τους επικαλουμενους αυτον). 10:13 Sillδ "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (Πας γαρ ος αν επικαλεσηται το ονομα κυριου σωθησεται)". 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko (πως ουν επικαλεσονται εις ον ουκ επιστευσαν)? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivδt ole kuulleet (πως δε πιστευσουσιν ου ουκ ηκουσαν)? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa (πως δε ακουσουσιν χωρις κηρυσσοντος)? 10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa (πως δε κηρυξουσιν), ellei ketδän lähetetä (εαν μη αποσταλωσιν)? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka tuovat rauhan hyvää sanomaa (των ευαγγελιζομενων ειρηνην), jotka hyvän sanoman hyvyyksiä ilmoittavat (των ευαγγελιζομενων τα αγαθα)!" (Rm 10:12-15)

Vanhassa Testamentissa on monta suurta lupausta, mutta termi ilosanoma on uusi. Ja miksi yleensäkin ilosanoma on tarpeen, jos kerran Jumala on luonut kaiken hyvin? Viisi kertaa Raamatun ensimmäisellä sivulla - Luomiskertomuksen jakeissa 1.Ms 1:10, 12, 18, 21 ja 25 - toistuu sama lause "Va-jar Elohim ki-tov" - Ja Jumala näki, että se oli hyvä. (op: Kursiivilla kirjoitettuja sanoja lähdetekstissä ei ole)

Luomiskertomus alkaa sanalla "Bereshit", joka tavallisesti käännetään sanalla "Alussa", mutta voidaan kääntää myös sanalla "Esikoisessaan". Suurta eroa näillä kahdella ilmaisulla ei ole, sillä Jumalan esikoinen on sekä alku, että loppu. Kun kaikki oli tehty valmiiksi Jumalan esikoisessa, oli kaikki erittäin hyvää:

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää (tov meod). Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. (1.Ms 1:31-2:1)

Ihminen luotiin kuudentena päivänä:

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim): Tehkäämme ihminen (Na-ase adam) kuvaksemme (be-tsalmeinu), kaltaiseksemme (ki-dmuteinu); ja vallitkoot he (ve-jirduu) meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Ja Jumala loi (Va-jivra Elohim) ihmisen (et-ha adam) kuvaksensa Jumalan kuvassa (be-tsalmo be tselem Elohim) hän hänet loi (bara oto); mieheksi ja naiseksi (Zakar u-nekeva) hän loi heidät (bara otam). (1.Ms 1:26-27)

Jumala myös siunasi ihmisen, että hän pystyisi täyttämään tehtävänsä:

Jumala (Elohim) siunasi heidät (jevarek otam), ja Jumala sanoi heille (Va-jomer lahem Elohim): "Olkaa hedelmälliset (P'ru) ja lisääntykää (ve revu'u) ja täyttäkää maa (u-mil'u et-ha-arets) ja tehkää se itsellenne alamaiseksi (ve kivshuhaa); ja vallitkaa (u-redu) meren kalat (bi-dgat ha-jjam) ja taivaan linnut (u-be-of ha-shamajim) ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet (u-be-kol chajja ha romeset al ha-arets)". (1.Ms 1:28)

Luomiskertomus päättyy seitsemännen päivän lepoon:

Ja Jumala (Elohim) päätti seitsemäntenä päivänä työnsä (melakto), jonka hän oli tehnyt (asher asa), ja lepäsi (va-jishbot) seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä (mi-kkol melakto), jonka hän oli tehnyt (asher asa). Ja Jumala siunasi (Va-jebarek Elohim) seitsemännen päivän (et-jom ha-shshevi'i) ja pyhitti sen (va-jekadesh oto), koska hän sinä päivänä (ki bo - koska silloin) lepäsi (shabat) kaikesta luomistyöstänsä (mi-kkol melakto), jonka hän oli tehnyt (asher bara Elohim - jota Jumala oli luonut) työllään (la-ashot) . (1.Ms 2:2-3)

Meille seitsemäs päivä on vielä tulematta. Nyt eletään kuudetta luomispäivää, ja kerran viikossa toistuva lepopäivä, sapatti, muistuttaa meitä siitä, mihin me olemme menossa.

Ikuisuuden tapahtumien tuominen esiin ajan funktiona tarvitsee jonkinlaisen muunnosohjelman. Muutosohjelman nimen me taisimme jo kertoakin. Se on evankeliumi, mutta sekin oli kryptattu mysteerio, kunnes Jeesus Kristus aukaisi salakielen. Se, mikä ikuisuudessa on kuin yksi päivä, on meille aikakausien mittainen. Tässä, jo lukemassamme tekstissä ikuisuutta ja aikakautta tarkoittava sana "aioon" toistui kolme kertaa:

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo (η χαρις) olkoon teidδn kanssanne. Amen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini (κατα το ευαγγελιον μου) ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan (και το κηρυγμα ιησου χριστου), sen ilmoitetun salaisuuden mukaan (κατα αποκαλυψιν μυστηριου), joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta (χρονοις αιωνιοις σεσιγημενου), mutta joka nyt on julkisaatettu (φανερωθεντος δε νυν) ja profeetallisten kirjoitusten kautta (δια τε γραφων προφητικων) iankaikkisen Jumalan käskystä (κατ' επιταγην του αιωνιου Θεου) tiettδväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi (εις υπακοην πιστεως εις παντα τα εθνη γνωρισθεντος), Jumalan, ainoan viisaan (μονω σοφω θεω), olkoon kunnia (η δοξα) Jeesuksen Kristuksen kautta (δια ιησου χριστου), aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας). Amen (αμην). (Rm 16:25-27)

Kertomus Jumalan salaisuuden paljastamisesta alkaa heti luomiskertomuksen jälkeen ja se on pitkä. Ensin annetaan tarkastelijan tehdä havaintoja siitä, mikä luomistyöstä jo on tuotu esiin ja annetaan profeetallisia ilmoituksia tulevasta, sitten tulee rakentaja itse paikalle täyttääkseen sen, mikä ilmoitettu oli, sitten sitä julistetaan ja selitetään ja lopulta se täyttyy, niin että Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa voidaan kirjoittaa:

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan (οταν μελλη σαλπιζειν) ja Jumalan salaisuus käy täytäntöön (και τελεσθη το μυστηριον του θεου), sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut (ως ευηγγελισε) orjillensa profeetoille. (Ilm 10:5-7)

Kaikki se, mitä Jumala Esikoisessaan loi, on valmiina esille tuotavaksi, mutta kaikkea sitä ei tuotu esille yhdellä kertaa. Esilletuominen on jatkuvaa ja se tapahtuu ajan funktiona, niin, että me siis eräällä tavalla liikumme Jumalan valmiissa töissä:

Sillä me olemme hänen tekonsa (αυτου γαρ εσμεν ποιημα), luodut Kristuksessa Jeesuksessa (κτισθεντες εν χριστω ιησου) hyviδ töitä varten (επι εργοις αγαθοις), jotka Jumala on edeltδpäin valmistanut (οις προητοιμασεν ο θεος), ettδ me niissä vaeltaisimme (ινα εν αυτοις περιπατησωμεν). (Ef 2:10)

Raamatun toiselta sivulta alkava kertomus näyttää toiselta luomiskertomukselta, mutta näkökulma on maanläheisempi ja yksityiskohtaisempi. Lisäksi hebreankielinen teksti "be-jom", sinä päivänä, käsittelee asiaa yhden päivän tapahtumana:

Tämä on taivaan ja maan syntyperä (Ellé toldot ha-shamajim ve-ha-arets), kun ne luotiin (be-hibbar'am - niiden luomisessa). Sinä päivänä (Be-jom - sinä päivänä) kun Elävä Jumala teki (asot Jehovah Elohim - teki Elävä Jumala) maan ja kahdet taivaat (erets ve-shamajim), ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Elävä Jumala (Jehovah Elohim) ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata muokkaamassa (ve-adam ein la-avod et-ha-adama), vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan. (1.Ms 2:4-6, kriittinen teksti)

Luominen toteutettiin Jumalan "kunniassa" (hebr. kabod, kr. doksa, suom. käännöksissä myös "kirkkaudessa") Jumalan Esikoisen kautta ikuisuudessa, mutta tässä toisessa kertomuksessa asioita seurataan sitä mukaa, kun Jumala "heittää" - kreikankielisen Uuden Testamentin mukaan "kataballo" - ikuisen kunnian korkeuksista (το υψος) jotakin esiin. Huomionarvoista on myös se, että tässä toisessa kertomuksessa käytetään Jumalasta nimeä Jehovah Elohim, jossa sanasta "hajah", elää, johdettu Jehovah on ikään kuin etunimi ja Elohim sukunimi. Kaiken lisäksi Elohim on monikkomuoto sanasta el, jumala, ja käy sen takia hyvin sukunimeksi. Jumalan esikoisen kuvitteellinen sähköpostiosoite voisi siis hyvin olla muotoa: jehovah.elohim@doksa.el

Vasta tässä toisessa kertomuksessa tulevat ilmi ne syyt, miksi ilosanoma tuli tarpeelliseksi. Ihmisen, hebr. "adam", luomisesta annetaan lisätietoa:

Silloin Herra Jumala (Jehova Elohim - Elävä Jumala) teki maan tomusta (afar min-ha'adama) ihmisen (et-ha'adam) ja puhalsi hänen sieraimiinsa (Va-jjippach be-appav) elämän hengen (nishmat hajat - elämän henkäyksen), ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (le-nefesh hajja). (1.Ms 2:7)

Luomiskertomuksen mukaan ihminen (adam) luotiin Jumalan kuvaksi Jumalan kuvassa (be-tsalmo be-tselem Elohim). Mutta kuka on tämä Jumalan kuva, jonka kuvaksi ihminen luotiin? Tietysti se esikoinen, josta jakeessa 1.Ms 1:1 sanottiin "Bereshit bara elohim et ha-shamajim ve-et-ha'aretz" elikkä "Esikoisessaan jumalat loi taivaat ja maan". Mutta tässä on ongelma. Koska Jumala on vapaa, tuli myös ihmisen olla vapaa tekemään valintansa itse - eihän hän ilman vapautta olisi Jumalan kaltainen. Ehkä hän ei haluaisikaan tulla Jumalan kaltaiseksi? Testiä varten Jumala istutti puutarhan, jossa olivat ne kaksi nimeltä mainittua puuta - elämän puutarhan keskellä, ja se toinen, jonka hedelmien syömisestä seurasi kuolema.

Sitten Jumala istutti puutarhan:

Ja Herra Jumala (Jehova Elohim - Elävä Jumala) istutti puutarhan (gan) Eedeniin, itään, ja asetti sinne (va-jasem sham) ihmisen (et-ha'dam), jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala (Elävä Jumala) kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun (ve-ets ha-chajjim) keskelle puutarhaa, niin myös hyvän- ja pahan tuntemisen puun (ve-ets ha-dda'at tov va-raa). (1.Ms 2:8-9)

Ihminen valitsi kuoleman ja yhtä turhuutta, murhetta ja kuolemaa se on sen jälkeen ollutkin. Ihminen ei voinut edes valittaa, sillä itsepä hän oli valintansa tehnyt. Hän oli jopa siirtynyt samaan leiriin sen kapinoivan kerubin kanssa, jolta hänen olisi pitänyt puutarhaa varjella.

Jumalan kaltaisuus olisi merkinnyt myös iankaikkista elämää, sillä Jumala elää ikuisesti. Sekin mahdollisuus oli nyt mennyt, kun ihminen kartoitettiin pois Jumalan puutarhasta, jossa tuo elämän puu on. Ja olisihan se ollut hirvittävää elää ikuisesti vailla mitään toivoa paremmasta.

Kuoleman valinnut ihminen oli menettänyt kaikki oikeutensa. Koko homma olisikin päättynyt ikävästi, ellei Jumala olisi ollut laupias. Mutta Jumala on enemmän kuin laupias: hän on armollinen. Jumala tahtoi järjestää ihmiselle uuden mahdollisuuden valita. Mutta tässä oli ongelma: Edemin puutarhassa tehdyn rikkomuksen takia ihmisen oli kuoltava, mutta sekään ei ollut ylivoimainen este Jumalalle: hän järjesti toisenlaisen tavan kuolla. Osoituksena siitä hän puki ihmisen eläimen nahkaan. Jonkun oli kuoltava ihmisen puolesta, ja ihmisen oli esiinnyttävä tämä "jonkun" kuteissa. Näin oli luotu ennakkoesitys siitä, miten Jumala tulisi hoitamaan asian, mutta myös syylliset itse saivat nauttia tekonsa hedelmistä:

Ja Herra Jumala sanoi (Va-jjomer Jehova Elohim) käärmeelle (el-ha-nnachash): "Koska tämän teit (Ki asita zot), kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten (Arur ata mi-kkol ha-ha-bbehema) ja kaikkien metsän eläinten joukossa (u-mi-kkol chajat ha-ssade). Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi (kol-jemei chajjeka). 3:15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille (Ve eiva ashit beinehaa u ben ha-ishshaa) ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille (u-bein zar'aka u-ben zar'ah); se on polkeva rikki sinun pääsi (hu jeshufka rosh), ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän (ve-atta teshufennu akev)." 3:16 Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva (ve-hu jimshal-bah)". 3:17 Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi (Ki shamattaa lekol ishteha) ja söit puusta (va-tohal min-ha-ets), josta minä kielsin sinua sanoen (asher tsivitika lemor): 'Älä syö siitä (Lo tohal mimmennu)', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi (arura ha-adama ba-abureha). Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä (be-istsabon tokalennaa) koko elinaikasi (kol-jemei chajjeka); 3:18 orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. 3:19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä tomua sinä olet (ki-afar atta), ja tomuun pitää sinun palata (ve-el-afar tashuv)." (1.Ms 3:14-19)

Näin jälkeenpäin kannattaa pohtia, miksi ihminen teki niin tyhmän ratkaisun. Tilannehan oli tämä:

Mutta käärme oli viisain (arumim) kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala (Jehovah Elohim) oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala (Elohim) todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista puutarhan puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä puutarhassa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, on Jumala (Elohim) sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala (Elohim) tietää (jodea), että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala (ke'Lohim) tuntemaan hyvän ja pahan (jode'ei tov va-ra)".
Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä (tov) ja että se oli ihana (ta'ava) katsella ja suloinen (nechmad) puu antamaan ymmärrystä (le-hashkil); ja hän otti sen hedelmästä (mi-pirjo) ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. (1.Ms 3:1-6)

Kyse oli siis uskosta. Ihminen uskoi itseensä. Käärmeen valheellinen propaganda on tietysti otettava lukuun, mutta toisessa vaakakupissa oli Jumalan varoitus. Mutta koska ihminen luotti itseensä, hän teki ratkaisunsa sen mukaan, mikä hänestä näytti parhaalta. Seuraukset alkoivat näkyä heti: Adamin vanhin poika Kain tappoi veljensä Aabelin.

Kului pari tuhatta vuotta, jonka aikana uskosta ei puhuta mitään. Vain Hanokista (Uuden Testamentin Eenok) kerrotaan, että hän vaelsi Jumalan yhteydessä, kunnes Jumala otti hänet pois. Ihmisten pitkä elinikä kyllä edistää tiedon säilymistä, mutta silti ihmiset uskovat itseensä ja tulokset ovat sen mukaisia. Ihmisten kaikki ajatukset ja teot ovat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Mutta sitten kuvaan astuu Nooa, joka etsii ja löytää armon Jumalan silmien edessä ja pelastuu sinä päivänä, jona suuri tulva hävittää kaikki muut. Tulvan jälkeen Nooa palvelee Jumalaa, ja Jumala lupaa, ettei tulva koskaan hävitä koko ihmiskuntaa. Samalla maailmassa tapahtuu merkittäviä muutoksia ja ihmisen ikä laskee huomattavasti.

Nooalla oli kolme poikaa, mutta vaikka he olivat pelastuneet tulvasta, ongelmat jatkuivat. Ihmisten lisääntyessä tilanne vain paheni. Ihmiset ryhtyivät rakentamaan järjestelmää ilman Jumalaa. Nooan pojan Haamin vanhimman pojan Kuusin poika Nimrod perusti ensimmäisen imperiumin:

Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. 10:9 Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod". 10:10 Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. 10:11 Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, 10:12 sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki. (1.Ms 10:8-12)

Järjestelmä oli sotilaspoliittinen kapina sitä luomisjärjestykseen sisälle rakennettua järjestelmää vastaan, jossa yhteisön johdossa oli perheen, suvun, heimon ja kansan päämiehistä muodostuva hierarkia, kaikki Jumalan alaisuudessa. Kapinan uskonnolliseksi symboliksi aiotun Baabelin tornin piti valmistuttuaan ylettyä taivaaseen.


Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. 11:2 Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. 11:3 Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. 11:4 Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan". 11:5 Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. 11:6 Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. 11:7 Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." 11:8 Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. 11:9 Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan. (1.Ms 11:1-9)

Ihmisten yritys syrjäyttää Jumala maailman hallinnosta oli paitsi paha, myös elinkelvoton. Jälleen kerran ihmiset olivat valinneet kuoleman tien. Alkajaisiksi Jumala saattoi Babylonian kulttuurin sekasortoon sekoittamalla torninrakentajien kielen ja sitten hän ryhtyi rakentamaan uutta yhteiskuntaa kutsumalla tuhoon tuomitusta yhteisöstä ulos yhden miehen:

Ja Herra sanoi (Va-jomer Jehova) Abramille: "Lähde (Lek-lekaa) maastasi (mi-artseka), suvustasi (mi-moladtekaa) ja isäsi kodista (u-mi-bbeit avika) siihen maahan (el-ha-arets), jonka minä sinulle osoitan (asher ar'eika). Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut (va-abareka) ja teen sinun nimesi suureksi (ve-agadla shemeika), ja sinä olet tuleva siunaukseksi (ve-ehje beraka). Ja minä siunaan niitä (Va-abareka), jotka sinua siunaavat (me-barekkekaa), ja kiroan ne (u-mikallelka), jotka sinua kiroavat (a-or), ja sinussa tulevat siunatuiksi (ve-nibrekuu be-kaa) kaikki sukukunnat maan päällä (kol-mispechot ha-adama)." (1.Ms 12:1-3)

Abram totteli ja lähti. Babyloniasta tultiin Harraniin, josta matka hänen isänsä kuoltua jatkui nykyisen Israelin seuduille. Kun Abram oli tullut Sikemiin, hän sai luokseen odottamattoman vieraan:

Silloin Herra ilmestyi (Va-jera Jehova) Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi (le-zar'aka - siemenellesi) minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne (Va-jjiben sham) alttarin Herralle (mizbeach la-Jhova), joka oli hänelle ilmestynyt (ha-nnir'e elav). (1.Ms 12:7)

Abramin mukaan oli lähtenyt hänen veljenpoikansa Loot, joka valitsi laumoilleen parhaat laitumet, Abramin tyytyessä vähempään. Jumala näki Abramin nöyrän asenteen ja teki lupauksiinsa pienen tarkennuksen:

Ja Herra sanoi Abramille (Va-Jhova amaar el Abram), sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun siemenellesi (lekaa etnenna u-le zar'akaa) ikuisiksi ajoiksi (ad-olam). Ja minä teen sinun siemenesi (ve-samti et-zar'akaa) kuin maan tomun (ka-afar ha-arets). Jos voidaan laskea maan tomu, niin voidaan laskea myöskin sinun siemenesi (zar'akaa). Nouse (Kum) ja vaella (hithalek) maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan." (1.Ms 13:14-17)

Tämän jälkeen koko Vanha Testamentti (ja nykyisin myös koko maailman lehdistö) seuraa mustasukkaisen tarkasti Abramin suvun tarinaa. Kun hänen veljenpoikansa oli siirtynyt hedelmällisen tasangon keskelle Sodoman kaupunkiin, syntyi ongelmia siitä, että kaupungin elintapa oli perin inhimillinen. Kun tuo paheistaan kuulu kaupunki joutui babylonialaisten hyökkäyksen kohteeksi, lähti Abram ajamaan ryöstäjiä takaa ja vapautti sekä sukulaisensa, että kaupungista ryöstetyt ihmiset ja muun saaliin, josta hyvästä kaupungin pormestari tarjosi hänelle kohtuullista korvausta. Vallitsevassa kulttuurissa sotasaalis kuitenkin kuului kokonaan Abramille ja hänen liittolaisilleen, mutta Abram ei ottanut siitä mitään, ettei kukaan pääsisi sanomaan, että Sodoman kuningas oli tehnyt hänet rikkaaksi. Liittolaistensa ja palvelijoittensa saamaan korvaukseen Abram ei tahtonut puuttua. Abramin menettely oli taas Jumalan mielen mukainen, ja pian tämän jälkeen Jumalan Sana - Debar Jehovah - tuli hänen luokseen enkelin hahmossa, sillä siinä vaiheessa Jumalan esikoinen ei ollut vielä syntynyt ihmiseksi.

Näiden tapausten jälkeen (Achar ha-debarim ha-elle) tuli Abramille Elämän Sana (Debar Jehova) näyssä sanoen (ba-mmachaze lemor): "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra (Adonai Jehovi), mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle siementä (zará); katso, talossani syntynyt orja on minut perivä". Mutta katso, hänelle tuli Elämän Sana (Debar Jehovah): "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin on sinun siemenesi oleva (Ko jihje zar'ekaa)". Ja Abram uskoi Herraan (Ve he'emin ba-Jhova), ja Hän luki sen hänelle vanhurskaudeksi (tsedeka). Ja hän sanoi hänelle: "Minä olen Herra (Ani Jehova), joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni tämän maan sinulle omaisuudeksi (le-ristah)". (1.Ms 15:1-7)

Vanhurskas tarkoittaa juridisesti luottokelpoista, hyväksyttävää henkilöä. Sen takia Jumala saattoi tehdä liiton Abramin kanssa. Abramilta ei vaadittu mitään, mutta Jumala lupasi Abramille maan "Egyptin virrasta" Eufratille asti.

Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton (Ba-jjom ha-hu karat Jehovah et-Abram berit), sanoen (le-mor): "Sinun siemenellesi minä annan (Le-zar'aka natattii) tämän maan (et-ha-arets ha-zzot), Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset". (1.Ms 15:18-21)

Abramin vaimo oli hedelmätön, eikä Jumala kertonut mistä nämä luvatut jälkeläiset hänelle tulisivat. Vaimonsa Saaran ehdotuksesta Abram makasi vaimonsa orjan. Tuloksena oli poika nimeltä Ismael, mutta Ismael ei ollut "lupauksen lapsi" vaan inhimillisen laskelmoinnin hedelmä.

Yli kymmenen vuotta myöhemmin Jumala solmi Abramin kanssa ympärileikkauksen liiton ja antoi Abramille nimen Abraham.

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra (Jehovah) hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala (Ani El), Kaikkivaltias (Shaddai); vaella minun edessäni (hithalek le-fanai) ja ole nuhteeton (ve-hje tamim). Ja minä teen liittoni (Ve-etnaa britii) meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut (ve-arbe oteka) ylen runsaasti (bi-meod meod)." (1.Ms 17:1-2)

Vaatimus nuhteettomuudesta, hebr. "tamim" on kova, mutta rangaistavaksi katsottiin vain yksi asia:

Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi (le-brit olam). Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa ("ve-nikretaa ha-nefesh ha-hiv me-ammehaa - leikattakoon hänen sielunsa kansastansa"); hän on rikkonut minun liittoni." (1.Ms 17:13-14)

Nimi Aabraham tarkoittaa kansojen isää ja myös Saarain nimi muutettiin. Sitten Jumala antoi lupauksen Abrahamille ja Saaralle syntyvästä pojasta.

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim) Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä. Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita." (1.Ms 17:15-16)

Abraham osoitti kunnioitustaan kasvoilleen langeten, mutta hänen järkensä puhui toista kieltä:

Aabraham lankesi kasvoillensa (Va-jippol Abram al-panav) ja naurahti (va-jitschak), sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?" 17:18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle (Va-jomer Abram le-ha'Elohim): "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!" (1.Ms 17:17-18)

Jumala ei antanut Abrahamin epäuskon vaikuttaa päätökseen, sillä liittosuhde velvoitti paitsi Aabrahamia, myös häntä itseään:

Niin Jumala sanoi (Va-jomer Elohim): "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä vahvistan (va-hakimoti) liittoni hänen kanssaan (et-beriti itto) iankaikkiseksi liitoksi (li-brit olam) hänen siemenelleen (le-zar'o acharav). (1.Ms 17:19, kts. 1.Ms 17:17-19)

Tämän jälkeen Herra ilmoitti saman vielä uudestaan. Sanoman tuojia oli nyt kolme. Heidät nähdessään Aabraham tunnisti heidät ja osoitti kunnioitustaan lankeamalla maahan hänen eteensä:

Ja Herra ilmestyi hänelle (Va-jjera elav Jehova) Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. 18:2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan (va-jjishtachu artsa). (1.Ms 18:1-2)

Abraham valmisti Jumalalle aterian nuoresta vasikasta, jonka jälkeen miehet kertoivat asiansa. Sen jälkeen heistä kaksi jatkoi matkaansa Sodomaan, kolmannen jäädessä kertomaan heidän matkansa tarkoitusta Aabrahamille. Ikävät uutiset kuultuaan Aabraham rukoili Sodoman puolesta kaupungissa mahdollisesti elävien oikeamielisten ihmisten tähden, jonka jälkeen sanoman tuoja nousi ylös. Sodomaa ei pelastettu, ja Lootinkin joutuivat enkelit melkein taluttamalla viemään kaupungista ulos. Erikoinen tapaus muuten tämä Loot. Kaksi kertaa piti Abramin taistella hänen puolestaan, eikä Lootin huoneen jatkokaan kovin hääppöinen ollut. Mutta vuoden päästä näistä tapahtumista Aabrahamille ja Saaralle syntyi poika, joka sai kunnian olla esikuvana siitä lupauksen lapsesta, jossa lupaus koko maailman osalle tulevasta siunauksesta saattoi toteutua.

Jumala oli koetellut Aabrahamin uskoa jo monin eri tavoin, mutta suurin koettelemus oli vielä tulossa. Jumala käski Aabrahamia uhraamaan se lupauksen lapsi, jonka varassa lupauksen täyttyminen oli. Uhrauspaikaksi Jumala osoitti vuoren Morian maasta. Jos luemme kertomuksen Iisakin uhraamisesta ihmisen luonnollisten ennakkokäsitysten ohjaamana, emme ymmärrä sitä lainkaan, mutta jo tieto siitä, että heti kertomuksen alussa ensimmäistä kertaa koko Raamatussa esiintyy sana rakastaa, antaa avaimen kertomuksen ymmärtämiseen. Toinen viite sisältyy sanaan "ainokainen poika", joka on viittaus Jeesukseen. Sana Moria tarkoittaa sitä, jonka Jumala näkee ja valitsee. Kyse on Jerusalemista, jossa nykyisestä temppelivuoresta hieman luoteeseen sijaitsee sitä hieman korkeampi vuori, joka myös on sama paikka, jota Uudessa Testamentissa nimitetään Golgataksi.

Näiden tapausten (ha-devarim) jälkeen Jumala koetteli (ve-ha-Elohim nissa) Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". 22:2 Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi (Kach na et-binha et jechideiha), jota rakastat (asher ahávta), ja mene (ve-lek lekaa) Moorian maahan (el-erets ha-mmorija) ja uhraa hänet siellä polttouhriksi (ve-ha'aleihu sham le-ola) vuorella, jonka minä sinulle sanon". (1.Ms 22:1-2)

Aabraham rakasti poikaansa samoin kuin Jumala omaansa. Koettelemuksen tarkoitus onkin todeta, että koeteltava henkilö on samaa laatua kuin Jumala. Kun Jumala oli puhunut, Abraham totteli heti. Kolmas päivä on viittaus Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Se, että Aabraham uskoi ylösnousemukseen, näkyi siitäkin, että hän sanoi kahdelle orjalleen palaavansa takaisin poikansa kanssa käytyänsä vuorella rukoilemassa. On turha kuvitella, että Aabraham olisi tässä tilanteessa valehdellut - jos hän olisi osoittanut vähäisintäkin valheellisuutta, hänet olisi hyljätty ennen kuin koettelemus olisi päässyt kunnolla alkamaankaan:

Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut. 22:4 Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa. 22:5 Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne." (1.Ms 22:3-5)

Ikää Iisakilla saattoi olla jo noin 30 vuotta. Isän ja pojan kiivetessä 777 metriä merenpinnan yläpuolella olevalle Morian vuorelle, pojan kannettavana olivat polttopuut. Sana polttouhri, olah, tarkoittaa ylösnousemista, vaikka se usein käännetäänkin sanalla kokonaisuhri. Iisak ei vastustanut toimitusta, vaikka hän olisi helposti voinut sanoa vanhalle isälleen, että nyt riittää:


Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä. 22:7 Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani". Ja hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?" 22:8 Aabraham vastasi (Va-jomer Abraham): "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi (Elohim jir'e-lo ha-sse le-ola), poikani (beni)". Ja he astuivat molemmat yhdessä. 22:9 Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. (1.Ms 22:6-9)

Kun Aabraham oli jo iskemäisillään veitsen poikaansa, Jumala pysäytti uhritoimituksen:


Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. 22:11 Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". 22:12 Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt (ve-lo chasakta) minulta ainokaista poikaasi (et-binkaa et- jechideikaa mimmennii)". (1.Ms 22:10-12)

Iisakin uhraamisessa ei edes Jumala voinut edetä pidemmälle, sillä vain synnitön ihminen kelpaa syntien sovitukseksi. Sellainen oli tulossa maailmaan, mutta toistaiseksi uhrieläiminä käytettiin syötäväksi kelpaavia eläimiä:

Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Ja 22:14 Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee (Jehovah jir'ee)". Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra (Be-har Jehova) ilmestyy (je-ra'e)". 22:15 Ja Herran enkeli (Mal'ak Jehova) huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta 22:16 ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra (Jehovah): Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi (et-binkaa et-jechideikaa), 22:17 minä siunaamalla siunaan sinua (ki-barek abarekka) ja enentämällä enennän sinun siemenesi (ve-harba arbe et-zar'akaa): kuin taivaan tähdet (ke-kokebe ha-shshamajim) ja hiekka, joka on meren rannalla (ve-kachol asher al-sfat hajjam), ja sinun siemenesi (zar'akaa) valtaavat vihollistensa portit. 22:18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi (Ve hitbareku be-zar'akaa) kaikki maailman kansat (kol gojei ha-arets - kaikki maailman kansat), sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen (asher shamaitaa be-kolii)." (1.Ms 22:13-18).

Jumala ei siunaa ketään, ennen kuin kysymys nimeltä synti on poistettu päiväjärjestyksestä, eikä se tapahtunut heti. Kaksi tuhatta vuotta Aabrahamin jälkeläisten oli odotettava, ennenkuin syntyi Hän, joka pystyi käsittelemään synnin niin, että lupaus saattoi toteutua.

Aabrahamin poika Iisak oli esikuva tulevasta lupauksen lapsesta. Iisakille syntyi kaksi poikaa, Eesau ja Jaakob, joista Jaakob pääsi esikoisen asemaan, mutta kyseenalaisin keinoin, sillä hän oli nuorempi. Hän kuitenkin muuttui Jumalan kovassa koulussa parempaan suuntaan.

Jaakobille syntyi kaksitoista poikaa ja hän itse sai Jumalalta nimen Israel. Hänen rakkain poikansa oli Joosef. Joosefin veljet vihasivat häntä ja myivät hänet orjaksi Egyptiin. Joutuivat kuitenkin tulemaan itse perässä ostamaan leipää Joosefilta, joka oli siellä kohonnut pääministerin asemaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen koko suku muutti sitten Joosefin luo Egyptiin. Neljässäsadassa vuodessa Egyptiin muuttanut 75 hengen joukko kasvoi kansakunnan mittoihin, mutta joutui orjuuteen, josta Jumala heidät vapautti ankarilla tuomioilla. Kansan johtajaksi Jumala oli kouluttanut Mooseksen, joka veljensä Aaronin kanssa johti Israelia neljäkymmentä vuotta. Heti Egyptistä lähdön jälkeen kuljettiin kuivin jaloin Kaislameren yli ja tultiin parissa kuukaudessa Siinain vuorelle, jossa Israel teki Liiton Jumalan kanssa, sai lain ja kansakunnan statuksen.

Jumala halusi asua kansansa keskuudessa. Sitä varten rakennettiin telttatemppeli paikaksi, jossa Jumala ilmestyy. Ilmestysmaja oli rautalankamalli taivaasta. Sen symboliikka on hyvin monimutkainen, mutta päältä katsoen kaikki oli hyvin yksinkertaista ja tavanomaista. Vaikutelma oli kuitenkin pettävä: mitä peremmälle ilmestysmajaan mennään, sitä hienommaksi se käy, ja sen kolmannen, täysin valottoman kammion täytti Jumalan kunnia, jonka kirkkautta synnin tahraama ihminen ei voinut kuolematta edes lähestyä. Valtakunnan ylipappikin kävi tässä kaikkeinpyhimmäksi nimitetyssä huoneessa vain kerran vuodessa, ja silloinkin sijaisuhrin verellä vihmottuna.

Jumalan Siinailla antamaa lakia sanotaan Mooseksen laiksi. Laki on hyvä, mutta hengellinen. Kävi ilmi, ettei kansa ymmärtänyt Jumalansa menettelytapoja, vaan yritti toimia ihmisten tavoin. Laki ajoi kansan umpikujaan, ja kun sellaiseen tultiin, ei kansasta löytynyt montakaan sielua, joka olisi ymmärtänyt, että juuri näiden mahdottomien tilanteiden kautta Jumala halusi osoittaa sekä voimansa että rakkautensa kansalle, jonka hän oli valinnut kanssansa kulkemaan.

Kansan epäuskon takia Israelin matka Egyptistä Luvattuun maahan venyi neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mooses ja Aaron kuolivat, ja Joosuan tehtäväksi tuli johtaa kansa Jordanin yli. Maa valloitettiin, mutta valloitusta ei viety loppuun. Kaikki heimot eivät pystyneet ottamaan heille arvalla määrättyä aluetta omakseen. Sekava tilanne jatkui vuosisatoja, ja kansa alkoi vaatia itselleen kuningasta "kuten muillakin kansoilla on". Tähän aikaan ylipapillisia toimia hoiti Samuel. Jumala kuuli kansaa ja Samuel sai voidella kuninkaaksi Saulin, mutta kun Saul ei täyttänyt Jumalan mittoja, kuninkaaksi voideltiin Daavid.

Daavidin aikana Israelin jumalanpalveluksen keskuksena oli vielä telttamaja. Daavid valloitti Jerusalemin jebusilaisten heimolta ja halusi rakentaa telttamajasta saadun mallin mukaisen kivirakennuksen Jumalan temppeliksi. Tässä noin kolme tuhatta vuotta vanha päiväkatsaus Israelin kuninkaan elämään:

Kerran, kun kuningas istui linnassaan, sittenkuin Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään olevilta vihollisilta, sanoi kuningas profeetta Naatanille: "Katso, minä asun seetripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa". Naatan sanoi kuninkaalle: "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on sinun kanssasi".
Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Herran sana:
"Mene ja sano minun orjalleni (el-ebedi) Daavidille: Näin sanoo Herra: Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen teltta-asumuksessa. Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikkien israelilaisten keskuudessa, millekään Israelin sukukunnalle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia, sanonut näin: Miksi te ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta? Sano siis minun orjalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi. Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra niinkuin ennen, siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille; minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Ja Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi*, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva."
Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille. (2.Sam 7:1-17)

Daavid tunnetaan parhaiten runoistaan, joita sanotaan psalmeiksi. Niissä David ja muutamat muut, kuten Eitan Esrahilainen psalmissa 89 esittävät paljon yksityiskohtaisia profetioita Jumalan valtakunnasta ja sen tulevasta hallitsijasta. Pari lausetta Ensimmäisestä Aikakirjasta ilmoittaa asian ytimen:

Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lähdet isiesi tykö, korotan minä sinun jälkeesi sinun siemenesi, joka on yksi sinun pojistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani; ja armoani minä en ota häneltä pois, niinkuin otin siltä, joka oli sinun edelläsi. Ja minä pidän hänet pystyssä huoneessani ja valtakunnassani iäti, ja hänen valtaistuimensa on oleva iäti vahva. (1.Aik 17:11-14)

Davidin poika Salomo oli viisas, rakensi Jerusalemin temppelin ja maassa vallitsi rauha. Lupauksiin verrattuna tämä oli kuitenkin vähän ja näin oli yhä odotettava sitä Daavidin poikaa, jossa lupaukset täyttyvät.

Valtakautensa loppupuolella Daavidin poika Salomo ajautui kauas Jumalasta. Monet hänen vaimoistaan olivat naapurimaista saatua lahjatavaraa ja palvoivat omia jumaliaan. Heitä miellyttääkseen Salomo rakensi epäjumalien temppeleitä ja palvoi itse ties mitä. Kun Salomo oli kuollut, koko Israelin valtakunta jakaantui. Daavidin suvun valtaan jäi ainoastaan Juudan heimo, sekä ne leeviläiset, jotka palvoivat Jumalaa. Kymmenen heimoa asetti oman kuninkaansa ja tunnettiin paitsi Israelin, myös Efraimin ja Samarian nimellä, kunnes Assyrin kuningas vuonna 722 eKr. vei heidät Mesopotamiaan, jossa he hävisivät kansojen mereen. Heidän entisille asuinsijoilleen tuotiin maahanmuuttajia. Maahanmuuttajista ja Israelin heimojen rippeistä syntyi samarialaisten sekakansa.

Myös Juudan heimo rikkoi liittonsa Jumalan kanssa. Jumala ei sitä kuitenkaan hävittänyt, vaikka rankaisikin Juudan heimoa 70 vuotta kestäneellä Babylonian siirtolaisuudella. Saivat maistaa, miltä tuntuu palvella vieraita jumalia. Hevoskuuri kantoikin hyvää hedelmää, ainakin sen verran, etteivät juutalaiset tämän jälkeen enää ole hinkuneet pakanoiden jumalien perään. Silloinkin, kun Karl Marx halusi luopua kaikista uskonnoista, hän halusi säilyttää juutalaisen kulttuurin.

Baabelin vankeuden jälkeen juutalaiset alkoivat toden teolla odottaa sellaista kuningasta, joka alistaisi maailman kansat juutalaisten hallintaan. Mutta juutalainen tulkinta Jumalan suunnitelmista ei sopinut Jumalalle. Hän ei pitänyt oman suunnitelmansa väärästä tulkinnasta. Jumalan miehet ja juutalaiset lainoppineet joutuivat törmäyskurssille. Siitä huolimatta Jumala yhä rakasti Juudaa ja piti liittonsa. Laki myös saneli, mitä liitonrikkojalle oli tehtävä. Siitä Juuda oli saanut esimakua Baabelin vankeudessa, ja tarvittaessa se voitaisiin ajaa uudestaan maanpakoon ja myös sitä pahemmat sanktiot voitaisiin panna toimeen.

Jumala oli nähnyt, ettei Israel halunnut, eikä ehkä pystynytkään täyttämään Siinailla tekemiään sitoumuksia. Jo Siinailla Jumala oli varoitellut liian innokasta morsianta, mutta silloin morsian oli sanonut, että "tahdon", ja niin liitto solmittiin. Vasta tilanteen käytyä kestämättömäksi alkoivat Jumalan miehet, profeetat puhua uudesta liitosta. Jeremia ilmoittaa Herran sanan:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: "Tuntekaa Herra". Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. (Jer 31:31-34)

Jumalan tunteminen on suurin omaisuus, suurin rikkaus mitä ihmisellä voi koskaan olla, mutta Vanhassa Liiton aikana vain harvat tunsivat Jumalan. Abrahamia sanotaan Jumalan ystäväksi ja Mooseksesta kerrotaan, että hän keskusteli Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin, mutta jopa profeettojenkin keskustelu käytiin kuin vanhan ajan radiopuhelimella. Käytiin kyllä vuoropuhelua, mutta Jumalan sisäinen tunteminen puuttui. Suurinta, mitä Israel koki, tapahtui Siinain vuorella Ensimmäistä Liittoa solmittaessa, kun kansan vanhimmat näkivät Jumalan. Ilmoitus siitä, että Uudessa Liitossa kaikki tuntevat Jumalan oli siis jotakin aivan ennenkuulumatonta. Profetiassa kerrotaan myös, miten näin läheinen kanssakäyminen yli päätänsä on mahdollista: Herra antaa anteeksi heidän rikoksensa. Se, että synti erottaa ihmisen Jumalasta, pitäisi olla helpompi ymmärtää, koska syntihän se on, joka ihmisetkin toinen toisistaan loitontaa.

Jeremia kirjoitti osan pitkästä kirjastaan vähän ennen Juudan heimon Babylonian vankeutta, ja toisen osan sen aikana, siis joskus vuosien 627 - 580 eKr. välillä. Muu Israel oli silloin jo viety Kaksoisvirranmaan pohjoisiin osiin, mutta Jeremian kirjan mukaan myös se pääsee osalliseksi Uudesta liitosta. Miten Jumala löytää kadonneen kansansa, jää tässä kertomatta.

Jeremia oli kutsuttu "kansojen profeetaksi", kts. Jer 1:5. Jeremian työtä jäi jatkamaan Hesekiel, joka profetoi paitsi Juudan heimoa kohtaavasta rangaistuksesta, myös koko Israelin paluun. Jeremian profetiaan syntien anteeksiantamuksesta Hesekiel lisää ilmoituksen uudesta Hengestä, joka puhdistettuun sydämeen vuodatetaan. Syntisen itsevarmalle kansalle Hesekiel julisti sekä pahan, että hyvän sanoman:

Sitten tuli minulle tämä Herran sana: "Ihmislapsi, sinun veljesi, sinun veljesi, sukulaisesi ja koko Israelin heimo, kaikki, joille Jerusalemin asukkaat sanovat: 'Olkaa te vain kaukana Herrasta, meille on tämä maa annettu perinnöksi!' Sano sentähden: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain* sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. Sano sentähden: Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Mutta joitten sydän vaeltaa heidän iljetystensä ja kauhistustensa mieltä myöten, niitten vaelluksen minä annan tulla heidän oman päänsä päälle, sanoo Herra, Herra. (Hes 11:14-21)

Hesekielin jälkeen Jumala lähetti vielä profeettoja kertomaan "viimeisten päivien" tapahtumista. Daniel, käytyään läpi koko tulevan maailmanhistorian siirtyy käsittelemään Israelin tulevaa historiaa, sillä hän on tehnyt yhden huomion:

Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi - hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. (Dan 9:1-2)

Elettiin siis vuotta 538 eKr kun Daniel rukoilee:

Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois … (Kts. Dan 9:3-19)

Danielin vielä rukoillessa hänelle ilmestyy enkeli Gabriel, joka ilmoittaa Israelin historian jatkuvan vielä 70 vuosiviikkoa, ennen kuin Jumalan Valtakunta tulee ja pakanakansojen* ajat päättyvät:

Seitsemänkymmentä viikkoa ("seitsemänkymmentä seitsemikköä") on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus (pesha - kapina) päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. (Dan 9:24)

Seitsemänkymmenen vuosiviikon lasku alkaa siitä, kun Persian kuningas Artaxerxes Nisan-kuussa 445 antoi määräyksen, joka salli Jerusalemin muurin rakentamisen, ja kun siitä 7+62 vuosiviikkoa eli 483 vuotta on kulunut, tulisi Messias eli Voideltu, kreikaksi Hristos:

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen (Mashiah nagid), asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. (Dan 9:25)

Kun Kristus ratsasti aasilla Jerusalemiin oli aika täyttynyt prikulleen. Seuraava jae ilmoittaa vielä Kristuksen tuhoamisen, tai sananmukaisesti poisleikkaamisen, jolloin Israelin kellot pysähtyvät ja pakanakansojen* aika alkaa. Huomaa, että tekstissä mainittu Mashiah nagid, Voideltu ruhtinas, ei ole sama, kuin se hyökkäävä ruhtinas (nagid), joka tulee hävittämään temppeliä. Israelin kalenterista yksi vielä käyttämättä jäänyt vuosiviikko päättää kansojen ajat, ja myös Israel petetään, jonka jälkeen tulee hävittäjän tuomio:


Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu ruhtinas (Mashiah nagid), mutta ei hänen itsensä tähden (ve-ein lo). Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän tekee lujan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi, ja vuosiviikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee iljetyksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (Dan 9:26-27)

Sivulle 02: Jumalan valtakunnan hallitusohjelma

##A02 nov fi eu02, 21 sivua, 2018-11-11

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A02

 

 

Taivasten Valtakunnan ohjelmajulistus

 

Juutalaisten pakkosiirtolaisuus Babylonissa oli kestänyt 70 vuotta, kun he vuonna 538 eKr saivat luvan palata maahansa. Paluumuuttajia ensimmäiseen lähtöön löytyi vain runsaat 42000. He saivat myös luvan ryhtyä rakentamaan temppeliä, mutta työn alku viivästyi vihollisten salahankkeiden takia.

Juutalaisten rakentama uusi temppeli oli vaatimaton, eikä Jumalan kirkkaus täyttänyt sitä, kuten ilmestysmajaa tai Salomonin temppeliä silloin, kun ne valmistuivat. Mutta jo noin 740 vuotta ennen Kristuksen syntymää Jesaja oli ilmoittanut Jumalan kunnian ilmestymisestä:

Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes 40:3-5)

Viimeinen "pienistä profeetoista", Malakia, julistaa vielä sanoman siitä, millaisesta kunniasta tässä on kysymys:

Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. (Mal 3:1-2)

Juutalaisten oli tiedettävä, että kukaan ei voi nähdä Jumalan kunniaa ja jäädä eloon. Jopa Jumalalle pyhitetyn temppelin "kaikkeinpyhimpään" ei voinut mennä kukaan, paitsi ylipappi, joka huolellisten puhdistus- ja pyhittäytymistoimien jälkeen kävi huoneessa kerran vuodessa suorittamassa vaaditut uhritoimitukset. Jos nyt temppelin Herra itse ilmestyisi kansansa keskuuteen, eikö se olisi jotakin vielä vaarallisempaa?

Mutta kuka, noin tarkkaan ottaen, oli tämä Herra ja Liiton enkeli itse, jonka tuloa "huutavan ääni" erämaassa oli tulossa julistamaan? Kirkkoraamatussa käytetty sana Herra tarkoittaa saksalaista sotaurhoa, joka hebreankielisen sanan Jehovah (Minä olen, Olevainen, Elävä Jumala) käännökseksi sopii jopa huonommin, kuin se muinaissuomalaisista sotaurhoista käytetty sana "uros", joka nyt elää omaa elämäänsä Suomen itäisen naapurivaltion nimessä. Jesajan tekstin virolaisesta, vuoden 1968 käännöksestä tulijan henkilöllisyys käy paremmin ilmi:

Hüüdja hääl: "Valmistage kõrves Jehoova teed, tehke lagendikul maantee tasaseks meie Jumalale! Kõik orud ülendatagu ja kõik mäed ning künkad alandatagu: mis mätlik, saagu tasaseks, ja konarlik siledaks maaks! Siis ilmub Jehoova au ja kõik liha näeb seda üheskoos! Jah, Jehoova suu on rääkinud!" (Jes 40:3-5. Piibel. Vana ja Uus Testament. Suomen Raamattuseura, 1991, käännös: BFBS 1968).

Kyse ei siis ole kenestä tahansa herrasta tai uroksesta, vaan hänestä, jonka kautta maailma luotiin. Jumalan esikoinen oli tulossa maailmaan, täyttääkseen koko luomistyön tärkeimmän vaiheen itse, henkilökohtaisesti. Monet tiesivät odottaa Eevalle, Aabrahamille, Iisakille, Jaakobille ja Joosefille annettujen lupauksien täyttymistä, Davidille luvatun messiaskuninkaan tulemista ja muiden profetioiden täytymistä, mutta Jesajan profetiat antavat tulijasta aivan erilaisen kuvan:

Katso, minun orjani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo - niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita. Kuka uskoo meidän saarnamme (Mi ha'amin lishmutanu), kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? (Jes 52:13-53:1)

Ilmoitetut yksityiskohdat sopivat vain Jeesukseen:

Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. 53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. 53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. 53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. 53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. 53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. 53:9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. 53:10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. 53:11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas orjani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. 53:12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. (Jes 53:2-12)

Juutalaisille, joka odottivat suurta kansallista johtajaa, ylipappia ja profeettaa tämä oli suorastaan nöyryyttävä ennustus, ja tämä, kuten muutkin vastaavat ennustukset, näytti olevan myös ristiriitainen niiden lupauksien kanssa, jotka sentään perustuivat niihin messias-ennustuksiin, joissa tuleva kuningas on suuri kansojen valtias.

Noin 400 vuotta ennen Jeesuksen syntymää profeetat vaikenivat. Viimeisen profetian antoi Malakia, joka kirjansa lopussa julistaa:

Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi. (Mal 4:5-6)

Profeettojen vaikenemisen jälkeen alkaa myrskyinen aika. Aleksanteri Makedonialainen valloittaa Jerusalemin ja koko Lähi-idän ja hänen kuolemansa jälkeen uudet vallanpitäjät näyttävät julmat kasvonsa. Juudeassa näyttämölle astuvat aseelliset kansanjohtajat sekä uskonnolliset gurut, fariseukset ja heidän kirjurinsa, joita sanottiin kirjanoppineiksi. He olivat aikansa mielipidejohtajia, mutta heille ei suotu sitä kunniaa, että he olisivat päässeet Messiaan airueiksi. Heiltä puuttui myös se moraalinen auktoriteetti, jonka yhteistyö Jumalan Hengen kanssa profeetalle antaa.

Johannes Kastajan syntymä muutti tilanteen. Markus kertoo:


Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku (αρχη του ευαγγελιου ιησου χριστου υιου του θεου). 1:2 Niinkuin profeetoissa on kirjoitettuna (ως γεγραπται εν τοις προφηταις): "Katso, minä lähetän enkelini sinun kasvojesi edellä (ιδου εγω αποστελλω τον αγγελον μου προ προσωπου σου), ja hän on valmistava sinun tiesi sinun edelläsi (ος κατασκευασει την οδον σου εμπροσθεν σου)". 1:3 "Huutavan ääni kuuluu erämaassa (φωνη βοωντος εν τη ερημω): 'Valmistakaa Herralle tie (ετοιμασατε την οδον κυριου), tehkää polut hänelle tasaisiksi (ευθειας ποιειτε τας τριβους αυτου)'", 1:4 niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa (εγενετο ιωαννης βαπτιζων εν τη ερημω) mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi (και κηρυσσων βαπτισμα μετανοιας εις αφεσιν αμαρτιων). 1:5 Ja koko Juudean maa ja jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä (και εξεπορευετο προς αυτον πασα η ιουδαια χωρα και οι ιεροσολυμιται), ja hän kastoi heidät kaikki Jordanin virrassa (και εβαπτιζοντο παντες εν τω ιορδανη ποταμω υπ αυτου), kun he tunnustivat syntinsä (εξομολογουμενοι τας αμαρτιας αυτων). 1:6 Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista (ην δε ιωαννης ενδεδυμενος τριχας καμηλου) ja vyötäisillään nahkavyö (και ζωνην δερματινην περι την οσφυν αυτου); ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa (και εσθιων ακριδας και μελι αγριον). 1:7 Ja hän saarnasi sanoen (και εκηρυσσεν λεγων): "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi (ερχεται ο ισχυροτερος μου οπισω μου), jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään (ου ουκ ειμι ικανος κυψας λυσαι τον ιμαντα των υποδηματων αυτου). 1:8 Minä kastan teidät vedessä (εγω μεν εβαπτισα υμας εν υδατι), mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengessä (αυτος δε βαπτισει υμας εν πνευματι αγιω)." (Mark 1:1-8)

Sitten myös Jeesus itse tuli hänen kastettavakseen:

Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa (και εβαπτισθη υπο ιωαννου εις τον ιορδανην ). Ja heti, vedestδ noustessaan (αναβαινων απο του υδατος), hδn näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen (και το πνευμα ωσει περιστεραν καταβαινον επ αυτον). Ja taivaista tuli δäni: "Sinä olet minun rakas poikani (συ ει ο υιος μου ο αγαπητος); johon minδ olen mielistynyt (εν ω ευδοκησα)”. (Mark 1:9-11)

Lainaamme edelleen Markuksen tekstiä, sillä hän kirjoittaa lakonisen lyhyesti:

Kohta sen jälkeen Henki (και ευθυς το πνευμα) ajoi hänet (εκβαλλει αυτον - heittδä hänet) erämaahan (εις την ερημον). Ja hδn oli siellä erämaassa neljäkymmentä päivää (και ην εκει εν τη ερημω ημερας τεσσαρακοντα), saatanan kiusattavana (πειραζομενος υπο του σατανα), ja hän oli petojen seassa (και ην μετα των θηριων); ja enkelit tekivδt hänelle palvelusta (και οι αγγελοι διηκονουν αυτω). (Mark 1:12-13)

Profeettojen tehtävänä oli ollut antaa niin tarkat ennakkotiedot Jumalan Pojan tulosta rakennustyömaalleen, että muut rakentajat osaisivat ottaa hänet vastaan asiaankuuluvan arvokkaasti ja alistua hänen valtaansa yhtä nöyrästi kuin Johannes Kastaja. Työmaapäiväkirjan pitäjiä oli neljä, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, joiden kaikkien kertomuksia sanotaan nyt sanotaan "evankeliumeiksi" ja niiden kirjoittajia evankelistoiksi.

Edellä jo selvitimme, että sana "evankeliumi" tarkoittaa ilosanomaa. Mutta onhan niitä ilosanomia niin monenlaisia. Jollekin saattaa olla ilosanoma, että isä tulee selvänä kotiin, ja jollekin toiselle se, että sisko pääsi sahalle töihin. Seurataanpa, miten nämä neljä valtuutettua evankelistaa lähestyvät asiaa. Marssijärjestys näyttää seuraavalta: Johannes Kastaja suorittaa esityön, sitten Jeesus tulee hänen kastettavakseen ja saa Isän Jumalan siunauksen ja Pyhän Hengen, jonka jälkeen Henki heittää Jeesuksen erämaahan neljäksikymmeneksi vuorokaudeksi saatanan kiusattavaksi.

Saatana on jo kuullut Jeesuksen tehtävästä, ja Johannes Kastajan suusta hän oli saattanut kuulla lisää:

Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: "Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä Taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)". Sillä hän on se, josta profeetta Esaias (Jesaja) puhuu sanoen: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle (κυριου) tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'." (Mt 3:1-3)

Saatanalle sana Jumalan kuningaskunnasta oli uhkakuva. Saatana oli jo pitkään kehitellyt sotilaspoliittista valtiomahtia, jossa talouselämä, uskonto ja sotilaspoliittinen valta yhdistyvät saumattomaksi järjestelmäksi. Saadakseen Jeesuksen käännytetyksi puolelleen hän tarjoaa vanhoja, mutta tehokkaita syöttejä: helpompaa tapaa hankkia leipää, uskonnollista huuhaata ja lopulta koko babylonialaisen valtarakenteensa pääministerin paikkaa. Jeesus torjuu kaikki saatanan petosyritykset Jumalan sanalla, jonka jälkeen enkelit tekevät hänelle palvelusta.

Erämaasta Jeesus menee Galileaan ja tekee siellä ensimmäiset tunnustekonsa. Sitten hän vielä palaa kotikaupunkiinsa Nasaretiin ja menee sapattina synagogaan.

Niin hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni (πνευμα κυριου επ εμε), sentähden että hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille (ου ενεκεν εχρισεν με ευαγγελιζεσθαι πτωχοις); lähettänyt minut parantamaan niitä (απεσταλκεν με ιασασθαι), joilla on särjetty sydän (τους συντετριμμενους την καρδιαν) saarnaamaan (κηρυξαι) vangituille vapautusta (αιχμαλωτοις αφεσιν) ja sokeille näkönsä saamista (και τυφλοις αναβλεψιν), lähettämään sorretut vapauteen (αποστειλαι τεθραυσμενους εν αφεσει), saarnaamaan Herran otollista vuotta (κηρυξαι ενιαυτον κυριου δεκτον)". Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. (Lk 4:17-20)

Teksti oli Jesajan jo yli 700 vuotta aiemmin kirjoittamaa tekstiä, mutta Jeesus ei lukenut sitä kokonaan:

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa (le'basar) nöyrille (anavim), lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. (Jes 61:1-3)

Jeesuksen kuulijat tajusivat, että he olivat kuulleet "armon sanoja", myös siksi, että Jeesus oli jättänyt lukematta kohdan "ja meidän Jumalamme koston päivää" ja sitä seuraavan tekstin, mutta ottivat nokkiinsa siitä, että kotikylän poika oli tullut näin viisaaksi:

Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on täyttynyt (πεπληρωται) teidän korvainne kuullen". Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen (και παντες εμαρτυρουν αυτω) ja ihmettelivδt (και εθαυμαζον) niitδ armon sanoja (επι τοις λογοις της χαριτος), jotka hδnen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?" (Lk 4:20-22)

Joosefin poika totta tosiaan. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan Joosefista, jota hänen veljensä vihasivat niin, etteivät pystyneet sanomaan hänelle hyvää sanaa. Jeesus tajusi repliikin merkityksen, ja vastasi heti:

Niin hän sanoi heille (και ειπεν προς αυτους): "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun (παντως ερειτε μοι την παραβολην ταυτην): 'Parantaja, paranna itsesi (ιατρε θεραπευσον σεαυτον)'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa (οσα ηκουσαμεν γενομενα εν τη καπερναουμ ποιησον και ωδε εν τη πατριδι σου)'." 4:24 Ja hän sanoi (ειπεν δε): "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan (αμην λεγω υμιν οτι ουδεις προφητης δεκτος εστιν εν τη πατριδι αυτου). 4:25 Minä sanon teille totuudessa (επ αληθειας δε λεγω υμιν): monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa (πολλαι χηραι ησαν εν ταις ημεραις ηλιου εν τω ισραηλ), kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta (οτε εκλεισθη ο ουρανος επι ετη τρια και μηνας εξ) ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan (ως εγενετο λιμος μεγας επι πασαν την γην), 4:26 eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä (και προς ουδεμιαν αυτων επεμφθη ηλιας), vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan (ει μη εις σαρεπτα της σιδωνος προς γυναικα χηραν). 4:27 Ja monta pitalista miestä oli profeetta Elisan aikana Israelissa (και πολλοι λεπροι ησαν επι ελισσαιου του προφητου εν τω ισραηλ), eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi (και ουδεις αυτων εκαθαρισθη), vaan ainoastaan Neeman, syyrialainen (ει μη νεεμαν ο συρος)." (Lk 4:23-27)

Kun kotikylän poika ei kelvannut, niin miten olisi pari filistealaista? Jeesus oli kajonnut juutalaiseen rasismiin ja tuloksen saattoi arvata:

Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. (Lk 4:28-30)

Johannes Kastajan vangitsemisen jälkeen Jeesus alkoi julistaa itse sitä samaa sanomaa, jolla myös Johannes Kastaja oli aloittanut julkisen toimintansa:

Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan (απο τοτε ηρξατο ο ιησους κηρυσσειν και λεγειν): "Muuttakaa mielenne (μετανοειτε) , sillä taivasten kuningaskunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)". (Mt 4:17, kr-38 käännös)

Kysymys ei ole katumuksesta, eikä parannuksesta, vaan uskosta. Ihmisen, joka ennen uskoi ihmiseen tai mihin tahansa muuhun epäjumalaan, on vaihdettava uskon kohdetta. Uskon kohteeksi on valittava se, johon voi luottaa, ja koska sellaisia kohteita on vain yksi, se voidaan jättää jopa sanomatta. Tavallisesti lyhytsanainen Markus sen kuitenkin sanoo:

Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi (κυρύσσων) Jumalan kuningaskunnan evankeliumia (το ευαγγέλιον της βασιλεία του θεου) ja sanoi: "Aika on täyttynyt (πεπληρωται ο καιρος), ja Jumalan kuningaskunta (βασιλεια του θεου) on tullut lähelle; muuttakaa mielenne (μετανοειτε) ja uskokaa evankeliumi (και πιστευετε εν τω ευαγγελιω)". (Mark 1:14-15).

Kaikki menee uusiksi. Ihmisen, joka ennen uskoi itseensä, on Jumalaan uskoakseen luovuttava uskosta ihmiseen ja ihmisten kuvitelmiin.

Jumala ei ole demokraatti. Kyse on kuningaskunnasta, jonka kansalaisuuden hankkiminen on tullut ajankohtaiseksi, eikä kysymys ole mistään muodollisuudesta. Asian yksityiskohtaiseen selostamiseen neljä evankelistaa käyttävät 260 sivua, ja apostolisen seurakunnan kynämiehet vielä yli 350 sivua, mikä kertoo sen, että kyse ei ole mistään alennusmyyntituotteesta eikä viiden minuutin evankeliointiristiretkestä. Jumalan kuningaskunnan kansalaisuutta ei voi kukaan saada panematta peliin kaikkia resurssejaan. Yksin usko on sellainen asia, jota ei voi jakaa. Sinä uskot joko Jumalan evankeliumin, tai perustat elämäsi jonkun muun uskomuksen varaan. Ja koska lähtökohtana kaikilla ihmisillä on usko ihmiseen, on mielessä tapahduttava täydellinen paradigman vaihto. Itseriittoisille ihmisille evankeliumilla ei siis ollut mitään annettavaa.

Jeesuksen julistuksessa kaksi asiaa kulkevat rinta rinnan. Hän käskee ihmisiä muuttamaan mielensä ja julistaa samalla itse Jumalan Kuningaskuntaa sekä sanoin että teoin:

Ja Jeesus kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan (oik. Κuningaskunnan) evankeliumia (και κηρυσσων το ευαγγελιον της βασιλειας) ja paransi kaikkinaisia tauteja (νοσον) ja kaikkinaista raihnautta (μαλακιαν), mitδ kansassa oli. (Mt 4:23)

Parantamalla sairaita Jeesus osoitti valtuutensa antaa syntejä anteeksi:

Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla (ο υιος του ανθρωπου) on valta maan (εξουσιαν εχει) päällä antaa syntejä anteeksi, niin - hän sanoi halvatulle - nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi. (Mt 9:6)

Synnin takia ihmisen psykosomaattinen elämä on matka kohti väistämätöntä kuolemaa. Jeesus osoitti, että hän on tullut voittaakseen kuoleman vallan ja pystyi pysäyttämään koko prosessin. Jeesus saattoi kyllä mennä sairaan ohikin, sillä hän paransi vain ne, jotka häneltä apua pyysivät. Sangen paljon oli niitäkin, jotka eivät häneen uskoneet, sekä ylpeitä, jotka eivät häneltä apua hakeneet. Erityisen vaisu oli Jumalan pojan vastaanotto Nasaretissa, jossa hän oli kasvanut.

Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa (και ουκ εποιησεν εκει δυναμεις πολλας δια την απιστιαν αυτων). (Mt 13:58)

Jeesus myös ajoi ulos riivaajia eli demoneita, mikä kertoo siitä, että demonit täyttävät mielellään sen paikan, joka ihmisessä on varattu Pyhän Hengen asunnoksi:

Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut (δαιμονιζομενους), kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hδn paransi heidät. (Mt 4:24)

Jumala loi kaiken hyvin Kristuksessa, esikoisessaan. Turhuus ja valhe, viha ja kuolema ovat ihmisen vapaan tahdon valintojen hedelmiä. Mutta kerran demonille antautunut ihminen ei ole enää vapaa. Riivattu ei pysty ottamaan vastaan tosiasioita eikä tunnustamaan Jumalan totuutta. Vielä sen jälkeenkin, kun Adam ja Eva olivat valinneet oman tahdon tien, he ehkä luulivat vielä, että heidän kohtalonsa oli heidän omissa käsissään, vaikka Jumala oli sanonut:

Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän ja pahan tuntemisen puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (1.Ms 2:16-17)

Jumalan puutarhassa oli Hyvän ja pahan tuntemisen puu. Kun siitä söi, meni tunto ja ihmisestä tuli zombi, lehmää tyhmempi. Meidän lehmät kävivät laitumella Vantaan rantaan ulottuvalla laitumella, mutta ne olivat niin viisaita, etteivät ne syöneet kulleroita, koska se on myrkyllinen. Ihmiset tekevät kaiken päinvastoin. Nyt ne himoavat sitä, mikä tappaa, sillä niiden tunto on turtunut. Älä siis päästä tuntoasi turtumaan, että kuulisit Jeesuksen puheen kun hän kutsuu, tai kun hänet sinulle esitellään.

Tottelemattomuuden tähden Adam menetti yhteytensä Jumalaan. Hän kuoli synnin tähden, ja sama jatkuu yhä. Ainut tapa, jolla turmeltu elämä voidaan uudistaa, on seurata Jeesusta, vaikka se toisinaan näyttää kaikkein vaikeimmalta ratkaisulta:


Mutta kun Jeesus näki paljon kansaa ympärillään (ιδων δε ο ιησους πολλους οχλους περι αυτον), käski hän lähteä toiselle rannalle (εκελευσεν απελθειν εις το περαν). 8:19 Ja eräs kirjanoppinut tuli ja sanoi hänelle (και προσελθων εις γραμματευς ειπεν αυτω): "Opettaja, minä seuraan sinua, mihin ikinä menet (διδασκαλε ακολουθησω σοι οπου εαν απερχη)". 8:20 Niin Jeesus sanoi hänelle (και λεγει αυτω ο ιησους): "Ketuilla on luolat (αι αλωπεκες φωλεους εχουσιν) ja taivaan linnuilla pesät (και τα πετεινα του ουρανου κατασκηνωσεις), mutta Ihmisen Pojalla ei ole (ο δε υιος του ανθρωπου ουκ εχει), mihin hän päänsä kallistaisi (που την κεφαλην κλινη)". 8:21 Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle (ετερος δε των μαθητων αυτου ειπεν αυτω): "Herra (κυριε), salli minun ensin käydä hautaamassa isäni (επιτρεψον μοι πρωτον απελθειν και θαψαι τον πατερα μου)". 8:22 Mutta Jeesus sanoi hänelle (ο δε ιησους ειπεν αυτω): "Seuraa sinä minua (ακολουθει μοι), ja anna kuolleitten haudata kuolleensa (και αφες τους νεκρους θαψαι τους εαυτων νεκρους)". (Mt 8:18-22)

Elämä ilman Jumalaa on mahdottomuus, sillä Jumala on ainut olevainen, ja ainut, joka on Elämä. On korkea aika myöntää, että kaikki elämä on riippuvaista hänestä ja suhteellista häneen, joka on = on. Mutta mitä tekee ihminen: Hän lähtee sanakikkailun tielle ja sanoo elämäksi sitä psykosomaattista prosessia, joka päättyy kuolemaan, ja yrittää todistella itselleen, ettei ylösnousemusta ja tuomiota ole.

Psykosomaattisen ihmisen kuolemasta seurasi myös kaikkien oikeuksien menetys. Varsinkaan Jumalalla ei ole mitään velvoitteita pelastaa ihmistä. Jumala on kuitenkin sääliväinen. Hänen Pyhä Henkensä etsii niitä ihmisiä, jotka haluavat ottaa vastaan hyvän sanoman ja tulla Jumalan kaltaiseksi ikuisuusolennoiksi. Mutta koska Jumalan sana aina toteutuu, on myös sen, joka kutsuttunakin hänen luokseen tulee, kuoltava synnille, sillä ei Jumala sinua minnekään hullujen paratiisiin ole kutsumassa. Edes armoa ei anneta sille, joka ei liity Jeesukseen kuollakseen yhdessä hänen kanssaan tämän maailman meiningille. Jesajakin kirjoittaa:

Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta. (Jes 26:10)

Jesajan tekstin sana "oikeuden maasta" on tuhatvuotinen valtakunta, Jumalan lepopäivä eli sapatti, jonka kuluessa Jeesuksen hartioilla lepää kuninkuus, hänen pyhiensä toimiessa hallitusmiehinä.

Juutalaiset uskonoppineet olivat keksineet paljon sääntöjä, joilla yritettiin täsmentää Mooseksen lain lyhyitä ja ytimekkäitä elämänohjeita. Näitä "isien perinnäissääntöjä" Jeesus ei hyväksynyt ja rikkoi niitä jatkuvasti, jopa näytösluontoisesti. Pääsiäisuhrin uhraamista seuraavan juhlaviikon toisena sapattina Jeesus oli kulkemassa ohrapellon läpi, kun fariseukset esittivät hänelle sapattilepoa koskevan kysymyksen, mikä tarjosi Jeesukselle mahdollisuuden purkaa sapatista muodostuneiden väärinymmärrysten vyyhtiä perusteellisesti.

Niin tapahtui ensimmäisen jälkeisenä sapattina (εν σαββατω δευτεροπρωτω), ettδ hän kulki viljavainioiden läpi, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsillään ja söivät. Silloin muutamat farisealaisista sanoivat: "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?" Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti (ελαβεν) esillepanoleivät (τους αρτους της προθεσεως) ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ole lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?" Ja hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on myös sapatin herra". (Lk 6:1-5 Biblia m.1923 mukaan)

Lain mukaan viljaa ei saanut käyttää ravinnoksi ennenkuin siitä oli tuotu Herralle kuuluva uutinen:

Älkääkä syökö uutisleipää, paahdettuja jyviä tai tuleentumatonta viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte Jumalallenne uhrilahjan. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. (3.Ms 23:14)

Ohralyhteen heilutus toi Elävän Jumalan mielisuosion tavalla, mitä Uudessa Testamentissa olisi sanottu vanhurskauttamiseksi:

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne uutislyhde. Ja hän toimittakoon sen lyhteen heilutuksen Herran edessä, että hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne; sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen. (3.Ms 23:9-11)

Ohra tuleentuu Israelissa leikattavaksi pääsiäisenä ja nisu helluntaina. Raamatussa ohra on koodisana, joka tarkoittaa Jeesusta, ja syysvehnä eli nisu on synnin vallasta Jeesuksen verellä lunastettujen, Pyhällä Hengellä voideltujen kristittyjen symboli. Myös nisusadosta tuotiin temppeliin sen ensi hedelmä, mutta ei lyhteenä heilutettavaksi, vaan siitä leivottiin kaksi hapatteella kohotettua kakkua, jotka tuotiin Herran eteen helluntaina, taas ikäänkuin osinkona tulevasta sadosta:

Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa, laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; sitten tuokaa Herralle uusi ruokauhri. Sieltä, missä asutte, tuokaa heilutusleiväksi kaksi kakkua, jotka on leivottava happamena kahdesta kymmenenneksestä lestyjä jauhoja, Herralle uutislahjaksi. (3.Ms 23:15-17)

Vanhan liiton temppelissä oli erityinen näkyleipäpöytä (esillepanoleipien pöytä), ja sen päällä kaksitoista näkyleipää eli esillepanoleipää, (οι αρτοι της προθέσεως). Niistδ oli määrätty:

Ja ota lestyjä jauhoja ja leivo niistä kaksitoista kakkua; joka kakussa olkoon niitä kaksi kymmenennestä. Ja lado ne päälletysten kahteen pinoon, kuusi pinoonsa, aitokultaiselle pöydälle Herran eteen. (3.Ms 24:5-6)

Esillepanoleipien pöytä oli temppelin pyhässä osassa. Leivät oli vaihdettava uusiin kerran viikossa ja samalla pappien tuli syödä vanhat esillepanoleivät. Näitä leipiä oli kaksitoista, kuten Israelissa heimoja. Uudessa Testamentissa käytetty ilmaisu "oi artoi tis protheseos" esillepanoleivät sisältää sanan prothesis, jota käytetään Jumalan luomistyön esillepanosta. Luomistyö on ikuisuudessa jo tapahtunut, mutta nyt se esitellään meille sitä varten, että me siinä vaeltaisimme ja omalta osaltamme myös täyttäisimme. Tämän suunnitelman keskeinen tavoite on "saattaa paljon lapsia kirkkauteen".

Sana πρόθεσις esiintyy Uudessa Testamentissa kaksitoista kertaa. Luku kaksitoista on Raamatussa Jumalan hallitusjärjestelmän ja vallan luku. Kohta ohranjyvien syönnin jälkeen Jeesus valitsikin kaksitoista lähettilästä eli apostolia seuraajiensa joukosta:

Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa. Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen (ους και αποστολους ωνομασεν): Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. (Lk 6:12-16)

Kun Jeesus oli valinnut esikuntansa, oli aika kypsä hallitusohjelman esittämiselle.

Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:
"Autuaita (μακαριοι) ovat hengellisesti köyhät (οι πτωχοι τω πνευματι), sillä heidän on taivasten valtakunta (η βασιλεια των ουρανων).
Autuaita (μακαριοι) ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita (μακαριοι) ovat hiljaiset (πραεις), sillä he saavat maan periä.
Autuaita (μακαριοι) ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita (μακαριοι) ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita (μακαριοι) ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita (μακαριοι) ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita (μακαριοι) ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta (η βασιλεια των ουρανων).
Autuaita (μακαριοι) olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa puhetta.
Iloitkaa (χαιρετε) ja riemuitkaa (αγαλλιασθε), sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä". (Mt 5:1-12)

Ihmiset etsivät onnea, ja Jeesus tietää sen, mutta onnea ei ole. Hän aloittaa julistuksensa sanalla autuas, koska autuus on, ja sitä kannattaa tavoitella, ja hän oli tullut antamaan ohjeet, miten tullaan autuaaksi. Ihmisen perusongelma on, että hän luulee olevansa viisaampi kuin Jumala. Näille käärmeen jälkeläisille Jeesus ei puhu mitään, vaan sanoo, ketä hän on tullut auttamaan autuuteensa:


Autuaita ovat hengellisesti köyhät (μακαριοι οι πτωχοι τω πνευματι), sillä heidän on taivasten valtakunta (οτι αυτων εστιν η βασιλεια των ουρανων). 5:4 Autuaita ovat murheelliset (μακαριοι οι πενθουντες), sillä he saavat lohdutuksen (οτι αυτοι παρακληθησονται). 5:5 Autuaita ovat nöyrät (μακαριοι οι πραεις), sillä he saavat maan periä (οτι αυτοι κληρονομησουσιν την γην). (Mt 5:3-5:5)

Jos sinun unelmasi on oikeudenmukaisuus, laupeus, sydämen puhtaus, ja Rauha Jumalan kanssa, niin tee solmi Rauha Jumalan kanssa, ja tulet Jumalan lapseksi:


Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat (μακαριοι οι πεινωντες και διψωντες) vanhurskautta (την δικαιοσυνην, myφs: oikeudenmukaisuutta), sillä heidät ravitaan (οτι αυτοι χορτασθησονται). 5:7 Autuaita ovat laupiaat (μακαριοι οι ελεημονες), sillä he saavat laupeuden (οτι αυτοι ελεηθησονται). 5:8 Autuaita ovat puhdassydämiset (μακαριοι οι καθαροι τη καρδια), sillä he saavat nähdä Jumalan (οτι αυτοι τον θεον οψονται). 5:9 Autuaita ovat rauhantekijät (μακαριοι οι ειρηνοποιοι), sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman (οτι αυτοι υιοι θεου κληθησονται). (Mt 5:6-9)

Mitään ei tapahdu sattumalta. Jumalalta tulee myös se, kenelle Jumalan valtakunta on valmistettu:

Autuaita ovat ne, joita vainotaan (μακαριοι οι δεδιωγμενοι) oikeudenmukaisuuden tähden (ενεκεν δικαιοσυνης, myφs: oikeudenmukaisuuden tähden), sillä heidän on taivasten valtakunta (οτι αυτων εστιν η βασιλεια των ουρανων). 5:11 Autuaita olette te (μακαριοι εστε), kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa sanaa (οταν ονειδισωσιν υμας και διωξωσιν και ειπωσιν παν πονηρον ρημα καθ υμων ψευδομενοι ενεκεν εμου). 5:12 Iloitkaa ja riemuitkaa (χαιρετε και αγαλλιασθε), sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa (οτι ο μισθος υμων πολυς εν τοις ουρανοις). Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä (ουτως γαρ εδιωξαν τους προφητας τους προ υμων). (Mt 5:10-12)

Vastuu Jumalan edessä on suuri, sillä muuta valoa maailmassa ei ole:

Te olette maan suola (υμεις εστε το αλας της γης); mutta jos suola käy mauttomaksi (εαν δε το αλας μωρανθη), millä se saadaan suolaiseksi (εν τινι αλισθησεται)? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi (εις ουδεν ισχυει ετι ει μη βληθηναι εξω) ja ihmisten tallattavaksi (και καταπατεισθαι υπο των ανθρωπων). 5:14 Te olette maailman valkeus (υμεις εστε το φως του κοσμου). Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä (ου δυναται πολις κρυβηναι επανω ορους κειμενη); 5:15 eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle (ουδε καιουσιν λυχνον και τιθεασιν αυτον υπο τον μοδιον), vaan lampunjalkaan (αλλ επι την λυχνιαν), ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville (και λαμπει πασιν τοις εν τη οικια). 5:16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä (ουτως λαμψατω το φως υμων εμπροσθεν των ανθρωπων), että he näkisivät teidän hyvät tekonne (οπως ιδωσιν υμων τα καλα εργα) ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa (και δοξασωσιν τον πατερα υμων τον εν τοις ουρανοις). (Mt 5:13-16)

Seitsemän kertaa vuorisaarnassa esiintyy sana Taivasten valtakunta, jota myös Jumalan valtakunnaksi kutsutaan:

Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; 14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista (ου γαρ εστιν η βασιλεια του θεου βρωσις και ποσις), vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (αλλα δικαιοσυνη και ειρηνη και χαρα εν πνευματι αγιω). (Rm 14:16-17)

Maailmassa Taivasten valtakunta on paitamme sisäpuolella, jos vain olemme nämä neuvot omaksuneet, sillä autuaita ovat hengellisesti köyhät, jotka murehtivat olotilansa surkeutta, mikä tekee heidät nöyriksi odottamaan oikeuden voimaantuloa, ovat sitä odottaessaan armeliaita, puhdistavat sydämensä ja tekevät rauhan Jumalan kanssa päästen pojan asemaan, mutta kun he sen takia joutuvat maailman hylkimiksi ja vainottaviksi, he voivat iloita ja riemuita jo maan päällä:

Autuaat (μακαριοι) ne, jotka noudattavat hδnen käskyjään, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin. (Ilm 22:14)

Elämän puu on se sama puu, jonka hedelmiä syömällä jo Adam olisi tullut osalliseksi Jumalallisesta luonnosta ja saanut ikuisen elämän ja autuuden. Vuorisaarnan esityshetkellä tilanne oli toinen. Jumala oli kutsunut Abrahamin, ja hänestä oli syntynyt Israelin kansa. Mooseksen kautta Israel oli saanut Jumalalta Lain, joten Jeesuksen oli määriteltävä suhteensa Lakiin. Hän sanoi:

Älkää luulko (μη νομισητε), että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan (οτι ηλθον καταλυσαι τον νομον η τους προφητας); en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään (ουκ ηλθον καταλυσαι αλλα πληρωσαι). 5:18 Sillä totisesti minä sanon teille (αμην γαρ λεγω υμιν): kunnes taivas ja maa katoavat (εως αν παρελθη ο ουρανος και η γη), ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto (ιωτα εν η μια κεραια ου μη παρελθη απο του νομου), ennenkuin kaikki on tapahtunut (εως αν παντα γενηται). 5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä (ος εαν ουν λυση μιαν των εντολων τουτων των ελαχιστων) ja sillä tavalla opettaa ihmisiä (και διδαξη ουτως τους ανθρωπους), se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman (ελαχιστος κληθησεται εν τη βασιλεια των ουρανων); mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa (ος δ αν ποιηση και διδαξη ουτος), se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa (μεγας κληθησεται εν τη βασιλεια των ουρανων). 5:20 Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν οτι): ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten (εαν μη περισσευση η δικαιοσυνη υμων πλειον των γραμματεων και φαρισαιων), niin te ette pääse taivasten valtakuntaan (ου μη εισελθητε εις την βασιλειαν των ουρανων). (Mt 5:17-20).

Se, joka ei pääse osalliseksi vanhurskasten ylösnousemuksesta, joutuu kuollessaan tuonelaan (hades), josta hänet kutsutaan viimeiselle tuomiolle ja tuomitaan helvettiin (gehenna), ellei häntä armahdeta Kristuksen morsiamelle osoitetun armeliaisuuden takia. Kovin hauska paikka ei se tuonelakaan ole, mutta helvetti on tulinen järvi. Jeesus jatkaa:

Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν οτι): ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten (εαν μη περισσευση η δικαιοσυνη υμων πλειον των γραμματεων και φαρισαιων), niin te ette pääse taivasten valtakuntaan (ου μη εισελθητε εις την βασιλειαν των ουρανων). 5:21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille (ηκουσατε οτι ερρεθη τοις αρχαιοις): 'Älä tapa (ου φονευσεις)', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion (ος δ αν φονευση ενοχος εσται τη κρισει)'. 5:22 Mutta minä sanon teille (εγω δε λεγω υμιν οτι): jokainen, joka vihastuu veljeensä syyttä (πας ο οργιζομενος τω αδελφω αυτου εικη), on ansainnut oikeuden tuomion (ενοχος εσται τη κρισει); ja joka sanoo veljelleen (ος δ αν ειπη τω αδελφω αυτου): 'Sinä tyhjänpäiväinen (ρακα)', on ansainnut suuren neuvoston tuomion (ενοχος εσται τω συνεδριω); ja joka sanoo (ος δ αν ειπη): 'Sinä hullu (μωρε)', on ansainnut helvetin tulen (ενοχος εσται εις την γεενναν του πυρος). 5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille (εαν ουν προσφερης το δωρον σου επι το θυσιαστηριον) ja siellä muistat (κακει μνησθης), että veljelläsi on jotakin sinua vastaan (οτι ο αδελφος σου εχει τι κατα σου), 5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen (αφες εκει το δωρον σου εμπροσθεν του θυσιαστηριου), ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa (και υπαγε πρωτον διαλλαγηθι τω αδελφω σου), ja tule sitten uhraamaan lahjasi (και τοτε ελθων προσφερε το δωρον σου). 5:25 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa (ισθι ευνοων τω αντιδικω σου ταχυ), niin kauan kuin vielä olet tiellä hänen kanssaan (εως οτου ει εν τη οδω μετ αυτου), ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen (μηποτε σε παραδω ο αντιδικος τω κριτη) ja tuomari antaisi sinua virkamiehelle (και ο κριτης σε παραδω τω υπηρετη), eikä sinua heitettäisi tyrmään (και εις φυλακην βληθηση). 5:26 Totisesti minä sanon sinulle (αμην λεγω σοι): sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon (ου μη εξελθης εκειθεν εως αν αποδως τον εσχατον κοδραντην). 5:27 Te olette kuulleet että esi-isille sanottiin* (ηκουσατε οτι ερρεθη τοις αρχαιοις): 'Älä tee huorin (ου μοιχευσεις)'. 5:28 Mutta minä sanon teille (εγω δε λεγω υμιν): jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä (οτι πας ο βλεπων γυναικα προς το επιθυμησαι αυτης), on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa (ηδη εμοιχευσεν αυτην εν τη καρδια αυτου). 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua (ει δε ο οφθαλμος σου ο δεξιος σκανδαλιζει σε), repäise se pois ja heitä luotasi (εξελε αυτον και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). 5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua (και ει η δεξια σου χειρ σκανδαλιζει σε), hakkaa se poikki ja heitä luotasi (εκκοψον αυτην και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitettäisiin helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). (Mt 5:20-30)

Laki oli suojarakenne, jonka turvissa Israelin olisi pitänyt kasvaa sille tasolle, että se olisi voinut ottaa vastaan Jeesuksen sanat kun hän ryhtyy selostamaan Taivasten valtakunnan johtavaa periaatetta, Jumalan armoa. Armosta oli puhuttu aikaisemminkin, mutta silloin ihminen oli armoa vastaanottava osapuoli. Uudessa Liitossa ihmiselle lisätään ominaisuuksia, jotka tekevät hänestäkin armoa osoittavan osapuolen. Tämä seikka nostaa keskustelun aivan uudelle tasolle. Koska puuttuvat tekstit löytyvät Matteuksen evankeliumista, otetaan tässä esiin vain otsikot:

Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:21…)

Te olette kuulleet sanotuksi: "Älä tee huorin". Mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:27…)

On sanottu että jos joku hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan, mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:31…)

Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: "Älä vanno väärin", ja: "Täytä Herralle valasi". Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään … (Mt 5:33…)

Te olette kuulleet sanotuksi: "Silmä silmästä ja hammas hampaasta". Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku … (Mt 5:38…)

Mooseksen laki on hyvä laki, eikä se vaadi oikeastaan muuta, kuin kunniallista elämää. Mutta koska sekin on osoittautunut mahdottomaksi joka ainoalle ihmiselle aina tähän päivään asti yhtä poikkeusta lukuunottamatta, mitä järkeä on vielä korottaa vaatimuksia? Jeesus kuitenkin jatkaa, vaikka ei vielä kerrokaan, miten ongelmasta selvitään:

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi (αγαπησεις τον πλησιον σου) ja vihaa vihollistasi (και μισησεις τον εχθρον σου)'. 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne (αγαπατε τους εχθρους υμων) siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat (ευλογειτε τους καταρωμενους υμας), tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat (καλως ποιειτε τους μισουντας υμας) ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä solvaavat (και προσευχεσθε υπερ των επηρεαζοντων υμας) ja teitä vainoavat (και διωκοντων υμας), 5:45 että olisitte Isänne lapsia (οπως γενησθε υιοι του πατρος υμων), joka on taivaissa (του εν ουρανοις); sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin (οτι τον ηλιον αυτου ανατελλει επι πονηρους και αγαθους), ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin (και βρεχει επι δικαιους και αδικους). 5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat (εαν γαρ αγαπησητε τους αγαπωντας υμας), mikä palkka teille siitä on tuleva (τινα μισθον εχετε)? Eivätkö tullimiehetkin tee samoin (ουχι και οι τελωναι το αυτο ποιουσιν)? 5:47 Ja jos te syleilette ainoastaan veljiänne (και εαν ασπασησθε τους αδελφους υμων μονον), mitä erinomaista te siinä teette (τι περισσον ποιειτε)? Eivätkö tullimiehetkin tee samoin (ουχι και οι τελωναι ουτως ποιουσιν)? 5:48 Olkaa siis te täydelliset (εσεσθε ουν υμεις τελειοι), kuten Isänne, joka on taivaassa täydellinen on (ωσπερ ο πατηρ υμων ο εν τοις ουρανοις τελειος εστιν)." (Mt 5:43-48).

Maailmassa on monta erilaista kulttuuria mutta vain yksi sivistys - Jumalan valtakunta. Jokainen kulttuuri on kuitenkin suojavarustus, jos se vain pyrkii turvaamaan edes pienen elintilan yhteisönsä jäsenelle. Myös Vanhan Liiton Israel oli tällainen suojavarustus, josta kehitettyä järjestelmää sanottiin lain aitaukseksi. Luonnollinen suojavarustus on luonnollinen perhe. Pikkulapsesta pidetään huolta ja kun lapsi kasvaa, se huomaa, ettei hänen tarvitse repiä kasvukumppaniltaan silmiä päästä saadakseen oman palansa leipää. Mutta tämän syntisen maailman kaikilla kulttuureilla on rajansa, jonka toisella puolella olevia ihmisiä pidetään vihollisina, eikä tätä rajaa pysty voittamaan mikään muu kuin Kristuksen rakkaus.

Apostoli Paavali käytti monta sivua sen todistelemiseen, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, huolimatta siitä, että heillä on myötäsyntyinen tunto Jumalasta. Minä olen päässyt paljon helpommalla. Jumalan armosta olen saanut tarkkailla kuudentoista pikkuisen varttumista aikuisiksi, ja aina ovat perheen nuorimmat olleet perheen viisaimmat henkilöt.

Lapsi parhaassa iässä, sanotaan kolmivuotiaista. Ja se on totta. Jostain kumman syystä juuri se kolmivuotias on se, joka pystyy näkemään asiat sellaisena kuin ne ovat. Kun isä ja äiti kinastelevat, saatat hetken perästä kuulla oikean tuomion pikkutytön suusta. Mutta kun puhe tulee pikkuisen omista asioista, ei asia enää olekaan niin yksinkertainen. Oman edun tavoittelu tulee selvästi esille, vaikka oman edun piiriin jo tässä iässä saattavat kuulua muutkin oman perheen jäsenet. Kun omanedun tavoittelun piiriin tulevat kaikki "omat" ihmiset, puhutaan sivistyksestä. Syntyy "sivistyksiä", jotka sitten törmäilevät toisiinsa pahemmin kuin ne kaksivuotiaat, jotka yhden vaivaisen lelun vuoksi ovat valmiit repimään toisiltaan silmätkin päästä. Kyse on kuitenkin vain kulttuurista, joissa varsinainen ongelma on jäänyt ratkaisematta.

Jeesuksen opetuksessa on muutamia hyvin yksinkertaisia sääntöjä, joilla kuitenkin on suuri merkitys. Lue ne tarkkaan ja toteuta elämässäsi. Mutta sitten hän puhuu laajemmin muutamasta muusta aiheesta, ja yksi sellainen on laupeuden harjoitus. Vanhassa käännöksessä puhuttiin vanhurskauden harjoituksesta, mutta se oli väärinymmärrys, joka johtui pappien farisealaisesta ajattelusta. Kun Jeesus aloittaa puheensa aiheesta, hän puuttuu juuri tähän ongelmaan, sillä Jumalan armoa toteutetaan matalalla profiililla:

Kavahtakaa, ettette harjoita laupeudentyötänne ihmisten nähden (προσεχετε την ελεημοσυνην υμων μη ποιειν εμπροσθεν των ανθρωπων), että he teitä katselisivat (προς το θεαθηναι αυτοις); muutoin ette saa palkkaa Isältänne (ει δε μηγε μισθον ουκ εχετε παρα τω πατρι υμων), joka on taivaissa (τω εν τοις ουρανοις). 6:2 Sentähden, kun teet laupeudentyötä (οταν ουν ποιης ελεημοσυνην), älä soitata torvea edelläsi (μη σαλπισης εμπροσθεν σου), niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa (ωσπερ οι υποκριται ποιουσιν εν ταις συναγωγαις) ja kaduilla (και εν ταις ρυμαις) saadakseen ylistystä ihmisiltä (οπως δοξασθωσιν υπο των ανθρωπων). Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): he ovat saaneet palkkansa (απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:3 Vaan kun sinä harjoitat laupeutta (σου δε ποιουντος ελεημοσυνην), älköön vasen kätesi tietäkö (μη γνωτω η αριστερα σου), mitä oikea kätesi tekee (τι ποιει η δεξια σου), 6:4 että laupeutesi olisi salassa (οπως η σου η ελεημοσυνη εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi (και ο πατηρ σου), joka salassa näkee (ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αυτος αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Mt 6:1-4)

Jumalan ja ihmisen vuoropuhelu ei voi olla teatteria. Salassa esitetty rukous on hyvä myös siksi, että kun muut eivät tiedä sinun rukouksestasi mitään, sinä tiedät ketä kiittää sitten, kun Jumala vastaa.


Ja kun rukoilet (και οταν προσευχη), älä ole niinkuin ulkokullatut (ουκ εση ωσπερ οι υποκριται); sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa (οτι φιλουσιν εν ταις συναγωγαις και εν ταις γωνιαις των πλατειων εστωτες προσευχεσθαι), että ihmiset heidät näkisivät (οπως αν φανωσιν τοις ανθρωποις). Totisesti minä sanon teille, että he ovat saaneet palkkansa (αμην λεγω υμιν οτι απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:6 Vaan sinä, kun rukoilet (συ δε οταν προσευχη), mene kammioosi (εισελθε εις το ταμιειον σου) ja sulje ovesi (και κλεισας την θυραν σου) ja rukoile Isääsi (προσευξαι τω πατρι σου), joka on salassa (τω εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi, joka salassa näkee (και ο πατηρ σου ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Mt 6:5-6)

Rukous on pyyntö, ja pyynnön pitää olla selvä ja järkevä. Muista, kenelle puhut!

Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat (προσευχομενοι δε μη βαττολογησητε ωσπερ οι εθνικοι), jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan (δοκουσιν γαρ οτι εν τη πολυλογια αυτων εισακουσθησονται). 6:8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan (μη ουν ομοιωθητε αυτοις); sillä teidän Isänne kyllä tietää (οιδεν γαρ ο πατηρ υμων), mitä te tarvitsette (ων χρειαν εχετε), ennenkuin häneltä anottekaan (προ του υμας αιτησαι αυτον). (Mt 6:7-8)

Osana vuorisaarnaa Jeesus esittää ohjeellisen rukouksen, jossa asiat esitetään kaiken kattavasti ja tärkeysjärjestyksessään. Ensimmäisenä ei kuitenkaan ole Jumalan valtakunnan tuleminen, vaan Jumalan nimen pyhittäminen, mutta vielä sitäkin tärkeämpi on rukouksen ensimmäinen sana:

Isä meidän (πατερ ημων), joka olet taivaissa (ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi (ελθετω η βασιλεια σου); tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa (γενηθητω το θελημα σου ως εν ουρανω και επι της γης); 6:11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme (τον αρτον ημων τον επιουσιον δος ημιν σημερον); 6:12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi (και αφες ημιν τα οφειληματα ημων), niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (ως και ημεις αφιεμεν τοις οφειλεταις ημων); 6:13 äläkä saata meitä kiusaukseen (και μη εισενεγκης ημας εις πειρασμον); vaan päästä meidät pahasta (αλλα ρυσαι ημας απο του πονηρου) (Kts Mt 6:9-13)

Jos Jumalan pyhyys olisi ohitettu ja Jumalan Valtakunta olisi tullut heti paikalla, se olisi merkinnyt sellaista täystuhoa, jonka rinnalla maailman loppu on pikkujuttu. Kaikki olisivat joutuneet helvettiin. Maailma olisi paennut Jumalan kirkkauden ilmestymistä ja taivaat olisi kääritty kokoon. Mutta Jeesus ei ollut tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan lapsensa maailmalta ennen Jumalan oikeudenmukaisen tuomion päivää.

Kun käytettävissämme on ruumiin ja sielun kyvyt ja voimat, voimme oppia tekemään yhtä ja toista ja ratkaisemaan monenlaisia ongelmia. Ei kuitenkaan kaikkia. Jumala ei kaikkeen suostu, ja jos me emme häntä kuule, me saatamme kyllä tehdä jotakin, mutta ongelma ei poistu. Saattaahan olla, että koko homma on pelkkää turhuutta. Kun tarvitsemme apua, me rukoilemme, mutta joskus huomaamme, että jokin henkivalta vastustaa pyrkimyksiämme. Emme aina edes tiedä, johtuuko vastustus Jumalasta vai vihollisesta. Silloin on parasta pidättäytyä omista toimista, sillä paastolla me ilmaisemme Jumalalle, että nyt me emme ollenkaan halua yrittää mitään, ennen kuin sinä ratkaiset asian tai annat selvät ohjeet, miten meidän pitää menetellä. Mutta itse paaston suoritustavasta Jeesus sanoo:

Ja kun paastoatte (οταν δε νηστευητε), älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut (μη γινεσθε ωσπερ οι υποκριται σκυθρωποι); sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi (αφανιζουσιν γαρ τα προσωπα αυτων), että ihmiset näkisivät heidän paastoavan (οπως φανωσιν τοις ανθρωποις νηστευοντες). Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa (αμην λεγω υμιν οτι απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:17 Vaan kun sinä paastoat (συ δε νηστευων), niin voitele pääsi ja pese kasvosi (αλειψαι σου την κεφαλην και το προσωπον σου νιψαι), 6:18 etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset (οπως μη φανης τοις ανθρωποις νηστευων), vaan sinun Isäsi, joka on salassa (αλλα τω πατρι σου τω εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi, joka salassa näkee (και ο πατηρ σου ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Matt 6:16-18)

Vanhan Liiton laissa säädettyjä paastopäiviä oli vain yksi. Sitä vietettiin syksyllä, Tishri-kuun kymmenentenä päivänä, joka oli sovintopäivä, mutta sitä sanottiin myös tuomiopäiväksi. Päivän hebreankielinen nimi on Jom Kippur. Se oli ainut päivä vuodessa, jolloin ylipappi sai huolellisten valmistelujen ja uhritoimitusten jälkeen mennä Telttamajan kaikkeinpyhimpään pirskottamaan uhrieläimen verta Liiton arkin kannen päälle kansan syntien anteeksisaamiseksi. Suuren sovintopäivän paasto on sitä rankinta mallia. Jaakobin huoneelle oli määrätty, että sapattina ei saa tehdä fyysistä työtä, mutta sovintopäivänä ei saanut tehdä edes henkistä työtä. Tämä on esikuvallista: Kun tulemme taivaisiin, meidän on oltava hiljaa, sillä Jeesus itse on silloin meidän advokaattimme, että me saisimme Isän siunauksen. Hän on jo nyt taivaissa, ja sinä päivänä hän yksin on meille tärkeä. Hän sanoo:

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle (μη θησαυριζετε υμιν θησαυρους επι της γης), missä koi ja ruoste raiskaa (οπου σης και βρωσις αφανιζει) ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat (και οπου κλεπται διορυσσουσιν και κλεπτουσιν). 6:20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen (θησαυριζετε δε υμιν θησαυρους εν ουρανω), missä ei koi eikä ruoste raiskaa (οπου ουτε σης ουτε βρωσις αφανιζει) ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta (και οπου κλεπται ου διορυσσουσιν ουδε κλεπτουσιν). 6:21 Sillä missä teidän aarteenne on (οπου γαρ εστιν ο θησαυρος υμων), siellä on myös teidän sydämenne (εκει εσται και η καρδια υμων). (Mt 6:19-21)

Ruoste ja varkaat eivät ymmärrä hyvän päälle mitään, mutta viisas sydän etsii Jumalaa, joka on hyvä.

Silmä on ruumiin lamppu (ο λυχνος του σωματος εστιν ο οφθαλμος). Jos siis silmäsi on vilpitön (εαν ουν ο οφθαλμος σου απλους), niin koko sinun ruumiisi on valaistu (η ολον το σωμα σου φωτεινον εσται). 6:23 Mutta jos silmäsi on paha (εαν δε ο οφθαλμος σου πονηρος), niin koko ruumiisi on pimeä (η ολον το σωμα σου σκοτεινον). Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä (εσται ει ουν το φως το εν σοι σκοτος εστιν), kuinka suuri onkaan pimeys (το σκοτος ποσον)! (Mt 6:22-23)

Sana silmä ei tässä esiinnyt ensimmäistä kertaa vuorisaarnassa. Jeesus oli jo ennen sanonut:

Te olette kuulleet että esi-isille sanottiin* (ηκουσατε οτι ερρεθη τοις αρχαιοις): 'Älä tee huorin (ου μοιχευσεις)'. 5:28 Mutta minä sanon teille (εγω δε λεγω υμιν): jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä (οτι πας ο βλεπων γυναικα προς το επιθυμησαι αυτης), on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa (ηδη εμοιχευσεν αυτην εν τη καρδια αυτου). 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua (ει δε ο οφθαλμος σου ο δεξιος σκανδαλιζει σε), repäise se pois ja heitä luotasi (εξελε αυτον και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi tuhoutuu (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitettäisiin helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). 5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua (και ει η δεξια σου χειρ σκανδαλιζει σε), hakkaa se poikki ja heitä luotasi (εκκοψον αυτην και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitettäisiin helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). (Mt 5:27-30)

Synnin kirouksesta pelastuakseen ihmisen on vaihdettava asenteensa sekä Jumalaan, että itseensä nähden:

Ei kukaan voi olla kahden herran orja (ουδεις δυναται δυσι κυριοις δουλευειν); sillä hän on joko tätä vihaava (η γαρ τον ενα μισησει) ja toista rakastava (και τον ετερον αγαπησει), taikka tähän liittyvä (η ενος ανθεξεται) ja toista halveksiva (και του ετερου καταφρονησει). Ette voi olla Jumalan ja mammonan orjia (ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμμωνα). (Mt 6:24)

Synnin palveleminen aiheuttaa huolta, murhetta ja kuolemaa, mutta psykosomaattinen ihminen ei pysty ratkaisemaan Jumalan ja mammonan palvelemisen välistä ristiriitaa. Asia on jätettävä Jumalan ratkaistavaksi. Jeesus neuvoo:

Sentähden minä sanon teille (δια τουτο λεγω υμιν): älkää murehtiko sielustanne (μη μεριμνατε τη ψυχη υμων), mitä söisitte tai mitä joisitte (τι φαγητε και τι πιητε), älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte (μηδε τω σωματι υμων τι ενδυσησθε). Eikö sielu ole enemmän kuin ruoka (ουχι η ψυχη πλειον εστιν της τροφης) ja ruumis enemmän kuin vaatteet (και το σωμα του ενδυματος)? 6:26 Katsokaa taivaan lintuja (εμβλεψατε εις τα πετεινα του ουρανου οτι): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin (ου σπειρουσιν ουδε θεριζουσιν ουδε συναγουσιν εις αποθηκας), ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne (και ο πατηρ υμων ο ουρανιος τρεφει αυτα). Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne (ουχ υμεις μαλλον διαφερετε αυτων)? 6:27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa (τις δε εξ υμων μεριμνων δυναται προσθειναι επι την ηλικιαν αυτου πηχυν ενα)? 6:28 Ja mitä te murehditte vaatteista (και περι ενδυματος τι μεριμνατε)? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat (καταμαθετε τα κρινα του αγρου πως αυξανει); eivät ne työtä tee eivätkä kehrää (ου κοπια ουδε νηθει). (Mt 6:25-28)

Usko ihmiseen pettää aina, ja myös silloin, kun noudatamme Jumalan tahtoa vain jossakin asioissa, mutta toisissa asioissa toimimme kuin Eeva Jumalan puutarhassa. Vain luottamus Jumalaan voi pelastaa ihmisen synnin ja turhuuden vallasta:

Kuitenkin minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä (ουδε σολομων εν παση τη δοξη αυτου περιεβαλετο ως εν τουτων). 6:30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään (ει δε τον χορτον του αγρου σημερον οντα και αυριον εις κλιβανον βαλλομενον ο θεος ουτως αμφιεννυσιν), eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset (ου πολλω μαλλον υμας ολιγοπιστοι)? 6:31 Älkää siis murehtiko sanoen (μη ουν μεριμνησητε λεγοντες): 'Mitä me syömme (τι φαγωμεν)?' tahi (η): 'Mitä me juomme (τι πιωμεν)?' tahi (η): 'Millä me itsemme vaatetamme (τι περιβαλωμεθα)?' 6:32 Sillä tätä kaikkea kansat tavoittelevat (παντα γαρ ταυτα τα εθνη επιζητει). Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan (οιδεν γαρ ο πατηρ υμων ο ουρανιος οτι χρηζετε τουτων απαντων). 6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa (ζητειτε δε πρωτον την βασιλειαν του θεου) ja hänen vanhurskauttansa (και την δικαιοσυνην αυτου), niin myös kaikki tämä teille annetaan (και ταυτα παντα προστεθησεται υμιν). 6:34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä (μη ουν μεριμνησητε εις την αυριον), sillä huominen päivä pitää murheen siitä, mitä siihen kuuluu (η γαρ αυριον μεριμνησει τα εαυτης). Riittää kullekin päivälle oma vaivansa (αρκετον τη ημερα η κακια αυτης). (Mt 6:29-34)

Ihmiset aiheuttavat murhetta sekä itselleen, että toisille. Mutta koska kaikki ovat sekä syyllisiä syntiin ja synnin uhreja, kaikkien syntisten tuomitseminen autioittaisi maan. Jumalan ratkaisu on, että hän pelastaa ne, jotka suostuvat hänen käsittelyynsä. Ensin otetaan pois sinun kieroutunut maailmankuvasi, ja kun se on tehty, sinä voit jatkaa samalla linjalla:

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi (μη κρινετε ινα μη κριθητε); 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette (εν ω γαρ κριματι κρινετε), sillä teidät tuomitaan (κριθησεσθε); ja millä mitalla te mittaatte (και εν ω μετρω μετρειτε), sillä teille mitataan takaisin (αντιμετρηθησεται υμιν). 7:3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä (τι δε βλεπεις το καρφος το εν τω οφθαλμω του αδελφου σου), mutta et huomaa pölkkyä omassa silmässäsi (την δε εν τω σω οφθαλμω δοκον ου κατανοεις)? 7:4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi (η πως ερεις τω αδελφω σου): 'Annas, minä otan rikan pois silmästäsi (αφες εκβαλω το καρφος απο του οφθαλμου σου)', ja katso (και ιδου), pölkky on omassa silmässäsi (η δοκος εν τω οφθαλμω σου)? 7:5 Sinä ulkokullattu (υποκριτα), ota ensin pölkky omasta silmästäsi (εκβαλε πρωτον την δοκον εκ του οφθαλμου σου), ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä (και τοτε διαβλεψεις εκβαλειν το καρφος εκ του οφθαλμου του αδελφου σου). (Mt 7:1-5)

Jos ihmisellä on oksa tai pölkky silmässä, häntä ei juuri autuaaksi voi sanoa. Mutta kun pölkyistä on päästy eroon, maailma alkaa näyttää aivan erilaiselta kuin ennen. Valoisammalta, sillä ihmiskunnalla on sittenkin toivoa paremmasta. Ihmiset suorastaan vaativat sitä, mutta kaikki hyvä tulee Jumalalta, hänen ehdoillaan. Kaiken hyvän tarjoaminen ehdoitta aiheuttaisi - ja niin kuin nyt maailmassa näkyy, aiheuttaa - hirvittävän kaaoksen:


Älkää antako pyhää koirille (μη δωτε το αγιον τοις κυσιν), älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen (μηδε βαλητε τους μαργαριτας υμων εμπροσθεν των χοιρων), etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa (μηποτε καταπατησωσιν αυτους εν τοις ποσιν αυτων) ja kääntyisi ja repisi teitä (και στραφεντες ρηξωσιν υμας). (Mt 7:6)

Jumala kuulee niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa hänen poikansa Jeesuksen nimessä. Hän on isä, joka haluaa antaa parhaimmat lahjansa itse lapsilleen.

Anokaa, niin teille annetaan (αιτειτε και δοθησεται υμιν); etsikää, niin te löydätte (ζητειτε και ευρησετε); kolkuttakaa, niin teille avataan (κρουετε και ανοιγησεται υμιν). 7:8 Sillä jokainen anova saa (πας γαρ ο αιτων λαμβανει), ja etsivä löytää (και ο ζητων ευρισκει), ja kolkuttavalle avataan (και τω κρουοντι ανοιγησεται). 7:9 Vai kuka teistä on se ihminen (η τις εστιν εξ υμων ανθρωπος), joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää (ον εαν αιτηση ο υιος αυτου αρτον μη λιθον επιδωσει αυτω), 7:10 taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen (και εαν ιχθυν αιτηση μη οφιν επιδωσει αυτω)? 7:11 Jos siis te, jotka olette pahoja (ει ουν υμεις πονηροι οντες), osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja (οιδατε δοματα αγαθα διδοναι τοις τεκνοις υμων), kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne (ποσω μαλλον ο πατηρ υμων), joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on (ο εν τοις ουρανοις δωσει αγαθα), niille, jotka sitä häneltä anovat (τοις αιτουσιν αυτον)! 7:12 Sentähden, kaikki (παντα ουν), mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän (οσα Aεαν TSBαν θελητε ινα ποιωσιν υμιν οι ανθρωποι), tehkää myös te samoin heille (ουτως και υμεις ποιειτε αυτοις); sillä tämä on laki ja profeetat (ουτος γαρ εστιν ο νομος και οι προφηται). 7:13 Menkää ahtaasta portista sisälle (εισελθετε δια της στενης πυλης). Sillä se portti on avara (οτι πλατεια η πυλη) ja tie lavea, joka vie kadotukseen (και ευρυχωρος η οδος η απαγουσα εις την απωλειαν), ja monta on, jotka siitä sisälle menevät (και πολλοι εισιν οι εισερχομενοι δι αυτης); 7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita (BAτι TSοτι στενη η πυλη και τεθλιμμενη η οδος), joka vie elämään (η απαγουσα εις την ζωην), ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (και ολιγοι εισιν οι ευρισκοντες αυτην). (Mt 7:7-14)

Se, mitä Jeesus on meille opettanut, on kirjoitettu Raamatussa, ja se, mitä muuta meidän tarvitsee tietää, ilmoitetaan meille Jumalan Hengessä. Kun Jumalan Henki puhuu meille, me tunnemme hänet, ja siitä me tiedämme, että ilmoitus on oikea. Monta kertaa kuitenkin käy niin, että joku tulee meille sanomaan jotakin, mistä Jumalan Henki ei ole meille puhunut, mutta koska me tiedämme, että näin ei Jumala toimi, on sellainen profeetta on väärä profeetta. Jumala voi kyllä käyttää profeettoja vahvistamaan sen sanan, jonka Hän on itse meille jo puhunut, jos emme ole sanaa totelleet, mutta sellaisia profeettoja, jotka toimivat okkultistien tapaan oraakkeleina, pitää varoa:

Kavahtakaa vääriä profeettoja (προσεχετε TSBδε απο των ψευδοπροφητων), jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa (οιτινες ερχονται προς υμας εν ενδυμασιν προβατων), mutta sisältä ovat raatelevaisia susia (εσωθεν δε εισιν λυκοι αρπαγες). 7:16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät (απο των καρπων αυτων επιγνωσεσθε αυτους). Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä (μητι συλλεγουσιν απο ακανθων σταφυλην) eikä ohdakkeista viikunoita (η απο τριβολων συκα)? 7:17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä (ουτως παν δενδρον αγαθον καρπους καλους ποιει), mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä (το δε σαπρον δενδρον καρπους πονηρους ποιει). 7:18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä (ου δυναται δενδρον αγαθον καρπους πονηρους ποιειν) eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä (ουδε δενδρον σαπρον καρπους καλους ποιειν). 7:19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää (παν δενδρον μη ποιουν καρπον καλον), hakataan pois ja heitetään tuleen (εκκοπτεται και εις πυρ βαλλεται). 7:20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään (αραγε απο των καρπων αυτων επιγνωσεσθε αυτους). (Mt 7:15-20)

Jeesuksen herruuden kieltäminen on suurin synti, jonka ihminen voi tehdä, sillä kaikki muut synnit ovat seurauksia siitä, että ihminen on toiminut jonkun muun herran kuin Jeesuksen Kristuksen käskyn mukaan. On tietysti selvää, etteivät nämä kapinoitsijat mihinkään JUMALAN valtakuntaan pääse. Ihmisen itse pitää muuttua, edes Jumalan antamien työvälineiden ahkera käyttö ei siihen riitä.

Ei jokainen, joka sanoo minulle (ου πας ο λεγων μοι): 'Herra, Herra (κυριε κυριε)!', pääse taivasten valtakuntaan (εισελευσεται εις την βασιλειαν των ουρανων), vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon (αλλ ο ποιων το θελημα του πατρος μου του εν ουρανοις). 7:22 Moni sanoo minulle sinä päivänä (πολλοι ερουσιν μοι εν εκεινη τη ημερα): 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet (κυριε κυριε ου τω σω ονοματι προεφητευσαμεν) ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia (και τω σω ονοματι δαιμονια εξεβαλομεν) ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa (και τω σω ονοματι δυναμεις πολλας εποιησαμεν)?' 7:23 Ja silloin minä lausun heille julki (και τοτε ομολογησω αυτοις οτι): 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut (ουδεποτε εγνων υμας); menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät (αποχωρειτε απ εμου οι εργαζομενοι την ανομιαν)'. (Mt 7:21-23)

Jeesus on rakentaja, rakentajan poika. Hän päättää ohjelmajulistuksensa rakennusaiheiseen lausuntoon, joka selvittää, mitä mielenmuutoksella (metanoia) tarkoitetaan. Hiekka on viittaus Adamiin, joka on rakennettu maasta. Me rakennamme elämämme joko ihmisyyden varaan tai kalliolle, joka Raamatun symboliikassa tarkoittaa Kristusta:

Sentähden jokaista, joka kuulee nämä minun sanani (πας ουν οστις ακουει μου τους λογους τουτους) ja tekee niiden mukaan (και ποιει αυτους), minä vertaan ymmärtäväiseen mieheen (ομοιωσω αυτον ανδρι φρονιμω), joka rakensi huoneensa kalliolle rakensi (οστις ωκοδομησεν την οικιαν επι την πετραν). 7:25 Ja rankkasade lankesi (και κατεβη η βροχη), ja virrat tulvivat (και ηλθον οι ποταμοι), ja tuulet puhalsivat (και επνευσαν οι ανεμοι) ja syöksyivät sitä huonetta vastaan (και προσεπεσον τη οικια εκεινη), mutta se ei sortunut (και ουκ επεσεν), sillä se oli kalliolle perustettu (τεθεμελιωτο γαρ επι την πετραν). 7:26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani (και πας ο ακουων μου τους λογους τουτους) eikä tee niiden mukaan (και μη ποιων αυτους), on verrattava tyhmään mieheen (ομοιωθησεται ανδρι μωρω), joka huoneensa hiekalle rakensi (οστις ωκοδομησεν την οικιαν αυτου επι την αμμον). 7:27 Ja rankkasade lankesi (και κατεβη η βροχη), ja virrat tulvivat (και ηλθον οι ποταμοι), ja tuulet puhalsivat (και επνευσαν οι ανεμοι) ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan (και προσεκοψαν τη οικια εκεινη), ja se sortui (και επεσεν), ja sen sortuminen oli suuri (και ην η πτωσις αυτης μεγαλη)." (Mt 7:24-27)

Hebrean kielessä sana "banah" tarkoittaa rakentamista, rakentamisen tulos on "bina", huone, ja poika, "ben", on se, joka rakentaa. Jos haluat aloittaa hebrean opiskelun, ehdotan, että ensin käännät lauseen "poika rakentaa huoneen" hebreaksi.

Huone on hengen asunto. Henki ei kuole, mutta sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Siksi Jeesus jo vuorisaarnassaan sanoi:

Menkää ahtaasta portista sisälle (εισελθετε δια της στενης πυλης). Sillä se portti on avara (οτι πλατεια η πυλη) ja tie lavea, joka vie kadotukseen (και ευρυχωρος η οδος η απαγουσα εις την απωλειαν), ja monta on, jotka siitä sisälle menevät (και πολλοι εισιν οι εισερχομενοι δι αυτης); 7:14 sillä se portti on ahdas ja tie kaita (οτι στενη η πυλη και τεθλιμμενη η οδος), joka vie elämään (η απαγουσα εις την ζωην), ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (και ολιγοι εισιν οι ευρισκοντες αυτην). (Mt 7:13-14)

Kreikan kielessä on kolme sanaa, jotka suomentajat suomentavat sanalla "elämä": bios, psihi ja zoi. Näistä vain sanaa "zoi" käytetään silloin, kun puhutaan hengellisestä elämästä. Psihi on psyyke, eli sielu, ja sanalla bios tarkoitetaan ruumiillisen elintoimintojen elämää ja jopa elintarpeita, jotka sen ylläpitämiseksi tarvitaan. Yllä esitetyssä lauseessa Jeesus siis kutsuu meitä psykosomaattisia (ruumis ja sielu) ihmisiä hengelliseen elämään "ahtaan portin" kautta.

Kreikan kielessä on myös useita sanoja, joita suomentajat ovat kääntäneet sanalla rakkaus. Sanalla agape tarkoitetaan Jumalasta lähtevää ja Jumalan Hengessä meille annettua rakkautta, mutta seuraavassa tekstissä käytetty sana fileo tarkoittaa meistä lähtevää, psyykkistä rakkautta ja kiintymystä. (Pimeydessä vaeltavat ihmiset käyttävät sanaa rakkaus sellaisistakin biologisiin elintoimintoihin kuuluvista asioista, jotka kuuluvat kategoriaan "lihan himo"):

Joka on kiintynyt isäänsä tai äitiinsä enemmän kuin minuun (ο φιλων πατερα η μητερα υπερ εμε), ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος); ja joka on kiintynyt poikaansa tai tyttäreensä enemmän kuin minuun (και ο φιλων υιον η θυγατερα υπερ εμε), ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος); 10:38 ja joka ei ota ristiänsä (και ος ου λαμβανει τον σταυρον αυτου) ja seuraa minua (και ακολουθει οπισω μου), se ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος). 10:39 Joka löytää sielunsa (ο ευρων την ψυχην αυτου), kadottaa sen (απολεσει αυτην); ja joka kadottaa sielunsa minun tähteni (και ο απολεσας την ψυχην αυτου ενεκεν εμου), hän löytää sen (ευρησει αυτην). (Mt 10:37-39)

Sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Tämän kaikki ovat nähneet, mutta se, mitä tässä tarjotaan, on vaihtoehtoinen tapa kuolla. Selvyyden vuoksi, ja ettei tätä perustavanlaatuista asiaa paholaisen orjat tekisi tyhjäksi kieroilla selityksillään, sama asia on esitetty monella eri tapaa. Tässä epätäydellinen luettelo:

- itsensä kieltäminen; Lk 9:23-27

- ristin kantaminen;

- antautuminen;

- uhrautuminen;

- neulansilmä; Matt 19:23-26

- ahdas portti; Matt 7:13-14

- ahdas ovi; Luuk 13:23-24

- nisun jyvän tie; Joh 12:20-28

- luopuminen; 1.Moos 2:24, Lk 14:33, Matt 19:27-30

- riisuuntuminen; Ef 4:17-24, Kol 2:6-15

- tekojen kuolettaminen.

- antaa .. almuksi, pois…

- tyhmäksi tuleminen;

- ikeen kantaminen;

- nöyrtyminen

- lapsen kaltaiseksi tuleminen

- ero maailmasta; 2.Kor 6:14-7:1

- lähtö Egyptistä

- lähteä pois Baabelista jne

Monet muutkin Jumalan valtakunnan perusasiat on esitetty monin eri tavoin, sillä onhan kuulijan tiedettävä, mikä on evankeliumin sisältö ilman sekoilun vaaraa. Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa hyväksi sanomaksi (kr. euaggelion) sanottiin keisareiden syntymistä, virkaanastumista, sotilaallisia voittoja tms. koskevia julistuksia. Itse sana siis oli tuttu sekä kreikkalaiselle että roomalaiselle väestölle. Oli ilmeistä, että julistus Jumalan valtakunnasta ja sen Herrasta haastoi koko sen maailman, josta keisareitten Roomassa käytettiin sanaa oikumene, asuttu maailma.

Jeesuksen valitsemat kaksitoista lähettilästä saivat jo opetuslapsikaudellaan toimia Jumalan valtakunnan airueina oman kansansa keskuudessa. Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli ajaa demonit ulos ihmisestä, sillä pahojen henkien vallassa oleva ihminen ei voi ottaa vastaan Jumalan evankeliumia:

Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista opetuslastaan (συγκαλεσαμενος δε τους δωδεκα μαθητας αυτου) ja antoi heille (εδωκεν αυτοις) voiman (δυναμιν) ja vallan (και εξουσιαν) kaikkia riivaajia vastaan sekδ parantaa tauteja (επι παντα τα δαιμονια και νοσους θεραπευειν). Ja hδn lähetti heidät (και απεστειλεν αυτους) saarnaamaan Jumalan valtakuntaa (κηρυσσειν την βασιλειαν του θεου) ja parantamaan sairaita (και ιασθαι τους ασθενουντας). (Lk 9:1-2)

Toisen kerran Jeesus lähetti matkaan jo 70 opetuslastaan. Toimeksianto oli taas se sama, jolla Johannes Kastaja, Jeesus itse, ja hänen 12 opetuslastaan olivat työhön ryhtyneet. Jeesus neuvoo myös, miten heidän piti menetellä, jos heitä ei haluttu kuunnella:

Mutta kun tulette kaupunkiin (εις ην δ αν πολιν εισερχησθε), jossa teitä ei oteta vastaan (και μη δεχωνται υμας), niin menkää sen kaduille ja sanokaa (εξελθοντες εις τας πλατειας αυτης ειπατε): 10:11 'Tomunkin, joka meihin on kaupungistanne tarttunut, me pudistamme teille takaisin (και τον κονιορτον τον κολληθεντα ημιν εκ της πολεως υμων απομασσομεθα υμιν); mutta se tietäkää* (πλην τουτο γινωσκετε), että Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle (οτι ηγγικεν εφ υμας η βασιλεια του θεου)'. 10:12 Minä sanon teille (λεγω TSδε υμιν οτι): Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin (σοδομοις εν τη ημερα εκεινη ανεκτοτερον εσται η τη πολει εκεινη). 10:13 Voi sinua, Korasin (ουαι σοι χωραζιν)! Voi sinua, Beetsaida (ουαι σοι βηθσαιδα οτι)! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa (ει εν τυρω και σιδωνι εγενοντο αι δυναμεις αι γενομεναι εν υμιν), niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet muuttaneet mielensä (παλαι αν εν σακκω και σποδω καθημεναι μετενοησαν). (Lk 10:10-13)

Kaikki mitä ihminen tekee, päättyy itkuun, parkuun ja kuolemaan. Vapautuminen tästä synnin ja kuoleman laista alkaa mielenmuutoksella, joka on sitä, että ihminen huomaa tilansa, eikä enää usko ihmiseen eikä siihen henkiolentoon, joka hänet petti, vaan Jumalaan, joka hänelle tarjoaa vapautusta ja armoa Jeesuksessa Kristuksessa. Se, mikä tässä on hämmästyttävää, että ihmiselle on yli päätään puhuttava Jumalan valtakunnasta, sillä kun kuljet pellon laitaa ja taitat käteesi heinän korren, järkevä ihminen ymmärtää heti, että heinä ei ole kasvanut Suomen, Israelin tai jonkun muun valtakunnan, vaan Jumalan Valtakunnan lakien mukaan.

Nekin ihmiset, jotka yrittävät ratkaista ongelmiaan ilman Jumalaa, ovat silti kiinnostuneita siitä, milloin Jumalan valtakunta tulee, jos ei muuten, niin estääkseen sen tulemisen. Luukas kertoo yhdestä tällaisesta tapauksesta:

Ja kun fariseukset kysyivät häneltä (επερωτηθεις δε υπο των φαρισαιων), milloin Jumalan valtakunta oli tuleva (ποτε ερχεται η βασιλεια του θεου), vastasi hδn heille ja sanoi (απεκριθη αυτοις και ειπεν): "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla (ουκ ερχεται η βασιλεια του θεου μετα παρατηρησεως), eikä voida sanoa (ουδε ερουσιν): 'Katso, täällä se on (ιδου ωδε)', tahi (η): 'Tuolla (ιδου εκει)'; sillä katso (ιδου γαρ), Jumalan valtakunta on teidän keskellänne (η βασιλεια του θεου εντος υμων εστιν)". (Lk 17:20-21, kr-38)

Suomalainen kääntäjä kuitenkin pelaa pois Jeesuksen vastauksen väittämällä, että "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla". Sanakirjan mukaan verbi paratireo tarkoittaa "sivusta tarkkailla", ja sitäkin usein vihamielisessä tarkoituksessa. Jeesus siis kertoi fariseukselle, että te ette pääse sitä vakoilemaan, ja vielä täsmensi vastauksensa, että se on "entos ymon" - teidän keskuudessanne. Sanojen "entos ymon" kääntäminen sanoilla "sisäisesti teissä" on myös mahdollista, mutta fariseusten sydämissä Jumalan valtakuntaa ei ollut. Se oli vain Jeesuksessa, ja myöhemmin, siis Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen se on ollut myös meissä, jotka olemme hänestä osalliseksi tulleet.

Vasta fariseusten lähdettyä Jeesus kertoo opetuslapsilleen siitä mitä jatkossa tapahtuu. Jeesus ja hänen opetuslapsensa tulevat kärsimään paljon, mutta sitten Jeesus tulee takaisin, julkisesti ja näyttävästi. Jeesuksen julkisesta takaisintulosta käytetään tässä sanoja "apokalypsis", paljastuminen ja "Ihmisen pojan päivä". Se on päivä, jonka näkemistä hänen vihollisensa eivät kestä:

Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä (ειπεν δε προς τους μαθητας ελευσονται ημεραι οτε επιθυμησετε μιαν των ημερων του υιου του ανθρωπου ιδειν και ουκ οψεσθε). Ja teille sanotaan (και ερουσιν υμιν): 'Katso, tuolla hän on (ιδου ωδε η)!' 'Katso, täällä (ιδου εκει)!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä (μη απελθητε μηδε διωξητε). Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen (ωσπερ γαρ η αστραπη η αστραπτουσα εκ της υπ ουρανον εις την υπ ουρανον λαμπει), niin on myös Ihmisen Poika päivänänsä oleva (ουτως εσται και ο υιος του ανθρωπου εν τη ημερα αυτου). Mutta sitä ennen pitää hänen kärsimän paljon (πρωτον δε δει αυτον πολλα παθειν) ja joutuman tämän sukupolven hyljittäväksi (και αποδοκιμασθηναι απο της γενεας ταυτης). Ja niinkuin kävi Nooan päivinä (και καθως εγενετο εν ταις ημεραις του νωε), niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä (ουτως εσται και εν ταις ημεραις του υιου του ανθρωπου): he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle (ησθιον επινον εγαμουν εξεγαμιζοντο), aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin (αχρι ης ημερας εισηλθεν νωε εις την κιβωτον); ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki (και ηλθεν ο κατακλυσμος και απωλεσεν απαντας). Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä (ομοιως και ως εγενετο εν ταις ημεραις λωτ): he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat (ησθιον επινον ηγοραζον επωλουν εφυτευον ωκοδομουν), mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta (η δε ημερα εξηλθεν λωτ απο σοδομων), satoi tulta ja tulikiveä taivaasta (εβρεξεν πυρ και θειον απ ουρανου), ja se hukutti heidät kaikki (και απωλεσεν απαντας), samoin käy sinä päivänä (κατα ταυτα εσται η ημερα), jona Ihmisen Poika paljastuu (ο υιος του ανθρωπου αποκαλυπτεται). (Lk 17:21-30)

Sivulle 03: Kätketty siemen

##A03 lokakuu fi eu03, 18 sivua, 2018-10-13

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A3

 

 

Kätketty siemen

 

Juutalaisten uskonnollisia johtajia ei miellyttänyt Jeesuksen hyvä maine eikä sekään, että kansa kuunteli häntä mielellään. He yrittivät löytää vikaa Jeesuksen toiminnasta, myös siitä, että Jeesus ei kouluttanut opetuslapsiaan samalla tavalla kuin heidän rabbinsa. Suoranaista pahennusta herätti se, että Jeesus söi sellaisten ihmisten kanssa, joita fariseukset pitivät syntisinä, sillä itseään fariseukset eivät pitäneet syntisinä laisinkaan:

Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä mielenmuutokseen (εις μετανοιαν)." (Mt 9:11-13)

Myös Johannes Kastajan opetuslapsilla oli kysymyksiä:

Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?"
Niin Jeesus sanoi heille: "Eiväthän sulhaspojat, (οι υιοι του νυμφωνος) voi surra, niinkauan kuin ylkä (ο νυμφιος) on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä (ο νυμφιος) otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat. (Mt 9:14-15)

Johannes oli valmistanut juutalaisia Jeesuksen tuloon. Hän oli jopa sanonut, että "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä":

Jolla on morsian (ο εχων την νυμφην), se on ylkä (νυμφιος εστιν); mutta yljän ystävä (ο δε φιλος του νυμφιου), joka seisoo ja kuuntelee häntä (ο εστηκως και ακουων αυτου), iloitsee suuresti yljän äänestä (χαρα χαιρει δια την φωνην του νυμφιου). Tämä minun iloni on nyt täyttynyt (αυτη ουν η χαρα η εμη πεπληρωται). 3:30 Hänen tulee kasvaa (εκεινον δει αυξανειν), mutta minun vähetä (εμε δε ελαττουσθαι). (Joh 3:29-30)

Se, mikä oli ollut selvää Johannekselle, ei enää ollutkaan selvää kaikille hänen oppilailleen, vaikka jo Vanhassa Testamentissa Jumalan suhdetta Israeliin on verrattu avioliittoon. Esimerkkilause on osa profetiaa, jossa kerrotaan liiton ongelmista:

Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi (ga'al) on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan. (Jes 54:5)

Jeesus ei moiti Johanneksen opetuslapsia, vaan puhumalla sulhaspojista jatkaa opetusta siitä, mihin Johannes on jäänyt. Sulhaspoikien eli yljän ystävien (oi yioi tou nymfonos) tehtävänä oli häiden valmisteleminen. Raamatulliseen avioliiton solmimiseen kuuluu kaksi vaihetta: ensin morsiamen kihlaus ja vasta sitten varsinaiset häät. Kihlaus tapahtuu, kun sulhanen on maksanut morsiamen hinnan ja morsian on hyväksynyt tarjouksen. Tähän järjestykseen kuului, että kihlauksen jälkeen sulhanen menee isänsä kotiin valmistamaan majaa perheelleen, ja kun isä hyväksyy työn, saa poika isän luvan hakea morsiamensa kotiin, jossa tapahtuu morsiamen kruunaus. Jeesus viittaa tähän järjestykseen sanomalla, että välillä ylkä "otetaan heiltä pois". Sinä aikana yljän ystävät julistavat Jumalan evankeliumia ja paastoavat. Raamatullinen avioliittojärjestys on muutenkin opetusmateriaalia siitä, että Jeesus tuli ensin lunastamaan valittunsa ja kun suunnitelma on täyttynyt, tulee Jeesus uuden kerran, hakemaan uskolliset valittunsa taivaalliseen kruunajaistilaisuuteen, kunnialla seppelöitäviksi.

Paasto on itsekkyydestä nousevien halujen hillintää sielun kurinalaiseksi kouluttamiseksi. Kihlatun morsiamen elämän kuvaamiseen paasto sopii siis oikein hyvin. Mooseksen laissa varsinaisia paastopäiviä oli vain yksi, Jom Kippur eli sovituspäivä, mutta rabbinistisessa juutalaisuudessa paastopäiviä oli lisätty kohtuuttomasti, samalla kun sen paaston merkitys oli hämärtynyt, jonka tarkoitus on valmistaa meitä kohtaamaan Herra. Paastolla tulisi kuitenkin olemaan suuri merkitys myös Jeesuksen opetuslapsille. Ajatusmaailman perusteet vaihdetaan kokonaan, mutta myös ruumis on saatettava uskolle kuuliaiseksi. Vanha vaate ei kelpaa, eikä sitä kannata korjata:

Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan (επι ιματιω παλαιω), sillä semmoinen täytetilkku repii palasen vaipasta (αιρει γαρ το πληρωμα αυτου απο του ιματιου), ja reikä tulee pahemmaksi (και χειρον σχισμα γινεται). (Mt 9:16)

Viini on Raamatun kielessä Pyhän Hengen esikuva. Nahkaleili on ihminen, jonka on vaikea omaksua uutta. Siksi nuoren viinin asunnoksi tulee uusi ihminen, Hengestä syntynyt:


Eikä nuorta viiniä (οινον νεον) lasketa vanhoihin nahkaleileihin (εις ασκους παλαιους); muutoin leilit (οι ασκοι) pakahtuvat, ja viini juoksee maahan (και ο οινος εκχειται), ja leilit turmeltuvat (και οι ασκοι απολουνται); vaan nuori viini (οινον νεον) lasketaan uusiin leileihin (εις ασκους καινους), ja niin molemmat säilyvät." (Mt 9:17)

Vuorisaarnan jälkeen Jeesus tekee säädetyt vuotuiset matkat Jerusalemiin, kouluttaa oppilaitaan, parantaa sairaita, vapauttaa demonien vallassa olevia ihmisiä ja esittää tietopuolista sanomaa Jumalan valtakunnasta, mutta juutalaisten uskonnollisia johtajia se ei miellytä. Suurimman uskonnollisen puolueen, fariseusten, laki ja järjestys- käsityksiin vedoten he yrittävät estää Jeesuksen toiminnan, mutta Jeesus torjuu yritykset osoittamalla, että fariseukset ovat huonoja juristeja, jotka omien päämääriensä takia vääristelevät Jumalan lakia. Markus kertoo:

Ja hän meni taas synagoogaan (και εισηλθεν παλιν εις την συναγωγην), ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut (και ην εκει ανθρωπος εξηραμμενην εχων την χειρα). 3:2 Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina (και παρετηρουν αυτον ει τοις σαββασιν θεραπευσει αυτον ινα κατηγορησωσιν αυτου). 3:3 Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut (και λεγει τω ανθρωπω τω εξηραμμενην εχοντι την χειρα): "Nouse ja astu esille (εγειραι εις το μεσον)". 3:4 Ja hän sanoi heille (και λεγει αυτοις): "Onko sapattina luvallista tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa sielu vai tappaa se (εξεστιν τοις σαββασιν αγαθοποιησαι η κακοποιησαι ψυχην σωσαι η αποκτειναι)?" Mutta he olivat vaiti (οι δε εσιωπων). 3:5 Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin (και περιβλεψαμενος αυτους μετ οργης), murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta (συλλυπουμενος επι τη πωρωσει της καρδιας αυτων), ja sanoi sille miehelle (λεγει τω ανθρωπω): "Ojenna kätesi (εκτεινον την χειρα σου)". Ja hän ojensi (και εξετεινεν), ja hänen kätensä palautui ennalleen, terveeksi kuten toinenkin (και αποκατεσταθη η χειρ αυτου υγιης ως η αλλη). 3:6 Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvottelun häntä vastaan (και εξελθοντες οι φαρισαιοι ευθεως μετα των ηρωδιανων συμβουλιον εποιουν κατ αυτου), surmataksensa hänet (οπως αυτον απολεσωσιν). (Mark 3:1-6)

Ajojahdista huolimatta Jeesus jatkaa samoilla linjoilla noin kahden vuoden ajan, mutta sitten tapahtuu käänne. Keskustellessaan juutalaisten Korkeimman Neuvoston jäsenen Nikodemoksen kanssa Jeesus joutuu toteamaan:

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle (αμην αμην λεγω σοι): me puhumme, mitä tiedämme (οτι ο οιδαμεν λαλουμεν), ja todistamme, mitä olemme nähneet (και ο εωρακαμεν μαρτυρουμεν), ettekä te ota vastaan meidän todistustamme (και την μαρτυριαν ημων ου λαμβανετε). 3:12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista (ει τα επιγεια ειπον υμιν και ου πιστευετε), kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista (πως εαν ειπω υμιν τα επουρανια πιστευσετε)? (Joh 3:11-12)

Kansa, joka ei pystynyt noudattamaan edes Lain vaatimuksia, ei ymmärtänyt, että Jeesus halusi ratkaista koko ongelman niin, että Jumala voisi heitä siunata ja antaa heille paljon enemmän ja jotakin paljon suurempaa, kuin mitä he itse odottivat tai osasivat edes toivoa:

Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen (εν εκεινω τω καιρω αποκριθεις ο ιησους ειπεν): "Minä ylistän sinua (εξομολογουμαι σοι), Isä, taivaan ja maan Herra (πατερ κυριε του ουρανου και της γης), että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä (οτι απεκρυψας ταυτα απο σοφων και συνετων) ja paljastanut ne (και απεκαλυψας αυτα) lapsukaisille (νηπιοις). 11:26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt (αι ο πατηρ οτι ουτως εγενετο ευδοκια εμπροσθεν σου). (Mt 11:25-26)

Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta juutalaisten hengelliset johtajat suorastaan vihasivat Jeesusta. He tekivät kaikkensa saadakseen Jeesuksen näyttämään rikolliselta ja lopulta he väittävät Jeesuksen tekemiä hyviä töitä paholaisen tekemiksi. Oli turha jatkaa suoraa puhetta valtakunnasta, johon hänen kuulijansa eivät kuitenkaan pääse. Kuulijoiden heittämään herjaan Jeesus antaa lopullisen vastauksen:

Sentähden minä sanon teille (δια τουτο λεγω υμιν): jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi (πασα αμαρτια και βλασφημια αφεθησεται τοις ανθρωποις), mutta Hengen pilkkaamista ei ihmisille anteeksi anneta (η δε του πνευματος βλασφημια ουκ αφεθησεται τοις ανθρωποις). 12:32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan (και ος αν ειπη λογον κατα του υιου του ανθρωπου), niin hänelle annetaan anteeksi (αφεθησεται αυτω); mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan (ος δ αν ειπη κατα του πνευματος του αγιου), niin hänelle ei anteeksi anneta (ουκ αφεθησεται αυτω), ei tässä maailmassa (ουτε εν τουτω τω αιωνι) eikä tulevassa (ουτε εν τω μελλοντι). (Mt 12:31-32)

Jeesus ei tullut heittämään helmiä sioille. Hän muuttaa esitystapaansa niin, etteivät kuulijat ymmärrä hänen puhettaan - eivät edes hänen opetuslapsensa. "Sinä päivänä", kun hän kertoo vertauksen kylväjästä, joka lähti kylvämään, on hänen maallisen vaelluksen päivistään jäljellä noin vuosi:

Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle. Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla (εν παραβολαις) ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon." (Mt 13:1-9)

Jeesuksen oppilaat kiinnittivät huomiota tapahtuneeseen muutokseen:

Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle (και προσελθοντες οι μαθηται ειπον αυτω): "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla (διατι εν παραβολαις λαλεις αυτοις)?" 13:11 Hän vastasi ja sanoi (ο δε αποκριθεις ειπεν αυτοις): "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet (οτι υμιν δεδοται γνωναι τα μυστηρια της βασιλειας των ουρανων), mutta heidän ei ole annettu (εκεινοις δε ου δεδοται). 13:12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin (οστις γαρ εχει δοθησεται αυτω και περισσευθησεται); mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on (οστις δε ουκ εχει και ο εχει αρθησεται απ αυτου). 13:13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla (δια τουτο εν παραβολαις αυτοις λαλω), että he näkevin silmin eivät näe (οτι βλεποντες ου βλεπουσιν) ja kuulevin korvin eivät kuule (και ακουοντες ουκ ακουουσιν), eivätkä ymmärrä (ουδε συνιουσιν). 13:14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo (και αναπληρουται TSεπ αυτοις η προφητεια ησαιου η λεγουσα): 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö (ακοη ακουσετε και ου μη συνητε), ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö (και βλεποντες βλεψετε και ου μη ιδητε). 13:15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän (επαχυνθη γαρ η καρδια του λαου τουτου), ja korvillaan he työläästi kuulevat (και τοις ωσιν βαρεως ηκουσαν), ja silmänsä he ovat ummistaneet (και τους οφθαλμους αυτων εκαμμυσαν), etteivät he näkisi silmillään (μηποτε ιδωσιν τοις οφθαλμοις), eivät kuulisi korvillaan (και τοις ωσιν ακουσωσιν), eivät ymmärtäisi sydämellään (και τη καρδια συνωσιν) eivätkä kääntyisi (και επιστρεψωσιν) ja etten minä heitä parantaisi (και ιασωμαι αυτους).' 13:16 Mutta autuaat ovat teidän silmänne (υμων δε μακαριοι οι οφθαλμοι), koska ne näkevät (οτι βλεπουσιν), ja teidän korvanne (και τα ωτα υμων), koska ne kuulevat (οτι Aακουουσιν TSBακουει). 13:17 Sillä totisesti minä sanon teille (αμην γαρ λεγω υμιν): monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä (οτι πολλοι προφηται και δικαιοι επεθυμησαν ιδειν), mitä te näette (α βλεπετε), eivätkä ole nähneet (και ουκ ειδον), ja kuulla (και ακουσαι), mitä te kuulette (α ακουετε), eivätkä ole kuulleet (και ουκ ηκουσαν). (Mt 13:10-17)

Jeesuksen mainitsema Jesajan teksti on tuomion sana. Siinä kerrotaan myös kuinka kauan Israelin rangaistus tulee kestämään, mutta Jesaja näkee vielä sen ylikin, aina tulevan aikakauden alkuhetkille asti:

Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut". Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkö ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi." Mutta minä sanoin: "Kuinka kauaksi aikaa, Herra?" Hän vastasi: "Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi; kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata. Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä siemen." (Jes 6:8-13)

Jeesus on tässäkin laupias. Jos hän olisi jatkanut Jumalan valtakunnan pelisääntöjen julistamista kaikille ymmärrettävässä muodossa, olisi kuulijoiden syyllisyys vain kasvanut, sillä Jumalan valtakunnan pelisäännöt on tarkoitettu noudatettavaksi. Vertauksien kuulemiseen ihmisillä riitti enemmän mielenkiintoa, sillä ne askarruttivat mieltä mukavasti. Ne myös muistettiin hyvin, ja saattoivat siten myös aiheuttaa myöhemmin sellaisia ahaa-elämyksiä, joista pattitilanne saattaisi jopa laueta.

Vertaukset eivät ole arvoituksia vaan paremminkin vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joille tästä maailmasta ei löydy mitään suoranaista vertailukohdetta. Otetaan esimerkiksi Taivasten valtakunta: jos mitä tahansa maallista valtakuntaa verrataan Taivasten valtakuntaan, ei synny sellaista rinnastusta, jota sanalla paraboli tarkoitetaan. Jos mitä tahansa babylonialaisen järjestelmän valtakuntaa verrattaisiin Taivasten valtakuntaan, olisi käytettävä jotakin aivan muuta sanaa kuin paraboli, rinnastus. Vastakkainasettelukin olisi lähempänä totuutta.

Edes Jeesuksen oppilailla ei ollut kykyä vertauksien ymmärtämiseen, mutta Jeesus selitti ne heille:

Kuulkaa siis te (υμεις ουν ακουσατε) vertaus kylväjästä (την παραβολην του σπειροντος): Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä (και μη συνιεντος), niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.
Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino (θλιψεως η διωγμου) sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailmanajan huoli μεριμνα του αιωνος τουτου) ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä." (Mt 13:18-23)

Vertauksia Taivasten Valtakunnasta on liki neljäkymmentä. Määrä riippuu vähän siitä, mikä katsotaan vertaukseksi ja mikä kielikuvaksi tai sananlaskuksi.

 

Vertauksia Matteuksen evankeliumista

Matteus esittää useita Jeesuksen vertauksia Jumalan valtakunnasta. Aluksi on vain kylväjä, joka lähti kylvämään sanaa, mutta viimeisessä Matteuksen esittämässä vertauksessa sadonkorjuu on jo suoritettu, kun sato lajitellaan.

Kylväjä lähti kylvämään, Mt 13:1-9;

Nisu ja luste, Mt 13:24-30

Sinapinsiemen, Mt 13:31-32

Hapatus, Mt 13:33

Peltoon kätketty aarre, Mt 13:44

Kallis helmi, Mt 13:45-46

Nuotta ja kalojen erottelu Mt 13:47-50

Ilo kadonneen lampaan löytymisestä, Mt 18:12-14

Kuningas ja kaksi velkaista orjaa Mt 18:21-35

Viinitarhan omistaja ja palkatut työntekijät, Mt 20:1-16

Viinitarhan omistajan kaksi poikaa työntekijöinä, Mt 21:28-32

Viinitarhan omistaja ja sen vuokraviljelijät, Mt 21:33-46

Kuninkaan pojan häät, Mt 22:1-14

Viikunapuu aikakauden lopun merkkinä, Mt 24:32-34

(Varas, Mt 24:43)

Häiden alkamista odottavat neitsyet, Mt 25:1-13

Kuninkaan uskottujen miesten palkitseminen, Mt 25:14-30

Lampaiden ja vuohien erottelu, Mt 25:31-46

Nisu ja luste, Mt 13:24-30

Historiallinen kristikunta ei ole syntynyt yksin Jumalan sanasta. Paljon paremmin, tai ainakin näkyvimmin maailmassa on menestynyt se siemen, joka kasvun alkuvaiheessa on aidon ruokaviljan näköinen, mutta tosiasiassa on saatanan asiamiesten heiniä. Heti kylväjä-vertauksen jälkeen Jeesus esittääkin toisen vertauksen:

Toisen vertauksen (αλλην παραβολην) hän puhui heille sanoen (παρεθηκεν αυτοις λεγων): "Taivasten valtakunta on verrattava (ωμοιωθη η βασιλεια των ουρανων) mieheen, joka kylvi (ανθρωπω SAσπειραντι TBσπειροντι) hyvän siemenen peltoonsa (καλον σπερμα εν τω αγρω αυτου). 13:25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli (εν δε τω καθευδειν τους ανθρωπους ηλθεν αυτου ο εχθρος) ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois (και εσπειρεν ζιζανια ανα μεσον του σιτου και απηλθεν). 13:26 Ja kun laiho kasvoi (οτε δε εβλαστησεν ο χορτος) ja teki hedelmää (και καρπον εποιησεν), silloin lustekin tuli näkyviin (τοτε εφανη και τα ζιζανια). 13:27 Niin perheenisännän orjat tulivat (προσελθοντες δε οι δουλοι του οικοδεσποτου) ja sanoivat hänelle (ειπον αυτω): 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä (κυριε ουχι καλον σπερμα εσπειρας εν τω σω αγρω)? Miten siinä sitten on lustetta (ποθεν ουν εχει τα ζιζανια)?' 13:28 Hän sanoi heille (ο δε εφη αυτοις): 'Sen on vihamies tehnyt (εχθρος ανθρωπος τουτο εποιησεν)'. Niin orjat sanoivat hänelle (οι δε δουλοι ειπον αυτω): 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen (θελεις ουν απελθοντες συλλεξωμεν αυτα)?'
13:29 Mutta hän sanoi (ο δε εφη): 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin (ου μηποτε συλλεγοντες τα ζιζανια εκριζωσητε αμα αυτοις τον σιτον). 13:30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti (αφετε συναυξανεσθαι αμφοτερα μεχρι του θερισμου); ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille (και εν τω καιρω του θερισμου ερω τοις θερισταις): Kootkaa ensin luste (συλλεξατε πρωτον τα ζιζανια) ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi (και δησατε αυτα εις δεσμας προς το κατακαυσαι αυτα), mutta nisu korjatkaa minun aittaani (τον δε σιτον συναγαγετε εις την αποθηκην μου).'" (Mt 13:24-30)

Sinapinsiemen, Mt 13:31-32

Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen (αλλην παραβολην παρεθηκεν αυτοις λεγων): "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen (ομοια εστιν η βασιλεια των ουρανων κοκκω σιναπεως), jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille." (Mt 13:31-32)

Hapatus, Mt 13:33


Taas toisen vertauksen hän puhui heille (αλλην παραβολην ελαλησεν αυτοις): "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen (ομοια εστιν η βασιλεια των ουρανων ζυμη), jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani". (Mt 13:33)

Nisulla tarkoitetaan Jeesuksen pelastamia uskovia. Linnut tarkoittavat demonisia henkiolentoja, puut kansoja. Hapatus on synnin vertauskuva. Mutta kun oppilaatkaan eivät ymmärtäneet Jeesuksen suoraa puhetta siitä, että hänet naulitaan ristille Jerusalemissa ja kolmen päivän päästä hän nousee ylös kuolleista, on näidenkin vertauksien täytynyt näyttää arvoituksilta myös siksi, että kysymys oli uudesta asiasta ja niin suurista muutoksista, että ne täysin ylittivät jokapäiväisen elämän ympyröihin sulkeutuneen ihmisen käsitemaailman ja kokemuspiirin.


Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla (εν παραβολαις), ja ilman vertausta (χωρις παραβολης) hδn ei puhunut heille mitään; että täyttyisi (οπως πληρωθη), mikδ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman alasheittämisestä asti (απο καταβολης κοσμου) ". (Mt 13:34-35)

Kirkkoraamatun kääntäjä on ymmärtänyt kreikan sanat "apo katabolis kosmou" ikäänkuin kysymys olisi "maailman perustamisesta", vaikka suora käännös "kosmoksen alasheittäminen" on ihan selvä ja tarkoittaa sitä, että luominen oli silloin jo tapahtunut, kun sen tuloksia ruvettiin heittämään alas (kataboleo) Jumalan luoksepääsemättömän kunnian ja pyhyyden immateriaalisissa korkeuksista. Myös kirkkoraamattu m.38 sanojen "opos plirothi" käännös "käydä toteen" on harhaanjohtava, koska kaikki on tehty Kristuksessa valmiiksi jo ikuisuudessa, jonka takia kreikkalaisessa tekstissä todetaankin vain, että "että täyttyisi" se, minkä profeetat olivat ilmoittaneet, ja mikä luomiskertomuksen 1.Ms 1:1-2:4 mukaan on jo valmista.

Jumalan luomistyön esillepanosta käytetään Uudessa Testamentissa sanaa "prothesis". Jeesuksen biografian kirjoittaneilla evankelistoilla tämä sana on käytössä vielä sen esikuvallisessa merkityksessään ilmaisussa "oi artous tous protheseos", "esillepanoleivät" esikuvana siitä, että Jumalan tahto on "saattaa paljon poikia kirkkauteen" Jeesuksen Kristuksen kautta. Mutta tätä salaisuutta ei paljastettu edes profeetoille. Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen seurakunnalle paljastettiin koko suunnitelma, minkä kääntäjätkin ovat tavallaan noteeranneet, kääntäessään siinä yhteydessä käytetyn sanan πρόθεσις, esillepano, aivoitukseksi ilmaisten siten ymmδrtämättömyytensä. Suora käännös "esillepano" on oikein, mutta kukapa sellaista sanoo, jollei ymmärrä asiaa. Samoin on Jeesuksen vertauksien laita. Ne ovat kuin palapelin paloja. Vasta sitten, kun kokonaiskuva on tiedossa, on palat helppo panna paikalleen.

Kokonaiskuvan ymmärtämistä helpottaa Jumalan aikataulun, kts. 3.Ms 23:1-44 tuntemisen lisäksi

tämä Jeesuksen Jumalan armotaloudesta antama selitys:

Sitten Jeesus laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa (τοτε αφεις τους οχλους ηλθεν εις την οικιαν ο ιησους). Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat (και προσηλθον αυτω οι μαθηται αυτου λεγοντες): "Selitä meille vertaus pellon lusteesta (Aδιασαφησον TSBφρασον ημιν την παραβολην των ζιζανιων του αγρου)".
13:37 Niin hän vastasi ja sanoi heille (ο δε αποκριθεις ειπεν αυτοις): "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika (ο σπειρων το καλον σπερμα εστιν ο υιος του ανθρωπου). 13:38 Pelto on maailma (ο δε αγρος εστιν ο κοσμος); hyvä siemen ovat valtakunnan lapset (το δε καλον σπερμα ουτοι εισιν οι υιοι της βασιλειας), mutta lusteet ovat pahan lapset (τα δε ζιζανια εισιν οι υιοι του πονηρου). 13:39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele (ο δε εχθρος ο σπειρας αυτα εστιν ο διαβολος); elonaika on tämän aikakauden täyttymys (ο δε θερισμος συντελεια του αιωνος εστιν), ja leikkuumiehet ovat enkelit (οι δε θερισται αγγελοι εισιν). 13:40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan (ωσπερ ουν συλλεγεται τα ζιζανια και πυρι κατακαιεται), niin on tapahtuva tämän aikakauden täyttymyksessä (ουτως εσται εν τη συντελεια του αιωνος τουτου). 13:41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä (αποστελει ο υιος του ανθρωπου τους αγγελους αυτου), ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi (και συλλεξουσιν εκ της βασιλειας αυτου παντα τα σκανδαλα) ja jotka tekevät laittomuutta (και τους ποιουντας την ανομιαν), 13:42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin (και βαλουσιν αυτους εις την καμινον του πυρος); siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων). 13:43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko (τοτε οι δικαιοι εκλαμψουσιν ως ο ηλιος εν τη βασιλεια του πατρος αυτων). Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon (ο εχων ωτα ακουειν ακουετω). (Mt 13:36-43)

Peltoon kätketty aarre

Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen (ομοια εστιν), jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan (απο της χαρας αυτου) hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. (Mt 13:44)

Kallis helmi


Vielä taivasten valtakunta on kuin (ομοια εστιν) kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen. (Mt 13:45-46)

Nuotta


Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen (ομοια εστιν), joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä aikakauden täyttymyksessä (εν τη συντελεια του αιωνος); enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. (Mt 13:47-50)

Taitava opettaja seuraa tarkasti oppilaittensa kehitystä:

Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme". Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on saanut opetusta taivasten valtakunnasta, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa (καινα και παλαια)". (Mt 13:51-52)

Matteuksen luvussa 13 esitetyt vertaukset muodostavat kokonaisuuden, jossa esitetään Jumalan valtakunnan tulo pienestä alusta hankkeen loppuun saakka. Luvun lopussa sanotaankin:

Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä. (Mt 13:53)

Raamattu on kirjoitettu niin yksinkertaisesti, ettei samaa asiaa voi sen yksinkertaisemmin sanoa. Teologeilla ja myös kääntäjillä näyttää olevan halu edelleen yksinkertaistaa Jumalan ilmoitusta maailman luomisesta, tämän maailmanajan lopusta ja tulevasta maailmasta, mikä olisi kyllä kiitettävää, jos se olisi mahdollista. Meillä sellaista rohkeutta ei ole, joten parasta on lukea Raamatun käsikirjoituksien sivuilta vain se, mitä sinne on kirjoitettu ja vasta sen jälkeen ruveta sitä miettimään, ettei Jumalan suunnitelmasta Raamatussa annettu kokonaiskuva hämärtyisi, eikä meille kävisi kuin niille egyptiläis-roomalaisille teologeille, jotka käyttivät vertauksien selittelyssä "allegorista" selitystapaa tuhotakseen koko se opetuksen, joka vertauksiin sisältyi, tai niille apologeetoille, jotka yrittäessään mukauttaa evankeliumia kreikkalaiseen ajatteluun hylkäsivät sekä Vanhan että Uuden testamentin opetuksen luomisesta ja luomisen tulosten esillepanosta.

 

Vertauksia Markuksen evankeliumista

Markus kirjoitti evankeliuminsa nähtävästi Pietarin tiedoilla, joita hän täydensi sen jälkeen, kun välit Paavaliin olivat korjautuneet. Egyptiläiset pitävät Markusta sinä henkilönä, joka toi heille evankeliumin. Se, että tiedot Egyptiläisen kristikunnan alkuvaiheista ovat hataria, johtuu Aleksandrian juutalaisten kapinasta roomalaisia vastaan, joka tempasi koko Levantin diasporajuutalaiset mukaansa. Kapinaan liittyivät Kyrenen puoleisen Libyan ja Kyproksen juutalaiset ja samaan aikaan myös Babylonian juutalaiset kampanjoivat roomalaisia vastaan. Kapina kesti noin kolme vuotta (114-118), ennen kuin roomalaisten onnistui kukistaa laajalle levinnyt laittomuus. Egyptissä kahden tulen väliin joutuneet kristityt yrittivät säilyttää Markuksen evankeliumin ja muutkin kirjoitukset mitä ihmeellisimpiä keinoja käyttäen. Nyt juuri (kevättalvi 2015) tutkitaan yhtä hautausnaamiota, jonka täytteenä on käytetty Markuksen evankeliumia sisältäviä papyrustekstejä, jonka kirjoittamisajankohdaksi on arveltu jopa 80-lukua. Evankeliumitekstiä sisältävien papyrusten käyttö hautamaskin täytteenä voi johtua paitsi niitten joutumisesta vääriin käsiin, myös yrityksestä säilyttää ne joko juutalaisten tai heidän jälkeensä tulleiden roomalaisten vihalta, sillä roomalaiset pitivät kristittyjäkin juutalaisina kapinoitsijoina.

Markuksen kertoo Jeesuksen elämän tärkeimmät vaiheet ja opetuksen pääkohdat. Myös Markus esittää vertaukset yljän ystävistä, vanuttamattomasta paikkakankaasta ja uudesta viinistä ja uusista nahkaleileistä. Näiden kertomuksien ylkä on Jeesus Kristus itse ja seurakunta on hänen morsiamensa. Viini on vertauskuva Pyhästä Hengestä.

Yljän ystävät, Mark 2:19-20, vrt. Mt 9:14-15 ja Lk 5:33-35

Vanuttamaton paikkakangas, Mark 2:21, vrt. Mt 9:16 ja Lk 5:36

Uusi viini ja uudet leilit, Mark 2:22, vrt. Mt 9:17 ja Lk 5:37-39

Voimamiehen sitominen, Mark 3:20-29, vrt. Mt 12:22-32, Lk 11:14-23

Jo ennen kihlausta yljän on voitettava morsiamenryöstäjä ja vapautettava morsian. Asiaa selostetaan kertomuksessa voimamiehen sitomisesta. Kertomuksen ydin on siinä, että "voimamies", Saatana, pitää morsianta vallassaan syyttämällä häntä synnistä. Mutta kun Jeesus antaa synnit anteeksi, menettää "voimamies" taistelun. Yksi varoitus on kuitenkin tarpeen: Ei pidä pilkata sitä Henkeä, jossa kaikki hyvä tehdään:

Ja hän tuli kotiin (και ερχονται εις οικον). Ja taas kokoontui kansaa (και συνερχεται παλιν οχλος), niin etteivät he päässeet syömäänkään (ωστε μη δυνασθαι αυτους μητε αρτον φαγειν). 3:21 Kun hänen omaisensa sen kuulivat (και ακουσαντες οι παρ αυτου), menivät he ottamaan häntä huostaansa (εξηλθον κρατησαι αυτον); sillä he sanoivat (ελεγον γαρ οτι): "Hän on poissa suunniltaan (εξεστη)". 3:22 Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat (και οι γραμματεις οι απο ιεροσολυμων καταβαντες ελεγον οτι): "Hänessä on Beelsebul (βεελζεβουλ εχει)", ja (και οτι): "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia (εν τω αρχοντι των δαιμονιων εκβαλλει τα δαιμονια)". 3:23 Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla (και προσκαλεσαμενος αυτους εν παραβολαις ελεγεν αυτοις): "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan (πως δυναται σατανας σαταναν εκβαλλειν)? 3:24 Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa (και εαν βασιλεια εφ εαυτην μερισθη), ei se valtakunta voi pysyä pystyssä (ου δυναται σταθηναι η βασιλεια εκεινη). 3:25 Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa (και εαν οικια εφ εαυτην μερισθη), ei se talo voi pysyä pystyssä (ου δυναται σταθηναι η οικια εκεινη). 3:26 Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa (και ει ο σατανας ανεστη εφ εαυτον και μεμερισται), ei hän voi pysyä (ου δυναται σταθηναι), vaan hänen loppunsa on tullut (αλλα τελος εχει). 3:27 Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa (ου δυναται ουδεις τα σκευη του ισχυρου εισελθων εις την οικιαν αυτου διαρπασαι), ellei hän ensin sido sitä väkevää (εαν μη πρωτον τον ισχυρον δηση); vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa (και τοτε την οικιαν αυτου διαρπασει). 3:28 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi (παντα αφεθησεται τα αμαρτηματα τοις υιοις των ανθρωπων), pilkkaamisetkin (και βλασφημιαι), kuinka paljon pilkannevatkin (οσας αν βλασφημησωσιν); 3:29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä (ος δ αν βλασφημηση εις το πνευμα το αγιον), se ei saa ikinä anteeksi (ουκ εχει αφεσιν εις τον αιωνα), vaan on vikapää iankaikkiseen tuomioon (αλλ ενοχος εστιν αιωνιου κρισεως)." 3:30 Sillä he sanoivat (οτι ελεγον): "Hänessä on saastainen henki (πνευμα ακαθαρτον εχει)". (Mark 3:20-30)

Melkein kaikki muutkin Markuksen esittämät vertaukset löytyvät myös muiden evankelistojen teksteistä. Vain omaa tahtiaan kasvavasta siemenestä kts. Mark 4:26-29 löytyy yksin Markukselta.

Kylväjä, Mark 4:1-9, katso myös Mark 4:1-20, Mt 13:1-23, Lk 8:4-18

Lamppu, Mark 4:21-25, vrt. Mt 5:15, Lk 11:33

Huomaamaton kasvu, Mark 4:26-29

Sinapin siemen, 4:30-32, vrt. Mt 13:31-32 ja Lk 13:18-19.

Viinitarhan isäntä ja vuokraviljelijät, 12:1-12, vrt. Mt 21:33-46

Viikunapuu keväällä, 13:28-32, Mt 24:32-36, Lk 21:29-33

Isännän paluun odotus, 13:34-36, vrt Lk 12:35-38

Huomaamaton, "automaattinen" kasvu, Mark 4:26-29

Jumalan sana - ehkä vain muutama lause Pyhässä Hengessä lausuttuna - näyttää vähäiseltä, mutta kun kyse on Jumalan sanasta, se toteuttaa itse itsensä ja tuottaa lajinsa mukaista hedelmää:

Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta (ουτως εστιν η βασιλεια του θεου), kuin (ως) jos (εαν) mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Sillä itsestään (αυτοματη) maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä." (Mark 4:26-29)

Tämäkin vertaus on hyvin tärkeä, sillä suuri osa maailman saarnamiehistä ei usko Jumalaan, eikä hänen sanaansa kätkettyyn elinvoimaan, vaan toimii kuin sikiönlähdettäjä näyttäviä, mutta elinkelvottomia "tuloksia" saadakseen.

 

Vertauksia Luukkaan evankeliumista

Luukas kirjoitti paitsi Luukkaan Evankeliumin myös Apostolien teot. Kirjoittajasta itsestään tiedetään sangen vähän. Väite, että hän oli kotoisin Antiokiasta, on peräisin Eusebius Kesarealaisen kirkkohistoriasta, mutta Eusebiuksen teksti on vasta 300-luvun tuotteita. Se, mitä tiedetään, löytyy Uudesta Testamentista tai ainakin voidaan päätellä sen tekstistä. Luukas oli ammatiltaan lääkäri ja kansallisuudeltaan hän lienee ollut kreikkalainen. Apostolien teoissa kerrotaan, että Luukas liittyi Paavalin seuraan Trooaassa, kun Paavali oli matkalla Jerusalemiin, jossa hänet vangittiin. Sillä aikaa kun Paavali oli tutkintovankeudessa Kesareassa, lienee Luukas kerännyt tietoja Jeesuksen vaiheista ja seurakunnan alkutaipaleelta, ja kun Paavali vietiin Roomaan, seurasi Luukas mukana.

Ennen vertauksia Jumalan valtakunnasta myös Luukas esittää tilannekatsauksia vertauksien muodossa:

Mielenmuutoksen tarve, Lk 5:27-32, kts. Mt 9:9-13, Mark 2:13

Yljän ystävät, Lk 5:33-35, kts. Mt 9:14-15, Mark 2:19-20

Vanuttamaton paikkakangas ja uudet viinileilit, Lk 5:36-39, см. Mt 9:16-17, Mark 2:21-22

Näkövammaiset avustajat, Lk 6:39-42, (vain Luukkaalla)

Lapset torilla Lk 7:31-35, vrt. Mt 11:16-19.

Kaksi velallista eli kuka rakastaa enemmän, kts. Lk 7:36-50. (vain Luukkaalla)

Mielenmuutoksen tarve, Lk 5:27-32

Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. Ja Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan; ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan. Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa (iatrou), vaan sairaat (oi kakos). En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita (dikaious), vaan syntisiä (amartolous) mielenmuutokseen (eis metánoian)." (Lk 5:27-32)

 

Kaksi velallista, Lk 7:41-43

Sitten tulee tärkeä kysymys siitä, kuka rakastaa enemmän. Kysymys kahdesta velallisesta tuodaan esille osana kertomuksessa, jossa yksi syntinen pitää toista syntistä "syntisenä naisena", kts. Lk 7:36-50, (vain Luukkaalla)

"Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Ja kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän (τις ουν αυτων ειπε πλειον αυτον αγαπησει)?"
Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit". (Lk 7:41-43)

Jeesuksen vertauksia Jumalan valtakunnasta Luukas esittää seuraavasti:

Kylväjä, Lk 8:4-15

Lamppu ja lampunjalka, Lk 8:16-18, vrt Mt 5:14-16, Mark 4:21-23

Laupias samarialainen, Lk 10:25-37, (vain Luukkaalla)

Opetus Pyhän Hengen saamisesta, Lk 11:5-13, (vain Luukkaalla)

Voitettu valtakunta, Lk 11:14-23, vrt Mt 12:24 ja Mark 3:22-27)

Äkkirikas mies, Lk 12:16-21, (vain Luukkaalla)

Isännän paluuta odottava orja, Lk 12:35-48, vert. Mt 24:42-51)

Hedelmättömän viikunapuun jatkoaika, Lk 13:6-9, (vain Luukkaalla)

Nöyryytetty juhlavieras, Lk 14:7-11 (vain Luukkaalla)

Neuvo kutsujen järjestäjälle, Lk 14:12-14, (vain Luukkaalla)

Vastahakoiset juhlille kutsutut, Lk 14:15-24, (vain Luukkaalla)

Vähävarainen rakentaja, 14:28-30, (vain Luukkaalla)
Kuninkaan sotasuunnitelmat, Lk 14:31-35, (vain Luukkaalla)

Makunsa menettänyt suola, Lk 14:34-35, vrt Matt 5:13, Mark 9:50

Ilo lampaan löytämisestä Lk 15:4-7, (Matteuksella samankaltainen vertaus)

Ilo rahan löytämisestä Lk 15:8-10, (vain Luukkaalla)

Ilo kuolleen pojan paluusta Lk 15:11-32 (vain Luukkaalla)

Isäntä ja epärehellinen taloudenhoitaja, Lk 16:1-16, (vain Luukkaalla)

Rikas mies ja Lasarus, Lk 16:19-31, (vain Luukkaalla)

Jumalaton tuomari ja peräänantamaton leskivaimo, Lk 18:1-8, (vain Luukkaalla)

Fariseus ja publikaani pyhäkössä, Lk 18:9-14, vert. Mt 25:14-30

Lapset vertauskuvana Jumalan valtakunnasta, Lk 18:15-17, vert. Mt 19:13-15, Mark 10:13-16)

Kymmenen leiviskää kullekin, Lk 19:11-27, (vain Luukkaalla)

Viinitarhan omistaja ja sen vuokraajat, Lk 20:9-19, vrt. Mt 21:33-46, Mark 12:1-12.

Viikunapuu keväällä, Lk 21:29-33, Mt 24:32-35, Mark 13:28-31.

Luukkaalla on monta vertausta, joita muut evankelistat eivät esitä. Luukkaan esittämät vertaukset on pääsääntöisesti ymmärretty väärin. Vertaus "Laupiaasta samarialaisesta" on malliesimerkki siitä, miten kirkonmiehet ja muut kristinuskon vihamiehet tulkitsevat Raamattua. Ei laupias samarialainen juossut roistojen perään tarjoamaan heille sosiaaliturvaa, vaan ryhtyi pelastamaan roistojen käsiin joutunutta tavallista kansalaista.

Laupias samarialainen, kts Lk 10:25-37

Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää". Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni (και τις εστιν μου πλησιον)?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin". (Lk 10:25-37)

Ilo kadonneen lampaan ja kadonneen rahan löytämisestä. Lk 15:1-10

Raamatussa yksi usein toistuva aihe koskee isää, jolla on kaksi poikaa. Vanhan Liiton sääntöjen mukaan vanhimman pojan kuului saada suurin osa omaisuudesta, mutta joskus kävi niin, että etusija annettiinkin nuorimmalle. Korostetusti tämä tulee ilmi Jeesuksen vertauksessa "tuhlaajapojasta", jonka tärkeyttä korostetaan kahdella pienellä vertauksella kadonneen lampaan ja kadonneen rahan löytymisen aiheuttamasta ilosta:

Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan". Niin hän puhui heille tämän vertauksen (την παραβολην ταυτην) sanoen: "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä (μετανοουντι), kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät mielenmuutosta tarvitse (ου χρειαν εχουσιν μετανοιας). Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä (επι ενι αμαρτωλω μετανοουντι )." (Lk 15:1-10)

Tuhlaajapoika, Lk 15:11-32

Tässä kertomuksessa vanhempi poika saa kyllä hänelle luvatun maan, mutta mielenmuutokseen tullut ja uuden elämänsä Jumalan armolle perustanut nuorempi veli ("tuhlaajapoika", venäjäksi jopa "bludnyi syn") perii taivaallisen kirkkauden ja kunnian.

Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi orjilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon (ανεζησεν), hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden orjista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon (ανεζησεν), hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'" (Lk 15:11-32)

Isäntä ja epärehellinen taloudenhoitaja Lk 16:1-6

Jumalan valtakunnan ongelmana ovat olleet sen pastorit, jotka julistavat synninpäästöä ihmisille, jotka eivät ole muuttaneet mieltään eivätkä edes tunnustautuvat Jeesuksen seuraajiksi. Kun nyt on kulunut kohta kaksi tuhatta vuotta tämän vertauksen esittämisestä, on aika ihmetellä, kuinka hyvin Jeesus vertauksen pappien uskottomuudesta ennakolta esitti:


Ja hän puhui myös opetuslapsilleen (ελεγεν δε και προς τους μαθητας αυτου): "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija (ανθρωπος τις ην πλουσιος ος ειχεν οικονομον), ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa (και ουτος διεβληθη αυτω ως διασκορπιζων τα υπαρχοντα αυτου). 16:2 Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle (και φωνησας αυτον ειπεν αυτω): 'Mitä minä kuulenkaan sinusta (τι τουτο ακουω περι σου)? Tee tili huoneenhallituksestasi (αποδος τον λογον της οικονομιας σου); sillä sinä et voi enää minun huonettani hallita (ου γαρ δυνηση ετι οικονομειν).' 16:3 Niin huoneenhaltija sanoi mielessään (ειπεν δε εν εαυτω ο οικονομος): 'Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen (τι ποιησω οτι ο κυριος μου αφαιρειται την οικονομιαν απ εμου)? Kaivaa minä en jaksa, kerjuuta häpeän (σκαπτειν ουκ ισχυω επαιτειν αισχυνομαι). 16:4 Minä tiedän, mitä teen (εγνων τι ποιησω), että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta (ινα οταν μετασταθω της οικονομιας δεξωνται με εις τους οικους αυτων).' 16:5 Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista yksitellen ja sanoi ensimmäiselle (και προσκαλεσαμενος ενα εκαστον των χρεωφειλετων του κυριου εαυτου ελεγεν τω πρωτω): 'Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni (ποσον οφειλεις τω κυριω μου)?' 16:6 Tämä sanoi (ο δε ειπεν): 'Sata astiaa öljyä (εκατον βατους ελαιου)'. Niin hän sanoi hänelle (και ειπεν αυτω): 'Ota velkakirjasi (δεξαι σου το γραμμα), istu ja kirjoita pian viisikymmentä (και καθισας ταχεως γραψον πεντηκοντα)'. 16:7 Sitten hän sanoi toiselle (επειτα ετερω ειπεν): 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa (συ δε ποσον οφειλεις)?' Tämä sanoi (ο δε ειπεν): 'Sata tynnyriä nisuja (εκατον κορους σιτου)'. Ja hänelle hän sanoi (και λεγει αυτω): 'Ota velkakirjasi ja kirjoita kahdeksankymmentä (δεξαι σου το γραμμα και γραψον ογδοηκοντα)'. 16:8 Ja herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä (και επηνεσεν ο κυριος τον οικονομον της αδικιας), että hän oli menetellyt ovelasti (οτι φρονιμως εποιησεν). Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset (οτι οι υιοι του αιωνος τουτου φρονιμωτεροι υπερ τους υιους του φωτος εις την γενεαν την εαυτων εισιν). 16:9 Ja minä sanon teille (καγω υμιν λεγω): tehkää itsellenne ystäviä väärällä mammonalla (ποιησατε εαυτοις ποιησατε φιλους εκ του μαμωνα της αδικιας), että he, kun joudutte lähtemään, teidät otettaisiin iäisiin majoihin (ινα οταν εκλιπητε δεξωνται υμας εις τας αιωνιους σκηνας). 16:10 Joka vähimmässä on uskollinen (ο πιστος εν ελαχιστω), on paljossakin uskollinen (και εν πολλω πιστος εστιν), ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä (και ο εν ελαχιστω αδικος και εν πολλω αδικος εστιν). 16:11 Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa (ει ουν εν τω αδικω μαμωνα πιστοι ουκ εγενεσθε), kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on (το αληθινον τις υμιν πιστευσει)? 16:12 Ja jos ette ole olleet uskolliset siinä, mikä on toisen omaa (και ει εν τω αλλοτριω πιστοι ουκ εγενεσθε), kuka teille antaa sitä, mikä teidän omaanne on (το υμετερον τις υμιν δωσει)? 16:13 Ei talonväestä kukaan voi palvella kahta herraa (ουδεις οικετης δυναται δυσι κυριοις δουλευειν); sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava (η γαρ τον ενα μισησει και τον ετερον αγαπησει), taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva (η ενος ανθεξεται και του ετερου καταφρονησει). Ette voi olla Jumalan ja mammonan orjia (ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμωνα)." (Lk 16:1-13)

Lasarus ja rikas mies. Lk 16:19-31

Tässä on vertaus, jonka pitäisi auttaa meitä näkemään asiat ajoissa sellaisena kun ne ovat. Jos emme pysty tässä ajassa rakastamaan lähimmäistä, ei myöhemmin tullut viisaus auta.


Oli rikas mies (ανθρωπος δε τις ην πλουσιος), joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin (και ενεδιδυσκετο πορφυραν και βυσσον) ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti (ευφραινομενος καθ ημεραν λαμπρως). 16:20 Mutta eräs köyhä, jonka nimi oli Lasarus (πτωχος δε τις ην ονοματι λαζαρος), oli heitetty hänen ovensa eteen täynnä paiseita (ος εβεβλητο προς τον πυλωνα αυτου ηλκωμενος) 16:21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla (και επιθυμων χορτασθηναι απο των ψιχιων), jotka putosivat rikkaan pöydältä (των πιπτοντων απο της τραπεζης του πλουσιου). Ja koiratkin tulivat (αλλα και οι κυνες ερχομενοι) ja nuolivat hänen paiseitansa (απελειχον τα ελκη αυτου). 16:22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli (εγενετο δε αποθανειν τον πτωχον), ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan (και απενεχθηναι αυτον υπο των αγγελων εις τον κολπον του αβρααμ). Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin (απεθανεν δε και ο πλουσιος και εταφη). 16:23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa (και εν τω αδη επαρας τους οφθαλμους αυτου), vaivoissa ollessaan (υπαρχων εν βασανοις), näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan (ορα τον αβρααμ απο μακροθεν και λαζαρον εν τοις κολποις αυτου). 16:24 Ja hän huusi sanoen (και αυτος φωνησας ειπεν): 'Isä Aabraham, armahda minua (πατερ αβρααμ ελεησον με) ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen (και πεμψον λαζαρον ινα βαψη το ακρον του δακτυλου αυτου υδατος) ja jäähdyttämään minun kieltäni (και καταψυξη την γλωσσαν μου), sillä minulla on kova tuska tässä liekissä (οτι οδυνωμαι εν τη φλογι ταυτη)!' 16:25 Mutta Aabraham sanoi (ειπεν δε αβρααμ): 'Poikani (τεκνον), muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi (μνησθητι οτι απελαβες συ τα αγαθα σου εν τη ζωη σου), ja Lasarus samoin sai pahaa (και λαζαρος ομοιως τα κακα); mutta nyt hän saa lohdutusta (νυν δε οδε παρακαλειται), sinä taas kärsit tuskaa (συ δε οδυνασαι). 16:26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa (αι επι πασιν τουτοις μεταξυ ημων και υμων χασμα μεγα εστηρικται), että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne (οπως οι θελοντες διαβηναι εντευθεν προς υμας), eivät voisi (μη δυνωνται), eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme (μηδε οι εκειθεν προς ημας διαπερωσιν).' 16:27 Hän sanoi (ειπεν δε): 'Niin minä siis pyydän sinua, isä (ερωτω ουν σε πατερ), että lähetät hänet isäni taloon (ινα πεμψης αυτον εις τον οικον του πατρος μου) 16:28 - sillä minulla on viisi veljeä (εχω γαρ πεντε αδελφους) - todistamaan heille (οπως διαμαρτυρηται αυτοις), etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan (ινα μη και αυτοι ελθωσιν εις τον τοπον τουτον της βασανου)'. 16:29 Aabraham sanoi hänelle (λεγει αυτω αβρααμ): 'Heillä on Mooses ja profeetat (εχουσιν μωσεα και τους προφητας); kuulkoot niitä (ακουσατωσαν αυτων)'. 16:30 Niin hän sanoi (ο δε ειπεν): 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he muuttaisivat mielensä (ουχι πατερ αβρααμ αλλ εαν τις απο νεκρων πορευθη προς αυτους μετανοησουσιν)'. 16:31 Mutta Aabraham sanoi hänelle (ειπεν δε αυτω): 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja (ει μωσεως και των προφητων ουκ ακουουσιν), niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös (ουδε εαν τις εκ νεκρων αναστη πεισθησονται)'."

Lesken oikeuden puolustaja, Lk 18:1-8

Tällä vertauksella korostetaan kahta asiaa: Jos maailma tekee sinulle väärin - ja väärin se tekee aina sille, joka on heikoin - ei siltä suunnalta tule oikeutta oikeuden tähden, vaan painostamalla. Mutta sitä enemmän tulee apu tulee Jumalalta, kun sitä uskossa ja Herran Jeesuksen nimessä pyydetään. Mutta tässä on ongelma: vaikka tämän maailmanajan ihmiset ovat kylläkin toivottomassa tilassa nyt, kun Herran tulo on lähellä, mutta ilman uskoa he eivät voi avunpyyntöineen lähestyä Jumalaa, eivätkä tiedä, että jokainen ihminen voi lähestyä häntä vain tunnustamalla Jeesuksen Herruuden.

Ja hän puhui heille myös vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä (ελεγεν δε και παραβολην αυτοις προς το δειν παντοτε προσευχεσθαι και μη εκκακειν).
18:2 Hän sanoi (λεγων): "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä (κριτης τις ην εν τινι πολει τον θεον μη φοβουμενος και ανθρωπον μη εντρεπομενος). 18:3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo (χηρα δε ην εν τη πολει εκεινη), joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan (και ηρχετο προς αυτον λεγουσα εκδικησον με απο του αντιδικου μου)'. 18:4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut (και ουκ ηθελησεν επι χρονον). Vaan sitten hän sanoi mielessään (μετα δε ταυτα ειπεν εν εαυτω): 'Vaikka en pelkää Jumalaa ja ihmisiä en häpeä (ει και τον θεον ου φοβουμαι και ανθρωπον ουκ εντρεπομαι), 18:5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa (δια γε το παρεχειν μοι κοπον την χηραν ταυτην), minä autan hänet oikeuteensa (εκδικησω αυτην), ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni (ινα μη εις τελος ερχομενη υπωπιαζη με)'." 18:6 Niin Herra sanoi (ειπεν δε ο κυριος): "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo (ακουσατε τι ο κριτης της αδικιας λεγει)! 18:7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa (ο δε θεος ου μη ποιησει την εκδικησιν των εκλεκτων αυτου), jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat (των βοωντων προς αυτον ημερας και νυκτος), ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa (και μακροθυμων επ αυτοις)?
18:8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian (λεγω υμιν οτι ποιησει την εκδικησιν αυτων εν ταχει). Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä (πλην ο υιος του ανθρωπου ελθων αρα ευρησει την πιστιν επι της γης)?" (Lk 18:1-8)

Fariseus ja publikaani pyhäkössä

Kertomus kahdesta rukoilijasta ei näytä vertaukselta, sillä teeskentelijöitä on jopa enemmän, kuin kilvoittelijoita. Asia kuitenkin varmistuu, kun viimeisessä jakeessa paljastetaan Jumalan lahjomaton periaate:


Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen (την παραβολην ταυτην): 18:10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 18:11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. 18:12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' 18:13 Ja publikaani seisoi taaempana eikä tahtonut edes silmiään taivasta kohti nostaa (και ο τελωνης μακροθεν εστως ουκ ηθελεν ουδε τους οφθαλμους εις τον ουρανον επαραι), vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen (ο θεος ιλασθητι μοι τω αμαρτωλω)'. 18:14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan (οτι πας ο υψων εαυτον ταπεινωθησεται), mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään (ο δε ταπεινων εαυτον υψωθησεται)." (Lk 18:9-14)

Lapset vertauskuvina Taivasten valtakunnasta

Kirkollisissa piireissä puhutaan periytyvästä synnistä, perisynnistä. Jeesus kuitenkin julistaa, että Jumalan valtakunta on lasten kaltainen. Ajatelkaa itse: Lapsi luottaa isäänsä, niin kuin Jumalan lapsi Jumalaan. No, ehkäpä ne kirkon miehet eivät luota.

Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia (προσεφερον δε αυτω και τα βρεφη), että hän koskisi heihin (ινα αυτων απτηται); mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat heitä (ιδοντες δε οι μαθηται επετιμησαν αυτοις). 18:16 Mutta Jeesus kutsui ne tykönsä ja sanoi (ο δε ιησους προσκαλεσαμενος αυτα ειπεν): "Sallikaa lasten tulla minun tyköni (αφετε τα παιδια ερχεσθαι προς με) älkääkä estäkö heitä (και μη κωλυετε αυτα), sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta (των γαρ τοιουτων εστιν η βασιλεια του θεου). 18:17 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi (ος εαν μη δεξηται την βασιλειαν του θεου ως παιδιον), se ei pääse sinne sisälle (ου μη εισελθη εις αυτην)." (Lk 18:15-17)

Kristittynä maailmassa Lk 19:11-27

Jeesus oli tulossa Jerikon suunnalta Jerusalemiin, ja ihmiset luulivat, että nyt hän vihdoinkin perustaa heidän kaipaamansa Jumalan valtakunnan. Mutta Herralla oli muita suunnitelmia. Hänen tehtävänään oli sovittaa ihmisten synnit, sillä ilman syntien sovitusta kukaan ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Syntien sovituksen jälkeen sovituksen sanaa oli saarnattava kaikille maailman kansoille, ja vasta kun se on tehty, hän tulisi takaisin, ja ottaisi vallan ohjakset käsiinsä. Nyt oltiin vasta tehtävänjakovaiheessa, kun Jeesus sanoo:

Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan (ανθρωπος τις ευγενης επορευθη εις χωραν μακραν) saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen (λαβειν εαυτω βασιλειαν και υποστρεψαι). 19:13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen orjaansa (καλεσας δε δεκα δουλους εαυτου), antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille (εδωκεν αυτοις δεκα μνας και ειπεν προς αυτους): "Asioikaa näillä, kunnes minä tulen (πραγματευσασθε εως ερχομαι)". 19:14 Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä (οι δε πολιται αυτου εμισουν αυτον) ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan (και απεστειλαν πρεσβειαν οπισω αυτου λεγοντες): "Emme tahdo tätä kuninkaaksemme (ου θελομεν τουτον βασιλευσαι εφ ημας)". 19:15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne orjat (και εγενετο εν τω επανελθειν αυτον λαβοντα την βασιλειαν και ειπεν φωνηθηναι αυτω τους δουλους τουτους), joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut (οις εδωκεν το αργυριον ινα γνω τις τι διεπραγματευσατο). 19:16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi (παρεγενετο δε ο πρωτος λεγων): "Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää (κυριε η μνα σου προσειργασατο δεκα μνας)". 19:17 Ja hän sanoi hänelle (και ειπεν αυτω): "Hyvä on, sinä hyvä orja (ευ αγαθε δουλε); koska vähimmässä olet ollut uskollinen (οτι εν ελαχιστω πιστος εγενου), niin saat vallita kymmentä kaupunkia (ισθι εξουσιαν εχων επανω δεκα πολεων)". 19:18 Ja toinen tuli ja sanoi (και ηλθεν ο δευτερος λεγων): "Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää (κυριε η μνα σου εποιησεν πεντε μνας)". 19:19 Niin hän sanoi tällekin (ειπεν δε και τουτω): "Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia (και σου γινου επανω πεντε πολεων)". 19:20 Vielä tuli yksi ja sanoi (και ετερος ηλθεν λεγων): "Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa (κυριε ιδου η μνα σου ην ειχον αποκειμενην εν σουδαριω). 19:21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt (εφοβουμην γαρ σε οτι ανθρωπος αυστηρος ει αιρεις ο ουκ εθηκας και θεριζεις ο ουκ εσπειρας)." 19:22 Ja hän sanoi hänelle (λεγει δε αυτω): "Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha orja (εκ του στοματος σου κρινω σε πονηρε δουλε). Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi (ηδεις οτι εγω ανθρωπος αυστηρος ειμι), joka otan, mitä en ole talteen pannut (αιρων ο ουκ εθηκα), ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt (και θεριζων ο ουκ εσπειρα); 19:23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään (και διατι ουκ εδωκας το αργυριον μου επι την τραπεζαν), että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen (και εγω ελθων συν τοκω αν επραξα αυτο)?" 19:24 Ja hän sanoi vieressä seisoville (και τοις παρεστωσιν ειπεν): "Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää (αρατε απ αυτου την μναν και δοτε τω τας δεκα μνας εχοντι)". 19:25 Niin he sanoivat hänelle (και ειπον αυτω): "Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää (κυριε εχει δεκα μνας)". 19:26 "Minä sanon teille, että (λεγω γαρ υμιν οτι) jokaiselle, jolla on, annetaan (παντι τω εχοντι δοθησεται); mutta jolla ei ole (απο δε του μη εχοντος), siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on (και ο εχει αρθησεται απ αυτου). 19:27 Mutta ne viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa (πλην τους εχθρους μου εκεινους τους μη θελησαντας με βασιλευσαι επ αυτους), tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni (αγαγετε ωδε και κατασφαξατε εμπροσθεν μου)." (Kts. Lk 19:12-27)

Viikunapuu lopun ajan merkkinä, Lk 21:29-33

Jeesuksen kerran kiroama viikunapuu on tärkeä merkki Jumalan sapattivuoden tulosta, sillä viikunapuu on Israelin symboli. Liian ruusuisia unelmia ei nykyisen sukupolven kannata elätellä, sillä tämän aikakauden loppu ennen uuden alkamista on vaikea ei pelkästään Israelille, vaan koko maailmalle:

Ja hän puhui heille vertauksen (και ειπεν παραβολην αυτοις): "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita (ιδετε την συκην και παντα τα δενδρα). 21:30 Kun ne jo puhkeavat lehteen (οταν προβαλωσιν), niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte (ηδη βλεποντες αφ εαυτων γινωσκετε), että kesä jo on lähellä (οτι ηδη εγγυς το θερος εστιν). 21:31 Samoin te myös (ουτως και υμεις), kun näette tämän tapahtuvan, tajutkaa (οταν ιδητε ταυτα γινομενα γινωσκετε), että Jumalan valtakunta on lähellä (οτι εγγυς εστιν η βασιλεια του θεου). 21:32 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): tämä sukupolvi ei katoa (ου μη παρελθη η γενεα αυτη), ennenkuin kaikki tapahtuu (εως αν παντα γενηται). 21:33 Taivas ja maa katoavat (ο ουρανος και η γη παρελευσονται), mutta minun sanani eivät katoa (οι δε λογοι μου ου μη παρελθωσιν). 21:34 Mutta pitäkää vaari itsestänne (προσεχετε δε εαυτοις), ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet (μηποτε βαρυνθωσιν υμων αι καρδιαι εν κραιπαλη και μεθη και μεριμναις βιωτικαις), niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta (και αιφνιδιος εφ υμας επιστη η ημερα εκεινη) 21:35 niinkuin paula (ως παγις); sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat (γαρ επελευσεται επι παντας τους καθημενους επι προσωπον πασης της γης). 21:36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa (αγρυπνειτε ουν εν παντι καιρω δεομενοι), että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on (ινα καταξιωθητε εκφυγειν ταυτα παντα τα μελλοντα γινεσθαι), ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä (και σταθηναι εμπροσθεν του υιου του ανθρωπου)." (Lk 21:29-33)

Raamattu ei ole mikään systemaattisen teologian oppikirja. Se on enemmän. Vertauksissa esitetään tieto Jumalan valtakunnan kehitysvaiheista pienestä alusta aina lopulliseen toteutumiseen asti, niin että se, joka tuntee vertaukset voi kuin kalenterista katsoa, missä vaiheessa Jumalan suunnitelmaa milloinkin mennään. Tämän suunnitelman runko on kätketty jo Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23 esitettyyn Jumalan kalenteriin, jonka historiallinen tausta on niissä teoissa, jotka tapahtuivat Mooseksen aikana silloin, kun Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta noin vuonna 1550 eKr.

Kalenteri alkaa Israelin vapautuksella Egyptistä, joka tapahtui sinä yönä kun jokainen perhe oli uhrannut virheettömän karitsan puolestaan syntiuhriksi. Tämän pääsiäiseksi kutsutun uhritoimituksen lisäksi vuosittain vietettäväksi määrätään seitsemän ylimääräistä sapattia. Kolmannen Mooseksen Kirjan 23. luvun mukaan vuosittain vietettäväksi määrätään pääsiäisuhrin jälkeen vietettävät Happamattoman leivän päivät, ja uutislyhteen heilutus ja siitä laskien viidenkymmenen vuorokauden kuluttua vietettävä Helluntai sekä syksyn juhlakauden aikana vietettävät pasuunansoiton päivä, sovituspäivä sekä lehtimajan juhla. Näillä juhlapäivillä on paitsi historiallinen myös profeetallinen merkitys, jonka toteutumista me tässä seuraamme. Vuosittain toistuvista juhlista kevään ja kesän juhlat ovat jo saaneet täyttymyksensä, mutta muutamat näistä esikuvallisista juhlista on vielä täyttymättä. Pasuunansoiton päivä on vertauskuva kuolleitten ylösnousemuksesta, Sovituspäivä Jumalan Kaikkivaltiaan eteen tuodun Karitsan morsiamen kruunajaistilaisuudesta ja maan kansakuntien tuomiosta ja Lehtimajan juhla on vertauskuva Jumalan valtakunnasta maan päällä.

Jumalan kalenteri on siitä erikoinen, että siinä otetaan lukuun vain se aika, jonka kuluessa Hän on Israelin kuninkaana. Jos tätä periaatetta ei huomioida, eivät Raamatun vuosiluvut täsmää. Mutta kun laskuista vähennetään ne vuodet, jotka Israel oli naapurikansojen miehittämänä, alkavat vuosiluvutkin täsmätä. Suuremman luokan katkoksen Israelin kalenteriin aiheuttavat "pakanain ajat", jotka alkoivat Israelin menetettyä itsenäisyytensä. Vanhan Testamentin profeetoista erityisesti Daniel selostaa sitä aikaa, jolloin muut kansat hallitsevat Israelia; hän jopa kirjoittaa pakanakansojen aikoja koskevat tekstinsä aramean, sen ajan ei-juutalaisten kansojen diplomaattikielellä. Kansojen (kr. etni, sanasta etnos) ajat päättyvät vasta, kun Israelin jäännös Suuren Vaivan Ajan jälkeen katsoo häneen, jonka he ovat lävistäneet.

Muiden kansojen aikojen merkityksestä juutalaisten elämään Jeesus kertoi juuri ennen ristille naulitsemistaan näin:

Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva kansojen tallattavana, kunnes kansojen ajat täyttyvät (αχρι πληρωθωσιν καιροι εθνων). (Lk 21:20-24)

Vangeiksi vieminen tapahtui vuonna 70 ja Jerusalemista tuli jälleen pääkaupunki vuonna 1968, mutta vieläkin kaupungin statusta pidetään kiistanalaisena. Suuren välienselvittelyn siemenet on taas kylvetty ja samalla on petetty paljon ihmisiä luulemaan, että tämä olisi se asia, joka lopettaisi pakanain ajat. Jerusalemista tulee kyllä pääkaupunki, mutta se on silloin Uusi Jerusalem, ja mikä tärkeintä, vasta sitten kun sen kuningas on Jeesus, Jumalan Voideltu.

 

Sivulle 04: Kuka hän on?

##A04 lokakuu fi eu04, 20 sivua, 2018-10-13

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A4

 

 

Kuka hän on

 

Kaikilla evankelistoilla on oma profiilinsa. Matteus esittää Jeesuksen kuninkaana, Markus Jumalan kärsivänä orjana, Luukas ihmisen poikana ja Johannes Jumalan poikana. Siitä syntyy myös tärkein kysymys, kuka sen tunnustaa.

Johanneksen evankeliumia rytmittää Jeesuksen toiminta Jumalan määräämien juhlapäivien - sapatin, pääsiäisen, helluntain ja lehtimajan juhlan antamissa kehyksissä. Keskeinen aihe Johanneksen evankeliumissa on kysymys siitä, kuka Jeesus on, sekä siihen liittyvät kysymykset: todistus, usko, uskon tunnustaminen, Jumalan valtakunta, Pyhä Henki, uudestisyntyminen, Jumalan tunteminen, ja iankaikkinen elämä.

Johannes aloittaa kertomuksensa selvittämällä Jeesuksen iankaikkisia taustoja:

Alussa oli Sana (εν αρχη ην ο λογος), ja Sana oli Jumalan tykφnä (και ο λογος ην προς τον θεον), ja Sana oli Jumala (και θεος ην ο λογος). 1:2 Hδn oli alussa Jumalan tykönä (ουτος ην εν αρχη προς τον θεον). 1:3 Kaikki on tullut hδnen kauttaan (παντα δι αυτου εγενετο), ja ilman hδntä ei ole tullut mitään, mikä tullut on (και χωρις αυτου εγενετο ουδε εν ο γεγονεν). 1:4 Hδnessä oli elämä (εν αυτω ζωη ην), ja elδmä (και η ζωη) oli ihmisten valkeus (ην το φως των ανθρωπων). 1:5 Ja valkeus loistaa pimeydessδ (και το φως εν τη σκοτια φαινει), ja pimeys ei sitδ käsittänyt (και η σκοτια αυτο ου κατελαβεν). (Joh 1:1-5)

Tämän jälkeen Johannes kertoo siitä todistuksesta, jonka Johannes Kastaja Jeesuksesta antoi, ja kuinka ihmiset hänen todistuksensa ottivat vastaan:

Oli mies (εγενετο ανθρωπος), Jumalan lähettämä (απεσταλμενος παρα θεου); hänen nimensä oli Johannes (ονομα αυτω ιωαννης). Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta (ουτος ηλθεν εις μαρτυριαν ινα μαρτυρηση περι του φωτος), ettδ kaikki uskoisivat hänen kauttansa (ινα παντες πιστευσωσιν δι αυτου). Ei hδn ollut se valkeus (ουκ ην εκεινος το φως), mutta hδn tuli valkeudesta todistamaan (αλλ ινα μαρτυρηση περι του φωτος). Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. 1:10 Maailmassa hδn oli (εν τω κοσμω ην), ja maailma on tullut hδnen kauttaan (και ο κοσμος δι αυτου εγενετο), ja maailma (και ο κοσμος) ei hδntä tuntenut (αυτον ουκ εγνω). 1:11 Hδn tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh 1:9-11)

Jeesuksen maailmaan tulon tarkoitus oli, että ihmiset syntyisivät Jumalan Hengestä, ja tulisivat Jumalan lapsiksi:

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan (οσοι δε ελαβον αυτον), hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi (εδωκεν αυτοις εξουσιαν τεκνα θεου γενεσθαι), niille, jotka uskovat hänen nimeensä (τοις πιστευουσιν εις το ονομα αυτου), 1:13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta (οι ουκ εξ αιματων ουδε εκ θεληματος σαρκος ουδε εκ θεληματος ανδρος), vaan Jumalasta (αλλ εκ θεου εγεννηθησαν). (Joh 1:12-13)

Jumala on Henki ja hänen lapsiaan voivat olla vain ne, jotka ovat syntyneet hänen Hengestään. Puhutaan uudestisyntymisestä, Pyhän Hengen saamisesta, meistä Jumalan Hengen asuntona tai käytetään sellaisia ilmaisuja kuin "Kristus meissä", Hengessä vaeltaminen jne, mutta kaikilla näillä keinoilla selostetaan samaa asiaa, meidän syntymistämme ja elämistämme Jumalan lapsina.

Johanneksen ensimmäisessä luvussa on niin paljon asiaa, että on hyvä tietää eräs Raamatun lukemisen tärkeistä periaatteista: Ensimmäisellä kerralla ymmärrät siitä jotakin, ja jos sitä elämässäsi toteutat, opit toisella lukukerralla samasta tekstistä lisää, ja näin aina loppumattomiin. Seuraava lausekin on helpompi ymmärtää, jos muistat, että Johannes esittelee Jeesuksen Jumalan poikana:

Ja Sana tuli lihaksi (και ο λογος σαρξ εγενετο) ja asui meidän keskellämme (και εσκηνωσεν εν ημιν), ja me katselimme hδnen kunniaansa (και εθεασαμεθα την δοξαν αυτου), senkaltaista kunniaa, kuin ainosyntyisellδ Pojalla on Isältä (δοξαν ως μονογενους παρα πατρος); ja hδn oli täynnä armoa ja totuutta (πληρης χαριτος και αληθειας). (Joh 1:14)

Kreikkalaisen tekstin sanat "e'skinisen", asui, juuri on "skinija", telttamaja, joka viittaa Vanhan Liiton telttatemppeliin. Jeesuksen ruumis oli siis temppeli, jossa Jumalan Henki asui. Tämä maja, kuten telttatemppelin kullalla sisustettu pimeä huone Vanhan Liiton aikana, tällä kertaa tosin vain savimaja, suojeli ihmistä Jumalan kunnian välittömiltä vaikutuksilta. Jos tätä majaa ei olisi ollut, Jeesukselle ominainen Jumalan kunnia olisi tappanut syntisen ihmisen siihen paikkaan.

Johannes jatkaa Johannes Kastajan todistuksella:

Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen (ιωαννης μαρτυρει περι αυτου και κεκραγεν λεγων): "Tδmä on se, josta minä sanoin (ουτος ην ον ειπον): se, joka minun jδlkeeni tulee (ο οπισω μου ερχομενος), on tullut minun edellδni (εμπροσθεν μου γεγονεν), sillδ hän on ollut ennen kuin minä (οτι πρωτος μου ην)." (Joh 1:15)

Ja Johannes julistaa:

Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet (και εκ του πληρωματος αυτου ημεις παντες ελαβομεν), ja armoa armon päälle (και χαριν αντι χαριτος). Sillä laki on annettu Mooseksen kautta (οτι ο νομος δια μωσεως εδοθη); armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta (η χαρις και η αληθεια δια ιησου χριστου εγενετο). Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nδhnyt (θεον ουδεις εωρακεν πωποτε); ainokainen Poika (ο μονογενης υιος), joka on Isδn helmassa, on hänet ilmoittanut (ο ων εις τον κολπον του πατρος εκεινος εξηγησατο). (Joh 1:16-18).

Johannes ei mainitse evankeliumissaan omaa nimeään, mutta muut evankelistat kertovat hänen olleen Sebedeuksen poika, kuten myös veljensä Jaakob, jotka Jeesus valitsi Galilean kalastajien joukosta lähettiläikseen. Molemmat Sebedeuksen pojat kuuluivat Pietarin ohella Jeesuksen lähimpiin opetuslapsiin. Jaakobin tappoi kuningas Herodes ja Johannes itse vietiin Efeson lähistöllä olevalle Patmoksen saarelle.

Johannekselta on Raamatussa viisi kirjaa: Johanneksen evankeliumi, kolme kirjettä Jeesuksen seuraajille, ja Ilmestyskirja eli Apokalypsis tämän aikakauden viimeisistä päivistä. Ilmestyskirja on Johanneksen kirjoittama, mutta se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Johannes sai ollessaan karkoitettuna Patmoksen saarelle.

Kun Johannes oli kastanut Jeesuksen, kutsui Jeesus seuraavana päivän seuraajakseen nimeltä mainitsemattoman henkilön, joka todennäköisesti oli Johannes itse, ja Andreaan, joka haki veljensä Pietarin, kutsui hän seuraavana päivänä vielä Filippuksen, joka haki Natanaelin, oli kolmantena päivänä häät. Johannes luettelee päivät tarkkaan, sillä Häät kolmantena päivänä on symboli Kristuksen ja hänen morsiamensa häistä:

Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa (και τη ημερα τη τριτη γαμος εγενετο εν κανα της γαλιλαιας), ja Jeesuksen äiti oli siellä (και ην η μητηρ του ιησου εκει). 2:2 Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin (εκληθη δε και ο ιησους και οι μαθηται αυτου εις τον γαμον). (Joh 2:1-2)

Israelissa oli totuttu siihen, että Jumalan miehet tekivät jonkin yliluonnollisen teon, jolla he todistivat olevansa Jumalan profeettoja, ja ikään kuin tahtomattaan Jeesus joutui tekemään sellaisen Galilean Kaanassa.

Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä". Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle". Ja he veivät. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut - mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen - kutsui edeskäypä yljän ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti." Tämän ensimmäisen tunnustekonsa (ταυτην εποιησεν την αρχην των σημειων) Jeesus teki Galilean Kaanassa ja osoitti kunniansa (και εφανερωσεν την δοξαν αυτου); ja hδnen opetuslapsensa uskoivat häneen (και επιστευσαν εις αυτον οι μαθηται αυτου). (Joh 2:7-11)

Jeesuksen tekemä tunnusteko on vertauskuvallinen. Vesi on vertauskuva biologisesta elämästä (kr. bios), ja viini hengellisestä elämästä (kr. zoi). Kohta tämän jälkeen Jeesus meni pääsiäisjuhlille Jerusalemiin ja teki aivan toisenlaisen tunnusteon, joka kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun Jumalan kunnia tulee Jumalan temppeliin:

Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: "Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi." Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut". (Joh 2:13-17)

Näistä asetelmista Jeesus siirtyy puhumaan siitä temppelistä, joka hän itse on:


Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin (τι σημειον) sinδ näytät meille, koska näitä teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä". Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. (Joh 2:18-21)

Temppeli on Jumalan hengen asunto. Se temppeli, jonka Jeesus Jerusalemissa puhdisti, ei pysynyt puhtaana. Vain vähän ennen ristiinnaulitsemistaan hän puhdisti sen uudestaan, mutta sekään ei auttanut. Kivestä rakennettu temppeli hävitettiin, mutta Jeesus nousi haudasta elävänä.


Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut. (Joh 2:22)

Johannes ei puhu "hyvästä sanomasta" tai evankeliumin julistamisesta eikä esitä Jeesuksen vertauksia Taivasten valtakunnasta, mutta selostaa tarkkaan koko joukon Jeesuksen ja hänen vastustajiensa tiukkasävyisiä keskusteluja, joissa Jumalan Sanan ja sen juutalaisen tradition mukaisen tulkinnan vastakkainasettelu on niin selvä, ettei siinä mitään vertauksia tarvitakaan. Kaksikymmentä kolme tai kaksikymmentä neljä kertaa Johanneksen tekstissä esiintyvät Jeesuksen sanat "minä olen", kreikaksi "ego eimi". Nämä sanat ovat Jumalan nimi, joiden lausuminen saa Jeesuksen vastustajat raivoihinsa ja jonka takia Jeesus lopulta teloitettiin ristillä. Mutta juutalaisten johtajien joukossa oli myös niitä, jotka toisissa oloissa olisivat ehkä uskaltaneet tunnustaa Jeesuksen olevan Jehovah, "Ego eimi", Elävä Jumala.

Jeesuksen Jerusalemissa tekemät tunnusteot herättivät ansaittua huomiota, ja kun ihmiset kuuntelivat häntä, monet uskoivat häneen. Johanneksen kolmannessa luvussa kerrotaan Nikodemoksesta, joka kyllä uskoi, mutta tuli Jeesuksen luo yöllä, ettei joutuisi ikävyyksiin juutalaisten "uskonveljiensä" kanssa.

Nikodemos, kuten monet muut, oli aivan järkevästi päätellyt, että Jeesus on Jumalasta, mutta Jeesus torjuu ajatuksen riittämättömänä, sillä järjen päätelmä ei ole avain Jumalan valtakuntaan. Mutta koska Nikodemos oli vakavasti otettava fariseus juutalaisen eliitin huipulta, hän osasi verhota tietämättömyytensä lainaamalla Jobin kirjasta sanoja, jotka alkujaankin olivat vain hämmästyneen ihmisen vastaus liian vaikeaan kysymykseen. Ellei Nikodemos olisi ollut Israelin opettaja, ei asia olisi ollut kovinkaan paha, sillä ymmärtämättömiähän ne siinä vaiheessa olivat vielä muutkin opetuslapset.

Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä (αρχων των ιουδαιων). 3:2 Hδn tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta (οτι απο θεου εληλυθας διδασκαλος), sillδ ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja (ουδεις γαρ ταυτα τα σημεια δυναται ποιειν), joita sinδ teet (α συ ποιεις), ellei Jumala ole hδnen kanssansa (εαν μη η ο θεος μετ αυτου)." 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hδnelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny ylhäältä (εαν μη τις γεννηθη ανωθεν), se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa (ου δυναται ιδειν την βασιλειαν του θεου)". (Joh 3:1-3)

Kulttuuriperintömme takia me ymmärrämme syntymisen eri tavalla, kuin mitä Raamattuun on kirjoitettu. Sanalla gennao, ilmoitetettu asia on vain suvunjatkamista, sillä Jumala on isä. Mutta kääntäjä on kääntänyt verbin γεννάω synnyttämiseksi silloinkin kun se tarkoittaa siittämistä. Käännös vaatisi korjaamista, mutta palataan siihen myöhemmin. Vaikea se oli Nikodemoksenkin tätä asiaa ymmärtää:

Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä (πως δυναται ανθρωπος γεννηθηναι γερων ων)? Eihδn hän voi toista kertaa mennä äitinsä kohtuun (μη δυναται εις την κοιλιαν της μητρος αυτου δευτερον εισελθειν) ja syntyä (και γεννηθηναι)?"
3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä (εαν μη τις γεννηθη εξ υδατος και πνευματος), ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan (ου δυναται εισελθειν εις την βασιλειαν του θεου). 3:6 Mikä lihasta on syntynyt (το γεγεννημενον εκ της σαρκος), on liha (σαρξ εστιν); ja mikä Hengestä on syntynyt (και το γεγεννημενον εκ του πνευματος), on henki (πνευμα εστιν). 3:7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä ylhäältä (δει υμας γεννηθηναι ανωθεν). (Joh 3:4-7)

Se hengellinen elämä, josta Jeesus puhui Nikodimokselle sanoessaan, että "Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä ylhäältä" saadaan, kun ihminen syntyy Jumalan Hengestä uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Mutta Jeesuksen teksti jatkuu:

Tuuli puhaltaa, missä tahtoo (το πνευμα οπου θελει πνει), ja sinä kuulet sen huminan (και την φωνην αυτου ακουεις), mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt (ουτως εστιν πας ο γεγεννημενος εκ του πνευματος)." (Joh 3:8)

Ihminen ei saa tuulta kiinni. Hengellinen syntyminen jäi sillä kertaa vielä arvoitukseksi, vaikka Jeesus kertoikin, miten Henki ihmisessä vaikuttaa: Hän kulkee, missä tahtoo, ja koska hän tahtoo kulkea siellä, mihin Jumala häntä johdattaa ja silloin häntä ei pitele mikään. Kun tarinaa yhä jatketaan tullaan siihen, että on vain yksi, ja hän on ainosyntyinen (monogenis) Jumalan poika. Ei olekaan mahdollista syntyä ylhäältä, paitsi liittymällä Häneen joka on syntynyt ja se voi tapahtua vain uskomalla häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Malliksi siitä Jeesus tuo mieliin tarinan Israelin erämaavaelluksen ajoilta: Silloin vaskesta tehty käärme ylennettiin tangon päähän, ja kun käärmeen pureman saaneet katsoivat käärmettä, he paranivat. Käärme Jeesuksen ristinkuoleman symbolina tuntuu ensin häkellyttävältä, kunnes muistamme, miten käärme vietteli ihmisen kuolemaan, ja kuinka Jumala teki Jeesuksen ristillä synniksi ja torjui sitten hänet niin kuin torjutaan kaikki, jotka ovat ansainneet Jumalan syntiä kohtaan tunteman hirvittävän vihan täyteyden - täyden sovituksen saamiseksi niille, jotka Jumalan pyhyyden ilmestyminen muuten tuomitsisi ikuiseen karkoitukseen ja vaivaan.

Heti kun Jeesus oli torjunut Nikodemoksen päätelmät, hän esitti sen, miten Jumalan valtakunta voidaan nähdä: On synnyttävä ylhäältä. Uskova näkee ja ymmärtää Jumalan teot, mutta sokea ei näe ja jos näkeekin, hän selittää ne väärin. Mutta Jumalan valtakunnan näkeminenkin on vähäistä, sillä sisälle Valtakuntaan pääsevät vain ne, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan todistuksen:


Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?" 3:10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tajua! 3:11 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme (ο οιδαμεν λαλουμεν), ja todistamme, mitä olemme nähneet (και ο εωρακαμεν μαρτυρουμεν), ettekä te ota vastaan meidän todistustamme (και την μαρτυριαν ημων ου λαμβανετε). (Joh 3:9-11)

Vanhan Liiton laki määrittelee ihmisen normaalit elintavat maan päällä, mutta ilman uskoa Jumalaan kukaan ei pystynyt sitä noudattamaan. Jeesus mainitsee tämän, mutta jatkaa heti kertomalla, miten ihminen voi saada uskon Jumalaan, tulla Jumalan yhteyteen ja pelastua pimeyden vallasta:


Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista (ει τα επιγεια ειπον υμιν και ου πιστευετε), kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista (πως εαν ειπω υμιν τα επουρανια πιστευσετε)? 3:13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen (και ουδεις αναβεβηκεν εις τον ουρανον), paitsi hän, joka taivaasta tuli alas (ει μη ο εκ του ουρανου καταβας), Ihmisen Poika, joka on taivaassa (ο υιος του ανθρωπου ο ων εν τω ουρανω). 3:14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa (και καθως μωσης υψωσεν τον οφιν εν τη ερημω), niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän (ουτως υψωθηναι δει τον υιον του ανθρωπου), 3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo (ινα πας ο πιστευων εις αυτον), ei tuhoutuisi, vaan (μη αποληται αλλ) hänellä olisi iankaikkinen elämä (εχη ζωην αιωνιον). 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut (ουτως γαρ ηγαπησεν ο θεος τον κοσμον), että hän antoi ainokaisen Poikansa (ωστε τον υιον αυτου τον μονογενη εδωκεν), ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi (ινα πας ο πιστευων εις αυτον μη αποληται), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (αλλ εχη ζωην αιωνιον). 3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan (ου γαρ απεστειλεν ο θεος τον υιον TSBαυτου εις τον κοσμον) tuomitsemaan maailmaa (ινα κρινη τον κοσμον), vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi (αλλ ινα σωθη ο κοσμος δι αυτου). 3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita (ο πιστευων εις αυτον ου κρινεται); mutta joka ei usko (ο δε μη πιστευων), se on jo tuomittu (ηδη κεκριται), koska hän ei ole uskonut (οτι μη πεπιστευκεν) Jumalan ainokaisen Pojan nimeen (εις το ονομα του μονογενους υιου του θεου). 3:19 Mutta tämä on tuomio (αυτη δε εστιν η κρισις), että valkeus on tullut maailmaan (οτι το φως εληλυθεν εις τον κοσμον), ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta (και ηγαπησαν οι ανθρωποι μαλλον το σκοτος η το φως); sillä heidän tekonsa olivat pahat (ην γαρ πονηρα αυτων τα εργα). 3:20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee (πας γαρ ο φαυλα πρασσων), vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen (μισει το φως και ουκ ερχεται προς το φως), ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi (ινα μη ελεγχθη τα εργα αυτου). 3:21 Mutta joka totuuden tekee (ο δε ποιων την αληθειαν), se tulee valkeuteen (ερχεται προς το φως), että hänen tekonsa tulisivat julki (ινα φανερωθη αυτου τα εργα), sillä ne ovat Jumalassa tehdyt (οτι εν θεω εστιν ειργασμενα). (Joh 3:12-21).

Johanneksen luvussa 4 tapaamme Jeesuksen aivan erilaisissa olosuhteissa keskustelemassa aivan erilaisen henkilön kanssa Samariassa. Ja vaikka keskustelukumppani on juutalaisen uskonnollisuuden mittareilla mitattuna paria-luokan pohjasakkaa, pystyy tämä samarialainen nainen ottamaan vastaan ja ymmärtämään Jeesuksen sanoman kertaheitolla, tulee uskoon ja saa todistuksellaan aikaan sen, että monet muutkin tunnustavat Jeesuksen Jumalan pojaksi. Ja kuin tunnustaakseen naisen rehellisyyden, Jeesus ilmoittaa hänelle sellaisia asioita, joita hän ei ollut kertonut edes juutalaisten parhaimmistoon kuuluvalle Nikodemokselle:

Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette palvo (προσκυνησετε) Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te palvotte (προσκυνειτε) sitä, mitä ette tunne; me palvomme (ημεις προσκυνουμεν) sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus (η σωτηρια) on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset palvojat (προσκυνηται) palvovat (προσκυνήσουσιν) Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia palvojia (προσκυνουντας) myös Isä etsii (ζητει). Jumala on Henki; ja jotka häntä palvovat (προσκυνουντας), niiden tulee palvoa (δει προσκυνειν) hengessä ja totuudessa." (Joh 4:21-24)

Lain mukaan Israelin miesten oli tultava kolme kertaa vuodessa Jerusalemiin, juhlille, jotka olivat pääsiäinen, helluntai ja lehtimajan juhla. Johanneksen luvussa 5 kerrotaan, kuinka Jeesus paransi erään tällaisen juhlan aikana sairaan, mutta koska silloin oli sapatti, juutalaiset pitivät sitä Mooseksen lain rikkomisena. Kun parannettu sai selville, kuka hänen parantajansa oli, meni hän ja ilmoitti sen juutalaisten uskonnollisille johtajille, jotka jo etsivät keinoa, miten tuhota Jeesus. Masentava tappio henkilölle, jota Jeesus oli juuri varoittanut siitä järjestelmästä, ja jonka tuhoutumisen Jeesus oli vain vähän aikaisemmin ilmoittanut Jaakobin lähteen luona samarialaiselle naiselle.

Jeesus teki Jerusalemissa paljon voimatekoja, mutta vastaanotto oli vaisu, ja jopa vihamielinen. Galileassa vastaanotto oli parempi:

Sen jälkeen Jeesus meni Galileaan, se on Tiberiaan, järven tuolle puolelle. Ja häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille. Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä. (Joh 6:1-4)

Pääsiäisen jälkeen Israelissa alkaa ohran korjuu.

Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?" Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän". Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?" Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. (Joh 6:5-10)

Ohra on Raamatun vertauskuva Jeesuksesta ja luku viisi on koodisana Jumalan armosta. Asettamalla kansan syömään ohraleipää Jeesus oli avannut keskustelun uudesta aiheesta:

Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan". Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet. (Joh 6:11-13).

Kaksitoista on Jumalan koodisana Jumalan hallitusjärjestelmästä. Apostoleillekin riitti syötävää, jopa kori mieheen, mutta kansa näki tässä aivan toisenlaisen mahdollisuuden:

Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva (ο ερχομενος εις τον κοσμον)". Kun nyt Jeesus huomasi, ettδ he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä. (Joh 6:14-15)

Juutalaiset odottivat Messiasta, joka panisi heidän asiansa kuntoon. Kun Jeesus oli ruokkinut 5000 miestä ja epälukuisen määrän naisia ja lapsia viidellä leivällä ja kahdella kalalla, monet näkivät tässä Vanhan Testamentin lupauksien olevan täyttymässä, sillä he olivat nähneet, että Jeesus pystyi tekemään leipää tyhjästä, parantamaan sairaita, ja varmasti pystyisi myös vapauttamaan Juudean roomalaisten vallasta. Vain pari vuotta aikaisemmin Saatana oli ehdottanut Jeesukselle samankaltaista tointa oman valtakuntansa pääministerinä, ja nyt myös ihmiset halusivat pahoille ihmisille räätälöidyn utopian ilman vastuuta ja rangaistuksen pelkoa. Mutta mitä Jeesus itse halusi? Tehdä Jumalan tahdon. Kysymys ei ollut sellaisesta hyvinvointivaltiosta, jossa kaikki oli hyvää ja ilmaista, ja jossa ihmiset saisivat jatkaa oman itsekkyytensä toteuttamista kenen tahansa kustannuksella, mutta eihän Jeesus mitään Saatanan utopiaa ollut rakentamassa. Mitä Jeesus siis teki: Hän lähetti ihmiset pois, meni itse vuorelle rukoilemaan, mutta opetuslapset hän lähetti myrskyyn:

Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan, astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen; ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. Mutta hän sanoi heille: "Minä olen (εγω ειμι). Älkää peljätkö (μη φοβεισθε)". Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla. (Joh 6:16-21)

Yöllä oli tapahtunut muitakin merkittäviä asioita. Matteus ja Markus antavat tämän yön tapahtumista tarkemman selostuksen. Tulevan hyvinvointivaltion ydinjoukko oli pelastunut kahdella tapaa: Jeesus oli pelastanut heidät myrskystä, jossa he olivat taistelleet henkensä edestä aamun sarastukseen asti ja saaneet uskon sellaiseen Jeesukseen, joka antaisi heille suunnattomasti enemmän, kuin mitä juutalaiset havittelivat.

Se suuri kuulijakunta, jonka Jeesus oli illalla ruokkinut, oli viettänyt yönsä Galilean leppeän kevättaivaan alla todennäköisesti jo unelmoiden suuresta ja mahtavasta Israelin valtakunnasta, mutta oli ymmällään siitä, miten Jeesus oli kulkenut järven yli ilman venettä:

Seuraavana päivänä kansa yhä vielä oli järven toisella puolella, sillä he olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta venhettä kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan että hänen opetuslapsensa lähtivät yksinään pois. Kuitenkin oli muita venheitä tullut Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sittenkuin Herra oli lausunut kiitoksen. Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta. Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?" (Joh 6:22-25)

Jeesus ei kerro porukoille yön tapahtumista, vaan käy suoraan asiaan:

Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään (εις ζωην αιωνιον) ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut (τουτον γαρ ο πατηρ εσφραγισεν ο θεος)." (Joh 6:26-27)

Kuulijoiden ajattelua sekoitti yleismaailmallinen luulo, jonka mukaan ikuinen elämä olisi jotenkin ansaittavissa esimerkiksi hyviä tekoja tekemällä. Jeesus torjuu tämän luulon:

Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko (τουτο εστιν το εργον του θεου), että te uskoisitte häneen (ινα πιστευσητε εις ον), jonka hän on lähettänyt (απεστειλεν εκεινος)". He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua (ινα ιδωμεν και πιστευσωμεν σοι)? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'." Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas (ο καταβαινων) taivaasta (εκ του ουρανου) ja antaa maailmalle elämän (και ζωην διδους τω κοσμω)." (Joh 6:28-33)

Jeesus ei tässä puhu ilmaisesta leivästä eikä ilmaisista terveyspalveluista eikä edes mahtavasta armeijasta, vaan siitä Jumalan puutarhassa tehdystä valinnasta, jonka ikävien seurauksien korjaamiseksi hän oli astunut alas (katabaino) maailmaan, tarjotakseen heille leipää siitä Elämän puusta, mikä Adamia ja Eevaa ei lainkaan kiinnostanut:

Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää". Jeesus sanoi heille: "Minä olen (Εγω ειμι) elämän leipä (ο αρτος της ζωης) ; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta (οτι καταβεβηκα), en tekemään omaa tahtoani (ουχ ινα ποιω το θελημα το εμον), vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt (αλλα το θελημα του πεμψαντος με). Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät (αλλα αναστησω αυτο) viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä (εχη ζωην αιωνιον); ja minä herätän hänet (και αναστησω αυτον εγω) viimeisenä päivänä (τη εσχατη ημερα)." (Joh 6:34-40)

Paikalla oli myös juutalaisia uskonoppineita, joiden asenne Jeesukseen esti heitä ymmärtämästä tätä heidän omaan alaansa kuuluvaa asiaa ikuisesta elämästä ja ylösnousemuksesta:

Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen (Εγω Ειμι) se leipδ, joka on tullut alas taivaasta (ο αρτος ο καταβας εκ του ουρανου)"; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme (ου ημεις οιδαμεν τον πατερα και την μητερα)? Kuinka hδn sitten sanoo (πως ουν λεγει ουτος): 'Minδ olen tullut alas taivaasta (οτι εκ του ουρανου καταβεβηκα)'?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä (εαν μη ο πατηρ ο πεμψας με ελκυση αυτον); ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä (και εγω αναστησω αυτον τη εσχατη ημερα). Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi (και εσονται παντες διδακτοι του θεου)'. Jokainen, joka on Isältä kuullut (πας ουν ο ακουσας παρα του πατρος) ja oppinut (και μαθων), tulee minun tyköni (ερχεται προς με). Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän. (Joh 6:41-46)

Ihminen kuolee synnin takia. Jos siis lähdetään puhumaan ikuisesta elämästä, on synti hoidettava pois päiväjärjestyksestä Jumalan oikeudenmukaisuutta tyydyttävällä tavalla:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun (εις εμε), sillä on iankaikkinen elämä. Minä olen (Εγω ειμι) elämän leipä (ο αρτος της ζωης). Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä (ουτος εστιν ο αρτος), joka tulee alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβαινων), että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen (Εγω ειμι) se elävä leipä (ο αρτος ο ζων), joka on tullut alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβας). Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti (ζησεται εις τον αιωνα). Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani (η σαρξ μου εστιν), maailman elämän puolesta (υπερ της του κοσμου ζωης)." (Joh 6:47-51)

Synnin poistamiseksi tarvittiin uhri, jonka lihaa syömällä uhraaja pääsi osalliseksi uhrin välityksellä saadusta sovituksesta. Kun se vihdoin näytti selvinneen myös juutalaisille, syntyi uusi kysymys:

Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?" Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää (ουκ εχετε ζωην) itsessänne (εν εαυτοις) . Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä (εχει ζωην αιωνιον), ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä (και εγω αναστησω αυτον τη εσχατη ημερα). Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. (Joh 6:52-55)

Synnin sovitus palauttaa yhteyden Jumalaan:

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa (εν εμοι μενει), ja minä hänessä (καγω εν αυτω). Niinkuin Isä, joka elää (ο ζων πατηρ), on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta (καγω ζω δια τον πατερα), niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani (κακεινος ζησεται δι εμε). (Joh 6:56-57)

Jerusalemissa uhreja uhrattiin joka päivä. Kun Israel vapautettiin Egyptistä, sen oli uhrattava vuodenvanha, virheetön karitsa ja syötävä se seuraavana yönä. Siinain Liiton solmimisen jälkeen Israel taas toi Jumalalle uhreja, joiden lihat syötiin. Jos juutalaiset eivät tästä ja kirjoituksista ymmärtäneet, että Jeesus on Jumalan uhrikaritsa, niin mistä sitten? Ja se leipä, jota Israel söi erämaassa, vapautuksensa jälkeen? Sekin tuli taivaasta ja sekin oli esikuvallista:

"Tämä on se leipä (ουτος εστιν ο αρτος), joka tuli alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβας). Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se tulee elämään iankaikkisesti (ζησεται εις τον αιωνα)." Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa. (Joh 6:58-59)

Keskustelu päättyi ikäänkuin ennen aikojaan. Synnin poistaminen olisi avannut tien Jumalan yhteyteen ja Kristuksen aarteisiin, tuonut siunauksen ja iankaikkiseen elämän. Mutta kuulijoiden näkökyky ei yltänyt lihakaupan tiskiä korkeammalle, ja juuri se karkoitti koko sen suuren seuraajien joukon, joka vielä hetki sitten oli halunnut tehdä hänet kuninkaakseen:

Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?" Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä (αυτοις τουτο υμας σκανδαλιζει)? Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan (αναβαινοντα) sinne, missä hän oli ennen! Henki on se (το πνευμα εστιν), joka eläväksi tekee (το ζωοποιουν); ei liha mitään hyödytä (η σαρξ ουκ ωφελει ουδεν). Ne sanat (τα ρηματα), joita minä puhun teille (α εγω λαλω υμιν), ovat henki ja ovat elämä (πνευμα εστιν και ζωη εστιν). Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna". Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. (Joh 6:60-66)

Kun monituhatpäinen kansanjoukko oli lähtenyt, jäi jäljelle vain pieni opetuslasten joukko, mikä melkein pakotti Jeesuksen kysymään:

Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Ette kai tekin halua mennä pois?" (Joh 6:67)

Jotakin oli kuitenkin tapahtunut, sillä esille astuu Pietari ja vastaa kaikkien kahdentoista nimissä:

Niinpä Simon Pietari vastasi hänelle (ουν αυτω σιμων πετρος απεκριθη): "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat (ρηματα ζωης αιωνιου εχεις); ja me uskomme ja ymmδrrämme (και ημεις πεπιστευκαμεν και εγνωκαμεν), ettδ sinä olet Voideltu, Elävän Jumalan poika (οτι συ ει ο χριστος ο υιος του θεου του ζωντος)." (Joh 6:68-69)

Pietarilla on aivan erilainen asenne Jumalan Sanaan nähden kuin fariseuksilla. Fariseukset tutkivat sanaa, löytääkseen niistä iankaikkisen elämän, mutta Pietari haluaa pysytellä Lihaksi tulleen Sanan luona. Pietarin puheenvuorossa on kuitenkin virhe, jonka Jeesus korjaa:

Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista. (Joh 6:70-71)

Seuraavassa luvussa Johannes kertoo, ettei Jeesus halunnut mennä Jerusalemiin, koska siellä jo etsittiin keinoja hänen tappamisekseen. Lehtimajan juhlille hän meni ikään kuin salaa, ja kun juhlat jo olivat päättymässä, hän astui esille:

Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat (ποταμοι εκ της κοιλιας αυτου ρευσουσιν υδατος ζωντος)." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut korotettu kunniaan (οτι ο ιησους ουδεπω εδοξασθη). (Joh 7:37-39)

Lehtimajan juhla on vuosittain vietettävistä, esikuvallisista juhlista viimeinen suurin ja merkittävin. Lehtimajan juhlan kreikankielinen nimi skinopigia tarkoittaa majan tekemistä, mutta kyse on Jumalan temppelin rakentamisesta. Yhdyssanan σκηνοπηγία ensimmäinen osa σκηνος on tarkoittaa väliaikaista asumusta ja toinen osa πήγνυμι on verbi, joka tarkoittaa pystyttämistä, kokoon laittamista. Jeesus oli tullut rakentamaan seurakuntaa Jumalan Hengen asunnoksi, ja lehtimajan juhlilla hän oli tätä Jumalan tulevaa pääkaupunkia esittävän havaintomallin keskellä.

Kuten evankeliumi, saarna ja Jumalan salaisuuksien paljastaminen, myös omatunto yksi niistä asioista, joista Raamattu puhuu vasta Uuden Liiton yhteydessä. Edes evankelistat eivät käytä sanaa "syneidisis", jollei lukuun oteta sitä Johanneksen evankeliumin kohtaa, joka sisältyy kertomukseen syntisestä naisesta, jonka fariseuksen toivat Jeesuksen luo päästäkseen syyttämään Jeesusta.

Mutta Jeesus meni Öljymäelle (ιησους δε επορευθη εις το ορος των ελαιων). 8:2 Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön (ορθρου δε παλιν παρεγενετο εις το ιερον), ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa (και πας ο λαος ηρχετο προς αυτον); ja hän istuutui ja opetti heitä (και καθισας εδιδασκεν αυτους). 8:3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen (αγουσιν δε οι γραμματεις και οι φαρισαιοι προς αυτον γυναικα εν μοιχεια κατειλημμενην), asettivat hänet keskelle (και στησαντες αυτην εν μεσω) 8:4 ja sanoivat Jeesukselle (λεγουσιν αυτω): "Opettaja (διδασκαλε), tämä nainen on tavattu itse teosta (αυτη η γυνη κατειληφθη επαυτοφωρω), aviorikosta tekemästä (μοιχευομενη). 8:5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn (εν δε τω νομω μωσης ημιν ενετειλατο), että tuommoiset on kivitettävä (τας τοιαυτας λιθοβολεισθαι). Mitäs sinä sanot (συ ουν τι λεγεις)?" 8:6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä (τουτο δε ελεγον πειραζοντες αυτον), päästäkseen häntä syyttämään (ινα εχωσιν κατηγορειν αυτου). Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan (ο δε ιησους κατω κυψας τω δακτυλω εγραφεν εις την γην) ikään kuin heitä kuuntelematta (μη προσποιουμενος). 8:7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä (ως δε επεμενον ερωτωντες αυτον), ojensi hän itsensä ja sanoi heille (ανακυψας ειπεν προς αυτους): "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä (ο αναμαρτητος υμων πρωτος τον λιθον επ αυτη βαλετω)". 8:8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan (και παλιν κατω κυψας εγραφεν εις την γην). (Joh 8:1-8)

Hyvin suunniteltu temppu ei onnistunut, koska synnitöntä heittäjää löytynyt:

Kun he tämän kuulivat (οι δε ακουσαντες) ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi (και υπο της συνειδησεως ελεγχομενοι), menivät he pois (εξηρχοντο), toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti (εις καθ εις αρξαμενοι απο των πρεσβυτερων εως των εσχατων); ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen (και κατελειφθη μονος ο ιησους και η γυνη), joka seisoi hänen edessään (εν μεσω εστωσα). (Joh 8:9)

Varsinaiseen asiaan, syntien anteeksi antamiseen ja uuden elämän alkuun päästiin vasta, kun syyttäjät olivat poistuneet:

Ja kun Jeesus ojensi itsensä (ανακυψας δε ο ιησους) eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen (και μηδενα θεασαμενος πλην της γυναικος), sanoi hän hänelle (ειπεν αυτη): "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi (η γυνη που εισιν εκεινοι οι κατηγοροι σου)? Eikö kukaan ole sinua tuominnut (ουδεις σε κατεκρινεν)?" 8:11 Hän vastasi (η δε ειπεν): "Herra, ei kukaan (ουδεις κυριε)". Niin Jeesus sanoi hänelle (ειπεν δε αυτη ο ιησους): "En minäkään sinua tuomitse (ουδε εγω σε κατακρινω); mene (πορευου), äläkä tästedes enää syntiä tee (και μηκετι αμαρτανε)". (Joh 8:10-11)

Raamatun käsikirjoitukset synnin harjoittamisesta kiinni otetun naisen tuomisesta Jeesuksen eteen ovat kiisteltyjä, mutta kertomus on saman luvun jatkolle välttämätön perusta. Varsinainen ongelma onkin siinä, että syneidisis, "omatunto", ei voinut toimia ilman Pyhää Henkeä eikä Pyhää Henkeä ennen syntien sovitusta oltu vuodatettu. Todistettavasti sana syneidisis, omatunto, esiintyykin vasta Apostolien teoista lähtien, vaikka kertomus "syntisestä naisesta" myös on Raamatun muun logiikan mukainen jo senkin takia, että fariseukset, vaikka heillä Pyhää Henkeä ei ollutkaan, joutuivat tekemään ratkaisunsa Jeesuksen silmien edessä ja hänen sanojensa ohjauksessa.

Se, mitä Jeesus sanoi ja teki on mahdollista vain jos Jumala on hänen kanssaan, ei pelkästään seuralaisena, vaan hänessä itsessään. Kreikankielinen omaatuntoa merkitsevä sana "syneidisis" tarkoittaakin yhteistä tietämistä, sellaista tuntoa, jossa osapuolina standardi ja ihminen. Oikein toimiakseen omantunnon standardina on oltava Jumalan Henki.

Niin Jeesus taas puhui heille sanoen (παλιν ουν ο ιησους αυτοις ελαλησεν λεγων): "Minä olen maailman valkeus (εγω ειμι το φως του κοσμου); joka minua seuraa (ο ακολουθων εμοι), se ei pimeydessä vaella (ου μη περιπατησει εν τη σκοτια), vaan hänellä on oleva elämän valkeus (αλλ εξει το φως της ζωης)". 8:13 Niin fariseukset sanoivat hänelle (ειπον ουν αυτω οι φαρισαιοι): "Sinä todistat itsestäsi (συ περι σεαυτου μαρτυρεις); sinun todistuksesi ei ole pätevä (η μαρτυρια σου ουκ εστιν αληθης)". 8:14 Jeesus vastasi ja sanoi heille (απεκριθη ιησους και ειπεν αυτοις): "Vaikka minä todistankin itsestäni (καν εγω μαρτυρω περι εμαυτου), on todistukseni pätevä (αληθης εστιν η μαρτυρια μου), sillä minä tiedän (οτι οιδα), mistä minä olen tullut ja mihin minä menen (ποθεν ηλθον και που υπαγω); mutta te ette tiedä, mistä minä tulen (υμεις δε ουκ οιδατε ποθεν ερχομαι), ettekä, mihin minä menen (και που υπαγω). (Joh 8:12-14)

Jeesus ei tässä esiintynyt tuomarina, mutta kuten keskustelusta näkyy, halukkaita tuomareita näyttää riittävän, vaikka heiltä puuttuu tuomarin perusedellytys, Totuuden Henki:

Te tuomitsette lihan mukaan (υμεις κατα την σαρκα κρινετε); minä en tuomitse ketään (εγω ου κρινω ουδενα). 8:16 Ja vaikka minä tuomitsisinkin (και εαν κρινω δε εγω), niin minun tuomioni olisi oikea (η κρισις η εμη αληθης εστιν), sillä minä en ole yksinäni (οτι μονος ουκ ειμι), vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt (αλλ εγω και ο πεμψας με πατηρ). 8:17 Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna (και εν τω νομω δε τω υμετερω γεγραπται), että kahden ihmisen todistus on pätevä (οτι δυο ανθρωπων η μαρτυρια αληθης εστιν). 8:18 Minä olen (εγω ειμι) se, joka todistan itsestäni (ο μαρτυρων περι εμαυτου), ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt (και μαρτυρει περι εμου ο πεμψας με πατηρ)." (Joh 8:15-18)

Omatunto toimii kuin looginen piiri, jossa on kaksi sisäänmenoa ja yksi ulostulo. Toinen input tulee ihmisen hengestä ja oikein toimiakseen omantunnon toisessa sisäänmenossa tulee olla Jumalan henki. Jos molempien sisäänmenojen signaali on sama, on ulostulo positiivinen, mutta jos sisäänmenoissa on eri signaali, on ulostulo negatiivinen, ja siinä tapauksessa ihmisellä sanotaan olevan omantunnon tuskia.

Niin he sanoivat hänelle (ελεγον ουν αυτω): "Missä sinun isäsi on (που εστιν ο πατηρ σου)?" Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni (ουτε εμε οιδατε ουτε τον πατερα μου); jos te tuntisitte minut (ει εμε ηδειτε), niin te tuntisitte myös minun Isäni (και τον πατερα μου ηδειτε αν)". 8:20 Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä (ταυτα τα ρηματα ελαλησεν ο ιησους), opettaessaan pyhäkössä (εν τω γαζοφυλακιω διδασκων εν τω ιερω); eikä kukaan ottanut häntä kiinni (και ουδεις επιασεν αυτον), sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut (οτι ουπω εληλυθει η ωρα αυτου). (Joh 8:19-20)

Johtajan parhaita ominaisuuksia on taito kuunnella sitä, jota kannattaa kuunnella. Jeesuksella oli näitä kuulijoita, jotka istuivat hänen jalkojensa juureen kuuntelemaan kohta kun sellainen tilaisuus tuli. Sakkeus kiipesi puuhun vain nähdäkseen Jeesuksen, mutta Jeesus näki jo kaukaa Sakkeuksen sydämen ja tuli hänen luokseen. Mutta nämä juutalaiset uskonnolliset johtajat fariseusten ja saddukeusten lahkoista ja maan poliittinen eliitti, herodilaiset, eivät tajunneet sitä, että nyt heillä oli ainutlaatuinen tilaisuus kuunnella opetusta, joka on taivaita korkeampi heidän omaan opetukseensa verrattuna. Ja tämä tilaisuus oli jo päättymässä:

Niin Jeesus taas sanoi heille (ειπεν ουν παλιν αυτοις ο ιησους): "Minä menen pois (εγω υπαγω), ja te etsitte minua (και ζητησετε με), ja te kuolette syntiinne (και εν τη αμαρτια υμων αποθανεισθε). Mihin minä menen (οπου εγω υπαγω), sinne te ette voi tulla (υμεις ου δυνασθε ελθειν)." 8:22 Niin juutalaiset sanoivat (ελεγον ουν οι ιουδαιοι): "Ei kai hän aikone tappaa itseänsä (μητι αποκτενει εαυτον), koska sanoo (οτι λεγει): 'Mihin minä menen (οπου εγω υπαγω), sinne te ette voi tulla (υμεις ου δυνασθε ελθειν)'?" 8:23 Ja hän sanoi heille (και ειπεν αυτοις): "Te olette alhaalta (υμεις εκ των κατω εστε), minä olen ylhäältä (εγω εκ των ανω ειμι); te olette tästä maailmasta (υμεις εκ του κοσμου τουτου εστε), minä en ole tästä maailmasta (εγω ουκ ειμι εκ του κοσμου τουτου). 8:24 Sentähden minä sanoin teille (ειπον ουν υμιν), että te kuolette synteihinne (οτι αποθανεισθε εν ταις αμαρτιαις υμων); sillä ellette usko minua, että minä olen (εαν γαρ μη πιστευσητε οτι εγω ειμι), niin te kuolette synteihinne (αποθανεισθε εν ταις αμαρτιαις υμων)." (Joh 8:21-24)

Osasivat he kuitenkin tehdä oikean kysymyksen, ja saivat siihen myös oikean vastauksen. Harmi vain, Jeesuksen vastaus on käännetty väärin, niin etteivät laiskat lukijat ehkä vieläkään tiedä, mitä Jeesus vastasi. Mutta käännetään se uudestaan:


Niin he sanoivat hänelle (ελεγον ουν αυτω): "Kuka sinä olet (συ τις ει)?" Ja Jeesus sanoi heille (και ειπεν αυτοις ο ιησους): "Alku (την αρχην), kuten puhunkin teille (ο τι και λαλω υμιν)." (Joh 8:25)

Mahtava vastaus. Siinä Jeesus palautti uskonoppineet lähtöruutuun. Heidän oli opeteltava kaikki uudestaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisestä jakeesta lähtien. Jeesuksen kuulijat eivät ymmärtäneet, että Jeesus oli "Alku" ja puhui heille Isästä, mutta ei siinä mitään ihmeellistä ole. Saman virheen ovat tehneet suomalaiset raamatunkääntäjätkin jo moneen kertaan. Mutta katsotaan, miten Jeesuksen ja muiden juutalaisten keskustelu jatkui. Jeesus sanoi:

Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa (πολλα εχω περι υμων λαλειν και κρινειν); mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen (αλλ ο πεμψας με αληθης εστιν), ja minkä minä olen kuullut häneltä (καγω α ηκουσα παρ αυτου), sen minä puhun maailman kuulla (ταυτα Aλαλω TSBλεγω εις τον κοσμον)." (Joh 8:26)

Vain se, joka tunnistaa ristille ylennetyn "ihmisen pojan" lihaksi syntyneeksi Jumalan pojaksi, tulee tuntemaan Jumalan:

Niin Jeesus sanoi heille (ειπεν ουν αυτοις ο ιησους): "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan (οταν υψωσητε τον υιον του ανθρωπου), silloin te tulette tuntemaan (τοτε γνωσεσθε), että Minä Olen (οτι εγω ειμι), ja etten minä itsestäni tee mitään (και απ εμαυτου ποιω ουδεν), vaan niinkuin minun Isäni on minua opettanut (αλλα καθως εδιδαξεν με ο πατηρ μου), niitä minä puhun (ταυτα λαλω). 8:29 Ja hän, joka on minut lähettänyt (και ο πεμψας με), on minun kanssani (μετ εμου εστιν). Isä ei ole jättänyt minua yksin (ουκ αφηκεν με μονον ο πατηρ), koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista (οτι εγω τα αρεστα αυτω ποιω παντοτε)." (Joh 8:28-29)

Jatko näyttää lupaavalta:

Kun hän näin puhui (ταυτα αυτου λαλουντος), uskoivat monet häneen (πολλοι επιστευσαν εις αυτον). 8:31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen (ελεγεν ουν ο ιησους προς τους πεπιστευκοτας αυτω ιουδαιους): "Jos te pysytte minun sanassani (εαν υμεις μεινητε εν τω λογω τω εμω), niin te totisesti olette minun opetuslapsiani (αληθως μαθηται μου εστε);
8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden (και γνωσεσθε την αληθειαν), ja totuus on tekevä teidät vapaiksi (και η αληθεια ελευθερωσει υμας)". (Joh 8:30-32)

Jumala on Totuus, joka vapahtaa ihmisen synnin ja kuoleman vallasta. Ja kuitenkin nämä "uskovat" kuulijat ryhtyivät heti vastustamaan opettajaansa ja sanoivat:

Me olemme Aabrahamin siementä (σπερμα) emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: "Te tulette vapaiksi"? (Kts. Joh 8:33)

Synti tekee ihmisen tyhmäksi ja sokeaksi. Olisihan Jeesus voinut sanoa, että me olemme roomalaisten vallan alla, joskus ennen oltiin babylonialaisten käskettävinä ja joskus orjina Egyptissä, ja muistatteko sitä, miten Efraim vietiin Eufratin toiselle puolelle ja hävisi kansojen mereen, tai mitä Antiokus Epifanes vain vajaa parisataa vuotta sitten meille juutalaisille teki? Mutta kysymys ei ollut genetiikasta, vaan hengestä. Jos uskolla voisi pelastua, juutalaiset olisivat pelastuneet. Mutta saatanakin uskoo Jumalan olevan olemassa, mutta ei pelastu:

Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν οτι): jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja (πας ο ποιων την αμαρτιαν δουλος εστιν της αμαρτιας). 8:35 Mutta orja ei pysy talossa iäti (ο δε δουλος ου μενει εν τη οικια εις τον αιωνα); Poika pysyy iäti (ο υιος μενει εις τον αιωνα). 8:36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi (εαν ουν ο υιος υμας ελευθερωση), niin te tulette todellisesti vapaiksi (οντως ελευθεροι εσεσθε). 8:37 Minä tiedän, että te olette Aabrahamin siementä (οιδα οτι σπερμα αβρααμ εστε); mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä (αλλα ζητειτε με αποκτειναι οτι ο λογος ο εμος ου χωρει εν υμιν). 8:38 Minä puhun sitä, mitä minä olen nähnyt Isäni luona (εγω ο εωρακα παρα τω πατρι μου λαλω); ja te teette sitä, mitä olette nähneet oman isänne luona (και υμεις ουν ο εωρακατε παρα τω πατρι υμων ποιειτε)." (Joh 8:34-38)

Jeesus puhui synnistä, koska synti on suurin orjuuttaja, niin suuri, että jokaisen ihmisen on sen takia kuoltava. Myös Jeesuksen seuraan liittyneen uskovan on kuoltava, mutta kuolintapa on nyt toinen. Ei pidä kuolla synnin takia, vaan kuolla synnille:

Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille (και προσκαλεσαμενος τον οχλον συν τοις μαθηταις αυτου ειπεν αυτοις): "Joka tahtoo minun perässäni kulkea (οστις θελει οπισω μου ελθειν), hän kieltäköön itsensä (απαρνησασθω εαυτον) ja ottakoon ristinsä (και αρατω τον σταυρον αυτου) ja seuratkoon minua (και ακολουθειτω μοι). 8:35 Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa (ος γαρ αν θελη την ψυχην αυτου σωσαι), hän kadottaa sen (απολεσει αυτην), mutta joka kadottaa sielunsa minun ja evankeliumin tähden (ος δ αν απολεση την ψυχην αυτου ενεκεν εμου και του ευαγγελιου), hän pelastaa sen (ουτος σωσει αυτην). 8:36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä (τι γαρ ωφελησει ανθρωπον), vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman (εαν κερδηση τον κοσμον ολον), mutta saisi vahingon sielullensa (και ζημιωθη την ψυχην αυτου)? 8:37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi (η τι δωσει ανθρωπος ανταλλαγμα της ψυχης)? (Mark 8:34-37)

Sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava, mutta jos lunastusmaksu (antallagma) on riittävän suuri, voidaan ihminen pelastaa:

Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi (και γαρ ο υιος του ανθρωπου ουκ ηλθεν διακονηθηναι), vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä (αλλα διακονησαι και δουναι την ψυχην αυτου λυτρον αντι πολλων). (Mark 10:45)

Luonnollisessa yhteisössä lähin auttamaan pystyvä sukulainen, "ihmisen poika" on se lunastaja, johon turvaudutaan hädän hetkellä. Vanhan Testamentin käännöksessä puhutaan sukulunastajasta, mutta tämän henkilön tehtävät ovat paljon laajemmat, kuin mitä tästä esimerkistä voidaan päätellä:

Jos veljesi köyhtyy ja myy perintömaatansa, niin hänen lähin sukulunastajansa tulkoon ja lunastakoon sen, mitä hänen veljensä on myynyt. (3.Ms 25:25)

Kaikkeen ei sukulunastaja pysty, mutta silloin velvollisuus siirtyy seuraavaksi lähimmälle sukulaiselle ja niin edelleen, kunnes löytyy joku, joka pystyy. Järjestely on tyyppikuva Jeesuksesta Kristuksesta, joka pystyy. Hän antoi verensä, joka kelpaa sielun lunnaiksi. Siitä, miten tämä järjestelmä toimii, kerrotaan Ruutin kirjassa. Ruutin kirja kertoo Kristuksen ja hänen morsiamensa salaisuuden melkein peittelemättä. Vain muutama pieni vinkki riittää sen salakielen avaamiseen.

Jos maan päällä on jotakin taivaallista, niin Jumalan tunteminen on juuri sitä. Avioliitto on esikuva Jumalan tuntemisesta. Paavali käyttää esikuvan tarjoamia mahdollisuuksia hyväkseen selittääkseen ihmisen vapautusta synnin ja kuoleman orjuudesta:

Vai ettekö tiedä, veljet (η αγνοειτε αδελφοι) - minδ puhun lain tunteville (γινωσκουσιν γαρ νομον λαλω) - ettδ laki vallitsee ihmistä (οτι ο νομος κυριευει του ανθρωπου), niin kauan kuin hδn elää (εφ οσον χρονον ζη)? 7:2 Niinpδ sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä (η γαρ υπανδρος γυνη τω ζωντι ανδρι δεδεται νομω); mutta jos mies kuolee (εαν δε αποθανη ο ανηρ), on vaimo irti tδstä miehen laista (κατηργηται απο του νομου του ανδρος). 7:3 Sentδhden hän saa avionrikkojan nimen (αρα ουν ζωντος του ανδρος μοιχαλις χρηματισει), jos miehensδ eläessä antautuu toiselle miehelle (εαν γενηται ανδρι ετερω); mutta jos mies kuolee (εαν δε αποθανη ο ανηρ), on hδn vapaa siitä laista (ελευθερα εστιν απο του νομου), niin ettei hδn ole avionrikkoja του (μη ειναι αυτην μοιχαλιδα), jos menee toiselle miehelle (γενομενην ανδρι ετερω). 7:4 Niin, veljeni (ωστε αδελφοι μου), teidδtkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta (και υμεις εθανατωθητε τω νομω δια του σωματος του χριστου), tullaksenne toisen omiksi, hδnen, joka on kuolleista herätetty (εις το γενεσθαι υμας ετερω τω εκ νεκρων εγερθεντι), että me kantaisimme hedelmää Jumalalle (ινα καρποφορησωμεν τω θεω). (Rm 7:1-4)

Lain määräykset sukulunastajasta olivat tuttuja juutalaisille. Järjestely olisi ollut tehokas väline lähimmäisenrakkauden toteuttamisessa, mutta juutalaiset vihasivat Jeesusta ja sanoivat:

Aabraham on meidän isämme (Kts. Joh 8:39)

Johanneksen evankeliumin kahdeksas luku kertoo keskustelun jatkon. Se päättyi vasta, kun juutalaiset alkoivat kerätä kiviä maasta diplomatian jatkeeksi, sillä Jeesus sanoi:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä. (αμην αμην λεγω υμιν πριν αβρααμ γενεσθαι εγω ειμι). (Joh 8:58)

Jumalan nimi tarkoittaa "minä olen". Siitä huolimatta tämän maailman viisaat taittavat yhä peistä siitä, onko Jumalaa olemassa vai ei, mutta kysymys on vain siitä että nämä itseviisaat eivät tunne Jumalaa. Viisaampaa kuin yrittää selvittää fysikaalisen maailman lainalaisuudet - sillä se ei ole koskaan onnistunut - olisi katsella ympärilleen ja tunnustaa ihmiselämän teoissa ja tekojen seuraamuksissa näkyvät lainalaisuudet, sillä Jumalan luomisjärjestyksen lait tulevat niissä kyllin selvästi näkyviin. Mutta Jumala itse jää niilläkin konsteilla tuntemattomaksi, sillä vaikka hän on ihmisten kanssa tekemisissä joka päivä, ja myös silloin, kun hän tuomitsee ihmisiä henkilökohtaisesti, hän tekee sen ikään kuin incognito, eikä ihminen asenteellisuutensa takia pysty käyttämään logiikan todistusta todistusaineistona Jumalan tekojen ollessa kysymyksessä.

On kuitenkin eri asia tietää Jumalasta jotakin kuin tuntea hänet. Synnin takia Jumalan tunteminen on ihmiselle mahdotonta. Evankeliumi on juuri sitä varten hyvä sanoma, että se on sanoma synnin sovituksesta, sillä kun synti on sovitettu, ihminen pääsee tuntemaan Jumalan.

Istuin kerran junassa Moskovasta Mari Eliin. Vaunuosastossa yksi nainen kertoi, että Moskovassa julkaistiin hänen kirjansa filosofiasta, koska hänen filosofiansa on niin täydellinen, että se kestää minkä tahansa filosofin hyökkäykset. Ehkäpä niin. Mutta Jumalaa ei tulla tuntemaan filosofian kautta, ja yleensäkin, jos ihminen osaisikin vastata niihin kysymyksiin, jotka hän itse tekee, hän ei voi vastata ensimmäiseenkään Jumalan kysymykseen, koska se ensimmäinen kysymys on siitä, millä sinä maksat syntisi, eikä ihminen siihen pysty. Ihminen ei voi vastata teoistaan Jumalalle muuten, kuin turvautumalla Jeesukseen - Jumalan armoon Jeesuksessa.

Kun Jumala loi maat ja taivaat, ei vielä ollut sitä pilvenhattaraa, jonka reunalla hän olisi voinut istua. Kaikki tehtiin valmiiksi ikuisuuden luoksepääsemättömässä kunniassa, mutta kaiken luomistyön esilletuominen täyttyy ajassa. Risti on ainut silta ajan ja ikuisuuden välillä. Edellä me sanoimme, että evankeliumi on se ohjelma, jolla nämä kaksi maailmankuvaa yhdistetään. Mutta heti perään on lisättävä, että evankeliumi ei ole metafysiikkaa, eikä kirkon "evankeliumi" ole evankeliumia. Kirkollinen maailmankuvan syntyyn vaikutti ratkaisevasti kirkkoisänä kunnioitetun Justinus Marttyyrin yritys myydä kristinusko kreikan filosofeille, vaikka kirkkoisäparka ei edes tuntenut Uuden Liiton kirjoituksia. Juutalaisesta maailmankuvasta hän oli hieman perillä, mutta omaksui lähtökohdakseen Platonin käsitykset maailman luomisesta, jotka ovat yhtä kaukana tai mahdollisesti kauempana kuin Väinämöisen laulut. Jospa Justin Marttyyri olisi edes ajatellut tätä:

Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon (εισερχομεθα γαρ εις την καταπαυσιν οι πιστευσαντες), niinkuin hän on sanonut (καθως ειρηκεν): "Ja niin minä vihassani vannoin (ως ωμοσα εν τη οργη μου): 'He eivät pääse minun lepooni (ει εισελευσονται εις την καταπαυσιν μου)'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman alasheittämisestä asti (καιτοι των εργων απο καταβολης κοσμου γενηθεντων). 4:4 Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa (ειρηκεν γαρ που περι της εβδομης ουτως και κατεπαυσεν ο θεος εν τη ημερα τη εβδομη απο παντων των εργων αυτου)"; 4:5 ja tässä taas (και εν τουτω παλιν): "He eivät pääse minun lepooni (ει εισελευσονται εις την καταπαυσιν μου)". (Hebr 4:3-5)

Kirkollisen metafysiikan myöhempi kehitys johti siihen, että kirkko omaksui noin kolmesataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää vaikuttaneen Aristoteleen metafysiikan, mutta silläkään ei ole mitään yhteistä sen kanssa, mitä Jumalan sana ikuisuudesta, taivaista ja maailmasta ilmoittaa. Myös uudemmat kreikkalaiseen ajatteluun perustuvat maailmanselitykset ovat samanlaista huuhaata kuin kirkollinen oppi kuusi tuhatta vuotta sitten tapahtuneesta maailman luomisesta. Ja se, joka tänä päivänä vielä viitsii puhua jostakin tieteellisestä maailmankuvasta, muistakoon, että viisikymmentä vuotta sitten tieteellinen maailmankuva oli aivan toisenlainen kuin tänään, ja se muuttuu koko ajan. Tämän päivän kvanttifysiikka on lähettänyt entiset maailmanselitykset historian romukoppaan jo vuosikymmeniä sitten, mutta Jumalan sana täyttyy joka hetki. Seitsemäs, se viimeinen päivä on tulossa, mutta toistaiseksi Jeesuksen sanojen mukaan hänen Isänsäkin tekee vielä työtä:

Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille (απηλθεν ο ανθρωπος και ανηγγειλεν τοις ιουδαιοις), ettδ Jeesus oli se, joka oli hänet tehnyt terveeksi (οτι ιησους εστιν ο ποιησας αυτον υγιη). 5:16 Ja sentδhden juutalaiset vainosivat Jeesusta (και δια τουτο εδιωκον τον ιησουν οι ιουδαιοι) ja etsivδt, miten tappaa hänet (και εζητουν αυτον αποκτειναι), koska hδn semmoista teki sapattina (οτι ταυτα εποιει εν σαββατω). 5:17 Mutta Jeesus vastasi heille (ο δε ιησους απεκρινατο αυτοις): "Minun Isäni tekee yhäti työtä (ο πατηρ μου εως αρτι εργαζεται), ja minä myös teen työtä (καγω εργαζομαι)". (Joh 5:15-17)

Johanneksen evankeliumin yhdeksännessä luvussa käsitellään vain yhtä tapausta. Jeesus parantaa sapattina sokean miehen, ja sitten miestä viedään. Miehen arvostelukyky on kuitenkin terveellä pohjalla ja hän kestää painostuksen. Luvun lopussa mies kohtaa Jeesuksen ja tulee tuntemaan hänet, jonka jälkeen kuullaan Jeesuksen lausunto tapahtumasta:

Ja Jeesus sanoi (και ειπεν ο ιησους): "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan (εις κριμα εγω εις τον κοσμον τουτον ηλθον), että ne, jotka eivät näe, näkisivät (ινα οι μη βλεποντες βλεπωσιν), ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi (και οι βλεποντες τυφλοι γενωνται)". (Joh 9:39)

Syntymästään saakka sokean, mutta nyt näkönsä saaneen miehen tunnustus kirvoittaa Jeesuksen puhumaan lampaista, jotka tulevat Jumalan valtakuntaan laillisesti, oven kautta. Jeesus käyttää vertauksen tapaista kuvakieltä, παροιμιαν, koska lampaat kδyttäytyvät hyvin kuin kristityt, joista Jeesuksen opetuslapsillakaan ei vielä siinä vaiheessa ollut selvää käsitystä.

"Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): joka ei mene ovesta lammastarhaan (ο μη εισερχομενος δια της θυρας εις την αυλην των προβατων), vaan nousee sinne muualta (αλλα αναβαινων αλλαχοθεν), se on varas ja ryöväri (εκεινος κλεπτης εστιν και ληστης). 10:2 Mutta joka menee ovesta sisälle (ο δε εισερχομενος δια της θυρας), se on lammasten paimen (ποιμην εστιν των προβατων). 10:3 Hänelle ovenvartija avaa (τουτω ο θυρωρος ανοιγει), ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä (και τα προβατα της φωνης αυτου ακουει); ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä (και τα ιδια προβατα καλει κατ ονομα) ja vie heidät ulos (και εξαγει αυτα). 10:4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos (και οταν τα ιδια προβατα εκβαλη) hän kulkee niiden edellä (εμπροσθεν αυτων πορευεται), ja lampaat seuraavat häntä (και τα προβατα αυτω ακολουθει), sillä ne tuntevat hänen äänensä (οτι οιδασιν την φωνην αυτου). 10:5 Mutta vierasta ne eivät seuraa (αλλοτριω δε ου μη ακολουθησωσιν), vaan pakenevat häntä (αλλα φευξονται απ αυτου), koska eivät tunne vierasten ääntä (οτι ουκ οιδασιν των αλλοτριων την φωνην)." 10:6 Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille (ταυτην την παροιμιαν ειπεν αυτοις ο ιησους); mutta he eivät ymmärtäneet (εκεινοι δε ουκ εγνωσαν), mitä hänen puheensa tarkoitti (τινα ην α ελαλει αυτοις). (Joh 10:1-6)

Kertomuksen varsinainen vahva anti on se, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä, tuntevat hänet ja tottelevat häntä. Hän on myös ovi, jonka kautta lampaat tulevat hänen yhteyteensä:

Niin Jeesus vielä sanoi heille (ειπεν ουν παλιν αυτοις ο ιησους): "Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν οτι): minä olen lammasten ovi (εγω ειμι η θυρα των προβατων). 10:8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua (παντες οσοι προ εμου ηλθον), ovat varkaita ja ryöväreitä (κλεπται εισιν και λησται); mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet (αλλ ουκ ηκουσαν αυτων τα προβατα). 10:9 Minä olen ovi (εγω ειμι η θυρα); jos joku minun kauttani menee sisälle (δι εμου εαν τις εισελθη), niin hän pelastuu (σωθησεται), ja hän on käyvä sisälle (και εισελευσεται) ja käyvä ulos (και εξελευσεται) ja löytävä laitumen (και νομην ευρησει). 10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan (ο κλεπτης ουκ ερχεται ει μη ινα κλεψη και θυση και απολεση). Minä olen tullut (εγω ηλθον), että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys (ινα ζωην εχωσιν και περισσον εχωσιν). 10:11 Minä olen se hyvä paimen (εγω ειμι ο ποιμην ο καλος). Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä (ο ποιμην ο καλος την ψυχην αυτου τιθησιν υπερ των προβατων). 10:12 Mutta palkkalainen (ο μισθωτος δε), joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole (και ουκ ων ποιμην ου ουκ εισιν τα προβατα ιδια), kun hän näkee suden tulevan (θεωρει τον λυκον ερχομενον), niin hän jättää lampaat ja pakenee (και αφιησιν τα προβατα και φευγει); ja susi ryöstää ja hajottaa lampaat (και ο λυκος αρπαζει αυτα και σκορπιζει τα προβατα). 10:13 Palkkalainen pakenee, sillä hän on palkattu (ο δε μισθωτος φευγει οτι μισθωτος εστιν) eikä välitä lampaista (και ου μελει αυτω περι των προβατων). 10:14 Minä olen se hyvä paimen (εγω ειμι ο ποιμην ο καλος), ja minä tunnen omani (και γινωσκω τα εμα), ja minun omani tuntevat minut (και γινωσκομαι υπο των εμων), 10:15 niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän (καθως γινωσκει με ο πατηρ καγω γινωσκω τον πατερα); ja minä annan henkeni lammasten edestä (και την ψυχην μου τιθημι υπερ των προβατων)." (Joh 10:7-15)

Jeesuksen oppilaat saavat tässä myös vihjeen siitä, että Jumalan valtakuntaan on tulossa muitakin, kuin pelkkiä juutalaisia tai Israelin muiden heimojen geneettisiä jälkeläisiä:


"Minulla on myös muita lampaita (και αλλα προβατα εχω), jotka eivät ole tästä lammastarhasta (α ουκ εστιν εκ της αυλης ταυτης); myös niitä tulee minun johdattaa (κακεινα με δει αγαγειν), ja ne saavat kuulla minun ääneni (και της φωνης μου ακουσουσιν), ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen (και γενησεται μια ποιμνη εις ποιμην). 10:17 Sentähden Isä minua rakastaa (δια τουτο ο πατηρ με αγαπα), koska minä annan henkeni (οτι εγω τιθημι την ψυχην μου), että minä sen jälleen ottaisin (ινα παλιν λαβω αυτην). 10:18 Ei kukaan sitä minulta ota (ουδεις αιρει αυτην απ εμου), vaan minä annan sen itsestäni (αλλ εγω τιθημι αυτην απ εμαυτου). Minulla on valta antaa se (εξουσιαν εχω θειναι αυτην), ja minulla on valta ottaa se jälleen (και εξουσιαν εχω παλιν λαβειν αυτην); sen käskyn minä olen saanut Isältäni (ταυτην την εντολην ελαβον παρα του πατρος μου)." 10:19 Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken (σχισμα ουν παλιν εγενετο εν τοις ιουδαιοις) näiden sanain tähden (δια τους λογους τουτους). 10:20 Ja useat heistä sanoivat (ελεγον δε πολλοι εξ αυτων): "Hänessä on riivaaja (δαιμονιον εχει), ja hän on järjiltään (και μαινεται); mitä te häntä kuuntelette (τι αυτου ακουετε)?" 10:21 Toiset sanoivat (αλλοι ελεγον): "Nämä eivät ole riivatun sanoja (ταυτα τα ρηματα ουκ εστιν δαιμονιζομενου); eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä (μη δαιμονιον δυναται τυφλων οφθαλμους ανοιγειν)?" (Joh 10:16-21)

Kohta lehtimajanjuhlan jälkeen Jerusalemissa vietetään Temppelin vihkimisen muistojuhlaa. Temppelin vihkimisen muistojuhla ei ole Jumalan juhlakalenteriin kuuluva juhla, mutta sillä on esikuvallinen merkitys siitä, mitä tapahtuu, kun Israel luopuu Jumalasta. Sen jälkeen, kun Vanhan Liiton profeetat olivat vaienneet tai vaiennettu, eräs Aleksanteri "Suuren" perijävaltioitten ruhtinaista, Syyrian hallitsija Antiokus IV Epifanes (175-164) hyökkäsi Israeliin. Hänen epiteettinsä epifanes tarkoittaa (Jumalan) ilmestymistä ja häntä pidetään kohta maailmalle paljastuvan Antikristuksen eli Laittomuuden ihmisen esikuvana. Hänen teoistaan puhutaan Raamatun kaanonin ulkopuolelle jätetyissä Makkabealaiskirjoissa.

Antiokus IV Epifanes hyökkäsi Israeliin, murhautti ylipapin vuonna 170 ja kielsi juutalaisten uskonnonharjoituksen. Israelista hän eteni joukkoineen Egyptiin, mutta joutui lähtemään sieltä roomalaisten käskystä. Paluumatkalla hän purki turhautunutta raivoaan juutalaisiin. Hän vaati kaikkia juutalaisia kuolemanrangaistuksen uhalla uhraamaan sian epäjumaliensa kunniaksi Israelin Pyhän alttarilla, mikä nostatti juutalaiset aseelliseen vastarintaan. Kun Antiokus IV ajettiin pois maasta, temppeli puhdistettiin ja pyhitettiin entiseen käyttöönsä.

Danielin kirjassa on profetia Laittomuuden ihmisestä, mutta Antiokus IV Epifaneen riehunta ei täytä kaikkia Danielin profetian yksityiskohtia, mutta esikuvallinen se kyllä on: Tämän aikakauden lopussa ilmestyvä paholaisen ruumiillistuma, tuhoaa sen Jerusalemin temppelin, jonka rakentamisesta juuri nyt lehdistössä paljon puhutaan, mutta kun Laittomuuden ihmisen valta on kukistettu, Jeesus Kristus ottaa vallan ohjat Israelissa.

Temppelin vihkimisen muistojuhlan aikana, vähän ennen pakanain viettämää joulua, (Auringon syntymäjuhlaa), Jeesus oli Jerusalemissa, mutta hän lopetti puheensa juutalaisille, koska juutalaiset eivät voineet uskoa sitä, minkä he tiesivät todeksi, ja siirtyi Jordanin toiselle puolelle, seudulle, jossa Johannes Kastoi.

Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa (εγενετο δε τα εγκαινια εν τοις ιεροσολυμοις), ja oli talvi (και χειμων ην). 10:23 Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä (και περιεπατει ο ιησους εν τω ιερω), Salomon pylväskäytävässä (εν τη στοα του σολομωντος). 10:24 Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle (εκυκλωσαν ουν αυτον οι ιουδαιοι και ελεγον αυτω): "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä (εως ποτε την ψυχην ημων αιρεις)? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan (ει συ ει ο χριστος ειπε ημιν παρρησια)." 10:25 Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko (ειπον υμιν και ου πιστευετε). Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä (τα εργα α εγω ποιω εν τω ονοματι του πατρος μου), ne todistavat minusta (ταυτα μαρτυρει περι εμου). 10:26 Mutta te ette usko (αλλ υμεις ου πιστευετε), sillä te ette ole minun lampaitani (ου γαρ εστε εκ των προβατων των εμων) kuten minä olen teille sanonutkin (καθως ειπον υμιν). 10:27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni (τα προβατα τα εμα της φωνης μου ακουει), ja minä tunnen ne (καγω γινωσκω αυτα), ja ne seuraavat minua (και ακολουθουσιν μοι). 10:28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän (καγω ζωην αιωνιον διδωμι αυτοις), ja he eivät ikinä tuhoudu (και ου μη απολωνται εις τον αιωνα), eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni (και ουχ αρπασει τις αυτα εκ της χειρος μου). 10:29 Minun Isäni (ο πατηρ μου), joka on heidät minulle antanut (ος δεδωκεν μοι), on kaikkein suurin (μειζων παντων εστιν), eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä (και ουδεις δυναται αρπαζειν εκ της χειρος του πατρος μου). 10:30 Minä ja Isä olemme yksi (εγω και ο πατηρ εν εσμεν)." (Joh 10:22-30)

Mooseksen puheen sanat "kuule Israel (Sma Israel)!" ovat juutalaisuudessa saaneet uskontunnustuksen tapaisen merkityksen:

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. 6:5 Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. (5.Ms 6:4-5)

Kun siis Jeesus sanoo, että hän ja Isä ovat yksi, kyse on enää uskontunnustuksen tulkinnasta, ja tulkinnan ratkaisee se henki, joka ihmisen intellektuaalista elämää hallitsee. Uskontunnustuksen todellinen sisältö paljastuukin vasta teoissa:

Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta (εβαστασαν ουν παλιν λιθους οι ιουδαιοι) kivittääksensä hänet (ινα λιθασωσιν αυτον). 10:32 Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat minun Isästäni (πολλα καλα εργα εδειξα υμιν εκ του πατρος μου); mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää (δια ποιον αυτων εργον λιθαζετε με)?" 10:33 Juutalaiset vastasivat hänelle sanoen (απεκριθησαν αυτω οι ιουδαιοι λεγοντες): "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä (περι καλου εργου ου λιθαζομεν σε), vaan jumalanpilkan tähden (αλλα περι βλασφημιας), ja koska sinä, joka olet ihminen (και οτι συ ανθρωπος ων), teet itsesi Jumalaksi (ποιεις σεαυτον θεον)". 10:34 Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna (ουκ εστιν γεγραμμενον εν τω νομω υμων): 'Minä sanoin: te olette jumalia (εγω ειπα θεοι εστε)'? 10:35 Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli (ει εκεινους ειπεν θεους προς ους ο λογος του θεου εγενετο) - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin (και ου δυναται λυθηναι η γραφη) - 10:36 niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan (ον ο πατηρ ηγιασεν και απεστειλεν εις τον κοσμον υμεις λεγετε οτι): 'Sinä pilkkaat Jumalaa (βλασφημεις)', sentähden että minä sanoin (οτι ειπον): 'Minä olen Jumalan Poika (υιος του θεου ειμι)'? 10:37 Jos minä en tee Isäni tekoja (ει ου ποιω τα εργα του πατρος μου), älkää uskoko minua (μη πιστευετε μοι). 10:38 Mutta jos minä niitä teen (ει δε ποιω), niin, vaikka ette uskoisikaan minua (καν εμοι μη πιστευητε), uskokaa tekoja (τοις εργοις πιστευσατε), että tulisitte tuntemaan ja uskoisitte (ινα γνωτε και πιστευσητε) Isän olevan minussa (οτι εν εμοι ο πατηρ) ja minä hänessä (καγω εν αυτω)." 10:39 Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni (εζητουν ουν παλιν αυτον πιασαι), mutta hän lähti pois heidän käsistänsä (και εξηλθεν εκ της χειρος αυτων). 10:40 Ja hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan (και απηλθεν παλιν περαν του ιορδανου εις τον τοπον), missä Johannes ensin kastoi (οπου ην ιωαννης το πρωτον βαπτιζων), ja viipyi siellä (και εμεινεν εκει). 10:41 Ja monet tulivat hänen tykönsä ja sanoivat (και πολλοι ηλθον προς αυτον και ελεγον οτι): "Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa (ιωαννης μεν σημειον εποιησεν ουδεν); mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta (παντα δε οσα ειπεν ιωαννης περι τουτου αληθη ην)". 10:42 Ja siellä monet uskoivat häneen (και επιστευσαν πολλοι εκει εις αυτον). (Joh 10:31-42)

Jeesuksen ollessa seudulla, jossa Johannes Kastaja oli kastanut syntinsä tunnustavia ihmisiä mielenmuutoksen kasteella, hän sai viestin Juudeasta, läheltä Jerusalemia sijaitsevasta Betanian kylästä, että hänen ystävänsä Lasarus on sairaana. Johannes kertoo tapahtumain kulun, kts. Joh 11:1-55. Lasarus ehti kuolla, mutta paikalle tultuaan Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Tällöin ylipapit, fariseukset ja Juudean korkein neuvosto totesi Jeesuksen olevan uhka maan turvallisuudelle ja teki päätöksen Jeesuksen tappamisesta.

Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä (ιησους ουν ουκ ετι παρρησια περιεπατει εν τοις ιουδαιοις), vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan (αλλα απηλθεν εκειθεν εις την χωραν εγγυς της ερημου), Efraim nimiseen kaupunkiin (εις εφραιμ λεγομενην πολιν); ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen (κακει διετριβεν μετα των μαθητων αυτου). (Joh 11:54)

Efraim on Raamatun esikuva ja koodisana kristikunnasta, jonka keskuudessa Jeesus on elänyt Pyhän Hengen kautta pian kaksi tuhatta vuotta. Nimi Efraim tarkoittaa kaksinkertaisesti hedelmällistä. Myös tämä Samariassa eli Länsirannalla sijaitseva kaupunki on säilynyt kristillisenä kaupunkina, jopa ainoana sellaisena, aina tähän päivään saakka. Kaupungin nimi on nykyisin El-Tajjibe.

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli takaisin Betaniaan. Johannes ilmoittaa tämän, koska Jumalan uhrikaritsa oli erotettava laumasta tarkkaan määrätyn aikataulun mukaisesti, kts. 2.Ms 12:1-6.

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan (ο ουν ιησους προ εξ ημερων του πασχα ηλθεν εις βηθανιαν), jossa oli Lasarus (οπου ην λαζαρος), se kuollut, jonka hän oli herättänyt kuolleista (ο τεθνηκως ον ηγειρεν εκ νεκρων). 12:2 Siellä valmistettiin hänelle ateria (εποιησαν ουν αυτω δειπνον εκει), ja Martta palveli (και η μαρθα διηκονει), mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan (ο δε λαζαρος εις ην των συνανακειμενων αυτω). 12:3 Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta (η ουν μαρια λαβουσα λιτραν μυρου ναρδου πιστικης πολυτιμου) ja voiteli Jeesuksen jalat (ηλειψεν τους ποδας του ιησου) ja pyyhki ne hiuksillaan (και εξεμαξεν ταις θριξιν αυτης τους ποδας αυτου); ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua (η δε οικια επληρωθη εκ της οσμης του μυρου). Joh 12:1-3)

Hyvä Sanoma on esitettävä kaikessa laajuudessaan. Mitään ei saa jättää pois eikä mitään saa muuttaa. Matteus kertoo, että ateria nautittiin pitalisen Simonin kodissa, jolloin eräs nainen tuli ja voiteli Jeesuksen pään kallisarvoisella voiteella, ja kun hänen oppilaittensa mielestä siinä meni rahat hukkaan, Jeesus osoitti mistä tässä oli kyse:

Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa (του δε ιησου γενομενου εν βηθανια εν οικια σιμωνος του λεπρου), 26:7 tuli hänen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta (προσηλθεν αυτω γυνη αλαβαστρον μυρου εχουσα βαρυτιμου), minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla (και κατεχεεν επι την κεφαλην αυτου ανακειμενου). 26:8 Mutta sen nähdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat (ιδοντες δε οι μαθηται αυτου ηγανακτησαν λεγοντες): "Mitä varten tämä haaskaus (εις τι η απωλεια αυτη)? 26:9 Olisihan sen voiteen voinut myydä kalliista hinnasta (ηδυνατο γαρ τουτο το μυρον πραθηναι πολλου) ja antaa köyhille (και δοθηναι πτωχοις)." 26:10 Kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän heille (γνους δε ο ιησους ειπεν αυτοις): "Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä (τι κοπους παρεχετε τη γυναικι)? Sillä hän teki hyvän työn minulle (εργον γαρ καλον ειργασατο εις εμε). 26:11 Köyhät teillä on aina keskuudessanne (παντοτε γαρ τους πτωχους εχετε μεθ εαυτων), mutta minua teillä ei ole aina (εμε δε ου παντοτε εχετε). 26:12 Sillä kun hän valoi tämän voiteen minun ruumiilleni (βαλουσα γαρ αυτη το μυρον τουτο επι του σωματος μου), teki hän sen minun hautaamistani varten (προς το ενταφιασαι με εποιησεν). 26:13 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan (οπου εαν κηρυχθη το ευαγγελιον τουτο εν ολω τω κοσμω), siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistoksensa (λαληθησεται και ο εποιησεν αυτη εις μνημοσυνον αυτης)." (Mt 26:6-13)

Esikoispoika, jota Isä Jumala rakastaa ja jonka kautta koko maailma on luotu, ja jonka kädestä koko maailma syö, oli tullut pelastamaan ihmistä, joka Jumalan puutarhassa oli valinnut kuoleman ja kurjuuden. Ja sitten tulevat nämä opetuslapset, joiden mielestä Jumalan Pojalle, joka oli luopunut ylitaivaallisesta loistostaan vain laskeutuakseen heidän tasolleen, ei kannattaisi osoittaa sen vertaa arvoa, että joku kiitollinen nainen omalla kustannuksellaan voitelisi hänen päänsä. Ymmärrätkö sinä tätä? Tärisevätkö sinun lihaksesi koskaan järkytyksestä? Jos ne eivät tätä lukiessasi tärise, et ole vielä edes syntisen naisen tasolla. Nainen, jolle oli annettu paljon anteeksi, rakasti paljon. Rakkaus oli se viisaus, joka pani hänet tekemään oikeat ratkaisut, mutta ne, jotka luottivat jumaluusoppiinsa, olivat surkuteltavan heikkoja ja kohta tämän jälkeen jopa yksi Jumalan Pojan oppilaista meni heidän luokseen ja tuli kavaltajaksi.

 

Sivulle 05: Risti ja ylösnousemus

##A05 lokakuu fi eu05, 13 sivua, 2018-10-13

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A5

 

 

Risti ja ylösnousemus

 

Kun Jeesuksen toimintakausi oli lopuillaan, hänen ystäviensä määrä supistui supistumistaan. Kertoessaan Jeesuksen vaiheista Johannes muistuttaa siitä, mitä Jesaja oli sanonut:

Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Jesajan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme (κυριε τις επιστευσεν τη ακοη ημων), ja kenelle Herran kδsivarsi ilmoitetaan?" Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Jesaja on vielä sanonut: "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi". Tämän Jesaja sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa (την δοξαν αυτου) ja puhui hδnestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet (ουχ ωμολογουν), etteivδt joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa (ηγαπησαν γαρ την δοξαν των ανθρωπων) enemmδn kuin Jumalan kunniaa (μαλλον ηπερ την δοξαν του θεου). (Joh 12:37-43; vertaa Jes 53:1)

Jeesuksen julkisen toiminnan kestoksi jäi noin 3,5 vuotta. Vähän ennen ristille naulitsemistaan hän vielä puhui ajanjaksosta ennen toista tulemistaan.

Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja aikakauden täyttymyksen merkki (το σημειον της σης παρουσιας και της συντελειας του αιωνος)?" 24:4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä (βλεπετε μη τις υμας πλανηση). 24:5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen (πολλοι γαρ ελευσονται επι τω ονοματι μου λεγοντες): 'Minä olen Kristus (εγω ειμι ο χριστος)', ja he eksyttävät monta (και πολλους πλανησουσιν). 24:6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu (αλλ ουπω εστιν το τελος). 24:7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan (εγερθησεται γαρ εθνος επι εθνος) ja valtakunta valtakuntaa vastaan (και βασιλεια επι βασιλειαν), ja tulee nälänhätää (και εσονται λιμοι) ja ruttoa (και λοιμοι) ja maanjäristyksiä (και σεισμοι) monin paikoin (κατα τοπους). 24:8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua (παντα δε ταυτα αρχη ωδινων). (Mt 24:3-8)

Kyse on Uuden Ihmisen synnytystuskista, maailman järjestelmällisestä taistelusta Kristuksen ruumiin hävittämiseksi, että koko elävä seurakunta kulkisi saman tien kuin Herra Jeesus. Jumala on jo lähettänyt maailmaan suuren eksytyksen, joka panee kaikki ihmiset valitsemaan puolensa, mutta samanaikaisesti myös sana Jumalan valtakunnasta saavuttaa kaikki kansat:


Silloin teidät annetaan vaivaan (τοτε παραδωσουσιν υμας εις θλιψιν), ja teitä tapetaan (και αποκτενουσιν υμας), ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi (και εσεσθε μισουμενοι υπο παντων των εθνων) minun nimeni tähden (δια το ονομα μου). 24:10 Ja silloin monet lankeavat pois (και τοτε σκανδαλισθησονται πολλοι), ja he antavat toisensa alttiiksi (και αλληλους παραδωσουσιν) ja vihaavat toinen toistaan (και μισησουσιν αλληλους). 24:11 Ja monta väärää profeettaa nousee (και πολλοι ψευδοπροφηται εγερθησονται), ja he eksyttävät monta (και πλανησουσιν πολλους). 24:12 Ja laittomuuden lisääntymisen takia (και δια το πληθυνθηναι την ανομιαν), viilenee useimpien rakkaus (ψυγησεται η αγαπη των πολλων). 24:13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu (ο δε υπομεινας εις τελος ουτος σωθησεται). 24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (και κηρυχθησεται τουτο το ευαγγελιον της βασιλειας) kaikessa asutussa maailmassa (εν ολη τη οικουμενη), todistukseksi kaikille kansoille (εις μαρτυριον πασιν τοις εθνεσιν); ja sitten tulee loppu (και τοτε ηξει το τελος). (Mt 24:9-14)

Pakanain aikojen päättyessä Saatana asettuu Jumalan temppeliin, ja ilmoittaa olevansa Jumala. Alkaa "suuri vaivan aika", suuri ahdistus, joka päättyy vasta, kun Jeesus saapuu pilvissä morsiantansa noutamaan. Pilvi on tarpeen, ettei Jumalan kunnia vielä nytkään tuhoaisi Jumalaa vastaan kapinoivaa ihmiskuntaa. Tätä kolme ja puoli vuotta kestävää ajanjaksoa Jeesus selostaa Öljymäen puheessaan. Jakso päättyy siihen, kun Jeesus tulee pilvissä, ja lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa luokseen:

Kun te siis näette hävityksen iljetyksen (οταν ουν ιδητε το βδελυγμα της ερημωσεως), josta on puhuttu profeetta Danielin kautta (το ρηθεν δια δανιηλ του προφητου), seisovan pyhässä paikassa (εστος εν τοπω αγιω) - joka tδmän lukee, se tarkatkoon (ο αναγινωσκων νοειτω) - 24:16 silloin ne, jotka Juudeassa ovat (τοτε οι εν τη ιουδαια), paetkoot vuorille (φευγετωσαν επι τα ορη); 24:17 joka on katolla (ο επι του δωματος), älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on (μη καταβαινετω αραι τι εκ της οικιας αυτου), 24:18 ja joka on pellolla (και ο εν τω αγρω), älköön palatko takaisin (μη επιστρεψατω οπισω) noutamaan vaatteitaan (αραι τα ιματια αυτου). 24:19 Voi raskaita (ουαι δε ταις εν γαστρι εχουσαις) ja imettäväisiä (και ταις θηλαζουσαις) niinä päivinä (εν εκειναις ταις ημεραις)! 24:20 Mutta rukoilkaa (προσευχεσθε δε), ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina (ινα μη γενηται η φυγη υμων χειμωνος μηδε εν σαββατω). 24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus (εσται γαρ τοτε θλιψις μεγαλη), jonka kaltaista ei ole ollut (οια ου γεγονεν) maailman alusta hamaan tähän asti (απ αρχης κοσμου εως του νυν) eikä milloinkaan tule (ουδ ου μη γενηται). 24:22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty (και ει μη εκολοβωθησαν αι ημεραι εκειναι), ei mikään liha pelastuisi (ουκ αν εσωθη πασα σαρξ); mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään (δια δε τους εκλεκτους κολοβωθησονται αι ημεραι εκειναι). 24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. 24:25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. 24:26 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko. 24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä (ωσπερ γαρ η αστραπη εξερχεται απο ανατολων) ja näkyy hamaan länteen (και φαινεται εως δυσμων), niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus (ουτως εσται και η παρουσια του υιου του ανθρωπου). 24:28 Sillä missä raato on (οπου γαρ εαν η το πτωμα), sinne kotkat kokoontuvat (εκει συναχθησονται οι αετοι).
24:29 Ja heti niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee (ευθεως δε μετα την θλιψιν των ημερων εκεινων ο ηλιος σκοτισθησεται), eikä kuu anna valoansa (και η σεληνη ου δωσει το φεγγος αυτης), ja tähdet putoavat taivaalta (και οι αστερες πεσουνται απο του ουρανου), ja taivaitten voimat järkkyvät (και αι δυναμεις των ουρανων σαλευθησονται). 24:30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki ilmestyy taivaalle (και τοτε φανησεται το σημειον του υιου του ανθρωπου εν τω ουρανω), ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat (και τοτε κοψονται πασαι αι φυλαι της γης); ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä (και οψονται τον υιον του ανθρωπου ερχομενον επι των νεφελων του ουρανου) suurella voimalla ja kirkkaudella (μετα δυναμεως και δοξης πολλης). 24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa (και αποστελει τους αγγελους αυτου μετα σαλπιγγος φωνης μεγαλης), ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta (και επισυναξουσιν τους εκλεκτους αυτου εκ των τεσσαρων ανεμων), taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin (απ ακρων ουρανων εως ακρων αυτων) (Mt 24:15-31).

Ihmisen on synnyttävä ylhäältä tullakseen Jumalan lapseksi ja päästäkseen osalliseksi tempauksesta ylös taivaisiin. Minkäänlainen muu uudestisyntyminen ei riitä. Jokainen ihminen on paholaisen orja aina siihen asti, kunnes kieltää itsensä:

Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman (kosmos), mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi (ανταλλαγμα)? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee (οταν ελθη) Isänsä kirkkaudessa (εν τη δοξη του πατρος αυτου) pyhien enkelien kanssa (μετα των αγγελων των αγιων)." (Mark 8:34-38)

Juuri ennen kuolemaansa Jeesus nautti pääsiäisaterian yhdessä oppilaittensa kanssa ja sääti tavan, miten Uuden Liiton jäsenet voisivat osallistua Liiton ateriaan:

Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". 26:27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; 26:28 sillä tämä on minun vereni, Uuden Liiton veri (τουτο γαρ εστιν το αιμα μου το της καινης διαθηκης), joka monen edestä vuodatetaan (το περι πολλων εκχυνομενον) syntien anteeksiantamiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων). 26:29 Ja minä sanon teille etten minä tästedes juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne (μεθ υμων καινον οταν αυτο πινω μεθ υμων) Isäni valtakunnassa (εν τη βασιλεια του πατρος μου)." (Mt 26:26-29)

Jeesus kertoi myös, kuinka Pyhä Henki tulisi jatkamaan hänen aloittamaansa työtä hänen oppilaittensa keskuudessa hänen nimissään sen jälkeen, kun hän on jo noussut kuolleista:

Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. 14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen puolustajan (και αλλον παρακλητον δωσει υμιν) olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti (εις τον αιωνα), 14:17 totuuden Hengen (το πνευμα της αληθειας), jota maailma (ο ο κοσμος) ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva (και εν υμιν εσται). 14:18 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. 14:19 Vielä vähän aikaa, niin maailma (ο κοσμος) ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän (οτι εγω ζω), niin tekin saatte elää (και υμεις ζησεσθε). 14:20 Sinä päivänä (εν εκεινη τη ημερα) te ymmärrätte (γνωσεσθε υμεις), että minä olen Isässäni (οτι εγω εν τω πατρι μου), ja että te olette minussa ja minä teissä (και υμεις εν εμοι καγω εν υμιν). 14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle (και εμφανισω αυτω εμαυτον)." (Joh 14:15-21).

Pyhä Henki ihmisessä tekee ihmisen niin arvokkaaksi, että Jeesus käski hänen seuraajansa rakastamaan toisiaan samalla mitalla, kuin mitä Vanhassa Liitossa määrättiin Jumalan rakastamisesta:

Uuden käskyn (εντολην καινην) minä annan teille (διδωμι υμιν), että rakastatte toisianne (ινα αγαπατε αλληλους), niinkuin minä olen teitä rakastanut (καθως ηγαπησα υμας) - että tekin niin rakastatte toisianne (ινα και υμεις αγαπατε αλληλους). (Joh 13:34)

Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. (Joh 15:12-13)

Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. (Joh 15:17)

Ehtoollispöydästä Jeesus ja hänen yksitoista oppilastaan kulkivat Kedronin puron yli Jerusalemin itäpuolella olevalle Öljymäelle, josta he olivat katselleet Jerusalemin temppeliä, oppilaat sitä ihastellen, ja Jeesus sen kohtaloa murehtien. Nyt oli yö, mutta täysikuun aika. Matteus kertoo:


Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle (τοτε ερχεται μετ αυτων ο ιησους εις χωριον λεγομενον γεθσημανη); ja hδn sanoi opetuslapsillensa (και λεγει τοις μαθηταις): "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla (καθισατε αυτου εως ου απελθων προσευξωμαι εκει)". 26:37 Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa (και παραλαβων τον πετρον και τους δυο υιους ζεβεδαιου); ja hδn alkoi murehtia ja tulla tuskaan (ηρξατο λυπεισθαι και αδημονειν). 26:38 Silloin hän sanoi heille τοτε λεγει αυτοις): "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti (περιλυπος εστιν η ψυχη μου εως θανατου); olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani (μεινατε ωδε και γρηγορειτε μετ εμου)". 26:39 Ja hän meni vähän edemmäksi (και προελθων μικρον), lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen (επεσεν επι προσωπον αυτου προσευχομενος και λεγων): "Isäni (πατερ μου), jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja (ει δυνατον εστιν παρελθετω απ εμου το ποτηριον τουτο); ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon (πλην ουχ ως εγω θελω), vaan niinkuin sinä (αλλ ως συ)". 26:40 Ja hän tuli opetuslasten tykö (και ερχεται προς τους μαθητας) ja tapasi heidδt nukkumasta (και ευρισκει αυτους καθευδοντας) ja sanoi Pietarille (και λεγει τω πετρω): "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani (ουτως ουκ ισχυσατε μιαν ωραν γρηγορησαι μετ εμου)! 26:41 Valvokaa ja rukoilkaa (γρηγορειτε και προσευχεσθε), ettette joutuisi kiusaukseen (ινα μη εισελθητε εις πειρασμον); henki tosin on altis (το μεν πνευμα προθυμον), mutta liha on heikko (η δε σαρξ ασθενης)." 26:42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen (παλιν εκ δευτερου απελθων προσηυξατο λεγων): "Isäni (πατερ μου), jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni (ει ου δυναται τουτο το ποτηριον παρελθειν απ εμου), minun sitä juomattani (εαν μη αυτο πιω), niin tapahtukoon sinun tahtosi (γενηθητω το θελημα σου)". 26:43 Ja tullessaan hän tapaa heidät taas nukkumasta (και ελθων ευρισκει αυτους παλιν καθευδοντας), sillδ heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi (ησαν γαρ αυτων οι οφθαλμοι βεβαρημενοι). 26:44 Ja hδn jätti heidät (και αφεις αυτους), meni taas (απελθων παλιν) ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan (προσηυξατο εκ τριτου τον αυτον λογον ειπων). 26:45 Sitten hδn tulee opetuslastensa luo ja sanoo heille (τοτε ερχεται προς τους μαθητας αυτου και λεγει αυτοις): "Te nukutte vielä ja lepäätte (καθευδετε το λοιπον και αναπαυεσθε)! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin (ιδου ηγγικεν η ωρα και ο υιος του ανθρωπου παραδιδοται εις χειρας αμαρτωλων). 26:46 Nouskaa, lähtekäämme (εγειρεσθε αγωμεν); katso (ιδου), se on lähellä, joka minut kavaltaa (ηγγικεν ο παραδιδους με)." (Mt 26:36-46)

Tässä kertomuksessa me tapaamme Herran itsensä orjan osassa. Mitä jos Herra itse ei olisi totellut Isänsä tahtoa? Osaatko kuvitella? Hän olisi tehnyt syntiä, sillä mikä tahansa tottelemattomuus Jumalan tahdolle on syntiä. Oppilaitaan hän kehotti rukoilemaan, koska tilanne oli vaikea. Itse hän rukoilikin, enkelit tulivat ja vahvistivat häntä ja Jeesus nousi tilanteesta voittajana. Ei Jeesus turhan takia ollut niin monta kertaa kehoittanut oppilaitaan "kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä joka päivä, ja seuraamaan" häntä. Ja nyt tämä esimerkki on kerrottu meille, että mekin voittaisimme ne tilanteet, joihin kohta joudumme.

Jumalan "kärsivän orjan" ja hänen opetuslastensa, joiden piti olla myös Jumalan orjia, ero oli vielä tuntuva. Vielä nytkin jotkut vierastavat koko ajatusta siitä, että meidän pitäisi olla Jumalan orjia. Jeesuksen rukous Getsemanessa selventää tätä asiaa. Jeesus tahtoi tehdä Isän tahdon, oli se sitten hänelle kuinka vaikeaa tahansa. Malja oli juotava, se tässä oli pääasia, ja se oli Jumalan tahto. Jumalan tahtoa loukkaamatta hän saattoi silti kysyä, olisiko tässä asiassa mitään muuta vaihtoehtoa. Kun hän oli kolme kertaa rukoillut samaa asiaa, eikä Jumala ilmoittanut mitään uutta, Jeesus tyytyi Jumalan tahtoon. Neljäs kerta olisi ollutkin jo liikaa.

Johannes kertoo, mitä kohta tämän jälkeen tapahtui:


Kun Jeesus oli tämän puhunut, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle (ταυτα ειπων ο ιησους εξηλθεν συν τοις μαθηταις αυτου περαν του χειμαρρου των κεδρων); siellδ oli puutarha, johon hän meni opetuslapsinensa (οπου ην κηπος εις ον εισηλθεν αυτος και οι μαθηται αυτου). 18:2 Mutta myφs Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan (ηδει δε και ιουδας ο παραδιδους αυτον τον τοπον), koska Jeesus ja hδnen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne (οτι πολλακις συνηχθη ο ιησους εκει μετα των μαθητων αυτου). 18:3 Niin Juudas otti sotilasosaston sekä ylipappien ja fariseusten virkamiehiä (ο ουν ιουδας λαβων την σπειραν και εκ των αρχιερεων και των φαρισαιων υπηρετας) ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan (ερχεται εκει μετα φανων και λαμπαδων και οπλων). 18:4 Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava (ιησους ουν ειδως παντα τα ερχομενα επ αυτον), astui esiin ja sanoi heille (εξελθων ειπεν αυτοις): "Ketä te etsitte (τινα ζητειτε)?" 18:5 He vastasivat hänelle (απεκριθησαν αυτω): "Jeesusta, Nasaretilaista (ιησουν τον ναζωραιον)". Jeesus sanoi heille (λεγει αυτοις ο ιησους): "Minä olen (εγω ειμι)". Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan (ειστηκει δε και ιουδας ο παραδιδους αυτον μετ αυτων). 18:6 Kun hδn siis sanoi heille (ως ουν ειπεν αυτοις οτι): "Minä olen (εγω ειμι)", peräytyivät he (απηλθον εις τα οπισω) ja kaatuivat maahan (και επεσον χαμαι). 18:7 Niin hδn taas kysyi heiltä (παλιν ουν αυτους επηρωτησεν): "Ketä te etsitte (τινα ζητειτε)?" He sanoivat (οι δε ειπον): "Jeesusta, Nasaretilaista (ιησουν τον ναζωραιον)". 18:8 Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Minähän sanoin teille, että minä olen (ειπον υμιν οτι εγω ειμι). Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä (ει ουν εμε ζητειτε αφετε τουτους υπαγειν)"; 18:9 että täyttyisi sana (ινα πληρωθη ο λογος), jonka hδn oli sanonut (ον ειπεν οτι): "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι ουκ απωλεσα εξ αυτων ουδενα)". 18:10 Niin Simon Pietari, jolla oli miekka (σιμων ουν πετρος εχων μαχαιραν), veti sen ja iski ylimmäisen papin orjaa (ειλκυσεν αυτην και επαισεν τον του αρχιερεως δουλον) ja sivalsi hδneltä pois oikean korvan (και απεκοψεν αυτου το ωτιον το δεξιον); ja orjan nimi oli Malkus (ην δε ονομα τω δουλω μαλχος). 18:11 Niin Jeesus sanoi Pietarille (ειπεν ουν ο ιησους τω πετρω): "Pistä miekkasi tuppeen (βαλε την μαχαιραν σου εις την θηκην). Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut (το ποτηριον ο δεδωκεν μοι ο πατηρ ου μη πιω αυτο)?" 18:12 Niin sotilasosasto ja tuhannenpäällikkö ja juutalaisten virkamiehet (η ουν σπειρα και ο χιλιαρχος και οι υπηρεται των ιουδαιων) ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hδnet (συνελαβον τον ιησουν και εδησαν αυτον) 18:13 ja veivδt hänet ensin Hannaan luo (και απηγαγον αυτον προς ανναν πρωτον), sillδ hän oli Kaifaan appi (ην γαρ πενθερος του καιαφα), ja Kaifas oli sinδ vuonna ylimmäisenä pappina (ος ην αρχιερευς του ενιαυτου εκεινου). 18:14 Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut (ην δε καιαφας ο συμβουλευσας τοις ιουδαιοις οτι): "On hyödyllistä, että yksi ihminen tuhoutuu kansan edestä (συμφερει ενα ανθρωπον απολεσθαι υπερ του λαου)." (Joh 18:1-14)

Jeesuksen vangitsijat eivät kestäneet kuulla nimeä Ego Eimi, Minä Olen, vaan kaatuivat kuin kuolleet, sillä ihminen on takapainoinen, ja kun hän pystyyn kuollessaan menettää tasapainoaistinsa, hän kaatuu taaksepäin. Tämä on niiden osa, jotka eivät kumarru hänen eteensä kasvoilleen maahan ja palvo häntä hengessä ja totuudessa sinä päivänä, kun Jumala käy maata tuomitsemaan. Sakarjan kirjan viimeisessä luvussa on tästä asiasta lisätietoa.

Jeesus tuotiin ylipapin asunnolle yöllä, ja kohta paikalla oli koko juutalainen hallituskoneisto. Roomalaiset olivat ottaneet tavakseen vaihtaa juutalaisten ylipappeja mielensä mukaan, mutta juutalaiset pitivät ylipappeina kaikkia, jotka siihen virkaan oli kerran asetettu. Suuri neuvosto, synedrion eli hebreaksi Sanhedrin oli juutalaisten korkein oikeusistuin, ja siihen kuului 71 jäsentä. Kirjanoppineet olivat oikeastaan kirjureita, mutta heitä pidettiin uskonnollisen lain asiantuntijoina. Markus kertoo:


Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja Suuren neuvoston jäsenet ja kirjanoppineet kokoontuivat (και απηγαγον τον ιησουν προς τον αρχιερεα και συνερχονται αυτω παντες οι αρχιερεις και οι πρεσβυτεροι και οι γραμματεις). 14:54 Ja Pietari seurasi hδntä taampana ylimmäisen papin palatsin esipihaan asti (και ο πετρος απο μακροθεν ηκολουθησεν αυτω εως εσω εις την αυλην του αρχιερεως) ja istui virkamiesten joukkoon ja lδmmitteli tulen ääressä (και ην συγκαθημενος μετα των υπηρετων και θερμαινομενος προς το φως). 14:55 Mutta ylipapit ja koko Suuri neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan (οι δε αρχιερεις και ολον το συνεδριον εζητουν κατα του ιησου μαρτυριαν) tappaaksensa hδnet (εις το θανατωσαι αυτον), mutta eivδt löytäneet (και ουχ ευρισκον). 14:56 Useat kyllδ todistivat väärin häntä vastaan (πολλοι γαρ εψευδομαρτυρουν κατ αυτου), mutta todistukset eivδt olleet yhtäpitäviä (και ισαι αι μαρτυριαι ουκ ησαν). 14:57 Niin muutamat nousivat ja todistivat vδärin häntä vastaan, sanoen (και τινες ανασταντες εψευδομαρτυρουν κατ αυτου λεγοντες): 14:58 "Me olemme kuulleet hδnen sanovan (οτι ημεις ηκουσαμεν αυτου λεγοντος οτι): 'Minδ hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin (εγω καταλυσω τον ναον τουτον τον χειροποιητον) ja rakennan kolmessa pδivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty (και δια τριων ημερων αλλον αχειροποιητον οικοδομησω)'." 14:59 Mutta eivδt näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä (και ουδε ουτως ιση ην η μαρτυρια αυτων). 14:60 Silloin ylimmδinen pappi nousi ja astui esille (και αναστας ο αρχιερευς εις το μεσον) ja kysyi Jeesukselta sanoen (επηρωτησεν τον ιησουν λεγων): "Etkφ vastaa mitään (ουκ αποκρινη ουδεν)? Mitδ nämä todistavat sinua vastaan (τι ουτοι σου καταμαρτυρουσιν)?" 14:61 Mutta hδn oli vaiti eikä vastannut mitään (ο δε εσιωπα και ουδεν απεκρινατο). Taas ylimmδinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle (παλιν ο αρχιερευς επηρωτα αυτον και λεγει αυτω): "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika (συ ει ο χριστος ο υιος του ευλογητου)?" 14:62 Jeesus sanoi (ο δε ιησους ειπεν): "Minä olen (εγω ειμι); ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella (και οψεσθε τον υιον του ανθρωπου καθημενον εκ δεξιων της δυναμεως) ja tulevan taivaan pilvissä (και ερχομενον μετα των νεφελων του ουρανου)". 14:63 Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi (ο δε αρχιερευς διαρρηξας τους χιτωνας αυτου λεγει): "Mitδ me enää todistajia tarvitsemme (τι ετι χρειαν εχομεν μαρτυρων)? 14:64 Te kuulitte hδnen pilkkaamisensa (ηκουσατε της βλασφημιας). Miltδ teistä näyttää (τι υμιν φαινεται)?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan (οι δε παντες κατεκριναν αυτον ειναι ενοχον θανατου). 14:65 Ja muutamat rupesivat sylkemδän häntä (και ηρξαντο τινες εμπτυειν αυτω) ja peittivδt hänen kasvonsa (και περικαλυπτειν το προσωπον αυτου) ja lφivät häntä nyrkillä (και κολαφιζειν αυτον) ja sanoivat hδnelle (και λεγειν αυτω): "Profetoi (προφητευσον)!" Virkamiehetkin lφivät häntä poskelle (και οι υπηρεται ραπισμασιν αυτον εβαλλον). (Mark 14:53-65)

Oikeudenkäynti oli ollut julma spektaakkeli, mutta juutalaisilla ei ollut valtaa pannan langettamiaan kuolemantuomioita täytäntöön. Heidän oli pakko saada roomalaisten hyväksyntä päätökselleen ja siinä he tarvitsivat kansankiihottajien apua. Sitä ennen he kuitenkin halusivat ilveillä Jumalan pojan kustannuksella. Luukas kertoo:

Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan (πιλατος δε συγκαλεσαμενος τους αρχιερεις και τους αρχοντας και τον λαον) 23:14 ja sanoi heille (ειπεν προς αυτους): "Te olette tuoneet minulle tδmän miehen kansan yllyttäjänä (προσηνεγκατε μοι τον ανθρωπον τουτον ως αποστρεφοντα τον λαον); ja katso (και ιδου), minδ olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut (εγω ενωπιον υμων ανακρινας) enkδ ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte (ουδεν ευρον εν τω ανθρωπω τουτω αιτιον ων κατηγορειτε κατ αυτου), 23:15 eikδ Herodeskaan (αλλ ουδε ηρωδης), sillδ minä lähetin teidät hänen luokseen (ανεπεμψα γαρ υμας προς αυτον ). Ja katso (και ιδου), hδn ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman (ουδεν αξιον θανατου εστιν πεπραγμενον αυτω). 23:16 Kuritettuani hδntä minä siis hänet päästän (παιδευσας ουν αυτον απολυσω)." 23:17 Mutta hδnen piti vapauttaa heille yksi kunakin juhlana (αναγκην δε ειχεν απολυειν αυτοις κατα εορτην ενα)." 23:18 Niin he huusivat kaikki yhdessδ, sanoen (ανεκραξαν δε παμπληθει λεγοντες): "Vie pois tδmä, mutta päästä meille Barabbas (αιρε τουτον απολυσον δε ημιν τον βαραββαν)!" 23:19 Tδmä oli heitetty vankeuteen eräästä kaupungissa tapahtuneesta kapinasta sekä murhasta (οστις ην δια στασιν τινα γενομενην εν τη πολει και φονον βεβλημενος εις φυλακην). 23:20 Niin Pilatus taas puhui heille (παλιν ουν ο πιλατος προσεφωνησεν), koska hδn tahtoi vapauttaa Jeesuksen (θελων απολυσαι τον ιησουν). 23:21 Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat (οι δε επεφωνουν λεγοντες): "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hδnet (σταυρωσον σταυρωσον αυτον)!" 23:22 Niin hδn puhui heille kolmannen kerran (ο δε τριτον ειπεν προς αυτους): "Mitδ pahaa hän sitten on tehnyt (τι γαρ κακον εποιησεν ουτος)? En ole havainnut hδnessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman (ουδεν αιτιον θανατου ευρον εν αυτω). Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän (παιδευσας ουν αυτον απολυσω)." 23:23 Mutta he ahdistivat hδntä suurilla huudoilla (οι δε επεκειντο φωναις μεγαλαις), vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi (αιτουμενοι αυτον σταυρωθηναι); ja heidδn ja ylipappien huudot pääsivät voitolle (και κατισχυον αι φωναι αυτων και των αρχιερεων). 23:24 ja Pilatus tuomitsi heidδn vaatimuksensa täytettäväksi (ο δε πιλατος επεκρινεν γενεσθαι το αιτημα αυτων). 23:25 ja hδn päästi heille irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat (απελυσεν δε αυτοις τον δια στασιν και φονον βεβλημενον εις την φυλακην ον ητουντο), mutta Jeesuksen hδn antoi alttiiksi heidän mielivallallensa (τον δε ιησουν παρεδωκεν τω θεληματι). (Lk 23:13-25)

Pilatuksen yritykset vapauttaa Jeesus juutalaisten vallasta eivät jää vaille Jeesuksen huomiota. Hän jopa suostuu keskustelemaan Pilatuksen kanssa, vaikka Pilatus ei pystykään seisomaan totuuden rinnalla loppuun asti:

Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" 18:34 Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" 18:35 Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?" 18:36 Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta (η βασιλεια η εμη ουκ εστιν εκ του κοσμου τουτου); jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta (ει εκ του κοσμου τουτου ην η βασιλεια η εμη), niin minun virkamieheni olisivat taistelleet (οι υπηρεται αν οι εμοι ηγωνιζοντο), ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin (ινα μη παραδοθω τοις ιουδαιοις); mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä (νυν δε η βασιλεια η εμη ουκ εστιν εντευθεν)". 18:37 Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta (πας ο ων εκ της αληθειας), kuulee minun ääneni (ακουει μου της φωνης)." 18:38 Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä. (Joh 18:33-38)

Vanha Liiton esikuvien mukaisesti Jumalan uhrikaritsan oli kuoltava ensimmäisen vuoden ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä. Mielenmaltti, jota Jeesus oli tämän joukon edessä osoittanut, oli jo sinänsä jumalallista, mutta Saatana yritti vielä, jollei muuta, niin näyttää mahtavalta, kun pääsi pilkkaamaan Jumalan poikaa:

Sitten maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan (τοτε οι στρατιωται του ηγεμονος παραλαβοντες τον ιησουν) palatsiin (εις το πραιτωριον) ja kerδsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon (συνηγαγον επ αυτον ολην την σπειραν). 27:28 Ja he riisuivat hδnet (και εκδυσαντες αυτον) ja panivat hδnen päällensä tulipunaisen vaipan (περιεθηκαν αυτω χλαμυδα κοκκινην) 27:29 ja vδänsivät orjantappuroista kruunun (και πλεξαντες στεφανον εξ ακανθων), panivat sen hδnen päähänsä (επεθηκαν επι την κεφαλην αυτου) ja ruovon hänen oikeaan käteensä (και καλαμον επι την δεξιαν αυτου), polvistuivat hδnen eteensä (και γονυπετησαντες εμπροσθεν αυτου) ja pilkkasivat hδntä sanoen (ενεπαιζον αυτω λεγοντες): "Iloitse, juutalaisten kuningas (χαιρε ο βασιλευς των ιουδαιων)!" 27:30 Ja he sylkivät häntä (και εμπτυσαντες εις αυτον), ottivat ruovon ja lφivät häntä päähän (ελαβον τον καλαμον και ετυπτον εις την κεφαλην αυτου). 27:31 Ja kun he olivat hδntä pilkanneet (και οτε ενεπαιξαν αυτω), riisuivat he hδneltä vaipan (εξεδυσαν αυτον την χλαμυδα), pukivat hδnet hänen omiin vaatteisiinsa (και ενεδυσαν αυτον τα ιματια αυτου) ja veivδt hänet pois ristiinnaulittavaksi (και απηγαγον αυτον εις το σταυρωσαι). 27:32 Ja matkalla he tapasivat kyrenelδisen miehen, jonka nimi oli Simon (εξερχομενοι δε ευρον ανθρωπον κυρηναιον ονοματι σιμωνα). Hδnet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä (τουτον ηγγαρευσαν ινα αρη τον σταυρον αυτου). 27:33 Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi (και ελθοντες εις τοπον λεγομενον γολγοθα) - se on: pδäkallon paikaksi (ος εστιν λεγομενος κρανιου τοπος) - 27:34 he tarjosivat hδnelle juotavaksi katkeraksi sekoitettua etikkaviiniδ (εδωκαν αυτω πιειν οξος μετα χολης μεμιγμενον); mutta maistettuaan hδn ei tahtonut sitä juoda (και γευσαμενος ουκ ηθελεν πιειν). 27:35 Ja kun kun he olivat hänet ristiinnaulinneet (σταυρωσαντες δε αυτον), jakoivat he keskenδän hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa (διεμερισαντο τα ιματια αυτου βαλλοντες κληρον) ettδ täyttyisi se, mistä profeetta sanoi (ινα πληρωθη το ρηθεν υπο του προφητου): He ovat jakaneet minun vaatteeni keskenään (διεμερισαντο τα ιματια μου εαυτοις) ja viitastani he heittivδt arpaa (και επι τον ιματισμον μου εβαλον κληρον). 27:36 Sitten he istuutuivat ja vartioivat hδntä siellä (και καθημενοι ετηρουν αυτον εκει). (Mt 27:27-36)

Jeesus oli ristillä kuusi tuntia. Markuksen ilmoittamat ajat ovat juutalaisen tavan mukaisia, jossa tunnit lasketaan aamusta. Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui siis kello yhdeksän aamulla, puolilta päivin eli kuudennella hetkellä tuli pimeys, ja kello kolmen aikaan iltapäivällä - siis yhdeksännellä hetkellä - Jeesus kuoli:

Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat (ην δε ωρα τριτη και εσταυρωσαν αυτον). 15:26 Ja pδällekirjoitukseksi oli merkitty hänen syynsä (και ην η επιγραφη της αιτιας αυτου επιγεγραμμενη): "Juutalaisten kuningas (ο βασιλευς των ιουδαιων)". 15:27 Ja he ristiinnaulitsivat hänen kanssaan kaksi ryöväriä (και συν αυτω σταυρουσιν δυο ληστας), toisen hδnen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolellensa (ενα εκ δεξιων και ενα εξ ευωνυμων αυτου). 15:28 Ja niin tδyttyi se kirjoitus, joka sanoo, että hänet luettiin pahantekijäin joukkoon (και επληρωθη η γραφη η λεγουσα και μετα ανομων ελογισθη). 15:29 Ja ne, jotka kulkivat ohitse (και οι παραπορευομενοι), herjasivat hδntä ja nyökyttivät päätään ja sanoivat (εβλασφημουν αυτον κινουντες τας κεφαλας αυτων και λεγοντες): "Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin (ουα ο καταλυων τον ναον) ja kolmessa pδivässä sen rakennat (και εν τρισιν ημεραις οικοδομων)! 15:30 Pelasta itsesi (σωσον σεαυτον) ja astu alas ristiltδ (και καταβα απο του σταυρου)." 15:31 ja myφs ylipapitkin ynnä kirjanoppineet keskenään pilkkasivat häntä ja sanoivat (ομοιως δε και οι αρχιερεις εμπαιζοντες προς αλληλους μετα των γραμματεων ελεγον): "Muita hδn on auttanut, itseään ei voi auttaa (αλλους εσωσεν εαυτον ου δυναται σωσαι). 15:32 Astukoon hδn, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristiltä (ο χριστος ο βασιλευς του ισραηλ καταβατω νυν απο του σταυρου), ettδ me näkisimme ja uskoisimme (ινα ιδωμεν και πιστευσωμεν)." Myφskin ne, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssaan, herjasivat häntä (και οι συνεσταυρωμενοι αυτω ωνειδιζον αυτον). 15:33 Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan (γενομενης δε ωρας εκτης σκοτος εγενετο εφ ολην την γην), ja sitδ kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen (εως ωρας εννατης). 15:34 Ja yhdeksδnnellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä sanoen (και τη ωρα τη εννατη εβοησεν ο ιησους φωνη μεγαλη λεγων): "Eloi, Eloi, lamma sabaktani (ελωι ελωι λαμμα σαβαχθανι)?" Se on käännettynä (ο εστιν μεθερμηνευομενον): Jumalani, Jumalani (ο θεος μου ο θεος μου), miksi minut hylkδsit (εις τι με εγκατελιπες)? 15:35 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat (και τινες των παρεστηκοτων ακουσαντες ελεγον): "Katso, hδn huutaa Eliasta (ιδου ηλιαν φωνει)". 15:36 Ja muuan juoksi ja tδytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen (δραμων δε εις και γεμισας σπογγον οξους περιθεις τε καλαμω εποτιζεν αυτον λεγων): "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hδnet alas (αφετε ιδωμεν ει ερχεται ηλιας καθελειν αυτον)". 15:37 Mutta Jeesus huusi suurella δänellä ja antoi henkensä (ο δε ιησους αφεις φωνην μεγαλην εξεπνευσεν). 15:38 Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhδältä alas asti (και το καταπετασμα του ναου εσχισθη εις δυο απο ανωθεν εως κατω). 15:39 Mutta kun sadanpδämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin huutavan ja antavan henkensä, hän sanoi (ιδων δε ο κεντυριων ο παρεστηκως εξ εναντιας αυτου οτι ουτως κραξας εξεπνευσεν ειπεν): "Totisesti tδmä ihminen oli Jumalan Poika (αληθως ο ανθρωπος ουτος υιος ην θεου)". (Mark 15:25-39)

Jeesuksen opetuslapsista ainakin Johannes oli paikalla seuraamassa Jeesuksen teloitusta, sillä vielä ristillä ollessaan Herra Jeesus oli määräsi Johanneksen äitinsä huoltajaksi, kts. Joh 19:25-27. Jeesuksen teloitusta katselemaan uskaltautuivat myös nämä:


Ja siellä oli myös naisia taaempaa katselemassa (ησαν δε και γυναικες απο μακροθεν θεωρουσαι). Nδiden joukossa olivat Maria Magdaleena (εν αις ην και μαρια η μαγδαληνη) ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen δiti (και μαρια η του ιακωβου του μικρου και ιωση μητηρ), ja Salome (και σαλωμη), 15:41 jotka myφs hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä (αι και οτε ην εν τη γαλιλαια ηκολουθουν αυτω και διηκονουν αυτω), sekδ useita muita, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin (και αλλαι πολλαι αι συναναβασαι αυτω εις ιεροσολυμα). (Mark 15:40-41)

Pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta lähinnä olevan uudenkuunpäivästä alkavan kuukauden neljäntenätoista päivästä, ja seuraava, viidestoista päivä on arkipyhä, ensimmäinen raamatullisen kalenterin seitsemästä suurista sapateista. Ruumis ei saanut jäädä juhlapäiväksi ristille, mutta Jumala oli huolehtinut asiasta. Markus kertoo:


Ja kun jo oli tullut ilta (και ηδη οψιας γενομενης), ja koska oli valmistuspδ
ivä (επει ην παρασκευη), se on sapatin aattopδivä (ο εστιν προσαββατον), 15:43 tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jäsen (ηλθεν ιωσηφ ο απο αριμαθαιας ευσχημων βουλευτης), joka hδnkin odotti Jumalan valtakuntaa (ος και αυτος ην προσδεχομενος την βασιλειαν του θεου), rohkaisi mielensδ ja meni sisälle Pilatuksen luo (τολμησας εισηλθεν προς πιλατον) ja pyysi Jeesuksen ruumista (και ητησατο το σωμα του ιησου). 15:44 Niin Pilatus ihmetteli (ο δε πιλατος εθαυμασεν), oliko hδn jo kuollut (ει ηδη τεθνηκεν), ja kutsuttuaan luoksensa sadanpδämiehen kysyi tältä (και προσκαλεσαμενος τον κεντυριωνα επηρωτησεν αυτον), oliko hδn jo kauan sitten kuollut (ει παλαι απεθανεν). 15:45 Ja saatuaan sadanpδämieheltä siitä tiedon (και γνους απο του κεντυριωνος) hδn lahjoitti ruumiin Joosefille (εδωρησατο το σωμα τω ιωσηφ). 15:46 Tδmä osti liinavaatteen ja otti hänet alas (και αγορασας σινδονα και καθελων αυτον), kδäri hänet liinavaatteeseen (ενειλησεν τη σινδονι) ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon (και κατεθηκεν αυτον εν μνημειω ο ην λελατομημενον εκ πετρας), ja vieritti kiven hautakammion ovelle (και προσεκυλισεν λιθον επι την θυραν του μνημειου). (Mark 15:42-46)

Jeesus naulittiin ristille Golgatalla, joka on Jerusalemin temppelivuoresta vähän matkaa luoteeseen päin ja hieman sitä korkeampi. Nimi tarkoittaa pääkallon paikkaa, ja sen näköinen se onkin. Paikka on sama, kuin se Morian vuori, jolla Abrahamin uskonkoetus kaksi tuhatta vuotta aiemmin oli tapahtunut. Hautapaikka on kyseisen vuoren kyljessä.

Sapattien päättyessä ensimmäisen sapattiviikon kajastusta kohti (οψε δε σαββατων εις μιαν σαββατων επιφωσκουση), tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanjδristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sen teille sanonut." Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille (Χαιρετε - Iloitkaa)! " (Mt 28:2-9)

Tästä Jeesuksen sanasta "Iloitkaa" varsinaisesti alkaa se ilosanoma jota myös evankeliumiksi kutsutaan. Jeesuksen oppilaat ymmärsivät sen heti:

Ja he menivät hänen tykönsä (αι δε προσελθουσαι), syleilivδt hänen jalkojaan (εκρατησαν αυτου τους ποδας) ja palvoivat häntä (και προσεκυνησαν αυτω). Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana (απαγγειλατε) minun veljilleni (τοις αδελφοις μου), että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä". (kts. Mt 28:9-10)

Jumala teki Jeesuksen synniksi ja tuomitsi synnin hänessä. Kaikki lain kiroukset kohtasivat häntä, mutta se kuului Jumalan suunnitelmaan. Jonkun oli kannettava se tuomio, joka on täysin armoton sille, joka vähäisessäkin määrin poikkeaa Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Ja tämä joku oli Jumalan esikoispoika, sillä kukaan muu ei olisi kelvannut syntien sovitukseksi. Uhrin täytyi olla täysin viaton Jumalan edessä, eikä sellaisia ollut ketään muuta kuin Jeesus Kristus. Mutta viattoman uhrin yli Kuolemalla ja Synnillä ei ollut valtaa. Tehtävän suoritettuaan Jeesus nousi kuolleista elävänä.

Syntiinlankeemuksesta lähtien ihmiskunnalla ei ollut syytä iloita, mutta pääsiäisaamuna oli. Ja sitten tulevat nämä "raamatunkääntäjät", jotka luulevat Jeesuksen olevan tulossa kuin aamulenkiltä ikään, kun hän melkein kuin sattumalta tapaa oppilaansa ja sanoo: "Terve teille". Iljettävää. Koulujakäyneitä teologejahan ne tietysti ovat, nuo raamatunkääntäjät, sillä vain monivuotisen aivopesun tuloksena voi sana "iloita" muuttua sanoiksi "terve teille". Ja sitten ne vielä puolustelevat valheitaan ja pettävät muitakin uskomaan, että kun kreikkalaiset nyt kaksi tuhatta vuotta myöhemmin tervehtivät toisiaan sanalla "herete", se kelpaisi muka todistusaineistoksi siitä, että tervehdyshän se on. Niin on, mutta millainen! Koulunkäynnistä on aina se haitta, että sitä käydään aina liian vähän. Sydän ei muutu kouluja käymällä, vaikka pää halkeis. Sallikaa vielä tämäkin: Jeesuksen sana "Iloitkaa" tuli kyllä kristikunnan tervehdykseksi, mutta kun kristinusko väljähti, väljähti tervehdyskin. Mutta jos kuitenkin kuulet sanan "iloitse" tai "iloitkaa" Jeesuksen oppilaan suusta, se tarkoittaa sitä, että kaiken ilon perustus on Jeesuksen ylösnousemus.

Ilosanoma on voiton sanoma, joka tuodaan sodasta. Vanhan Liiton aikana juhlivat palestiinalaiset voittoa Israelin kuninkaasta:

Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattuja ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboan vuorella. Niin he löivät häneltä pään poikki, ryöstivät häneltä aseet ja lähettivät ne ympäri filistealaisten maata, julistaaksensa voitonsanomaa (le'basar) epäjumaliensa temppeleissä ja kansan seassa. (1.Sam 31:8-9)

Uuden Liiton aikana juhlitaan Israelin kuninkaan voittoa kuolemasta. Ja lisäksi siihen perustuu suuri toivo:

Katso, minä sanon teille salaisuuden (ιδου μυστηριον υμιν λεγω): emme kaikki kuolemaan nuku (παντες μεν ου κοιμηθησομεθα), mutta kaikki me muutumme (παντες δε αλλαγησομεθα), yhtδkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana (τοτε γενησεται ο λογος), joka on kirjoitettu (ο γεγραμμενος) : "Kuolema on nielty ja voitto saatu (κατεποθη ο θανατος εις νικος)". Mutta kuoleman ota on synti (το δε κεντρον του θανατου η αμαρτια), ja synnin voima on laki (η δε δυναμις της αμαρτιας ο νομος). Mutta kiitos olkoon Jumalan (τω δε θεω χαρις), joka antaa meille voiton (τω διδοντι ημιν το νικος) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (δια του κυριου ημων ιησου χριστου)! (1.Kor 15:51-54)

Voitto merkitsee valtaa.

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu (εδοθη μοι) kaikki valta (πασα εξουσια) taivaassa (εν ουρανω) ja maan päällä (και επι γης). (Mt 28:18)

Voittaja, Jeesus Kristus on armollinen. Että kaikki ihmiset pääsisivät osallisiksi hänen voitostaan, on tämä ilosanoma julistettava kaikille luoduille.

Siis menkää ja (πορευθεντες ουν) tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (μαθητευσατε παντα τα εθνη), kastaen heitä (βαπτιζοντες αυτους) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (εις το ονομα του πατρος και του υιου και του αγιου πνευματος) ja opettaen heitä (διδασκοντες αυτους) pitämään kaikki (τηρειν παντα), mitä minä olen käskenyt teidän pitää (οσα ενετειλαμην υμιν). Ja katso (και ιδου), minä olen teidän kanssanne (εγω μεθ υμων ειμι) joka päivä (πασας τας ημερας) aikakauden täyttymykseen asti (εως της συντελειας του αιωνος). Aamen (αμην)." (Mt 28:19-20)

Kaikki evankelistat esittävät lähetyskäskyn. Markus sanoo sen näin:

Ja hän sanoi heille: "Menkää (πορευθεντες) kaikkeen maailmaan (εις τον κοσμον απαντα) ja saarnatkaa evankeliumia (κηρυξατε το ευαγγελιον) kaikille luoduille (παση τη κτισει). Joka uskoo ja kastetaan (ο πιστευσας και βαπτισθεις), se pelastuu (σωθησεται); mutta joka ei usko (ο δε απιστησας), se tuomitaan kadotukseen (κατακριθησεται). Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia (δαιμονια), puhuvat uusilla kielillä (γλωσσαις λαλησουσιν καιναις), nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mark 16:15-18)

Kaiken sen hyvän tekemiseen, jota Jeesus oli kolmen ja puolen vuoden ajan tehnyt, tarvittiin luomisvoima. Jeesuksen nyt jättäessä joukkonsa työtä jatkamaan, hänen joukkonsa tarvitsivat sen voiman, jonka Pyhän Hengen yhteys Isään Jumalaan välittää Jumalan lapselle, ettei lapsesta tulisi pelkkä puhuja ja kukkahattutäti, vaan todellinen tekijä.

Ja hän sanoi heille (και ειπεν αυτοις οτι): "Niin on kirjoitettu (ουτως γεγραπται), että näin Kristuksen piti kärsimän (και ουτως εδει παθειν τον χριστον) ja nouseman ylös kuolleista (και αναστηναι εκ νεκρων) kolmantena päivänä (τη τριτη ημερα), 24:47 ja hänen nimessään on saarnattava (και κηρυχθηναι επι τω ονοματι αυτου) mielenmuutosta ja syntien hylkäämistä (μετανοιαν και αφεσιν αμαρτιων) kaikille kansoille (εις παντα τα εθνη), alkaen Jerusalemista (αρξαμενον απο ιερουσαλημ). 24:48 Ja te olette tämän todistajat (υμεις δε εστε μαρτυρες τουτων). 24:49 Ja katso (και ιδου), minä lähetän teille Isäni lupauksen (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους δυναμιν)." (Lk 24:46-49)

Johannes kertoo, minkälaista valtaa Jeesuksen Kristuksen vallan edustajat käyttävät:

Niin Jeesus sanoi heille jälleen (ειπεν ουν αυτοις ο ιησους παλιν): "Rauha teille (ειρηνη υμιν)! Niinkuin Isä on lähettänyt minut (καθως απεσταλκεν με ο πατηρ), niin lähetän minäkin teidät (καγω πεμπω υμας)." 20:22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille (και τουτο ειπων ενεφυσησεν και λεγει αυτοις): "Ottakaa Pyhä Henki (λαβετε πνευμα αγιον). 20:23 Joiden synnit te anteeksi annatte (αν τινων αφητε τας αμαρτιας), niille ne ovat anteeksi annetut (αφιενται αυτοις); joiden synnit te pidätätte (αν τινων κρατητε), niille ne ovat pidätetyt (κεκρατηνται)." (Joh 20:21-23)

Apostolien teoissa kertomus jatkuu. Kirjoittajana on Luukas, päätellen siitä, että tämäkin kirja on osoitettu Teofilukselle eli sille, joka rakastaa Jumalaa:

Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille (οπτανομενος αυτοις) neljδnkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä (οτι ιωαννης μεν εβαπτισεν υδατι), mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä (υμεις δε βαπτισθησεσθε εν πνευματι αγιω), ei kauan näitten päivien jälkeen."

Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat (αποκαθιστανεις) Israelille valtakunnan (την βασιλειαν τω ισραηλ)?" Hδn sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla (εν τη ιδια εξουσια) on asettanut (εθετο), vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman (δυναμιν), ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka". Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän (ουτως ελευσεται ον τροπον εθεασασθε αυτον πορευομενον εις τον ουρανον)." (Apt 1:1-11)

Luvattu Pyhä Henki vuodatettiin, kun Jeesuksen ylösnousemisesta oli kulunut 50 ja ylösotosta 10 vuorokautta.

Ja viidennenkymmenennen päivän täyttyessä (και εν τω συμπληρουσθαι την ημεραν της πεντηκοστης), olivat he kaikki yhdessδ koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (Apt 2:1-4)

Helluntain takia kaupungissa oli paljon juhlavieraita, osa heistä kaukaakin tulleita, kun Pyhän Hengen vuodattamisesta aiheutunut humahdus kuului. Ihmiset juoksivat kokoon ihmettelemään ja kummastelemaan outoa ilmiötä, jolloin apostolit ja opetuslapset astuivat esiin ja Pietari antoi kansalle selityksen, siitä mistä tässä oli kyse:

Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
"Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laittomien kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala nosti ylös päästämällä irti kuoleman synnytystuskista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että hän olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä:

"Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä."
Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannonut nostavansa ja asettavansa hänen valtaistuimelleen Voidellun, hänen kupeittensa hedelmän lihan mukaan, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala nostanut ylös, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse:

"Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi."
Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. (Apt 2:14-36)

Siinä se oli evankeliumin esitys, ensimmäinen saarna (kerygma) kautta aikojen. Pietarin leipätekstissä on kuin kolme alkua ja yksi tulos: HENGEN vuodatus, JEESUS NASARETILAISEN kuolema ja ylösnousemus, MINUN iloni aihe ja JUMALAN valtakunta. Jokaisen aiheensa Pietari päättää lainaukseen Vanhan Testamentin vastaavasta profetiasta, jonka jälkeen kuin yhteenvetona lausuu sanat:

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. (Joh 2:36)

Pietari ei tässä puhu pelkästään juutalaisille, sillä juutalaiset ovat vain yksi Israelin heimoista. Muut heimot olivat hävinneet kansojen mereen jo ennenkuin Uudesta Liitosta tiedettiin mitään, mutta juuri niillä on symbolinen merkitys kansasta, joka tulee osalliseksi siitä lupauksesta joka Aabrahamille annettiin. Lupauksen sanamuotohan oli tämä:

Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (1.Ms 12:2-3)

Yksi asia Pietarin saarnasta kuitenkin näyttää puuttuvan: Siinä ei mainita sanaa synti. Vain Jeesuksen murhaaminen, jonka juutalaiset suorittivat roomalaisen välikätensä kautta, mainitaan. Kaikki muut ihmisten synnit, epäjumalien palvonnat, kuvapatsaat, luomisjärjestyksen mukaisen hallintojärjestelmän syrjäyttäminen, tapot ja murhat, huorinteot, varkaudet, väärät todistukset ja ahneus eivät olleet verrattavissa siihen, että nämä ihmiset olivat tappaneet sen ainoan ihmisen, joka tästä maailmasta on kunnialla selvinnyt ja siten osoittanut ansaitsevansa sen arvon ja aseman joka hänellä Jumalan poikana on.

 

Sivulle 06: Jumalan Valtakunnan avaimet

##A06 marraskuu fi eu06. 30 s. 2018-11-10

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A6

 

 

Taivasten valtakunnan avaimet

 

Pyhän Hengen vuodatus avasi uuden aikakauden, jonka tärkein tunnusmerkki löytyy Pietarin helluntaisaarnan viimeisestä lauseesta:

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

Juudan heimo oli osoittanut vihaavansa Jumalaa yli kaiken. Mutta kuulijoiden joukossa oli myös niitä, uskoivat sanan siitä, että Jeesus on Jumalan voideltu, Israelin kuningas. Nämä uskoon tulleet ihmiset myös tunsivat oman syyllisyytensä siihen, ettei yksikään ihminen ollut seisonut Totuuden rinnalla kun Totuutta loukattiin. Pietarin puheen kuultuaan he sydäninfarktin termein määriteltyä katumuksen tuskaa tuntien sanoivat Pietarille ja muille apostoleille:

Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? (Apt 2:37)

Kysymys on sama, jonka jokainen uskoon tullut ihminen hädissään tekee. Mutta ei hätää: Jeesus oli luvannut Pietarille taivasten valtakunnan avaimet jo silloin kun tämä oli tunnustanut Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Matt 16:16-19). Nyt oli tullut se ensimmäinen hetki, jolloin näitä avaimia päästiin käyttämään. Uskoon tulleiden, katuvien ihmisten kysymykseen Pietari vastasi:


Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte Pyhän Hengen lahjan (ληψεσθε την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται). (Kts Apt 2:38-39)

Luetellaan ne vielä, nämä Taivasten Kuningaskunnan avaimet:

+ mielenmuutos;

+ kaste;

+ Jeesuksen Kristuksen nimi;

+ syntien anteeksianto;

+ Pyhän Hengen lahja;

+ lupaus;

+ kutsu.

Seitsemän avainta, joiden kooditkin löytyvät Raamatusta. Tähän tapaan:

 

#1. Mielenmuutos

Ihmisen ensimmäinen mielenmuutos tapahtui Edemin puutarhassa, kun Eva lakkasi tottelemasta Jumalaa ja saatanan viettelemänä uskoi omaan arvostelukykyynsä. Edemissä tapahtuneelle mielenmuutokselle vastakkainen mielenmuutos tapahtuu, kun ihminen, Evankeliumin saarnan kuultuaan, saa takaisin uskonsa Jumalaan ja antautuu Jumalan johtoon uskon kuuliaisuudessa.

Synnin vallassa oleva ihminen on itsekäs "humanisti", joka uskoo itseensä tai muihin ihmisiin. Tästä ihmiskuntaan syvälle juurtuneesta luulosta on päästävä eroon, mutta se ei vielä riitä. On hankittava usko Luojaan itseensä. Usko Jumalaan tulee evankeliumin todistuksen sanoista ja voimasta, jonka jälkeen on tehtävä valinta siitä mihin uskoo ja ketä totellaan. On myös pidettävä huoli siitä, että ihmiselle ominaiset pahat taipumukset eivät pääse estämään oikeita valintoja. Jeesus esitti asian useilla eri tavoilla, muun muassa näin: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua…" (Kts. Lk 9:23-27)

Itsensä kieltäminen on mielenmuutoksen lähtökohta. Sellaisella ihmisellä, joka uskoo itseensä tai rakentaa elämänsä minkä tahansa inhimillisen perustan varaan, ei ole uskoa Jumalaan, mutta se, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen, pelastuu demonien vallasta, ja se, joka uskoo tiensä, itsensä ja asiansa Jumalan Voidellun eli Kristuksen käsiin uskon kuuliaisuudessa, voittaa maailman. Mielenmuutos ilman uskoa ei ole mahdollista. Ajattele vaikka Aabrahamia, jonka Jumala kutsui, mutta antoi kutsutulle pelkät lupaukset. Hebrealaiskirje muistuttaa:

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen paikkaan (πιστει καλουμενος αβρααμ υπηκουσεν εξελθειν εις τον τοπον), jonka hän oli saava perinnöksi (ον ημελλεν λαμβανειν εις κληρονομιαν), ja hän lähti tietämättä (και εξηλθεν μη επισταμενος), minne oli saapuva (που ερχεται). (Hebr 11:8)

Uskossa eläminen on ihmeessä elämistä. Periaate on: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan". Kun sokeat tulivat Jeesuksen luo, tapahtui konkreettinen ihme, mutta se oli vasta esikuva siitä, mitä tapahtuu, kun hengellisesti kuollut saa hengellisen näkökyvyn:

Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä (ελθοντι δε εις την οικιαν προσηλθον αυτω οι τυφλοι) ; ja Jeesus sanoi heille (και λεγει αυτοις ο ιησους): "Uskotteko, että minä voin sen tehdä (πιστευετε οτι δυναμαι τουτο ποιησαι)?" He sanoivat hänelle (λεγουσιν αυτω) : "Uskomme, Herra (ναι κυριε)". 9:29 Silloin hän kosketti heidän silmiänsä ja sanoi (τοτε ηψατο των οφθαλμων αυτων λεγων): "Tapahtukoon teille uskonne mukaan (κατα την πιστιν υμων γενηθητω υμιν)". 9:30 Ja heidän silmänsä aukenivat (και ανεωχθησαν αυτων οι οφθαλμοι) . (Mt 9:28-30)

Mielenmuutoksen sisällöstä Uusi Testamentti antaa selkeät ohjeet. Tässä yksi niistä; tekstin otsikko saattaisi olla "Muutos mielen turhuudesta Kristuksen tuntemiseen":

Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa (τουτο ουν λεγω και μαρτυρομαι εν κυριω): älkää enää vaeltako (μηκετι υμας περιπατειν), niinkuin muut kansat vaeltavat mielensä turhuudessa (καθως και τα λοιπα εθνη περιπατει εν ματαιοτητι του νοος αυτων), 4:18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä (εσκοτισμενοι τη διανοια οντες απηλλοτριωμενοι της ζωης του θεου) heissä olevan tietämättömyyden tähden (δια την αγνοιαν την ουσαν εν αυτοις) ja sydämensä paatumuksen tähden (δια την πωρωσιν της καρδιας αυτων), 4:19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan (οιτινες απηλγηκοτες εαυτους) ja heittäytyneet irstauden valtaan (παρεδωκαν τη ασελγεια), harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta (εις εργασιαν ακαθαρσιας πασης), ahneudessa (εν πλεονεξια). 4:20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan (υμεις δε ουχ ουτως εμαθετε τον χριστον), 4:21 jos muutoin olette hänestä kuulleet (ειγε αυτον ηκουσατε) ja hänessä opetusta saaneet (και εν αυτω εδιδαχθητε), niinkuin totuus on Jeesuksessa (καθως εστιν αληθεια εν τω ιησου): 4:22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte (αποθεσθαι υμας κατα την προτεραν αναστροφην τον παλαιον ανθρωπον) ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten (τον φθειρομενον κατα τας επιθυμιας της απατης), 4:23 ja uudistua mielenne hengeltä (ανανεουσθαι δε τω πνευματι του νοος υμων) 4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen (και ενδυσασθαι τον καινον ανθρωπον), joka Jumalan mukaan on luotu (τον κατα θεον κτισθεντα) totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (εν δικαιοσυνη και οσιοτητι της αληθειας). (Ef 4:17-24)

Se, mitä kirkoissa sanotaan parannuksen tekemiseksi tai katumukseksi, antaa täysin väärän kuvan siitä, mitä mielenmuutoksella tarkoitetaan, koska kirkonmiehet ovat systemaattisesti kääntäneet sanat "μετανοια" ja "μετανοεω" vδärin. Sana metanoia on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa "meta" tarkoittaa siirtymistä alkuperäisestä paikasta tai tilasta aivan eri asemaan. Jälkimmäinen osa "noia" tarkoittaa järkeä. Suomalainen käännös "mielenmuutos", ja "muuttaa mielensä" on jo lähempänä totuutta, vaikka sekään ei vielä ilmaise, kuinka radikaalista muutoksesta tässä on kyse. Ensimmäiset kristityt ymmärsivät näiden sanojen merkityksen kirjaimellisesti ja toimivat sen mukaan, mutta jo vuonna 198 pohjoisafrikkalainen veli Tertullianus valitti, että sanaa tulkittiin niin, että sen asiasisältö oli muuttunut. Uskon kohteen muuttuminen ihmisestä Jumalaan oli jäänyt taka-alalle, ja tilalle tulleen ajattelun mukaan kyse oli vain siitä, kuinka paljon mistäkin synnistä piti maksaa tai mitä katumusharjoitusta toimittaa.

Mielenmuutos ei ole sama kuin syntien anteeksianto. Vääristellyn evankeliumin saarnaajat julistavat anteeksiantoa ihmisille, joiden mieli ei ole muuttunut. Silloin yhteisöihin tulvii ihmisiä, jotka syntiä tehtyään "tekevät parannusta", voidakseen aloittaa uuden päivän puhtaina pulmusina, mutta muuttumaton mieli vetää heidät pian uudestaan synnin pariin.

Koska kyse on niin suuresta asiasta, kuin Taivasten valtakunnan avaimista, esitti Jeesus jo ennakolta asian mahdollisimman tarkkaan. Me olemme jo lukeneet, että Jeesus vaatii seuraajiltaan itsensä kieltämistä, ja vanhan elämänmuodon päivittäistä torjumista ristin avulla, mutta antaa myös muita, helposti muistettavia ohjeita siitä, miten muutos minä-/ihmiskeskeisyydestä kristuskeskeisyyteen tapahtuu. Vanhasta tekstistäni "Miten kuolla oikein" hain tähän seuraavan luettelon:

- ahdas portti Mt 7:13-14, Joh 14:6, Apt 9:2, Apt 19:9, 23, 24:22, Jer 21:8,

- antaa .. almuksi, pois… Mt 6:1-6, Lk 11:38-41, Lk 12:29-34

- erottautuminen, kts. 2.Kor 6:14-7:1, 3.Ms 26:12, 2.Ms 25:8, 2.Ms 29:45-46

- ies, kts. Matt 11:28-30;

- kieltäytyminen vieraasta ikeestä, kts. 2.Kor 6:14-7:1;

- itsensä kieltäminen, kts. Mt 16:24, Lk 9:23-24,

- kaita tie, kts. Mt 7:13-13, Ps 16:11

- lapsen kaltaiseksi tuleminen, kts. Mt 18:4;

- luopuminen kaikesta, kts. Lk 14:33, Lk 18:28, Flp 3:8-11, 1.Ms 2:24;

- neulansilmä, kts. Matt 19:23-26

- nisun jyvän tie, kts Joh 12:23-28

- nöyrtyminen, kts. Mt 18:1-4, Mt 23:12, Jk 4:10

- riisuuntuminen, kts. Kol 2:8-15

- ristille naulittu yhdessä Kristuksen kanssa, kts. Gal 5:24 jne;

- ristin kantaminen, kts. Mt 16:24, Lk 9:23-24, Lk 14:27-33….

- sielunsa kadottaminen, kts. Matt 10:39-40 ja sen löytäminen Hebr 10:39;

- sielunsa vihaaminen, kts. Lk 14:25-26;

- lihan tekojen kuolettaminen, kts. Rm 8:13-14;

- tyhmäksi tuleminen, kts. 1.Kor 3:18-20;

- uhrautuminen, kts. kts. Apt 12:1-15:16 (Jumalalle), 1.Piet 2:5-12 (hengelliset uhrit/hengellinen pyhäkkö), Hebr 13:15-16 (kiitosuhrit + uhraukset toisen hyväksi)

Ihminen ei pysty tekemään parannusta, eikä edes katumaan kaikkea sitä, mitä hän yhdessä lajitoveriensa kanssa harrastaa, sillä ihminen rakastaa syntiä. Se, mihin hän ehkä vähän parannusta haluaisikin, koskee synnin ikävien seuraamuksien hoitoa. Taivaisiin kyllä halutaan, mutta jos siellä ei saa juopotella, huorata, päättää asioista äänestämällä, varastaa, huiputtaa, verottaa eikä tappaa ja jos siellä vielä on se vanhurskas Jumalakin, niin ei sinne kukaan normaali syntinen halua. Ihmisen mielessä pitää tapahtua radikaali muutos, ennen kuin hän pystyisi rakastamaan Jumalaa, joka on Totuus, ja sitä elämäntapaa, joka hänen valtakunnassaan harjoitetaan. Mutta jostakin se on aloitettava, sillä marilainen sananlasku sanoo: "Siemen on kylvettävä, mutta rikkaruoho kasvaa kylvämättäkin". Paavalin seuraavat jakeet puhuvatkin jo siitä:

Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä (ου γαρ εστιν διαστολη ιουδαιου τε και ελληνος); sillδ yksi ja sama on kaikkien Herra (ο γαρ αυτος κυριος παντων), rikas antaja kaikille (πλουτων εις παντας), jotka hδntä avuksi huutavat (τους επικαλουμενους αυτον). 10:13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (πας γαρ ος αν επικαλεσηται το ονομα κυριου σωθησεται)". 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitδ, johon eivät usko (πως ουν επικαλεσονται εις ον ουκ επιστευσαν)? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet (πως δε πιστευσουσιν ου ουκ ηκουσαν)? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa (πως δε ακουσουσιν χωρις κηρυσσοντος)? 10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa (πως δε κηρυξουσιν), ellei ketδän lähetetä (εαν μη αποσταλωσιν)? Niinkuin kirjoitettu on (καθως γεγραπται): "Kuinka suloiset ovat niiden jalat (ως ωραιοι οι ποδες), jotka tuovat rauhan hyvää sanomaa (των ευαγγελιζομενων ειρηνην), jotka hyvän sanoman hyvyyksiä ilmoittavat (των ευαγγελιζομενων τα αγαθα)!" 10:16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille (αλλ ου παντες υπηκουσαν τω ευαγγελιω). Sillδ Jesaja sanoo (ησαιας γαρ λεγει): "Herra, kuka uskoo meidδn saarnamme (κυριε τις επιστευσεν τη ακοη ημων)?" 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Jumalan sanan kautta (αρα η πιστις εξ ακοης η δε ακοη δια ρηματος θεου). (Rm 10:12-17)

Johannes Kastaja aloitti evankeliumin julistamisen mielenmuutoksesta:

Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)" (kts. Mt 3:2)

Kun Johannes Kastaja oli vangittu, Jeesus Kristus jatkoi:

Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων). (kts. Mt 4:17)

Koko vuorisaarnan alku on esitystä mielenmuutoksesta:


Autuaita ovat hengellisesti köyhät (μακαριοι οι πτωχοι τω πνευματι), sillä heidän on taivasten valtakunta (οτι αυτων εστιν η βασιλεια των ουρανων). 5:4 Autuaita ovat murheelliset (μακαριοι οι πενθουντες), sillä he saavat lohdutuksen (οτι αυτοι παρακληθησονται). 5:5 Autuaita ovat nöyrät (μακαριοι οι πραεις), sillä he saavat maan periä (οτι αυτοι κληρονομησουσιν την γην). (Mt 5:3-5:5)

Ihmiseen uskova ihminen on ylpeä. Hän luulee osaavansa hoitaa omat asiat paremmin kuin Jumala. Hän etsii onnea, mutta pettyy joka kerta. Jeesus puhuukin hengellisesti köyhille, kärsiville ja nöyrille ihmisille, mutta ei suinkaan onnesta, sillä sattumaa ei ole eikä Jumalaa voi ohittaa, vaan autuudesta.


Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat (μακαριοι οι πεινωντες και διψωντες) vanhurskautta (την δικαιοσυνην, myφs: oikeudenmukaisuutta), sillä heidät ravitaan (οτι αυτοι χορτασθησονται). 5:7 Autuaita ovat laupiaat (μακαριοι οι ελεημονες), sillä he saavat laupeuden (οτι αυτοι ελεηθησονται). 5:8 Autuaita ovat puhdassydämiset (μακαριοι οι καθαροι τη καρδια), sillä he saavat nähdä Jumalan (οτι αυτοι τον θεον οψονται). 5:9 Autuaita ovat rauhantekijät (μακαριοι οι ειρηνοποιοι), sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman (οτι αυτοι υιοι θεου κληθησονται). 5:10 Autuaita ovat ne, joita vainotaan (μακαριοι οι δεδιωγμενοι) vanhurskauden tähden (ενεκεν δικαιοσυνης, myφs: oikeudenmukaisuuden tähden), sillä heidän on taivasten valtakunta (οτι αυτων εστιν η βασιλεια των ουρανων). (Mt 5:6-10)

Usko ihmiseen pettää aina, ja myös silloin, kun noudatamme Jumalan tahtoa vain jossakin asioissa, mutta toisissa asioissa toimimme kuin Eeva Jumalan puutarhassa:

Ei kukaan voi olla kahden herran orja (ουδεις δυναται δυσι κυριοις δουλευειν); sillä hän on joko tätä vihaava (η γαρ τον ενα μισησει) ja toista rakastava (και τον ετερον αγαπησει), taikka tähän liittyvä (η ενος ανθεξεται) ja toista halveksiva (και του ετερου καταφρονησει). Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa (ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμμωνα). 6:25 Sentähden minä sanon teille (δια τουτο λεγω υμιν): älkää murehtiko sielustanne (μη μεριμνατε τη ψυχη υμων), mitä söisitte tai mitä joisitte (τι φαγητε και τι πιητε), älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte (μηδε τω σωματι υμων τι ενδυσησθε). Eikö sielu ole enemmän kuin ruoka (ουχι η ψυχη πλειον εστιν της τροφης) ja ruumis enemmän kuin vaatteet (και το σωμα του ενδυματος)? 6:26 Katsokaa taivaan lintuja (εμβλεψατε εις τα πετεινα του ουρανου οτι): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin (ου σπειρουσιν ουδε θεριζουσιν ουδε συναγουσιν εις αποθηκας), ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne (και ο πατηρ υμων ο ουρανιος τρεφει αυτα). Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne (ουχ υμεις μαλλον διαφερετε αυτων)? 6:27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa (τις δε εξ υμων μεριμνων δυναται προσθειναι επι την ηλικιαν αυτου πηχυν ενα)? 6:28 Ja mitä te murehditte vaatteista (και περι ενδυματος τι μεριμνατε)? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat (καταμαθετε τα κρινα του αγρου πως αυξανει); eivät ne työtä tee eivätkä kehrää (ου κοπια ουδε νηθει). (Mt 6:24-28)

Vain luottamus Jumalaan voi pelastaa ihmisen synnin ja turhuuden vallasta:

Kuitenkin minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä (ουδε σολομων εν παση τη δοξη αυτου περιεβαλετο ως εν τουτων). 6:30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään (ει δε τον χορτον του αγρου σημερον οντα και αυριον εις κλιβανον βαλλομενον ο θεος ουτως αμφιεννυσιν), eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset (ου πολλω μαλλον υμας ολιγοπιστοι)? 6:31 Älkää siis murehtiko sanoen (μη ουν μεριμνησητε λεγοντες): 'Mitä me syömme (τι φαγωμεν)?' tahi (η): 'Mitä me juomme (τι πιωμεν)?' tahi (η): 'Millä me itsemme vaatetamme (τι περιβαλωμεθα)?' 6:32 Sillä tätä kaikkea kansat tavoittelevat (παντα γαρ ταυτα τα εθνη επιζητει). Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan (οιδεν γαρ ο πατηρ υμων ο ουρανιος οτι χρηζετε τουτων απαντων). 6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa (ζητειτε δε πρωτον την βασιλειαν του θεου) ja hänen vanhurskauttansa (και την δικαιοσυνην αυτου), niin myös kaikki tämä teille annetaan (και ταυτα παντα προστεθησεται υμιν). 6:34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä (μη ουν μεριμνησητε εις την αυριον), sillä huominen päivä pitää murheen siitä, mitä siihen kuuluu (η γαρ αυριον μεριμνησει τα εαυτης). Riittää kullekin päivälle oma vaivansa (αρκετον τη ημερα η κακια αυτης). (Mt 6:29-34)

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesuksen seuraajat määrättiin julistamaan evankeliumia siitä, että Jeesus Kristus voitti kuoleman, ja että muutkin voivat tulla osallisiksi hänen voitostaan hylkäämällä turhuuden ja uskomalla häneen. Luukas kertoo siitä näin:

Ja hän sanoi heille (και ειπεν αυτοις οτι): "Niin on kirjoitettu (ουτως γεγραπται), että Kristuksen piti näin kärsimän (και ουτως εδει παθειν τον χριστον) ja kolmantena päivänä nouseman kuolleista (και αναστηναι εκ νεκρων τη τριτη ημερα), 24:47 ja että mielenmuutosta ja syntien hylkäämistä on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille (και κηρυχθηναι επι τω ονοματι αυτου μετανοιαν εις παντα τα εθνη), alkaen Jerusalemista (αρξαμενον απο ιερουσαλημ), 24:48 ja te olette tämän todistajat (υμεις δε εστε μαρτυρες τουτων). 24:49 Ja katso (και ιδου), minä lähetän Isäni lupauksen teille (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους)." (Lk 24:46-49)

Me emme voi asettaa ehtoja Jumalalle, mutta luotamme siihen, että hän on hyvä ja siunaa niitä, jotka häneen turvaavat:

Mutta me tiedämme (οιδαμεν δε), että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (οτι τοις αγαπωσιν τον θεον παντα συνεργει εις αγαθον), niiden, jotka esillepantaviksi ovat kutsutut (τοις κατα προθεσιν κλητοις ουσιν). (Rm 8:28)

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon:

Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset (ομοιως νεωτεροι υποταγητε πρεσβυτεροις) ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen (παντες δε αλληλοις υποτασσομενοι την ταπεινοφροσυνην εγκομβωσασθε), sillä (οτι) "Jumala on ylpeitä vastaan (ο θεος υπερηφανοις αντιτασσεται), mutta nöyrille hän antaa armon (ταπεινοις δε διδωσιν χαριν)". (1.Piet 5:5)

Kun ihminen jättää asiansa Jumalan ratkaistaviksi, hän pääsee kokemaan sitä, mitä armo on:

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle (ταπεινωθητε ουν υπο την κραταιαν χειρα του θεου), että hän ajallansa teidät korottaisi (ινα υμας υψωση εν καιρω), 5:7 ja "heittäkää kaikki huolenne hänen päällensä (πασαν την μεριμναν υμων επιρριψαντες επ αυτον), sillä hän huolehtii teistä (οτι αυτω μελει περι υμων)". (1.Piet 5:6-7)

Usko koetellaan kärsimyksissä, mutta ne voitetaan uskolla, sillä apu tulee uskon myötä.

Olkaa raittiit, valvokaa, sillä teidän vastustajanne (νηψατε γρηγορησατε οτι ο αντιδικος υμων), perkele (διαβολος), käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien (ως λεων ωρυομενος περιπατει ζητων), kenen hän saisi niellä (τινα καταπιη). 5:9 Vastustakaa häntä lujina uskossa (ω αντιστητε στερεοι τη πιστει), tietäen (ειδοτες), että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää (τα αυτα των παθηματων τη εν κοσμω υμων αδελφοτητι επιτελεισθαι). (1.Piet 5:8-9)

Jumalan armo Kristuksessa riittää kaikkiin elämäntilanteisiin, myös murheisiin ja huoliin.

Mutta kaiken armon Jumala (ο δε θεος πασης χαριτος), joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kunniaansa Kristuksessa Jeesuksessa (ο καλεσας ημας εις την αιωνιον αυτου δοξαν εν χριστω ιησου), vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava (ολιγον παθοντας αυτος καταρτισαι υμας), teitä tukeva (στηριξαι), vahvistava (σθενωσαι) ja lujittava (θεμελιωσαι). 5:11 Hänen olkoon kunnia (αυτω η δοξα) ja valta (και το κρατος) aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας των αιωνων)! Amen (αμην). (1.Piet 5:10-11)

Murhe, kärsimys ja huoli ovat maailman arkipäivää. Maailma yrittää ratkaista näitä oman "viisautensa" aiheuttamia ongelmia "viisautensa" avulla. Iloisina oleminen on melkein pakko: vanhemmat voivat menettää työpaikkansa happamen naaman takia ja itkevä lapsi voi saada psykologit kimppuunsa. Ihmispoloiset joutuvat syömään mielentilan muutoslääkkeitä - noin puolet Yhdysvaltojen ja Kanadan väestöstä käyttää niitä. Huoli, pelko ja murhe on iso ongelma, ja se vaikuttaa kaikkeen. Ihminen, joka ei usko Jumalan apuun, yrittää "turvata" "turvallisuutensa" mitä helvetillisimpiä keinoja käyttäen, vaikka Jumalalla on tarjona hyvin yksinkertainen lääke, josta Jeesus sanoi "Uskokaa minuun", ja josta Paavali opetti:

Iloitkaa aina Herrassa (χαιρετε εν κυριω παντοτε)! Vieläkin minä sanon (παλιν ερω): iloitkaa (χαιρετε)! 4:5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon (το επιεικες υμων γνωσθητω πασιν ανθρωποις). Herra on lähellä (ο κυριος εγγυς). 4:6 Älkää mistään murehtiko (μηδεν μεριμνατε), vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella (αλλ εν παντι τη προσευχη και τη δεησει) kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi (μετα ευχαριστιας τα αιτηματα υμων γνωριζεσθω προς τον θεον), 4:7 ja Jumalan rauha (και η ειρηνη του θεου), joka on kaikkea ymmärrystä ylempi (η υπερεχουσα παντα νουν), on varjeleva teidän sydämenne (φρουρησει τας καρδιας υμων) ja ajatuksenne (και τα νοηματα υμων) Kristuksessa Jeesuksessa (εν χριστω ιησου). (Flp 4:4-7)

Maailma toimittaa asioitaan ikään kuin he olisivat maailman herroja, ja ikävä kyllä, sama ajattelu pyrkii valtaamaan myös Jumalan viljelykset:

Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin (ο δε εις τας ακανθας σπαρεις), on se, joka kuulee sanan (ουτος εστιν ο τον λογον ακουων), mutta tämän maailman huoli (και η μεριμνα του αιωνος τουτου) ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan (και η απατη του πλουτου συμπνιγει τον λογον), ja hän jää hedelmättömäksi (και ακαρπος γινεται). (Mt 13:22)

Huolien ja murheiden raskauttamille ihmisille Jeesus sanoi:

Tulkaa minun tyköni (δευτε προς με), kaikki työtätekeväiset ja raskautetut (παντες οι κοπιωντες και πεφορτισμενοι), niin minä annan teille levon (καγω αναπαυσω υμας). 11:29 Ottakaa minun ikeeni päällenne (αρατε τον ζυγον μου εφ υμας) ja oppikaa minusta (και μαθετε απ εμου), sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä (οτι πραος ειμι και ταπεινος τη καρδια); niin te löydätte levon sielullenne (και ευρησετε αναπαυσιν ταις ψυχαις υμων). 11:30 Sillä minun ikeeni on sovelias (ο γαρ ζυγος μου χρηστος), ja minun kuormani on keveä (και το φορτιον μου ελαφρον εστιν). (Mt 11:28-30)

Jerusalemin lähellä oli kylä, jossa Jeesus otettiin hyvin vastaan, eivätkä nämä ihmiset jääneet vastarakkautta paitsi. Jo ensimmäisellä kerralla löytyi yksi, joka ymmärsi oikein, mitä varten Jeesus oli tullut, ja osoitti häntä kuuntelemalla kunniaa Herralleen, vaikka hänen sisarensa Martta olisi halunnut hänet mukaansa juhlapäivällistä valmistamaan:


Jeesus vastasi hänelle ja sanoi (αποκριθεις δε ειπεν αυτη ο ιησους): "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet (μαρθα μαρθα μεριμνας και τυρβαζη περι πολλα), 10:42 mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa (ενος δε εστιν χρεια). Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois (μαρια δε την αγαθην μεριδα εξελεξατο ητις ουκ αφαιρεθησεται απ αυτης)." (Lk 10:41-42)

Maailman mahtavat ovat vielä ylpeitä, mutta siitä tulee pian loppu.

Taivas ja maa katoavat (ο ουρανος και η γη παρελευσονται), mutta minun sanani eivät katoa (οι δε λογοι μου ου μη παρελθωσιν). 21:34 Mutta pitäkää vaari itsestänne (προσεχετε δε εαυτοις), ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen huolet (μηποτε βαρυνθωσιν υμων αι καρδιαι εν κραιπαλη και μεθη και μεριμναις βιωτικαις), niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta (και αιφνιδιος εφ υμας επιστη η ημερα εκεινη) 21:35 niinkuin paula (ως παγις); sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat (γαρ επελευσεται επι παντας τους καθημενους επι προσωπον πασης της γης). 21:36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa (αγρυπνειτε ουν εν παντι καιρω δεομενοι), että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on (ινα καταξιωθητε εκφυγειν ταυτα παντα τα μελλοντα γινεσθαι), ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä (και σταθηναι εμπροσθεν του υιου του ανθρωπου). (Lk 21:33-36)

Tämän maailmanajan viimeisinä päivinä ihmisten kuvitelmat sortuvat, mutta Jumalalla on keinot, jolla turvata omiensa pelastus. Pietari kirjoittaa:

Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön (και πολεις σοδομων και γομορρας τεφρωσας καταστροφη κατεκρινεν), asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät (υποδειγμα μελλοντων ασεβειν τεθεικως). 2:7 Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi (και δικαιον λωτ καταπονουμενον υπο της των αθεσμων εν ασελγεια αναστροφης ερρυσατο); 2:8 sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla (βλεμματι γαρ και ακοη ο δικαιος εγκατοικων εν αυτοις ημεραν εξ ημερας ψυχην δικαιαν ανομοις εργοις εβασανιζεν). 2:9 Näin Herra tietää pelastaa jumaliset koetuksesta (οιδεν κυριος ευσεβεις εκ πειρασμου ρυεσθαι), mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät (αδικους δε εις ημεραν κρισεως κολαζομενους τηρειν). (kts. 2.Piet 2:4-7)

#2. Nimi

Maailmassa on noin pari miljardia ihmistä, jotka ainakin maailma luokittelee kristityiksi. Mutta jos kysytään, kuinka moni näistä tilastollisista kristityistä tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen, päädytään aivan toisiin lukemiin. Jeesuksen kuninkuuden tunnustaminen on kuitenkin yksi niistä avaimista, jotka tarvitaan sisälle Taivasten Valtakuntaan pääsemiseksi:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων). (Kts. Apt 2:38-39)

Ihminen voi lähestyä Jumalaa ja tulla hyväksytyksi vain Jeesuksen Kristuksen seurassa. Nyt Jeesus on taivaissa, mutta meillä on nimi, jonka turvin me voimme lähestyä Jumalaa, ja sana, johon voi luottaa. Huomaa myös määräävä artikkeli sanan "to rima" edessä, sillä kysymys ei ole mistä tahansa sanasta, vaan "siitä sanasta", joka on Logos, Jeesus Kristus.

Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta (μωσης γαρ γραφει την δικαιοσυνην), joka laista tulee (την εκ του νομου), ettδ ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä (οτι ο ποιησας αυτα ανθρωπος ζησεται εν αυτοις). 10:6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee (η δε εκ πιστεως δικαιοσυνη), sanoo nδin (ουτως λεγει): "Δlä sano sydämessäsi (μη ειπης εν τη καρδια σου): Kuka nousee taivaaseen (τις αναβησεται εις τον ουρανον)?" se on: tuomaan Kristusta alas (τουτ εστιν χριστον καταγαγειν), 10:7 tahi (η): "Kuka astuu alas syvyyteen (τις καταβησεται εις την αβυσσον)?" se on (τουτ εστιν): nostamaan Kristusta kuolleista (χριστον εκ νεκρων αναγαγειν). 10:8 Mutta mitδ se sanoo (αλλα τι λεγει)? "Se sana on sinua lδhellä (εγγυς σου το ρημα εστιν), sinun suussasi ja sinun sydδmessäsi (εν τω στοματι σου και εν τη καρδια σου)"; se on se uskon sana (τουτ εστιν το ρημα της πιστεως), jota me saarnaamme (ο κηρυσσομεν). (Rm 10:5-8)

Jumalan puolelta kaikki on valmiina, mutta sinun on vielä määriteltävä kantasi:

Sillä jos sinä tunnustat suullasi (εαν ομολογησης εν τω στοματι) Jeesuksen Herraksi (οτι σου κυριον ιησουν) ja uskot sydämessäsi (και πιστευσης εν τη καρδια σου), ettδ Jumala on hänet kuolleista herättänyt (οτι ο θεος αυτον ηγειρεν εκ νεκρων), niin sinδ pelastut (σωθηση); 10:10 sillδ sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi (καρδια γαρ πιστευεται εις δικαιοσυνην) ja suulla tunnustaudutaan pelastukseen (στοματι δε ομολογειται εις σωτηριαν). 10:11 Sanoohan Kirjakin (λεγει γαρ η γραφη): "Ei yksikδän, joka häneen uskoo, joudu häpeään (πας ο πιστευων επ αυτω ου καταισχυνθησεται)". (Rm 10:9-11)

Sana tunnustus, "omologia", on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa "homo", eli nykykreikan mukaan äännettynä "omo" on suomeksi "sama", ja toinen osa "logia" tarkoittaa sanoja. Jeesus itse on tuo Logos, Jumalan sana, joten kysymys on siitä, onko sinun ja Jeesuksen sanat yhtäpitäviä. Tällä uskolla on myös futuristinen sanoma: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". Siitä kertoo myös tämä sanan usko ensiesiintymisen sisältävä teksti Uudessa Testamentissa, sillä Luoja itse on uskon takuumies:

Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli (ακουσας δε ο ιησους εθαυμασεν) ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat (και ειπεν τοις ακολουθουσιν): "Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa (ουδε εν τω ισραηλ τοσαυτην πιστιν ευρον). 8:11 Ja minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): monet tulevat idästä ja lännestä (πολλοι απο ανατολων και δυσμων ηξουσιν) ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa (και ανακλιθησονται μετα αβρααμ και ισαακ και ιακωβ εν τη βασιλεια των ουρανων); 8:12 mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen (οι δε υιοι της βασιλειας εκβληθησονται εις το σκοτος το εξωτερον); siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων)." 8:13 Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle (και ειπεν ο ιησους τω εκατονταρχω): "Mene (υπαγε). Ja niinkuin sinä uskot (και ως επιστευσας), niin sinulle tapahtukoon (γενηθητω σοι)." Ja hänen palvelijansa parani sillä hetkellä (και ιαθη ο παις αυτου εν τη ωρα εκεινη). (Mt 8:10-13)

Jeesuksen seuraaminen alkaa hänen nimensä ja arvonsa tunnustamisesta, sillä ei edes uskovalta voida vaatia, että hän olisi perillä kaikista opillisista kysymyksistä. Myös vihollinen tietää tämän, ja yrittää saada ihmisiä kieltämään Jeesuksen Kristuksen nimen ja aseman. Juuri tällä hetkellä on käynnissä Lähi-idän, opillisesti puutteellisen kirkon hävittäminen, ja suuremmatkin suunnitelmat ovat edenneet eri maiden lainsäädäntöelimiin asti ja valmistavat toimenpiteet ovat sitäkin pidemmällä. Siksi on tiedettävä ainakin tämä:

Älkää siis peljätkö (μη ουν φοβηθητε); te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta (πολλων στρουθιων διαφερετε υμεις). Sentähden, jokaisen, joka tunnustautuu minuun ihmisten edessä (πας ουν οστις ομολογησει εν εμοι εμπροσθεν των ανθρωπων), häneen minäkin tunnustaudun Isäni edessä (ομολογησω καγω εν αυτω εμπροσθεν του πατρος μου), joka on taivaissa (του εν ουρανοις). Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä (οστις δ αν αρνησηται με εμπροσθεν των ανθρωπων), sen minäkin kiellän Isäni edessä (αρνησομαι αυτον καγω εμπροσθεν του πατρος μου), joka on taivaissa (του εν ουρανοις). (Mt 10:31-33)

Jumalan Valtakunta on patriarkaalinen. Patriarkaalisessa järjestelmässä nimi on tärkeä, sillä sen mukaan määräytyvät sekä asema että perintö. Joosefille, joka oli Jeesuksen juridinen isä, syntyvän lapsen nimi ilmoitettiin vasta, kun hänen kihlattunsa Maria oli raskaana, ja Joosef mietti, että mitähän tässä nyt pitäisi tehdä:


Mutta kun hän tätä ajatteli (ταυτα δε αυτου ενθυμηθεντος), niin katso (ιδου), hδnelle ilmestyi unessa Herran enkeli (αγγελος κυριου κατ οναρ εφανη αυτω), joka sanoi (λεγων): "Joosef, Daavidin poika (ιωσηφ υιος δαβιδ), δlä pelkää ottaa tykösi Mariaa (μη φοβηθης παραλαβειν μαριαμ), vaimoasi (την γυναικα σου); sillδ se, mikä hänessä on siinnyt (το γαρ εν αυτη γεννηθεν), on Pyhδstä Hengestä (εκ πνευματος εστιν αγιου). Ja hδn on synnyttävä pojan (τεξεται δε υιον), ja sinδ kutsut häntä nimellä Jeesus (και καλεσεις το ονομα αυτου ιησουν), sillä hän on pelastava kansansa (αυτος γαρ σωσει τον λαον αυτου) heidδn synneistänsä (απο των αμαρτιων αυτων)." (Mt 1:20-21)

Kuvittele itsesi samaan asemaan. Olet mennyt kihloihin, ja yht'äkkiä morsian onkin raskaana. Enkeli piti tarpeellisena pitää jopa pienen raamattutunnin saadakseen Joosefin epäilyt haihtumaan:


Tämä kaikki on tapahtunut (τουτο δε ολον γεγονεν), ettδ täyttyisi (ινα πληρωθη), se minkδ Herra on puhunut profeetan kautta (το ρηθεν υπο του κυριου δια του προφητου), joka sanoo (λεγοντος): "Katso (ιδου), neitsyt tulee raskaaksi (η παρθενος εν γαστρι εξει) ja synnyttδä pojan (και τεξεται υιον), ja he antavat hδnelle nimen Immanuel (και καλεσουσιν το ονομα αυτου εμμανουηλ)", mikδ käännettynä on (ο εστιν μεθερμηνευομενον): Jumala meidδn kanssamme (μεθ ημων ο θεος). (Mt 1:22-23, kts. Jes 7:14-15)

Jeesuksen äidille oli enkeli Gabriel jo aikaisemmin tullut selostamaan Jumalan suunnitelmaa ja Marian osuutta siihen, sekä ilmoittaakseen syntyvän pojan nimen, kts. Lk 1:26-38.

Niin enkeli sanoi hänelle (και ειπεν ο αγγελος αυτη): "Δlä pelkää, Maria (μη φοβου μαριαμ); sillδ sinä olet löytänyt armon Jumalan edessä (ευρες γαρ χαριν παρα τω θεω). 1:31 Ja katso (και ιδου), sinδ tulet raskaaksi (συλληψη εν γαστρι) ja synnytδt pojan (και τεξη υιον), ja sinä kutsut häntä nimellä Jeesus (και καλεσεις το ονομα αυτου ιησουν). 1:32 Hän on oleva suuri (ουτος εσται μεγας), ja hδnet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi (και υιος υψιστου κληθησεται), ja Herra Jumala antaa hänelle (και δωσει αυτω κυριος ο θεος) Daavidin, hδnen isänsä, valtaistuimen (τον θρονον δαβιδ του πατρος αυτου), 1:33 ja hδn on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti (και βασιλευσει επι τον οικον ιακωβ εις τους αιωνας), ja hδnen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman (και της βασιλειας αυτου ουκ εσται τελος)." (Lk 1:30-33)

Enkelin käyttämät sanat olivat lainauksia Vanhan Testamentin profetioista. Niistä Maria ja Joosef ymmärsivät, että ilmoitus oli Jumalan suunnitelman mukainen. Kun poika lain mukaan oli ympärileikattava, hän sai Jumalan hänelle määräämän nimen:

Ja kun kahdeksan päivää tuli täyteen (και οτε επλησθησαν ημεραι οκτω) ja lapsi oli ympδrileikattava (του περιτεμειν το παιδιον), kutsuttiin hänet nimellä Jeesus (και εκληθη το ονομα αυτου ιησους), jolla enkeli oli häntä kutsunut (το κληθεν υπο του αγγελου), ennen hδnen sikiämistään kohdussa (προ του συλληφθηναι αυτον εν τη κοιλια). (Lk 2:21)

Nimi Jeesus, Jeshua, on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa "Je" on lyhyt muoto olemista ja elämistä tarkoittavan verbin "hajah" johdannaisesta "Jehovah" ja jälkimmäinen osa tulee verbistä shuah, pelastaa. Jeesuksen nimen merkitys on siis jotakin sinne päin kuin Jumala pelastaa, Elävä pelastaja tai Reaalinen pelastus. Johannes Kastajan mukaan Jeesus on Jumalan Pelastus:

Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi (κηρυσσων βαπτισμα μετανοιας εις αφεσιν αμαρτιων), 3:4 niinkuin on kirjoitettuna profeetta Jesajan sanojen kirjassa: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'. 3:5 Kaikki laaksot täytettäköön, ja kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, 3:6 ja kaikki liha on näkevä Jumalan Pelastuksen (το σωτηριον του θεου)." (Lk 3:3-6)

Sana Jeshua, Jeesus, esiintyy Vanhassa Testamentissa melko usein. Egyptiläisten käsistä Punaisen toiselle rannalle pelastettu Israel lauloi kiitoslaulua, jonka ensimmäisissä jakeissa esiintyvät monet Jumalan nimet:

Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle (la-Jhova) tämän virren; he sanoivat näin: "Minä veisaan Herralle (la-Jhova), sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra (Jah) on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus (oik. hän tuli minulle pelastukseksi - li-Jeshua). Hän on minun Jumalani (Elí) , ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala (Elohei), ja minä kunnioitan häntä. Herra (Jehovah) on sotasankari, Herra (Jehovah) on hänen nimensä. (2.Ms 15:1-3, kr-38 käännös, täsmennykset sulkeissa)

Hebreankielisissä Raamatun teksteissä Jumala ilmoitti nimekseen Jehovan. Uuden Testamentin kirjoitukset ovat säilyneet meille kreikankielisinä, ja niissä ne kohdat, joissa Jeesus käyttää tätä nimeä itsestään, on käännetty kreikan sanoilla "ego eimi", minä olen. Kun Jeesus näin puhui, sen vaikutus varsinkin vihamielisiin kuulijoihin oli valtava. Getsemanen puutarhassa hänen vangitsijansa kaatuivat kuin kuolleet kuullessaan sanan "Minä Olen", sillä se on Jumalan nimi:

Kun hän siis sanoi heille (ως ουν ειπεν αυτοις οτι): "Minä olen (εγω ειμι)", peräytyivät he (απηλθον εις τα οπισω) ja kaatuivat maahan (και επεσον χαμαι). (Joh 18:6)

Kreikan verbistä σώζω, pelastaa, johdetun sanan "soter" merkitys on melkein sama, kuin Jeesuksen nimi, mutta sitä käytetään Jeesuksen arvonimenä "Pelastaja". Suomeen se on usein käännetty sanalla Vapahtaja, mutta silloin on kadotettu merkitysyhteys sanaan Jeesus, joka on Pelastaja:

Mutta enkeli sanoi heille (και ειπεν αυτοις ο αγγελος): "Δlkää peljätkö (μη φοβεισθε); sillδ katso (ιδου γαρ), minδ ilmoitan teille suuren ilon (ευαγγελιζομαι υμιν χαραν μεγαλην), joka on tuleva kaikelle kansalle (ητις εσται παντι τω λαω): teille on tδnä päivänä syntynyt Pelastaja (οτι ετεχθη υμιν σημερον σωτηρ), joka on Kristus (ος εστιν χριστος), Herra (κυριος), Daavidin kaupungissa (εν πολει δαβιδ). (Lk 2:10-11).

Kun maailma tuomitaan, tuomiolta pelastuvat vain ne, jotka ovat Kristuksessa. Kohta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Pietari joutui vastaamaan Jeesuksen nimeen tapahtuneesta sairaan parantumisesta sen saman tuomioistuimen eteen, joka oli tuominnut Jeesuksen kuolemaan ja sanoi:

Hän on "se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte (ουτος εστιν ο λιθος ο εξουθενηθεις υφ υμων των οικοδομουντων), mutta joka on kulmakiveksi tullut (ο γενομενος εις κεφαλην γωνιας)". Eikδ ole pelastusta (η σωτηρια) yhdessδkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä (ονομα ετερον) ihmisille annettu, jossa meidδn pitäisi pelastuman (εν ω δει σωθηναι ημας). (Apt 4:11-12)

Ymmärrä oikein nämä sanat "ei ole taivaan alla muuta nimeä". Hän on ehdoton auktoriteetti, eikä vain auktoriteetti, vaan kaiken ylöspitäjä. Ilman häntä kaikki häviäisi heti olemattomiin, eikä edes meitä, jotka tässä istumme enää olisi.

Sanalla "Herra" (κύριος / Kyrios) ilmaistaan palvonnan kohdetta ja nφyrää kunnioitusta, ja sitä käytetään sekä Jumalasta että hänen pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Samaa sanaa käytettiin myös Rooman valtakunnanjohtajan arvonimenä. Jeesus on enemmän; hän on Kyrios sekä taivaissa että maan päällä, ilman, että yksikään keisari tai demonivalta voisi tehdä mitään hänen sitä sallimatta. Jumala on absoluuttinen auktoriteetti, ei pelkästään "auktoritäärinen persoona", kuten sanovat ne hänen vastustajansa, jotka itse pyrkivät absoluuttiseen valtaan maailmassa ja sen takia vihaavat Häntä.

Myös vaimo saattoi sanoa miestään herrakseen, vaikka tällaista rakkautta maailmassa harvoin näkyy. Avioliitto on kuitenkin Raamatun opetusmateriaalia siitä, mikä on Herran ja hänen orjansa suhde, ja tämä suhde toimii molempiin suuntiin. Jos Jumalan ja seurakunnan suhde on kunnossa, Jumala kunnioittaa poikansa morsianta toteuttamalla hänen pyyntönsä, rukouksensa ja sanansa, ja orjalle kuuluva täysi ylöspito - vanhurskaus, rauha ja ilo - on turvattu niin kuin Jeesukselle itselleen.

Sanan "Herra" käyttö ei aina vastaa sitä todellisuutta, josta se puhuu. Jeesuskin sitä ihmetteli, ja kysyi:

Miksi te huudatte minulle (τι δε με καλειτε): 'Herra, Herra (κυριε κυριε)!' ettekä tee, mitä minä sanon (και ου ποιειτε α λεγω)? (Lk 6:46)

Vaikka Jeesus on yhtä Isän Jumalan kanssa, hän oli täysin hänen orjansa. Kertaakaan hän ei poikennut Jumalan suunnitelmasta, ja syntihän se olisi ollutkin. Mutta juuri siten Jeesus osoitti, että ihmisen suurin kunnia on olla Jumalan orja. Jumala ei ole iso totuus, eikä pieni totuus, vaan täydellisyys. Jumala ei ole pieni rakkaus, eikä iso rakkaus, vaan täydellisyys. Jumala ei ole lyhyt elämä eikä pitkä elämä, vaan Ikuinen. Jumala on kutsunut meidät Täydellisyyteensä.

Sanat "Herra" ja "orja" esiintyvät usein samassa lauseessa ja vertauskuvissa Jeesus usein puhuu talon isännästä, (oikodespotis) ja orjista selittäessään Jumalan maailmanpidon periaatteita. Sanaa Kyrios on Uudessa Testamentissa käytetty noin 700 kertaa. Sana orja (doulos) löytyy noin 130 lauseesta, ja douleo, olla orjana, tehdä orjan työtä antaa noin 30 hittiä lisää, mutta kun ihmiset pääsevät tekstiä käpelöimään, he kääntävät tämänkin asian ylösalaisin, ikään kuin Jeesus olisi vain sinun henkilökohtainen vapahtajasi, sinun orjasi, joka kärsii sinun syntiesi rangaistuksen sitä varten, että sinä voisit rauhassa jatkaa syntistä elämääsi ilman rangaistuksen pelkoa.

Jeesuksen arvonimi on "Voideltu". Vanhan Liiton aikana ylipapit, kuninkaat ja profeetat voideltiin öljyllä virkaansa, mutta Uudessa Liitossa Pyhän Hengen voitelu annetaan kaikille, jotka hän hyväksyy. Jumala voiteli Jeesuksen Pyhällä Hengellä heti hänen saatua kasteen tulevaan ristinkuolemaansa Jordanilla kolmenkymmenen vuoden ikäisenä. Hebreaksi sana Voideltu on "ha-Mashiah" ja kreikankielinen vastine sille on Hristos. Käännöksissä käytetään usein tästä kreikankielistä termistä Hristos johdettuja kansallisia muotoja, esimerkkinä suomen Kristus. Suomen kielessä tämä aiheuttaa sekaannusta, koska monelta jää huomaamatta, että kyse ei ole rististä, vaan voitelusta.

Nimi Jeesus on Jumalan oma nimi, jonka Isä on antanut pojalleen. Ylimmäispapillisessa rukouksessaan Jeesus rukoilee seuraajiensa puolesta, että hänen maailmaan jäävät seuraajansa saisivat edelleen olla Jeesus-nimen turvissa:

Ja minä en enää ole maailmassa (και ουκ ετι ειμι εν τω κοσμω), mutta he ovat maailmassa (και ουτοι εν τω κοσμω εισιν), ja minä tulen sinun tykösi (και εγω προς σε ερχομαι). Pyhä Isä (πατερ αγιε), varjele heidät nimessäsi (τηρησον αυτους εν τω ονοματι σου), jonka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι), että he olisivat yksi niinkuin mekin (ινα ωσιν εν καθως ημεις). 17:12 Kun minä olin heidän kanssansa maailmassa (οτε ημην μετ αυτων εν τω κοσμω), varjelin minä heidät sinun nimessäsi (εγω ετηρουν αυτους εν τω ονοματι σου), jonka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι), ja suojelin heitä (εφυλαξα), eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi (και ουδεις εξ αυτων απωλετο ει μη ο υιος της απωλειας), että kirjoitus täyttyisi (ινα η γραφη πληρωθη). (Joh 17:11-12)

 

#3. Kaste

Jeesus Kristus on meidän lähin sukulunastajamme, ga'al, josta Jesaja kirjoittaa:

Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi. (Jes 63:16)

Jeesus on ristillä lunastanut maailman synnin orjuudesta ja tämä voitto on nyt tullut evankeliumin kuulijoiden hyödynnettäväksi. Mutta syntien anteeksisaaminen on vapaaehtoista. Synnistä vapautuminen edellyttää liittoutumista Jeesuksen, Jumalan Voidellun kanssa, ja alkaa siitä, kun ihminen uskoon tultuaan ottaa kasteen, jossa hän ikään kuin samaistuu Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Niin Pietari sanoi heille (πετρος δε εφη προς αυτους): "Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistä kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων)." (Apt 2:38-39)

Kaste suoritetaan upottamalla veteen, mitä myös kreikan sana baptizo merkitsee. Pirskottaminen ei ole kaste, eikä myöskään kaste, jonka on suoritettu vastoin kyseisen henkilön tahtoa tai hänen tietämättään. Lapsi ei tarvitse kastetta, jos vanhemmat ovat uskossa, sillä ennen heidän itsenäistymistään heidän osansa määräytyy heidän vanhempiensa mukaan niin, että jos heistä toinenkin on pyhä, myös lapsi on pyhä. Itsenäistyttyään uskova lapsi tietysti ottaa kasteen, jolloin hänen statuksensa muuttuu. Esimerkkinä on Jeesus, joka otti kasteen kolmenkymmenen vuoden ikäisenä, jonka jälkeen hän varsinaisesti siirtyi oppilaasta opettajaksi ja hengelliseen työhön.

Kasteessa solmitaan liitto, joka muistuttaa kihlajaisia. Sulhanen on maksanut morsiamen hinnan, mutta kysyy vielä morsiamelta, haluaako tämä tehdä liiton hänen kanssaan niillä ehdoilla, jotka hän tarjoaa. Kastettava, joka ottaa tarjouksen vastaan ja uskoo Jumalan lupaukset, sitoutuu kuolemaan tämän maailman meiningille ja elämään Kristukselle uskon kautta aina siihen saakka, kunnes usko muuttuu näkemiseksi ja lupaus kokemiseksi. Roomalaiskirjeessä sanotaan:

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut (συνεταφημεν ουν αυτω) kasteen kautta kuolemaan (δια του βαπτισματος εις τον θανατον), että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista (ινα ωσπερ ηγερθη χριστος εκ νεκρων) Isän kunnian kautta (δια της δοξης του πατρος), samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman (ουτως και ημεις εν καινοτητι ζωης περιπατησωμεν). 6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa (ει γαρ συμφυτοι γεγοναμεν τω ομοιωματι του θανατου αυτου αλλα και της αναστασεως εσομεθα), 6:6 kun tunnemme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu (τουτο γινωσκοντες οτι ο παλαιος ημων ανθρωπος συνεσταυρωθη), että synnin ruumis kukistettaisiin (ινα καταργηθη το σωμα της αμαρτιας), niin ettemme enää syntiä palvelisi (του μηκετι δουλευειν ημας τη αμαρτια); 6:7 sillä joka on kuollut (ο γαρ αποθανων), se on vanhurskautunut pois synnistä (δεδικαιωται απο της αμαρτιας). (Rm 6:4-7)

Liitto on pätevä vain, jos sen solmimiseksi on suoritettu asiaankuuluva uhri. Me tiedämme nyt, että Jeesus Kristus on tämä uhri, mutta uhritoimituksen jälkeen liitosta osalliset nauttivat yhteysaterian, johon kuuluvat leipä ja viini ovat Jeesuksen ruumis ja veri, ikään kuin Jeesus itse olisi paikalla.

Kaste on kuin raja-asema, jonka kautta siirrytään Jumalan valtakuntaan. Vanhan Liiton Israel tuli sille luvattuun maahan aina jonkun vesiesteen kautta. Symbolinen kaste oli saatu Eufratia, Jabbokia, Jordania tai Punaista merta ylitettäessä, ja aina se oli merkinnyt siirtymistä "luvattuun maahan". Sana "hebrealainen" suorastaan huutaa tätä asiaa, sillä sen juurena on verbi aver, "ylittää, siirtyä toiselle puolelle". Aabrahamin pojanpoika Jaakob paini Jabbokin purolla enkelin kanssa, sai siunauksen ja nimen Israel. Egyptistä lähdettiin ylittämällä Punainen meri ja Joosua Nuunin poika toi Israelin heimot Jordanin poikki maahan, joka oli heille osoitettu.

Jeesuksen airut Johannes Kastaja kastoi Jordanin virrassa mielenmuutoksen kasteella, mutta sellaista kastetta Jeesus Nasarealainen ei tarvinnut. Johannes Kastaja ei olisi Jeesusta kastanutkaan, jollei Jeesus olisi nimenomaan sitä pyytänyt. Jeesus perusteli pyyntöään näin:

Salli (afes) nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus. (Kts. Matt 3:15).

Vanhurskaus tarkoittaa oikeudenmukaisuuden toteutumista. Lain mukaan sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Suostuessaan kasteeseen Jeesus suostui kuolemaan, niin kuin syntiset kuolevat.

Праведности, "дикеосини" означает исполнения праведности. По закону душа, которая согрешит, должна умереть. Соглашаясь на крещение Иисус согласился умереть так, как умирают грешные.

Satunnaiselle viisastelijalle sanat "kaikki vanhurskaus" eivät kerro juuri mitään. Kyse on kuitenkin siitä, että Jeesus oli tullut maan päälle kantaakseen Jumalan vihan kaikkea syntiä ja saastaisuutta kohtaan. Hän oli valmistautunut juomaan Jumalan vihan maljan lyhentämättömänä, sillä vain Jumala pystyi kantamaan Jumalan vihan ja selviämään siitä voittajana ja toisaalta vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Kaiken vanhurskauden täyttäminen oli näin ollen alusta asti uhritoimitus. Tässä uhritoimituksessa uhraajina olivat sekä Isä, joka antoi ainosyntyisen poikansa, ja Poika, joka antoi sielunsa kuolemaan ja joi Jumalan vihan maljan lyhentämättömänä syntisten puolesta. Sen raskaimmassa vaiheessa Jeesus sanoi: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

Jeesuksen kaste Jordanilla oli sitoumus noudattaa Jumalan tahtoa kuolemaan saakka. Kun Jumala otti vastaan tämän sitoumuksen, Jeesus sai Pyhän Hengen voiman. Matteus kertoo:

Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". (Matt 3:16-17)

Kolmekymmentä vuotta Jeesus oli ollut kuuliainen juridiselle isälleen Joosefille, joka oli hurskas mies Daavidin sukukunnasta. Koko tämän ajan hän oli ollut kuuliainen Jumalalle kirjoitusten mukaisessa järjestyksessä, mutta Pyhä Henki muutti hänen statuksensa. Isän lähettämän Pyhän Hengen voimassa Jeesus pystyi käyttämään ylösnousemisen voimia jo kolme ja puoli vuotta ennenkuin varsinainen kaste ristillä ja sitä seurannut ylösnousemus tapahtui. Sama tapahtuu, kun uskova upotetaan Kristukseen. Hän sitoutuu kuolemaan tälle maailmalle ristin kautta ja saa uskon kautta käyttää Jeesuksen ylösnousemuksen voimaa, vaikka ei vielä olekaan noussut taivaisiin.

Pyhän Hengen täyteydessä vaeltanut Paavali muistuttaa siitä, että meidän samaistumisemme Kristukseen koskee myös samaistumista hänen alennustilaansa maan päällä:

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa (εχομεν δε τον θησαυρον τουτον εν οστρακινοις σκευεσιν), ettδ tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan (ινα η υπερβολη της δυναμεως η του θεου) eikδ näyttäisi tulevan meistä (και μη εξ ημων). 4:8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa (εν παντι θλιβομενοι), mutta emme umpikujassa (αλλ ου στενοχωρουμενοι), neuvottomat (απορουμενοι), mutta emme toivottomat (αλλ ουκ εξαπορουμενοι), 4:9 vainotut, mutta emme hyljδtyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut (διωκομενοι αλλ ουκ εγκαταλειπομενοι καταβαλλομενοι αλλ ουκ απολλυμενοι). 4:10 Me kuljemme, aina kantaen Herran Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme (παντοτε την νεκρωσιν του κυριου ιησου εν τω σωματι περιφεροντες), ettδ Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin (ινα και η ζωη του ιησου εν τω σωματι ημων φανερωθη). 4:11 Sillδ me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden (αει γαρ ημεις οι ζωντες εις θανατον παραδιδομεθα δια ιησουν), ettδ Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin (ινα και η ζωη του ιησου φανερωθη εν τη θνητη σαρκι ημων). 4:12 Niinpδ siis kuolema tekee työtään meissä (ωστε ο μεν θανατος εν ημιν ενεργειται), mutta elδmä teissä (η δε ζωη εν υμιν). (2.Kor 4:7-12)

Kaikki Pietarin helluntaisaarnan vaikutuksesta uskoon tulleet ja hänen neuvoaan noudattaneet kastettiin heti samana päivänä.

Jotka nyt ottivat hänen sanansa iloiten vastaan (οι μεν ουν ασμενως αποδεξαμενοι τον λογον), ne kastettiin (αυτου εβαπτισθησαν), ja niin heitδ lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua (και προσετεθησαν τη ημερα εκεινη ψυχαι ωσει τρισχιλια). (Apt 2:41)

Kaikki Apostolien teoissa mainitut kastamiset suoritettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Näin myös Samariassa, jossa väestö oli Israelin perinteisiin liittynyttä sekakansaa:

Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. (Apt 8:12)

Samariassa kaikki ei kuitenkaan mennyt täysin saman kaavan mukaan, kuin Jerusalemissa. Kastettujen joukossa oli yksi magi, Simon, joka oli sekoittaa koko pelin, eikä Filippus pystynyt hoitamaan asiaa. Luet varmaan tämän kohdan omasta raamatustasi, sillä tässä meitä kiinnostaa vain se, mikä oli tulos:

Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. (Apt 8:13-17)

Ensimmäisten roomalaisten kastamisessa ei syntynyt ongelmia. Pietarin puheen kuultuaan komppanianpäällikkö Kornelius ja hänen huonekuntansa saivat Pyhän Hengen jo ennen kuin Pietari oli lopettanut puheensa. Tämä järjestys oli kuitenkin tarpeen Pietarille, joka tuskin muuten olisi roomalaisia kastanutkaan:

Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa (και μεγαλυνοντων τον θεον). Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. (Apt 10:44-48)

Efesossa kävi näin:

Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan". Ja hän sanoi heille: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi mielenmuutoksen kasteella (ιωαννης μεν εβαπτισεν βαπτισμα μετανοιας), kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen". Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen (ακουσαντες δε εβαπτισθησαν εις το ονομα του κυριου ιησου). Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. (Apt 19:1-7)

Kirkollinen kaste suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mutta mikä tämä nimi on, jätetään mainitsematta. Sellainen kaste ei ole pätevä. Vielä pahempaa jälkeä syntyy, jos joku kastetaan Jeesuksen nimeen, täsmentämättä, mistä Jeesuksesta on kyse. Olisi se kamalaa, jos joku kastettaisiin vaikka jonkun murhasta tuomitun argentiinalaisen elinkautisvangin nimeen.

Sekaannuksen puolustukseksi tuodaan väite, että Jeesus itse käski kastaa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen":

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (και προσελθων ο ιησους ελαλησεν αυτοις λεγων εδοθη μοι πασα εξουσια εν ουρανω και επι γης). 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (πορευθεντες ουν μαθητευσατε παντα τα εθνη), kastamalla heitä (βαπτιζοντες αυτους) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (εις το ονομα του πατρος και του υιου και του αγιου πνευματος) 28:20 ja opettamalla heitä (διδασκοντες αυτους) pitämään kaikki (τηρειν παντα), mitä minä olen käskenyt teidän pitää (οσα ενετειλαμην υμιν). Ja katso (και ιδου), minä olen teidän kanssanne (εγω μεθ υμων ειμι) joka päivä (πασας τας ημερας) aikakauden täyttymiseen asti (εως της συντελειας του αιωνος). Aamen (αμην)." (Mt 18-20)

Nämä Matteuksen evankeliumin viimeiset sanat ovat aivan paikallaan, mutta niissä ei sanota, mikä se "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen" yhteinen nimi on. Sen kertominen jäi Pietarin tehtäväksi ja Paavalikin sanoi:

Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa (παντες γαρ υιοι θεου εστε δια της πιστεως εν χριστω ιησου). Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet (οσοι γαρ εις χριστον εβαπτισθητε χριστον ενεδυσασθε). (Gal 3:27)

 

#4. Syntien hylkääminen

Jokaisella valtakunnalla on lakinsa. Jumalan valtakunnan lakien rikkomista sanotaan synniksi. Jos ihmiseltä kysytään, onko hän syntinen, ei järkevä ihminen käy väittämään mitään muuta kuin sen, minkä koko ihmissuvun menneisyys ja nykyisyys osoittaa todeksi. Kun samalta ihmiseltä sitten kysytään, haluaisiko hän saada syntinsä anteeksi, niin tuskin hän sitäkään vastustaa. Aivan eri asia on, jos ihmiseltä kysyttäisiin, suostuisiko hän hylkäämään synnin.

Niin Pietari sanoi heille (πετρος δε εφη προς αυτους): "Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων)." (Apt 2:38-39)

Kreikan sana afesis (αφεσις) tarkoittaa irti pδästämistä, hylkäämistä ja anteeksiantoa. Se on johdannainen sanasta afiemi, päästää pois, hylätä, olla välittämättä jostakin, antaa anteeksi, suoda. Jumala antaa syntejä anteeksi sillä perusteella, että Jeesus on verellään maksanut vaaditun lunastushinnan, mikä lasketaan niiden hyväksi, jotka uskon kautta liittyvät häneen. Paavali esittelee asian näin:

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet (παντες γαρ ημαρτον) ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (και υστερουνται της δοξης του θεου) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hδnen armostaan (δικαιουμενοι δωρεαν τη αυτου χαριτι) sen lunastuksen kautta (δια της απολυτρωσεως), joka on Kristuksessa Jeesuksessa (της εν χριστω ιησου), jonka Jumala on asettanut sovitusuhriksi (ον προεθετο ο θεος ιλαστηριον) uskon kautta hδnen vereensä (δια της πιστεως εν τω αυτου αιματι), osoittaaksensa vanhurskauttaan (εις ενδειξιν της δικαιοσυνης αυτου), koska hδn oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit (δια την παρεσιν των προγεγονοτων αμαρτηματων) jumalallisessa kδrsivällisyydessään (εν τη ανοχη του θεου), osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa (προς ενδειξιν της δικαιοσυνης αυτου εν τω νυν καιρω), sitδ, että hän itse on vanhurskas (εις το ειναι αυτον δικαιον) ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen (και δικαιουντα τον εκ πιστεως ιησου). (Rm 3:23-26)

Kysymys on kolmesta asiasta. Antaako Jumala sinun syntisi anteeksi, onko sinun hyljättävä syntisi ja onko sinun annettava muille ihmisille anteeksi sinua vastaan tehdyt rikkomukset. Kysymyksen ovat ymmärtäneet myös Raamatun käsikirjoituksen käpelöitsijät, sillä vaikka kreikan kreikkalaisissa käsikirjoituksissa käytetään termiä "afesis amartion" syntien hylkääminen, on muutamiin egyptiläisiä okkulttisia koulukuntia myötäileviin käsikirjoituksiin sanan "afesis" jälkeen lisätty sana "ymon", teidän, jolloin syntyy termi "eis afesis amartion ymin", joka käännetään sanoilla "teidän syntienne anteeksiantamiseksi", mikä muuttaa tekstiä ikään sinun ei tarvitsisikaan antaa anteeksi heidän syntejään, kun he sitä sinulta pyytävät.

Kukaan ei voi olla varma syntiensä anteeksisaamisesta eikä saada Pyhää Henkeä, jollei hän suostu siihen ehtoon, jonka Jeesus linjapuheessaan esitti, ja jonka uskova joutuu hyväksymään joka kerta, kun hän lähestyy Jumalaa. Tunnetussa Isä meidän -rukouksessa sanotaan:

Ja anna meille meidän velkamme anteeksi (αφες ημιν τα οφειληματα ημων), niinkuin mekin annamme anteeksi (ως και ημεις αφιεμεν) meidδn velallisillemme. (Kts. Mt 6:9-13)

Että asia olisi täysin selvä, Jeesus sanoo vielä:


Sillä jos te annatte anteeksi (αφητε) ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi (αφησει και υμιν); mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi (μη αφητε τοις ανθρωποις), niin ei myφskään teidän Isänne anna anteeksi (ουδε ο πατηρ υμων αφησει) teidän rikkomuksianne. (Mt 6:14-15)

Jeesus esittää saman myös vertauksessa kuninkaasta ja hänen kahdesta velallisestaan, kts. Mt 18:23-35. Molemmat velalliset saivat velkansa anteeksi, mutta kun toinen näistä armahdetuista kävi pikkusumman takia oman velallisensa kimppuun, kuningas suuttui, ja pani koko summan ulosottoon, mikä tarkoitti velallisen ja hänen perheensä joutumista orjuuteen. Jos tämä tuntuu vaikealta, niin sallittakoon tämä: Vanhurskauttaminen on hyväksymisen ehto, ja se tapahtuu Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Jos sinä tulet Jumalan eteen muussa seurassa, sinua ei tunneta, eikä oteta vastaan. Mutta jos tulet Jeesuksessa, sinä saat kuninkaallisen kohtelun, sillä Jumala kunnioittaa niitä, jotka kunnioittavat hänen Poikaansa.

Jeesuksen seuraajan ei tarvitse tuntea Saatanan syvyyksiä eikä opetella psykologiaa, sillä synnin haavat hoidetaan armolla. Se, mitä on tiedettävä, on anteeksiantomenettely, sillä anteeksianto ei ole automaattista. Jeesus opettaa:

Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan (εαν δε αμαρτηση εις σε ο αδελφος σου), niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken (υπαγε και ελεγξον αυτον μεταξυ σου και αυτου μονου); jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi (εαν σου ακουση εκερδησας τον αδελφον σου). 18:16 Mutta jos hän ei sinua kuule (εαν δε μη ακουση), niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi (παραλαβε μετα σου ετι ενα η δυο), 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla (ινα επι στοματος δυο μαρτυρων η τριων σταθη παν ρημα)'. 18:17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle (εαν δε παρακουση αυτων ειπε τη εκκλησια). Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule (εαν δε και της εκκλησιας παρακουση), niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani (εστω σοι ωσπερ ο εθνικος και ο τελωνης). 18:18 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): kaikki, minkä te sidotte maan päällä (οσα εαν δησητε επι της γης), on oleva sidottu taivaassa (εσται δεδεμενα εν τω ουρανω), ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä (και οσα εαν λυσητε επι της γης), on oleva päästetty taivaassa (εσται λελυμενα εν τω ουρανω). 18:19 Vielä minä sanon teille (παλιν λεγω υμιν): jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii maan päällä mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat (οτι εαν δυο υμων συμφωνησωσιν επι της γης περι παντος πραγματος ου εαν αιτησωνται), niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa (γενησεται αυτοις παρα του πατρος μου του εν ουρανοις). 18:20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni (ου γαρ εισιν δυο η τρεις συνηγμενοι εις το εμον ονομα), siinä minä olen heidän keskellänsä (εκει ειμι εν μεσω αυτων)." 18:21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi (τοτε προσελθων αυτω ο πετρος ειπεν): "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan (κυριε ποσακις αμαρτησει εις εμε ο αδελφος μου και αφησω αυτω)? Ihanko seitsemδn kertaa (εως επτακις)?" 18:22 Jeesus vastasi hδnelle (λεγει αυτω ο ιησους): "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (ου λεγω σοι εως επτακις αλλ εως εβδομηκοντακις επτα). (Mt 18:15-22)

Ihminen, joka tämän sisäistää, siirtyy synnin tilasta armon tilaan. Hän antaa anteeksi, hänestä tulee vapaa ja valoisa, kärsivällinen ja ystävällinen. Hän voi antaa anteeksi kaiken pahan, mitä häntä kohtaan tehdään, jos sitä häneltä pyydetään, sekä rukoilla niiden puolesta, jotka eivät sitä pyydä, koska sitä pahaa, mitä ihmiset eivät kadu eivätkä anteeksi pyydä, hän ei voi itse antaa anteeksi, eikä luvalliseksi tehdä. Mutta tärkeintä on se, että hän saa voiman, jolla voittaa koko synnin maailma.

 

#5. Pyhän Hengen lahja

Uuden Testamentin teksteissä sana "i epaggelia", lupaus, esiintyy ensimmäisen kerran Luukkaan evankeliumin lopussa, ja silloin on kysymys vain yhdestä lupauksesta, Pyhästä Hengestä:

Ja katso (και ιδου), minä lähetän isäni lupauksen teidän päällenne (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους). (Lk 24:49)

Tämän lupaus täyttyi viisikymmentä vuorokautta Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen Jerusalemissa, ja sama tapahtuu yhä uudelleen joka kerta, kun evankeliumin saarnasta uskoon tulleet ihmiset mielenmuutoksen, Jeesuksen Kristuksen nimeen suoritetun kasteen ja syntien anteeksisaamisen jälkeen saavat Pyhän Hengen lahjan.

Pyhän Hengen kaste sinetöi uskon ja tekee ihmisestä kristityn. Ihminen alkaa elää hengellistä elämää uskon kautta Kristukseen:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (βαπτισθητω) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntienne hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (ληψεσθε) Pyhän Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται). (Apt 2:37-39)

Sekä hebrean, että kreikan kielessä sanaa "henki" merkitsevä sana tarkoittaa myös tuulta - hebreassa "ruah", ja kreikassa "pneuma". Raamatussa tämä sana esiintyy ensimmäisen kerran heti kirjan alussa:

Alussa (Be-reshit: Esikoisessaan) loi Jumala (Elohim) taivaat ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki (Ruah Elohim) liikkui vetten päällä. (1.Ms 1:1-2)

Jeesus opetti, kuinka helposti Pyhä Henki saadaan ja sanoi:

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat! (Kts. Lk 11:9-13).

Niin helppoa, kuin Pyhän Hengen lahjan saaminen onkin, hyvin monet ovat jääneet sitä vaille, ja monet muut ovat joutuneet odottamaan sitä jopa vuosia. Ehkä mielenmuutos ei ole ollut Jumalan mielen mukainen. Mahdollisia syitä on monta: anteeksiantamaton mieli, viha, haluttomuus luopua jostakin synnistä tekee Hengellä täyttymisen mahdottomaksi. Joku toinen yrittää muistella viimeistäkin, niistä miljoonista synneistä, jotka hän on tehnyt pyytääkseen niitä anteeksi, ja joku haluaa edelleen itse päättää asioistaan oman järkensä mukaan kuin Eeva Jumalan paratiisissa. Mutta jos antaudumme Jumalalle vain osittain, petämme itsemme, tai jos antaudumme muiden ihmisten johtoon, petämme itsemme vielä pahemmin. Taivasprojekti voi katketa myös epäuskoon, jonka takia kastettava ei tunnusta Jeesusta Herrakseen, tai kastaja ei kasta Jeesuksen nimeen. Järkyttävä totuus on, että moni kristittynä pitävä ihminen ei ole koskaan tunnustanut Jeesusta Herrakseen, eikä aiokaan ajatella asioita siltä kantilta, että kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä, kts. Rm 14:23. Asia helpottuu, jos olemme "hengellisesti köyhiä", joiden ei tarvitse luopua "suurista viisauksistaan" totellakseen Jumalaa.

Vanhan Liiton aikana papit ja kuninkaat, sekä joskus myös profeetat voideltiin tehtäväänsä öljyllä. Kun tätä termiä käytetään, on kyse kertaluontoisesta tapahtumasta. Toisesta Mooseksen kirjasta löydämme kertomuksen Aaronin poikien pyhittämisestä papilliseen tehtäväänsä:

Ja Aaronin pojille tee ihokkaat ja vyöt; ja tee heille päähineet kunniaksi ja kaunistukseksi. Ja pue ne veljesi Aaronin ja hänen poikiensa ylle; ja voitele heidät (u-mashachta otam) ja vihi heidät virkaansa (u-milleta et-jadam - ja täytä heidän kätensä) ja pyhitä heidät (ve-kiddashta otam) pappeina palvelemaan minua (ve-kihanu-li). (2.Ms 28:40-41)


Uuden Liiton Jumalanpalvelukseen tarvitaan Pyhän Hengen voitelu. Jeesus sanoi kotikylänsä väelle Nasaretissa:

Herran Henki on minun päälläni (πνευμα κυριου επ εμε), sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille (ου ενεκεν εχρισεν με ευαγγελιζεσθαι πτωχοις); hän on lähettänyt minut (απεσταλκεν με) parantamaan niitä, joilla on särjetty sydän (ιασασθαι τους συντετριμμενους την καρδιαν) saarnaamaan vangituille vapautusta (κηρυξαι αιχμαλωτοις αφεσιν) ja sokeille näkönsä saamista (και τυφλοις αναβλεψιν), päästämään sorretut vapauteen (αποστειλαι τεθραυσμενους εν αφεσει), 4:19 saarnaamaan Herran otollista vuotta (κηρυξαι ενιαυτον κυριου δεκτον)". (Lk 4:18-19)

Sanasta χρίω (hrio) voidella tulee sana χριστός (Hristos), voideltu ja samasta juuresta tulee sana χριστιανος (hristianoi), kristityt. Kukaan ei ole kristitty ennen Pyhän Hengen voitelua. Sinetti (σφραγίς) varmistaa Jumalan omistusoikeuden meihin, ja Hengen vakuus (αρραβών) on ikään kuin käsiraha, joka todistaa meille, että me olemme Hänen omaisuuttaan.

Mutta se, joka lujittaa meidät (ο δε βεβαιων ημας) yhdessδ teidän kanssanne Kristukseen (συν υμιν εις χριστον) ja joka on voidellut meidät, on Jumala (και χρισας ημας θεος), joka myφs on painanut meihin sinettinsä (ο και σφραγισαμενος ημας) ja antanut Hengen vakuuden (και δους τον αρραβωνα του πνευματος) meidδn sydämiimme (εν ταις καρδιαις ημων). (2.Kor 1:21-22)

Pyhä Henki jakaa hengellisiä työvälineitä "karismoja" ja elävöittää meidän vastaanottamamme Jumalan sanan niin että me alamme kasvaa hengellistä kasvua ja tuottaa Hengen hedelmiä. Mutta tästä me puhumme vielä myöhemmin erikseen.

Pyhän Hengen voitelu turvasi Jumalan kansan vaelluksen erämaan halki:

Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä. 105:13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. 105:14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: 105:15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni". (Ps 105:12-15)

Uuden Liiton kansalle Herra sanoo:

Älä pelkää (μη φοβου), sinä piskuinen lauma (το μικρον ποιμνιον); sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan (οτι ευδοκησεν ο πατηρ υμων δουναι υμιν την βασιλειαν). (Lk 12:32)

Puhuttaessa Pyhän Hengen täyteydestä tarkoitetaan hieman eri asiaa. Ihminen on kuin astia, joka voidaan täyttää, ja kun astia on puhdistettu, Pyhä Henki täyttää sen. Tarkoitus on, että olisimme aina täynnä Jumalan kaikkea täyteyttä, mutta täyteydestä on huolehdittava itse. Jos tykkäämme paljon jalkapallosta, se varaa astiamme resursseja niin, ettei Pyhän Hengen täyteydestä silloin voi puhua.

Jos tänä päivänä etsit opetusta aiheesta "Vaeltaminen Pyhässä Hengessä", aloita vaikka lukemalla Roomalaiskirjeen luku kahdeksan kokonaan. Tässä siitä vain yksi jae:

Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa (s.o. johdattaa), ovat Jumalan lapsia (οσοι γαρ πνευματι θεου αγονται ουτοι εισιν υιοι θεου). (Rm 8:14)

Kolmen ja puolen vuoden aikana Jeesus oli tehnyt sellaisia töitä, että koko maailma puhuu niistä vieläkin. Mutta lähtiessään tästä maailmasta hän sanoi, että ne, jotka häneen uskovat tulevat tekemään samoja töitä ja jotakin vielä suurempaakin:

Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): joka uskoo minuun (ο πιστευων εις εμε), myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen (τα εργα α εγω ποιω κακεινος ποιησει), ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä (και μειζονα τουτων ποιησει); sillä minä menen Isäni tykö (οτι εγω προς τον πατερα μου πορευομαι), 14:13 ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni (και ο τι αν αιτησητε εν τω ονοματι μου), sen minä teen (τουτο ποιησω), että Isä kirkastettaisiin Pojassa (ινα δοξασθη ο πατηρ εν τω υιω). 14:14 Jos te anotte jotakin minun nimessäni (εαν τι αιτησητε εν τω ονοματι μου), niin minä sen teen (εγω ποιησω). (Joh 14:12-14)

Jeesus opetti Pyhän Hengen toimenkuvaa oppilailleen tietoisena siitä, että meidän on vaikea saada Pyhästä Hengestä opetusta muilta ihmisiltä. Kaikki Jumalan antamat tehtävät ovat ainutlaatuisia ja ennalta arvaamattomia. Vasta kun Jeesus itse ilmaisee itsensä meille Pyhässä Hengessä, meille selvenee mistä kulloinkin on kysymys. Tämä tuli ilmi jo sinä päivänä, kun saimme Pyhän Hengen. Kukaan ei pystynyt meille opettamalla selvittämään sitä, minkä voi tietää vain kokemuksen kautta:

Jos te minua rakastatte (εαν αγαπατε με), niin te pidätte minun käskyni (τας εντολας τας εμας τηρησατε). 14:16 Ja minä olen rukoileva Isää (και εγω ερωτησω τον πατερα), ja hän antaa teille toisen Puolustajan (και αλλον παρακλητον δωσει υμιν) olemaan teidän kanssanne (ινα μενη μεθ υμων) iankaikkisesti (εις τον αιωνα), 14:17 totuuden Hengen (το πνευμα της αληθειας), jota maailma ei voi ottaa vastaan (ο ο κοσμος ου δυναται λαβειν), koska se ei näe häntä eikä tunne häntä (οτι ου θεωρει αυτο ουδε γινωσκει αυτο); mutta te tunnette hänet (υμεις δε γινωσκετε αυτο), sillä hän pysyy teidän tykönänne (οτι παρ υμιν μενει) ja on teissä oleva (και εν υμιν εσται). 14:18 En minä jätä teitä orvoiksi (ουκ αφησω υμας ορφανους); minä tulen teidän tykönne (ερχομαι προς υμας). 14:19 Vielä vähän aikaa (ετι μικρον), niin maailma ei enää minua näe (και ο κοσμος με ουκ ετι θεωρει), mutta te näette minut (υμεις δε θεωρειτε με); koska minä elän (οτι εγω ζω), niin tekin tulette elämään (και υμεις ζησεσθε).
14:20 Sinä päivänä te ymmärrätte (εν εκεινη τη ημερα γνωσεσθε), että minä olen Isässäni (υμεις οτι εγω εν τω πατρι μου), ja että te olette minussa (και υμεις εν εμοι) ja minä teissä (καγω εν υμιν). 14:21 Jolla on minun käskyni (ο εχων τας εντολας μου) ja joka ne pitää (και τηρων αυτας), hän on se, joka minua rakastaa (εκεινος εστιν ο αγαπων με); mutta joka minua rakastaa (ο δε αγαπων με), häntä minun Isäni rakastaa (αγαπηθησεται υπο του πατρος μου), ja minä rakastan häntä (και εγω αγαπησω αυτον) ja ilmaisen hänessä itseni (και εμφανισω αυτω εμαυτον)." (Joh 14:15-21)

Miehen elämässä on kaksi kohokohtaa, joista voidaan sanoa "sinä päivänä", ja toinen on Pyhän Hengen saaminen. Se ei unohdu koskaan. Sitä ei voi selittää, mutta kun sen kokee, se on selvääkin selvempi.

Jumala rakastaa sitä, joka pitää hänen poikansa käskyt. Kun yksi Jeesuksen oppilaista halusi täsmennystä asiaan, tuli esille myös se, että Isä rakastaa sitä, joka rakastaa hänen poikaansa:

Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle (λεγει αυτω ιουδας ουχ ο ισκαριωτης): "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille (κυριε τι γεγονεν οτι ημιν μελλεις εμφανιζειν σεαυτον) etkä maailmalle (και ουχι τω κοσμω)?" 14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle (απεκριθη ο ιησους και ειπεν αυτω): "Jos joku rakastaa minua (εαν τις αγαπα με), niin hän pitää minun sanani (τον λογον μου τηρησει), ja minun Isäni rakastaa häntä (και ο πατηρ μου αγαπησει αυτον), ja me tulemme hänen tykönsä (και προς αυτον ελευσομεθα) ja jäämme hänen tykönsä asumaan (και μονην παρ αυτω ποιησομεν). 14:24 Joka ei minua rakasta (ο μη αγαπων με), se ei pidä minun sanojani (τους λογους μου ου τηρει); ja se sana, jonka te kuulette (και ο λογος ον ακουετε), ei ole minun (ουκ εστιν εμος), vaan Isän, joka on minut lähettänyt (αλλα του πεμψαντος με πατρος). 14:25 Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne (ταυτα λελαληκα υμιν παρ υμιν μενων). (Joh 14:22-25)

Pyhä Henki esiintyy Jeesuksen nimessä, ilman omaa nimeä, mutta hän on asianajaja, puolustaja ja lohduttaja, kuten sana paraklitos myös usein käännetään. Pyhän Hengen asema opettajana on erittäin hyvä, sillä hän asuu niiden mielessä, joita hän opettaa:

Mutta Puolustaja (ο δε παρακλητος), Pyhä Henki (το πνευμα το αγιον), jonka Isä on lähettävä minun nimessäni (ο πεμψει ο πατηρ εν τω ονοματι μου), hän opettaa teille kaikki (εκεινος υμας διδαξει παντα) ja muistuttaa teitä kaikesta (και υπομνησει υμας παντα), minkä minä olen teille sanonut (α ειπον υμιν). (Joh 14:26)

Pyhä Henki ilmoittaa Jumalan lapselle Isän tahdon juuri niissä asioissa, jotka sillä hetkellä ovat lapselle tarpeellisia. Hän myös tuo mieleen Raamatun opetuksia siihen tilanteeseen soveltuvin osin. Järjestelmä on kevyt ja käytännöllinen. Kärsivällisyyttä se saattaa vaatia, sillä mitään päätöstä ei pidä tehdä, ellei sille ole Jumalan vahvistusta. Vaaran uhatessa soivat Pyhän Hengen hälytyskellot, ellei niitä ole toistuvilla synneillä ja tottelemattomuudella vaiennettu. Pyhä Henki puhuu kristitylle itselleen, mutta jos tämä ei kuuntele, Pyhä Henki voi muistuttaa asiasta myös profeetan kautta.

Raamattu antaa ihmiselle perustiedot, mutta se ei vastaa sinun henkilökohtaisiin kysymyksiisi. Niitäkin asioita hoitaa Pyhä Henki. Pyhän Hengen antamat neuvot ovat usein odottamattomia, mutta selviä ja lyhyitä. Kaikkia saatuja ohjeita voi tutkia Hengessä, mutta yhtä tärkeää on, ettet anna painostaa itseäsi vääriin ratkaisuihin. Herra tietää parhaiten ja hänellä on hyvä tahto kaikkia niitä kohtaan, jotka häneltä apua hakevat.

Meidän tulee ohjata meille tulevat haasteet Jumalalle. Jumala on nopea toimimaan, jos hänen poikansa morsianta uhataan. Meidän puoleltamme riittää, että huokaamme Herran puoleen, ja sanomme: "Huomasitko Herra, mitä se teki?" Herra myös antaa meille sanat suuhun, silloin kun tilanne sitä vaatii.

Jumalan ihmisen ei pidä säikähtää ihmisten vihaa, ei ainakaan niin kovin, että hän sen takia pettyisi Jumalaan. Hyvä oppilas seuraa hyvää ohjaajaa läpi maailman aikakauden täyttymykseen asti, vaikka hintana olisikin ennenaikainen kuolema epämiellyttävissä olosuhteissa:

Mutta kun Puolustaja tulee (οταν δε ελθη ο παρακλητος), jonka minä lähetän teille Isän tyköä (ον εγω πεμψω υμιν παρα του πατρος), Totuuden Henki (το πνευμα της αληθειας), joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta (ο παρα του πατρος εκπορευεται εκεινος μαρτυρησει περι εμου). 15:27 Ja te myös todistatte (και υμεις δε μαρτυρειτε), sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani (οτι απ αρχης μετ εμου εστε). 16:1 Tämän minä olen teille puhunut (ταυτα λελαληκα υμιν), ettette loukkaantuisi (ινα μη σκανδαλισθητε). 16:2 He erottavat teidät synagoogasta (αποσυναγωγους ποιησουσιν υμας); ja tulee aika (αλλ ερχεται ωρα), jolloin jokainen, joka tappaa teitä (ινα πας ο αποκτεινας υμας), luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle (δοξη λατρειαν προσφερειν τω θεω). 16:3 Ja sen he tekevät teille (και ταυτα ποιησουσιν υμιν), koska he eivät tunne Isää eivätkä minua (οτι ουκ εγνωσαν τον πατερα ουδε εμε). (Joh 15:26-16:3)

Niin kauan, kun Jeesus oli oppilaiden kanssa, vihollisen raivo kohdistui häneen. Hänen mentyä Isän luo, oppilaat tarvitsivat uuden turvan:

Kuitenkin minä sanon teille totuuden (αλλ εγω την αληθειαν λεγω υμιν): teille on hyväksi, että minä menen pois (συμφερει υμιν ινα εγω απελθω). Sillä ellen minä mene pois (εαν γαρ μη απελθω), ei Puolustaja tule teidän tykönne (ο παρακλητος ουκ ελευσεται προς υμας); mutta jos minä menen (εαν δε πορευθω), niin minä hänet teille lähetän (πεμψω αυτον προς υμας). (Joh 16:7)

Kun Pyhän Hengen vuodatus oli tapahtunut helluntaina, viisikymmentä vuorokautta Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen, ei kukaan enää voinut puolustella mitään syntiä, sillä suurin synti on kieltää Jeesuksen Kristuksen kuninkuus, ja muu tottelemattomuus häntä kohtaan:

Ja kun hän tulee (και ελθων εκεινος), niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin (ελεγξει τον κοσμον περι αμαρτιας) ja vanhurskauden (και περι δικαιοσυνης) ja tuomion (και περι κρισεως): 16:9 synnin (περι αμαρτιας μεν), koska he eivät usko minuun (οτι ου πιστευουσιν εις εμε); 16:10 vanhurskauden (περι δικαιοσυνης δε), koska minä menen Isäni tykö (οτι προς τον πατερα μου υπαγω), ettekä te enää minua näe (και ουκ ετι θεωρειτε με); 16:11 ja tuomion (περι δε κρισεως), koska tämän maailman ruhtinas (οτι ο αρχων του κοσμου τουτου) on tuomittu (κεκριται). (Joh 16:8-11)

Kun Jumala suojelee lapsiaan ulkoisilta vaaroilta, ihmisen suurimmaksi vaaratekijäksi jää hänen oman lihansa, tai oikeastaan ihmismielelle ominainen taipumus tyydyttää tarpeensa väärin keinoin. Oikeisiin ratkaisuihin niissäkin asioissa ohjaa Jumalan Henki:

Minä sanon (λεγω δε): vaeltakaa Hengessä (πνευματι περιπατειτε), niin ette lihan himoa täytä (και επιθυμιαν σαρκος ου μη τελεσητε). 5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan (η γαρ σαρξ επιθυμει κατα του πνευματος), ja Henki lihaa vastaan (το δε πνευμα κατα της σαρκος); nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan (ταυτα δε αντικειται αλληλοις), niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte (ινα μη α αν θελητε ταυτα ποιητε). 5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina (ει δε πνευματι αγεσθε), niin ette ole lain alla (ουκ εστε υπο νομον). (Gal 5:16-18)

Jos joku ei ole vielä päässyt Hengen johtoon, on tehtävä se, mitä Jeesus ja apostolit niin monta kertaa ja monella tavoin opettivat:

Ja ne, jotka ovat Kristuksen omat (οι δε του χριστου), ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen (την σαρκα εσταυρωσαν συν τοις παθημασιν και ταις επιθυμιαις). 5:25 Jos me Hengessä elämme (ει ζωμεν πνευματι), niin myös Hengessä vaeltakaamme (πνευματι και στοιχωμεν). (Gal 5:24-25)

Jumalan johtamistapaa sanotaan johdatukseksi ja se toteutuu Pyhän Hengen kautta. Kristitylle tämä on jokapäiväinen ja tuttu asia. Jeesus kertoi, miten se toimii:


Minulla on vielä paljon sanottavaa teille (τι πολλα εχω λεγειν υμιν), mutta te ette voi nyt sitä kantaa (αλλ ου δυνασθε βασταζειν αρτι). 16:13 Mutta kun hän tulee (οταν δε ελθη εκεινος), totuuden Henki (το πνευμα της αληθειας), johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen (οδηγησει υμας εις πασαν την αληθειαν). Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään (ου γαρ λαλησει αφ εαυτου); vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu (αλλ οσα αν ακουση λαλησει), ja tulevaiset hän teille julistaa (και τα ερχομενα αναγγελει υμιν). 16:14 Hän on minut kirkastava (εκεινος εμε δοξασει), sillä hän ottaa minun omastani (οτι εκ του εμου ληψεται) ja julistaa teille (και αναγγελει υμιν). 16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun (παντα οσα εχει ο πατηρ εμα εστιν); sentähden minä sanoin (δια τουτο ειπον), että hän ottaa minun omastani (οτι εκ του εμου ληψεται) ja julistaa teille (και αναγγελει υμιν). 16:16 Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe (μικρον και ου θεωρειτε με), ja taas vähän aikaa, niin te näette minut (και παλιν μικρον και οψεσθε με), sillä minä menen Isän luo (οτι εγω υπαγω προς τον πατερα)." (Joh 16:12-16)

Vaikka Jumalan johdatus on jokaisen kristityn arkipäivää, opetusta siitä kuulee harvoin, jos koskaan. Asian korjaamiseksi ihmisen on tunnustettava kyvyttömyytensä elää itsenäistä, Jumalasta riippumatonta elämää, ja etsittävä apua suoraan Jumalalta. Valittaa ei kannata, eikä ketään kannata syyttää, sillä asialla on selityksensä. On vain toteutunut se, mistä Jeremia kirjoitti:

Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: "Tuntekaa Herra". Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. (Jer 31:34)

Jumalan johdatuksesta ja Hengessä vaeltamisesta minä olen kuullut parhaat saarnat ja saanut parhaat opetukset riviuskovilta ja tavallisesti vain yksityisissä keskusteluissa. Ei niistä voi puhua henkilö, jolla itsellään ei ole kokemusta Pyhän Hengen johdosta. Pelkän teorian opettaminen paljastaa ihmisen tietämättömyyden armottomasti huijaukseksi, sillä näissä asioissa, jos missä ajetaan varmasti metsään ilman asianmukaista ajoharjoittelua. Se, mitä nuori mies voi tehdä, on sanoa kaverilleen kuin Johannes Kastaja, Andreas, Simon Pietari, Natanael, Filippus ja Natanael sanoivat:

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (kts. Joh 1:29)

Katso, Jumalan Karitsa (ιδε ο αμνος του θεου)! (Kts. Joh 1:36)
"Rabbi" - se on käännettynä: opettaja - "missä sinä majailet?" (Kts. Joh 1:38)
Me olemme löytäneet Messiaan", se on käännettynä: Kristus. (Kts. Joh 1:41)
Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista" . (Kts. Joh 1:45)
Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas. (Kts. Joh 1:49)

#6 Lupaus

Jeesus on taivaissa, mutta hän johtaa meitä Pyhän Hengen kautta. Paavali kirjoittaa:

Me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. (2.Kor 5:7)

Pyhä Henki avaa meille uudet näkymät:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (βαπτισθητω) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntienne hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται). (Apt 2:37-39)

Takana ovat jo mielenmuutos, upotuskaste, Jeesuksen nimen tunnustaminen, syntien hylkääminen, ja vaikuttava Pyhän Hengen lahjan saaminen. Eikö siis tässä jo ole tarpeeksi, varsinkin kuin hyvin harvat niinsanotut kristityt ovat koskaan edenneet edes näin pitkälle? Jos luulet niin, unohda hetkeksi koko teologia. Taivasten valtakunnan avaimista on kaksi vielä tarkastelematta. Jeesus sanoi, että portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja Pyhän Hengen lahja on alku tiellä, jonka täyttymys on iankaikkinen elämä:

Ja tämä on se lupaus (και αυτη εστιν η επαγγελια), minkä hän on meille luvannut (ην αυτος επηγγειλατο ημιν): iankaikkinen elämä (την ζωην την αιωνιον). (1.Joh 2:25)

Pyhän Hengen saatuamme me olemme pelastetut toivossa, me olemme pelastetut uskossa, me olemme pelastetut armosta, me olemme pelastetut Kristuksen veren kautta, mutta tämän autuaallisen toivon täyttymys tapahtuu vasta kun Jumalan karitsa esittelee morsiamensa Isän siunattavaksi taivaissa. Vasta silloin se usko, jonka kautta me nyt elämme, lopullisesti täyttyy:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon (ο κατα το πολυ αυτου ελεος αναγεννησας ημας εις ελπιδα ζωσαν) Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta (δι αναστασεως ιησου χριστου εκ νεκρων), 1:4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön (εις κληρονομιαν αφθαρτον και αμιαντον και αμαραντον), joka taivaissa on säilytettynä meitä varten (τετηρημενην εν ουρανοις εις υμας, 1:5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellumme pelastukseen (τους εν δυναμει θεου φρουρουμενους δια πιστεως εις σωτηριαν), joka on valmis paljastettavaksi viimeisenä aikana (ετοιμην αποκαλυφθηναι εν καιρω εσχατω). (1.Piet 1:3-5)

Jumalan on puhunut tästä jo kirjoitusten ensi lehdiltä alkaen ja myös Vanhan Liiton esikuvat ja lupaukset puhuvat tästä samasta asiasta.


Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille (τω γαρ αβρααμ επαγγειλαμενος ο θεος), vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa (επει κατ ουδενος ειχεν μειζονος ομοσαι ωμοσεν καθ εαυτου), 6:14 ja sanoi (λεγων): "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan (η μην ευλογων ευλογησω σε), ja enentämällä minä sinut enennän (και πληθυνων πληθυνω σε)"; 6:15 ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli (και ουτως μακροθυμησας επετυχεν της επαγγελιας). (Hebr 6:13-15)

Abrahamin siemenestä on kasvanut kansa, ja myös hänen jälkeläisensä asuvat heille osoitetussa maassa. Mutta Jumala antoi Abrahamille myös toisen lupauksen, lupauksen jälkeläisestä, jonka kautta kaikki tulevat siunatuksi kaikki ihmiset, joilla on sama usko Jumalaan, kuin Abrahamilla:


Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa (εν ω περισσοτερον βουλομενος ο θεος επιδειξαι τοις κληρονομοις της επαγγελιας), että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla (το αμεταθετον της βουλης αυτου εμεσιτευσεν ορκω), 6:18 että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta (ινα δια δυο πραγματων αμεταθετων), joissa Jumala ei ole voinut valhetella (εν οις αδυνατον ψευσασθαι θεον), saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta (ισχυραν παρακλησιν εχωμεν οι καταφυγοντες κρατησαι της προκειμενης ελπιδος). 6:19 Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri (ην ως αγκυραν εχομεν της ψυχης), varma ja luja (ασφαλη τε και βεβαιαν), joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti (και εισερχομενην εις το εσωτερον του καταπετασματος), 6:20 jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt (οπου προδρομος υπερ ημων εισηλθεν ιησους), tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti (κατα την ταξιν μελχισεδεκ αρχιερευς γενομενος εις τον αιωνα). (Hebr 6:17-20)

Israel kasvoi kansakunnan mittoihin Egyptissä, mutta se oli joutunut orjuuteen. Jumala vapautti sen armahtamalla ne, jotka söivät Jumalan hyväksymän sovitusuhrin lihan kodeissaan, joiden oven karmit oli sivelty uhrieläimen verellä. Tämä on esikuva Jeesuksen kuolemisesta Golgatan ristillä. Kun pääsiäisuhrin nauttimisesta oli kulunut vain muutama päivä, kuljettiin kuivin jaloin Punaisen meren yli. Tämä on esikuva kasteesta Jeesukseen Kristukseen. Meren ylitys oli voitto vihollisesta, ja sitä laulettiin meren toisella rannalla. Vielä muutama viikko, niin oltiin Siinain vuorella ja saatiin laki. Se oli esikuva Pyhästä Hengestä, joka kirjoittaa Jumalan lain sydämiimme. Mutta se kaita tie, matka erämaan halki kohti luvattua maata, jatkui.

Matka Kaislamereltä Israelille luvatun maan rajoille olisi voinut tapahtua muutamassa kuukaudessa ja silloin Israelin heimo olisi saanut viettää syksyn kolme suurta juhlaa - pasuunansoiton päivää, sovituspäivää ja lehtimajanjuhlaa jo heille luvatussa maassa. Mutta Israel pysähtyi rajalle eikä suostunut marssimaan maahan, jonka Jumala oli luvannut heille. Ei Jumala heitä sisälle maahan pakottanut, vaan marssitti kanssa neljäkymmentä vuotta erämaassa, kunnes kaikki kapinoitsijat olivat kuolleet. Egyptistä lähteneiden aikuisten israelilaisten joukosta oli jäljellä vain kaksi miestä johtamassa nuorta sukupolvea Jordanin yli Israelin maahan. Kaikki tämäkin on esikuvallista: Kaksi miljardia "kristittyä" on pysähtynyt Luvatun maan rajoille ja kääntynyt takaisin hengelliseen erämaahan. Mutta koska Jumala on armollinen, on meillä vielä toivoa päästä Jeesuksen ja Pyhän Hengen seurassa takaisin Isän luo maahan, joka Jumalan lapsille on luvattu:

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen (εχοντες ουν αδελφοι παρρησιαν), että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään (εις την εισοδον των αγιων εν τω αιματι ιησου), 10:20 minkä hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi (ην ενεκαινισεν ημιν οδον προσφατον και ζωσαν), joka käy esiripun (δια του καταπετασματος), se on hänen lihansa, kautta (τουτεστιν της σαρκος αυτου), 10:21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija" (και ιερεα μεγαν επι τον οικον του θεου), 10:22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä (προσερχωμεθα μετα αληθινης καρδιας), täydessä uskon varmuudessa (εν πληροφορια πιστεως), sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta (ερραντισμενοι τας καρδιας απο συνειδησεως πονηρας) ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä (και λελουμενοι το σωμα υδατι καθαρω); 10:23 järkähtämättä toivon tunnustuksessa pysyen (κατεχωμεν την ομολογιαν της ελπιδος ακλινη), sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen (πιστος γαρ ο επαγγειλαμενος); 10:24 ja huolehtien toinen toistamme (και κατανοωμεν αλληλους) rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin (εις παροξυσμον αγαπης και καλων εργων); 10:25 keskinäistä kokoontumistamme laiminlyömättä (μη εγκαταλειποντες την επισυναγωγην εαυτων), niinkuin muutamien on tapana (καθως εθος τισιν), vaan toinen toisiamme kehoittaen, sitä enemmän (αλλα παρακαλουντες και τοσουτω μαλλον), kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän (οσω βλεπετε εγγιζουσαν την ημεραν). (Hebr 10:19-25)

Jeesus sanoi, että joka tahtoo pelastaa sielunsa, se kadottaa sen, mutta joka kadottaa sielunsa hänen tähtensä, löytää sen, ja se on totta. On ilo löytää itsensä omalla paikallaan siinä ohjelmassa, jonka Jeesus meille ilmaisi, ja jonka täyttymistä hän kehoitti rukoilemaan:

Isä meidän, joka olet taivaissa (πατερ ημων ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi (ελθετω η βασιλεια σου); tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa (γενηθητω το θελημα σου ως εν ουρανω και επι της γης); 6:11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme (τον αρτον ημων τον επιουσιον δος ημιν σημερον); 6:12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi (και αφες ημιν τα οφειληματα ημων), niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (ως και ημεις αφιεμεν τοις οφειλεταις ημων); 6:13 äläkä saata meitä kiusaukseen (και μη εισενεγκης ημας εις πειρασμον); vaan vapahda meidät pahasta (αλλα ρυσαι ημας απο του πονηρου). (kts. Mt 6:9-13)

Pyhä Henki meissä on sinetti siitä, että me olemme vanhurskautettuja uskon kautta Kristukseen, ja olemme saaneet Jumalan hyväksynnän ja tulleet hänen armostaan osalliseksi. Mutta vaikka me olemme vasta tien alussa, nämä eväät antavat meille toivon siitä, että pääsemme myös perille Jumalan täydellisyyteen. Jo osallisuus Pyhästä Hengestä - joka saadaan uskon kautta - on antanut meille sellaisen rakkauden, jota maailma ei lainkaan tunne:

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet (δικαιωθεντες ουν εκ πιστεως), niin meillä on rauha Jumalan kanssa (ειρηνην εχομεν προς τον θεον) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (δια του κυριου ημων ιησου χριστου), 5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn (δι ου και την προσαγωγην εσχηκαμεν πιστει) tähän armoon (εις την χαριν ταυτην), jossa me nyt olemme (εν η εστηκαμεν), ja meidän kerskauksemme on Jumalan kunnian toivo (και καυχωμεθα επ ελπιδι της δοξης του θεου). 5:3 Eikä ainoastaan se (ου μονον δε), vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset (αλλα και καυχωμεθα εν ταις θλιψεσιν), sillä me tiedämme (ειδοτες οτι), että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä (η θλιψις υπομονην κατεργαζεται), 5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä (η δε υπομονη δοκιμην), ja koettelemuksen kestäminen toivoa (η δε δοκιμη ελπιδα); 5:5 mutta toivo ei saata häpeään (η δε ελπις ου καταισχυνει); sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme (οτι η αγαπη του θεου εκκεχυται εν ταις καρδιαις ημων) Pyhän Hengen kautta (δια πνευματος αγιου), joka on meille annettu (του δοθεντος ημιν). (Rm 5:1-5)

Jeesuksen seuraajat lähtivät Jerusalemista hyvin varustautuneina. Jumala oli ottanut oman paikkansa heidän sydämissään, johti ja opetti heitä. Mutta kansojen erämaahan tultuaan he joutuivat kohtaamaan myös maailman pimeyden ja vihollisen vastustuksen. Ja heillä oli tehtävä: voittaa Evankeliumin sanan kautta Pyhän Hengen voimassa koko maailma. Johannes kirjoittaa:

Jokainen, joka uskoo (πας ο πιστευων), että Jeesus on Kristus (οτι ιησους εστιν ο χριστος), on Jumalasta syntynyt (εκ του θεου γεγεννηται); ja jokainen, joka rakastaa (και πας ο αγαπων) häntä, joka on synnyttänyt (τον γεννησαντα), rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt (αγαπα και τον γεγεννημενον εξ αυτου). 5:2 Siitä me tiedämme (εν τουτω γινωσκομεν), että rakastamme Jumalan lapsia (οτι αγαπωμεν τα τεκνα του θεου), kun rakastamme Jumalaa (οταν τον θεον αγαπωμεν) ja noudatamme hänen käskyjänsä (και τας εντολας αυτου τηρωμεν). 5:3 Sillä Jumalan rakkaus on se (αυτη γαρ εστιν η αγαπη του θεου), että pidämme hänen käskynsä (ινα τας εντολας αυτου τηρωμεν). Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat (και αι εντολαι αυτου βαρειαι ουκ εισιν); 5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta (οτι παν το γεγεννημενον εκ του θεου), voittaa maailman (νικα τον κοσμον); ja tämä on se voitto (και αυτη εστιν η νικη), joka on maailman voittanut (η νικησασα τον κοσμον), meidän uskomme (η πιστις ημων). 5:5 Kuka on se, joka voittaa maailman (τις εστιν ο νικων τον κοσμον), ellei se, joka uskoo (ει μη ο πιστευων), että Jeesus on Jumalan Poika (οτι ιησους εστιν ο υιος του θεου)? (1.Joh 5:1-5)

Kaitaa tietä kuljetaan uskossa Jumalaan, joka ilmoittaa tahtonsa, mutta maailma luottaa järkeen, ja osoittaa siten olevansa käärmeen sukua:

Mutta käärme oli viisain (arumim) kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala (Jehovah Elohim) oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala (Elohim) todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista puutarhan puista'?" (1.Ms 3:1)

Meille Jumala on antanut ymmärryksen sitä varten että tuntisimme Hänet, joka on ainut viisas, jonka viisaus ei rajoitu pellon laitaan.

Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut (οιδαμεν δε οτι ο υιος του θεου ηκει) ja antanut meille ymmärryksen (και δεδωκεν ημιν διανοιαν), tunteaksemme sen Totisen (ινα γινωσκωμεν τον αληθινον); ja me olemme siinä Totisessa (και εσμεν εν τω αληθινω), hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa (εν τω υιω αυτου ιησου χριστω). Hän on totinen Jumala (ουτος εστιν ο αληθινος θεος) ja iankaikkinen elämä (και η ζωη αιωνιος). (1.Joh 5:20)

Kun Jumala puhuu, ihmisen on parasta kuunnella, ja kuunnella tarkasti, sillä Jeesus sanoo:

Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon (ο εχων ωτα ακουειν ακουετω). (Mt 13:9)

Jeesus sanoo, että Taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Eivät lapset ole sen enempää vanhurskaita ja oikeamielisiä kuin aikuisetkaan, mutta lapset uskovat isäänsä. Jos isä on hyvä, lapset omaksuvat hänen hyvät tapansa, mutta jos isä on paha, lapset oppivat hänen tavoilleen. Kun Paavali miettii perhettä, jossa toinen vanhemmista on uskossa, ja toinen ei, hän päättelee, että jos toinenkin vanhemmista on Jumalalle kuuliainen, lapsikin on pyhä ja valitsee mieluummin sen hyvän vaihtoehdon kuin huonon. Kovaan maailmaan se lapsi kuitenkin on syntynyt. Opetuslapsetkin kyselivät, kuka Taivasten valtakunnassa on suurin. Kun Jeesus sen huomasi, hän antoi havainto-opetusta:

Niin Jeesus kutsui tykönsä lapsen (και προσκαλεσαμενος ο ιησους παιδιον), asetti sen heidän keskellensä (εστησεν αυτο εν μεσω αυτων) 18:3 ja sanoi (και ειπεν): "Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): ellette käänny (εαν μη στραφητε) ja tule lasten kaltaisiksi (και γενησθε ως τα παιδια), ette pääse taivasten valtakuntaan (ου μη εισελθητε εις την βασιλειαν των ουρανων). 18:4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi (οστις ουν ταπεινωση εαυτον ως το παιδιον τουτο), se on suurin taivasten valtakunnassa (ουτος εστιν ο μειζων εν τη βασιλεια των ουρανων). 18:5 Ja joka ottaa tykönsä tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni (και ος εαν δεξηται παιδιον τοιουτον εν επι τω ονοματι μου), se ottaa tykönsä minut (εμε δεχεται). 18:6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä (ος δ αν σκανδαλιση ενα των μικρων τουτων), jotka uskovat minuun (των πιστευοντων εις εμε), sen olisi parempi (συμφερει αυτω), että aasimyllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa (ινα κρεμασθη μυλος ονικος επι τον τραχηλον αυτου) ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen (και καταποντισθη εν τω πελαγει της θαλασσης). (Mt 18:2-6)

Maailma tekee kaikkensa, saastuttaakseen ihmisten sydämet, mutta saastunutkin sydän voidaan puhdistaa uskolla. Pietari kertoo Korneliuksen huonekunnasta:

Ja Jumala, sydänten tuntija (και ο καρδιογνωστης θεος), todisti heidän puolestansa (εμαρτυρησεν αυτοις), antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin (δους αυτοις το πνευμα το αγιον καθως και ημιν). 15:9 eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken (και ουδεν διεκρινεν μεταξυ ημων τε και αυτων, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla (τη πιστει καθαρισας τας καρδιας αυτων). (Apt 15:8-9)

Salomo sanoi:

Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. (Snl 4:23)

Uudessa Testamentissa sana sydän esiintyy ensimmäisen kerran vuorisaarnassa:

Autuaita ovat puhdassydämiset (μακαριοι οι καθαροι τη καρδια), sillä he saavat nähdä Jumalan (οτι αυτοι τον θεον οψονται). (Mt 5:8)

#7 Kutsu

Kaikki Pyhästä Hengestä osalliset uskovat ovat kutsuttu Kristuksen todistajiksi:

Niin he ollessansa koolla tiedustelivat häneltä sanoen (οι μεν ουν συνελθοντες επηρωτων αυτον λεγοντες): "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan (κυριε ει εν τω χρονω τουτω αποκαθιστανεις την βασιλειαν τω ισραηλ)?" 1:7 Hän sanoi heille (ειπεν δε προς αυτους): "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä (ουχ υμων εστιν γνωναι χρονους η καιρους), jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut (ους ο πατηρ εθετο εν τη ιδια εξουσια), 1:8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman (αλλα ληψεσθε δυναμιν επελθοντος του αγιου πνευματος εφ υμας), ja te tulette olemaan minun todistajani (και εσεσθε μοι μαρτυρες) sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa (εν τε ιερουσαλημ και εν παση τη ιουδαια και σαμαρεια) ja aina maan ääriin saakka (και εως εσχατου της γης)". (Apt 1:6-8)

Lähetyskäsky on kaikissa neljässä evankeliumissa hiukan eri muodossa. Kun kaikki neljä käskyä pannaan yhteen, saadaan evankelistan toimenkuva selville. Evankeliumin julistajan tulee

mennä kaikkeen maailmaan,

julistaa evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja sen Herrasta

kehoittaa ihmisiä mielenmuutokseen,

kastaa ne, jotka Jeesuksen Herruuden tunnustavat,

ajaa ulos riivaajia ja tehdä hyvää,

välittää Jeesuksen antamaa opetusta uskosta osallisille,

julistaa syntien anteeksiantoa, tai jäädyttää ne.

Karitsan hääaterialle ei tulla ilman kutsua, mutta jos kuulet evankeliumin, noudata sinua kutsuvan Jumalan ohjeita:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων). (Kts. Apt 2:38-39)

Kun korkeammalla kaikkea hallitusta, valtaa ja voimaa immateriaalisessa kunniassaan asuva Jumala kutsuu, hän luonnollisesti kutsuu meitä luokseen. Kutsusta kiinnostuneelle selviää pian, että se on kutsu

- mielenmuutokseen,

- Hänen Poikansa yhteyteen, 1.Kor 1:9;

- vapauteen, Gal 5:13;

- rauhaan, Kol 3:15;

- perinnön laadun ymmärtämiseen, Ef 1:18

- toivoon, Ef 4:4;

- saamaan voittopalkinnon, Fil 3:14;

- Jumalan taivaalliseen valtakuntaan ja hänen kirkkauteensa, 1.Tess 2:12;

- pyhitykseen, 1.Tess 4:7;

- omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden, 2.Tess 2:14;

- iankaikkiseen elämään, 1.Tim 6:12;

- Hänen ihmeelliseen valkeuteensa, kts. 1.Piet 2:9;

- osoittamaan armoa kärsivällisesti, 1.Piet 2:17-25;

- Kristusta seuraamaan ja Kristuksen siunauksella siunaamaan, 1.Piet 3:9;

- iankaikkiseen kirkkauteen, 1.Piet 5:10;

- Karitsan hääaterialle, Ilm 19:9

Ihminen menetti Jumalan siunauksen synnin takia, mutta jo Aabraham sai lupauksen siitä, että siunaus voidaan saada takaisin. Mutta myös Uuden Liiton kansalainen on vaarassa menettää Jumalan siunauksen. Kun Paavali referoi Jumalan Aabrahamille antamaa lupausta Galatian maakunnan kristityille, hän sanoi:

Oi te älyttömät galatalaiset (ω ανοητοι γαλαται)! Kuka on lumonnut teidδt (τις υμας εβασκανεν) pois totuuden kuuliaisuudesta (τη αληθεια μη πειθεσθαι), joiden silmδin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna (οις κατ οφθαλμους ιησους χριστος προεγραφη εν υμιν εσταυρωμενος)? 3:2 Tδmän vain tahdon saada teiltä tietää (τουτο μονον θελω μαθειν αφ υμων): lain teoistako saitte Hengen (εξ εργων νομου το πνευμα ελαβετε) vai uskossa kuulemisesta (η εξ ακοης πιστεως)? 3:3 Niinkφ älyttömiä olette (ουτως ανοητοι εστε)? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte (εναρξαμενοι πνευματι νυν σαρκι επιτελεισθε)? 3:4 Niin paljonko olette turhaan kδrsineet? - jos se on turhaa ollut (τοσαυτα επαθετε εικη ειγε και εικη). 3:5 Joka siis antaa teille Hengen (ο ουν επιχορηγων υμιν το πνευ