##A00 helmi fi plus

Jumala haluaa siunata jokaista ihmistä,

mutta hän ei siunaa ketään, ennen kuin ihmisen synti on poistettu.

Mutta synnin poistamisen jälkeen alkaa ihmeellinen hengellinen elämä.

Jumalan salaisuudet paljastuvat ja Kristuksen rikkaus tulee käyttöön uskon kautta.

Tässä marilaisten ystävieni pyynnöstä kirjoitetussa kirjassa

"Evankeliumi" siitä siis vähän enemmän

 

 

EVANKELIUMI

Osmo Pöysti

Ikaalinen, Finland

op/2015-04-01/2019-03-08

Kaikki oikeudet pidätetään

All rights reserved

 

Tämä on kirjan Evankeliumi täysversio osoitteesta www.opsti.net/evankeliumi.htm. Teksti ei ole lopullinen, älä siis tee tästä tekstistä tarpeettomia kopioita. Teksti on laadittu sekä suomen ja venäjän kielellä, mutta sivulta VERSIOT voit löytää muutakin mukavaa. Kirjan yksittäiset luvut avautuvat näistä linkeistä:

Luku 01. Luoja loi hyvin; Luku 02. Taivasten Valtakunnan hallitusohjelma; Luku 03. Kätketty siemen; Luku 04. Kuka hän on; Luku 05. Risti ja ylösnousemus; Luku 06. Taivasten Valtakunnan avaimet; Luku 07. Evankeliumi ja sen seuraukset; Luku 08. Kristuksen ruumiin rakentaminen; Luku 09. Jumalan tunteminen; Luku 10. Pyhän Hengen hedelmät; Luku 11. Täydellisyys; Luku 12. Jumalan kunnian julkinen ilmestyminen

Raamatun teksti on vaikea sille, joka yrittää tulla tuntemaan sen sisällön tulematta itse sisään Taivasten valtakuntaan Evankeliumin sanan kautta. Kun kahdeksantoista vuoden ikäisenä ostin ensimmäisen raamattuni, jaksoin vaivoin lukea yhden sivun päivässä. Mutta sitten ostin fyysikkona ja matemaatikkona tunnetun Blaise Pascalin kirjan Pensees, (Mietteitä), jonka luettuani Raamatun sanoma alkoi avautua. Jos siis joku sanoo, ettei hän ymmärrä Raamattua, niin ymmärrän sen hyvin, ja juuri tästä syystä tuli kirjan nimeksi Evankeliumi, sillä Hyvän Sanoman vastaanottaminen ja sen noudattaminen on avain ei ainoastaan Raamatun ymmärtämiseen, vaan myös Jumalan tuntemiseen.

Toinen haaste, joka minun oli otettava huomioon, syntyy siitä, että Evankeliumin nimellä markkinoidaan monenlaisia vääriä "evankeliumeita" ja muita utopioita. Niitä torjuakseni olen parin viime vuoden aikana kirjoittanut monta juttua siitä, mitä evankeliumi ei ole. Siitä taas syntyy moraalinen velvollisuus kertoa, mitä evankeliumi sitten oikeasti on. Tästä vastuusta on kuitenkin mahdollista päästä helpolla sanomalla että evankeliumi on Uuden Testamentin sanoma kokonaisuudessaan. Jos siis tekisin näin, pääsisin kuin koira veräjästä, ja tuloskin olisi ainakin jossain mielessä parempi kuin se, mitä seuraavilla sivuilla asiasta pystyn sanomaan. Yksi seikka on kuitenkin tässä minun puolellani: Myös lukija on samassa asemassa. Avataan siis ikuisuuden portteja hieman raolleen ja katsellaan yhdessä, nöyrästi tunnustaen että ikuisuus on ikuisuus ja Kristuksen rikkaudet tutkimattomat.

 

Ikaalisissa 2019-03-08

Osmo Pöysti

##A01 helmi fi plus eu01, 16 s. 2019-01-30

Kirjan EVANKELIUMI työversio, osa A01

 

 

Jumala loi hyvin

 

#A01B01Fi

Roomalaiskirjeessä esitetään kristinuskon perusteet kuivakiskoisen selkeästi. Esityksensä Paavali päättää sanoihin evankeliumista (euaggelion), saarnasta (kerygma) ja salaisuudesta (mysterion), jotka hän sijoittaa kahden aamenen väliin.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo (η χαρις) olkoon teidδn kanssanne. Amen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini (κατα το ευαγγελιον μου) ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan (και το κηρυγμα ιησου χριστου), sen ilmoitetun salaisuuden mukaan (κατα αποκαλυψιν μυστηριου), joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta (χρονοις αιωνιοις σεσιγημενου), mutta joka nyt on julkisaatettu (φανερωθεντος δε νυν) ja profeetallisten kirjoitusten kautta (δια τε γραφων προφητικων) iankaikkisen Jumalan käskystä (κατ' επιταγην του αιωνιου Θεου) tiettδväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi (εις υπακοην πιστεως εις παντα τα εθνη γνωρισθεντος), Jumalan, ainoan viisaan (μονω σοφω θεω), olkoon kunnia (η δοξα) Jeesuksen Kristuksen kautta (δια ιησου χριστου), aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας). Amen (αμην). (Rm 16:25-27)

#A01B02Fi

Vanhan Liiton aikana näistä kolmesta asiasta - evankeliumista, saarnasta ja salaisuudesta - puhuttiin hyvin peitellysti. Vasta siinä yhteydessä, jossa Jesaja puhuu Herran kärsivästä orjasta, tulee ilmi muutama seikka, joista tarkkasilmäinen lukija saattaa arvata, että jotakin erikoista on tekeillä:

Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan (me'basar) jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman (me'basar tov), joka julistaa pelastusta (Jeshuah), sanoo Siionille (le-Zion - Erämaalle): "Sinun Jumalasi on kuningas!" (Jes 52:7)

#A01B03Fi

Kääntäessään Jesajan tekstiä kreikaksi Paavali käyttää hebrean verbin "basar", tuoda hyvää sanomaa, vastineena sanaa euaggelizo, tuoda tai viedä hyvää sanomaa, evankelioida:

Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat (τους επικαλουμενους αυτον). 10:13 Sillδ "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (Πας γαρ ος αν επικαλεσηται το ονομα κυριου σωθησεται)". 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko (πως ουν επικαλεσονται εις ον ουκ επιστευσαν)? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivδt ole kuulleet (πως δε πιστευσουσιν ου ουκ ηκουσαν)? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa (πως δε ακουσουσιν χωρις κηρυσσοντος)? 10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa (πως δε κηρυξουσιν), ellei ketδän lähetetä (εαν μη αποσταλωσιν)? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka tuovat rauhan hyvää sanomaa (των ευαγγελιζομενων ειρηνην), jotka hyvän sanoman hyvyyksiä ilmoittavat (των ευαγγελιζομενων τα αγαθα)!" (Rm 10:12-15)

#A01B04Fi

Vanhassa Testamentissa on monta suurta lupausta, mutta termi ilosanoma on uusi. Ja miksi yleensäkin ilosanoma on tarpeen, jos kerran Jumala on luonut kaiken hyvin? Viisi kertaa Raamatun ensimmäisellä sivulla - Luomiskertomuksen jakeissa 1.Ms 1:10, 12, 18, 21 ja 25 - toistuu sama lause "Va-jar Elohim ki-tov" - Ja Jumala näki, että se oli hyvä. (op: Kursiivilla kirjoitettuja sanoja lähdetekstissä ei ole)

#A01B05Fi

Luomiskertomus alkaa sanalla "Bereshit", joka tavallisesti käännetään sanalla "Alussa", mutta voidaan kääntää myös sanalla "Esikoisessaan". Suurta eroa näillä kahdella ilmaisulla ei ole, sillä Jumalan esikoinen on sekä alku, että loppu. Kun kaikki oli tehty valmiiksi Jumalan esikoisessa, oli kaikki erittäin hyvää:

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää (tov meod). Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. (1.Ms 1:31-2:1)

#A01B06Fi

Ihminen luotiin kuudentena päivänä:

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim): Tehkäämme ihminen (Na-ase adam) kuvaksemme (be-tsalmeinu), kaltaiseksemme (ki-dmuteinu); ja vallitkoot he (ve-jirduu) meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Ja Jumala loi (Va-jivra Elohim) ihmisen (et-ha adam) kuvaksensa Jumalan kuvassa (be-tsalmo be tselem Elohim) hän hänet loi (bara oto); mieheksi ja naiseksi (Zakar u-nekeva) hän loi heidät (bara otam). (1.Ms 1:26-27)

#A01B07Fi

Jumala myös siunasi ihmisen, että hän pystyisi täyttämään tehtävänsä:

Jumala (Elohim) siunasi heidät (jevarek otam), ja Jumala sanoi heille (Va-jomer lahem Elohim): "Olkaa hedelmälliset (P'ru) ja lisääntykää (ve revu'u) ja täyttäkää maa (u-mil'u et-ha-arets) ja tehkää se itsellenne alamaiseksi (ve kivshuhaa); ja vallitkaa (u-redu) meren kalat (bi-dgat ha-jjam) ja taivaan linnut (u-be-of ha-shamajim) ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet (u-be-kol chajja ha romeset al ha-arets)". (1.Ms 1:28)

#A01B08Fi

Luomiskertomus päättyy seitsemännen päivän lepoon:

Ja Jumala (Elohim) päätti seitsemäntenä päivänä työnsä (melakto), jonka hän oli tehnyt (asher asa), ja lepäsi (va-jishbot) seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä (mi-kkol melakto), jonka hän oli tehnyt (asher asa). Ja Jumala siunasi (Va-jebarek Elohim) seitsemännen päivän (et-jom ha-shshevi'i) ja pyhitti sen (va-jekadesh oto), koska hän sinä päivänä (ki bo - koska silloin) lepäsi (shabat) kaikesta luomistyöstänsä (mi-kkol melakto), jonka hän oli tehnyt (asher bara Elohim - jota Jumala oli luonut) työllään (la-ashot) . (1.Ms 2:2-3)

#A01B09Fi

Meille seitsemäs päivä on vielä tulematta. Nyt eletään kuudetta luomispäivää, ja kerran viikossa toistuva lepopäivä, sapatti, muistuttaa meitä siitä, mihin me olemme menossa.

#A01B10Fi

Ikuisuuden tapahtumien tuominen esiin ajan funktiona tarvitsee jonkinlaisen muunnosohjelman. Muutosohjelman nimen me taisimme jo kertoakin. Se on evankeliumi, mutta sekin oli kryptattu mysteerio, kunnes Jeesus Kristus aukaisi salakielen. Se, mikä ikuisuudessa on kuin yksi päivä, on meille aikakausien mittainen. Tässä, jo lukemassamme tekstissä ikuisuutta ja aikakautta tarkoittava sana "aioon" toistui kolme kertaa:

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo (η χαρις) olkoon teidδn kanssanne. Amen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini (κατα το ευαγγελιον μου) ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan (και το κηρυγμα ιησου χριστου), sen ilmoitetun salaisuuden mukaan (κατα αποκαλυψιν μυστηριου), joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta (χρονοις αιωνιοις σεσιγημενου), mutta joka nyt on julkisaatettu (φανερωθεντος δε νυν) ja profeetallisten kirjoitusten kautta (δια τε γραφων προφητικων) iankaikkisen Jumalan käskystä (κατ' επιταγην του αιωνιου Θεου) tiettδväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi (εις υπακοην πιστεως εις παντα τα εθνη γνωρισθεντος), Jumalan, ainoan viisaan (μονω σοφω θεω), olkoon kunnia (η δοξα) Jeesuksen Kristuksen kautta (δια ιησου χριστου), aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας). Amen (αμην). (Rm 16:25-27)

#A01B11Fi

Kertomus Jumalan salaisuuden paljastamisesta alkaa heti luomiskertomuksen jälkeen ja se on pitkä. Ensin annetaan tarkastelijan tehdä havaintoja siitä, mikä luomistyöstä jo on tuotu esiin ja annetaan profeetallisia ilmoituksia tulevasta, sitten tulee rakentaja itse paikalle täyttääkseen sen, mikä ilmoitettu oli, sitten sitä julistetaan ja selitetään ja lopulta se täyttyy, niin että Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa voidaan kirjoittaa:

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan (οταν μελλη σαλπιζειν) ja Jumalan salaisuus käy täytäntöön (και τελεσθη το μυστηριον του θεου), sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut (ως ευηγγελισε) orjillensa profeetoille. (Ilm 10:5-7)

#A01B12Fi

Kaikki se, mitä Jumala Esikoisessaan loi, on valmiina esille tuotavaksi, mutta kaikkea sitä ei tuotu esille yhdellä kertaa. Esilletuominen on jatkuvaa ja se tapahtuu ajan funktiona, niin, että me siis eräällä tavalla liikumme Jumalan valmiissa töissä:

Sillä me olemme hänen tekonsa (αυτου γαρ εσμεν ποιημα), luodut Kristuksessa Jeesuksessa (κτισθεντες εν χριστω ιησου) hyviδ töitä varten (επι εργοις αγαθοις), jotka Jumala on edeltδpäin valmistanut (οις προητοιμασεν ο θεος), ettδ me niissä vaeltaisimme (ινα εν αυτοις περιπατησωμεν). (Ef 2:10)

#A01B13Fi

Raamatun toiselta sivulta alkava kertomus näyttää toiselta luomiskertomukselta, mutta näkökulma on maanläheisempi ja yksityiskohtaisempi. Lisäksi hebreankielinen teksti "be-jom", sinä päivänä, käsittelee asiaa yhden päivän tapahtumana:

Tämä on taivaan ja maan syntyperä (Ellé toldot ha-shamajim ve-ha-arets), kun ne luotiin (be-hibbar'am - niiden luomisessa). Sinä päivänä (Be-jom - sinä päivänä) kun Elävä Jumala teki (asot Jehovah Elohim - teki Elävä Jumala) maan ja kahdet taivaat (erets ve-shamajim), ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Elävä Jumala (Jehovah Elohim) ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata muokkaamassa (ve-adam ein la-avod et-ha-adama), vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan. (1.Ms 2:4-6, kriittinen teksti)

#A01B14Fi

Luominen toteutettiin Jumalan "kunniassa" (hebr. kabod, kr. doksa, suom. käännöksissä myös "kirkkaudessa") Jumalan Esikoisen kautta ikuisuudessa, mutta tässä toisessa kertomuksessa asioita seurataan sitä mukaa, kun Jumala "heittää" - kreikankielisen Uuden Testamentin mukaan "kataballo" - ikuisen kunnian korkeuksista (το υψος) jotakin esiin. Huomionarvoista on myφs se, että tässä toisessa kertomuksessa käytetään Jumalasta nimeä Jehovah Elohim, jossa sanasta "hajah", elää, johdettu Jehovah on ikään kuin etunimi ja Elohim sukunimi. Kaiken lisäksi Elohim on monikkomuoto sanasta el, jumala, ja käy sen takia hyvin sukunimeksi. Jumalan esikoisen kuvitteellinen sähköpostiosoite voisi siis hyvin olla muotoa: jehovah.elohim@doksa.el

#A01B15Fi

Vasta tässä toisessa kertomuksessa tulevat ilmi ne syyt, miksi ilosanoma tuli tarpeelliseksi. Ihmisen, hebr. "adam", luomisesta annetaan lisätietoa:

Silloin Herra Jumala (Jehova Elohim - Elävä Jumala) teki maan tomusta (afar min-ha'adama) ihmisen (et-ha'adam) ja puhalsi hänen sieraimiinsa (Va-jjippach be-appav) elämän hengen (nishmat hajat - elämän henkäyksen), ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (le-nefesh hajja). (1.Ms 2:7)

#A01B16Fi

Luomiskertomuksen mukaan ihminen (adam) luotiin Jumalan kuvaksi Jumalan kuvassa (be-tsalmo be-tselem Elohim). Mutta kuka on tämä Jumalan kuva, jonka kuvaksi ihminen luotiin? Tietysti se esikoinen, josta jakeessa 1.Ms 1:1 sanottiin "Bereshit bara elohim et ha-shamajim ve-et-ha'aretz" elikkä "Esikoisessaan jumalat loi taivaat ja maan". Mutta tässä on ongelma. Koska Jumala on vapaa, tuli myös ihmisen olla vapaa tekemään valintansa itse - eihän hän ilman vapautta olisi Jumalan kaltainen. Ehkä hän ei haluaisikaan tulla Jumalan kaltaiseksi? Testiä varten Jumala istutti puutarhan, jossa olivat ne kaksi nimeltä mainittua puuta - elämän puutarhan keskellä, ja se toinen, jonka hedelmien syömisestä seurasi kuolema.

#A01B17Fi

Sitten Jumala istutti puutarhan:

Ja Herra Jumala (Jehova Elohim - Elävä Jumala) istutti puutarhan (gan) Eedeniin, itään, ja asetti sinne (va-jasem sham) ihmisen (et-ha'dam), jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala (Elävä Jumala) kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun (ve-ets ha-chajjim) keskelle puutarhaa, niin myös hyvän- ja pahan tuntemisen puun (ve-ets ha-dda'at tov va-raa). (1.Ms 2:8-9)

#A01B18Fi

Ihminen valitsi kuoleman ja yhtä turhuutta, murhetta ja kuolemaa se on sen jälkeen ollutkin. Ihminen ei voinut edes valittaa, sillä itsepä hän oli valintansa tehnyt. Hän oli jopa siirtynyt samaan leiriin sen kapinoivan kerubin kanssa, jolta hänen olisi pitänyt puutarhaa varjella.

#A01B19Fi

Jumalan kaltaisuus olisi merkinnyt myös iankaikkista elämää, sillä Jumala elää ikuisesti. Sekin mahdollisuus oli nyt mennyt, kun ihminen kartoitettiin pois Jumalan puutarhasta, jossa tuo elämän puu on. Ja olisihan se ollut hirvittävää elää ikuisesti vailla mitään toivoa paremmasta.

#A01B20Fi

Kuoleman valinnut ihminen oli menettänyt kaikki oikeutensa. Koko homma olisikin päättynyt ikävästi, ellei Jumala olisi ollut laupias. Mutta Jumala on enemmän kuin laupias: hän on armollinen. Jumala tahtoi järjestää ihmiselle uuden mahdollisuuden valita. Mutta tässä oli ongelma: Edemin puutarhassa tehdyn rikkomuksen takia ihmisen oli kuoltava, mutta sekään ei ollut ylivoimainen este Jumalalle: hän järjesti toisenlaisen tavan kuolla. Osoituksena siitä hän puki ihmisen eläimen nahkaan. Jonkun oli kuoltava ihmisen puolesta, ja ihmisen oli esiinnyttävä tämä "jonkun" kuteissa. Näin oli luotu ennakkoesitys siitä, miten Jumala tulisi hoitamaan asian, mutta myös syylliset itse saivat nauttia tekonsa hedelmistä:

Ja Herra Jumala sanoi (Va-jjomer Jehova Elohim) käärmeelle (el-ha-nnachash): "Koska tämän teit (Ki asita zot), kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten (Arur ata mi-kkol ha-ha-bbehema) ja kaikkien metsän eläinten joukossa (u-mi-kkol chajat ha-ssade). Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi (kol-jemei chajjeka). 3:15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille (Ve eiva ashit beinehaa u ben ha-ishshaa) ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille (u-bein zar'aka u-ben zar'ah); se on polkeva rikki sinun pääsi (hu jeshufka rosh), ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän (ve-atta teshufennu akev)." 3:16 Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva (ve-hu jimshal-bah)". 3:17 Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi (Ki shamattaa lekol ishteha) ja söit puusta (va-tohal min-ha-ets), josta minä kielsin sinua sanoen (asher tsivitika lemor): 'Älä syö siitä (Lo tohal mimmennu)', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi (arura ha-adama ba-abureha). Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä (be-istsabon tokalennaa) koko elinaikasi (kol-jemei chajjeka); 3:18 orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. 3:19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä tomua sinä olet (ki-afar atta), ja tomuun pitää sinun palata (ve-el-afar tashuv)." (1.Ms 3:14-19)

#A01B21Fi

Näin jälkeenpäin kannattaa pohtia, miksi ihminen teki niin tyhmän ratkaisun. Tilannehan oli tämä:

Mutta käärme oli viisain (arumim) kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala (Jehovah Elohim) oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala (Elohim) todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista puutarhan puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä puutarhassa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, on Jumala (Elohim) sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala (Elohim) tietää (jodea), että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala (ke'Lohim) tuntemaan hyvän ja pahan (jode'ei tov va-ra)".
Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä (tov) ja että se oli ihana (ta'ava) katsella ja suloinen (nechmad) puu antamaan ymmärrystä (le-hashkil); ja hän otti sen hedelmästä (mi-pirjo) ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. (1.Ms 3:1-6)

#A01B22Fi

Kyse oli siis uskosta. Ihminen uskoi itseensä. Käärmeen valheellinen propaganda on tietysti otettava lukuun, mutta toisessa vaakakupissa oli Jumalan varoitus. Mutta koska ihminen luotti itseensä, hän teki ratkaisunsa sen mukaan, mikä hänestä näytti parhaalta. Seuraukset alkoivat näkyä heti: Adamin vanhin poika Kain tappoi veljensä Aabelin.

#A01B23Fi

Kului pari tuhatta vuotta, jonka aikana uskosta ei puhuta mitään. Vain Hanokista (Uuden Testamentin Eenok) kerrotaan, että hän vaelsi Jumalan yhteydessä, kunnes Jumala otti hänet pois. Ihmisten pitkä elinikä kyllä edistää tiedon säilymistä, mutta silti ihmiset uskovat itseensä ja tulokset ovat sen mukaisia. Ihmisten kaikki ajatukset ja teot ovat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Mutta sitten kuvaan astuu Nooa, joka etsii ja löytää armon Jumalan silmien edessä ja pelastuu sinä päivänä, jona suuri tulva hävittää kaikki muut. Tulvan jälkeen Nooa palvelee Jumalaa, ja Jumala lupaa, ettei tulva koskaan hävitä koko ihmiskuntaa. Samalla maailmassa tapahtuu merkittäviä muutoksia ja ihmisen ikä laskee huomattavasti.

#A01B24Fi

Nooalla oli kolme poikaa, mutta vaikka he olivat pelastuneet tulvasta, ongelmat jatkuivat. Ihmisten lisääntyessä tilanne vain paheni. Ihmiset ryhtyivät rakentamaan järjestelmää ilman Jumalaa. Nooan pojan Haamin vanhimman pojan Kuusin poika Nimrod perusti ensimmäisen imperiumin:

Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. 10:9 Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod". 10:10 Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. 10:11 Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, 10:12 sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki. (1.Ms 10:8-12)

#A01B25Fi

Järjestelmä oli sotilaspoliittinen kapina sitä luomisjärjestykseen sisälle rakennettua järjestelmää vastaan, jossa yhteisön johdossa oli perheen, suvun, heimon ja kansan päämiehistä muodostuva hierarkia, kaikki Jumalan alaisuudessa. Kapinan uskonnolliseksi symboliksi aiotun Baabelin tornin piti valmistuttuaan ylettyä taivaaseen.


Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. 11:2 Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. 11:3 Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. 11:4 Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan". 11:5 Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. 11:6 Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. 11:7 Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." 11:8 Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. 11:9 Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan. (1.Ms 11:1-9)

#A01B26Fi

Babylonin uskonto oli auringon, kuun ja tähtien palvonta. Kultti synnytettiin vastavetona Jumalan lausunnolle, jonka hän antoi kohta ihmisen langettua Synnin eli Käärmeen viettelykseen.

Ja Herra Jumala sanoi (Va-jjomer Jehova Elohim) käärmeelle (el-ha-nnachash): "Koska tämän teit (Ki asita zot), kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten (Arur ata mi-kkol ha-ha-bbehema) ja kaikkien metsän eläinten joukossa (u-mi-kkol chajat ha-ssade). Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi (kol-jemei chajjeka). 3:15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille (Ve eiva ashit beinehaa u ben ha-ishshaa) ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille (u-bein zar'aka u-ben zar'ah); se on polkeva rikki sinun pääsi (hu jeshufka rosh), ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän (ve-atta teshufennu akev)." (1.Ms 3:14-15)

#A01B27Fi

Tekstissä on arvoituksellinen ilmoitus vaimon siemenestä. Normaali suvunjatkaminen tapahtuu miehen välittäessä Jumalan luoman siemenen vaimolleen, mutta tässä puhutaan vaimon siemenestä, joka on ennakkoilmoitus Jeesuksen neitseellisestä syntymästä. Eeva oli jo luullut lupauksen täyttyneen siinä, kun hän synnytti Kainin, eivätkä muutkaan ennustusta täysin ymmärtäneet. Mutta paholainen ymmärsi, mistä on kysymys, ja rupesi tehtailemaan feikki tarinoita naisista, jotka tulivat raskaaksi seurusteltuaan kuun tai muun kulttiolennon kanssa. Babylonissa nämä tarinat liitettiin Nimrodin puolisoon, Semiramikseen. Kaldean Uurissa palveltiin kuuta jumalana.

#A01B28Fi

Ihmisten yritys syrjäyttää Jumala maailman hallinnosta oli paitsi paha, myös elinkelvoton. Jälleen kerran ihmiset olivat valinneet kuoleman tien. Alkajaisiksi Jumala saattoi Babylonian kulttuurin sekasortoon sekoittamalla torninrakentajien kielen ja sitten hän ryhtyi rakentamaan uutta yhteiskuntaa kutsumalla tuhoon tuomitusta yhteisöstä ulos yhden miehen:

Ja Herra sanoi (Va-jomer Jehova) Abramille: "Lähde (Lek-lekaa) maastasi (mi-artseka), suvustasi (mi-moladtekaa) ja isäsi kodista (u-mi-bbeit avika) siihen maahan (el-ha-arets), jonka minä sinulle osoitan (asher ar'eika). Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut (va-abareka) ja teen sinun nimesi suureksi (ve-agadla shemeika), ja sinä olet tuleva siunaukseksi (ve-ehje beraka). Ja minä siunaan niitä (Va-abareka), jotka sinua siunaavat (me-barekkekaa), ja kiroan ne (u-mikallelka), jotka sinua kiroavat (a-or), ja sinussa tulevat siunatuiksi (ve-nibrekuu be-kaa) kaikki sukukunnat maan päällä (kol-mispechot ha-adama)." (1.Ms 12:1-3)

#A01B29Fi

Abram totteli ja lähti. Babyloniasta tultiin Harraniin, josta matka hänen isänsä kuoltua jatkui nykyisen Israelin seuduille. Kun Abram oli tullut Sikemiin, hän sai luokseen odottamattoman vieraan:

Silloin Herra ilmestyi (Va-jera Jehova) Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi (le-zar'aka - siemenellesi) minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne (Va-jjiben sham) alttarin Herralle (mizbeach la-Jhova), joka oli hänelle ilmestynyt (ha-nnir'e elav). (1.Ms 12:7)

#A01B30Fi

Abramin mukaan oli lähtenyt hänen veljenpoikansa Loot, joka valitsi laumoilleen parhaat laitumet, Abramin tyytyessä vähempään. Jumala näki Abramin nöyrän asenteen ja teki lupauksiinsa pienen tarkennuksen:

Ja Herra sanoi Abramille (Va-Jhova amar el Abram), sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun siemenellesi (lekaa etnenna u-le zar'akaa) ikuisiksi ajoiksi (ad-olam). Ja minä teen sinun siemenesi (ve-samti et-zar'akaa) kuin maan tomun (ka-afar ha-arets). Jos voidaan laskea maan tomu, niin voidaan laskea myöskin sinun siemenesi (zar'akaa). Nouse (Kum) ja vaella (hithalek) maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan." (1.Ms 13:14-17)

#A01B31Fi

Tämän jälkeen koko Vanha Testamentti (ja nykyisin myös koko maailman lehdistö) seuraa mustasukkaisen tarkasti Abramin suvun tarinaa. Kun hänen veljenpoikansa oli siirtynyt hedelmällisen tasangon keskelle Sodoman kaupunkiin, syntyi ongelmia siitä, että kaupungin elintapa oli perin inhimillinen. Kun tuo paheistaan kuulu kaupunki joutui babylonialaisten hyökkäyksen kohteeksi, lähti Abram ajamaan ryöstäjiä takaa ja vapautti sekä sukulaisensa, että kaupungista ryöstetyt ihmiset ja muun saaliin, josta hyvästä kaupungin pormestari tarjosi hänelle kohtuullista korvausta. Vallitsevassa kulttuurissa sotasaalis kuitenkin kuului kokonaan Abramille ja hänen liittolaisilleen, mutta Abram ei ottanut siitä mitään, ettei kukaan pääsisi sanomaan, että Sodoman kuningas oli tehnyt hänet rikkaaksi. Liittolaistensa ja palvelijoittensa saamaan korvaukseen Abram ei tahtonut puuttua. Abramin menettely oli taas Jumalan mielen mukainen, ja pian tämän jälkeen Jumalan Sana - Debar Jehovah - tuli hänen luokseen enkelin hahmossa, sillä siinä vaiheessa Jumalan esikoinen ei ollut vielä syntynyt ihmiseksi.

Näiden tapausten jälkeen (Achar ha-debarim ha-elle) tuli Abramille Elämän Sana (Debar Jehova) näyssä sanoen (ba-mmachaze lemor): "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra (Adonai Jehovi), mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle siementä (zará); katso, talossani syntynyt orja on minut perivä". Mutta katso, hänelle tuli Elämän Sana (Debar Jehovah): "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin on sinun siemenesi oleva (Ko jihje zar'ekaa)". Ja Abram uskoi Herraan (Ve he'emin ba-Jhova), ja Hän luki sen hänelle vanhurskaudeksi (tsedeka). Ja hän sanoi hänelle: "Minä olen Herra (Ani Jehova), joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni tämän maan sinulle omaisuudeksi (le-ristah)". (1.Ms 15:1-7)

#A01B32Fi

Vanhurskas tarkoittaa juridisesti luottokelpoista, hyväksyttävää henkilöä. Sen takia Jumala saattoi tehdä liiton Abramin kanssa. Abramilta ei vaadittu mitään, mutta Jumala lupasi Abramille maan "Egyptin virrasta" Eufratille asti.

Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton (Ba-jjom ha-hu karat Jehovah et-Abram berit), sanoen (le-mor): "Sinun siemenellesi minä annan (Le-zar'aka natattii) tämän maan (et-ha-arets ha-zzot), Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset". (1.Ms 15:18-21)

#A01B33Fi

Abramin vaimo oli hedelmätön, eikä Jumala kertonut mistä nämä luvatut jälkeläiset hänelle tulisivat. Vaimonsa Saaran ehdotuksesta Abram makasi vaimonsa orjan. Tuloksena oli poika nimeltä Ismael, mutta Ismael ei ollut "lupauksen lapsi" vaan inhimillisen laskelmoinnin hedelmä.

#A01B34Fi

Yli kymmenen vuotta myöhemmin Jumala solmi Abramin kanssa ympärileikkauksen liiton ja antoi Abramille nimen Abraham.

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra (Jehovah) hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala (Ani El), Kaikkivaltias (Shaddai); vaella minun edessäni (hithalek le-fanai) ja ole nuhteeton (ve-hje tamim). Ja minä teen liittoni (Ve-etnaa britii) meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut (ve-arbe oteka) ylen runsaasti (bi-meod meod)." (1.Ms 17:1-2)

#A01B35Fi

Vaatimus nuhteettomuudesta, hebr. "tamim" on kova, mutta rangaistavaksi katsottiin vain yksi asia:

Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi (le-brit olam). Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa ("ve-nikretaa ha-nefesh ha-hiv me-ammehaa - leikattakoon hänen sielunsa kansastansa"); hän on rikkonut minun liittoni." (1.Ms 17:13-14)

#A01B36Fi

Nimi Aabraham tarkoittaa kansojen isää ja myös Saarain nimi muutettiin. Sitten Jumala antoi lupauksen Abrahamille ja Saaralle syntyvästä pojasta.

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim) Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä. Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita." (1.Ms 17:15-16)

#A01B37Fi

Abraham osoitti kunnioitustaan kasvoilleen langeten, mutta hänen järkensä puhui toista kieltä:

Aabraham lankesi kasvoillensa (Va-jippol Abram al-panav) ja naurahti (va-jitschak), sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?" 17:18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle (Va-jomer Abram le-ha'Elohim): "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!" (1.Ms 17:17-18)

#A01B38Fi

Jumala ei antanut Abrahamin epäuskon vaikuttaa päätökseen, sillä liittosuhde velvoitti paitsi Aabrahamia, myös häntä itseään:

Niin Jumala sanoi (Va-jomer Elohim): "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä vahvistan (va-hakimoti) liittoni hänen kanssaan (et-beriti itto) iankaikkiseksi liitoksi (li-brit olam) hänen siemenelleen (le-zar'o acharav). (1.Ms 17:19, kts. 1.Ms 17:17-19)

#A01B39Fi

Tämän jälkeen Herra ilmoitti saman vielä uudestaan. Sanoman tuojia oli nyt kolme. Heidät nähdessään Aabraham tunnisti heidät ja osoitti kunnioitustaan lankeamalla maahan hänen eteensä:

Ja Herra ilmestyi hänelle (Va-jjera elav Jehova) Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. 18:2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan (va-jjishtachu artsa). (1.Ms 18:1-2)

#A01B40Fi

Abraham valmisti Jumalalle aterian nuoresta vasikasta, jonka jälkeen miehet kertoivat asiansa. Sen jälkeen heistä kaksi jatkoi matkaansa Sodomaan, kolmannen jäädessä kertomaan heidän matkansa tarkoitusta Aabrahamille. Ikävät uutiset kuultuaan Aabraham rukoili Sodoman puolesta kaupungissa mahdollisesti elävien oikeamielisten ihmisten tähden, jonka jälkeen sanoman tuoja nousi ylös. Sodomaa ei pelastettu, ja Lootinkin joutuivat enkelit melkein taluttamalla viemään kaupungista ulos. Erikoinen tapaus muuten tämä Loot. Kaksi kertaa piti Abramin taistella hänen puolestaan, eikä Lootin huoneen jatkokaan kovin hääppöinen ollut. Mutta vuoden päästä näistä tapahtumista Aabrahamille ja Saaralle syntyi poika, joka sai kunnian olla esikuvana siitä lupauksen lapsesta, jossa lupaus koko maailman osalle tulevasta siunauksesta saattoi toteutua.

#A01B41Fi

Jumala oli koetellut Aabrahamin uskoa jo monin eri tavoin, mutta suurin koettelemus oli vielä tulossa. Jumala käski Aabrahamia uhraamaan se lupauksen lapsi, jonka varassa lupauksen täyttyminen oli. Uhrauspaikaksi Jumala osoitti vuoren Morian maasta. Jos luemme kertomuksen Iisakin uhraamisesta ihmisen luonnollisten ennakkokäsitysten ohjaamana, emme ymmärrä sitä lainkaan, mutta jo tieto siitä, että heti kertomuksen alussa ensimmäistä kertaa koko Raamatussa esiintyy sana rakastaa, antaa avaimen kertomuksen ymmärtämiseen. Toinen viite sisältyy sanaan "ainokainen poika", joka on viittaus Jeesukseen. Sana Moria tarkoittaa sitä, jonka Jumala näkee ja valitsee. Kyse on Jerusalemista, jossa nykyisestä temppelivuoresta hieman luoteeseen sijaitsee sitä hieman korkeampi vuori, joka myös on sama paikka, jota Uudessa Testamentissa nimitetään Golgataksi.

Näiden tapausten (ha-devarim) jälkeen Jumala koetteli (ve-ha-Elohim nissa) Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". 22:2 Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi (Kach na et-binha et jechideiha), jota rakastat (asher ahávta), ja mene (ve-lek lekaa) Moorian maahan (el-erets ha-mmorija) ja uhraa hänet siellä polttouhriksi (ve-ha'aleihu sham le-ola) vuorella, jonka minä sinulle sanon". (1.Ms 22:1-2)

#A01B42Fi

Aabraham rakasti poikaansa samoin kuin Jumala omaansa. Koettelemuksen tarkoitus onkin todeta, että koeteltava henkilö on samaa laatua kuin Jumala. Kun Jumala oli puhunut, Abraham totteli heti. Kolmas päivä on viittaus Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Se, että Aabraham uskoi ylösnousemukseen, näkyi siitäkin, että hän sanoi kahdelle orjalleen palaavansa takaisin poikansa kanssa käytyänsä vuorella rukoilemassa. On turha kuvitella, että Aabraham olisi tässä tilanteessa valehdellut - jos hän olisi osoittanut vähäisintäkin valheellisuutta, hänet olisi hyljätty ennen kuin koettelemus olisi päässyt kunnolla alkamaankaan:

Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut. 22:4 Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa. 22:5 Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne." (1.Ms 22:3-5)

#A01B43Fi

Ikää Iisakilla saattoi olla jo noin 30 vuotta. Isän ja pojan kiivetessä 777 metriä merenpinnan yläpuolella olevalle Morian vuorelle, pojan kannettavana olivat polttopuut. Sana polttouhri, olah, tarkoittaa ylösnousemista, vaikka se usein käännetäänkin sanalla kokonaisuhri. Iisak ei vastustanut toimitusta, vaikka hän olisi helposti voinut sanoa vanhalle isälleen, että nyt riittää:


Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä. 22:7 Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani". Ja hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?" 22:8 Aabraham vastasi (Va-jomer Abraham): "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi (Elohim jir'e-lo ha-sse le-ola), poikani (beni)". Ja he astuivat molemmat yhdessä. 22:9 Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. (1.Ms 22:6-9)

#A01B44Fi

Kun Aabraham oli jo iskemäisillään veitsen poikaansa, Jumala pysäytti uhritoimituksen:


Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. 22:11 Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". 22:12 Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt (ve-lo chasakta) minulta ainokaista poikaasi (et-binkaa et- jechideikaa mimmennii)". (1.Ms 22:10-12)

#A01B45Fi

Iisakin uhraamisessa ei edes Jumala voinut edetä pidemmälle, sillä vain synnitön ihminen kelpaa syntien sovitukseksi. Sellainen oli tulossa maailmaan, mutta toistaiseksi uhrieläiminä käytettiin syötäväksi kelpaavia eläimiä:

Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Ja 22:14 Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee (Jehovah jir'ee)". Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra (Be-har Jehova) ilmestyy (je-ra'e)". 22:15 Ja Herran enkeli (Mal'ak Jehova) huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta 22:16 ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra (Jehovah): Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi (et-binkaa et-jechideikaa), 22:17 minä siunaamalla siunaan sinua (ki-barek abarekka) ja enentämällä enennän sinun siemenesi (ve-harba arbe et-zar'akaa): kuin taivaan tähdet (ke-kokebe ha-shshamajim) ja hiekka, joka on meren rannalla (ve-kachol asher al-sfat hajjam), ja sinun siemenesi (zar'akaa) valtaavat vihollistensa portit. 22:18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi (Ve hitbareku be-zar'akaa) kaikki maailman kansat (kol gojei ha-arets - kaikki maailman kansat), sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen (asher shamaitaa be-kolii)." (1.Ms 22:13-18).

#A01B45Fi

Jumala ei siunaa ketään, ennen kuin kysymys nimeltä synti on poistettu päiväjärjestyksestä, eikä se tapahtunut heti. Kaksi tuhatta vuotta Aabrahamin jälkeläisten oli odotettava, ennenkuin syntyi Hän, joka pystyi käsittelemään synnin niin, että lupaus saattoi toteutua.

#A01B46Fi

Aabrahamin poika Iisak oli esikuva tulevasta lupauksen lapsesta. Iisakille syntyi kaksi poikaa, Eesau ja Jaakob, joista Jaakob pääsi esikoisen asemaan, mutta kyseenalaisin keinoin, sillä hän oli nuorempi. Hän kuitenkin muuttui Jumalan kovassa koulussa parempaan suuntaan.

#A01B47Fi

Jaakobille syntyi kaksitoista poikaa ja hän itse sai Jumalalta nimen Israel. Hänen rakkain poikansa oli Joosef. Joosefin veljet vihasivat häntä ja myivät hänet orjaksi Egyptiin. Joutuivat kuitenkin tulemaan itse perässä ostamaan leipää Joosefilta, joka oli siellä kohonnut pääministerin asemaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen koko suku muutti sitten Joosefin luo Egyptiin. Neljässäsadassa vuodessa Egyptiin muuttanut 75 hengen joukko kasvoi kansakunnan mittoihin, mutta joutui orjuuteen, josta Jumala heidät vapautti ankarilla tuomioilla. Kansan johtajaksi Jumala oli kouluttanut Mooseksen, joka veljensä Aaronin kanssa johti Israelia neljäkymmentä vuotta. Heti Egyptistä lähdön jälkeen kuljettiin kuivin jaloin Kaislameren yli ja tultiin parissa kuukaudessa Siinain vuorelle, jossa Israel teki Liiton Jumalan kanssa, sai lain ja kansakunnan statuksen.

#A01B48Fi

Jumala halusi asua kansansa keskuudessa. Sitä varten rakennettiin telttatemppeli paikaksi, jossa Jumala ilmestyy. Ilmestysmaja oli rautalankamalli taivaasta. Sen symboliikka on hyvin monimutkainen, mutta päältä katsoen kaikki oli hyvin yksinkertaista ja tavanomaista. Vaikutelma oli kuitenkin pettävä: mitä peremmälle ilmestysmajaan mennään, sitä hienommaksi se käy, ja sen kolmannen, täysin valottoman kammion täytti Jumalan kunnia, jonka kirkkautta synnin tahraama ihminen ei voinut kuolematta edes lähestyä. Valtakunnan ylipappikin kävi tässä kaikkeinpyhimmäksi nimitetyssä huoneessa vain kerran vuodessa, ja silloinkin sijaisuhrin verellä vihmottuna.

#A01B49Fi

Jumalan Siinailla antamaa lakia sanotaan Mooseksen laiksi. Laki on hyvä, mutta hengellinen. Kävi ilmi, ettei kansa ymmärtänyt Jumalansa menettelytapoja, vaan yritti toimia ihmisten tavoin. Laki ajoi kansan umpikujaan, ja kun sellaiseen tultiin, ei kansasta löytynyt montakaan sielua, joka olisi ymmärtänyt, että juuri näiden mahdottomien tilanteiden kautta Jumala halusi osoittaa sekä voimansa että rakkautensa kansalle, jonka hän oli valinnut kanssansa kulkemaan.

#A01B50Fi

Kansan epäuskon takia Israelin matka Egyptistä Luvattuun maahan venyi neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mooses ja Aaron kuolivat, ja Joosuan tehtäväksi tuli johtaa kansa Jordanin yli. Maa valloitettiin, mutta valloitusta ei viety loppuun. Kaikki heimot eivät pystyneet ottamaan heille arvalla määrättyä aluetta omakseen. Sekava tilanne jatkui vuosisatoja, ja kansa alkoi vaatia itselleen kuningasta "kuten muillakin kansoilla on". Tähän aikaan ylipapillisia toimia hoiti Samuel. Jumala kuuli kansaa ja Samuel sai voidella kuninkaaksi Saulin, mutta kun Saul ei täyttänyt Jumalan mittoja, kuninkaaksi voideltiin Daavid.

#A01B51Fi

Daavidin aikana Israelin jumalanpalveluksen keskuksena oli vielä telttamaja. Daavid valloitti Jerusalemin jebusilaisten heimolta ja halusi rakentaa telttamajasta saadun mallin mukaisen kivirakennuksen Jumalan temppeliksi. Tässä noin kolme tuhatta vuotta vanha päiväkatsaus Israelin kuninkaan elämään:

Kerran, kun kuningas istui linnassaan, sittenkuin Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään olevilta vihollisilta, sanoi kuningas profeetta Naatanille: "Katso, minä asun seetripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa". Naatan sanoi kuninkaalle: "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on sinun kanssasi".
Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Herran sana:
"Mene ja sano minun orjalleni (el-ebedi) Daavidille: Näin sanoo Herra: Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen teltta-asumuksessa. Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikkien israelilaisten keskuudessa, millekään Israelin sukukunnalle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia, sanonut näin: Miksi te ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta? Sano siis minun orjalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi. Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra niinkuin ennen, siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille; minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Ja Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi*, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva."
Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille. (2.Sam 7:1-17)

#A01B52Fi

Daavid tunnetaan parhaiten runoistaan, joita sanotaan psalmeiksi. Niissä David ja muutamat muut, kuten Eitan Esrahilainen psalmissa 89 esittävät paljon yksityiskohtaisia profetioita Jumalan valtakunnasta ja sen tulevasta hallitsijasta. Pari lausetta Ensimmäisestä Aikakirjasta ilmoittaa asian ytimen:

Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lähdet isiesi tykö, korotan minä sinun jälkeesi sinun siemenesi, joka on yksi sinun pojistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani; ja armoani minä en ota häneltä pois, niinkuin otin siltä, joka oli sinun edelläsi. Ja minä pidän hänet pystyssä huoneessani ja valtakunnassani iäti, ja hänen valtaistuimensa on oleva iäti vahva. (1.Aik 17:11-14)

#A01B53Fi

Davidin poika Salomo oli viisas, rakensi Jerusalemin temppelin ja maassa vallitsi rauha. Lupauksiin verrattuna tämä oli kuitenkin vähän ja näin oli yhä odotettava sitä Daavidin poikaa, jossa lupaukset täyttyvät.

#A01B54Fi

Valtakautensa loppupuolella Daavidin poika Salomo ajautui kauas Jumalasta. Monet hänen vaimoistaan olivat naapurimaista saatua lahjatavaraa ja palvoivat omia jumaliaan. Heitä miellyttääkseen Salomo rakensi epäjumalien temppeleitä ja palvoi itse ties mitä. Kun Salomo oli kuollut, koko Israelin valtakunta jakaantui. Daavidin suvun valtaan jäi ainoastaan Juudan heimo, sekä ne leeviläiset, jotka palvoivat Jumalaa. Kymmenen heimoa asetti oman kuninkaansa ja tunnettiin paitsi Israelin, myös Efraimin ja Samarian nimellä, kunnes Assyrin kuningas vuonna 722 eKr. vei heidät Mesopotamiaan, jossa he hävisivät kansojen mereen. Heidän entisille asuinsijoilleen tuotiin maahanmuuttajia. Maahanmuuttajista ja Israelin heimojen rippeistä syntyi samarialaisten sekakansa.

#A01B55Fi

Myös Juudan heimo rikkoi liittonsa Jumalan kanssa. Jumala ei sitä kuitenkaan hävittänyt, vaikka rankaisikin Juudan heimoa 70 vuotta kestäneellä Babylonian siirtolaisuudella. Saivat maistaa, miltä tuntuu palvella vieraita jumalia. Hevoskuuri kantoikin hyvää hedelmää, ainakin sen verran, etteivät juutalaiset tämän jälkeen enää ole hinkuneet pakanoiden jumalien perään. Silloinkin, kun Karl Marx halusi luopua kaikista uskonnoista, hän halusi säilyttää juutalaisen kulttuurin.

A01B56Fi

Baabelin vankeuden jälkeen juutalaiset alkoivat toden teolla odottaa sellaista kuningasta, joka alistaisi maailman kansat juutalaisten hallintaan. Mutta juutalainen tulkinta Jumalan suunnitelmista ei sopinut Jumalalle - hän ei pitänyt oman suunnitelmansa väärästä tulkinnasta. Jumalan miehet ja juutalaiset lainoppineet joutuivat törmäyskurssille. Siitä huolimatta Jumala yhä rakasti Juudaa ja piti liittonsa. Laki myös saneli, mitä liitonrikkojalle oli tehtävä. Siitä Juuda oli saanut esimakua Baabelin vankeudessa, ja tarvittaessa se voitaisiin ajaa uudestaan maanpakoon ja myös sitä pahemmat sanktiot voitaisiin panna toimeen.

#A01B57Fi

Jumala oli nähnyt, ettei Israel halunnut, eikä ehkä pystynytkään täyttämään Siinailla tekemiään sitoumuksia. Jo Siinailla Jumala oli varoitellut liian innokasta morsianta, mutta silloin morsian oli sanonut, että "tahdon", ja niin liitto solmittiin. Vasta tilanteen käytyä kestämättömäksi alkoivat Jumalan miehet, profeetat puhua uudesta liitosta. Jeremia ilmoittaa Herran sanan:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: "Tuntekaa Herra". Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. (Jer 31:31-34)

A01B58Fi

Jumalan tunteminen on suurin omaisuus, suurin rikkaus mitä ihmisellä voi koskaan olla, mutta Vanhassa Liiton aikana vain harvat tunsivat Jumalan. Abrahamia sanotaan Jumalan ystäväksi ja Mooseksesta kerrotaan, että hän keskusteli Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin, mutta jopa profeettojenkin keskustelu käytiin kuin vanhan ajan radiopuhelimella. Käytiin kyllä vuoropuhelua, mutta Jumalan sisäinen tunteminen puuttui. Suurinta, mitä Israel koki, tapahtui Siinain vuorella Ensimmäistä Liittoa solmittaessa, kun kansan vanhimmat näkivät Jumalan. Ilmoitus siitä, että Uudessa Liitossa kaikki tuntevat Jumalan oli siis jotakin aivan ennenkuulumatonta. Profetiassa kerrotaan myös, miten näin läheinen kanssakäyminen yli päätänsä on mahdollista: Herra antaa anteeksi heidän rikoksensa. Se, että synti erottaa ihmisen Jumalasta, pitäisi olla helpompi ymmärtää, koska syntihän se on, joka ihmisetkin toinen toisistaan loitontaa.

#A01B59Fi

Jeremia kirjoitti osan pitkästä kirjastaan vähän ennen Juudan heimon Babylonian vankeutta, ja toisen osan sen aikana, siis joskus vuosien 627 - 580 eKr. välillä. Muu Israel oli silloin jo viety Kaksoisvirranmaan pohjoisiin osiin, mutta Jeremian kirjan mukaan myös se pääsee osalliseksi Uudesta liitosta. Miten Jumala löytää kadonneen kansansa, jää tässä kertomatta.

#A01B60Fi

Jeremia oli kutsuttu "kansojen profeetaksi", kts. Jer 1:5. Jeremian työtä jäi jatkamaan Hesekiel, joka profetoi paitsi Juudan heimoa kohtaavasta rangaistuksesta, myös koko Israelin paluun. Jeremian profetiaan syntien anteeksiantamuksesta Hesekiel lisää ilmoituksen uudesta Hengestä, joka puhdistettuun sydämeen vuodatetaan. Syntisen itsevarmalle kansalle Hesekiel julisti sekä pahan, että hyvän sanoman:

Sitten tuli minulle tämä Herran sana: "Ihmislapsi, sinun veljesi, sinun veljesi, sukulaisesi ja koko Israelin heimo, kaikki, joille Jerusalemin asukkaat sanovat: 'Olkaa te vain kaukana Herrasta, meille on tämä maa annettu perinnöksi!' Sano sentähden: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain* sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. Sano sentähden: Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Mutta joitten sydän vaeltaa heidän iljetystensä ja kauhistustensa mieltä myöten, niitten vaelluksen minä annan tulla heidän oman päänsä päälle, sanoo Herra, Herra. (Hes 11:14-21)

#A01B61Fi

Hesekielin jälkeen Jumala lähetti vielä profeettoja kertomaan "viimeisten päivien" tapahtumista. Daniel, käytyään läpi koko tulevan maailmanhistorian siirtyy käsittelemään Israelin tulevaa historiaa, sillä hän on tehnyt yhden huomion:

Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi - hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. (Dan 9:1-2)

#A01B62Fi

Elettiin siis vuotta 538 eKr kun Daniel rukoilee:

Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois … (Kts. Dan 9:3-19)

#A01B63Fi

Danielin vielä rukoillessa hänelle ilmestyy enkeli Gabriel, joka ilmoittaa Israelin historian jatkuvan vielä 70 vuosiviikkoa, ennen kuin Jumalan Valtakunta tulee ja pakanakansojen* ajat päättyvät:

Seitsemänkymmentä viikkoa ("seitsemänkymmentä seitsemikköä") on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus (pesha - kapina) päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. (Dan 9:24)

#A01B64Fi

Seitsemänkymmenen vuosiviikon lasku alkaa siitä, kun Persian kuningas Artaxerxes Nisan-kuussa 445 antoi määräyksen, joka salli Jerusalemin muurin rakentamisen, ja kun siitä 7+62 vuosiviikkoa eli 483 vuotta on kulunut, tulisi Messias eli Voideltu, kreikaksi Hristos:

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen (Mashiah nagid), asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. (Dan 9:25)

#A01B65Fi

Kun Kristus ratsasti aasilla Jerusalemiin oli aika täyttynyt prikulleen. Seuraava jae ilmoittaa vielä Kristuksen tuhoamisen, tai sananmukaisesti poisleikkaamisen, jolloin Israelin kellot pysähtyvät ja pakanakansojen* aika alkaa. Huomaa, että tekstissä mainittu Mashiah nagid, Voideltu ruhtinas, ei ole sama, kuin se hyökkäävä ruhtinas (nagid), joka tulee hävittämään temppeliä. Israelin kalenterista yksi vielä käyttämättä jäänyt vuosiviikko päättää kansojen ajat, ja myös Israel petetään, jonka jälkeen tulee hävittäjän tuomio:


Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu ruhtinas (Mashiah nagid), mutta ei hänen itsensä tähden (ve-ein lo). Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän tekee lujan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi, ja vuosiviikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee iljetyksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (Dan 9:26-27)

#A01B66Fi

Sivulle 02: Jumalan valtakunnan hallitusohjelma

##A02 helmi fi plus eu02 23 s. 2019-01-30

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A02

 

 

Taivasten Valtakunnan ohjelmajulistus

 

#A02B01Fi

Juutalaisten pakkosiirtolaisuus Babylonissa oli kestänyt 70 vuotta, kun he vuonna 538 eKr saivat luvan palata maahansa. Paluumuuttajia ensimmäiseen lähtöön löytyi vain runsaat 42000. He saivat myös luvan ryhtyä rakentamaan temppeliä, mutta työn alku viivästyi vihollisten salahankkeiden takia.

#A02B02Fi

Juutalaisten rakentama uusi temppeli oli vaatimaton, eikä Jumalan kirkkaus täyttänyt sitä, kuten ilmestysmajaa tai Salomonin temppeliä silloin, kun ne valmistuivat. Mutta jo noin 740 vuotta ennen Kristuksen syntymää Jesaja oli ilmoittanut Jumalan kunnian ilmestymisestä:

Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes 40:3-5)

#A02B03Fi

Viimeinen "pienistä profeetoista", Malakia, julistaa vielä sanoman siitä, millaisesta kunniasta tässä on kysymys:

Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. (Mal 3:1-2)

#A02B04Fi

Juutalaisten oli tiedettävä, että kukaan ei voi nähdä Jumalan kunniaa ja jäädä eloon. Jopa Jumalalle pyhitetyn temppelin "kaikkeinpyhimpään" ei voinut mennä kukaan, paitsi ylipappi, joka huolellisten puhdistus- ja pyhittäytymistoimien jälkeen kävi huoneessa kerran vuodessa suorittamassa vaaditut uhritoimitukset. Jos nyt temppelin Herra itse ilmestyisi kansansa keskuuteen, eikö se olisi jotakin vielä vaarallisempaa?

#A02B05Fi

Mutta kuka, noin tarkkaan ottaen, oli tämä Herra ja Liiton enkeli itse, jonka tuloa "huutavan ääni" erämaassa oli tulossa julistamaan? Kirkkoraamatussa käytetty sana Herra tarkoittaa saksalaista sotaurhoa, joka hebreankielisen sanan Jehovah (Minä olen, Olevainen, Elävä Jumala) käännökseksi sopii jopa huonommin, kuin se muinaissuomalaisista sotaurhoista käytetty sana "uros", joka nyt elää omaa elämäänsä Suomen itäisen naapurivaltion nimessä. Jesajan tekstin virolaisesta, vuoden 1968 käännöksestä tulijan henkilöllisyys käy paremmin ilmi:

Hüüdja hääl: "Valmistage kõrves Jehoova teed, tehke lagendikul maantee tasaseks meie Jumalale! Kõik orud ülendatagu ja kõik mäed ning künkad alandatagu: mis mätlik, saagu tasaseks, ja konarlik siledaks maaks! Siis ilmub Jehoova au ja kõik liha näeb seda üheskoos! Jah, Jehoova suu on rääkinud!" (Jes 40:3-5. Piibel. Vana ja Uus Testament. Suomen Raamattuseura,1991, käännös: BFBS 1968).

#A02B06Fi

Kyse ei siis ole kenestä tahansa herrasta tai uroksesta, vaan hänestä, jonka kautta maailma luotiin. Jumalan esikoinen oli tulossa maailmaan, täyttääkseen koko luomistyön tärkeimmän vaiheen itse, henkilökohtaisesti. Monet tiesivät odottaa Eevalle, Aabrahamille, Iisakille, Jaakobille ja Joosefille annettujen lupauksien täyttymistä, Davidille luvatun messiaskuninkaan tulemista ja muiden profetioiden täytymistä, mutta Jesajan profetiat antavat tulijasta aivan erilaisen kuvan:

Katso, minun orjani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo - niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita. Kuka uskoo meidän saarnamme (Mi ha'amin lishmutanu), kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? (Jes 52:13-53:1)

#A02B07Fi

Ilmoitetut yksityiskohdat sopivat vain Jeesukseen:

Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. 53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. 53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. 53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. 53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. 53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. 53:9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. 53:10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. 53:11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas orjani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. 53:12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. (Jes 53:2-12)

#A02B08Fi

Juutalaisille, joka odottivat suurta kansallista johtajaa, ylipappia ja profeettaa tämä oli suorastaan nöyryyttävä ennustus, ja tämä, kuten muutkin vastaavat ennustukset, näytti olevan myös ristiriitainen niiden lupauksien kanssa, jotka sentään perustuivat niihin messias-ennustuksiin, joissa tuleva kuningas on suuri kansojen valtias.

#A02B09Fi

Noin 400 vuotta ennen Jeesuksen syntymää profeetat vaikenivat. Viimeisen profetian antoi Malakia, joka kirjansa lopussa julistaa:

Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi. (Mal 4:5-6)

#A02B10Fi

Profeettojen vaikenemisen jälkeen alkaa myrskyinen aika. Aleksanteri Makedonialainen valloittaa Jerusalemin ja koko Lähi-idän ja hänen kuolemansa jälkeen uudet vallanpitäjät näyttävät julmat kasvonsa. Juudeassa näyttämölle astuvat aseelliset kansanjohtajat sekä uskonnolliset gurut, fariseukset ja heidän kirjurinsa, joita sanottiin kirjanoppineiksi. He olivat aikansa mielipidejohtajia, mutta heille ei suotu sitä kunniaa, että he olisivat päässeet Messiaan airueiksi. Heiltä puuttui myös se moraalinen auktoriteetti, jonka yhteistyö Jumalan Hengen kanssa profeetalle antaa.

#A02B11Fi

Johannes Kastajan syntymä muutti tilanteen. Markus kertoo:


Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku (αρχη του ευαγγελιου ιησου χριστου υιου του θεου). 1:2 Niinkuin profeetoissa on kirjoitettuna (ως γεγραπται εν τοις προφηταις): "Katso, minä lähetän enkelini sinun kasvojesi edellä (ιδου εγω αποστελλω τον αγγελον μου προ προσωπου σου), ja hän on valmistava sinun tiesi sinun edelläsi (ος κατασκευασει την οδον σου εμπροσθεν σου)". 1:3 "Huutavan ääni kuuluu erämaassa (φωνη βοωντος εν τη ερημω): 'Valmistakaa Herralle tie (ετοιμασατε την οδον κυριου), tehkää polut hänelle tasaisiksi (ευθειας ποιειτε τας τριβους αυτου)'", 1:4 niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa (εγενετο ιωαννης βαπτιζων εν τη ερημω) mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi (και κηρυσσων βαπτισμα μετανοιας εις αφεσιν αμαρτιων). 1:5 Ja koko Juudean maa ja jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä (και εξεπορευετο προς αυτον πασα η ιουδαια χωρα και οι ιεροσολυμιται), ja hän kastoi heidät kaikki Jordanin virrassa (και εβαπτιζοντο παντες εν τω ιορδανη ποταμω υπ αυτου), kun he tunnustivat syntinsä (εξομολογουμενοι τας αμαρτιας αυτων). 1:6 Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista (ην δε ιωαννης ενδεδυμενος τριχας καμηλου) ja vyötäisillään nahkavyö (και ζωνην δερματινην περι την οσφυν αυτου); ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa (και εσθιων ακριδας και μελι αγριον). 1:7 Ja hän saarnasi sanoen (και εκηρυσσεν λεγων): "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi (ερχεται ο ισχυροτερος μου οπισω μου), jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään (ου ουκ ειμι ικανος κυψας λυσαι τον ιμαντα των υποδηματων αυτου). 1:8 Minä kastan teidät vedessä (εγω μεν εβαπτισα υμας εν υδατι), mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengessä (αυτος δε βαπτισει υμας εν πνευματι αγιω)." (Mark 1:1-8)

#A02B12Fi

Sitten myös Jeesus itse tuli hänen kastettavakseen:

Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa (και εβαπτισθη υπο ιωαννου εις τον ιορδανην ). Ja heti, vedestδ noustessaan (αναβαινων απο του υδατος), hδn näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen (και το πνευμα ωσει περιστεραν καταβαινον επ αυτον). Ja taivaista tuli δäni: "Sinä olet minun rakas poikani (συ ει ο υιος μου ο αγαπητος); johon minδ olen mielistynyt (εν ω ευδοκησα)”. (Mark 1:9-11)

#A02B13Fi

Lainaamme edelleen Markuksen tekstiä, sillä hän kirjoittaa lakonisen lyhyesti:

Kohta sen jälkeen Henki (και ευθυς το πνευμα) ajoi hänet (εκβαλλει αυτον - heittδä hänet) erämaahan (εις την ερημον). Ja hδn oli siellä erämaassa neljäkymmentä päivää (και ην εκει εν τη ερημω ημερας τεσσαρακοντα), saatanan kiusattavana (πειραζομενος υπο του σατανα), ja hδn oli petojen seassa (και ην μετα των θηριων); ja enkelit tekivδt hänelle palvelusta (και οι αγγελοι διηκονουν αυτω). (Mark 1:12-13)

#A02B14Fi

Profeettojen tehtävänä oli ollut antaa niin tarkat ennakkotiedot Jumalan Pojan tulosta rakennustyömaalleen, että muut rakentajat osaisivat ottaa hänet vastaan asiaankuuluvan arvokkaasti ja alistua hänen valtaansa yhtä nöyrästi kuin Johannes Kastaja. Työmaapäiväkirjan pitäjiä oli neljä, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, joiden kaikkien kertomuksia sanotaan nyt sanotaan "evankeliumeiksi" ja niiden kirjoittajia evankelistoiksi.

#A02B15Fi

Edellä jo selvitimme, että sana "evankeliumi" tarkoittaa ilosanomaa. Mutta onhan niitä ilosanomia niin monenlaisia. Jollekin saattaa olla ilosanoma, että isä tulee selvänä kotiin, ja jollekin toiselle se, että sisko pääsi sahalle töihin. Seurataanpa, miten nämä neljä valtuutettua evankelistaa lähestyvät asiaa. Marssijärjestys näyttää seuraavalta: Johannes Kastaja suorittaa esityön, sitten Jeesus tulee hänen kastettavakseen ja saa Isän Jumalan siunauksen ja Pyhän Hengen, jonka jälkeen Henki heittää Jeesuksen erämaahan neljäksikymmeneksi vuorokaudeksi saatanan kiusattavaksi.

#A02B16Fi

Saatana on jo kuullut Jeesuksen tehtävästä, ja Johannes Kastajan suusta hän oli saattanut kuulla lisää:

Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: "Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä Taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)". Sillä hän on se, josta profeetta Esaias (Jesaja) puhuu sanoen: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle (κυριου) tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'." (Mt 3:1-3)

#A02B17Fi

Saatanalle sana Jumalan kuningaskunnasta oli uhkakuva. Saatana oli jo pitkään kehitellyt sotilaspoliittista valtiomahtia, jossa talouselämä, uskonto ja sotilaspoliittinen valta yhdistyvät saumattomaksi järjestelmäksi. Saadakseen Jeesuksen käännytetyksi puolelleen hän tarjoaa vanhoja, mutta tehokkaita syöttejä: helpompaa tapaa hankkia leipää, uskonnollista huuhaata ja lopulta koko babylonialaisen valtarakenteensa pääministerin paikkaa. Jeesus torjuu kaikki saatanan petosyritykset Jumalan sanalla, jonka jälkeen enkelit tekevät hänelle palvelusta.

#A02B18Fi

Erämaasta Jeesus menee Galileaan ja tekee siellä ensimmäiset tunnustekonsa. Sitten hän vielä palaa kotikaupunkiinsa Nasaretiin ja menee sapattina synagogaan.

Niin hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni (πνευμα κυριου επ εμε), sentähden että hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille (ου ενεκεν εχρισεν με ευαγγελιζεσθαι πτωχοις); lähettänyt minut parantamaan niitä (απεσταλκεν με ιασασθαι), joilla on särjetty sydän (τους συντετριμμενους την καρδιαν) saarnaamaan (κηρυξαι) vangituille vapautusta (αιχμαλωτοις αφεσιν) ja sokeille näkönsä saamista (και τυφλοις αναβλεψιν), lähettämään sorretut vapauteen (αποστειλαι τεθραυσμενους εν αφεσει), saarnaamaan Herran otollista vuotta (κηρυξαι ενιαυτον κυριου δεκτον)". Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. (Lk 4:17-20)

#A02B19Fi

Teksti oli Jesajan jo yli 700 vuotta aiemmin kirjoittamaa tekstiä, mutta Jeesus ei lukenut sitä kokonaan:

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa (le'basar) nöyrille (anavim), lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. (Jes 61:1-3)

#A02B20Fi

Jeesuksen kuulijat tajusivat, että he olivat kuulleet "armon sanoja", myös siksi, että Jeesus oli jättänyt lukematta kohdan "ja meidän Jumalamme koston päivää" ja sitä seuraavan tekstin, mutta ottivat nokkiinsa siitä, että kotikylän poika oli tullut näin viisaaksi:

Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on täyttynyt (πεπληρωται) teidän korvainne kuullen". Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen (και παντες εμαρτυρουν αυτω) ja ihmettelivδt (και εθαυμαζον) niitδ armon sanoja (επι τοις λογοις της χαριτος), jotka hδnen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?" (Lk 4:20-22)

#A02B21Fi

Joosefin poika totta tosiaan. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan Joosefista, jota hänen veljensä vihasivat niin, etteivät pystyneet sanomaan hänelle hyvää sanaa. Jeesus tajusi repliikin merkityksen, ja vastasi heti:

Niin hän sanoi heille (και ειπεν προς αυτους): "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun (παντως ερειτε μοι την παραβολην ταυτην): 'Parantaja, paranna itsesi (ιατρε θεραπευσον σεαυτον)'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa (οσα ηκουσαμεν γενομενα εν τη καπερναουμ ποιησον και ωδε εν τη πατριδι σου)'." 4:24 Ja hän sanoi (ειπεν δε): "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan (αμην λεγω υμιν οτι ουδεις προφητης δεκτος εστιν εν τη πατριδι αυτου). 4:25 Minä sanon teille totuudessa (επ αληθειας δε λεγω υμιν): monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa (πολλαι χηραι ησαν εν ταις ημεραις ηλιου εν τω ισραηλ), kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta (οτε εκλεισθη ο ουρανος επι ετη τρια και μηνας εξ) ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan (ως εγενετο λιμος μεγας επι πασαν την γην), 4:26 eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä (και προς ουδεμιαν αυτων επεμφθη ηλιας), vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan (ει μη εις σαρεπτα της σιδωνος προς γυναικα χηραν). 4:27 Ja monta pitalista miestä oli profeetta Elisan aikana Israelissa (και πολλοι λεπροι ησαν επι ελισσαιου του προφητου εν τω ισραηλ), eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi (και ουδεις αυτων εκαθαρισθη), vaan ainoastaan Neeman, syyrialainen (ει μη νεεμαν ο συρος)." (Lk 4:23-27)

#A02B22Fi

Kun kotikylän poika ei kelvannut, niin miten olisi pari filistealaista? Jeesus oli kajonnut juutalaiseen rasismiin ja tuloksen saattoi arvata:

Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. (Lk 4:28-30)

#A02B23Fi

Johannes Kastajan vangitsemisen jälkeen Jeesus alkoi julistaa itse sitä samaa sanomaa, jolla myös Johannes Kastaja oli aloittanut julkisen toimintansa:

Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan (απο τοτε ηρξατο ο ιησους κηρυσσειν και λεγειν): "Muuttakaa mielenne (μετανοειτε) , sillä taivasten kuningaskunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)". (Mt 4:17, kr-38 käännös)

#A02B24Fi

Kysymys ei ole katumuksesta, eikä parannuksesta, vaan uskosta. Ihmisen, joka ennen uskoi ihmiseen tai mihin tahansa muuhun epäjumalaan, on vaihdettava uskon kohdetta. Uskon kohteeksi on valittava se, johon voi luottaa, ja koska sellaisia kohteita on vain yksi, se voidaan jättää jopa sanomatta. Tavallisesti lyhytsanainen Markus sen kuitenkin sanoo:

Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi (κυρύσσων) Jumalan kuningaskunnan evankeliumia (το ευαγγέλιον της βασιλεία του θεου) ja sanoi: "Aika on täyttynyt (πεπληρωται ο καιρος), ja Jumalan kuningaskunta (βασιλεια του θεου) on tullut lähelle; muuttakaa mielenne (μετανοειτε) ja uskokaa evankeliumi (και πιστευετε εν τω ευαγγελιω)". (Mark 1:14-15).

#A02B25Fi

Kaikki menee uusiksi. Ihmisen, joka ennen uskoi itseensä, on Jumalaan uskoakseen luovuttava uskosta ihmiseen ja ihmisten kuvitelmiin.

#A02B26Fi

Jumala ei ole demokraatti. Kyse on kuningaskunnasta, jonka kansalaisuuden hankkiminen on tullut ajankohtaiseksi, eikä kysymys ole mistään muodollisuudesta. Asian yksityiskohtaiseen selostamiseen neljä evankelistaa käyttävät 260 sivua, ja apostolisen ekklesian (εκκλησία) kynδmiehet vielä yli 350 sivua, mikä kertoo sen, että kyse ei ole mistään alennusmyyntituotteesta eikä viiden minuutin evankeliointiristiretkestä. Jumalan kuningaskunnan kansalaisuutta ei voi kukaan saada panematta peliin kaikkia resurssejaan. Yksin usko on sellainen asia, jota ei voi jakaa. Sinä uskot joko Jumalan evankeliumin, tai perustat elämäsi jonkun muun uskomuksen varaan. Ja koska lähtökohtana kaikilla ihmisillä on usko ihmiseen, on mielessä tapahduttava täydellinen paradigman vaihto. Itseriittoisille ihmisille evankeliumilla ei siis ollut mitään annettavaa.

#A02B27Fi

Jeesuksen julistuksessa kaksi asiaa kulkevat rinta rinnan. Hän käskee ihmisiä muuttamaan mielensä ja julistaa samalla itse Jumalan Kuningaskuntaa sekä sanoin että teoin:

Ja Jeesus kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan (oik. Κuningaskunnan) evankeliumia (και κηρυσσων το ευαγγελιον της βασιλειας) ja paransi kaikkinaisia tauteja (νοσον) ja kaikkinaista raihnautta (μαλακιαν), mitδ kansassa oli. (Mt 4:23)

#A02B28Fi

Parantamalla sairaita Jeesus osoitti valtuutensa antaa syntejä anteeksi:

Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla (ο υιος του ανθρωπου) on valta maan (εξουσιαν εχει) päällä antaa syntejä anteeksi, niin - hän sanoi halvatulle - nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi. (Mt 9:6)

#A02B29Fi

Synnin takia ihmisen psykosomaattinen elämä on matka kohti väistämätöntä kuolemaa. Jeesus osoitti, että hän on tullut voittaakseen kuoleman vallan ja pystyi pysäyttämään koko prosessin. Jeesus saattoi kyllä mennä sairaan ohikin, sillä hän paransi vain ne, jotka häneltä apua pyysivät. Sangen paljon oli niitäkin, jotka eivät häneen uskoneet, sekä ylpeitä, jotka eivät häneltä apua hakeneet. Erityisen vaisu oli Jumalan pojan vastaanotto Nasaretissa, jossa hän oli kasvanut.

Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa (και ουκ εποιησεν εκει δυναμεις πολλας δια την απιστιαν αυτων). (Mt 13:58)

#A02B30Fi

Jeesus myös ajoi ulos riivaajia eli demoneita, mikä kertoo siitä, että demonit täyttävät mielellään sen paikan, joka ihmisessä on varattu Pyhän Hengen asunnoksi:

Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut (δαιμονιζομενους), kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät. (Mt 4:24)

#A02B31Fi

Jumala loi kaiken hyvin Kristuksessa, esikoisessaan. Turhuus ja valhe, viha ja kuolema ovat ihmisen vapaan tahdon valintojen hedelmiä. Mutta kerran demonille antautunut ihminen ei ole enää vapaa. Riivattu ei pysty ottamaan vastaan tosiasioita eikä tunnustamaan Jumalan totuutta. Vielä sen jälkeenkin, kun Adam ja Eva olivat valinneet oman tahdon tien, he ehkä luulivat vielä, että heidän kohtalonsa oli heidän omissa käsissään, vaikka Jumala oli sanonut:

Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän ja pahan tuntemisen puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (1.Ms 2:16-17)

#A02B32Fi

Kun Adam söi hyvän ja pahan tuntemisen puun hedelmiä, häneltä meni tunto ja ihmisestä tuli zombi, lehmää tyhmempi. Meidän lehmät kävivät laitumella Vantaan rantaan ulottuvalla laitumella, mutta ne olivat niin viisaita, etteivät ne syöneet kulleroita, koska se on myrkyllinen. Ihmiset tekevät kaiken päinvastoin. Nyt ne himoavat sitä, mikä tappaa, sillä niiden tunto on turtunut. Älä siis päästä tuntoasi turtumaan, että kuulisit Jeesuksen puheen kun hän kutsuu, tai kun hänet sinulle esitellään.

#A02B33Fi

Tottelemattomuuden tähden Adam menetti yhteytensä Jumalaan. Hän kuoli synnin tähden, ja sama jatkuu yhä. Ainut tapa, jolla turmeltu elämä voidaan uudistaa, on seurata Jeesusta, vaikka se toisinaan näyttää kaikkein vaikeimmalta ratkaisulta:


Mutta kun Jeesus näki paljon kansaa ympärillään (ιδων δε ο ιησους πολλους οχλους περι αυτον), kδski hän lähteä toiselle rannalle (εκελευσεν απελθειν εις το περαν). 8:19 Ja erδs kirjanoppinut tuli ja sanoi hänelle (και προσελθων εις γραμματευς ειπεν αυτω): "Opettaja, minä seuraan sinua, mihin ikinä menet (διδασκαλε ακολουθησω σοι οπου εαν απερχη)". 8:20 Niin Jeesus sanoi hδnelle (και λεγει αυτω ο ιησους): "Ketuilla on luolat (αι αλωπεκες φωλεους εχουσιν) ja taivaan linnuilla pesät (και τα πετεινα του ουρανου κατασκηνωσεις), mutta Ihmisen Pojalla ei ole (ο δε υιος του ανθρωπου ουκ εχει), mihin hän päänsä kallistaisi (που την κεφαλην κλινη)". 8:21 Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle (ετερος δε των μαθητων αυτου ειπεν αυτω): "Herra (κυριε), salli minun ensin käydä hautaamassa isäni (επιτρεψον μοι πρωτον απελθειν και θαψαι τον πατερα μου)". 8:22 Mutta Jeesus sanoi hδnelle (ο δε ιησους ειπεν αυτω): "Seuraa sinä minua (ακολουθει μοι), ja anna kuolleitten haudata kuolleensa (και αφες τους νεκρους θαψαι τους εαυτων νεκρους)". (Mt 8:18-22)

#A02B34Fi

Elämä ilman Jumalaa on mahdottomuus, sillä Jumala on ainut olevainen, ja ainut, joka on Elämä. On korkea aika myöntää, että kaikki elämä on riippuvaista hänestä ja suhteellista häneen, joka on = on. Mutta mitä tekee ihminen: Hän lähtee sanakikkailun tielle ja sanoo elämäksi sitä psykosomaattista prosessia, joka päättyy kuolemaan, ja yrittää todistella itselleen, ettei ylösnousemusta ja tuomiota ole.

#A02B35Fi

Psykosomaattisen ihmisen kuolemasta seurasi myös kaikkien oikeuksien menetys. Varsinkaan Jumalalla ei ole mitään velvoitteita pelastaa ihmistä. Jumala on kuitenkin sääliväinen. Hänen Pyhä Henkensä etsii niitä ihmisiä, jotka haluavat ottaa vastaan hyvän sanoman ja tulla Jumalan kaltaiseksi ikuisuusolennoiksi. Mutta koska Jumalan sana aina toteutuu, on myös sen, joka kutsuttunakin hänen luokseen tulee, kuoltava synnille, sillä ei Jumala sinua minnekään hullujen paratiisiin ole kutsumassa. Edes armoa ei anneta sille, joka ei liity Jeesukseen kuollakseen yhdessä hänen kanssaan tämän maailman meiningille. Jesajakin kirjoittaa:

Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta. (Jes 26:10)

#A02B36Fi

Jesajan tekstin sana "oikeuden maasta" on tuhatvuotinen valtakunta, Jumalan lepopäivä eli sapatti, jonka kuluessa Jeesuksen hartioilla lepää kuninkuus, hänen pyhiensä toimiessa hallitusmiehinä.

#A02B37Fi

Juutalaiset uskonoppineet olivat keksineet paljon sääntöjä, joilla yritettiin täsmentää Mooseksen lain lyhyitä ja ytimekkäitä elämänohjeita. Näitä "isien perinnäissääntöjä" Jeesus ei hyväksynyt ja rikkoi niitä jatkuvasti, jopa näytösluontoisesti. Pääsiäisuhrin uhraamista seuraavan juhlaviikon toisena sapattina Jeesus oli kulkemassa ohrapellon läpi, kun fariseukset esittivät hänelle sapattilepoa koskevan kysymyksen, mikä tarjosi Jeesukselle mahdollisuuden purkaa sapatista muodostuneiden väärinymmärrysten vyyhtiä perusteellisesti.

Niin tapahtui ensimmäisen jälkeisenä sapattina (εν σαββατω δευτεροπρωτω), ettδ hän kulki viljavainioiden läpi, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsillään ja söivät. Silloin muutamat farisealaisista sanoivat: "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?" Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti (ελαβεν) esillepanoleivät (τους αρτους της προθεσεως) ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ole lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?" Ja hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on myös sapatin herra". (Lk 6:1-5 Biblia m.1923 mukaan)

#A02B38Fi

Lain mukaan viljaa ei saanut käyttää ravinnoksi ennenkuin siitä oli tuotu Herralle kuuluva uutinen:

Älkääkä syökö uutisleipää, paahdettuja jyviä tai tuleentumatonta viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte Jumalallenne uhrilahjan. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. (3.Ms 23:14)

#A02B39Fi

Ohralyhteen heilutus toi Elävän Jumalan mielisuosion tavalla, mitä Uudessa Testamentissa olisi sanottu vanhurskauttamiseksi:

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne uutislyhde. Ja hän toimittakoon sen lyhteen heilutuksen Herran edessä, että hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne; sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen. (3.Ms 23:9-11)

#A02B40Fi

Ohra tuleentuu Israelissa leikattavaksi pääsiäisenä ja nisu helluntaina. Raamatussa ohra on koodisana, joka tarkoittaa Jeesusta, ja syysvehnä eli nisu on synnin vallasta Jeesuksen verellä lunastettujen, Pyhällä Hengellä voideltujen kristittyjen symboli. Myös nisusadosta tuotiin temppeliin sen ensi hedelmä, mutta ei lyhteenä heilutettavaksi, vaan siitä leivottiin kaksi hapatteella kohotettua kakkua, jotka tuotiin Herran eteen helluntaina, taas ikäänkuin osinkona tulevasta sadosta:

Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa, laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; sitten tuokaa Herralle uusi ruokauhri. Sieltä, missä asutte, tuokaa heilutusleiväksi kaksi kakkua, jotka on leivottava happamena kahdesta kymmenenneksestä lestyjä jauhoja, Herralle uutislahjaksi. (3.Ms 23:15-17)

#A02B41Fi

Vanhan liiton temppelissä oli erityinen näkyleipäpöytä (esillepanoleipien pöytä), ja sen päällä kaksitoista näkyleipää eli esillepanoleipää, (οι αρτοι της προθέσεως). Niistδ oli määrätty:

Ja ota lestyjä jauhoja ja leivo niistä kaksitoista kakkua; joka kakussa olkoon niitä kaksi kymmenennestä. Ja lado ne päälletysten kahteen pinoon, kuusi pinoonsa, aitokultaiselle pöydälle Herran eteen. (3.Ms 24:5-6)

#A02B42Fi

Esillepanoleipien pöytä oli temppelin pyhässä osassa. Leivät oli vaihdettava uusiin kerran viikossa ja samalla pappien tuli syödä vanhat esillepanoleivät. Näitä leipiä oli kaksitoista, kuten Israelissa heimoja. Uudessa Testamentissa käytetty ilmaisu "oi artoi tis protheseos" esillepanoleivät sisältää sanan prothesis, jota käytetään Jumalan luomistyön esillepanosta. Luomistyö on ikuisuudessa jo tapahtunut, mutta nyt se esitellään meille sitä varten, että me siinä vaeltaisimme ja omalta osaltamme myös täyttäisimme. Tämän suunnitelman keskeinen tavoite on "saattaa paljon lapsia kirkkauteen".

#A02B43Fi

Sana πρόθεσις esiintyy Uudessa Testamentissa kaksitoista kertaa. Luku kaksitoista on Raamatussa Jumalan hallitusjδrjestelmän ja vallan luku. Kohta ohranjyvien syönnin jälkeen Jeesus valitsikin kaksitoista lähettilästä eli apostolia seuraajiensa joukosta:

Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa. Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen (ους και αποστολους ωνομασεν): Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. (Lk 6:12-16)

#A02B44Fi

Kun Jeesus oli valinnut esikuntansa, oli aika kypsä hallitusohjelman esittämiselle. Jeesus tiesi, että ihmiset etsivät onnea, vaikka sitä ei ole. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi: "Autuaita ovat …". Onni on sattumaa, autuus osumaa. Mitään ei tapahdu sattumalta, vaan kaikki on Jumalan hallinnassa. Mutta ihmisen perusongelma on, että hän luulee olevansa viisaampi kuin Jumala. Näille käärmeen jälkeläisille Jeesus ei puhu mitään, vaan sanoo, ketä hän on tullut auttamaan autuuteensa:

Autuaita (μακαριοι) ovat hengellisesti köyhät (οι πτωχοι τω πνευματι), sillä heidän on taivasten valtakunta (η βασιλεια των ουρανων).
Autuaita (μακαριοι) ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita (μακαριοι) ovat hiljaiset (πραεις), sillä he saavat maan periä.
Autuaita (μακαριοι) ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita (μακαριοι) ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita (μακαριοι) ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita (μακαριοι) ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita (μακαριοι) ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta (η βασιλεια των ουρανων).
Autuaita (μακαριοι) olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa puhetta.
Iloitkaa (χαιρετε) ja riemuitkaa (αγαλλιασθε), sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä". (Mt 5:1-12)

#A02B45Fi

Vastuu Jumalan edessä on suuri, sillä muuta valoa maailmassa ei ole:

Te olette maan suola (υμεις εστε το αλας της γης); mutta jos suola käy mauttomaksi (εαν δε το αλας μωρανθη), millä se saadaan suolaiseksi (εν τινι αλισθησεται)? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi (εις ουδεν ισχυει ετι ει μη βληθηναι εξω) ja ihmisten tallattavaksi (και καταπατεισθαι υπο των ανθρωπων). 5:14 Te olette maailman valkeus (υμεις εστε το φως του κοσμου). Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä (ου δυναται πολις κρυβηναι επανω ορους κειμενη); 5:15 eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle (ουδε καιουσιν λυχνον και τιθεασιν αυτον υπο τον μοδιον), vaan lampunjalkaan (αλλ επι την λυχνιαν), ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville (και λαμπει πασιν τοις εν τη οικια). 5:16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä (ουτως λαμψατω το φως υμων εμπροσθεν των ανθρωπων), että he näkisivät teidän hyvät tekonne (οπως ιδωσιν υμων τα καλα εργα) ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa (και δοξασωσιν τον πατερα υμων τον εν τοις ουρανοις). (Mt 5:13-16)

#A02B46Fi

Seitsemän kertaa vuorisaarnassa esiintyy sana Taivasten valtakunta, jota myös Jumalan valtakunnaksi kutsutaan:

Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; 14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista (ου γαρ εστιν η βασιλεια του θεου βρωσις και ποσις), vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (αλλα δικαιοσυνη και ειρηνη και χαρα εν πνευματι αγιω). (Rm 14:16-17)

#A02B47Fi

Maailmassa Taivasten valtakunta on paitamme sisäpuolella, jos vain olemme nämä neuvot omaksuneet, sillä autuaita ovat hengellisesti köyhät, jotka murehtivat olotilansa surkeutta, mikä tekee heidät nöyriksi odottamaan oikeuden voimaantuloa, ovat sitä odottaessaan armeliaita, puhdistavat sydämensä ja tekevät rauhan Jumalan kanssa päästen pojan asemaan, mutta kun he sen takia joutuvat maailman hylkimiksi ja vainottaviksi, he voivat iloita ja riemuita jo maan päällä:

Autuaat (μακαριοι) ne, jotka noudattavat hδnen käskyjään, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin. (Ilm 22:14)

#A02B48Fi

Elämän puu on se sama puu, jonka hedelmiä syömällä jo Adam olisi tullut osalliseksi Jumalallisesta luonnosta ja saanut ikuisen elämän ja autuuden. Vuorisaarnan esityshetkellä tilanne oli toinen. Jumala oli kutsunut Abrahamin, ja hänestä oli syntynyt Israelin kansa. Mooseksen kautta Israel oli saanut Jumalalta Lain, joten Jeesuksen oli määriteltävä suhteensa Lakiin. Hän sanoi:

Älkää luulko (μη νομισητε), että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan (οτι ηλθον καταλυσαι τον νομον η τους προφητας); en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään (ουκ ηλθον καταλυσαι αλλα πληρωσαι). 5:18 Sillä totisesti minä sanon teille (αμην γαρ λεγω υμιν): kunnes taivas ja maa katoavat (εως αν παρελθη ο ουρανος και η γη), ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto (ιωτα εν η μια κεραια ου μη παρελθη απο του νομου), ennenkuin kaikki on tapahtunut (εως αν παντα γενηται). 5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä (ος εαν ουν λυση μιαν των εντολων τουτων των ελαχιστων) ja sillä tavalla opettaa ihmisiä (και διδαξη ουτως τους ανθρωπους), se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman (ελαχιστος κληθησεται εν τη βασιλεια των ουρανων); mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa (ος δ αν ποιηση και διδαξη ουτος), se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa (μεγας κληθησεται εν τη βασιλεια των ουρανων). 5:20 Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν οτι): ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten (εαν μη περισσευση η δικαιοσυνη υμων πλειον των γραμματεων και φαρισαιων), niin te ette pääse taivasten valtakuntaan (ου μη εισελθητε εις την βασιλειαν των ουρανων). (Mt 5:17-20).

#A02B49Fi

Se, joka ei pääse osalliseksi vanhurskasten ylösnousemuksesta, joutuu kuollessaan tuonelaan (hades), josta hänet kutsutaan viimeiselle tuomiolle ja tuomitaan helvettiin (gehenna), ellei häntä armahdeta Kristuksen morsiamelle osoitetun armeliaisuuden takia. Kovin hauska paikka ei se tuonelakaan ole, mutta helvetti on tulinen järvi. Jeesus jatkaa:

Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν οτι): ellei teidδn vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten (εαν μη περισσευση η δικαιοσυνη υμων πλειον των γραμματεων και φαρισαιων), niin te ette pδäse taivasten valtakuntaan (ου μη εισελθητε εις την βασιλειαν των ουρανων). 5:21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille (ηκουσατε οτι ερρεθη τοις αρχαιοις): 'Δlä tapa (ου φονευσεις)', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion (ος δ αν φονευση ενοχος εσται τη κρισει)'. 5:22 Mutta minä sanon teille (εγω δε λεγω υμιν οτι): jokainen, joka vihastuu veljeensä syyttä (πας ο οργιζομενος τω αδελφω αυτου εικη), on ansainnut oikeuden tuomion (ενοχος εσται τη κρισει); ja joka sanoo veljelleen (ος δ αν ειπη τω αδελφω αυτου): 'Sinä tyhjänpäiväinen (ρακα)', on ansainnut suuren neuvoston tuomion (ενοχος εσται τω συνεδριω); ja joka sanoo (ος δ αν ειπη): 'Sinä hullu (μωρε)', on ansainnut helvetin tulen (ενοχος εσται εις την γεενναν του πυρος). 5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille (εαν ουν προσφερης το δωρον σου επι το θυσιαστηριον) ja siellä muistat (κακει μνησθης), että veljelläsi on jotakin sinua vastaan (οτι ο αδελφος σου εχει τι κατα σου), 5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen (αφες εκει το δωρον σου εμπροσθεν του θυσιαστηριου), ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa (και υπαγε πρωτον διαλλαγηθι τω αδελφω σου), ja tule sitten uhraamaan lahjasi (και τοτε ελθων προσφερε το δωρον σου). 5:25 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa (ισθι ευνοων τω αντιδικω σου ταχυ), niin kauan kuin vielä olet tiellä hänen kanssaan (εως οτου ει εν τη οδω μετ αυτου), ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen (μηποτε σε παραδω ο αντιδικος τω κριτη) ja tuomari antaisi sinua virkamiehelle (και ο κριτης σε παραδω τω υπηρετη), ja ettei sinua pantaisi vankeuteen (και εις φυλακην βληθηση). 5:26 Totisesti minä sanon sinulle (αμην λεγω σοι): sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon (ου μη εξελθης εκειθεν εως αν αποδως τον εσχατον κοδραντην). 5:27 Te olette kuulleet että vanhoille sanottiin (ηκουσατε οτι ερρεθη τοις αρχαιοις): 'Älä tee huorin (ου μοιχευσεις)'. 5:28 Mutta minä sanon teille (εγω δε λεγω υμιν): jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä (οτι πας ο βλεπων γυναικα προς το επιθυμησαι αυτης), on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa (ηδη εμοιχευσεν αυτην εν τη καρδια αυτου). 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua (ει δε ο οφθαλμος σου ο δεξιος σκανδαλιζει σε), repäise se pois ja heitä luotasi (εξελε αυτον και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). 5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua (και ει η δεξια σου χειρ σκανδαλιζει σε), hakkaa se poikki ja heitä luotasi (εκκοψον αυτην και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). (Mt 5:20-30)

#A02B50Fi

Laki oli suojarakenne, jonka turvissa Israelin olisi pitänyt kasvaa sille tasolle, että se olisi voinut ottaa vastaan Jeesuksen sanat kun hän ryhtyy selostamaan Taivasten valtakunnan johtavaa periaatetta, Jumalan armoa. Armosta oli puhuttu aikaisemminkin, mutta silloin ihminen oli armoa vastaanottava osapuoli. Uudessa Liitossa ihmiselle lisätään ominaisuuksia, jotka tekevät hänestäkin armoa osoittavan osapuolen. Tämä seikka nostaa keskustelun aivan uudelle tasolle. Koska puuttuvat tekstit löytyvät Matteuksen evankeliumista, otetaan tässä esiin vain otsikot:

Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:21…)

Te olette kuulleet sanotuksi: "Älä tee huorin". Mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:27…)

On sanottu että jos joku hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan, mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:31…)

Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: "Älä vanno väärin", ja: "Täytä Herralle valasi". Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään … (Mt 5:33…)

Te olette kuulleet sanotuksi: "Silmä silmästä ja hammas hampaasta". Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku … (Mt 5:38…)

#A02B51Fi

Mooseksen laki on hyvä laki, eikä se vaadi oikeastaan muuta, kuin kunniallista elämää. Mutta koska sekin on osoittautunut mahdottomaksi joka ainoalle ihmiselle aina tähän päivään asti yhtä poikkeusta lukuunottamatta, mitä järkeä on vielä korottaa vaatimuksia? Jeesus kuitenkin jatkaa, vaikka ei vielä kerrokaan, miten ongelmasta selvitään:

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi (αγαπησεις τον πλησιον σου) ja vihaa vihollistasi (και μισησεις τον εχθρον σου)'. 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne (αγαπατε τους εχθρους υμων) siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat (ευλογειτε τους καταρωμενους υμας), tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat (καλως ποιειτε τους μισουντας υμας) ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä solvaavat (και προσευχεσθε υπερ των επηρεαζοντων υμας) ja teitä vainoavat (και διωκοντων υμας), 5:45 että olisitte Isänne lapsia (οπως γενησθε υιοι του πατρος υμων), joka on taivaissa (του εν ουρανοις); sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin (οτι τον ηλιον αυτου ανατελλει επι πονηρους και αγαθους), ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin (και βρεχει επι δικαιους και αδικους). 5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat (εαν γαρ αγαπησητε τους αγαπωντας υμας), mikä palkka teille siitä on tuleva (τινα μισθον εχετε)? Eivätkö tullimiehetkin tee samoin (ουχι και οι τελωναι το αυτο ποιουσιν)? 5:47 Ja jos te syleilette ainoastaan veljiänne (και εαν ασπασησθε τους αδελφους υμων μονον), mitä erinomaista te siinä teette (τι περισσον ποιειτε)? Eivätkö tullimiehetkin tee samoin (ουχι και οι τελωναι ουτως ποιουσιν)? 5:48 Olkaa siis te täydelliset (εσεσθε ουν υμεις τελειοι), kuten Isänne, joka on taivaassa täydellinen on (ωσπερ ο πατηρ υμων ο εν τοις ουρανοις τελειος εστιν)." (Mt 5:43-48).

#A02B52Fi

Maailmassa on monta erilaista kulttuuria mutta vain yksi sivistys - Jumalan valtakunta. Jokainen kulttuuri on kuitenkin suojavarustus, jos se vain pyrkii turvaamaan edes pienen elintilan yhteisönsä jäsenelle. Myös Vanhan Liiton Israel oli tällainen suojavarustus, josta kehitettyä järjestelmää sanottiin lain aitaukseksi. Luonnollinen suojavarustus on luonnollinen perhe. Pikkulapsesta pidetään huolta ja kun lapsi kasvaa, se huomaa, ettei hänen tarvitse repiä kasvukumppaniltaan silmiä päästä saadakseen oman palansa leipää. Mutta tämän syntisen maailman kaikilla kulttuureilla on rajansa, jonka toisella puolella olevia ihmisiä pidetään vihollisina, eikä tätä rajaa pysty voittamaan mikään muu kuin Kristuksen rakkaus.

#A02B53Fi

Apostoli Paavali käytti monta sivua sen todistelemiseen, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, huolimatta siitä, että heillä on myötäsyntyinen tunto Jumalasta. Minä olen päässyt paljon helpommalla. Jumalan armosta olen saanut tarkkailla kuudentoista pikkuisen varttumista aikuisiksi, ja aina ovat perheen nuorimmat olleet perheen viisaimmat henkilöt.

#A02B54Fi

Lapsi parhaassa iässä, sanotaan kolmivuotiaista. Ja se on totta. Jostain kumman syystä juuri se kolmivuotias on se, joka pystyy näkemään asiat sellaisena kuin ne ovat. Kun isä ja äiti kinastelevat, saatat hetken perästä kuulla oikean tuomion pikkutytön suusta. Mutta kun puhe tulee pikkuisen omista asioista, ei asia enää olekaan niin yksinkertainen. Oman edun tavoittelu tulee selvästi esille, vaikka oman edun piiriin jo tässä iässä saattavat kuulua muutkin oman perheen jäsenet. Kun omanedun tavoittelun piiriin tulevat kaikki "omat" ihmiset, puhutaan sivistyksestä. Syntyy "sivistyksiä", jotka sitten törmäilevät toisiinsa pahemmin kuin ne kaksivuotiaat, jotka yhden vaivaisen lelun vuoksi ovat valmiit repimään toisiltaan silmätkin päästä. Kyse on kuitenkin vain kulttuurista, joissa varsinainen ongelma on jäänyt ratkaisematta.

#A02B55Fi

Jeesuksen opetuksessa on muutamia hyvin yksinkertaisia sääntöjä, joilla kuitenkin on suuri merkitys. Lue ne tarkkaan ja toteuta elämässäsi. Mutta sitten hän puhuu laajemmin muutamasta muusta aiheesta, ja yksi sellainen on laupeuden harjoitus. Vanhassa käännöksessä puhuttiin vanhurskauden harjoituksesta, mutta se oli väärinymmärrys, joka johtui pappien farisealaisesta ajattelusta. Kun Jeesus aloittaa puheensa aiheesta, hän puuttuu juuri tähän ongelmaan, sillä Jumalan armoa toteutetaan matalalla profiililla:

Kavahtakaa, ettette harjoita laupeudentyötänne ihmisten nähden (προσεχετε την ελεημοσυνην υμων μη ποιειν εμπροσθεν των ανθρωπων), että he teitä katselisivat (προς το θεαθηναι αυτοις); muutoin ette saa palkkaa Isältänne (ει δε μηγε μισθον ουκ εχετε παρα τω πατρι υμων), joka on taivaissa (τω εν τοις ουρανοις). 6:2 Sentähden, kun teet laupeudentyötä (οταν ουν ποιης ελεημοσυνην), älä soitata torvea edelläsi (μη σαλπισης εμπροσθεν σου), niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa (ωσπερ οι υποκριται ποιουσιν εν ταις συναγωγαις) ja kaduilla (και εν ταις ρυμαις) saadakseen ylistystä ihmisiltä (οπως δοξασθωσιν υπο των ανθρωπων). Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): he ovat saaneet palkkansa (απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:3 Vaan kun sinä harjoitat laupeutta (σου δε ποιουντος ελεημοσυνην), älköön vasen kätesi tietäkö (μη γνωτω η αριστερα σου), mitä oikea kätesi tekee (τι ποιει η δεξια σου), 6:4 että laupeutesi olisi salassa (οπως η σου η ελεημοσυνη εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi (και ο πατηρ σου), joka salassa näkee (ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αυτος αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Mt 6:1-4)

#A02B56Fi

Jumalan ja ihmisen vuoropuhelu ei voi olla teatteria. Salassa esitetty rukous on hyvä myös siksi, että kun muut eivät tiedä sinun rukouksestasi mitään, sinä tiedät ketä kiittää sitten, kun Jumala vastaa.


Ja kun rukoilet (και οταν προσευχη), älä ole niinkuin ulkokullatut (ουκ εση ωσπερ οι υποκριται); sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa (οτι φιλουσιν εν ταις συναγωγαις και εν ταις γωνιαις των πλατειων εστωτες προσευχεσθαι), että ihmiset heidät näkisivät (οπως αν φανωσιν τοις ανθρωποις). Totisesti minä sanon teille, että he ovat saaneet palkkansa (αμην λεγω υμιν οτι απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:6 Vaan sinä, kun rukoilet (συ δε οταν προσευχη), mene kammioosi (εισελθε εις το ταμιειον σου) ja sulje ovesi (και κλεισας την θυραν σου) ja rukoile Isääsi (προσευξαι τω πατρι σου), joka on salassa (τω εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi, joka salassa näkee (και ο πατηρ σου ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Mt 6:5-6)

#A02B57Fi

Rukous on pyyntö, ja pyynnön pitää olla selvä ja järkevä. Muista, kenelle puhut!

Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat (προσευχομενοι δε μη βαττολογησητε ωσπερ οι εθνικοι), jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan (δοκουσιν γαρ οτι εν τη πολυλογια αυτων εισακουσθησονται). 6:8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan (μη ουν ομοιωθητε αυτοις); sillä teidän Isänne kyllä tietää (οιδεν γαρ ο πατηρ υμων), mitä te tarvitsette (ων χρειαν εχετε), ennenkuin häneltä anottekaan (προ του υμας αιτησαι αυτον). (Mt 6:7-8)

#A02B58Fi

Osana vuorisaarnaa Jeesus esittää ohjeellisen rukouksen, jossa asiat esitetään kaiken kattavasti ja tärkeysjärjestyksessään. Ensimmäisenä ei kuitenkaan ole Jumalan valtakunnan tuleminen, vaan Jumalan nimen pyhittäminen, mutta vielä sitäkin tärkeämpi on rukouksen ensimmäinen sana:

Isä meidän (πατερ ημων), joka olet taivaissa (ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi (ελθετω η βασιλεια σου); tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa (γενηθητω το θελημα σου ως εν ουρανω και επι της γης); 6:11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme (τον αρτον ημων τον επιουσιον δος ημιν σημερον); 6:12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi (και αφες ημιν τα οφειληματα ημων), niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (ως και ημεις αφιεμεν τοις οφειλεταις ημων); 6:13 äläkä saata meitä kiusaukseen (και μη εισενεγκης ημας εις πειρασμον); vaan päästä meidät pahasta (αλλα ρυσαι ημας απο του πονηρου) (Kts Mt 6:9-13)

#A02B59Fi

Jumala on pyhä. Hän on niin pyhä, että jo se kunnia, joka keskellä hän asuu, tappaa jokaisen syntisen, joka häntä yrittää lähestyä. Voi sitä syntistä, joka luulee, että hän voisi Jumalan pyhyyteen mitään lisätä, mutta eihän tässä siitä olekaan puhe. Tässä on puhe Jumalan ja meidän kanssakäymisen ehdoista. Hänen nimensä on pyhitettävä niin, ettei Jumalan nimeen liitetä mitään saastaista, eikä varsinkaan mitään uskonnollista kulttia, mitä Jumala inhoaa.

#A02B60Fi

Me voimme lähestyä Jumalaa vain hänen poikansa Jeesuksen nimessä ja hänen armonsa turvin. Jos Jumalan pyhyys olisi ohitettu ja Jumalan Valtakunta olisi tullut heti paikalla, se olisi merkinnyt sellaista täystuhoa, jonka rinnalla maailman loppu on pikkujuttu. Kaikki olisivat joutuneet helvettiin. Maailma olisi paennut Jumalan kirkkauden ilmestymistä ja taivaat olisi kääritty kokoon. Mutta Jeesus ei ollut tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan lapsensa maailmalta ennen Jumalan oikeudenmukaisen tuomion päivää.

#A02B61Fi

Kun käytettävissämme on ruumiin ja sielun kyvyt ja voimat, voimme oppia tekemään yhtä ja toista ja ratkaisemaan monenlaisia ongelmia. Ei kuitenkaan kaikkia. Jumala ei kaikkeen suostu, ja jos me emme häntä kuule, me saatamme kyllä tehdä jotakin, mutta ongelma ei poistu. Saattaahan olla, että koko homma on pelkkää turhuutta. Kun tarvitsemme apua, me rukoilemme, mutta joskus huomaamme, että jokin henkivalta vastustaa pyrkimyksiämme. Emme aina edes tiedä, johtuuko vastustus Jumalasta vai vihollisesta. Silloin on parasta pidättäytyä omista toimista, sillä paastolla me ilmaisemme Jumalalle, että nyt me emme ollenkaan halua yrittää mitään, ennen kuin sinä ratkaiset asian tai annat selvät ohjeet, miten meidän pitää menetellä. Mutta itse paaston suoritustavasta Jeesus sanoo:

Ja kun paastoatte (οταν δε νηστευητε), älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut (μη γινεσθε ωσπερ οι υποκριται σκυθρωποι); sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi (αφανιζουσιν γαρ τα προσωπα αυτων), että ihmiset näkisivät heidän paastoavan (οπως φανωσιν τοις ανθρωποις νηστευοντες). Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa (αμην λεγω υμιν οτι απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:17 Vaan kun sinä paastoat (συ δε νηστευων), niin voitele pääsi ja pese kasvosi (αλειψαι σου την κεφαλην και το προσωπον σου νιψαι), 6:18 etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset (οπως μη φανης τοις ανθρωποις νηστευων), vaan sinun Isäsi, joka on salassa (αλλα τω πατρι σου τω εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi, joka salassa näkee (και ο πατηρ σου ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Matt 6:16-18)

#A02B62Fi

Vanhan Liiton laissa säädettyjä paastopäiviä oli vain yksi. Sitä vietettiin syksyllä, Tishri-kuun kymmenentenä päivänä, joka oli sovintopäivä, mutta sitä sanottiin myös tuomiopäiväksi. Päivän hebreankielinen nimi on Jom Kippur. Se oli ainut päivä vuodessa, jolloin ylipappi sai huolellisten valmistelujen ja uhritoimitusten jälkeen mennä Telttamajan kaikkeinpyhimpään pirskottamaan uhrieläimen verta Liiton arkin kannen päälle kansan syntien anteeksisaamiseksi. Suuren sovintopäivän paasto on sitä rankinta mallia. Jaakobin huoneelle oli määrätty, että sapattina ei saa tehdä fyysistä työtä, mutta sovintopäivänä ei saanut tehdä edes henkistä työtä. Tämä on esikuvallista: Kun tulemme taivaisiin, meidän on oltava hiljaa, sillä Jeesus itse on silloin meidän advokaattimme, että me saisimme Isän siunauksen. Hän on jo nyt taivaissa, ja sinä päivänä hän yksin on meille tärkeä. Hän sanoo:

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle (μη θησαυριζετε υμιν θησαυρους επι της γης), missä koi ja ruoste raiskaa (οπου σης και βρωσις αφανιζει) ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat (και οπου κλεπται διορυσσουσιν και κλεπτουσιν). 6:20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen (θησαυριζετε δε υμιν θησαυρους εν ουρανω), missä ei koi eikä ruoste raiskaa (οπου ουτε σης ουτε βρωσις αφανιζει) ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta (και οπου κλεπται ου διορυσσουσιν ουδε κλεπτουσιν). 6:21 Sillä missä teidän aarteenne on (οπου γαρ εστιν ο θησαυρος υμων), siellä on myös teidän sydämenne (εκει εσται και η καρδια υμων). (Mt 6:19-21)

#A02B63Fi

Ruoste ja varkaat eivät ymmärrä hyvän päälle mitään, mutta viisas sydän etsii Jumalaa, joka on hyvä.

Silmä on ruumiin lamppu (ο λυχνος του σωματος εστιν ο οφθαλμος). Jos siis silmäsi on vilpitön (εαν ουν ο οφθαλμος σου απλους), niin koko sinun ruumiisi on valaistu (η ολον το σωμα σου φωτεινον εσται). 6:23 Mutta jos silmäsi on paha (εαν δε ο οφθαλμος σου πονηρος), niin koko ruumiisi on pimeä (η ολον το σωμα σου σκοτεινον). Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä (εσται ει ουν το φως το εν σοι σκοτος εστιν), kuinka suuri onkaan pimeys (το σκοτος ποσον)! (Mt 6:22-23)

#A02B64Fi

Sana silmä ei tässä esiinnyt ensimmäistä kertaa vuorisaarnassa. Jeesus oli jo ennen sanonut:

Te olette kuulleet että vanhoille sanottiin (ηκουσατε οτι ερρεθη τοις αρχαιοις): 'Älä tee huorin (ου μοιχευσεις)'. 5:28 Mutta minä sanon teille (εγω δε λεγω υμιν): jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä (οτι πας ο βλεπων γυναικα προς το επιθυμησαι αυτης), on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa (ηδη εμοιχευσεν αυτην εν τη καρδια αυτου). 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua (ει δε ο οφθαλμος σου ο δεξιος σκανδαλιζει σε), repäise se pois ja heitä luotasi (εξελε αυτον και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi tuhoutuu (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitettäisiin helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). 5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua (και ει η δεξια σου χειρ σκανδαλιζει σε), hakkaa se poikki ja heitä luotasi (εκκοψον αυτην και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitettäisiin helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). (Mt 5:27-30)

#A02B65Fi

Synnin kirouksesta pelastuakseen ihmisen on vaihdettava asenteensa sekä Jumalaan, että itseensä nähden:

Ei kukaan voi olla kahden herran orja (ουδεις δυναται δυσι κυριοις δουλευειν); sillä hän on joko tätä vihaava (η γαρ τον ενα μισησει) ja toista rakastava (και τον ετερον αγαπησει), taikka tähän liittyvä (η ενος ανθεξεται) ja toista halveksiva (και του ετερου καταφρονησει). Ette voi olla Jumalan ja mammonan orjia (ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμμωνα). (Mt 6:24)

#A02B66Fi

Synnin palveleminen aiheuttaa huolta, murhetta ja kuolemaa, eikä psykosomaattinen ihminen pysty ratkaisemaan Jumalan ja mammonan palvelemisen välistä ristiriitaa. Asia on jätettävä Jumalan ratkaistavaksi. Jeesus neuvoo:

Sentähden minä sanon teille (δια τουτο λεγω υμιν): älkää murehtiko sielustanne (μη μεριμνατε τη ψυχη υμων), mitä söisitte tai mitä joisitte (τι φαγητε και τι πιητε), älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte (μηδε τω σωματι υμων τι ενδυσησθε). Eikö sielu ole enemmän kuin ruoka (ουχι η ψυχη πλειον εστιν της τροφης) ja ruumis enemmän kuin vaatteet (και το σωμα του ενδυματος)? 6:26 Katsokaa taivaan lintuja (εμβλεψατε εις τα πετεινα του ουρανου οτι): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin (ου σπειρουσιν ουδε θεριζουσιν ουδε συναγουσιν εις αποθηκας), ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne (και ο πατηρ υμων ο ουρανιος τρεφει αυτα). Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne (ουχ υμεις μαλλον διαφερετε αυτων)? 6:27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa (τις δε εξ υμων μεριμνων δυναται προσθειναι επι την ηλικιαν αυτου πηχυν ενα)? 6:28 Ja mitä te murehditte vaatteista (και περι ενδυματος τι μεριμνατε)? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat (καταμαθετε τα κρινα του αγρου πως αυξανει); eivät ne työtä tee eivätkä kehrää (ου κοπια ουδε νηθει). (Mt 6:25-28)

#A02B67Fi

Usko ihmiseen pettää aina, ja myös silloin, kun noudatamme Jumalan tahtoa vain jossakin asioissa, mutta toisissa asioissa toimimme kuin Eeva Jumalan puutarhassa. Vain luottamus Jumalaan voi pelastaa ihmisen synnin ja turhuuden vallasta:

Kuitenkin minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä (ουδε σολομων εν παση τη δοξη αυτου περιεβαλετο ως εν τουτων). 6:30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään (ει δε τον χορτον του αγρου σημερον οντα και αυριον εις κλιβανον βαλλομενον ο θεος ουτως αμφιεννυσιν), eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset (ου πολλω μαλλον υμας ολιγοπιστοι)? 6:31 Älkää siis murehtiko sanoen (μη ουν μεριμνησητε λεγοντες): 'Mitä me syömme (τι φαγωμεν)?' tahi (η): 'Mitä me juomme (τι πιωμεν)?' tahi (η): 'Millä me itsemme vaatetamme (τι περιβαλωμεθα)?' 6:32 Sillä tätä kaikkea kansat tavoittelevat (παντα γαρ ταυτα τα εθνη επιζητει). Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan (οιδεν γαρ ο πατηρ υμων ο ουρανιος οτι χρηζετε τουτων απαντων). 6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa (ζητειτε δε πρωτον την βασιλειαν του θεου) ja hänen vanhurskauttansa (και την δικαιοσυνην αυτου), niin myös kaikki tämä teille annetaan (και ταυτα παντα προστεθησεται υμιν). 6:34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä (μη ουν μεριμνησητε εις την αυριον), sillä huominen päivä pitää murheen siitä, mitä siihen kuuluu (η γαρ αυριον μεριμνησει τα εαυτης). Riittää kullekin päivälle oma vaivansa (αρκετον τη ημερα η κακια αυτης). (Mt 6:29-34)

#A02B68Fi

Ihmiset aiheuttavat murhetta sekä itselleen, että toisille. Mutta koska kaikki ovat sekä syyllisiä syntiin ja synnin uhreja, kaikkien syntisten tuomitseminen autioittaisi maan. Jumalan ratkaisu on, että hän pelastaa ne, jotka suostuvat hänen käsittelyynsä. Sinun kieroutunut maailmankuvasi otetaan pois, kun suostut kuolemaan itsellesi ja kantamaan ristisi, ja kun se on tehty, sinä voit jatkaa samalla linjalla:

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi (μη κρινετε ινα μη κριθητε); 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette (εν ω γαρ κριματι κρινετε), sillä teidät tuomitaan (κριθησεσθε); ja millä mitalla te mittaatte (και εν ω μετρω μετρειτε), sillä teille mitataan takaisin (αντιμετρηθησεται υμιν). 7:3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä (τι δε βλεπεις το καρφος το εν τω οφθαλμω του αδελφου σου), mutta et huomaa pölkkyä omassa silmässäsi (την δε εν τω σω οφθαλμω δοκον ου κατανοεις)? 7:4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi (η πως ερεις τω αδελφω σου): 'Annas, minä otan rikan pois silmästäsi (αφες εκβαλω το καρφος απο του οφθαλμου σου)', ja katso (και ιδου), pölkky on omassa silmässäsi (η δοκος εν τω οφθαλμω σου)? 7:5 Sinä ulkokullattu (υποκριτα), ota ensin pölkky omasta silmästäsi (εκβαλε πρωτον την δοκον εκ του οφθαλμου σου), ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä (και τοτε διαβλεψεις εκβαλειν το καρφος εκ του οφθαλμου του αδελφου σου). (Mt 7:1-5)

#A02B69Fi

Jos ihmisellä on oksa tai pölkky silmässä, häntä ei juuri autuaaksi voi sanoa. Mutta kun pölkyistä on päästy eroon, maailma alkaa näyttää aivan erilaiselta kuin ennen. Valoisammalta, sillä ihmiskunnalla on sittenkin toivoa paremmasta. Ihmiset suorastaan vaativat sitä, mutta kaikki hyvä tulee Jumalalta, hänen ehdoillaan. Kaiken hyvän tarjoaminen ehdoitta aiheuttaisi - ja niin kuin nyt maailmassa näkyy, aiheuttaa - hirvittävän kaaoksen:


Älkää antako pyhää koirille (μη δωτε το αγιον τοις κυσιν), älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen (μηδε βαλητε τους μαργαριτας υμων εμπροσθεν των χοιρων), etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa (μηποτε καταπατησωσιν αυτους εν τοις ποσιν αυτων) ja kääntyisi ja repisi teitä (και στραφεντες ρηξωσιν υμας). (Mt 7:6)

#A02B70Fi

Jumala kuulee niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa hänen poikansa Jeesuksen nimessä. Hän on isä, joka haluaa antaa parhaimmat lahjansa itse lapsilleen.

Anokaa, niin teille annetaan (αιτειτε και δοθησεται υμιν); etsikää, niin te löydätte (ζητειτε και ευρησετε); kolkuttakaa, niin teille avataan (κρουετε και ανοιγησεται υμιν). 7:8 Sillä jokainen anova saa (πας γαρ ο αιτων λαμβανει), ja etsivä löytää (και ο ζητων ευρισκει), ja kolkuttavalle avataan (και τω κρουοντι ανοιγησεται). 7:9 Vai kuka teistä on se ihminen (η τις εστιν εξ υμων ανθρωπος), joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää (ον εαν αιτηση ο υιος αυτου αρτον μη λιθον επιδωσει αυτω), 7:10 taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen (και εαν ιχθυν αιτηση μη οφιν επιδωσει αυτω)? 7:11 Jos siis te, jotka olette pahoja (ει ουν υμεις πονηροι οντες), osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja (οιδατε δοματα αγαθα διδοναι τοις τεκνοις υμων), kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne (ποσω μαλλον ο πατηρ υμων), joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on (ο εν τοις ουρανοις δωσει αγαθα), niille, jotka sitä häneltä anovat (τοις αιτουσιν αυτον)! 7:12 Sentähden, kaikki (παντα ουν), mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän (οσα Aεαν TSBαν θελητε ινα ποιωσιν υμιν οι ανθρωποι), tehkää myös te samoin heille (ουτως και υμεις ποιειτε αυτοις); sillä tämä on laki ja profeetat (ουτος γαρ εστιν ο νομος και οι προφηται). 7:13 Menkää ahtaasta portista sisälle (εισελθετε δια της στενης πυλης). Sillä se portti on avara (οτι πλατεια η πυλη) ja tie lavea, joka vie kadotukseen (και ευρυχωρος η οδος η απαγουσα εις την απωλειαν), ja monta on, jotka siitä sisälle menevät (και πολλοι εισιν οι εισερχομενοι δι αυτης); 7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita (οτι στενη η πυλη και τεθλιμμενη η οδος), joka vie elämään (η απαγουσα εις την ζωην), ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (και ολιγοι εισιν οι ευρισκοντες αυτην). (Mt 7:7-14)

#A02B71Fi

Se, mitä Jeesus on meille opettanut, on kirjoitettu Raamatussa, ja se, mitä muuta meidän tarvitsee tietää, ilmoitetaan meille Jumalan Hengessä. Kun Jumalan Henki puhuu meille, me tunnemme hänet, ja siitä me tiedämme, että ilmoitus on oikea. Monta kertaa kuitenkin käy niin, että joku tulee meille sanomaan jotakin, mistä Jumalan Henki ei ole meille puhunut, mutta koska me tiedämme, että näin ei Jumala toimi, on sellainen profeetta on väärä profeetta. Jumala voi kyllä käyttää profeettoja vahvistamaan sen sanan, jonka Hän on itse meille jo puhunut, mutta sellaisia profeettoja, jotka toimivat okkultistien tapaan oraakkeleina, pitää varoa:

Kavahtakaa vääriä profeettoja (προσεχετε TSBδε απο των ψευδοπροφητων), jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa (οιτινες ερχονται προς υμας εν ενδυμασιν προβατων), mutta sisältä ovat raatelevaisia susia (εσωθεν δε εισιν λυκοι αρπαγες). 7:16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät (απο των καρπων αυτων επιγνωσεσθε αυτους). Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä (μητι συλλεγουσιν απο ακανθων σταφυλην) eikä ohdakkeista viikunoita (η απο τριβολων συκα)? 7:17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä (ουτως παν δενδρον αγαθον καρπους καλους ποιει), mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä (το δε σαπρον δενδρον καρπους πονηρους ποιει). 7:18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä (ου δυναται δενδρον αγαθον καρπους πονηρους ποιειν) eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä (ουδε δενδρον σαπρον καρπους καλους ποιειν). 7:19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää (παν δενδρον μη ποιουν καρπον καλον), hakataan pois ja heitetään tuleen (εκκοπτεται και εις πυρ βαλλεται). 7:20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään (αραγε απο των καρπων αυτων επιγνωσεσθε αυτους). (Mt 7:15-20)

#A02B72Fi

Jeesuksen herruuden kieltäminen on suurin synti, jonka ihminen voi tehdä, sillä kaikki muut synnit ovat seurauksia siitä, että ihminen on toiminut jonkun muun herran kuin Jeesuksen Kristuksen käskyn mukaan. On tietysti selvää, etteivät nämä kapinoitsijat mihinkään JUMALAN valtakuntaan pääse. Ihmisen itse pitää muuttua, edes Jumalan antamien työvälineiden ahkera käyttö ei siihen riitä.

Ei jokainen, joka sanoo minulle (ου πας ο λεγων μοι): 'Herra, Herra (κυριε κυριε)!', pääse taivasten valtakuntaan (εισελευσεται εις την βασιλειαν των ουρανων), vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon (αλλ ο ποιων το θελημα του πατρος μου του εν ουρανοις). 7:22 Moni sanoo minulle sinä päivänä (πολλοι ερουσιν μοι εν εκεινη τη ημερα): 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet (κυριε κυριε ου τω σω ονοματι προεφητευσαμεν) ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia (και τω σω ονοματι δαιμονια εξεβαλομεν) ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa (και τω σω ονοματι δυναμεις πολλας εποιησαμεν)?' 7:23 Ja silloin minä lausun heille julki (και τοτε ομολογησω αυτοις οτι): 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut (ουδεποτε εγνων υμας); menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät (αποχωρειτε απ εμου οι εργαζομενοι την ανομιαν)'. (Mt 7:21-23)

#A02B73Fi

Jeesus on rakentaja, rakentajan poika. Hän päättää ohjelmajulistuksensa rakennusaiheiseen lausuntoon, joka selvittää, mitä mielenmuutoksella (metanoia) tarkoitetaan. Hiekka on viittaus Adamiin, joka on rakennettu maasta. Me rakennamme elämämme joko ihmisyyden varaan tai kalliolle, joka Raamatun symboliikassa tarkoittaa Kristusta:

Sentähden jokaista, joka kuulee nämä minun sanani (πας ουν οστις ακουει μου τους λογους τουτους) ja tekee niiden mukaan (και ποιει αυτους), minä vertaan ymmärtäväiseen mieheen (ομοιωσω αυτον ανδρι φρονιμω), joka rakensi huoneensa kalliolle rakensi (οστις ωκοδομησεν την οικιαν επι την πετραν). 7:25 Ja rankkasade lankesi αι κατεβη η βροχη), ja virrat tulvivat (και ηλθον οι ποταμοι), ja tuulet puhalsivat (και επνευσαν οι ανεμοι) ja syöksyivät sitä huonetta vastaan (και προσεπεσον τη οικια εκεινη), mutta se ei sortunut (και ουκ επεσεν), sillä se oli kalliolle perustettu εθεμελιωτο γαρ επι την πετραν). 7:26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani (και πας ο ακουων μου τους λογους τουτους) eikä tee niiden mukaan (και μη ποιων αυτους), on verrattava tyhmään mieheen (ομοιωθησεται ανδρι μωρω), joka huoneensa hiekalle rakensi (οστις ωκοδομησεν την οικιαν αυτου επι την αμμον). 7:27 Ja rankkasade lankesi (και κατεβη η βροχη), ja virrat tulvivat (και ηλθον οι ποταμοι), ja tuulet puhalsivat (και επνευσαν οι ανεμοι) ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan (και προσεκοψαν τη οικια εκεινη), ja se sortui (και επεσεν), ja sen sortuminen oli suuri (και ην η πτωσις αυτης μεγαλη)." (Mt 7:24-27)

#A02B74Fi

Hebrean kielessä sana "banah" tarkoittaa rakentamista, rakentamisen tulos on "bina", huone, ja poika, "ben", on se, joka rakentaa. Jos haluat aloittaa hebrean opiskelun, ehdotan, että ensin käännät lauseen "poika rakentaa huoneen" hebreaksi.

#A02B75Fi

Huone on hengen asunto. Henki ei kuole, mutta sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Siksi Jeesus jo vuorisaarnassaan sanoi:

Menkää ahtaasta portista sisälle (εισελθετε δια της στενης πυλης). Sillä se portti on avara (οτι πλατεια η πυλη) ja tie lavea, joka vie kadotukseen (και ευρυχωρος η οδος η απαγουσα εις την απωλειαν), ja monta on, jotka siitä sisälle menevät (και πολλοι εισιν οι εισερχομενοι δι αυτης); 7:14 sillä se portti on ahdas ja tie kaita (οτι στενη η πυλη και τεθλιμμενη η οδος), joka vie elämään (η απαγουσα εις την ζωην), ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (και ολιγοι εισιν οι ευρισκοντες αυτην). (Mt 7:13-14)

#A02B76Fi

Kreikan kielessä on kolme sanaa, jotka suomentajat suomentavat sanalla "elämä": bios, psihi ja zoi. Näistä vain sanaa "zoi" käytetään silloin, kun puhutaan hengellisestä elämästä. Psihi on psyyke, eli sielu, ja sanalla bios tarkoitetaan ruumiillisen elintoimintojen elämää ja jopa elintarpeita, jotka sen ylläpitämiseksi tarvitaan. Yllä esitetyssä lauseessa Jeesus siis kutsuu meitä psykosomaattisia (ruumis ja sielu) ihmisiä hengelliseen elämään "ahtaan portin" kautta. Kreikan kielessä on myös useita sellaisia sanoja, joita suomentajat ovat kääntäneet sanalla rakkaus. Sanalla agape tarkoitetaan Jumalasta lähtevää ja Jumalan Hengessä meille annettua rakkautta, mutta seuraavassa tekstissä käytetty sana fileo tarkoittaa meistä lähtevää, psyykkistä rakkautta ja kiintymystä. (Pimeydessä vaeltavat ihmiset käyttävät sanaa rakkaus sellaisistakin biologisiin elintoimintoihin kuuluvista asioista, jotka kuuluvat kategoriaan "lihan himo"):

Joka on kiintynyt isäänsä tai äitiinsä enemmän kuin minuun (ο φιλων πατερα η μητερα υπερ εμε), ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος); ja joka on kiintynyt poikaansa tai tyttäreensä enemmän kuin minuun (και ο φιλων υιον η θυγατερα υπερ εμε), ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος); 10:38 ja joka ei ota ristiänsä (και ος ου λαμβανει τον σταυρον αυτου) ja seuraa minua (και ακολουθει οπισω μου), se ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος). 10:39 Joka löytää sielunsa (ο ευρων την ψυχην αυτου), kadottaa sen (απολεσει αυτην); ja joka kadottaa sielunsa minun tähteni (και ο απολεσας την ψυχην αυτου ενεκεν εμου), hän löytää sen (ευρησει αυτην). (Mt 10:37-39)

#A02B77Fi

Sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Tämän kaikki ovat nähneet, mutta se, mitä tässä tarjotaan, on vaihtoehtoinen tapa kuolla. Selvyyden vuoksi, ja ettei tätä perustavanlaatuista asiaa paholaisen orjat tekisi tyhjäksi kieroilla selityksillään, sama asia on esitetty monella eri tapaa. Tässä epätäydellinen luettelo:

- itsensä kieltäminen; Lk 9:23-27

- ristin kantaminen;

- antautuminen;

- uhrautuminen;

- neulansilmä; Matt 19:23-26

- ahdas portti; Matt 7:13-14

- ahdas ovi; Luuk 13:23-24

- nisun jyvän tie; Joh 12:20-28

- luopuminen; 1.Moos 2:24, Lk 14:33, Matt 19:27-30

- riisuuntuminen; Ef 4:17-24, Kol 2:6-15

- tekojen kuolettaminen.

- antaa .. almuksi, pois…

- tyhmäksi tuleminen;

- ikeen kantaminen;

- nöyrtyminen

- lapsen kaltaiseksi tuleminen

- ero maailmasta; 2.Kor 6:14-7:1

- lähtö Egyptistä

- lähteä pois Baabelista jne

#A02B78Fi

Monet muutkin Jumalan valtakunnan perusasiat on esitetty monin eri tavoin, sillä onhan kuulijan tiedettävä, mikä on evankeliumin sisältö ilman sekoilun vaaraa. Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa hyväksi sanomaksi (kr. euaggelion) sanottiin keisareiden syntymistä, virkaanastumista, sotilaallisia voittoja tms. koskevia julistuksia. Itse sana siis oli tuttu sekä kreikkalaiselle että roomalaiselle väestölle. Oli ilmeistä, että julistus Jumalan valtakunnasta ja sen Herrasta haastoi koko sen maailman, josta keisareitten Roomassa käytettiin sanaa oikumene, asuttu maailma.

#A02B79Fi

Jeesuksen valitsemat kaksitoista lähettilästä saivat jo opetuslapsikaudellaan toimia Jumalan valtakunnan airueina oman kansansa keskuudessa. Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli ajaa demonit ulos ihmisestä, sillä pahojen henkien vallassa oleva ihminen ei voi ottaa vastaan Jumalan evankeliumia:

Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista opetuslastaan (συγκαλεσαμενος δε τους δωδεκα μαθητας αυτου) ja antoi heille (εδωκεν αυτοις) voiman (δυναμιν) ja vallan (και εξουσιαν) kaikkia riivaajia vastaan sekä parantaa tauteja (επι παντα τα δαιμονια και νοσους θεραπευειν). Ja hδn lähetti heidät (και απεστειλεν αυτους) saarnaamaan Jumalan valtakuntaa (κηρυσσειν την βασιλειαν του θεου) ja parantamaan sairaita (και ιασθαι τους ασθενουντας). (Lk 9:1-2)

#A02B80Fi

Toisen kerran Jeesus lähetti matkaan jo 70 opetuslastaan. Toimeksianto oli taas se sama, jolla Johannes Kastaja, Jeesus itse, ja hänen 12 opetuslastaan olivat työhön ryhtyneet. Jeesus neuvoo myös, miten heidän piti menetellä, jos heitä ei haluttu kuunnella:

Mutta kun tulette kaupunkiin (εις ην δ αν πολιν εισερχησθε), jossa teitä ei oteta vastaan (και μη δεχωνται υμας), niin menkää sen kaduille ja sanokaa (εξελθοντες εις τας πλατειας αυτης ειπατε): 10:11 'Tomunkin, joka meihin on kaupungistanne tarttunut, me pudistamme teille takaisin (και τον κονιορτον τον κολληθεντα ημιν εκ της πολεως υμων απομασσομεθα υμιν); mutta se tietäkää* (πλην τουτο γινωσκετε), että Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle (οτι ηγγικεν εφ υμας η βασιλεια του θεου)'. 10:12 Minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin (σοδομοις εν τη ημερα εκεινη ανεκτοτερον εσται η τη πολει εκεινη). 10:13 Voi sinua, Korasin (ουαι σοι χωραζιν)! Voi sinua, Beetsaida (ουαι σοι βηθσαιδα οτι)! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa (ει εν τυρω και σιδωνι εγενοντο αι δυναμεις αι γενομεναι εν υμιν), niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet muuttaneet mielensä (παλαι αν εν σακκω και σποδω καθημεναι μετενοησαν). (Lk 10:10-13)

#A02B81Fi

Kaikki mitä ihminen tekee, päättyy itkuun, parkuun ja kuolemaan. Vapautuminen tästä synnin ja kuoleman laista alkaa mielenmuutoksella, joka on sitä, että ihminen huomaa tilansa, eikä enää usko ihmiseen eikä siihen henkiolentoon, joka hänet petti, vaan Jumalaan, joka hänelle tarjoaa vapautusta ja armoa Jeesuksessa Kristuksessa. Se, mikä tässä on hämmästyttävää, että ihmiselle on yli päätään puhuttava Jumalan valtakunnasta, sillä kun kuljet pellon laitaa ja taitat käteesi heinän korren, järkevä ihminen ymmärtää heti, että heinä ei ole kasvanut Suomen, Israelin tai jonkun muun valtakunnan, vaan Jumalan Valtakunnan lakien mukaan.

#A02B82Fi

Nekin ihmiset, jotka yrittävät ratkaista ongelmiaan ilman Jumalaa, ovat silti kiinnostuneita siitä, milloin Jumalan valtakunta tulee, jos ei muuten, niin estääkseen sen tulemisen. Luukas kertoo yhdestä tällaisesta tapauksesta:

Ja kun fariseukset kysyivät häneltä (επερωτηθεις δε υπο των φαρισαιων), milloin Jumalan valtakunta oli tuleva (ποτε ερχεται η βασιλεια του θεου), vastasi hδn heille ja sanoi (απεκριθη αυτοις και ειπεν): "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla (ουκ ερχεται η βασιλεια του θεου μετα παρατηρησεως), eikä voida sanoa (ουδε ερουσιν): 'Katso, täällä se on (ιδου ωδε)', tahi (η): 'Tuolla (ιδου εκει)'; sillä katso (ιδου γαρ), Jumalan valtakunta on teidän keskellänne (η βασιλεια του θεου εντος υμων εστιν)". (Lk 17:20-21, kr-38)

#A02B83Fi

Suomalainen kääntäjä kuitenkin pelaa pois Jeesuksen vastauksen väittämällä, että "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla". Sanakirjan mukaan verbi paratireo tarkoittaa "sivusta tarkkailla", ja sitäkin usein vihamielisessä tarkoituksessa. Jeesus siis kertoi fariseukselle, että te ette pääse sitä vakoilemaan, ja vielä täsmensi vastauksensa, että se on "entos ymon" - teidän keskuudessanne. Sanojen "entos ymon" kääntäminen sanoilla "sisäisesti teissä" on myös mahdollista, mutta fariseusten sydämissä Jumalan valtakuntaa ei ollut. Se oli vain Jeesuksessa, ja myöhemmin, siis Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen se on ollut myös meissä, jotka olemme hänestä osalliseksi tulleet.

#A02B84Fi

Vasta fariseusten lähdettyä Jeesus kertoo opetuslapsilleen siitä mitä jatkossa tapahtuu. Jeesus ja hänen opetuslapsensa tulevat kärsimään paljon, mutta sitten Jeesus tulee takaisin, julkisesti ja näyttävästi. Jeesuksen julkisesta takaisintulosta käytetään tässä sanoja "apokalypsis", paljastuminen ja "Ihmisen pojan päivä". Se on päivä, jonka näkemistä hänen vihollisensa eivät kestä:

Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä (ειπεν δε προς τους μαθητας ελευσονται ημεραι οτε επιθυμησετε μιαν των ημερων του υιου του ανθρωπου ιδειν και ουκ οψεσθε). Ja teille sanotaan (και ερουσιν υμιν): 'Katso, tuolla hän on (ιδου ωδε η)!' 'Katso, täällä (ιδου εκει)!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä (μη απελθητε μηδε διωξητε). Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen (ωσπερ γαρ η αστραπη η αστραπτουσα εκ της υπ ουρανον εις την υπ ουρανον λαμπει), niin on myös Ihmisen Poika päivänänsä oleva (ουτως εσται και ο υιος του ανθρωπου εν τη ημερα αυτου). Mutta sitä ennen pitää hänen kärsimän paljon (πρωτον δε δει αυτον πολλα παθειν) ja joutuman tämän sukupolven hyljittäväksi (και αποδοκιμασθηναι απο της γενεας ταυτης). Ja niinkuin kävi Nooan päivinä (και καθως εγενετο εν ταις ημεραις του νωε), niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä (ουτως εσται και εν ταις ημεραις του υιου του ανθρωπου): he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle (ησθιον επινον εγαμουν εξεγαμιζοντο), aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin (αχρι ης ημερας εισηλθεν νωε εις την κιβωτον); ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki (και ηλθεν ο κατακλυσμος και απωλεσεν απαντας). Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä (ομοιως και ως εγενετο εν ταις ημεραις λωτ): he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat (ησθιον επινον ηγοραζον επωλουν εφυτευον ωκοδομουν), mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta (η δε ημερα εξηλθεν λωτ απο σοδομων), satoi tulta ja tulikiveä taivaasta (εβρεξεν πυρ και θειον απ ουρανου), ja se hukutti heidät kaikki (και απωλεσεν απαντας), samoin käy sinä päivänä (κατα ταυτα εσται η ημερα), jona Ihmisen Poika paljastuu (ο υιος του ανθρωπου αποκαλυπτεται). (Lk 17:21-30)

#A02B85Fi

Sivulle 03: Kätketty siemen

##A03 helmi fi plus eu03 20 s. 2019-01-30

Tekstin EVANKELIUMI työversion osa A3

 

 

Kätketty siemen

 

#A03B01Fi

Juutalaisten uskonnollisia johtajia ei miellyttänyt Jeesuksen hyvä maine eikä sekään, että kansa kuunteli häntä mielellään. He yrittivät löytää vikaa Jeesuksen toiminnasta, myös siitä, että Jeesus ei kouluttanut opetuslapsiaan samalla tavalla kuin heidän rabbinsa. Suoranaista pahennusta herätti se, että Jeesus söi sellaisten ihmisten kanssa, joita fariseukset pitivät syntisinä, sillä itseään fariseukset eivät pitäneet syntisinä laisinkaan:

Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä mielenmuutokseen (εις μετανοιαν)." (Mt 9:11-13)

#A03B02Fi

Myös Johannes Kastajan opetuslapsilla oli kysymyksiä:

Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?"
Niin Jeesus sanoi heille: "Eiväthän sulhaspojat, (οι υιοι του νυμφωνος) voi surra, niinkauan kuin ylkä (ο νυμφιος) on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä (ο νυμφιος) otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat. (Mt 9:14-15)

#A03B03Fi

Johannes oli valmistanut juutalaisia Jeesuksen tuloon. Hän oli jopa sanonut, että "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä":

Jolla on morsian (ο εχων την νυμφην), se on ylkδ (νυμφιος εστιν); mutta yljδn ystävä (ο δε φιλος του νυμφιου), joka seisoo ja kuuntelee hδntä (ο εστηκως και ακουων αυτου), iloitsee suuresti yljδn äänestä (χαρα χαιρει δια την φωνην του νυμφιου). Tδmä minun iloni on nyt täyttynyt (αυτη ουν η χαρα η εμη πεπληρωται). 3:30 Hδnen tulee kasvaa (εκεινον δει αυξανειν), mutta minun vδhetä (εμε δε ελαττουσθαι). (Joh 3:29-30)

#A03B04Fi

Se, mikä oli ollut selvää Johannekselle, ei enää ollutkaan selvää kaikille hänen oppilailleen, vaikka jo Vanhassa Testamentissa Jumalan suhdetta Israeliin on verrattu avioliittoon. Esimerkkilause on osa profetiaa, jossa kerrotaan liiton ongelmista:

Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi (ga'al) on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan. (Jes 54:5)

#A03B05Fi

Jeesus ei moiti Johanneksen opetuslapsia, vaan puhumalla sulhaspojista jatkaa opetusta siitä, mihin Johannes on jäänyt. Sulhaspoikien eli yljän ystävien (oi yioi tou nymfonos) tehtävänä oli häiden valmisteleminen. Raamatulliseen avioliiton solmimiseen kuuluu kaksi vaihetta: ensin morsiamen kihlaus ja vasta sitten varsinaiset häät. Kihlaus tapahtuu, kun sulhanen on maksanut morsiamen hinnan ja morsian on hyväksynyt tarjouksen. Tähän järjestykseen kuului, että kihlauksen jälkeen sulhanen menee isänsä kotiin valmistamaan majaa perheelleen, ja kun isä hyväksyy työn, saa poika isän luvan hakea morsiamensa kotiin, jossa tapahtuu morsiamen kruunaus. Jeesus viittaa tähän järjestykseen sanomalla, että välillä ylkä "otetaan heiltä pois". Sinä aikana yljän ystävät julistavat Jumalan evankeliumia ja paastoavat. Raamatullinen avioliittojärjestys on muutenkin opetusmateriaalia siitä, että Jeesus tuli ensin lunastamaan valittunsa ja kun suunnitelma on täyttynyt, tulee Jeesus uuden kerran, hakemaan uskolliset valittunsa taivaalliseen kruunajaistilaisuuteen, kunnialla seppelöitäviksi.

#A03B06Fi

Paasto on itsekkyydestä nousevien halujen hillintää sielun kurinalaiseksi kouluttamiseksi. Kihlatun morsiamen elämän kuvaamiseen paasto sopii siis oikein hyvin. Mooseksen laissa varsinaisia paastopäiviä oli vain yksi, Jom Kippur eli sovituspäivä, mutta juutalaisuudessa paastopäiviä oli lisätty kohtuuttomasti, samalla kun sen paaston merkitys oli hämärtynyt, jonka tarkoitus on valmistaa meitä kohtaamaan Herra. Paastolla tulisi kuitenkin olemaan suuri merkitys myös Jeesuksen opetuslapsille. Ajatusmaailman perusteet vaihdetaan kokonaan, mutta myös ruumis on saatettava uskolle kuuliaiseksi. Vanha vaate ei kelpaa, eikä sitä kannata korjata:

Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan (επι ιματιω παλαιω), sillä semmoinen täytetilkku repii palasen vaipasta (αιρει γαρ το πληρωμα αυτου απο του ιματιου), ja reikä tulee pahemmaksi (και χειρον σχισμα γινεται). (Mt 9:16)

#A03B07Fi

Viini on Raamatun kielessä Pyhän Hengen esikuva. Nahkaleili on ihminen, jonka on vaikea omaksua uutta. Siksi nuoren viinin asunnoksi tulee uusi ihminen, Hengestä syntynyt:


Eikä nuorta viiniä (οινον νεον) lasketa vanhoihin nahkaleileihin (εις ασκους παλαιους); muutoin leilit (οι ασκοι) pakahtuvat, ja viini juoksee maahan (και ο οινος εκχειται), ja leilit turmeltuvat (και οι ασκοι απολουνται); vaan nuori viini (οινον νεον) lasketaan uusiin leileihin (εις ασκους καινους), ja niin molemmat säilyvät." (Mt 9:17)

#A03B08Fi

Vuorisaarnan jälkeen Jeesus tekee säädetyt vuotuiset matkat Jerusalemiin, kouluttaa oppilaitaan, parantaa sairaita, vapauttaa demonien vallassa olevia ihmisiä ja esittää tietopuolista sanomaa Jumalan valtakunnasta, mutta juutalaisten uskonnollisia johtajia se ei miellytä. Suurimman uskonnollisen puolueen, fariseusten, laki ja järjestys- käsityksiin vedoten he yrittävät estää Jeesuksen toiminnan, mutta Jeesus torjuu yritykset osoittamalla, että fariseukset ovat huonoja juristeja, jotka omien päämääriensä takia vääristelevät Jumalan lakia. Markus kertoo:

Ja hän meni taas synagoogaan (και εισηλθεν παλιν εις την συναγωγην), ja siellδ oli mies, jonka käsi oli kuivettunut (και ην εκει ανθρωπος εξηραμμενην εχων την χειρα). 3:2 Ja voidakseen nostaa syytteen hδntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina (και παρετηρουν αυτον ει τοις σαββασιν θεραπευσει αυτον ινα κατηγορησωσιν αυτου). 3:3 Niin hδn sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut (και λεγει τω ανθρωπω τω εξηραμμενην εχοντι την χειρα): "Nouse ja astu esille (εγειραι εις το μεσον)". 3:4 Ja hän sanoi heille (και λεγει αυτοις): "Onko sapattina luvallista tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa sielu vai tappaa se (εξεστιν τοις σαββασιν αγαθοποιησαι η κακοποιησαι ψυχην σωσαι η αποκτειναι)?" Mutta he olivat vaiti (οι δε εσιωπων). 3:5 Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin (και περιβλεψαμενος αυτους μετ οργης), murheellisena heidδn sydämensä paatumuksesta (συλλυπουμενος επι τη πωρωσει της καρδιας αυτων), ja sanoi sille miehelle (λεγει τω ανθρωπω): "Ojenna kätesi (εκτεινον την χειρα σου)". Ja hän ojensi (και εξετεινεν), ja hδnen kätensä palautui ennalleen, terveeksi kuten toinenkin (και αποκατεσταθη η χειρ αυτου υγιης ως η αλλη). 3:6 Ja fariseukset lδhtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvottelun häntä vastaan (και εξελθοντες οι φαρισαιοι ευθεως μετα των ηρωδιανων συμβουλιον εποιουν κατ αυτου), surmataksensa hδnet (οπως αυτον απολεσωσιν). (Mark 3:1-6)

#A03B09Fi

Ajojahdista huolimatta Jeesus jatkaa samoilla linjoilla noin kahden vuoden ajan, mutta sitten tapahtuu käänne. Keskustellessaan juutalaisten Korkeimman Neuvoston jäsenen Nikodemoksen kanssa Jeesus joutuu toteamaan:

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle (αμην αμην λεγω σοι): me puhumme, mitä tiedämme (οτι ο οιδαμεν λαλουμεν), ja todistamme, mitä olemme nähneet (και ο εωρακαμεν μαρτυρουμεν), ettekä te ota vastaan meidän todistustamme (και την μαρτυριαν ημων ου λαμβανετε). 3:12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista (ει τα επιγεια ειπον υμιν και ου πιστευετε), kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista (πως εαν ειπω υμιν τα επουρανια πιστευσετε)? (Joh 3:11-12)

#A03B10Fi

Kansa, joka ei pystynyt noudattamaan edes Lain vaatimuksia, ei ymmärtänyt, että Jeesus halusi ratkaista koko ongelman niin, että Jumala voisi heitä siunata ja antaa heille paljon enemmän ja jotakin paljon suurempaa, kuin mitä he itse odottivat tai osasivat edes toivoa:

Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen (εν εκεινω τω καιρω αποκριθεις ο ιησους ειπεν): "Minä ylistän sinua (εξομολογουμαι σοι), Isä, taivaan ja maan Herra (πατερ κυριε του ουρανου και της γης), että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä (οτι απεκρυψας ταυτα απο σοφων και συνετων) ja paljastanut ne (και απεκαλυψας αυτα) lapsukaisille (νηπιοις). 11:26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt (αι ο πατηρ οτι ουτως εγενετο ευδοκια εμπροσθεν σου). (Mt 11:25-26)

#A03B11Fi

Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta juutalaisten hengelliset johtajat suorastaan vihasivat Jeesusta. He tekivät kaikkensa saadakseen Jeesuksen näyttämään rikolliselta ja lopulta he väittävät Jeesuksen tekemiä hyviä töitä paholaisen tekemiksi. Oli turha jatkaa suoraa puhetta valtakunnasta, johon hänen kuulijansa eivät kuitenkaan pääse. Kuulijoiden heittämään herjaan Jeesus antaa lopullisen vastauksen:

Sentähden minä sanon teille (δια τουτο λεγω υμιν): jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi (πασα αμαρτια και βλασφημια αφεθησεται τοις ανθρωποις), mutta Hengen pilkkaamista ei ihmisille anteeksi anneta (η δε του πνευματος βλασφημια ουκ αφεθησεται τοις ανθρωποις). 12:32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan (και ος αν ειπη λογον κατα του υιου του ανθρωπου), niin hänelle annetaan anteeksi (αφεθησεται αυτω); mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan (ος δ αν ειπη κατα του πνευματος του αγιου), niin hänelle ei anteeksi anneta (ουκ αφεθησεται αυτω), ei tässä ajassa (ουτε εν τουτω τω αιωνι) eikä tulevassa (ουτε εν τω μελλοντι). (Mt 12:31-32)

#A03B12Fi

Jeesus ei tullut heittämään helmiä sioille. Hän muuttaa esitystapaansa niin, etteivät kuulijat ymmärrä hänen puhettaan - eivät edes hänen opetuslapsensa. "Sinä päivänä", kun hän kertoo vertauksen kylväjästä, joka lähti kylvämään, on hänen maallisen vaelluksen päivistään jäljellä noin vuosi:

Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle. Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla (εν παραβολαις) ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon." (Mt 13:1-9)

#A03B13Fi

Jeesuksen oppilaat kiinnittivät huomiota tapahtuneeseen muutokseen:

Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla (διατι εν παραβολαις λαλεις αυτοις)?" 13:11 Hδn vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. 13:12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 13:13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla (δια τουτο εν παραβολαις αυτοις λαλω), että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. 13:14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. 13:15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän (επαχυνθη γαρ η καρδια του λαου τουτου), ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' 13:16 Mutta autuaat ovat teidän silmänne (υμων δε μακαριοι οι οφθαλμοι), koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. 13:17 Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. (Mt 13:10-17)

#A03B14Fi

Jeesuksen mainitsema Jesajan teksti on tuomion sana. Siinä kerrotaan myös kuinka kauan Israelin rangaistus tulee kestämään, mutta Jesaja näkee vielä sen ylikin, aina tulevan aikakauden alkuhetkille asti:

Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut". Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkö ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi." Mutta minä sanoin: "Kuinka kauaksi aikaa, Herra?" Hän vastasi: "Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi; kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata. Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä siemen." (Jes 6:8-13)

#A03B15Fi

Jeesus on tässäkin laupias. Jos hän olisi jatkanut Jumalan valtakunnan pelisääntöjen julistamista kaikille ymmärrettävässä muodossa, olisi kuulijoiden syyllisyys vain kasvanut, sillä Jumalan valtakunnan pelisäännöt on tarkoitettu noudatettavaksi. Vertauksien kuulemiseen ihmisillä riitti enemmän mielenkiintoa, sillä ne askarruttivat mieltä mukavasti. Ne myös muistettiin hyvin, ja saattoivat siten myös aiheuttaa myöhemmin sellaisia ahaa-elämyksiä, joista pattitilanne saattaisi jopa laueta.

#A03B16Fi

Vertaukset eivät ole arvoituksia vaan paremminkin vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joille tästä maailmasta ei löydy mitään suoranaista vertailukohdetta. Otetaan esimerkiksi Taivasten valtakunta: jos mitä tahansa maallista valtakuntaa verrataan Taivasten valtakuntaan, ei synny sellaista rinnastusta, jota sanalla parabola tarkoitetaan. Jos mitä tahansa babylonialaisen järjestelmän valtakuntaa verrattaisiin Taivasten valtakuntaan, olisi käytettävä jotakin aivan muuta sanaa kuin parabola, rinnastus. Vastakkainasettelukin olisi lähempänä totuutta.

#A03B17Fi

Edes Jeesuksen oppilailla ei ollut kykyä vertauksien ymmärtämiseen, mutta Jeesus selitti ne heille:

Kuulkaa siis te (υμεις ουν ακουσατε) vertaus kylväjästä (την παραβολην του σπειροντος): Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä (και μη συνιεντος), niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino (θλιψεως η διωγμου) sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailmanajan huoli μεριμνα του αιωνος τουτου) ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä." (Mt 13:18-23)

#A03B18Fi

Vertauksia Taivasten Valtakunnasta on liki neljäkymmentä. Määrä riippuu vähän siitä, mikä katsotaan vertaukseksi ja mikä kielikuvaksi tai sananlaskuksi.

#A03B19Fi

Vertauksia Matteuksen evankeliumista

#A03B20Fi

Matteus esittää useita Jeesuksen vertauksia Jumalan valtakunnasta. Aluksi on vain kylväjä, joka lähti kylvämään sanaa, mutta viimeisessä Matteuksen esittämässä vertauksessa sadonkorjuu on jo suoritettu, kun sato lajitellaan.

Kylväjä lähti kylvämään, Mt 13:1-9;

Nisu ja luste, Mt 13:24-30

Sinapinsiemen, Mt 13:31-32

Hapatus, Mt 13:33

Peltoon kätketty aarre, Mt 13:44

Kallis helmi, Mt 13:45-46

Nuotta ja kalojen erottelu Mt 13:47-50

Ilo kadonneen lampaan löytymisestä, Mt 18:12-14

Kuningas ja kaksi velkaista orjaa Mt 18:21-35

Viinitarhan omistaja ja palkatut työntekijät, Mt 20:1-16

Viinitarhan omistajan kaksi poikaa työntekijöinä, Mt 21:28-32

Viinitarhan omistaja ja sen vuokraviljelijät, Mt 21:33-46

Kuninkaan pojan häät, Mt 22:1-14

Viikunapuu aikakauden lopun merkkinä, Mt 24:32-34

(Varas, Mt 24:43)

Häiden alkamista odottavat neitsyet, Mt 25:1-13

Kuninkaan uskottujen miesten palkitseminen, Mt 25:14-30

Lampaiden ja vuohien erottelu, Mt 25:31-46

#A03B21Fi

Nisu ja luste, Mt 13:24-30

Historiallinen kristikunta ei ole syntynyt yksin Jumalan sanasta. Paljon paremmin, tai ainakin näkyvimmin maailmassa on menestynyt se siemen, joka kasvun alkuvaiheessa on aidon ruokaviljan näköinen, mutta tosiasiassa on saatanan asiamiesten heiniä. Heti kylväjä-vertauksen jälkeen Jeesus esittääkin toisen vertauksen:

Toisen vertauksen (αλλην παραβολην) hδn puhui heille sanoen (παρεθηκεν αυτοις λεγων): "Taivasten valtakunta on verrattava (ωμοιωθη η βασιλεια των ουρανων) mieheen, joka kylvi (ανθρωπω SAσπειραντι TBσπειροντι) hyvän siemenen peltoonsa (καλον σπερμα εν τω αγρω αυτου). 13:25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli (εν δε τω καθευδειν τους ανθρωπους ηλθεν αυτου ο εχθρος) ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois (και εσπειρεν ζιζανια ανα μεσον του σιτου και απηλθεν). 13:26 Ja kun laiho kasvoi (οτε δε εβλαστησεν ο χορτος) ja teki hedelmää (και καρπον εποιησεν), silloin lustekin tuli näkyviin (τοτε εφανη και τα ζιζανια). 13:27 Niin perheenisännän orjat tulivat (προσελθοντες δε οι δουλοι του οικοδεσποτου) ja sanoivat hänelle (ειπον αυτω): 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä (κυριε ουχι καλον σπερμα εσπειρας εν τω σω αγρω)? Miten siinä sitten on lustetta (ποθεν ουν εχει τα ζιζανια)?' 13:28 Hän sanoi heille (ο δε εφη αυτοις): 'Sen on vihamies tehnyt (εχθρος ανθρωπος τουτο εποιησεν)'. Niin orjat sanoivat hänelle (οι δε δουλοι ειπον αυτω): 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen (θελεις ουν απελθοντες συλλεξωμεν αυτα)?' 13:29 Mutta hän sanoi (ο δε εφη): 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin (ου μηποτε συλλεγοντες τα ζιζανια εκριζωσητε αμα αυτοις τον σιτον). 13:30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti (αφετε συναυξανεσθαι αμφοτερα μεχρι του θερισμου); ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille (και εν τω καιρω του θερισμου ερω τοις θερισταις): Kootkaa ensin luste (συλλεξατε πρωτον τα ζιζανια) ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi (και δησατε αυτα εις δεσμας προς το κατακαυσαι αυτα), mutta nisu korjatkaa minun aittaani (τον δε σιτον συναγαγετε εις την αποθηκην μου).'" (Mt 13:24-30)

#A03B22Fi

Sinapinsiemen, Mt 13:31-32

Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen (αλλην παραβολην παρεθηκεν αυτοις λεγων): "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen (ομοια εστιν η βασιλεια των ουρανων κοκκω σιναπεως), jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille." (Mt 13:31-32)

#A03B23Fi

Hapatus, Mt 13:33


Taas toisen vertauksen hän puhui heille (αλλην παραβολην ελαλησεν αυτοις): "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen (ομοια εστιν η βασιλεια των ουρανων ζυμη), jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani". (Mt 13:33)

#A03B24Fi

Nisulla tarkoitetaan Jeesuksen pelastamia uskovia. Linnut tarkoittavat demonisia henkiolentoja, puut kansoja. Hapatus on synnin vertauskuva. Mutta kun oppilaatkaan eivät ymmärtäneet Jeesuksen suoraa puhetta siitä, että hänet naulitaan ristille Jerusalemissa ja kolmen päivän päästä hän nousee ylös kuolleista, on näidenkin vertauksien täytynyt näyttää arvoituksilta myös siksi, että kysymys oli uudesta asiasta ja niin suurista muutoksista, että ne täysin ylittivät jokapäiväisen elämän ympyröihin sulkeutuneen ihmisen käsitemaailman ja kokemuspiirin.


Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla (εν παραβολαις), ja ilman vertausta (χωρις παραβολης) hδn ei puhunut heille mitään; että täyttyisi (οπως πληρωθη), mikδ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman alasheittämisestä asti (απο καταβολης κοσμου) ". (Mt 13:34-35)

#A03B25Fi

Kirkkoraamatun kääntäjä on ymmärtänyt kreikan sanat "apo katabolis kosmou" ikäänkuin kysymys olisi "maailman perustamisesta", vaikka suora käännös "kosmoksen alasheittäminen" on ihan selvä ja tarkoittaa sitä, että luominen oli silloin jo tapahtunut, kun sen tuloksia ruvettiin heittämään alas (καταβολή) Jumalan luoksepδäsemättömän kunnian ja pyhyyden immateriaalisissa korkeuksista. Myös kirkkoraamattu m.38 sanojen "opos plirothi" käännös "käydä toteen" on harhaanjohtava, koska kaikki on tehty Kristuksessa valmiiksi jo ikuisuudessa, jonka takia kreikkalaisessa tekstissä todetaankin vain, että "että täyttyisi" se, minkä profeetat olivat ilmoittaneet, ja mikä luomiskertomuksen 1.Ms 1:1-2:4 mukaan on jo valmista.

#A03B26Fi

Jumalan luomistyön esillepanosta käytetään Uudessa Testamentissa sanaa "prothesis". Jeesuksen biografian kirjoittaneilla evankelistoilla tämä sana on käytössä vielä sen esikuvallisessa merkityksessään ilmaisussa "oi artous tous protheseos", "esillepanoleivät" esikuvana siitä, että Jumalan tahto on "saattaa paljon poikia kirkkauteen" Jeesuksen Kristuksen kautta. Mutta tätä salaisuutta ei paljastettu edes profeetoille. Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ekklesialle (εκκλησία) paljastettiin koko suunnitelma, minkδ kääntäjätkin ovat tavallaan noteeranneet, kääntäessään siinä yhteydessä käytetyn sanan πρόθεσις, esillepano, aivoitukseksi ilmaisten siten ymmδrtämättömyytensä. Suora käännös "esillepano" on oikein, mutta kukapa sellaista sanoo, jollei ymmärrä asiaa. Samoin on Jeesuksen vertauksien laita. Ne ovat kuin palapelin paloja. Vasta sitten, kun kokonaiskuva on tiedossa, on palat helppo panna paikalleen.

#A03B27Fi

Jeesuksen vertaus kylväjästä, joka lähti kylvämään, tarkoittaa Jumalan valtakunnan evankeliumin julistamista. Mutta mitä tarkoittaa puhe vehnästä ja lusteesta (lolium temulentum), jota vanhassa käännöksessä sanottiin valhevehnäksi?

Sitten Jeesus laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa (τοτε αφεις τους οχλους ηλθεν εις την οικιαν ο ιησους). Ja hδnen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat (και προσηλθον αυτω οι μαθηται αυτου λεγοντες): "Selitδ meille vertaus pellon lusteesta (φρασον ημιν την παραβολην των ζιζανιων του αγρου)". (Mt 13:36)

#A03B28Fi

Jeesuksen vastaus koskee koko armotalouskautta, joka alkoi Jeesuksen ylösnousemuksesta ja päättyy hänen takaisintuloonsa tämän aikakauden lopussa:


Niin hän vastasi ja sanoi heille (ο δε αποκριθεις ειπεν αυτοις): "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika (ο σπειρων το καλον σπερμα εστιν ο υιος του ανθρωπου). 13:38 Pelto on maailma (ο δε αγρος εστιν ο κοσμος); hyvä siemen ovat valtakunnan lapset (το δε καλον σπερμα ουτοι εισιν οι υιοι της βασιλειας), mutta lusteet ovat pahan lapset (τα δε ζιζανια εισιν οι υιοι του πονηρου). 13:39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele (ο δε εχθρος ο σπειρας αυτα εστιν ο διαβολος); elonaika on tämän aikakauden täyttymys (ο δε θερισμος συντελεια του αιωνος εστιν), ja leikkuumiehet ovat enkelit (οι δε θερισται αγγελοι εισιν). 13:40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan (ωσπερ ουν συλλεγεται τα ζιζανια και πυρι κατακαιεται), niin on tapahtuva tämän aikakauden täyttymyksessä (ουτως εσται εν τη συντελεια του αιωνος τουτου). 13:41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä (αποστελει ο υιος του ανθρωπου τους αγγελους αυτου), ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi (και συλλεξουσιν εκ της βασιλειας αυτου παντα τα σκανδαλα) ja jotka tekevät laittomuutta (και τους ποιουντας την ανομιαν), 13:42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin (και βαλουσιν αυτους εις την καμινον του πυρος); siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων). 13:43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko (τοτε οι δικαιοι εκλαμψουσιν ως ο ηλιος εν τη βασιλεια του πατρος αυτων). Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon (ο εχων ωτα ακουειν ακουετω). (Mt 13:37-43)

#A03B29Fi

Myös Vanhan Liiton juhlakalenteri, kts. 3.Ms 23:1-44, on vertauskuva siitä, miten Jumalan valtakunta tulee, mutta neljässä pienessä vertauksessa Jeesus kertoo, miten siihen päästään sisälle

#A03B30Fi

Peltoon kätketty aarre

Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen (ομοια εστιν), jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan (απο της χαρας αυτου) hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. (Mt 13:44)

#A03B31Fi

Kallis helmi


Vielä taivasten valtakunta on kuin (ομοια εστιν) kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen. (Mt 13:45-46)

#A03B32Fi

Nuotta


Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen (ομοια εστιν), joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä aikakauden täyttymyksessä (εν τη συντελεια του αιωνος); enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. (Mt 13:47-50)

#A03B33Fi

Taitava opettaja seuraa tarkasti oppilaittensa kehitystä:

Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme". Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on saanut opetusta taivasten valtakunnasta, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa (καινα και παλαια)". (Mt 13:51-52)

#A03B34Fi

Matteuksen luvussa 13 esitetyt vertaukset muodostavat kokonaisuuden, jossa esitetään Jumalan valtakunnan tulo pienestä alusta hankkeen loppuun saakka. Luvun lopussa sanotaankin:

Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä. (Mt 13:53)

#A03B35Fi

Raamattu on kirjoitettu niin yksinkertaisesti, ettei samaa asiaa voi sen yksinkertaisemmin sanoa. Teologeilla ja myös kääntäjillä näyttää olevan halu edelleen yksinkertaistaa Jumalan ilmoitusta maailman luomisesta, tämän maailmanajan lopusta ja tulevasta maailmasta, mikä olisi kyllä kiitettävää, jos se olisi mahdollista. Meillä sellaista rohkeutta ei ole, joten parasta on lukea Raamatun käsikirjoituksien sivuilta vain se, mitä sinne on kirjoitettu ja vasta sen jälkeen ruveta sitä miettimään, ettei Jumalan suunnitelmasta Raamatussa annettu kokonaiskuva hämärtyisi, eikä meille kävisi kuin niille egyptiläis-roomalaisille teologeille, jotka käyttivät vertauksien selittelyssä "allegorista" selitystapaa tuhotakseen koko se opetuksen, joka vertauksiin sisältyi, tai niille apologeetoille, jotka yrittäessään mukauttaa evankeliumia kreikkalaiseen ajatteluun hylkäsivät sekä Vanhan että Uuden testamentin opetuksen luomisesta ja luomisen tulosten esillepanosta.

#A03B36Fi

Vertauksia Markuksen evankeliumista

#A03B37Fi

Markus kirjoitti evankeliuminsa nähtävästi Pietarin tiedoilla, joita hän täydensi sen jälkeen, kun välit Paavaliin olivat korjautuneet. Egyptiläiset pitävät Markusta sinä henkilönä, joka toi heille evankeliumin. Se, että tiedot Egyptiläisen kristikunnan alkuvaiheista ovat hataria, johtuu Aleksandrian juutalaisten kapinasta roomalaisia vastaan, joka tempasi koko Levantin diasporajuutalaiset mukaansa. Kapinaan liittyivät Kyrenen puoleisen Libyan ja Kyproksen juutalaiset ja samaan aikaan myös Babylonian juutalaiset kampanjoivat roomalaisia vastaan. Kapina kesti noin kolme vuotta (114-118), ennen kuin roomalaisten onnistui kukistaa laajalle levinnyt laittomuus. Egyptissä kahden tulen väliin joutuneet kristityt yrittivät säilyttää Markuksen evankeliumin ja muutkin kirjoitukset mitä ihmeellisimpiä keinoja käyttäen. Nyt juuri (kevättalvi 2015) tutkitaan yhtä hautausnaamiota, jonka täytteenä on käytetty Markuksen evankeliumia sisältäviä papyrustekstejä, jonka kirjoittamisajankohdaksi on arveltu jopa 80-lukua. Evankeliumitekstiä sisältävien papyrusten käyttö hautamaskin täytteenä voi johtua paitsi niitten joutumisesta vääriin käsiin, myös yrityksestä säilyttää ne joko juutalaisten tai heidän jälkeensä tulleiden roomalaisten vihalta, sillä roomalaiset pitivät kristittyjäkin juutalaisina kapinoitsijoina.

#A03B38Fi

Markus kertoo Jeesuksen elämän tärkeimmät vaiheet ja opetuksen pääkohdat. Myös Markus esittää vertaukset yljän ystävistä, vanuttamattomasta paikkakankaasta ja uudesta viinistä ja uusista nahkaleileistä. Näiden kertomuksien ylkä on Jeesus Kristus itse ja ekklesia (εκκλησία) on hδnen morsiamensa. Viini on vertauskuva Pyhästä Hengestä.

Yljän ystävät, Mark 2:19-20, vrt. Mt 9:14-15 ja Lk 5:33-35

Vanuttamaton paikkakangas, Mark 2:21, vrt. Mt 9:16 ja Lk 5:36

Uusi viini ja uudet leilit, Mark 2:22, vrt. Mt 9:17 ja Lk 5:37-39

#A03B39Fi

Voimamiehen sitominen, Mark 3:20-29, vrt. Mt 12:22-32, Lk 11:14-23

Jo ennen kihlausta yljän on voitettava morsiamenryöstäjä ja vapautettava morsian. Asiaa selostetaan kertomuksessa voimamiehen sitomisesta. Kertomuksen ydin on siinä, että "voimamies", Saatana, pitää morsianta vallassaan syyttämällä häntä synnistä. Mutta kun Jeesus antaa synnit anteeksi, menettää "voimamies" taistelun. Yksi varoitus on kuitenkin tarpeen: Ei pidä pilkata sitä Henkeä, jossa kaikki hyvä tehdään:

Ja hän tuli kotiin (και ερχονται εις οικον). Ja taas kokoontui kansaa (και συνερχεται παλιν οχλος), niin etteivät he päässeet syömäänkään (ωστε μη δυνασθαι αυτους μητε αρτον φαγειν). 3:21 Kun hänen omaisensa sen kuulivat (και ακουσαντες οι παρ αυτου), menivät he ottamaan häntä huostaansa (εξηλθον κρατησαι αυτον); sillä he sanoivat (ελεγον γαρ οτι): "Hän on poissa suunniltaan (εξεστη)". 3:22 Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat (και οι γραμματεις οι απο ιεροσολυμων καταβαντες ελεγον οτι): "Hänessä on Beelsebul (βεελζεβουλ εχει)", ja (και οτι): "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia (εν τω αρχοντι των δαιμονιων εκβαλλει τα δαιμονια)". 3:23 Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla (και προσκαλεσαμενος αυτους εν παραβολαις ελεγεν αυτοις): "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan (πως δυναται σατανας σαταναν εκβαλλειν)? 3:24 Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa (και εαν βασιλεια εφ εαυτην μερισθη), ei se valtakunta voi pysyä pystyssä (ου δυναται σταθηναι η βασιλεια εκεινη). 3:25 Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa (και εαν οικια εφ εαυτην μερισθη), ei se talo voi pysyä pystyssä (ου δυναται σταθηναι η οικια εκεινη). 3:26 Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa (και ει ο σατανας ανεστη εφ εαυτον και μεμερισται), ei hän voi pysyä (ου δυναται σταθηναι), vaan hänen loppunsa on tullut (αλλα τελος εχει). 3:27 Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa (ου δυναται ουδεις τα σκευη του ισχυρου εισελθων εις την οικιαν αυτου διαρπασαι), ellei hän ensin sido sitä väkevää (εαν μη πρωτον τον ισχυρον δηση); vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa (και τοτε την οικιαν αυτου διαρπασει). 3:28 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi (παντα αφεθησεται τα αμαρτηματα τοις υιοις των ανθρωπων), pilkkaamisetkin (και βλασφημιαι), kuinka paljon pilkannevatkin (οσας αν βλασφημησωσιν); 3:29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä (ος δ αν βλασφημηση εις το πνευμα το αγιον), se ei saa ikinä anteeksi (ουκ εχει αφεσιν εις τον αιωνα), vaan on vikapää iankaikkiseen tuomioon (αλλ ενοχος εστιν αιωνιου κρισεως)." 3:30 Sillä he sanoivat (οτι ελεγον): "Hänessä on saastainen henki (πνευμα ακαθαρτον εχει)". (Mark 3:20-30)

#A03B40Fi

Melkein kaikki muutkin Markuksen esittämät vertaukset löytyvät myös muiden evankelistojen teksteistä. Vain omaa tahtiaan kasvavasta siemenestä kts. Mark 4:26-29 löytyy yksin Markukselta.

Kylväjä, Mark 4:1-9, katso myös Mark 4:1-20, Mt 13:1-23, Lk 8:4-18

Lamppu, Mark 4:21-25, vrt. Mt 5:15, Lk 11:33

Huomaamaton kasvu, Mark 4:26-29

Sinapin siemen, 4:30-32, vrt. Mt 13:31-32 ja Lk 13:18-19.

Viinitarhan isäntä ja vuokraviljelijät, 12:1-12, vrt. Mt 21:33-46

Viikunapuu keväällä, 13:28-32, Mt 24:32-36, Lk 21:29-33

Isännän paluun odotus, 13:34-36, vrt Lk 12:35-38

#A03B41B

Lamppu

Kohta kylväjä-vertauksen jälkeen Markus esittää vertauksen lampusta, jossa hän ikään kuin jatkaa Vuorisaarnan tekstiä näkemisestä ja kuulemisesta, ja opetuslapsista, jotka ovat maailman valkeus:

Ja hän sanoi heille (και ελεγεν αυτοις): "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle (μητι ο λυχνος ερχεται ινα υπο τον μοδιον τεθη η υπο την κλινην)? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi (ουχ ινα επι την λυχνιαν επιτεθη)? 4:22 Sillä ei ole mitään ole salattuna, joka ei tulisi ilmi (ου γαρ εστιν τι κρυπτον ο εαν μη φανερωθη), eikä kätkettynä (ουδε εγενετο αποκρυφον), kuin tullakseen julki (αλλ ινα εις φανερον ελθη). 4:23 Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon (ει τις εχει ωτα ακουειν ακουετω)." 4:24 Ja hän sanoi heille (και ελεγεν αυτοις): "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette (βλεπετε τι ακουετε); millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan (εν ω μετρω μετρειτε μετρηθησεται υμιν), vieläpä lisätäänkin teille, jotka kuulette (και προστεθησεται υμιν τοις ακουουσιν). 4:25 Sillä jos jollakin on, sille annetaan (ος γαρ αν εχη δοθησεται αυτω); mutta siltä, jolla ei ole (και ος ουκ εχει), otetaan pois sekin, mikä hänellä on (και ο εχει αρθησεται απ αυτου)." (Mark 4:21-25)

#A03B42Fi

Huomaamaton, "automaattinen" kasvu, Mark 4:26-29

Jumalan sana - ehkä vain muutama lause Pyhässä Hengessä lausuttuna - näyttää vähäiseltä, mutta kun kyse on Jumalan sanasta, se toteuttaa itse itsensä ja tuottaa lajinsa mukaista hedelmää:

Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta (ουτως εστιν η βασιλεια του θεου), kuin (ως) jos (εαν) mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Sillä itsestään (αυτοματη) maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä." (Mark 4:26-29)

#A03B43Fi

Tämäkin vertaus on hyvin tärkeä, sillä suuri osa maailman saarnamiehistä ei usko Jumalaan, eikä hänen sanaansa kätkettyyn elinvoimaan, vaan yrittää toimia kuin sikiönlähdettäjä näyttäviä, mutta elinkelvottomia "tuloksia" saadakseen.

#A03B44Fi

Vertauksia Luukkaan evankeliumista

#A03B45Fi

Luukas kirjoitti paitsi Luukkaan Evankeliumin myös Apostolien teot. Kirjoittajasta itsestään tiedetään sangen vähän. Väite, että hän oli kotoisin Antiokiasta, on peräisin Eusebius Kesarealaisen kirkkohistoriasta, mutta Eusebiuksen teksti on vasta 300-luvun tuotteita. Se, mitä tiedetään, löytyy Uudesta Testamentista tai ainakin voidaan päätellä sen tekstistä. Luukas oli ammatiltaan lääkäri ja kansallisuudeltaan hän lienee ollut kreikkalainen. Apostolien teoissa kerrotaan, että Luukas liittyi Paavalin seuraan Trooaassa, kun Paavali oli matkalla Jerusalemiin, jossa hänet vangittiin. Sillä aikaa kun Paavali oli tutkintovankeudessa Kesareassa, lienee Luukas kerännyt tietoja Jeesuksen vaiheista ja ekklesian (εκκλησία) alkutaipaleelta, ja kun Paavali vietiin Roomaan, seurasi Luukas mukana.

#A03B46Fi

Ennen vertauksia Jumalan valtakunnasta myös Luukas esittää tilannekatsauksia vertauksien muodossa:

Mielenmuutoksen tarve, Lk 5:27-32, kts. Mt 9:9-13, Mark 2:13

Yljän ystävät, Lk 5:33-35, kts. Mt 9:14-15, Mark 2:19-20

Vanuttamaton paikkakangas ja uudet viinileilit, Lk 5:36-39, см. Mt 9:16-17, Mark 2:21-22

Näkövammaiset avustajat, Lk 6:39-42, (vain Luukkaalla)

Lapset torilla Lk 7:31-35, vrt. Mt 11:16-19.

Kaksi velallista eli kuka rakastaa enemmän, kts. Lk 7:36-50. (vain Luukkaalla)

#A03B47Fi

Mielenmuutoksen tarve, Lk 5:27-32

Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. Ja Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan; ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan. Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa (iatrou), vaan sairaat (oi kakos). En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita (dikaious), vaan syntisiä (amartolous) mielenmuutokseen (eis metánoian)." (Lk 5:27-32)

#A03B48Fi

Kaksi velallista, Lk 7:41-43

Sitten tulee tärkeä kysymys siitä, kuka rakastaa enemmän. Kysymys kahdesta velallisesta tuodaan esille osana kertomuksessa, jossa yksi syntinen pitää toista syntistä "syntisenä naisena", kts. Lk 7:36-50, (vain Luukkaalla)

"Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Ja kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän (τις ουν αυτων ειπε πλειον αυτον αγαπησει)?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit". (Lk 7:41-43)

#A03B49Fi

Jeesuksen vertauksia Jumalan valtakunnasta Luukas esittää seuraavasti:

Kylväjä, Lk 8:4-15

Lamppu ja lampunjalka, Lk 8:16-18, vrt Mt 5:14-16, Mark 4:21-23

Laupias samarialainen, Lk 10:25-37, (vain Luukkaalla)

Opetus Pyhän Hengen saamisesta, Lk 11:5-13, (vain Luukkaalla)

Voitettu valtakunta, Lk 11:14-23, vrt Mt 12:24 ja Mark 3:22-27)

Äkkirikas mies, Lk 12:16-21, (vain Luukkaalla)

Isännän paluuta odottava orja, Lk 12:35-48, vert. Mt 24:42-51)

Hedelmättömän viikunapuun jatkoaika, Lk 13:6-9, (vain Luukkaalla)

Nöyryytetty juhlavieras, Lk 14:7-11 (vain Luukkaalla)

Neuvo kutsujen järjestäjälle, Lk 14:12-14, (vain Luukkaalla)

Vastahakoiset juhlille kutsutut, Lk 14:15-24, (vain Luukkaalla)

Vähävarainen rakentaja, 14:28-30, (vain Luukkaalla)
Kuninkaan sotasuunnitelmat, Lk 14:31-35, (vain Luukkaalla)

Mauton suola, Lk 14:34-35, vrt Matt 5:13, Mark 9:50

Ilo lampaan löytämisestä Lk 15:4-7, (Matteuksella samankaltainen vertaus)

Ilo rahan löytämisestä Lk 15:8-10, (vain Luukkaalla)

Ilo kuolleen pojan paluusta Lk 15:11-32 (vain Luukkaalla)

Isäntä ja epärehellinen taloudenhoitaja, Lk 16:1-16, (vain Luukkaalla)

Rikas mies ja Lasarus, Lk 16:19-31, (vain Luukkaalla)

Jumalaton tuomari ja peräänantamaton leskivaimo, Lk 18:1-8, (vain Luukkaalla)

Fariseus ja publikaani pyhäkössä, Lk 18:9-14, vert. Mt 25:14-30

Lapset vertauskuvana Jumalan valtakunnasta, Lk 18:15-17, vert. Mt 19:13-15, Mark 10:13-16)

Kymmenen leiviskää kullekin, Lk 19:11-27, (vain Luukkaalla)

Viinitarhan omistaja ja sen vuokraajat, Lk 20:9-19, vrt. Mt 21:33-46, Mark 12:1-12.

Viikunapuu keväällä, Lk 21:29-33, Mt 24:32-35, Mark 13:28-31.

#A03B50Fi

Laupias samarialainen, kts Lk 10:25-37

Luukkaan esittämät vertaukset on pääsääntöisesti ymmärretty väärin. Vertaus "Laupiaasta samarialaisesta" on malliesimerkki siitä, miten kirkonmiehet ja muut kristinuskon vihamiehet tulkitsevat Raamattua. Ei laupias samarialainen juossut roistojen perään tarjoamaan heille sosiaaliturvaa, vaan ryhtyi pelastamaan roistojen käsiin joutunutta tavallista kansalaista.

Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää". Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni (και τις εστιν μου πλησιον)?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin". (Lk 10:25-37)

#A03B51Fi

Ilo kadonneen lampaan ja kadonneen rahan löytämisestä. Lk 15:1-10

Raamatussa yksi usein toistuva aihe koskee isää, jolla on kaksi poikaa. Vanhan Liiton sääntöjen mukaan vanhimman pojan kuului saada suurin osa omaisuudesta, mutta joskus kävi niin, että etusija annettiinkin nuorimmalle. Korostetusti tämä tulee ilmi Jeesuksen vertauksessa "tuhlaajapojasta", jonka tärkeyttä korostetaan kahdella pienellä vertauksella kadonneen lampaan ja kadonneen rahan löytymisen aiheuttamasta ilosta:

Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan". Niin hän puhui heille tämän vertauksen (την παραβολην ταυτην) sanoen: "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä (μετανοουντι), kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät mielenmuutosta tarvitse (ου χρειαν εχουσιν μετανοιας). Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä (επι ενι αμαρτωλω μετανοουντι )." (Lk 15:1-10)

#A03B52Fi

Tuhlaajapoika, Lk 15:11-32

Tässä kertomuksessa vanhempi poika saa kyllä hänelle luvatun maan, mutta mielenmuutokseen tullut ja uuden elämänsä Jumalan armolle perustanut nuorempi veli ("tuhlaajapoika", venäjäksi jopa "bludnyi syn") perii taivaallisen kirkkauden ja kunnian.

Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi orjilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon (ανεζησεν), hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden orjista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon (ανεζησεν), hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'" (Lk 15:11-32)

#A03B53Fi

Isäntä ja epärehellinen taloudenhoitaja Lk 16:1-6

Jumalan valtakunnan ongelmana ovat olleet sen pastorit, jotka julistavat synninpäästöä ihmisille, jotka eivät ole muuttaneet mieltään eivätkä edes tunnustautuvat Jeesuksen seuraajiksi. Kun nyt on kulunut kohta kaksi tuhatta vuotta tämän vertauksen esittämisestä, on aika ihmetellä, kuinka hyvin Jeesus vertauksen pappien uskottomuudesta ennakolta esitti:


Ja hän puhui myös opetuslapsilleen (ελεγεν δε και προς τους μαθητας αυτου): "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija (ανθρωπος τις ην πλουσιος ος ειχεν οικονομον), ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa (και ουτος διεβληθη αυτω ως διασκορπιζων τα υπαρχοντα αυτου). 16:2 Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle (και φωνησας αυτον ειπεν αυτω): 'Mitä minä kuulenkaan sinusta (τι τουτο ακουω περι σου)? Tee tili huoneenhallituksestasi (αποδος τον λογον της οικονομιας σου); sillä sinä et voi enää minun huonettani hallita (ου γαρ δυνηση ετι οικονομειν).' 16:3 Niin huoneenhaltija sanoi mielessään (ειπεν δε εν εαυτω ο οικονομος): 'Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen (τι ποιησω οτι ο κυριος μου αφαιρειται την οικονομιαν απ εμου)? Kaivaa minä en jaksa, kerjuuta häpeän (σκαπτειν ουκ ισχυω επαιτειν αισχυνομαι). 16:4 Minä tiedän, mitä teen (εγνων τι ποιησω), että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta (ινα οταν μετασταθω της οικονομιας δεξωνται με εις τους οικους αυτων).' 16:5 Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista yksitellen ja sanoi ensimmäiselle (και προσκαλεσαμενος ενα εκαστον των χρεωφειλετων του κυριου εαυτου ελεγεν τω πρωτω): 'Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni (ποσον οφειλεις τω κυριω μου)?' 16:6 Tämä sanoi (ο δε ειπεν): 'Sata astiaa öljyä (εκατον βατους ελαιου)'. Niin hän sanoi hänelle (και ειπεν αυτω): 'Ota velkakirjasi (δεξαι σου το γραμμα), istu ja kirjoita pian viisikymmentä (και καθισας ταχεως γραψον πεντηκοντα)'. 16:7 Sitten hän sanoi toiselle (επειτα ετερω ειπεν): 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa (συ δε ποσον οφειλεις)?' Tämä sanoi (ο δε ειπεν): 'Sata tynnyriä nisuja (εκατον κορους σιτου)'. Ja hänelle hän sanoi (και λεγει αυτω): 'Ota velkakirjasi ja kirjoita kahdeksankymmentä (δεξαι σου το γραμμα και γραψον ογδοηκοντα)'. 16:8 Ja herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä (και επηνεσεν ο κυριος τον οικονομον της αδικιας), että hän oli menetellyt ovelasti (οτι φρονιμως εποιησεν). Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset (οτι οι υιοι του αιωνος τουτου φρονιμωτεροι υπερ τους υιους του φωτος εις την γενεαν την εαυτων εισιν). 16:9 Ja minä sanon teille (καγω υμιν λεγω): tehkää itsellenne ystäviä vääryyden mammonasta (ποιησατε εαυτοις φιλους εκ του μαμωνα της αδικιας), että he, kun joudutte lähtemään, teidät otettaisiin iäisiin majoihin (ινα οταν εκλιπητε δεξωνται υμας εις τας αιωνιους σκηνας). 16:10 Joka vähimmässä on uskollinen (ο πιστος εν ελαχιστω), on paljossakin uskollinen (και εν πολλω πιστος εστιν), ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä (και ο εν ελαχιστω αδικος και εν πολλω αδικος εστιν). 16:11 Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa (ει ουν εν τω αδικω μαμωνα πιστοι ουκ εγενεσθε), kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on (το αληθινον τις υμιν πιστευσει)? 16:12 Ja jos ette ole olleet uskolliset siinä, mikä on toisen omaa (και ει εν τω αλλοτριω πιστοι ουκ εγενεσθε), kuka teille antaa sitä, mikä teidän omaanne on (το υμετερον τις υμιν δωσει)? 16:13 Ei talonväestä kukaan voi palvella kahta herraa (ουδεις οικετης δυναται δυσι κυριοις δουλευειν); sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava (η γαρ τον ενα μισησει και τον ετερον αγαπησει), taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva (η ενος ανθεξεται και του ετερου καταφρονησει). Ette voi olla Jumalan ja mammonan orjia (ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμωνα)." (Lk 16:1-13)

#A03B54Fi

Lasarus ja rikas mies. Lk 16:19-31

Tässä on vertaus, jonka pitäisi auttaa meitä näkemään asiat ajoissa sellaisena kun ne ovat. Jos emme pysty tässä ajassa rakastamaan lähimmäistä, ei myöhemmin tullut viisaus auta.


Oli rikas mies (ανθρωπος δε τις ην πλουσιος), joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin (και ενεδιδυσκετο πορφυραν και βυσσον) ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti (ευφραινομενος καθ ημεραν λαμπρως). 16:20 Mutta eräs köyhä, jonka nimi oli Lasarus (πτωχος δε τις ην ονοματι λαζαρος), oli heitetty hänen ovensa eteen täynnä paiseita (ος εβεβλητο προς τον πυλωνα αυτου ηλκωμενος) 16:21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla (και επιθυμων χορτασθηναι απο των ψιχιων), jotka putosivat rikkaan pöydältä (των πιπτοντων απο της τραπεζης του πλουσιου). Ja koiratkin tulivat (αλλα και οι κυνες ερχομενοι) ja nuolivat hänen paiseitansa (απελειχον τα ελκη αυτου). 16:22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli (εγενετο δε αποθανειν τον πτωχον), ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan (και απενεχθηναι αυτον υπο των αγγελων εις τον κολπον του αβρααμ). Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin (απεθανεν δε και ο πλουσιος και εταφη). 16:23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa (και εν τω αδη επαρας τους οφθαλμους αυτου), vaivoissa ollessaan (υπαρχων εν βασανοις), näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan (ορα τον αβρααμ απο μακροθεν και λαζαρον εν τοις κολποις αυτου). 16:24 Ja hän huusi sanoen (και αυτος φωνησας ειπεν): 'Isä Aabraham, armahda minua (πατερ αβρααμ ελεησον με) ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen (και πεμψον λαζαρον ινα βαψη το ακρον του δακτυλου αυτου υδατος) ja jäähdyttämään minun kieltäni (και καταψυξη την γλωσσαν μου), sillä minulla on kova tuska tässä liekissä (οτι οδυνωμαι εν τη φλογι ταυτη)!' 16:25 Mutta Aabraham sanoi (ειπεν δε αβρααμ): 'Poikani (τεκνον), muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi (μνησθητι οτι απελαβες συ τα αγαθα σου εν τη ζωη σου), ja Lasarus samoin sai pahaa (και λαζαρος ομοιως τα κακα); mutta nyt hän saa lohdutusta (νυν δε οδε παρακαλειται), sinä taas kärsit tuskaa (συ δε οδυνασαι). 16:26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa (αι επι πασιν τουτοις μεταξυ ημων και υμων χασμα μεγα εστηρικται), että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne (οπως οι θελοντες διαβηναι εντευθεν προς υμας), eivät voisi (μη δυνωνται), eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme (μηδε οι εκειθεν προς ημας διαπερωσιν).' 16:27 Hän sanoi (ειπεν δε): 'Niin minä siis pyydän sinua, isä (ερωτω ουν σε πατερ), että lähetät hänet isäni taloon (ινα πεμψης αυτον εις τον οικον του πατρος μου) 16:28 - sillä minulla on viisi veljeä (εχω γαρ πεντε αδελφους) - todistamaan heille (οπως διαμαρτυρηται αυτοις), etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan (ινα μη και αυτοι ελθωσιν εις τον τοπον τουτον της βασανου)'. 16:29 Aabraham sanoi hänelle (λεγει αυτω αβρααμ): 'Heillä on Mooses ja profeetat (εχουσιν μωσεα και τους προφητας); kuulkoot niitä (ακουσατωσαν αυτων)'. 16:30 Niin hän sanoi (ο δε ειπεν): 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he muuttaisivat mielensä (ουχι πατερ αβρααμ αλλ εαν τις απο νεκρων πορευθη προς αυτους μετανοησουσιν)'. 16:31 Mutta Aabraham sanoi hänelle (ειπεν δε αυτω): 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja (ει μωσεως και των προφητων ουκ ακουουσιν), niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös (ουδε εαν τις εκ νεκρων αναστη πεισθησονται)'."

#A03B55Fi

Lesken oikeuden puolustus, Lk 18:1-8

Vaikka tämän maailmanajan ihmiset ovat toivottomassa tilassa varsinkin nyt, kun Herran tulo on lähellä, eivät he ilman uskoa voi apua saadakseen lähestyä Jumalaa, mutta se, jolla usko on, saa avun Jumalalta:

Ja hän puhui heille myös vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä (ελεγεν δε και παραβολην αυτοις προς το δειν παντοτε προσευχεσθαι και μη εκκακειν). 18:2 Hδn sanoi (λεγων): "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä (κριτης τις ην εν τινι πολει τον θεον μη φοβουμενος και ανθρωπον μη εντρεπομενος). 18:3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo (χηρα δε ην εν τη πολει εκεινη), joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan (και ηρχετο προς αυτον λεγουσα εκδικησον με απο του αντιδικου μου)'. 18:4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut (και ουκ ηθελησεν επι χρονον). Vaan sitten hän sanoi mielessään (μετα δε ταυτα ειπεν εν εαυτω): 'Vaikka en pelkää Jumalaa ja ihmisiä en häpeä (ει και τον θεον ου φοβουμαι και ανθρωπον ουκ εντρεπομαι), 18:5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa (δια γε το παρεχειν μοι κοπον την χηραν ταυτην), minä autan hänet oikeuteensa (εκδικησω αυτην), ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni (ινα μη εις τελος ερχομενη υπωπιαζη με)'." 18:6 Niin Herra sanoi (ειπεν δε ο κυριος): "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo (ακουσατε τι ο κριτης της αδικιας λεγει)! 18:7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa (ο δε θεος ου μη ποιησει την εκδικησιν των εκλεκτων αυτου), jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat (των βοωντων προς αυτον ημερας και νυκτος), ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa (και μακροθυμων επ αυτοις)?
18:8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian (λεγω υμιν οτι ποιησει την εκδικησιν αυτων εν ταχει). Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä (πλην ο υιος του ανθρωπου ελθων αρα ευρησει την πιστιν επι της γης)?" (Lk 18:1-8)

#A03B56Fi

Fariseus ja publikaani pyhäkössä

Kertomus kahdesta rukoilijasta ei näytä vertaukselta, sillä teeskentelijöitä on jopa enemmän, kuin kilvoittelijoita. Asia kuitenkin varmistuu, kun viimeisessä jakeessa paljastetaan Jumalan lahjomaton periaate:


Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen (την παραβολην ταυτην): 18:10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 18:11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. 18:12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' 18:13 Ja publikaani seisoi taaempana eikä tahtonut edes silmiään taivasta kohti nostaa (και ο τελωνης μακροθεν εστως ουκ ηθελεν ουδε τους οφθαλμους εις τον ουρανον επαραι), vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen (ο θεος ιλασθητι μοι τω αμαρτωλω)'. 18:14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan (οτι πας ο υψων εαυτον ταπεινωθησεται), mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään (ο δε ταπεινων εαυτον υψωθησεται)." (Lk 18:9-14)

#A03B57Fi

Lapset vertauskuvina Taivasten valtakunnasta

Kirkollisissa piireissä puhutaan periytyvästä synnistä, perisynnistä. Jeesus kuitenkin julistaa, että Jumalan valtakunta on lasten kaltainen. Ajatelkaa itse: Lapsi luottaa isäänsä, niin kuin Jumalan lapsi Jumalaan. No, ehkäpä ne kirkon miehet eivät luota.

Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia (προσεφερον δε αυτω και τα βρεφη), että hän koskisi heihin (ινα αυτων απτηται); mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat heitä (ιδοντες δε οι μαθηται επετιμησαν αυτοις). 18:16 Mutta Jeesus kutsui ne tykönsä ja sanoi (ο δε ιησους προσκαλεσαμενος αυτα ειπεν): "Sallikaa lasten tulla minun tyköni (αφετε τα παιδια ερχεσθαι προς με) älkääkä estäkö heitä (και μη κωλυετε αυτα), sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta (των γαρ τοιουτων εστιν η βασιλεια του θεου). 18:17 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi (ος εαν μη δεξηται την βασιλειαν του θεου ως παιδιον), se ei pääse sinne sisälle (ου μη εισελθη εις αυτην)." (Lk 18:15-17)

#A03B58Fi

Kristittynä maailmassa. Lk 19:11-27

Jeesus oli tulossa Jerikon suunnalta Jerusalemiin, ja ihmiset luulivat, että nyt hän vihdoinkin perustaa heidän kaipaamansa Jumalan valtakunnan. Mutta Herralla oli muita suunnitelmia. Hänen tehtävänään oli sovittaa ihmisten synnit, sillä ilman syntien sovitusta kukaan ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Syntien sovituksen jälkeen sovituksen sanaa oli saarnattava kaikille maailman kansoille, ja vasta kun se on tehty, hän tulisi takaisin, ja ottaisi vallan ohjakset käsiinsä. Nyt oltiin vasta tehtävänjakovaiheessa, kun Jeesus sanoo:

Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan (ανθρωπος τις ευγενης επορευθη εις χωραν μακραν) saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen (λαβειν εαυτω βασιλειαν και υποστρεψαι). 19:13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen orjaansa (καλεσας δε δεκα δουλους εαυτου), antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille (εδωκεν αυτοις δεκα μνας και ειπεν προς αυτους): "Asioikaa näillä, kunnes minä tulen (πραγματευσασθε εως ερχομαι)". 19:14 Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä (οι δε πολιται αυτου εμισουν αυτον) ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan (και απεστειλαν πρεσβειαν οπισω αυτου λεγοντες): "Emme tahdo tätä kuninkaaksemme (ου θελομεν τουτον βασιλευσαι εφ ημας)". 19:15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne orjat (και εγενετο εν τω επανελθειν αυτον λαβοντα την βασιλειαν και ειπεν φωνηθηναι αυτω τους δουλους τουτους), joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut (οις εδωκεν το αργυριον ινα γνω τις τι διεπραγματευσατο). 19:16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi (παρεγενετο δε ο πρωτος λεγων): "Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää (κυριε η μνα σου προσειργασατο δεκα μνας)". 19:17 Ja hän sanoi hänelle (και ειπεν αυτω): "Hyvä on, sinä hyvä orja (ευ αγαθε δουλε); koska vähimmässä olet ollut uskollinen (οτι εν ελαχιστω πιστος εγενου), niin saat vallita kymmentä kaupunkia (ισθι εξουσιαν εχων επανω δεκα πολεων)". 19:18 Ja toinen tuli ja sanoi (και ηλθεν ο δευτερος λεγων): "Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää (κυριε η μνα σου εποιησεν πεντε μνας)". 19:19 Niin hän sanoi tällekin (ειπεν δε και τουτω): "Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia (και σου γινου επανω πεντε πολεων)". 19:20 Vielä tuli yksi ja sanoi (και ετερος ηλθεν λεγων): "Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa (κυριε ιδου η μνα σου ην ειχον αποκειμενην εν σουδαριω). 19:21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt (εφοβουμην γαρ σε οτι ανθρωπος αυστηρος ει αιρεις ο ουκ εθηκας και θεριζεις ο ουκ εσπειρας)." 19:22 Ja hän sanoi hänelle (λεγει δε αυτω): "Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha orja (εκ του στοματος σου κρινω σε πονηρε δουλε). Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi (ηδεις οτι εγω ανθρωπος αυστηρος ειμι), joka otan, mitä en ole talteen pannut (αιρων ο ουκ εθηκα), ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt (και θεριζων ο ουκ εσπειρα); 19:23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään (και διατι ουκ εδωκας το αργυριον μου επι την τραπεζαν), että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen (και εγω ελθων συν τοκω αν επραξα αυτο)?" 19:24 Ja hän sanoi vieressä seisoville (και τοις παρεστωσιν ειπεν): "Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää (αρατε απ αυτου την μναν και δοτε τω τας δεκα μνας εχοντι)". 19:25 Niin he sanoivat hänelle (και ειπον αυτω): "Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää (κυριε εχει δεκα μνας)". 19:26 "Minä sanon teille, että (λεγω γαρ υμιν οτι) jokaiselle, jolla on, annetaan (παντι τω εχοντι δοθησεται); mutta jolla ei ole (απο δε του μη εχοντος), siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on (και ο εχει αρθησεται απ αυτου). 19:27 Mutta ne viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa (πλην τους εχθρους μου εκεινους τους μη θελησαντας με βασιλευσαι επ αυτους), tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni (αγαγετε ωδε και κατασφαξατε εμπροσθεν μου)." (Kts. Lk 19:12-27)

#A03B59Fi

Viikunapuu lopun ajan merkkinä

Jeesuksen kerran kiroama viikunapuu on tärkeä merkki Jumalan sapattivuoden tulosta, sillä viikunapuu on Israelin symboli. Liian ruusuisia unelmia ei nykyisen sukupolven kannata elätellä, sillä tämän aikakauden loppu ennen uuden alkamista on vaikea ei pelkästään Israelille, vaan koko maailmalle:

Ja hän puhui heille vertauksen (και ειπεν παραβολην αυτοις): "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita (ιδετε την συκην και παντα τα δενδρα). 21:30 Kun ne jo puhkeavat lehteen (οταν προβαλωσιν), niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte (ηδη βλεποντες αφ εαυτων γινωσκετε), että kesä jo on lähellä (οτι ηδη εγγυς το θερος εστιν). 21:31 Samoin te myös (ουτως και υμεις), kun näette tämän tapahtuvan, tajutkaa (οταν ιδητε ταυτα γινομενα γινωσκετε), että Jumalan valtakunta on lähellä (οτι εγγυς εστιν η βασιλεια του θεου). 21:32 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): tämä sukupolvi ei katoa (ου μη παρελθη η γενεα αυτη), ennenkuin kaikki tapahtuu (εως αν παντα γενηται). 21:33 Taivas ja maa katoavat (ο ουρανος και η γη παρελευσονται), mutta minun sanani eivät katoa (οι δε λογοι μου ου μη παρελθωσιν). 21:34 Mutta pitäkää vaari itsestänne (προσεχετε δε εαυτοις), ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet (μηποτε βαρυνθωσιν υμων αι καρδιαι εν κραιπαλη και μεθη και μεριμναις βιωτικαις), niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta (και αιφνιδιος εφ υμας επιστη η ημερα εκεινη) 21:35 niinkuin paula (ως παγις); sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat (γαρ επελευσεται επι παντας τους καθημενους επι προσωπον πασης της γης). 21:36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa (αγρυπνειτε ουν εν παντι καιρω δεομενοι), että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on (ινα καταξιωθητε εκφυγειν ταυτα παντα τα μελλοντα γινεσθαι), ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä (και σταθηναι εμπροσθεν του υιου του ανθρωπου)." (Lk 21:29-36)

#A03B60Fi

Raamattu ei ole mikään systemaattisen teologian oppikirja. Se on enemmän. Vertauksissa esitetään tieto Jumalan valtakunnan kehitysvaiheista pienestä alusta aina lopulliseen toteutumiseen asti, niin että se, joka tuntee vertaukset voi kuin kalenterista katsoa, missä vaiheessa Jumalan suunnitelmaa milloinkin mennään. Tämän suunnitelman runko on kätketty jo Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23 esitettyyn Jumalan kalenteriin, jonka historiallinen tausta on niissä teoissa, jotka tapahtuivat Mooseksen aikana silloin, kun Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta noin vuonna 1550 eKr.

#A03B61Fi

Kalenteri alkaa Israelin vapautuksella Egyptistä, joka tapahtui sinä yönä kun jokainen perhe oli uhrannut virheettömän karitsan puolestaan syntiuhriksi. Tämän pääsiäiseksi kutsutun uhritoimituksen lisäksi vuosittain vietettäväksi määrätään seitsemän ylimääräistä sapattia. Kolmannen Mooseksen Kirjan 23. luvun mukaan vuosittain vietettäväksi määrätään pääsiäisuhrin jälkeen vietettävät Happamattoman leivän päivät, ja uutislyhteen heilutus ja siitä laskien viidenkymmenen vuorokauden kuluttua vietettävä Helluntai sekä syksyn juhlakauden aikana vietettävät pasuunansoiton päivä, sovituspäivä sekä lehtimajan juhla. Näillä juhlapäivillä on paitsi historiallinen myös profeetallinen merkitys, jonka toteutumista me tässä seuraamme. Vuosittain toistuvista juhlista kevään ja kesän juhlat ovat jo saaneet täyttymyksensä, mutta muutamat näistä esikuvallisista juhlista on vielä täyttymättä. Pasuunansoiton päivä on vertauskuva kuolleitten ylösnousemuksesta, Sovituspäivä Jumalan Kaikkivaltiaan eteen tuodun Karitsan morsiamen kruunajaistilaisuudesta ja maan kansakuntien tuomiosta ja Lehtimajan juhla on vertauskuva Jumalan valtakunnasta maan päällä.

#A03B62Fi

Jumalan kalenteri on siitä erikoinen, että siinä otetaan lukuun vain se aika, jonka kuluessa Hän on Israelin kuninkaana. Jos tätä periaatetta ei huomioida, eivät Raamatun vuosiluvut täsmää. Mutta kun laskuista vähennetään ne vuodet, jotka Israel oli naapurikansojen miehittämänä, alkavat vuosiluvutkin täsmätä. Suuremman luokan katkoksen Israelin kalenteriin aiheuttavat "pakanain ajat", jotka alkoivat Israelin menetettyä itsenäisyytensä. Vanhan Testamentin profeetoista erityisesti Daniel selostaa sitä aikaa, jolloin muut kansat hallitsevat Israelia; hän jopa kirjoittaa pakanakansojen aikoja koskevat tekstinsä aramean, sen ajan ei-juutalaisten kansojen diplomaattikielellä. Kansojen (kr. etni, sanasta etnos) ajat päättyvät vasta, kun Israelin jäännös Suuren Vaivan Ajan jälkeen katsoo häneen, jonka he ovat lävistäneet.

#A03B63Fi

Muiden kansojen aikojen merkityksestä juutalaisten elämään Jeesus kertoi juuri ennen ristille naulitsemistaan näin:

Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva kansojen tallattavana, kunnes kansojen ajat täyttyvät (αχρι πληρωθωσιν καιροι εθνων). (Lk 21:20-24)

#A03B64Fi

Vangeiksi vieminen tapahtui vuonna 70 ja Jerusalemista tuli jälleen pääkaupunki vuonna 1968, mutta vieläkin kaupungin statusta pidetään kiistanalaisena. Suuren välienselvittelyn siemenet on taas kylvetty ja samalla on petetty paljon ihmisiä luulemaan, että tämä olisi se asia, joka lopettaisi pakanain ajat. Jerusalemista tulee kyllä pääkaupunki, mutta se on silloin Uusi Jerusalem, ja mikä tärkeintä, vasta sitten kun sen kuningas on Jeesus, Jumalan Voideltu.

 

Sivulle 04: Kuka hän on?

##A04 helmi fi plus eu04, 24 s. 2019-01-30

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A4

 

 

Kuka hän on

 

#A04B01Fi

Kaikilla evankelistoilla on oma profiilinsa. Matteus esittää Jeesuksen kuninkaana, Markus Jumalan kärsivänä orjana, Luukas ihmisen poikana ja Johannes Jumalan poikana. Siitä syntyy myös tärkein kysymys, kuka sen tunnustaa.

#A04B02Fi

Johanneksen evankeliumia rytmittää Jeesuksen toiminta Jumalan määräämien juhlapäivien - sapatin, pääsiäisen, helluntain ja lehtimajan juhlan antamissa kehyksissä. Keskeinen aihe Johanneksen evankeliumissa on kysymys siitä, kuka Jeesus on, sekä siihen liittyvät kysymykset: todistus, usko, uskon tunnustaminen, Jumalan valtakunta, Pyhä Henki, uudestisyntyminen, Jumalan tunteminen, ja iankaikkinen elämä.

#A04B03Fi

Johannes aloittaa kertomuksensa selvittämällä Jeesuksen iankaikkisia taustoja:

Alussa oli Sana (εν αρχη ην ο λογος), ja Sana oli Jumalan tykφnä (και ο λογος ην προς τον θεον), ja Sana oli Jumala (και θεος ην ο λογος). 1:2 Hδn oli alussa Jumalan tykönä (ουτος ην εν αρχη προς τον θεον). 1:3 Kaikki on tullut hδnen kauttaan (παντα δι αυτου εγενετο), ja ilman hδntä ei ole tullut mitään, mikä tullut on (και χωρις αυτου εγενετο ουδε εν ο γεγονεν). 1:4 Hδnessä oli elämä (εν αυτω ζωη ην), ja elδmä (και η ζωη) oli ihmisten valkeus (ην το φως των ανθρωπων). 1:5 Ja valkeus loistaa pimeydessδ (και το φως εν τη σκοτια φαινει), ja pimeys ei sitδ käsittänyt (και η σκοτια αυτο ου κατελαβεν). (Joh 1:1-5)

#A04B04Fi

Tämän jälkeen Johannes kertoo siitä todistuksesta, jonka Johannes Kastaja Jeesuksesta antoi, ja kuinka ihmiset hänen todistuksensa ottivat vastaan:

Oli mies (εγενετο ανθρωπος), Jumalan lδhettämä (απεσταλμενος παρα θεου); hδnen nimensä oli Johannes (ονομα αυτω ιωαννης). Hδn tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta (ουτος ηλθεν εις μαρτυριαν ινα μαρτυρηση περι του φωτος), ettδ kaikki uskoisivat hänen kauttansa (ινα παντες πιστευσωσιν δι αυτου). Ei hδn ollut se valkeus (ουκ ην εκεινος το φως), mutta hδn tuli valkeudesta todistamaan (αλλ ινα μαρτυρηση περι του φωτος). Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. 1:10 Maailmassa hän oli (εν τω κοσμω ην), ja maailma on tullut hδnen kauttaan (και ο κοσμος δι αυτου εγενετο), ja maailma (και ο κοσμος) ei hδntä tuntenut (αυτον ουκ εγνω). 1:11 Hδn tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh 1:9-11)

#A04B05Fi

Jeesuksen maailmaan tulon tarkoitus oli, että ihmiset syntyisivät Jumalan Hengestä, ja tulisivat Jumalan lapseksi:

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan (οσοι δε ελαβον αυτον), hδn antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi (εδωκεν αυτοις εξουσιαν τεκνα θεου γενεσθαι), niille, jotka uskovat hänen nimeensä (τοις πιστευουσιν εις το ονομα αυτου), 1:13 jotka eivδt ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta (οι ουκ εξ αιματων ουδε εκ θεληματος σαρκος ουδε εκ θεληματος ανδρος), vaan Jumalasta (αλλ εκ θεου εγεννηθησαν). (Joh 1:12-13)

#A04B06Fi

Jumala on Henki ja hänen lapsiaan voivat olla vain ne, jotka ovat syntyneet hänen Hengestään. Puhutaan uudestisyntymisestä, Pyhän Hengen saamisesta, meistä Jumalan Hengen asuntona tai käytetään sellaisia ilmaisuja kuin "Kristus meissä", Hengessä vaeltaminen jne, mutta kaikilla näillä keinoilla selostetaan samaa asiaa, meidän syntymistämme ja elämistämme Jumalan lapsina.

#A04B07Fi

Johanneksen ensimmäisessä luvussa on niin paljon asiaa, että on hyvä tietää eräs Raamatun lukemisen tärkeistä periaatteista: Ensimmäisellä kerralla ymmärrät siitä jotakin, ja jos sitä elämässäsi toteutat, opit toisella lukukerralla samasta tekstistä lisää, ja näin aina loppumattomiin. Seuraava lausekin on helpompi ymmärtää, jos muistat, että Johannes esittelee Jeesuksen Jumalan poikana:

Ja Sana tuli lihaksi (και ο λογος σαρξ εγενετο) ja asui meidδn keskellämme (και εσκηνωσεν εν ημιν), ja me katselimme hδnen kunniaansa (και εθεασαμεθα την δοξαν αυτου), senkaltaista kunniaa, kuin ainosyntyisellä Pojalla on Isältä (δοξαν ως μονογενους παρα πατρος); ja hδn oli täynnä armoa ja totuutta (πληρης χαριτος και αληθειας). (Joh 1:14)

#A04B08Fi

Kreikkalaisen tekstin sanat "e'skinisen", asui, juuri on "skinija", telttamaja, joka viittaa Vanhan Liiton telttatemppeliin. Jeesuksen ruumis oli siis temppeli, jossa Jumalan Henki asui. Tämä maja, kuten telttatemppelin kullalla sisustettu pimeä huone Vanhan Liiton aikana, tällä kertaa tosin vain savimaja, suojeli ihmistä Jumalan kunnian välittömiltä vaikutuksilta. Jos tätä majaa ei olisi ollut, Jeesukselle ominainen Jumalan kunnia olisi tappanut syntisen ihmisen siihen paikkaan.

#A04B09Fi

Johannes jatkaa Johannes Kastajan todistuksella:

Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen (ιωαννης μαρτυρει περι αυτου και κεκραγεν λεγων): "Tδmä on se, josta minä sanoin (ουτος ην ον ειπον): se, joka minun jδlkeeni tulee (ο οπισω μου ερχομενος), on tullut minun edellδni (εμπροσθεν μου γεγονεν), sillδ hän on ollut ennen kuin minä (οτι πρωτος μου ην)." (Joh 1:15)

#A04B10Fi

Ja Johannes julistaa:

Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet (και εκ του πληρωματος αυτου ημεις παντες ελαβομεν), ja armoa armon päälle (και χαριν αντι χαριτος). Sillä laki on annettu Mooseksen kautta (οτι ο νομος δια μωσεως εδοθη); armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta (η χαρις και η αληθεια δια ιησου χριστου εγενετο). Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nδhnyt (θεον ουδεις εωρακεν πωποτε); ainokainen Poika (ο μονογενης υιος), joka on Isδn helmassa, on hänet ilmoittanut (ο ων εις τον κολπον του πατρος εκεινος εξηγησατο). (Joh 1:16-18).

#A04B11Fi

Johannes ei mainitse evankeliumissaan omaa nimeään, mutta muut evankelistat kertovat hänen olleen Sebedeuksen poika, kuten myös veljensä Jaakob, jotka Jeesus valitsi Galilean kalastajien joukosta lähettiläikseen. Molemmat Sebedeuksen pojat kuuluivat Pietarin ohella Jeesuksen lähimpiin opetuslapsiin. Jaakobin tappoi kuningas Herodes ja Johannes itse vietiin Efeson lähistöllä olevalle Patmoksen saarelle.

#A04B12Fi

Johannekselta on Raamatussa viisi kirjaa: Johanneksen evankeliumi, kolme kirjettä Jeesuksen seuraajille, ja Ilmestyskirja eli Apokalypsis tämän aikakauden viimeisistä päivistä. Ilmestyskirja on Johanneksen kirjoittama, mutta se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Johannes sai ollessaan karkoitettuna Patmoksen saarelle.

#A04B13Fi

Kun Johannes oli kastanut Jeesuksen, kutsui Jeesus seuraavana päivän seuraajakseen nimeltä mainitsemattoman henkilön, joka todennäköisesti oli Johannes itse, ja Andreaan, joka haki veljensä Pietarin Jeesuksen luo. Seuraavana päivänä vielä Filippuksen, joka tapasi Natanaelin ja kutsui hänet Jeesuksen luo ja kolmantena päivänä oli häät. Johannes luettelee päivät tarkkaan, sillä häät kolmantena päivänä on symboli Kristuksen ja hänen morsiamensa häistä:

Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa (και τη ημερα τη τριτη γαμος εγενετο εν κανα της γαλιλαιας), ja Jeesuksen δiti oli siellä (και ην η μητηρ του ιησου εκει). 2:2 Ja myφs Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin (εκληθη δε και ο ιησους και οι μαθηται αυτου εις τον γαμον). (Joh 2:1-2)

#A04B14Fi

Israelissa oli totuttu siihen, että Jumalan miehet tekivät jonkin yliluonnollisen teon, jolla he todistivat olevansa Jumalan profeettoja, ja ikään kuin tahtomattaan Jeesus joutui tekemään sellaisen Galilean Kaanassa.

Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä". Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle". Ja he veivät. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut - mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen - kutsui edeskäypä yljän ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti." Tämän ensimmäisen tunnustekonsa (ταυτην εποιησεν την αρχην των σημειων) Jeesus teki Galilean Kaanassa ja osoitti kunniansa (και εφανερωσεν την δοξαν αυτου); ja hδnen opetuslapsensa uskoivat häneen (και επιστευσαν εις αυτον οι μαθηται αυτου). (Joh 2:7-11)

#A04B15Fi

Jeesuksen tekemä tunnusteko on vertauskuvallinen. Vesi on vertauskuva biologisesta elämästä (kr. bios), ja viini hengellisestä elämästä (kr. zoi). Kohta tämän jälkeen Jeesus meni pääsiäisjuhlille Jerusalemiin ja teki aivan toisenlaisen tunnusteon, joka kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun Jumalan kunnia tulee Jumalan temppeliin:

Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: "Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi." Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut". (Joh 2:13-17)

#A04B16Fi

Näistä asetelmista Jeesus siirtyy puhumaan siitä temppelistä, joka hän itse on:


Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin (τι σημειον) sinδ näytät meille, koska näitä teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä". Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. (Joh 2:18-21)

#A04B17Fi

Temppeli on Jumalan hengen asunto. Se temppeli, jonka Jeesus Jerusalemissa puhdisti, ei pysynyt puhtaana. Vain vähän ennen ristiinnaulitsemistaan hän puhdisti sen uudestaan, mutta sekään ei auttanut. Kivestä rakennettu temppeli hävitettiin, mutta Jeesus nousi haudasta elävänä.


Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut. (Joh 2:22)

#A04B18Fi

Johannes ei puhu "hyvästä sanomasta" tai evankeliumin julistamisesta eikä esitä Jeesuksen vertauksia Taivasten valtakunnasta, mutta selostaa tarkkaan koko joukon Jeesuksen ja hänen vastustajiensa tiukkasävyisiä keskusteluja, joissa Jumalan Sanan ja sen juutalaisen tradition mukaisen tulkinnan vastakkainasettelu on niin selvä, ettei siinä mitään vertauksia tarvitakaan. Kaksikymmentä kolme tai kaksikymmentä neljä kertaa Johanneksen tekstissä esiintyvät Jeesuksen sanat "minä olen", kreikaksi "ego eimi". Nämä sanat ovat Jumalan nimi, joiden lausuminen saa Jeesuksen vastustajat raivoihinsa ja jonka takia Jeesus lopulta teloitettiin ristillä. Mutta juutalaisten johtajien joukossa oli myös niitä, jotka toisissa oloissa olisivat ehkä uskaltaneet tunnustaa Jeesuksen olevan Jehovah, "Ego eimi", Elävä Jumala.

#A04B19Fi

Jeesuksen Jerusalemissa tekemät tunnusteot herättivät ansaittua huomiota, ja kun ihmiset kuuntelivat häntä, monet uskoivat häneen. Johanneksen kolmannessa luvussa kerrotaan Nikodemoksesta, joka kyllä uskoi, mutta tuli Jeesuksen luo yöllä, ettei joutuisi ikävyyksiin juutalaisten "uskonveljiensä" kanssa.

#A04B20Fi

Nikodemos, kuten monet muut, oli aivan järkevästi päätellyt, että Jeesus on Jumalasta, mutta Jeesus torjuu ajatuksen riittämättömänä, sillä järjen päätelmä ei ole avain Jumalan valtakuntaan. Mutta koska Nikodemos oli vakavasti otettava fariseus juutalaisen eliitin huipulta, hän osasi verhota tietämättömyytensä lainaamalla Jobin kirjasta sanoja, jotka alkujaankin olivat vain hämmästyneen ihmisen vastaus liian vaikeaan kysymykseen. Ellei Nikodemos olisi ollut Israelin opettaja, ei asia olisi ollut kovinkaan paha, sillä ymmärtämättömiähän ne siinä vaiheessa olivat vielä muutkin opetuslapset.

Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä (αρχων των ιουδαιων). 3:2 Hδn tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta (οτι απο θεου εληλυθας διδασκαλος), sillδ ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja (ουδεις γαρ ταυτα τα σημεια δυναται ποιειν), joita sinδ teet (α συ ποιεις), ellei Jumala ole hδnen kanssansa (εαν μη η ο θεος μετ αυτου)." 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hδnelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny ylhäältä (εαν μη τις γεννηθη ανωθεν), se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa (ου δυναται ιδειν την βασιλειαν του θεου)". (Joh 3:1-3)

#A04B21Fi

Kulttuuriperintömme takia me ymmärrämme syntymisen eri tavalla, kuin mitä Raamattuun on kirjoitettu. Sanalla gennao, ilmoitetettu asia on vain suvunjatkamista, sillä Jumala on isä. Mutta kääntäjä on kääntänyt verbin γεννάω synnyttämiseksi silloinkin kun se tarkoittaa siittämistä. Käännös vaatisi korjaamista, mutta palataan siihen myöhemmin. Vaikea se oli Nikodemoksenkin tätä asiaa ymmärtää:

Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä (πως δυναται ανθρωπος γεννηθηναι γερων ων)? Eihδn hän voi toista kertaa mennä äitinsä kohtuun (μη δυναται εις την κοιλιαν της μητρος αυτου δευτερον εισελθειν) ja syntyä (και γεννηθηναι)?" 3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä (εαν μη τις γεννηθη εξ υδατος και πνευματος), ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan (ου δυναται εισελθειν εις την βασιλειαν του θεου). 3:6 Mikä lihasta on syntynyt (το γεγεννημενον εκ της σαρκος), on liha (σαρξ εστιν); ja mikä Hengestä on syntynyt (και το γεγεννημενον εκ του πνευματος), on henki (πνευμα εστιν). 3:7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä ylhäältä (δει υμας γεννηθηναι ανωθεν). (Joh 3:4-7)

#A04B22Fi

Se hengellinen elämä, josta Jeesus puhui Nikodimokselle sanoessaan, että "Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä ylhäältä" saadaan, kun ihminen syntyy Jumalan Hengestä uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Mutta Jeesuksen teksti jatkuu:

Tuuli puhaltaa, missä tahtoo (το πνευμα οπου θελει πνει), ja sinä kuulet sen huminan (και την φωνην αυτου ακουεις), mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt (ουτως εστιν πας ο γεγεννημενος εκ του πνευματος)." (Joh 3:8)

#A04B23Fi

Ihminen ei saa tuulta kiinni. Hengellinen syntyminen jäi sillä kertaa vielä arvoitukseksi, vaikka Jeesus kertoikin, miten Henki ihmisessä vaikuttaa: Hän kulkee, missä tahtoo, ja koska hän tahtoo kulkea siellä, mihin Jumala häntä johdattaa ja silloin häntä ei pitele mikään. Kun tarinaa yhä jatketaan tullaan siihen, että on vain yksi, ja hän on ainosyntyinen (monogenis) Jumalan poika. Ei olekaan mahdollista syntyä ylhäältä, paitsi liittymällä Häneen joka on syntynyt ja se voi tapahtua vain uskomalla häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Malliksi siitä Jeesus tuo mieliin tarinan Israelin erämaavaelluksen ajoilta: Silloin vaskesta tehty käärme ylennettiin tangon päähän, ja kun käärmeen pureman saaneet katsoivat käärmettä, he paranivat. Käärme Jeesuksen ristinkuoleman symbolina tuntuu ensin häkellyttävältä, kunnes muistamme, miten käärme vietteli ihmisen kuolemaan, ja kuinka Jumala teki Jeesuksen ristillä synniksi ja torjui sitten hänet niin kuin torjutaan kaikki, jotka ovat ansainneet Jumalan syntiä kohtaan tunteman hirvittävän vihan täyteyden - täyden sovituksen saamiseksi niille, jotka Jumalan pyhyyden ilmestyminen muuten tuomitsisi ikuiseen karkoitukseen ja vaivaan.

#A04B24Fi

Heti kun Jeesus oli torjunut Nikodemoksen päätelmät, hän esitti sen, miten Jumalan valtakunta voidaan nähdä: On synnyttävä ylhäältä. Uskova näkee ja ymmärtää Jumalan teot, mutta sokea ei näe ja jos näkeekin, hän selittää ne väärin. Mutta Jumalan valtakunnan näkeminenkin on vähäistä, sillä sisälle Valtakuntaan pääsevät vain ne, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan todistuksen:


Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?" 3:10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tajua! 3:11 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme (ο οιδαμεν λαλουμεν), ja todistamme, mitä olemme nähneet (και ο εωρακαμεν μαρτυρουμεν), ettekä te ota vastaan meidän todistustamme (και την μαρτυριαν ημων ου λαμβανετε). (Joh 3:9-11)

#A04B25Fi

Vanhan Liiton laki määrittelee ihmisen normaalit elintavat maan päällä, mutta ilman uskoa Jumalaan kukaan ei pystynyt sitä noudattamaan. Jeesus mainitsee tämän, mutta jatkaa heti kertomalla, miten ihminen voi saada uskon Jumalaan, tulla Jumalan yhteyteen ja pelastua pimeyden vallasta:


Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista (ει τα επιγεια ειπον υμιν και ου πιστευετε), kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista (πως εαν ειπω υμιν τα επουρανια πιστευσετε)? 3:13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen (και ουδεις αναβεβηκεν εις τον ουρανον), paitsi hän, joka taivaasta tuli alas (ει μη ο εκ του ουρανου καταβας), Ihmisen Poika, joka on taivaassa (ο υιος του ανθρωπου ο ων εν τω ουρανω). 3:14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa (και καθως μωσης υψωσεν τον οφιν εν τη ερημω), niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän (ουτως υψωθηναι δει τον υιον του ανθρωπου), 3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo (ινα πας ο πιστευων εις αυτον), ei tuhoutuisi, vaan (μη αποληται αλλ) hänellä olisi iankaikkinen elämä (εχη ζωην αιωνιον). 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut (ουτως γαρ ηγαπησεν ο θεος τον κοσμον), että hän antoi ainokaisen Poikansa (ωστε τον υιον αυτου τον μονογενη εδωκεν), ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi (ινα πας ο πιστευων εις αυτον μη αποληται), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (αλλ εχη ζωην αιωνιον). 3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan (ου γαρ απεστειλεν ο θεος τον υιον αυτου εις τον κοσμον) tuomitsemaan maailmaa (ινα κρινη τον κοσμον), vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi (αλλ ινα σωθη ο κοσμος δι αυτου). 3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita (ο πιστευων εις αυτον ου κρινεται); mutta joka ei usko (ο δε μη πιστευων), se on jo tuomittu (ηδη κεκριται), koska hän ei ole uskonut (οτι μη πεπιστευκεν) Jumalan ainokaisen Pojan nimeen (εις το ονομα του μονογενους υιου του θεου). 3:19 Mutta tämä on tuomio (αυτη δε εστιν η κρισις), että valkeus on tullut maailmaan (οτι το φως εληλυθεν εις τον κοσμον), ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta (και ηγαπησαν οι ανθρωποι μαλλον το σκοτος η το φως); sillä heidän tekonsa olivat pahat (ην γαρ πονηρα αυτων τα εργα). 3:20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee (πας γαρ ο φαυλα πρασσων), vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen (μισει το φως και ουκ ερχεται προς το φως), ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi (ινα μη ελεγχθη τα εργα αυτου). 3:21 Mutta joka totuuden tekee (ο δε ποιων την αληθειαν), se tulee valkeuteen (ερχεται προς το φως), että hänen tekonsa tulisivat julki (ινα φανερωθη αυτου τα εργα), sillä ne ovat Jumalassa tehdyt (οτι εν θεω εστιν ειργασμενα). (Joh 3:12-21).

#A04B26Fi

Johanneksen luvussa 4 tapaamme Jeesuksen aivan erilaisissa olosuhteissa keskustelemassa aivan erilaisen henkilön kanssa Samariassa. Ja vaikka keskustelukumppani on juutalaisen uskonnollisuuden mittareilla mitattuna paria-luokan pohjasakkaa, pystyy tämä samarialainen nainen ottamaan vastaan ja ymmärtämään Jeesuksen sanoman kertaheitolla, tulee uskoon ja saa todistuksellaan aikaan sen, että monet muutkin tunnustavat Jeesuksen Jumalan pojaksi. Ja kuin tunnustaakseen naisen rehellisyyden, Jeesus ilmoittaa hänelle sellaisia asioita, joita hän ei ollut kertonut edes juutalaisten parhaimmistoon kuuluvalle Nikodemokselle:

Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette palvo (προσκυνησετε) Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te palvotte (προσκυνειτε) sitä, mitä ette tunne; me palvomme (ημεις προσκυνουμεν) sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus (η σωτηρια) on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset palvojat (προσκυνηται) palvovat (προσκυνήσουσιν) Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia palvojia (προσκυνουντας) myös Isä etsii (ζητει). Jumala on Henki; ja jotka häntä palvovat (προσκυνουντας), niiden tulee palvoa (δει προσκυνειν) hengessä ja totuudessa." (Joh 4:21-24)

#A04B27Fi

Lain mukaan Israelin miesten oli tultava kolme kertaa vuodessa Jerusalemiin, juhlille, jotka olivat pääsiäinen, helluntai ja lehtimajan juhla. Johanneksen luvussa 5 kerrotaan, kuinka Jeesus paransi erään tällaisen juhlan aikana sairaan, mutta koska silloin oli sapatti, juutalaiset pitivät sitä Mooseksen lain rikkomisena. Kun parannettu sai selville, kuka hänen parantajansa oli, meni hän ja ilmoitti sen juutalaisten uskonnollisille johtajille, jotka jo etsivät keinoa, miten tuhota Jeesus. Masentava tappio henkilölle, jota Jeesus oli juuri varoittanut siitä järjestelmästä, ja jonka tuhoutumisen Jeesus oli vain vähän aikaisemmin ilmoittanut Jaakobin lähteen luona samarialaiselle naiselle.

#A04B28Fi

Jeesus teki Jerusalemissa paljon voimatekoja, mutta vastaanotto oli vaisu, ja jopa vihamielinen. Galileassa vastaanotto oli parempi:

Sen jälkeen Jeesus meni Galileaan, se on Tiberiaan, järven tuolle puolelle. Ja häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille. Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä. (Joh 6:1-4)

#A04B29Fi

Pääsiäisen jälkeen Israelissa alkaa ohran korjuu.

Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?" Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän". Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?" Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. (Joh 6:5-10)

#A04B30Fi

Ohra on Raamatun vertauskuva Jeesuksesta ja luku viisi on koodisana Jumalan armosta. Asettamalla kansan syömään ohraleipää Jeesus oli avannut keskustelun uudesta aiheesta:

Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan". Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet. (Joh 6:11-13).

#A04B31Fi

Kaksitoista on Jumalan koodisana Jumalan hallitusjärjestelmästä. Apostoleillekin riitti syötävää, jopa kori mieheen, mutta kansa näki tässä aivan toisenlaisen mahdollisuuden:

Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva (ο ερχομενος εις τον κοσμον)". Kun nyt Jeesus huomasi, ettδ he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä. (Joh 6:14-15)

#A04B32Fi

Juutalaiset odottivat Messiasta, joka panisi heidän asiansa kuntoon. Kun Jeesus oli ruokkinut 5000 miestä ja epälukuisen määrän naisia ja lapsia viidellä leivällä ja kahdella kalalla, monet näkivät tässä Vanhan Testamentin lupauksien olevan täyttymässä, sillä he olivat nähneet, että Jeesus pystyi tekemään leipää tyhjästä, parantamaan sairaita, ja varmasti pystyisi myös vapauttamaan Juudean roomalaisten vallasta. Vain pari vuotta aikaisemmin Saatana oli ehdottanut Jeesukselle samankaltaista tointa oman valtakuntansa pääministerinä, ja nyt myös ihmiset halusivat pahoille ihmisille räätälöidyn utopian ilman vastuuta ja rangaistuksen pelkoa. Mutta mitä Jeesus itse halusi? Tehdä Jumalan tahdon. Kysymys ei ollut sellaisesta hyvinvointivaltiosta, jossa kaikki oli hyvää ja ilmaista, ja jossa ihmiset saisivat jatkaa oman itsekkyytensä toteuttamista kenen tahansa kustannuksella, mutta eihän Jeesus mitään Saatanan utopiaa ollut rakentamassa. Mitä Jeesus siis teki: Hän lähetti ihmiset pois, meni itse vuorelle rukoilemaan, mutta opetuslapset hän lähetti myrskyyn:

Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan, astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen; ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. Mutta hän sanoi heille: "Minä olen (εγω ειμι). Älkää peljätkö (μη φοβεισθε)". Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla. (Joh 6:16-21)

#A04B33Fi

Yöllä oli tapahtunut muitakin merkittäviä asioita. Matteus ja Markus antavat tämän yön tapahtumista tarkemman selostuksen. Tulevan hyvinvointivaltion ydinjoukko oli pelastunut kahdella tapaa: Jeesus oli pelastanut heidät myrskystä, jossa he olivat taistelleet henkensä edestä aamun sarastukseen asti ja saaneet uskon sellaiseen Jeesukseen, joka antaisi heille suunnattomasti enemmän, kuin mitä juutalaiset havittelivat.

#A04B34Fi

Se suuri kuulijakunta, jonka Jeesus oli illalla ruokkinut, oli viettänyt yönsä Galilean leppeän kevättaivaan alla todennäköisesti jo unelmoiden suuresta ja mahtavasta Israelin valtakunnasta, mutta oli ymmällään siitä, miten Jeesus oli kulkenut järven yli ilman venettä:

Seuraavana päivänä kansa yhä vielä oli järven toisella puolella, sillä he olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta venhettä kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan että hänen opetuslapsensa lähtivät yksinään pois. Kuitenkin oli muita venheitä tullut Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sittenkuin Herra oli lausunut kiitoksen. Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta. Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?" (Joh 6:22-25)

#A04B35Fi

Jeesus ei kerro porukoille yön tapahtumista, vaan käy suoraan asiaan:

Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään (εις ζωην αιωνιον) ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut (τουτον γαρ ο πατηρ εσφραγισεν ο θεος)." (Joh 6:26-27)

#A04B36Fi

Kuulijoiden ajattelua sekoitti yleismaailmallinen luulo, jonka mukaan ikuinen elämä olisi jotenkin ansaittavissa esimerkiksi hyviä tekoja tekemällä. Jeesus torjuu tämän luulon:

Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko (τουτο εστιν το εργον του θεου), että te uskoisitte häneen (ινα πιστευσητε εις ον), jonka hän on lähettänyt (απεστειλεν εκεινος)". He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua (ινα ιδωμεν και πιστευσωμεν σοι)? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'." Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas (ο καταβαινων) taivaasta (εκ του ουρανου) ja antaa maailmalle elämän (και ζωην διδους τω κοσμω)." (Joh 6:28-33)

#A04B37Fi

Jeesus ei tässä puhu ilmaisesta leivästä eikä ilmaisista terveyspalveluista eikä edes mahtavasta armeijasta, vaan siitä Jumalan puutarhassa tehdystä valinnasta, jonka ikävien seurauksien korjaamiseksi hän oli astunut alas (katabaino) maailmaan, tarjotakseen heille leipää siitä Elämän puusta, mikä Adamia ja Eevaa ei lainkaan kiinnostanut:

Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää". Jeesus sanoi heille: "Minä olen (Εγω ειμι) elämän leipä (ο αρτος της ζωης) ; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta (οτι καταβεβηκα), en tekemään omaa tahtoani (ουχ ινα ποιω το θελημα το εμον), vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt (αλλα το θελημα του πεμψαντος με). Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät (αλλα αναστησω αυτο) viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä (εχη ζωην αιωνιον); ja minä herätän hänet (και αναστησω αυτον εγω) viimeisenä päivänä (τη εσχατη ημερα)." (Joh 6:34-40)

#A04B38Fi

Paikalla oli myös juutalaisia uskonoppineita, joiden asenne Jeesukseen esti heitä ymmärtämästä tätä heidän omaan alaansa kuuluvaa asiaa ikuisesta elämästä ja ylösnousemuksesta:

Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen (Εγω Ειμι) se leipδ, joka on tullut alas taivaasta (ο αρτος ο καταβας εκ του ουρανου)"; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme (ου ημεις οιδαμεν τον πατερα και την μητερα)? Kuinka hδn sitten sanoo (πως ουν λεγει ουτος): 'Minδ olen tullut alas taivaasta (οτι εκ του ουρανου καταβεβηκα)'?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä (εαν μη ο πατηρ ο πεμψας με ελκυση αυτον); ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä (και εγω αναστησω αυτον τη εσχατη ημερα). Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi (και εσονται παντες διδακτοι του θεου)'. Jokainen, joka on Isältä kuullut (πας ουν ο ακουσας παρα του πατρος) ja oppinut (και μαθων), tulee minun tyköni (ερχεται προς με). Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän. (Joh 6:41-46)

#A04B39Fi

Ihminen kuolee synnin takia. Jos siis lähdetään puhumaan ikuisesta elämästä, on synti hoidettava pois päiväjärjestyksestä Jumalan oikeudenmukaisuutta tyydyttävällä tavalla:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun (εις εμε), sillä on iankaikkinen elämä. Minä olen (Εγω ειμι) elämän leipä (ο αρτος της ζωης). Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä (ουτος εστιν ο αρτος), joka tulee alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβαινων), että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen (Εγω ειμι) se elävä leipä (ο αρτος ο ζων), joka on tullut alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβας). Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti (ζησεται εις τον αιωνα). Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani (η σαρξ μου εστιν), maailman elämän puolesta (υπερ της του κοσμου ζωης)." (Joh 6:47-51)

#A04B40Fi

Synnin poistamiseksi tarvittiin uhri, jonka lihaa syömällä uhraaja pääsi osalliseksi uhrin välityksellä saadusta sovituksesta. Kun se vihdoin näytti selvinneen myös juutalaisille, syntyi uusi kysymys:

Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?" Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää (ουκ εχετε ζωην) itsessänne (εν εαυτοις) . Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä (εχει ζωην αιωνιον), ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä (και εγω αναστησω αυτον τη εσχατη ημερα). Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. (Joh 6:52-55)

#A04B41Fi

Synnin sovitus palauttaa yhteyden Jumalaan:

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa (εν εμοι μενει), ja minä hänessä (καγω εν αυτω). Niinkuin Isä, joka elää (ο ζων πατηρ), on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta (καγω ζω δια τον πατερα), niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani (κακεινος ζησεται δι εμε). (Joh 6:56-57)

#A04B42Fi

Jerusalemissa uhreja uhrattiin joka päivä. Kun Israel vapautettiin Egyptistä, sen oli uhrattava vuodenvanha, virheetön karitsa ja syötävä se seuraavana yönä. Siinain Liiton solmimisen jälkeen Israel taas toi Jumalalle uhreja, joiden lihat syötiin. Jos juutalaiset eivät tästä ja kirjoituksista ymmärtäneet, että Jeesus on Jumalan uhrikaritsa, niin mistä sitten? Ja se leipä, jota Israel söi erämaassa, vapautuksensa jälkeen? Sekin tuli taivaasta ja sekin oli esikuvallista:

"Tämä on se leipä (ουτος εστιν ο αρτος), joka tuli alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβας). Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se tulee elämään iankaikkisesti (ζησεται εις τον αιωνα)." Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa. (Joh 6:58-59)

#A04B43Fi

Keskustelu päättyi ikäänkuin ennen aikojaan. Synnin poistaminen olisi avannut tien Jumalan yhteyteen ja Kristuksen aarteisiin, tuonut siunauksen ja iankaikkiseen elämän. Mutta kuulijoiden näkökyky ei yltänyt lihakaupan tiskiä korkeammalle, ja juuri se karkoitti koko sen suuren seuraajien joukon, joka vielä hetki sitten oli halunnut tehdä hänet kuninkaakseen:

Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?" Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä (αυτοις τουτο υμας σκανδαλιζει)? Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan (αναβαινοντα) sinne, missä hän oli ennen! Henki on se (το πνευμα εστιν), joka eläväksi tekee (το ζωοποιουν); ei liha mitään hyödytä (η σαρξ ουκ ωφελει ουδεν). Ne sanat (τα ρηματα), joita minä puhun teille (α εγω λαλω υμιν), ovat henki ja ovat elämä (πνευμα εστιν και ζωη εστιν). Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna". Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. (Joh 6:60-66)

#A04B44Fi

Kun monituhatpäinen kansanjoukko oli lähtenyt, jäi jäljelle vain pieni opetuslasten joukko, mikä melkein pakotti Jeesuksen kysymään:

Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Ette kai tekin halua mennä pois?" (Joh 6:67)

#A04B45Fi

Jotakin oli kuitenkin tapahtunut, sillä esille astuu Pietari ja vastaa kaikkien kahdentoista nimissä:

Niinpä Simon Pietari vastasi hänelle (ουν αυτω σιμων πετρος απεκριθη): "Herra, kenen tykφ me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat (ρηματα ζωης αιωνιου εχεις); ja me uskomme ja ymmδrrämme (και ημεις πεπιστευκαμεν και εγνωκαμεν), ettδ sinä olet Voideltu, Elävän Jumalan poika (οτι συ ει ο χριστος ο υιος του θεου του ζωντος)." (Joh 6:68-69)

#A04B46Fi

Pietarilla on aivan erilainen asenne Jumalan Sanaan nähden kuin fariseuksilla. Fariseukset tutkivat sanaa, löytääkseen niistä iankaikkisen elämän, mutta Pietari haluaa pysytellä Lihaksi tulleen Sanan luona. Pietarin puheenvuorossa on kuitenkin virhe, jonka Jeesus korjaa:

Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista. (Joh 6:70-71)

#A04B47Fi

Seuraavassa luvussa Johannes kertoo, ettei Jeesus halunnut mennä Jerusalemiin, koska siellä jo etsittiin keinoja hänen tappamisekseen. Lehtimajan juhlille hän meni ikään kuin salaa, ja kun juhlat jo olivat päättymässä, hän astui esille:

Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat (ποταμοι εκ της κοιλιας αυτου ρευσουσιν υδατος ζωντος)." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut korotettu kunniaan (οτι ο ιησους ουδεπω εδοξασθη). (Joh 7:37-39)

#A04B48Fi

Lehtimajan juhla on vuosittain vietettävistä, esikuvallisista juhlista viimeinen suurin ja merkittävin. Lehtimajan juhlan kreikankielinen nimi skinopigia tarkoittaa majan tekemistä, mutta kyse on Jumalan temppelin rakentamisesta. Yhdyssanan σκηνοπηγία ensimmäinen osa σκηνος on tarkoittaa vδliaikaista asumusta ja toinen osa πήγνυμι on verbi, joka tarkoittaa pystyttδmistä, kokoon laittamista. Jeesus oli tullut rakentamaan ekklesiaa (εκκλησία) Jumalan Hengen asunnoksi, ja lehtimajan juhlilla hän oli tätä Jumalan tulevaa pääkaupunkia esittävän havaintomallin keskellä.

#A04B49Fi

Kuten evankeliumi, saarna ja Jumalan salaisuuksien paljastaminen, myös omatunto yksi niistä asioista, joista Raamattu puhuu vasta Uuden Liiton yhteydessä. Edes evankelistat eivät käytä sanaa "syneidisis", jollei lukuun oteta sitä Johanneksen evankeliumin kohtaa, joka sisältyy kertomukseen syntisestä naisesta, jonka fariseuksen toivat Jeesuksen luo päästäkseen syyttämään Jeesusta.

Mutta Jeesus meni Öljymäelle (ιησους δε επορευθη εις το ορος των ελαιων). 8:2 Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön (ορθρου δε παλιν παρεγενετο εις το ιερον), ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa (και πας ο λαος ηρχετο προς αυτον); ja hän istuutui ja opetti heitä (και καθισας εδιδασκεν αυτους). 8:3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen (αγουσιν δε οι γραμματεις και οι φαρισαιοι προς αυτον γυναικα εν μοιχεια κατειλημμενην), asettivat hänet keskelle (και στησαντες αυτην εν μεσω) 8:4 ja sanoivat Jeesukselle (λεγουσιν αυτω): "Opettaja (διδασκαλε), tämä nainen on tavattu itse teosta (αυτη η γυνη κατειληφθη επαυτοφωρω), aviorikosta tekemästä (μοιχευομενη). 8:5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn (εν δε τω νομω μωσης ημιν ενετειλατο), että tuommoiset on kivitettävä (τας τοιαυτας λιθοβολεισθαι). Mitäs sinä sanot (συ ουν τι λεγεις)?" 8:6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä (τουτο δε ελεγον πειραζοντες αυτον), päästäkseen häntä syyttämään (ινα εχωσιν κατηγορειν αυτου). Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan (ο δε ιησους κατω κυψας τω δακτυλω εγραφεν εις την γην) ikään kuin heitä kuuntelematta (μη προσποιουμενος). 8:7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä (ως δε επεμενον ερωτωντες αυτον), ojensi hän itsensä ja sanoi heille (ανακυψας ειπεν προς αυτους): "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä (ο αναμαρτητος υμων πρωτος τον λιθον επ αυτη βαλετω)". 8:8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan (και παλιν κατω κυψας εγραφεν εις την γην). (Joh 8:1-8)

#A04B50Fi

Hyvin suunniteltu temppu ei onnistunut, koska synnitöntä heittäjää löytynyt:

Kun he tämän kuulivat (οι δε ακουσαντες) ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi (και υπο της συνειδησεως ελεγχομενοι), menivδt he pois (εξηρχοντο), toinen toisensa perδstä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti (εις καθ εις αρξαμενοι απο των πρεσβυτερων εως των εσχατων); ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen (και κατελειφθη μονος ο ιησους και η γυνη), joka seisoi hänen edessään (εν μεσω εστωσα). (Joh 8:9)

#A04B51Fi

Varsinaiseen asiaan, syntien anteeksi antamiseen ja uuden elämän alkuun päästiin vasta, kun syyttäjät olivat poistuneet:

Ja kun Jeesus ojensi itsensä (ανακυψας δε ο ιησους) eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen (και μηδενα θεασαμενος πλην της γυναικος), sanoi hän hänelle (ειπεν αυτη): "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi (η γυνη που εισιν εκεινοι οι κατηγοροι σου)? Eikö kukaan ole sinua tuominnut (ουδεις σε κατεκρινεν)?" 8:11 Hän vastasi (η δε ειπεν): "Herra, ei kukaan (ουδεις κυριε)". Niin Jeesus sanoi hänelle (ειπεν δε αυτη ο ιησους): "En minäkään sinua tuomitse (ουδε εγω σε κατακρινω); mene (πορευου), äläkä tästedes enää syntiä tee (και μηκετι αμαρτανε)". (Joh 8:10-11)

#A04B52Fi

Raamatun käsikirjoitukset synnin harjoittamisesta kiinni otetun naisen tuomisesta Jeesuksen eteen ovat kiisteltyjä, mutta kertomus on saman luvun jatkolle välttämätön perusta. Varsinainen ongelma onkin siinä, että syneidisis, "omatunto", ei voinut toimia ilman Pyhää Henkeä eikä Pyhää Henkeä ennen syntien sovitusta oltu vuodatettu. Todistettavasti sana syneidisis, omatunto, esiintyykin vasta Apostolien teoista lähtien, vaikka kertomus "syntisestä naisesta" myös on Raamatun muun logiikan mukainen jo senkin takia, että fariseukset, vaikka heillä Pyhää Henkeä ei ollutkaan, joutuivat tekemään ratkaisunsa Jeesuksen silmien edessä ja hänen sanojensa ohjauksessa.

#A04B53Fi

Se, mitä Jeesus sanoi ja teki on mahdollista vain jos Jumala on hänen kanssaan, ei pelkästään seuralaisena, vaan hänessä itsessään. Kreikankielinen omaatuntoa merkitsevä sana "syneidisis" tarkoittaakin yhteistä tietämistä, sellaista tuntoa, jossa osapuolina standardi ja ihminen. Oikein toimiakseen omantunnon standardina on oltava Jumalan Henki.

Niin Jeesus taas puhui heille sanoen (παλιν ουν ο ιησους αυτοις ελαλησεν λεγων): "Minä olen maailman valkeus (εγω ειμι το φως του κοσμου); joka minua seuraa (ο ακολουθων εμοι), se ei pimeydessä vaella (ου μη περιπατησει εν τη σκοτια), vaan hänellä on oleva elämän valkeus (αλλ εξει το φως της ζωης)". 8:13 Niin fariseukset sanoivat hänelle (ειπον ουν αυτω οι φαρισαιοι): "Sinδ todistat itsestäsi (συ περι σεαυτου μαρτυρεις); sinun todistuksesi ei ole pδtevä (η μαρτυρια σου ουκ εστιν αληθης)". 8:14 Jeesus vastasi ja sanoi heille (απεκριθη ιησους και ειπεν αυτοις): "Vaikka minä todistankin itsestäni (καν εγω μαρτυρω περι εμαυτου), on todistukseni pätevä (αληθης εστιν η μαρτυρια μου), sillä minä tiedän (οτι οιδα), mistä minä olen tullut ja mihin minä menen (ποθεν ηλθον και που υπαγω); mutta te ette tiedä, mistä minä tulen (υμεις δε ουκ οιδατε ποθεν ερχομαι), ettekä, mihin minä menen (και που υπαγω). (Joh 8:12-14)

#A04B54Fi

Jeesus ei tässä esiintynyt tuomarina, mutta kuten keskustelusta näkyy, halukkaita tuomareita näyttää riittävän, vaikka heiltä puuttuu tuomarin perusedellytys, Totuuden Henki:

Te tuomitsette lihan mukaan (υμεις κατα την σαρκα κρινετε); minä en tuomitse ketään (εγω ου κρινω ουδενα). 8:16 Ja vaikka minä tuomitsisinkin (και εαν κρινω δε εγω), niin minun tuomioni olisi oikea (η κρισις η εμη αληθης εστιν), sillä minä en ole yksinäni (οτι μονος ουκ ειμι), vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt (αλλ εγω και ο πεμψας με πατηρ). 8:17 Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna (και εν τω νομω δε τω υμετερω γεγραπται), että kahden ihmisen todistus on pätevä (οτι δυο ανθρωπων η μαρτυρια αληθης εστιν). 8:18 Minä olen (εγω ειμι) se, joka todistan itsestäni (ο μαρτυρων περι εμαυτου), ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt (και μαρτυρει περι εμου ο πεμψας με πατηρ)." (Joh 8:15-18)

#A04B55Fi

Omatunto toimii kuin looginen piiri, jossa on kaksi sisäänmenoa ja yksi ulostulo. Toinen input tulee ihmisen hengestä ja oikein toimiakseen omantunnon toisessa sisäänmenossa tulee olla Jumalan henki. Jos molempien sisäänmenojen signaali on sama, on ulostulo positiivinen, mutta jos sisäänmenoissa on eri signaali, on ulostulo negatiivinen, ja siinä tapauksessa ihmisellä sanotaan olevan omantunnon tuskia.

Niin he sanoivat hänelle (ελεγον ουν αυτω): "Missδ sinun isäsi on (που εστιν ο πατηρ σου)?" Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni (ουτε εμε οιδατε ουτε τον πατερα μου); jos te tuntisitte minut (ει εμε ηδειτε), niin te tuntisitte myös minun Isäni (και τον πατερα μου ηδειτε αν)". 8:20 Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä (ταυτα τα ρηματα ελαλησεν ο ιησους), opettaessaan pyhδkössä (εν τω γαζοφυλακιω διδασκων εν τω ιερω); eikδ kukaan ottanut häntä kiinni (και ουδεις επιασεν αυτον), sillδ hänen hetkensä ei ollut vielä tullut (οτι ουπω εληλυθει η ωρα αυτου). (Joh 8:19-20)

#A04B56Fi

Johtajan parhaita ominaisuuksia on taito kuunnella sitä, jota kannattaa kuunnella. Jeesuksella oli näitä kuulijoita, jotka istuivat hänen jalkojensa juureen kuuntelemaan kohta kun sellainen tilaisuus tuli. Sakkeus kiipesi puuhun vain nähdäkseen Jeesuksen, mutta Jeesus näki jo kaukaa Sakkeuksen sydämen ja tuli hänen luokseen. Mutta nämä juutalaiset uskonnolliset johtajat fariseusten ja saddukeusten lahkoista ja maan poliittinen eliitti, herodilaiset, eivät tajunneet sitä, että nyt heillä oli ainutlaatuinen tilaisuus kuunnella opetusta, joka on taivaita korkeampi heidän omaan opetukseensa verrattuna. Ja tämä tilaisuus oli jo päättymässä:

Niin Jeesus taas sanoi heille (ειπεν ουν παλιν αυτοις ο ιησους): "Minä menen pois (εγω υπαγω), ja te etsitte minua (και ζητησετε με), ja te kuolette syntiinne (και εν τη αμαρτια υμων αποθανεισθε). Mihin minä menen (οπου εγω υπαγω), sinne te ette voi tulla (υμεις ου δυνασθε ελθειν)." 8:22 Niin juutalaiset sanoivat (ελεγον ουν οι ιουδαιοι): "Ei kai hδn aikone tappaa itseänsä (μητι αποκτενει εαυτον), koska sanoo (οτι λεγει): 'Mihin minδ menen (οπου εγω υπαγω), sinne te ette voi tulla (υμεις ου δυνασθε ελθειν)'?" 8:23 Ja hδn sanoi heille (και ειπεν αυτοις): "Te olette alhaalta (υμεις εκ των κατω εστε), minä olen ylhäältä (εγω εκ των ανω ειμι); te olette tästä maailmasta (υμεις εκ του κοσμου τουτου εστε), minä en ole tästä maailmasta (εγω ουκ ειμι εκ του κοσμου τουτου). 8:24 Sentähden minä sanoin teille (ειπον ουν υμιν), että te kuolette synteihinne (οτι αποθανεισθε εν ταις αμαρτιαις υμων); sillä ellette usko minua, että minä olen (εαν γαρ μη πιστευσητε οτι εγω ειμι), niin te kuolette synteihinne (αποθανεισθε εν ταις αμαρτιαις υμων)." (Joh 8:21-24)

#A04B57Fi

Osasivat he kuitenkin tehdä oikean kysymyksen, ja saivat siihen myös oikean vastauksen. Harmi vain, Jeesuksen vastaus on käännetty väärin, niin etteivät laiskat lukijat ehkä vieläkään tiedä, mitä Jeesus vastasi. Mutta käännetään se uudestaan:


Niin he sanoivat hänelle (ελεγον ουν αυτω): "Kuka sinä olet (συ τις ει)?" Ja Jeesus sanoi heille (και ειπεν αυτοις ο ιησους): "Alku (την αρχην), kuten puhunkin teille (ο τι και λαλω υμιν)." (Joh 8:25)

#A04B58Fi

Mahtava vastaus. Siinä Jeesus palautti uskonoppineet lähtöruutuun. Heidän oli opeteltava kaikki uudestaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisestä jakeesta lähtien. Jeesuksen kuulijat eivät ymmärtäneet, että Jeesus oli "Alku" ja puhui heille Isästä, mutta ei siinä mitään ihmeellistä ole. Saman virheen ovat tehneet suomalaiset raamatunkääntäjätkin jo moneen kertaan. Mutta katsotaan, miten Jeesuksen ja muiden juutalaisten keskustelu jatkui. Jeesus sanoi:

Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa (πολλα εχω περι υμων λαλειν και κρινειν); mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen (αλλ ο πεμψας με αληθης εστιν), ja minkä minä olen kuullut häneltä (καγω α ηκουσα παρ αυτου), sen minä puhun maailman kuulla (ταυτα Aλαλω TSBλεγω εις τον κοσμον)." (Joh 8:26)

#A04B59Fi

Vain se, joka tunnistaa ristille ylennetyn "ihmisen pojan" lihaksi syntyneeksi Jumalan pojaksi, tulee tuntemaan Jumalan:

Niin Jeesus sanoi heille (ειπεν ουν αυτοις ο ιησους): "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan (οταν υψωσητε τον υιον του ανθρωπου), silloin te tulette tuntemaan (τοτε γνωσεσθε), että Minä Olen (οτι εγω ειμι), ja etten minä itsestäni tee mitään (και απ εμαυτου ποιω ουδεν), vaan niinkuin minun Isäni on minua opettanut (αλλα καθως εδιδαξεν με ο πατηρ μου), niitä minä puhun (ταυτα λαλω). 8:29 Ja hän, joka on minut lähettänyt (και ο πεμψας με), on minun kanssani (μετ εμου εστιν). Isä ei ole jättänyt minua yksin (ουκ αφηκεν με μονον ο πατηρ), koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista (οτι εγω τα αρεστα αυτω ποιω παντοτε)." (Joh 8:28-29)

#A04B60Fi

Jatko näyttää lupaavalta:

Kun hän näin puhui (ταυτα αυτου λαλουντος), uskoivat monet hδneen (πολλοι επιστευσαν εις αυτον). 8:31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat hδneen (ελεγεν ουν ο ιησους προς τους πεπιστευκοτας αυτω ιουδαιους): "Jos te pysytte minun sanassani (εαν υμεις μεινητε εν τω λογω τω εμω), niin te totisesti olette minun opetuslapsiani (αληθως μαθηται μου εστε); 8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden (και γνωσεσθε την αληθειαν), ja totuus on tekevä teidät vapaiksi (και η αληθεια ελευθερωσει υμας)". (Joh 8:30-32)

#A04B61Fi

Jumala on Totuus, joka vapahtaa ihmisen synnin ja kuoleman vallasta. Ja kuitenkin nämä "uskovat" kuulijat ryhtyivät heti vastustamaan opettajaansa ja sanoivat:

Me olemme Aabrahamin siementä (σπερμα) emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: "Te tulette vapaiksi"? (Kts. Joh 8:33)

#A04B62Fi

Synti tekee ihmisen tyhmäksi ja sokeaksi. Olisihan Jeesus voinut sanoa, että me olemme roomalaisten vallan alla, joskus ennen oltiin babylonialaisten käskettävinä ja joskus orjina Egyptissä, ja muistatteko sitä, miten Efraim vietiin Eufratin toiselle puolelle ja hävisi kansojen mereen, tai mitä Antiokus Epifanes vain vajaa parisataa vuotta sitten meille juutalaisille teki? Mutta kysymys ei ollut genetiikasta, vaan hengestä. Jos uskolla voisi pelastua, juutalaiset olisivat pelastuneet. Mutta saatanakin uskoo Jumalan olevan olemassa, mutta ei pelastu:

Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν οτι): jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja (πας ο ποιων την αμαρτιαν δουλος εστιν της αμαρτιας). 8:35 Mutta orja ei pysy talossa iäti (ο δε δουλος ου μενει εν τη οικια εις τον αιωνα); Poika pysyy iäti (ο υιος μενει εις τον αιωνα). 8:36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi (εαν ουν ο υιος υμας ελευθερωση), niin te tulette todellisesti vapaiksi (οντως ελευθεροι εσεσθε). 8:37 Minä tiedän, että te olette Aabrahamin siementä (οιδα οτι σπερμα αβρααμ εστε); mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä (αλλα ζητειτε με αποκτειναι οτι ο λογος ο εμος ου χωρει εν υμιν). 8:38 Minä puhun sitä, mitä minä olen nähnyt Isäni luona (εγω ο εωρακα παρα τω πατρι μου λαλω); ja te teette sitä, mitä olette nähneet oman isänne luona (και υμεις ουν ο εωρακατε παρα τω πατρι υμων ποιειτε)." (Joh 8:34-38)

#A04B63Fi

Jeesus puhui synnistä, koska synti on suurin orjuuttaja, niin suuri, että jokaisen ihmisen on sen takia kuoltava. Myös Jeesuksen seuraan liittyneen uskovan on kuoltava, mutta kuolintapa on nyt toinen. Ei pidä kuolla synnin takia, vaan kuolla synnille:

Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille (και προσκαλεσαμενος τον οχλον συν τοις μαθηταις αυτου ειπεν αυτοις): "Joka tahtoo minun perässäni kulkea (οστις θελει οπισω μου ελθειν), hän kieltäköön itsensä (απαρνησασθω εαυτον) ja ottakoon ristinsä (και αρατω τον σταυρον αυτου) ja seuratkoon minua (και ακολουθειτω μοι). 8:35 Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa (ος γαρ αν θελη την ψυχην αυτου σωσαι), hän kadottaa sen (απολεσει αυτην), mutta joka kadottaa sielunsa minun ja evankeliumin tähden (ος δ αν απολεση την ψυχην αυτου ενεκεν εμου και του ευαγγελιου), hän pelastaa sen (ουτος σωσει αυτην). 8:36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä (τι γαρ ωφελησει ανθρωπον), vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman (εαν κερδηση τον κοσμον ολον), mutta saisi vahingon sielullensa (και ζημιωθη την ψυχην αυτου)? 8:37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi (η τι δωσει ανθρωπος ανταλλαγμα της ψυχης)? (Mark 8:34-37)

#A04B64Fi

Sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava, mutta jos lunastusmaksu (antallagma) on riittävän suuri, voidaan ihminen pelastaa:

Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi (και γαρ ο υιος του ανθρωπου ουκ ηλθεν διακονηθηναι), vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä (αλλα διακονησαι και δουναι την ψυχην αυτου λυτρον αντι πολλων). (Mark 10:45)

#A04B65Fi

Luonnollisessa yhteisössä lähin auttamaan pystyvä sukulainen, "ihmisen poika" on se lunastaja, johon turvaudutaan hädän hetkellä. Vanhan Testamentin käännöksessä puhutaan sukulunastajasta, mutta tämän henkilön tehtävät ovat paljon laajemmat, kuin mitä tästä esimerkistä voidaan päätellä:

Jos veljesi köyhtyy ja myy perintömaatansa, niin hänen lähin sukulunastajansa tulkoon ja lunastakoon sen, mitä hänen veljensä on myynyt. (3.Ms 25:25)

#A04B66Fi

Kaikkeen ei sukulunastaja pysty, mutta silloin velvollisuus siirtyy seuraavaksi lähimmälle sukulaiselle ja niin edelleen, kunnes löytyy joku, joka pystyy. Järjestely on tyyppikuva Jeesuksesta Kristuksesta, joka pystyy. Hän antoi verensä, joka kelpaa sielun lunnaiksi. Siitä, miten tämä järjestelmä toimii, kerrotaan Ruutin kirjassa. Ruutin kirja kertoo Kristuksen ja hänen morsiamensa salaisuuden melkein peittelemättä. Vain muutama pieni vinkki riittää sen salakielen avaamiseen.

#A04B67Fi

Jos maan päällä on jotakin taivaallista, niin Jumalan tunteminen on juuri sitä. Avioliitto on esikuva Jumalan tuntemisesta. Paavali käyttää esikuvan tarjoamia mahdollisuuksia hyväkseen selittääkseen ihmisen vapautusta synnin ja kuoleman orjuudesta:

Vai ettekö tiedä, veljet (η αγνοειτε αδελφοι) - minδ puhun lain tunteville (γινωσκουσιν γαρ νομον λαλω) - että laki vallitsee ihmistä (οτι ο νομος κυριευει του ανθρωπου), niin kauan kuin hδn elää (εφ οσον χρονον ζη)? 7:2 Niinpδ sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä (η γαρ υπανδρος γυνη τω ζωντι ανδρι δεδεται νομω); mutta jos mies kuolee (εαν δε αποθανη ο ανηρ), on vaimo irti tδstä miehen laista (κατηργηται απο του νομου του ανδρος). 7:3 Sentδhden hän saa avionrikkojan nimen (αρα ουν ζωντος του ανδρος μοιχαλις χρηματισει), jos miehensδ eläessä antautuu toiselle miehelle (εαν γενηται ανδρι ετερω); mutta jos mies kuolee (εαν δε αποθανη ο ανηρ), on hδn vapaa siitä laista (ελευθερα εστιν απο του νομου), niin ettei hδn ole avionrikkoja του (μη ειναι αυτην μοιχαλιδα), jos menee toiselle miehelle (γενομενην ανδρι ετερω). 7:4 Niin, veljeni (ωστε αδελφοι μου), teidδtkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta (και υμεις εθανατωθητε τω νομω δια του σωματος του χριστου), tullaksenne toisen omiksi, hδnen, joka on kuolleista herätetty (εις το γενεσθαι υμας ετερω τω εκ νεκρων εγερθεντι), että me kantaisimme hedelmää Jumalalle (ινα καρποφορησωμεν τω θεω). (Rm 7:1-4)

#A04B68Fi

Lain määräykset sukulunastajasta olivat tuttuja juutalaisille. Järjestely olisi ollut tehokas väline lähimmäisenrakkauden toteuttamisessa, mutta juutalaiset vihasivat Jeesusta ja sanoivat:

Aabraham on meidän isämme (Kts. Joh 8:39)

#A04B69Fi

Johanneksen evankeliumin kahdeksas luku kertoo keskustelun jatkon. Se päättyi vasta, kun juutalaiset alkoivat kerätä kiviä maasta diplomatian jatkeeksi, sillä Jeesus sanoi:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä. (αμην αμην λεγω υμιν πριν αβρααμ γενεσθαι εγω ειμι). (Joh 8:58)

#A04B70Fi

Jumalan nimi tarkoittaa "minä olen". Siitä huolimatta tämän maailman viisaat taittavat yhä peistä siitä, onko Jumalaa olemassa vai ei, mutta kysymys on vain siitä että nämä itseviisaat eivät tunne Jumalaa. Viisaampaa kuin yrittää selvittää fysikaalisen maailman lainalaisuudet - sillä se ei ole koskaan onnistunut - olisi katsella ympärilleen ja tunnustaa ihmiselämän teoissa ja tekojen seuraamuksissa näkyvät lainalaisuudet, sillä Jumalan luomisjärjestyksen lait tulevat niissä kyllin selvästi näkyviin. Mutta Jumala itse jää niilläkin konsteilla tuntemattomaksi, sillä vaikka hän on ihmisten kanssa tekemisissä joka päivä, ja myös silloin, kun hän tuomitsee ihmisiä henkilökohtaisesti, hän tekee sen ikään kuin incognito, eikä ihminen asenteellisuutensa takia pysty käyttämään logiikan todistusta todistusaineistona Jumalan tekojen ollessa kysymyksessä.

#A04B71Fi

On kuitenkin eri asia tietää Jumalasta jotakin kuin tuntea hänet. Synnin takia Jumalan tunteminen on ihmiselle mahdotonta. Evankeliumi on juuri sitä varten hyvä sanoma, että se on sanoma synnin sovituksesta, sillä kun synti on sovitettu, ihminen pääsee tuntemaan Jumalan.

#A04B72Fi

Istuin kerran junassa Moskovasta Mari Eliin. Vaunuosastossa yksi nainen kertoi, että Moskovassa julkaistiin hänen kirjansa filosofiasta, koska hänen filosofiansa on niin täydellinen, että se kestää minkä tahansa filosofin hyökkäykset. Ehkäpä niin. Mutta Jumalaa ei tulla tuntemaan filosofian kautta, ja yleensäkin, jos ihminen osaisikin vastata niihin kysymyksiin, jotka hän itse tekee, hän ei voi vastata ensimmäiseenkään Jumalan kysymykseen, koska se ensimmäinen kysymys on siitä, millä sinä maksat syntisi, eikä ihminen siihen pysty. Ihminen ei voi vastata teoistaan Jumalalle muuten, kuin turvautumalla Jeesukseen - Jumalan armoon Jeesuksessa.

#A04B73Fi

Kun Jumala loi maat ja taivaat, ei vielä ollut sitä pilvenhattaraa, jonka reunalla hän olisi voinut istua. Kaikki tehtiin valmiiksi ikuisuuden luoksepääsemättömässä kunniassa, mutta kaiken luomistyön esilletuominen täyttyy ajassa. Risti on ainut silta ajan ja ikuisuuden välillä. Edellä me sanoimme, että evankeliumi on se ohjelma, jolla nämä kaksi maailmankuvaa yhdistetään. Mutta heti perään on lisättävä, että evankeliumi ei ole metafysiikkaa, eikä kirkon "evankeliumi" ole evankeliumia. Kirkollinen maailmankuvan syntyyn vaikutti ratkaisevasti kirkkoisänä kunnioitetun Justinus Marttyyrin yritys myydä kristinusko kreikan filosofeille, vaikka kirkkoisäparka ei edes tuntenut Uuden Liiton kirjoituksia. Juutalaisesta maailmankuvasta hän oli hieman perillä, mutta omaksui lähtökohdakseen Platonin käsitykset maailman luomisesta, jotka ovat yhtä kaukana tai mahdollisesti kauempana kuin Väinämöisen laulut. Jospa Justin Marttyyri olisi edes ajatellut tätä:

Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon (εισερχομεθα γαρ εις την καταπαυσιν οι πιστευσαντες), niinkuin hδn on sanonut (καθως ειρηκεν): "Ja niin minδ vihassani vannoin (ως ωμοσα εν τη οργη μου): 'He eivδt pääse minun lepooni (ει εισελευσονται εις την καταπαυσιν μου)'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman alasheittämisestä asti (καιτοι των εργων απο καταβολης κοσμου γενηθεντων). 4:4 Sillδ hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa (ειρηκεν γαρ που περι της εβδομης ουτως και κατεπαυσεν ο θεος εν τη ημερα τη εβδομη απο παντων των εργων αυτου)"; 4:5 ja tδssä taas (και εν τουτω παλιν): "He eivδt pääse minun lepooni (ει εισελευσονται εις την καταπαυσιν μου)". (Hebr 4:3-5)

#A04B74Fi

Kirkollisen metafysiikan myöhempi kehitys johti siihen, että kirkko omaksui noin kolmesataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää vaikuttaneen Aristoteleen metafysiikan, mutta silläkään ei ole mitään yhteistä sen kanssa, mitä Jumalan sana ikuisuudesta, taivaista ja maailmasta ilmoittaa. Myös uudemmat kreikkalaiseen ajatteluun perustuvat maailmanselitykset ovat samanlaista huuhaata kuin kirkollinen oppi kuusi tuhatta vuotta sitten tapahtuneesta maailman luomisesta. Ja se, joka tänä päivänä vielä viitsii puhua jostakin tieteellisestä maailmankuvasta, muistakoon, että viisikymmentä vuotta sitten tieteellinen maailmankuva oli aivan toisenlainen kuin tänään, ja se muuttuu koko ajan. Tämän päivän kvanttifysiikka on lähettänyt entiset maailmanselitykset historian romukoppaan jo vuosikymmeniä sitten, mutta Jumalan sana täyttyy joka hetki. Seitsemäs, se viimeinen päivä on tulossa, mutta toistaiseksi Jeesuksen sanojen mukaan hänen Isänsäkin tekee vielä työtä:

Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille (απηλθεν ο ανθρωπος και ανηγγειλεν τοις ιουδαιοις), ettδ Jeesus oli se, joka oli hänet tehnyt terveeksi (οτι ιησους εστιν ο ποιησας αυτον υγιη). 5:16 Ja sentδhden juutalaiset vainosivat Jeesusta (και δια τουτο εδιωκον τον ιησουν οι ιουδαιοι) ja etsivδt, miten tappaa hänet (και εζητουν αυτον αποκτειναι), koska hδn semmoista teki sapattina (οτι ταυτα εποιει εν σαββατω). 5:17 Mutta Jeesus vastasi heille (ο δε ιησους απεκρινατο αυτοις): "Minun Isäni tekee yhäti työtä (ο πατηρ μου εως αρτι εργαζεται), ja minä myös teen työtä (καγω εργαζομαι)". (Joh 5:15-17)

#A04B75Fi

Johanneksen evankeliumin yhdeksännessä luvussa käsitellään vain yhtä tapausta. Jeesus parantaa sapattina sokean miehen, ja sitten miestä viedään. Miehen arvostelukyky on kuitenkin terveellä pohjalla ja hän kestää painostuksen. Luvun lopussa mies kohtaa Jeesuksen ja tulee tuntemaan hänet, jonka jälkeen kuullaan Jeesuksen lausunto tapahtumasta:

Ja Jeesus sanoi (και ειπεν ο ιησους): "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan (εις κριμα εγω εις τον κοσμον τουτον ηλθον), että ne, jotka eivät näe, näkisivät (ινα οι μη βλεποντες βλεπωσιν), ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi (και οι βλεποντες τυφλοι γενωνται)". (Joh 9:39)

#A04B76Fi

Syntymästään saakka sokean, mutta nyt näkönsä saaneen miehen tunnustus kirvoittaa Jeesuksen puhumaan lampaista, jotka tulevat Jumalan valtakuntaan laillisesti, oven kautta. Jeesus käyttää vertauksen tapaista kuvakieltä, παροιμιαν, koska lampaat kδyttäytyvät hyvin kuin kristityt, joista Jeesuksen opetuslapsillakaan ei vielä siinä vaiheessa ollut selvää käsitystä.

"Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): joka ei mene ovesta lammastarhaan (ο μη εισερχομενος δια της θυρας εις την αυλην των προβατων), vaan nousee sinne muualta (αλλα αναβαινων αλλαχοθεν), se on varas ja ryöväri (εκεινος κλεπτης εστιν και ληστης). 10:2 Mutta joka menee ovesta sisälle (ο δε εισερχομενος δια της θυρας), se on lammasten paimen (ποιμην εστιν των προβατων). 10:3 Hänelle ovenvartija avaa (τουτω ο θυρωρος ανοιγει), ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä (και τα προβατα της φωνης αυτου ακουει); ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä (και τα ιδια προβατα καλει κατ ονομα) ja vie heidät ulos (και εξαγει αυτα). 10:4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos (και οταν τα ιδια προβατα εκβαλη) hän kulkee niiden edellä (εμπροσθεν αυτων πορευεται), ja lampaat seuraavat häntä (και τα προβατα αυτω ακολουθει), sillä ne tuntevat hänen äänensä (οτι οιδασιν την φωνην αυτου). 10:5 Mutta vierasta ne eivät seuraa (αλλοτριω δε ου μη ακολουθησωσιν), vaan pakenevat häntä (αλλα φευξονται απ αυτου), koska eivät tunne vierasten ääntä (οτι ουκ οιδασιν των αλλοτριων την φωνην)." 10:6 Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille (ταυτην την παροιμιαν ειπεν αυτοις ο ιησους); mutta he eivδt ymmärtäneet (εκεινοι δε ουκ εγνωσαν), mitδ hänen puheensa tarkoitti (τινα ην α ελαλει αυτοις). (Joh 10:1-6)

#A04B77Fi

Kertomuksen varsinainen vahva anti on se, että Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä, tuntevat hänet ja tottelevat häntä. Hän on myös ovi, jonka kautta lampaat tulevat hänen yhteyteensä:

Niin Jeesus vielä sanoi heille (ειπεν ουν παλιν αυτοις ο ιησους): "Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν οτι): minä olen lammasten ovi (εγω ειμι η θυρα των προβατων). 10:8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua (παντες οσοι προ εμου ηλθον), ovat varkaita ja ryöväreitä (κλεπται εισιν και λησται); mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet (αλλ ουκ ηκουσαν αυτων τα προβατα). 10:9 Minä olen ovi (εγω ειμι η θυρα); jos joku minun kauttani menee sisälle (δι εμου εαν τις εισελθη), niin hän pelastuu (σωθησεται), ja hän on käyvä sisälle (και εισελευσεται) ja käyvä ulos (και εξελευσεται) ja löytävä laitumen (και νομην ευρησει). 10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan (ο κλεπτης ουκ ερχεται ει μη ινα κλεψη και θυση και απολεση). Minä olen tullut (εγω ηλθον), että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys (ινα ζωην εχωσιν και περισσον εχωσιν). 10:11 Minä olen se hyvä paimen (εγω ειμι ο ποιμην ο καλος). Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä (ο ποιμην ο καλος την ψυχην αυτου τιθησιν υπερ των προβατων). 10:12 Mutta palkkalainen (ο μισθωτος δε), joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole (και ουκ ων ποιμην ου ουκ εισιν τα προβατα ιδια), kun hän näkee suden tulevan (θεωρει τον λυκον ερχομενον), niin hän jättää lampaat ja pakenee (και αφιησιν τα προβατα και φευγει); ja susi ryöstää ja hajottaa lampaat (και ο λυκος αρπαζει αυτα και σκορπιζει τα προβατα). 10:13 Palkkalainen pakenee, sillä hän on palkattu (ο δε μισθωτος φευγει οτι μισθωτος εστιν) eikä välitä lampaista (και ου μελει αυτω περι των προβατων). 10:14 Minä olen se hyvä paimen (εγω ειμι ο ποιμην ο καλος), ja minä tunnen omani (και γινωσκω τα εμα), ja minun omani tuntevat minut (και γινωσκομαι υπο των εμων), 10:15 niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän (καθως γινωσκει με ο πατηρ καγω γινωσκω τον πατερα); ja minä annan henkeni lammasten edestä (και την ψυχην μου τιθημι υπερ των προβατων)." (Joh 10:7-15)

#A04B78Fi

Jeesuksen oppilaat saavat tässä myös vihjeen siitä, että Jumalan valtakuntaan on tulossa muitakin, kuin pelkkiä juutalaisia tai Israelin muiden heimojen geneettisiä jälkeläisiä:


"Minulla on myös muita lampaita (και αλλα προβατα εχω), jotka eivät ole tästä lammastarhasta (α ουκ εστιν εκ της αυλης ταυτης); myös niitä tulee minun johdattaa (κακεινα με δει αγαγειν), ja ne saavat kuulla minun ääneni (και της φωνης μου ακουσουσιν), ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen (και γενησεται μια ποιμνη εις ποιμην). 10:17 Sentähden Isä minua rakastaa (δια τουτο ο πατηρ με αγαπα), koska minä annan henkeni (οτι εγω τιθημι την ψυχην μου), että minä sen jälleen ottaisin (ινα παλιν λαβω αυτην). 10:18 Ei kukaan sitä minulta ota (ουδεις αιρει αυτην απ εμου), vaan minä annan sen itsestäni (αλλ εγω τιθημι αυτην απ εμαυτου). Minulla on valta antaa se (εξουσιαν εχω θειναι αυτην), ja minulla on valta ottaa se jälleen (και εξουσιαν εχω παλιν λαβειν αυτην); sen käskyn minä olen saanut Isältäni (ταυτην την εντολην ελαβον παρα του πατρος μου)." 10:19 Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken (σχισμα ουν παλιν εγενετο εν τοις ιουδαιοις) nδiden sanain tähden (δια τους λογους τουτους). 10:20 Ja useat heistδ sanoivat (ελεγον δε πολλοι εξ αυτων): "Hδnessä on riivaaja (δαιμονιον εχει), ja hδn on järjiltään (και μαινεται); mitδ te häntä kuuntelette (τι αυτου ακουετε)?" 10:21 Toiset sanoivat (αλλοι ελεγον): "Nδmä eivät ole riivatun sanoja (ταυτα τα ρηματα ουκ εστιν δαιμονιζομενου); eihδn riivaaja voi avata sokeain silmiä (μη δαιμονιον δυναται τυφλων οφθαλμους ανοιγειν)?" (Joh 10:16-21)

#A04B79Fi

Kohta lehtimajanjuhlan jälkeen Jerusalemissa vietetään Temppelin vihkimisen muistojuhlaa. Temppelin vihkimisen muistojuhla ei ole Jumalan juhlakalenteriin kuuluva juhla, mutta sillä on esikuvallinen merkitys siitä, mitä tapahtuu, kun Israel luopuu Jumalasta. Sen jälkeen, kun Vanhan Liiton profeetat olivat vaienneet tai vaiennettu, eräs Aleksanteri "Suuren" perijävaltioitten ruhtinaista, Syyrian hallitsija Antiokus IV Epifanes (175-164) hyökkäsi Israeliin. Hänen epiteettinsä epifanes tarkoittaa (Jumalan) ilmestymistä ja häntä pidetään kohta maailmalle paljastuvan Antikristuksen eli Laittomuuden ihmisen esikuvana. Hänen teoistaan puhutaan Raamatun kaanonin ulkopuolelle jätetyissä Makkabealaiskirjoissa.

#A04B80Fi

Antiokus IV Epifanes hyökkäsi Israeliin, murhautti ylipapin vuonna 170 ja kielsi juutalaisten uskonnonharjoituksen. Israelista hän eteni joukkoineen Egyptiin, mutta joutui lähtemään sieltä roomalaisten käskystä. Paluumatkalla hän purki turhautunutta raivoaan juutalaisiin. Hän vaati kaikkia juutalaisia kuolemanrangaistuksen uhalla uhraamaan sian epäjumaliensa kunniaksi Israelin Pyhän alttarilla, mikä nostatti juutalaiset aseelliseen vastarintaan. Kun Antiokus IV ajettiin pois maasta, temppeli puhdistettiin ja pyhitettiin entiseen käyttöönsä.

#A04B81Fi

Danielin kirjassa on profetia lopun ajalla ilmestyvästä Laittomuuden ihmisestä, mutta Antiokus IV Epifaneen riehunta ei täytä kaikkia Danielin profetian yksityiskohtia, mutta esikuvallinen se kyllä on: Tämän aikakauden lopussa ilmestyvä paholaisen ruumiillistuma tuhoaa sen Jerusalemin temppelin, jonka rakentamisesta juuri nyt lehdistössä paljon puhutaan, mutta kun Laittomuuden ihmisen valta on kukistettu, Jeesus Kristus ottaa vallan ohjat Israelissa .

#A04B82Fi

Temppelin vihkimisen muistojuhlan aikana, vähän ennen pakanain viettämää joulua, (Auringon syntymäjuhlaa), Jeesus oli Jerusalemissa, mutta hän lopetti puheensa juutalaisille, koska juutalaiset eivät voineet uskoa sitä, minkä he tiesivät todeksi, ja siirtyi Jordanin toiselle puolelle, seudulle, jossa Johannes kastoi.

Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa (εγενετο δε τα εγκαινια εν τοις ιεροσολυμοις), ja oli talvi (και χειμων ην). 10:23 Ja Jeesus kδyskeli pyhäkössä (και περιεπατει ο ιησους εν τω ιερω), Salomon pylvδskäytävässä (εν τη στοα του σολομωντος). 10:24 Niin juutalaiset ympδröivät hänet ja sanoivat hänelle (εκυκλωσαν ουν αυτον οι ιουδαιοι και ελεγον αυτω): "Kuinka kauan sinδ pidät meidän mieltämme kiihdyksissä (εως ποτε την ψυχην ημων αιρεις)? Jos sinδ olet Kristus, niin sano se meille suoraan (ει συ ει ο χριστος ειπε ημιν παρρησια)." 10:25 Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko (ειπον υμιν και ου πιστευετε). Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä (τα εργα α εγω ποιω εν τω ονοματι του πατρος μου), ne todistavat minusta (ταυτα μαρτυρει περι εμου). 10:26 Mutta te ette usko (αλλ υμεις ου πιστευετε), sillä te ette ole minun lampaitani (ου γαρ εστε εκ των προβατων των εμων) kuten minä olen teille sanonutkin (καθως ειπον υμιν). 10:27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni (τα προβατα τα εμα της φωνης μου ακουει), ja minä tunnen ne (καγω γινωσκω αυτα), ja ne seuraavat minua (και ακολουθουσιν μοι). 10:28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän (καγω ζωην αιωνιον διδωμι αυτοις), ja he eivät ikinä tuhoudu (και ου μη απολωνται εις τον αιωνα), eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni (και ουχ αρπασει τις αυτα εκ της χειρος μου). 10:29 Minun Isäni (ο πατηρ μου), joka on heidät minulle antanut (ος δεδωκεν μοι), on kaikkein suurin (μειζων παντων εστιν), eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä (και ουδεις δυναται αρπαζειν εκ της χειρος του πατρος μου). 10:30 Minä ja Isä olemme yksi (εγω και ο πατηρ εν εσμεν)." (Joh 10:22-30)

#A04B83Fi

Mooseksen puheen sanat "kuule Israel (Sma Israel)!" ovat juutalaisuudessa saaneet uskontunnustuksen tapaisen merkityksen:

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. 6:5 Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. (5.Ms 6:4-5)

#A04B84Fi

Kun siis Jeesus sanoo, että hän ja Isä ovat yksi, kyse on enää uskontunnustuksen tulkinnasta, ja tulkinnan ratkaisee se henki, joka ihmisen intellektuaalista elämää hallitsee. Uskontunnustuksen todellinen sisältö paljastuukin vasta teoissa:

Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta (εβαστασαν ουν παλιν λιθους οι ιουδαιοι) kivittδäksensä hänet (ινα λιθασωσιν αυτον). 10:32 Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat minun Isästäni (πολλα καλα εργα εδειξα υμιν εκ του πατρος μου); mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää (δια ποιον αυτων εργον λιθαζετε με)?" 10:33 Juutalaiset vastasivat hänelle sanoen (απεκριθησαν αυτω οι ιουδαιοι λεγοντες): "Hyvδn teon tähden me emme sinua kivitä (περι καλου εργου ου λιθαζομεν σε), vaan jumalanpilkan tδhden (αλλα περι βλασφημιας), ja koska sinδ, joka olet ihminen (και οτι συ ανθρωπος ων), teet itsesi Jumalaksi (ποιεις σεαυτον θεον)". 10:34 Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna (ουκ εστιν γεγραμμενον εν τω νομω υμων): 'Minä sanoin: te olette jumalia (εγω ειπα θεοι εστε)'? 10:35 Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli (ει εκεινους ειπεν θεους προς ους ο λογος του θεου εγενετο) - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin (και ου δυναται λυθηναι η γραφη) - 10:36 niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan (ον ο πατηρ ηγιασεν και απεστειλεν εις τον κοσμον υμεις λεγετε οτι): 'Sinä pilkkaat Jumalaa (βλασφημεις)', sentähden että minä sanoin (οτι ειπον): 'Minä olen Jumalan Poika (υιος του θεου ειμι)'? 10:37 Jos minä en tee Isäni tekoja (ει ου ποιω τα εργα του πατρος μου), älkää uskoko minua (μη πιστευετε μοι). 10:38 Mutta jos minä niitä teen (ει δε ποιω), niin, vaikka ette uskoisikaan minua (καν εμοι μη πιστευητε), uskokaa tekoja (τοις εργοις πιστευσατε), että tulisitte tuntemaan ja uskoisitte (ινα γνωτε και πιστευσητε) Isän olevan minussa (οτι εν εμοι ο πατηρ) ja minä hänessä (καγω εν αυτω)." 10:39 Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni (εζητουν ουν παλιν αυτον πιασαι), mutta hδn lähti pois heidän käsistänsä (και εξηλθεν εκ της χειρος αυτων). 10:40 Ja hδn meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan (και απηλθεν παλιν περαν του ιορδανου εις τον τοπον), missδ Johannes ensin kastoi (οπου ην ιωαννης το πρωτον βαπτιζων), ja viipyi siellδ (και εμεινεν εκει). 10:41 Ja monet tulivat hδnen tykönsä ja sanoivat (και πολλοι ηλθον προς αυτον και ελεγον οτι): "Johannes ei tehnyt yhtδkään tunnustekoa (ιωαννης μεν σημειον εποιησεν ουδεν); mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta (παντα δε οσα ειπεν ιωαννης περι τουτου αληθη ην)". 10:42 Ja siellδ monet uskoivat häneen (και επιστευσαν πολλοι εκει εις αυτον). (Joh 10:31-42)

#A04B85Fi

Jeesuksen ollessa seudulla, jossa Johannes Kastaja oli kastanut syntinsä tunnustavia ihmisiä mielenmuutoksen kasteella, hän sai viestin Juudeasta, läheltä Jerusalemia sijaitsevasta Betanian kylästä, että hänen ystävänsä Lasarus on sairaana. Johannes kertoo tapahtumain kulun, kts. Joh 11:1-55. Lasarus ehti kuolla, mutta paikalle tultuaan Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Tällöin ylipapit, fariseukset ja Juudean korkein neuvosto totesi Jeesuksen olevan uhka maan turvallisuudelle ja teki päätöksen Jeesuksen tappamisesta.

Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä (ιησους ουν ουκ ετι παρρησια περιεπατει εν τοις ιουδαιοις), vaan lδhti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan (αλλα απηλθεν εκειθεν εις την χωραν εγγυς της ερημου), Efraim nimiseen kaupunkiin (εις εφραιμ λεγομενην πολιν); ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen (κακει διετριβεν μετα των μαθητων αυτου). (Joh 11:54)

#A04B86Fi

Efraim on Raamatun esikuva ja koodisana kristikunnasta, jonka keskuudessa Jeesus on elänyt Pyhän Hengen kautta pian kaksi tuhatta vuotta. Nimi Efraim tarkoittaa kaksinkertaisesti hedelmällistä. Myös tämä Samariassa eli Länsirannalla sijaitseva kaupunki on säilynyt kristillisenä kaupunkina, jopa ainoana sellaisena, aina tähän päivään saakka. Kaupungin nimi on nykyisin El-Tajjibe.

#A04B87Fi

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli takaisin Betaniaan. Johannes ilmoittaa tämän, koska Jumalan uhrikaritsa oli erotettava laumasta tarkkaan määrätyn aikataulun mukaisesti, kts. 2.Ms 12:1-6.

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan (ο ουν ιησους προ εξ ημερων του πασχα ηλθεν εις βηθανιαν), jossa oli Lasarus (οπου ην λαζαρος), se kuollut, jonka hδn oli herättänyt kuolleista (ο τεθνηκως ον ηγειρεν εκ νεκρων). 12:2 Siellδ valmistettiin hänelle ateria (εποιησαν ουν αυτω δειπνον εκει), ja Martta palveli (και η μαρθα διηκονει), mutta Lasarus oli yksi niistδ, jotka olivat aterialla hänen kanssaan (ο δε λαζαρος εις ην των συνανακειμενων αυτω). 12:3 Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta (η ουν μαρια λαβουσα λιτραν μυρου ναρδου πιστικης πολυτιμου) ja voiteli Jeesuksen jalat (ηλειψεν τους ποδας του ιησου) ja pyyhki ne hiuksillaan (και εξεμαξεν ταις θριξιν αυτης τους ποδας αυτου); ja huone tuli tδyteen voiteen tuoksua (η δε οικια επληρωθη εκ της οσμης του μυρου). Joh 12:1-3)

#A04B88Fi

Hyvä Sanoma on esitettävä kaikessa laajuudessaan. Mitään ei saa jättää pois eikä mitään saa muuttaa. Matteus kertoo, että ateria nautittiin pitalisen Simonin kodissa, jolloin eräs nainen tuli ja voiteli Jeesuksen pään kallisarvoisella voiteella, ja kun hänen oppilaittensa mielestä siinä meni rahat hukkaan, Jeesus osoitti mistä tässä oli kyse:

Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa (του δε ιησου γενομενου εν βηθανια εν οικια σιμωνος του λεπρου), 26:7 tuli hδnen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta (προσηλθεν αυτω γυνη αλαβαστρον μυρου εχουσα βαρυτιμου), minkδ hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla (και κατεχεεν επι την κεφαλην αυτου ανακειμενου). 26:8 Mutta sen nδhdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat (ιδοντες δε οι μαθηται αυτου ηγανακτησαν λεγοντες): "Mitδ varten tämä haaskaus (εις τι η απωλεια αυτη)? 26:9 Olisihan sen voiteen voinut myydδ kalliista hinnasta (ηδυνατο γαρ τουτο το μυρον πραθηναι πολλου) ja antaa kφyhille (και δοθηναι πτωχοις)." 26:10 Kun Jeesus sen huomasi, sanoi hδn heille (γνους δε ο ιησους ειπεν αυτοις): "Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä (τι κοπους παρεχετε τη γυναικι)? Sillä hän teki hyvän työn minulle (εργον γαρ καλον ειργασατο εις εμε). 26:11 Köyhät teillä on aina keskuudessanne (παντοτε γαρ τους πτωχους εχετε μεθ εαυτων), mutta minua teillä ei ole aina (εμε δε ου παντοτε εχετε). 26:12 Sillä kun hän valoi tämän voiteen minun ruumiilleni (βαλουσα γαρ αυτη το μυρον τουτο επι του σωματος μου), teki hän sen minun hautaamistani varten (προς το ενταφιασαι με εποιησεν). 26:13 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan (οπου εαν κηρυχθη το ευαγγελιον τουτο εν ολω τω κοσμω), siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistoksensa (λαληθησεται και ο εποιησεν αυτη εις μνημοσυνον αυτης)." (Mt 26:6-13)

#A04B89Fi

Esikoispoika, jota Isä Jumala rakastaa ja jonka kautta koko maailma on luotu, ja jonka kädestä koko maailma syö, oli tullut pelastamaan ihmistä, joka Jumalan puutarhassa oli valinnut kuoleman ja kurjuuden. Ja sitten tulevat nämä opetuslapset, joiden mielestä Jumalan Pojalle, joka oli luopunut ylitaivaallisesta loistostaan vain laskeutuakseen heidän tasolleen, ei kannattaisi osoittaa sen vertaa arvoa, että joku kiitollinen nainen omalla kustannuksellaan voitelisi hänen päänsä. Ymmärrätkö sinä tätä? Tärisevätkö sinun lihaksesi koskaan järkytyksestä? Jos ne eivät tätä lukiessasi tärise, et ole vielä edes syntisen naisen tasolla. Nainen, jolle oli annettu paljon anteeksi, rakasti paljon. Rakkaus oli se viisaus, joka pani hänet tekemään oikeat ratkaisut, mutta ne, jotka luottivat jumaluusoppiinsa, olivat surkuteltavan heikkoja ja kohta tämän jälkeen jopa yksi Jumalan Pojan oppilaista meni heidän luokseen ja tuli kavaltajaksi.

 

#A04B90Fi

Sivulle 05: Risti ja ylösnousemus

##A05 helmi fi plus eu05, 15 s. 2019-01-30

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A5

 

 

Risti ja ylösnousemus

 

#A05B01Fi

Kun Jeesuksen toimintakausi oli lopuillaan, hänen ystäviensä määrä supistui supistumistaan. Kertoessaan Jeesuksen vaiheista Johannes muistuttaa siitä, mitä Jesaja oli sanonut:

Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Jesajan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme (κυριε τις επιστευσεν τη ακοη ημων), ja kenelle Herran kδsivarsi ilmoitetaan?" Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Jesaja on vielä sanonut: "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi". Tämän Jesaja sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa (την δοξαν αυτου) ja puhui hδnestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet (ουχ ωμολογουν), etteivδt joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa (ηγαπησαν γαρ την δοξαν των ανθρωπων) enemmδn kuin Jumalan kunniaa (μαλλον ηπερ την δοξαν του θεου). (Joh 12:37-43; vertaa Jes 53:1)

#A05B02Fi

Jeesuksen julkisen toiminnan kestoksi jäi noin 3,5 vuotta. Vähän ennen ristille naulitsemistaan hän vielä puhui ajanjaksosta ennen toista tulemistaan.

Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja aikakauden täyttymyksen merkki (το σημειον της σης παρουσιας και της συντελειας του αιωνος)?" 24:4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä (βλεπετε μη τις υμας πλανηση). 24:5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen (πολλοι γαρ ελευσονται επι τω ονοματι μου λεγοντες): 'Minä olen Kristus (εγω ειμι ο χριστος)', ja he eksyttävät monta (και πολλους πλανησουσιν). 24:6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu (αλλ ουπω εστιν το τελος). 24:7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan (εγερθησεται γαρ εθνος επι εθνος) ja valtakunta valtakuntaa vastaan (και βασιλεια επι βασιλειαν), ja tulee nälänhätää (και εσονται λιμοι) ja ruttoa (και λοιμοι) ja maanjäristyksiä (και σεισμοι) monin paikoin (κατα τοπους). 24:8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua (παντα δε ταυτα αρχη ωδινων). (Mt 24:3-8)

#A05B03Fi

Kyse on Uuden Ihmisen synnytystuskista, maailman järjestelmällisestä taistelusta Kristuksen ruumiin hävittämiseksi, että koko elävä ekklesia (εκκλησία) kulkisi saman tien kuin Herra Jeesus. Jumala on jo lδhettänyt maailmaan suuren eksytyksen, joka panee kaikki ihmiset valitsemaan puolensa, mutta samanaikaisesti myös sana Jumalan valtakunnasta saavuttaa kaikki kansat:


Silloin teidät annetaan vaivaan (τοτε παραδωσουσιν υμας εις θλιψιν), ja teitä tapetaan (και αποκτενουσιν υμας), ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi (και εσεσθε μισουμενοι υπο παντων των εθνων) minun nimeni tähden (δια το ονομα μου). 24:10 Ja silloin monet lankeavat pois (και τοτε σκανδαλισθησονται πολλοι), ja he antavat toisensa alttiiksi (και αλληλους παραδωσουσιν) ja vihaavat toinen toistaan (και μισησουσιν αλληλους). 24:11 Ja monta väärää profeettaa nousee (και πολλοι ψευδοπροφηται εγερθησονται), ja he eksyttävät monta (και πλανησουσιν πολλους). 24:12 Ja laittomuuden lisääntymisen takia (και δια το πληθυνθηναι την ανομιαν), viilenee useimpien rakkaus (ψυγησεται η αγαπη των πολλων). 24:13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu (ο δε υπομεινας εις τελος ουτος σωθησεται). 24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (και κηρυχθησεται τουτο το ευαγγελιον της βασιλειας) kaikessa asutussa maailmassa (εν ολη τη οικουμενη), todistukseksi kaikille kansoille (εις μαρτυριον πασιν τοις εθνεσιν); ja sitten tulee loppu (και τοτε ηξει το τελος). (Mt 24:9-14)

#A05B04Fi

Pakanain aikojen päättyessä Saatana asettuu Jumalan temppeliin, ja ilmoittaa olevansa Jumala. Alkaa "suuri vaivan aika", suuri ahdistus, joka päättyy vasta, kun Jeesus saapuu pilvissä morsiantansa noutamaan. Pilvi on tarpeen, ettei Jumalan kunnia vielä nytkään tuhoaisi Jumalaa vastaan kapinoivaa ihmiskuntaa. Tätä kolme ja puoli vuotta kestävää ajanjaksoa Jeesus selostaa Öljymäen puheessaan. Jakso päättyy siihen, kun Jeesus tulee pilvissä, ja lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa luokseen:

Kun te siis näette hävityksen iljetyksen (οταν ουν ιδητε το βδελυγμα της ερημωσεως), josta on puhuttu profeetta Danielin kautta (το ρηθεν δια δανιηλ του προφητου), seisovan pyhässä paikassa (εστος εν τοπω αγιω) - joka tδmän lukee, se tarkatkoon (ο αναγινωσκων νοειτω) - 24:16 silloin ne, jotka Juudeassa ovat (τοτε οι εν τη ιουδαια), paetkoot vuorille (φευγετωσαν επι τα ορη); 24:17 joka on katolla (ο επι του δωματος), älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on (μη καταβαινετω αραι τι εκ της οικιας αυτου), 24:18 ja joka on pellolla (και ο εν τω αγρω), älköön palatko takaisin (μη επιστρεψατω οπισω) noutamaan vaatteitaan (αραι τα ιματια αυτου). 24:19 Voi raskaita (ουαι δε ταις εν γαστρι εχουσαις) ja imettäväisiä (και ταις θηλαζουσαις) niinä päivinä (εν εκειναις ταις ημεραις)! 24:20 Mutta rukoilkaa (προσευχεσθε δε), ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina (ινα μη γενηται η φυγη υμων χειμωνος μηδε εν σαββατω). 24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus (εσται γαρ τοτε θλιψις μεγαλη), jonka kaltaista ei ole ollut (οια ου γεγονεν) maailman alusta hamaan tähän asti (απ αρχης κοσμου εως του νυν) eikä milloinkaan tule (ουδ ου μη γενηται). 24:22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty (και ει μη εκολοβωθησαν αι ημεραι εκειναι), ei mikään liha pelastuisi (ουκ αν εσωθη πασα σαρξ); mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään (δια δε τους εκλεκτους κολοβωθησονται αι ημεραι εκειναι). 24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. 24:25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. 24:26 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko. 24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä (ωσπερ γαρ η αστραπη εξερχεται απο ανατολων) ja näkyy hamaan länteen (και φαινεται εως δυσμων), niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus (ουτως εσται και η παρουσια του υιου του ανθρωπου). 24:28 Sillä missä raato on (οπου γαρ εαν η το πτωμα), sinne kotkat kokoontuvat (εκει συναχθησονται οι αετοι). 24:29 Ja heti niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee (ευθεως δε μετα την θλιψιν των ημερων εκεινων ο ηλιος σκοτισθησεται), eikä kuu anna valoansa (και η σεληνη ου δωσει το φεγγος αυτης), ja tähdet putoavat taivaalta (και οι αστερες πεσουνται απο του ουρανου), ja taivaitten voimat järkkyvät (και αι δυναμεις των ουρανων σαλευθησονται). 24:30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki ilmestyy taivaalle (και τοτε φανησεται το σημειον του υιου του ανθρωπου εν τω ουρανω), ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat (και τοτε κοψονται πασαι αι φυλαι της γης); ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä (και οψονται τον υιον του ανθρωπου ερχομενον επι των νεφελων του ουρανου) suurella voimalla ja kirkkaudella (μετα δυναμεως και δοξης πολλης). 24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa (και αποστελει τους αγγελους αυτου μετα σαλπιγγος φωνης μεγαλης), ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta (και επισυναξουσιν τους εκλεκτους αυτου εκ των τεσσαρων ανεμων), taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin (απ ακρων ουρανων εως ακρων αυτων) (Mt 24:15-31).

#A05B05Fi

Ihmisen on synnyttävä ylhäältä tullakseen Jumalan lapseksi ja päästäkseen osalliseksi vanhurskasten ylösnousemuksesta. Minkäänlainen muu uudestisyntyminen ei riitä. Jokainen ihminen on paholaisen orja aina siihen asti, kunnes kieltää itsensä:

Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman (kosmos), mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi (ανταλλαγμα)? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee (οταν ελθη) Isänsä kirkkaudessa (εν τη δοξη του πατρος αυτου) pyhien enkelien kanssa (μετα των αγγελων των αγιων)." (Mark 8:34-38)

#A05B06Fi

Juuri ennen kuolemaansa Jeesus nautti pääsiäisaterian yhdessä oppilaittensa kanssa ja sääti tavan, miten Uuden Liiton jäsenet voisivat osallistua Liiton ateriaan:

Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". 26:27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; 26:28 sillä tämä on minun vereni, Uuden Liiton veri (τουτο γαρ εστιν το αιμα μου το της καινης διαθηκης), joka monen edestä vuodatetaan (το περι πολλων εκχυνομενον) syntien anteeksiantamiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων). 26:29 Ja minä sanon teille etten minä tästedes juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne (μεθ υμων καινον οταν αυτο πινω μεθ υμων) Isäni valtakunnassa (εν τη βασιλεια του πατρος μου)." (Mt 26:26-29)

#A05B07Fi

Jeesus kertoi myös, kuinka Pyhä Henki tulisi jatkamaan hänen aloittamaansa työtä hänen oppilaittensa keskuudessa hänen nimissään sen jälkeen, kun hän on jo noussut kuolleista:

Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. 14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen puolustajan (και αλλον παρακλητον δωσει υμιν) olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti (εις τον αιωνα), 14:17 totuuden Hengen (το πνευμα της αληθειας), jota maailma (ο ο κοσμος) ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva (και εν υμιν εσται). 14:18 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. 14:19 Vielä vähän aikaa, niin maailma (ο κοσμος) ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän (οτι εγω ζω), niin tekin saatte elää (και υμεις ζησεσθε). 14:20 Sinä päivänä (εν εκεινη τη ημερα) te ymmärrätte (γνωσεσθε υμεις), että minä olen Isässäni (οτι εγω εν τω πατρι μου), ja että te olette minussa ja minä teissä (και υμεις εν εμοι καγω εν υμιν). 14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle (και εμφανισω αυτω εμαυτον)." (Joh 14:15-21).

#A05B08Fi

Pyhä Henki ihmisessä tekee ihmisen niin arvokkaaksi, että Jeesus käski hänen seuraajansa rakastamaan toisiaan samalla mitalla, kuin mitä Vanhassa Liitossa määrättiin Jumalan rakastamisesta:

Uuden käskyn (εντολην καινην) minä annan teille (διδωμι υμιν), että rakastatte toisianne (ινα αγαπατε αλληλους), niinkuin minä olen teitä rakastanut (καθως ηγαπησα υμας) - että tekin niin rakastatte toisianne (ινα και υμεις αγαπατε αλληλους). (Joh 13:34)

Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. (Joh 15:12-13)

Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. (Joh 15:17)

#A05B09Fi

Ehtoollispöydästä Jeesus ja hänen yksitoista oppilastaan kulkivat Kedronin puron yli Jerusalemin itäpuolella olevalle Öljymäelle, josta he olivat katselleet Jerusalemin temppeliä, oppilaat sitä ihastellen, ja Jeesus sen kohtaloa murehtien. Nyt oli yö, mutta täysikuun aika. Matteus kertoo:


Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle (τοτε ερχεται μετ αυτων ο ιησους εις χωριον λεγομενον γεθσημανη); ja hδn sanoi opetuslapsillensa (και λεγει τοις μαθηταις): "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla (καθισατε αυτου εως ου απελθων προσευξωμαι εκει)". 26:37 Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa (και παραλαβων τον πετρον και τους δυο υιους ζεβεδαιου); ja hδn alkoi murehtia ja tulla tuskaan (ηρξατο λυπεισθαι και αδημονειν). 26:38 Silloin hän sanoi heille τοτε λεγει αυτοις): "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti (περιλυπος εστιν η ψυχη μου εως θανατου); olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani (μεινατε ωδε και γρηγορειτε μετ εμου)". 26:39 Ja hän meni vähän edemmäksi (και προελθων μικρον), lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen (επεσεν επι προσωπον αυτου προσευχομενος και λεγων): "Isäni (πατερ μου), jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja (ει δυνατον εστιν παρελθετω απ εμου το ποτηριον τουτο); ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon (πλην ουχ ως εγω θελω), vaan niinkuin sinä (αλλ ως συ)". 26:40 Ja hän tuli opetuslasten tykö (και ερχεται προς τους μαθητας) ja tapasi heidδt nukkumasta (και ευρισκει αυτους καθευδοντας) ja sanoi Pietarille (και λεγει τω πετρω): "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani (ουτως ουκ ισχυσατε μιαν ωραν γρηγορησαι μετ εμου)! 26:41 Valvokaa ja rukoilkaa (γρηγορειτε και προσευχεσθε), ettette joutuisi kiusaukseen (ινα μη εισελθητε εις πειρασμον); henki tosin on altis (το μεν πνευμα προθυμον), mutta liha on heikko (η δε σαρξ ασθενης)." 26:42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen (παλιν εκ δευτερου απελθων προσηυξατο λεγων): "Isäni (πατερ μου), jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni (ει ου δυναται τουτο το ποτηριον παρελθειν απ εμου), minun sitä juomattani (εαν μη αυτο πιω), niin tapahtukoon sinun tahtosi (γενηθητω το θελημα σου)". 26:43 Ja tullessaan hän tapaa heidät taas nukkumasta (και ελθων ευρισκει αυτους παλιν καθευδοντας), sillδ heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi (ησαν γαρ αυτων οι οφθαλμοι βεβαρημενοι). 26:44 Ja hδn jätti heidät (και αφεις αυτους), meni taas (απελθων παλιν) ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan (προσηυξατο εκ τριτου τον αυτον λογον ειπων). 26:45 Sitten hδn tulee opetuslastensa luo ja sanoo heille (τοτε ερχεται προς τους μαθητας αυτου και λεγει αυτοις): "Te nukutte vielä ja lepäätte (καθευδετε το λοιπον και αναπαυεσθε)! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin (ιδου ηγγικεν η ωρα και ο υιος του ανθρωπου παραδιδοται εις χειρας αμαρτωλων). 26:46 Nouskaa, lähtekäämme (εγειρεσθε αγωμεν); katso (ιδου), se on lähellä, joka minut kavaltaa (ηγγικεν ο παραδιδους με)." (Mt 26:36-46)

#A05B10Fi

Tässä kertomuksessa me tapaamme Herran itsensä orjan osassa. Mitä jos Herra itse ei olisi totellut Isänsä tahtoa? Osaatko kuvitella? Hän olisi tehnyt syntiä, sillä mikä tahansa tottelemattomuus Jumalan tahdolle on syntiä. Oppilaitaan hän kehotti rukoilemaan, koska tilanne oli vaikea. Itse hän rukoilikin, enkelit tulivat ja vahvistivat häntä ja Jeesus nousi tilanteesta voittajana. Ei Jeesus turhan takia ollut niin monta kertaa kehoittanut oppilaitaan "kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä joka päivä, ja seuraamaan" häntä. Ja nyt tämä esimerkki on kerrottu meille, että mekin voittaisimme ne tilanteet, joihin kohta joudumme.

#A05B11Fi

Jumalan "kärsivän orjan" ja hänen opetuslastensa, joiden piti olla myös Jumalan orjia, ero oli vielä tuntuva. Vielä nytkin jotkut vierastavat koko ajatusta siitä, että meidän pitäisi olla Jumalan orjia. Jeesuksen rukous Getsemanessa selventää tätä asiaa. Jeesus tahtoi tehdä Isän tahdon, oli se sitten hänelle kuinka vaikeaa tahansa. Malja oli juotava, se tässä oli pääasia, ja se oli Jumalan tahto. Jumalan tahtoa loukkaamatta hän saattoi silti kysyä, olisiko tässä asiassa mitään muuta vaihtoehtoa. Kun hän oli kolme kertaa rukoillut samaa asiaa, eikä Jumala ilmoittanut mitään uutta, Jeesus tyytyi Jumalan tahtoon. Neljäs kerta olisi ollutkin jo liikaa.

#A05B12Fi

Johannes kertoo, mitä kohta tämän jälkeen tapahtui:


Kun Jeesus oli tämän puhunut, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle (ταυτα ειπων ο ιησους εξηλθεν συν τοις μαθηταις αυτου περαν του χειμαρρου των κεδρων); siellδ oli puutarha, johon hän meni opetuslapsinensa (οπου ην κηπος εις ον εισηλθεν αυτος και οι μαθηται αυτου). 18:2 Mutta myφs Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan (ηδει δε και ιουδας ο παραδιδους αυτον τον τοπον), koska Jeesus ja hδnen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne (οτι πολλακις συνηχθη ο ιησους εκει μετα των μαθητων αυτου). 18:3 Niin Juudas otti sotilasosaston sekδ ylipappien ja fariseusten virkamiehiä (ο ουν ιουδας λαβων την σπειραν και εκ των αρχιερεων και των φαρισαιων υπηρετας) ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan (ερχεται εκει μετα φανων και λαμπαδων και οπλων). 18:4 Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mikδ oli häntä kohtaava (ιησους ουν ειδως παντα τα ερχομενα επ αυτον), astui esiin ja sanoi heille (εξελθων ειπεν αυτοις): "Ketä te etsitte (τινα ζητειτε)?" 18:5 He vastasivat hänelle (απεκριθησαν αυτω): "Jeesusta, Nasaretilaista (ιησουν τον ναζωραιον)". Jeesus sanoi heille (λεγει αυτοις ο ιησους): "Minä olen (εγω ειμι)". Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan (ειστηκει δε και ιουδας ο παραδιδους αυτον μετ αυτων). 18:6 Kun hδn siis sanoi heille (ως ουν ειπεν αυτοις οτι): "Minä olen (εγω ειμι)", peräytyivät he (απηλθον εις τα οπισω) ja kaatuivat maahan (και επεσον χαμαι). 18:7 Niin hδn taas kysyi heiltä (παλιν ουν αυτους επηρωτησεν): "Ketä te etsitte (τινα ζητειτε)?" He sanoivat (οι δε ειπον): "Jeesusta, Nasaretilaista (ιησουν τον ναζωραιον)". 18:8 Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Minähän sanoin teille, että minä olen (ειπον υμιν οτι εγω ειμι). Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä (ει ουν εμε ζητειτε αφετε τουτους υπαγειν)"; 18:9 että täyttyisi sana (ινα πληρωθη ο λογος), jonka hän oli sanonut (ον ειπεν οτι): "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι ουκ απωλεσα εξ αυτων ουδενα)". 18:10 Niin Simon Pietari, jolla oli miekka (σιμων ουν πετρος εχων μαχαιραν), veti sen ja iski ylimmδisen papin orjaa (ειλκυσεν αυτην και επαισεν τον του αρχιερεως δουλον) ja sivalsi hδneltä pois oikean korvan (και απεκοψεν αυτου το ωτιον το δεξιον); ja orjan nimi oli Malkus (ην δε ονομα τω δουλω μαλχος). 18:11 Niin Jeesus sanoi Pietarille (ειπεν ουν ο ιησους τω πετρω): "Pistä miekkasi tuppeen (βαλε την μαχαιραν σου εις την θηκην). Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut (το ποτηριον ο δεδωκεν μοι ο πατηρ ου μη πιω αυτο)?" 18:12 Niin sotilasosasto ja tuhannenpäällikkö ja juutalaisten virkamiehet (η ουν σπειρα και ο χιλιαρχος και οι υπηρεται των ιουδαιων) ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hδnet (συνελαβον τον ιησουν και εδησαν αυτον) 18:13 ja veivδt hänet ensin Hannaan luo (και απηγαγον αυτον προς ανναν πρωτον), sillδ hän oli Kaifaan appi (ην γαρ πενθερος του καιαφα), ja Kaifas oli sinδ vuonna ylimmäisenä pappina (ος ην αρχιερευς του ενιαυτου εκεινου). 18:14 Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut (ην δε καιαφας ο συμβουλευσας τοις ιουδαιοις οτι): "On hyφdyllistä, että yksi ihminen tuhoutuu kansan edestä (συμφερει ενα ανθρωπον απολεσθαι υπερ του λαου)." (Joh 18:1-14)

#A05B13Fi

Jeesuksen vangitsijat eivät kestäneet kuulla nimeä Ego Eimi, Minä Olen, vaan kaatuivat kuin kuolleet, sillä ihminen on takapainoinen, ja kun hän pystyyn kuollessaan menettää tasapainoaistinsa, hän kaatuu taaksepäin. Tämä on niiden osa, jotka eivät kumarru hänen eteensä kasvoilleen maahan ja palvo häntä hengessä ja totuudessa sinä päivänä, kun Jumala käy maata tuomitsemaan. Sakarjan kirjan viimeisessä luvussa on tästä asiasta lisätietoa.

#A05B14Fi

Jeesus tuotiin ylipapin asunnolle yöllä, ja kohta paikalla oli koko juutalainen hallituskoneisto. Roomalaiset olivat ottaneet tavakseen vaihtaa juutalaisten ylipappeja mielensä mukaan, mutta juutalaiset pitivät ylipappeina kaikkia, jotka siihen virkaan oli kerran asetettu. Suuri neuvosto, synedrion eli hebreaksi Sanhedrin oli juutalaisten korkein oikeusistuin, ja siihen kuului 71 jäsentä. Kirjanoppineet olivat oikeastaan kirjureita, mutta heitä pidettiin uskonnollisen lain asiantuntijoina. Markus kertoo:


Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja Suuren neuvoston jäsenet ja kirjanoppineet kokoontuivat (και απηγαγον τον ιησουν προς τον αρχιερεα και συνερχονται αυτω παντες οι αρχιερεις και οι πρεσβυτεροι και οι γραμματεις). 14:54 Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin palatsin esipihaan asti (και ο πετρος απο μακροθεν ηκολουθησεν αυτω εως εσω εις την αυλην του αρχιερεως) ja istui virkamiesten joukkoon ja lδmmitteli tulen ääressä (και ην συγκαθημενος μετα των υπηρετων και θερμαινομενος προς το φως). 14:55 Mutta ylipapit ja koko Suuri neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan (οι δε αρχιερεις και ολον το συνεδριον εζητουν κατα του ιησου μαρτυριαν) tappaaksensa hδnet (εις το θανατωσαι αυτον), mutta eivδt löytäneet (και ουχ ευρισκον). 14:56 Useat kyllδ todistivat väärin häntä vastaan (πολλοι γαρ εψευδομαρτυρουν κατ αυτου), mutta todistukset eivδt olleet yhtäpitäviä (και ισαι αι μαρτυριαι ουκ ησαν). 14:57 Niin muutamat nousivat ja todistivat vδärin häntä vastaan, sanoen (και τινες ανασταντες εψευδομαρτυρουν κατ αυτου λεγοντες): 14:58 "Me olemme kuulleet hδnen sanovan (οτι ημεις ηκουσαμεν αυτου λεγοντος οτι): 'Minδ hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin (εγω καταλυσω τον ναον τουτον τον χειροποιητον) ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty (και δια τριων ημερων αλλον αχειροποιητον οικοδομησω)'." 14:59 Mutta eivδt näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä (και ουδε ουτως ιση ην η μαρτυρια αυτων). 14:60 Silloin ylimmδinen pappi nousi ja astui esille (και αναστας ο αρχιερευς εις το μεσον) ja kysyi Jeesukselta sanoen (επηρωτησεν τον ιησουν λεγων): "Etkφ vastaa mitään (ουκ αποκρινη ουδεν)? Mitδ nämä todistavat sinua vastaan (τι ουτοι σου καταμαρτυρουσιν)?" 14:61 Mutta hδn oli vaiti eikä vastannut mitään (ο δε εσιωπα και ουδεν απεκρινατο). Taas ylimmδinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle (παλιν ο αρχιερευς επηρωτα αυτον και λεγει αυτω): "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika (συ ει ο χριστος ο υιος του ευλογητου)?" 14:62 Jeesus sanoi (ο δε ιησους ειπεν): "Minä olen (εγω ειμι); ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella (και οψεσθε τον υιον του ανθρωπου καθημενον εκ δεξιων της δυναμεως) ja tulevan taivaan pilvissä (και ερχομενον μετα των νεφελων του ουρανου)". 14:63 Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi (ο δε αρχιερευς διαρρηξας τους χιτωνας αυτου λεγει): "Mitδ me enää todistajia tarvitsemme (τι ετι χρειαν εχομεν μαρτυρων)? 14:64 Te kuulitte hδnen pilkkaamisensa (ηκουσατε της βλασφημιας). Miltδ teistä näyttää (τι υμιν φαινεται)?" Niin he kaikki tuomitsivat hδnet vikapääksi kuolemaan (οι δε παντες κατεκριναν αυτον ειναι ενοχον θανατου). 14:65 Ja muutamat rupesivat sylkemδän häntä (και ηρξαντο τινες εμπτυειν αυτω) ja peittivδt hänen kasvonsa (και περικαλυπτειν το προσωπον αυτου) ja lφivät häntä nyrkillä (και κολαφιζειν αυτον) ja sanoivat hδnelle (και λεγειν αυτω): "Profetoi (προφητευσον)!" Virkamiehetkin lφivät häntä poskelle (και οι υπηρεται ραπισμασιν αυτον εβαλλον). (Mark 14:53-65)

#A05B15Fi

Oikeudenkäynti oli ollut julma spektaakkeli, mutta juutalaisilla ei ollut valtaa pannan langettamiaan kuolemantuomioita täytäntöön. Heidän oli pakko saada roomalaisten hyväksyntä päätökselleen ja siinä he tarvitsivat kansankiihottajien apua. Sitä ennen he kuitenkin halusivat ilveillä Jumalan pojan kustannuksella. Luukas kertoo:

Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan (πιλατος δε συγκαλεσαμενος τους αρχιερεις και τους αρχοντας και τον λαον) 23:14 ja sanoi heille (ειπεν προς αυτους): "Te olette tuoneet minulle tδmän miehen kansan yllyttäjänä (προσηνεγκατε μοι τον ανθρωπον τουτον ως αποστρεφοντα τον λαον); ja katso (και ιδου), minδ olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut (εγω ενωπιον υμων ανακρινας) enkδ ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte (ουδεν ευρον εν τω ανθρωπω τουτω αιτιον ων κατηγορειτε κατ αυτου), 23:15 eikδ Herodeskaan (αλλ ουδε ηρωδης), sillδ minä lähetin teidät hänen luokseen (ανεπεμψα γαρ υμας προς αυτον ). Ja katso (και ιδου), hδn ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman (ουδεν αξιον θανατου εστιν πεπραγμενον αυτω). 23:16 Kuritettuani hδntä minä siis hänet päästän (παιδευσας ουν αυτον απολυσω)." 23:17 Mutta hδnen piti vapauttaa heille yksi kunakin juhlana (αναγκην δε ειχεν απολυειν αυτοις κατα εορτην ενα)." 23:18 Niin he huusivat kaikki yhdessδ, sanoen (ανεκραξαν δε παμπληθει λεγοντες): "Vie pois tδmä, mutta päästä meille Barabbas (αιρε τουτον απολυσον δε ημιν τον βαραββαν)!" 23:19 Tδmä oli heitetty vankeuteen eräästä kaupungissa tapahtuneesta kapinasta sekä murhasta (οστις ην δια στασιν τινα γενομενην εν τη πολει και φονον βεβλημενος εις φυλακην). 23:20 Niin Pilatus taas puhui heille (παλιν ουν ο πιλατος προσεφωνησεν), koska hδn tahtoi vapauttaa Jeesuksen (θελων απολυσαι τον ιησουν). 23:21 Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat (οι δε επεφωνουν λεγοντες): "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet (σταυρωσον σταυρωσον αυτον)!" 23:22 Niin hδn puhui heille kolmannen kerran (ο δε τριτον ειπεν προς αυτους): "Mitδ pahaa hän sitten on tehnyt (τι γαρ κακον εποιησεν ουτος)? En ole havainnut hδnessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman (ουδεν αιτιον θανατου ευρον εν αυτω). Kuritettuani hδntä minä siis hänet päästän (παιδευσας ουν αυτον απολυσω)." 23:23 Mutta he ahdistivat hδntä suurilla huudoilla (οι δε επεκειντο φωναις μεγαλαις), vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi (αιτουμενοι αυτον σταυρωθηναι); ja heidδn ja ylipappien huudot pääsivät voitolle (και κατισχυον αι φωναι αυτων και των αρχιερεων). 23:24 ja Pilatus tuomitsi heidδn vaatimuksensa täytettäväksi (ο δε πιλατος επεκρινεν γενεσθαι το αιτημα αυτων). 23:25 ja hδn päästi heille irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat (απελυσεν δε αυτοις τον δια στασιν και φονον βεβλημενον εις την φυλακην ον ητουντο), mutta Jeesuksen hδn antoi alttiiksi heidän mielivallallensa (τον δε ιησουν παρεδωκεν τω θεληματι). (Lk 23:13-25)

#A05B16Fi

Pilatuksen yritykset vapauttaa Jeesus juutalaisten vallasta eivät jää vaille Jeesuksen huomiota. Hän jopa suostuu keskustelemaan Pilatuksen kanssa, vaikka Pilatus ei pystykään seisomaan totuuden rinnalla loppuun asti:

Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" 18:34 Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" 18:35 Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?" 18:36 Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta (η βασιλεια η εμη ουκ εστιν εκ του κοσμου τουτου); jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta (ει εκ του κοσμου τουτου ην η βασιλεια η εμη), niin minun virkamieheni olisivat taistelleet (οι υπηρεται αν οι εμοι ηγωνιζοντο), ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin (ινα μη παραδοθω τοις ιουδαιοις); mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä (νυν δε η βασιλεια η εμη ουκ εστιν εντευθεν)". 18:37 Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta (πας ο ων εκ της αληθειας), kuulee minun ääneni (ακουει μου της φωνης)." 18:38 Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä. (Joh 18:33-38)

#A05B17Fi

Vanha Liiton esikuvien mukaisesti Jumalan uhrikaritsan oli kuoltava ensimmäisen vuoden ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä. Mielenmaltti, jota Jeesus oli tämän joukon edessä osoittanut, oli jo sinänsä jumalallista, mutta Saatana yritti vielä, jollei muuta, niin näyttää mahtavalta, kun pääsi pilkkaamaan Jumalan poikaa:

Sitten maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan (τοτε οι στρατιωται του ηγεμονος παραλαβοντες τον ιησουν) palatsiin (εις το πραιτωριον) ja kerδsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon (συνηγαγον επ αυτον ολην την σπειραν). 27:28 Ja he riisuivat hδnet (και εκδυσαντες αυτον) ja panivat hδnen päällensä tulipunaisen vaipan (περιεθηκαν αυτω χλαμυδα κοκκινην) 27:29 ja vδänsivät orjantappuroista kruunun (και πλεξαντες στεφανον εξ ακανθων), panivat sen hδnen päähänsä (επεθηκαν επι την κεφαλην αυτου) ja ruovon hänen oikeaan käteensä (και καλαμον επι την δεξιαν αυτου), polvistuivat hδnen eteensä (και γονυπετησαντες εμπροσθεν αυτου) ja pilkkasivat hδntä sanoen (ενεπαιζον αυτω λεγοντες): "Iloitse, juutalaisten kuningas (χαιρε ο βασιλευς των ιουδαιων)!" 27:30 Ja he sylkivät häntä (και εμπτυσαντες εις αυτον), ottivat ruovon ja lφivät häntä päähän (ελαβον τον καλαμον και ετυπτον εις την κεφαλην αυτου). 27:31 Ja kun he olivat hδntä pilkanneet (και οτε ενεπαιξαν αυτω), riisuivat he hδneltä vaipan (εξεδυσαν αυτον την χλαμυδα), pukivat hδnet hänen omiin vaatteisiinsa (και ενεδυσαν αυτον τα ιματια αυτου) ja veivδt hänet pois ristiinnaulittavaksi (και απηγαγον αυτον εις το σταυρωσαι). 27:32 Ja matkalla he tapasivat kyrenelδisen miehen, jonka nimi oli Simon (εξερχομενοι δε ευρον ανθρωπον κυρηναιον ονοματι σιμωνα). Hδnet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä (τουτον ηγγαρευσαν ινα αρη τον σταυρον αυτου). 27:33 Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi (και ελθοντες εις τοπον λεγομενον γολγοθα) - se on: pδäkallon paikaksi (ος εστιν λεγομενος κρανιου τοπος) - 27:34 he tarjosivat hδnelle juotavaksi katkeraksi sekoitettua etikkaviiniä (εδωκαν αυτω πιειν οξος μετα χολης μεμιγμενον); mutta maistettuaan hδn ei tahtonut sitä juoda (και γευσαμενος ουκ ηθελεν πιειν). 27:35 Ja kun kun he olivat hänet ristiinnaulinneet (σταυρωσαντες δε αυτον), jakoivat he keskenδän hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa (διεμερισαντο τα ιματια αυτου βαλλοντες κληρον) ettδ täyttyisi se, mistä profeetta sanoi (ινα πληρωθη το ρηθεν υπο του προφητου): He ovat jakaneet minun vaatteeni keskenään (διεμερισαντο τα ιματια μου εαυτοις) ja viitastani he heittivδt arpaa (και επι τον ιματισμον μου εβαλον κληρον). 27:36 Sitten he istuutuivat ja vartioivat hδntä siellä (και καθημενοι ετηρουν αυτον εκει). (Mt 27:27-36)

#A05B18Fi

Jeesus oli ristillä kuusi tuntia. Markuksen ilmoittamat ajat ovat juutalaisen tavan mukaisia, jossa tunnit lasketaan aamusta. Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui siis kello yhdeksän aamulla, puolilta päivin eli kuudennella hetkellä tuli pimeys, ja kello kolmen aikaan iltapäivällä - siis yhdeksännellä hetkellä - Jeesus kuoli:

Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat (ην δε ωρα τριτη και εσταυρωσαν αυτον). 15:26 Ja pδällekirjoitukseksi oli merkitty hänen syynsä (και ην η επιγραφη της αιτιας αυτου επιγεγραμμενη): "Juutalaisten kuningas (ο βασιλευς των ιουδαιων)". 15:27 Ja he ristiinnaulitsivat hänen kanssaan kaksi ryöväriä (και συν αυτω σταυρουσιν δυο ληστας), toisen hδnen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolellensa (ενα εκ δεξιων και ενα εξ ευωνυμων αυτου). 15:28 Ja niin tδyttyi se kirjoitus, joka sanoo, että hänet luettiin pahantekijäin joukkoon (και επληρωθη η γραφη η λεγουσα και μετα ανομων ελογισθη). 15:29 Ja ne, jotka kulkivat ohitse (και οι παραπορευομενοι), herjasivat hδntä ja nyökyttivät päätään ja sanoivat (εβλασφημουν αυτον κινουντες τας κεφαλας αυτων και λεγοντες): "Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin (ουα ο καταλυων τον ναον) ja kolmessa pδivässä sen rakennat (και εν τρισιν ημεραις οικοδομων)! 15:30 Pelasta itsesi (σωσον σεαυτον) ja astu alas ristiltδ (και καταβα απο του σταυρου)." 15:31 ja myφs ylipapitkin ynnä kirjanoppineet keskenään pilkkasivat häntä ja sanoivat (ομοιως δε και οι αρχιερεις εμπαιζοντες προς αλληλους μετα των γραμματεων ελεγον): "Muita hδn on auttanut, itseään ei voi auttaa (αλλους εσωσεν εαυτον ου δυναται σωσαι). 15:32 Astukoon hδn, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristiltä (ο χριστος ο βασιλευς του ισραηλ καταβατω νυν απο του σταυρου), ettδ me näkisimme ja uskoisimme (ινα ιδωμεν και πιστευσωμεν)." Myφskin ne, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssaan, herjasivat häntä (και οι συνεσταυρωμενοι αυτω ωνειδιζον αυτον). 15:33 Ja kuudennella hetkellδ tuli pimeys yli kaiken maan (γενομενης δε ωρας εκτης σκοτος εγενετο εφ ολην την γην), ja sitδ kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen (εως ωρας εννατης). 15:34 Ja yhdeksδnnellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä sanoen (και τη ωρα τη εννατη εβοησεν ο ιησους φωνη μεγαλη λεγων): "Eloi, Eloi, lamma sabaktani (ελωι ελωι λαμμα σαβαχθανι)?" Se on käännettynä (ο εστιν μεθερμηνευομενον): Jumalani, Jumalani (ο θεος μου ο θεος μου), miksi minut hylkδsit (εις τι με εγκατελιπες)? 15:35 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistδ, jotka siinä seisoivat (και τινες των παρεστηκοτων ακουσαντες ελεγον): "Katso, hδn huutaa Eliasta (ιδου ηλιαν φωνει)". 15:36 Ja muuan juoksi ja tδytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen (δραμων δε εις και γεμισας σπογγον οξους περιθεις τε καλαμω εποτιζεν αυτον λεγων): "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hδnet alas (αφετε ιδωμεν ει ερχεται ηλιας καθελειν αυτον)". 15:37 Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä (ο δε ιησους αφεις φωνην μεγαλην εξεπνευσεν). 15:38 Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhδältä alas asti (και το καταπετασμα του ναου εσχισθη εις δυο απο ανωθεν εως κατω). 15:39 Mutta kun sadanpδämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin huutavan ja antavan henkensä, hän sanoi (ιδων δε ο κεντυριων ο παρεστηκως εξ εναντιας αυτου οτι ουτως κραξας εξεπνευσεν ειπεν): "Totisesti tδmä ihminen oli Jumalan Poika (αληθως ο ανθρωπος ουτος υιος ην θεου)". (Mark 15:25-39)

#A05B19Fi

Jeesuksen opetuslapsista ainakin Johannes oli paikalla seuraamassa Jeesuksen teloitusta, sillä vielä ristillä ollessaan Herra Jeesus oli määräsi Johanneksen äitinsä huoltajaksi, kts. Joh 19:25-27. Jeesuksen teloitusta katselemaan uskaltautuivat myös nämä:


Ja siellä oli myös naisia taaempaa katselemassa (ησαν δε και γυναικες απο μακροθεν θεωρουσαι). Nδiden joukossa olivat Maria Magdaleena (εν αις ην και μαρια η μαγδαληνη) ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen δiti (και μαρια η του ιακωβου του μικρου και ιωση μητηρ), ja Salome (και σαλωμη), 15:41 jotka myφs hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä (αι και οτε ην εν τη γαλιλαια ηκολουθουν αυτω και διηκονουν αυτω), sekδ useita muita, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin (και αλλαι πολλαι αι συναναβασαι αυτω εις ιεροσολυμα). (Mark 15:40-41)

#A05B20Fi

Pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta lähinnä olevan uudenkuunpäivästä alkavan kuukauden neljäntenätoista päivästä, ja seuraava, viidestoista päivä on arkipyhä, ensimmäinen raamatullisen kalenterin seitsemästä suurista sapateista. Ruumis ei saanut jäädä juhlapäiväksi ristille, mutta Jumala oli huolehtinut asiasta. Markus kertoo:


Ja kun jo oli tullut ilta (και ηδη οψιας γενομενης), ja koska oli valmistuspδ
ivä (επει ην παρασκευη), se on sapatin aattopδivä (ο εστιν προσαββατον), 15:43 tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jδsen (ηλθεν ιωσηφ ο απο αριμαθαιας ευσχημων βουλευτης), joka hδnkin odotti Jumalan valtakuntaa (ος και αυτος ην προσδεχομενος την βασιλειαν του θεου), rohkaisi mielensδ ja meni sisälle Pilatuksen luo (τολμησας εισηλθεν προς πιλατον) ja pyysi Jeesuksen ruumista (και ητησατο το σωμα του ιησου). 15:44 Niin Pilatus ihmetteli (ο δε πιλατος εθαυμασεν), oliko hδn jo kuollut (ει ηδη τεθνηκεν), ja kutsuttuaan luoksensa sadanpäämiehen kysyi tältä (και προσκαλεσαμενος τον κεντυριωνα επηρωτησεν αυτον), oliko hδn jo kauan sitten kuollut (ει παλαι απεθανεν). 15:45 Ja saatuaan sadanpδämieheltä siitä tiedon (και γνους απο του κεντυριωνος) hδn lahjoitti ruumiin Joosefille (εδωρησατο το σωμα τω ιωσηφ). 15:46 Tδmä osti liinavaatteen ja otti hänet alas (και αγορασας σινδονα και καθελων αυτον), kδäri hänet liinavaatteeseen (ενειλησεν τη σινδονι) ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon (και κατεθηκεν αυτον εν μνημειω ο ην λελατομημενον εκ πετρας), ja vieritti kiven hautakammion ovelle (και προσεκυλισεν λιθον επι την θυραν του μνημειου). (Mark 15:42-46)

#A05B21Fi

Jeesus naulittiin ristille Golgatalla, joka on Jerusalemin temppelivuoresta vähän matkaa luoteeseen päin ja hieman sitä korkeampi. Nimi tarkoittaa pääkallon paikkaa, ja sen näköinen se onkin. Paikka on sama, kuin se Morian vuori, jolla Abrahamin uskonkoetus kaksi tuhatta vuotta aiemmin oli tapahtunut. Hautapaikka on kyseisen vuoren kyljessä.

Sapattien päättyessä ensimmäisen sapattiviikon kajastusta kohti (οψε δε σαββατων εις μιαν σαββατων επιφωσκουση), tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanjδristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sen teille sanonut." Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille (Χαιρετε - Iloitkaa)! " (Mt 28:2-9)

#A05B22Fi

Tästä Jeesuksen sanasta "Iloitkaa" varsinaisesti alkaa se ilosanoma jota myös evankeliumiksi kutsutaan. Jeesuksen oppilaat ymmärsivät sen heti:

Ja he menivät hänen tykönsä (αι δε προσελθουσαι), syleilivδt hänen jalkojaan (εκρατησαν αυτου τους ποδας) ja palvoivat häntä (και προσεκυνησαν αυτω). Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana (απαγγειλατε) minun veljilleni (τοις αδελφοις μου), että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä". (kts. Mt 28:9-10)

#A05B23Fi

Jumala teki Jeesuksen synniksi ja tuomitsi synnin hänessä. Kaikki lain kiroukset kohtasivat häntä, mutta se kuului Jumalan suunnitelmaan. Jonkun oli kannettava se tuomio, joka on täysin armoton sille, joka vähäisessäkin määrin poikkeaa Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Ja tämä joku oli Jumalan esikoispoika, sillä kukaan muu ei olisi kelvannut syntien sovitukseksi. Uhrin täytyi olla täysin viaton Jumalan edessä, eikä sellaisia ollut ketään muuta kuin Jeesus Kristus. Mutta viattoman uhrin yli Kuolemalla ja Synnillä ei ollut valtaa. Tehtävän suoritettuaan Jeesus nousi kuolleista elävänä.

#A05B24Fi

Syntiinlankeemuksesta lähtien ihmiskunnalla ei ollut syytä iloita, mutta pääsiäisaamuna oli. Ja sitten tulevat nämä "raamatunkääntäjät", jotka luulevat Jeesuksen olevan tulossa kuin aamulenkiltä ikään, kun hän melkein kuin sattumalta tapaa oppilaansa ja sanoo: "Terve teille". Iljettävää. Koulujakäyneitä teologejahan ne tietysti ovat, nuo raamatunkääntäjät, sillä vain monivuotisen aivopesun tuloksena voi sana "iloita" muuttua sanoiksi "terve teille". Ja sitten ne vielä puolustelevat valheitaan ja pettävät muitakin uskomaan, että kun kreikkalaiset nyt kaksi tuhatta vuotta myöhemmin tervehtivät toisiaan sanalla "herete", se kelpaisi muka todistusaineistoksi siitä, että tervehdyshän se on. Niin on, mutta millainen! Koulunkäynnistä on aina se haitta, että sitä käydään aina liian vähän. Sydän ei muutu kouluja käymällä, vaikka pää halkeis. Sallikaa vielä tämäkin: Jeesuksen sana "Iloitkaa" tuli kyllä kristikunnan tervehdykseksi, mutta kun kristinusko väljähti, väljähti tervehdyskin. Mutta jos kuitenkin kuulet sanan "iloitse" tai "iloitkaa" Jeesuksen oppilaan suusta, se tarkoittaa sitä, että kaiken ilon perustus on Jeesuksen ylösnousemus.

#A05B25Fi

Ilosanoma on voiton sanoma, joka tuodaan sodasta. Vanhan Liiton aikana juhlivat palestiinalaiset voittoa Israelin kuninkaasta:

Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattuja ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboan vuorella. Niin he löivät häneltä pään poikki, ryöstivät häneltä aseet ja lähettivät ne ympäri filistealaisten maata, julistaaksensa voitonsanomaa (le'basar) epäjumaliensa temppeleissä ja kansan seassa. (1.Sam 31:8-9)

#A05B26Fi

Uuden Liiton aikana juhlitaan Israelin kuninkaan voittoa kuolemasta. Ja lisäksi siihen perustuu suuri toivo:

Katso, minä sanon teille salaisuuden (ιδου μυστηριον υμιν λεγω): emme kaikki kuolemaan nuku (παντες μεν ου κοιμηθησομεθα), mutta kaikki me muutumme (παντες δε αλλαγησομεθα), yhtδkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana (τοτε γενησεται ο λογος), joka on kirjoitettu (ο γεγραμμενος) : "Kuolema on nielty ja voitto saatu (κατεποθη ο θανατος εις νικος)". Mutta kuoleman ota on synti (το δε κεντρον του θανατου η αμαρτια), ja synnin voima on laki (η δε δυναμις της αμαρτιας ο νομος). Mutta kiitos olkoon Jumalan (τω δε θεω χαρις), joka antaa meille voiton (τω διδοντι ημιν το νικος) meidδn Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (δια του κυριου ημων ιησου χριστου)! (1.Kor 15:51-54)

#A05B27Fi

Voitto merkitsee valtaa.

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu (εδοθη μοι) kaikki valta (πασα εξουσια) taivaassa (εν ουρανω) ja maan päällä (και επι γης). (Mt 28:18)

#A05B28Fi

Voittaja, Jeesus Kristus on armollinen. Että kaikki ihmiset pääsisivät osallisiksi hänen voitostaan, on tämä ilosanoma julistettava kaikille luoduille.

Siis menkää ja (πορευθεντες ουν) tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (μαθητευσατε παντα τα εθνη), kastaen heitä (βαπτιζοντες αυτους) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (εις το ονομα του πατρος και του υιου και του αγιου πνευματος) ja opettaen heitä (διδασκοντες αυτους) pitämään kaikki (τηρειν παντα), mitä minä olen käskenyt teidän pitää (οσα ενετειλαμην υμιν). Ja katso (και ιδου), minä olen teidän kanssanne (εγω μεθ υμων ειμι) joka päivä (πασας τας ημερας) aikakauden täyttymykseen asti (εως της συντελειας του αιωνος). Aamen (αμην)." (Mt 28:19-20)

#A05B29Fi

Kaikki evankelistat esittävät lähetyskäskyn. Markus sanoo sen näin:

Ja hän sanoi heille: "Menkää (πορευθεντες) kaikkeen maailmaan (εις τον κοσμον απαντα) ja saarnatkaa evankeliumia (κηρυξατε το ευαγγελιον) kaikille luoduille (παση τη κτισει). Joka uskoo ja kastetaan (ο πιστευσας και βαπτισθεις), se pelastuu (σωθησεται); mutta joka ei usko (ο δε απιστησας), se tuomitaan kadotukseen (κατακριθησεται). Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia (δαιμονια), puhuvat uusilla kielillä (γλωσσαις λαλησουσιν καιναις), nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mark 16:15-18)

#A05B30Fi

Kaiken sen hyvän tekemiseen, jota Jeesus oli kolmen ja puolen vuoden ajan tehnyt, tarvittiin luomisvoima. Jeesuksen nyt jättäessä joukkonsa työtä jatkamaan, hänen joukkonsa tarvitsivat sen voiman, jonka Pyhän Hengen yhteys Isään Jumalaan välittää Jumalan lapselle, ettei lapsesta tulisi pelkkä puhuja ja kukkahattutäti, vaan todellinen tekijä.

Ja hän sanoi heille (και ειπεν αυτοις οτι): "Niin on kirjoitettu (ουτως γεγραπται), että näin Kristuksen piti kärsimän (και ουτως εδει παθειν τον χριστον) ja nouseman ylös kuolleista (και αναστηναι εκ νεκρων) kolmantena päivänä (τη τριτη ημερα), 24:47 ja hänen nimessään on saarnattava (και κηρυχθηναι επι τω ονοματι αυτου) mielenmuutosta ja syntien hylkäämistä (μετανοιαν και αφεσιν αμαρτιων) kaikille kansoille (εις παντα τα εθνη), alkaen Jerusalemista (αρξαμενον απο ιερουσαλημ). 24:48 Ja te olette tämän todistajat (υμεις δε εστε μαρτυρες τουτων). 24:49 Ja katso (και ιδου), minä lähetän teille Isäni lupauksen (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους δυναμιν)." (Lk 24:46-49)

#A05B31Fi

Johannes kertoo, minkälaista valtaa Jeesuksen Kristuksen vallan edustajat käyttävät:

Niin Jeesus sanoi heille jälleen (ειπεν ουν αυτοις ο ιησους παλιν): "Rauha teille (ειρηνη υμιν)! Niinkuin Isä on lähettänyt minut (καθως απεσταλκεν με ο πατηρ), niin lähetän minäkin teidät (καγω πεμπω υμας)." 20:22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille (και τουτο ειπων ενεφυσησεν και λεγει αυτοις): "Ottakaa Pyhä Henki (λαβετε πνευμα αγιον). 20:23 Joiden synnit te anteeksi annatte (αν τινων αφητε τας αμαρτιας), niille ne ovat anteeksi annetut (αφιενται αυτοις); joiden synnit te pidätätte (αν τινων κρατητε), niille ne ovat pidätetyt (κεκρατηνται)." (Joh 20:21-23)

#A05B32Fi

Apostolien teoissa kertomus jatkuu. Kirjoittajana on Luukas, päätellen siitä, että tämäkin kirja on osoitettu Teofilukselle eli sille, joka rakastaa Jumalaa:

Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille (οπτανομενος αυτοις) neljδnkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä (οτι ιωαννης μεν εβαπτισεν υδατι), mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä (υμεις δε βαπτισθησεσθε εν πνευματι αγιω), ei kauan näitten päivien jälkeen."

Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat (αποκαθιστανεις) Israelille valtakunnan (την βασιλειαν τω ισραηλ)?" Hδn sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla (εν τη ιδια εξουσια) on asettanut (εθετο), vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman (δυναμιν), ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka". Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän (ουτως ελευσεται ον τροπον εθεασασθε αυτον πορευομενον εις τον ουρανον)." (Apt 1:1-11)

#A05B33Fi

Luvattu Pyhä Henki vuodatettiin, kun Jeesuksen ylösnousemisesta oli kulunut 50 ja ylösotosta 10 vuorokautta.

Ja viidennenkymmenennen päivän täyttyessä (και εν τω συμπληρουσθαι την ημεραν της πεντηκοστης), olivat he kaikki yhdessδ koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (Apt 2:1-4)

#A05B34Fi

Helluntain takia kaupungissa oli paljon juhlavieraita, osa heistä kaukaakin tulleita, kun Pyhän Hengen vuodattamisesta aiheutunut humahdus kuului. Ihmiset juoksivat kokoon ihmettelemään ja kummastelemaan outoa ilmiötä, jolloin apostolit ja opetuslapset astuivat esiin ja Pietari antoi kansalle selityksen, siitä mistä tässä oli kyse:

Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
"Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laittomien kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala nosti ylös päästämällä irti kuoleman synnytystuskista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että hän olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä:

"Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä."
Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannonut nostavansa ja asettavansa hänen valtaistuimelleen Voidellun, hänen kupeittensa hedelmän lihan mukaan, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala nostanut ylös, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse:

"Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi."
Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. (Apt 2:14-36)

#A05B35Fi

Siinä se oli evankeliumin esitys, ensimmäinen saarna (kerygma) kautta aikojen. Pietarin leipätekstissä on kuin kolme alkua ja yksi tulos: HENGEN vuodatus, JEESUS NASARETILAISEN kuolema ja ylösnousemus, MINUN iloni aihe ja JUMALAN valtakunta. Jokaisen aiheensa Pietari päättää lainaukseen Vanhan Testamentin vastaavasta profetiasta, jonka jälkeen kuin yhteenvetona lausuu sanat:

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. (Apt 2:36)

#A05B36Fi

Pietari ei tässä puhu pelkästään juutalaisille, sillä juutalaiset ovat vain yksi Israelin heimoista. Muut heimot olivat hävinneet kansojen mereen jo ennenkuin Uudesta Liitosta tiedettiin mitään, mutta juuri niillä on suuri, symbolinen merkitys kansasta, joka tulee osalliseksi siitä lupauksesta joka Aabrahamille annettiin. Lupauksen sanamuotohan oli tämä:

Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (1.Ms 12:2-3)

#A05B37Fi

Yksi asia Pietarin saarnasta kuitenkin näyttää puuttuvan: Siinä ei mainita sanaa synti. Vain Jeesuksen murhaaminen, jonka juutalaiset suorittivat roomalaisen välikätensä kautta, mainitaan. Kaikki muut ihmisten synnit, epäjumalien palvonnat, kuvapatsaat, luomisjärjestyksen mukaisen hallintojärjestelmän syrjäyttäminen, tapot ja murhat, huorinteot, varkaudet, väärät todistukset ja ahneus eivät olleet verrattavissa siihen, että nämä ihmiset olivat tappaneet sen ainoan ihmisen, joka tästä maailmasta on kunnialla selvinnyt ja siten osoittanut ansaitsevansa sen arvon ja aseman joka hänellä Jumalan poikana on.

 

#A05B38Fi

Sivulle 06: Jumalan Valtakunnan avaimet

##A06 helmi fi plus eu06 33 s. 2019-01-30

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A6

 

 

Taivasten valtakunnan avaimet

 

#A06B001Fi

Pyhän Hengen vuodatus avasi uuden aikakauden, jonka tärkein tunnusmerkki löytyy Pietarin helluntaisaarnan viimeisestä lauseesta:

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

#A06B002Fi

Juudan heimo oli osoittanut vihaavansa Jumalaa yli kaiken. Mutta kuulijoiden joukossa oli myös niitä, uskoivat sanan siitä, että Jeesus on Jumalan voideltu, Israelin kuningas. Nämä uskoon tulleet ihmiset myös tunsivat oman syyllisyytensä siihen, ettei yksikään ihminen ollut seisonut Totuuden rinnalla kun Totuutta loukattiin. Pietarin puheen kuultuaan he sydäninfarktin termein määriteltyä katumuksen tuskaa tuntien sanoivat Pietarille ja muille apostoleille:

Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? (Apt 2:37)

#A06B003Fi

Kysymys on sama, jonka jokainen uskoon tullut ihminen hädissään tekee. Mutta ei hätää: Jeesus oli luvannut Pietarille taivasten valtakunnan avaimet jo silloin kun tämä oli tunnustanut Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Matt 16:16-19). Nyt oli tullut se ensimmäinen hetki, jolloin näitä avaimia päästiin käyttämään. Uskoon tulleiden, katuvien ihmisten kysymykseen Pietari vastasi:


Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte Pyhän Hengen lahjan (ληψεσθε την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται). (Kts Apt 2:38-39)

#A06B004Fi

Luetellaan ne vielä, nämä Taivasten Kuningaskunnan avaimet:

+ mielenmuutos;

+ kaste;

+ Jeesuksen Kristuksen nimi;

+ syntien anteeksianto;

+ Pyhän Hengen lahja;

+ lupaus;

+ kutsu.

#A06B005Fi

Seitsemän avainta, joiden kooditkin löytyvät Raamatusta. Tähän tapaan:

#A06B006Fi

#1. Mielenmuutos

#A06B007Fi

Synnin vallassa oleva ihminen on itsekäs "humanisti", joka uskoo itseensä tai muihin ihmisiin. Tästä ihmiskuntaan syvälle juurtuneesta luulosta on päästävä eroon, mutta se ei vielä riitä. On hankittava usko Luojaan itseensä. Usko Jumalaan tulee evankeliumin todistuksen sanoista ja voimasta, jonka jälkeen on tehtävä valinta siitä mihin uskoo ja ketä totellaan. On myös pidettävä huoli siitä, että ihmiselle ominaiset pahat taipumukset eivät pääse estämään oikeita valintoja. Jeesus esitti asian useilla eri tavoilla, muun muassa näin: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua…" (Kts. Lk 9:23-27)

#A06B008Fi

Ihmisen ensimmäinen mielenmuutos tapahtui Jumalan puutarhassa, kun Eva lakkasi tottelemasta Jumalaa ja saatanan viettelemänä uskoi omaan arvostelukykyynsä. Tälle mielenmuutokselle vastakkainen mielenmuutos tapahtuu, kun ihminen, Evankeliumin saarnan kuultuaan, saa takaisin uskonsa Jumalaan ja antautuu Jumalan johtoon uskon kuuliaisuudessa.

#A06B009Fi

Itsensä kieltäminen on mielenmuutoksen lähtökohta. Sellaisella ihmisellä, joka uskoo itseensä tai rakentaa elämänsä minkä tahansa inhimillisen perustan varaan, ei ole uskoa Jumalaan, mutta se, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen, pelastuu demonien vallasta, ja se, joka uskoo tiensä, itsensä ja asiansa Jumalan Voidellun eli Kristuksen käsiin uskon kuuliaisuudessa, voittaa maailman. Mielenmuutos ilman uskoa Jumalan evankeliumiin ei ole mahdollista. Ajattele vaikka Aabrahamia, jonka Jumala kutsui, mutta antoi kutsutulle pelkät lupaukset. Hebrealaiskirje muistuttaa:

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen paikkaan (πιστει καλουμενος αβρααμ υπηκουσεν εξελθειν εις τον τοπον), jonka hδn oli saava perinnöksi (ον ημελλεν λαμβανειν εις κληρονομιαν), ja hän lähti tietämättä (και εξηλθεν μη επισταμενος), minne oli saapuva (που ερχεται). (Hebr 11:8)

#A06B010Fi

Uskossa eläminen on ihmeessä elämistä. Periaate on: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan". Kun sokeat tulivat Jeesuksen luo, tapahtui konkreettinen ihme, mutta se oli vasta esikuva siitä, mitä tapahtuu, kun hengellisesti kuollut saa hengellisen näkökyvyn:

Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä (ελθοντι δε εις την οικιαν προσηλθον αυτω οι τυφλοι) ; ja Jeesus sanoi heille (και λεγει αυτοις ο ιησους): "Uskotteko, että minä voin sen tehdä (πιστευετε οτι δυναμαι τουτο ποιησαι)?" He sanoivat hänelle (λεγουσιν αυτω) : "Uskomme, Herra (ναι κυριε)". 9:29 Silloin hδn kosketti heidän silmiänsä ja sanoi (τοτε ηψατο των οφθαλμων αυτων λεγων): "Tapahtukoon teille uskonne mukaan (κατα την πιστιν υμων γενηθητω υμιν)". 9:30 Ja heidän silmänsä aukenivat (και ανεωχθησαν αυτων οι οφθαλμοι) . (Mt 9:28-30)

#A06B011Fi

Mielenmuutoksen sisällöstä Uusi Testamentti antaa selkeät ohjeet. Tässä yksi niistä; tekstin otsikko saattaisi olla "Muutos mielen turhuudesta Kristuksen tuntemiseen":

Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa (τουτο ουν λεγω και μαρτυρομαι εν κυριω): älkää enää vaeltako (μηκετι υμας περιπατειν), niinkuin muut kansat vaeltavat mielensä turhuudessa (καθως και τα λοιπα εθνη περιπατει εν ματαιοτητι του νοος αυτων), 4:18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä (εσκοτισμενοι τη διανοια οντες απηλλοτριωμενοι της ζωης του θεου) heissä olevan tietämättömyyden tähden (δια την αγνοιαν την ουσαν εν αυτοις) ja sydämensä paatumuksen tähden (δια την πωρωσιν της καρδιας αυτων), 4:19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan (οιτινες απηλγηκοτες εαυτους) ja heittäytyneet irstauden valtaan (παρεδωκαν τη ασελγεια), harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta (εις εργασιαν ακαθαρσιας πασης), ahneudessa (εν πλεονεξια). 4:20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan (υμεις δε ουχ ουτως εμαθετε τον χριστον), 4:21 jos muutoin olette hänestä kuulleet (ειγε αυτον ηκουσατε) ja hänessä opetusta saaneet (και εν αυτω εδιδαχθητε), niinkuin totuus on Jeesuksessa (καθως εστιν αληθεια εν τω ιησου): 4:22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte (αποθεσθαι υμας κατα την προτεραν αναστροφην τον παλαιον ανθρωπον) ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten (τον φθειρομενον κατα τας επιθυμιας της απατης), 4:23 ja uudistua mielenne hengeltä (ανανεουσθαι δε τω πνευματι του νοος υμων) 4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen (και ενδυσασθαι τον καινον ανθρωπον), joka Jumalan mukaan on luotu (τον κατα θεον κτισθεντα) totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (εν δικαιοσυνη και οσιοτητι της αληθειας). (Ef 4:17-24)

#A06B012Fi

Se, mitä kirkoissa sanotaan parannuksen tekemiseksi tai katumukseksi, antaa täysin väärän kuvan siitä, mitä mielenmuutoksella tarkoitetaan, koska kirkonmiehet ovat systemaattisesti kääntäneet sanat "μετανοια" ja "μετανοεω" vδärin. Sana metanoia on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa "meta" tarkoittaa siirtymistä alkuperäisestä paikasta tai tilasta aivan eri asemaan. Jälkimmäinen osa "noia" tarkoittaa järkeä. Suomalainen käännös "mielenmuutos", ja "muuttaa mielensä" on jo lähempänä totuutta, vaikka sekään ei vielä ilmaise, kuinka radikaalista muutoksesta tässä on kyse. Ensimmäiset kristityt ymmärsivät näiden sanojen merkityksen kirjaimellisesti ja toimivat sen mukaan, mutta jo vuonna 198 pohjoisafrikkalainen veli Tertullianus valitti, että sanaa tulkittiin niin, että sen asiasisältö oli muuttunut. Uskon kohteen muuttuminen ihmisestä Jumalaan oli jäänyt taka-alalle, ja tilalle tulleen ajattelun mukaan kyse oli vain siitä, kuinka paljon mistäkin synnistä piti maksaa tai mitä katumusharjoitusta toimittaa.

#A06B013Fi

Mielenmuutos ei ole sama kuin syntien anteeksianto. Vääristellyn evankeliumin saarnaajat julistavat anteeksiantoa ihmisille, joiden mieli ei ole muuttunut. Silloin yhteisöihin tulvii ihmisiä, jotka syntiä tehtyään "tekevät parannusta", voidakseen aloittaa uuden päivän puhtaina pulmusina, mutta muuttumaton mieli vetää heidät pian uudestaan synnin pariin.

#A06B014Fi

Koska kyse on niin suuresta asiasta, kuin Taivasten valtakunnan avaimista, esitti Jeesus jo ennakolta asian mahdollisimman tarkkaan. Me olemme jo lukeneet, että Jeesus vaatii seuraajiltaan itsensä kieltämistä, ja vanhan elämänmuodon päivittäistä torjumista ristin avulla, mutta antaa myös muita, helposti muistettavia ohjeita siitä, miten muutos minä-/ihmiskeskeisyydestä kristuskeskeisyyteen tapahtuu. Vanhasta tekstistäni "Miten kuolla oikein" hain tähän seuraavan luettelon:

- ahdas portti Mt 7:13-14, Joh 14:6, Apt 9:2, Apt 19:9, 23, 24:22, Jer 21:8,

- antaa .. almuksi, pois… Mt 6:1-6, Lk 11:38-41, Lk 12:29-34

- erottautuminen, kts. 2.Kor 6:14-7:1, 3.Ms 26:12, 2.Ms 25:8, 2.Ms 29:45-46

- ies, kts. Matt 11:28-30;

- kieltäytyminen vieraasta ikeestä, kts. 2.Kor 6:14-7:1;

- itsensä kieltäminen, kts. Mt 16:24, Lk 9:23-24,

- kaita tie, kts. Mt 7:13-13, Ps 16:11

- lapsen kaltaiseksi tuleminen, kts. Mt 18:4;

- luopuminen kaikesta, kts. Lk 14:33, Lk 18:28, Flp 3:8-11, 1.Ms 2:24;

- neulansilmä, kts. Matt 19:23-26

- nisun jyvän tie, kts Joh 12:23-28

- nöyrtyminen, kts. Mt 18:1-4, Mt 23:12, Jk 4:10

- riisuuntuminen, kts. Kol 2:8-15

- ristille naulittu yhdessä Kristuksen kanssa, kts. Gal 5:24 jne;

- ristin kantaminen, kts. Mt 16:24, Lk 9:23-24, Lk 14:27-33….

- sielunsa kadottaminen, kts. Matt 10:39-40 ja sen löytäminen Hebr 10:39;

- sielunsa vihaaminen, kts. Lk 14:25-26;

- lihan tekojen kuolettaminen, kts. Rm 8:13-14;

- tyhmäksi tuleminen, kts. 1.Kor 3:18-20;

- uhrautuminen, kts. kts. Apt 12:1-15:16 (Jumalalle), 1.Piet 2:5-12 (hengelliset uhrit/hengellinen pyhäkkö), Hebr 13:15-16 (kiitosuhrit + uhraukset toisen hyväksi)

#A06B015Fi

Ihminen ei pysty tekemään parannusta, eikä edes katumaan kaikkea sitä, mitä hän yhdessä lajitoveriensa kanssa harrastaa, sillä ihminen rakastaa syntiä. Se, mihin hän ehkä vähän parannusta haluaisikin, koskee synnin ikävien seuraamuksien hoitoa. Taivaisiin kyllä halutaan, mutta jos siellä ei saa juopotella, huorata, päättää asioista äänestämällä, varastaa, huiputtaa, verottaa eikä tappaa ja jos siellä vielä on se vanhurskas Jumalakin, niin ei sinne kukaan normaali syntinen halua. Ihmisen mielessä pitää tapahtua radikaali muutos, ennen kuin hän pystyisi rakastamaan Jumalaa, joka on Totuus, ja sitä elämäntapaa, joka hänen valtakunnassaan harjoitetaan. Mutta jostakin se on aloitettava, sillä marilainen sananlasku sanoo: "Siemen on kylvettävä, mutta rikkaruoho kasvaa kylvämättäkin". Paavalin seuraavat jakeet puhuvatkin jo siitä:

Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä (ου γαρ εστιν διαστολη ιουδαιου τε και ελληνος); sillδ yksi ja sama on kaikkien Herra (ο γαρ αυτος κυριος παντων), rikas antaja kaikille (πλουτων εις παντας), jotka hδntä avuksi huutavat (τους επικαλουμενους αυτον). 10:13 Sillδ "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (πας γαρ ος αν επικαλεσηται το ονομα κυριου σωθησεται)". 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitδ, johon eivät usko (πως ουν επικαλεσονται εις ον ουκ επιστευσαν)? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet (πως δε πιστευσουσιν ου ουκ ηκουσαν)? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa (πως δε ακουσουσιν χωρις κηρυσσοντος)? 10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa (πως δε κηρυξουσιν), ellei ketδän lähetetä (εαν μη αποσταλωσιν)? Niinkuin kirjoitettu on (καθως γεγραπται): "Kuinka suloiset ovat niiden jalat (ως ωραιοι οι ποδες), jotka tuovat rauhan hyvää sanomaa (των ευαγγελιζομενων ειρηνην), jotka hyvän sanoman hyvyyksiä ilmoittavat (των ευαγγελιζομενων τα αγαθα)!" 10:16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille (αλλ ου παντες υπηκουσαν τω ευαγγελιω). Sillδ Jesaja sanoo (ησαιας γαρ λεγει): "Herra, kuka uskoo meidδn saarnamme (κυριε τις επιστευσεν τη ακοη ημων)?" 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Jumalan sanan kautta (αρα η πιστις εξ ακοης η δε ακοη δια ρηματος θεου). (Rm 10:12-17)

#A06B016Fi

Johannes Kastaja aloitti evankeliumin julistamisen mielenmuutoksesta:

Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)" (kts. Mt 3:2)

#A06B017Fi

Kun Johannes Kastaja oli vangittu, Jeesus Kristus jatkoi:

Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων). (kts. Mt 4:17)

#A06B018Fi

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus määräsi seuraajansa julistamaan evankeliumia siitä, että Jeesus Kristus voitti kuoleman, ja että muutkin voivat tulla osallisiksi hänen voitostaan hylkäämällä turhuuden ja uskomalla häneen, mutta vasta sen jälkeen kun he olivat saaneet Pyhän Hengen lupauksen. Luukas kertoo siitä näin:

Ja hän sanoi heille (και ειπεν αυτοις οτι): "Niin on kirjoitettu (ουτως γεγραπται), että Kristuksen piti näin kärsimän (και ουτως εδει παθειν τον χριστον) ja kolmantena päivänä nouseman kuolleista (και αναστηναι εκ νεκρων τη τριτη ημερα), 24:47 ja että mielenmuutosta ja syntien hylkäämistä on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille (και κηρυχθηναι επι τω ονοματι αυτου μετανοιαν εις παντα τα εθνη), alkaen Jerusalemista (αρξαμενον απο ιερουσαλημ), 24:48 ja te olette tämän todistajat (υμεις δε εστε μαρτυρες τουτων). 24:49 Ja katso (και ιδου), minä lähetän Isäni lupauksen teille (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους)." (Lk 24:46-49)

#A06B019Fi

Me emme voi asettaa ehtoja Jumalalle, mutta luotamme siihen, että hän on hyvä ja siunaa niitä, jotka häneen turvaavat:

Mutta me tiedämme (οιδαμεν δε), ettδ kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (οτι τοις αγαπωσιν τον θεον παντα συνεργει εις αγαθον), niiden, jotka esillepantaviksi ovat kutsutut (τοις κατα προθεσιν κλητοις ουσιν). (Rm 8:28)

#A06B020Fi

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon:

Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset (ομοιως νεωτεροι υποταγητε πρεσβυτεροις) ja pukeutukaa kaikki keskinδiseen nöyryyteen (παντες δε αλληλοις υποτασσομενοι την ταπεινοφροσυνην εγκομβωσασθε), sillδ (οτι) "Jumala on ylpeitä vastaan (ο θεος υπερηφανοις αντιτασσεται), mutta nöyrille hän antaa armon (ταπεινοις δε διδωσιν χαριν)". (1.Piet 5:5)

#A06B021Fi

Kun ihminen jättää asiansa Jumalan ratkaistaviksi, hän pääsee kokemaan sitä, mitä armo on:

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle (ταπεινωθητε ουν υπο την κραταιαν χειρα του θεου), ettδ hän ajallansa teidät korottaisi (ινα υμας υψωση εν καιρω), 5:7 ja "heittäkää kaikki huolenne hänen päällensä (πασαν την μεριμναν υμων επιρριψαντες επ αυτον), sillδ hän huolehtii teistä (οτι αυτω μελει περι υμων)". (1.Piet 5:6-7)

#A06B022Fi

Usko koetellaan jokapäiväisessä elämässä. Kaikki riippuu siitä, toimitko sinä Jumalan neuvon mukaan vai Saatanan ehdotuksien mukaan. Kaikki kiusaukset voitetaan uskolla, sillä apu tulee uskon myötä.

Olkaa raittiit, valvokaa, sillä teidän vastustajanne (νηψατε γρηγορησατε οτι ο αντιδικος υμων), perkele (διαβολος), kδy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien (ως λεων ωρυομενος περιπατει ζητων), kenen hδn saisi niellä (τινα καταπιη). 5:9 Vastustakaa häntä lujina uskossa (ω αντιστητε στερεοι τη πιστει), tietδen (ειδοτες), ettδ samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää (τα αυτα των παθηματων τη εν κοσμω υμων αδελφοτητι επιτελεισθαι). (1.Piet 5:8-9)

#A06B023Fi

Jumalan armo Kristuksessa riittää kaikkiin elämäntilanteisiin, myös murheisiin ja huoliin.

Mutta kaiken armon Jumala (ο δε θεος πασης χαριτος), joka on kutsunut teidδt iankaikkiseen kunniaansa Kristuksessa Jeesuksessa (ο καλεσας ημας εις την αιωνιον αυτου δοξαν εν χριστω ιησου), vδhän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava (ολιγον παθοντας αυτος καταρτισαι υμας), teitδ tukeva (στηριξαι), vahvistava (σθενωσαι) ja lujittava (θεμελιωσαι). 5:11 Hδnen olkoon kunnia (αυτω η δοξα) ja valta (και το κρατος) aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας των αιωνων)! Amen (αμην). (1.Piet 5:10-11)

#A06B024Fi

Murhe, kärsimys ja huoli ovat maailman arkipäivää. Maailma yrittää ratkaista näitä oman "viisautensa" aiheuttamia ongelmia "viisautensa" avulla. Iloisina oleminen on melkein pakko: vanhemmat voivat menettää työpaikkansa happamen naaman takia ja itkevä lapsi voi saada psykologit kimppuunsa. Ihmispoloiset joutuvat syömään mielentilan muutoslääkkeitä - noin puolet Yhdysvaltojen ja Kanadan väestöstä käyttää niitä. Huoli, pelko ja murhe on iso ongelma, ja se vaikuttaa kaikkeen. Ihminen, joka ei usko Jumalan apuun, yrittää "turvata" "turvallisuutensa" mitä helvetillisimpiä keinoja käyttäen, vaikka Jumalalla on tarjona hyvin yksinkertainen lääke, josta Jeesus sanoi "Uskokaa minuun", ja josta Paavali opetti:

Iloitkaa aina Herrassa (χαιρετε εν κυριω παντοτε)! Vieläkin minä sanon (παλιν ερω): iloitkaa (χαιρετε)! 4:5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon (το επιεικες υμων γνωσθητω πασιν ανθρωποις). Herra on lähellä (ο κυριος εγγυς). 4:6 Älkää mistään murehtiko (μηδεν μεριμνατε), vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella (αλλ εν παντι τη προσευχη και τη δεησει) kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi (μετα ευχαριστιας τα αιτηματα υμων γνωριζεσθω προς τον θεον), 4:7 ja Jumalan rauha (και η ειρηνη του θεου), joka on kaikkea ymmδrrystä ylempi (η υπερεχουσα παντα νουν), on varjeleva teidän sydämenne (φρουρησει τας καρδιας υμων) ja ajatuksenne (και τα νοηματα υμων) Kristuksessa Jeesuksessa (εν χριστω ιησου). (Flp 4:4-7)

#A0625Fi

#2. Nimi

#A06B026Fi

Maailmassa on noin pari miljardia ihmistä, jotka ainakin maailma luokittelee kristityiksi. Mutta jos kysytään, kuinka moni näistä tilastollisista kristityistä tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen, päädytään aivan toisiin lukemiin. Jeesuksen kuninkuuden tunnustaminen on kuitenkin yksi niistä avaimista, jotka tarvitaan sisälle Taivasten Valtakuntaan pääsemiseksi:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων). (Kts. Apt 2:38-39)

#A06B027Fi

Ihminen voi lähestyä Jumalaa ja tulla hyväksytyksi vain Jeesuksen Kristuksen seurassa. Nyt Jeesus on taivaissa, mutta meillä on nimi, jonka turvin me voimme lähestyä Jumalaa, ja sana, johon voi luottaa. Huomaa myös määräävä artikkeli sanan "to rima" edessä, sillä kysymys ei ole mistä tahansa sanasta, vaan "siitä sanasta", joka on Logos, Jeesus Kristus.

Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta (μωσης γαρ γραφει την δικαιοσυνην), joka laista tulee (την εκ του νομου), ettδ ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä (οτι ο ποιησας αυτα ανθρωπος ζησεται εν αυτοις). 10:6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee (η δε εκ πιστεως δικαιοσυνη), sanoo nδin (ουτως λεγει): "Δlä sano sydämessäsi (μη ειπης εν τη καρδια σου): Kuka nousee taivaaseen (τις αναβησεται εις τον ουρανον)?" se on: tuomaan Kristusta alas (τουτ εστιν χριστον καταγαγειν), 10:7 tahi (η): "Kuka astuu alas syvyyteen (τις καταβησεται εις την αβυσσον)?" se on (τουτ εστιν): nostamaan Kristusta kuolleista (χριστον εκ νεκρων αναγαγειν). 10:8 Mutta mitδ se sanoo (αλλα τι λεγει)? "Se sana on sinua lδhellä (εγγυς σου το ρημα εστιν), sinun suussasi ja sinun sydδmessäsi (εν τω στοματι σου και εν τη καρδια σου)"; se on se uskon sana (τουτ εστιν το ρημα της πιστεως), jota me saarnaamme (ο κηρυσσομεν). (Rm 10:5-8)

#A06B028Fi

Jumalan puolelta kaikki on valmiina, mutta sinun on vielä määriteltävä kantasi:

Sillä jos sinä tunnustat suullasi (εαν ομολογησης εν τω στοματι) Jeesuksen Herraksi (οτι σου κυριον ιησουν) ja uskot sydδmessäsi (και πιστευσης εν τη καρδια σου), ettδ Jumala on hänet kuolleista herättänyt (οτι ο θεος αυτον ηγειρεν εκ νεκρων), niin sinδ pelastut (σωθηση); 10:10 sillδ sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi (καρδια γαρ πιστευεται εις δικαιοσυνην) ja suulla tunnustaudutaan pelastukseen (στοματι δε ομολογειται εις σωτηριαν). 10:11 Sanoohan Kirjakin (λεγει γαρ η γραφη): "Ei yksikδän, joka häneen uskoo, joudu häpeään (πας ο πιστευων επ αυτω ου καταισχυνθησεται)". (Rm 10:9-11)

#A06B029Fi

Sana tunnustus, "omologia", on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa "homo", eli nykykreikan mukaan äännettynä "omo" on suomeksi "sama", ja toinen osa "logia" tarkoittaa sanoja. Jeesus itse on tuo Logos, Jumalan sana, joten kysymys on siitä, onko sinun ja Jeesuksen sanat yhtäpitäviä. Tällä uskolla on myös futuristinen sanoma: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". Siitä kertoo myös tämä sanan usko ensiesiintymisen sisältävä teksti Uudessa Testamentissa, sillä Luoja itse on uskon takuumies:

Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli (ακουσας δε ο ιησους εθαυμασεν) ja sanoi niille, jotka hδntä seurasivat (και ειπεν τοις ακολουθουσιν): "Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa (ουδε εν τω ισραηλ τοσαυτην πιστιν ευρον). 8:11 Ja minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): monet tulevat idästä ja lännestä (πολλοι απο ανατολων και δυσμων ηξουσιν) ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa (και ανακλιθησονται μετα αβρααμ και ισαακ και ιακωβ εν τη βασιλεια των ουρανων); 8:12 mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen (οι δε υιοι της βασιλειας εκβληθησονται εις το σκοτος το εξωτερον); siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων)." 8:13 Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle (και ειπεν ο ιησους τω εκατονταρχω): "Mene (υπαγε). Ja niinkuin sinä uskot (και ως επιστευσας), niin sinulle tapahtukoon (γενηθητω σοι)." Ja hänen palvelijansa parani sillä hetkellä (και ιαθη ο παις αυτου εν τη ωρα εκεινη). (Mt 8:10-13)

#A06B030Fi

Jeesuksen seuraaminen alkaa hänen nimensä ja arvonsa tunnustamisesta, sillä ei edes uskovalta voida vaatia, että hän olisi perillä kaikista opillisista kysymyksistä. Myös vihollinen tietää tämän, ja yrittää saada ihmisiä kieltämään Jeesuksen Kristuksen nimen ja aseman. Juuri tällä hetkellä on käynnissä Lähi-idän, opillisesti puutteellisten kirkkokuntien hävittäminen, ja suuremmatkin suunnitelmat ovat edenneet eri maiden lainsäädäntöelimiin asti ja valmistavat toimenpiteet ovat sitäkin pidemmällä. Siksi on tiedettävä ainakin tämä:

Älkää siis peljätkö (μη ουν φοβηθητε); te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta (πολλων στρουθιων διαφερετε υμεις). Sentähden, jokaisen, joka tunnustautuu minuun ihmisten edessä (πας ουν οστις ομολογησει εν εμοι εμπροσθεν των ανθρωπων), häneen minäkin tunnustaudun Isäni edessä (ομολογησω καγω εν αυτω εμπροσθεν του πατρος μου), joka on taivaissa (του εν ουρανοις). Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä (οστις δ αν αρνησηται με εμπροσθεν των ανθρωπων), sen minäkin kiellän Isäni edessä (αρνησομαι αυτον καγω εμπροσθεν του πατρος μου), joka on taivaissa (του εν ουρανοις). (Mt 10:31-33)

#A06B031Fi

Jumalan Valtakunta on patriarkaalinen. Patriarkaalisessa järjestelmässä nimi on tärkeä, sillä sen mukaan määräytyvät sekä asema että perintö. Joosefille, joka oli Jeesuksen juridinen isä, syntyvän lapsen nimi ilmoitettiin vasta, kun hänen kihlattunsa Maria oli raskaana, ja Joosef mietti, että mitähän tässä nyt pitäisi tehdä:


Mutta kun hän tätä ajatteli (ταυτα δε αυτου ενθυμηθεντος), niin katso (ιδου), hδnelle ilmestyi unessa Herran enkeli (αγγελος κυριου κατ οναρ εφανη αυτω), joka sanoi (λεγων): "Joosef, Daavidin poika (ιωσηφ υιος δαβιδ), δlä pelkää ottaa tykösi Mariaa (μη φοβηθης παραλαβειν μαριαμ), vaimoasi (την γυναικα σου); sillδ se, mikä hänessä on siinnyt (το γαρ εν αυτη γεννηθεν), on Pyhδstä Hengestä (εκ πνευματος εστιν αγιου). Ja hδn on synnyttävä pojan (τεξεται δε υιον), ja sinδ kutsut häntä nimellä Jeesus (και καλεσεις το ονομα αυτου ιησουν), sillä hän on pelastava kansansa (αυτος γαρ σωσει τον λαον αυτου) heidδn synneistänsä (απο των αμαρτιων αυτων)." (Mt 1:20-21)

#A06B032Fi

Kuvittele itsesi samaan asemaan. Olet mennyt kihloihin, ja yht'äkkiä morsian onkin raskaana. Enkeli piti tarpeellisena pitää jopa pienen raamattutunnin saadakseen Joosefin epäilyt haihtumaan:


Tämä kaikki on tapahtunut (τουτο δε ολον γεγονεν), ettδ täyttyisi (ινα πληρωθη), se minkδ Herra on puhunut profeetan kautta (το ρηθεν υπο του κυριου δια του προφητου), joka sanoo (λεγοντος): "Katso (ιδου), neitsyt tulee raskaaksi (η παρθενος εν γαστρι εξει) ja synnyttää pojan (και τεξεται υιον), ja he antavat hδnelle nimen Immanuel (και καλεσουσιν το ονομα αυτου εμμανουηλ)", mikδ käännettynä on (ο εστιν μεθερμηνευομενον): Jumala meidδn kanssamme (μεθ ημων ο θεος). (Mt 1:22-23, kts. Jes 7:14-15)

#A06B033Fi

Jeesuksen äidille oli enkeli Gabriel jo aikaisemmin tullut selostamaan Jumalan suunnitelmaa ja Marian osuutta siihen, sekä ilmoittaakseen syntyvän pojan nimen, kts. Lk 1:26-38.

Niin enkeli sanoi hänelle (και ειπεν ο αγγελος αυτη): "Δlä pelkää, Maria (μη φοβου μαριαμ); sillδ sinä olet löytänyt armon Jumalan edessä (ευρες γαρ χαριν παρα τω θεω). 1:31 Ja katso (και ιδου), sinδ tulet raskaaksi (συλληψη εν γαστρι) ja synnytδt pojan (και τεξη υιον), ja sinä kutsut häntä nimellä Jeesus (και καλεσεις το ονομα αυτου ιησουν). 1:32 Hän on oleva suuri (ουτος εσται μεγας), ja hδnet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi (και υιος υψιστου κληθησεται), ja Herra Jumala antaa hänelle (και δωσει αυτω κυριος ο θεος) Daavidin, hδnen isänsä, valtaistuimen (τον θρονον δαβιδ του πατρος αυτου), 1:33 ja hδn on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti (και βασιλευσει επι τον οικον ιακωβ εις τους αιωνας), ja hδnen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman (και της βασιλειας αυτου ουκ εσται τελος)." (Lk 1:30-33)

#A06B034Fi

Enkelin käyttämät sanat olivat lainauksia Vanhan Testamentin profetioista. Niistä Maria ja Joosef ymmärsivät, että ilmoitus oli Jumalan suunnitelman mukainen. Kun poika lain mukaan oli ympärileikattava, hän sai Jumalan hänelle määräämän nimen:

Ja kun kahdeksan päivää tuli täyteen (και οτε επλησθησαν ημεραι οκτω) ja lapsi oli ympδrileikattava (του περιτεμειν το παιδιον), kutsuttiin hänet nimellä Jeesus (και εκληθη το ονομα αυτου ιησους), jolla enkeli oli häntä kutsunut (το κληθεν υπο του αγγελου), ennen hδnen sikiämistään kohdussa (προ του συλληφθηναι αυτον εν τη κοιλια). (Lk 2:21)

#A06B035Fi

Nimi Jeesus, Jeshua, on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa "Je" on lyhyt muoto olemista ja elämistä tarkoittavan verbin "hajah" johdannaisesta "Jehovah" ja jälkimmäinen osa tulee verbistä shuah, pelastaa. Jeesuksen nimen merkitys on siis jotakin sinne päin kuin Jumala pelastaa, Elävä pelastaja tai Reaalinen pelastus. Johannes Kastajan mukaan Jeesus on Jumalan Pelastus:

Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi (κηρυσσων βαπτισμα μετανοιας εις αφεσιν αμαρτιων), 3:4 niinkuin on kirjoitettuna profeetta Jesajan sanojen kirjassa: "Huutavan δäni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'. 3:5 Kaikki laaksot täytettäköön, ja kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, 3:6 ja kaikki liha on näkevä Jumalan Pelastuksen (το σωτηριον του θεου)." (Lk 3:3-6)

#A06B036Fi

Sana Jeshua, Jeesus, esiintyy Vanhassa Testamentissa melko usein. Egyptiläisten käsistä Punaisen toiselle rannalle pelastettu Israel lauloi kiitoslaulua, jonka ensimmäisissä jakeissa esiintyvät monet Jumalan nimet:

Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle (la-Jhova) tämän virren; he sanoivat näin: "Minä veisaan Herralle (la-Jhova), sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra (Jah) on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus (oik. hän tuli minulle pelastukseksi - li-Jeshua). Hän on minun Jumalani (Elí) , ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala (Elohei), ja minä kunnioitan häntä. Herra (Jehovah) on sotasankari, Herra (Jehovah) on hänen nimensä. (2.Ms 15:1-3, kr-38 käännös, täsmennykset sulkeissa)

#A06B037Fi

Hebreankielisissä Raamatun teksteissä Jumala ilmoitti nimekseen Jehovan. Uuden Testamentin kirjoitukset ovat säilyneet meille kreikankielisinä, ja niissä ne kohdat, joissa Jeesus käyttää tätä nimeä itsestään, on käännetty kreikan sanoilla "ego eimi", minä olen. Kun Jeesus näin puhui, sen vaikutus varsinkin vihamielisiin kuulijoihin oli valtava. Getsemanen puutarhassa hänen vangitsijansa kaatuivat kuin kuolleet kuullessaan sanan "Minä Olen", sillä se on Jumalan nimi:

Kun hän siis sanoi heille (ως ουν ειπεν αυτοις οτι): "Minä olen (εγω ειμι)", peräytyivät he (απηλθον εις τα οπισω) ja kaatuivat maahan (και επεσον χαμαι). (Joh 18:6)

#A06B038Fi

Kreikan verbistä σώζω, pelastaa, johdetun sanan "soter" merkitys on melkein sama, kuin Jeesuksen nimi, mutta sitä käytetään Jeesuksen arvonimenä "Pelastaja". Suomeen se on usein käännetty sanalla Vapahtaja, mutta silloin on kadotettu merkitysyhteys sanaan Jeesus, joka on Pelastaja:

Mutta enkeli sanoi heille (και ειπεν αυτοις ο αγγελος): "Δlkää peljätkö (μη φοβεισθε); sillδ katso (ιδου γαρ), minδ ilmoitan teille suuren ilon (ευαγγελιζομαι υμιν χαραν μεγαλην), joka on tuleva kaikelle kansalle (ητις εσται παντι τω λαω): teille on tδnä päivänä syntynyt Pelastaja (οτι ετεχθη υμιν σημερον σωτηρ), joka on Kristus (ος εστιν χριστος), Herra (κυριος), Daavidin kaupungissa (εν πολει δαβιδ). (Lk 2:10-11).

#A06B039Fi

Kun maailma tuomitaan, tuomiolta pelastuvat vain ne, jotka ovat Kristuksessa. Kohta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Pietari joutui vastaamaan Jeesuksen nimeen tapahtuneesta sairaan parantumisesta sen saman tuomioistuimen eteen, joka oli tuominnut Jeesuksen kuolemaan ja sanoi:

Hän on "se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte (ουτος εστιν ο λιθος ο εξουθενηθεις υφ υμων των οικοδομουντων), mutta joka on kulmakiveksi tullut (ο γενομενος εις κεφαλην γωνιας)". Eikδ ole pelastusta (η σωτηρια) yhdessδkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä (ονομα ετερον) ihmisille annettu, jossa meidδn pitäisi pelastuman (εν ω δει σωθηναι ημας). (Apt 4:11-12)

#A06B040Fi

Ymmärrä oikein nämä sanat "ei ole taivaan alla muuta nimeä". Hän on ehdoton auktoriteetti, eikä vain auktoriteetti, vaan kaiken ylöspitäjä. Ilman häntä kaikki häviäisi heti olemattomiin, eikä edes meitä, jotka tässä istumme enää olisi.

#A06B041Fi

Sanalla "Herra" (κύριος / Kyrios) ilmaistaan palvonnan kohdetta ja nöyrää kunnioitusta, ja sitä käytetään sekä Jumalasta että hänen pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Samaa sanaa käytettiin myös Rooman valtakunnanjohtajan arvonimenä. Jeesus on enemmän; hän on Kyrios sekä taivaissa että maan päällä, ilman, että yksikään keisari tai demonivalta voisi tehdä mitään hänen sitä sallimatta. Jumala on absoluuttinen auktoriteetti, ei pelkästään "auktoritäärinen persoona", kuten sanovat ne hänen vastustajansa, jotka itse pyrkivät absoluuttiseen valtaan maailmassa ja sen takia vihaavat Häntä.

#A06B042Fi

Myös vaimo saattoi sanoa miestään herrakseen, vaikka tällaista rakkautta maailmassa harvoin näkyy. Avioliitto on kuitenkin Raamatun opetusmateriaalia siitä, mikä on Herran ja hänen orjansa suhde, ja tämä suhde toimii molempiin suuntiin. Jos Kristuksen ja hänen valittunsa suhde on kunnossa, Jumala kunnioittaa poikansa morsianta toteuttamalla hänen pyyntönsä, rukouksensa ja sanansa, ja orjalle kuuluva täysi ylöspito - vanhurskaus, rauha ja ilo - on turvattu niin kuin Jeesukselle itselleen.

#A06B043Fi

Sanan "Herra" käyttö ei aina vastaa sitä todellisuutta, josta se puhuu. Jeesuskin sitä ihmetteli, ja kysyi:

Miksi te huudatte minulle (τι δε με καλειτε): 'Herra, Herra (κυριε κυριε)!' ettekä tee, mitä minä sanon (και ου ποιειτε α λεγω)? (Lk 6:46)

#A06B044Fi

Vaikka Jeesus on yhtä Isän Jumalan kanssa, hän oli täysin hänen orjansa. Kertaakaan hän ei poikennut Jumalan suunnitelmasta, ja syntihän se olisi ollutkin. Mutta juuri siten Jeesus osoitti, että ihmisen suurin kunnia on olla Jumalan orja. Jumala ei ole iso totuus, eikä pieni totuus, vaan täydellisyys. Jumala ei ole pieni rakkaus, eikä iso rakkaus, vaan täydellisyys. Jumala ei ole lyhyt elämä eikä pitkä elämä, vaan Ikuinen. Jumala on kutsunut meidät Täydellisyyteensä.

#A06B045Fi

Sanat "Herra" ja "orja" esiintyvät usein samassa lauseessa ja vertauskuvissa Jeesus usein puhuu talon isännästä, (oikodespotis) ja orjista selittäessään Jumalan maailmanpidon periaatteita. Sanaa Kyrios on Uudessa Testamentissa käytetty noin 700 kertaa. Sana orja (doulos) löytyy noin 130 lauseesta, ja douleo, olla orjana, tehdä orjan työtä antaa noin 30 hittiä lisää, mutta kun ihmiset pääsevät tekstiä käpelöimään, he kääntävät tämänkin asian ylösalaisin, ikään kuin Jeesus olisi vain sinun henkilökohtainen vapahtajasi, sinun orjasi, joka kärsii sinun syntiesi rangaistuksen sitä varten, että sinä voisit rauhassa jatkaa syntistä elämääsi ilman rangaistuksen pelkoa.

#A06B046Fi

Jeesuksen arvonimi on "Voideltu". Vanhan Liiton aikana ylipapit, kuninkaat ja profeetat voideltiin öljyllä virkaansa, mutta Uudessa Liitossa Pyhän Hengen voitelu annetaan kaikille, jotka hän hyväksyy. Jumala voiteli Jeesuksen Pyhällä Hengellä heti hänen saatua kasteen tulevaan ristinkuolemaansa Jordanilla kolmenkymmenen vuoden ikäisenä. Hebreaksi sana Voideltu on "ha-Mashiah" ja kreikankielinen vastine sille on Hristos. Käännöksissä käytetään usein tästä kreikankielistä termistä Hristos johdettuja kansallisia muotoja, esimerkkinä suomen Kristus. Suomen kielessä tämä aiheuttaa sekaannusta, koska monelta jää huomaamatta, että kyse ei ole rististä, vaan voitelusta.

#A06B047Fi

Nimi Jeesus on Jumalan oma nimi, jonka Isä on antanut pojalleen. Ylimmäispapillisessa rukouksessaan Jeesus rukoilee seuraajiensa puolesta, että hänen maailmaan jäävät seuraajansa saisivat edelleen olla Jeesus-nimen turvissa:

Ja minä en enää ole maailmassa (και ουκ ετι ειμι εν τω κοσμω), mutta he ovat maailmassa (και ουτοι εν τω κοσμω εισιν), ja minä tulen sinun tykösi (και εγω προς σε ερχομαι). Pyhä Isä (πατερ αγιε), varjele heidät nimessäsi (τηρησον αυτους εν τω ονοματι σου), jonka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι), että he olisivat yksi niinkuin mekin (ινα ωσιν εν καθως ημεις). 17:12 Kun minä olin heidän kanssansa maailmassa (οτε ημην μετ αυτων εν τω κοσμω), varjelin minä heidät sinun nimessäsi (εγω ετηρουν αυτους εν τω ονοματι σου), jonka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι), ja suojelin heitä (εφυλαξα), eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi (και ουδεις εξ αυτων απωλετο ει μη ο υιος της απωλειας), että kirjoitus täyttyisi (ινα η γραφη πληρωθη). (Joh 17:11-12)

#A06B048Fi

#3. Kaste

#A06B049Fi

Jeesus Kristus on meidän lähin sukulunastajamme, ga'al, josta Jesaja kirjoittaa:

Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi. (Jes 63:16)

#A06B050Fi

Jeesus on ristillä lunastanut maailman synnin orjuudesta ja tämä voitto on nyt tullut evankeliumin kuulijoiden hyödynnettäväksi. Mutta syntien anteeksisaaminen on vapaaehtoista. Synnistä vapautuminen edellyttää liittoutumista Jeesuksen, Jumalan Voidellun kanssa, ja alkaa siitä, kun ihminen uskoon tultuaan ottaa kasteen, jossa hän ikään kuin samaistuu Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Niin Pietari sanoi heille (πετρος δε εφη προς αυτους): "Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistä kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων)." (Apt 2:38-39)

#A06B051Fi

Kaste suoritetaan upottamalla veteen, mitä myös kreikan sana baptizo merkitsee. Pirskottaminen ei ole kaste, eikä myöskään kaste, jonka on suoritettu vastoin kyseisen henkilön tahtoa tai hänen tietämättään. Lapsi ei tarvitse kastetta, jos vanhemmat ovat uskossa, sillä ennen heidän itsenäistymistään heidän osansa määräytyy heidän vanhempiensa mukaan niin, että jos heistä toinenkin on pyhä, myös lapsi on pyhä. Itsenäistyttyään uskova lapsi tietysti ottaa kasteen, jolloin hänen statuksensa muuttuu. Esimerkkinä on Jeesus, joka otti kasteen kolmenkymmenen vuoden ikäisenä, jonka jälkeen hän varsinaisesti siirtyi oppilaasta opettajaksi ja hengelliseen työhön.

#A06B052Fi

Kasteessa solmitaan liitto, joka muistuttaa kihlajaisia. Sulhanen on maksanut morsiamen hinnan, mutta kysyy vielä morsiamelta, haluaako tämä tehdä liiton hänen kanssaan niillä ehdoilla, jotka hän tarjoaa. Kastettava, joka ottaa tarjouksen vastaan ja uskoo Jumalan lupaukset, sitoutuu kuolemaan tämän maailman meiningille ja elämään Kristukselle uskon kautta aina siihen saakka, kunnes usko muuttuu näkemiseksi ja lupaus kokemiseksi. Roomalaiskirjeessä sanotaan:

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut (συνεταφημεν ουν αυτω) kasteen kautta kuolemaan (δια του βαπτισματος εις τον θανατον), ettδ niinkuin Kristus herätettiin kuolleista (ινα ωσπερ ηγερθη χριστος εκ νεκρων) Isδn kunnian kautta (δια της δοξης του πατρος), samoin pitδä meidänkin uudessa elämässä vaeltaman (ουτως και ημεις εν καινοτητι ζωης περιπατησωμεν). 6:5 Sillδ jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa (ει γαρ συμφυτοι γεγοναμεν τω ομοιωματι του θανατου αυτου αλλα και της αναστασεως εσομεθα), 6:6 kun tunnemme sen, ettδ meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu (τουτο γινωσκοντες οτι ο παλαιος ημων ανθρωπος συνεσταυρωθη), ettδ synnin ruumis kukistettaisiin (ινα καταργηθη το σωμα της αμαρτιας), niin ettemme enää syntiä palvelisi (του μηκετι δουλευειν ημας τη αμαρτια); 6:7 sillδ joka on kuollut (ο γαρ αποθανων), se on vanhurskautunut pois synnistδ (δεδικαιωται απο της αμαρτιας). (Rm 6:4-7)

#A06B053Fi

Liitto on pätevä vain, jos sen solmimiseksi on suoritettu asiaankuuluva uhri. Me tiedämme nyt, että Jeesus Kristus on tämä uhri, mutta uhritoimituksen jälkeen liitosta osalliset nauttivat yhteysaterian, johon kuuluvat leipä ja viini ovat Jeesuksen ruumis ja veri, ikään kuin Jeesus itse olisi paikalla.

#A06B054Fi

Kaste on kuin raja-asema, jonka kautta siirrytään Jumalan valtakuntaan. Vanhan Liiton Israel tuli sille luvattuun maahan aina jonkun vesiesteen kautta. Symbolinen kaste oli saatu Eufratia, Jabbokia, Jordania tai Punaista merta ylitettäessä, ja aina se oli merkinnyt siirtymistä "luvattuun maahan". Sana "hebrealainen" suorastaan huutaa tätä asiaa, sillä sen juurena on verbi aver, "ylittää, siirtyä toiselle puolelle". Aabrahamin pojanpoika Jaakob paini Jabbokin purolla enkelin kanssa, sai siunauksen ja nimen Israel. Egyptistä lähdettiin ylittämällä Punainen meri ja Joosua Nuunin poika toi Israelin heimot Jordanin poikki maahan, joka oli heille osoitettu.

#A06B055Fi

Jeesuksen airut Johannes Kastaja kastoi Jordanin virrassa mielenmuutoksen kasteella, mutta sellaista kastetta Jeesus Nasarealainen ei tarvinnut. Johannes Kastaja ei olisi Jeesusta kastanutkaan, jollei Jeesus olisi nimenomaan sitä pyytänyt. Jeesus perusteli pyyntöään näin:

Salli (afes) nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus. (Kts. Matt 3:15).

#A06B056Fi

Vanhurskaus tarkoittaa oikeudenmukaisuuden toteutumista. Lain mukaan sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Suostuessaan kasteeseen Jeesus suostui kuolemaan, niin kuin syntiset kuolevat.

#A06B057Fi

Satunnaiselle viisastelijalle sanat "kaikki vanhurskaus" eivät kerro juuri mitään. Kyse on kuitenkin siitä, että Jeesus oli tullut maan päälle kantaakseen Jumalan vihan kaikkea syntiä ja saastaisuutta kohtaan. Hän oli valmistautunut juomaan Jumalan vihan maljan lyhentämättömänä, sillä vain Jumala pystyi kantamaan Jumalan vihan ja selviämään siitä voittajana ja toisaalta vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Kaiken vanhurskauden täyttäminen oli näin ollen alusta asti uhritoimitus. Tässä uhritoimituksessa uhraajina olivat sekä Isä, joka antoi ainosyntyisen poikansa, ja Poika, joka antoi sielunsa kuolemaan ja joi Jumalan vihan maljan lyhentämättömänä syntisten puolesta. Sen raskaimmassa vaiheessa Jeesus sanoi: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

#A06B058Fi

Jeesuksen kaste Jordanilla oli sitoumus noudattaa Jumalan tahtoa kuolemaan saakka. Kun Jumala otti vastaan tämän sitoumuksen, Jeesus sai Pyhän Hengen voiman. Matteus kertoo:

Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". (Matt 3:16-17)

#A06B059Fi

Kolmekymmentä vuotta Jeesus oli ollut kuuliainen juridiselle isälleen Joosefille, joka oli hurskas mies Daavidin sukukunnasta. Koko tämän ajan hän oli ollut kuuliainen Jumalalle kirjoitusten mukaisessa järjestyksessä, mutta Pyhä Henki muutti hänen statuksensa. Isän lähettämän Pyhän Hengen voimassa Jeesus pystyi käyttämään ylösnousemisen voimia jo kolme ja puoli vuotta ennenkuin varsinainen kaste ristillä ja sitä seurannut ylösnousemus tapahtui. Sama tapahtuu, kun uskova upotetaan Kristukseen. Hän sitoutuu kuolemaan tälle maailmalle ristin kautta ja saa uskon kautta käyttää Jeesuksen ylösnousemuksen voimaa, vaikka ei vielä olekaan noussut taivaisiin.

#A06B060Fi

Pyhän Hengen täyteydessä vaeltanut Paavali muistuttaa siitä, että meidän samaistumisemme Kristukseen koskee myös samaistumista hänen alennustilaansa maan päällä:

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa (εχομεν δε τον θησαυρον τουτον εν οστρακινοις σκευεσιν), ettδ tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan (ινα η υπερβολη της δυναμεως η του θεου) eikδ näyttäisi tulevan meistä (και μη εξ ημων). 4:8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa (εν παντι θλιβομενοι), mutta emme umpikujassa (αλλ ου στενοχωρουμενοι), neuvottomat (απορουμενοι), mutta emme toivottomat (αλλ ουκ εξαπορουμενοι), 4:9 vainotut, mutta emme hyljδtyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut (διωκομενοι αλλ ουκ εγκαταλειπομενοι καταβαλλομενοι αλλ ουκ απολλυμενοι). 4:10 Me kuljemme, aina kantaen Herran Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme (παντοτε την νεκρωσιν του κυριου ιησου εν τω σωματι περιφεροντες), ettδ Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin (ινα και η ζωη του ιησου εν τω σωματι ημων φανερωθη). 4:11 Sillδ me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden (αει γαρ ημεις οι ζωντες εις θανατον παραδιδομεθα δια ιησουν), ettδ Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin (ινα και η ζωη του ιησου φανερωθη εν τη θνητη σαρκι ημων). 4:12 Niinpδ siis kuolema tekee työtään meissä (ωστε ο μεν θανατος εν ημιν ενεργειται), mutta elδmä teissä (η δε ζωη εν υμιν). (2.Kor 4:7-12)

#A06B061Fi

Kaikki Pietarin helluntaisaarnan vaikutuksesta uskoon tulleet ja hänen neuvoaan noudattaneet kastettiin heti samana päivänä.

Jotka nyt ottivat hänen sanansa iloiten vastaan (οι μεν ουν ασμενως αποδεξαμενοι τον λογον), ne kastettiin (αυτου εβαπτισθησαν), ja niin heitδ lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua (και προσετεθησαν τη ημερα εκεινη ψυχαι ωσει τρισχιλια). (Apt 2:41)

#A06B062Fi

Kaikki Apostolien teoissa mainitut kastamiset suoritettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Näin myös Samariassa, jossa väestö oli Israelin perinteisiin liittynyttä sekakansaa:

Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. (Apt 8:12)

#A06B063Fi

Samariassa kaikki ei kuitenkaan mennyt täysin saman kaavan mukaan, kuin Jerusalemissa. Kastettujen joukossa oli yksi magi, Simon, joka oli sekoittaa koko pelin, eikä Filippus pystynyt hoitamaan asiaa. Luet varmaan tämän kohdan omasta raamatustasi, sillä tässä meitä kiinnostaa vain se, mikä oli tulos:

Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. (Apt 8:13-17)

#A06B064Fi

Ensimmäisten roomalaisten kastamisessa ei syntynyt ongelmia. Pietarin puheen kuultuaan komppanianpäällikkö Kornelius ja hänen huonekuntansa saivat Pyhän Hengen jo ennen kuin Pietari oli lopettanut puheensa. Tämä järjestys oli kuitenkin tarpeen Pietarille, joka tuskin muuten olisi roomalaisia kastanutkaan:

Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa (και μεγαλυνοντων τον θεον). Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. (Apt 10:44-48)

#A06B065Fi

Efesossa kävi näin:

Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan". Ja hän sanoi heille: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi mielenmuutoksen kasteella (ιωαννης μεν εβαπτισεν βαπτισμα μετανοιας), kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen". Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen (ακουσαντες δε εβαπτισθησαν εις το ονομα του κυριου ιησου). Ja kun Paavali pani kδtensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. (Apt 19:1-7)

#A06B066Fi

Kirkollinen kaste suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mutta mikä tämä nimi on, jätetään mainitsematta. Sellainen kaste ei ole pätevä. Vielä pahempaa jälkeä syntyy, jos joku kastetaan Jeesuksen nimeen, täsmentämättä, mistä Jeesuksesta on kyse. Olisi se kamalaa, jos joku kastettaisiin vaikka jonkun murhasta tuomitun argentiinalaisen elinkautisvangin nimeen.

#A06B067Fi

Sekaannuksen puolustukseksi tuodaan väite, että Jeesus itse käski kastaa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen":

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (και προσελθων ο ιησους ελαλησεν αυτοις λεγων εδοθη μοι πασα εξουσια εν ουρανω και επι γης). 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (πορευθεντες ουν μαθητευσατε παντα τα εθνη), kastamalla heitä (βαπτιζοντες αυτους) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (εις το ονομα του πατρος και του υιου και του αγιου πνευματος) 28:20 ja opettamalla heitä (διδασκοντες αυτους) pitämään kaikki (τηρειν παντα), mitä minä olen käskenyt teidän pitää (οσα ενετειλαμην υμιν). Ja katso (και ιδου), minä olen teidän kanssanne (εγω μεθ υμων ειμι) joka päivä (πασας τας ημερας) aikakauden täyttymiseen asti (εως της συντελειας του αιωνος). Aamen (αμην)." (Mt 18-20)

#A06B068Fi

Nämä Matteuksen evankeliumin viimeiset sanat ovat aivan paikallaan, mutta niissä ei sanota, mikä se "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen" yhteinen nimi on. Sen kertominen jäi Pietarin tehtäväksi ja Paavalikin sanoi:

Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa (παντες γαρ υιοι θεου εστε δια της πιστεως εν χριστω ιησου). Sillδ kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet (οσοι γαρ εις χριστον εβαπτισθητε χριστον ενεδυσασθε). (Gal 3:27)

#A06B069Fi

#4. Syntien hylkääminen

#A06B070Fi

Jokaisella valtakunnalla on lakinsa. Jumalan valtakunnan lakien rikkomista sanotaan synniksi. Jos ihmiseltä kysytään, onko hän syntinen, ei järkevä ihminen käy väittämään mitään muuta kuin sen, minkä koko ihmissuvun menneisyys ja nykyisyys osoittaa todeksi. Kun samalta ihmiseltä sitten kysytään, haluaisiko hän saada syntinsä anteeksi, niin tuskin hän sitäkään vastustaa. Aivan eri asia on, jos ihmiseltä kysyttäisiin, suostuisiko hän hylkäämään synnin.

Niin Pietari sanoi heille (πετρος δε εφη προς αυτους): "Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων)." (Apt 2:38-39)

#A06B071Fi

Kreikan sana afesis (αφεσις) tarkoittaa irti pδästämistä, hylkäämistä ja anteeksiantoa. Se on johdannainen sanasta afiemi, päästää pois, hylätä, olla välittämättä jostakin, antaa anteeksi, suoda. Jumala antaa syntejä anteeksi sillä perusteella, että Jeesus on verellään maksanut vaaditun lunastushinnan, mikä lasketaan niiden hyväksi, jotka uskon kautta liittyvät häneen. Paavali esittelee asian näin:

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet (παντες γαρ ημαρτον) ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (και υστερουνται της δοξης του θεου) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hδnen armostaan (δικαιουμενοι δωρεαν τη αυτου χαριτι) sen lunastuksen kautta (δια της απολυτρωσεως), joka on Kristuksessa Jeesuksessa (της εν χριστω ιησου), jonka Jumala on asettanut sovitusuhriksi (ον προεθετο ο θεος ιλαστηριον) uskon kautta hδnen vereensä (δια της πιστεως εν τω αυτου αιματι), osoittaaksensa vanhurskauttaan (εις ενδειξιν της δικαιοσυνης αυτου), koska hδn oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit (δια την παρεσιν των προγεγονοτων αμαρτηματων) jumalallisessa kδrsivällisyydessään (εν τη ανοχη του θεου), osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa (προς ενδειξιν της δικαιοσυνης αυτου εν τω νυν καιρω), sitδ, että hän itse on vanhurskas (εις το ειναι αυτον δικαιον) ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen (και δικαιουντα τον εκ πιστεως ιησου). (Rm 3:23-26)

#A06B072Fi

Kysymys on kolmesta asiasta. Antaako Jumala sinun syntisi anteeksi, onko sinun hyljättävä syntisi ja onko sinun annettava muille ihmisille anteeksi sinua vastaan tehdyt rikkomukset. Kysymyksen ovat ymmärtäneet myös Raamatun käsikirjoituksen käpelöitsijät, sillä vaikka kreikan kreikkalaisissa käsikirjoituksissa käytetään termiä "afesis amartion" syntien hylkääminen, on muutamiin egyptiläisiä okkulttisia koulukuntia myötäileviin käsikirjoituksiin sanan "afesis" jälkeen lisätty sana "ymon", teidän, jolloin syntyy termi "eis afesis amartion ymin", joka käännetään sanoilla "teidän syntienne anteeksiantamiseksi", mikä muuttaa tekstiä ikään sinun ei tarvitsisikaan antaa anteeksi heidän syntejään, kun he sitä sinulta pyytävät.

#A06B073Fi

Kukaan ei voi olla varma syntiensä anteeksisaamisesta eikä saada Pyhää Henkeä, jollei hän suostu siihen ehtoon, jonka Jeesus linjapuheessaan esitti, ja jonka uskova joutuu hyväksymään joka kerta, kun hän lähestyy Jumalaa. Tunnetussa Isä meidän -rukouksessa sanotaan:

Ja anna meille meidän velkamme anteeksi (αφες ημιν τα οφειληματα ημων), niinkuin mekin annamme anteeksi (ως και ημεις αφιεμεν) meidδn velallisillemme. (Kts. Mt 6:9-13)

#A06B074Fi

Että asia olisi täysin selvä, Jeesus sanoo vielä:


Sillä jos te annatte anteeksi (αφητε) ihmisille heidδn rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi (αφησει και υμιν); mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi (μη αφητε τοις ανθρωποις), niin ei myφskään teidän Isänne anna anteeksi (ουδε ο πατηρ υμων αφησει) teidδn rikkomuksianne. (Mt 6:14-15)

#A06B075Fi

Jeesus esittää saman myös vertauksessa kuninkaasta ja hänen kahdesta velallisestaan, kts. Mt 18:23-35. Molemmat velalliset saivat velkansa anteeksi, mutta kun toinen näistä armahdetuista kävi pikkusumman takia oman velallisensa kimppuun, kuningas suuttui, ja pani koko summan ulosottoon, mikä tarkoitti velallisen ja hänen perheensä joutumista orjuuteen. Jos tämä tuntuu vaikealta, niin sallittakoon tämä: Vanhurskauttaminen on hyväksymisen ehto, ja se tapahtuu Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Jos sinä tulet Jumalan eteen muussa seurassa, sinua ei tunneta, eikä oteta vastaan. Mutta jos tulet Jeesuksessa, sinä saat kuninkaallisen kohtelun, sillä Jumala kunnioittaa niitä, jotka kunnioittavat hänen Poikaansa.

#A06B076Fi

Jeesuksen seuraajan ei tarvitse tuntea Saatanan syvyyksiä eikä opetella psykologiaa, sillä synnin haavat hoidetaan armolla. Se, mitä on tiedettävä, on anteeksiantomenettely, sillä anteeksianto ei ole automaattista. Jeesus opettaa:

Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan (εαν δε αμαρτηση εις σε ο αδελφος σου), niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken (υπαγε και ελεγξον αυτον μεταξυ σου και αυτου μονου); jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi (εαν σου ακουση εκερδησας τον αδελφον σου). 18:16 Mutta jos hän ei sinua kuule (εαν δε μη ακουση), niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi (παραλαβε μετα σου ετι ενα η δυο), 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla (ινα επι στοματος δυο μαρτυρων η τριων σταθη παν ρημα)'. 18:17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita eklesialle (εαν δε παρακουση αυτων ειπε τη εκκλησια). Mutta jos hän ei ekklesiaakaan kuule (εαν δε και της εκκλησιας παρακουση), niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani (εστω σοι ωσπερ ο εθνικος και ο τελωνης). 18:18 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): kaikki, minkä te sidotte maan päällä (οσα εαν δησητε επι της γης), on oleva sidottu taivaassa (εσται δεδεμενα εν τω ουρανω), ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä (και οσα εαν λυσητε επι της γης), on oleva päästetty taivaassa (εσται λελυμενα εν τω ουρανω). 18:19 Vielä minä sanon teille (παλιν λεγω υμιν): jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii maan päällä mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat (οτι εαν δυο υμων συμφωνησωσιν επι της γης περι παντος πραγματος ου εαν αιτησωνται), niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa (γενησεται αυτοις παρα του πατρος μου του εν ουρανοις). 18:20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni (ου γαρ εισιν δυο η τρεις συνηγμενοι εις το εμον ονομα), siinä minä olen heidän keskellänsä (εκει ειμι εν μεσω αυτων)." 18:21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi (τοτε προσελθων αυτω ο πετρος ειπεν): "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan (κυριε ποσακις αμαρτησει εις εμε ο αδελφος μου και αφησω αυτω)? Ihanko seitsemδn kertaa (εως επτακις)?" 18:22 Jeesus vastasi hδnelle (λεγει αυτω ο ιησους): "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (ου λεγω σοι εως επτακις αλλ εως εβδομηκοντακις επτα). (Mt 18:15-22)

#A06B077Fi

Ihminen, joka tämän sisäistää, siirtyy synnin tilasta armon tilaan. Hän antaa anteeksi, hänestä tulee vapaa ja valoisa, kärsivällinen ja ystävällinen. Hän voi antaa anteeksi kaiken pahan, mitä häntä kohtaan tehdään, jos sitä häneltä pyydetään, sekä rukoilla niiden puolesta, jotka eivät sitä pyydä, koska sitä pahaa, mitä ihmiset eivät kadu eivätkä anteeksi pyydä, hän ei voi itse antaa anteeksi, eikä luvalliseksi tehdä. Mutta tärkeintä on se, että hän saa voiman, jolla voittaa koko synnin maailma.

#A06B078Fi

#5. Pyhän Hengen lahja

#A06B079Fi

Uuden Testamentin teksteissä sana "i epaggelia", lupaus, esiintyy ensimmäisen kerran Luukkaan evankeliumin lopussa, ja silloin on kysymys vain yhdestä lupauksesta, Pyhästä Hengestä:

Ja katso (και ιδου), minä lähetän isäni lupauksen teidän päällenne (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους). (Lk 24:49)

#A06B080Fi

Tämän lupaus täyttyi viisikymmentä vuorokautta Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen Jerusalemissa, ja sama tapahtuu yhä uudelleen joka kerta, kun evankeliumin saarnasta uskoon tulleet ihmiset mielenmuutoksen, Jeesuksen Kristuksen nimeen suoritetun kasteen ja syntien anteeksisaamisen jälkeen saavat Pyhän Hengen lahjan.

#A06B081Fi

Pyhän Hengen kaste sinetöi uskon ja tekee ihmisestä kristityn. Ihminen alkaa elää hengellistä elämää uskon kautta Kristukseen:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (βαπτισθητω) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntienne hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (ληψεσθε) Pyhän Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται). (Apt 2:37-39)

#A06B082Fi

Sekä hebrean, että kreikan kielessä sanaa "henki" merkitsevä sana tarkoittaa myös tuulta - hebreassa "ruah", ja kreikassa "pneuma". Raamatussa tämä sana esiintyy ensimmäisen kerran heti kirjan alussa:

Alussa (Be-reshit: Esikoisessaan) loi Jumala (Elohim) taivaat ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki (Ruah Elohim) liikkui vetten päällä. (1.Ms 1:1-2)

#A06B083Fi

Jeesus opetti, kuinka helposti Pyhä Henki saadaan ja sanoi:

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat! (Kts. Lk 11:9-13).

#A06B084Fi

Niin helppoa, kuin Pyhän Hengen lahjan saaminen onkin, hyvin monet ovat jääneet sitä vaille, ja monet muut ovat joutuneet odottamaan sitä jopa vuosia. Ehkä mielenmuutos ei ole ollut Jumalan mielen mukainen. Mahdollisia syitä on monta: anteeksiantamaton mieli, viha, haluttomuus luopua jostakin synnistä tekee Hengellä täyttymisen mahdottomaksi. Joku toinen yrittää muistella viimeistäkin, niistä miljoonista synneistä, jotka hän on tehnyt pyytääkseen niitä anteeksi, ja joku haluaa edelleen itse päättää asioistaan oman järkensä mukaan kuin Eeva Jumalan paratiisissa. Mutta jos antaudumme Jumalalle vain osittain, petämme itsemme, tai jos antaudumme muiden ihmisten johtoon, petämme itsemme vielä pahemmin. Taivasprojekti voi katketa myös epäuskoon, jonka takia kastettava ei tunnusta Jeesusta Herrakseen, tai kastaja ei kasta Jeesuksen nimeen. Järkyttävä totuus on, että moni kristittynä pitävä ihminen ei ole koskaan tunnustanut Jeesusta Herrakseen, eikä aiokaan ajatella asioita siltä kantilta, että kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä, kts. Rm 14:23. Asia helpottuu, jos olemme "hengellisesti köyhiä", joiden ei tarvitse luopua "suurista viisauksistaan" totellakseen Jumalaa.

#A06B085Fi

Vanhan Liiton aikana papit ja kuninkaat, sekä joskus myös profeetat voideltiin tehtäväänsä öljyllä. Kun tätä termiä käytetään, on kyse kertaluontoisesta tapahtumasta. Toisesta Mooseksen kirjasta löydämme kertomuksen Aaronin poikien pyhittämisestä papilliseen tehtäväänsä:

Ja Aaronin pojille tee ihokkaat ja vyöt; ja tee heille päähineet kunniaksi ja kaunistukseksi. Ja pue ne veljesi Aaronin ja hänen poikiensa ylle; ja voitele heidät (u-mashachta otam) ja vihi heidät virkaansa (u-milleta et-jadam - ja täytä heidän kätensä) ja pyhitä heidät (ve-kiddashta otam) pappeina palvelemaan minua (ve-kihanu-li). (2.Ms 28:40-41)

#A06B086Fi


Uuden Liiton Jumalanpalvelukseen tarvitaan Pyhän Hengen voitelu. Jeesus sanoi kotikylänsä väelle Nasaretissa:

Herran Henki on minun päälläni (πνευμα κυριου επ εμε), sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille (ου ενεκεν εχρισεν με ευαγγελιζεσθαι πτωχοις); hän on lähettänyt minut (απεσταλκεν με) parantamaan niitä, joilla on särjetty sydän (ιασασθαι τους συντετριμμενους την καρδιαν) saarnaamaan vangituille vapautusta (κηρυξαι αιχμαλωτοις αφεσιν) ja sokeille näkönsä saamista (και τυφλοις αναβλεψιν), päästämään sorretut vapauteen (αποστειλαι τεθραυσμενους εν αφεσει), 4:19 saarnaamaan Herran otollista vuotta (κηρυξαι ενιαυτον κυριου δεκτον)". (Lk 4:18-19)

#A06B087Fi

Sanasta χρίω (hrio) voidella tulee sana χριστός (Hristos), voideltu ja samasta juuresta tulee sana χριστιανος (hristianos), kristitty. Kukaan ei ole kristitty ennen Pyhδn Hengen voitelua. Sinetti (σφραγίς) varmistaa Jumalan omistusoikeuden meihin, ja Hengen vakuus (αρραβών) on ikδän kuin käsiraha, joka todistaa meille, että me olemme Hänen omaisuuttaan.

Mutta se, joka lujittaa meidät (ο δε βεβαιων ημας) yhdessδ teidän kanssanne Kristukseen (συν υμιν εις χριστον) ja joka on voidellut meidät, on Jumala (και χρισας ημας θεος), joka myφs on painanut meihin sinettinsä (ο και σφραγισαμενος ημας) ja antanut Hengen vakuuden (και δους τον αρραβωνα του πνευματος) meidδn sydämiimme (εν ταις καρδιαις ημων). (2.Kor 1:21-22)

#A06B088Fi

Pyhä Henki jakaa hengellisiä työvälineitä, karismoja, ja elävöittää meidän vastaanottamamme Jumalan sanan niin että me alamme kasvaa hengellistä kasvua ja tuottaa Hengen hedelmiä. Mutta tästä me puhumme vielä myöhemmin erikseen.

#A06B089Fi

Pyhän Hengen voitelu turvasi Jumalan kansan vaelluksen erämaan halki:

Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä. 105:13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. 105:14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: 105:15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni". (Ps 105:12-15)

#A06B090Fi

Uuden Liiton kansalle Herra sanoo:

Älä pelkää (μη φοβου), sinä piskuinen lauma (το μικρον ποιμνιον); sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan (οτι ευδοκησεν ο πατηρ υμων δουναι υμιν την βασιλειαν). (Lk 12:32)

#A06B091Fi

Puhuttaessa Pyhän Hengen täyteydestä tarkoitetaan hieman eri asiaa. Ihminen on kuin astia, joka voidaan täyttää, ja kun astia on puhdistettu, Pyhä Henki täyttää sen. Tarkoitus on, että olisimme aina täynnä Jumalan kaikkea täyteyttä, mutta täyteydestä on huolehdittava itse. Jos tykkäämme paljon jalkapallosta, se varaa astiamme resursseja niin, ettei Pyhän Hengen täyteydestä silloin voi puhua.

#A06B092Fi

Jos tänä päivänä etsit opetusta aiheesta "Vaeltaminen Pyhässä Hengessä", aloita vaikka lukemalla Roomalaiskirjeen luku kahdeksan kokonaan. Tässä siitä vain yksi jae:

Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa (s.o. johdattaa), ovat Jumalan lapsia (οσοι γαρ πνευματι θεου αγονται ουτοι εισιν υιοι θεου). (Rm 8:14)

#A06B093Fi

Kolmen ja puolen vuoden aikana Jeesus oli tehnyt sellaisia töitä, että koko maailma puhuu niistä vieläkin. Mutta lähtiessään tästä maailmasta hän sanoi, että ne, jotka häneen uskovat tulevat tekemään samoja töitä ja jotakin vielä suurempaakin:

Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): joka uskoo minuun (ο πιστευων εις εμε), myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen (τα εργα α εγω ποιω κακεινος ποιησει), ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä (και μειζονα τουτων ποιησει); sillä minä menen Isäni tykö (οτι εγω προς τον πατερα μου πορευομαι), 14:13 ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni (και ο τι αν αιτησητε εν τω ονοματι μου), sen minä teen (τουτο ποιησω), että Isä kirkastettaisiin Pojassa (ινα δοξασθη ο πατηρ εν τω υιω). 14:14 Jos te anotte jotakin minun nimessäni (εαν τι αιτησητε εν τω ονοματι μου), niin minä sen teen (εγω ποιησω). (Joh 14:12-14)

#A06B094Fi

Kaikki Jumalan antamat tehtävät ovat ainutlaatuisia ja ennalta arvaamattomia. Vasta kun Jeesus itse ilmaisee itsensä meille Pyhässä Hengessä, meille selvenee mistä milloinkin on kysymys.

Jos te minua rakastatte (εαν αγαπατε με), niin te pidätte minun käskyni (τας εντολας τας εμας τηρησατε). 14:16 Ja minä olen rukoileva Isää (και εγω ερωτησω τον πατερα), ja hän antaa teille toisen Puolustajan (και αλλον παρακλητον δωσει υμιν) olemaan teidän kanssanne (ινα μενη μεθ υμων) iankaikkisesti (εις τον αιωνα), 14:17 totuuden Hengen (το πνευμα της αληθειας), jota maailma ei voi ottaa vastaan (ο ο κοσμος ου δυναται λαβειν), koska se ei näe häntä eikä tunne häntä (οτι ου θεωρει αυτο ουδε γινωσκει αυτο); mutta te tunnette hänet (υμεις δε γινωσκετε αυτο), sillä hän pysyy teidän tykönänne (οτι παρ υμιν μενει) ja on teissä oleva (και εν υμιν εσται). 14:18 En minä jätä teitä orvoiksi (ουκ αφησω υμας ορφανους); minä tulen teidän tykönne (ερχομαι προς υμας). 14:19 Vielä vähän aikaa (ετι μικρον), niin maailma ei enää minua näe (και ο κοσμος με ουκ ετι θεωρει), mutta te näette minut (υμεις δε θεωρειτε με); koska minä elän (οτι εγω ζω), niin tekin tulette elämään (και υμεις ζησεσθε). 14:20 Sinä päivänä te ymmärrätte (εν εκεινη τη ημερα γνωσεσθε), että minä olen Isässäni (υμεις οτι εγω εν τω πατρι μου), ja että te olette minussa (και υμεις εν εμοι) ja minä teissä (καγω εν υμιν). 14:21 Jolla on minun käskyni (ο εχων τας εντολας μου) ja joka ne pitää (και τηρων αυτας), hän on se, joka minua rakastaa (εκεινος εστιν ο αγαπων με); mutta joka minua rakastaa (ο δε αγαπων με), häntä minun Isäni rakastaa (αγαπηθησεται υπο του πατρος μου), ja minä rakastan häntä (και εγω αγαπησω αυτον) ja ilmaisen hänessä itseni (και εμφανισω αυτω εμαυτον)." (Joh 14:15-21)

#A06B095Fi

Miehen elämässä on kaksi kohokohtaa, joista voidaan sanoa "sinä päivänä", ja toinen on Pyhän Hengen saaminen. Se ei unohdu koskaan. Sitä ei voi selittää, mutta kun sen kokee, se on selvääkin selvempi.

#A06B096Fi

Jumala rakastaa sitä, joka pitää hänen poikansa käskyt. Kun yksi Jeesuksen oppilaista halusi täsmennystä asiaan, tuli esille myös se, että Isä rakastaa sitä, joka rakastaa hänen poikaansa:

Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle (λεγει αυτω ιουδας ουχ ο ισκαριωτης): "Herra, mistδ syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille (κυριε τι γεγονεν οτι ημιν μελλεις εμφανιζειν σεαυτον) etkδ maailmalle (και ουχι τω κοσμω)?" 14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hδnelle (απεκριθη ο ιησους και ειπεν αυτω): "Jos joku rakastaa minua (εαν τις αγαπα με), niin hän pitää minun sanani (τον λογον μου τηρησει), ja minun Isäni rakastaa häntä (και ο πατηρ μου αγαπησει αυτον), ja me tulemme hänen tykönsä (και προς αυτον ελευσομεθα) ja jäämme hänen tykönsä asumaan (και μονην παρ αυτω ποιησομεν). 14:24 Joka ei minua rakasta (ο μη αγαπων με), se ei pidä minun sanojani (τους λογους μου ου τηρει); ja se sana, jonka te kuulette (και ο λογος ον ακουετε), ei ole minun (ουκ εστιν εμος), vaan Isän, joka on minut lähettänyt (αλλα του πεμψαντος με πατρος). 14:25 Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne (ταυτα λελαληκα υμιν παρ υμιν μενων). (Joh 14:22-25)

#A06B097Fi

Pyhä Henki esiintyy Jeesuksen nimessä, ilman omaa nimeä, mutta hän on asianajaja, puolustaja ja lohduttaja, kuten sana paraklitos myös usein käännetään. Pyhän Hengen asema opettajana on erittäin hyvä, sillä hän asuu niiden mielessä, joita hän opettaa:

Mutta Puolustaja (ο δε παρακλητος), Pyhä Henki (το πνευμα το αγιον), jonka Isä on lähettävä minun nimessäni (ο πεμψει ο πατηρ εν τω ονοματι μου), hän opettaa teille kaikki (εκεινος υμας διδαξει παντα) ja muistuttaa teitä kaikesta (και υπομνησει υμας παντα), minkä minä olen teille sanonut (α ειπον υμιν). (Joh 14:26)

#A06B098Fi

Pyhä Henki ilmoittaa Jumalan lapselle Isän tahdon juuri niissä asioissa, jotka sillä hetkellä ovat lapselle tarpeellisia. Hän myös tuo mieleen Raamatun opetuksia siihen tilanteeseen soveltuvin osin. Järjestelmä on kevyt ja käytännöllinen. Kärsivällisyyttä se saattaa vaatia, sillä mitään päätöstä ei pidä tehdä, ellei sille ole Jumalan vahvistusta. Vaaran uhatessa soivat Pyhän Hengen hälytyskellot, ellei niitä ole toistuvilla synneillä ja tottelemattomuudella vaiennettu. Pyhä Henki puhuu kristitylle itselleen, mutta jos tämä ei kuuntele, Pyhä Henki voi muistuttaa asiasta myös profeetan kautta.

#A06B099Fi

Raamattu antaa ihmiselle perustiedot, mutta se ei vastaa sinun henkilökohtaisiin kysymyksiisi. Niitäkin asioita hoitaa Pyhä Henki. Pyhän Hengen antamat neuvot ovat usein odottamattomia, mutta selviä ja lyhyitä. Kaikkia saatuja ohjeita voi tutkia Hengessä, mutta yhtä tärkeää on, ettet anna painostaa itseäsi vääriin ratkaisuihin. Herra tietää parhaiten ja hänellä on hyvä tahto kaikkia niitä kohtaan, jotka häneltä apua hakevat.

#A06B100Fi

Meidän tulee ohjata meille tulevat haasteet Jumalalle. Jumala on nopea toimimaan, jos hänen poikansa morsianta uhataan. Meidän puoleltamme riittää, että huokaamme Herran puoleen, ja sanomme: "Huomasitko Herra, mitä se teki?" Herra myös antaa meille sanat suuhun, silloin kun tilanne sitä vaatii.

#A06B101Fi

Jumalan ihmisen ei pidä säikähtää ihmisten vihaa, ei ainakaan niin kovin, että hän sen takia pettyisi Jumalaan. Hyvä oppilas seuraa hyvää ohjaajaa läpi maailman aikakauden täyttymykseen asti, vaikka hintana olisikin ennenaikainen kuolema epämiellyttävissä olosuhteissa:

Mutta kun Puolustaja tulee (οταν δε ελθη ο παρακλητος), jonka minä lähetän teille Isän tyköä (ον εγω πεμψω υμιν παρα του πατρος), Totuuden Henki (το πνευμα της αληθειας), joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta (ο παρα του πατρος εκπορευεται εκεινος μαρτυρησει περι εμου). 15:27 Ja te myös todistatte (και υμεις δε μαρτυρειτε), sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani (οτι απ αρχης μετ εμου εστε). 16:1 Tämän minä olen teille puhunut (ταυτα λελαληκα υμιν), ettette loukkaantuisi (ινα μη σκανδαλισθητε). 16:2 He erottavat teidät synagoogasta (αποσυναγωγους ποιησουσιν υμας); ja tulee aika (αλλ ερχεται ωρα), jolloin jokainen, joka tappaa teitä (ινα πας ο αποκτεινας υμας), luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle (δοξη λατρειαν προσφερειν τω θεω). 16:3 Ja sen he tekevät teille (και ταυτα ποιησουσιν υμιν), koska he eivät tunne Isää eivätkä minua (οτι ουκ εγνωσαν τον πατερα ουδε εμε). (Joh 15:26-16:3)

#A06B102Fi

Niin kauan, kun Jeesus oli oppilaiden kanssa, vihollisen raivo kohdistui häneen. Hänen mentyä Isän luo, oppilaat tarvitsivat uuden turvan:

Kuitenkin minä sanon teille totuuden (αλλ εγω την αληθειαν λεγω υμιν): teille on hyväksi, että minä menen pois (συμφερει υμιν ινα εγω απελθω). Sillä ellen minä mene pois (εαν γαρ μη απελθω), ei Puolustaja tule teidän tykönne (ο παρακλητος ουκ ελευσεται προς υμας); mutta jos minä menen (εαν δε πορευθω), niin minä hänet teille lähetän (πεμψω αυτον προς υμας). (Joh 16:7)

#A06B103Fi

Kun Pyhän Hengen vuodatus oli tapahtunut helluntaina, viisikymmentä vuorokautta Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen, ei kukaan enää voinut puolustella mitään syntiä, sillä suurin synti on kieltää Jeesuksen Kristuksen kuninkuus, mutta tottelemattomuus vain sen seurausta.

Ja kun hän tulee (και ελθων εκεινος), niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin (ελεγξει τον κοσμον περι αμαρτιας) ja vanhurskauden (και περι δικαιοσυνης) ja tuomion (και περι κρισεως): 16:9 synnin (περι αμαρτιας μεν), koska he eivät usko minuun (οτι ου πιστευουσιν εις εμε); 16:10 vanhurskauden (περι δικαιοσυνης δε), koska minä menen Isäni tykö (οτι προς τον πατερα μου υπαγω), ettekä te enää minua näe (και ουκ ετι θεωρειτε με); 16:11 ja tuomion (περι δε κρισεως), koska tämän maailman ruhtinas (οτι ο αρχων του κοσμου τουτου) on tuomittu (κεκριται). (Joh 16:8-11)

#A06B104Fi

Kun Jumala suojelee lapsiaan ulkoisilta vaaroilta, ihmisen suurimmaksi vaaratekijäksi jää hänen oman lihansa, tai oikeastaan ihmismielelle ominainen taipumus tyydyttää tarpeensa väärin keinoin. Oikeisiin ratkaisuihin niissäkin asioissa ohjaa Jumalan Henki:

Minä sanon (λεγω δε): vaeltakaa Hengessδ (πνευματι περιπατειτε), niin ette lihan himoa tδytä (και επιθυμιαν σαρκος ου μη τελεσητε). 5:17 Sillδ liha himoitsee Henkeä vastaan (η γαρ σαρξ επιθυμει κατα του πνευματος), ja Henki lihaa vastaan (το δε πνευμα κατα της σαρκος); nδmä ovat nimittäin toisiansa vastaan (ταυτα δε αντικειται αλληλοις), niin ettδ te ette tee sitä, mitä tahdotte (ινα μη α αν θελητε ταυτα ποιητε). 5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina (ει δε πνευματι αγεσθε), niin ette ole lain alla (ουκ εστε υπο νομον). (Gal 5:16-18)

#A06B105Fi

Jos joku ei ole vielä päässyt Hengen ohjaukseen, on tehtävä se, mitä Jeesus ja apostolit niin monta kertaa ja monella tavoin opettivat:

Ja ne, jotka ovat Kristuksen omat (οι δε του χριστου), ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen (την σαρκα εσταυρωσαν συν τοις παθημασιν και ταις επιθυμιαις). 5:25 Jos me Hengessδ elämme (ει ζωμεν πνευματι), niin myφs Hengessä vaeltakaamme (πνευματι και στοιχωμεν). (Gal 5:24-25)

#A06B106Fi

Jumalan johtamistapaa sanotaan johdatukseksi ja se toteutuu Pyhän Hengen kautta. Kristitylle tämä on jokapäiväinen ja tuttu asia. Jeesus kertoi, miten se toimii:


Minulla on vielä paljon sanottavaa teille (τι πολλα εχω λεγειν υμιν), mutta te ette voi nyt sitä kantaa (αλλ ου δυνασθε βασταζειν αρτι). 16:13 Mutta kun hän tulee (οταν δε ελθη εκεινος), totuuden Henki (το πνευμα της αληθειας), johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen (οδηγησει υμας εις πασαν την αληθειαν). Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään (ου γαρ λαλησει αφ εαυτου); vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu (αλλ οσα αν ακουση λαλησει), ja tulevaiset hän teille julistaa (και τα ερχομενα αναγγελει υμιν). 16:14 Hän on minut kirkastava (εκεινος εμε δοξασει), sillä hän ottaa minun omastani (οτι εκ του εμου ληψεται) ja julistaa teille (και αναγγελει υμιν). 16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun (παντα οσα εχει ο πατηρ εμα εστιν); sentähden minä sanoin (δια τουτο ειπον), että hän ottaa minun omastani (οτι εκ του εμου ληψεται) ja julistaa teille (και αναγγελει υμιν). 16:16 Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe (μικρον και ου θεωρειτε με), ja taas vähän aikaa, niin te näette minut (και παλιν μικρον και οψεσθε με), sillä minä menen Isän luo (οτι εγω υπαγω προς τον πατερα)." (Joh 16:12-16)

#A06B107Fi

Vaikka Jumalan johdatus on jokaisen kristityn arkipäivää, opetusta siitä kuulee harvoin, jos koskaan. Asian korjaamiseksi ihmisen on tunnustettava kyvyttömyytensä elää itsenäistä, Jumalasta riippumatonta elämää, ja etsittävä apua suoraan Jumalalta. Valittaa ei kannata, eikä ketään kannata syyttää, sillä asialla on selityksensä. On vain toteutunut se, mistä Jeremia kirjoitti:

Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: "Tuntekaa Herra". Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. (Jer 31:34)

#A06B108Fi

Parhaat opetukset Jumalan johdatuksesta ja Hengessä vaeltamisesta olen saanut riviuskovilta ja tavallisesti vain yksityisissä keskusteluissa. Ei niistä voi puhua henkilö, jolla itsellään ei ole kokemusta Pyhän Hengen johdosta. Pelkän teorian opettaminen paljastaa ihmisen tietämättömyyden armottomasti huijaukseksi, sillä näissä asioissa, jos missä ajetaan varmasti metsään ilman asianmukaista ajoharjoittelua. Se, mitä nuori mies voi tehdä, on sanoa kaverilleen kuin Johannes Kastaja, Andreas, Simon Pietari, Natanael, Filippus ja Natanael sanoivat:

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (kts. Joh 1:29)

Katso, Jumalan Karitsa (ιδε ο αμνος του θεου)! (Kts. Joh 1:36)
"Rabbi" - se on käännettynä: opettaja - "missä sinä majailet?" (Kts. Joh 1:38)
Me olemme löytäneet Messiaan", se on käännettynä: Kristus. (Kts. Joh 1:41)
Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista" . (Kts. Joh 1:45)
Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas. (Kts. Joh 1:49)

#A06B109Fi

#6 Lupaus

#A06B110Fi

Jeesus on taivaissa, mutta hän johtaa meitä Pyhän Hengen kautta. Paavali kirjoittaa:

Me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. (2.Kor 5:7)

#A06B111Fi

Pyhä Henki avaa meille uudet näkymät:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (βαπτισθητω) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntienne hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται). (Apt 2:37-39)

#A06B112Fi

Takana ovat jo mielenmuutos, upotuskaste, Jeesuksen nimen tunnustaminen, syntien hylkääminen, ja vaikuttava Pyhän Hengen lahjan saaminen. Eikö siis tässä jo ole tarpeeksi, varsinkin kuin hyvin harvat niinsanotut kristityt ovat koskaan edenneet edes näin pitkälle? Jos luulet niin, unohda hetkeksi koko teologia. Taivasten valtakunnan avaimista on kaksi vielä tarkastelematta. Jeesus sanoi, että portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja Pyhän Hengen lahja on alku tiellä, jonka täyttymys on iankaikkinen elämä:

Ja tämä on se lupaus (και αυτη εστιν η επαγγελια), minkδ hän on meille luvannut (ην αυτος επηγγειλατο ημιν): iankaikkinen elδmä (την ζωην την αιωνιον). (1.Joh 2:25)

#A06B113Fi

Pyhän Hengen saatuamme me olemme pelastetut toivossa, me olemme pelastetut uskossa, me olemme pelastetut armosta, me olemme pelastetut Kristuksen veren kautta, mutta tämän autuaallisen toivon täyttymys tapahtuu vasta kun Jumalan karitsa esittelee morsiamensa Isän siunattavaksi taivaissa. Vasta silloin se usko, jonka kautta me nyt elämme, lopullisesti täyttyy:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttδnyt meidät elävään toivoon (ο κατα το πολυ αυτου ελεος αναγεννησας ημας εις ελπιδα ζωσαν) Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta (δι αναστασεως ιησου χριστου εκ νεκρων), 1:4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintφön (εις κληρονομιαν αφθαρτον και αμιαντον και αμαραντον), joka taivaissa on sδilytettynä meitä varten (τετηρημενην εν ουρανοις εις υμας, 1:5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellumme pelastukseen (τους εν δυναμει θεου φρουρουμενους δια πιστεως εις σωτηριαν), joka on valmis paljastettavaksi viimeisenä aikana (ετοιμην αποκαλυφθηναι εν καιρω εσχατω). (1.Piet 1:3-5)

#A06B114Fi

Jumalan on puhunut tästä jo kirjoitusten ensi lehdiltä alkaen ja myös Vanhan Liiton esikuvat ja lupaukset puhuvat tästä samasta asiasta.


Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille (τω γαρ αβρααμ επαγγειλαμενος ο θεος), vannoi hδn itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa (επει κατ ουδενος ειχεν μειζονος ομοσαι ωμοσεν καθ εαυτου), 6:14 ja sanoi (λεγων): "Totisesti, siunaamalla minδ sinut siunaan (η μην ευλογων ευλογησω σε), ja enentämällä minä sinut enennän (και πληθυνων πληθυνω σε)"; 6:15 ja nδin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli (και ουτως μακροθυμησας επετυχεν της επαγγελιας). (Hebr 6:13-15)

#A06B115Fi

Abrahamin siemenestä on kasvanut kansa, ja myös hänen jälkeläisensä asuvat heille osoitetussa maassa. Mutta Jumala antoi Abrahamille myös toisen lupauksen, lupauksen jälkeläisestä, jonka kautta kaikki tulevat siunatuksi kaikki ihmiset, joilla on sama usko Jumalaan, kuin Abrahamilla:


Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa (εν ω περισσοτερον βουλομενος ο θεος επιδειξαι τοις κληρονομοις της επαγγελιας), ettδ hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla (το αμεταθετον της βουλης αυτου εμεσιτευσεν ορκω), 6:18 ettδ me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta (ινα δια δυο πραγματων αμεταθετων), joissa Jumala ei ole voinut valhetella (εν οις αδυνατον ψευσασθαι θεον), saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta (ισχυραν παρακλησιν εχωμεν οι καταφυγοντες κρατησαι της προκειμενης ελπιδος). 6:19 Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri (ην ως αγκυραν εχομεν της ψυχης), varma ja luja (ασφαλη τε και βεβαιαν), joka ulottuu esiripun sisδpuolelle asti (και εισερχομενην εις το εσωτερον του καταπετασματος), 6:20 jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt (οπου προδρομος υπερ ημων εισηλθεν ιησους), tultuaan ylimmδiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti (κατα την ταξιν μελχισεδεκ αρχιερευς γενομενος εις τον αιωνα). (Hebr 6:17-20)

#A06B116Fi

Israel kasvoi kansakunnan mittoihin Egyptissä, mutta se oli joutunut orjuuteen. Jumala vapautti sen armahtamalla ne, jotka söivät Jumalan hyväksymän sovitusuhrin lihan kodeissaan, joiden oven karmit oli sivelty uhrieläimen verellä. Tämä on esikuva Jeesuksen kuolemisesta Golgatan ristillä. Kun pääsiäisuhrin nauttimisesta oli kulunut vain muutama päivä, kuljettiin kuivin jaloin Punaisen meren yli. Tämä on esikuva kasteesta Jeesukseen Kristukseen. Meren ylitys oli voitto vihollisesta, ja sitä laulettiin meren toisella rannalla. Vielä muutama viikko, niin oltiin Siinain vuorella ja saatiin laki. Se oli esikuva Pyhästä Hengestä, joka kirjoittaa Jumalan lain sydämiimme. Mutta se kaita tie, matka erämaan halki kohti luvattua maata, jatkui.

#A06B117Fi

Matka Kaislamereltä Israelille luvatun maan rajoille olisi voinut tapahtua muutamassa kuukaudessa ja silloin Israelin heimo olisi saanut viettää syksyn kolme suurta juhlaa - pasuunansoiton päivää, sovituspäivää ja lehtimajanjuhlaa jo heille luvatussa maassa. Mutta Israel pysähtyi rajalle eikä suostunut marssimaan maahan, jonka Jumala oli luvannut heille. Ei Jumala heitä sisälle maahan pakottanut, vaan marssitti kanssa neljäkymmentä vuotta erämaassa, kunnes kaikki kapinoitsijat olivat kuolleet. Egyptistä lähteneiden aikuisten israelilaisten joukosta oli jäljellä vain kaksi miestä johtamassa nuorta sukupolvea Jordanin yli Israelin maahan. Kaikki tämäkin on esikuvallista: Kaksi miljardia "kristittyä" on pysähtynyt Luvatun maan rajoille ja kääntynyt takaisin hengelliseen erämaahan. Mutta koska Jumala on armollinen, on meillä vielä toivoa päästä Jeesuksen ja Pyhän Hengen seurassa takaisin Isän luo maahan, joka Jumalan lapsille on luvattu:

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen (εχοντες ουν αδελφοι παρρησιαν), että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään (εις την εισοδον των αγιων εν τω αιματι ιησου), 10:20 minkδ hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi (ην ενεκαινισεν ημιν οδον προσφατον και ζωσαν), joka kδy esiripun (δια του καταπετασματος), se on hδnen lihansa, kautta (τουτεστιν της σαρκος αυτου), 10:21 ja koska meillδ on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija" (και ιερεα μεγαν επι τον οικον του θεου), 10:22 niin kδykäämme esiin totisella sydämellä (προσερχωμεθα μετα αληθινης καρδιας), tδydessä uskon varmuudessa (εν πληροφορια πιστεως), sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta (ερραντισμενοι τας καρδιας απο συνειδησεως πονηρας) ja ruumis puhtaalla vedellδ pestynä (και λελουμενοι το σωμα υδατι καθαρω); 10:23 jδrkähtämättä toivon tunnustuksessa pysyen (κατεχωμεν την ομολογιαν της ελπιδος ακλινη), sillδ hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen (πιστος γαρ ο επαγγειλαμενος); 10:24 ja huolehtien toinen toistamme (και κατανοωμεν αλληλους) rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin (εις παροξυσμον αγαπης και καλων εργων); 10:25 keskinδistä kokoontumistamme laiminlyömättä (μη εγκαταλειποντες την επισυναγωγην εαυτων), niinkuin muutamien on tapana (καθως εθος τισιν), vaan toinen toisiamme kehoittaen, sitδ enemmän (αλλα παρακαλουντες και τοσουτω μαλλον), kuta enemmδn näette tuon päivän lähestyvän (οσω βλεπετε εγγιζουσαν την ημεραν). (Hebr 10:19-25)

#A06B118Fi

Jeesus sanoi, että joka tahtoo pelastaa sielunsa, se kadottaa sen, mutta joka kadottaa sielunsa hänen tähtensä, löytää sen, ja se on totta. On ilo löytää itsensä omalla paikallaan siinä ohjelmassa, jonka Jeesus meille ilmaisi, ja jonka täyttymistä hän kehoitti rukoilemaan:

Isä meidän, joka olet taivaissa (πατερ ημων ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi (ελθετω η βασιλεια σου); tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa (γενηθητω το θελημα σου ως εν ουρανω και επι της γης); 6:11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme (τον αρτον ημων τον επιουσιον δος ημιν σημερον); 6:12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi (και αφες ημιν τα οφειληματα ημων), niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (ως και ημεις αφιεμεν τοις οφειλεταις ημων); 6:13 äläkä saata meitä kiusaukseen (και μη εισενεγκης ημας εις πειρασμον); vaan vapahda meidät pahasta (αλλα ρυσαι ημας απο του πονηρου). (kts. Mt 6:9-13)

#A06B119Fi

Pyhä Henki meissä on sinetti siitä, että me olemme vanhurskautettuja uskon kautta Kristukseen, ja olemme saaneet Jumalan hyväksynnän ja tulleet hänen armostaan osalliseksi. Mutta vaikka me olemme vasta tien alussa, nämä eväät antavat meille toivon siitä, että pääsemme myös perille Jumalan täydellisyyteen. Jo osallisuus Pyhästä Hengestä - joka saadaan uskon kautta - on antanut meille sellaisen rakkauden, jota maailma ei lainkaan tunne:

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet (δικαιωθεντες ουν εκ πιστεως), niin meillδ on rauha Jumalan kanssa (ειρηνην εχομεν προς τον θεον) meidδn Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (δια του κυριου ημων ιησου χριστου), 5:2 jonka kautta myφs olemme uskossa saaneet pääsyn (δι ου και την προσαγωγην εσχηκαμεν πιστει) tähän armoon (εις την χαριν ταυτην), jossa me nyt olemme (εν η εστηκαμεν), ja meidδn kerskauksemme on Jumalan kunnian toivo (και καυχωμεθα επ ελπιδι της δοξης του θεου). 5:3 Eikä ainoastaan se (ου μονον δε), vaan meidδn kerskauksenamme ovat myös ahdistukset (αλλα και καυχωμεθα εν ταις θλιψεσιν), sillδ me tiedämme (ειδοτες οτι), ettδ ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä (η θλιψις υπομονην κατεργαζεται), 5:4 mutta kδrsivällisyys koettelemuksen kestämistä (η δε υπομονη δοκιμην), ja koettelemuksen kestäminen toivoa (η δε δοκιμη ελπιδα); 5:5 mutta toivo ei saata häpeään (η δε ελπις ου καταισχυνει); sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme (οτι η αγαπη του θεου εκκεχυται εν ταις καρδιαις ημων) Pyhän Hengen kautta (δια πνευματος αγιου), joka on meille annettu (του δοθεντος ημιν). (Rm 5:1-5)

#A06B120Fi

Jeesuksen seuraajat lähtivät Jerusalemista hyvin varustautuneina. Jumala oli ottanut oman paikkansa heidän sydämissään, johti ja opetti heitä. Mutta kansojen erämaahan tultuaan he joutuivat kohtaamaan myös maailman pimeyden ja vihollisen vastustuksen. Ja heillä oli tehtävä: voittaa Evankeliumin sanan kautta Pyhän Hengen voimassa koko maailma. Johannes kirjoittaa:

Jokainen, joka uskoo (πας ο πιστευων), ettδ Jeesus on Kristus (οτι ιησους εστιν ο χριστος), on Jumalasta syntynyt (εκ του θεου γεγεννηται); ja jokainen, joka rakastaa (και πας ο αγαπων) hδntä, joka on synnyttänyt (τον γεννησαντα), rakastaa myφskin sitä, joka hänestä on syntynyt (αγαπα και τον γεγεννημενον εξ αυτου). 5:2 Siitδ me tiedämme (εν τουτω γινωσκομεν), että rakastamme Jumalan lapsia (οτι αγαπωμεν τα τεκνα του θεου), kun rakastamme Jumalaa (οταν τον θεον αγαπωμεν) ja noudatamme hδnen käskyjänsä (και τας εντολας αυτου τηρωμεν). 5:3 Sillδ Jumalan rakkaus on se (αυτη γαρ εστιν η αγαπη του θεου), ettδ pidämme hänen käskynsä (ινα τας εντολας αυτου τηρωμεν). Ja hδnen käskynsä eivät ole raskaat (και αι εντολαι αυτου βαρειαι ουκ εισιν); 5:4 sillδ kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta (οτι παν το γεγεννημενον εκ του θεου), voittaa maailman (νικα τον κοσμον); ja tδmä on se voitto (και αυτη εστιν η νικη), joka on maailman voittanut (η νικησασα τον κοσμον), meidδn uskomme (η πιστις ημων). 5:5 Kuka on se, joka voittaa maailman (τις εστιν ο νικων τον κοσμον), ellei se, joka uskoo (ει μη ο πιστευων), ettδ Jeesus on Jumalan Poika (οτι ιησους εστιν ο υιος του θεου)? (1.Joh 5:1-5)

#A06B121Fi

Kaitaa tietä kuljetaan uskossa Jumalaan, joka ilmoittaa tahtonsa, mutta maailma luottaa järkeen, ja osoittaa siten olevansa käärmeen sukua:

Mutta käärme oli viisain (arumim) kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala (Jehovah Elohim) oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala (Elohim) todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista puutarhan puista'?" (1.Ms 3:1)

#A06B122Fi

Meille Jumala on antanut ymmärryksen sitä varten että tuntisimme Hänet, joka on ainut viisas, jonka viisaus ei rajoitu pellon laitaan.

Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut (οιδαμεν δε οτι ο υιος του θεου ηκει) ja antanut meille ymmδrryksen (και δεδωκεν ημιν διανοιαν), tunteaksemme sen Totisen (ινα γινωσκωμεν τον αληθινον); ja me olemme siinδ Totisessa (και εσμεν εν τω αληθινω), hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa (εν τω υιω αυτου ιησου χριστω). Hδn on totinen Jumala (ουτος εστιν ο αληθινος θεος) ja iankaikkinen elδmä (και η ζωη αιωνιος). (1.Joh 5:20)

#A06B123Fi

Kun Jumala puhuu, ihmisen on parasta kuunnella, ja kuunnella tarkasti, sillä Jeesus sanoo:

Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon (ο εχων ωτα ακουειν ακουετω). (Mt 13:9)

#A06B124Fi

Jeesus sanoo, että Taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Eivät lapset ole sen enempää vanhurskaita ja oikeamielisiä kuin aikuisetkaan, mutta lapset uskovat isäänsä. Jos isä on hyvä, lapset omaksuvat hänen hyvät tapansa, mutta jos isä on paha, lapset oppivat hänen tavoilleen. Kun Paavali miettii perhettä, jossa toinen vanhemmista on uskossa, ja toinen ei, hän päättelee, että jos toinenkin vanhemmista on Jumalalle kuuliainen, lapsikin on pyhä ja valitsee mieluummin sen hyvän vaihtoehdon kuin huonon. Kovaan maailmaan se lapsi kuitenkin on syntynyt. Opetuslapsetkin kyselivät, kuka Taivasten valtakunnassa on suurin. Kun Jeesus sen huomasi, hän antoi havainto-opetusta:

Niin Jeesus kutsui tykönsä lapsen (και προσκαλεσαμενος ο ιησους παιδιον), asetti sen heidδn keskellensä (εστησεν αυτο εν μεσω αυτων) 18:3 ja sanoi (και ειπεν): "Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): ellette käänny (εαν μη στραφητε) ja tule lasten kaltaisiksi (και γενησθε ως τα παιδια), ette pääse taivasten valtakuntaan (ου μη εισελθητε εις την βασιλειαν των ουρανων). 18:4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi (οστις ουν ταπεινωση εαυτον ως το παιδιον τουτο), se on suurin taivasten valtakunnassa (ουτος εστιν ο μειζων εν τη βασιλεια των ουρανων). 18:5 Ja joka ottaa tykönsä tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni (και ος εαν δεξηται παιδιον τοιουτον εν επι τω ονοματι μου), se ottaa tykönsä minut (εμε δεχεται). 18:6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä (ος δ αν σκανδαλιση ενα των μικρων τουτων), jotka uskovat minuun (των πιστευοντων εις εμε), sen olisi parempi (συμφερει αυτω), että aasimyllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa (ινα κρεμασθη μυλος ονικος επι τον τραχηλον αυτου) ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen (και καταποντισθη εν τω πελαγει της θαλασσης). (Mt 18:2-6)

#A06B125Fi

Maailma tekee kaikkensa, saastuttaakseen ihmisten sydämet, mutta saastunutkin sydän voidaan puhdistaa uskolla. Pietari kertoo Korneliuksen huonekunnasta:

Ja Jumala, sydänten tuntija (και ο καρδιογνωστης θεος), todisti heidδn puolestansa (εμαρτυρησεν αυτοις), antaen heille Pyhδn Hengen samoinkuin meillekin (δους αυτοις το πνευμα το αγιον καθως και ημιν). 15:9 eikδ tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken (και ουδεν διεκρινεν μεταξυ ημων τε και αυτων, sillδ hän puhdisti heidän sydämensä uskolla (τη πιστει καθαρισας τας καρδιας αυτων). (Apt 15:8-9)

#A06B126Fi

Salomo sanoi:

Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. (Snl 4:23)

#A06B127Fi

Uudessa Testamentissa sana "sydän" esiintyy ensimmäisen kerran vuorisaarnassa:

Autuaita ovat puhdassydämiset (μακαριοι οι καθαροι τη καρδια), sillä he saavat nähdä Jumalan (οτι αυτοι τον θεον οψονται). (Mt 5:8)

#A06B128Fi

#7 Kutsu

#A06B129Fi

Kaikki Pyhästä Hengestä osalliset uskovat ovat kutsuttu Kristuksen todistajiksi:

Niin he ollessansa koolla tiedustelivat häneltä sanoen (οι μεν ουν συνελθοντες επηρωτων αυτον λεγοντες): "Herra, tδlläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan (κυριε ει εν τω χρονω τουτω αποκαθιστανεις την βασιλειαν τω ισραηλ)?" 1:7 Hδn sanoi heille (ειπεν δε προς αυτους): "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä (ουχ υμων εστιν γνωναι χρονους η καιρους), jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut (ους ο πατηρ εθετο εν τη ιδια εξουσια), 1:8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman (αλλα ληψεσθε δυναμιν επελθοντος του αγιου πνευματος εφ υμας), ja te tulette olemaan minun todistajani (και εσεσθε μοι μαρτυρες) sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa (εν τε ιερουσαλημ και εν παση τη ιουδαια και σαμαρεια) ja aina maan ääriin saakka (και εως εσχατου της γης)". (Apt 1:6-8)

#A06B130Fi

Lähetyskäsky on kaikissa neljässä evankeliumissa hiukan eri muodossa. Kun kaikki neljä käskyä pannaan yhteen, saadaan evankelistan toimenkuva selville. Evankeliumin julistajan tulee

mennä kaikkeen maailmaan,

julistaa evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja sen Herrasta

kehoittaa ihmisiä mielenmuutokseen,

kastaa ne, jotka Jeesuksen Herruuden tunnustavat,

ajaa ulos riivaajia ja tehdä hyvää,

välittää Jeesuksen antamaa opetusta uskosta osallisille,

julistaa syntien anteeksiantoa, tai jäädyttää ne.

#A06B131Fi

Karitsan hääaterialle ei tulla ilman kutsua, mutta kutsu on jo lähetetty. Jos siis kuulet evankeliumin, noudata sinua kutsuvan Jumalan ohjeita:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων). (Kts. Apt 2:38-39)

#A06B132Fi

Jos asetat tavoitteesi korkeammalle, kuin päästä kutsuvieraaksi Jumalan Karitsan ja hänen morsiamensa, hääaterialle, lue myös tämä. Ehkä sinä haluatkin olla niissä juhlissa morsiamena?

#A06B133Fi

Kun korkeammalla kaikkea hallitusta, valtaa ja voimaa immateriaalisessa kunniassaan asuva Jumala kutsuu, hän luonnollisesti kutsuu meitä luokseen. Kutsusta kiinnostuneelle selviää pian, että se on kutsu

- mielenmuutokseen,

- Hänen Poikansa yhteyteen, 1.Kor 1:9;

- vapauteen, Gal 5:13;

- rauhaan, Kol 3:15;

- perinnön laadun ymmärtämiseen, Ef 1:18

- toivoon, Ef 4:4;

- saamaan voittopalkinnon, Fil 3:14;

- Jumalan taivaalliseen valtakuntaan ja hänen kirkkauteensa, 1.Tess 2:12;

- pyhitykseen, 1.Tess 4:7;

- omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden, 2.Tess 2:14;

- iankaikkiseen elämään, 1.Tim 6:12;

- Hänen ihmeelliseen valkeuteensa, kts. 1.Piet 2:9;

- osoittamaan armoa kärsivällisesti, 1.Piet 2:17-25;

- Kristusta seuraamaan ja Kristuksen siunauksella siunaamaan, 1.Piet 3:9;

- iankaikkiseen kunniaan, 1.Piet 5:10;

- Karitsan hääaterialle, Ilm 19:9

#A06B134Fi

Ihminen menetti Jumalan siunauksen synnin takia, mutta jo Aabraham sai lupauksen siitä, että siunaus voidaan saada takaisin. Mutta myös Uuden Liiton kansalainen on vaarassa menettää Jumalan siunauksen. Kun Paavali referoi Jumalan Aabrahamille antamaa lupausta Galatian maakunnan kristityille, hän sanoi:

Oi te älyttömät galatalaiset (ω ανοητοι γαλαται)! Kuka on lumonnut teidδt (τις υμας εβασκανεν) pois totuuden kuuliaisuudesta (τη αληθεια μη πειθεσθαι), joiden silmδin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna (οις κατ οφθαλμους ιησους χριστος προεγραφη εν υμιν εσταυρωμενος)? 3:2 Tδmän vain tahdon saada teiltä tietää (τουτο μονον θελω μαθειν αφ υμων): lain teoistako saitte Hengen (εξ εργων νομου το πνευμα ελαβετε) vai uskossa kuulemisesta (η εξ ακοης πιστεως)? 3:3 Niinkφ älyttömiä olette (ουτως ανοητοι εστε)? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte (εναρξαμενοι πνευματι νυν σαρκι επιτελεισθε)? 3:4 Niin paljonko olette turhaan kδrsineet? - jos se on turhaa ollut (τοσαυτα επαθετε εικη ειγε και εικη). 3:5 Joka siis antaa teille Hengen (ο ουν επιχορηγων υμιν το πνευμα) ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne (και ενεργων δυναμεις εν υμιν), saako hδn sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta (εξ εργων νομου η εξ ακοης πιστεως), 3:6 samalla tavalla kuin (καθως) "Aabraham uskoi Jumalaa (αβρααμ επιστευσεν τω θεω), ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi (και ελογισθη αυτω εις δικαιοσυνην)"? 3:7 Tietäkää siis (γινωσκετε αρα), ettδ ne, jotka ovat uskosta (οτι οι εκ πιστεως ουτοι), ovat Aabrahamin lapsia (εισιν υιοι αβρααμ). 3:8 Ja koska kirjoitus edeltδpäin näki (προιδουσα δε η γραφη), ettδ Jumala vanhurskauttaa kansat uskosta (οτι εκ πιστεως δικαιοι τα εθνη ο θεος), julisti se Aabrahamille edeltδpäin tämän hyvän sanoman (προευηγγελισατο τω αβρααμ οτι): "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi (ενευλογηθησονται εν σοι παντα τα εθνη)". 3:9 Niinmuodoin ne, jotka ovat uskosta (ωστε οι εκ πιστεως), siunataan uskovan Aabrahamin kanssa (ευλογουνται συν τω πιστω αβρααμ). 3:10 Sillδ kaikki, jotka ovat lain teoista, ovat kirouksen alaisia (οσοι γαρ εξ εργων νομου εισιν υπο καταραν εισιν); sillä kirjoitettu on (γεγραπται γαρ): "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa (επικαταρατος πας ος ουκ εμμενει εν πασιν), mikδ on kirjoitettuna lain kirjassa (τοις γεγραμμενοις εν τω βιβλιω του νομου), niin ettδ hän sen tekee (του ποιησαι αυτα)". 3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta (οτι δε εν νομω ουδεις δικαιουται παρα τω θεω δηλον), koska "vanhurskas on elδvä uskosta (οτι ο δικαιος εκ πιστεως ζησεται)". 3:12 Mutta laki ei ole uskosta, vaan (ο δε νομος ουκ εστιν εκ πιστεως αλλ): "Se ihminen, joka ne tekee, on niistδ elävä (ο ποιησας αυτα ανθρωπος ζησεται εν αυτοις)". 3:13 Kristus on lunastanut meidδt lain kirouksesta (χριστος ημας εξηγορασεν εκ της καταρας του νομου), kun hδn tuli kiroukseksi meidän edestämme (γενομενος υπερ ημων καταρα) - sillä kirjoitettu on (γεγραπται γαρ): "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu (επικαταρατος πας ο κρεμαμενος επι ξυλου)" - 3:14 ettδ Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa kansojen osaksi (ινα εις τα εθνη η ευλογια του αβρααμ γενηται εν χριστω ιησου) ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen (ινα την επαγγελιαν του πνευματος λαβωμεν δια της πιστεως). (Gal 3:1-14)

#A06B135Fi

Kun olemme tulleet osalliseksi Jumalan Hengestä, me pystymme palvelemaan Jumalaa Hengessä ja totuudessa, niin että luomistyön päämäärä meissä voi toteutua, ja me voimme saada sen perinnön, jonka hän on uskollisille palvelijoilleen valmistanut.

Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttδnyt meidät elävään toivoon (ο κατα το πολυ αυτου ελεος αναγεννησας ημας εις ελπιδα ζωσαν) Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta (δι αναστασεως ιησου χριστου εκ νεκρων), 1:4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön (εις κληρονομιαν αφθαρτον και αμιαντον και αμαραντον), joka taivaissa on sδilytettynä meitä varten (τετηρημενην εν ουρανοις εις ημας, 1:5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellumme pelastukseen (τους εν δυναμει θεου φρουρουμενους δια πιστεως εις σωτηριαν), joka on valmis paljastettavaksi viimeisenä aikana (ετοιμην αποκαλυφθηναι εν καιρω εσχατω). (1.Piet 1:3-5)

#A06B136Fi

Tämän maailman ruhtinas oli luotu täydelliseksi, mutta menetti asemansa ryhdyttyään kapinoimaan Jumalaa vastaan. Uusi hallitsija, uusi ihminen, luotiin maa-aineesta, mutta Jumala teki hänet täydelliseksi Kristuksessa ja on tarkoitettu esille pantavaksi, suolaksi ja valoksi maailmalle:

Autuaita olette te (μακαριοι εστε), kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa sanaa (οταν ονειδισωσιν υμας και διωξωσιν και ειπωσιν παν πονηρον ρημα καθ υμων ψευδομενοι ενεκεν εμου). 5:12 Iloitkaa ja riemuitkaa (χαιρετε και αγαλλιασθε), sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa (οτι ο μισθος υμων πολυς εν τοις ουρανοις). Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä (ουτως γαρ εδιωξαν τους προφητας τους προ υμων). 5:13 Te olette maan suola (υμεις εστε το αλας της γης); mutta jos suola käy mauttomaksi (εαν δε το αλας μωρανθη), millä se saadaan suolaiseksi (εν τινι αλισθησεται)? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi (εις ουδεν ισχυει ετι ει μη βληθηναι εξω) ja ihmisten tallattavaksi (και καταπατεισθαι υπο των ανθρωπων). 5:14 Te olette maailman valkeus (υμεις εστε το φως του κοσμου). Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä (ου δυναται πολις κρυβηναι επανω ορους κειμενη); 5:15 eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle (ουδε καιουσιν λυχνον και τιθεασιν αυτον υπο τον μοδιον), vaan lampunjalkaan (αλλ επι την λυχνιαν), ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville (και λαμπει πασιν τοις εν τη οικια). 5:16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä (ουτως λαμψατω το φως υμων εμπροσθεν των ανθρωπων), että he näkisivät teidän hyvät tekonne (οπως ιδωσιν υμων τα καλα εργα) ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa (και δοξασωσιν τον πατερα υμων τον εν τοις ουρανοις). (Matt. 5:11-16)

#A06B137Fi

Uusi ihminen on luotu Kristuksessa hallitsemaan hänen kanssaan Hänen valtakunnassaan kunnes autuaallinen toivo täyttyy, ja Uusi Jerusalem laskeutuu:

Ja minä näin uuden taivaan (και ειδον ουρανον καινον) ja uuden maan και γην καινην); sillä ensimmäinen taivas (ο γαρ πρωτος ουρανος) ja ensimmäinen maa (και η πρωτη γη) ovat kadonneet (παρηλθεν), eikä merta enää ole (και η θαλασσα ουκ εστιν ετι). 21:2 Ja minä, Johannes näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin (και εγω ιωαννης ειδον την πολιν την αγιαν ιερουσαλημ καινην) laskeutuvan Jumalan tyköä alas taivaasta (καταβαινουσαν απο του θεου εκ του ουρανου), valmistettuna niinkuin morsian (ητοιμασμενην ως νυμφην), miehellensä kaunistettu (κεκοσμημενην τω ανδρι αυτης). 21:3 Ja minä kuulin suuren äänen taivaasta sanovan (και ηκουσα φωνης μεγαλης εκ του ουρανου λεγουσης): "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä (ιδου η σκηνη του θεου μετα των ανθρωπων)! Ja hän on asuva heidän keskellänsä (και σκηνωσει μετ αυτων), ja he ovat hänen kansojaan (και αυτοι λαοι αυτου εσονται), ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa (και αυτος ο θεος εσται μετ αυτων θεος αυτων); 21:4 ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä (και εξαλειψει ο θεος παν δακρυον απο των οφθαλμων αυτων), eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta (και ο θανατος ουκ εσται ετι ουτε πενθος) eikä parkua eikä kipua ole enää oleva (ουτε κραυγη ουτε πονος ουκ εσται ετι), sillä kaikki entinen on mennyt (οτι τα πρωτα απηλθον)." 21:5 Ja valtaistuimella istuva sanoi (και ειπεν ο καθημενος επι του θρονου): "Katso, uudeksi minä teen kaikki (ιδου καινα παντα ποιω)". Ja hän sanoi (και λεγει μοι): "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat todet ja luotettavat" (γραψον οτι ουτοι οι λογοι αληθινοι και πιστοι εισιν). 21:6 Ja hän sanoi minulle (και ειπεν μοι): "Se on tapahtunut (γεγονεν). Minä olen Alfa ja Omega (εγω ειμι το α και το ω), alku ja loppu (η αρχη και το τελος). Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi (εγω τω διψωντι δωσω εκ της πηγης του υδατος της ζωης δωρεαν). 21:7 Joka voittaa, on perivä kaiken (ο νικων κληρονομησει παντα), ja minä olen oleva hänen Jumalansa (και εσομαι αυτω θεος), ja hän on oleva minun poikani (και αυτος εσται μοι ο υιος). 21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä (δειλοις δε και απιστοις και εβδελυγμενοις και φονευσιν και πορνοις και φαρμακευσιν και ειδωλολατραις και πασιν τοις ψευδεσιν το μερος αυτων εν τη λιμνη), joka tulta ja tulikiveä palaa (τη καιομενη πυρι και θειω); tämä on toinen kuolema (ο εστιν δευτερος θανατος)." (Ilm 21:1-8)

#A06B138 Fi

Sivulle 7: Evankeliumi ja sen seuraukset

##A07 helmi fi plus eu07, 21 sivua, 2019-01-30

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A7

 

 

Evankeliumi ja sen vaikutukset

 

#A07B01Fi

Pietari oli pitänyt helluntaisaarnansa, jonka jälkeen hän pääsi ensimmäistä kertaa esittelemään ne avaimet, joilla Taivasten valtakunnan lukot aukeaisivat. Mutta mitä tapahtui sen jälkeen, kun kaikki lukot olivat auki? Luukas jatkaa Pietarin Helluntaisaarnan selostamista:

Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti (diemartyreto); ja hän kehoitti heitä sanoen: "Pelastautukaa (σωθητε) tδstä nurjasta sukupolvesta (απο της γενεας της σκολιας ταυτης)". (Apt 2:40)

#A07B02Fi

Sana "pelastautukaa" ei ole tässä varoitus ikuisesta rangaistuksesta vaan lähtökäsky. On tehtävä selvä ero siihen kulttuuriin, josta Jumala kutsui ulos Aabrahamin, ja siihen orjuuden pesään, josta Jumala vei ulos Israelin Mooseksen johdolla ja erottauduttava siitä sukukunnasta, joka vihaa Jeesusta Kristusta. Kaikki eivät kuitenkaan lähteneet. Taivasten valtakuntaan tulijoita kastettiin 3000 henkilöä, mikä on aika vähän verrattuna siihen kansanpaljouteen, joka Jerusalemiin oli helluntaijuhlille kokoontunut. Valikoituminen oli tapahtunut jo ennen Pietarin puhetta, sillä ne, jotka olivat vitsailleet juovuksissa olevista opetuslapsista kuultuaan heidän puhuvan kieltä, jotka kaikki Pyhän Hengen vaikutuksesta ymmärsivät, tuskin olivat enää mukana Pietarin puhetta kuuntelemassa ja todennäköisesti myös osa jo uskoon tulleistakin oli jäänyt vielä miettimään asiaa. Yhtä kaikki Jumalan suunnitelma vaihtoehtoisesta yhteiskunnasta alkoi hahmottua:

Ja he pysyivät (ησαν δε προσκαρτερουντες) apostolien opetuksessa (τη διδαχη των αποστολων) ja keskinδisessä yhteydessä (και τη κοινωνια) ja leivδn murtamisessa (και τη κλασει του αρτου) ja rukouksissa (και ταις προσευχαις). (Apt 2:42)

#A07B03Fi

Kirjoittaja mainitsee neljä asiaa: Apostolien opetus, keskinäinen yhteys, leivän murtaminen ja rukoukset, ja selittää sitten, mitä nämä asiat ovat. Apostolien oppi on hyvin yksiselitteinen asia, joka tunnetaan niistä hedelmistä, joita sen apostoleiksi sanotut opettajat tekevät:

Ja jokaiselle sielulle tuli pelko (εγενετο δε παση ψυχη φοβος); ja monta ihmettδ ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta (πολλα τε τερατα και σημεια δια των αποστολων εγινετο). (Apt 2:43)

#A07B04Fi

Helluntaipäivänä sata kaksikymmentä Jeesuksen seurajaa oli saanut Pyhän Hengen ja kolme tuhatta helluntaipäivänä kastetuttua uskovaa olivat saaneet lupauksen Pyhän Hengen lahjasta, mikä on sama asia, sillä lupaus on otettava vastaan uskon kautta. Usko lupauksen täyttymiseen näkyi jo uskon tekoina:

Ja kaikki, jotka uskoivat (παντες δε οι πιστευοντες), olivat yhdessδ (ησαν επι το αυτο) ja pitivδt kaikkea yhteisenä (και ειχον απαντα κοινα), ja he myivδt maansa ja tavaransa (και τα κτηματα και τας υπαρξεις επιπρασκον) ja jakelivat kaikille (και διεμεριζον αυτα πασιν), sen mukaan kuin kukin tarvitsi (καθοτι αν τις χρειαν ειχεν). (Apt 2:44)

#A07B05Fi

Ei pelkkä ihmisten keskinäinen yhteys näitä hedelmiä tuota, mutta tässä onkin puhe siitä, että kutsuja on Jumala, joka on kutsunut meidät hänen poikansa yhteyteen:

Jumala on uskollinen (πιστος ο θεος), hδn, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen (δι ου εκληθητε εις κοινωνιαν του υιου αυτου ιησου χριστου του κυριου ημων). (1.Kor 1:9)

#A07B06Fi

Kun kutsuja on Jumala, kutsutut kutsutaan Hänen poikansa yhteyteen, niin kuka vielä puuttuu? Ei ketään, sillä yhteyden, koinonia, luoja on Pyhä Henki:

Herran Jeesuksen Kristuksen armo (η χαρις του κυριου ιησου χριστου) ja Jumalan rakkaus (και η αγαπη του θεου) ja Pyhδn Hengen osallisuus (και η κοινωνια του αγιου πνευματος) olkoon kaikkien teidδn kanssanne (μετα παντων υμων) Amen (αμην). (2.Kor 13:14)

#A07B07Fi

Yhteinen ruokailu on perheyhteisön päivittäinen päätapahtuma ja Jeesuksen säätämän muistoaterian nauttiminen sen kohokohta. Kaikki eivät tietenkään syöneet samassa paikassa eikä samalla kellonlyömälläkään, mutta kysymys on suuremmasta asiasta, kuin pelkästään yhteisestä ruokailusta. Koko elämäntapaa kutsuttiin kenobiittiiseksi, yhteiselämäksi, ja kuten sanoista koinos bios näkyy, sillä tarkoitettiin yhteisvastuullista, sosiaalista elintapaa, joka oli syntynyt hengellisen yhteyden hedelmänä Kristuksessa.

#A07B08Fi

Päivittäin Jumalan lapset kokoontuivat Jerusalemin temppelissä, kiittivät Jumalaa kaikesta ja osoittivat armoa kaikelle kansalle.

Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä (καθ ημεραν τε προσκαρτερουντες ομοθυμαδον εν τω ιερω) ja mursivat kodeissa leipδä (κλωντες τε κατ οικον αρτον) ja nauttivat ruokansa riemulla (μετελαμβανον τροφης εν αγαλλιασει) ja sydδmen yksinkertaisuudella (και αφελοτητι καρδιας), kiittδen Jumalaa (αινουντες τον θεον) ja osoittaen armoa kaikelle kansalle (και εχοντες χαριν προς ολον τον λαον). Ja Herra lisδsi (ο δε κυριος προσετιθει) pelastautuvia joka pδivä (τους σωζομενους καθ ημεραν) ekklesiaan (τη εκκλησια). (Apt 2:43-47)

#A07B09Fi

Kristus yhdistää hajallaan olevat Jumalan lapset, ei ainoastaan totuuden ja rakkauden sitein toisiinsa, vaan myös Jumalaan, joka on yksi. Yhteyden säilyttämisestä on huolehdittava siten, ettei synti pääse hajottamaan tätä Kristuksessa syntynyttä yhteyttä:

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa (μη γινεσθε ετεροζυγουντες απιστοις); sillδ mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä (τις γαρ μετοχη δικαιοσυνη και ανομια)? Tai mitδ yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä (τις δε κοινωνια φωτι προς σκοτος)? 6:15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar (τις δε συμφωνησις χριστω προς βελιαρ)? Tai mitδ yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa (η τις μερις πιστω μετα απιστου)? 6:16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epδjumalat (τις δε συγκαταθεσις ναω θεου μετα ειδωλων)? Sillδ te olette elävän Jumalan temppeli (υμεις γαρ ναος θεου εστε ζωντος), niinkuin Jumala on sanonut (καθως ειπεν ο θεος οτι): "Minä olen heissä asuva (ενοικησω εν αυτοις) ja heissδ vaeltava (και εμπεριπατησω) ja olen heidδn Jumalansa (και εσομαι αυτων θεος), ja he ovat minun kansani (και αυτοι εσονται μοι λαος)". 6:17 Sentähden (διο): "Lδhtekää pois heidän keskeltänsä (εξελθετε εκ μεσου αυτων) ja erotkaa heistδ (και αφορισθητε), sanoo Herra (λεγει κυριος), δlkääkä saastaiseen koskeko (και ακαθαρτου μη απτεσθε); niin minδ hyväksyn teidät huostaani (καγω εισδεξομαι υμας) 6:18 ja olen teidδn Isänne (και εσομαι υμιν εις πατερα), ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni (και υμεις εσεσθε μοι εις υιους και θυγατερας), sanoo Herra, Kaikkivaltias (λεγει κυριος παντοκρατωρ)". (2.Kor 6:14-18)

#A07B10Fi

Erottautuminen pahasta eli pyhitys on yhteyden edellytys. Yhteys oli tullut mahdolliseksi, koska koko kastettujen joukko oli kuollut egoismilleen ja syntynyt Hengen kautta ylhäältä. Mutta kuolemalla vanhalle elämäntyylilleen he olivat myös menettäneet kaikki entiset "viisautensa", ja nyt oli opittava uutta, ja opiskelu oli aloitettava aivan alkeista, sillä Hengen uudistuksen tulee jatkua sielun pyhityksellä. Se sama Pietari, joka Jerusalemissa toimi opettajien vanhimpana, kirjoittaa tästä meille "valituille muukalaisille":

Pyhittäkää sielunne (τας ψυχας υμων ηγνικοτες) Totuuden kuuliaisuudessa (εν τη υπακοη της αληθειας) Hengen kautta (δια πνευματος) vilpittφmään veljesrakkauteen, rakastakaa pontevasti toisianne puhtaasta sydämestä (εκ καθαρας καρδιας αλληλους αγαπησατε εκτενως), te, jotka olette syntyneet ylhδältä, (αναγεγεννημενοι), ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestδ (ουκ εκ σπορας φθαρτης αλλα αφθαρτου) Jumalan elδvän ja ikuisesti pysyvän sanan kautta (δια λογου ζωντος θεου και μενοντος εις τον αιωνα). (1.Piet 1:22-23)

#A07B11Fi

Egyptiläis-roomalaisen tekstiperinteen mukaisissa käsikirjoituksissa ei ole sanoja "Hengen kautta" (δια πνευματος), mikδ tekee koko vaatimuksen sielun pyhittämisestä mahdottomaksi. Syyrialais-bysanttilainen tekstiperinne on nämä sanat säilyttänyt, ja vieläpä niin, että ne löytyvät melkein kaikista käsikirjoituksista. Tekstin tarkoitushan on nimenomaan sanoa, että me emme voi pyhittäytyä - omistautua yksin Jumalalle - ilman Pyhää Henkeä, sillä me tarvitsemme jokapäiväistä ohjausta pysyäksemme totuudessa. Ilman Totuuden henkeä me emme voi edes tuntea Totuutta, vaikka me sen ehkä tietäisimmekin, mutta kun meillä on Kristuksen Henki, hän ilmoittaa meille Jumalan tahdon. Jeesus oli puhunut tästä kohta sen jälkeen, kun suuret kansanjoukot jättivät hänet kuulijoiden väitettyä kovaksi puheeksi sellaista asiaa, jota he eivät ymmärtäneet. Kun Jeesus sitten selosti asiaa pieneksi käyneelle seuraajiensa joukolle hän sanoi:

Henki on se, joka eläväksi tekee (το πνευμα εστιν το ζωοποιουν); ei liha mitään hyödytä (η σαρξ ουκ ωφελει ουδεν). Ne sanat, jotka minä teille puhun (τα ρηματα α εγω λαλω υμιν), ovat henki ja ovat elämä (πνευμα εστιν και ζωη εστιν). (Joh 6:63)

#A07B12Fi

Autuaita ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan elävät. Mutta vahvasti juutalaisuuden vaikutuksessa syntyneet egyptiläis-roomalaiset käsikirjoitukset muuttavat myös tämän asian lakihenkiseksi menneisyyden puheeksi sanomalla että "ne sanat, jotka minä olen teille puhunut (λελαληκα), ovat henki ja elδmä". Väärennettyjen käsikirjoitusten sanavalinta on seuraavassa merkitty sinisellä litteralla A, eikä edes B-teksti tue sitä:

Henki on se, joka eläväksi tekee (το πνευμα εστιν το ζωοποιουν); ei liha mitään hyödytä (η σαρξ ουκ ωφελει ουδεν). Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut (τα ρηματα α εγω Aλελαληκα TSBλαλω υμιν), ovat henki ja ovat elämä (πνευμα εστιν και ζωη εστιν). (Joh 6:63, kr-38 mukaan)

#A07B13Fi

Jeesuksen sanat λαλω υμιν, puhun teille, on meille tδrkeä siksi, että Pyhä Henki yhä edelleen välittää meille Jumalan tahdon, aivan samalla tavalla, kuin Jeesus maan päällä eläessään teki. Jos joku ei nyt kuule Jumalan puhetta, jonka Pyhä Henki hänelle puhuu, ei hän mikään kristitty ole, sillä kristitty on nimenomaan se, joka on saanut Pyhän Hengen. Ei mikään vuosituhansia vanha laki ole henki ja elämä, vaan Jumalan aktuelli, elävä sana, jota hän puhuu meille juuri nyt, sillä jo hetken kuluttua meille saatetaan antaa uudet neuvot, tehtävät ja suuntimat.

#A07B14Fi

Nyt voimme jatkaa siitä, mitä Pietari sielun pyhityksestä Hengessä sanoi:

Sillä (διοτι): "kaikki liha on kuin ruoho (πασα σαρξ ως χορτος), ja kaikki ihmisen loisto kuin ruohon kukkanen (και πασα δοξα ανθρωπου ως ανθος χορτου); ruoho kuivuu, ja sen kukkanen varisee (εξηρανθη ο χορτος και το ανθος αυτου εξεπεσεν), mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti (το δε ρημα κυριου μενει εις τον αιωνα )". Ja tδmä on se sana (τουτο δε εστιν το ρημα), joka on teille ilosanomana julistettu (το ευαγγελισθεν εις υμας). (1.Piet 1:24-25)

#A07B15Fi

Lausumansa perusteella Pietari kutsuu arkielämän pyhitykseen, ja kehottaa hankkimaan perustiedot Raamatusta:

Pankaa siis pois kaikki pahuus (αποθεμενοι ουν πασαν κακιαν) ja kaikki vilppi (και παντα δολον) ja ulkokultaisuus (και υποκρισεις) ja kateus (και φθονους) ja kaikki panettelu (και πασας καταλαλιας), ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset (ως αρτιγεννητα βρεφη) sanan vδärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte (το λογικον αδολον γαλα επιποθησατε ινα εν αυτω αυξηθητε), jos ehkδ "olette maistaneet, että Herra on hyvä (ειπερ εγευσασθε οτι χρηστος ο κυριος)". (1.Piet 2:1-3)

#A07B16Fi

Opetuksen keskeinen aihe on uudistus, eikä kysymys ole mistään pienestä uudistuksesta, vaan siitä, että ihminen, jolla on ruumis (soma) ja sielu (psihi), tulee osalliseksi kolmannesta komponentista, hengestä (pneuma). Muutokset ovat mittavia, joten ensin vain pieni yhteenveto siitä, minkälaisesta uudistumisesta tässä puhutaan. Ensin Jeesus esittää muutamia vertauksia siitä, että vanhaa ei kannata paikata, pitää luoda uusi, ja täyttää se uudella viinillä, joka vertauskuva Pyhän Hengen täyteydestä. Sitten hän tekee Uuden Liiton, jonka yhteyteen aletaan evankeliumin kautta kutsua uusia jäseniä uudistettaviksi, niin että syntyy Uusi Ihminen, kts. Ef 2:15, Ef 4:24 ja Kol 3:10, joka yhdistää kaikki Kristukseen, niin että syntyy uusi luomakunta, kainis ktisis, kts. 2.Kor 5:17 ja Gal 6:15, mikä jatkuu siten, että aikanaan esille tuleva tulos on uusi taivas ja uusi maa, kts. 1.Piet 1:3, 1.Piet 3:13 ja Ilm 21:1, jonka keskuksena on uusi, taivaasta laskeutuva Uusi Jerusalem, se sama, jota myös Kristuksen morsiameksi kutsutaan, kts. Ilm 21:2.

#A07B17Fi

Koska kaikki ihmiskunnasta perityt uskomukset menevät vaihtoon, on kaikki opeteltava uudestaan alkeista lähtien. Asian ymmärtämistä helpottanee se, että teemme luettelon asioista, joihin tässä yhteydessä kannattaa kiinnittää huomiota:

uusi käsky - Joh 13:34-35, 1.Joh 2:7, 1.Joh 2:8. 2.Joh 5;

uusi liitto - Mt 26:29, Lk 22:20, Apt 17:19, 1.Kor 11:25, 2.Kor 3:6, Hebr 8:8, (Hebr 8:13) (η καινη διαθηκη);

uuden liiton veri - Mt 26:28;

uuden liiton välimies - Hebr 9:15, Hebr. 12:23-34 (διαθηκης νεας μεσιτης);

uuden liiton palvelija - 2.Kor 3:6 (διακονους καινης διαθηκης);

uusi leili - Mt 9:17, Mk 2:22. Lk 5:38 (εις ασκους καινους);

uusi vaippa (vaate) - Lk 5:36;

uusi hauta - Mt 27:60, Joh 19:41;

uutena (Jeesus) - Mt 26:29, Mark 14:24

uusi oppi - Mt 1:27, Apt 17:19 (η καινη διδαχη);

uusi ihminen (yksi uusi ihminen) - Mk 14:25. Ef 2:15. Ef 4:24;

uudet kielet - Mk 16:17;

uutuus, elämän - Rm 6:4

uutuus, hengen - Rm 7:4;

uuteen pukeutuminen - Kol 3:10 (τον νεον);

uudistaa (mielenmuutokseen) - Hebr 6:6 (παλιν ανακαινιζειν εις μετανοιαν);

uudistua - 2.Kor 4:16; Ef 4:23, Kol 3:10, Hebr 6:6, Hebr 10:19-20;

uudistua, mielenne hengeltä Ef:23, (ανανευοσται τω πνευματι τους νοος υμον)

uudistus, Pyhän Hengen - Tiit 3:3;

uudistus, mielen - Rm 12:2 (ανακαινοσις του νοους);

uudisleipä - Rm 11:16 (η απαρχη)

uusi taikina - 1.Kor 5:7 (νεον φιραγμα);

uusi luomus, uusi luominen - 2.Kor 5:17, Gal 6:15;

uusi tie - Hebr 10:19;

uusi nimi - Ilm 2:17;

uusi nimi, Jeesuksen - Ilm 3:12;

uusi taivas - Apt 3:13, 2.Piet 3:13, Ilm 21:1;

uusi maa - 2.Piet 3:13, Ilm 21:1;

uusi Jerusalem - Ilm 21:2;

uuden Jerusalemin nimi - Ilm 3:12;

uusi virsi - Ilm 5:9, Ilm 14:3

uudeksi tehdä kaikki - Ilm 21:5

#A07B18Fi

Kreikassa on kaksi sanaa, neos, ja kainos, jotka molemmat käännetään suomeen sanalla "uusi". Näillä kahdella sanalla (νεος, καινος) on suuri merkitysero: neos tarkoittaa sellaista uutta, jota on ollut jo aikaisemminkin, mutta sanalla kainos sellaista, jota ei ennen ole ollut, tai joka on laadullisesti parempaa. Meidän on myös hyvä tietää, kumpaa näistä kahdesta sanasta, neos ja kainos on käytetty uudistumista tarkoittavien verbien muodostukseen.

#A07B19Fi

Kolmaskin sana, πάλιν, kannattaa panna merkille tässä yhteydessä. Sen perusmerkitys on "uudestaan, jälleen, taas", mutta Uudessa Testamentissa se esiintyy myös ilmaisussa "en ti paliggenesia", "siinä jälleensyntymisessä", joka tapahtuu sitä elämää varten, jossa synnin tekemät vahingot tuhatvuotisessa valtakunnassa on korjattu.

#A07B20Fi

Myös etuliitteellä "ανά" voidaan ilmoittaa uudistumista, kuten sanassa anastasis, ylφsnousemus. Tuhatvuotiseen valtakuntaa arvollisiksi katsotut ovat niitä, jotka jo maan päällä ovat syntyneet Jumalan hengestä uskon kautta, mutta jos kysymys on pelkästä elintoimintojen uudelleenkäynnistämisestä, käytetään sanaa anazao, virota elämään:

Ja minä näin valtaistuimia (και ειδον θρονους), ja he* istuivat niille (και εκαθισαν επ αυτους), ja heille annettiin tuomiovalta (και κριμα εδοθη αυτοις); ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen (και τας ψυχας των πεπελεκισμενων δια την μαρτυριαν ιησου) ja Jumalan sanan tδhden, ja niiden (και δια τον λογον του θεου και οιτινες), jotka eivδt olleet kumartaneet petoa (ου προσεκυνησαν τω θηριω) eikä sen kuvaa (ουτε την εικονα αυτου) eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa (και ουκ ελαβον το χαραγμα επι το μετωπον αυτων) eikδ käteensä (και επι την χειρα αυτων); ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta (και εζησαν και εβασιλευσαν μετα χριστου χιλια ετη). 20:5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon (οι δε λοιποι των νεκρων ουκ ανεζησαν), kunnes ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet (εως τελεσθη τα χιλια ετη). Tδmä on ensimmäinen ylösnousemus (αυτη η αναστασις η πρωτη). (Ilm 20:4-5)

#A07B21Fi

Raamatussa on monia sanoja, jotka kääntäjät kääntävät syntymiseksi. Että edes osapuilleen ymmärtäisimme sekä hengellistä, että maallista syntymää, joudumme tarkastelemaan useita eri sanoja ja ilmaisuja sekä tilanteita, joissa niitä käytetään, ja etsimään ehkä tarkempia ilmaisuja, kuin syntyminen. Lähinnä meitä kuitenkin kiinnostaa se, miten psykosomaattinen ihminen saa Hengen, sillä Jeesus sanoo:

Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä (και πατερα μη καλεσητε υμων επι της γης), sillä yksi on teidän Isänne (εις γαρ εστιν ο πατηρ υμων), hän, joka on taivaissa (ο εν τοις ουρανοις). 23:10 Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi (μηδε κληθητε καθηγηται), sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus (εις γαρ υμων εστιν ο καθηγητης ο χριστος). (Mt 23:9-10)

#A07B22Fi

Jeesus nosti kysymyksen hengellisestä syntymästä esiin Nikodemoksen kanssa käymässään keskustelussa.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle (απεκριθη ο ιησους και ειπεν αυτω): "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle (αμην αμην λεγω σοι): joka ei synny ylhäältä (εαν μη τις γεννηθη ανωθεν), se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa (ου δυναται ιδειν την βασιλειαν του θεου)". 3:4 Nikodeemus sanoi hänelle (λεγει προς αυτον ο νικοδημος): "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä (πως δυναται ανθρωπος γεννηθηναι γερων ων)? Eihδn hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun (μη δυναται εις την κοιλιαν της μητρος αυτου δευτερον εισελθειν) ja syntyä (και γεννηθηναι)?" 3:5 Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle (αμην αμην λεγω σοι): jos joku ei synny vedestä ja Hengestä (εαν μη τις γεννηθη εξ υδατος και πνευματος), ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan (ου δυναται εισελθειν εις την βασιλειαν του θεου). 3:6 Mikä lihasta on syntynyt (το γεγεννημενον εκ της σαρκος), on liha (σαρξ εστιν); ja mikä Hengestä on syntynyt (και το γεγεννημενον εκ του πνευματος), on henki (πνευμα εστιν). 3:7 Älä ihmettele (μη θαυμασης), että minä sanoin sinulle (οτι ειπον σοι): teidän täytyy syntyä ylhäältä (δει υμας γεννηθηναι ανωθεν). 3:8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo (το πνευμα οπου θελει πνει), ja sinä kuulet sen huminan (και την φωνην αυτου ακουεις), mutta et tiedä, mistä se tulee (αλλ ουκ οιδας ποθεν ερχεται) ja minne se menee (και που υπαγει); niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt (ουτως εστιν πας ο γεγεννημενος εκ του πνευματος)." (Joh 3:3-8)

#A07B23Fi

Käännöksissä esiintyvä sana "syntyä" on useimmiten käännös sanasta γενναω, siittää. Hedelmöityshetkikään ei ole syntymistä, vaan suvunjatkamista. Munasolun laskemisesta alas käytetään sanaa kataboli ja lapsenpäästöstä verbejä tikto, tektogoneo ym; kysymys on mekaanisesta syntymistapahtumasta samaan tapaan kuin ruotsin förlossning ja englannin bear. Jos hebrealaiskirjeen teksti Iisakin syntymästä olisi käännetty ilman kulttuuriin sovittamista, se saattaisi näyttää seuraavalta:

Uskon kautta sai Saarakin voimaa siemenen alaslaskemiseen (πιστει και αυτη σαρρα δυναμιν εις καταβολην σπερματος ελαβεν), ja sai lapsenpäästön vieläpä yli-ikäisenä (και παρα καιρον ηλικιας ετεκεν), koska hδn piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen (επει πιστον ηγησατο τον επαγγειλαμενον). 11:12 Sentδhden siittyikin yhdestä miehestä (διο και αφ ενος εγεννηθησαν), vieläpä kuolettuneesta (και ταυτα νενεκρωμενου), niin suuri paljous, kuin on tδhtiä taivaalla (καθως τα αστρα του ουρανου τω πληθει) ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti (και ωσει αμμος η παρα το χειλος της θαλασσης η αναριθμητος). (Hebr 11:11-12)

#A07B24Fi

Luominen on tapahtunut ikuisuudessa. Meidän tehtävänämme on elää se todeksi Kristuksessa:

Sillä me olemme hänen tekonsa (αυτου γαρ εσμεν ποιημα), luodut Kristuksessa Jeesuksessa (κτισθεντες εν χριστω ιησου) hyviδ töitä varten (επι εργοις αγαθοις), jotka Jumala on edeltδpäin valmistanut (οις προητοιμασεν ο θεος), ettδ me niissä vaeltaisimme (ινα εν αυτοις περιπατησωμεν). (Ef 2:10)

#A07B25Fi

Uskonnolliseen kielenkäyttöön vakiintunut termi uudestisyntyminen ei täysin vastaa todellisuutta, sillä Jeesus on Jumalan ainosyntyinen (monogenis) poika, mutta meidät on luotu hänessä ja häneen:

Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia (και γαρ ειπερ εισιν λεγομενοι θεοι), olipa heitδ sitten taivaassa tai maassa (ειτε εν ουρανω ειτε επι της γης), ja niitδ on paljon semmoisia jumalia ja herroja (ωσπερ εισιν θεοι πολλοι και κυριοι πολλοι), niin on meillδ kuitenkin ainoastaan yksi Jumala (αλλ ημιν εις θεος), Isδ (ο πατηρ), josta kaikki on (εξ ου τα παντα) ja me hδneen (και ημεις εις αυτον), ja yksi Herra (και εις κυριος), Jeesus Kristus (ιησους χριστος), jonka kautta kaikki on (δι ου τα παντα), niin myφs me hänen kauttansa (και ημεις δι αυτου). (1.Kor 8:5-6)

#A07B26Fi

Kohta julkisen toimintansa alussa Jeesus alkoi kutsumaan ihmisiä seuraamaan häntä, joka oli menossa ristille. Ihan totta, ristille hän on meitä kutsunut. Kuinka monta kertaa hän sen asian sanoikaan, että meidän on otettava joka päivä ristimme ja seurattava häntä, jos aiomme yli päätään kelvata hänelle. Ja kuinka monta kertaa apostolit kirjoituksissaan sanoivat samaa. Logiikka on kuitenkin selvä: Vasta kun olemme Hengellä kuolettaneet lihan työt, me voimme syntyä Hengestä. Kun me kasteessa lupaudumme sen tekemään, Jumala ottaa meidän lupauksemme todesta. Älä petä Jumalaa!

#A07B27Fi

Jumalan yhteyteen luotu, mutta synnin takia Jumalan puutarhasta karkotettu ihminen voi palata Isän luo vain jos synti on sovitettu. Luomalla ekklesian (εκκλησία) itseensδ Jeesus vapautti Jumalan Israelin lain kirouksesta ja varmisti sen pääsyn Jumalan lupausten piiriin:

Sillä hän on meidän rauhamme (αυτος γαρ εστιν η ειρηνη ημων), hδn, joka teki molemmat yhdeksi (ο ποιησας τα αμφοτερα εν) ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden (και το μεσοτοιχον του φραγμου λυσας), kun hδn omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä (την εχθραν εν τη σαρκι αυτου τον νομον των εντολων εν δογμασιν καταργησας), luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi (ινα τους δυο κτιση εν εαυτω εις ενα καινον ανθρωπον), tehden rauhan (ποιων ειρηνην), ja sovittaakseen molemmat yhdessä ruumiissa takaisin Jumalaan ristin kautta (και αποκαταλλαξη τους αμφοτερους εν ενι σωματι τω θεω δια του σταυρου), kuolettaen vihollisuuden itsensδ kautta (αποκτεινας την εχθραν εν αυτω). Ef 2:14-16)

#A07B28Fi

Sovitus on sovinnon aikaansaamista. Kreikassa sovitusta merkitsevä verbi on katallasso, mutta kun verbin katallasso eteen pannaan etuliite apo, puhutaan sellaisesta sovituksesta, jolla sovitettavien välit palautuvat alkuperäiseen tilaansa, niin että kun me Jumalan puutarhasta synnin takia karkotetut ihmiset sovitettuina Kristuksen veren ja uskon kautta tulemme takaisin Jumalan eteen, ei entisiä enää muistella.

Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille (και ελθων ευηγγελισατο ειρηνην υμιν), jotka kaukana olitte (τοις μακραν), ja niille, jotka lδhellä olivat (και τοις εγγυς); 2:18 sillδ hänen kauttansa (οτι δι αυτου εχομεν) on meillδ molemmilla pääsy (την προσαγωγην οι αμφοτεροι) yhdessδ Hengessä Isän tykö (εν ενι πνευματι προς τον πατερα). (Ef 2:17-18)

#A07B29Fi

Lunastusta odottavia on paljon enemmän kuin luullaankaan. Paavali puhuu, että tämä suunnitelma oli joskus ennen salattu, mutta kielenkääntäjät ovat salanneet sen uudestaan. Yritetään me nyt tässä purkaa kollegoitten salakieltä sen verran, että pystyisimme toimimaan Jumalan suunnitelmassa:

Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle (εμοι τω ελαχιστοτερω παντων των αγιων), on annettu tδmä armo (εδοθη η χαρις αυτη): julistaa kansoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta (εν τοις εθνεσιν ευαγγελισασθαι τον ανεξιχνιαστον πλουτον του χριστου) 3:9 ja saattaa kaikille ilmeiseksi (και φωτισαι παντας), mitδ on sen salaisuuden osallisuus (τις η κοινωνια του μυστηριου), joka ikuisista ajoista asti on ollut kδtkettynä Jumalassa (του αποκεκρυμμενου απο των αιωνων εν τω θεω), joka on luonut kaiken Jeesuksen Kristuksen kautta (τω τα παντα κτισαντι δια ιησου χριστου), 3:10 tehdäkseen Jumalan moninaisen viisauden nyt tiettäväksi ylitaivaallisille hallituksille ja valloille ekklesian kautta (ινα γνωρισθη νυν ταις αρχαις και ταις εξουσιαις εν τοις επουρανιοις δια της εκκλησιας η πολυποικιλος σοφια του θεου) 3:11 aikakausien esillepanon kautta (κατα προθεσιν των αιωνων), minkä hän on toteuttanut Jeesuksessa Kristuksessa (ην εποιησεν εν χριστω ιησου), meidδn Herrassamme (τω κυριω ημων), 3:12 jossa meillδ on rohkeus ja luottavainen pääsy lähelle hänen uskonsa kautta. (εν ω εχομεν την παρρησιαν και την προσαγωγην εν πεποιθησει δια της πιστεως αυτου). (Ef 3:8-12)

#A07B30Fi

Helluntaipäivän jälkeen ekklesia (εκκλησία) kehittyi toimivaksi yhteisφksi, kodeissa taitettiin leipää ilolla ja sydämen yksinkertaisuudella (εν αγαλλιασει και αφελοτητι καρδιας), mutta julkiset esiintymiset juutalaisyhteisön edessä tapahtuivat Jerusalemin temppelissä:


Ja Pietari ja Johannes menivät yhdessä pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä (επι το αυτο δε πετρος και ιωαννης ανεβαινον εις το ιερον), rukoushetkellδ (επι την ωραν της προσευχης την ενατην). 3:2 Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta (και τις ανηρ χωλος εκ κοιλιας μητρος αυτου υπαρχων εβασταζετο) ja jonka he joka pδivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen (ον ετιθουν καθ ημεραν προς την θυραν του ιερου την λεγομενην ωραιαν) anomaan almua (του αιτειν ελεημοσυνην) pyhδkköön meneviltä (παρα των εισπορευομενων εις το ιερον). 3:3 Nδhdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön (ος ιδων πετρον και ιωαννην μελλοντας εισιεναι εις το ιερον), hδn pyysi heiltä almua (ηρωτα ελεημοσυνην λαβειν). 3:4 Niin Pietari ja Johannes katsoivat hδneen kiinteästi, ja Pietari sanoi (ατενισας δε πετρος εις αυτον συν τω ιωαννη ειπεν): "Katso meihin (βλεψον εις ημας)". 3:5 Ja hδn tarkkasi heitä (ο δε επειχεν αυτοις) odottaen heiltδ jotakin saavansa (προσδοκων τι παρ αυτων λαβειν). 3:6 Niin Pietari sanoi (ειπεν δε πετρος): "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole (αργυριον και χρυσιον ουχ υπαρχει μοι), mutta mitδ minulla on (ο δε εχω), sitδ minä sinulle annan (τουτο σοι διδωμι): Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessδ (εν τω ονοματι ιησου χριστου του ναζωραιου), nouse ja kδy (εγειραι και περιπατει)." (Apt 3:1-6)

#A07B31Fi

Pietarilla ei ollut rahaa, mutta hänellä oli tuo nimi, josta hän itse oli tullut osalliseksi Pyhässä Hengessä niin, että hän saattoi esiintyä tämän nimen edustajana ja Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen todistajana, niin että se näkyi ja tuntui:

Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti ylös (και πιασας αυτον της δεξιας χειρος ηγειρεν); ja heti hδnen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat (παραχρημα δε εστερεωθησαν αυτου αι βασεις και τα σφυρα), 3:8 ja hδn hypähti pystyyn, seisoi ja käveli (και εξαλλομενος εστη και περιεπατει); ja hδn meni heidän kanssansa pyhäkköön (και εισηλθεν συν αυτοις εις το ιερον), kδyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa (περιπατων και αλλομενος και αινων τον θεον). 3:9 Ja kaikki kansa nδki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa (και ειδεν αυτον πας ο λαος περιπατουντα και αινουντα τον θεον); 3:10 ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä (επεγινωσκον τε αυτον οτι ουτος ην ο προς την ελεημοσυνην καθημενος επι τη ωραια πυλη του ιερου), ja he olivat tδynnä hämmästystä ja ihmettelyä (και επλησθησαν θαμβους και εκστασεως) siitδ, mikä hänelle oli tapahtunut (επι τω συμβεβηκοτι αυτω). (Apt 3:7-10)

#A07B32Fi

Tapahtuma aiheutti niin paljon ihmetystä ja kummastelua, että Pietari joutui taas pitämään puheen, varsinkin kun parannettu mies pysytteli heidän seurassaan.


Israelin miehet (ανδρες ισραηλιται), mitδ te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette (τι θαυμαζετε επι τουτω η ημιν τι ατενιζετε), ikδänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään (ως ιδια δυναμει η ευσεβεια πεποιηκοσιν του περιπατειν αυτον). 3:13 Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala (ο θεος αβρααμ και ισαακ και ιακωβ), meidδn isiemme Jumala (ο θεος των πατερων ημων), on osoittanut kunniaa Pojallensa Jeesukselle (εδοξασεν τον παιδα αυτου ιησουν), jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte hänet Pilatuksen edessä (ον υμεις παρεδωκατε και ηρνησασθε αυτον κατα προσωπον πιλατου), kun tδmä oli päättänyt hänet päästää (κριναντος εκεινου απολυειν). 3:14 Te kielsitte Pyhδn ja Vanhurskaan (υμεις δε τον αγιον και δικαιον ηρνησασθε) ja anoitte, ettδ teille lahjoitettaisiin murhamies (και ητησασθε ανδρα φονεα χαρισθηναι υμιν), 3:15 mutta elämän ruhtinaan te tapoitte (τον δε αρχηγον της ζωης απεκτεινατε); hδnet Jumala on herättänyt kuolleista (ον ο θεος ηγειρεν εκ νεκρων), ja me olemme sen todistajat (ου ημεις μαρτυρες εσμεν). 3:16 Ja uskon kautta hδnen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette (και επι τη πιστει του ονοματος αυτου τουτον ον θεωρειτε και οιδατε εστερεωσεν το ονομα αυτου), ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa (και η πιστις η δι αυτου), on hδnet täysin eheyttänyt kaikkien teidän nähtenne (εδωκεν αυτω την ολοκληριαν ταυτην απεναντι παντων υμων). 3:17 Ja nyt, veljet, minδ tiedän (και νυν αδελφοι οιδα), ettδ te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin (οτι κατα αγνοιαν επραξατε ωσπερ και οι αρχοντες υμων). 3:18 Mutta kuten Jumala oli edeltδ ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta (ο δε θεος α προκατηγγειλεν δια στοματος παντων των προφητων αυτου), ettδ hänen Voideltunsa piti kärsimän, sen hän on täyttänyt (παθειν τον χριστον επληρωσεν ουτως). 3:19 Muuttakaa siis mielenne ja kääntykää (μετανοησατε ουν και επιστρεψατε), ettδ teidän syntinne pyyhittäisiin pois (εις το εξαλειφθηναι υμων τας αμαρτιας), että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista (οπως αν ελθωσιν καιροι αναψυξεως απο προσωπου του κυριου) (3:20) ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty (και αποστειλη τον προκεκηρυγμενον υμιν), Jeesuksen Kristuksen (ιησουν χριστον). 3:21 Taivaan piti omistaman hänet (ον δει ουρανον μεν δεξασθαι) niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jδlleen kohdallensa asetetaan (αχρι χρονων αποκαταστασεως παντων), mistδ Jumala on ikiajoista saakka puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa suun kautta (ων ελαλησεν ο θεος δια στοματος παντων των αγιων αυτου προφητων απ αιωνος ). (Kts. Apt 3:12-21)

#A07B33Fi

Virvoituksen ajat, joista Pietari puhuu, on Jumalan lepopäivä, sapatti, jonka aikana Jeesus esikuntineen hallitsee maan päällä tuhannen vuoden ajan. Koska pahuus sinä aikana on sidottu, elämä näyttäytyy sellaisena, jollaisena Jumala sen loi. Tämä paratiisinomainen aika koittaa, kun Jumalan suunnitelman mukainen valittujen täyteys (pleroma) on sisälle tullut. Myös Pietarin käyttämä termi apokatastasis, kaiken kohdalleen asettaminen, tarkoittaa samaa asiaa. Mutta tästä termistä on kehitetty myös täysin perusteeton oppi, jonka mukaan kaikki lopulta pelastuvat, jopa saatanakin. Opin tunnetuin edustaja oli Origenes, jonka kristilliset yhteisöt 200-luvun alussa erottivat yhteydestään, mutta jonka katolinen kirkko valtion tuella vahvistuttuaan nyt kunnioittaa omanaan.

#A07B34Fi

Pietarin puhe Jerusalemin temppelin Salomonin pylväskäytävässä jatkuu:

Sillä Mooses on sanonut isille (μωσης μεν γαρ προς τους πατερας ειπεν οτι): "Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta (προφητην υμιν αναστησει κυριος ο θεος υμων εκ των αδελφων υμων ως εμε); hδntä kuulkaa kaikessa (αυτου ακουσεσθε κατα παντα), mitδ hän teille puhuu (οσα αν λαληση προς υμας). 3:23 Ja on tapahtuva (εσται δε), ettδ jokainen sielu, joka ei sitä profeettaa kuule (πασα ψυχη ητις αν μη ακουση του προφητου εκεινου), hδvitetään kansasta (εξολοθρευθησεται εκ του λαου)." (Apt 3:22-23)

#A07B35Fi

Pietarin sanat ovat lyhennelmä Mooseksen sanoista jakeissa 5.Ms 18:15-19. Mutta Mooses ei ollut ainoa, joka Jeesuksesta oli ennen hänen lihaan syntymistään puhunut. Pietari jatkaa:


Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen (και παντες δε οι προφηται απο σαμουηλ) ja kaikki jδ
rjestään, jotka puhuneet ovat (και των καθεξης οσοι ελαλησαν), ovat myφs ennustaneet näitä päiviä (και προκατηγγειλαν τας ημερας ταυτας). 3:25 Te olette profeettain ja sen liiton lapsia (υμεις εστε υιοι των προφητων και της διαθηκης), jonka Jumala teki meidδn isiemme kanssa sanoen Aabrahamille (ης διεθετο ο θεος προς τους πατερας ημων λεγων προς αβρααμ): "Ja sinun siemenessδsi tulevat siunatuiksi kaikki maan perhekunnat (και τω σπερματι σου ενευλογηθησονται πασαι αι πατριαι της γης)". 3:26 Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa Jeesuksen (υμιν πρωτον ο θεος αναστησας τον παιδα αυτου ιησουν) ja lδhettänyt hänet siunaamaan teitä (απεστειλεν αυτον ευλογουντα υμας), itsekunkin kδäntyessä pois pahuudestanne (εν τω αποστρεφειν εκαστον απο των πονηριων υμων)." (Apt 3:24-26)

#A07B36Fi

Silloin, kun Jeesus paransi sairaita, häntä syytettiin lepopäivän rikkomisesta. Nyt sairaan parantaminen oli tapahtunut Jeesuksen nimeen, mutta sekin oli muka väärin, ja vielä pahemmalta fariseusten korvaan kuulostivat sanat ylösnousemuksesta, joka on Jeesuksessa:

Mutta kun he puhuivat kansalle (λαλουντων δε αυτων προς τον λαον), astuivat papit ja pyhδkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä (επεστησαν αυτοις οι ιερεις και ο στρατηγος του ιερου και οι σαδδουκαιοι), 4:2 nδrkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa (διαπονουμενοι δια το διδασκειν αυτους τον λαον) ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista (και καταγγελλειν εν τω ιησου την αναστασιν την εκ νεκρων). 4:3 Ja he kδvivät heihin käsiksi (και επεβαλον αυτοις τας χειρας) ja panivat heidät vankeuteen seuraavaan päivään asti (και εθεντο εις τηρησιν εις την αυριον), sillδ oli jo ehtoo (ην γαρ εσπερα ηδη). 4:4 Mutta monet niistδ, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat (πολλοι δε των ακουσαντων τον λογον επιστευσαν), ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen (και εγενηθη ο αριθμος των ανδρων ωσει χιλιαδες πεντε). (Apt 4:1-4)

#A07B37Fi

Kansa, joka tapahtumia oli seurannut, oli tehnyt asiasta omat päätelmänsä, mutta kansan eliitti etsi vielä keinoa, miten estää totuuden julkituomista. Seuraavana päivänä asiaa tutkittiin korkeimmassa juutalaisessa tuomioistuimessa:

Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät (και στησαντες αυτους εν τω μεσω επυνθανοντο): "Millδ voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte (εν ποια δυναμει η εν ποιω ονοματι εποιησατε τουτο υμεις)?" (Apt 4:7)

#A07B38Fi

Mikä tässä juutalaisia muka närkästytti? Uskoivathan fariseuksetkin ylösnousemukseen, eikä ylösnousemusajatus muillekaan uskonnoille täysin tuntematon käsite ole. Mutta luetaan se sana tarkemmin jakeesta 4:2:

ja julistivat ylösnousemusta kuolleista Jeesuksessa (εν τω ιησου). (Biblia 1923)

#A07B39Fi

Siinähän se on. On aivan eri asia uskoa, että kuolleet nousevat ylös haudoistaan, kuin että kuolleiden ylösnousemus tapahtuu Jeesuksessa Kristuksessa, ja juuri tähän kysymykseen Pietari keskittyy vastauksessaan:

Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille (τοτε πετρος πλησθεις πνευματος αγιου ειπεν προς αυτους): "Kansan hallitusmiehet ja Israelin vanhimmat (αρχοντες του λαου και πρεσβυτεροι του ισραηλ)! 4:9 Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä (ει ημεις σημερον ανακρινομεθα επι ευεργεσια ανθρωπου ασθενους) ja siitδ, kenen kautta hän on parantunut (εν τινι ουτος σεσωσται), 4:10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä (γνωστον εστω πασιν υμιν και παντι τω λαω ισραηλ), ettδ Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä (οτι εν τω ονοματι ιησου χριστου του ναζωραιου), hänen, jonka te ristiinnaulitsitte (ον υμεις εσταυρωσατε), mutta jonka Jumala kuolleista herδtti (ον ο θεος ηγειρεν εκ νεκρων), hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne (εν τουτω ουτος παρεστηκεν ενωπιον υμων υγιης). 4:11 Hδn on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte (ουτος εστιν ο λιθος ο εξουθενηθεις υφ υμων των οικοδομουντων), mutta joka on kulmakiveksi tullut (ο γενομενος εις κεφαλην γωνιας)'. 4:12 Eikδ ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman (και ουκ εστιν εν αλλω ουδενι η σωτηρια ουτε γαρ ονομα εστιν ετερον υπο τον ουρανον το δεδομενον εν ανθρωποις εν ω δει σωθηναι ημας)." (Apt 4:8-12)

#A07B40Fi

Tästä Pietarin puheesta löytyvät ilmaisut "en tini", kenessä, "en to onomati Iisou Hristou tou Nazaraiou", Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä, "en touto outos" (käännöksessä: "hänen nimensä kautta"), "en o", jossa, ovat niin selvää kieltä, että tuomioistuin ei yrittänytkään kiistää itse asiaa. Oman kansansa oikeustajua peljäten se ei kuitenkaan voinut tappaa Pietaria ja Johannesta siihen paikkaan, mutta se kielsi opettamasta kansaa Jeesuksen nimeen. Kun uhkailut jäivät tehottomaksi, jatkuivat vainot, mutta niin jatkuivat myös Jumalan teotkin, eikä pelkästään Juudeassa, vaan koko maailmassa.

#A07B41Fi

Vaikka vuoden 1938 käännös on paljon parempi kuin vuoden 1992 käännös, on tässäkin jo havaittavissa se tendenssi, että lähdetekstin ne ilmaisut, jotka tarkoittavat Jumalan ja uskovan ihmisen yhdistymistä yhdeksi uudeksi ihmiseksi Kristuksessa on pyritty vesittämään niin, ettei niistä kävisi ilmi se, mitä Jeesus nimenomaan tästä yhteiselämästä sanoi:

Minä olen viinipuu (εγω ειμι η αμπελος), te olette oksat (υμεις τα κληματα). Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn (ο μενων εν εμοι καγω εν αυτω), se kantaa paljon hedelmää (ουτος φερει καρπον πολυν); sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä (οτι χωρις εμου ου δυνασθε ποιειν ουδεν). (Joh 15:5)

#A07B42Fi

Paavali, joka tuli uskoon vasta Uuden Liiton yhteisön ensimmäisten syntyvaiheitten jälkeen, joutui rakentamaan käsityksensä Jeesuksen biografiasta sen mukaan mitä hän oli muilta kuullut. Vanhan Testamentin hän tunsi hyvin jo ennestään ja kun hän oli tullut uskoon, ohjasi Pyhä Henki häntä tekemään kaikesta tästä päätelmät, joissa se varsinainen evankeliumi sitten esitetään. Tämä Filippiläiskirjeestä:

Älköö kukaan katsoko omaa (μη τα εαυτων εκαστος σκοπειτε), vaan toistenkin parasta (αλλα και τα ετερων εκαστος). Olkoon teillδ se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli (τουτο γαρ φρονεισθω εν υμιν ο και εν χριστω ιησου), joka ei, vaikka hδnellä olikin Jumalan muoto (ος εν μορφη θεου υπαρχων), katsonut saaliiksensa olla (ουχ αρπαγμον ηγησατο το ειναι) Jumalan kaltainen (ισα θεω), vaan tyhjensi itsensδ (αλλ εαυτον εκενωσεν) orjan muodon ottaen (μορφην δουλου λαβων), ihmisen kaltaiseksi tullen (εν ομοιωματι ανθρωπων γενομενος), ja tuli olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen (και σχηματι ευρεθεις ως ανθρωπος); hδn nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman (και πασα γλωσσα εξομολογησηται), ettδ Herra Jeesus on Voideltu (οτι κυριος ιησους χριστος) Isδn Jumalan kunniaksi (εις δοξαν θεου πατρος (Fil 2:4-11)

#A07B43Fi

Ja kaiken kaikkiaan, mitä oli se evankeliumi on? Vanhan Liiton ylipappihan oli Jeesusta jahdatessaan sanonut, että parempi on, että yksi kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa tuhoutuu. Näin hän, tosin ymmärtämättään, tuli esittäneeksi evankeliumin perusajatuksen, vaikka eivät ne tappamiset siihen loppuneet. Kohta Jeesuksen tappamisen jälkeen tappamiset jatkuivat, kohdistuen nyt Jeesuksen seuraajiin. Apostoli Paavali, joka ennen uskoon tuloaan oli itse mukana niissä hommissa, kertoo tutkintovankeudessa ollessaan tästä elämänvaiheestaan näin:

Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Ja paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta. Ja kaikkialla synagogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka. Ja kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella (μετ εξουσιας και επιτροπης της παρα των αρχιερεων), näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen puhuvan ja sanovan minulle hebreankielellä (ηκουσα φωνην λαλουσαν προς με και λεγουσαν τη εβραιδι διαλεκτω): 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.' (Apt 26:9-14)

#A07B44Fi

Kun Jeesus nämä sanat Saulille lausui, hän itse oli jo taivaissa. Ei Saulus pystynyt uhittelullaan Jeesuksen asemaa horjuttamaan, mutta hän luuli pystyvänsä kukistamaan Jumalan lapset. Epäuskon paholaisen sokaisemana hän ei ymmärtänyt, että Jeesus, Pyhän Hengen ominaisuudessa, asui ja asuu myös jokaisen Jumalan lapsen sydämessä, joten jokainen hyökkäys Jumalan lapsia vastaan on myös hyökkäys Jumalaa vastaan.

#A07B45Fi

Vainot eivät lannistaneet Jeesuksen seuraajia. Evankeliumia julistettiin, ja ekklesia kasvoi. Evankeliumi itsessään on hyvin yksinkertainen todistus Jeesuksen henkilöllisyydestä, elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, mutta sen mahtavat seuraukset alkoivat näkyä jo sinä päivänä, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Jos ristiinnaulitsemisen kaikkein raskaimmat vaiheet jätetään kertomatta, jää jäljelle hyvin yksinkertainen evankeliumi, josta Paavali kirjoitti Korintin kaupungin ekklesialle:

Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan (γνωριζω) sen evankeliumin, jonka minδ teille julistin (το ευαγγελιον ο ευηγγελισαμην υμιν), jonka te myφskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte (δι ου και σωζεσθε), jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan ekklesia (εκκλησία). (1.Kor 15:1-9)

#A07B46Fi

Niin yksinkertaista, että edelleen valtaosa ihmiskuntaa nauraa sille. Naulittiin ristille, kuoli ja haudattiin, nousi haudasta ja hups, ihmiskunta oli pelastettu. "Ota vastaan Jeesus Kristus henkilökohtaisena vapahtajanasi, niin pääset taivaaseen", huutavat amerikkalaiset superevankelistat ja suuri roomalainen teurastaja vaatii, että anna sielusi meidän haltuun, niin me järjestämme asian sinun puolestasi, niin ettei sinun tarvitse vaivata päätäsi koko asialla.

#A07B47Fi

Meillä yksinkertaisilla on kuitenkin sellainen tapa, että me emme naura edes vitsille, ennen kuin olemme ymmärtäneet sen. Ja tässä tapauksessa kysymys ei ole vitsistä, vaan siitä, että koska Jeesus on ristillä sovittanut meidän syntimme, Jumala hyväksyy meidät yhteyteensä, ja se avaa meille taivaat. Hänen lähettämänsä Pyhä Henki ohjaa meidät sitten Jumalan rikkauksien tuntemiseen, ja me saamme tuntea Hänet itsensä ja elää jokapäiväisessä yhteydessä Hänen kanssaan.

#A07B48Fi

Ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvussa 15, jakeissa 1-11 Paavali esitti vain evankeliumin ne perusosat, jotka kuuluvat saarnaan eli kerygmaan. Se jälkeen Paavali jatkaa esitystään niin, että luku kokonaisuudessaan muodostaa täyden evankeliumin mutta kuitenkin mahdollisimman tiiviissä muodossa. Jatkoa lukiessasi, katso 1.Kor 15:12-58, kiinnitä huomiota erityisesti siihen, mitä asioita siinä sanotaan Kristuksen ylösnousemuksesta, evankeliumin saarnasta, uskosta, Jeesuksen tulosta takaisin, vihollisen kukistamisesta ja meidän muuttumisestamme niin, että lopputulos on sellainen, kuin mitä siitä luomiskertomuksessa sanottiin ja siihen, että luku päättyy Jumalan ylistykseen.

#A07B49Fi

Apostolien tekojen lukuisat saarnat, kerygmat, ovat malliesimerkkejä siitä, mitä saarnan tulee sisältää, että sen kuulemisesta syntyisi usko Jumalan pelastukseen, ja uskova voisi siirtyä mielenmuutoksen, Jeesuksen nimeen otetun kasteen Jumalan valtakuntaan, saada syntinsä anteeksi ja saada Jumalan lahjan, Pyhän Hengen. Kun evankeliumia oli jo saarnattu Jerusalemissa, Samariassa ja julistettu etiopialaiselle käännynnäiselle, Pietari saa tehtäväkseen mennä ja julistaa evankeliumia roomalaiselle komppanianpäällikölle. Pietarin rukoillessa hän joutuu hurmostilaan, ja Jumala antaa hänelle niin tarkat ohjeet, että Pietari uskoo tehtävän olevan Herralta. Näky alkaa toteutua heti, ja Pietari lähtee matkalle niiden miesten kanssa, jotka hän näyssä on jo nähnyt:

Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan και τη επαυριον (εισηλθον εις την καισαρειαν); ja Kornelius odotti heitä (ο δε κορνηλιος ην προσδοκων αυτους) ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä (συγκαλεσαμενος τους συγγενεις αυτου και τους αναγκαιους φιλους). 10:25 Ja kun Pietari oli astumassa sisään (ως δε εγενετο εισελθειν τον πετρον), meni Kornelius hδntä vastaan (συναντησας αυτω ο κορνηλιος), lankesi hδnen jalkojensa juureen ja kumartui maahan (πεσων επι τους ποδας προσεκυνησεν). 10:26 Mutta Pietari nosti hδnet ylös sanoen (ο δε πετρος αυτον ηγειρεν λεγων): "Nouse; minδkin olen ihminen (αναστηθι καγω αυτος ανθρωπος ειμι)". 10:27 Ja puhellen hδnen kanssaan hän meni sisään (και συνομιλων αυτω εισηλθεν) ja tapasi monta koolla (και ευρισκει συνεληλυθοτας πολλους). 10:28 Ja hδn sanoi heille (εφη τε προς αυτους): "Te tiedδtte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä (υμεις επιστασθε ως αθεμιτον εστιν ανδρι ιουδαιω κολλασθαι η προσερχεσθαι αλλοφυλω); mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi (και εμοι ο θεος εδειξεν μηδενα κοινον η ακαθαρτον λεγειν ανθρωπον). 10:29 Sentδhden minä vastaansanomatta tulinkin, kun minua noudettiin (διο και αναντιρρητως ηλθον μεταπεμφθεις). Ja nyt minδ kysyn: mitä varten te olette minut noutaneet (πυνθανομαι ουν τινι λογω μετεπεμψασθε με)?" 10:30 Ja Kornelius sanoi (και ο κορνηλιος εφη): "Neljδ päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä paastotessani kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä (απο τεταρτης ημερας μεχρι ταυτης της ωρας ημην νηστευων και την εννατην ωραν προσευχομενος εν τω οικω μου), ja katso (και ιδου), edessδni seisoi mies loistavissa vaatteissa (ανηρ εστη ενωπιον μου εν εσθητι λαμπρα) 10:31 ja sanoi (και φησιν): 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu (κορνηλιε εισηκουσθη σου η προσευχη), ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessδ (και αι ελεημοσυναι σου εμνησθησαν ενωπιον του θεου. 10:32 Niin lδhetä nyt Joppeen (πεμψον ουν εις ιοππην) ja kutsu tykφsi Simon (και μετακαλεσαι σιμωνα), jota myφs Pietariksi kutsutaan (ος επικαλειται πετρος); hδn majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla (ουτος ξενιζεται εν οικια σιμωνος βυρσεως παρα θαλασσαν), joka tultuaan kertoo sinulle (ος παραγενομενος λαλησει σοι).' 10:33 Sentδhden minä lähetin heti sinulle sanan (εξαυτης ουν επεμψα προς σε), ja sinδ teit hyvin, kun tulit (συ τε καλως εποιησας παραγενομενος). Nyt olemme siis tδssä kaikki Jumalan edessä (νυν ουν παντες ημεις ενωπιον του θεου παρεσμεν), kuullaksemme kaiken, mitδ Jumala on käskenyt sinun puhua (ακουσαι παντα τα προστεταγμενα σοι υπο του θεου)." (Apt 10:24-33)

#A07B50Fi

Pietarin saarna Korneliuksen kodissa on hyvä esimerkki saarnasta, jossa evankeliumin julistaja ei tee elettäkään evankeliumin koko sisällön esittämiseksi pitkän linjan kaavan mukaan, vaan keskittyy niiden seitsemän asian esittämiseen, jotka synnyttävät uskon Jeesukseen Kristukseen. Huomaa, että tekstissä ei ole yhtään turhaa sanaa:

Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi (ανοιξας δε πετρος το στομα ειπεν): "Nyt minä totisesti käsitän (επ αληθειας καταλαμβανομαι), ettei Jumala katso henkilφφn (οτι ουκ εστιν προσωποληπτης ο θεος), 10:35 vaan ettδ jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää (αλλ εν παντι εθνει ο φοβουμενος αυτον) ja tekee vanhurskautta (και εργαζομενος δικαιοσυνην), on hδnelle otollinen (δεκτος αυτω εστιν). 10:36 Sen sanan (τον λογον), jonka hδn lähetti Israelin lapsille (ον απεστειλεν τοις υιοις ισραηλ), julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa (ευαγγελιζομενος ειρηνην δια ιησου χριστου), joka on kaikkien Herra (ουτος εστιν παντων κυριος), 10:37 sen sanan, joka lδhtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan (υμεις οιδατε το γενομενον ρημα καθ ολης της ιουδαιας αρξαμενον απο της γαλιλαιας), sen kasteen jδlkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte (μετα το βαπτισμα ο εκηρυξεν ιωαννης); 10:38 te tiedδtte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen (ιησουν τον απο ναζαρετ ως εχρισεν αυτον ο θεος πνευματι αγιω και δυναμει), hδnet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää (ος διηλθεν ευεργετων) ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet (και ιωμενος παντας τους καταδυναστευομενους υπο του διαβολου); sillδ Jumala oli hänen kanssansa (οτι ο θεος ην μετ αυτου). 10:39 Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa (και ημεις εσμεν μαρτυρες παντων ων εποιησεν εν τε τη χωρα των ιουδαιων) ja Jerusalemissa (και εν ιερουσαλημ); ja hδnet he ripustivat puuhun ja tappoivat (ον ανειλον κρεμασαντες επι ξυλου). 10:40 Hδnet Jumala herätti kolmantena päivänä (τουτον ο θεος ηγειρεν τη τριτη ημερα) ja antoi hδnen ilmestyä (και εδωκεν αυτον εμφανη γενεσθαι), 10:41 ei kaikelle kansalle (ου παντι τω λαω), vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille (αλλα μαρτυσιν τοις προκεχειροτονημενοις υπο του θεου), meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut (ημιν οιτινες συνεφαγομεν και συνεπιομεν αυτω μετα το αναστηναι αυτον εκ νεκρων). 10:42 Ja hδn käski meidän saarnata kansalle ja todistaa (και παρηγγειλεν ημιν κηρυξαι τω λαω και διαμαρτυρασθαι), ettδ hän on se, jonka Jumala on asettanut (οτι αυτος εστιν ο ωρισμενος υπο του θεου) elδvien ja kuolleitten tuomariksi (κριτης ζωντων και νεκρων). 10:43 Hδnestä kaikki profeetat todistavat (τουτω παντες οι προφηται μαρτυρουσιν), ettδ jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta (αφεσιν αμαρτιων λαβειν δια του ονοματος αυτου παντα τον πιστευοντα εις αυτον)." (Apt 10:34-43)

#A07B51Fi

Jumala on suuri sydänten tuntija. Kun hän näkee, että evankeliumi on vastaanotettu, hän täyttää lupauksensa Pyhän Hengen lahjasta heti. Mutta vaikka Herra oli antanut Pyhän Hengen lahjan, ei vesikastettakaan voitu jättää tekemättä, sillä se on liitto, jonka perusteella Herra saa oikeuden puolustaa omaansa:

Kun Pietari vielä näitä puhui (ετι λαλουντος του πετρου τα ρηματα ταυτα), tuli Pyhδ Henki kaikkien päälle (επεπεσεν το πνευμα το αγιον επι παντας), jotka puheen kuulivat (τους ακουοντας τον λογον). 10:45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympδrileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin vierasheimoistenkin ylle (και εξεστησαν οι εκ περιτομης πιστοι οσοι συνηλθον τω πετρω οτι και επι τα εθνη η δωρεα του αγιου πνευματος εκκεχυται), 10:46 sillδ he kuulivat heidän puhuvan kielillä (ηκουον γαρ αυτων λαλουντων γλωσσαις) ja ylistδvän Jumalaa (και μεγαλυνοντων τον θεον). Silloin Pietari vastasi (τοτε απεκριθη ο πετρος): 10:47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltδä kastamasta vedellä näitä (μητι το υδωρ κωλυσαι δυναται τις του μη βαπτισθηναι τουτους), jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin (οιτινες το πνευμα το αγιον ελαβον καθως και ημεις)?" 10:48 Ja hän käski kastaa heidät Herran nimeen (προσεταξεν τε αυτους βαπτισθηναι εν τω ονοματι του κυριου). Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä (τοτε ηρωτησαν αυτον επιμειναι ημερας τινας). (Apt 10:44-48)

#A07B52Fi

Vaikka evankeliumi on yksinkertainen, eivät sen seuraukset sitä ole. Nykyinen maailma, jonka päällimmäiset tunnusmerkit ovat synti ja kuolema, joutuu väistymään Uuden Luomisen tieltä, jonka johtava periaate on Jumalan armo Kristuksessa ja tulos ikuinen elämä. Daniel, jota Jeesus kutsui profeetaksi, esitti tämän maailmanhistoriallisen prosessin jo noin 500 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Yksittäisten ihmisten kohdalta muutokset ovat yhtä mittavia, mutta ensin vähän perusteista: kysymys on vallasta ja oikeudenmukaisuudesta. Paholainen orjuuttaa synnin avulla, mutta Kristus vapauttaa armon avulla, ja vielä niin, että oikeudenmukaisuus saa vääryydestä riemuvoiton Kristuksessa:

Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta (ει γαρ τω του ενος παραπτωματι ο θανατος εβασιλευσεν δια του ενος), niin paljoa enemmδn ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden (πολλω μαλλον οι την περισσειαν της χαριτος και της δωρεας της δικαιοσυνης λαμβανοντες), tulevat elδmässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta (εν ζωη βασιλευσουσιν δια του ενος ιησου χριστου). - 5:18 Niinpδ siis (αρα ουν), samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi (ως δι ενος παραπτωματος εις παντας ανθρωπους εις κατακριμα), niin myφs yhden ihmisen vanhurskauden teko (ουτως και δι ενος δικαιωματος) koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi (εις παντας ανθρωπους εις δικαιωσιν ζωης); 5:19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta (ωσπερ γαρ δια της παρακοης του ενος ανθρωπου) monet ovat joutuneet syntisiksi (αμαρτωλοι κατεσταθησαν οι πολλοι), niin myφs yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi (ουτως και δια της υπακοης του ενος δικαιοι κατασταθησονται οι πολλοι). 5:20 Mutta laki tuli vδliin (νομος δε παρεισηλθεν), ettδ rikkomus suureksi tulisi (ινα πλεοναση το παραπτωμα); mutta missδ synti on suureksi tullut (ου δε επλεονασεν η αμαρτια), siinδ armo on tullut ylenpalttiseksi (υπερεπερισσευσεν η χαρις), 5:21 ettδ niinkuin synti on hallinnut kuolemassa (ινα ωσπερ εβασιλευσεν η αμαρτια εν τω θανατω), samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi (ουτως και η χαρις βασιλευση δια δικαιοσυνης εις ζωην αιωνιον) Jeesuksen Kristuksen, meidδn Herramme, kautta (δια ιησου χριστου του κυριου ημων). (Rm 5:17-21)

#A07B53Fi

Jeesuksen sanojen mukaan se, joka häntä rakastaa, pitää hänen käskynsä. Mutta Paavali on vapaa sanomaan asian toisin. Hän ottaa lähtökohdaksi Jeesuksen usein esittämät sanat itsensä kieltämisestä, oman ristinsä kantamisesta ja hänen seuraamisestaan, ja siitä onkin hyvä jatkaa:

Mitä siis sanomme (τι ουν ερουμεν)? Onko meidδn pysyttävä synnissä (επιμενουμεν τη αμαρτια), ettδ armo suureksi tulisi (ινα η χαρις πλεοναση)? 6:2 Pois se (μη γενοιτο)! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä (οιτινες απεθανομεν τη αμαρτια), kuinka me vielδ eläisimme siinä (πως ετι ζησομεν εν αυτη)? 6:3 Vai ettekφ tiedä (η αγνοειτε), että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen (οτι οσοι εβαπτισθημεν εις χριστον ιησουν), olemme hδnen kuolemaansa kastetut (εις τον θανατον αυτου εβαπτισθημεν)? 6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut (συνεταφημεν ουν αυτω) kasteen kautta kuolemaan (δια του βαπτισματος εις τον θανατον), ettδ niinkuin Kristus herätettiin kuolleista (ινα ωσπερ ηγερθη χριστος εκ νεκρων) Isδn kirkkauden kautta (δια της δοξης του πατρος), samoin pitδä meidänkin uudessa elämässä vaeltaman (ουτως και ημεις εν καινοτητι ζωης περιπατησωμεν). 6:5 Sillδ jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa (ει γαρ συμφυτοι γεγοναμεν τω ομοιωματι του θανατου αυτου αλλα και της αναστασεως εσομεθα), 6:6 kun tiedδmme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu (τουτο γινωσκοντες οτι ο παλαιος ημων ανθρωπος συνεσταυρωθη), ettδ synnin ruumis kukistettaisiin (ινα καταργηθη το σωμα της αμαρτιας), niin ettemme enδä syntiä palvelisi (του μηκετι δουλευειν ημας τη αμαρτια); 6:7 sillδ joka on kuollut (ο γαρ αποθανων), se on vanhurskautunut pois synnistδ (δεδικαιωται απο της αμαρτιας). 6:8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa (ει δε απεθανομεν συν χριστω), niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan (πιστευομεν οτι και συζησομεν αυτω), 6:9 tietδen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole (ειδοτες οτι χριστος εγερθεις εκ νεκρων ουκετι αποθνησκει): kuolema ei enδä häntä vallitse (θανατος αυτου ουκετι κυριευει). 6:10 Sillδ minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä (ο γαρ απεθανεν τη αμαρτια απεθανεν εφαπαξ); mutta minkδ hän elää, sen hän elää Jumalalle (ο δε ζη ζη τω θεω). (Rm 6:1-11)

#A07B54Fi

Sitten Paavali antaa neuvon:

Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina (ουτως και υμεις λογιζεσθε εαυτους νεκρους μεν ειναι τη αμαρτια), mutta Jumalalle elδvinä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (ζωντας δε τω θεω εν χριστω ιησου τω κυριω ημων). (Rm 6:11)

#A07B55Fi

Mutta kun tilanne on selvitetty, on aika antaa ohje siitä, miten synti voitetaan:

Älköön siis synti hallitko (μη ουν βασιλευετω η αμαρτια) teidδn kuolevaisessa ruumiissanne (εν τω θνητω υμων σωματι), sille alistuen (εις το υπακουειν αυτη) kuuliaisina sen himoille (εν ταις επιθυμιαις αυτου), δlkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille (μηδε παριστανετε τα μελη υμων οπλα αδικιας τη αμαρτια), vaan antakaa itsenne Jumalalle (αλλα παραστησατε εαυτους τω θεω), kuolleista elδviksi tulleina (ως εκ νεκρων ζωντας), ja jδsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle (και τα μελη υμων οπλα δικαιοσυνης τω θεω). Sillδ synnin ei pidä teitä vallitseman (αμαρτια γαρ υμων ου κυριευσει), koska ette ole lain alla (ου γαρ εστε υπο νομον), vaan armon alla (αλλ υπο χαριν). (Rm 6:12-14)

#A07B56Fi

Tarkasteltuaan muutoksen teoriaa Paavali sanoo, mihin johtaa synti, ja mihin johtaa Jumalan armo Kristuksessa:

Sillä synnin palkka on kuolema (τα γαρ οψωνια της αμαρτιας θανατος), mutta Jumalan armoitus (το δε χαρισμα του θεου) on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa (ζωη αιωνιος εν χριστω ιησου), meidδn Herrassamme (τω κυριω ημων). (Rm 6:23)

#A07B57Fi

Vanha ihminen, Aatamin suku, tai sanottakoonpa sitä vaikka ihmissuvuksi, jakautuu sukuihin ja kansoihin. Mutta kun meillä Jumalan Hengestä syntymisen kautta on yksi isä, meistä tulee yksi kansa ja Jumalan Internationaali.

Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei vieraskielistä, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata (οπου ουκ ενι ελλην και ιουδαιος περιτομη και ακροβυστια βαρβαρος σκυθης δουλος ελευθερος), vaan kaikki ja kaikissa on Kristus (αλλα τα παντα και εν πασιν χριστος). (Kol 3:11)

#A07B58Fi

Evankeliumi asettaa juutalaiset samalle lähtöviivalle muiden kansojen kanssa, jonka ymmärrettyään Paavali ilmaisee tunteensa niin tuoreesti, ikään kuin hän juuri sillä hetkellä olisi tajunnut kirjoittamansa asian:

Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen (τις γαρ εγνω νουν κυριου)? Tai kuka on ollut hδnen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti (εις τους αιωνας αμην)! Amen. (Rm 11:33-36)

#A07B59Fi

Jumala haluaa asua lastensa keskuudessa. Tottakai hän sitä haluaa, sillä hän on rakastava isä. Kun Jeesus oli vasta tulossa maailmaan, profetoi Jesaja siitä, että Hän, Jeesus on oleva Jumalan temppeli ja sen kulmakivi ihmisten keskuudessa (kts. Jes 8:9-13), mutta monille myös kompastuskivi. Jos emme kompastu Jeesukseen, niin meistäkin tulee Pyhän Hengen asunto, Elävän Jumalan temppeli.

Niin ette siis enää ole vieraita (αρα ουν ουκετι εστε ξενοι) ettekδ muukalaisia (και παροικοι), vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhevδkeä (αλλα συμπολιται των αγιων και οικειοι του θεου), 2:20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja (εποικοδομηθεντες επι τω θεμελιω των αποστολων και προφητων), kulmakivenδ itse Jeesus Kristus (οντος ακρογωνιαιου αυτου ιησου χριστου), 2:21 jossa koko rakennus (εν ω πασα η οικοδομη) liittyy yhteen (συναρμολογουμενη) ja kasvaa pyhδksi temppeliksi Herrassa (αυξει εις ναον αγιον εν κυριω); 2:22 ja hδnessä tekin (εν ω και υμεις) yhdessδ muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi (συνοικοδομεισθε εις κατοικητηριον του θεου) Hengessδ (εν πνευματι). (Ef 2:19-22)

#A07B60Fi

Maailman luomisen tyhjästä on täytynyt olla Jumalalle paljon helpompaa kuin ihmisen luominen, sillä ihmisen - Jumalan kaltaiseksi luodun - oli määrä päästä itse valitsemaan tiensä, ja siitä ne ongelmat sitten alkoivatkin. Jeesuksen sovitustyön ansiosta ne on nyt sovitettu, mutta ihmisen on vielä kuljettava se tie, jolla Jeesuksen sovitustyö täyttyy hänen omassa elämässään, ettei kävisi niin kuin Egyptin orjuudesta vapautetuille israelilaisille, jotka kuolivat erämaahan:

Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin (και γαρ εσμεν ευηγγελισμενοι καθαπερ κακεινοι); mutta heidδn kuulemansa sana (ο λογος) ei heitδ hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin (μη συγκεκραμενος τη πιστει), jotka sen kuulivat. (Hebr 4:1-2)

#A07B61Fi

Jumalan sana saviastiassa on kieltämättä erikoinen hybridi. Mutta luomistyössä on kysymys juuri siitä. Luoda Uusi Ihminen, jolla on paitsi ruumis ja sielu, myös elävä henki, joka pystyy kommunikoimaan Elävän Jumalan kanssa. Hengen alaisuudessa sielunmaisema uudistuu ja vanhurskasten ylösnousemuksessa myös saviastia saa väistyä uuden ja paremman tieltä.

#A07B62Fi

Jumala ei tee mitään turhan vuoksi. Maailman luomisella oli paljon mittavampi päämäärä kuin luoda ihminen ja sitten pelastaa hänet helvetin tulelta. Mutta mikä? Ensinnäkin me löydämme Roomalaiskirjeestä lohduttavan sanan siitä, että Jumala on luonut kaiken valmiiksi, vaikka se vielä tuntuukin keskeneräiseltä, varsinkin jos ryhdymme tarkkailemaan itseämme:

Mutta me tiedämme (οιδαμεν δε), ettδ kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (οτι τοις αγαπωσιν τον θεον παντα συνεργει εις αγαθον) ja esillepantavaksi kutsututtuja ovat (τοις κατα προθεσιν κλητοις ουσιν). Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut (και εδοξασεν). (Rm 8:28-30)

#A07B63Fi

Sitaatin viimeinen sana "kirkastanut" on epäonnistunut käännös sanalle "doksa". Vanhoissa käännöksissä käytettiin sanaa "kunnia", mutta siitä on luovuttu, ehkäpä vain kieliopillisista syistä, sillä vanha käännös "ne hän on myös kunniallisiksi tehnyt" on kömpelö. Venäjän slava, ja siitä johdettu verbi proslavitj, kuten myös englannin glory ja verbi glorify ovat esimerkkejä hyvistä sanavalinnoista ja onnistuneista käännöksistä. Sana "kirkastanut" on esimerkki päinvastaisesta; ainakin minulle se tuo mieleen pontikan valmistuksen, mikä Jumalan luoksepääsemättömän kunnian ilmaisemiseen on tietysti melko sopimaton. Olen rukoillut jo pitkään, että löytäisin sopivan sanan näin keskeisen virheen korjaamiseksi ja katselen toiveikkaana myös kaikkia uusia käännöksiä, jospa joku olisi ongelman jo ratkaissut. Kun suomen kirjakieltä 1800 luvulla alettiin toden teolla kehittää, Lönnrotin ja muut etsivät jossakin maan kolkassa käytössä olevia sanoja, ja hyödyntää niitä ja muita kieliopillisia keinoja niin, että uusien ja ennen tuntemattomien asioiden ja käsitteiden ilmaiseminen kävisi paremmin päinsä. Ja Jumalan kunnia on juuri sellainen vähän tunnettu asia, joka pitäisi saada yhdellä sanalla ilmaistua ilman sekoilun vaaraa.*

Myös ilmaisussa "ja esillepantavaksi kutsututtuja ovat" käytetty sana προθεσις vaatii tδsmennystä. Samaa sanaa käytettiin Vanhan Liiton temppelissä Herran edessä pidettävistä esillepanoleivistä, jotka olivat vertauskuvallinen ilmaisu Israelin kahdestatoista sukukunnasta, mutta tässä puhutaan jo konkreettisista Jumalan lapsista, joiden kautta Jumalan viisaus tulee ilmi tässä ajassa ihmisille ja henkivalloille, ja jotka Jeesus Kristus määrättynä päivänä esittelee morsiamenaan Isän edessä Taivaallisessa Pyhäkössä.

#A07B64Fi

Kun me sitten jatkamme Jumalan evankeliumin tarkastelua, saamme myös tietää sen todellisen syyn, miksi meidät luotiin Kristuksessa. Se ilmaistaan Uuden Testamentin pisimmässä lauseessa, Ef 1:3-14 kolmeen kertaan. Kertoisinkohan sen jo tässä: Meidät on luotu Jumalan kunnian (doksa) kiitokseksi. Meidät on luotu Jumalaa varten, ei meitä itseämme varten.

#A07B65Fi

Luomistyön tarkoitus on jäänyt monelle arvoitukseksi osittain myös siksi, että sitä m-38 käännöksessä sen esillepanoa (kr. prothesis) sanotaan aivoitukseksi. Jeesuksen ylösnousemiseen asti sitä pidettiinkin salassa, eikä syyttä. Jumalan tarkoituksena kun oli paitsi pelastaa ihminen ja saattaa paljon lapsia ylimaalliseen kunniaan (doksa, taivaallinen olotila, kunnia, vrt. viron "au", kunnia, ja suomen "auvo", joka tarkoittaa autuasta iloa), myös tuomita synti, jonka avulla Jumalaa vastaan kapinoiva, entinen suojeleva kerubi, piti ihmisiä vallassaan. Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen salailuun ei enää ollut syytä, ja Jumalan "aivoitusta" voitiin täydellä teholla julistaa, jopa todistuksena muille henkivalloille.

Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka on siunannut meitδ (ο ευλογησας ημας) ylitaivaallisissa kaikella hengellisellδ siunauksella Kristuksessa (εν παση ευλογια πνευματικη εν τοις επουρανιοις εν χριστω), 1:4 niinkuin hän ennen maailman alasheittämistä oli hänessä valinnut meidät (καθως εξελεξατο ημας εν αυτω προ καταβολης κοσμου) olemaan pyhδt ja nuhteettomat hänen edessään (ειναι ημας αγιους και αμωμους κατενωπιον αυτου), rakkaudessa (εν αγαπη), 1:5 edeltδpäin määräten meidät (προορισας ημας) pojiksi asetettavaksi (εις υιοθεσιαν), Jeesuksen Kristuksen kautta itselleen (δια ιησου χριστου εις αυτον), hδnen oman tahtonsa mielisuosion mukaan (κατα την ευδοκιαν του θεληματος αυτου), 1:6 hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi (εις επαινον δοξης της χαριτος αυτου), hyvδksymällä meidät siinä rakastetussa (ης εν η εχαριτωσεν ημας εν τω ηγαπημενω), 1:7 jossa meillδ on lunastus hänen verensä kautta (εν ω εχομεν την απολυτρωσιν δια του αιματος αυτου), rikkomusten anteeksisaaminen (την αφεσιν των παραπτωματων), hδnen armonsa rikkauden mukaan (κατα τον πλουτον της χαριτος αυτου) 1:8 jota hδn on ylenpalttisesti antanut meihin (ης επερισσευσεν εις ημας) kaikessa viisaudessa ja ymmδrryksessä (εν παση σοφια και φρονησει), 1:9 tehden meille tiettäväksi (γνωρισας ημιν) tahtonsa salaisuuden (το μυστηριον του θεληματος αυτου), mielisuosionsa mukaan (κατα την ευδοκιαν αυτου), jonka hδn toi esiin hänessä (ην προεθετο εν αυτω) 1:10 aikojen tδyttyessä toteutettavasta taloudenhoidosta (εις οικονομιαν του πληρωματος των καιρων), yhdistδä Kristuksessa saman pään alaisuuteen (ανακεφαλαιωσασθαι τα παντα εν τω χριστω) kaikki, mitδ on taivaissa ja mitä on maan päällä (τα επι τοις ουρανοις και τα επι της γης) hδnessä (εν αυτω), 1:11 jossa me myφs olemme saaneet perintöosan (εν ω και εκληρωθημεν), edeltδmäärättyinä esillepantavaksi (προορισθεντες κατα προθεσιν) hδnessä, joka kaikki vaikuttaa oman tahtonsa päättämän mukaan (του τα παντα ενεργουντος κατα την βουλην του θεληματος αυτου), 1:12 ettδ me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις το ειναι ημας εις επαινον της δοξης αυτου), jotka jo edeltδ olemme panneet toivomme Kristukseen (τους προηλπικοτας εν τω χριστω), 1:13 jossa teihinkin (εν ω και υμεις), sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan (ακουσαντες τον λογον της αληθειας), pelastuksenne evankeliumin (το ευαγγελιον της σωτηριας υμων), johon uskottuanne (εν ω και πιστευσαντες) on teidδt sinetöity Pyhän Hengen lupauksella (εσφραγισθητε τω πνευματι της επαγγελιας τω αγιω), 1:14 joka on meidδn perintömme vakuutena (ος εστιν αρραβων της κληρονομιας ημων), hδnen omaisuutensa lunastamiseksi (εις απολυτρωσιν της περιποιησεως) - hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις επαινον της δοξης αυτου). (Ef 1:3-14)

#A07B66Fi

Ihmeellinen aivoitus: Ryhtyä nyt luomaan maailmankaikkeutta sitä varten, että voisi sen jälleen yhdistää! Tekstissä kerrotaankin, että se on salaisuus; tosin tämä salaisuus nyt on jo paljastettu ja sillä on nimikin: Kristuksen salaisuus, kts. Ef 3:4 ja Kol 4:3. Paavali kirjoittaa:

Olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta (ειγε ηκουσατε την οικονομιαν της χαριτος του θεου), mikδ on minulle teitä varten annettu (της δοθεισης μοι εις υμας), 3:3 ettδ näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi (οτι κατα αποκαλυψιν εγνωρισεν μοι το μυστηριον), niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut (καθως προεγραψα εν ολιγω); 3:4 josta te sitδ lukiessanne voitte huomata (προς ο δυνασθε αναγινωσκοντες νοησαι), kuinka perehtynyt minδ olen Kristuksen salaisuuteen (την συνεσιν μου εν τω μυστηριω του χριστου), 3:5 jota menneiden sukupolvien aikana (ο εν ετεραις γενεαις) ei ole ihmisten lapsille tiettδväksi tehty (ουκ εγνωρισθη τοις υιοις των ανθρωπων), niinkuin se nyt on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille Hengessä (ως νυν απεκαλυφθη τοις αγιοις αποστολοις αυτου και προφηταις εν πνευματι): 3:6 että vierasheimoisetkin ovat kanssaperillisiä (ειναι τα εθνη συγκληρονομα) ja yhtδ ruumista (και συσσωμα) ja osallisia hδnen lupaukseensa Kristuksessa evankeliumin kautta (και συμμετοχα της επαγγελιας αυτου εν τω χριστω δια του ευαγγελιου), 3:7 jonka palvelijaksi minδ olen tullut Jumalan armon lahjan kautta (ου εγενομην διακονος κατα την δωρεαν της χαριτος του θεου), joka minulle on annettu hδnen voimansa vaikutuksesta (την δοθεισαν μοι κατα την ενεργειαν της δυναμεως αυτου). (Ef 3:2-7)

#A07B67Fi

Kolosalaiskirjeen sanat ovat kuin jatkoa edelliselle:

Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa (τη προσευχη προσκαρτερειτε γρηγορουντες εν αυτη εν ευχαριστια), 4:3 rukoillen samalla meidδnkin edestämme (προσευχομενοι αμα και περι ημων), ettδ Jumala avaisi meille sanan oven (ινα ο θεος ανοιξη ημιν θυραν του λογου) puhuaksemme Kristuksen salaisuutta (λαλησαι το μυστηριον του χριστου), jonka tδhden minä myös olen sidottuna (δι ο και δεδεμαι), 4:4 ettδ minä sen ilmoittaisin (ινα φανερωσω αυτο), niinkuin minun tulee puhua (ως δει με λαλησαι). (Kol 4:2-4)

#A07B68Fi

Sivulle 08: Kristuksen ruumiin rakentaminen

##A08 helmi fi plus eu08 24 sivua 2019-01-30

Tekstin EVANKELIUMI työversion osa A8

 

 

Kristuksen ruumiin rakentaminen

 

#A08B01Fi

Kristuksen ruumiilla on Raamatussa monta nimeä, joista tämän sivun sitaateissakin mainitaan muutamia, kuten

- temppeli (Joh 2:18-21)

- uusi luomakunta (2.Kor 5:17)

- Jumalan viljelysmaa, Jumalan rakennus, Jumalan temppeli (1.Kor 3:6-17)

- hänen ruumiinsa, ekklesia, Kristus "teissä", kts. Kol 1:24-28,

- hengellinen huone, pyhä papisto, valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, Jumalan kansa, armahdetut, (1.Piet 2:4-10)

- ne, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat (Rm 8:1)

- uusi ihminen (Ef 4:20-24)

- yksi ruumis Kristuksessa (Rm 12:4-8)

- Kristuksen ruumis (Ef 4:11-16)

- ilmaisut tyyppiä εν + (Jumala, Herra, Kristus, Pyhδ Henki) + datiivi (Ef 2:19-20 yms.)

#A08B02Fi

Kristus on pää, ja ruumis on Kristuksen morsian ja Karitsan vaimo. Jopa sellainen nimi, kuin kaupunki saattaa tarkoittaa Kristuksen ruumista. Tavallisin Kristuksen ruumiista käytetty nimitys on kuitenkin ekklesia (εκκλησία). Sana ekklesia esiintyy ensimmδistä kertaa siinä yhteydessä, kun Simon Joonaan poika on juuri tunnustanut hänet Elävän Jumalan pojaksi, ilmaisussa "μου την εκκλησιαν", jonka kirjaimellinen merkitys on "minun uloskutsuttuni":

Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika (μακαριος ει σιμων βαρ ιωνα), sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut (οτι σαρξ και αιμα ουκ απεκαλυψεν σοι), vaan minun Isäni (αλλ ο πατηρ μου), joka on taivaissa (ο εν τοις ουρανοις). 16:18 Ja minä sanon sinulle (καγω δε σοι λεγω οτι): sinä olet kallio (συ ει πετρος), ja tälle kalliolle minä rakennan ekklesiani (και επι ταυτη τη πετρα οικοδομησω μου την εκκλησιαν), ja tuonelan portit eivät sitä voita (και πυλαι αδου ου κατισχυσουσιν αυτης). 16:19 Ja minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet (και δωσω σοι τας κλεις της βασιλειας των ουρανων), ja minkä sinä sidot maan päällä (και ο εαν δησης επι της γης), se on oleva sidottu taivaissa (εσται δεδεμενον εν τοις ουρανοις), ja minkä sinä päästät maan päällä (και ο εαν λυσης επι της γης), se on oleva päästetty taivaissa (εσται λελυμενον εν τοις ουρανοις)." (kts. Mt 16:17-18)

#A08B03Fi

Sana ekklesia on yleissana, jota käytetään myös ei-kristillisistä yhteisöistä ja niiden edustajakokouksista. Tämä esimerkki on Apostolien teoista:

Ja jos teillä on vielä jotakin muuta vaadittavaa (ει δε τι περι ετερων επιζητειτε), niin ratkaistakoon asia laillisessa kokouksessa (εν τη εννομω εκκλησια επιλυθησεται). (Apt 19:39)

#A08B04Fi

Sanan ekklesia käännös sanalla "kokous" tai "yhteisö" on hyväksyttävissä myös ekklesian (εκκλησία) nimenδ, ja niin ovat monet raamatunkääntäjät tehneetkin, sillä ekklesia ei ole sama kuin kirkko. Ekklesia, on Jumalasta ja Kirkko on Saatanan luomus. Jeesus oli esittänyt vertauksen vehnästä ja lusteesta, kun opetuslapset tulevat kysymään, mitä vertaus tarkoittaa:


Niin hän vastasi ja sanoi heille (ο δε αποκριθεις ειπεν αυτοις): "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika (ο σπειρων το καλον σπερμα εστιν ο υιος του ανθρωπου). 13:38 Pelto on maailma (ο δε αγρος εστιν ο κοσμος); hyvä siemen ovat valtakunnan lapset (το δε καλον σπερμα ουτοι εισιν οι υιοι της βασιλειας), mutta lusteet ovat pahan lapset (τα δε ζιζανια εισιν οι υιοι του πονηρου). 13:39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele (ο δε εχθρος ο σπειρας αυτα εστιν ο διαβολος); elonaika on tämän aikakauden täyttymys (ο δε θερισμος συντελεια του αιωνος εστιν), ja leikkuumiehet ovat enkelit (οι δε θερισται αγγελοι εισιν). (Mt 13:37-39)

#A08B05Fi

Kirkko syntyi, kun Rooman keisari Konstantinus Suuren tahdosta koolle kutsuttu Nikean "ensimmäinen ekumeninen" kirkolliskokous vuonna 325 alistui valtiolle, jonka holhouksessa keisarillisesta auringonpalvonnasta ja uusitestamentillisista aineksista luotiin Vanhan Liiton lakiuskonnon tapainen synkretistinen uskonto. Monarkkisen piispuuden harhaoppi oli jo tasoittanut kreikan filosofeille tien kirkon johtopaikalle, ja heidän mukanaan kreikkalainen mytologia sai vankan aseman uudessa uskonnollisessa järjestelmässä.

#A08B06Fi

Nikean päätöksiä vastaan erikoisesti gooteilla näyttää jääneen jotakin hampaankoloon, sillä he antoivat syntyneelle epäsikiölle nimen "kirkko" kreikkalaisen Κιρκη mukaan. Kreikkalaisessa mytologiassa Kirke on Auringon (Helios) ja valtameren (Okeanos) valtiattaren Perseen tytär. Kirke oli kaunis, valkokutrinen huora, noita, joka muutti hänen houkutuksiinsa sortuneet miehet sioiksi. No jaa, ei ehkä niinkään väärä määritelmä kirkosta. Raamatun viimeisessä kirjassa Ilmestyskirjassa kirkosta käytetään nimiä "suuri portto" ja "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistusten äiti".

#A08B07Fi

Sana ekklesia on johdannainen verbista ekkaleo, kutsua ulos jostakin, joka on viittaus siihen, että Evankeliumi on kutsu ulos maailmasta niille, jotka haluavat taivaisiin. Ne, jotka ovat tajunneet sanan ekklesia merkityksen, ovat pyrkineet ilmaisemaan sen sisällön ja nimen omalla kielellään niin, että se vastaisi alkuperäistä Jumalan ilmoitusta, josta Jeesus sanoi:

Ja minä sanon sinulle (καγω δε σοι λεγω οτι): sinä olet kallio (συ ει πετρος), ja tälle kalliolle minä rakennan ekklesiani (και επι ταυτη τη πετρα οικοδομησω μου την εκκλησιαν), ja tuonelan portit eivät sitä voita (και πυλαι αδου ου κατισχυσουσιν αυτης). (Mt 16:18)

#A08B08Fi

Ekklesiaa rakennetaan Jumalan Hengen asunnoksi. Jumala, joka on kaiken rakentaja, haluaa asua kansansa keskuudessa. Vanhan Liiton ekklesian aikana se ei aivan onnistunut, sillä Siinain Liiton syntyvaiheessa ilmenneen ongelman takia telttamaja, jossa Jumalan kunnia saattoi ilmestyä, rakennettiin leirin ulkopuolelle. Daavidin aloitteesta hänen poikansa Salomo rakensi Jerusalemiin kivisen temppelin, jonne Jumalan kunnia asettui, kunnes Jumalan pitkämielisyyden mitta täyttyi ja Herran Henki poistui temppelistä. Baabelin vankeuden jälkeen juutalaiset rakensivat uuden, mutta Jumalan kunnian ilmestymistä juutalaiset joutuivat odottamaan, kunnes Jeesus tuli heidän keskuuteensa.

#A08B09Fi

Kun Jeesus kasteen jälkeen täytettiin Pyhällä Hengellä, hän itsestään tuli Jumalan asunto ihmisten keskellä maan päällä. Kun Jeesus sitten nousi Galileasta Jerusalemiin, hän meni kuningas Herodeksen uudistamaan pyhäkköön, alkoi temppelin historiassa uusi, mutta lyhyeksi jäänyt vaihe. Ensiksi Jeesus puhdisti temppelin kaupustelijoista, mikä tietysti herätti kysymyksen siitä, millä oikeudella hän sen teki.


Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin sinä näytät meille (τι σημειον δεικνυεις ημιν), koska nδitä teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli (λυσατε τον ναον τουτον), niin minä pystytän sen kolmessa päivässä (και εν τρισιν ημεραις εγερω αυτον)". Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta (τεσσαρακοντα και εξ ετεσιν) on tδtä temppeliä rakennettu (ωκοδομηθη ο ναος ουτος), ja sinδkö pystytät sen kolmessa päivässä (και συ εν τρισιν ημεραις εγερεις αυτον)?" Mutta hδn puhui (εκεινος δε ελεγεν) ruumiinsa temppelistδ (περι του ναου του σωματος αυτου). (Joh 2:18-21)

#A08B10Fi

Juutalaiset todella hajoittivat Jeesuksen ruumiin temppelin, mutta kolmessa päivässä hän pystytti sen uudestaan, eikä se siihen jäänytkään. Nyt vasta Herran ruumista alettiin toden teolla rakentamaan. Viidenkymmenen päivän kuluttua työmaalle tuli Jumalan Henki, ja jo saman päivän illalla Kristuksen ruumiiseen kuului noin kolme tuhatta sielua ja koko työ valmistuu kolmantena päivänä.

#A08B11Fi

Työmaa oli pystytetty jo kauan ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista, niin että Jeesus saattoi kertoa vertauksen muodossa, mitä ennen hänen lihan ruumiissa syntymistään oli jo tehty:

Oli perheenisäntä (ανθρωπος τις ην οικοδεσποτης), joka istutti viinitarhan (οστις εφυτευσεν αμπελωνα) ja teki aidan sen ympärille (και φραγμον αυτω περιεθηκεν) ja kaivoi siihen viinikuurnan (και ωρυξεν εν αυτω ληνον) ja rakensi tornin (και ωκοδομησεν πυργον); ja hän vuokrasi sen viinitarhureille (και εξεδοτο αυτον γεωργοις) ja matkusti muille maille (και απεδημησεν). (Mt 21:33)

#A08B12Fi

Luetaan vertaus loppuun asti, niin nähdään, miten asiat sitten kehittyivät:

Ja kun hedelmäin aika lähestyi (οτε δε ηγγισεν ο καιρος των καρπων), lähetti hän orjiansa viinitarhurien luokse (απεστειλεν τους δουλους αυτου προς τους γεωργους) perimään hänelle tulevat hedelmät (λαβειν τους καρπους αυτου). 21:35 Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen orjansa (και λαβοντες οι γεωργοι τους δουλους αυτου); minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät (ον μεν εδειραν ον δε απεκτειναν ον δε ελιθοβολησαν). 21:36 Vielä hän lähetti toisia orjia (παλιν απεστειλεν αλλους δουλους), useampia kuin ensimmäiset (πλειονας των πρωτων); ja näille he tekivät samoin (και εποιησαν αυτοις ωσαυτως). 21:37 Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen (υστερον δε απεστειλεν προς αυτους τον υιον αυτου λεγων): 'Minun poikaani he kavahtavat (εντραπησονται τον υιον μου)'. 21:38 Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan (οι δε γεωργοι ιδοντες τον υιον), sanoivat he keskenänsä (ειπον εν εαυτοις): 'Tämä on perillinen (ουτος εστιν ο κληρονομος); tulkaa, tappakaamme hänet (δευτε αποκτεινωμεν αυτον), niin me saamme hänen perintönsä (και κατασχωμεν την κληρονομιαν αυτου)'. 21:39 Ja he ottivat hänet kiinni (και λαβοντες αυτον) ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat (εξεβαλον εξω του αμπελωνος και απεκτειναν). 21:40 Kun viinitarhan herra tulee (οταν ουν ελθη ο κυριος του αμπελωνος), mitä hän tekee noille viinitarhureille (τι ποιησει τοις γεωργοις εκεινοις)?" 21:41 He sanoivat hänelle (λεγουσιν αυτω): "Nuo pahat hδn pahoin tuhoaa (κακους κακως απολεσει αυτους) ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille (και τον αμπελωνα εκδοσεται αλλοις γεωργοις), jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa (οιτινες αποδωσουσιν αυτω τους καρπους εν τοις καιροις αυτων)". (Mt 21:34-41)

#A08B13Fi

Aabrahamin Jumalalta saamasta kutsusta oli tätä kerrottaessa kulunut noin 2000 vuotta, ja oli aika vaihtaa työmiehet uusiin:

Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat (οι οικοδομουντες) hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois (οτι αρθησεται αφ υμων η βασιλεια του θεου) ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä (και δοθησεται εθνει ποιουντι τους καρπους αυτης). Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa (τας παραβολας αυτου), ymmδrsivät he, että hän puhui heistä. Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana. (Kts. Mt 21:42-46)

#A08B14Fi

Israelista piti tulla pyhä kansa ja kuninkaallinen papisto, mutta toisin kävi. Kymmenen heimoa meni omille teilleen, eikä Juudakaan tyytynyt vuokraviljelijän rooliinsa, vaan halusi päästä isännäksi. Kaiken lisäksi se Jeesus, jonka Jumala heille lähetti, ei ollut sellainen vapauttaja, jollaiseksi he olivat tulevan suurmiehensä kuvitelleet. Ei mitään sotilaallista toimintaa, ei edes rettelöintiä kaduilla. Ja ne Jeesuksen puheet? "Kylväjä lähti kylvämään". Hah? Ei pelannut fariseusten logiikka. Mutta kun siemen on Jumalan sana, on kysymys siitä samasta siemenestä jolla koko luomakunta on luotu. Jos siis nyt uudestaan lähdetään kylvämään, on tuloksena uusi luomakunta. Kysymys on niin mittavasta asiasta, että sitä sanotaan Uudeksi luomistyöksi, "kaini ktisis":

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus (καινη κτισις: uusi luominen); se, mikδ on vanhaa, on kadonnut, katso, kaikki on tullut uudeksi (γεγονεν καινα τα παντα). (2.Kor 5:17)

#A08B15Fi

Tässä uudessa luomakunnassa sanaa ei kirjoiteta kivitauluihin, vaan ihmissydämiin. Kun ihminen kuulee Jumalan puheen, silloin toteutuvat Jeesuksen sanat paimenesta, joka tuntee omansa ja johtaa laumaansa, ja laumasta, jonka lampaat kuulevat hänen äänensä.

Minun lampaani kuulevat minun ääneni (τα προβατα τα εμα της φωνης μου ακουει), ja minä tunnen ne (καγω γινωσκω αυτα), ja ne seuraavat minua (και ακολουθουσιν μοι). (Joh 10:27)

#A08B16Fi

Se, että Jumalan Voideltu (kr. Hristos) nyt asuu kansansa sydämissä, oli ennen suuri salaisuus:

Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne (νυν χαιρω εν τοις παθημασιν μου υπερ υμων), ja mikδ vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi (και ανταναπληρω τα υστερηματα των θλιψεων του χριστου εν τη σαρκι μου υπερ του σωματος αυτου), joka on ekklesia (ο εστιν η εκκλησια), 1:25 jonka palvelijaksi minä olen tullut (ης εγενομην εγω διακονος) Jumalan talonpidon mukaan (κατα την οικονομιαν του θεου), joka minulle on annettu teitä varten (του θεου την δοθεισαν μοι εις υμας), tδyttääkseni Jumalan sanan (πληρωσαι τον λογον του θεου), 1:26 sen salaisuuden (το μυστηριον), joka on ollut kδtkettynä ikuisista ajoista (το αποκεκρυμμενον απο των αιωνων) ja polvesta polveen (και απο των γενεων), mutta joka nyt on ilmoitettu hδnen pyhillensä (νυνι δε εφανερωθη τοις αγιοις αυτου), 1:27 joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi (οις ηθελησεν ο θεος γνωρισαι), kuinka suuri kansojen keskuudessa on tämän salaisuuden kunnian rikkaus (τις ο πλουτος της δοξης του μυστηριου τουτου εν τοις εθνεσιν): Kristus teissδ, kunnian toivo (ος εστιν χριστος εν υμιν η ελπις της δοξης). 1:28 Ja hδntä me julistamme (ον ημεις καταγγελλομεν), neuvoen jokaista ihmistä (νουθετουντες παντα ανθρωπον) ja opettaen jokaista ihmistδ (και διδασκοντες παντα ανθρωπον) kaikella viisaudella (εν παση σοφια), asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen (ινα παραστησωμεν παντα ανθρωπον) täydellisenä Kristuksessa Jeesuksessa (τελειον εν χριστω ιησου). (Kol 1:24-28)

#A08B17Fi

Silloin, kun Jeesus puhui Nikodemoksen kanssa hengellisestä syntymästä, juttu jäi ikään kuin kesken. Sanomatta jäi, että meillä on ahtaan portin jälkeen kuljettava koko kaita tie ja tehtävä se työ, jonka Herran Henki meille osoittaa. Pietari jatkaa, mutta ilmoittaa samalla, että se, minkä me tänään uskomme, täyttyy vasta viimeisenä aikana:

Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka suuren laupeutensa mukaan on synnyttänyt meidät ylhäältä elävään toivoon (ο κατα το πολυ αυτου ελεος αναγεννησας ημας εις ελπιδα ζωσαν) Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta (δι αναστασεως ιησου χριστου εκ νεκρων), 1:4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintφön (εις κληρονομιαν αφθαρτον και αμιαντον και αμαραντον), joka taivaissa on sδilytettynä teitä varten (τετηρημενην εν ουρανοις εις υμας), 1:5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen (τους εν δυναμει θεου φρουρουμενους δια πιστεως εις σωτηριαν), joka on valmis paljastettavaksi viimeisenä aikana (ετοιμην αποκαλυφθηναι εν καιρω εσχατω). (1.Piet 1:3-5)

#A08B18Fi

Jerusalemin ekklesian alku oli loistokas. Evankeliumi oli näyttänyt voimansa. Synnin ihmiset olivat muuttuneet armon ihmisiksi:

Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo (χαρις τε μεγαλη) oli heillδ kaikilla. Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi. (Apt 4:32-35)

#A08B19Fi

Mutta Jumalan kunnia voi poistua hyvästäkin yhteisöstä, jos se horjuu pois totuudesta. Uhkaava tilanne syntyi kohta maineikkaan alun jälkeen:

Mutta eräs mies, nimeltä Ananias (ανηρ δε τις ανανιας ονοματι), ja hδnen vaimonsa Safiira (συν σαπφειρη τη γυναικι αυτου) myivδt maatilan (επωλησεν κτημα), 5:2 ja mies kδtki vaimonsa tieten osan hinnasta (και ενοσφισατο απο της τιμης συνειδυιας και της γυναικος αυτου), ja osan hδn toi ja pani apostolien jalkojen eteen (και ενεγκας μερος τι παρα τους ποδας των αποστολων εθηκεν). 5:3 Mutta Pietari sanoi (ειπεν δε πετρος): "Ananias, miksi on saatana tδyttänyt sinun sydämesi (ανανια διατι επληρωσεν ο σατανας την καρδιαν σου), niin ettδ koetit pettää Pyhää Henkeä (ψευσασθαι σε το πνευμα το αγιον) ja kδtkit osan maatilan hinnasta (και νοσφισασθαι σε απο της τιμης του χωριου)? 5:4 Eikφ se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun (ουχι μενον σοι εμενεν και πραθεν εν τη ση εξουσια υπηρχεν)? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä (τι οτι εθου εν τη καρδια σου το πραγμα τουτο)? Et sinδ ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle (ουκ εψευσω ανθρωποις αλλα τω θεω)." 5:5 Kun Ananias kuuli nδmä sanat (ακουων δε ανανιας τους λογους τουτους), kaatui hδn maahan ja heitti henkensä (πεσων εξεψυξεν). Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat (και εγενετο φοβος μεγας επι παντας τους ακουοντας ταυτα). 5:6 Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hδnet (ανασταντες δε οι νεωτεροι συνεστειλαν αυτον) ja kantoivat hänet pois ja hautasivat (και εξενεγκαντες εθαψαν). 5:7 Noin kolmen hetken kuluttua hδnen vaimonsa tuli sisään (εγενετο δε ως ωρων τριων διαστημα και η γυνη αυτου) eikδ tiennyt, mitä oli tapahtunut (μη ειδυια το γεγονος εισηλθεν). 5:8 Niin Pietari kysyi häneltä (απεκριθη δε αυτη ο πετρος): "Sano minulle (ειπε μοι): siihenkφ hintaan te myitte maatilan (ει τοσουτου το χωριον απεδοσθε)?" Hδn vastasi (η δε ειπεν): "Kyllδ (ναι), juuri siihen hintaan (τοσουτου)". 5:9 Mutta Pietari sanoi hδnelle (ο δε πετρος ειπεν προς αυτην): "Miksi olette yksissδ neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä (τι οτι συνεφωνηθη υμιν πειρασαι το πνευμα κυριου)? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana (ιδου οι ποδες των θαψαντων τον ανδρα σου επι τη θυρα), ja he kantavat sinutkin pois (και εξοισουσιν σε)." 5:10 Niin hδn heti kaatui hänen jalkojensa viereen (επεσεν δε παραχρημα παρα τους ποδας αυτου) ja heitti henkensδ (και εξεψυξεν); ja kun nuorukaiset tulivat sisδän, löysivät he hänet kuolleena (εισελθοντες δε οι νεανισκοι ευρον αυτην νεκραν), kantoivat pois ja hautasivat hδnet hänen miehensä luo (και εξενεγκαντες εθαψαν προς τον ανδρα αυτης). 5:11 Ja suuri pelko tuli koko ekklesialle (και εγενετο φοβος μεγας εφ ολην την εκκλησιαν) ja kaikille, jotka tδmän kuulivat (και επι παντας τους ακουοντας ταυτα). (Apt 5:1-11)

#A08B20Fi

Jumalan kunnia oli säilynyt ekklesiassa, ja se myös näkyi ja tuotti hyvä hedelmää:

Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä (δια δε των χειρων των αποστολων SBAεγινετο Tεγενετο σημεια και τερατα εν τω λαω πολλα); ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylvδskäytävässä (και ησαν ομοθυμαδον απαντες εν τη στοα σολομωντος). 5:13 Eikδ muista kukaan uskaltanut heihin liittyä (των δε λοιπων ουδεις ετολμα κολλασθαι αυτοις), mutta kansa piti heitδ suuressa* kunniassa* (αλλ εμεγαλυνεν αυτους ο λαος). 5:14 Ja yhδ enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan (μαλλον δε προσετιθεντο πιστευοντες τω κυριω), sekδ miehiä että naisia suuret joukot (πληθη ανδρων τε και γυναικων). 5:15 Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille (ωστε κατα τας πλατειας εκφερειν τους ασθενεις και τιθεναι επι κλινων και κραββατων), ettδ Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä (ινα ερχομενου πετρου καν η σκια επισκιαση τινι αυτων). 5:16 Paljon kansaa tuli myφs ympäristön kaupungeista Jerusalemiin (συνηρχετο δε και το πληθος των περιξ πολεων εις ιερουσαλημ), tuoden sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia (φεροντες ασθενεις και οχλουμενους υπο πνευματων ακαθαρτων), ja ne kaikki tulivat parannetuiksi (οιτινες εθεραπευοντο απαντες). (Apt 5:12-16)

#A08B21Fi

Kun Paavali puhuu Jumalan temppelin rakentajista, hän vertaa itseään viisaaseen työmaapäällikköön, arkhitekton. Näin hän tekee eron Jumalaan, joka on oikodomos, rakentaja. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä esitellään työmaata ja puhutaan työntekijöiden vastuusta:

Minä istutin (εγω εφυτευσα), Apollos kasteli (απολλως εποτισεν), mutta Jumala on antanut kasvun (αλλ ο θεος ηυξανεν). Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan (ωστε ουτε ο φυτευων εστιν τι ουτε ο ποτιζων), vaan Jumala, joka kasvun antaa (αλλ ο αυξανων θεος). Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtδ (ο φυτευων δε και ο ποτιζων εν εισιν); kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa (εκαστος δε τον ιδιον μισθον ληψεται) oman tyφnsä mukaan (κατα τον ιδιον κοπον). Sillδ me olemme Jumalan työtovereita (θεου γαρ εσμεν συνεργοι); te olette Jumalan viljelysmaa (θεου γεωργιον), olette Jumalan rakennus (θεου οικοδομη εστε). Sen Jumalan armon mukaan (κατα την χαριν του θεου), joka on minulle annettu (την δοθεισαν μοι), minδ olen viisaan rakennusmestarin tavoin (ως σοφος αρχιτεκτων) pannut perustuksen (θεμελιον τεθεικα), ja toinen sille rakentaa (αλλος δε εποικοδομει), mutta katsokoon kukin (εκαστος δε βλεπετω), kuinka hδn sille rakentaa (πως εποικοδομει). Sillδ muuta perustusta ei kukaan voi panna (θεμελιον γαρ αλλον ουδεις δυναται θειναι), kuin mikδ pantu on (παρα τον κειμενον), ja se on Jeesus, Voideltu (ος εστιν ιησους ο χριστος). Mutta jos joku rakentaa tδlle perustukselle (ει δε τις εποικοδομει επι τον θεμελιον τουτον), kullasta, hopeasta, jalokivistδ, puusta, heinistä tai oljista (χρυσον αργυρον λιθους τιμιους ξυλα χορτον καλαμην), niin kunkin teko on tuleva nδkyviin (εκαστου το εργον φανερον γενησεται); sillδ sen on saattava ilmi se päivä (η γαρ ημερα δηλωσει), joka tulessa ilmestyy (οτι εν πυρι αποκαλυπτεται), ja tuli on koetteleva, minkδlainen kunkin teko on (και εκαστου το εργον οποιον εστιν το πυρ δοκιμασει). Jos jonkun työ, jonka hän sille rakentaa, kestää (ει τινος το εργον μενει ο επωκοδομησεν), on hδn saava palkan (μισθον ληψεται); mutta jos jonkun tyφ palaa (ει τινος το εργον κατακαησεται), joutuu hδn vahinkoon (ζημιωθησεται); mutta hδn itse on pelastuva (αυτος δε σωθησεται), kuitenkin ikδänkuin tulen läpi (ουτως δε ως δια πυρος). Ettekö tiedä (ουκ οιδατε), että te olette Jumalan temppeli (οτι ναος θεου εστε) ja ettδ Jumalan Henki asuu teissä (και το πνευμα του θεου οικει εν υμιν)? Jos joku turmelee Jumalan temppelin (ει τις τον ναον του θεου φθειρει), on Jumala turmeleva hδnet (φθερει τουτον ο θεος); sillδ Jumalan temppeli on pyhä (ο γαρ ναος του θεου αγιος εστιν), ja sellaisia te olette (οιτινες εστε υμεις). (1.Kor 3:6-17).

#A08B22Fi

Pietari kertoo lisää rakennustyön kohteesta, elävistä kivistä rakennetusta Jumalan temppelistä:

Ja tulkaa hänen tykönsä (προς ον προσερχομενοι), elävän kiven tykö (λιθον ζωντα), jonka ihmiset tosin ovat hyljδnneet (υπο ανθρωπων μεν αποδεδοκιμασμενον), mutta joka Jumalan edessδ on valittu (παρα δε θεω εκλεκτον), kallis (εντιμον), ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä (και αυτοι ως λιθοι ζωντες οικοδομεισθε) hengelliseksi huoneeksi (οικος πνευματικος), pyhäksi papistoksi (ιερατευμα αγιον), uhraamaan hengellisiä uhreja (ανενεγκαι πνευματικας θυσιας), jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia (ευπροσδεκτους τω θεω δια ιησου χριστου), sillδ Kirjoituksissa sanotaan (διο και περιεχει εν τη γραφη): "Katso (ιδου), minδ lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven (τιθημι εν σιων λιθον ακρογωνιαιον εκλεκτον εντιμον); ja joka hδneen uskoo (ο πιστευων επ αυτω), ei ole hδpeään joutuva (και ου μη καταισχυνθη)". Teille siis (υμιν ουν), jotka uskotte, se on kallis (η τιμη τοις πιστευουσιν), mutta niille, jotka eivδt usko (απειθουσιν δε), "on se kivi (λιθον), jonka rakentajat hylkδsivät (ον απεδοκιμασαν οι οικοδομουντες), tullut kulmakiveksi (ουτος εγενηθη εις κεφαλην γωνιας)" ja (και) "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi (λιθος προσκομματος και πετρα σκανδαλου)". Koska he eivδt tottele sanaa, niin he kompastuvat (οι προσκοπτουσιν τω λογω απειθουντες); ja siihen heidδt on pantukin (εις ο και ετεθησαν). Mutta te olette (υμεις δε) "valittu suku (γενος εκλεκτον), kuninkaallinen papisto (βασιλειον ιερατευμα), pyhä heimo (εθνος αγιον), omaisuuskansa (λαος εις περιποιησιν), julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa (οπως τας αρετας εξαγγειλητε του εκ σκοτους υμας καλεσαντος εις το θαυμαστον αυτου φως); te, jotka ennen (οι ποτε) "ette olleet kansa (ου λαος)", mutta nyt olette (νυν δε) "Jumalan kansa (λαος θεου)", jotka ennen "ette olleet armahdetut (οι ουκ ηλεημενοι)", mutta nyt "olette armahdetut (νυν δε ελεηθεντες)". (1.Piet 2:4-10)

#A08B23Fi

Se, miten tämä kaikki tulisi tapahtumaan oli kuitenkin mysteeri, jonka paljastuu vasta kun Pyhä Henki vuodatetaan ihmissydämeen. Vielä nytkin vain ne Uuden Liiton pyhät, joilla asiasta on kyllin omakohtaista kokemusta, pystyvät puhumaan siitä selvästi, ja vain se, jolla itsekin kuulee Herransa äänen, tajuaa, kuka puhuu omasta kokemuksestaan, ja kenen puheet ovat opittua liturgiaa ja huulten höpinää.

#A08B24Fi

Kaikki pyhät ottavat osaa Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kukin oman armoituksensa mukaisesti. Hengellistä työtä tehdään hengellisin välinein. Roomalaiskirjeen kristillistä elämää koskevassa osassa tutustutaan myös näihin välineisiin:

Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä (καθαπερ γαρ εν ενι σωματι μελη πολλα εχομεν), mutta kaikilla jδsenillä ei ole sama tehtävä (τα δε μελη παντα ου την αυτην εχει πραξιν), 12:5 niin me, vaikka meitδ on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa (ουτως οι πολλοι εν σωμα εσμεν εν χριστω), mutta itsekukin olemme toistemme jδseniä (ο δε καθ εις αλληλων μελη); 12:6 ja meillδ on (εχοντες δε) erilaisia (διαφορα) armoituksia (χαρισματα) sen armon mukaan (κατα την χαριν), mikδ meille on annettu (την δοθεισαν ημιν); jos jollakin on profetoimisen lahja (ειτε προφητειαν), kδyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on (κατα την αναλογιαν της πιστεως); 12:7 Jos virka (ειτε διακονιαν), pitδköön virastaan vaarin (εν τη διακονια); jos joku opettaa (ειτε ο διδασκων), olkoon uskollinen opettamisessaan (εν τη διδασκαλια); 12:8 jos kehoittaa (ειτε ο παρακαλων), niin kehoittamisessaan (εν τη παρακλησει); joka antaa ο μεταδιδους), antakoon vakaasta sydδmestä (εν απλοτητι); joka on johtaja (ο προϊσταμενος - joka seisoo edessδ), johtakoon toimellisesti (εν σπουδη - ahkerana); joka laupeutta harjoittaa (ο ελεων), tehkφön sen iloiten (εν ιλαροτητι). (Rm 12:4-8)

#A08B25Fi

Pyhän Hengen lahja on kihlajaislahja, jonka Isä antaa Poikansa morsiamelle.

Mutta hengellisistä, veljet (δε των πνευματικων αδελφοι), en tahdo pitδä teitä tietämättöminä (ου θελω υμας αγνοειν). 12:2 Te tiedδtte (οιδατε), että kun olitte pakanoita* (οτι εθνη ητε), teitδ vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin (προς τα ειδωλα τα αφωνα ως αν ηγεσθε απαγομενοι). 12:3 Sentδhden minä teen teille tiettäväksi (διο γνωριζω υμιν), ettei kukaan Jumalan Hengessδ puhuva (οτι ουδεις εν πνευματι θεου λαλων), sano (λεγει): "Jeesus olkoon kirottu (αναθεμα ιησουν)", ja ettei kukaan voi sanoa (και ουδεις δυναται ειπειν): "Jeesus olkoon Herra (κυριον ιησουν)", paitsi Pyhδssä Hengessä (ει μη εν πνευματι αγιω). (1.Kor 12:1-3)

#A08B26Fi

Pyhä Henki on itse tuo lahja, mutta ne lahjat eli karismat, jota Pyhä Henki jakaa Kristuksen ruumiin eri jäsenille, ovat yksilöityjä armoituksia, työvälineitä yhteisön rakentamiseksi.


Armoituksia ovat monenlaisia (διαιρεσεις δε χαρισματων εισιν), mutta Henki on sama (το δε αυτο πνευμα); 12:5 ja palvelutehtδ
viä ovat monenlaisia (και διαιρεσεις διακονιων εισιν), mutta Herra on sama (και ο αυτος κυριος); 12:6 ja vaikutukset ovat erilaisia (και διαιρεσεις ενεργηματων εισιν), mutta Jumala, joka kaikki kaikissa suorittaa, on sama (ο δε αυτος εστιν θεος ο ενεργων τα παντα εν πασιν). 12:7 Mutta kullekin annetaan (εκαστω δε διδοται) Hengen ilmentymδ (η φανερωσις του πνευματος) yhteiseksi hyφdyksi (προς το συμφερον). 12:8 Niinpδ Hengen kautta annetaan viisauden sanat (ω μεν γαρ δια του πνευματος διδοται λογος σοφιας) ja toiselle tiedon sanat saman Hengen kautta (αλλω δε λογος γνωσεως κατα το αυτο πνευμα) 12:9 ja toiselle usko samassa Hengessδ (ετερω δε πιστις εν τω αυτω πνευματι) ja toiselle parantamisen armoitukset siinδ samassa Hengessä (αλλω δε χαρισματα ιαματων εν τω αυτω πνευματι) 12:10 ja toiselle voimatekojen voimia (αλλω δε ενεργηματα δυναμεων) ja toiselle profetoimista (αλλω δε προφητεια) ja toiselle henkien arvostelemista (αλλω δε διακρισεις πνευματων) ja toiselle uusia kieliä (ετερω δε γενη γλωσσων) ja toiselle kielten kδäntämistä (αλλω δε ερμηνεια γλωσσων). 12:11 Mutta kaiken tδmän (παντα δε ταυτα) vaikuttaa yksi ja sama Henki (ενεργει το εν και το αυτο πνευμα), jakaen kullekin erikseen (διαιρουν ιδια εκαστω), niinkuin tahtoo (καθως βουλεται). (1.Kor 12:4-11)

#A08B27Fi

Kristillisen yhteisön keskuudessa Paavali joutui myös törmäämään ongelmiin, joista hän sanoi: "Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa", ja "kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki rakenna". Toisen hengellisiä työvälineitä koskevan tarkastelunsa, kts. 1.Kor 12:1-31 jonka Paavali jopa keskeyttää kertoakseen siitä, mitä ja millaista on rakkaus, kts. 1.Kor 13:1-13, mutta sitten hän taas jatkaa puhumalla rakentamisesta, tällä kertaa kuitenkin siitä, miten hengellisiä työvälineitä on käytettävä.

Tavoitelkaa rakkautta (διωκετε την αγαπην) ja tavoitelkaa hengellisiä (ζηλουτε δε τα πνευματικα) ja varsinkin sitä, että voisitte profetoida (μαλλον δε ινα προφητευητε), sillä kielillä puhuva (ο γαρ λαλων γλωσση) ei puhu ihmisille (ουκ ανθρωποις λαλει), vaan Jumalalle (αλλα τω θεω); ei häntä kuunnella, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä (ουδεις γαρ ακουει πνευματι δε λαλει μυστηρια). Mutta profetoiva puhuu ihmisille (ο δε προφητευων ανθρωποις λαλει) rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi (οικοδομην και παρακλησιν και παραμυθιαν). Kielillä puhuva rakentaa itseään (ο λαλων γλωσση εαυτον οικοδομει), mutta profetoiva rakentaa ekklesiaa (ο δε προφητευων εκκλησιαν οικοδομει). Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä (θελω δε παντας υμας λαλειν γλωσσαις), mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan (μαλλον δε ινα προφητευητε); sillä profetoiva on suurempi (μειζων γαρ ο προφητευων) kuin kielillä puhuva (η ο λαλων γλωσσαις), ellei tämä samalla selitä (εκτος ει μη διερμηνευη), niin että ekklesia siitä rakentuu (ινα η εκκλησια οικοδομην λαβη). Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne (νυνι δε αδελφοι εαν ελθω προς υμας) kielillä puhuen (γλωσσαις λαλων), mitä minä teitä sillä hyödyttäisin (τι υμας ωφελησω), ellen puhuisi teille (εαν μη υμιν λαλησω) ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja (η εν αποκαλυψει η εν γνωσει η εν προφητεια η εν διδαχη)? (1.Kor 14:1-6)

#A08B28Fi

Ekklesia on yhteisö, jonka kaikki jäsenet ovat toimivia jäseniä. Kukin saa Jumalalta omat armoituksensa ja omat tehtävänsä. Kun tämä yhteisö kokoontuu, on jokaisella jotakin, jolla rakentaa muita:

Kuinka siis on, veljet (τι ουν εστιν αδελφοι)? Kun tulette yhteen (οταν συνερχησθε), on jokaisella teistδ jotakin (εκαστος υμων), millδ on virsi (ψαλμον εχει), millδ opetus (διδαχην εχει), mikδ puhuu kielillä (γλωσσαν εχει), millδ ilmestys (αποκαλυψιν εχει), mikδ selittää (ερμηνειαν εχει); kaikki tapahtukoon rakennukseksi (παντα προς οικοδομην γενεσθω). (1.Kor 14:26)

#A08B29Fi

Uuden Luomakunnan johtava periaate on Jumalan armo Kristuksessa. Se on tila, johon päästään evankeliumin synnyttämän uskon kautta. Tästä uudesta tilasta käytetään sanaa kainotis, joka on johdannainen sanasta kainós, (uusi, ennen tuntematon ja laadultaan parempi, kts. Juuson sanakirjan sivu 257) Tämä hieman vaikeasti käännettävä sana esiintyy Uudessa Testamentissa vain kaksi kertaa:

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut (συνεταφημεν ουν αυτω) kasteen kautta kuolemaan (δια του βαπτισματος εις τον θανατον), ettδ niinkuin Kristus herätettiin kuolleista (ινα ωσπερ ηγερθη χριστος εκ νεκρων) Isδn kirkkauden kautta (δια της δοξης του πατρος), samoin pitδä meidänkin elämän uutuudessa vaeltaman (ουτως και ημεις εν καινοτητι ζωης περιπατησωμεν) . (Rm 6:4)

#A08B30Fi

Ilman Pyhää Henkeä tämä ajatus olisi mahdoton toteutettavaksi, mutta nyt kyse ei enää ole siitä.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota (ουδεν αρα νυν κατακριμα) niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa (τοις εν χριστω ιησου), vaeltavat ei lihan, vaan Hengen mukaan (μη κατα σαρκα περιπατουσιν αλλα κατα πνευμα). (Rm (8:1)

#A08B31Fi

Pyhän Hengen täyttämien kristittyjen tulee suhtautua Pyhän Hengen ohjeisiin paljon vakavammin, kuin Vanhan Liiton kymmeneen käskyyn:

Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu (βλεπετε μη παραιτησησθε τον λαλουντα); sillδ jos nuo, jotka torjuivat luotaan (ει γαρ εκεινοι ουκ εφυγον) hδnet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon (TSBτον επι TSτης γης παραιτησαμενοι χρηματιζοντα), niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista (πολλω μαλλον ημεις οι τον απ ουρανων αποστρεφομενοι). 12:26 Silloin hδnen äänensä järkytti maata (ου η φωνη την γην εσαλευσεν), mutta nyt hδn on luvannut sanoen (τοτε νυν δε επηγγελται λεγων): "Vielδ kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin (ετι απαξ εγω σειω ου μονον την γην αλλα και τον ουρανον)". (Hebr 12:25-26)

#A08B32Fi

Kristuksessa vaeltaminen on sitä, että ihminen on saanut Pyhän Hengen, joka neuvoo häntä, miten mennään. Muutama päivä sitten, kohta aamurukouksen jälkeen Herran henki sanoi, että ota mukaasi kaksi tietokoneen verkkojohtoa. Panin ne kassiin, jossa ennestään oli Uusi Testamentti (Demidovin käännös), pieni digikamera, kalenteri ja pari kynää. Olin lähdössä hoitamaan toisten ihmisten asioita, mutta samalla ajattelin käydä kirpputorilla etsimässä sopivaa sähkölämmitintä yläkerran huoneeseen. Ikaalisen puolelle tultuani Viktor kertoi, että hän löysi jätepisteestä pari lämmitintä, joista oli leikattu johdot pois, ilmeisesti niitä irroitettaessa. Kun palasimme takaisin, Viktor liitti johdot pattereihin ja lahjoitti patterit minulle.

#A08B33Fi

Mutta mitä se lihassa vaeltaminen sitten on? Noin vuosi sitten ullakkohuoneessa oli kylmä. Menin Parkanoon ja ostin - siis pelkkään omaan järkeeni luottaen - Halpa-Hallista vapaastiseisovan, öljytäytteisen sähkölämmittimen. Se toimi ehkä viikon, mutta meni takuuseen, ja sain uuden samanlaisen, mutta nyt, kun kylmät ilmat taas tulivat, huomattiin, ettei sekään enää toimi.

#A08B34Fi

Oli aika, jolloin suomalaisesta kaupasta sai toimivia, Suomessa valmistettuja laitteita. Mutta kun Suomi käänsi pyllynsä Jumalalle, käänsi Jumala kasvonsa poispäin Suomesta ja tuli pimeys ja sitten vielä tämä Sipilän hallitus. Nyt ei enää pärjää järjellä, niin kuin siihen aikaan, kun valtiomiehet hoitivat asioita. Kun muu porukka menee kadotukseen, pitää ainakin itsellä olla valoa matkassa.

#A08B35Fi

Ihminen, joka ennen yritti noudattaa Jumalan lakia omien kykyjensä mukaan saa Pyhän Hengen kautta parempaa ohjausta elämäänsä, kuin mitä laki voi antaa. Mutta Pyhä Henki ei tee ihmisestä robotteja: ihmisen on tässä uudessakin elämässä itse valittava, kuunteleeko hän Pyhän Hengen ohjausta, vai ei. Uskon kautta hän kuitenkin pystyy siihen, mihin hän ilman Jumalan Henkeä ei pystynyt, ja pystyy myös olemaan Jumalan orja:

Sillä kun olimme lihassa (οτε γαρ ημεν εν τη σαρκι), niin synnin himot (τα παθηματα των αμαρτιων), jotka laki herδttää, vaikuttivat meidän jäsenissämme (τα δια του νομου ενηργειτο εν τοις μελεσιν ημων), niin ettδ me kannoimme hedelmää kuolemalle (εις το καρποφορησαι τω θανατω), 7:6 mutta nyt me olemme irti laista (νυνι δε κατηργηθημεν απο του νομου) ja kuolleet pois siitδ, mikä meidät piti vankeina (αποθανοντες εν ω κατειχομεθα), tehdäksemme työtä (ωστε δουλευειν ημας) Hengen uutuudessa (εν καινοτητι πνευματος) emmekδ kirjaimen vanhassa (και ου παλαιοτητι γραμματος). (Rm 7:5-6)

#A08B36Fi

Lain vaatimuksien ja Hengen johdatuksen ero on periaatteellinen. Paavali sanoo:

Tämmöinen luottamus meillä on (πεποιθησιν δε τοιαυτην εχομεν) Kristuksen kautta Jumalaan (δια του χριστου προς τον θεον); 3:5 ei niin, ettδ meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin (ουχ οτι ικανοι εσμεν αφ εαυτων λογισασθαι τι), ikδänkuin se tulisi meistä itsestämme (ως εξ εαυτων), vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta (αλλ η ικανοτης ημων εκ του θεου), 3:6 joka myφs on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita (ος και ικανωσεν ημας διακονους καινης διαθηκης), ei kirjaimen, vaan Hengen (ου γραμματος αλλα πνευματος); sillδ kirjain kuolettaa (το γαρ γραμμα αποκτεινει), mutta Henki tekee eläväksi (το δε πνευμα ζωοποιει). (2.Kor 3:4-6)

#A08B37Fi

Muutoksen suuruus tulee ilmi, kun vertaamme synnin ja armon vaikutuksia toisiinsa:

Niinkuin synti on hallinnut kuolemassa (ινα ωσπερ εβασιλευσεν η αμαρτια εν τω θανατω), samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi (ουτως και η χαρις βασιλευση δια δικαιοσυνης εις ζωην αιωνιον) Jeesuksen Kristuksen, meidδn Herramme, kautta (δια ιησου χριστου του κυριου ημων). (kts. Rm 5:21)

#A08B38Fi

Lain vaatima rangaistus synnistä on kuolema, mutta Evankeliumi tarjoaa edullisemman tavan kuolla, ja vielä sitäkin enemmän:

Sillä jos te lihan mukaan elätte (ει γαρ κατα σαρκα ζητε), pitδä teidän kuoleman (μελλετε αποθνησκειν); mutta jos te Hengellδ kuoletatte ruumiin teot (ει δε πνευματι τας πραξεις του σωματος θανατουτε), niin saatte elδä (ζησεσθε). Sillδ kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa (s.o. johdattaa), ovat Jumalan lapsia (οσοι γαρ πνευματι θεου αγονται ουτοι εισιν υιοι θεου). (Rm 8:13-14)

#A08B39Fi

Psykosomaattinen ihminen ei selviä lain vaatimuksesta, mutta kun hän tulee osalliseksi Jumalallisesta luonnosta - olkoonkin, että se maan päällä tapahtuu vain uskon kautta - hänestä tulee selviytyjä, ja hänessä toteutuu Jesajan kautta saatu profetia:

Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy. (Jes 40:30-31)

#A08B40Fi

Vanha Testamentti teki tarkan eron puhtaitten ja saastaisten eläimien välillä. Vain puhtaat kelpasivat uhriksi Jumalalle ja syötäväksi ihmisille. Ihminenkin oli saastainen synnin takia, eikä kelvannut Jumalalle, ei varsinkaan uhriksi. Tilanne muuttuu, kun ihminen saa syntinsä anteeksi ja saa Pyhän Hengen: Hän kelpaa uhriksi, mutta koska uhria synnin takia ei enää tarvita, hänestä tulee "elävä uhri":

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan (παρακαλω ουν υμας αδελφοι δια των οικτιρμων του θεου παραστησαι) ruumiinne elδväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi (τα σωματα υμων θυσιαν ζωσαν αγιαν ευαρεστον τω θεω); tδmä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne (την λογικην λατρειαν υμων). (Rm 12:1)

#A08B41Fi

Nyt kun synnistä lunastettu ihminen alkaa palvella Jumalaa, hänen tulee tietää, miten Jumalaa palvellaan. Mutta eipäs pidetä kiirettä. Ensin Pyhä Henki ottaa käsittelyynsä sinun psyykesi:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa (αλλα μεταμορφουσθε) mielenne uudistuksen kautta (τη ανακαινωσει του νοος υμων), tutkiaksenne, mikδ on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Rm 12:2)

#A08B42Fi

Mielenmuutos, tässä siis mielen uudistus, on yksi taivasten valtakunnan avaimista. Kyse on siitä, että kun ihminen ei enää usko ihmiseen ja tyhjentää mielensä maailman turhuudesta, voi Jumala antaa ihmissielulle uuden sisällön. Pietari käyttää tästä tyhjentämisestä sanaa "horeo" tekstissä, jossa puhutaan Jumalan kärsivällisyydestä:

Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä (ου βραδυνει ο κυριος της επαγγελιας), niinkuin muutamat pitδvät sitä viivyttelemisenä (ως τινες βραδυτητα ηγουνται), vaan hδn on pitkämielinen meitä kohtaan (αλλα μακροθυμει εις ημας), sillδ hän ei tahdo, että kukaan hukkuu (μη βουλομενος τινας απολεσθαι, vaan että kaikki tulevat parannukseen (αλλα παντας εις μετανοιαν χωρησαι - vaan ettδ kaikki tyhjennetään mielenmuutokseen). (2.Piet 3:9)

#A08B43Fi

Mistä siis pitää tyhjentyä? Annetaan Paavalin vastata:

Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa (τουτο ουν λεγω και μαρτυρομαι εν κυριω): δlkää enää vaeltako (μηκετι υμας περιπατειν), niinkuin muut kansat vaeltavat mielensδ turhuudessa (καθως και τα λοιπα εθνη περιπατει εν ματαιοτητι του νοος αυτων), 4:18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä (εσκοτισμενοι τη διανοια οντες απηλλοτριωμενοι της ζωης του θεου) heissδ olevan tietämättömyyden tähden (δια την αγνοιαν την ουσαν εν αυτοις) ja sydδmensä paatumuksen tähden (δια την πωρωσιν της καρδιας αυτων), 4:19 ovat pδästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan (οιτινες απηλγηκοτες εαυτους παρεδωκαν τη ασελγεια), harjoittaakseen kaikkinaista saastaisuutta ahneudessa (εις εργασιαν ακαθαρσιας πασης εν πλεονεξια). (Ef 4:17-19)

#A08B44Fi

Kehoitus itsensä kieltämisestä, itsensä tyhjentämisestä jne voidaan sanoa toisinkin, mutta ajatus on siinä, että Pyhä Henki ei täytä sellaista astiaa, joka on täynnä saastaa. Vanha hapatus on perattava pois uuden tieltä hyvin, ettei se saastuttaisi uutta ajatusmaailmaa:

Mutta näin te ette ole tulleet Kristusta tuntemaan (υμεις δε ουχ ουτως εμαθετε τον χριστον), jos muutoin olette hδnestä kuulleet (ειγε αυτον ηκουσατε) ja hδnessä opetusta saaneet (και εν αυτω εδιδαχθητε), niinkuin totuus on Jeesuksessa (καθως εστιν αληθεια εν τω ιησου): ettδ teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten (αποθεσθαι υμας κατα την προτεραν αναστροφην τον παλαιον ανθρωπον τον φθειρομενον κατα τας επιθυμιας της απατης,) ja uudistua (ανανεουσθαι δε) mielenne hengeltä (τω πνευματι του νοος υμων) ja pukea päällenne (και ενδυσασθαι) uusi ihminen (τον καινον ανθρωπον), joka Jumalan mukaan on luotu (τον κατα θεον κτισθεντα) totuuden vanhurskaudessa ja pyhyydessδ (εν δικαιοσυνη και οσιοτητι της αληθειας). (Ef 4:20-24)

#A08B45Fi

Mielen on uudistuttava, että omatunto voisi toimia Hengen alaisuudessa Uuden ihmisen rakentamiseksi. Mutta tämä psykosomaattiselle ihmiselle ennen tuntematon "uusi ihminen" ei paranna vanhaa synnin ihmistä. Ihminen riisutaan, ennen kuin se puetaan uuteen, mutta vanhan kuolettaminen jää tahdon valinnaksi:

Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki (νυνι δε αποθεσθε και υμεις τα παντα): viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja hδpeällinen puhe suustanne (οργην θυμον κακιαν βλασφημιαν αισχρολογιαν εκ του στοματος υμων). 3:9 Δlkää puhuko valhetta toinen toisillenne (μη ψευδεσθε εις αλληλους), te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa (απεκδυσαμενοι τον παλαιον ανθρωπον συν ταις πραξεσιν αυτου) 3:10 ja pukeutuneet uuteen (και ενδυσαμενοι τον νεον), joka tuntemisen kautta uudistuu (τον ανακαινουμενον εις επιγνωσιν), Luojansa kuvan kaltaisuuteen (κατ εικονα του κτισαντος αυτον). (Kol 3:8-10)

#A08B46Fi

Luomiskertomuksesta me muistamme, kuinka Jumala puki Adamin uhrin nahkoihin. Kun me pukeudumme Kristukseen, me ikään kuin sukellamme häneen, vaikka suomalainen ajatteleekin, että me puemme Kristuksen päällemme:

Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista (οπου ουκ ενι ελλην και ιουδαιος), ei ympδrileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta (περιτομη και ακροβυστια), ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata (βαρβαρος σκυθης δουλος ελευθερος), vaan kaikki ja kaikissa on Kristus (αλλα τα παντα και εν πασιν χριστος). 3:12 Pukeutukaa siis (ενδυσασθε ουν) te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiδ ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen (ως εκλεκτοι του θεου αγιοι και ηγαπημενοι σπλαγχνα οικτιρμων χρηστοτητα ταπεινοφροσυνην πραοτητα μακροθυμιαν), 3:13 kδrsikää toinen toistanne (ανεχομενοι αλληλων) ja antakaa toisillenne anteeksi (και χαριζομενοι εαυτοις), jos kenellδ on moitetta toista vastaan (εαν τις προς τινα εχη μομφην). Niinkuin Kristuskin on antanut teille anteeksi (καθως και ο χριστος εχαρισατο υμιν), niin myφs te antakaa (ουτως και υμεις). 3:14 Mutta kaiken tδmän lisäksi pukeutukaa rakkauteen (επι πασιν δε τουτοις την αγαπην), mikδ on täydellisyyden side (ητις εστιν συνδεσμος της τελειοτητος). 3:15 Ja vallitkoon teidδn sydämissänne Jumalan rauha (και η ειρηνη του θεου βραβευετω εν ταις καρδιαις υμων), johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa (εις ην και εκληθητε εν ενι σωματι), ja olkaa kiitolliset (και ευχαριστοι γινεσθε). (Kol 3:11-15)

#A08B47Fi

Uuden Testamentin kirjoittajat käyttävät useita eri sanoja verratessaan toisiinsa ihmisiä ennen ja jälkeen heidän hengellistä syntymäänsä. Tässä puhutaan "vanhasta ihmisestä", mutta myös sellaiset sanaparit kuin ensimmäinen ihminen - toinen ihminen, luonnollinen ihminen - hengellinen ihminen, sisällinen ihminen - ulkonainen ihminen jne merkitsevät samaa:

Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa (ει γαρ συμφυτοι γεγοναμεν τω ομοιωματι του θανατου αυτου αλλα και της αναστασεως εσομεθα), 6:6 kun tiedδmme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu (τουτο γινωσκοντες οτι ο παλαιος ημων ανθρωπος συνεσταυρωθη), ettδ synnin ruumis kukistettaisiin (ινα καταργηθη το σωμα της αμαρτιας), niin ettemme enδä tekisi orjatyötä synnille (του μηκετι δουλευειν ημας τη αμαρτια); 6:7 sillδ joka on kuollut (ο γαρ αποθανων), se on vanhurskautunut pois synnistδ (δεδικαιωται απο της αμαρτιας). (Rm 6:5-7)

#A08B48Fi

Vanhan elämänmuodon tunnusomainen piirre on turhuus. Mutta kun käännöksissä puhutaan uudesta, saattaa kreikkalaisessa tekstissä olla joku näistä kolmesta sanasta - neos (nuori), palin, (taas, uudestaan) tai kainos (uusi), jolloin on vaikea saada selville, mistä asiasta milloinkin puhutaan. Merkityserot saattavat kuitenkin olla suuria, kuten seuraavasta esimerkistä ilmenee. Siinä puhutaan ikään kuin kahdenlaisesta erilaisesta uudestisyntymisestä, ensin tuhatvuotista valtakuntaa varten ja heti perään ikuisuutta varten.


Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme (ημεν γαρ ποτε και ημεις ανοητοι απειθεις πλανωμενοι δουλευοντες επιθυμιαις και ηδοναις ποικιλαις εν κακια και φθονω διαγοντες στυγητοι μισουντες αλληλους). Mutta kun Jumalan, meidδn vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi (οτε δε η χρηστοτης και η φιλανθρωπια επεφανη του σωτηρος ημων θεου), pelasti (εσωσεν) hδn meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta (ουκ εξ εργων των εν δικαιοσυνη ων εποιησαμεν ημεις), vaan laupeutensa mukaan (αλλα κατα τον αυτου ελεον εσωσεν ημας) uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta (δια λουτρου παλιγγενεσιας και ανακαινωσεως πνευματος αγιου), jonka (ου) Hengen hän runsaasti vuodatti meihin (εξεχεεν εφ ημας πλουσιως) meidδn Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen kautta (δια ιησου χριστου του σωτηρος ημων), ettδ me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta (ινα δικαιωθεντες τη εκεινου χαριτι) tulisimme iankaikkisen elδmän perillisiksi toivon mukaan (κληρονομοι γενωμεθα κατ ελπιδα ζωης αιωνιου). (Tiit 3:3-7)

#A08B49Fi

Se, mikä tulee ylhäältä, on jo valmista ikuisuudessa, mutta me koemme siitä ensimmäiseksi Hengen uudistuksen, kun kuolemme itsellemme Kristuksen ristin kautta. Ruumiin uudistus tapahtuu ruumiin ylösnousemuksessa, mutta milloin saamme sielumme takaisin? Siihen vastataan Hebrealaiskirjeessä:

Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele (ετι γαρ μικρον οσον οσον ο ερχομενος ηξει και ου χρονιει); 10:38 mutta vanhurskas on elδvä uskosta (ο δε δικαιος εκ πιστεως ζησεται), ja jos hδn vetäytyy pois (και εαν υποστειληται), ei minun sieluni mielisty hδneen (ουκ ευδοκει η ψυχη μου εν αυτω)". 10:39 Mutta me emme ole niitδ, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen (ημεις δε ουκ εσμεν υποστολης εις απωλειαν), vaan niitδ, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi (αλλα πιστεως εις περιποιησιν ψυχης). (Heb 10:37-39)

#A08B50Fi

Vuoden -38 kirkkoraamatussa sana peripoiesis on käännetty pelastukseksi, mutta sanakirjan mukaan kyse on säilyttämisestä: εις περιποίησιν της ψυχης sielun säilyttämiseksi, s. o. pelastukseksi, kts. Juuson 424, eli juuri niin kuin Jeesus oppilailleen lupasikin.

#A08B51Fi

Sana paliggenesia esiintyy Uudessa Testamentissa vain kaksi kertaa, ja kummassakin tapauksessa kyse on Tuhatvuotisesta valtakunnasta, mikä sanoista "jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella" käy ilmi. Aramealainen teksti sanoo vieläkin selvemmin, että "siinä uudessa maailmassa". Mutta myös tässä tekstissä heti perään tuodaan esille se uudestisyntyminen, joka tuo mukanaan iankaikkisen Elämän.

Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle (τοτε αποκριθεις ο πετρος ειπεν αυτω): "Katso, me olemme luopuneet kaikesta (ιδου ημεις αφηκαμεν παντα) ja seuranneet sinua (και ηκολουθησαμεν σοι); mitδ me siitä saamme (τι αρα εσται ημιν)?" 19:28 Niin Jeesus sanoi heille (ο δε ιησους ειπεν αυτοις): "Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet (οτι υμεις οι ακολουθησαντες μοι εν τη παλιγγενεσια οταν καθιση ο υιος του ανθρωπου επι θρονου δοξης αυτου), istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa (καθισεσθε και υμεις επι δωδεκα θρονους κρινοντες τας δωδεκα φυλας του ισραηλ). 19:29 Ja jokainen, joka on luopunut taloista (και πας ος αφηκεν οικιας) tai veljistä tai sisarista (η αδελφους η αδελφας) tai isästä tai äidistä (η πατερα η μητερα) ja vaimosta (η γυναικα) tai lapsista (η τεκνα) tai pelloista minun nimeni tähden (η αγρους ενεκεν του ονοματος μου), on saava satakertaisesti takaisin (εκατονταπλασιονα ληψεται) ja perivä iankaikkisen elämän (και ζωην αιωνιον κληρονομησει). 19:30 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi (πολλοι δε εσονται πρωτοι εσχατοι), ja monet viimeiset ensimmäisiksi (και εσχατοι πρωτοι)." (Mt 19:27-30)

#A08B52Fi

Apostolien tekojen alku on kertomusta ekklesian kasvusta ja sen kokemista haasteista. Juutalaiset vainosivat Jeesuksen seuraajia, mutta kun yksi pääpukareista, Saulus Tarsolainen tuli uskoon, juutalaiset halusivat tappaa hänetkin, jolloin opetuslapset lähettivät hänet tuhannen kilometrin päähän Jerusalemista hänen kotikaupunkiinsa Tarsoon. Apostolien tekojen luvussa yhdeksän on taas lyhyt tilannekatsaus:

Niin nyt ekklesioilla (αι μεν ουν εκκλησιαι) koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa oli rauha (καθ ολης της ιουδαιας και γαλιλαιας και σαμαρειας ειχον ειρηνην); ja ne rakentuivat ja vaelsivat Herran pelossa (οικοδομουμεναι και πορευομεναι τω φοβω του κυριου) ja lisääntyivät Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta (και τη παρακλησει του αγιου πνευματος επληθυνοντο). (Apt 9:31)

#A08B53Fi

Vainojen takia Juudeasta paenneet uskovat todistivat Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta yleensä vain juutalaisille, mutta muutamat pystyivät jo puhumaan muillekin. Heidän toimestaan Syyrian Antiokiaan syntyi ekklesia (εκκλησία), johon Barnabas haki Sauluksen tyφtoverikseen. Erikoista huomiota kannattaa kiinnittää Antiokian ekklesian terveeseen rakenteeseen. Pyhä Henki valitsi parhaat miehet viemään todistusta Jumalan valtakunnasta kauemmaksikin ja veljet siunasivat heidät matkalle:

Ja Antiokiassa, siellä olevassa ekklesiassa, oli joitakin profeettoja ja opettajia (ησαν δε τινες εν αντιοχεια κατα την ουσαν εκκλησιαν προφηται και διδασκαλοι): Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi (ο τε βαρναβας και συμεων ο καλουμενος νιγερ), ja Lukius, kyrenelδinen (και λουκιος ο κυρηναιος), ja Manaen, neljδnnysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani (μαναην τε ηρωδου του τετραρχου συντροφος), ja Saulus (και σαυλος). 13:2 Ja heidδn toimittaessaan palvelusta Herralle (λειτουργουντων δε αυτων τω κυριω) ja paastotessaan (και νηστευοντων) Pyhδ Henki sanoi (ειπεν το πνευμα το αγιον): "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen tyφhön (αφορισατε δη μοι τον τε βαρναβαν και τον σαυλον εις το εργον), johon minδ olen heidät kutsunut (ο προσκεκλημαι αυτους)". 13:3 Silloin he paastosivat ja rukoilivat (τοτε νηστευσαντες και προσευξαμενοι) ja panivat kδtensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään (και επιθεντες τας χειρας αυτοις απελυσαν). (Apt 13:1-3)

#A08B54Fi

Ensimmäisen matkan aikana, vuosina 46-48, kts. Apt 13:14-14:24, syntyy uskovien yhteisöjä Pisidian ja Galatian maakuntiin, nykyisen Turkin sisäosiin. Kun Barnabas ja Paavali olivat palanneet Antiokiaan, syntyi siellä ongelma siitä, että Juudeasta kaupunkiin oli tullut juutalaiskristittyjä, jotka vaativat heille vierasheimoisia kristittyjä ympärileikkauttamaan itsensä.

Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä (και τινες κατελθοντες απο της ιουδαιας εδιδασκον τους αδελφους οτι): "Ellette ympδrileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt (εαν μη περιτεμνησθε τω εθει μωυσεως), ette voi pelastua (ου δυνασθε σωθηναι)". 15:2 Kun siitδ syntyi riita (γενομενης ουν στασεως) ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan (και συζητησεως ουκ ολιγης τω παυλω και τω βαρναβα προς αυτους), niin pδätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin (εταξαν αναβαινειν παυλον και βαρναβαν και τινας αλλους εξ αυτων προς τους αποστολους και πρεσβυτερους εις ιερουσαλημ περι του ζητηματος τουτου). 15:3 Niin ekklesian matkalle varustamina (οι μεν ουν προπεμφθεντες υπο της εκκλησιας), he kulkivat Foinikian ja Samarian kautta (διηρχοντο την φοινικην και σαμαρειαν) kertoen vierasheimoisten kδäntymyksestä (εκδιηγουμενοι την επιστροφην των εθνων) ja ilahuttivat sillδ suuresti kaikkia veljiä (και εποιουν χαραν μεγαλην πασιν τοις αδελφοις). 15:4 Ja kun he saapuivat Jerusalemiin (παραγενομενοι δε εις ιερουσαλημ), niin ekklesia ja apostolit ja vanhimmat ottivat heidδt vastaan (απεδεχθησαν υπο της εκκλησιας και των αποστολων και των πρεσβυτερων); ja he kertoivat, kuinka Jumala oli ollut heidδn kanssansa ja tehnyt suuria (ανηγγειλαν τε οσα ο θεος εποιησεν μετ αυτων). 15:5 Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat (εξανεστησαν δε τινες των απο της αιρεσεως των φαρισαιων), jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat (πεπιστευκοτες λεγοντες οτι): "Heidδt on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia (δει περιτεμνειν αυτους παραγγελλειν τε τηρειν τον νομον μωυσεως)". 15:6 Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tδtä asiaa (συνηχθησαν δε οι αποστολοι και οι πρεσβυτεροι ιδειν περι του λογου τουτου). (Apt 15:1-6)

#A08B55Fi

Jerusalemin kokouksessa ei ainoastaan tutkittu asiaa. Vasta pitkän riitelyn jälkeen Pietari pääsi kertomaan, kuinka hän oli kastanut roomalaisen sotapäällikön, joka saarnaa kuunnellessaan oli heti täyttynyt Pyhällä Hengellä. Sen jälkeen pääsivät myös Barnabas ja Paavali kertomaan siitä, miten Jumala oli tunnustautunut heidän työhönsä tekemällä tunnustekoja ja ihmeitä, jonka jälkeen lopuksi esiintynyt Jaakob, joka oli Jeesuksen velipuoli, julisti päätöksen, jossa otettiin huomioon Jumalan Nooan kanssa tekemän liiton ehdot, mutta ei Vanhan Testamentin lakia. Sen mukaan pakanakristityiltä ei vaadita ympärileikkausta, mutta eräänlaista minilakia on kuitenkin noudatettava myös niiden, jotka eivät ole juutalaisia:

Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaakseen heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat (και τουτω συμφωνουσιν οι λογοι των προφητων), sillδ näin on kirjoitettu (καθως γεγραπται): "Sen jδlkeen minä palajan (μετα ταυτα αναστρεψω) ja pystytδn jälleen Daavidin sortuneen majan (και ανοικοδομησω την σκηνην δαβιδ την πεπτωκυιαν); minδ korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn (και τα κατεσκαμμενα αυτης ανοικοδομησω και ανορθωσω αυτην), että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa (οπως αν εκζητησωσιν οι καταλοιποι των ανθρωπων τον κυριον), ynnδ kaikki pakanat (και παντα τα εθνη), jotka ovat minun nimiini otetut (εφ ους επικεκληται το ονομα μου), sanoo Herra, joka kaiken tδmän tekee (επ αυτους λεγει κυριος ο ποιων ταυτα παντα), kaikki hδnen työnsä ovat Jumalalle tunnettuja ikiajoista asti (γνωστα απ αιωνος εστιν τω θεω παντα τα εργα αυτου)". Sentδhden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanakansoista kääntyvät Jumalan puoleen (διο εγω κρινω μη παρενοχλειν τοις απο των εθνων επιστρεφουσιν επι τον θεον), vaan heille kirjoitettakoon, ettδ heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina." (Apt 15:14-15)

#A08B56Fi

Jaakobin julistamalla päätöksellä saatiin aikaan vain välirauha, mutta se näytti riittävän myös Antiokian ekklesialle. Pian asia kuitenkin paheni, sillä Antiokiaan tullut Pietari ei enää uskaltanut ottaa osaa juutalaiskristittyjen ja ei-juutalaisten kristittyjen yhteisiin ehtoollisaterioihin. Samanaikaisesti Paavali joutui taistelemaan Jerusalemin levittämää propagandaa vastaan muissakin ekklesioissa. Pahimmaksi tilanne lienee päässyt Galatian maakunnassa, jonka kristillisille yhteisöille Paavali oli kohta ongelman ilmitulon jälkeen kirjoittanut perusteellisen selvityksen lain ja armon periaatteellisesta erosta. Galatalaiskirje on kauttaaltaan tiukkaa tekstiä. Tässä pieni näyte:

Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä; mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista. Mutta jos meidät itsemmekin, pyrkiessämme vanhurskautumaan Kristuksessa, on havaittu syntisiksi, onko sitten Kristus synnin palvelija? Pois se! Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. (Gal 2:15-21)

#A08B57Fi

Sen jälkeen, kun Jerusalemin ekklesian vanhimmatkin olivat torjuneet vaatimukset uskovien "gojimien" ympärileikkauksesta, lähtevät Paavali ja Barnabas toiselle lähetysmatkalleen (vv 49-53, kts. Apt 15:40-18:22) vahvistamaan ekklesioita ja tiedottamaan uskovia siitä, että kaikki heille mahdollisesti esitettävät ympärileikkausvaatimukset on perusteettomia. Antiokiasta lähdetään tällä kertaa maitse Kilikian kautta Derbeen ja Lystraan, jossa Paavalin ja Silaan joukkoon liittyy Timoteus. Paavali nähtävästi ymmärtää, ettei hän enää palaa näihin sisämaan kaupunkeihin, ja asettaa näihin perustamiinsa yhteisöihin vanhimmat. Pyhän Hengen ohjauksessa tämä toinen lähetysmatka jatkuu niin, että tullaan Trooaaseen, nykyisen Euroopan ja Aasian rajalle. Trooaassa Paavali saa näyn, jonka perusteella joukko purjehtii suoraan Makedoniaan. Ekklesioita syntyy Filippissä, Thessalonikissa ja Bereassa, ja matkan jatkuessa myös Ateenassa ja Korinttossa, josta siirrytään laivalla Efesoon, Aasian maakunnan pääkaupunkiin. Efesosta siirrytään laivalla Kyproon ja edelleen Kesareaan, josta viimeiset sata kilometriä Jerusalemiin kuljetaan maitse.

#A08B58Fi

Kun Makedonian ekklesioiden avustus on toimitettu Jerusalemin pyhille lähetit siirtyvät Antiokiaan, josta lähdetään kolmannelle lähetysmatkalle, (vv 54-57, kts. Apt 18:23-21:15). Matka kulkee aluksi samaa reittiä, kuin toinenkin, mutta Ikoniumista tullaan Efesoon, jossa Paavali tapaa opetuslapsia, jotka tarvitsevat opastusta kristinuskon perusteista. Kaksitoista uskovaa miestä oli kastettava uudestaan:

Kun Apollos oli Korintossa (εγενετο δε εν τω τον απολλω ειναι εν κορινθω), tuli Paavali, kuljettuaan lδpi ylämaakuntien, Efesoon (παυλον διελθοντα τα ανωτερικα μερη ελθειν εις εφεσον) ja lφysi siellä opetuslapsia (και ευρων τινας μαθητας). 19:2 Hδn sanoi heille (ειπεν προς αυτους): "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon (ει πνευμα αγιον ελαβετε πιστευσαντες)?" Niin he sanoivat hδnelle (οι δε ειπον προς αυτον): "Emme ole edes kuulleet, ettδ Pyhää Henkeä on olemassakaan (αλλ ουδε ει πνευμα αγιον εστιν ηκουσαμεν)". 19:3 Ja hän sanoi heille (ειπεν τε προς αυτους): "Millδ kasteella te sitten olette kastetut (εις τι ουν εβαπτισθητε)?" Ja he vastasivat (οι δε ειπον): "Johanneksen kasteella (εις το ιωαννου βαπτισμα)". 19:4 Niin Paavali sanoi (ειπεν δε παυλος): "Johannes kastoi mielenmuutoksen kasteella (ιωαννης TSBμεν εβαπτισεν βαπτισμα μετανοιας), kehoittaen kansaa uskomaan hδneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä (τω λαω λεγων εις τον ερχομενον μετ αυτον ινα πιστευσωσιν), se on, Jeesukseen, Voideltuun (τουτεστιν εις τον χριστον ιησουν)". 19:5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen (ακουσαντες δε εβαπτισθησαν εις το ονομα του κυριου ιησου). 19:6 Ja kun Paavali pani kδtensä heidän päälleen (και επιθεντος αυτοις του παυλου τας χειρας), tuli heidδn päällensä Pyhä Henki (ηλθεν το πνευμα το αγιον επ αυτους), ja he puhuivat kielillδ (ελαλουν τε γλωσσαις) ja ennustivat (και προεφητευον). 19:7 Heitδ oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä (ησαν δε οι παντες ανδρες ωσει δεκαδυο). (Apt 19:1-7)

#A08B59Fi

Efesossa Paavali viettää 2 vuotta saarnaten evankeliumia ja julistaen Jumalan valtakuntaa ensin synagogassa ja sitten sekä yksityisesti, että vuokraamalla Tyrannuksen koulun opetuspaikakseen. Efesosta matka jatkuu laivalla Thessalonikiin, jonne palataan Ateenassa ja Korinttossa käynnin jälkeen. Thessalonikista Paavali jatkaa maitse Filippiin, ja tulee pääsiäisenä Trooaaseen. Hän haluaa päästä Jerusalemiin ennen helluntaita. Luukas liittyy seurueeseen Troaasta, ja matkalla, joka suoritetaan valtaosin meritse, poiketaan useissa rannikkokaupungeissa. Efeso ohitetaan, mutta Paavali kutsuu Efeson ekklesian vanhimmat Miletoon.

#A08B60Fi

Paavalin Galatalaiskirjeessä selvittämä ongelma oli tullut jäädäkseen. Viimeinen yritys sen ratkaisemiseksi oli epätoivoinen. Paavali vietti pääsiäistä Euroopan ja Aasian rajaseudulla ja tahtoi ehtiä helluntaiksi Jerusalemiin. Pyhä Henki varoitti Paavalia, ja kun Paavali vaan jatkoi matkaansa, Pyhä Henki pani profeetat asialle. Paavalin vastaus oli vain, että hän menee sinne "sidottuna hengessä", kävi miten kävi. Miletoon tulleille Efeson ekklesian vanhimmille hän sanoi:

Ja nyt, katso, sidottuna hengessä minä matkustan Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa, paitsi että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa sanoen, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. En minä kuitenkaan ota lukuun (αλλ ουδενος λογον ποιουμαι) tai pidä sieluani itselleni tärkeänä (ουδε εχω την ψυχην μου τιμιαν εμαυτω), kunhan vain tδytän juoksuni ilolla ja työn, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen (διαμαρτυρασθαι το ευαγγελιον της χαριτος του θεου). (Apt 20:22-24)

#A08B61Fi

Paavalin puhe on Paavalin jäähyväispuhe Efeson ekklesian vanhimmille ja tavallaan myös meille, sillä siinä hän esittää tärkeimmät ohjeensa pyhille, joita hän ei tulisi enää näkemään, kts. Apt 20:18-36. Miletosta matka kohti Jerusalemia jatkuu Kosin ja Rodoksen saaren kautta Pataraan, ja sieltä Foinikealaisella laivalla Tyyron kautta Ptolemaiokseen, nykyisen Akkoon. Akkosta edetään maitse provinssin pääkaupunkiin Kesareaan jossa viivytään joitakin päiviä evankelista Filippuksen luona. Kesareasta matka jatkuu maitse ylös Jerusalemiin.

#A08B62Fi

Paavali saapuu Jerusalemiin juuri ennen helluntaita, tapaa veljet ja vanhimmat ja heti seuraavana päivänä he menevät Jaakobin luo, joka Jaakob Sebedeuksen pojan mestauksen, kts. Apt 12:1-2, jälkeen oli noussut Jerusalemin ekklesian johtoon jopa ohi apostolien. Paavali kertoo työstään ei-juutalaisten kansojen keskuudessa, mutta Jaakobin huolenaiheena ovat messiaaniset juutalaiset, jotka kaikki ovat lainkiivailijoita:

Ja kun hän oli heitä tervehtinyt, kertoi hän kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palveluksensa kautta oli tehnyt pakanain keskuudessa. Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta kymmentä tuhatta (μυριάδες) juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. (Apt 21:19-20)

#A08B63Fi

Paavalista Jaakob sanoo, että hän on kiistelty henkilö, jonka kannattaisi liittyä neljään muuhun, jotka olivat aikeissa tehdä nasiirilupauksen (tekstissä: "leikkauttaa tukkansa") ja näin puhdistaa maineensa kansan silmissä:

Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." (Apt 21:21-25)

#A08B64Fi

Paavali suostuu, vaikka hän näin tietää joutuvansa suorittamaan nasiirilupauksen määräyksiin kuuluvan veriuhrin ja josta hän itse Galatalaiskirjeessä sanoo:

Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. (Gal 5:4)

#A08B65Fi

Määräajan kuluttua Paavali menee Jerusalemin temppeliin:

Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät Aasiasta tulleet juutalaiset hänet pyhäkössä, kiihoittivat kaiken kansan ja kävivät häneen käsiksi ja huusivat: "Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia pyhäkköönkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan." (Apt 21:27-28)

#A08B66Fi

Paavalia viedään kuin pässiä teuraalle. Ja sitten tapahtuu se, mikä olisi voitu välttää torjumalla Jeesuksen velipuolen inhimilliseen laskelmointiin perustunut ehdotus. Uskonnolliset juutalaiset hyökkäävät Paavalin kimppuun ja hänet olisi varmaan tapettu, elleivät roomalaiset - Jumala armosta - olisi ehtineet väliin. Väliintulolla on se vaikutus, ettei Paavali pääse tekemään anteeksiantamatonta syntiä. Rankaisematta Paavali ei kuitenkaan jää. Hänet viedään vangittuna Kesareaan, jossa hän viettää kaksi vuotta. Hän vetoaa keisariin, ja viedään vangittuna Roomaan. Matkalla laiva haaksirikkoutuu, talvi vietetään Maltan saarella, josta laivamatka jatkuu Syrakusan ja Region kautta Puteoliin. Vaiherikas matka päättyy Roomaan. Keisarin vetoomustuomioistuimeen tulleen vangin on oltava keisarin käytettävissä kahden vuoden ajan, jonka jälkeen hänet voitiin vapauttaa, ellei kukaan määräajan kuluessa muuta vaadi ja pysty vaatimuksiaan keisarin edessä puolustamaan.

#A08B67Fi

Paavali saapuessa Roomaan vuonna 60, hänellä on takanaan noin neljäntoista vuoden ura Kristuksen apostolina ja sekä vuodet erämaassa Pyhän Hengen opetettavana ja toiminta kotiseutunsa Tarson ympäristössä ja Syyrian Antiokiassa, sekä vuodet, joka hän ennen kääntymystään oli viettänyt juutalaisyhteisön parhaimpien opettajien jalkojen juuressa ja osallistunut heidän järjestämiinsä kristittyjen vainoihin. Kohta Roomaan tultuaan hän vielä kerran kerää juutalaisyhteisön vanhemmat luokseen ja julistaa heille sanan Jeesuksesta Kristuksesta ja Jumalan valtakunnasta, mutta laihoin tuloksin. Silloin Paavali lainaa sitä samaa Jesajan profetiaa, jota myös Jeesus käytti, kun juutalaiset olivat ylittäneet viimeisetkin asiallisen keskustelun rajat:

Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi (και οι μεν επειθοντο τοις λεγομενοις), mutta toiset eivδt uskoneet (οι δε ηπιστουν). 28:25 Ja kun he olivat keskenδän erimielisiä, erosivat he toisistaan (ασυμφωνοι δε οντες προς αλληλους απελυοντο), Paavalin sanoessa ainoastaan nδmä sanat (ειποντος του παυλου ρημα εν οτι): "Oikein on Pyhδ Henki puhunut profeetta Jesajan kautta meidän isillenne (καλως το πνευμα το αγιον ελαλησεν δια ησαιου του προφητου προς τους πατερας ημων), 28:26 sanoen (λεγον): 'Mene tδmän kansan luo ja sano (πορευθητι προς τον λαον τουτον και ειπε): Kuulemalla kuulkaa δlkääkä ymmärtäkö (ακοη ακουσετε και ου μη συνητε), nδkemällä nähkää (και βλεποντες βλεψετε) δlkääkä käsittäkö (και ου μη ιδητε). 28:27 Sillδ rasvoittunut on tämän kansan sydän (επαχυνθη γαρ η καρδια του λαου τουτου), ja korvillaan he työläästi kuulevat (και τοις ωσιν βαρεως ηκουσαν), ja silmδnsä he ovat ummistaneet (και τους οφθαλμους αυτων εκαμμυσαν), ettδ he eivät näkisi silmillään (μηποτε ιδωσιν τοις οφθαλμοις), eivδt kuulisi korvillaan (και τοις ωσιν ακουσωσιν), eivδt ymmärtäisi sydämellään (και τη καρδια συνωσιν) eivδtkä kääntyisi (και επιστρεψωσιν) ja etten minδ heitä parantaisi (και ιασωμαι αυτους).' 28:28 Olkoon siis teille tiettδvä (γνωστον ουν εστω υμιν), ettδ Jumalan pelastus on lähetetty pakanoille (οτι τοις εθνεσιν απεσταλη το σωτηριον του θεου); ja he kuulevat sen (αυτοι και ακουσονται) ." 28:29 Ja kun hδn oli tämän heille sanonut (και ταυτα αυτου ειποντος) juutalaiset menivδt pois (απηλθον οι ιουδαιοι) paljon kysymyksiδ mielessään (πολλην εχοντες εν εαυτοις συζητησιν). (Apt 29:24-29)

#A08B68Fi

Paavali oli tullut omassa julistustyössään samaan tilanteeseen, kuin Jeesus Galilean meren rannalla ruokittuaan viisi tuhatta miestä viidellä ohraleivällä ja kahdella kalalla. Ihmiset kuuntelivat niitä, jotka puhuivat kuin poliitikot maallisesta hyvinvointivaltiosta, vaikka sitä ei koskaan tule, ja kun se tulee, se tulee taivaasta, ei ihmisen tekemänä, vaan Jumalan tuntemisen kautta siitä ekklesiasta, jota Kristuksessa tänä päivänä rakennetaan. Tämä vaikea läksy oli ollut vedenjakajana jo silloin kun suuret joukot olivat tahtoneet tehdä Jeesuksen kuninkaakseen, mutta hylkäsivät hänet kohta, kun hän sanoi olevansa se elämän leipä, joka on tullut taivaasta.

#A08B69Fi

Päivittäistiedot Paavalin vankeusvuosilta ovat niukkoja. Apostolien tekojen lopussa todetaan vain oleellinen: Paavali julisti Jumalan kuningaskuntaa ja opetti Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Hänellä oli nyt selvä käsitys, mitä hänen oli Roomassa tehtävä:

Ja Paavali viipyi (εμεινεν δε ο παυλος) omassa vuokra-asunnossaan kaksi täyttä vuotta (διετιαν ολην εν ιδιω μισθωματι) ja otti vastaan kaikki, jotka hδnen tykönsä tulivat (και απεδεχετο παντας τους εισπορευομενους προς αυτον); 28:31 saarnaten (κηρυσσων) Jumalan valtakuntaa (την βασιλειαν του θεου) ja opettaen Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta (και διδασκων τα περι του κυριου ιησου χριστου) kaikella rohkeudella (μετα πασης παρρησιας), kenenkδän estämättä (ακωλυτως). (Apt 28:30-31)

#A08B70Fi

Kun työ juutalaisten keskuudessa ei tuota hyvää hedelmää, Paavali suuntaa sanansa niille, jotka ottavat sen vastaan. Jo kaksi vuotta kestäneen Kesareassa vietetyn vankeusvuoden aikana hänellä on ollut aikaa miettiä juutalaisuuden ja Jumalan internationaalin keskinäisiä suhteita, ja on nyt kypsä esittämään sen, minkä pitkään jatkunut tutkistelu Jumalan Hengessä on hänelle paljastanut. Roomassa hän kirjoittaa tärkeimmät kirjeensä, ja esittää niissä Jumalan koko evankeliumin, sellaisena, kun se hänelle ilmestyksen kautta oli uskottu. Jo ennen vangitsemistaan Paavali oli kirjoittanut useita tärkeitä kirjeitä, joista me voimme seurata Jumalan valtakunnan rakentamista ihmissydämiin ja Uuden ihmisen luomisesta, mutta tärkeimmät kirjeensä hän kirjoittaa vasta vankeusaikanaan, joka Kesareassa vietettyjen vuosien jälkeen jatkui Roomassa. Kun siis käymme seuraamaan Jumalan valtakunnan rakentamista, keskeisiä tietolähteitä ovat juuri nuo Paavalin, Johanneksen ja Pietarin kirjoittamat kirjeet ja se Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Johannes sai kirjoittaa muistiin, ja tunnetaan nyt Ilmestyskirjan nimellä.

#A08B71Fi

Jo ensimmäisen apostolisen sukupolven aikana esiintyi paljon asiantuntematonta ja suorastaan sekavaa opetusta Jeesuksen elämästä ja hänen teoistaan. Ja koska kiinnostus Kristuksen oppia kohtaan oli suurta, syntyi paljon sellaista kristillisväritteistä kirjallisuutta, joka oli pelkkää sutta ja sekundaa. Jälkiä näistä ajan muoti-ilmiöistä löydämme Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle:

Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät kinastelua kuin Jumalan huoneen rakentamista uskossa (η οικονομιαν θεου την εν πιστει) sillä julistustehtävän päämäärä on rakkaus (το δε τελος της παραγγελιας εστιν αγαπη), joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. (1.Tim 1:3-5)

#A08B72Fi

Paavalin ensimmäinen kirje Timoteukselle on kirjoitettu todennäköisesti Makedoniasta, sen jälkeen kun Paavali oli vapautunut Rooman kaksi vuotta kestäneestä vankeudestaan. Paavali oli jo vuonna 58 sanonut Miletossa, että sudet nousevat kristillisen yhteisön omista joukoista, mikä teki susien torjunnan melko hankalaksi. Paavalin toiveena oli ollut päästä Espanjaan evankeliumia julistamaan, mutta me emme tiedä, toteutuiko tämä toive. Tiituskirjeestä käy ilmi, että hän oli toiminut Tiituksen kanssa Kreetalla, ja määrää Tiituksen asettamaan vanhimmat työnsä jatkajaksi niihin yhteisöihin, jotka heidän työnsä hedelmänä saarelle oli syntynyt.

#A08B73Fi

Toista Timoteuskirjettä kirjoittaesaan Paavali on taas vankina Roomassa. Vain vähän ennen keisari Neron järjestämiä vainoja kirjoitetussa kirjeessä valmistautuu kuolemaan ja antaa viimeiset ohjeensa hänen jälkeensä tuleville kristityille. Kirje ei ole optimistinen, mutta lohdullinen niille, jotka odottavat Herran Jeesuksen paluuta. Timoteukselle hän sanoo:

Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä (ου γαρ εδωκεν ημιν ο θεος πνευμα δειλιας), vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen (αλλα δυναμεως και αγαπης και σωφρονισμου). 1:8 Δlä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua (μη ουν επαισχυνθης το μαρτυριον του κυριου ημων μηδε εμε), hδnen vankiaan (τον δεσμιον αυτου), vaan kδrsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden (αλλα συγκακοπαθησον τω ευαγγελιω), Jumalan voimassa (), 1:9 meidät pelastaneen ja pyhällä kutsumuksella kutsuneen Jumalan voimassa (κατα δυναμιν θεου του σωσαντος ημας και καλεσαντος κλησει αγια) ja kutsunut pyhällä kutsumuksella (), ei meidän tekojemme mukaan (ου κατα τα εργα ημων), vaan oman pδätöksensä ja armonsa mukaan (αλλα κατ ιδιαν προθεσιν και χαριν), joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa (την δοθεισαν ημιν εν χριστω ιησου) ennen ikuisia aikoja (προ χρονων αιωνιων), 1:10 mutta nyt ilmisaatettu (φανερωθεισαν δε νυν) meidδn Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymisen kautta (δια της επιφανειας του σωτηρος ημων ιησου χριστου), joka kukisti kuoleman (καταργησαντος μεν τον θανατον) ja toi valoon elδmän ja katoamattomuuden (φωτισαντος δε ζωην και αφθαρσιαν) evankeliumin kautta (δια του ευαγγελιου), 1:11 jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi kansoille minä olen asetettu (εις ο ετεθην εγω κηρυξ και αποστολος και διδασκαλος εθνων). 1:12 Siitδ syystä minä myös näitä kärsin (δι ην αιτιαν και ταυτα πασχω), enkδ sitä häpeä (αλλ ουκ επαισχυνομαι); sillδ minä tunnen hänet, johon minä uskon (οιδα γαρ ω πεπιστευκα), ja olen varma siitδ (και πεπεισμαι), ettδ hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu (οτι δυνατος εστιν την παραθηκην μου φυλαξαι εις εκεινην την ημεραν). (2.Tim 1:7-12)

#A08B74Fi

Johannes, joka eli vielä pitkään Paavalin kuoleman jälkeen, kirjoittaa kolmannessa paimenkirjeessään ensimmäisistä yrityksistä ekklesian jakamiseksi papistoon ja maallikkoihin, ja Ilmestyskirjassa, kun yritys jo oli saanut nimen "nikolaiittain - kansanvoittajien - oppi". Tämän opin näkyvin tunnusmerkki on kirkkoherra, tai "pastori", joka on syrjäyttänyt hengelliset vanhimmat, presbyteerit, mutta myös estää muidenkin armolahjojen toiminnan hallitsemissaan yhteisöissä. Kirkkohistoriassa nikolaiittain oppia sanotaan monarkkisen piispuuden harhaopiksi ja kerrotaan, että se olisi saanut alkunsa Syyrian Antiokiasta. Jälkipolville on säilynyt Ignatios Antiokialaisen nimiin pantuja kirjeitä, mutta ne saattavat olla kristinuskon vihamiesten kirjoittamia. Joka tapauksessa ne ovat vastoin sitä, mitä Paavali kirjoitti:

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi (και αυτος εδωκεν τους μεν αποστολους), toiset profeetoiksi (τους δε προφητας), toiset evankelistoiksi (τους δε ευαγγελιστας), toiset paimeniksi ja opettajiksi (τους δε ποιμενας και διδασκαλους), 4:12 tehdδkseen pyhät täysin valmiiksi (προς τον καταρτισμον των αγιων) palveluksen tyφhön (εις εργον διακονιας), Kristuksen ruumiin rakentamiseen (εις οικοδομην του σωματος του χριστου). (Ef 4:11-12)

#A08B75Fi

Ekklesia ei todellakaan ole mikään yhden miehen show. Apostolit ovat lähetyssaarnaajia, Jumalan valtakunnan täysivaltaisia edustajia ihmisten keskuudessa ja Luojan kiitos, apostoleja myös on ja niitä tarvitaan tänäkin päivänä. Evankelista tekee samaa työtä, mutta julistaa ensisijaisesti vain kerygmaa sitä, miten tullaan uskoon eli miten päästään sisälle Jumalan valtakuntaan. Paimeniakin oli niin paljon, kuin isiäkin, sillä jokainen kristitty, jonka todistuksesta joku on tullut uskoon, on isä ja vanhin. Ensisijaisesti juuri vanhimman pitää paimentaa lapsiaan, kunnes Jumala täyttää heidät Pyhällä Hengellä ja tekee heistäkin itsenäisiä Jumalan palvelijoita. Yhteisö tarvitsee myös opettajia, jotka sekä tuntevat Jumalan, että hallitsevat kukin oman toimialansa niin, että koko projektin tavoite, Kristuksen ruumiin rakentaminen, täyttyy.

#A08B76Fi

Ekklesia ymmärretään tavallisesti kovin maalliseksi yhteisöksi, vaikka sen pää on jo taivaissa. Tässä on myös syytä palauttaa mieliin, kuka Jeesus todella on, sillä maan päällä hän esiintyi tehtävänsä edellyttämällä tavalla sangen vaatimattomasti, ja pyhäkoululapsetkin jatkavat tätä perinnettä, piirtäen pieniä punaisia ja sinisiä kristuksia, koska heille ei ole kerrottu tätä:

Hänessä meillä on lunastus (εν ω εχομεν την απολυτρωσιν) hδnen verensä kautta (δια του αιματος αυτου), syntien anteeksisaaminen (την αφεσιν των αμαρτιων), 1:15 ja hδn on (ος εστιν - joka on) nδkymättömän Jumalan kuva (εικων του θεου του αορατου), esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa (πρωτοτοκος πασης κτισεως). 1:16 Sillδ (οτι) hδnessä luotiin kaikki (εν αυτω εκτισθη τα παντα), mikδ taivaissa ja mikä maan päällä on (τα εν τοις ουρανοις και τα επι της γης), nδkyväiset ja näkymättömät (τα ορατα και τα αορατα), olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja (ειτε θρονοι ειτε κυριοτητες ειτε αρχαι ειτε εξουσιαι), kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen (τα παντα δι αυτου και εις αυτον εκτισται), 1:17 ja hδn on ennen kaikkia (και αυτος εστιν προ παντων), ja hδnessä pysyy kaikki voimassa (και τα παντα εν αυτω συνεστηκεν). 1:18 Ja hδn on ruumiin, se on: ekklesian, pää (και αυτος εστιν η κεφαλη του σωματος της εκκλησιας); hδn, joka on alku (ος εστιν αρχη), esikoinen kuolleista nousseitten joukossa (πρωτοτοκος εκ των νεκρων), että hän olisi kaikessa ensimmäinen (ινα γενηται εν πασιν αυτος πρωτευων). (Kol 1:14-18)

#A08B77Fi

Seuraavat jakeet kertovat, kuinka äärettömän suuresta asiasta evankeliumissa oikeastaan on kysymys:

Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys (το πληρωμα) hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol 1:19-20)

#A08B78Fi

Sanotaan, että Jeesus tuli pelastamaan ihmisiä. OuKei, sehän on tosi ja hyvä niin. Mutta ihmisten pelastaminen on vain yksi vaihe evankeliumin ohjelmassa. Kirjeessä Efesolaisille kerrotaan, että luomistyön päämäärä on, että Kristus täyttää kaiken:

Mutta itsekullekin meistä on armo (η χαρις) annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan (κατα το μετρον της δωρεας του χριστου). Sentähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen (αναβας εις υψος), hän otti vankeja saaliikseen (ηχμαλωτευσεν αιχμαλωσιαν), ja antoi lahjoja ihmisille (και εδωκεν δοματα τοις ανθρωποις)". Mutta että hän astui ylös (το δε ανεβη), mitä se on muuta, kuin että hän oli ensin astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin (τι εστιν ει μη οτι και κατεβη πρωτον εις τα κατωτερα μερη της γης)? Hän, joka on astunut alas (ο καταβας), on se, joka myös astui ylös (αυτος εστιν και ο αναβας), kaikkia taivaita ylemmäksi (υπερανω παντων των ουρανων), täyttääkseen kaikki (ινα πληρωση τα παντα). (Ef 4:7-10)

#A08B79Fi

Koville kolminaisuusmiehille tämä Raamatun teksti on kompastuskivi, sillä he joutuvat tätä lukiessaan kysymään, mihin Isä ja Pyhä Henki sitten joutuvat, kun Jeesus täyttää kaiken. Jeesus on kuitenkin jo vastannut heidän kysymykseensä juutalaisten fariseusten edessä.

Minä ja Isä olemme yhtä. (Joh 10:30, kr-38 mukaan)

#A08B80Fi

Kirkkoraamatun käännös on taas alakanttiin. Jeesus sanoi, että "Minä ja Isä olemme yksi". Kysymyksen tärkeys tulee ilmi siitä, mitä fariseukset nuo Jeesuksen sanat kuullessaan tekivät, ja ajatella samalla sitä, kuinka monta kristittyä kirkonmiehet ovat polttaneet roviolla samasta syystä:

"Minä ja Isä olemme yksi" (εγω και ο πατηρ εν εσμεν). Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet (εβαστασαν ουν παλιν λιθους οι ιουδαιοι ινα λιθασωσιν αυτον). (Joh 10:30-31)

#A08B81Fi

Meidät on kutsuttu siihen yhteyteen, johon kuuluvat sekä Isä, Poika ja Pyhä Henki. Älköön enää kukaan loukkaantuko siihen, että tämä kolminaisuus esiintyy nimellä Jeesus. Mutta mielenkiintoiseksi asia käy, kun katsotaan millä muilla nimillä Jumala vielä esiintyy. Edellä oli jo puhetta siitä, että Uuden Testamentin teksteissä rakenne tyyppiä "Herrassa", "Jeesuksessa, Jumalassa, Pyhässä Hengessä, Kristuksessa, Totuudessa, kunniassa, hänessä, armossa, rakkaudessa jne. on hyvin yleinen. Näissä ilmaisuissa pääte -ssa/-ssä on inessiivin pääte. Vastaava kreikan rakenne on prepositio εν + datiivi. Nδillä melkein huomaamattomilla ilmaisuilla ilmaistaan kuitenkin suurinta mahdollista asiaa, sitä, että Jumala Kristuksessa liittää yhteyteensä kaiken sen, minkä Kristus on lunastanut ennen kuin parantumaton paha tuhotaan.

#A08B82Fi

Jeesuksen toisen julkisen tulemisen päivänä tulee ilmi myös se, mitä kuuluminen tähän seuraan tai sen ulkopuolelle jääminen meille tarkoittaa:

Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta (και απο της δοξης της ισχυος αυτου), kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme. (2.Tess 1:9-10)

 

#A08B83Fi

Sivulle 09: Jumalan tunteminen

##A09 helmi fi plus eu09 28 s. 2019-01-30

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A09


Jumalan tunteminen

 

#A09B01Fi

Kun hebreassa käytetään verbiä "jada", tuntea, tarkoitetaan hyvin intiimiä asiaa:

Ja mies tunsi (jada) vaimonsa Eevan ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: "Minä olen saanut pojan Herran avulla". (1.Ms 4:1)

#A09B02Fi

Uuden Testamentin kreikankielisessä tekstissä käytetään verbiä "ginoskoo", tuntea, samalla tavalla kuin hebrean verbiä jadah Vanhassa Testamentissa:

Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä tuntenut häntä (ουκ εγινωσκεν αυτην), ennenkuin hδn oli synnyttänyt esikoispoikansa (εως ου ετεκεν τον υιον αυτης τον πρωτοτοκον). Ja hδn antoi hänelle nimen Jeesus. (Matt 1:24-25)

#A09B03Fi

Tunteminen on enemmän kuin tietämistä. Voit tietää, kuka on Suomen presidentti, vaikka et tuntisikaan häntä henkilökohtaisesti. Jesaja oli joskus kirjoittanut kuinka Jumala ihmettelee sitä, että "Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä". Kun Johannes seitsemänsataa vuotta myöhemmin kirjoittaa Jeesuksesta, asia on vain mutkistunut:

Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan (εις τον κοσμον). 1:10 Maailmassa hän oli (εν τω κοσμω ην), ja maailma on tullut hδnen kauttaan (και ο κοσμος δι αυτου εγενετο), ja maailma (και ο κοσμος) ei hδntä tuntenut (αυτον ουκ εγνω). 1:11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh 1:9-11)

#A09B04Fi

Jeesus eli uskonnollisista harrastuksistaan tunnetun kansan keskellä, mutta niitä, jotka tunsivat Jumalan, oli hyvin vähän, jos ollenkaan. Mutta jo se, että monet tunsivat hengellisen avuttomuutensa ("Autuaita ovat hengellisesti köyhät") ja odottivat Jumalan lupaaman Voidellun (ha-Messiah) tuloa, oli viisasta. Samaa voidaan sanoa nykypäivän suuresta kristikunnasta, jossa vain äärimmäisen harvat tuntevat Jumalan. Paljon enemmän on niitä, jotka ovat lukeneet seitsemän kertaa läpi raamattunsa, toiset käyvät kirkossa jok'ikinen sunnuntai, joku panee rahansa lähetystyöhön, joku on suuri Israelin ystävä, joku laulaa kirkkokuorossa ja kiroilee kotona, joku on teologian tohtori, mutta seppä Högmanin sanat Paavo Ruotsalaiselle "Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto" on tänään yhtä totta kuin silloin, kun ne parisataa vuotta sitten lausuttiin.

#A09B05Fi

Jokaisella ihmisellä on ruumis ja sielu, mutta synti erotti ihmisen Jumalasta, joka on Henki. Nämä kaksi maailmaa eivät voi keskustella keskenään. Mooseksen kautta Jumala saneli ehtonsa, mutta kansa ei pystynyt niitä noudattamaan. Sovinnon aikaansaamiseksi tarvittiin välimies, joka pystyi käsittelemään synnin:

Sillä yksi on Jumala (εις γαρ θεος), yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä (εις και μεσιτης θεου και ανθρωπων), ihminen Kristus Jeesus (ανθρωπος χριστος ιησους), 2:6 joka antoi itsensδ lunnaiksi kaikkien edestä (ο δους εαυτον αντιλυτρον υπερ παντων), (Kts 1.Tim 2:5-6)

#A09B06Fi

Jeesus oli tämä välimies, mutta tunsivatko ihmiset edes häntä? Yli kahden vuoden ajan Jeesus oli kutsunut ihmisiä mielenmuutokseen ja julistanut Jumalan valtakuntaa, mutta heikoin tuloksin. Kun maan uskonnolliset johtajat väittivät hänen olevan Perkeleen asialla, oli heidän kohtalonsa sinetöity.

Sillä hetkellä Jeesus riemuitsi Hengessä ja sanoi (εν αυτη τη ωρα ηγαλλιασατο τω πνευματι ο ιησους και ειπεν): "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra (εξομολογουμαι σοι πατερ κυριε του ουρανου και της γης), että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä (οτι απεκρυψας ταυτα απο σοφων και συνετων) ja ilmoittanut ne lapsukaisille (και απεκαλυψας αυτα νηπιοις). Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt (ναι ο πατηρ οτι ουτως εγενετο ευδοκια εμπροσθεν σου)" (Lk 10:21)

#A09B07Fi

Oli pelastettava se, mitä pelastettavissa oli.

Ja kääntyen oppilaittensa puoleen hän sanoi (και στραφεις προς τους μαθητας ειπεν): "Isäni on antanut kaikki minun haltuuni (παντα παρεδοθη μοι υπο του πατρος μου), eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä (και ουδεις γινωσκει τις εστιν ο υιος ει μη ο πατηρ); eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se (και τις εστιν ο πατηρ ει μη ο υιος), kenelle Poika tahtoo hänet paljastaa (και ω εαν βουληται ο υιος αποκαλυψαι)." 10:23 Ja hän erikseen opetuslapsiensa puoleen kääntyen hän sanoi (και στραφεις προς τους μαθητας κατ ιδιαν ειπεν): "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette (μακαριοι οι οφθαλμοι οι βλεποντες α βλεπετε). 10:24 Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν οτι): monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä (πολλοι προφηται και βασιλεις ηθελησαν ιδειν), mitä te näette (α υμεις βλεπετε), eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet (και ουκ ειδον και ακουσαι α ακουετε και ουκ ηκουσαν)." (Lk 10:22-24)

#A09B08Fi

Kun kansa näki ne teot, mitä Jeesus teki, se seurasi häntä, mutta kansan johtajille hän oli ennen kaikkea haastaja, jonka he halusivat raivata pois tieltään. Jeesus sanoi:

Jos minä en tee Isäni tekoja (ει ου ποιω τα εργα του πατρος μου), älkää uskoko minua (μη πιστευετε μοι). 10:38 Mutta jos minä niitä teen (ει δε ποιω), niin, vaikka ette uskoisikaan minua (καν εμοι μη πιστευητε), uskokaa minun tekojani (τοις εργοις πιστευσατε), että tulisitte tuntemaan ja uskoisitte (ινα γνωτε και πιστευσητε) Isän olevan minussa (οτι εν εμοι ο πατηρ) ja minun Hänessä (καγω εν αυτω). (Joh 10:37-38)

#A09B09Fi

Jeesuksessa Kristuksessa luoksepääsemättömän kunnian keskellä taivaissa asuva Pyhä oli tullut lähelle. Suuri seuraajien ja perässäkulkijoiden joukko kävi kuitenkin pieneksi, kun kansa ei ymmärtänyt Jeesuksen puheita. Silloin Jeesus kysyi oppilailtaan, kuka hän heidän mielestään on, jolloin Pietari tunnusti hänet Messiaaksi, Jumalan voidelluksi, jolloin Jeesus sanoi:

Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika (μακαριος ει σιμων βαρ ιωνα), sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle paljastanut (οτι σαρξ και αιμα ουκ απεκαλυψεν σοι), vaan minun Isäni (αλλ ο πατηρ μου), joka on taivaissa (ο εν τοις ουρανοις). (kts. Mt 16:17)

#A09B10Fi

Kohta, kun Jeesuksen oppilaat olivat ymmärtäneet kuka Jeesus oli, hän kertoo heille tulevasta kuolemastaan ja kasvattaa heitä, sekä tekee edelleen tekoja, joita kukaan muu ihminen ei ole ennen pystynyt, todistaen siten siitä vallasta, jonka Isä on hänelle antanut, ja raivaten pois niitä esteitä, jotka erottavat Isän Jumalan hänen lapsistaan. Viimeisellä yhteisellä aterialla Jeesus vielä lohduttaa oppilaitaan kertomalla, että hänen poismenonsa on heille hyväksi, eivätkä he jää orvoiksi:

Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen (ειπον ουν εκ των μαθητων αυτου προς αλληλους): "Mitδ se tarkoittaa, kun hän sanoo meille (τι εστιν τουτο ο λεγει ημιν): 'Vδhän aikaa, niin te ette minua näe (μικρον και ου θεωρειτε με), ja taas vδhän aikaa, niin te näette minut (και παλιν μικρον και οψεσθε με)', ja (και): 'Minδ menen Isän tykö (οτι εγω υπαγω προς τον πατερα)'?" 16:18 Niin he sanoivat (ελεγον ουν): "Mitδ se tarkoittaa, kun hän sanoo (τουτο τι εστιν ο λεγει): 'Vδhän aikaa (το μικρον)'? Emme tiedä, mitä hän puhuu (ουκ οιδαμεν τι λαλει)." 16:19 Jeesus tunsi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille (εγνω ουν ο ιησους οτι ηθελον αυτον ερωταν και ειπεν αυτοις): "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin (περι τουτου ζητειτε μετ αλληλων οτι ειπον): 'Vähän vielä, niin te ette minua näe (μικρον και ου θεωρειτε με), ja taas vähän, niin te näette minut (και παλιν μικρον και οψεσθε με)'? 16:20 Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν οτι): te joudutte itkemään ja valittamaan (κλαυσετε και θρηνησετε υμεις), mutta maailma on iloitseva (ο δε κοσμος χαρησεται); te tulette murheellisiksi (υμεις δε λυπηθησεσθε), mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi (αλλ η λυπη υμων εις χαραν γενησεται). 16:21 Kun vaimo synnyttää (η γυνη οταν τικτη), on hänellä murhe (λυπην εχει), koska hänen hetkensä on tullut (οτι ηλθεν η ωρα αυτης); mutta kun hän on synnyttänyt lapsen (οταν δε γεννηση το παιδιον), ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden (ουκ ετι μνημονευει της θλιψεως δια την χαραν), että ihminen on syntynyt maailmaan (οτι εγεννηθη ανθρωπος εις τον κοσμον). 16:22 Niin on myös teillä nyt murhe (και υμεις ουν λυπην μεν νυν εχετε); mutta minä olen taas näkevä teidät (παλιν δε οψομαι υμας), ja teidän sydämenne on iloitseva (και χαρησεται υμων η καρδια), eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne (και την χαραν υμων ουδεις αιρει αφ υμων). 16:23 Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy (και εν εκεινη τη ημερα εμε ουκ ερωτησετε ουδεν). Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): että mitä vain te anotte Isältä minun nimessäni (οτι οσα αν αιτησητε τον πατερα εν τω ονοματι μου), sen hän teille antaa (δωσει υμιν). (Joh 16:16-23)

#A09B11Fi

Jeesus käyttää tässä vahvaa kieltä, mutta sekään ei riitä kuvaamaan sitä kokemusta, mikä tapahtuu, kun Ihminen saa Pyhän Hengen lahjan. Liika selostaminen olisikin liikaa: ei Jeesus tässä mitään ennenaikaisia irtiottoja ole ehdottelemassa. Kun se oikea päivä tulee, se ei unohdu koskaan.

#A09B12Fi

Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous tekee vielä kerran meillekin selväksi, että hänen tarkoituksensa on tehdä Isä tunnetuksi hänen lapsilleen, jotka synti on muuttanut zombeiksi ja kertoo, miksi Jumalan tunteminen on niin tärkeää:

Mutta tämä on iankaikkinen elämä (η αιωνιος ζωη), että he tuntevat sinut (ινα γινώσκοσιν σε), joka yksin olet totinen Jumala (τον μονον αληθινον θεον), ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (Joh 17:3)

#A09B13Fi

Rukoiltuaan maailmaan jäävien seuraajiensa puolesta Jeesus, joka oli "astunut alas" (katabaino) ylitaivaallisesta kirkkaudestaan ja oli pian "astuva ylös" sinne takaisin (anabaino), esittää Isälle vielä yhden pyynnön morsiamensa puolesta:

Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kunniani (την δοξαν την εμην), jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman alasheittämistä. (pro katabolis kosmou). (Joh 17:24)

#A09B14Fi

Jeesus päättää rukouksensa sanoihin, joista hyvin käy selville se, millaisesta intiimiä Jumalan tuntemista Jeesus haluaa hänen sovintokuolemansa sanan meissä tuottavan:

Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut (ο κοσμος σε ουκ εγνω), mutta minä tunnen sinut (εγω δε σε εγνων), ja nämä ovat tulleet tuntemaan (και ουτοι εγνωσαν), että sinä olet minut lähettänyt (οτι συ με απεστειλας). Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi (και εγνωρισα αυτοις το ονομα σου) ja teen vastakin (και γνωρισω), että se rakkaus (ινα η αγαπη), jolla sinä olet minua rakastanut (ην ηγαπησας με), olisi heissä (εν αυτοις η) ja minä olisin heissä (καγω εν αυτοις). (Joh 17:25-26)

#A09B15Fi

Viimeinen este Jumalan ja hänen lapsiensa sovinnolle oli synti itse, mutta Jeesuksen Kristuksen kuolema synnittömänä syntisen ihmisen syntien sovittamiseksi ja ylösnousemus voittajana kuolleista poisti loputkin esteet Jumalan Hengen vuodatukselle, ja kun se oli täyttynyt, pystyy Isä nyt keskustelemaan hänen Hengestään syntyneen lapsen kanssa, hyväksymään hänet ja antamaan ilon ja iankaikkisen elämän.

#A09B16Fi

Jumalan tunteminen on välttämätöntä, sillä Jumalan lahjojen nautiskelu ei vapauta vastuusta kuulla ja totella häntä, joka on "totinen" (todellinen) ja elävä Jumala, vaan päinvastoin tekee mahdolliseksi sen, että voimme palvella häntä Hengessä ja Totuudessa:

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. 7:22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' 7:23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. (Mt 7:21-23)

#A09B17Fi

Ihminen voi opettaa toiselle ihmiselle Jumalan tahdon tuntemistakin vain tiettyyn rajaan asti, mutta ahtaan portin läpi hänen on kuljettava itse. Edes Uusi Testamentti ei kerro kaikkea. Meille annetaan vain ohjeita, miten me voimme saada Pyhän Hengen ja tulla tuntemaan Jumalan, mutta sitten meitä kehoitetaan etsimään ja tutkimaan, mikä miellyttää Jumalaa ja on Jumalan tahto:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan (και μη συσχηματιζεσθε τω αιωνι τουτω), vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta (αλλα μεταμορφουσθε τη ανακαινωσει του νοος υμων), tutkiaksenne (εις το δοκιμαζειν υμας), mikδ on Jumalan tahto (τι το θελημα του θεου), mikδ hyvää ja otollista ja täydellistä (το αγαθον και ευαρεστον και τελειον). (Rm 12:2)

#A09B18Fi

Sanomattakin on selvää, että jos tiedämme Jumalan tahdon, meidän pitää myös tehdä se, eikä sanoa, että en pysty, sillä Jumala antaa sekä voiman että mahdollisuuden tehdä sen, mitä hän meiltä vaatii:

Siis, rakkaani (ωστε αγαπητοι μου), samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset (καθως παντοτε υπηκουσατε), niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; 2:13 sillä Jumala on se (ο θεος γαρ εστιν), joka teissä vaikuttaa (ο ενεργων εν υμιν) sekä tahtomisen että tekemisen (και το θελειν και το ενεργειν), että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (υπερ της ευδοκιας). (Fil 2:12-13)

#A09B19Fi

Jos Jumala antaa sinulle halun ja voiman tehdä, jääkö siinä enää mitään sinun tehtäväksesi? Kyllä jää: uskossa vaeltaminen.

Niin, veljeni (ωστε αδελφοι μου), teidδtkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta (και υμεις εθανατωθητε τω νομω δια του σωματος του χριστου), tullaksenne toisen omiksi, hδnen, joka on kuolleista herätetty (εις το γενεσθαι υμας ετερω τω εκ νεκρων εγερθεντι), että me kantaisimme hedelmää Jumalalle (ινα καρποφορησωμεν τω θεω). 7:5 Sillä kun olimme lihassa (οτε γαρ ημεν εν τη σαρκι), niin synnin himot (τα παθηματα των αμαρτιων), jotka laki herδttää, vaikuttivat meidän jäsenissämme (τα δια του νομου ενηργειτο εν τοις μελεσιν ημων), niin ettδ me kannoimme hedelmää kuolemalle (εις το καρποφορησαι τω θανατω), 7:6 mutta nyt me olemme irti laista (νυνι δε κατηργηθημεν απο του νομου) ja kuolleet pois siitδ, mikä meidät piti vankeina (Sαποθανοντος TBAαποθανοντες εν ω κατειχομεθα), niin ettδ me palvelemme* Jumalaa* Hengen uudessa tilassa (ωστε δουλευειν* ημας εν καινοτητι πνευματος) emmekδ kirjaimen vanhassa (και ου παλαιοτητι γραμματος). (Rm 7:4-6)

#A09B20Fi

Jumalan Henki ihmisessä tunnistaa Jumalan hengen toisessa ihmisessä, mutta se ihminen, jonka henki ei ole Jumalasta, tuntee Jumalan Hengen läsnäolon aivan eri tavalla:

Mutta kiitos olkoon Jumalan (τω δε θεω χαρις), joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa (τω παντοτε θριαμβευοντι ημας εν τω χριστω) ja meidδn kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun (και την οσμην της γνωσεως αυτου φανερουντι δι ημων εν παντι τοπω)! 2:15 Sillδ me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle (οτι χριστου ευωδια εσμεν τω θεω) sekδ pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa (εν τοις σωζομενοις και εν τοις απολλυμενοις): 2:16 nδille tosin kuoleman haju kuolemaksi (οις μεν οσμη θανατου εις θανατον), mutta noille elδmän tuoksu elämäksi (οις δε οσμη ζωης εις ζωην). Ja kuka on tδllaiseen kelvollinen (και προς ταυτα τις ικανος)? 2:17 Sillδ me emme ole niinkuin nuo monet (ου γαρ εσμεν ως οι πολλοι), jotka myyskentelevδt Jumalan sanaa (καπηλευοντες τον λογον του θεου); vaan puhtaasta mielestδ (αλλ ως εξ ειλικρινειας), niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessδ (αλλ ως εκ θεου κατενωπιον του θεου), me Kristuksessa puhumme (εν χριστω λαλουμεν). (2.Kor 2:12-17)

#A09B21Fi

Voittosaatto on tilannekuvaus Jeesuksen taivaaseen otosta ja voitettujen kulkueesta:

Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! 24:8 Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa. 24:9 Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! 24:10 Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela. (Ps 24:7-10)

#A09B22Fi

Kun Saul, jota myöhemmin sai nimen Paavali, tuli uskoon, Herra ilmoitti, että hänen elämänsä suuret päälinjat tulisivat olemaan Jumalan tahdon tunteminen, Vanhurskaan Jumalan näkeminen, ja Hänen suunsa äänensä kuuleminen. Paavali itse kertoo tästä roomalaisen oikeusistuimen edessä:

Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias (ανανιας δε τις ανηρ ευσεβης κατα τον νομον), josta kaikki siellδ asuvat juutalaiset todistivat hyvää (μαρτυρουμενος υπο παντων των κατοικουντων ιουδαιων), 22:13 tuli minun tyköni (ελθων προς με), astui eteeni ja sanoi minulle (και επιστας ειπεν μοι): 'Saul, veljeni, saa nδkösi jälleen (σαουλ αδελφε αναβλεψον)'. Ja sillδ hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen (καγω αυτη τη ωρα ανεβλεψα εις αυτον). 22:14 Niin hän sanoi (ο δε ειπεν): 'Meidδn isiemme Jumala on ennalta valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa (ο θεος των πατερων ημων προεχειρισατο σε γνωναι το θελημα αυτου) ja näkemään Vanhurskaan (και ιδειν τον δικαιον) ja kuulemaan hänen suunsa äänen (και ακουσαι φωνην εκ του στοματος αυτου). (Apt 22:12-14)

#A09B23Fi

Eikö muka Paavali, täysinoppinut juutalainen teologi tiennyt, mikä on Jumalan tahto? Ei tiennyt, ei sen enempää kuin ne peruskoulun opettajat, jotka tietävät kymmenen käskyn lain ja Jeesuksen käskyn epäitsekkäästä lähimmäisen rakkaudesta Jumalan tahdoksi, mutta jos ei onnistu, he sanovat, että Jumala antaa armon. Kysymys on aivan muusta: On tunnettava Jumala, niin se onnistuu Jumalan armosta uskon kautta Kristukseen. Sinä saat palvella Jumalaa, joka antaa tehtävän ja osallistuu itse sen täyttämiseen. Paavalille ilmoitettiin heti hänen tehtävänsä: se oli toimia Kristuksen todistajana kaikkien ihmisten edessä, että hekin tulisivat tästä armosta osalliseksi.

Sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja (οτι εση μαρτυς αυτω προς παντας ανθρωπους), mitδ olet nähnyt ja kuullut (ων εωρακας και ηκουσας). 22:16 Ja nyt, mitδ viivyttelet (και νυν τι μελλεις)? Nouse, huuda avuksi Herran nimeδ ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi (αναστας βαπτισαι και απολουσαι τας αμαρτιας σου επικαλεσαμενος το ονομα του κυριου).' (Apt 22:15-16)

#A09B24Fi

Jos Herra, joka tehtävän asetti, olisi jättänyt Paavalin yksin, me emme tietäisi nyt Paavalista mitään. Mutta lähtiessään tästä maailmasta Hän sanoi kaikille seuraajilleen:

Ja katso (και ιδου), minä olen teidän kanssanne (εγω μεθ υμων ειμι) joka päivä (πασας τας ημερας) aikakauden täyttymiseen asti (εως της συντελειας του αιωνος). Amen (αμην). (kts. Mt 28:20)

#A09B25Fi

Joku kyselee vielä, miten kuullaan Jumalan ääni, vaikka sitä ei voi opettaa, koska se on kuulemista. Ei kuuloa eikä näköä tai tuntoa opettamalla saada. Sen verran minä voin kuitenkin sanoa, että jos et kuule Jumalan ääntä, siihen voi olla vain yksi syy: hoitamaton synti. Sama koskee rukouksia. Jos et ole Uuden Liiton jäsen, Jumala kuulee sinua vain yhdessä asiassa: silloin, kun haluat päästä Liiton jäseneksi. Sinun on tunnustettava Jeesus Kristus ylimmäksi auktoriteetiksesi, että Hän tunnustaisi sinut isän edessä, ja sitten edettävä sitten niin kuin Jumalan valtakunnan avaimista on säädetty. Vasta siten, kun Jumala on voinut tunnistaa sinut Jeesuksen suojatiksi, sinä saat Pyhän Hengen lahjan - sinä kuulet Jumalan äänen ja hän vastaa kaikkiin rukouksiin, jollei joku uusi synti taas katkaise yhteyttä.

#A09B26Fi

Silloin kun jo uskoon tulleen ihmisen ja Jumalan välille nousee pilvi, ihminen tietää aivan hyvin, mikä on se synti, mikä estää häntä kuulemasta Jumalan puheen. Ensimmäinen tehtävä tällöin on synnin tunnustaminen Jumalalle synniksi. Jumala kyllä tietää sinun syntisi muutenkin, mutta tässä onkin nyt kysymys siitä, että sinä tunnustat tekemäsi synnin synniksi, ja pyydät anteeksiantoa. Asian luonteesta riippuu, mitä muuta sinun on tehtävä. Jos olet rikkonut lähimmäistäsi vastaan, sinun on mentävä, tunnustettava, ilmoitettava katuvasi asiaa ja pyydettävä anteeksi, ja mahdollisesti vielä korvattava jotakin. Kun olet hoitanut asian, Jumala jatkaa taas vuoropuhelua kanssasi.

#A09B27Fi

Paavali oli vankeudessa kun hän sai kuulla, kuinka Kolossan kaupungissa monet olivat tulleet tuntemaan Jumalan armon totuudessa ja että Pyhä Henki oli täyttänyt heidät rakkaudella. Uutiset kuultuaan Paavali kiitti Jumalaa ja kirjoittaa sitten kolossalaisille uskoville:

Sentähden emme mekään (δια τουτο και ημεις), siitδ päivästä alkaen (αφ ης ημερας), jona sen kuulimme (ηκουσαμεν), ole lakanneet teidδn edestänne rukoilemasta ja anomasta (ου παυομεθα υπερ υμων προσευχομενοι και αιτουμενοι), ettδ tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista (ινα πληρωθητε την επιγνωσιν του θεληματος αυτου) kaikessa hengellisessδ viisaudessa ja ymmärtämisessä (εν παση σοφια και συνεσει πνευματικη), 1:10 vaeltaaksenne Herran edessδ arvollisesti (περιπατησαι υμας αξιως του κυριου), hδnelle kaikessa otollisesti (εις πασαν αρεσκειαν), kaikessa hyvδssä työssä hedelmää kantaen (εν παντι εργω αγαθω καρποφορουντες) ja kasvaen Jumalan tuntemiseen (και αυξανομενοι εις την επιγνωσιν του θεου), 1:11 ja hänen kunniansa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina (εν παση δυναμει δυναμουμενοι κατα το κρατος της δοξης αυτου) olemaan kaikessa kestδviä ja pitkämielisiä (εις πασαν υπομονην και μακροθυμιαν), ilolla (μετα χαρας) 1:12 kiittäen Isää (ευχαριστουντες τω πατρι), joka on tehnyt meidδt soveliaiksi (τω ικανωσαντι ημας) olemaan osalliset siitä perinnöstä (εις την μεριδα του κληρου), mikδ pyhillä on valkeudessa (των αγιων εν τω φωτι), 1:13 hδntä, joka on pelastanut meidät (ος ερρυσατο ημας) pimeyden vallasta (εκ της εξουσιας του σκοτους) ja siirtänyt (και μετεστησεν) rakkaan Poikansa valtakuntaan (εις την βασιλειαν του υιου της αγαπης αυτου). (Kol 1:9-13)

#A09B28Fi

Jumalan tahdon tunteminen on jokaiselle ihmiselle elämän ja kuoleman kysymys. Jo Isä-meidän rukouksessa, me sanomme, usein sitä tarkemmin ajattelematta, että "Tapahtukoon sinun tahtosi", mutta jos ymmärrämme, että Jumala yksin tietää, mikä meille on parasta ja aina tahtoo meidän parastamme, me rukoilemme juuri niin, kuin Herra Jeesus meitä opetti. Ja muuten: Jumala on jo ikuisuudessa tehnyt kaiken valmiiksi, hänen tahtonsa täyttymistä rukoilemalla me vain ilmoitamme, että se sopii meille.

#A09B29Fi

Jumala on Rakkaus, Totuus ja Elämä, ja me uskomme, että myös me tulemme osalliseksi hänen täyteydestään:

Sentähden, kun kuulin siitä uskosta (δια τουτο καγω ακουσας την καθ υμας πιστιν), joka teillä on Herrassa Jeesuksessa (εν τω κυριω ιησου), ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan (και την αγαπην την εις παντας τους αγιους), 1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne (ου παυομαι ευχαριστων υπερ υμων), kun muistelen teitä rukouksissani (μνειαν υμων ποιουμενος επι των προσευχων μου), 1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala (ινα ο θεος του κυριου ημων ιησου χριστου), kunnian Isä (ο πατηρ της δοξης), antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen (δωη υμιν πνευμα σοφιας και αποκαλυψεως) hänen tuntemisessaan (εν επιγνωσει αυτου) 1:18 ja valaisisi teidän ymmärryksenne silmät (πεφωτισμενους τους οφθαλμους της διανοιας υμων), että tietäisitte (εις το ειδεναι υμας), mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut (τις εστιν η ελπις της κλησεως αυτου), ja kuinka suuri hänen perintönsä kunnia hänen pyhissään (και τις ο πλουτος της δοξης της κληρονομιας αυτου εν τοις αγιοις) 1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan (και τι το υπερβαλλον μεγεθος της δυναμεως αυτου εις ημας), jotka uskomme (τους πιστευοντας) - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan (κατα την ενεργειαν του κρατους της ισχυος αυτου), 1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa (ην ενηργησεν εν τω χριστω), kun hän herätti hänet kuolleista (εγειρας αυτον εκ νεκρων) ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa (και εκαθισεν εν δεξια αυτου εν τοις επουρανιοις), 1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta (υπερανω πασης αρχης) ja valtaa (και εξουσιας) ja voimaa (και δυναμεως) ja herrautta (και κυριοτητος) ja jokaista nimeä (και παντος ονοματος), mikä mainitaan (ονομαζομενου), ei ainoastaan tässä maailmanajassa (ου μονον εν τω αιωνι τουτω), vaan myös tulevassa (αλλα και εν τω μελλοντι). 1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle (και παντα υπεταξεν υπο τους ποδας αυτου) ja antanut hänet pääksi kaikelle ekklesialle (και αυτον εδωκεν κεφαλην υπερ παντα τη εκκλησια), 1:23 joka on hänen ruumiinsa (ητις εστιν το σωμα αυτου), hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää (το πληρωμα του παντα εν πασιν πληρουμενου). (Ef 1:15-23)

#A09B30Fi

Noin viisikymmentä vuotta sitten olin Kansanlähetyksen nuorisopäivillä Kouvolassa, ostin purkillisen piimää, ja vetäydyin kokoushumusta syrjään etsimään vastausta ihmisten usein esittämään kysymykseen, mikä on Jumala. Kun vastaus oli selvillä, eräs Savitaipaleella asunut veli, jonka sukunimi oli sama kuin minulla, kutsui kylään. Samoilla nuorisopäivillä oli kolmaskin Pöysti, jonka venäjänkielisiä saarnoja youtubesta kuunnellaan paljon vieläkin. Kohta tämän jälkeen olin asentamassa suomalaisvalmisteista nestetuikelaskijaa (liquid scintillation counter) aivokalvo- ja polioviruksia tutkivan instituutin isotooppiosastolla Moskovassa. Laitoksen professori Vadim Izrailjevitsh Agol ja hänen ystävänsä kyselivät ensin kautta rantain millainen minun maailmankuvani on. Kuulutko oikeistoon vai vasemmistoon, he kysyivät. Kun he olivat päässeet niin pitkälle, että uskalsivat puhua vapaasti, Vadim itse sanoi, että ethän sinä voi uskoa Jumalaan, koska sinä harjoitat tiedettä (rabotajesh v nauke). Ja miksikäs ei, minä kysyin. Keskustelu jatkui sitten niin, että kysyin, onko Totuutta olemassa? "On tietysti, kaikki tiedehän on juuri sitä, että tiedettäisiin totuus". Kysyin vielä, että onko rakkautta olemassa, ja onko elämää olemassa, ja kun me niistäkin olimme samaa mieltä, kysyin, mikä on Totuuden, Rakkauden ja Elämän summan nimi? Professori Agol osasi yhteenlaskua, ja kiinnostui heti.

#A09B31Fi

Jumala itse haluaa, että kaikki tuntisivat Totuuden:

Minä kehoitan siis ennen kaikkea (παρακαλω ουν πρωτον παντων) anomaan, rukoilemaan (ποιεισθαι δεησεις), pitδmään esirukouksia (προσευχας εντευξεις) ja kiittδmään (ευχαριστιας) kaikkien ihmisten puolesta (υπερ παντων ανθρωπων), 2:2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta (υπερ βασιλεων και παντων των εν υπεροχη οντων), ettδ saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää (ινα ηρεμον και ησυχιον βιον διαγωμεν) kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa (εν παση ευσεβεια και σεμνοτητι). 2:3 Sillδ se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän pelastajallemme (τουτο γαρ καλον και αποδεκτον ενωπιον του σωτηρος ημων θεου), 2:4 joka tahtoo, ettδ kaikki ihmiset pelastuisivat (ος παντας ανθρωπους θελει σωθηναι) ja tulisivat Totuuden tuntoon (και εις επιγνωσιν αληθειας ελθειν). (1.Tim 2:1-4)

#A09B32Fi

Ihminen ei tunne rakkautta, mutta voi tulla tuntemaan sen Pyhässä Hengessä, sillä Jumala on rakkaus:

Siitä me olemme tulleet tuntemaan rakkauden (εν τουτω εγνωκαμεν την αγαπην), ettδ hän antoi sielunsa meidän edestämme (οτι εκεινος υπερ ημων την ψυχην αυτου εθηκεν); meidδnkin tulee antaa sielumme veljiemme edestä (και ημεις οφειλομεν υπερ των αδελφων τας ψυχας τιθεναι). 3:17 Jos nyt jollakin on tδmän maailman hyvyyttä (ος δ αν εχη τον βιον του κοσμου) ja hδn näkee veljensä olevan puutteessa (και θεωρη τον αδελφον αυτου χρειαν εχοντα), mutta sulkee hδneltä sydämensä (και κλειση τα σπλαγχνα αυτου απ αυτου), kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyδ hänessä (πως η αγαπη του θεου μενει εν αυτω)? (1.Joh 3:16-17)

#A09B33Fi

Maailma ei tunne Jumalaa, koska sen käsitykset totuudesta, elämästä ja rakkaudesta ovat pielessä ja se etsii niitä väärästä osoitteesta. Johannes varoittaa:

Älkää rakastako maailmaa (μη αγαπατε τον κοσμον) δlkääkä sitä, mikä maailmassa on (μηδε τα εν τω κοσμω). Jos joku maailmaa rakastaa (εαν τις αγαπα τον κοσμον), niin Isδn rakkaus ei ole hänessä (ουκ εστιν η αγαπη του πατρος εν αυτω). 2:16 Sillδ kaikki, mikä maailmassa on (οτι παν το εν τω κοσμω), lihan himo (η επιθυμια της σαρκος), silmδin pyyntö (και η επιθυμια των οφθαλμων) ja elδmän korskeus (και η αλαζονεια του βιου), se ei ole Isδstä (ουκ εστιν εκ του πατρος), vaan maailmasta (αλλ εκ του κοσμου εστιν). 2:17 Ja maailma katoaa (και ο κοσμος παραγεται) ja sen himo (και η επιθυμια αυτου); mutta joka tekee Jumalan tahdon (ο δε ποιων το θελημα του θεου), se pysyy iankaikkisesti (μενει εις τον αιωνα). (1.Joh 2:15-17)

#A09B34Fi

Kaikki ihmiset ovat uskonnollisia, kysymys on vain siitä, mihin kukin uskoo, sillä uskosta seuraa se, mitä hän tekee. Moni luulee olevansa kristitty sen perusteella, että hän ei tee hirveitä syntejä, ei ainakaan kovin usein, mutta se on pelkkää itsepetosta, sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä ja oman tahdon tavoittelua. Vasta sitten kun tunnemme Jumalan tahdon jonkin asian suhteen, me voimme uskon kautta Hänen uskollisuuteensa tehdä sen, kuten myös kaiken muun, mihin Jumalan henki meidät velvoittaa, vaikka emme kaikkia lisäetuja käyttäisikään hyväksemme:

Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): joka uskoo minuun (ο πιστευων εις εμε), myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen (τα εργα α εγω ποιω κακεινος ποιησει), ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä (και μειζονα τουτων ποιησει); sillä minä menen Isäni tykö (οτι εγω προς τον πατερα μου πορευομαι), (Joh 14:12, kts. 13-14)

#A09B35Fi

Suuriin töihin tarvitaan suuri voima, mutta se ei ole ongelma. Pyhän Hengen voima meissä riittää kaikkiin niihin töihin ja tilanteisiin, joihin Jumala meidät johtaa. Kyse on kuuliaisuudesta. Vertaus viininviljelijästä, jolla oli kaksi poikaa, opettaa sitä. Avainsanat ovat työ ja tahto:


Mutta miten teistä on (τι δε υμιν δοκει)? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi (ανθρωπος ειχεν τεκνα δυο και προσελθων τω πρωτω ειπεν): 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani (τεκνον υπαγε σημερον εργαζου εν τω αμπελωνι μου)'. 21:29 Tämä vastasi ja sanoi (ο δε αποκριθεις ειπεν): 'En tahdo (ου θελω)'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni (υστερον δε μεταμεληθεις απηλθεν). 21:30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin (και προσελθων τω δευτερω ειπεν ωσαυτως). Tämä taas vastasi ja sanoi (ο δε αποκριθεις ειπεν): 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään (εγω κυριε και ουκ απηλθεν). 21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isän tahdon (τις εκ των δυο εποιησεν το θελημα του πατρος)?" He sanoivat hänelle (λεγουσιν αυτω): "Ensimmäinen (ο πρωτος)". Jeesus sanoi heille (λεγει αυτοις ο ιησους): "Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan (οι τελωναι και αι πορναι προαγουσιν υμας εις την βασιλειαν του θεου). (Mt 21:28-31)

#A09B36Fi

Johannes kirjoittaa, että Jeesus antoi meille ymmärryksen sitä varten, että tuntisimme Jumalan:

Me tiedämme (οιδαμεν), ettei yksikään Jumalasta syntynyt (οτι πας ο γεγεννημενος εκ του θεου) tee syntiδ (ουχ αμαρτανει); vaan Jumalasta syntynyt pitδä itsestänsä vaarin (αλλ ο γεννηθεις εκ του θεου τηρει εαυτον), eikδ häneen ryhdy se paha (και ο πονηρος ουχ απτεται αυτου). 5:19 Me tiedämme (οιδαμεν), ettδ olemme Jumalasta (οτι εκ του θεου εσμεν), ja koko maailma on rypee pahuudessa (και ο κοσμος ολος εν τω πονηρω κειται). 5:20 Mutta me tiedδmme (οιδαμεν δε), ettδ Jumalan Poika on tullut (οτι ο υιος του θεου ηκει) ja antanut meille ymmärryksen (και δεδωκεν ημιν διανοιαν), tunteaksemme sen Totisen (ινα γινωσκωμεν τον αληθινον); ja me olemme siinä Totisessa (και εσμεν εν τω αληθινω), hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa (εν τω υιω αυτου ιησου χριστω). Hδn on totinen Jumala (ουτος εστιν ο αληθινος θεος) ja iankaikkinen elδmä (και η ζωη αιωνιος). 5:21 Lapsukaiset (τεκνια), kavahtakaa epδjumalia (φυλαξατε εαυτους απο των ειδωλων). Aamen (αμην). (1.Joh 5:18-21)

#A09B37Fi

Varoitus epäjumalista, "idoleista", kuten lähdeteksti sanoo, Johanneksen kirjeen lopussa tuntuu hyppäykseltä toiseen asiaan, mutta sitä se ei ole. Ilman Jumalan tuntemista ihmiselle käy kuin juutalaisille, jotka päästivät mieluummin Barabbaan, kuin tunnustivat Jeesuksen Herrakseen. Paavali kirjoittaa:

Veljet, sydämeni toivo (αδελφοι η μεν ευδοκια της εμης καρδιας) ja rukoukseni Jumalan puoleen (και η δεησις η προς τον θεον), Israelin puolesta on, ettδ he pelastuisivat (υπερ του ισραηλ εστιν εις σωτηριαν). 10:2 Sillδ minä todistan heille (μαρτυρω γαρ αυτοις), ettδ heillä on Jumalan kiivaus (οτι ζηλον θεου εχουσιν), mutta ei tuntemisen mukaisesti (αλλ ου κατ επιγνωσιν); 10:3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta (αγνοουντες γαρ την του θεου δικαιοσυνην), vaan koettavat pystyttδä omaa vanhurskauttaan (και την ιδιαν δικαιοσυνην ζητουντες στησαι), eivδt he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle (τη δικαιοσυνη του θεου ουχ υπεταγησαν). 10:4 Sillä Kristus on lain loppu (τελος γαρ νομου χριστος), vanhurskaudeksi jokaiselle (εις δικαιοσυνην παντι), joka uskoo (τω πιστευοντι). (Rom 10:1-4)

#A09B38Fi

Paavalin saavutukset juutalaisuudessa olivat olleet huippuluokkaa, mutta kun hän oli muutaman vuosikymmenen palvellut Herraa Jeesusta, hän saattoi sanoa, että Kristuksen tuntemiseen verrattuna kaikki hänen entiset saavutuksensa olivat yhtä tyhjän kanssa:

Mutta mikä minulle oli voitto (αλλ ατινα ην μοι κερδη), sen minδ olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi (ταυτα ηγημαι δια τον χριστον ζημιαν). 3:8 Niinpδ minä todella luen kaikki tappioksi (αλλα μενουνγε και ηγουμαι παντα ζημιαν ειναι) tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla (δια το υπερεχον της γνωσεως χριστου ιησου του κυριου μου), sillδ hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki (δι ον τα παντα εζημιωθην) ja pidδn sen roskana (και ηγουμαι σκυβαλα) - ettδ voittaisin omakseni Kristuksen (ειναι ινα χριστον κερδησω) 3:9 ja minun havaittaisiin olevan hδnessä (εν αυτω) ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitδ, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; 3:10 tunteakseni hänet (του γνωναι αυτον) ja hänen ylösnousemisensa voiman (και την δυναμιν της αναστασεως αυτου) ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden (και την κοινωνιαν των παθηματων αυτου), samaistumalla hδnen kuolemaansa (συμμορφουμενος τω θανατω αυτου), 3:11 jos minδ ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista (ει πως καταντησω εις την εξαναστασιν των νεκρων). (Fil 3:7-11)

#A09B39Fi

Jeesuksen Kristuksen lähettiläät Pietari, Johannes ja Paavali antavat kukin todistuksen siitä, mitä Jumalan tunteminen on, ja mitä se heille merkitsee. Paavali aloittaa kirjeensä Tiitukselle toteamalla, että hän on apostoli Jumalan valittujen uskoa ja Totuuden tuntemista varten:

Paavali (παυλος), Jumalan orja (δουλος θεου) ja Jeesuksen Kristuksen apostoli (αποστολος δε ιησου χριστου) Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten (κατα πιστιν εκλεκτων θεου και επιγνωσιν αληθειας), joka on jumalisuuden mukainen (της κατ ευσεβειαν), 1:2 apostoli sen iankaikkisen elämän toivon perusteella (επ ελπιδι ζωης αιωνιου), jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut (ην επηγγειλατο ο αψευδης θεος) ennen ikuisia aikoja (προ χρονων αιωνιων), 1:3 mutta kun aika oli tullut, ilmoitti hδn sanansa saarnassa (εφανερωσεν δε καιροις ιδιοις τον λογον αυτου εν κηρυγματι), joka on uskottu minulle (ο επιστευθην εγω) Jumalan, meidδn vapahtajamme, käskyn mukaan (κατ επιταγην του σωτηρος ημων θεου). (Tit 1:1-3)

#A09B40Fi

Johannes aloittaa toisen paimenkirjeensä Jumalan valitulle ja hänen lapsilleen siitä , että me olemme tulleet tuntemaan Jumalan:

Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa (ο πρεσβυτερος εκλεκτη κυρια και τοις τεκνοις αυτης), joita minδ totuudessa rakastan (ους εγω αγαπω εν αληθεια) - enkä ainoastaan minä (και ουκ εγω μονος), vaan myös kaikki (αλλα και παντες), jotka ovat tulleet totuuden tuntemaan (οι εγνωκοτες την αληθειαν) - 2 totuuden tähden (δια την αληθειαν), joka meissδ pysyy (την μενουσαν εν ημιν) ja on oleva meidδn kanssamme iankaikkisesti (και μεθ ημων εσται εις τον αιωνα). 3 Armo, laupeus ja rauha Isδltä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa (εσται μεθ ημων χαρις ελεος ειρηνη παρα θεου πατρος και παρα κυριου ιησου χριστου του υιου του πατρος εν αληθεια και αγαπη). (2.Joh 1:1-3)

#A09B41Fi

Sama näkemys kuin Paavalilla ja Johanneksella, oli myös Pietarilla. Toisen paimenkirjeensä alussa hän kirjoittaa Jumalan tuntemuksesta:

Simeon Pietari (συμεων πετρος), Jeesuksen Kristuksen orja ja apostoli (δουλος και αποστολος ιησου χριστου), niille, jotka ovat saaneet yhtδ kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa (τοις ισοτιμον ημιν λαχουσιν πιστιν εν δικαιοσυνη του θεου ημων και σωτηρος Sημων ιησου χριστου). 1:2 Armo ja rauha lisääntyköön teille (χαρις υμιν και ειρηνη πληθυνθειη Jumalan ja meidδn Herramme Jeesuksen tuntemisessa (εν επιγνωσει του θεου και ιησου του κυριου ημων). 1:3 Koska hδnen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (ως παντα ημιν της θειας δυναμεως αυτου τα προς ζωην και ευσεβειαν δεδωρημενης), hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät (δια της επιγνωσεως του καλεσαντος ημας) kunniallaan ja kunnollisuudellaan (δια δοξης και αρετης), 1:4 joiden kautta hδn on lahjoittanut meille mitä suurimmat ja arvokkaimmat lupaukset (δι ων τα μεγιστα ημιν και τιμια επαγγελματα δεδωρηται), ettδ te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi (ινα δια τουτων γενησθε θειας κοινωνοι φυσεως ) ja pelastuisitte siitδ turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (αποφυγοντες της εν κοσμω εν επιθυμια φθορας εν επιθυμια φθορας), 1:5 niin pyrkikδä juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne kunnollisuutta (και αυτο τουτο δε σπουδην πασαν παρεισενεγκαντες επιχορηγησατε εν τη πιστει υμων την αρετην), kunnollisuudessa tuntemusta (εν δε τη αρετη την γνωσιν), 1:6 tuntemuksessa itsenne hillitsemistä (εν δε τη γνωσει την εγκρατειαν), itsenne hillitsemisessδ kärsivällisyyttä (εν δε τη εγκρατεια την υπομονην), kδrsivällisyydessä jumalanpelkoa (εν δε τη υπομονη την ευσεβειαν), 1:7 jumalanpelossa veljellistδ kiintymystä (εν δε τη ευσεβεια την φιλαδελφιαν), veljellisessδ kiintymyksessä rakkautta (εν δε τη φιλαδελφια την αγαπην). 1:8 Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät (ταυτα γαρ υμιν υπαρχοντα και πλεοναζοντα), niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä (ουκ αργους ουδε ακαρπους καθιστησιν) meidδn Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa (εις την του κυριου ημων ιησου χριστου επιγνωσιν). (2.Piet 1:1-8)

#A09B42Fi

Pieni käännösvirhe saattaa peittää alleen suuria asioita. Tämän vuoksi on tärkeää, että käännös on oikein myös siinä tapauksessa, että teksti ei ole ihmisten käsitysten mukainen. Ajatelkaa, mikä kiusaus oli kääntäjällä kirjoittaa "ja antoi monelle näön", vaikka lähdetekstissä sanotaan, että "ja lahjoitti monelle näön":

Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä (εν αυτη δε τη ωρα εθεραπευσεν πολλους απο νοσων και μαστιγων και πνευματων πονηρων), ja monelle sokealle hδn lahjoitti näön (και τυφλοις πολλοις εχαρισατο το βλεπειν). (Lk 7:21)

#A09B43Fi

Jeesus oli lahjoittanut näön monelle sokealle ja lahjoittanut kuulon monelle kuurolle. Kaikki tämä oli ollut esikuvallista opetusta siitä, miten Pyhän Hengen saanut ihminen tuntee Jumalan, näkee Hänet hänen lapsissaan ja teoissaan ja kuulee Hänen äänensä. Yhtä vähän, kuin kukaan voi opettamalla tehdä sokean näkeväksi ja kuuron kuulevaksi, tai antaa kuolleelle tunnon, voi ihminen antaa hengellisen näkökyvyn toiselle ihmiselle. Vain Jumala pystyy siihen, ja hän antaa sen lahjaksi niille, jotka lähestyvät häntä Hänen poikansa nimessä. Jeesus opetti tätä monin eri tavoin, myös vertaamalla itseään lammaspaimeneen ja lampaisiin, jotka kuulevat ja tuntevat hänen äänensä, ja seuraavat häntä. Kyse on konkreettisesta asiasta: jokainen Jumalan lapsi kuulee Pyhän Hengen puheen, ja vielä aivan opettamatta, mutta ihmisen, joka ei ole Totuudesta, ei sitä ymmärrä. Pilatukselle, Rooman maaherralle Jeesus sanoi, että jokainen, joka on totuudesta, kuulee hänen äänensä, johon Pilatus vastasi kysymyksellä "Mikä on totuus (τι εστιν αληθεια)"? ja meni pihalle vastausta odottamatta ja sitδ näkemättä - olihan hän seisonut itsensä Jeesuksen edessä.

#A09B44Fi

Paavali käyttää paljon palstatilaa selittääkseen viisauden, uskonnollisuuden, tiedon ja tuntemisen keskinäisiä suhteita. Kulttuurierot tuovat oman vaikeutensa näiden käsitteiden ymmärtämiselle, ja käännöksistä syntyy lisää vaikeuksia, sillä jo Korinttolaiskirjeen jakeessa 1:5 gnosis, tunteminen, tuntemus, sisäiseen kokemukseen perustuva tunto, oli ennen korjausta käännetty tiedoksi. Ajattelevan lukijan pitäisi kuitenkin huomata, että "armolahjat" (armoitukset eli karismat) eivät ole tiedon asioita vaan Kristuksen tuntemisen vaikutuksia ihmisessä, joka on Hengessä syntynyt:

Armo teille (χαρις υμιν) ja rauha Jumalalta, meidδn Isältämme (και ειρηνη απο θεου πατρος ημων), ja Herralta Jeesukselta Kristukselta (και κυριου ιησου χριστου)! 1:4 Minδ kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta (ευχαριστω τω θεω μου παντοτε περι υμων επι τη χαριτι του θεου), joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa (τη δοθειση υμιν εν χριστω ιησου), 1:5 että kaikessa olette rikastuneet hänessä (οτι εν παντι επλουτισθητε εν αυτω), kaikessa puheessa ja kaikessa tuntemisessa (εν παντι λογω και παση γνωσει), 1:6 sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu (καθως το μαρτυριον του χριστου εβεβαιωθη εν υμιν), 1:7 niin ettei teiltδ puutu mitään armoituksia (ωστε υμας μη υστερεισθαι εν μηδενι χαρισματι), teidδn odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen paljastumista (απεκδεχομενους την αποκαλυψιν του κυριου ημων ιησου χριστου). (1.Kor 1:3-7)

#A09B45Fi

Ihmiset uskovat, että jonkinlainen jumala on olemassa, ja monella on myös tietoa, millainen Jumala tosiasiallisesti on. Eri asia kuitenkin on, tunnemmeko me hänet itsensä:

Sillä kun, Jumalan viisaudesta (επειδη γαρ εν τη σοφια του θεου), maailma ei tullut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa (ουκ εγνω ο κοσμος δια της σοφιας τον θεον), niin Jumala nδki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa (ευδοκησεν ο θεος δια της μωριας του κηρυγματος σωσαι) ne, jotka uskovat (τους πιστευοντας), 1:22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja (επειδη και ιουδαιοι σημειον αιτουσιν) ja kreikkalaiset etsivδt viisautta (και ελληνες σοφιαν ζητουσιν), 1:23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta (ημεις δε κηρυσσομεν χριστον εσταυρωμενον), joka on juutalaisille pahennus (ιουδαιοις μεν σκανδαλον) ja kreikkalaisille hullutus (ελλησιν δε μωριαν), 1:24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut (αυτοις δε τοις κλητοις), olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia (ιουδαιοις τε και ελλησιν), on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus (θεου δυναμιν και θεου σοφιαν). (1.Kor 1:21-24)

#A09B46Fi

Tämä teksti selvittää paljon. Kreikan filosofit (filos + sofia, viisauden ystävät) harjoittivat spekulointia, jota he itse sanoivat viisaudeksi. Jumalaa tämän maailman viisaudella ei tunneta, sillä Jumala on totuus. Meidän älymme kyllä riittäisi Jumalan kunnian tunnistamiseen, mutta meidät erottaa Jumalasta vääryys eli synti. Mutta kun syntiasia on hoidettu, Jumala itse tekee sen, joka ihmiselle on mahdotonta, mahdolliseksi Henkensä kautta:

Minun lampaani kuulevat minun ääneni (τα προβατα τα εμα της φωνης μου ακουει), ja minä tunnen ne (καγω γινωσκω αυτα), ja ne seuraavat minua (και ακολουθουσιν μοι). 10:28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän (καγω ζωην αιωνιον διδωμι αυτοις), ja he eivät ikinä tuhoudu (και ου μη απολωνται εις τον αιωνα), eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni (και ουχ αρπασει τις αυτα εκ της χειρος μου). (Joh 10:27-28)

#A09B47Fi

Kun apostoli Paavali puhui kreikkalaisten filosofien kanssa Ateenassa, hänen ensimmäinen asiansa oli osoittaa, etteivät ihmistekoiset jumalat ole Jumalia. Ei siksi, että epäjumalat olisivat jotakin, vaan siksi, että synti ja filosofien jo initiaatioriiteissään lausumat sanat sitoivat heidät pimeyden henkivaltoihin, joista vain Jeesus Kristus pystyi heidät vapauttamaan, mutta Korinton seurakunnalle Paavali puhuu siitä, mitä filosofit eivät pystyneet ymmärtämään.

Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa (σοφιαν δε λαλουμεν εν τοις τελειοις), mutta emme tδmän maailman viisautta (σοφιαν δε ου του αιωνος τουτου) emmekδ tämän maailman valtiasten (ουδε των αρχοντων του αιωνος τουτου), jotka kukistuvat (των καταργουμενων), 2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta (αλλα λαλουμεν σοφιαν θεου εν μυστηριω), sitδ kätkettyä (την αποκεκρυμμενην), jonka Jumala on edeltδmäärännyt (ην προωρισεν ο θεος) ennen maailmanaikoja (προ των αιωνων) meidδn kunniaksemme (εις δοξαν ημων), 2:8 sitδ, jota ei kukaan tämän maailmanajan valtiaista ole tuntenut (ην ουδεις των αρχοντων του αιωνος τουτου εγνωκεν) - sillä jos he olisivat sen tunteneet (ει γαρ εγνωσαν), eivät he olisi kunnian Herraa ristiinnaulinneet (ουκ αν τον κυριον της δοξης εσταυρωσαν) - 2:9 vaan, niinkuin kirjoitettu on (αλλα καθως γεγραπται): "mitδ silmä ei ole nähnyt (α οφθαλμος ουκ ειδεν) eikδ korva kuullut (και ους ουκ ηκουσεν), mikδ ei ole ihmisen sydämeen noussut (και επι καρδιαν ανθρωπου ουκ ανεβη) ja minkδ Jumala on valmistanut (α ητοιμασεν ο θεος) niille, jotka häntä rakastavat (τοις αγαπωσιν αυτον)". (2.Kor 2:6-9)

#A09B48Fi

Jumalan henki ilmoittaa meille, mitä Jumala on meille valmistanut ja Kristuksessa lahjoittanut, (kr. harizo):

Mutta meille Jumala on sen paljastanut Henkensä kautta (ημιν δε ο θεος απεκαλυψεν δια του πνευματος αυτου), sillδ Henki tutkii kaikki (το γαρ πνευμα παντα ερευνα), Jumalan syvyydetkin (και τα βαθη του θεου). 2:11 Sillδ kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on (τις γαρ οιδεν ανθρωπων τα του ανθρωπου), paitsi ihmisen henki, joka hδnessä on (ει μη το πνευμα του ανθρωπου το εν αυτω)? Samoin ei myφs kukaan tiedä, mitä Jumalassa on (ουτως και τα του θεου ουδεις οιδεν), paitsi Jumalan Henki (ει μη το πνευμα του θεου). 2:12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeδ (ημεις δε ου το πνευμα του κοσμου ελαβομεν), vaan sen Hengen (αλλα το πνευμα), joka on Jumalasta (το εκ του θεου), että tietäisimme (ινα ειδωμεν), mitä Jumala on meille lahjoittanut (τα υπο του θεου χαρισθεντα ημιν); 2:13 ja siitδ me myös puhumme (α και λαλουμεν), emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla (ουκ εν διδακτοις ανθρωπινης σοφιας λογοις), vaan Pyhδn Hengen opettamilla (αλλ εν διδακτοις πνευματος αγιου), selittδen hengelliset hengellisesti (πνευματικοις πνευματικα συγκρινοντες). 2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan (ψυχικος δε ανθρωπος ου δεχεται) sitδ, mikä Jumalan Hengen on (τα του πνευματος του θεου); sillδ se on hänelle hullutus (μωρια γαρ αυτω εστιν), eikδ hän voi sitä tuntea (και ου δυναται γνωναι), koska se on tutkisteltava hengellisesti (οτι πνευματικως ανακρινεται). 2:15 Hengellinen ihminen sitδ vastoin tutkistelee kaiken (ο δε πνευματικος ανακρινει μεν παντα), mutta hδntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan (αυτος δε υπ ουδενος ανακρινεται). 2:16 Sillδ: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen (τις γαρ εγνω νουν κυριου), niin ettδ voisi neuvoa häntä (ος συμβιβασει αυτον)?" Mutta meillδ on Kristuksen mieli (ημεις δε νουν χριστου εχομεν). (1.Kor 2:10-16)

#A09B49Fi

Jumalan tuntemisen kautta me pääsemme tuntemaan sen, mitä Jumala on meille lahjoittanut. Paavali kirjoittaa Tiitukselle lyhyen viestin, joka ensi lukemalta tuntuu olevan "Kaanaan kieltä":

Minä kiitän Jumalaani aina (ευχαριστω τω θεω μου), muistaessani sinua rukouksissani (παντοτε μνειαν σου ποιουμενος επι των προσευχων μου), 5 kuullessani sinun rakkaudestasi ja uskostasi (ακουων σου την αγαπην και την πιστιν), joka sinulla on Herraan Jeesukseen (ην εχεις προς τον κυριον ιησουν) ja kaikkia pyhiδ kohtaan (και εις παντας τους αγιους); 6 ettδ sinun uskonyhteytesi (οπως η κοινωνια της πιστεως σου) olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa (ενεργης γενηται εν επιγνωσει παντος αγαθου), mikä teillä Kristuksessa Jeesuksessa on (του εν υμιν εις χριστον ιησουν). (Filemon, 1:4-6)

#A09B50Fi

Teksti on kuitenkin selvä, sillä sanoma alkaa uskosta, sillä jos usko on, sinä voit omistaa sen, minkä Jumala on sinulle luvannut. Muista kuitenkin, että niistä noin kuudestasadasta tuhannesta Jaakobin heimon aikuisesta miehestä jotka lähtivät Egyptistä "Luvattuun maahan", vain kaksi pääsi perille. Muut kuolivat erämaahan epäuskonsa takia.

#A09B51Fi

Myös Pietari kirjoittaa samasta asiasta. Ensinnäkin Jumala on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan hänen tuntemisensa kautta, mutta sen lisäksi hän on lahjoittanut meille lupaukset, jotka koskevat paljon suurempia asioita, kuin normaalin arkielämän edellytyksiä:

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (ως παντα ημιν της θειας δυναμεως αυτου τα προς ζωην και ευσεβειαν δεδωρημενης), hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät (δια της επιγνωσεως του καλεσαντος ημας) kunniallaan ja kunnollisuudellaan (δια δοξης και αρετης), 1:4 joiden kautta hδn on lahjoittanut meille mitä suurimmat ja arvokkaimmat lupaukset (δι ων τα μεγιστα ημιν και τιμια επαγγελματα δεδωρηται), ettδ te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi (ινα δια τουτων γενησθε θειας κοινωνοι φυσεως ) ja pelastuisitte siitδ turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (αποφυγοντες της εν κοσμω εν επιθυμια φθορας εν επιθυμια φθορας). (2.Piet 1:3-4)

#A09B52Fi

Juutalaisille, jotka eivät kestäneet kuunnella Jeesuksen suoraa puhetta, hän kertoi vertauksen peltoon kätketystä aarteesta. Pelto on maasta tehty ihminen, mutta kun hän ymmärtää Jumalan sanan arvon, hän luopuu kaikesta, pelastaakseen itsensä synnin ja kuoleman vallasta ja saadakseen sen, mikä luvattu on:

Vielä Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen (παλιν ομοια εστιν η βασιλεια των ουρανων θησαυρω κεκρυμμενω εν τω αγρω), jonka mies löysi ja kätki (ον ευρων ανθρωπος εκρυψεν); ja iloissaan siitä menee ja myy kaiken, joka hänellä on (και απο της χαρας αυτου υπαγει και παντα οσα εχει πωλει), ja ostaa sen pellon (και αγοραζει τον αγρον εκεινον). (Mt 13:44)

#A09B53Fi

Paavali paljastaa aarteen salaisuuden ilmoittamalla, että kyse on Kristuksesta, joka asuu Jumalan Hengessä voidellussa ihmisessä. Tämän salaisuuden esilläpito on myös kaikkien meidän tehtävämme, jotka Jumalan tunnemme:

Häntä me julistamme (ον ημεις καταγγελλομεν), neuvoen jokaista ihmistδ (νουθετουντες παντα ανθρωπον) ja opettaen jokaista ihmistδ (και διδασκοντες παντα ανθρωπον) kaikella viisaudella (εν παση σοφια), asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen (ινα παραστησωμεν παντα ανθρωπον) täydellisenä Voidellussa Jeesuksessa (τελειον εν χριστω ιησου). (Kol 1:28)

#A09B54Fi

Vaikka Jumalan ihminen kasvaa saviastiassa, kasvun myötä hänessä tulevat ilmi Jumalan tuntemisen vaikutukset:

Sillä minä tahdon, että te tiedätte (θελω γαρ υμας ειδεναι), kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne (ηλικον αγωνα εχω περι υμων) ja laodikealaisten (και των εν λαοδικεια) ja kaikkien tδhden, jotka eivät ole minun lihallisia kasvojani nähneet (και οσοι ουχ εωρακασιν το προσωπον μου εν σαρκι), 2:2 ettδ heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, rohkaistuisivat omistamaan täyden ymmärryksen koko rikkauden (ινα παρακληθωσιν αι καρδιαι αυτων συμβιβασθεντων εν αγαπη και εις παντα πλουτον της πληροφοριας της συνεσεως) Jumalan ja Isän ja Kristuksen salaisuuden tuntemiseksi (εις επιγνωσιν του μυστηριου του θεου και πατρος και του χριστου), 2:3 jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä (εν ω εισιν παντες οι θησαυροι της σοφιας και της γνωσεως αποκρυφοι). (Kol 2:1-3)

#A09B55Fi

Vanhan Liiton aikana Sana ja sen julistajat kehoittivat kansaa tuntemaan Jumalansa, jollei muuten, niin tottelemalla hänen käskyjään, sillä tottelemisesta tuli aina Jumalan siunaus, samoin kuin tottelemattomuudesta siunauksen menetys. Jumalan sisäinen tunteminen kuitenkin puuttui, ja tulokset jäivät heikoiksi. Vaikka Pyhä Henki saattoikin antaa palvelijoilleen voimaa, erilaisia kokemuksia ja ilmoituksia, ei hän tehnyt ihmistä omaksi asumuksekseen. Jeesuksessa tilanne muuttui niin, että jokainen Jumalan Hengestä syntynyt ihmislapsi tuntee Jumalan. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja lainaa Jeremiaa:

Sillä tämä on se liitto (οτι αυτη η διαθηκη), jonka minδ teen Israelin huoneen kanssa (ην διαθησομαι τω οικω ισραηλ) nδiden päivien jälkeen (μετα τας ημερας εκεινας, sanoo Herra (λεγει κυριος): Minδ panen lakini heidän mieleensä (διδους νομους μου εις την διανοιαν αυτων), ja kirjoitan ne heidδn sydämiinsä (και επι καρδιας αυτων επιγραψω αυτους), ja niin minδ olen heidän Jumalansa (και εσομαι αυτοις εις θεον), ja he ovat minun kansani (και αυτοι εσονται μοι εις λαον). 8:11 Ja silloin ei enää kukaan opeta lähimmäistään (και ου μη διδαξωσιν εκαστος τον πλησιον αυτου) eikä veli veljeään sanoen (και εκαστος τον αδελφον αυτου λεγων): 'Tunne Herra (γνωθι τον κυριον)'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut (οτι παντες ειδησουσιν με απο μικρου αυτων εως μεγαλου αυτων). 8:12 Sillδ minä annan anteeksi heidän vääryytensä (οτι ιλεως εσομαι ταις αδικιαις αυτων) ja heidδn syntejänsä heidän syntejänsä ja heidän laittomuuksiaan (και των αμαρτιων αυτων και των ανομιων αυτων) en enδä muista (ου μη μνησθω ετι)." (Hebr 8:10-12)

#A09B56Fi

Lapsuudessani minulla oli muutamia sukulaisia, joilta opin kuinka tärkeää olla rikkomatta Jumalan kymmentä käskyä, sillä heissä näkyi se ero, mikä vallitsee heidän ja niiden välillä, jotka Jumalaa eivät kunniota. Mutta vasta sitten, kun noin viisikymmentä vuotta sitten tunnustin julkisesti uskoni Herraan Jeesukseen, sain itse kokea, kuinka Herra Jeesus alkoi johtaa elämääni yksityiskohtia myöten. Myös sitä ennen kokemani elämänvaiheet paljastuivat Jumalan armeliaan käden sallimuksiksi. Mutta opetusta Jumalan tuntemisesta en kuullut ja ehkä näin olikin hyvä. Mikään ei haitannut Pyhää Henkeä toteuttamasta omaa koulutusohjelmaansa, josta Johannes kirjoittaa:

Minä kirjoitan teille, lapsukaiset (γραφω υμιν τεκνια), sillδ synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden (οτι αφεωνται υμιν αι αμαρτιαι δια το ονομα αυτου). 2:13 Minδ kirjoitan teille, isät (γραφω υμιν πατερες), sillδ te olette tulleet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut (οτι εγνωκατε τον απ αρχης). Minδ kirjoitan teille, nuorukaiset (γραφω υμιν νεανισκοι), sillδ te olette voittaneet sen, joka on paha (οτι νενικηκατε τον πονηρον) Minδ kirjoitan teille, lapsukaiset (γραφω υμιν παιδια), sillδ te olette tulleet tuntemaan Isän (οτι εγνωκατε τον πατερα). (kts. 1.Joh 2:12-13)

#A09B57Fi

Jumala tietää, mitä me tarvitsemme paremmin kuin me itse. Kun tunnemme Jumalan, me voimme jättää itsemme ja asiamme hänen johtoonsa, ja jos sen teemme, elämästämme tulee ihmeellinen. Kirjoittelin joskus pöytälaatikkoon pieniä lappusia siitä, mitä kaikkea Herra minulle hengessä sanoi, ja kuinka ne sitten käytännössä toteutuivat. Rukousvastauksista kirjoittelin samanlaisia lappusia, ja myöhemmin järjestelin niitä lappusia tekstiksi, jotka nyt löytyvät netissä nimellä "Jumala johdattaa" ja juttuihin liittyvä kuvamateriaalit sivulla "Jumalan johdatus". Ystävät ovat kertoneet, että niitä sivuja luetaan paljon.

#A09B58Fi

Vaikka Jumalan tuntemista on mahdotonta opettaa, on Jumalan tuntemisen tuloksista paljon kerrottavaa. Myös Raamattu kehoittaa meitä kertomaan Jumalan suurista teoista. Parhaimmat todistukset Jumalan teoista, kuten arvata saattaa, kuulemme tavallisesti sellaisilta ikäihmisiltä, joita tuskin muuten huomaisimmekaan. Todistuspuheenvuoroja näkyy olevan kahta mallia: Toiset puhuvat siitä, mitä kaikkea pahaa he tekivät ennen uskoon tuloaan, ja toiset siitä, mitä hyvää ja ihmeellistä Jumala on tehnyt sen jälkeen kun he tulivat uskoon. Päätelkää itse, onko meidän julistettava saatanan tekoja vai Jumalan. Jos vastustamme saatanaa, niin tehdään se ohjeen mukaan:

Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa meidän tähtemme (χριστου ουν παθοντος υπερ ημων σαρκι), niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli (και υμεις την αυτην εννοιαν οπλισασθε) - sillδ joka lihassa kärsii (οτι ο παθων εν σαρκι), se lakkaa synnistδ (πεπαυται αμαρτιας) - 4:2 ettette enδä eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan (εις το μηκετι ανθρωπων επιθυμιαις αλλα θεληματι θεου τον επιλοιπον εν σαρκι βιωσαι χρονον). 4:3 Riittδähän, että menneen ajan olette täyttäneet vierasheimoisten tahtoa vaeltaessanne (αρκετος γαρ ημιν ο παρεληλυθως χρονος του βιου το θελημα των εθνων κατεργασασθαι πεπορευμενους) irstaudessa (εν ασελγειαις), himoissa (επιθυμιαις), juoppoudessa (οινοφλυγιαις), mδssäyksissä (κωμοις), juomingeissa (ποτοις) ja kauheassa epδjumalain palvelemisessa. (και αθεμιτοις ειδωλολατρειαις) (1 Piet 4:1-3)

#A09B59Fi

Jumalan jokapäiväinen johdatus on yhtä ihmeellistä, kuin ne työt, joista me luemme Raamatussa. Raamattu on kuitenkin erikoisasemassa Jumalan suurista teoista kerrottaessa, sillä sen tekstit ovat bysanttilaisissa ja syyrialaisissa käsikirjoituksissa säilyneet luotettavina, mutta muita kertomuksia kuullessamme meidän on kuunneltava, mitä Totuuden Henki itse sanoo:

Rakkaani (αγαπητοι), δlkää jokaista henkeä uskoko (μη παντι πνευματι πιστευετε), vaan koetelkaa henget (αλλα δοκιμαζετε τα πνευματα), ovatko ne Jumalasta (ει εκ του θεου εστιν); sillδ monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan (οτι πολλοι ψευδοπροφηται εξεληλυθασιν εις τον κοσμον). 4:2 Tδstä te tunnette Jumalan Hengen (εν τουτω γινωσκετε το πνευμα του θεου): jokainen henki (παν πνευμα), joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi (ο ομολογει ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), on Jumalasta (εκ του θεου εστιν); 4:3 ja yksikδδn henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta lihassa tulleeksi (και παν πνευμα ο μη ομολογει τον ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), ei ole Jumalasta (εκ του θεου ουκ εστιν); se on antikristuksen henki (και τουτο εστιν το του αντιχριστου), jonka olette kuulleet olevan tulossa (ο ακηκοατε οτι ερχεται), ja se on jo nyt maailmassa (και νυν εν τω κοσμω εστιν ηδη). (1.Joh 4:1-3)

#A09B60Fi

Pyhä Henki arvostelee opit. Suuressa kristikunnassa on hyvin paljon sellaisia opettajia, joilla ei ole mitään kokemusta Jumalan tuntemisesta, Jumalan johdatuksesta eikä vaelluksesta Pyhässä Hengessä, mutta jopa silloin, kun Herramme Jeesuksen nimessä puhutaan pelkkää teoriaa ja muuta puuta heinää, Henki välittömästi paljastaa huijauksen, ja neuvoo totuuteen niitä, jotka sellaista joutuvat kuuntelemaan.

Teillä on voitelu Pyhältä (και υμεις χρισμα εχετε απο του αγιου), ja tiedδtte kaiken (και οιδατε παντα). 2:21 En minδ ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä (ουκ εγραψα υμιν οτι ουκ οιδατε την αληθειαν), vaan sentδhden, että te tiedätte sen (αλλ οτι οιδατε αυτην) ja ettei mikδän valhe ole totuudesta (και οτι παν ψευδος εκ της αληθειας ουκ εστιν). 2:22 Kuka on valhettelija (τις εστιν ο ψευστης), ellei se, joka kieltδä sen, että Jeesus on Kristus (ει μη ο αρνουμενος οτι ιησους ουκ εστιν ο χριστος)? Hδn on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan (ουτος εστιν ο αντιχριστος ο αρνουμενος τον πατερα και τον υιον). 2:23* Kuka ikinδ kieltää Pojan (πας ο αρνουμενος τον υιον), hδnellä ei ole Isääkään (ουδε τον πατερα εχει). Joka tunnustaa Pojan, hδnellä on myös Isä (ο ομολογων τον υιον και τον πατερα εχει). 2:24 Minkδ te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä (υμεις ουν ο ηκουσατε απ αρχης εν υμιν μενετω). Jos teissδ pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet (εαν εν υμιν μεινη ο απ αρχης ηκουσατε), niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä (και υμεις εν τω υιω και εν τω πατρι μενειτε). 2:25 Ja tδmä on se lupaus (και αυτη εστιν η επαγγελια), minkδ hän on meille luvannut (ην αυτος επηγγειλατο ημιν): iankaikkinen elδmä (την ζωην την αιωνιον). 2:26 Tδmän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät (ταυτα εγραψα υμιν περι των πλανωντων υμας). (1.Joh 2:20-26)

#A09B61Fi

Pyhä Henki itse puhuu suoraan Jumalasta syntyneen ihmisen hengelle, mutta vähempi ei tässä maailmassa riittäisikään:


Mutta se voitelu, jonka olette häneltä saaneet pysyy teissä (και υμεις το χρισμα ο ελαβετε απ αυτου εν υμιν μενει), ettekδ te ole kenenkään opetuksen tarpeessa (και ου χρειαν εχετε ινα τις διδασκη υμας); vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa (αλλ ως το αυτο χρισμα διδασκει υμας περι παντων), niin se opetus on myös totta (και αληθες εστιν) eikδ ole valhetta (και ουκ εστιν ψευδος); ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä (και καθως εδιδαξεν υμας μενειτε εν αυτω). (1.Joh 2:27)

#A09B62Fi

Helsingin raamattukoulun perustaja ja rehtori, kahdeksankymmentävuotias tyttö Kerttu Vainikainen neuvoi nuoria kuulijoitaan pitämään jalat maassa, kädet työssä ja sydän taivaissa. Se on hyvä alku, mutta Paavali kirjoittaa:

Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa (ει ουν συνηγερθητε τω χριστω), niin etsikδä sitä, mikä on ylhäällä (τα ανω ζητειτε), jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella (ου ο χριστος εστιν εν δεξια του θεου καθημενος). 3:2 Olkoon mielenne siihen, mikδ ylhäällä on (τα ανω φρονειτε), δlköön siihen, mikä on maan päällä (μη τα επι της γης). 3:3 Sillδ te olette kuolleet (απεθανετε γαρ), ja teidδn elämänne on kätkettynä (και η ζωη υμων κεκρυπται) Kristuksen kanssa Jumalassa (συν τω χριστω εν τω θεω); 3:4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy (οταν ο χριστος φανερωθη η ζωη ημων), silloin tekin hδnen kanssaan ilmestytte kunniassa (τοτε και υμεις συν αυτω φανερωθησεσθε εν δοξη). (Kol 3:1-4)

#A09B63Fi

Jumalan kokemusperäinen tunteminen on hyvin konkreettinen asia. Jos tunnemme Jumalan rakkauden, me pystymme rakastamaan, jos tunnemme Jumalan totuuden, vapauttaa se meidät valheesta ja jos tunnemme Jumalan, me muutumme hänen kaltaisikseen. Mutta kaikki tunteminen ei ole Jumalan tuntemista. Jos teemme syntiä, me tunnemme henkistä pahoinvointia, ja jos jatkamme synnin tekemistä, mielemme turtuu niin ettemme enää tunne mitään siitä, mitä tarkoitetaan Jumalan tuntemisella. Jos Pyhä Henki poistuu, ihmisestä tulee zombi ja hän joutuu mammonaa palvelevien psykologien ja poliitikkojen leikkikaluksi. Rohdoilla voidaan luoda väliaikainen hyvänolon tunne, mutta vain kaiken hyvän tuntemuksen kustannuksella. Oikea lääke on evankeliumi:

Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa (τουτο ουν λεγω και μαρτυρομαι εν κυριω): älkää enää vaeltako (μηκετι υμας περιπατειν), niinkuin muut kansat vaeltavat mielensä turhuudessa (καθως και τα λοιπα εθνη περιπατει εν ματαιοτητι του νοος αυτων), 4:18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä (εσκοτισμενοι τη διανοια οντες απηλλοτριωμενοι της ζωης του θεου) heissä olevan tunnottomuuden tähden (δια την αγνοιαν την ουσαν εν αυτοις) ja sydämensä paatumuksen tähden (δια την πωρωσιν της καρδιας αυτων), 4:19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan (οιτινες απηλγηκοτες εαυτους) ja heittäytyneet irstauden valtaan (παρεδωκαν τη ασελγεια), harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta (εις εργασιαν ακαθαρσιας πασης), ahneudessa (εν πλεονεξια). 4:20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan (υμεις δε ουχ ουτως εμαθετε τον χριστον), 4:21 jos muutoin olette hänestä kuulleet (ειγε αυτον ηκουσατε) ja hänessä opetusta saaneet (και εν αυτω εδιδαχθητε), niinkuin totuus on Jeesuksessa (καθως εστιν αληθεια εν τω ιησου): 4:22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte (αποθεσθαι υμας κατα την προτεραν αναστροφην τον παλαιον ανθρωπον) ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten (τον φθειρομενον κατα τας επιθυμιας της απατης), 4:23 ja uudistua mielenne hengeltä (ανανεουσθαι δε τω πνευματι του νοος υμων) 4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen (και ενδυσασθαι τον καινον ανθρωπον), joka Jumalan mukaan on luotu (τον κατα θεον κτισθεντα) totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (εν δικαιοσυνη και οσιοτητι της αληθειας). (Ef 4:17-24)

#A09B64Fi

Vaikka Pyhä Henki asuisi meissä, emme välttämättä aina kuule hänen puhettaan. Hän ei puhu, jos me olemme riidoissa hänen kanssaan. Me saatamme kuvitella, että ettei Jumalan henki niin vähästä suutu, mutta kysymys ei ole suuttumisesta. Hän on murheellinen aina, jos Jumalan lapsi on tottelematon. Hän saattaa muistuttaa samasta asiasta muutaman kerran, ja lähettää jopa profeettoja, jos suora puhe Hengessä ei auta, mutta jankuttamaan hän ei ryhdy. Näitä ikäviä tilanteita ei synny, jos meillä on herkkä tunto Jumalan kasvojen edessä.

Ja sitä minä rukoilen (και τουτο προσευχομαι), että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi (ινα η αγαπη υμων ετι μαλλον και μαλλον περισσευη) tuntemisessa ja kaikessa aistimisessa (εν επιγνωσει και παση αισθησει), 1:10 voidaksenne tutkia, mikä paras on (εις το δοκιμαζειν υμας τα διαφεροντα), että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat (ινα ητε ειλικρινεις) ettekä kenellekään loukkaukseksi (και απροσκοποι εις ημεραν χριστου), 1:11 täynnä vanhurskauden hedelmiä (πεπληρωμενοι καρπων δικαιοσυνης), jotka Jeesus Kristus saa aikaan (των δια ιησου χριστου), Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi (εις δοξαν και επαινον θεου). (Flp 1:9-11)

#A09B65Fi

Pyhä Henki toimii omantunnon kautta. Ihminen on varustettu mekanismilla, joka ottaa huomioon sekä omat, että yhteisökumppanien toiveet, ja siksi omatunto, syneidis, onkin enemmän kahden kauppa kuin yhden miehen tai enemmistön diktatuuri. Jos me olemme liitossa Kristukseen, meidän normistomme on hänen käskynsä mukaista rakkauden ja totuuden harjoittamista ja elämän kunnioituksen noudattamista.

#A09B66Fi

Ensimmäisille kristittyjen sukupolville suuria omantunnon kysymyksiä olivat epäjumalille pyhitettyjen uhrieläinten lihan syöminen ja keisarinpalvonta, sillä myös keisareita palvottiin jumalina, eikä suinkaan vapaa-ehtoisesti. Paavali kirjoittaa Korintin kristityille:

Mitä sitten epäjumalille uhrattuun lihaan tulee, niin tiedämme (περι δε των ειδωλοθυτων οιδαμεν), ettδ meillä kaikilla on tunto (οτι παντες γνωσιν εχομεν). Tunteminen paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa (η γνωσις φυσιοι η δε αγαπη οικοδομει). 8:2 Jos siis joku luulee jotakin tietävänsä (ει δε τις δοκει ειδεναι τι), ei hδn vielä tunne, niinkuin tuntea pitää (ουδεπω ουδεν εγνωκεν καθως δει γνωναι); 8:3 mutta joka rakastaa Jumalaa, sen hän tuntee (ει δε τις αγαπα τον θεον ουτος εγνωσται υπ αυτου). 8:4 Mitδ nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme (περι της βρωσεως ουν των ειδωλοθυτων οιδαμεν), ettei maailmassa ole yhtδän epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi (οτι ουδεν ειδωλον εν κοσμω και οτι ουδεις θεος ετερος ει μη εις). 8:5 Sillδ vaikka olisikin niin sanottuja jumalia (και γαρ ειπερ εισιν λεγομενοι θεοι), olipa heitδ sitten taivaassa tai maassa (ειτε εν ουρανω ειτε επι της γης), ja niitδ on paljon semmoisia jumalia ja herroja (ωσπερ εισιν θεοι πολλοι και κυριοι πολλοι), 8:6 niin on meillδ kuitenkin ainoastaan yksi Jumala (αλλ ημιν εις θεος), Isδ (ο πατηρ), josta kaikki on (εξ ου τα παντα) ja johon me olemme (και ημεις εις αυτον), ja yksi Herra (και εις κυριος), Jeesus Kristus (ιησους χριστος), jonka kautta kaikki on (δι ου τα παντα), niin myφs me hänen kauttansa (και ημεις δι αυτου). 8:7 Mutta ei ole kaikilla tδtuntoa (αλλ ουκ εν πασιν η γνωσις), vaan muutamat, joiden omatuntoa epäjumalat sitovat (τινες δε τη συνειδησει του ειδωλου), syövät vielä nytkin syövät uhrilihaa ikäänkuin epäjumalille uhrattuna (εως αρτι ως ειδωλοθυτον εσθιουσιν), ja heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä (και η συνειδησις αυτων ασθενης ουσα μολυνεται). (1.Kor 8:1-7)

#A09B67Fi

Tämän päivän suuret omantunnon kysymykset ovat ehkä erilaisia, mutta myös tänä päivänä meidän pitää huomioida, mitä vaikutuksia meidän valinnoillamme on sellaisiin henkilöihin, joiden omatunto tai muut valmiudet ovat heikkoja. Teksti jatkuu:

Mutta ruoka ei lähennä meitä Jumalaan (βρωμα δε ημας ου παριστησιν τω θεω); jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu (ουτε εαν μη φαγωμεν υστερουμεθα); jos syömme, emme siitä hyödy (ουτε γαρ εαν φαγωμεν περισσευομεν). 8:9 Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi (βλεπετε δε μηπως η εξουσια υμων αυτη προσκομμα γενηται τοις ασθενουσιν). 8:10 Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tunto (εαν γαρ τις ιδη σε τον εχοντα γνωσιν), aterioivan epäjumalan huoneessa (εν ειδωλειω κατακειμενον), eikö hänen omatuntonsa (ουχι η συνειδησις αυτου), kun hän on heikko (ασθενους οντος), vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen (οικοδομηθησεται εις το τα ειδωλοθυτα εσθιειν)? 8:11 Sinun tuntemuksesi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi (και απολειται ο ασθενων αδελφος επι τη ση γνωσει), jonka tähden Kristus on kuollut (δι ον χριστος απεθανεν). 8:12 Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan (ουτως δε αμαρτανοντες εις τους αδελφους) ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan (και τυπτοντες αυτων την συνειδησιν ασθενουσαν), niin teette syntiä Kristusta vastaan (εις χριστον αμαρτανετε). 8:13 Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni (διοπερ ει βρωμα σκανδαλιζει τον αδελφον μου), en minä ikinä enää syö lihaa (ου μη φαγω κρεα εις τον αιωνα), etten olisi viettelykseksi veljelleni (ινα μη τον αδελφον μου σκανδαλισω). (1.Kor 8:7-13)

#A09B68Fi

Hyvän ja Pahan tuntemisen puun hedelmiä syömällä ihminen tuli tuntemaan pahan. Jumala, joka on hyvä, oli varoittanut ihmistä hyvän ja pahan tuntemisen puun karvaista hedelmistä, mutta tieto ei auttanut. Tieto muuttui kokemuksen kautta tuntemiseksi, mutta siitä vaiheessa se tieto oli jo hyödytöntä. Ihmisestä oli tullut synnin orja. Hänet lähetettiin Jumalan puutarhasta kosmokseen, maahan, kuolemaan ennen kuudennen luomispäivän päättymistä, niin kuin säädetty oli. Mutta jo Jesaja tietää kertoa siitä tulevasta ajasta, jolloin synnin valta on murrettu ja maa on täynnä Herran tuntemusta. Jesaja aloittaa kertomalla hänestä, joka sen tekee, mutta jatkaa kertomalla vanhurskasten oikeuksien palauttamisen ja tuomioiden jälkeisestä maailmasta, joka on täynnä Herran tuntemusta:

Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. 11:2 Ja hänen päällensä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. 11:3 Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, 11:4 vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. 11:5 Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. 11:6 Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. 11:7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. 11:8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. 11:9 Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta (deah>jadah), niinkuin vedet peittävät meren. 11:10 Sinä päivänä (ba-jom ha-hu) pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksenaan (menuhato) on oleva kunnia (kavod). (Jes 11:1-10)

#A09B69Fi

Ihmiskunta ei voi ohittaa kysymys hyvästä (tov) ja pahasta (ra). Ainut mahdollisuus oli jollakin tavalla lepyttää Jumalaa, mutta jo Abel, se Adamin pojista, joka tämän taidon omasi, tapettiin. Tapon syynä oli kateus ja viha siitä, ettei Jumala katsonut tappajan, Kainin, jumalanpalvelusta samanarvoiseksi Abelin jumalanpalveluksen kanssa. Hyvän (tov) ja pahan (ra) tuntemisen puun hedelmien nauttiminen tuotti pelkkää pahaa:

Ja Herra näki, että ihmisen pahuus (ra'at) oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä aivoitukset (jetser) ja pyrkimykset (machshevot) olivat kaiken aikaa (kol ha-jom) ainoastaan pahat (rak ra). (1.Ms 6:5)

#A09B70Fi

Abelista tuli jo toinen esikuva siitä Lunastajasta, joka viattoman verensä uhraamalla sai Jumalan mielisuosion. Ensimmäinen oli ollut se eläin, jonka Jumala tappoi, valmistaessaan ihmiselle vaatteet, ettei ihmisen häpeä näkyisi. Vaikka me nyt olemme saaneet syntimme anteeksi ja pestyinä Jeesuksen veren kautta voimme lähestyä Jumalaa, tässä maailmassa me tarvitsemme voiman, joka on suurempi kuin maailma ja sen ruhtinaan esittämät haasteet. Jumala ei anna voimaa liiaksi, vaan aina tarpeen mukaan. Joskus voiman tarve on suuri, mutta sitähän Jumalalla riittää. Jos auton renkaassa on sisällä painetta enemmän, kuin mitä ulkopuolinen paine on, ei ulkopuolen hajut sinne sisälle pääse, ja meno on pehmeämpää, jos painetta ei ole liiaksi. Toisaalta liian pieni paine rikkoo renkaan ja matka pysähtyy. Paavali puhuu sisällisestä ihmisestä:

Sentähden minä notkistan polveni (τουτου χαριν καμπτω τα γονατα μου) Herramme Jeesuksen Kristuksen Isδn edessä (προς τον πατερα του κυριου ημων ιησου χριστου), 3:15 josta kaikki perhekunnat (εξ ου πασα πατρια), taivaissa ja maan pδällä (εν ουρανοις και επι γης), saavat nimensδ (ονομαζεται), 3:16 ettδ hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän (ινα δωη υμιν κατα τον πλουτον της δοξης αυτου), sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta (δυναμει κραταιωθηναι δια του πνευματος αυτου εις τον εσω ανθρωπον) 3:17 ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne (κατοικησαι τον χριστον δια της πιστεως εν ταις καρδιαις υμων), 3:18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina (εν αγαπη ερριζωμενοι και τεθεμελιωμενοι), voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää (ινα εξισχυσητε καταλαβεσθαι συν πασιν τοις αγιοις), mikδ leveys ja pituus ja syvyys ja korkeus on (τι το πλατος και μηκος και βαθος και υψος), 3:19 ja tulla tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tuntemusta ylempänä (γνωναι τε την υπερβαλλουσαν της γνωσεως αγαπην του χριστου); että tulisitte täyteen (ινα πληρωθητε) Jumalan kaikkea tδyteyttä (εις παν το πληρωμα του θεου). (Ef 3:14-19)

#A09B71Fi

Jos Jumalan rakkaus asuu sinun sydämessäsi, sinä tiedät, mikä on Jumalan puutarha. Niin kauan kuin me olemme maailmassa, on meidän tyytyminen siihen, että Jumalan valtakunta, joka on vanhurskautta, rauhaa ja iloa, on sisäisesti meissä. Pysymällä Kristuksessa me olemme voittamattomat.

Sentähden me emme lannistu (διο ουκ εκκακουμεν); vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin (αλλ ει και ο εξω ημων ανθρωπος διαφθειρεται), niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu (αλλ ο εσωθεν ανακαινουται ημερα και ημερα). 4:17 Sillδ tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme (το γαρ παραυτικα ελαφρον της θλιψεως ημων) tuottaa meille iankaikkisen kunnian vahvuuden, ylenpalttisesti (καθ υπερβολην εις υπερβολην αιωνιον βαρος δοξης κατεργαζεται ημιν), 4:18 meille, jotka emme katso nδkyväisiä (μη σκοπουντων ημων τα βλεπομενα), vaan näkymättömiä (αλλα τα μη βλεπομενα); sillδ näkyväiset ovat ajallisia (τα γαρ βλεπομενα προσκαιρα), mutta nδkymättömät iankaikkisia (τα δε μη βλεπομενα αιωνια). 5:1 Sillδ me tiedämme (οιδαμεν γαρ), ettδ vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan (οτι εαν η επιγειος ημων οικια του σκηνους καταλυθη), meillδ on asumus Jumalalta (οικοδομην εκ θεου εχομεν), iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole kδsin tehty (οικιαν αχειροποιητον αιωνιον εν τοις ουρανοις). (2.Kor 4:13-5:1)

#A09B72Fi

Ihmisarvo tulee siitä, että ihminen tuntee Jumalan. Jumala ei ole kaukana kenestäkään meistä, kyse on vain siitä, onko hän meidän paitamme sisäpuolelle vai olemmeko me sulkeneet hänet paitamme ulkopuolelle. Kuningas David kertoo, että jos olemme saaneet syntimme anteeksi, me olemme autuaita:

Autuas (esher) se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! 32:2 Autuas (esher) se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! (Kts. Ps 32:1-2)

#A09B72Fi

Paavali lainaa näitä sanoja Roomalaiskirjeessä. Lainaus on tärkeä meille, sillä se todistaa hebrean sanan esher merkitsevän samaa kuin kreikan makarios, autuas:

"Autuaat ne (μακαριοι), joiden rikokset ovat anteeksi annetut (ων αφεθησαν αι ανομιαι) ja joiden synnit ovat peitetyt (και ων επεκαλυφθησαν αι αμαρτιαι)! 4:8 Autuas se mies (μακαριος ανηρ), jolle Herra ei lue syntiδ (ω ου μη λογισηται κυριος αμαρτιαν)!" (Rm 4:7-8)

#A09B73Fi

Autuus on mahdollista vain Jumalan yhteydessä. Jumala haluaa siunata jokaista ihmistä, mutta hän ei siunaa ketään, ennen kuin ihminen tunnustaa hänen poikansa Jeesuksen Herrakseen ja toimii sen mukaan, mutta sitten tie taivaaseen onkin jo auki. Vanhan Testamentin saarnaaja sanoo sen näin:

Autuas (esher) sinä, maa, jolla on Loistavan poika (ben-chor) kuninkaana ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen! (Saarnaaja 10:17)

#A09B74Fi

Sana "esher" on huudahdus, mutta sellaiset sanat kuin onni, onnellinen, onnistua ja onnettomuus eivät ole ymmärtäväisen ihmisen puhetta, eivätkä ne kuulu Raamatun sanavarastoon. Se, joka etsii onnea, etsii autuutta ja siunausta väärästä paikasta. Suomen kielessä on kaksi samankaltaista sanaa, sattua ja osua, mutta niillä on suuri ero. Sattuma on filosofinen käsite, joka ilmaisee filosofin kyvyttömyyttä kertoa, mistä asia johtuu, mutta osumisella tarkoitetaan tarkoituksen hallittua toteutumista. Jumala hallitsee kaikkea, ja siksi kreikkalaisen UT:n teksteissä käytetään verbiä tyghano ja sen johdannaisia, mutta filosofit puhuvat onnesta.

#A09B75Fi

Onni näyttää aina olevan kaukana. Suomalaisen tangon mukaan onni löytyy kaukomaasta, ja turkkilaisen viisun "Uzakta bir yeri var" mukaan se maa on kaukana. Mutta koska onnea ei ole, löydetty "onni" särkyy kun saippuakupla sitä kosketellessa. Paljon vakavampaa, kuin viisuntekijän tietämättömyys on niiden raamatunkääntäjien työt, jotka Jumalan puutarhasta tutut käsitteet hyvä (tov) ja paha (ra) ovat kääntäneet onneksi ja onnettomuudeksi. Vuoden 1938 Vanhan Testamentin käännös lienee pahin laatuaan. Yksin Jobin kirjan käännöksessä löytyy 28 kertaa sana onni, onnellisuus tai onnistua, vaikka lähdetekstissä vastaavia sanoja ei löydy ollenkaan. Jos kuitenkin joudut käyttämään puutteellisia käännöksiä, niin muista, että jos käännöksissä puhutaan onnesta ja onnettomuudesta, on niiden paikalla lähdetekstissä sanat "tov" (hyvä) ja "ra" (paha) tai joku muu tarkempi ilmaisu. Ihminen ei kerta kaikkiaan voi ohittaa sitä, mitä Jumalan puutarhassa tapahtui, mikäli hän haluaa päästä osalliseksi Jumalan lahjoista, autuudesta ja siunauksesta.

#A09B76Fi

Aabrahamin pojanpoika Jaakob oli palvellut vaimojensa isää Laabania kaksikymmentä vuotta Kaksoisvirran maassa (Paddan Aram), mutta pakeni, koska oli käynyt selväksi, ettei Laaban olisi päästänyt heitä rauhassa lähtemään. Kertomus on paitsi historiaa, myös esikuva Jeesuksen seuraajien ylösotosta, tempauksesta taivaalliseen kotimaahansa. Ensimmäisen kerran koko Raamatussa tässä kertomuksessa myös esiintyy sana simha, ilo:

Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut. 31:23 Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivänmatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla. 31:24 Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: "Varo (Hishshamer leha), ettet puhu Jaakobille (pen-tedabber im-Ja'akov) hyvää etkä pahaa (mi-ttov ad-ra)". 31:25 Ja Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle. 31:26 Ja Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Sinä olet pettänyt minut ja kuljettanut pois minun tyttäreni niinkuin miekalla otetut! 31:27 Minkätähden pakenit salaa (Lama nachbeita libroach), läksit luotani varkain (va-ttignov oti)? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten (be-simhá) ja laulaen (u-be-shirim), vaskirummuin (be-tof) ja kantelein (u-be-kinnor), 31:28 etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi sinä olet menetellyt. 31:29 Minulla olisi valta tehdä teille (Jesh le-el jadi la-asot immakem - kädessäni on voimaa tehdä teille) pahaa (ra), mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo (Hishshamer leha), puhumasta (mi-ddabber) Jaakobille (im Ja'akov) hyvää etkä pahaa (mi-tov ad ra)'. (1.Ms 31:22-29)

#A09B77Fi

Jeesuksen aktiivipalvelus maan päällä kesti kolme ja puoli vuotta, mutta Pyhä Henki on toiminut koko maailmassa jo pari tuhatta vuotta. Jeesus laittoi perustuksen, ja Pyhä Henki jatkaa hänen nimissään. Hänen johdollaan me saamme kokea, mitä on Hengessä vaeltaminen, Jumalan tunteminen ja Jumalan johdatus. Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ovat tehneet ja kokeneet samaa, kuin ne ihmiset, joista Uudessa Testamentissa kerrotaan. Apostolien teot jatkuvat yhä. Ne työt ja tilanteet, joihin Jumalan Henki hänen lapsensa päivittäin johtaa ovat yhtä ihmeellisiä, ja tavallaan myös uskomattomia, kuin ne, joista me luemme Raamatussa.

#A09B78Fi

Vaikka Jumalan Hengen ilmoitus näyttäisi mahdottomalta, se on otettava vakavasti. Kysymys on vain siitä, uskommeko me häneen vai emme. Ihmissydän on petollinen, mutta Jumala ei. Jos tunnemme Jumalan äänen ja olemme kokemuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta, me voimme vaeltaa Jumalan tahdossa ja rauhassa odottaa isojen ja pienien lupauksien täyttymistä ja Herran Jeesuksen tuloa takaisin:

Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa (πας γαρ ο μετεχων γαλακτος), on kokematon vanhurskauden sanassa, sillδ hän on lapsi (απειρος λογου δικαιοσυνης νηπιος γαρ εστιν); 5:14 mutta vahva ruoka on tδysi-ikäisiä varten (τελειων δε εστιν η στερεα τροφη), niitδ varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta (των δια την εξιν τα αισθητηρια γεγυμνασμενα εχοντων προς διακρισιν καλου τε και κακου). (Hebr 5:8-14) (Hebr 5:13-14)

#A09B79Fi

Mitä on vahva ruoka? Me muistamme Jeesuksen ja hänen oppilaittensa keskustelun Jaakobin kaivolla Samariassa. Oppilaat olivat lähteneet kaupunkiin ostamaan ruokaa, Jeesuksen keskustellessa samarialaisen kanssa niin, että tämä lähti kaupunkiin kutsumaan lisää kuulijoita. Sillä välin oppilaat palasivat kaupungista ja sanoivat: Rabbi, syö! Ja mitä silloin sanoikaan Jeesus?

Mutta hän sanoi heille (ο δε ειπεν αυτοις): "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä (εγω βρωσιν εχω φαγειν ην υμεις ουκ οιδατε)". 4:33 Niin opetuslapset sanoivat keskenään (ελεγον ουν οι μαθηται προς αλληλους): "Lieneekφ joku tuonut hänelle syötävää (μη τις ηνεγκεν αυτω φαγειν)?" 4:34 Jeesus sanoi heille (λεγει αυτοις ο ιησους): "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon (εμον βρωμα εστιν ινα ποιω το θελημα του πεμψαντος με) ja täytän hänen tekonsa (και τελειωσω αυτου το εργον). (Joh 4:32-34)

#A09B80Fi

Jeesuksen teko oli antautua kuolemaan tullakseen uhriksi niiden puolesta, jotka hänen lihansa ja verensä syövät ja juovat, näin samaistumalla hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa:

Minä olen (εγω ειμι) elävä leipä (ο αρτος ο ζων), joka on tullut alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβας). Jos joku syö tätä leipää (εαν τις φαγη εκ τουτου του αρτου), hän elää iankaikkisesti (ζησεται εις τον αιωνα). Ja se leipä, jonka minä annan (και ο αρτος δε ον εγω δωσω), on minun lihani (η σαρξ μου εστιν), maailman elämän puolesta (υπερ της του κοσμου ζωης). (Joh 6:51)

#A09B81Fi

Meidän ei pidä ihmetellä sitä, että maailma vastustaa Pyhää Henkeä, eikä vihastua ihmisiin, jotka paholainen on pettänyt. Se, mitä synnin pettämät ihmiset tarvitsevat, on evankeliumi Jumalasta, joka pystyy tekemään sokean näkeväksi:

Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta (αποκαλυπτεται γαρ οργη θεου απ ουρανου) kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vδäryyttä vastaan (επι πασαν ασεβειαν και αδικιαν ανθρωπων), niiden, jotka vδäryydellä vastustavat totuutta (των την αληθειαν εν αδικια κατεχοντων), 1:19 sentδhden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää (διοτι το γνωστον του θεου), on ilmeistδ heidän keskuudessaan (φανερον εστιν εν αυτοις); sillδ Jumala on sen heille ilmoittanut (ο γαρ θεος αυτοις εφανερωσεν). 1:20 Sillδ hänen näkymätön olemuksensa (τα γαρ αορατα αυτου), hδnen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa (απο κτισεως κοσμου τοις ποιημασιν νοουμενα καθοραται η τε αιδιος αυτου δυναμις και θειοτης εις το ειναι αυτους αναπολογητους), 1:21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan (διοτι γνοντες τον θεον), eivδt ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet (ουχ ως θεον εδοξασαν η ευχαριστησαν), vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet (αλλ εματαιωθησαν εν τοις διαλογισμοις αυτων), ja heidδn ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt (και εσκοτισθη η ασυνετος αυτων καρδια). (Rm 1:18-21)

#A09B82Fi

Pyhän Hengen voitelu annetaan sitä varten, että Jumalan pyhät aina voittaisivat vihollisen juonet:

Vaikka me vaellammekin lihassa (εν σαρκι γαρ περιπατουντες), emme kuitenkaan lihan mukaan sodi (ου κατα σαρκα στρατευομεθα); 10:4 sillδ meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset (τα γαρ οπλα της στρατειας ημων ου σαρκικα), vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessδ hajottamaan maahan linnoituksia (αλλα δυνατα τω θεω προς καθαιρεσιν οχυρωματων). 10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen (λογισμους καθαιρουντες και παν υψωμα), joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan (επαιρομενον κατα της γνωσεως του θεου), ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (και αιχμαλωτιζοντες παν νοημα εις την υπακοην του χριστου) 10:6 ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta (και εν ετοιμω εχοντες εκδικησαι πασαν παρακοην), kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet (οταν πληρωθη υμων η υπακοη). (2.Kor 10:3-6)

#A09B83Fi

Jokainen ihminen tutkikoon, onko hän uskossa, ja jos on, onko hän täyttynyt Jumalan hengestä:

Koetelkaa itseänne (εαυτους πειραζετε), oletteko uskossa (ει εστε εν τη πιστει); tutkikaa itseδnne (εαυτους δοκιμαζετε). Vai ettekö tunne itseänne (η ουκ επιγινωσκετε εαυτους), että Jeesus Kristus on teissä (οτι ιησους χριστος εν υμιν εστιν)? Ellei, niin ette kestδ koetusta (ει μη τι αδοκιμοι εστε). (2.Kor 13:5-6)

#A09B84Fi

Jos me emme ole varmoja siitä, asuuko Herran henki meissä, niin luetaan vielä tämä Johanneksen teksti:

Lapsukaiseni (τεκνια μου), tδmän minä kirjoitan teille (ταυτα γραφω υμιν), ettette syntiδ tekisi (ινα μη αμαρτητε); mutta jos joku syntiδ tekeekin (και εαν τις αμαρτη), niin meillδ on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas (παρακλητον εχομεν προς τον πατερα ιησουν χριστον δικαιον). 2:2 Ja hδn on meidän syntiemme sovitus (και αυτος ιλασμος εστιν περι των αμαρτιων ημων); eikδ ainoastaan meidän (ου περι των ημετερων δε μονον), vaan myφs koko maailman syntien (αλλα και περι ολου του κοσμου). 2:3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme (και εν τουτω γινωσκομεν οτι εγνωκαμεν αυτον), että pidämme hänen käskynsä (εαν τας εντολας αυτου τηρωμεν). 2:4 Joka sanoo (ο λεγων Aοτι): "Minδ tunnen hänet (εγνωκα αυτον)", eikδ pidä hänen käskyjänsä (και τας εντολας αυτου μη τηρων), se on valhettelija (ψευστης εστιν), ja totuus ei ole hänessä (και εν τουτω η αληθεια ουκ εστιν). 2:5 Mutta joka pitδä hänen sanansa (ος δ αν τηρη αυτου τον λογον), hδnessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut (αληθως εν τουτω η αγαπη του θεου τετελειωται). Siitδ me tiedämme, että me hänessä olemme (εν τουτω γινωσκομεν οτι εν αυτω εσμεν). 2:6 Joka sanoo hδnessä pysyvänsä (ο λεγων εν αυτω μενειν), on velvollinen vaeltamaan (οφειλει καθως εκεινος περιεπατησεν), niinkuin hδn vaelsi (και αυτος ουτως περιπατειν). (1.Joh 2:1-6)

#A09B85Fi

Vuorisaarnassa Jeesus opetti meitä rukoilemaan niin, etteivät ihmiset meitä näe, eivätkä kuule. Hengen yhteys Isään kuitenkin oli jatkuvaa, ja meitäkin kehoitetaan rukoilemaan lakkaamatta Hengessä ja Totuudessa.

Kaiken lisäksi ottakaa uskon kilpi (επι πασιν αναλαβοντες τον θυρεον της πιστεως), jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet (εν ω δυνησεσθε παντα τα βελη του πονηρου τα πεπυρωμενα σβεσαι), 6:17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri (και την περικεφαλαιαν του σωτηριου δεξασθε) ja Hengen miekka (και την μαχαιραν του πνευματος), joka on Jumalan sana (ο εστιν ρημα θεου). 6:18 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella (δια πασης προσευχης και δεησεως), rukoillen joka aika Hengessä (προσευχομενοι εν παντι καιρω εν πνευματι) ja juuri sitä varten valvoen (και εις αυτο τουτο αγρυπνουντες) kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa (εν παση προσκαρτερησει και δεησει) kaikkien pyhien puolesta (περι παντων των αγιων). (Ef 6:16-18)

#A09B86Fi

Juuda kirjoittaa siitä, miten rukoilla yhdessä Pyhän Hengen kanssa:

Mutta te (υμεις δε), rakkaani, pyhimmän uskonne perustukselle itseänne rakentaen (αγαπητοι τη αγιωτατη υμων πιστει εποικοδομουντες εαυτους), rukoilkaa Pyhässä Hengessä (εν πνευματι αγιω προσευχομενοι) ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi (εαυτους εν αγαπη θεου τηρησατε προσδεχομενοι το ελεος του κυριου ημων ιησου χριστου εις ζωην αιωνιον). (Juuda 1:20-21)

#A09B87Fi

Pyhä Henki rukoilee meidän puolestamme Jumalan edessä, sillä me uskomme Jumalan lupauksiin, joiden täyttymistä odotamme toivossa:

Sillä toivossa me olemme pelastetut (τη γαρ ελπιδι εσωθημεν), mutta toivo, jonka nδkee täyttyneen (ελπις δε βλεπομενη), ei ole mikδän toivo (ουκ εστιν ελπις); kuinka kukaan sitδ toivoo, minkä näkee (ο γαρ βλεπει τις τι και ελπιζει)? 8:25 Mutta jos toivomme, mitδ emme näe (ει δε ο ου βλεπομεν), niin me odotamme sitδ kärsivällisyydellä (ελπιζομεν δι υπομονης απεκδεχομεθα). 8:26 Samoin myφs Henki auttaa meidän heikkouttamme (ωσαυτως δε και το πνευμα συναντιλαμβανεται ταις ασθενειαις ημων). Sillδ me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi (το γαρ τι προσευξωμεθα καθο δει ουκ οιδαμεν), mutta Henki itse rukoilee* meidδn puolestamme sanomattomilla huokauksilla (αλλ αυτο το πνευμα υπερεντυγχανει* υπερ ημων στεναγμοις αλαλητοις). 8:27 Mutta sydδnten tutkija tietää (ο δε ερευνων τας καρδιας οιδεν), mikδ Hengen mieli on (τι το φρονημα του πνευματος), sillδ Henki rukoilee* Jumalan* tahdon* mukaan pyhien edestä (οτι κατα θεον εντυγχανει* υπερ αγιων). (Rm 8:24-27)

#A09B88Fi

Vihollinen on erittäin etevä Raamatun tekstien vääristelijä, sillä hän on kedon viisain eläin. Hänen viisautensa kuitenkin päättyy pellon reunaan. Kun Jeesus torjui vihollisen väitteitä erämaassa, hänen aseenaan oli hyvä Kirjoitusten tuntemus sen lisäksi, että Hän oli juuri saanut Pyhän Hengen voitelun vapahtajan virkaansa. Nämä ovat meillekin tärkeitä asioita, jonka lisäksi Johannes osoittaa meille muutaman Uuden Liiton kansalaiselle asian:

Siitä me tunnemme, että me pysymme hänessä (εν τουτω γινωσκομεν οτι εν αυτω μενομεν) ja hδn meissä (και αυτος εν ημιν), ettδ hän on antanut meille Henkeänsä (οτι εκ του πνευματος αυτου δεδωκεν ημιν). 4:14 Ja me olemme nδhneet ja todistamme (και ημεις τεθεαμεθα και μαρτυρουμεν), ettδ Isä on lähettänyt Poikansa maailman Pelastajaksi (οτι ο πατηρ απεσταλκεν τον υιον σωτηρα του κοσμου). 4:15 Joka tunnustaa (ος αν ομολογηση), ettδ Jeesus on Jumalan Poika (οτι ιησους εστιν ο υιος του θεου), hδnessä Jumala pysyy (ο θεος εν αυτω μενει), ja hδn Jumalassa (και αυτος εν τω θεω). 4:16 Ja me olemme tulleet tuntemaan (και ημεις εγνωκαμεν) ja uskomme* sen rakkauden (και πεπιστευκαμεν την αγαπην), mikδ Jumalalla on meihin* (ην εχει ο θεος εν ημιν). Jumala on rakkaus (ο θεος αγαπη εστιν), ja joka pysyy rakkaudessa (και ο μενων εν τη αγαπη), se pysyy Jumalassa (εν τω θεω μενει), ja Jumala hδnessä (και ο θεος εν αυτω). 4:17 Nδin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä (εν τουτω τετελειωται η αγαπη μεθ ημων), ettδ meillä olisi turva tuomiopäivänä (ινα παρρησιαν εχωμεν εν τη ημερα της κρισεως); sillδ sellainen kuin hän on (οτι καθως εκεινος εστιν), sellaisia mekin olemme tδssä maailmassa (και ημεις εσμεν εν τω κοσμω τουτω). (1.Joh 4:13-17)

#A09B89Fi

Jumalan tunteminen antaa meille varmuuden siitä, että hän on kanssamme ja tuntee meidät:

Henkeä älkää sammuttako (το πνευμα μη σβεννυτε), 5:20 profetoimista δlkää halveksuko (προφητειας μη εξουθενειτε), 5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitδkää se, mikä hyvää on (παντα δε δοκιμαζετε το καλον κατεχετε); 5:22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa (απο παντος ειδους πονηρου απεχεσθε). 5:23 Mutta itse rauhan Jumala (αυτος δε ο θεος της ειρηνης) pyhittδköön teidät kokonansa (αγιασαι υμας ολοτελεις), ja sδilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen (και ολοκληρον υμων το πνευμα και η ψυχη και το σωμα αμεμπτως εν τη παρουσια του κυριου ημων ιησου χριστου τηρηθειη). 5:24 Hδn, joka teitä kutsuu, on uskollinen (πιστος ο καλων υμας), ja hδn on sen myös tekevä (ος και ποιησει). (1.Tess 5:19-24)

#A09B90Fi

Meidän uskomme on uskoa Jumalan uskollisuuteen. Jos tunnemme Jumalamme, voimme jättäytyä uskossa hänen käsiinsä, ja kulkea Hänen antamansa Hengen ohjaamina koko sen tien, joka johtaa pelastuksen porteilta erämaan halki ikuisen kunnian asuinsijoille.

Rakkaus ei koskaan häviä (η αγαπη ουδεποτε εκπιπτει); mutta profetoiminen, se katoaa (ειτε δε προφητειαι καταργηθησονται), ja kielillδ puhuminen lakkaa (ειτε γλωσσαι παυσονται), ja tuntemus katoaa (ειτε γνωσις καταργηθησεται). 13:9 Sillδ tuntemisemme on vajavaista (εκ μερους γαρ γινωσκομεν), ja profetoimisemme on vajavaista (και εκ μερους προφητευομεν). 13:10 Mutta kun tulee se, mikδ täydellistä on (οταν δε ελθη το τελειον), silloin se, mikδ on vajavaista, katoaa (τοτε το εκ μερους καταργηθησεται). 13:11 Kun minä olin lapsi (οτε ημην νηπιος), minδ puhuin kuin lapsi (ως νηπιος ελαλουν), lapsena minulla oli lapsen mieli (ως νηπιος εφρονουν), minä ajatelin kuin lapsi (ως νηπιος ελογιζομην) ja kun tulin mieheksi (οτε δε γεγονα ανηρ), hylkδsin minä sen, mikä lapsen on (κατηργηκα τα του νηπιου). 13:12 Sillδ nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin (βλεπομεν γαρ αρτι δι εσοπτρου εν αινιγματι), mutta silloin kasvoista kasvoihin (τοτε δε προσωπον προς προσωπον); nyt minδ tunnen vajavaisesti (αρτι γινωσκω εκ μερους), mutta silloin minδ olen tunteva täydellisesti (τοτε δε επιγνωσομαι), niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan (καθως και επεγνωσθην). 13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme (νυνι δε μενει πιστις ελπις αγαπη τα τρια ταυτα); mutta suurin niistä on rakkaus (μειζων δε τουτων η αγαπη). (1.Kor 13:8-13)

 

#A09B91Fi

Sivulle 10: Jumalan Hengen hedelmät

##A10 helmi fi plus eu10, 25 s. 2019-01-31

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A10

 

 

Jumalan Hengen hedelmät

 

#A10B01Fi

Edellä me jo luimme siitä kuinka yhtäpitävät todistukset Paavali, Johannes ja Pietari Jumalan tuntemisesta antoivat, kts. Fil 3:7-11, 1.Joh 5:18-21 ja 2.Piet 1:1-7. Nyt on siis tavallaan palattu paratiisin puutarhaan, sillä Hengen Hedelmät syntyvät yhteydestä jumalalliseen luontoon (”θειας κοινωνοι φυσεως”) joka meille Jumalan tuntemisen kautta lahjoitetaan:

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät (δια της επιγνωσεως του καλεσαντος ημας) kirkkaudellaan ja kunnollisuudellaan (δια δοξης και αρετης), 1:4 joiden kautta hδn on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset (δι ων τα τιμια ημιν και μεγιστα επαγγελματα δεδωρηται), ettδ te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi (ινα δια τουτων γενησθε θειας κοινωνοι φυσεως) ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (αποφυγοντες της εν κοσμω εν επιθυμια φθορας). (2.Piet 1:3-4)

#A10B02Fi

Vaikka me olisimme yhtä köyhiä kuin Paavo Ruotsalainen seppä Högmanin tentissä, meidän ei tarvitse jäädä syrjästäkatsojiksi. Emme me Pyhän Hengen lahjaa pelkällä rukoilemisella saa, mutta jos kynnyskysymykset ja mielenmuutokseen liittyvät asiat on oikein hoidettu, ei Jumala pidätä lahjaansa, jonka kautta me tunnemme Jumalan.

#A10B03Fi

Ja mitä sitten, kun olemme jo tulleet tuntemaan Jumalan? Mitä Pyhä Henki meissä vaikuttaa? Annetaan Pietarin jatkaa:


Niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne kunnollisuutta (και αυτο τουτο δε σπουδην πασαν παρεισενεγκαντες επιχορηγησατε εν τη πιστει υμων την αρετην), kunnollisuudessa tuntemusta (εν δε τη αρετη την γνωσιν), 1:6 tuntemuksessa itsenne hillitsemistä (εν δε τη γνωσει την εγκρατειαν), itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä (εν δε τη εγκρατεια την υπομονην), kδrsivällisyydessä jumalanpelkoa (εν δε τη υπομονη την ευσεβειαν), 1:7 jumalanpelossa veljellistδ kiintymystä (εν δε τη ευσεβεια την φιλαδελφιαν), veljellisessδ kiintymyksessä rakkautta (εν δε τη φιλαδελφια την αγαπην). 1:8 Sillδ jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät (ταυτα γαρ υμιν υπαρχοντα και πλεοναζοντα), niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä (ουκ αργους ουδε ακαρπους καθιστησιν) meidδn Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa (εις την του κυριου ημων ιησου χριστου επιγνωσιν). (2.Piet 1:5-8)

#A10B04Fi

Sanaa "hedelmä" käytetään Raamatussa ilmaisemaan konkreettisia asioita, kuten viljaa, hedelmiä tai lapsia, tai ilmaistaessa työn tuloksia ja elintavan seurauksia. Esimerkkinä yksi, vähän arvoituksellinen lause Viidennessä Mooseksen kirjan luvussa 30, jossa kerrotaan Israelin paluusta maahansa ja sille annettujen lupausten täyttymisestä. Sana "jälleen" osoittaa, että tämä lupaus täytyy vasta tietyn, vähemmän maineikkaan ajan jälkeen:

Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle ylen runsaasti hyvää kaikissa sinun kättesi töissä, hän tekee sinun kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi hedelmän ylen runsaaksi. Sillä niinkuin Herra iloitsi sinun isistäsi, hän jälleen iloitsee sinusta, siitä, että tekee sinulle hyvää. (5.Ms 30:9)

#A10B05Fi

Nämä maalliset siunaukset ovat käsinkosketeltavia, mutta jo Vanhan Testamentin kirjoituksissa hedelmillä oli myös symbolisia merkityksiä. Jesajan profetioissa puhutaan vanhurskauden hedelmistä, jotka tulevat esiin vasta Hengen vuodatuksen jälkeen:

Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, 32:16 ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. 32:17 Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. (Jes 32:15-17)

#A10B06Fi

Jeesus oli ensimmäinen, joka palveli Herraa Pyhässä Hengessä, mutta helluntaina, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Jumalan vehnäpeltokin alkoi tuottaa satoa:

Niin, veljeni (ωστε αδελφοι μου), teidδtkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta (και υμεις εθανατωθητε τω νομω δια του σωματος του χριστου), tullaksenne toisen omiksi, hδnen, joka on kuolleista herätetty (εις το γενεσθαι υμας ετερω τω εκ νεκρων εγερθεντι), että me kantaisimme hedelmää Jumalalle (ινα καρποφορησωμεν τω θεω). 7:5 Sillä kun olimme lihassa (οτε γαρ ημεν εν τη σαρκι), niin synnin himot (τα παθηματα των αμαρτιων), jotka laki herδttää, vaikuttivat meidän jäsenissämme (τα δια του νομου ενηργειτο εν τοις μελεσιν ημων), niin ettδ me kannoimme hedelmää kuolemalle (εις το καρποφορησαι τω θανατω), 7:6 mutta nyt me olemme irti laista (νυνι δε κατηργηθημεν απο του νομου) ja kuolleet pois siitδ, mikä meidät piti vankeina (Sαποθανοντος TBAαποθανοντες εν ω κατειχομεθα), niin ettδ me palvelemme* Jumalaa* Hengen uudessa tilassa (ωστε δουλευειν* ημας εν καινοτητι πνευματος) emmekä kirjaimen vanhassa (και ου παλαιοτητι γραμματος). (Rm 7:4-6)

#A10B07Fi

Kaikella elävällä on isä, jonka siemenestä kaikki elävä syntyy. Ensimmäisen kerran sana siemen (zera) mainitaan Raamatun ensimmäisellä sivulla, ja samasta lauseesta löytyy myös sana hedelmä (pirjo).

Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa (ha'aretz) vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä (zera), ja hedelmäpuita (ets pri), jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää (pri), jossa niiden siemen (zera) on". Ja tapahtui niin: 1:12 maa (ha'aretz) tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä (zera) lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää (pri), jossa niiden siemen (zera) oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. (1.Ms 1:11-12)

#A10B08Fi

Raamatun symboliikassa puut tarkoittavat kansoja ja maailma on Jumalan sekametsä, joka tuottaa hirvittävää satoa, ja tämä siksi, että ihmisen tottelemattomuuden takia Synti pääsi luomakunnan rakenteisiin. Ihmisetkin ovat ymmärtäneet, että muutos on välttämätön. Johannes Kastaja sanoi niille, jotka tulivat hänen kastettavakseen:

Te kyykäärmeitten sikiöt (γεννηματα εχιδνων), kuka on teitδ neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa (τις υπεδειξεν υμιν φυγειν απο της μελλουσης οργης)? 3:8 Tehkδä sentähden mielenmuutoksen soveliaita hedelmiä (ποιησατε ουν καρπους αξιους της μετανοιας), δlkääkä ruvetko sanomaan mielessänne (και μη αρξησθε λεγειν εν εαυτοις): "Onhan meillδ isänä Aabraham (πατερα εχομεν τον αβρααμ )", sillδ minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν) ettδ Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille (οτι δυναται ο θεος εκ των λιθων τουτων εγειραι τεκνα τω αβρααμ). 3:9 Jo on myφs kirves pantu puitten juurelle (ηδη δε και η αξινη προς την ριζαν των δενδρων κειται); jokainen puu (παν ουν δενδρον), joka ei tee hyvää hedelmää (μη ποιουν καρπον καλον), siis hakataan pois ja heitetδän tuleen (εκκοπτεται και εις πυρ βαλλεται). (Kts. Lk 3:7-9)

#A10B09Fi

Jeesuksen lausunto ihmiskunnan tilasta on laajempi, kts. Mt 11:16-12:50, mutta yhtäpitävä Johanneksen lausunnon kanssa:

Te kyykäärmeitten sikiöt (γεννηματα εχιδνων), kuinka te saattaisitte hyvää puhua (πως δυνασθε αγαθα λαλειν), kun itse olette pahoja (πονηροι οντες)? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (εκ γαρ του περισσευματος της καρδιας το στομα λαλει). (Mt 12:34)

#A10B10Fi

Eivät vain huonot hedelmäpuut vaan muutkin vieraat kasvustot hävitetään:

Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut (πασα φυτεια ην ουκ εφυτευσεν ο πατηρ μου ο ουρανιος), on juurineen revittävä pois (εκριζωθησεται). (Kts. Mt 15:13)

#A10B11Fi

Kyse ei ole onnesta eikä sattumasta, vaan hyvän ja pahan tiedon (ha-dda'at: tuntemisen) puun karvaista hedelmistä. Jos Jumala olisi hylännyt luomakuntansa, niin mekin olisimme ilman toivoa. Mutta kirjoitettu on:

Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu (εγενετο ο πρωτος ανθρωπος αδαμ εις ψυχην ζωσαν)"; viimeisestδ Aadamista tuli eläväksitekevä henki (ο εσχατος αδαμ εις πνευμα ζωοποιουν). (kts. 1.Kor 15:45)

#A10B12Fi

Ensimmäisen Adamin syntymästä oli kulunut pari tuhatta vuotta kun kolme miestä saapui Abramin luo ilmoittamaan hyvää sanomaa siitä, että hän saa pojan vanhoilla päivillään. Poika oli oleva esikuva tulevasta Viimeisestä Adamista. Abram tunnisti tulijan, ja osoitti kunnioitustaan sitä vastaavalla tavalla:

Ja Herra ilmestyi hänelle (Va-jera elav Jehovah) Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. 18:2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan (va-jjishtachu artsa) 18:3 ja sanoi: "Herrani (Adonai), jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä (im-na matsati chen be-einecha), älä mene orjasi ohitse (al-na ta'avor me-al avdeka). 18:4 Sallikaa tuoda vähän vettä pestäksenne jalkanne ja levätkää puun siimeksessä. 18:5 Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet orjanne luo (al-avdekem)." He sanoivat: "Tee, niinkuin olet puhunut". (1.Ms 18:1-5)

#A10B13Fi

Kun itämaan tietäjät pari tuhatta vuotta myöhemmin tulivat osoittamaan kunnioitustaan vastasyntyneelle Israelin kuninkaalle, he noudattivat kotimaansa tapoja ja lankesivat Jeesuksen eteen ikään kuin suudellakseen hallitsijan vaipan liepeitä:

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä (του δε ιησου γεννηθεντος εν βηθλεεμ της ιουδαιας) kuningas Herodeksen aikana (εν ημεραις ηρωδου του βασιλεως), niin katso, tietδjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin (ιδου μαγοι απο ανατολων παρεγενοντο εις ιεροσολυμα), 2:2 ja he sanoivat (λεγοντες): "Missδ on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas (που εστιν ο τεχθεις βασιλευς των ιουδαιων)? Sillδ me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla (ειδομεν γαρ αυτου τον αστερα εν τη ανατολη) ja olemme tulleet hδntä kumartamaan (και ηλθομεν προσκυνησαι αυτω)." (Mt 2:1-2)

#A10B14Fi

Myös Juudean kuningas Herodes "Suuri" halusi oman ilmoituksensa mukaan tulla kumartamaan Jeesusta, mutta hänen todellinen tarkoituksensa oli tappaa Jeesus kätkyeeseensä. Miten tärkeä palvonnan kohteen oikea valinta on, käy ilmi siitä, mikä oli saatanan korkein tarjous hänen yrittäessään ostaa Jeesus oman järjestelmänsä palvelukseen:

Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle (παλιν παραλαμβανει αυτον ο διαβολος εις ορος υψηλον λιαν) ja nδytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston (και δεικνυσιν αυτω πασας τας βασιλειας του κοσμου και την δοξαν* αυτων) 4:9 ja sanoi hänelle (και λεγει αυτω): "Tδmän kaiken minä annan sinulle (ταυτα παντα σοι δωσω), jos lankeat maahan ja palvot minua (εαν πεσων προσκυνησης μοι)". .(Mt 4:8-9)

#A10B15Fi

Palvonnan kohteesta riippuu se, mitä me teemme ja minkälaisia ovat työmme hedelmät. Jeesuksen vastauksessa sanan proskinéo, palvoa, lisäksi tulevat ensimmäistä kertaa Uudessa Testamentissa esille myös sana latreuo, palvella (Jumalaa) ja diakoneo, tehdä palvelusta.

Silloin Jeesus sanoi hänelle (τοτε λεγει αυτω ο ιησους): "Mene pois, saatana (υπαγε σατανα); sillä kirjoitettu on (γεγραπται γαρ): 'Herraa, sinun Jumalaasi (κυριον τον θεον σου), pitää sinun palvoman (προσκυνησεις) ja häntä ainoata palveleman (και αυτω μονω λατρευσεις)'." 4:11 Silloin perkele jätti hänet (τοτε αφιησιν αυτον ο διαβολος); ja katso (και ιδου), enkeleitδ tuli hänen tykönsä (αγγελοι προσηλθον), ja he tekivδt hänelle palvelusta (και διηκονουν αυτω). (Mt 4:10-11)

#A10B16Fi

Saatanan pyrkimys on saada ihminen vaikka yhden ainoan kerran poikkeamaan tästä Jeesuksen esittämästä periaatteesta ja Lain käskystä päästäkseen osalliseksi Jumalalle kuuluvasta palvonnasta. Jos Jeesus olisi siihen suostunut, hänestä olisi tullut vain yksi syntinen kaikkien muiden joukkoon, ja hän olisi joutunut vastustajan valtaan, eikä olisi pystynyt hoitamaan hänelle uskottua tehtävää, ihminen vapautusta syyttäjän otteesta.

#A10B17Fi

Kohta julkisen toimintansa alussa Jeesus osoitti, että jumalanpalveluksen muodot olivat muuttumassa. Esikuvallinen uhrijumalanpalvelus kävisi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen tarpeettomaksi. Palvonta ei enää tulisi olemaan paikkaan sidottua, eikä erityisten rituaalien noudattamista enää vaadittaisi. Ihmisen koko elämä tulisi muuttumaan jatkuvaksi jumalanpalvelukseksi. Samarialaisen naisen Sykarin kaivolla esittämään kysymykseen siitä, mikä on oikea paikka palvella Jumalaa, Jeesus vastaa:

Vaimo, usko minua että (γυναι πιστευσον μοι οτι) tulee aika, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa (ερχεται ωρα οτε ουτε εν τω ορει τουτω ουτε εν ιεροσολυμοις προσκυνησετε τω πατρι). 4:22 Te palvotte sitä, mitä ette tunne (υμεις προσκυνειτε ο ουκ οιδατε); me palvomme sitä, minkä me tunnemme (ημεις προσκυνουμεν ο οιδαμεν). Sillä pelastus on juutalaisista (οτι η σωτηρια εκ των ιουδαιων εστιν). 4:23 Mutta tulee aika ja on jo (αλλ ερχεται ωρα και νυν εστιν), jolloin totiset palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa (οτε οι αληθινοι προσκυνηται προσκυνησουσιν τω πατρι εν πνευματι και αληθεια); sillä senkaltaisia palvojia myös Isä etsii (και γαρ ο πατηρ τοιουτους ζητει τους προσκυνουντας αυτον). 4:24 Jumala on Henki (πνευμα ο θεος); ja jotka häntä palvovat (και τους προσκυνουντας αυτον), niiden tulee palvoa hengessä ja totuudessa (εν πνευματι και αληθεια δει προσκυνειν). (kts. Joh 4:21-24)

#A10B18Fi

Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hänen opetuslapset palvoivat häntä:

Mutta katso (και ιδου), Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi (ο ιησους απηντησεν αυταις λεγων): "Iloitkaa (χαιρετε)!" Ja he menivät hänen tykönsä (αι δε προσελθουσαι), syleilivät hänen jalkojaan (εκρατησαν αυτου τους ποδας) ja palvoivat häntä (και προσεκυνησαν αυτω). 28:10 Silloin Jeesus sanoi heille (τοτε λεγει αυταις ο ιησους): "Älkää peljätkö (μη φοβεισθε); menkää ja viekää sana minun veljilleni (υπαγετε απαγγειλατε τοις αδελφοις μου), että he menisivät Galileaan (ινα απελθωσιν εις την γαλιλαιαν): siellä he saavat minut nähdä (κακει με οψονται)". (Kts. Mt 28:9-10)

#A10B19Fi

Paavalin kirjoittama Roomalaiskirjeen yleisohje Jumalan palvelemisesta, kts Rm 12:1-15:16, alkaa ja päättyy sanoilla, jotka merkitsevät uhria ja antia. Ruumis, joka ennen hallitsi ihmisen sielunelämää synnin avulla, joutuu alistumaan uskon kautta uudistuneen ihmisen hengelle, joka palvelee Jumalaa.

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan (παρακαλω ουν υμας αδελφοι δια των οικτιρμων του θεου παραστησαι) ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi (τα σωματα υμων θυσιαν ζωσαν αγιαν ευαρεστον τω θεω); tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne (την λογικην λατρειαν υμων). (Rm 12:1)

#A10B20Fi

Jumalan palveluksen tarkoituksena on tuottaa iloa Jumalalle, ja se täyttyy siinä, kun jumalanpalveluksen lopputulos on Uusi, Pyhässä Hengessä pyhitetty anti, προσφορα, joka tuodaan Jumalalle ikδän kuin osinkona siitä kaikesta, mitä hänen armonsa on maailmassa, kansojen keskuudessa, tuottanut.

Kuitenkin olen paikka paikoin jotenkin rohkeasti kirjoittanut teille veljet, uudestaan muistuttaakseni teille näitä asioita, sen armon kautta (τολμηροτερον δε εγραψα υμιν αδελφοι απο μερους ως επαναμιμνησκων υμας δια την χαριν), jonka Jumala on minulle antanut (την δοθεισαν μοι υπο του θεου) 15:16 sitδ varten, että minä olisin Jeesuksen Kristuksen palvelija kansojen keskuudessa (εις το ειναι με λειτουργον ιησου χριστου εις τα εθνη), papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta (ιερουργουντα το ευαγγελιον του θεου), niin ettδ kansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty anti (ινα γενηται η προσφορα των εθνων ευπροσδεκτος ηγιασμενη εν πνευματι αγιω). (Rm 15:15-16)

#A10B21Fi

Jumalalle anniksi ei kelpaa mikään muu, kuin se, mikä on lähtöisin hänestä itsestään. Mikään saastainen ei kelpaa. Ensimmäinen ihminen, joka kelpasi uhriksi Jumalalle, oli Jeesus Kristus, Jumalan poika, joka uhrattuaan itsensä palasi Isän Jumalan luo, ensimmäisenä maan hedelmistä:

Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä (αδυνατον γαρ αιμα ταυρων και τραγων αφαιρειν αμαρτιας). 10:5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo (διο εισερχομενος εις τον κοσμον λεγει): "Uhria ja antia sinä et tahtonut (θυσιαν και προσφοραν ουκ ηθελησας), mutta ruumiin sinä minulle valmistit (σωμα δε κατηρτισω μοι); 10:6 kokonaispolttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt (ολοκαυτωματα και περι αμαρτιας ουκ ευδοκησας). 10:7 Silloin minä sanoin (τοτε ειπον): 'Katso, minä tulen (ιδου ηκω) - kirjakääröön on minusta kirjoitettu (εν κεφαλιδι βιβλιου γεγραπται περι εμου) - tekemään sinun tahtosi, Jumala (του ποιησαι ο θεος το θελημα σου)'." 10:8 Kun hän ensin sanoo (ανωτερον λεγων οτι): "Uhria ja antia ja kokonaispolttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut (θυσιαν και προσφοραν και ολοκαυτωματα και περι αμαρτιας ουκ ηθελησας) etkä niihin mielistynyt (ουδε ευδοκησας)", vaikka niitδ lain mukaan uhrataankin (αιτινες κατα τον νομον προσφερονται), 10:9 sanoo hän sitten (τοτε ειρηκεν): "Katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtosi (ιδου ηκω του ποιησαι ο θεος το θελημα σου)". Hän poistaa ensimmäisen (αναιρει το πρωτον), pystyttääkseen toisen (ινα το δευτερον στηση). 10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt (εν ω θεληματι ηγιασμενοι εσμεν) Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla (οι δια της προσφορας του σωματος του ιησου χριστου) kerta kaikkiaan (εφαπαξ). (Hebr 10:4-10)

#A10B22Fi

Isä meidän rukouksessa me tunnustamme samaa tahtoa kuin Jumala:

Isä meidän, joka olet taivaissa (πατερ ημων ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi (ελθετω η βασιλεια σου); tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa (γενηθητω το θελημα σου ως εν ουρανω και επι της γης). (Kts. Mt 6:9-13)

#A10B23Fi

Myös Jeesus itse tunnusti Isän tahdon ja sanoi toimivansa sen mukaisesti:

Jeesus sanoi heille (ειπεν δε αυτοις ο ιησους): "Minä olen elämän leipä (εγω ειμι ο αρτος της ζωης); joka tulee minun tyköni (ο ερχομενος προς με), se ei koskaan isoa (ου μη πειναση), ja joka uskoo minuun (και ο πιστευων εις εμε), se ei koskaan janoa (ου μη διψηση πωποτε). 6:36 Mutta minä olen sanonut teille (αλλ ειπον υμιν), että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko (οτι και εωρακατε με και ου πιστευετε). 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni (παν ο διδωσιν μοι ο πατηρ προς εμε ηξει); ja sitä, joka minun tyköni tulee (και τον ερχομενον προς με), minä en heitä ulos (ου μη εκβαλω εξω). 6:38 Sillä minä olen tullut taivaasta (οτι καταβεβηκα εκ του ουρανου), en tekemään omaa tahtoani (ουχ ινα ποιω το θελημα το εμον), vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt (αλλα το θελημα του πεμψαντος με). 6:39 Ja minun lähettäjäni tahto on se (τουτο δε εστιν το θελημα του πεμψαντος με πατρος), että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut (ινα παν ο δεδωκεν μοι), en kadota yhtäkään (μη απολεσω εξ αυτου), vaan herätän heidät viimeisenä päivänä (αλλα αναστησω αυτο εν τη εσχατη ημερα). 6:40 Sillä minun lähettäjäni tahto on se (τουτο δε εστιν το θελημα του πεμψαντος με), että jokaisella, joka näkee Pojan (ινα πας ο θεωρων τον υιον) ja uskoo häneen (και πιστευων εις αυτον), on iankaikkinen elämä (εχη ζωην αιωνιον); ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä (και αναστησω αυτον εγω τη εσχατη ημερα)." (Joh 6:35-40)

#A10B24Fi

Jeesuksen Isältä saama toimintaohje oli erittäin selkeä, mutta kuulijat näkivät siitä vain sen hetken, kun Jeesus seisoi heidän edessään, eivätkä ymmärtäneet hänen sanojaan. Usko siihen, että vielä tulevaisuuden peitossa olevat asiat tapahtuvat nekin saman aikataulun mukaan, puuttui. Ilman uskoa on kuitenkin melko mahdotonta lähteä tekemään työtä, josta saa palkan vasta viimeisenä päivänä, ja jos edes toimintaohjetta ei ole ymmärretty, hommasta ei tule mitään. Juutalaiset menivät matkoihinsa, ja Jeesuksen seuraan jäi vain kaksitoista miestä. Koko kertomuksessa on vissi symboliikka. Viisi tuhatta ruokittua miestä lähti kylläisinä pois, mutta heidät ruokkineille kahdelletoista jäi vain kaksitoista vakallista murusia. Niillä kuitenkin ruokittiin koko maailma kantamaan hedelmää, joka pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen.

#A10B25Fi

Kukaan ei voi palvella Jumalaa, ellei tiedä hänen tahtoaan. Jeesuksen äiti antoi hyvän neuvon, vaikka Jeesus sen kuullessaan tunsi olonsa epämukavaksi ja oikaisi äitinsä vallattomuuden. Mutta sana sinänsä on mielessä pitämisen arvoinen: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää (ο τι αν λεγη υμιν ποιησατε)", kts. Joh 2:5. Tietδmättömyys Jumalan tahdosta on myös vaarallista, sillä ilman Jumalaa ihmiskunta ei pysty hoitamaan asioitaan. Jumalan ratkaisu ihmisen tietämättömyyteen on Pyhä Henki, joka johdattaa kaikkeen totuuteen. Hänen ohjauksessaan myös mieli muuttuu ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan (και μη συσχηματιζεσθε τω αιωνι τουτω), vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta (αλλα μεταμορφουσθε τη ανακαινωσει του νοος υμων), tutkiaksenne (εις το δοκιμαζειν υμας), mikδ on Jumalan tahto (τι το θελημα του θεου), mikδ hyvää ja otollista ja täydellistä (το αγαθον και ευαρεστον και τελειον). (Rm 12:2)

#A10B26Fi

Jumalan tahdon tunteminen näyttää salaisuudelta, koska se ilmoitetaan vasta tilanteen sitä vaatiessa ja vain sille, joka joka sitä etsii, tunnustaa faktat ja on suostunut hänen ehtoihinsa. Jos ihmisen on ensi vuoden keväällä lähdettävä uittotöihin, hän saattaa jo talvella kertoa, että osta kumisaappaat, mutta ei välttämättä vielä silloin kerro, mihin niitä tarvitaan. Hyvä käytäntö on polvistua joka aamu jo ennen aamukahvia ja pyytää ymmärrystä noudattaa sitä ohjelmaa, jonka Jumala on ilmoittanut, tai hetki hetkeltä ilmoittaa. Sinua on kutsuttu seuraamaan Jeesusta, ei komentelemaan häntä. Jumalle puhutaan kuin kaverille. Minulla oli ymmärtäväinen poika, joka jo nuorena osasi esittää asiat oikein. Kun hänellä oli asiaa, hän saattoi esittää sen näin: "Iskä, mitä arvelet siitä, jos minä…". Hänen hautakiveensä leskivaimo ja neljä lasta laittoivat tekstin "Maailman paras isi". Käy katsomassa Kelloniemen hautausmaalla, äläkä unohda kukkia.

#A10B27Fi

Kristuksesta elävä ekklesian yhteiselämällä, koinonia, on täysipainoinen aatteellinen sisältö ja sitä vastaavat teot. Yhteiselämän perusteiden opetuksen Paavali kuitenkin aloittaa varoituksella, sillä Pyhän Hengen lahjat saatuaan uskossaan vakiintumaton ihminen saattaa ylpistyä:

Sillä sen armon kautta (δια της χαριτος), mikδ minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää (μη υπερφρονειν), kuin ajatella sopii (παρ ο δει φρονειν), vaan ajatella (αλλα φρονειν) kohtuullisesti (αλλα φρονειν εις το σωφρονειν), sen uskonmδärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut (ως ο θεος εμερισεν μετρον πιστεως). 12:4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä (καθαπερ γαρ εν ενι σωματι μελη πολλα εχομεν), mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä (τα δε μελη παντα ου την αυτην εχει πραξιν), 12:5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa (ουτως οι πολλοι εν σωμα εσμεν εν χριστω), mutta itsekukin olemme toistemme jδseniä (ο δε καθ εις αλληλων μελη); 12:6 ja meillδ on (εχοντες δε) erilaisia (διαφορα) armoituksia (χαρισματα) sen armon mukaan (κατα την χαριν), mikδ meille on annettu (την δοθεισαν ημιν); jos jollakin on profetoimisen lahja (ειτε προφητειαν), kδyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on (κατα την αναλογιαν της πιστεως); 12:7 Jos joku palvelee (ειτε διακονιαν), palvelkoon armossa (εν τη διακονια); jos joku opettaa (ειτε ο διδασκων), opettakoon armossa (εν τη διδασκαλια); 12:8 jos kehoittaa (ειτε ο παρακαλων), kehoittakoon armossa (εν τη παρακλησει); joka antaa (ο μεταδιδους), antakoon armossa (εν απλοτητι); joka on johtaja (ο προϊσταμενος - joka seisoo edessδ), johtakoon ahkerana (εν σπουδη); joka laupeutta harjoittaa (ο ελεων), tehkφön sen iloiten (εν ιλαροτητι). (Rm 12:3-8)

#A10B28Fi

Armoituksista siirrytään saumattomasti käyttäytymisohjeisiin, vaikka Hengen hedelmistä ei tässä vielä suoranaisesti puhutakaan:

Olkoon rakkaus vilpitön (η αγαπη ανυποκριτος), kammokaa pahaa (αποστυγουντες το πονηρον), riippukaa hyvδssä kiinni (κολλωμενοι τω αγαθω). 12:10 Olkaa veljellisessδ kiintymyksessä helläsydämiset toisianne kohtaan (τη φιλαδελφια εις αλληλους φιλοστοργοι); toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne (τη τιμη αλληλους προηγουμενοι). 12:11 Δlkää harrastuksessanne olko veltot (τη σπουδη μη οκνηροι); olkaa hengessδ palavat (τω πνευματι ζεοντες) Herraa orjana palvellen (τω κυριω δουλευοντες). 12:12 Olkaa toivossa iloiset (τη ελπιδι χαιροντες), ahdistuksessa kδrsivälliset (τη θλιψει υπομενοντες), rukouksessa kestδvät (τη προσευχη προσκαρτερουντες). 12:13 Pitδkää pyhien tarpeet ominanne (ταις χρειαις των αγιων κοινωνουντες); harrastakaa vieraanvaraisuutta (την φιλοξενιαν διωκοντες). 12:14 Siunatkaa vainoojianne (ευλογειτε τους διωκοντας υμας), siunatkaa, δlkääkä kirotko (ευλογειτε και μη καταρασθε). 12:15 Iloitkaa iloitsevien kanssa (χαιρειν μετα χαιροντων), itkekδä itkevien kanssa (και κλαιειν μετα κλαιοντων). 12:16 Olkaa keskenδnne yksimieliset (το αυτο εις αλληλους φρονουντες). Δlkää korkeita mielitelkö (μη τα υψηλα φρονουντες), vaan tyytykδä alhaisiin oloihin (αλλα τοις ταπεινοις συναπαγομενοι). Δlkää olko itsemielestänne viisaita (μη γινεσθε φρονιμοι παρ εαυτοις). 12:17 Δlkää kenellekään pahaa pahalla kostako (μηδενι κακον αντι κακου αποδιδοντες). Ahkeroikaa sitδ, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä (προνοουμενοι καλα ενωπιον παντων ανθρωπων). 12:18 Jos mahdollista on ja mikδli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (ει δυνατον το εξ υμων μετα παντων ανθρωπων ειρηνευοντες). 12:19 Δlkää itse kostako (μη εαυτους εκδικουντες), rakkaani (αγαπητοι), vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle (αλλα δοτε τοπον τη οργη), sillδ kirjoitettu on (γεγραπται γαρ): "Minun on kosto (εμοι εκδικησις), minδ olen maksava (εγω ανταποδωσω)”, sanoo Herra (λεγει κυριος). 12:20 Jos vihamiehellδsi on nälkä (εαν ουν πεινα ο εχθρος σου), ruoki hδntä (ψωμιζε αυτον), jos hδnellä on jano, juota häntä (εαν διψα ποτιζε αυτον), sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle (τουτο γαρ ποιων ανθρακας πυρος σωρευσεις επι την κεφαλην αυτου). 12:21 Δlä anna pahan itseäsi voittaa (μη νικω υπο του κακου), vaan voita sinδ paha hyvällä (αλλα νικα εν τω αγαθω το κακον). (Kts. Rm 12:9-21)

#A10B29Fi

Ennen ylösnousemusta, kun Jeesuksen oppilailla ei vielä ollut omakohtaista kokemusta Hengen hedelmistä, Jeesus opetti heitä vertauksin ja Vanhan Testamentin kuvakieltä käyttäen. Tässä vertauksessa puhuttiin siitä, miten maa tuottaa sadon itsestään, automaattisesti:

Ja hän sanoi (και ελεγεν): "Niin on Jumalan valtakunta (ουτως εστιν η βασιλεια του θεου), kuin jos mies kylvää siemenen maahan (ως εαν ανθρωπος βαλη τον σπορον επι της γης); 4:27 ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin (και καθευδη και εγειρηται νυκτα και ημεραν); ja siemen orastaa (και ο σπορος βλαστανη) ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten (και μηκυνηται ως ουκ οιδεν αυτος). 4:28 Sillä itsestään maa tuottaa viljan (αυτοματη γαρ η γη καρποφορει): ensin korren (πρωτον χορτον), sitten tähkän (ειτα σταχυν), sitten täyden jyvän tähkään (ειτα πληρη σιτον εν τω σταχυι). 4:29 Mutta kun hedelmä on kypsynyt (οταν δε παραδω ο καρπος), lähettää hän kohta sinne sirpin (ευθεως αποστελλει το δρεπανον), sillä elonleikkuu on käsissä (οτι παρεστηκεν ο θερισμος)." (Mark 4:26-29)

#A10B30Fi

Hengen hedelmien kasvu tapahtuu samalla tapaa, melkein tiedostamatta, jos vain olemme liittyneet Jeesukseen, tunnemme hänet ja pysymme Hänessä, samalla tapaa kuin viinipuun oksat liittyvät sen runkoon:

"Minä olen totinen viinipuu (εγω ειμι η αμπελος η αληθινη), ja minun Isäni on viinitarhuri (και ο πατηρ μου ο γεωργος εστιν). 15:2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää (παν κλημα εν εμοι μη φερον καρπον), hän karsii pois (αιρει αυτο); ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa (και παν το καρπον φερον καθαιρει αυτο), että se kantaisi runsaamman hedelmän (ινα πλειονα καρπον φερη). 15:3 Te olette jo puhtaat (ηδη υμεις καθαροι εστε) sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut (δια τον λογον ον λελαληκα υμιν). 15:4 Pysykää minussa (μεινατε εν εμοι), niin minä pysyn teissä (καγω εν υμιν). Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään (καθως το κλημα ου δυναται καρπον φερειν αφ εαυτου), ellei se pysy viinipuussa (εαν μη μεινη εν τη αμπελω), niin ette tekään (ουτως ουδε υμεις), ellette pysy minussa (εαν μη εν εμοι μεινητε). 15:5 Minä olen viinipuu (εγω ειμι η αμπελος), te olette oksat (υμεις τα κληματα). Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn (ο μενων εν εμοι καγω εν αυτω), se kantaa paljon hedelmää (ουτος φερει καρπον πολυν); sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä (οτι χωρις εμου ου δυνασθε ποιειν ουδεν). 15:6 Jos joku ei pysy minussa (εαν μη τις μεινη εν εμοι), niin hänet heitetään pois niinkuin oksa (εβληθη εξω ως το κλημα), ja hän kuivettuu (και εξηρανθη); ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat (και συναγουσιν αυτα και εις πυρ βαλλουσιν και καιεται). 15:7 Jos te pysytte minussa (εαν μεινητε εν εμοι) ja minun sanani pysyvät teissä (και τα ρηματα μου εν υμιν μεινη), niin anokaa, mitä ikinä tahdotte (ο εαν θελητε αιτησεσθε), ja te saatte sen (και γενησεται υμιν). 15:8 Minun Isäni kunnia tulee esiin siinä (εν τουτω εδοξασθη ο πατηρ μου), että te kannatte paljon hedelmää (ινα καρπον πολυν φερητε) ja tulette minun opetuslapsikseni (και γενησεσθε εμοι μαθηται). (Joh 15:1-8)

#A10B31Fi

Jos rakastamme Jeesusta, me kannamme hedelmiä hänelle:

Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä (καθως ηγαπησεν με ο πατηρ καγω ηγαπησα υμας); pysykää minun rakkaudessani (μεινατε εν τη αγαπη τη εμη). 15:10 Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani (εαν τας εντολας μου τηρησητε μενειτε εν τη αγαπη μου), niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan (καθως εγω τας εντολας του πατρος μου τετηρηκα και μενω αυτου εν τη αγαπη). 15:11 Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni pysyisi teissä (ταυτα λελαληκα υμιν ινα η χαρα η εμη εν υμιν μεινη) ja teidän ilonne täyttyisi (και η χαρα υμων πληρωθη). (Joh 15:9-11)

#A10B32Fi

Ilo on koodisana elämästä Jumalan yhteydessä, mutta nyt on tullut aika jättää koodisanat sikseen:

Tämä on minun käskyni (αυτη εστιν η εντολη η εμη), että te rakastatte toisianne (ινα αγαπατε αλληλους), niinkuin minä olen teitä rakastanut (καθως ηγαπησα υμας). 15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään (μειζονα ταυτης αγαπην ουδεις εχει), kuin että hän antaa sielunsa ystäväinsä edestä (ινα τις την ψυχην αυτου θη υπερ των φιλων αυτου). 15:14 Te olette minun ystäväni (υμεις φιλοι μου εστε), jos teette (εαν ποιητε), niinkuin minä käsken teidän tehdä (οσα εγω εντελλομαι υμιν). 15:15 En minä enää sano teitä orjiksi (ουκετι υμας λεγω δουλους), sillä orja ei tiedä (οτι ο δουλος ουκ οιδεν), mitä hänen herransa tekee (τι ποιει αυτου ο κυριος); vaan ystäviksi minä sanon teitä (υμας δε ειρηκα φιλους), sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni (οτι παντα α ηκουσα παρα του πατρος μου εγνωρισα υμιν). (Joh 15:12-15)

#A10B33Fi

Jos meidän tavoitteenamme on Jumalan tahdon tekeminen ja siitä syntyvän hedelmän tuottaminen, voimme nyt lukea lopunkin siitä, mitä Jeesus vertauksessa viinipuusta ja sen oksista opetti:


Te ette valinneet minua (ουχ υμεις με εξελεξασθε), vaan minä valitsin teidät (αλλ εγω εξελεξαμην υμας) ja asetin teidät (και εθηκα υμας), että te menisitte (ινα υμεις υπαγητε) ja kantaisitte hedelmää (και καρπον φερητε) ja että teidän hedelmänne pysyisi (και ο καρπος υμων μενη): että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni (ινα ο τι αν αιτησητε τον πατερα εν τω ονοματι μου), hän sen teille antaisi (δω υμιν). 15:17 Tämän minä säädän sitä varten, että rakastaisitte toisianne (ταυτα εντελλομαι υμιν ινα αγαπατε αλληλους). (Joh 15:16-17)

#A10B34Fi

Galatalaiskirjeestä me löydämme luettelon Hengen hedelmistä. Siinä mainitut seitsemän asiaa ovat ihmisten silmissä melkein huomaamattomia, mutta Jumalan suunnitelmassa juuri sitä satoa, mitä hän lapsiltaan odottaa:

Mutta Hengen hedelmä on (ο δε καρπος του πνευματος εστιν) rakkaus (αγαπη), ilo (χαρα), rauha (ειρηνη), pitkδmielisyys (μακροθυμια), avuliaisuus (χρηστοτης), hyvyys (αγαθωσυνη), uskollisuus (πιστις), sδvyisyys (πραοτης), itsensδhillitseminen (εγκρατεια). 5:23 Sellaista vastaan ei ole laki (κατα των τοιουτων ουκ εστιν νομος). (Gal 5:22-23)

#A10B35Fi

Kaikki nämä ovat hyviä ja toivottuja asioita, mutta siihen se tavallisesti sitten tyssääkin, koska kaikki, mikä tehdään käskystä, tuntuu tahmealta. Asia ratkeaa, kun Jumala täyttää meissä lupauksensa Pyhän Hengen lahjasta. Pakettiin kuuluu paljon muutakin, mutta tässä mainitaan se, mistä rakkaus tulee:

Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta (η αγαπη του θεου εκκεχυται εν ταις καρδιαις ημων δια πνευματος αγιου). (Kts. Rm 5:1-5)

#A10B36Fi

Mikäli rakkautta ei ole, ei ole niinkään mukavaa tehdä kaikkea sitä työtä, joka rakkauden osoittaminen vaatii, eikä kärsivällisyyttäkään tyhjästä nyhjäistä. On tietenkin ihmisiä, jotka luulevat näiden ominaisuuksien olevan helposti saavutettavissa, mutta ne, jotka ovat sitä yrittäneet, eivätkä ole saavutuksiaan itsellään mitanneet, tietävät, että näiden tavoitteiden saavuttaminen ei ole helppoa edes omassa keittiössä, kansainvälisestä politiikasta puhumattakaan. Paavalin ei tätä selitä, vaan tarjoaa ratkaisun: meidän on kuoltava itsellemme, ennen kuin pystymme tuottamaan Hengen hedelmiä:

Ja ne, jotka ovat Kristuksen omat (οι δε του χριστου), ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen (την σαρκα εσταυρωσαν συν τοις παθημασιν και ταις επιθυμιαις). 5:25 Jos me Hengessδ elämme (ει ζωμεν πνευματι), niin myφs Hengessä vaeltakaamme (πνευματι και στοιχωμεν). (Gal 5:24-25)

#A10B37Fi

Jo Galatalaiskirjeen luettelossa ensimmäisenä mainittu asia, rakkaus, on ihmisten keskuudessa täysin tuntematon asia. Me osaamme kyllä vaatia, että meitä rakastetaan, mutta silloinkin, kun me haluamme olla rakastettavia, se tehdään itsekkäistä syistä. Vihollisten rakastaminen ei ole tästä maailmasta. Ja kaiken lisäksi ihminen ei tiedä, mitä rakkaus on, eikä osaa rakastaa edes itseään.

#A10B38Fi

Jumala on rakkaus, ja se ilmenee myös hänen lapsissaan:

Rakkaus on pitkämielinen (η αγαπη μακροθυμει), rakkaus on lempeδ (χρηστευεται); rakkaus ei kadehdi (η αγαπη ου ζηλοι), ei kerskaa (η αγαπη ου περπερευεται), ei pφyhkeile (ου φυσιουται), 13:5 ei kδyttäydy sopimattomasti (ουκ ασχημονει), ei etsi omaansa (ου ζητει τα εαυτης), ei katkeroidu (ου παροξυνεται), ei muistele kδrsimäänsä pahaa (ου λογιζεται το κακον), 13:6 ei iloitse vδäryydestä (ου χαιρει επι τη αδικια), vaan iloitsee yhdessδ totuuden kanssa (συγχαιρει δε τη αληθεια); 13:7 kaikki se peittδä (παντα στεγει), kaikki se uskoo (παντα πιστευει), kaikki se toivoo (παντα ελπιζει), kaikki se kδrsii (παντα υπομενει). (1.Kor 13:4-7)

#A10B39Fi

Jos tämä tuntuu vaikealta, tutki itseäsi, asuuko Jumalan Henki sinussa. Paavali, joka nuoruudessaan oli juutalainen fanaatikko, Jumalan laupeuden koettuaan tuli kuin toiseksi ihmiseksi, ja käyttää sitä esimerkkinä Jumalan pitkämielisyydestä:

Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen (πιστος ο λογος και πασης αποδοχης αξιος), ettδ Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan (οτι χριστος ιησους ηλθεν εις τον κοσμον αμαρτωλους σωσαι), joista minδ olen suurin (ων πρωτος ειμι εγω). 1:16 Mutta sentδhden minä sain laupeuden (αλλα δια τουτο ηλεηθην), ettδ Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä (ινα εν εμοι πρωτω ενδειξηται ιησους χριστος την πασαν μακροθυμιαν), esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan hδneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi (προς υποτυπωσιν των μελλοντων πιστευειν επ αυτω εις ζωην αιωνιον). (1.Tim 1:15-16)

#A10B40Fi

Rakkaudella on kaksi puolta: Osoittaa rakkautta sen täyteen määrään asti ja ottaa vastaan kärsimystä sen täyteen määrään asti, ja se määrä kummassakin tapauksessa on kuolema. Jumala, joka on rakkaus, rakastaa lapsiaan, mutta hänen lastensa valheellisuus, rakkaudettomuus ja kuolema tuottavat hänelle suunnatonta tuskaa, sillä Hän on myös Totuus ja Elämä.

#A10B41Fi

Toisena Galatalaiskirjeen luettelossa mainitaan ilo. Pieni tyttöni kysyi, miksi minä olen aina iloinen. En minä ole aina iloinen, mutta aina kun hän tulee minun luokseni, minä olen iloinen, sillä minä rakastan häntä samoin, kun hän rakastaa minua. Kun rakkaus kohtaa rakkauden, se herättää iloa, mutta jos rakkaus kohtaa valheen ja vääryyden, se herättää murhetta. Poistaakseen valheen ja vääryyden, Jeesus oli valmis kuolemaan ristillä, että Isän ja Hänen lapsiensa kohtaaminen olisi iloinen.

#A10B42Fi

Vertauksissa kadonneesta rahasta, kadonneesta lampaasta ja erikoisesti kadonneesta pojasta me pääsemme lähelle Jumalan rakkauden ja ilon tuntemista, kun hänen kadonnut poikansa palaa hänen luokseen. Kun poika vielä on kaukana, Isä lähtee häntä vastaan, uudistaa hänet ja vie perille Taivasten valtakuntaan, jossa enkelitkin iloitsevat hänen paluustaan.

#A10B43Fi

Kolmantena Galatalaiskirjeen luettelossa mainitaan rauha. Meillä, jotka olemme saaneet Pyhän Hengen, meidän rakastettumme Jeesus Kristus on meidän paitamme sisäpuolella. Galatalaiskirjeen kehoitus "Iloitkaa aina Herrassa" on tullut mahdolliseksi. Kun meillä on rauha paitamme sisäpuolella, me pystymme rauhallisesti kohtaamaan myös maailman, jossa ei ole rauhaa.

#A10B44Fi

Koko luettelo Hengen hedelmistä on tulosta yhdestä ainoasta asiasta - Pyhän Hengen täyteydestä. Siksi Efesolaiskirjeessä voidaan sanoa näin:

Älkääkä juopuko viinistä (και μη μεθυσκεσθε οινω), sillδ siitä tulee irstas meno (εν ω εστιν ασωτια), vaan täyttykää Hengellä (αλλα πληρουσθε εν πνευματι), 5:19 puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä (λαλουντες εαυτοις ψαλμοις και υμνοις) ja hengellisillδ lauluilla (και ωδαις πνευματικαις), veisaten ja laulaen sydδmessänne Herralle (αδοντες και ψαλλοντες εν τη καρδια υμων τω κυριω), 5:20 kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta (ευχαριστουντες παντοτε υπερ παντων) meidδn Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä (εν ονοματι του κυριου ημων ιησου χριστου τω θεω και πατρι). (Ef 5:18-20)

#A10B45Fi

Olen saanut usein viettää aikaa pitkään Jumalan armossa ja vaikeissa olosuhteissa vaeltaneitten uskovien seurassa, kuunnellen ja ihastellen sitä, miten tarkkaan ja voittoisasti Jumalan Henki on näiden ihmisten elämää johdattanut tilanteesta toiseen, vaikka näiden uskovien teoreettinen tieto näistä samoista asioista on ollut puutteellista kuin Galilean kalamiehillä tai Joosefilla Egyptissä: He, kuten muutkin Jumalan ohjauksessa vaeltavat uskovat osanneet toimia oikein joka tilanteessa ja myös saaneet avun ja voiman aina tilanteen mukaan jo silloin, kun Raamattua ei oltu kirjoitettukaan.

#A10B46Fi

Se elämänmuoto, johon Pyhä Henki meidät johtaa, on hyvin yksinkertainen, mutta kun olemme päässeet siitä osalliseksi, se miellyttää meitä.

Olkoon teillä se mieli (τουτο γαρ φρονεισθω εν υμιν), joka myφs Kristuksella Jeesuksella oli (ο και εν χριστω ιησου), 2:6 ja vaikka hδnellä olikin Jumalan muoto (ος εν μορφη θεου υπαρχων), ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen (ουχ αρπαγμον ηγησατο το ειναι ισα θεω), 2:7 vaan tyhjensi itsensδ (αλλ εαυτον εκενωσεν) ja otti orjan muodon (μορφην δουλου λαβων), tuli ihmisten kaltaiseksi (εν ομοιωματι ανθρωπων γενομενος), 2:8 ja hδnet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen (και σχηματι ευρεθεις ως ανθρωπος), nφyryytti itsensä (εταπεινωσεν εαυτον) ja oli kuuliainen kuolemaan asti (γενομενος υπηκοος μεχρι θανατου), hamaan ristin kuolemaan asti (θανατου δε σταυρου). (Fil 2:5-8)

#A10B47Fi

Omalla esimerkillään Jeesus nosti tavis-elämän kunniaan. Hän osoitti, että ihmisen ei tarvitse hankkia mitään loistokkuutta ollakseen suuri. Hänellä ei ollut mitään sellaista, mitä ihmiset tässä maailmassa tavoittelevat, ja hänen vihollisensa yrittivät vielä varmistaa, ettei hänellä tulisi mitään olemaankaan, eikä kukaan koskaan tietäisi hänestä mitään. Mutta jotakin hänellä silti oli, koska hänellä vihollisen raivoisasta vastustuksesta huolimatta on enemmän fänejä, kuin kenelläkään muulla on koskaan ollut eikä siinä kaikki: Hän on ensimmäinen kaikessa, mikä hyvä on.

#A10B48Fi

Jeesus ei pyrkinyt poliittisen, taloudellisen, uskonnollisen, sotilaallisen tai kulttuurielämän huipulle, mutta Jumalan silmissä se olisikin ollut hulluutta hullumpaa, tai kuten hän itse sanoi eräästä sen ilmentymästä:

Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus. (Kts. Lk 16:15)

#A10B49Fi

Meidät luotiin "Jumalan kuvaksi Jumalan kuvassa" ja tämä Jumalan kuva on Kristus. Ja sitten tuli se lankeemus, josta hän nyt on meidät lunastanut, että me lopultakin tulisimme hänen kaltaisiksensa, ja että hän voisi esitellä meidät Isälle pojaksi asettamista varten:

Hänessä meillä on lunastus (εν ω εχομεν την απολυτρωσιν) hδnen verensä kautta (δια του αιματος αυτου), syntien anteeksisaaminen (την αφεσιν των αμαρτιων), 1:15 ja hδn on (ος εστιν) nδkymättömän Jumalan kuva (εικων του θεου του αορατου), esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa (πρωτοτοκος πασης κτισεως). 1:16 Sillδ (οτι) hδnessä luotiin kaikki (εν αυτω εκτισθη τα παντα), mikδ taivaissa ja mikä maan päällä on (τα εν τοις ουρανοις και τα επι της γης), nδkyväiset ja näkymättömät (τα ορατα και τα αορατα), olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja (ειτε θρονοι ειτε κυριοτητες ειτε αρχαι ειτε εξουσιαι), kaikki on luotu hδnen kauttansa ja häneen (τα παντα δι αυτου και εις αυτον εκτισται). (Kol 1:14-17)

#A10B50Fi

Jeesuksen tehtävänä maan päällä oli palauttaa Isän ja hänen ikuisuudessa luotujen lastensa suhteet ennalleen:

Ja hän on ruumiin, se on: ekklesian, pää (και αυτος εστιν η κεφαλη του σωματος της εκκλησιας); hδn, joka on alku (ος εστιν αρχη), esikoinen kuolleista nousseitten joukossa (πρωτοτοκος εκ των νεκρων), ettδ hän olisi kaikessa ensimmäinen (ινα γενηται εν πασιν αυτος πρωτευων). 1:19 Sillδ Jumala (-) katsoi hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi (οτι εν αυτω ευδοκησεν παν το πληρωμα κατοικησαι) 1:20 ja ettδ hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan jälleen sovittaisi itsensä kanssa kaikki (και δι αυτου αποκαταλλαξαι τα παντα εις αυτον ειρηνοποιησας δια του αιματος του σταυρου αυτου), hδnen kauttaan (δι αυτου) kaikki sekδ maan päällä että taivaissa (ειτε τα επι της γης ειτε τα εν τοις ουρανοις). 1:21 Teidδtkin (και υμας), jotka ennen olitte vieraantuneet (ποτε οντας απηλλοτριωμενους) ja mieleltδnne hänen vihamiehiänsä (και εχθρους τη διανοια) pahoissa teoissanne (εν τοις εργοις τοις πονηροις), hδn nyt on sovittanut takaisin (νυνι δε αποκατηλλαξεν) 1:22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta (εν τω σωματι της σαρκος αυτου δια του θανατου), asettaakseen teidät (παραστησαι υμας) pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä (αγιους και αμωμους και ανεγκλητους κατενωπιον αυτου), 1:23 jos te vain pysytte uskossa (ειγε επιμενετε τη πιστει), siihen perustuneina ja siinδ lujina (τεθεμελιωμενοι και εδραιοι), horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta (και μη μετακινουμενοι απο της ελπιδος του ευαγγελιου), jonka olette kuulleet (ου ηκουσατε), jota on julistettu (του κηρυχθεντος), kaikessa luomakunnassa taivaan alla (εν παση τη κτισει τη υπο τον ουρανον) ja jonka palvelijaksi minδ, Paavali, olen tullut (ου εγενομην εγω παυλος διακονος). (Kol 1:18-23)

#A10B51Fi

Hengen hedelmät ovat Jumalan Hengen hedelmiä, ei meidän nokkeluutemme tuotteita. Herra meitä sellaiselta varjelkoon! Kun me uskoon tultuamme saamme armon, se tarkoittaa sitä, että Jumalan armo meissä saa aikaan ne työt ja ratkaisut, joita meitä rakastava isä haluaa meidän tekevän, koska vain Jumalan tahto on hyvä tahto ja hänen lapsillensa hyväksi, kunniaksi hänelle, joka pystyy savesta tekemään ihmeitä ja liejusta nostamaan kurjan kunniaan. Paavali kirjoittaa:

Mutta Jumalan armosta (χαριτι δε θεου) minδ olen se, mikä olen (ειμι ο ειμι), eikδ hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha (και η χαρις αυτου η εις εμε ου κενη εγενηθη), vaan enemmδn kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt (αλλα περισσοτερον αυτων παντων εκοπιασα), en kuitenkaan minä (ουκ εγω δε), vaan Jumalan armo (αλλ η χαρις του θεου), joka on minun kanssani (η συν εμοι). (1.Kor 15:10)

#A10B52Fi

Niin kauan, kun ihminen on vailla Jumalan henkeä, pääsee liha vallitsemaan sielua ja tulokset ovat silloin lihan hedelmiä:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset (φανερα δε εστιν τα εργα της σαρκος), ja ne ovat (ατινα εστιν): aviorikokset (μοιχεια), huoruus (πορνεια), saastaisuus (ακαθαρσια), irstaus (ασελγεια), 5:20 epδjumalanpalvelus (ειδωλολατρεια), noituus (φαρμακεια), vihamielisyys (εχθραι), riita (ερεις), kiihko (ζηλοι), vihat (θυμοι), juonet (εριθειαι), eriseurat (διχοστασιαι), puolueet (αιρεσεις), 5:21 kateus (φθονοι), murhat (φονοι), juopottelu (μεθαι), ylensyφnti (κωμοι) ja muut senkaltaiset (και τα ομοια), joista teille edeltδin sanon (τουτοις α προλεγω υμιν), niinkuin jo ennenkin olen sanonut (καθως και προειπον), ettδ ne, jotka semmoista harjoittavat (τι οι τα τοιαυτα πρασσοντες), eivδt peri Jumalan valtakuntaa (ο βασιλειαν θεου ου κληρονομησουσιν). (Gal 5:19-21)

#A10B53Fi

Olisi paha virhe luulla, että pidättäytyminen lihan teoista olisi lopullinen voitto, jolla päästään taivaaseen. Luettelo lihan hedelmistä on pelkkä varoitus, ettei synti saastuttaisi omaatuntoamme, eikä Pyhän Hengen työ meissä sen takia estyisi. Asia on siis sama kuin "itsensä" kieltämisestä tai mielenmuutoksessa.

#A10B54Fi

Pyhän Hengen lahjoistakin löydämme luettelon, jopa useita, mutta armon paras mittapuu on Jeesus Kristus. Korinton ekklesia oli kaukana normin mukaisesta (normi on Jeesus), mutta siitä huolimatta armoituksista ei ollut puutetta:

Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta (ευχαριστω τω θεω μου παντοτε περι υμων επι τη χαριτι του θεου), joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa (τη δοθειση υμιν εν χριστω ιησου), 1:5 ettδ kaikessa olette rikastuneet hänessä (οτι εν παντι επλουτισθητε εν αυτω), kaikessa puheessa ja kaikessa tuntemisessa (εν παντι λογω και παση γνωσει), 1:6 sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissδ vahvistettu (καθως το μαρτυριον του χριστου εβεβαιωθη εν υμιν), 1:7 niin ettei teiltδ mitään puutu missään armolahjassa (ωστε υμας μη υστερεισθαι εν μηδενι χαρισματι), teidδn odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen paljastumista (απεκδεχομενους την αποκαλυψιν του κυριου ημων ιησου χριστου). 1:8 Hδn on myös vahvistava teitä loppuun asti (ος και βεβαιωσει υμας εως τελους), niin ettδ te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä (ανεγκλητους εν τη ημερα του κυριου ημων ιησου χριστου). (1.Kor 1:4-8)

#A10B55Fi

Armossa on hyvä kasvaa. Aikuisen ihmisen merkkinä pidetäänkin, että hän tuottaa enemmän kuin kuluttaa. Ja sanotaanhan myös, että on autuaampi antaa kuin ottaa. Kun tämä meille selvenee, me huomaamme, että armo onkin väline Jumalaa palvelemiseksi:

Sentähden (διο), koska me saamme valtakunnan, joka ei järky (βασιλειαν ασαλευτον παραλαμβανοντες), pitäkäämme kiinni armosta (εχωμεν χαριν) palvellaksemme sillä Jumalaa hänelle mielihyväksi (δι ης λατρευωμεν ευαρεστως τω θεω), nφyrästi ja pyhällä arkuudella (μετα αιδους και ευλαβειας); 12:29 sillδ meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli (και γαρ ο θεος ημων πυρ καταναλισκον). (Hebr 12:28-29)

#A10B56Fi

Korinton ekklesia ei ollut mikään kehno ekklesia. Se oli vain kehittymätön. Se iloitsi kuin lapsi lahjoistaan, vaikka ei edes osannut käyttää niitä. Se tarvitsi opettajia ja ohjausta. Kun Paavali kirjoittaa samoista asioista Timoteukselle, hän neuvoo, miten hoidella vastaavia tilanteita:

Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista (εαν ουν τις εκκαθαρη εαυτον απο τουτων), tulee hδnestä pyhitetty astia jaloa käyttöä varten ja isännälleen hyödyllinen (εσται σκευος εις τιμην ηγιασμενον και ευχρηστον τω δεσποτη), kaikkiin hyviin tekoihin valmistettu (εις παν εργον αγαθον ητοιμασμενον). (2.Tim 2:21)

#A10B57Fi

Hengen lahjat - armoitukset eli karismat - ovat morsiuslahjoja joita Pyhä Henki jakaa niille, jotka ovat solmineet liiton Jeesuksen kanssa, mutta hedelmät tästä liitosta tulevat esiin vasta hengellisen kasvun myötä, ja silloinkin uskon kautta. Hengen lahjat ovat myös ansiottomia lahjoja, jotka Pyhä Henki jakaa niin, ettei kukaan jää lahjattomaksi. Ihmisen luontaisia taipumuksia ne eivät kuitenkaan paranna. Hengen hedelmät sitä vastoin vaativat uskovan ihmisen yhteistyötä Pyhän Hengen kanssa, ja ehkä juuri siksi niitä näkee harvemmin, ja kun niitä näkee, ne ilmenevätkin aivan erilaisissa ihmisissä, kuin mitä arvata saattaa ja ehkä eri tavalla, kuin mitä luullaan.

#A10B58Fi

On tärkeä ymmärtää oikea marssijärjestys. Maailma on Jumalan viljelysmaa, jonne Jumalan luoma ihminen karkoitettiin hänen Jumalan puutarhassa osoittamansa epäuskon takia, jonka Jumalasta itsenäiseksi pyrkinyt henkiolento oli kylvänyt hänen mieleensä. Vasta kun Jeesus oli kukistanut tämän henkiolennon, Synnin, vallan, saattoi maa tuottaa sitä satoa, jota Jumala luomakunnaltaan odottaa. Jeesus on ensimmäinen uutislyhde, jonka Jumala on viljelyksiltään saanut. Jeesuksen symboli Kirjoituksissa on ohra. Hänen kylvöstään syntyi se ydinjoukko, joka helluntaina sai Pyhän Hengen, ja pystyi jatkamaan Jeesuksen aloittamaa kylvötyötä. Tämän kansan symboli Kirjoituksissa on nisu eli vehnä. Mutta kun nisu tulee oraalle, sillä ei vielä ole hedelmää kuin geeneissään. Samoin tapahtuu kristityn elämässä. Kun hän Pyhän Hengen vaikutuksesta kasvaa hengellistä kasvua, hän tuottaa Hengen hedelmiä, joita myös vanhurskauden hedelmiksi sanotaan. Hengellisen kylvötyön hedelmät Jeesus hakee Isän Jumalan siunattavaksi ja aikakauden lopussa Jumalan enkelit suorittavat sadonkorjuun koko maailmassa: hyvät hedelmät kerätään talteen ja huonot hävitetään.

#A10B59Fi

Johannes kirjoittaa kreikkalaisista, joiden kanssa Jeesus ei ristiinnaulitsemisensa edellä ryhtynyt keskustelemaan, kts. Joh 12:20-28, mutta antaa kuitenkin ymmärtää, että heidän vuoronsa tulee, kun Hän itse on noussut kunniaansa, eli käännöksen mukaan "kirkastettu". Jos kreikkalaiset (tekstin "nisunjyvä") evankeliumin tähden suostuvat kuolemaan itselleen tullakseen Kristuksen omiksi, hekin tulevat tuottamaan paljon hedelmää sen lisäksi, että he kuolemalla tälle maailmalle perivät iankaikkisen elämän:

Mutta Jeesus vastasi heille sanoen (ο δε ιησους απεκρινατο αυτοις λεγων): "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan* (εληλυθεν η ωρα ινα δοξασθη ο υιος του ανθρωπου). 12:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin (εαν μη ο κοκκος του σιτου πεσων εις την γην αποθανη αυτος μονος μενει); mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää (εαν δε αποθανη πολυν καρπον φερει). 12:25 Joka sieluansa rakastaa (ο φιλων την ψυχην αυτου), kadottaa sen (απολεσει αυτην); mutta joka vihaa sieluansa tässä maailmassa (και ο μισων την ψυχην αυτου εν τω κοσμω τουτω), hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään (εις ζωην αιωνιον φυλαξει αυτην). 12:26 Jos joku minua palvelee (εαν εμοι διακονη τις), seuratkoon hän minua (εμοι ακολουθειτω); ja missä minä olen (και οπου ειμι εγω), siellä on myös minun palvelijani oleva (εκει και ο διακονος ο εμος εσται). Ja jos joku minua palvelee (και εαν τις εμοι διακονη), niin Isä on kunnioittava häntä (τιμησει αυτον ο πατηρ). (Joh 12:23-26)

#A10B60Fi

Älä ohita lausetta "Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä" siihen sisältyvän periaatteellisen ilmoituksen takia: Jumala kunnioittaa sinua toteuttamalla sinun sanasi, kunhan vain sinä maltat olla voimaton. Huomaa kuitenkin, että tämän valtakirjan huolimaton käyttö voi tuottaa vahinkoa, jonka takia sinun on erittäin huolellisesti valvottava sitä, mitä sinä puhut:

Hyvä ihminen tuo hyvän sydämensä runsaudesta esille hyvää (ο αγαθος ανθρωπος εκ του αγαθου θησαυρου της καρδιας εκβαλλει τα αγαθα), ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa (και ο πονηρος ανθρωπος εκ του πονηρου θησαυρου εκβαλλει πονηρα). 12:36 Mutta minä sanon teille (λεγω δε υμιν): jokaisesta turhasta sanasta (οτι παν ρημα αργον), minkä ihmiset puhuvat (ο εαν TSBλαλησωσιν οι ανθρωποι), pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä (αποδωσουσιν περι αυτου λογον εν ημερα κρισεως). 12:37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi (εκ γαρ των λογων σου δικαιωθηση), ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi (και εκ των λογων σου καταδικασθηση)." (Mt 12:35-37)

#A10B61Fi

Jumalan on ainut vanhurskas, mutta hän vanhurskauttaa ihmisen, joka uskoo Jeesukseen. Kun ihmisestäkin näin tulee vanhurskas, hän tekee vanhurskauden tekoja. Uudessa Testamentissa puhutaan ensin vanhurskauttamisen teoriaa, erityisesti Roomalaiskirjeessä ja sitten Galatalaiskirjeessä siellä syntyneiden ongelmien vuoksi, mutta Efesolaiskirjeessä Hengen hedelmistä sanotaan:

Ennen te olitte pimeys (ητε γαρ ποτε σκοτος), mutta nyt te olette valkeus Herrassa (νυν δε φως εν κυριω). Vaeltakaa valkeuden lapsina (ως τεκνα φωτος περιπατειτε) 5:9 - sillδ kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on Hengen hedelmä (ο γαρ καρπος του πνευματος εν παση αγαθωσυνη και δικαιοσυνη και αληθεια) - 5:10 tutkien, mikä on otollista Herralle (δοκιμαζοντες τι εστιν ευαρεστον τω κυριω); 5:11 älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin (και μη συγκοινωνειτε τοις εργοις τοις ακαρποις του σκοτους), vaan pδinvastoin nuhdelkaakin niistä (μαλλον δε και ελεγχετε). (Ef 5:8-11)

#A10B62Fi

Filippiläisille Paavali kirjoitti samasta asiasta:

Ja sitä minä rukoilen (και τουτο προσευχομαι), ettδ teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi (ινα η αγαπη υμων ετι μαλλον και μαλλον περισσευη) tuntemisessa ja kaikessa tunnossa (εν επιγνωσει και παση αισθησει), 1:10 voidaksenne tutkia, mikä paras on (εις το δοκιμαζειν υμας τα διαφεροντα), ettδ te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi (ινα ητε ειλικρινεις και απροσκοποι εις ημεραν χριστου), 1:11 tδynnä vanhurskauden hedelmiä (πεπληρωμενοι καρπων δικαιοσυνης), jotka Jeesus Kristus saa aikaan (των δια ιησου χριστου), Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi (εις δοξαν και επαινον θεου). (Fil 1:9-11)

#A10B63Fi

Hengen hedelmät syntyvät meissä vain sisäisen muuttumisen tuloksena siitä yhteydestä, joka meillä on Jeesukseen Pyhässä Hengessä. Tämän lisäksi on meidät Jumalan työmiehinä ja taloudenhoitajina lähetetty kylvämään sitä siementä, joka synnyttää uutta elämää. Raamatussa tästä käytetään viljakasvien symboliikkaa:

Kun paljon kansaa kokoontui (συνιοντος δε οχλου πολλου) ja ihmisiδ kulki joka kaupungista hänen tykönsä (και των κατα πολιν επιπορευομενων προς αυτον), puhui hδn vertauksella (ειπεν δια παραβολης: 8:5 "Kylväjä meni kylvämään siementänsä (εξηλθεν ο σπειρων του σπειραι τον σπορον αυτου). Ja hänen kylväessään (και εν τω σπειρειν αυτον) putosi osa tien oheen ja tallautui (ο μεν επεσεν παρα την οδον και κατεπατηθη), ja taivaan linnut söivät sen (και τα πετεινα του ουρανου κατεφαγεν αυτο). 8:6 Ja osa putosi kalliolle (και ετερον επεσεν επι την πετραν), ja oraalle noustuaan se kuivettui (και φυεν εξηρανθη), kun sillä ei ollut kosteutta (δια το μη εχειν ικμαδα). 8:7 Ja osa putosi orjantappurain sekaan (και ετερον επεσεν εν μεσω των ακανθων), ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen (και συμφυεισαι αι ακανθαι απεπνιξαν αυτο). 8:8 Ja osa putosi hyvälle maalle (και ετερον επεσεν επι την γην την αγαθην), kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän (και φυεν εποιησεν καρπον εκατονταπλασιονα)." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon (ταυτα λεγων εφωνει ο εχων ωτα ακουειν ακουετω)". (Lk 8:4-8)

#A10B64Fi

Jeesus selittää kylväjä-vertaukseen sisältyvää kuvakieltä oppilailleen:

Vertaus on tämä (εστιν δε αυτη η παραβολη): siemen on Jumalan sana (ο σπορος εστιν ο λογος του θεου). 8:12 Mitkä tien oheen putosivat (οι δε παρα την οδον), ovat ne, jotka kuulevat (εισιν οι ακουοντες), mutta sitten perkele tulee (ειτα ερχεται ο διαβολος) ja ottaa sanan pois heidän sydämestään (και αιρει τον λογον απο της καρδιας αυτων), etteivät he uskoisi ja pelastuisi (ινα μη πιστευσαντες σωθωσιν). 8:13 Ja mitkä kalliolle putosivat (οι δε επι της πετρας), ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan (οι οταν ακουσωσιν μετα χαρας δεχονται τον λογον), mutta joilla ei ole juurta (και ουτοι ριζαν ουκ εχουσιν): ainoastaan ajaksi he uskovat (οι προς καιρον πιστευουσιν) ja kiusauksen hetkellä luopuvat (και εν καιρω πειρασμου αφιστανται). 8:14 Mikä taas orjantappuroihin putosi (το δε εις τας ακανθας πεσον), ne ovat ne, jotka kuulevat (ουτοι εισιν οι ακουσαντες), mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin (και υπο μεριμνων και πλουτου και ηδονων του βιου πορευομενοι συμπνιγονται), eivätkä tuota kypsää hedelmää (και ου τελεσφορουσιν). 8:15 Mutta mikä hyvään maahan putosi (το δε εν τη καλη γη), ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä (ουτοι εισιν οιτινες εν καρδια καλη και αγαθη ακουσαντες τον λογον κατεχουσιν) ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä (και καρποφορουσιν εν υπομονη). (Lk 8:11-15)

#A10B65Fi

Siemen tuottaa hedelmää vain, jos se kuolee itselleen. Jeesuskin kuoli, ja siksi hän on se ohranjyvä, jonka työn hedelmistä mekin nyt iloitsemme:

Jeesus sanoi heille (λεγει αυτοις ο ιησους): "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon (εμον βρωμα εστιν ινα ποιω το θελημα του πεμψαντος με) ja täytän hänen tekonsa (και τελειωσω αυτου το εργον). 4:35 Ettekö sano (ουχ υμεις λεγετε οτι): "Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu (ετι τετραμηνον εστιν και ο θερισμος ερχεται)"? Katso, minä sanon teille (ιδου λεγω υμιν): nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita (επαρατε τους οφθαλμους υμων και θεασασθε τας χωρας), kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi (οτι λευκαι εισιν προς θερισμον ηδη). 4:36 Jo nyt saa leikkaaja palkan (και ο θεριζων μισθον λαμβανει) ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään (και συναγει καρπον εις ζωην αιωνιον), että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita (ινα και ο σπειρων ομου χαιρη και ο θεριζων). 4:37 Sillä tässä on se sana tosi (εν γαρ τουτω ο λογος εστιν ο αληθινος), että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen (οτι αλλος εστιν ο σπειρων και αλλος ο θεριζων). 4:38 Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet (εγω απεστειλα υμας θεριζειν ο ουχ υμεις κεκοπιακατε); toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän työhönsä (αλλοι κεκοπιακασιν και υμεις εις τον κοπον αυτων εισεληλυθατε)." (Joh 4:34-38)

#A10B66Fi

Roomalaiskirjeessä Paavali kertoo palvelutehtävästään kansojen keskuudessa. Roomalaiskirje on kirjoitettu vuonna 57 Korintossa, kun Paavalin kokemus tästä työstä oli jo melkoinen. Rooman ekklesiat siihen aikaan koostuivat suurelta osalta juutalaiskristityistä, joiden näkemistä Paavali odotti. Mutta vaikka hän oli maailman kuuluisin kristitty, hän huolehti köyhistä veljistään. Hän kirjoittaa:

Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa (εχω ουν καυχησιν εν χριστω ιησου τα προς τον θεον); 15:18 sillδ minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä (ου γαρ τολμησω λαλειν τι ων), mitδ Kristus, saattaakseen kansat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla (ου κατειργασατο χριστος δι εμου εις υπακοην εθνων λογω και εργω), 15:19 tunnustekojen ja ihmeiden voimassa, Jumalan Hengen voimassa (εν δυναμει σημειων και τερατων εν δυναμει πνευματος θεου), niin ettδ minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen (ωστε με απο ιερουσαλημ και κυκλω μεχρι του ιλλυρικου πεπληρωκεναι το ευαγγελιον του χριστου), 15:20 ja sillδ tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu ουτως (δε φιλοτιμουμενον ευαγγελιζεσθαι ουχ οπου ωνομασθη χριστος), etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle (ινα μη επ αλλοτριον θεμελιον οικοδομω), 15:21 vaan niinkuin kirjoitettu on (αλλα καθως γεγραπται): "Ne, joille ei ole julistettu hänestä (οις ουκ ανηγγελη περι αυτου), saavat hδnet nähdä (οψονται), ja jotka eivδt ole kuulleet (και οι ουκ ακηκοασιν), ne ymmδrtävät (συνησουσιν)". 15:22 Sentδhden olenkin niin usein ollut estetty tulemasta teidän tykönne (διο και ενεκοπτομην τα πολλα του ελθειν προς υμας). 15:23 Mutta koska minulla nyt ei enδä ole tilaa näissä paikkakunnissa (νυνι δε μηκετι τοπον εχων εν τοις κλιμασιν τουτοις) ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidδn tykönne (επιποθιαν δε εχων του ελθειν προς υμας απο πολλων ετων), 15:24 niin minδ, jos milloin Hispaniaan matkustan (ως εαν πορευωμαι εις την σπανιαν), tulen luoksenne (ελευσομαι προς υμας), sillδ minä toivon sieltä kautta matkustaessani näkeväni teidät (ελπιζω γαρ διαπορευομενος θεασασθαι υμας) ja teidδn avullanne pääseväni sinne (και υφ υμων προπεμφθηναι εκει), kunhan ensin olen vδhän saanut iloita teidän seurastanne (εαν υμων πρωτον απο μερους εμπλησθω). 15:25 Mutta nyt minδ matkustan Jerusalemiin viemään pyhille avustusta (νυνι δε πορευομαι εις ιερουσαλημ διακονων τοις αγιοις). 15:26 Sillδ Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan (ευδοκησαν γαρ μακεδονια και αχαια κοινωνιαν τινα ποιησασθαι) niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä (εις τους πτωχους των αγιων των εν ιερουσαλημ). 15:27 Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa (ευδοκησαν γαρ και οφειλεται αυτων εισιν); sillδ jos kansat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan (ει γαρ τοις πνευματικοις αυτων εκοινωνησαν), niin ovat kansat myφs palvelemaan heitä maallisissa (τα εθνη οφειλουσιν και εν τοις σαρκικοις λειτουργησαι αυτοις). 15:28 Kun olen tehtδväni suorittanut (τουτο ουν επιτελεσας) ja heille tδmän hedelmän perille vienyt (και σφραγισαμενος αυτοις τον καρπον τουτον), lδhden teidän kauttanne Hispaniaan (απελευσομαι δι υμων εις την σπανιαν); 15:29 ja minδ tiedän (οιδα δε), ettδ tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani (οτι ερχομενος προς υμας εν πληρωματι ευλογιας του ευαγγελιου του χριστου ελευσομαι). 15:30 Mutta minä kehoitan teitä, veljet (παρακαλω δε υμας αδελφοι), Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (δια του κυριου ημων ιησου χριστου) ja Hengen rakkauden kautta (και δια της αγαπης του πνευματος) auttamaan minua taistelussani (συναγωνισασθαι μοι), rukoilemalla minun puolestani Jumalaa (εν ταις προσευχαις υπερ εμου προς τον θεον), 15:31 ettδ minä pelastuisin joutumasta Juudean uskottomien käsiin (ινα ρυσθω απο των απειθουντων εν τη ιουδαια) ja ettδ Jerusalemia varten tuomani avustus olisi pyhille otollinen (και ινα η διακονια μου η εις ιερουσαλημ ευπροσδεκτος γενηται τοις αγιοις), 15:32 niin ettδ minä, jos Jumala niin tahtoo, ilolla saapuisin teidän tykönne (ινα εν χαρα ελθω προς υμας δια θεληματος θεου) ja virkistyisin teidδn seurassanne (και συναναπαυσωμαι υμιν). 15:33 Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne (ο δε θεος της ειρηνης μετα παντων υμων). Amen (αμην). (Rm 15:17-33)

#A10B67Fi

Noin vuotta aiemmin Troaassa kirjoittamassa kirjeessään Paavali oli kirjoittanut korinttolaisille

Sillä meidän kerskauksemme on tämä (η γαρ καυχησις ημων αυτη εστιν): meidδn omantuntomme todistus siitä (το μαρτυριον της συνειδησεως ημων), ettδ me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa (οτι εν απλοτητι και ειλικρινεια θεου ουκ εν σοφια σαρκικη αλλ εν χαριτι θεου ανεστραφημεν εν τω κοσμω περισσοτερως δε προς υμας). (2.Kor 1:12)

#A10B68Fi

Johannekselle tärkeitä aiheita ovat totuus, rakkaus, totuus, elämä, Jumalan tunteminen ja hänen lastensa keskinäinen yhteys. Johannes ei puhu Hengen hedelmistä, mutta koska Hengen hedelmä on rakkaus, ei Johanneksen opetus poikkea Paavalin tai Pietarin opetuksesta tässäkään asiassa:

Rakkaani (αγαπητοι), rakastakaamme toinen toistamme (αγαπωμεν αλληλους), sillδ rakkaus on Jumalasta (οτι η αγαπη εκ του θεου εστιν); ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt (και πας ο αγαπων εκ του θεου γεγεννηται) ja tuntee Jumalan (και γινωσκει τον θεον). 4:8 Joka ei rakasta (ο μη αγαπων), se ei tunne Jumalaa (ουκ εγνω τον θεον), sillδ Jumala on rakkaus (οτι ο θεος αγαπη εστιν). 4:9 Siinδ ilmestyi meille Jumalan rakkaus (εν τουτω εφανερωθη η αγαπη του θεου εν ημιν), ettδ Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan (οτι τον υιον αυτου τον μονογενη απεσταλκεν ο θεος εις τον κοσμον), ettδ me alkaisimme elää hänen kauttansa (ινα ζησωμεν δι αυτου). 4:10 Siinä on rakkaus (εν τουτω εστιν η αγαπη) - ei siinδ, että me rakastimme Jumalaa (ουχ οτι ημεις ηγαπησαμεν τον θεον), vaan siinä, että hän rakasti meitä (αλλ οτι αυτος ηγαπησεν ημας) ja lδhetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi (και απεστειλεν τον υιον αυτου ιλασμον περι των αμαρτιων ημων). 4:11 Rakkaani (αγαπητοι), jos Jumala on nδin meitä rakastanut (ει ουτως ο θεος ηγαπησεν ημας), niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme (και ημεις οφειλομεν αλληλους αγαπαν). 4:12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nδhnyt (θεον ουδεις πωποτε τεθεαται). Jos me rakastamme toinen toistamme (εαν αγαπωμεν αλληλους), niin Jumala pysyy meissδ (ο θεος εν ημιν μενει), ja hδnen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä (και η αγαπη αυτου τετελειωμενη εστιν εν ημιν). 4:13 Siitδ me tunnemme pysyvämme hänessä (εν τουτω γινωσκομεν οτι εν αυτω μενομεν) ja hδnen pysyvän meissä (και αυτος εν ημιν), ettδ hän on antanut meille Henkeänsä (οτι εκ του πνευματος αυτου δεδωκεν ημιν). 4:14 Ja me olemme nδhneet ja todistamme (και ημεις τεθεαμεθα και μαρτυρουμεν), ettδ Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi (οτι ο πατηρ απεσταλκεν τον υιον σωτηρα του κοσμου). 4:15 Joka tunnustaa (ος αν ομολογηση), ettδ Jeesus on Jumalan Poika (οτι ιησους εστιν ο υιος του θεου), hδnessä Jumala pysyy (ο θεος εν αυτω μενει), ja hδn Jumalassa (και αυτος εν τω θεω). 4:16 Ja me olemme tulleet tuntemaan ja uskomaan sen rakkauden (και ημεις εγνωκαμεν και πεπιστευκαμεν την αγαπην), mikδ Jumalalla on meihin (ην εχει ο θεος εν ημιν). Jumala on rakkaus (ο θεος αγαπη εστιν), ja joka pysyy rakkaudessa (και ο μενων εν τη αγαπη), se pysyy Jumalassa (εν τω θεω μενει), ja Jumala pysyy hδnessä (και ο θεος εν αυτω). 4:17 Nδin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä (εν τουτω τετελειωται η αγαπη μεθ ημων), ettδ meillä olisi turva tuomiopäivänä (ινα παρρησιαν εχωμεν εν τη ημερα της κρισεως); sillδ sellainen kuin hän on (οτι καθως εκεινος εστιν), sellaisia mekin olemme tässä maailmassa (και ημεις εσμεν εν τω κοσμω τουτω). 4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole (φοβος ουκ εστιν εν τη αγαπη), vaan tδydellinen rakkaus karkoittaa pelon (αλλ η τελεια αγαπη εξω βαλλει τον φοβον), sillδ pelossa on rangaistusta οτι (ο φοβος κολασιν εχει); ja joka pelkδä (ο δε φοβουμενος), se ei ole pδässyt täydelliseksi rakkaudessa (ου τετελειωται εν τη αγαπη). 4:19 Me rakastamme hδntä (ημεις αγαπωμεν αυτον), sillδ hän on ensin rakastanut meitä (οτι αυτος πρωτος ηγαπησεν ημας). 4:20 Jos joku sanoo (εαν τις ειπη οτι): "Minδ rakastan Jumalaa (αγαπω τον θεον)", mutta vihaa veljeδnsä (και τον αδελφον αυτου μιση), niin hδn on valhettelija (ψευστης εστιν). Sillδ joka ei rakasta veljeänsä (ο γαρ μη αγαπων τον αδελφον αυτου), jonka hδn on nähnyt (ον εωρακεν), kuinka hδn voisi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt (τον θεον ον ουχ εωρακεν πως δυναται αγαπαν). 4:21 Ja tδmä käsky meillä on häneltä (και ταυτην την εντολην εχομεν απ αυτου), ettδ joka rakastaa Jumalaa (ινα ο αγαπων τον θεον), se rakastakoon myös veljeänsä (αγαπα και τον αδελφον αυτου). (Joh 4:7-21)

#A10B69Fi

Sielullinen rakkaus on itsekästä ja tunteellista, mutta hengellinen rakkaus voittaa pahan eikä aiheuta surua. Roomalaiskirjeen luvussa 12 Paavali uskaltautuu jopa antamaan tehtäväluettelon, kts. jakeet 4-21, mutta jos se pilkottaisiin osiin, voitaisiin jaetta 13 pitää osuustoimintaliikkeen ohjenuorana:

Pitäkää pyhien tarpeet ominanne (ταις χρειαις των αγιων κοινωνουντες); harrastakaa vieraanvaraisuutta (την φιλοξενιαν διωκοντες). (Rm 12:13)

#A10B70Fi

Jumala on Rakkaus, Totuus ja Elämä eivätkä hänen orjansa työt eivät voi olla ristiriidassa hänen tahtonsa kanssa. Tietenkin orja voi rikkoa isäntänsä tahdon, mutta siitä hän joutuu vastaamaan isännälleen. Jumala orjana on hyvä olla myös siksi, hän antaa orjilleen kaiken, mitä elämään (τα προς ζωην) ja jumalisuuteen (και ευσεβειαν) tarvitaan, ja pyydettδessä lisää. Jeesus päättää Öljymäen puheensa ohjeisiin siitä, mitä meidän pitää tehdä siihen asti, kun hän tulee takaisin kunniassaan ja kirkkaudessaan:

Katsokaa (βλεπετε), (valvokaa αγρυπνειτε) ja rukoilkaa (και προσευχεσθε), sillδ ette tiedä, milloin se aika tulee (ουκ οιδατε γαρ ποτε ο καιρος εστιν). 13:34 On niinkuin muille maille matkustaneen miehen (ως ανθρωπος αποδημος): kun hδn jätti talonsa αφεις την οικιαν αυτου) ja antoi orjilleen vallan (και δους τοις δουλοις αυτου την εξουσιαν), kullekin oman tehtävänsä (και εκαστω το εργον αυτου), kδski hän myös ovenvartijan valvoa (και τω θυρωρω ενετειλατο ινα γρηγορη). 13:35 Valvokaa siis (γρηγορειτε ουν), sillδ ette tiedä ουκ οιδατε γαρ), milloin talon herra tulee (ποτε ο κυριος της οικιας ερχεται), iltamyφhälläkö (οψε) vai yφsydännä (η μεσονυκτιου) vai kukonlaulun aikaan (η αλεκτοροφωνιας) vai varhain aamulla (η πρωι), 13:36 ettei hδn, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta (μη ελθων εξαιφνης ευρη υμας καθευδοντας). 13:37 Mutta minkδ minä teille sanon (α δε υμιν λεγω), sen minδ sanon kaikille (πασιν λεγω): valvokaa (γρηγορειτε)." (Mrk 13:33-37)

#A10B71Fi

Elonkorjuu on Raamatun symboliikassa tämän aikakauden loppunäytös, ja puimisella ja erityisesti puimatantereella tarkoitetaan loppusotaa Hyvän ja Pahan välillä. Ihmiset ehkä luulevat vielä, että maailma jatkuu tällaisenaan vielä "miljardeja vuosia", mutta Jumala on päättänyt asian ja tiedottanut siitä omalla tavallaan. Jumalan ohjelma on myös kätketty Vanhan Liiton seitsemään, vuosittain toistuvaan juhlapäivään. Kaikki juhlat ovat sadonkorjuun juhlia, mutta kaikki alkaa siitä uhrista, joka uhrattiin syntien sovittamiseksi ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä. Vasta seuraava päivä oli juhlapäivä, ensimmäinen ilman hapatetta leivotun leivän päivä:

Kolme kertaa vuodessa vietä juhlaa minun kunniakseni. 23:15 Pidä happamattoman leivän juhla (et-chag ha-mmatsot): seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää (matsot), niinkuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana aviv-kuussa, sillä siinä kuussa sinä olet lähtenyt Egyptistä; mutta tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen. 23:16 Ja vietä elonkorjuun uutisten juhlaa siitä työstä, jonka olet tehnyt (Ve-chag ha-katsir bikurei ma'aseka), jonka olet kylvänyt vainioon (asher tizra ba-sade), ja korjuujuhla (ve-chag ha-asif) vuoden lopussa (be-tset ha-shshana), kerättyäsi sen, minkä olet tehnyt kedoltasi (be-ospekaa et-aseka min-ha-ssade). 23:17 Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, Herran, (ha-Adon Jehovah) kasvojen eteen. (2.Ms 23:14-17)

#A10B72Fi

Uskon kautta Kristukseen Jumala antaa uskoville niin suuren voiman, kuin voittoon tarvitaan. Jos paholainen laittaa kaikki palvelijansa Jumalan vastaiseen sotaan, sen tappio on sitäkin näyttävämpi. Siksi Paavali saattoi kirjoittaa:

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta (τις ημας χωρισει απο της αγαπης του χριστου)? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino (θλιψις η στενοχωρια η διωγμος), vai nδlkä (η λιμος), vai alastomuus (η γυμνοτης), vai vaara (η κινδυνος), vai miekka (η μαχαιρα)? 8:36 Niinkuin kirjoitettu on (καθως γεγραπται οτι): "Sinun tδhtesi meitä surmataan kaiken päivää (ενεκα σου θανατουμεθα ολην την ημεραν); meitδ pidetään teuraslampaina (ελογισθημεν ως προβατα σφαγης)". 8:37 Mutta nδissä kaikissa me saamme jalon voiton (αλλ εν τουτοις πασιν υπερνικωμεν) hδnen kauttansa, joka meitä on rakastanut (δια του αγαπησαντος ημας). (Rm 8:35-37)

#A10B73Fi

Kristittyjen vainot eivät ole koskaan päättyneet, vaikka "suuri ahdistus" on vasta valmisteilla. Ne samat demoniset voimat, joiden tahdosta Jeesus naulittiin ristille, haluavat hävittää hänen muistonsakin maan päältä. Hanke on suuri. Jo Venäjän juutalaishallinnon aikana tapettiin melkein kaikki uskovat miehet, ehkä kaksi tai kolme miljoonaa miestä, ja lisäksi 50 miljoonaa muuta, joita epäiltiin sympatioista Jeesuksen Kristuksen suuntaan. Jeesus muistutti meitä siitä, että oppilaalle riittää sama, kuin opettajallekin. Hänkin joutui sen kansanosan hyljeksimäksi, joita pelastamaan hän oli tullut.

Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa (οταν δε διωκωσιν υμας εν τη πολει ταυτη), paetkaa toiseen (φευγετε εις την αλλην); sillä totisesti minä sanon teille (αμην γαρ λεγω υμιν): te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja (ου μη τελεσητε τας πολεις του ισραηλ), ennenkuin Ihmisen Poika tulee (εως αν ελθη ο υιος του ανθρωπου). 10:24 Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi (ουκ εστιν μαθητης υπερ τον διδασκαλον), eikä orja parempi isäntäänsä (ουδε δουλος υπερ τον κυριον αυτου). 10:25 Opetuslapselle riittää (αρκετον τω μαθητη), että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen (ινα γενηται ως ο διδασκαλος αυτου), ja orjalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen (και ο δουλος ως ο κυριος αυτου). Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi (ει τον οικοδεσποτην βεελζεβουλ εκαλεσαν), kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään (ποσω μαλλον τους οικιακους αυτου)! (Mt 10:23-25)

#A10B74Fi

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja - mahdollisesti Paavali Rooman vankeutensa aikana - on hengessään päätynyt kirjoittamaan kehoituksen sanan:

Älkää siis heittäkö pois uskallustanne (μη αποβαλητε ουν την παρρησιαν υμων), jonka palkka on suuri (ητις εχει μισθαποδοσιαν μεγαλην). 10:36 Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä (υπομονης γαρ εχετε χρειαν), tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on (ινα το θελημα του θεου ποιησαντες κομισησθε την επαγγελιαν). 10:37 Sillδ "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele (ετι γαρ μικρον οσον οσον ο ερχομενος ηξει και ου χρονιει); 10:38 mutta vanhurskas on elδvä uskosta (ο δε δικαιος εκ πιστεως ζησεται), ja jos hδn vetäytyy pois (και εαν υποστειληται), ei minun sieluni mielisty hδneen (ουκ ευδοκει η ψυχη μου εν αυτω)". (Hebr 10:35-38)

#A10B75Fi

Kristikunnan lahkot, puolueet ja kirkot kiistelevät siitä, pelastuuko ihminen yksin armosta vai ovatko myös teot pelastuksen ehto. Kiistan ratkaisemiseksi riittää tieto, että me pelastumme sisälle Jumalan valtakuntaan noudattamalla Pietarin helluntaisaarnan ohjeita, kts. Apt 2:37-38, mutta kun olemme tulleet sisälle Jumalan valtakuntaan laillisesti, sen oven kautta, joka on Kristus, meidän on vielä kuljettava koko erämaataival, kaita tie Jumalan armossa ja voimassa kunnes Kristus tulee ja kutsuu omansa taivaisiin. Jos me hänen tullessaan olemme valmiit, hän itse esittelee meidät Isälle, ja me näemme hänet kasvoista kasvoihin.

#A10B76Fi

Meidät on siirretty Jumalan valtakuntaan armosta, joka on Kristuksessa - ei ainoastaan siirretyt valtakuntaan, vaan myös asetettu ylitaivaallisiin Jeesuksessa Kristuksessa jo silloin, kun olemme tajunneet mikä on mielenmuutos, ja toimineet sen mukaan:

Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne (και υμας οντας νεκρους τοις παραπτωμασιν και ταις αμαρτιαις), 2:2 joissa te ennen vaelsitte (εν αις ποτε περιεπατησατε) tδmän maailman menon mukaan (κατα τον αιωνα του κοσμου τουτου), ilmavallan hallitsijan (κατα τον αρχοντα της εξουσιας του αερος), sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa (του πνευματος του νυν ενεργουντος εν τοις υιοις της απειθειας), 2:3 joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme (εν οις και ημεις παντες ανεστραφημεν ποτε) lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja (εν ταις επιθυμιαις της σαρκος και των διανοιων), ja olimme luonnostamme vihan lapsia (και ημεν τεκνα φυσει οργης) niinkuin muutkin (και οι λοιποι); 2:4 mutta Jumala (ο δε θεος), joka on laupeudesta rikas (πλουσιος ων εν ελεει), suuren rakkautensa tähden (δια την πολλην αγαπην αυτου), jolla hδn on meitä rakastanut (ην ηγαπησεν ημας), 2:5 on meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme (και οντας ημας νεκρους τοις παραπτωμασιν), tehnyt eläviksi Kristuksen kanssa (συνεζωοποιησεν τω χριστω) - armosta te olette pelastetut (χαριτι εστε σεσωσμενοι) - 2:6 ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut (και συνηγειρεν και συνεκαθισεν) meidδt taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa (εν τοις επουρανιοις εν χριστω ιησου), 2:7 osoittaakseen tulevina maailmanaikoina (ινα ενδειξηται εν τοις αιωσιν τοις επερχομενοις) armonsa ylenpalttista rikkautta (τον υπερβαλλοντα πλουτον της χαριτος αυτου), hyvyydessδän meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa (εν χρηστοτητι εφ ημας εν χριστω ιησου). (Ef 2:1-7)

#A10B77Fi

Kaikki tämä hyvä on siis määritelty niin, että meillä ei ole mitään kaikesta tästä hyvästä, jollemme ole Kristuksen kanssa ja jollei meillä ole sitä uskoa, jonka evankeliumi synnyttää. Mutta viimeistään sen, mikä on sanottu jakeessa 2:10, pitäisi muuttaa meidän käsityksemme elämästä:

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta (τη γαρ χαριτι εστε σεσωσμενοι δια της πιστεως), ette itsenne kautta (και τουτο ουκ εξ υμων) - se on Jumalan lahja (θεου το δωρον) - 2:9 ette tekojen kautta (ουκ εξ εργων), ettei kukaan kerskaisi (ινα μη τις καυχησηται), 2:10 Sillδ me olemme hänen tekonsa (αυτου γαρ εσμεν ποιημα), luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten (κτισθεντες εν χριστω ιησου επι εργοις αγαθοις), jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut (οις προητοιμασεν ο θεος), että me niissä vaeltaisimme (ινα εν αυτοις περιπατησωμεν). (Ef 2:8-10).

#A10B78Fi

Koska meidät on luotu Kristukseen Jeesukseen (κτισθεντες εν χριστω ιησου) hyviδ töitä varten, jotka Jumala on jo edeltäpäin valmistanut, ei meidän tarvitse muuta kuin vaeltaa Pyhän Hengen reaaliaikaisessa ohjauksessa, niin Jumala työt meissä jo täyttyvät sitä mukaa kuin matka takaisin Jumalan luo etenee. Kaikki on siis jo valmiina, mutta jos poikkeamme pois, emmekä siis myöskään tee niitä Jumalan tarkoittamia hyviä töitä, jotka hän on meidän reittimme varrelle täytettäväksi varannut, emme saavu voittajina maaliin, tai pitäisikö sanoa, että siinä jää omatkin häät näkemättä.

#A10B79Fi

Kun me teemme jotakin Jumalan tahdosta ja Jumalan voimassa ja Jumalan armossa, me emme voi ottaa näistä teoista kunniaa itsellemme:

Mutta Jumalan armosta (χαριτι δε θεου) minδ olen se, mikä olen (ειμι ο ειμι), eikδ hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha (και η χαρις αυτου η εις εμε ου κενη εγενηθη), vaan enemmδn kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt (αλλα περισσοτερον αυτων παντων εκοπιασα), en kuitenkaan minδ (ουκ εγω δε), vaan Jumalan armo (αλλ η χαρις του θεου), joka on minun kanssani (η συν εμοι). (1.Kor 15:10)

#A10B80Fi

Arkielämässä me saatamme pärjätä aika hyvin tietämättä hitustakaan siitä, mitä tapahtuu linnunradan tuolla puolen, kunhan me tiedämme Jumalan tahdon niissä asioissa, joiden parissa me askartelemme. En ainakaan minä uskalla nousta vuoteesta, ennen kuin olen pyytänyt Jumalaa osoittamaan armoansa niin, että vaeltaisin hänen tahdossaan "askele askeleelta". Ja hän kuulee, ja hän sanoo mitä tehdä, ja antaa siihen työhön tarvittavan voiman:

Siis, rakkaani (ωστε αγαπητοι μου), samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset (καθως παντοτε υπηκουσατε), niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minδ olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte (μη ως εν τη παρουσια μου μονον αλλα νυν πολλω μαλλον εν τη απουσια μου μετα φοβου και τρομου την εαυτων σωτηριαν κατεργαζεσθε); 2:13 sillä Jumala on se (ο θεος γαρ εστιν), joka teissδ vaikuttaa (ο ενεργων εν υμιν) sekä tahtomisen että tekemisen (και το θελειν και το ενεργειν), että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (υπερ της ευδοκιας). (Fil 2:12-13)

#A10B81Fi

Korkein Jumala itse istuu maailmankaikkeuden komentopaikalla ja johtaa kaikkea. Meidän tehtävämme on kulkea niissä askelissa, jotka hän on ikuisuudessa meidän kuljettavaksemme tehnyt. Jumala ei salaa meiltä omaa tahtoaan, mutta se, mitä meidän päähämme mahtuu ja tarpeisiimme tarvitaan, ilmoitetaan meille, kun sitä hengessä ja rukouksessa etsimme.

#A10B82Fi

Hebrealaiskirjeen kuudennen luvun alussa mainitaan sellainenkin tekojen laji kuin "kuolleet työt". Kuollut työ ei välttämättä näytä pahalta, se on vain teko, joka tehdään Jumalan suunnitelman ulkopuolella. Jos muistat vertauksen laupiaasta samarialaisesta, niin siinähän ei menty gangstereita auttamaan, vaan Jeesus kehoitti tekemään samoin, kuin tuo "laupias" samarialainen, eli piti auttaa sitä, jonka gangsterit olivat pahoinpidelleet ja ryöstäneet. Vaikka esimerkki on kärjistetty, niin juuri samankaltaisissa tapauksissa maailman ihmiset tekevät suurimmat pahantekonsa. Ollaan muka tekevinänsä jotakin "hyvää", mutta kyse on vain pahan auttamisesta. Vain hyvin toimiva omatunto voi varoittaa omavaltaisesta, ilman uskoa tehdystä "auttamisesta", joten luetaan tämä kristinopin alkeisiin kuuluvat sana:

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet (διο αφεντες τον της αρχης του χριστου λογον) ja pyrkikδämme täydellisyyteen (επι την τελειοτητα φερωμεθα), ryhtymδttä taas uudestaan laskemaan perustusta (μη παλιν θεμελιον καταβαλλομενοι): mielenmuutosta kuolleista töistä (μετανοιας απο νεκρων εργων) ja uskoa Jumalaan (και πιστεως επι θεον), oppia kasteista (βαπτισμων διδαχης) ja kδtten päällepanemisesta (επιθεσεως τε χειρων), kuolleitten ylφsnousemisesta (αναστασεως τε νεκρων) ja iankaikkisesta tuomiosta (και κριματος αιωνιου). (Hebr 6:1-2)

#A10B83Fi

Kreikankielisen Raamatun teksteissä esiintyy paljon etuliitteellä "syn" alkavia sanoja. Tällä etuliitteellä voidaan kätevästi ilmoittaa, mitä tehdään "yhdessä" jonkun kanssa. Syn-ergo tarkoittaa tehdä yhdessä työtä, sym-patheo kärsiä yhdessä jne. Paavali jopa käytti tätä kielen sallimaa keinoa muodostaakseen uudissanoja, joita tarvittiin kerrottaessa Kristuksen ja Kristityn yhteisistä hankkeista. Ja hedelmien kantaminen, jos mikä on sellainen hanke. Markuksen evankeliumin viimeinen lause kertoo juuri tällaisesta synergiasta:

Mutta he lähtivät (εκεινοι δε εξελθοντες) ja saarnasivat kaikkialla (εκηρυξαν πανταχου), ja Herra teki yhteistyφtä heidän kanssansa (του κυριου συνεργουντος) ja varmisti sanan sitδ seuraavien merkkien kautta (και τον λογον βεβαιουντος δια των επακολουθουντων σημειων) Aamen. (αμην). (Mark 16:20)

#A10B84Fi

Evankeliumin, saarnan ja Jumalan salaisuuksien julkistamisen ja ekklesian kaiken rakennustyön tarkoitus on tehdä Jumala niin tunnetuksi, että jokainen kuulija Jumalan tuntemisen kautta pelastuisi tästä pahasta maailmanajasta Jumalan valtakuntaan, muuttuisi synnin ihmisestä armon ihmiseksi, tulisi täyteen Jumalan rakkautta sekä pääsisi osalliseksi tulevan maailmanajan voimista ja Kristuksen suunnattomista rikkauksista, saavuttaen sen, minkä Jumalan on hänelle perinnöksi valmistanut jo ennen maailman esilletuomista - ja tuottaisi rakkauden hedelmiä Kristukselle. Ehkä näky taivaasta auttaisi meitä paremmin ymmärtämään tätäkin asiaa:

Ja hän näytti minulle elämän veden puhtaan virran (και εδειξεν μοι καθαρον ποταμον υδατος ζωης), joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta (λαμπρον ως κρυσταλλον εκπορευομενον εκ του θρονου του θεου και του αρνιου). 22:2 Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu (εν μεσω της πλατειας αυτης και του ποταμου εντευθεν και εντευθεν ξυλον ζωης), joka kantoi kahdettoista hedelmät (ποιουν καρπους δωδεκα), antaen joka kuukausi hedelmänsä (κατα μηνα ενα εκαστον αποδιδουν τον καρπον αυτου), ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi (και τα φυλλα του ξυλου εις θεραπειαν των εθνων). 22:3 Eikδ mitään kirousta ole enää oleva (και παν καταναθεμα ουκ εσται ετι). Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellδ oleva (και ο θρονος του θεου και του αρνιου εν αυτη εσται), ja hδnen orjansa palvelevat häntä (και οι δουλοι αυτου λατρευσουσιν αυτω) 22:4 ja nδkevät hänen kasvonsa (και οψονται το προσωπον αυτου), ja hδnen nimensä on heidän otsissansa (και το ονομα αυτου επι των μετωπων αυτων). 22:5 Eikδ yötä ole siellä oleva (και νυξ ουκ εσται εκει), eivδtkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa (και χρειαν ουκ εχουσιν λυχνου και φωτος ηλιου), sillδ Herra Jumala on valaiseva heitä (οτι κυριος ο θεος φωτιζει αυτους), ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti (και βασιλευσουσιν εις τους αιωνας των αιωνων). (Ilm 22:1-5)

 

#A10B85Fi

Sivulle 11: Täydellisyys

##A11 helmi fi plus eu11 23 s. 2019-01-31

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A11

 

 

Täydellisyys

 

#A11B01Fi

Kun teologit ja muut filosofit puhuvat täydellisyydestä, he puhuvat oppirakenteensa aukottomuudesta, mutta kun me puhumme täydellisyydestä, tarkoitamme Jumalan tahdon mukaista tekoa. Ymmärsitkö: me puhumme kokonaan eri asioista, ja siksi on uskovan ja teologin on turha edes keskustella täydellisyydestä. Tämä ei kuitenkaan estä meitä uskovia keskenämme puhumasta siitä.

#A11B02Fi

Hebreaksi täydellinen on "tamim". Täydellinen Jumalan silmissä on myös nuhteeton Jumalan silmissä. Ensimmäinen henkilö, josta tätä sanaa käytetään on Nooa, josta myös sanotaan, että hän löysi armon (hen) Herran (Jehovah) silmissä:

Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas (tsadik) ja nuhteeton (tamim) mies ja vaelsi (hit'halek) Jumalan yhteydessä (et-ha-Elohim). (1.Ms 6:9)

#A11B03Fi

Samat sanat lausuttiin Abrahamille kaksi tuhatta vuotta myöhemmin:

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra (Jehovah) hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala (El), Kaikkivaltias (Shaddai); vaella (hit'haleh) minun edessäni ja ole nuhteeton (tamim). (1.Ms 17:1)

#A11B04Fi

Kaksi tuhatta vuotta Aabrahamin jälkeen tuli Jeesus ja kehoitti meitäkin täydellisyyteen (hebr. "tamim" ja kr. "teleios") :

Olkaa siis te täydelliset (εσεσθε ουν υμεις τελειοι), niinkuin teidän Isänne, joka on taivaissa, täydellinen on (ωσπερ ο πατηρ υμων ο εν τοις ουρανοις τελειος εστιν). (Mt 5:48)

#A11B05Fi

Vaeltaminen Herran kasvojen edessä ja täydellisyys kuuluvat yhteen. Vanhan testamentin opetus paljastaa koko juonen. Nämä lauseet psalmista 37:

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. (Ps 37:5)

Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa. Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä. (Ps 37:23-24)

Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja. Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju. (Ps 37:30-31)

#A11B06Fi

Oma rukoukseni on psalmin 119 jaekeesta 133:

"Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita".

#A11B07Fi

Kun monta askelta asetetaan peräkkäin, puhutaan jo vaeltamisesta. Kun sinä asetat päämääräksi Jumalan kunnian, Pyhä Henki johtaa sinua kuin navigaattori. Sinä saat neuvot ja ohjeet, jonka lisäksi sen tien varrella, jota Pyhä Henki sinua ohjaa kulkemaan, ovat huoltoasematkin paikallaan. Onhan kyse vaeltamisesta Jumalan ennalta valmistetuissa teoissa. Mutta meidän on myös selvästi tajuttava, että synnynnäiset vietit ja ihmissuvulta perityt käyttäytymismallit taistelevat Pyhän Hengen johtoa vastaan. Siksi on kirjoitettu:

Minä sanon (λεγω δε): vaeltakaa Hengessä (πνευματι περιπατειτε), niin ette lihan himoa täytä (και επιθυμιαν σαρκος ου μη τελεσητε). 5:17 Sillδ liha himoitsee Henkeä vastaan (η γαρ σαρξ επιθυμει κατα του πνευματος), ja Henki lihaa vastaan (το δε πνευμα κατα της σαρκος); nδmä ovat nimittäin toisiansa vastaan (ταυτα δε αντικειται αλληλοις ), niin ettδ te ette tee sitä, mitä tahdotte (ινα μη α αν θελητε ταυτα ποιητε). 5:18 Mutta jos te olette Hengen johdatettavina (ει δε πνευματι αγεσθε), te ette ole lain alla (ουκ εστε υπο νομον). (Gal 5:16-18)

#A11B08Fi

Jakeen 5:18 ilmoitus on kuin toiselta planeetalta, niin ettei sitä juuri kukaan tajua. Luetaan siis se uudelleen:

Mutta jos te olette Hengen johdatettavina (ει δε πνευματι αγεσθε), te ette ole lain alla (ουκ εστε υπο νομον). (Gal 5:18)

#A11B09Fi

Johdatus korvaa lain, mutta se on vaativampi. Niin kauan kuin puhutaan laista, ymmärretään kyllä, että laki on määräys, jonka rikkomisesta tulee seuraamuksia. Sellaiset asiat, kuin Ensimmäisen Liiton kymmenen käskyä ovatkin vain normaalin yhteiskuntaelämän perusedellytyksiä ja ne on myös helppo muistaa:

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi (Anohi Jehovah Eloheiha), joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä (mi-beit ebedim). Älä pidä muita jumalia (elohim) minun rinnallani (2.Ms 20:2-3).

2. Älä tee itsellesi jumalankuvaa (fesel) äläkä mitään kuvaa (tmuna), älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaissa, äläkä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Äläkä kumarra (Lo tishtachave) niitä, äläkä palvele niitä (ve-lo ta'ovdem). Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, (ki anohi Jehovah Eloheiha) olen kiivas Jumala (El kanna), joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen polveen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. (2.Ms 20:4-6)

3. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, (et-shem Jehova eloheiha) sillä hän ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. (2.Ms 20:7)

4. Muista pyhittää lepopäivä (et jom ha-shabat). Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä, älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai juhtasi tai muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi, sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (2.Ms 20:8-11).

5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. (2.Moos 20:12)

6. Älä tapa. (2.Moos 20:13)

7. Älä tee huorin (2.Moos 20:14)

8. Älä varasta. (2.Moos 20:15)

9. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. (2.Moos 20:16).

10. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa, äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa. (2.Moos 20:17)

#A11B10Fi

Nämä käskyt paljastivat ihmisen synnin, mutta niistä ei ollut paljon apua synnin voittamisessa. Puolitoista tuhatta vuotta Israel sai vielä odottaa, ennenkuin asia oli saatu järjestykseen, jonka jälkeen ja vielä nytkin se, joka lähestyy Jumalaa Evankeliumin ohjeiden mukaan, saa Pyhän Hengen navigaattoriinsa. Mutta Pyhä Henkikään ei tartu rattiin. Jos sinä Pyhän Hengen antamista ohjeista huolimatta ajat kärrysi kallioon, niin vastuu on sinun.

Sillä jos te lihan mukaan elätte (ει γαρ κατα σαρκα ζητε), pitδä teidän kuoleman (μελλετε αποθνησκειν); mutta jos te Hengellδ kuoletatte ruumiin teot (ει δε πνευματι τας πραξεις του σωματος θανατουτε), niin saatte elδä (ζησεσθε). Sillδ kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia (οσοι γαρ πνευματι θεου αγονται ουτοι εισιν υιοι θεου). (Rm 8:13-14)

#A11B11Fi

Vaeltaminen Hengessä ei ole vain tietynlainen elämäntapa tai käytösohje, vaan elämän tien kulkemista Jumalassa niin, että Jumala on sinussa. Siksi monissa lauseissa, joissa Raamattu puhuu kristityn uskovan elämästä jonkun "vaeltamista" merkitsevän sanan yhteydessä, me tapaamme sanan "omatunto", tai paremminkin "yhteistunto", kuten sana syneidisis pitäisi kääntää, kuten englannissa (conscience), ruotsissa (samvete), venäjässä (sovestj) jne. onkin tehty:

Rukoilkaa meidän edestämme (προσευχεσθε περι ημων); sillδ me uskomme (πεποιθαμεν γαρ), ettδ meillä on hyvä omatunto (οτι καλην συνειδησιν εχομεν - ettδ meillä on hyvä yhteistunto), koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa (εν πασιν καλως θελοντες αναστρεφεσθαι). (Hebr 13:18)

#A11B12Fi

Hyvästä omastatunnosta kertoo myös tämä Johanneksen 1. kirjeen lause:

Mutta jos me valkeudessa vaellamme (αν δε εν τω φωτι περιπατωμεν), niinkuin hän on valkeudessa (ως αυτος εστιν εν τω φωτι), niin meillδ on yhteys keskenämme (κοινωνιαν εχομεν μετ αλληλων), ja Jeesuksen Kristuksen, hδnen Poikansa, veri (και το αιμα ιησου χριστου του υιου αυτου) puhdistaa meidδt kaikesta synnistä (καθαριζει ημας απο πασης αμαρτιας). (1.Joh 1:7)

#A11B13Fi

Meidät luotiin "Jumalan kuvaksi Jumalan kuvassa" ja tämä kuva on Jeesus Kristus. Ja sitten tuli se lankeemus, josta hän on nyt meidät lunastanut, että me lopultakin tulisimme hänen kaltaisikseen, että me voisimme palata Jumalan yhteyteen synnittöminä, Jumalan pojiksi asettamista varten:

Hänessä meillä on lunastus (εν ω εχομεν την απολυτρωσιν) hδnen verensä kautta (δια του αιματος αυτου), syntien anteeksisaaminen (την αφεσιν των αμαρτιων), 1:15 hδn on (ος εστιν) nδkymättömän Jumalan kuva (εικων του θεου του αορατου), kaikkien luotujen esikoinen (πρωτοτοκος πασης κτισεως). 1:16 Sillδ (οτι) hδnessä luotiin kaikki (εν αυτω εκτισθη τα παντα), taivaalliset ja maalliset (τα εν τοις ουρανοις και τα επι της γης), nδkyväiset ja näkymättömät (τα ορατα και τα αορατα), olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja (ειτε θρονοι ειτε κυριοτητες ειτε αρχαι ειτε εξουσιαι), kaikki on luotu hδnen kauttansa ja häneen (τα παντα δι αυτου και εις αυτον εκτισται), 1:17 ja hδn on ennen kaikkia (και αυτος εστιν προ παντων), ja hδnessä kaikki on (και τα παντα εν αυτω συνεστηκεν). 1:18 Ja hδn on ekklesiaruumiin pää (και αυτος εστιν η κεφαλη του σωματος της εκκλησιας), hδn on alku (ος εστιν αρχη), kuolleista nousseitten esikoinen (πρωτοτοκος εκ των νεκρων), ettδ hän olisi kaikessa ensimmäinen (ινα γενηται εν πασιν αυτος πρωτευων). 1:19 Sillä hänessä näki hän hyväksi (οτι εν αυτω ευδοκησεν) kaiken tδyteyden asuvan (παν το πληρωμα κατοικησαι) 1:20 ja hδnen kauttaan uudestaan sovittaisi kaikki itseensä (και δι αυτου αποκαταλλαξαι τα παντα εις αυτον), tehden rauhan hδnen ristinsä veren kautta (ειρηνοποιησας δια του αιματος του σταυρου αυτου), hδnen kauttaan (δι αυτου) sekδ maalliset, että taivaalliset (ειτε τα επι της γης ειτε τα εν τοις ουρανοις), 1:21 teidδtkin (και υμας), jotka ennen olitte vieraantuneet (ποτε οντας απηλλοτριωμενους) ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä (και εχθρους τη διανοια) pahoissa teoissanne (εν τοις εργοις τοις πονηροις), hδn nyt on sovittanut takaisin (νυνι δε αποκατηλλαξεν) 1:22 poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta (εν τω σωματι της σαρκος αυτου δια του θανατου), asettaakseen teidδt (παραστησαι υμας) pyhinδ ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä (αγιους και αμωμους και ανεγκλητους κατενωπιον αυτου), 1:23 jos te vain pysytte uskossa (ειγε επιμενετε τη πιστει), siihen perustuneina ja siinδ lujina (τεθεμελιωμενοι και εδραιοι), horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta (και μη μετακινουμενοι απο της ελπιδος του ευαγγελιου), jonka olette kuulleet (ου ηκουσατε), jota on julistettu (του κηρυχθεντος), kaikessa luomakunnassa taivaan alla (εν παση τη κτισει τη υπο τον ουρανον) ja jonka palvelijaksi minδ, Paavali, olen tullut (ου εγενομην εγω παυλος διακονος). (Kol 1:16-23)

#A11B14Fi

Jeesuksen aikalaiset ihmettelivät, mistä tulee se viisaus, jota hän heille opettaa ja ne ihmeelliset teot, jotka hän tekee. Asia olisi ollut helppo ymmärtää, jos he olisivat tunnistaneet Jeesuksen siksi Jumalaksi, joka oli alusta asti johtanut Israelia, ja josta he olivat niin paljon lukeneet ja kuulleet. Nyt Pyhä Henki jatkaa tätä työtä ja johdattaa niitä, jotka Pyhän Hengen ovat saaneet. Kuuliaisina Jumalan Hengen jatkuvalle ilmoitukselle me pystymme täyttämään sen, mitä Jumala on ikuisuudessa meitä varten jo valmistanut. Meiltä vaaditaan vain usko, ikään kuin suostumuksena siihen, että suostumme Jumalan tahtoon, ja täytämme sen omassa elämässämme joka hetki, "askel askeleelta".

Sillä meidän kerskauksemme on tämä (η γαρ καυχησις ημων αυτη εστιν): meidδn omantuntomme todistus siitä (το μαρτυριον της συνειδησεως ημων), ettδ me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa (οτι εν απλοτητι και ειλικρινεια θεου ουκ εν σοφια σαρκικη αλλ εν χαριτι θεου ανεστραφημεν εν τω κοσμω περισσοτερως δε προς υμας). (2.Kor 1:12)

#A11B15Fi

Pyhä Henki toimii kuin virustutka. Jos me voisimme tulla Jumalan yhteyteen synteinemme, Jumalan pyhyys olisi mennyttä. Me tuhoaisimme, ei ainoastaan itsemme, vaan myös Jumalan. Mutta kun Pyhä Henki paljastaa viruksen, meidän on itse painettava nappia delete. Matka Jumalan täydellisyyteen voi jatkua vasta, kun asia on korjattu, ja näin aina siihen asti kunnes olemme perillä.

#A11B16Fi

Paavali oli pannut merkille sen eron, joka vallitsee lihallisen viisauden ja Jumala armon välillä, kun hän sanoo:

Niinkuin te siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran (ως ουν παρελαβετε τον χριστον ιησουν τον κυριον), niin vaeltakaa hänessä (εν αυτω περιπατειτε), 2:7 häneen juurtuneina ja hänessä rakentuen (ερριζωμενοι και εποικοδομουμενοι εν αυτω) ja uskossa lujittuen (και βεβαιουμενοι εν τη πιστει), niinkuin teille on opetettu (καθως εδιδαχθητε), siinδ edistyen kiitollisina (περισσευοντες εν αυτη εν ευχαριστια). 2:8 Katsokaa (βλεπετε), ettei kukaan saa teitδ saaliikseen (μη τις υμας εσται ο συλαγωγων) filosofioilla (δια της φιλοσοφιας) ja ihmisten perinteisellδ, tyhjällä petoksella maailman tavan, (και κενης απατης κατα την παραδοσιν των ανθρωπων κατα τα στοιχεια του κοσμου), eikδ Kristuksen mukaan (και ου κατα χριστον). (Kol 2:6-8)

#A11B17Fi

Myös Pietari varoittaa meitä ihmisten luonnollisten taipumusten vaaroista:

Niinkuin kuuliaisten lasten tulee (ως τεκνα υπακοης), δlkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte (μη συσχηματιζομενοι ταις προτερον εν τη αγνοια υμων επιθυμιαις), 1:15 vaan sen Pyhδn mukaan, joka on teidät kutsunut (αλλα κατα τον καλεσαντα υμας αγιον), tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi (και αυτοι αγιοι εν παση αναστροφη γενηθητε). 1:16 Sillδ kirjoitettu on (διοτι γεγραπται ): "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä (αγιοι γενεσθε οτι εγω αγιος ειμι)". (1.Piet 1:14-16)

#A11B18Fi

Yksityiskohtaisia käyttäytymisohjeita Paavali kirjoittaa nuorimmille työtovereilleen. Tämä kirjeestä Timoteukselle:

Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän (ταυτα σοι γραφω ελπιζων ελθειν προς σε ταχιον), 3:15 ettδ, jos viivyn (εαν δε βραδυνω), tietδisit (ινα ειδης), miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa (πως δει εν οικω θεου αναστρεφεσθαι), joka on elävän Jumalan ekklesia (ητις εστιν εκκλησια θεου ζωντος), totuuden pylvδs ja alustus (στυλος και εδραιωμα της αληθειας). (1.Tim 3:14-15)

#A11B19Fi

Jumalaa vihaava maailma ei häneen uskovista tykkää, joten meidän tulee tietää, miten menetellä - käyttäytyä eli vaeltaa - maailmassa, ihmisten keskuudessa:

Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö", 3:15 vaan pyhittäkää Herra Jumala sydämissänne κυριον δε τον θεον αγιασατε εν ταις καρδιαις υμων) ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltδ kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla (ετοιμοι δε αει προς απολογιαν παντι τω αιτουντι υμας λογον περι της εν υμιν ελπιδος μετα πραυτητος και φοβου), 3:16 pitäen hyvän omantunnon (συνειδησιν εχοντες αγαθην), ettδ ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä haukkuvat pahantekijöiksi (ινα εν ω καταλαλωσιν υμων ως κακοποιων καταισχυνθωσιν οι επηρεαζοντες υμων την αγαθην εν χριστω αναστροφην). 3:17 Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä (κρειττον γαρ αγαθοποιουντας), jos niin on Jumalan tahto (ει θελοι θελει το θελημα του θεου πασχειν), kuin pahaa tehden (η κακοποιουντας). (1.Piet 3:14-17)

#A11B20Fi

Kirkkoraamatun m.38 kääntäjät ovat kääntäneet useita eri verbejä sanalla vaeltaa, joka vastaa hebrean termiä halah. Mutta halutessasi voit katsoa niitä Juuson sanakirjan sivuilta tarkemmin: αναστρεφω 033; αναστροφη 033; διερχομαι 123; εκπορευομαι 152; εμπεριπατεω 161; οδος; περιαγω 421; περιπατεω 423-424; πολιτευομαι 445; πορευομαι 447; προπορευω; στοιχειω 507; τροπος; υποποδεω.

#A11B21Fi

Hebrean sanan tamim, täydellinen, vastineena kreikassa käytetään sanaa teleios, joka esiintyy Uudessa Testamentissa ensimmäisen kerran lauseessa "Olkaa siis täydelliset (teleioi) kuten teidän taivaallinen isänne täydellinen (teleios) on". Toisen kerran tämä sana löytyy Jeesuksen vastauksessa miehelle, joka oli tullut kysymään, mitä hänen olisi tehtävä saadakseen iankaikkisen elämän.

Jeesus sanoi hänelle (εφη αυτω ο ιησους): "Jos tahdot olla täydellinen (ει θελεις τελειος ειναι), niin mene (υπαγε), myy (πωλησον), mitä sinulla on (σου τα υπαρχοντα), ja anna köyhille (και δος πτωχοις), niin sinulla on oleva aarre taivaassa (και εξεις θησαυρον εν ουρανω); ja tule ja seuraa minua (και δευρο ακολουθει μοι)". (Mt 19:21)

#A11B22Fi

Nuorukainen oli noudattanut lain vaatimuksia, mutta omaisuus oli tullut hänelle epäjumalaksi. Joillekin yksi lasi kaljaa on tärkeämpi kuin Jumala, joten ei tämä nuorukaisen synti siihen verraten niin kamala ollut. Asia vain on niin, että neulansilmän läpi ei mahdu kaljapullokaan. Jumalan johdatukseen astuvan on myös uskottava, että Jumala pitää omistaan huolen, joten voi rauhassa luopua sekä kaljasta että omaisuuksista. Ja jos halut juopua, niin juovu Pyhästä Hengestä.

#A11B23Fi

Hengen (pneuma) uudistus tekee ihmisestä elävän, mutta Jumalan Henki johtaa myös mielen (nous) uudistusta. Roomalaiskirjeen jakeessa 12 kirjoitetaan siitä, mitä tapahtuu ruumiille (soma) mutta sitten mielen (nous) uudistuksesta:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan (και μη συσχηματιζεσθε τω αιωνι τουτω), vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta (αλλα μεταμορφουσθε τη ανακαινωσει του νοος υμων), tutkiaksenne (εις το δοκιμαζειν υμας), mikδ on Jumalan tahto (τι το θελημα του θεου), mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (το αγαθον και ευαρεστον και τελειον). (Rm 12:2)

#A11B24Fi

Turmeltuneen mielen uudistus on mittava tehtävä, mutta se on mahtavaa menoa heti alusta alkaen. Paalupaikka löytyy Vanhasta Testamentista:

Autuas se mies, joka ei vaella (lo halah) jumalattomain neuvossa (ba-atsat reshaim) (Ps 1:1-2)

#A11B25Fi

Mielen uudistamisesta Uudessa Testamentissa puhutaan paljon. Tästä laajasta aiheesta käytetään sanaa nouthesia, mielen paikalleen paneminen. Kyse on siis myös kasvatuksesta. Jäähyväispuheessaan Efeson ekklesian vanhimmille Paavali varoitti ja sanoi:

Valvokaa sentähden ja muistakaa (διο γρηγορειτε μνημονευοντες), ettδ minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin (οτι τριετιαν νυκτα και ημεραν ουκ επαυσαμην μετα δακρυων νουθετων ενα εκαστον). (Apt 20:31)

#A11B26Fi

Hyvin usein niinsanottujen seurakuntien johtajat ovat susia, mutta onhan meillä vielä veljesyhteisö, Raamattu ja Pyhä Henki. Nouthesia, järjen kohdalleen asettaminen, ei olekaan yksin vanhinten tehtävä. Roomalaiskirjeessä hän sanoo:

Veljeni, minä kyllä olen varma teistä, että te jo ilmankin olette täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa (πεπεισμαι δε αδελφοι μου και αυτος εγω περι υμων οτι και αυτοι μεστοι εστε αγαθωσυνης πεπληρωμενοι πασης γνωσεως), niin ettδ myös kykenette neuvomaan toinen toistanne (δυναμενοι και αλληλους νουθετειν). (Rm 15:14)

#A11B27Fi

Pieni sana, allilous, toinen toistaan jää helposti huomaamatta, mutta Herran edessä kaikki lähtee pienestä. Ruohonjuuritasolta, sanottaisiin ehkä nykyisin. Tämä sana esiintyy kuitenkin Uudessa Testamentissa vähän yli sata kertaa, ja jos otamme sanan huomioon, olemme paremmin varustautuneita susien hyökkäyksiä vastaan. Ymmärsitkö: sudet haluavat pitää yllä nikolaiittojen tavoin yksinvaltaa Jumalan huoneessa, mutta Jumalan järjestys on elävä, toimiva ja tasavertainen toimintamalli, jossa nikolaiitoilla mitään valtaa.

#A11B28Fi


Myös Vanhan Testamentin kertomuksilla on kasvattava merkitys:

Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista (ταυτα δε παντα τυποι συνεβαινον εκεινοις) ja on kirjoitettu varoitukseksi meille (εγραφη δε προς νουθεσιαν ημων), joille maailmanaikojen loppukausi on tullut (εις ους τα τελη των αιωνων κατηντησεν). (1.Kor 10:11)

#A11B29Fi

Opetuksella on arvoa vain, jos se on Jumalan Sanan, Logoksen, mukainen:

Ja häntä me julistamme (ον ημεις καταγγελλομεν), neuvoen jokaista ihmistä (νουθετουντες παντα ανθρωπον) ja opettaen jokaista ihmistδ (και διδασκοντες παντα ανθρωπον) kaikella viisaudella (εν παση σοφια), asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen (ινα παραστησωμεν παντα ανθρωπον) täydellisenä Kristuksessa Jeesuksessa (τελειον εν χριστω ιησου). (Kol 1:28)

#A11B30Fi

Logiikka ei toimi ilman sanoja. Jos minun on mietittävä, mennäkö Ukrainaan lentäen, bussilla, autolla vai junalla, joudun pukemaan ajatukseni sanoiksi, että voisin käyttää logiikkaa. Autolla saan vietyä enemmän tavaraa, linja-auto on halvempi, juna on mukavampi ja lentäen joudun menemään pääkaupungin kautta, mikä tekee reittiin turhan mutkan. Mutta jos minun on päätettävä, mennäkö vai eikö mennä, on minun tunnettava Jumalan tahto, sillä logiikka ilman Logosta ei ole mahdollista.

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana (ο λογος του χριστου ενοικειτω εν υμιν πλουσιως); opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa (εν παση σοφια διδασκοντες και νουθετουντες εαυτους), psalmeilla ja kiitosvirsillδ ja hengellisillä lauluilla veisaten kiitollisesti Herralle sydämessänne (ψαλμοις και υμνοις και ωδαις πνευματικαις εν χαριτι αδοντες εν τη καρδια υμων τω κυριω). 3:17 Ja kaikki, minkδ sanassa tai työssä teettekin (και παν ο τι αν ποιητε εν λογω η εν εργω), tehkδä kaikki Herran Jeesuksen nimessä (παντα εν ονοματι κυριου ιησου), kiittδen Jumalaa ja Isää hänen kauttansa (ευχαριστουντες τω θεω και πατρι δι αυτου). (Kol 3:16-17)

#A11B31Fi

Pyhän Hengen ohjaus ei poikkea kirjoitetusta Sanasta, mutta se on tilannekohtainen ja muutenkin yksityiskohtaisempi. Kirjoitettua sanaa kokonaisuudessaan voitaisiin sanoa uskontunnustukseksi, sillä Raamatussa omo-logia, tunnustus, tarkoittaa yhtä kuin "samat sanat". Jos emme tottele kirjoitettua sanaa, kuinka tottelisimme sitä silloin, kun Pyhä Henki puhuu? Jo yhden Pyhässä Sanassa ilmoitetun asian noudattamatta jättäminen saattaa pysäyttää koko iäisyysprojektin kuin seinään. Tulee ihan mieleen se Davidin sana Jonathanille, kun kuningas Saul, Jonathanin isä vainosi Davidia:

Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät: on vain askel minun ja kuoleman välillä. (1.Sam 20:3)

Poikkeama osoitetulta tieltä on vakava asia, mutta useimmiten kysymyksessä on erehdys. Kun ihminen lähtee risteyksestä väärään suuntaan, hänen on palattava takaisin, ja jatkettava matkaa Pyhän Hengen ohjauksessa.

#A11B32Fi

Sanat nouthesia ja noutheteo ovat yhdyssanoja, joissa ensimmäinen osa nous tarkoittaa järkeä ja toinen osa tithimi asettamista, paikalleen pistämistä. Sanasta nouthesia, järjen asettaminen, kasvatus, sanotaan Juuson sivulla 356: νουθεσια,ας, η, (νουθετεω) mieleen l. sydδmeen paneminen; muistutus, nuhde, varoitus 1.Kor 10:11. Tit. 3:10; κυριου Herran, s. o. Herrasta lδhtevä nuhde, jossa ajatellaan, että Herra hengellänsä ohjaa isiä, kun he lapsiansa kasvattavat Ef 6:4. Vastaavasti verbistä noutheteo asettaa järki, kasvattaa Juuso kertoo: νουθετεω, sup.ω, (νοθετης varoittaja, εν τω νω τιθημι) panna mieleen l. sydδmeen, muistuttaa, nuhdella, varoittaa, neuvoa, ojentaa, τινα. Apt 20:31. Rom 15:14. 1.Kor 4:14. Kol 1:28. 3:16. 1.Thess 5:12. 14. 2.Thess 3:15.

#A11B33Fi

Lapset oppivat pääasiassa käyttäytymismallien mukaan. Ne vanhemmat, jotka rakastavat lastaan, joutuvat jo tämän takia tarkoin valvomaan omaa vaellustaan, että lapsi saisi heiltä oikeat käyttäytymismallit, ja myös suojelemaan heitä parhaan kykynsä mukaan tältä maailmalta. Lapsien kasvatuksen alkuna voidaan pitä käskyä vanhempien kunnioituksesta, sillä se on valtarakenne, jota vastaan "tämä maailma" käy katkeraa sotaansa:

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein (τα τεκνα υπακουετε τοις γονευσιν υμων εν κυριω τουτο γαρ εστιν δικαιον). 6:2 "Kunnioita isδäsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus (τιμα τον πατερα σου και την μητερα ητις εστιν εντολη πρωτη εν επαγγελια) - 6:3 "ettδ menestyisit ja kauan eläisit maan päällä (ινα ευ σοι γενηται και εση μακροχρονιος επι της γης)". 6:4 Ja te isδt, älkää kiihoittako lapsianne vihaan (και οι πατερες μη παροργιζετε τα τεκνα υμων), vaan kasvattakaa heitδ Herran kurissa ja nuhteessa (εκτρεφετε αυτα εν παιδεια και νουθεσια κυριου). (Ef 6:1-4)

#A11B34Fi

Viittaus Vanhan liiton lakiin ei ole tässä sattumaa. Lasten osa määräytyy vanhempien mukaan aina siihen saakka, kun he, otettuaan kasteen Kristukseen, saavat Pyhän Hengen kasteen niin että heille syntyy Jumalaan henkilökohtainen isä-suhde.

#A11B35Fi

Ihminen ei voi tulla uskoon, muuttamatta käsityksiään siitä, kuka on viisas. Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali vertaa maailmassa viisauden maineessa olevia käsityksiä siihen viisauteen, joka tulee Jumalalta. Ja sitten hän sanoo:

Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa (σοφιαν δε λαλουμεν εν τοις τελειοις), mutta emme tämän maailmanajan viisautta (σοφιαν δε ου του αιωνος τουτου) emmekδ tämän maailmanajan valtiasten (ουδε των αρχοντων του αιωνος τουτου), jotka kukistuvat (των καταργουμενων), 2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta (αλλα λαλουμεν σοφιαν θεου εν μυστηριω), sitδ kätkettyä (την αποκεκρυμμενην), jonka Jumala on edeltδmäärännyt (ην προωρισεν ο θεος) ennen maailmanaikoja (προ των αιωνων) meidδn kirkkaudeksemme (εις δοξαν ημων), 2:8 sitδ, jota ei kukaan tämän maailmanajan valtiaista ole tuntenut (ην ουδεις των αρχοντων του αιωνος τουτου εγνωκεν) - sillδ jos he olisivat sen tunteneet (ει γαρ εγνωσαν), eivδt he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet (ουκ αν τον κυριον της δοξης εσταυρωσαν) - 2:9 vaan, niinkuin kirjoitettu on (αλλα καθως γεγραπται): "mitδ silmä ei ole nähnyt (α οφθαλμος ουκ ειδεν) eikδ korva kuullut (και ους ουκ ηκουσεν), mikδ ei ole ihmisen sydämeen noussut (και επι καρδιαν ανθρωπου ουκ ανεβη) ja minkδ Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat (α ητοιμασεν ο θεος τοις αγαπωσιν αυτον)". (1.Kor 2:6-9)

#A11B36Fi

Hengessä vaeltaminen on ihmeellistä, mutta vaeltamisella on myös päämäärä:

Rakkaus on pitkämielinen (η αγαπη μακροθυμει), rakkaus on lempeδ (χρηστευεται); rakkaus ei kadehdi (η αγαπη ου ζηλοι), ei kerskaa (η αγαπη ου περπερευεται), ei pφyhkeile (ου φυσιουται), 13:5 ei kδyttäydy sopimattomasti (ουκ ασχημονει), ei etsi omaansa (ου ζητει τα εαυτης), ei katkeroidu (ου παροξυνεται), ei muistele kδrsimäänsä pahaa (ου λογιζεται το κακον), 13:6 ei iloitse vδäryydestä (ου χαιρει επι τη αδικια), vaan iloitsee yhdessδ totuuden kanssa (συγχαιρει δε τη αληθεια); 13:7 kaikki se peittδä (παντα στεγει), kaikki se uskoo (παντα πιστευει), kaikki se toivoo (παντα ελπιζει), kaikki se kärsii (παντα υπομενει). (1.Kor 13:4-7)

#A11B37Fi

Perille tultaessa rakennusvaiheessa tarpeelliset Pyhän Hengen lahjat käyvät tarpeettomiksi:

Rakkaus ei koskaan häviä (η αγαπη ουδεποτε εκπιπτει); mutta profetoiminen, se katoaa (ειτε δε προφητειαι καταργηθησονται), ja kielillδ puhuminen lakkaa (ειτε γλωσσαι παυσονται), ja tieto katoaa (ειτε γνωσις καταργηθησεται). 13:9 Sillδ tietomme on vajavaista (εκ μερους γαρ γινωσκομεν), ja profetoimisemme on vajavaista (και εκ μερους προφητευομεν). 13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on (οταν δε ελθη το τελειον), silloin katoaa se, mikä on vajavaista (τοτε το εκ μερους καταργηθησεται). (1.Kor 13:8-10)

#A11B38Fi

Pyhän Hengen lahjoista ensimmäisenä annettiin kielillä puhumisen lahjat, mutta nekin muuttuvat sitä mukaa kun hengellinen ymmärrys lisääntyy. Paavali opettaa:

Minä kiitän Jumalaani, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan (ευχαριστω τω θεω μου παντων υμων μαλλον γλωσσαις λαλων); mutta ekklesiassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmδrrykselläni (αλλ εν εκκλησια θελω πεντε λογους δια του νοος μου λαλησαι), opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillδ (ινα και αλλους κατηχησω η μυριους λογους εν γλωσση). 14:20 Veljet (αδελφοι), δlkää olko lapsia ymmärrykseltänne (μη παιδια γινεσθε ταις φρεσιν), vaan pahuudessa olkaa lapsia αλλα τη κακια νηπιαζετε); mutta ymmδrrykseltä olkaa täydellisiä (ταις δε φρεσιν τελειοι γινεσθε). 14:21 Laissa on kirjoitettuna: "Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minδ olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra (εν τω νομω γεγραπται οτι εν ετερογλωσσοις και εν χειλεσιν ετεροις λαλησω τω λαω τουτω και ουδ ουτως εισακουσονται μου λεγει κυριος)". 14:22 Kielet eivδt siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville (ωστε αι γλωσσαι εις σημειον εισιν ου τοις πιστευουσιν αλλα τοις απιστοις η δε προφητεια ου τοις απιστοις αλλα τοις πιστευουσιν). (1.Kor 14:18-22)

#A11B39Fi

Kirkkoraamattu m.38 käännöksessä 1.Kor 14:20 sana teleios on käännetty täysi-ikäiseksi, mikä taas kerran tuo esiin kirkonmiesten haluttomuuden tunnustaa se, että me olemme Kristuksessa olleet täydellisiä jo alusta lähtien, ja jos meiltä jotakin puuttuu, me saamme sen, kunhan vain pyydämme sitä siihen tilanteeseen, jossa sitä kulloinkin tarvitaan:

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin (πασαν χαραν ηγησασθε αδελφοι μου οταν πειρασμοις περιπεσητε ποικιλοις), 1:3 tietδen (γινωσκοντες), ettδ teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä (οτι το δοκιμιον υμων της πιστεως κατεργαζεται υπομονην). 1:4 Ja kδrsivällisyys tuottakoon täydellisen teon (η δε υπομονη εργον τελειον εχετω), ettδ te olisitte täydelliset ja eheät (ινα ητε τελειοι και ολοκληροι) ettekδ missään puuttuvaiset (εν μηδενι λειπομενοι). 1:5 Mutta jos joltakin teistδ puuttuu viisautta (ει δε τις υμων λειπεται σοφιας), anokoon sitδ Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta (αιτειτω παρα του διδοντος θεου πασιν απλως και μη ονειδιζοντος), niin se hδnelle annetaan (και δοθησεται αυτω). 1:6 Mutta anokoon uskossa (αιτειτω δε εν πιστει), ollenkaan epäilemättä (μηδεν διακρινομενος); sillδ joka epäilee (ο γαρ διακρινομενος), on meren aallon kaltainen (εοικεν κλυδωνι θαλασσης), jota tuuli ajaa ja heittelee (ανεμιζομενω και ριπιζομενω). (Jaak 1:2-6)

#A11B40Fi

Suomen kielessä sanat "täysi" ja "täydellinen" ovat erehdyttävän samankaltaiset. Näin ei kreikassa, jossa täysi on "pliris" ja täydellinen "teleios". Täysi on mitallinen käsite, teleios on Jumalan ominaisuus, johon Henki meitäkin johdattaa. Myös Efesolaiskirjeen jakeessa 4:12 käytetty sana katartismos tarkoittaa mitallista ominaisuutta - täysin valmista johonkin tarkoitukseen, mutta kuitenkin kaukana Jumalan täydellisyydestä. Seuraava katkelma selvittänee tätäkin asiaa:

Hän, joka on astunut alas (ο καταβας), on se, joka myφs astui ylös (αυτος εστιν και ο αναβας), kaikkia taivaita ylemmδksi (υπερανω παντων των ουρανων), täyttääkseen kaikki (ινα πληρωση τα παντα). 4:11 Ja hδn antoi muutamat apostoleiksi (και αυτος εδωκεν τους μεν αποστολους), toiset profeetoiksi (τους δε προφητας), toiset evankelistoiksi (τους δε ευαγγελιστας), toiset paimeniksi ja opettajiksi (τους δε ποιμενας και διδασκαλους), 4:12 tehdδkseen pyhät täysin valmiiksi (προς τον καταρτισμον των αγιων) palveluksen työhön (εις εργον διακονιας), Kristuksen ruumiin rakentamiseen (εις οικοδομην του σωματος του χριστου), 4:13 kunnes me kaikki pδäsemme uskon ja täydellisen miehen, Jumalan pojan tuntemisen yhteyteen (μεχρι καταντησωμεν οι παντες εις την ενοτητα της πιστεως και της επιγνωσεως του υιου του θεου εις ανδρα τελειον), Kristuksen täyteyden täyteen mittaan (εις μετρον ηλικιας του πληρωματος του χριστου), Kristuksen täyteyden täyteen mittaan (εις μετρον ηλικιας του πληρωματος του χριστου), 4:14 ettemme enää olisi lapsukaisia (ινα μηκετι ωμεν νηπιοι), jotka ajelehtivat ja joita viskellδän kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä (κλυδωνιζομενοι και περιφερομενοι παντι ανεμω της διδασκαλιας εν τη κυβεια των ανθρωπων) ja eksytyksen kavalissa juonissa (εν πανουργια προς την μεθοδειαν της πλανης); 4:15 vaan ettδ me, totuutta noudattaen rakkaudessa (αληθευοντες δε εν αγαπη), kaikin tavoin kasvaisimme hδneen (αυξησωμεν εις αυτον τα παντα), joka on pδä, Kristus (ος εστιν η κεφαλη ο χριστος), 4:16 josta koko ruumis (εξ ου παν το σωμα), yhteen liitettynδ ja koossa pysyen (συναρμολογουμενον και συμβιβαζομενον) jokaisen jδnteensä avulla (δια πασης αφης της επιχορηγιας), kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman mδärän mukaan, mikä kullakin osalla on (κατ ενεργειαν εν μετρω ενος εκαστου μερους την αυξησιν του σωματος ποιειται εις οικοδομην εαυτου εν αγαπη). (Ef 4:10-16)

#A11B41Fi

Jakeessa 4:10 yllä sanottiin myös, että Kristus on astunut kaikkia taivaita ylemmäs, siis fysikaalisen luomakuntaa ylempään todellisuuteen, joka on ikuinen. Koska myös meidät on luotu Kristuksessa, merkitsee Kristuksen paluu Jumalan immateriaalisen kunnian ja loiston asuinsijoille meille pelastusta kuolemasta. Kolossalaiskirjeen lopussa esitetty Epafraan tervehdys kertookin sen, että meidän tehtävämme on seisoa lujina Kristuksen täydellisyyden turvin ja täyttää kaikki Jumalan tahto:

Tervehdyksen lähettää teille teikäläinen Epafras (ασπαζεται υμας επαφρας ο εξ υμων), Kristuksen orja (δουλος χριστου), joka rukouksissaan aina taistelee teidδn puolestanne (παντοτε αγωνιζομενος υπερ υμων εν ταις προσευχαις), ettδ te seisoisitte täydellisinä (ινα στητε τελειοι ja täynnä (και πεπληρωμενοι) kaikkea, mikä on Jumalan tahto (εν παντι θεληματι του θεου). (Kol 4:12)

#A11B42Fi

Ihminen on mitallinen, mutta Jumalan voima ei. Jumala myös tahtoo, että hänen lapsensa olisivat vahvoja, ei omasta, sangen mitättömästä voimastaan, sillä se vain haittaa Jumalan voiman ilmestymistä, vaan täynnä Kristuksen ylösnousemuksen voimaa. Paavalilla oli henkilökohtainen ongelma, jonka ratkaisua hän rukoili kolme kertaa. Jeesus ei poistanut ongelmaa, mutta antoi selityksen, johon Paavali tyytyi jopa mielellään:

Ja hän sanoi minulle (και ειρηκεν μοι): "Minun armossani on sinulle kyllin (αρκει σοι η χαρις μου); sillδ minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa (η γαρ δυναμις μου εν ασθενεια τελειουται)". Sentδhden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani (ηδιστα ουν μαλλον καυχησομαι εν ταις ασθενειαις μου), ettδ Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan (ινα επισκηνωση επ εμε η δυναμις του χριστου). (2.Kor 12:9)

#A11B43Fi

Roomassa vankina ollessaan Paavali miettii elämänsä vaiheita, ja tekee johtopäätöksen:

Mutta mikä minulle oli voitto (αλλ ατινα ην μοι κερδη), sen minδ olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi (ταυτα ηγημαι δια τον χριστον ζημιαν). 3:8 Niinpδ minä todella luen kaikki tappioksi (αλλα μενουνγε και ηγουμαι παντα ζημιαν ειναι) tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla (δια το υπερεχον της γνωσεως χριστου ιησου του κυριου μου), sillδ hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki (δι ον τα παντα εζημιωθην) ja pidδn sen roskana (και ηγουμαι σκυβαλα) - ettδ voittaisin omakseni Kristuksen (ειναι ινα χριστον κερδησω) 3:9 ja minun havaittaisiin olevan hδnessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee (και ευρεθω εν αυτω μη εχων εμην δικαιοσυνην την εκ νομου), vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella (αλλα την δια πιστεως χριστου την εκ θεου δικαιοσυνην επι τη πιστει); 3:10 tunteakseni hänet (του γνωναι αυτον) ja hänen ylösnousemisensa voiman (και την δυναμιν της αναστασεως αυτου) ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden (και την κοινωνιαν των παθηματων αυτου), samaistumalla hδnen kuolemaansa (συμμορφουμενος τω θανατω αυτου), 3:11 jos minδ ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista (ει πως καταντησω εις την εξαναστασιν των νεκρων). 3:12 Ei niin, ettδ jo olisin sen saavuttanut (ουχ οτι ηδη ελαβον) tai ettδ jo olisin tullut täydelliseksi (η ηδη τετελειωμαι), vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut (διωκω δε ει και καταλαβω εφ ω και κατεληφθην υπο του χριστου ιησου). (Fil 3:7-12)

#A11B44Fi


Täydellisyys on Kristuksessa, ja meidän täydellisyytemme on olla kokonaan Kristuksessa, niin kuin hän ja Isä yhtä ovat:

Veljet (αδελφοι), minδ en vielä katso sitä voittaneeni (εγω εμαυτον ου λογιζομαι κατειληφεναι); mutta yhden minδ teen: unhottaen sen, mikä on takana (εν δε τα μεν οπισω επιλανθανομενος), ja kurottautuen sitδ kohti, mikä on edessäpäin (τοις δε εμπροσθεν επεκτεινομενος), 3:14 minδ riennän kohti päämäärää (κατα σκοπον διωκω), voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa (επι το βραβειον της ανω κλησεως του θεου εν χριστω ιησου). (Fil 3:13-14)

#A11B45Fi

Jumala ei vaadi mahdottomia, mutta täydellisyys on mahdollista vain Hänessä:

Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli (οσοι ουν τελειοι τουτο φρονωμεν); ja jos teillδ jossakin kohden on toinen mieli (και ει τι ετερως φρονειτε), niin Jumala on siinδkin teille ilmoittava, kuinka asia on (και τουτο ο θεος υμιν αποκαλυψει). 3:16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin (πλην εις ο εφθασαμεν), jatkakaamme saman säännön mukaan ja samaa ajattelemme (τω αυτω στοιχειν κανονι το αυτο φρονειν)! (Fil 3:15-16)

#A11B46Fi

Jos täydellisyys (teleiotita) jää saavuttamatta, tulee loppu (telos), joka ei lohduta ketään:

Olkaa minun seuraajiani, veljet (συμμιμηται μου γινεσθε αδελφοι), ja katselkaa (και σκοπειτε) niitδ, jotka näin vaeltavat (τους ουτως περιπατουντας), niinkuin me olemme teille esikuvana (καθως εχετε τυπον ημας). 3:18 Sillδ monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina (πολλοι γαρ περιπατουσιν ους πολλακις ελεγον υμιν νυν δε και κλαιων λεγω τους εχθρους του σταυρου του χριστου); 3:19 heidδn loppunsa on kadotus (ων το τελος απωλεια), vatsa on heidδn jumalansa (ων ο θεος η κοιλια), heidδn kunnianaan on heidän häpeänsä (και η δοξα εν τη αισχυνη αυτων), ja maallisiin on heidδn mielensä (οι τα επιγεια φρονουντες). (Fil 3:17-19)

#A11B47Fi

Vaihtoehto kuolemalle on elämä.

Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa (ημων γαρ το πολιτευμα εν ουρανοις υπαρχει), ja sieltδ me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi (εξ ου και σωτηρα απεκδεχομεθα κυριον ιησουν χριστον), 3:21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin (ος μετασχηματισει το σωμα της ταπεινωσεως ημων) kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi (εις το γενεσθαι αυτο συμμορφον τω σωματι της δοξης αυτου) sillδ voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi (κατα την ενεργειαν του δυνασθαι αυτον και υποταξαι εαυτω τα παντα). (Fil 3:20-21)

#A11B48Fi

Opetus täydellisyydestä tihenee Uuden Testamentin loppua kohti. Vasta Hebrealaiskirjeessä otetaan käsiteltäväksi tarina Aabrahamista, joka sai siunauksen Melkisedekiltä, "korkeimman papilta". Kertomus on esikuva siitä siunauksesta, joka täyttyy Jeesuksessa Kristuksessa:

Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden (καιπερ ων υιος εμαθεν αφ ων επαθεν την υπακοην), 5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut (και τελειωθεις εγενετο), tuli hδn iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset (τοις υπακουουσιν αυτω πασιν αιτιος σωτηριας αιωνιου), 5:10 hδn, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan (προσαγορευθεις υπο του θεου αρχιερευς κατα την ταξιν μελχισεδεκ)". 5:11 Tδstä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää (περι ου πολυς ημιν ο λογος και δυσερμηνευτος λεγειν), koska olette kδyneet hitaiksi kuulemaan (επει νωθροι γεγονατε ταις ακοαις). 5:12 Sillδ te, joiden olisi jo aika olla opettajia (και γαρ οφειλοντες ειναι διδασκαλοι δια τον χρονον), olette taas sen tarpeessa, ettδ teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita (παλιν χρειαν εχετε του διδασκειν υμας τινα τα στοιχεια της αρχης των λογιων του θεου); te olette tulleet maitoa tarvitseviksi (και γεγονατε χρειαν εχοντες γαλακτος), ei vahvaa ruokaa (και ου στερεας τροφης). 5:13 Sillδ jokainen, joka vielä nauttii maitoa (πας γαρ ο μετεχων γαλακτος), on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsukainen (απειρος λογου δικαιοσυνης νηπιος γαρ εστιν); 5:14 mutta vahva ruoka on täydellisiä varten (τελειων δε εστιν η στερεα τροφη), niitδ varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta (των δια την εξιν τα αισθητηρια γεγυμνασμενα εχοντων προς διακρισιν καλου τε και κακου). (Hebr 5:8-14)

#A11B049Fi

Ihmisen tottelemattomuus näkyi siinä, että hän kiellosta huolimatta söi hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiä, mutta nyt, kun kielletyn hedelmän karvaus on käynyt ilmeiseksi, hänen pelastuksensa on siinä voimassa, jolla Jumala auttaa niitä, jotka kääntyvät kuolemaa tuottavan puun hedelmistä etsimään elämän puun hedelmistä saatavaa siementä. Mutta myös nyt tiedon on muututtava teoiksi, muuten ei tiedosta ole mitään hyötyä, eikä suinkaan minkälaisiksi teoiksi tahansa, vaan nimenomaan hyviksi teoiksi, koska hän nyt tuntee sekä hyvän että pahan.

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet (διο αφεντες τον της αρχης του χριστου λογον) ja pyrkikδämme täydellisyyteen (επι την τελειοτητα φερωμεθα), ryhtymδttä taas uudestaan laskemaan perustusta (μη παλιν θεμελιον καταβαλλομενοι): mielen siirtymisestδ pois kuolleista töistä (μετανοιας απο νεκρων εργων) ja uskoa Jumalaan (και πιστεως επι θεον), 6:2 oppia kasteista (βαπτισμων διδαχης) ja kδtten päällepanemisesta (επιθεσεως τε χειρων), kuolleitten ylφsnousemisesta (αναστασεως τε νεκρων) ja iankaikkisesta tuomiosta (και κριματος αιωνιου). 6:3 Ja niin me teemmekin (και τουτο ποιησομεν), jos vain Jumala sallii (εανπερ επιτρεπη ο θεος). 6:4 Sillδ mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut (αδυνατον γαρ τους απαξ φωτισθεντας) ja ylitaivaallista lahjaa maistaneet (γευσαμενους τε της δωρεας της επουρανιου) ja Pyhδstä Hengestä osallisiksi tulleet (και μετοχους γενηθεντας πνευματος αγιου) 6:5 ja maistaneet Jumalan hyvδä sanaa (και καλον γευσαμενους θεου ρημα) ja tulevan maailmanajan voimia (δυναμεις τε μελλοντος αιωνος), 6:6 ja sitten ovat luopuneet (και παραπεσοντας) - taas uudistaa mielenmuutokseen (παλιν ανακαινιζειν εις μετανοιαν), he kun jδlleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan (ανασταυρουντας εαυτοις τον υιον του θεου) ja hδntä julki häpäisevät (και παραδειγματιζοντας). 6:7 Sillδ maa (γη γαρ), joka sδrpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen (η πιουσα τον επ αυτης πολλακις ερχομενον υετον) ja kantaa kasvun hyφdyksi niille (και τικτουσα βοτανην ευθετον εκεινοις), joita varten sitδ viljelläänkin (δι ους και γεωργειται), saa siunauksen Jumalalta (μεταλαμβανει ευλογιας απο του θεου); 6:8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita (εκφερουσα δε ακανθας και τριβολους), on kelvoton ja lδhellä kirousta (αδοκιμος και καταρας εγγυς), ja sen loppu on, ettδ se poltetaan (ης το τελος εις καυσιν). (Hebr 5:8-6:8)

#A11B50Fi

Hebrealaiskirje on kirjoitettu ennen vuotta 70, koska tekstissä kerrotaan veriuhrien uhraamisen vielä jatkuvan Jerusalemin temppelissä.

Näin Pyhä Henki osoittaa (τουτο δηλουντος του πνευματος του αγιου), ettδ tie kaikkeinpyhimpδδn vielδ on ilmoittamatta (μηπω πεφανερωσθαι την των αγιων οδον), niin kauan kuin etumainen maja vielδ seisoo (ετι της πρωτης σκηνης εχουσης στασιν). 9:9 Tδmä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva (ητις παραβολη εις τον καιρον τον ενεστηκοτα), ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja (καθ ον δωρα τε και θυσιαι προσφερονται), jotka eivδt kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan (μη δυναμεναι κατα συνειδησιν τελειωσαι) sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa (τον λατρευοντα), 9:10 vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesot ja lihan säännötkin (μονον επι βρωμασιν και πομασιν και διαφοροις βαπτισμοις και δικαιωμασιν σαρκος) ovat voimassa ennallistamisen aikaan asti (μεχρι καιρου διορθωσεως επικειμενα). 9:11 Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi (χριστος δε παραγενομενος αρχιερευς των μελλοντων αγαθων), niin hδn suuremman ja täydellisemmän majan kautta (δια της μειζονος και τελειοτερας σκηνης), joka ei ole kδsillä tehty (ου χειροποιητου), se on: joka ei ole tätä luomakuntaa (τουτεστιν ου ταυτης της κτισεως), 9:12 meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensδ kautta (ουδε δι αιματος τραγων και μοσχων δια δε του ιδιου αιματος εισηλθεν) kerta kaikkiaan (εφαπαξ) kaikkeinpyhimpδän (εις τα αγια) ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen (αιωνιαν λυτρωσιν ευραμενος). 9:13 Sillδ jos härkäin ja kauristen veri ja hiehon tuhka (ει γαρ το αιμα ταυρων και τραγων και σποδος δαμαλεως), saastaisten pδälle vihmottuna (ραντιζουσα τους κεκοινωμενους), pyhittδä lihanpuhtauteen (αγιαζει προς την της σαρκος καθαροτητα), 9:14 kuinka paljoa enemmδn on Kristuksen veri (ποσω μαλλον το αιμα του χριστου), hδnen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle (ος δια πνευματος αιωνιου εαυτον προσηνεγκεν αμωμον τω θεω), puhdistava teidδn omantuntonne kuolleista teoista (καθαριει την συνειδησιν υμων απο νεκρων εργων) palvelemaan elδvää Jumalaa (εις το λατρευειν θεω ζωντι)! (Hebr 9:8-14)

#A11B51Fi

Jumala on rakkaus. Jos me pysymme hänessä ja meidän jokainen askeleemme on tämän rakkauden sanelema, me olemme tulleet täydelliseksi rakkaudessa.

Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika (ος αν ομολογηση οτι ιησους εστιν ο υιος του θεου), hδnessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa (ο θεος εν αυτω μενει και αυτος εν τω θεω). 4:16 Ja me olemme tulleet tuntemaan ja uskomaan sen rakkauden (και ημεις εγνωκαμεν και πεπιστευκαμεν την αγαπην), mikδ Jumalalla on meihin (ην εχει ο θεος εν ημιν). Jumala on rakkaus (ο θεος αγαπη εστιν), ja joka pysyy rakkaudessa (και ο μενων εν τη αγαπη), se pysyy Jumalassa (εν τω θεω μενει), ja Jumala pysyy hδnessä (και ο θεος εν αυτω). 4:17 Nδin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä (εν τουτω τετελειωται η αγαπη μεθ ημων), ettδ meillä olisi rohkeus tuomiopäivänä (ινα παρρησιαν εχωμεν εν τη ημερα της κρισεως); sillδ sellainen kuin hän on (οτι καθως εκεινος εστιν), sellaisia mekin olemme tδssä maailmassa (και ημεις εσμεν εν τω κοσμω τουτω). 4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole (φοβος ουκ εστιν εν τη αγαπη), vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon (αλλ η τελεια αγαπη εξω βαλλει τον φοβον), sillδ pelossa on rangaistusta οτι (ο φοβος κολασιν εχει); ja joka pelkδä (ο δε φοβουμενος), se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa (ου τετελειωται εν τη αγαπη). (1.Joh 4:15-18)

#A11B52Fi

Jaakob opettaa, että Synti siittää (συλλαβουσα) ihmisen halut, niin että se synnyttää (τικτει) synnin, ja kun synti on täytetty, se synnyttää (αποκυει) kuoleman:

Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko (μηδεις πειραζομενος λεγετω οτι): "Jumala minua kiusaa (απο του θεου πειραζομαι)"; sillδ Jumala ei ole pahan kiusattavissa (ο γαρ θεος απειραστος εστιν κακων), eikδ hän ketään kiusaa (πειραζει δε αυτος ουδενα). 1:14 Vaan jokaista kiusaa hδnen oma himonsa (εκαστος δε πειραζεται υπο της ιδιας επιθυμιας), joka hδntä vetää ja houkuttelee (εξελκομενος και δελεαζομενος); 1:15 kun sitten himo on tullut raskaaksi (ειτα η επιθυμια συλλαβουσα), synnyttää se synnin (τικτει αμαρτιαν), mutta kun synti on tδytetty (η δε αμαρτια αποτελεσθεισα), synnyttδä se kuoleman (αποκυει θανατον). (Jaak 1:13-15)

#A11B53Fi

Jumala on isä, joka synnyttää. Tässä Jaakobin tekstissä kuitenkin siittäjänä esiintyy Synti ja lisäksi tekstissä esiintyvät kaksi sanalla synnyttää käännettyä sanaa tikto ja apokyeo tarkoittavat eri asioita. Himosta syntyy (tiktei) synti samalla tavalla kuin ihminen syntyy maailmaan, mutta kun synti on täytetty, se synnyttää (apokyei) kuoleman, ja kuten ihmisenkin kuolemasta hyvin näkyy. Tämän jälkeen onkin mielenkiintoista nähdä, miten Jaakob jatkaa:

Älkää eksykö (μη πλανασθε), rakkaat veljeni (αδελφοι μου αγαπητοι). 1:17 Jokainen hyvä anti (πασα δοσις αγαθη) ja jokainen täydellinen lahja (και παν δωρημα τελειον) tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä (ανωθεν εστιν καταβαινον απο του πατρος των φωτων), jonka tykφnä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa (παρ ω ουκ ενι παραλλαγη η τροπης αποσκιασμα). 1:18 Tahtonsa mukaan hδn synnytti meidät totuuden sanalla (βουληθεις απεκυησεν ημας λογω αληθειας), ollaksemme hδnen luotujensa esikoiset (εις το ειναι ημας απαρχην τινα* των αυτου κτισματων). 1:19 Niin ettδ rakkaat veljeni (ωστε αδελφοι μου αγαπητοι) olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan (εστω πας ανθρωπος ταχυς εις το ακουσαι), hidas puhumaan (βραδυς εις το λαλησαι), hidas vihaan (βραδυς εις οργην); 1:20 sillδ miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä (οργη γαρ ανδρος δικαιοσυνην θεου ου κατεργαζεται). 1:21 Sentδhden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus (διο αποθεμενοι πασαν ρυπαριαν και περισσειαν κακιας) ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu (εν πραυτητι δεξασθε τον εμφυτον λογον) ja joka voi teidδn sielunne pelastaa (τον δυναμενον σωσαι τας ψυχας υμων). 1:22 Mutta olkaa sanan tekijφitä (γινεσθε δε ποιηται λογου), eikδ vain sen kuulijoita (και μη μονον ακροαται), pettδen itsenne (παραλογιζομενοι εαυτους). 1:23 Sillδ jos joku on sanan kuulija (οτι ει τις ακροατης λογου εστιν) eikδ sen tekijä (και ου ποιητης ουτος), niin hδn on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan (εοικεν ανδρι κατανοουντι το προσωπον της γενεσεως αυτου εν εσοπτρω); 1:24 hδn katselee itseään (κατενοησεν γαρ εαυτον), lδhtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli (και απεληλυθεν και ευθεως επελαθετο οποιος ην). 1:25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin (ο δε παρακυψας εις νομον τελειον), joka on vapaudesta (τον της ελευθεριας), ja pysyy siinδ, ei ole muistamaton kuulija (και παραμεινας (ουτος ουκ ακροατης επιλησμονης γενομενος), vaan todellinen tekijδ (αλλα ποιητης εργου); hδn on oleva autuas tekemisessään (ουτος μακαριος εν τη ποιησει αυτου εσται). (Jaak 1:16-25)

#A11B54Fi

Jos kaikki askeleet ovat oikein, niin pysyt tiellä, mutta onko myös sinun puheesi täydellistä? Sinulle ei riitä, että saat oikeat ohjeet navigaattoriltasi, sillä sinun käyttäytymisesi punnitaan sen mukaan, mitä sinä itse sanot ja teet:

Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi (μη πολλοι διδασκαλοι γινεσθε αδελφοι μου), sillδ te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion (ειδοτες οτι μειζον κριμα ληψομεθα). 3:2 Sillδ monessa kohden me kaikki hairahdumme (πολλα γαρ πταιομεν απαντες). Jos joku ei hairahdu puheessa (ει τις εν λογω ου πταιει), niin hδn on täydellinen mies (ουτος τελειος ανηρ) ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa (δυνατος χαλιναγωγησαι και ολον το σωμα). (Jaak 3:1-2)

#A11B55Fi

Kristityn ensimmäinen elonmerkki on, että hän tunnustaa Jeesuksen Herrakseen. Tämä tunnustushan kuuluu jo esittää Taivaan valtakunnan portilla, ennen kastetta. Mutta kun verbin omo-logizo, tunnustaa, etten pannaan etuliite eks, ("pois, ulos") saattaa kyse olla jonkun epämiellyttävän asian tunnustamisesta:

Tunnustakaa siis toisillenne hairahduksenne (εξομολογεισθε αλληλοις τα παραπτωματα) ja rukoilkaa toistenne puolesta (και ευχεσθε υπερ αλληλων), ettδ te parantuisitte (οπως ιαθητε); vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras (πολυ ισχυει δεησις δικαιου ενεργουμενη). 5:17 Elias oli ihminen, samojen kδrsimysten alainen kuin mekin (ηλιας ανθρωπος ην ομοιοπαθης ημιν), ja hδn rukoili rukoilemalla, ettei sataisi (και προσευχη προσηυξατο του μη βρεξαι); eikδ satanut maan päällä (και ουκ εβρεξεν επι της γης) kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen (ενιαυτους τρεις και μηνας εξ). 5:18 Ja hδn rukoili uudestaan (και παλιν προσηυξατο), ja taivas antoi sateen (και ο ουρανος υετον εδωκεν), ja maa kasvoi hedelmδnsä (και η γη εβλαστησεν τον καρπον αυτης). (Jaak 5:16-18)

#A11B56Fi

Elia oli hyvin erikoinen henkilö. Hän ilmestyi kuvaan kuin tyhjästä, teki voimallisia tekoja, ja otettiin näyttävästi ylös taivaaseen, eikä jättänyt jälkeensä yhtään kirjaa. Kertomus Eliasta alkaa näin:

Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta". (1.Kun 17:1)

#A11B57Fi

Eliasta ei kerrota mitään, jonka perusteella me voisimme väittää hänen olleen jossakin kohdin epätäydellinen tai "vajavainen", kuten kr-38 Jaakobin kirjeen käännöksessä väittää. Mutta jos hän olisi ollut epätäydellinen, olisiko hän voinut sanoa seisovansa Israelin Jumalan kasvojen edessä kuolematta siihen paikkaan syntiensä tähden? Meillä, siis myös uskovilla, on taipumus hypätä tiettyjen asioiden yli niitä huomaamatta, kunnes sitten käy niin, että se, mitä olimme odottaneet, ei toteudukaan. Luetaan yksi niistä monista teksteistä, joissa me olemme olleet sokeita:

Ja he pysyivät (ησαν δε προσκαρτερουντες) apostolien opetuksessa (τη διδαχη των αποστολων) ja keskinδisessä yhteydessä (και τη κοινωνια) ja leivδn murtamisessa (και τη κλασει του αρτου) ja rukouksissa (και ταις προσευχαις). 2:43 Ja jokaiselle sielulle tuli pelko (εγενετο δε παση ψυχη φοβος); ja monta ihmettδ ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta (πολλα τε τερατα και σημεια δια των αποστολων εγινετο). (Apt 2:42-43)

#A11B58Fi

Ymmärsitkö? Jos haluat tehdä suuria ja ihmeellisiä tekoja kuin apostolit niin muista, että ne seuraavat marssijärjestyksessä vasta apostolisen opetuksen, keskinäisen yhteyden, leivän murtamisen ja rukouksien jälkeen. Mutta tämä Elia, hän ilmestyi myös vuorelle yhdessä Mooseksen kanssa, jonne Jeesus vei Pietarin ja Alfeuksen pojat Jaakobin ja Johanneksen kuulemaan Isän todistuksen pojastaan Jeesuksesta: "Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä".

#A11B59Fi

Ihmissuku on ovela. Otetaan yksi esimerkki siitä, mitä Jeesus sanoi:

Jos joku ei pysy minussa (εαν μη τις μεινη εν εμοι), niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu (εβληθη εξω ως το κλημα και εξηρανθη); ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat (και συναγουσιν αυτα και εις πυρ βαλλουσιν και καιεται). 15:7 Jos te pysytte minussa (εαν μεινητε εν εμοι) ja minun sanani pysyvät teissä (και τα ρηματα μου εν υμιν μεινη), niin anokaa, mitä ikinä tahdotte (ο εαν θελητε αιτησεσθε), ja se teille tapahtuu (και γενησεται υμιν). (Joh 15:6-7)

Isä ei käskenyt kuuntelemaan poikansa sanoja valinnaisesti, tai tottelemaan vain silloin, kun meitä huvittaa. Jos Jeesus olisi sanonut vain, että "Anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja se teille tapahtuu", ei pankkiautomaattia tarvittaisi lainkaan. Lauseen olennainen sisältö on kuitenkin siinä, että vain Jumalan orjalla on täysi ylöspito.

#A11B60Fi

Jumalan tahto ei ole niin kovin monimutkainen asia, ettei sitä kannattaisi yrittää:

Sillä tämä on Jumalan tahto (τουτο γαρ εστιν θελημα του θεου), teidδn pyhityksenne, että kartatte haureutta (ο αγιασμος υμων απεχεσθαι υμας απο της πορνειας), 4:4 ettδ kukin teistä tietää ottaa oman vaimon (ειδεναι εκαστον υμων το εαυτου σκευος κτασθαι) pyhyydessä ja kunniassa (εν αγιασμω και τιμη), 4:5 ei himon kiihkossa niinkuin pakanat (μη εν παθει επιθυμιας καθαπερ και τα εθνη), jotka eivδt Jumalaa tunne (τα μη ειδοτα τον θεον); 4:6 ettei kukaan sorra veljeδnsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa (το μη υπερβαινειν και πλεονεκτειν εν τω πραγματι τον αδελφον αυτου), sillδ Herra on kaiken tämän kostaja (διοτι εκδικος ο κυριος περι παντων τουτων), niinkuin myφs ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet (καθως και προειπαμεν υμιν και διεμαρτυραμεθα). 4:7 Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen (ου γαρ εκαλεσεν ημας ο θεος επι ακαθαρσια), vaan pyhitykseen (αλλ εν αγιασμω). (1.Tess 4:3-7)

#A11B61Fi

Isä-meidän rukouksessa Jeesus käskee meitä pyhittämään Isän nimen:

Isä meidän, joka olet taivaissa (πατερ ημων ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); (kts. Mt 6:9)

#A11B62Fi

Jumalan pyhyydellä ei ole vertauskohteita, eikä hebrean kielessä superlatiivimuotoja, mutta kun sama asia sanotaan Raamatussa kolmeen kertaan, on kyse absoluuttisesta superlatiivista:

Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 6:2 Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. 6:3 Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa". (Jes 6:1-3)

#A11B63Fi

Ilmestyskirjassa sama toistetaan:

Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä (και τεσσαρα ζωα εν καθ εαυτο ειχον ανα πτερυγας εξ), ja ne olivat yltympδri ja sisältä silmiä täynnä (κυκλοθεν και εσωθεν γεμοντα οφθαλμων). Ja ne sanoivat lakkaamatta yφtä päivää (και αναπαυσιν ουκ εχουσιν ημερας και νυκτος λεγοντα): "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias (αγιος αγιος αγιος κυριος ο θεος ο παντοκρατωρ), joka oli (ο ην) ja joka on (και ο ων) ja joka tuleva on (και ο ερχομενος)". (Ilm 4:8)

#A11B64Fi

Jumala yksin on pyhä, mutta hän kutsuu meitä evankeliumin kautta pyhitykseen, jakamaan oman pyhyytensä meidän kanssamme Jeesuksessa Kristuksessa. Paavali kirjoittaa:

Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden (ανθρωπινον λεγω δια την ασθενειαν της σαρκος υμων). Sillδ niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi (ωσπερ γαρ παρεστησατε τα μελη υμων δουλα τη ακαθαρσια και τη ανομια) laittomuuteen (εις την ανομιαν), niin antakaa nyt jδsenenne (ουτως νυν παραστησατε τα μελη υμων) vanhurskauden orjiksi pyhitykseen (δουλα τη δικαιοσυνη εις αγιασμον). 6:20 Sillä kun olitte synnin orjia (οτε γαρ δουλοι ητε της αμαρτιας), niin te olitte vapaat vanhurskaudesta (ελευθεροι ητε τη δικαιοσυνη). 6:21 Minkδ hedelmän te siitä silloin saitte (τινα ουν καρπον ειχετε τοτε)? Sen, jota te nyt hδpeätte (εφ οις νυν επαισχυνεσθε). Sillδ sen loppu on kuolema (το γαρ τελος εκεινων θανατος). 6:22 Mutta nyt, kun olette synnistδ vapautetut ja Jumalan orjiksi tulleet (νυνι δε ελευθερωθεντες απο της αμαρτιας δουλωθεντες δε τω θεω), on teidδn hedelmänne pyhitys (εχετε τον καρπον υμων εις αγιασμον), ja sen loppu on iankaikkinen elδmä (το δε τελος ζωην αιωνιον). 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema (τα γαρ οψωνια της αμαρτιας θανατος), mutta Jumalan armoitus on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (το δε χαρισμα του θεου ζωη αιωνιος εν χριστω ιησου τω κυριω ημων). (Rm 6:19-23)

#A11B65Fi

Hengen hedelmät ovat siinä saaneet nimen "pyhitys", ja tekstistä käy ilmi myös, että pyhitys on prosessi, jota hyvin voi kuvailla sanalla vaeltaminen:

Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat (τις δε συγκαταθεσις ναω θεου μετα ειδωλων)? Sillδ te olette elävän Jumalan temppeli (υμεις γαρ ναος θεου εστε ζωντος), niinkuin Jumala on sanonut (καθως ειπεν ο θεος οτι): "Minä olen heissä asuva (ενοικησω εν αυτοις) ja heissä vaeltava (και εμπεριπατησω) ja oleva heidän Jumalansa (και εσομαι αυτων θεος), ja he ovat minun kansani (και αυτοι εσονται μοι λαος)". 6:17 Sentδhden (διο): "Lδhtekää pois heidän keskeltänsä (εξελθετε εκ μεσου αυτων) ja erotkaa heistδ (και αφορισθητε), sanoo Herra (λεγει κυριος), δlkääkä saastaiseen koskeko (και ακαθαρτου μη απτεσθε); niin minδ otan teidät huostaani (καγω εισδεξομαι υμας) 6:18 ja olen teidδn Isänne (και εσομαι υμιν εις πατερα), ja te tulette minun pojikseni ja tyttδrikseni (και υμεις εσεσθε μοι εις υιους και θυγατερας), sanoo Herra, Kaikkivaltias (λεγει κυριος παντοκρατωρ)". 7:1 Koska meillδ siis on nämä lupaukset (ταυτας ουν εχοντες τας επαγγελιας), rakkaani (αγαπητοι), niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta (καθαρισωμεν εαυτους απο παντος μολυσμου σαρκος και πνευματος), saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa (επιτελουντες αγιωσυνην εν φοβω θεου). (2.Kor 6:16-7:1)

#A11B66Fi

Vaikka tämän prosessin tulos tulee julki vasta Jeesuksen toisessa tulemisessa, se on jo valmiina ikuisuudessa:

 

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka on siunannut meitä (ο ευλογησας ημας) taivaallisissa kaikella hengellisellδ siunauksella Kristuksessa (εν παση ευλογια πνευματικη εν τοις επουρανιοις εν χριστω) 1:4 niinkuin hδn ennen maailman alasheittämistä oli valinnut meidät hänessä (καθως εξελεξατο ημας εν αυτω προ καταβολης κοσμου), ollaksemme pyhδt ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa (ειναι ημας αγιους και αμωμους κατενωπιον αυτου εν αγαπη)… (Kts. Ef 1:3-4…)

#A11B67Fi

Kovia kokeneille Thessalonikin kristityille kirjoitettu kirje on erityisen tärkeä meille nyt, kun sama toistuu koko maailman mittakaavassa. Varoitettuaan meitä Paavali, Silvanus ja Timoteus rohkaisevat heitä, ja samalla myös meitä näin:

Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen (και δια τουτο πεμψει αυτοις ο θεος ενεργειαν πλανης), niin ettδ he uskovat valheen (εις το πιστευσαι αυτους τω ψευδει), 2:12 ettδ kaikki ne tuomittaisiin (ινα κριθωσιν παντες), jotka eivδt ole uskoneet totuutta (οι μη πιστευσαντες τη αληθεια), vaan mielistyneet vδäryyteen (αλλ ευδοκησαντες εν τη αδικια). 2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittδmään Jumalaa teidän tähtenne (ημεις δε οφειλομεν ευχαριστειν τω θεω παντοτε περι υμων, veljet, te Herran rakastetut (αδελφοι ηγαπημενοι υπο κυριου), sentδhden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät (οτι ειλετο υμας ο θεος απ αρχης) pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen (εις σωτηριαν εν αγιασμω πνευματος και πιστει αληθειας) 2:14 johon hδn on kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta (εις ο εκαλεσεν υμας δια του ευαγγελιου ημων), omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden (εις περιποιησιν δοξης του κυριου ημων ιησου χριστου). (2.Tess 2:11-14)

#A11B68Fi

Meidän täydellisyytemme on siis sitä, että me pääsemme omistamaan Herramme Jeesuksen kunnian ja täydellisyyden "evankeliumin kautta" kunhan vain olemme syntyneet Jumalan sanasta:

Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta (επρεπεν γαρ αυτω δι ον τα παντα και δι ου τα παντα πολλους υιους εις δοξαν αγαγοντα) tehdδ heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi (τον αρχηγον της σωτηριας αυτων δια παθηματων τελειωσαι), 2:11 sillδ sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään (ο τε γαρ αγιαζων και οι αγιαζομενοι), ovat kaikki alkuisin yhdestä (εξ ενος παντες). Sentδhden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi (δι ην αιτιαν ουκ επαισχυνεται αδελφους αυτους καλειν), 2:12 kun hδn sanoo (λεγων): "Minδ julistan sinun nimeäsi veljilleni (απαγγελω το ονομα σου τοις αδελφοις μου), ylistδn sinua ekklesian keskellä (εν μεσω εκκλησιας υμνησω σε)"; 2:13 ja taas (και παλιν): "Minδ panen uskallukseni häneen (εγω εσομαι πεποιθως επ αυτω)"; ja taas (και παλιν): "Katso, minδ ja lapset (ιδου εγω και τα παιδια), jotka Jumala on minulle antanut (α μοι εδωκεν ο θεος)!" (Hebr 2:10-13)

#A11B69Fi

Jos meidän pyhyytemme olisi omatekoista pyhyyttä, se olisi parhaimmillaankin vain teatteria. Mutta koska me olemme pyhitetyt uskon kautta Kristuksessa, saattavat Paavali ja Soostenes sanoa Jumalan Sanasta syntyneitä uskovia pyhiksi:

Paavali, Jeesuksen Kristuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes (παυλος κλητος αποστολος ιησου χριστου δια θεληματος θεου και σωσθενης ο αδελφος) 1:2 Korintossa olevalle Jumalan eklesialle (τη εκκλησια του θεου τη ουση εν κορινθω), Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille (ηγιασμενοις εν χριστω ιησου) kutsututuille pyhille (κλητοις αγιοις), ynnδ kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä (συν πασιν τοις επικαλουμενοις το ονομα του κυριου ημων ιησου χριστου) kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidδnkin (εν παντι τοπω αυτων τε και ημων). (1.Kor 1:1-2)

#A11B70Fi

Maailma ei nykyisin kerskaile pyhyydellään, mutta viisaaksi ne kyllä itseään väittävät, mutta meidän viisautemme tulee Herralta:

Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa (εξ αυτου δε υμεις εστε εν χριστω ιησου), joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta (ος εγενηθη ημιν σοφια απο θεου) ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi (δικαιοσυνη τε και αγιασμος και απολυτρωσις), 1:31 ettδ kävisi, niinkuin kirjoitettu on (ινα καθως γεγραπται): "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra (ο καυχωμενος εν κυριω καυχασθω)". (1.Kor 1:30-31)

#A11B71Fi

Jumala meissä tekee meistä hänen asumuksensa:

Ettekö tiedä (ουκ οιδατε), ettδ te olette Jumalan temppeli (οτι ναος θεου εστε) ja ettδ Jumalan Henki asuu teissä (και το πνευμα του θεου οικει εν υμιν)? 3:17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin (ει τις τον ναον του θεου φθειρει), on Jumala turmeleva hδnet (φθερει τουτον ο θεος); sillδ Jumalan temppeli on pyhä (ο γαρ ναος του θεου αγιος εστιν), ja sellaisia te olette (οιτινες εστε υμεις). (1.Kor 3:16-17)

#A11B72Fi

Meidän tehtävämme on hoitaa tätä Jumalan huonetta ohjeiden mukaisesti:

Paetkaa haureutta (φευγετε την πορνειαν). Kaikki muu synti, mitδ ikinä ihminen tekee (παν αμαρτημα ο εαν ποιηση ανθρωπος), on ruumiin ulkopuolella (εκτος του σωματος εστιν); mutta haureuden harjoittaja tekee syntiδ omaa ruumistansa vastaan (ο δε πορνευων εις το ιδιον σωμα αμαρτανει). 6:19 Vai ettekφ tiedä (η ουκ οιδατε), ettδ teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on (οτι το σωμα υμων ναος του εν υμιν αγιου πνευματος εστιν) ja jonka te olette saaneet Jumalalta (ου εχετε απο θεου, ja ettette ole itsenne omat (και ουκ εστε εαυτων)? 6:20 Sillδ te olette kalliisti ostetut (ηγορασθητε γαρ τιμης). Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne (δοξασατε δη τον θεον εν τω σωματι υμων) ja hengessδnne (και εν τω πνευματι υμων) jotka ovat Jumalan (ατινα εστιν του θεου). (1.Kor 6:18-20)

#A11B73Fi

Korintton pyhien moraalissa oli pahoja puutteita. Heitä hoitanut Paavali kysyykin:

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa (η ουκ οιδατε οτι αδικοι βασιλειαν θεου ου κληρονομησουσιν)? Δlkää eksykö (μη πλανασθε). Eivät huorintekijät (ουτε πορνοι), ei epδjumalanpalvelijat (ουτε ειδωλολατραι), ei avionrikkojat (ουτε μοιχοι), ei hekumoitsijat (ουτε μαλακοι) eikδ homot (ουτε αρσενοκοιται), 6:10 eivδt varkaat (ουτε κλεπται), ei ahneet (ουτε πλεονεκται), ei juomarit (ουτε μεθυσοι), ei pilkkaajat (ου λοιδοροι) eivδtkä anastajat (ουχ αρπαγες) saa periδ Jumalan valtakuntaa (βασιλειαν θεου ου κληρονομησουσιν). 6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistδ (και ταυτα τινες ητε); mutta te olette vastaanottaneet peson (αλλα απελουσασθε), te olette pyhitetyt (αλλα ηγιασθητε), te olette vanhurskautetut meidδn Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä (αλλ εδικαιωθητε εν τω ονοματι του κυριου ιησου) ja meidδn Jumalamme Hengessä (και εν τω πνευματι του θεου ημων). (1.Kor 6:7-11)

#A11B74Fi

Jo yli kymmenen vuotta ennen efesolaiskirjeen kirjoittamista Paavali oli kirjoittanut Thessalonikan uskoville:

Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan täydellisenä (oloteleis), ja säilyköön kaikki eheänä (olokliron) - teidän henkenne (to pneuma) ja sielunne (i psihi) - ja ruumiinne (to soma) nuhteettomana (amemptos) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä. (1.Tess 5:23-24)

#A11B75Fi

Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä puhutaankin sitten enemmän Jeesuksen toisesta, julkisesta tulemisesta ja sitä edeltävistä tapahtumista. Lopulta ne, jotka ovat liittyneet Kristuksen nimellä esiintyvään Laittomuuden ihmiseen, tuomitaan, mutta samana päivänä pyhien usko muuttuu näkemiseksi:

Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus (οιτινες δικην τισουσιν ολεθρον αιωνιον) Herran kasvoista (απο προσωπου του κυριου) ja hδnen voimansa kirkkaudesta (και απο της δοξης της ισχυος αυτου). 1:10 Hδnen tullessaan hänen kunniansa näkyy hänen pyhissään (οταν ελθη ενδοξασθηναι εν τοις αγιοις αυτου) ja on ihmeteltävä kaikissa uskovissa (και θαυμασθηναι εν πασιν τοις πιστευουσιν), sillδ te olette uskoneet meidän todistuksemme sinä päivänä (οτι επιστευθη το μαρτυριον ημων εφ υμας εν τη ημερα εκεινη). (2.Tess 1:9-10)

#A11B76Fi

Kristuksen uhri on se perusta, jolle Uusi Liitto rakennettiin. Kirjoittaja lainaa profeetan tekstiä, joka nyt on toteutunut:

Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään (μια γαρ προσφορα τετελειωκεν εις το διηνεκες τους αγιαζομενους). 10:15 Todistaahan sen meille myφs Pyhä Henki; sillä sanottuaan (μαρτυρει δε ημιν και το πνευμα το αγιον μετα γαρ το προειρηκεναι): 10:16 "Tδmä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieliinsä (αυτη η διαθηκη ην διαθησομαι προς αυτους μετα τας ημερας εκεινας λεγει κυριος διδους νομους μου επι καρδιας αυτων και επι των διανοιων αυτων επιγραψω αυτους)"; 10:17 ja: "heidδn syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista (και των αμαρτιων αυτων και των ανομιων αυτων ου μη μνησθω ετι)". (Hebr 10:14-17)

#A11B77Fi

Ja ettei totuus unohtuisi, kirjoittaja sanoo:

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen (ειρηνην διωκετε μετα παντων και τον αγιασμον), sillδ ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (ου χωρις ουδεις οψεται τον κυριον); (Hebr 12:14)

#A11B78Fi

Kun meille nyt on selvinnyt, että meidän tulee olla täynnä Jumalan täyteyttä, niin mitä se on, se Jumalan täyteys? Kuka muistaa? Mehän luimme sen jo Efesolaiskirjeestä:

Ja tulla tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tuntemista ylempänä (γνωναι τε την υπερβαλλουσαν της γνωσεως αγαπην του χριστου); ettδ tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä (ινα πληρωθητε εις παν το πληρωμα του θεου). (Ef 3:19)

#A11B79Fi


Evankeliumi paljastaa Jumalan salaisuuden. Mutta Raamattu kertoo myös toisesta salaisuudesta, laittomuuden salaisuudesta. Jumalan kärsivällisyyden turvissa laittomuuden harjoittajat pystyvät toimimaan säädettyyn rajaan asti, eikä tämä edes heilauta Jumalan suunnitelmaa, se päinvastoin edistää sitä, sillä Jumala panee laittomuudenkin palvelemaan itseään. Se on sitä Jumalan kaikkivaltiutta se. Armon ajan päättyessä laittomuus saa jopa nousta kukkaansa ja tuottaa hedelmänsä, kunnes valittujen täyteys on tullut sisälle Jumalan valtakuntaan. Sitten Jeesus hakee omansa pois maailmasta, mutta Jaakobin heimosta merkitään 144000. Ilmestyskirjassa, kts. Ilm 7:4-8, luetellaan 12 heimoa, mutta luettelo ei täysin vastaa sitä, mikä Jaakobin kahdentoista pojan nimistä on ilmoitettu. Jotakin nimiä puuttuu ja toisaalta Joosefin heimo on yliedustettu. Luettelossa on sekä Joosefin heimo, että Jaakobin adoptoima Joosefin poika Manasse. Joosefin pojista Jaakob adoptoi myös Efraimin, mutta sitä ei luettelossa näy, mutta sillä on syynsä. Efraim on Raamatun esikuva kristikunnasta, ja siksi heti lueteltujen heimojen jälkeen seuraa teksti:

Tämän jälkeen minä näin (μετα ταυτα ειδον), ja katso (και ιδου), oli suuri joukko (οχλος πολυς), jota ei kukaan voinut lukea (ον αριθμησαι αυτον ουδεις ηδυνατο), kaikista kansanheimoista (εκ παντος εθνους) ja sukukunnista (και φυλων) ja kansoista (και λαων) ja kielistä (και γλωσσων), ja ne seisoivat valtaistuimen edessδ (εστωτες ενωπιον του θρονου) ja Karitsan edessδ (και ενωπιον του αρνιου) puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin (περιβεβλημενοι στολας λευκας), ja heillδ oli palmut käsissään (και φοινικες εν ταις χερσιν αυτων), 7:10 ja he huusivat suurella δänellä sanoen (και κραζοντες φωνη μεγαλη λεγοντες): "Pelastus valtaistuimella istuvalle meidδn Jumalallemme (η σωτηρια τω καθημενω επι του θρονου του θεου ημων), ja Karitsalle (και τω αρνιω)!". 7:11 Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen (και παντες οι αγγελοι εστηκεσαν κυκλω του θρονου) ja vanhinten (και των πρεσβυτερων) ja neljδn olennon ympärillä (και των τεσσαρων ζωων) ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen (και επεσον ενωπιον του θρονου επι προσωπον αυτων) ja kumartaen rukoilivat Jumalaa (και προσεκυνησαν τω θεω), 7:12 sanoen (λεγοντες): "Amen (αμην)! Ylistys (η ευλογια) ja kirkkaus (και η δοξα) ja viisaus (και η σοφια) ja kiitos (και η ευχαριστια) ja kunnia (και η τιμη) ja voima (και η δυναμις) ja vδkevyys (και η ισχυς) meidδn Jumalallemme (τω θεω ημων) aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας των αιωνων), amen (αμην)!" (Ilm 7:9-12)

#A11B80Fi

Tämä jakeessa 7:12 kahden aamenen väliin sijoitettu sana aloittaa kertomuksen siitä, mitä ensimmäiseen ylösnousemukseen kelpuutetut pyhät saavat katsella taivaista.

#A11B81Fi

Sivulle 12: Jumalan kunnian julkinen ilmestyminen

##A12 helmi fi plus eu12 2019-03-07

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A12

 

 

Jumalan kunnian ilmestyminen

 

#A12B001Fi

Kun Jumala halusi hävittää koko Israelin kansan kultaisen vasikan takia, Mooses sai Jumalan luopumaan aikeistaan. Kun Mooses oli näin todennut Jumalan armolliseksi, hänen pyyntönsä yhä kasvoivat. Mooses halusi tuntea Jumalan, ja pyysi, että Hän itse johtaisi Israelin kansaa:

Ja Mooses sanoi Herralle (el-Jehova): "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata (Ha'al) tämä kansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle (ve-attaa lo hodaettanii), kenen sinä lähetät minun kanssani (et-asher tishlach immi). Ja kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltäsi (Jedaettika be-shem), ja sinä olet myös löytänyt armon minun silmieni edessä (ve-gam matsata chen be-einai)'. 33:13 Jos siis olen löytänyt armon (Ve-atta im-na matsati chen) sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut (ve-eida'aka) ja tietäisin saaneeni armon (lema'an emtsa-chen: että löytäisin armon) sinun silmiesi edessä; ja katso: tämä kansa on sinun kansasi." 33:14 Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" ." 33:14 (Hän sanoi - Va-jjomar): (Panaj jeleku va-hanichoti lak - Kasvoni menevät ja ja Minä annan levon sinulle)" 33:15 Hän vastasi hänelle (Va-jomer elav): "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme (Im ein paneika holekim), niin älä johdata meitä täältä pois (al-ta'aleinu mi-zze). 33:16 Sillä mistä muutoin tiedetään (U-ba-mme jivvada eifo), että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä (ki-matsati chen be-eineka), minä ja sinun kansasi (ani ve-ammekaa), ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme (ha-lo be-lektekaa immanu), niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa (ve-niflinuu ani ve-ammekaa - että minut ja kansasi erotetaan), jotka maan päällä ovat (mi-kkol ha-am aseher al-pnei ha-adama - kaikista kansoista, jotka maan päällä ovat)?" 33:17 Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät (Gam et-haddabar ha-zzee asher bibbartta), sen minä myös teen (e'ese); sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä (ki-matsata chen be-einaj), ja minä tunnen sinut nimeltäsi (va-eda'aka be-shem)". (2.Ms 33:12-17)

#A12B002Fi

Lopulta ei jäänyt muuta kuin yksi pyyntö, suurin kaikista:

Silloin hän sanoi (Va-jomar): "Anna siis minun nähdä (Har-eini na) sinun kunniasi (et-kavodeiha)". (2.Ms 33:18)

#A12B003Fi

Jumalan pyhyys on syntiselle tappavaa. Ettei Mooseksen turvallisuus vaarantuisi, pyyntöön voitiin suostua vain osittain:

Hän vastasi: "Minä annan kaiken ihanuuteni (kol-tovi) käydä sinun ohitsesi (a'avir) ja huudan nimen 'Herra (Jehova)' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan". Ja hän sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani (et-panai); sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon". (2.Ms 33:19-20)

#A12B004Fi

Sitten Herra osoitti paikan:

Sitten Herra sanoi: "Katso (Hine), tässä on paikka (makom) minun läheisyydessäni (itti) ; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kunniani (kevodi) kulkee ohitse (ba-avor), asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi (ad-ovri). Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani (et-panai) ei voi kukaan katsoa." (2.Ms 33:21-23)

#A12B005Fi


Sitten Herra käski Moosesta olemaan valmiina seuraavaksi päiväksi. Valmisteluihin kuului kahden uuden kivitaulun teko entisten tuhottujen tilalle, eikä tapahtumapaikan ympärillä saanut olla ketään muuta kuin Mooses yksin.

Niin Herra astui alas pilvessä, ja Mooses asettui siellä hänen läheisyyteensä ja huusi Herran nimeä. Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: "Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen". (2.Ms 34:5-7)

#A12B006Fi

Mooseksen halu nähdä Jumala oli enemmän kuin uteliaisuutta. Jumala oli kutsunut hänet ja hän oli tullut tuntemaan Jumalan hänen tekojensa kautta, ja oli aivan luonnollista, että Mooses halusi myös nähdä hänen kasvonsa. Ja samanlainen halu oli myös Jumalalla. Hän halusi asua kansansa keskuudessa. Kun Israel sitten sai pyhäkön, siinä oli kolme osaa - piha, pyhä ja kaikkein pyhin. Kaikkein pyhin oli rakennettu paikaksi, jossa Jumala ilmestyy. Mutta Jumalan kunnian ilmestyminen oli taas vaarallinen juttu. Hän ilmestyi pilvessä, ettei hänen kunniansa loiste tuhoaisi hänen kansaansa:

Sitten pilvi peitti ilmestysmajan, ja Herran kunnia (u-kebod Jehova) täytti (male) asumuksen (et-ha-mishkan); eikä Mooses voinut mennä ilmestysmajaan, sillä pilvi oli laskeutunut sen päälle, ja Herran kunnia (kebod Jehova) täytti asumuksen (male et-ha-mmishkan). (2.Ms 40:34-35)

#A12B007Fi

Myöhemmin sama tapahtui uudestaan, kun Salomon rakentama temppeli otettiin käyttöön Jerusalemissa. Mutta jo Salomo itse kääntyi pois Jumalasta, ja myöhemmin Jumalan Henki poistui temppelistä vähin äänin, profeettojen alkaessa julistaa Jumalan sanaa kansalle. Mutta sitten syntyi Jeesus joka sitoutui kantamaan Jumalan valittujen synnit, niin ettei Jumalan kunnia heitä tuhoaisi. Kun Johannes evankeliuminsa alussa esittelee Jumalan Sanan, hän kyllä kertoo, että me, hänen oppilaansa, saimme katsella Jumalan kunniaa sellaisena kun "ainokaisella pojalla on Isältä". Miksi se ei siis tuhonnut syntisiä oppilaita? Vastaus sisältyy siihen, että hän asui, "eskinosen", meidän keskellämme samanlaisessa savimajassa kuin me itse. Sana "eskinoo" tarkoittaakin telttamajassa asumista:

Ja Sana tuli lihaksi (και ο λογος σαρξ εγενετο) ja asui meidδn keskellämme (και εσκηνωσεν εν ημιν), ja me katselimme hδnen kunniaansa (και εθεασαμεθα την δοξαν αυτου), senkaltaista kunniaa, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä (δοξαν ως μονογενους παρα πατρος); ja hδn oli täynnä armoa ja totuutta (πληρης χαριτος και αληθειας). (Joh 1:14)

#A12B008Fi

Ihmiset eivät ymmärtäneet Jumalan kunniaa, koska ihmisten keskuudessa vain voimankäyttöä pidetään kunnian perustana. Jeesus ei kuitenkaan tullut rankaisemaan pahuuden tekijöitä, vaan tarjoamaan armahdusta sen perusteella, että hän itse ottaisi kantaakseen rangaistuksen ihmisten puolesta. Opetuslapsilleen Jeesus halusi kuitenkin antaa selvän käsityksen siitä, mitä Taivaallinen kunnia oikein on. Ensin hän kertoi siitä, että on tulossa aika, jolloin hän tulee uudestaan, ja silloin tilanne on oleva toinen:

Sillä Ihmisen Poika on tuleva (μελλει γαρ ο υιος του ανθρωπου ερχεσθαι) Isänsä kunniassa (εν τη δοξη του πατρος αυτου) enkeliensä kanssa (μετα των αγγελων αυτου), ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan (και τοτε αποδωσει εκαστω κατα την πραξιν αυτου). (Matt 16:27)

#A12B009Fi

Jeesuksen toisesta tulemisesta puhutaan Raamatussa useammin, kuin hänen syntymisestään lihan ruumiiseen ja sitä seuranneeseen kuolemaan, ylösnousemiseen ja ylösottoon. Uudessa Testamentissa asia Jeesuksen toisesta tulemisesta tulee esille 319 kertaa, ja Vanhassa Testamentissa noin 1500 kertaa, sillä ensimmäisellä kerralla Jeesus tuli lunastamaan itsellensä morsiamen, mutta toisella kerralla hän tulee hakemaan morsiamensa taivaalliseen häähuoneeseen, jossa Jumalan tahto täyttyy:

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen (μη ταρασσεσθω υμων η καρδια). Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun (πιστευετε εις τον θεον και εις εμε πιστευετε). 14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa (εν τη οικια του πατρος μου μοναι πολλαι). Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille (εισιν ει δε μη ειπον αν υμιν): minä menen valmistamaan teille sijaa (πορευομαι ετοιμασαι τοπον υμιν)? 14:3 Ja vaikka minä menen ja valmistan teille sijan (και εαν πορευθω και ετοιμασω υμιν τοπον), tulen minä takaisin (παλιν ερχομαι) ja otan teidät tyköni, (και παραληψομαι υμας προς εμαυτον), että tekin olisitte siellä missä minä olen (ινα οπου ειμι εγω και υμεις ητε). 14:4 Ja mihin minä menen (και οπου εγω υπαγω) - te tiedätte (οιδατε) - ja tien sinne te tiedätte (και την οδον οιδατε)." (Joh 14:1-4)

#A12B010Fi

Kun Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivä lähestyi, hän esitti vertauksen kuninkaan pojan häistä. Jeesus itse on vertauksen ylkä ja ekklesia on hänen morsiamensa. Häihin kutsuttiin ensin juutalaisia, mutta he eivät halunneet tulla:

Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille (και αποκριθεις ο ιησους παλιν ειπεν αυτοις) vertauksilla ja sanoi (εν παραβολαις λεγων): 22:2 "Taivasten valtakunta on verrattava (ωμοιωθη η βασιλεια των ουρανων) kuninkaaseen (ανθρωπω βασιλει), joka laittoi häät (οστις εποιησεν γαμους) pojallensa (τω υιω αυτου). 22:3 Ja hän lähetti orjansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla (και απεστειλεν τους δουλους αυτου καλεσαι τους κεκλημενους εις τους γαμους και ουκ ηθελον ελθειν). 22:4 Vielä hän lähetti toisia orjia lausuen (παλιν απεστειλεν αλλους δουλους λεγων): 'Sanokaa kutsutuille (ειπατε τοις κεκλημενοις): Katso, minä olen valmistanut ateriani (ιδου το αριστον μου ητοιμασα), minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut (οι ταυροι μου και τα σιτιστα τεθυμενα), ja kaikki on valmiina (και παντα ετοιμα); tulkaa häihin (δευτε εις τους γαμους)'. 22:5 Mutta he eivät siitä välittäneet (οι δε αμελησαντες), vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen (απηλθον ο μεν εις τον ιδιον αγρον ο δε εις την εμποριαν αυτου); 22:6 ja toiset ottivat kiinni hänen orjansa, pitelivät pahoin ja tappoivat (οι δε λοιποι κρατησαντες τους δουλους αυτου υβρισαν και απεκτειναν). 22:7 Mutta tämän kuultuaan kuningas vihastui (ακουσας δε ο βασιλευς ωργισθη) ja lähetti sotajoukkonsa (και πεμψας τα στρατευματα αυτου) ja tuhosi nuo murhamiehet (απωλεσεν τους φονεις εκεινους) ja poltti heidän kaupunkinsa (και την πολιν αυτων ενεπρησεν). (Matt 22:1-7)

#A12B011Fi

Toinen kutsukierros osoitettiin sekä hyville että pahoille, kutsutuilta vaadittiin vain hääpuku. Kuninkaan pojan häihin piti tulla lainavaatteissa, Kristuksen armoon pukeutuneena, kohtaamilleen ihmisille armoa osoittaen.

Sitten hän (s.o. Kuningas) sanoi orjillensa (τοτε λεγει τοις δουλοις αυτου): 'Häät ovat valmistetut (ο μεν γαμος ετοιμος εστιν), mutta kutsutut eivät olleet arvollisia (οι δε κεκλημενοι ουκ ησαν αξιοι). 22:9 Menkää siis teiden risteyksiin (πορευεσθε ουν επι τας διεξοδους των οδων) ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte (και οσους αν ευρητε καλεσατε εις τους γαμους).' 22:10 Ja orjat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki (και εξελθοντες οι δουλοι εκεινοι εις τας οδους συνηγαγον παντας), keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät (οσους ευρον πονηρους τε και αγαθους), ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita (και επλησθη ο γαμος ανακειμενων). (Matt 22:8-10)

#A12B012Fi

Vieraiden joukossa oli joku, joka luuli olevan niin hyvä ja edustava, että meni juhlille omissa vaatteissaan. Siinä kävi huonosti:

Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita (εισελθων δε ο βασιλευς θεασασθαι τους ανακειμενους), näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin (ειδεν εκει ανθρωπον ουκ ενδεδυμενον ενδυμα γαμου). 22:12 Ja hän sanoi hänelle (και λεγει αυτω): 'Toveri, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle (εταιρε πως εισηλθες ωδε), vaikka sinulla ei ole häävaatteita (μη εχων ενδυμα γαμου)?' Mutta hän jäi sanattomaksi (ο δε εφιμωθη). 22:13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille (τοτε ειπεν ο βασιλευς τοις διακονοις): 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä, viekää hänet ja heittäkää ulos pimeyteen (δησαντες αυτου ποδας και χειρας αρατε αυτον και εκβαλετε εις το σκοτος το εξωτερον)'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων). 22:14 Sillä monet ovat kutsutut (πολλοι γαρ εισιν κλητοι), mutta harvat valitut (ολιγοι δε εκλεκτοι)." (Matt 22:11-14)

#A12B013Fi

Matteus kertoo vielä juutalaisten yrityksistä tuhota Jeesuksen sanojen todistusvoima, mutta kun Jeesus sanoo viimeisen sanan, niin se on siinä:

Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat (ιερουσαλημ ιερουσαλημ η αποκτεινουσα τους προφητας) ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt (και λιθοβολουσα τους απεσταλμενους προς αυτην), kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi (ποσακις ηθελησα επισυναγαγειν τα τεκνα σου), niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle (ον τροπον επισυναγει ορνις τα νοσσια εαυτης υπο τας πτερυγας)! Mutta te ette ole tahtoneet (και ουκ ηθελησατε. 23:38 Katso (ιδου), 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi (αφιεται υμιν ο οικος υμων ερημος)'. 23:39 Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν): tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte (ου μη με ιδητε απ αρτι εως αν ειπητε): 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen (ευλογημενος ο ερχομενος εν ονοματι κυριου)'." (Matt 23:37-39)

#A12B014Fi

Jeesuksen hylättyä Jerusalemin temppelin lopullisesti, hänen oppilailleen se oli vielä katseenvangitsija ja suuri ihastuksen kohde:

Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois και (εξελθων ο ιησους επορευετο απο του ιερου); ja hδnen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle (και προσηλθον οι μαθηται αυτου επιδειξαι αυτω) pyhδkön rakennuksia (τας οικοδομας του ιερου). Niin Jeesus sanoi heille (ο δε ιησους ειπεν αυτοις): "Ettekö näe kaikkea näitä (ου βλεπετε παντα ταυτα)? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle (αμην λεγω υμιν ου μη αφεθη ωδε λιθος επι λιθον), maahan jaottamatta (ος ου μη καταλυθησεται)." (Matt 24:1-2)

#A12B015Fi

Temppelivuorelta tultiin Öljymäelle, josta temppeli näkyi kaikessa loistossaan. Jeesuksen opetuslapset kysyivät, että milloin temppelin hävitys tapahtuu ja mikä on oleva Jeesuksen takaisintulon ja aikakauden täyttymyksen merkki. Keskustelu käytiin, kun Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen oli enää noin viikko.

Ja kun hän istui Öljymäellä (καθημενου δε αυτου επι του ορους των ελαιων), tulivat opetuslapset erikseen hδnen tykönsä (προσηλθον αυτω οι μαθηται κατ ιδιαν) ja sanoivat: "Sano meille (λεγοντες ειπε ημιν): milloin se tapahtuu (ποτε ταυτα εσται), ja mikδ on sinun tulemuksesi ja aikakauden täyttymyksen merkki (και τι το σημειον της σης παρουσιας και της συντελειας του αιωνος)?" (Matt 24:3)

#A12B016Fi

Matteuksen selostus Jeesuksen Öljymäen puheesta alkaa varoituksella pettureista, jotka yrittävät johtaa Jeesuksen seuraajia harhaan, sillä Jumalan polkuja kulkeva kristitty on voittamaton; hänet voidaan tuhota vain eksyttämältä hänet pois tieltä, jota pitkin Pyhä Henki häntä ohjaa kulkemaan:

Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille (και αποκριθεις ο ιησους ειπεν αυτοις): "Katsokaa, ettei kukaan petä teitä (βλεπετε μη τις υμας πλανηση). 24:5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen (πολλοι γαρ ελευσονται επι τω ονοματι μου λεγοντες): 'Minä olen Kristus (εγω ειμι ο χριστος)', ja he pettävät monta (και πολλους πλανησουσιν). 24:6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista (μελλησετε δε ακουειν πολεμους και ακοας πολεμων); katsokaa, ettette peljästy (ορατε μη θροεισθε). Sillä kaiken täytyy tapahtua (δει γαρ παντα γενεσθαι), mutta tämä ei ole vielä loppu (αλλ ουπω εστιν το τελος). (Matt 24:4-6)

#A12B017Fi

Eksyttäjiä on kolme ja kaikki ne ovat kristinuskon omista piireistä lähteneitä, muihin uskontoihin sekoittuneita kultteja. Mutta kun petos ei onnistu, turvautuu vihollinen väkivaltaan. Juutalaisuus, kirkko ja islam ovat temmanneet muutkin kansat mukaansa estämään Uuden Ihmisen luomista, mutta se kaikki on vain uuden ihmisen synnytystuskien alkua:


Sillä kansa nousee kansaa vastaan (εγερθησεται γαρ εθνος επι εθνος) ja valtakunta valtakuntaa vastaan (και βασιλεια επι βασιλειαν), ja nälänhätää ja ruttoa ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin (και εσονται λιμοι και λοιμοι και σεισμοι κατα τοπους). 24:8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua (παντα δε ταυτα αρχη ωδινων). (Matt 24:7-8)

#A12B018Fi

Synnytystuskat kiihtyvät loppua kohti niin rajuiksi, että vain ne, jotka todella rakastavat Jeesusta, tulevat voittajina perille:


Silloin teidät annetaan vaivaan (τοτε παραδωσουσιν υμας εις θλιψιν), ja teitä tapetaan (και αποκτενουσιν υμας), ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi (και εσεσθε μισουμενοι υπο παντων των εθνων) minun nimeni tähden (δια το ονομα μου). 24:10 Ja silloin monet lankeavat pois (και τοτε σκανδαλισθησονται πολλοι), ja he antavat toisensa alttiiksi (και αλληλους παραδωσουσιν) ja vihaavat toinen toistaan (και μισησουσιν αλληλους). 24:11 Ja monta väärää profeettaa nousee (και πολλοι ψευδοπροφηται εγερθησονται), ja he eksyttävät monta (και πολλοι ψευδοπροφηται εγερθησονται και πλανησουσιν πολλους). 24:12 Ja sentähden, että laittomuus lisääntyy (και δια το πληθυνθηναι την ανομιαν), viilenee useimpien rakkaus (ψυγησεται η αγαπη των πολλων). 24:13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu (ο δε υπομεινας εις τελος ουτος σωθησεται). (Matt 24:9-13)

#A12B019Fi

Pakanain aika päättyy, kun evankeliumi on saarnattu kaikessa maailmassa:

Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (και κηρυχθησεται τουτο το ευαγγελιον της βασιλειας) kaikessa asutussa maailmassa (εν ολη τη οικουμενη), todistukseksi kaikille kansoille (εις μαρτυριον πασιν τοις εθνεσιν); ja sitten tulee loppu (και τοτε ηξει το τελος). (Matt 24:14)

#A12B020Fi

Kun evankeliumi on saarnattu kaikessa maailmassa, alkaa Danielin ennustuksen mukainen seitsemäskymmenes vuosiviikko. Seitsemän vuotta maailmaa hallitsee Kristuksen vihamies, josta Danielin kirjassa käytetään nimeä "pieni sarvi". Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä hänestä käytetään nimityksiä vastustaja, kadotuksen lapsi, laittomuuden ihminen ja synnin ihminen, eli hänen pyrkimyksensä ovat täysin Jumalan tahdon ja lain ja vastaisia. Noin sata vuotta sitten joukko juutalaisia ajattelijoita totesi, että voidakseen hävittää länsimaisen sivilisaation, on heidän oltava täysin demonisia. Liikkeen perustajat tutkivat ahkerasti Raamattua, löytääkseen sieltä yhteiskuntaa säilyttävät arvot, ja perustivat sitten Frankfurtin sosiaalitutkimusinstituutin, jossa suunniteltiin ne menetelmät, joilla maailmaa tänä päivänä ajetaan Saatanan syliin.

#A12B021Fi

Heti valtaan päästyään Laittomuuden ihminen järjestää suuren ahdingon (θλιψις μεγαλη) tappaakseen kaikki, mikä vähänkin muistuttaa Maailman Luojasta ja Kristuksesta, kristityistä ja uskosta Kristukseen. Merkki tästä on hävityksen iljetyksen ilmitulo paikassa, jossa sitä vähimmin osattaisiin odottaa:

Kun te siis näette hävityksen iljetyksen (οταν ουν ιδητε το βδελυγμα της ερημωσεως), josta on puhuttu profeetta Danielin kautta (το ρηθεν δια δανιηλ του προφητου), seisovan pyhässä paikassa (εστος εν τοπω αγιω) - joka tδmän lukee, se ymmärtäköön (ο αναγινωσκων νοειτω) - 24:16 silloin ne, jotka Juudeassa ovat (τοτε οι εν τη ιουδαια), paetkoot vuorille (φευγετωσαν επι τα ορη); 24:17 joka on katolla (ο επι του δωματος), älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on (μη καταβαινετω αραι τι εκ της οικιας αυτου), 24:18 ja joka on pellolla (και ο εν τω αγρω), älköön palatko takaisin (μη επιστρεψατω οπισω) noutamaan päällysvaatteitaan (αραι τα ιματια αυτου). 24:19 Voi raskaita (ουαι δε ταις εν γαστρι εχουσαις) ja imettäväisiä (και ταις θηλαζουσαις) niinä päivinä (εν εκειναις ταις ημεραις)! 24:20 Mutta rukoilkaa (προσευχεσθε δε), ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina (ινα μη γενηται η φυγη υμων χειμωνος μηδε εν σαββατω). 24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdinko (εσται γαρ τοτε θλιψις μεγαλη), jonka kaltaista ei ole ollut (οια ου γεγονεν) maailman alusta hamaan tähän asti (απ αρχης κοσμου εως του νυν) eikä milloinkaan tule (ουδ ου μη γενηται). (Matt 24:15-21)

#A12B022Fi

Juutalaisten on vaikea omaksua tätä varoitusta, sillä laittomuuden ihminen on saanut heidät uskomaan, että hän on heidän miehiään. Hänen aikanaan Jerusalemin temppeli rakennetaan uudestaan ja hän, Saatanan hengessä toimiva ihminen tekee siitä hallintojärjestelmänsä keskuksen. Mutta Raamattu puhuu myös Jaakobin ahdistuksesta ja sen merkki on homoagenda:

Ja nämä ovat ne sanat, jotka Herra on puhunut Israelista ja Juudasta. 30:5 Näin sanoo Herra: "Pelon huudon me kuulemme: on hirmu, ei rauha! 30:6 Kysykää ja katsokaa: synnyttääkö miehenpuoli? Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa synnyttäväisten tavalla, ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? 30:7 Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä. (Jer 30:4-7)

#A12B023Fi

Homoagenda on Yhdysvaltojen sotaponnistusten leikkuuterä, "cutting edge". Se on Frankfurtin koulukunnan juutalaisten Bileamin opin mukaisesti suunniteltu sitä varten, ettei risteilyohjuksia ja matalalle kiertoradalle sijoitettuja neutronipommeja tarvitsisi ollenkaan käyttää, vaan että kaikki seksivallankumouksen pehmentämät kansat suostuisivat Jumalan lasten hävittämiseen hymyssä suin. Ilmestyskirjassa kerrotaan niistä Jeesuksen nimen takia tapetuista Jumalan pyhistä, jotka ikuisuuden näkökulmasta katsottuna ovat jo taivaisissa:

Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi (και απεκριθη εις εκ των πρεσβυτερων λεγων μοι): "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet (ουτοι οι περιβεβλημενοι τας στολας τας λευκας τινες εισιν και ποθεν ηλθον)?" 7:14 Ja minä sanoin hänelle (και ειρηκα αυτω): "Herra, sinä tiedät sen (κυριε συ οιδας)". Ja hän sanoi minulle (και ειπεν μοι): "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdingosta tulevat (ουτοι εισιν οι ερχομενοι εκ της θλιψεως της μεγαλης), ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet vaippansa Karitsan veressä (και επλυναν τας στολας αυτων και ελευκαναν στολας αυτων εν τω αιματι του αρνιου). 7:15 Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä (δια τουτο εισιν ενωπιον του θρονου του θεου) ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään (και λατρευουσιν αυτω ημερας και νυκτος εν τω ναω αυτου), ja hän, joka valtaistuimella istuu (και ο καθημενος επι του θρονου), on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä (σκηνωσει επ αυτους). 7:16 Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano (ου πεινασουσιν ετι ουδε διψησουσιν ετι), eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle (ουδε μη πεση επ αυτους ο ηλιος ουδε παν καυμα), 7:17 sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä (οτι το αρνιον το αναμεσον του θρονου ποιμανει αυτους) ja johdattava heidät (και οδηγησει αυτους) elävän vetten lähteille (επι ζωσας πηγας υδατων), ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä (και εξαλειψει ο θεος παν δακρυον απο των οφθαλμων αυτων)." (Ilm 7:13-17)

#A12B024Fi

Kristuksen ekklesia ei hyväksy homoagendaa niin kauan kuin se elää, mutta jos se kuolee, tulevat haaskalinnut raadon kimppuun. Marssijärjestyskin on meille ilmoitettu: Kristus hakee omansa pois taivaisiin, ja vain kuollut uskonnollisuus jää haaskalintujen saaliiksi.


Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty (και ει μη εκολοβωθησαν αι ημεραι εκειναι), ei mikään liha pelastuisi (ουκ αν εσωθη πασα σαρξ); mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään (δια δε τους εκλεκτους κολοβωθησονται αι ημεραι εκειναι). 24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko (τοτε εαν τις υμιν ειπη ιδου ωδε ο χριστος η ωδε μη πιστευσητε). 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee (εγερθησονται γαρ ψευδοχριστοι και ψευδοπροφηται), ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä (και δωσουσιν σημεια μεγαλα και τερατα), niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin (ωστε πλανησαι ει δυνατον και τους εκλεκτους). 24:25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut (ιδου προειρηκα υμιν). 24:26 Sentähden, jos teille sanotaan (εαν ουν ειπωσιν υμιν): 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi (ιδου εν τη ερημω εστιν μη εξελθητε): 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko (ιδου εν τοις ταμειοις μη πιστευσητε). 24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä (ωσπερ γαρ η αστραπη εξερχεται απο ανατολων) ja näkyy hamaan länteen (και φαινεται εως δυσμων), niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus (ουτως εσται και η παρουσια του υιου του ανθρωπου). 24:28 Missä raato on (οπου γαρ εαν η το πτωμα), sinne haaskalinnut kokoontuvat (εκει συναχθησονται οι αετοι). (Matt 24:22-28)

#A12B025Fi

Kristuksen ja hänen morsiamensa kohtaaminen tapahtuu pilvissä, mutta merkki siitä näkyy taivaalla. Kristuksessa kuolleet nousevat haudoistaan, ja enkelit keräävät vielä elossa olevat pyhät Herran luo:

Mutta heti niiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee (ευθεως δε μετα την θλιψιν των ημερων εκεινων ο ηλιος σκοτισθησεται), eikä kuu anna valoansa (και η σεληνη ου δωσει το φεγγος αυτης), ja tähdet putoavat taivaalta (και οι αστερες πεσουνται απο του ουρανου), ja taivaitten voimat järkkyvät (και αι δυναμεις των ουρανων σαλευθησονται). 24:30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla (και τοτε φανησεται το σημειον του υιου του ανθρωπου εν τω ουρανω), ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat (και τοτε κοψονται πασαι αι φυλαι της γης); ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä (και οψονται τον υιον του ανθρωπου ερχομενον επι των νεφελων του ουρανου) suurella voimalla ja kunnialla (μετα δυναμεως και δοξης πολλης). 24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan äänen pauhatessa (και αποστελει τους αγγελους αυτου μετα σαλπιγγος φωνης μεγαλης), ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta (και επισυναξουσιν τους εκλεκτους αυτου εκ των τεσσαρων ανεμων), taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin (απ ακρων ουρανων εως ακρων αυτων). (Matt 24:29-31)

#A12B026Fi


Jeesuksen takaisintulon aika ja sen merkit kiinnostavat muitakin kuin hänen oppilaitaan. Jeesus itse opettaa siitä helposti ymmärrettävällä tavalla kehottaen seuraamaan "ajan merkkejä". Puut ovat Raamatussa symboleja, jotka tarkoittavat kansoja. Viikunapuu tarkoittaa geneettistä Israelia:

Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus (απο δε της συκης μαθετε την παραβολην): kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat (οταν ηδη ο κλαδος αυτης γενηται απαλος και τα φυλλα εκφυη), niin te tiedätte, että kesä on lähellä (γινωσκετε οτι εγγυς το θερος). 24:33 Samoin te myös (ουτως και υμεις), kun näette tämän kaiken (οταν ιδητε παντα ταυτα), tietäkää, että se on lähellä, oven edessä (γινωσκετε οτι εγγυς εστιν επι θυραις). 24:34 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): tämä sukupolvi ei katoa (ου μη παρελθη η γενεα αυτη), ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat (εως αν παντα ταυτα γενηται). 24:35 Taivas ja maa katoavat (ο ουρανος και η γη παρελευσονται), mutta minun sanani eivät koskaan katoa (οι δε λογοι μου ου μη παρελθωσιν). 24:36 Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan (περι δε της ημερας εκεινης και της ωρας ουδεις οιδεν), eivät taivasten enkelit (ουδε οι αγγελοι των ουρανων), vaan Isäni yksin (ει μη ο πατηρ μου μονος). (Matt 24:32-36)

#A12B027Fi

Juutalaisten paluu historialliseen kotimaahansa on tämän maailmanajan lopun merkki, mutta myös kadonneet heimot palaavat ja asuttavat Jordan-joen länsirannan. Toinen ajan merkki on pahuuden kyllästämä elintapa niin kuin Nooan rakentaessa arkkia perheensä pelastukseksi tai Sodoman miesten julkeus (kts. Lk 17:26-32) vanhan maailman ja syntisten kaupunkien hävityksen edellä. Mutta mitään tarkkaa päivämäärää eivät nämäkään merkit anna; mielenkiintoista kyllä on, että neutronipommeilla maailma voidaan palauttaa kivikauteen yhdessä päivässä:

Sillä niinkuin oli Nooan päivinä (ωσπερ δε αι ημεραι του νωε), niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva (ουτως εσται και η παρουσια του υιου του ανθρωπου). 24:38 Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta (ωσπερ γαρ ησαν εν ταις ημεραις ταις προ του κατακλυσμου): söivät ja joivat, naivat ja naittivat (τρωγοντες και πινοντες γαμουντες και εκγαμιζοντες), aina siihen päivään asti (αχρι ης ημερας), jona Nooa meni arkkiin (εισηλθεν νωε εις την κιβωτον), 24:39 eivätkä tienneet (και ουκ εγνωσαν), ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki (εως ηλθεν ο κατακλυσμος και ηρεν απαντας ουτως); niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva (εσται και η παρουσια του υιου του ανθρωπου). 24:40 Silloin on kaksi pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään (τοτε δυο εσονται εν τω αγρω ο εις παραλαμβανεται και ο εις αφιεται). 24:41 Kaksi on jauhamassa käsikivillä (δυο αληθουσαι εν τω μυλωνι); toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään (μια παραλαμβανεται και μια αφιεται). 24:42 Valvokaa siis (γρηγορειτε ουν), sillä ette tiedä (οτι ουκ οιδατε), millä hetkellä teidän Herranne tulee (ποια ωρα ο κυριος υμων ερχεται). (Matt 24:37-42)

#A12B028Fi

Tässä tuli esille kaksi asiaa: toinen otetaan ja toinen jätetään. Jeesus tulee hakemaan taivaallisiin häihin vain oman morsiamensa, mutta hän tulee kuin varas yöllä, mutta siihenkin on olemassa selvä syy: jos ihmiset tietäisivät, millä hetkellä Jeesus tulee, heistä tulisi yhden päivän hurskastelijoita, joita muutenkin on jo ihan liiaksi asti:

Mutta se tietäkää (εκεινο δε γινωσκετε): jos perheenisäntä tietäisi (οτι ει ηδει ο οικοδεσποτης), millä yövartiolla varas tulee (ποια φυλακη ο κλεπτης ερχεται), totta hän valvoisi (εγρηγορησεν αν), eikä sallisi taloonsa murtauduttavan (και ουκ αν ειασεν διορυγηναι την οικιαν αυτου). 24:44 Sentähden olkaa tekin valmiit (δια τουτο και υμεις γινεσθε ετοιμοι), sillä sinä hetkenä, jona ette luule (οτι η ωρα ου δοκειτε), Ihmisen Poika tulee (ο υιος του ανθρωπου ερχεται). (Matt 24:43-44)

#A12B029Fi

Jeesuksen Herrakseen tunnustaville kristityille Herran tulo takaisin maailmaan on tiliteon päivä:


Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja (τις αρα εστιν ο πιστος δουλος και φρονιμος), jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään (ον κατεστησεν ο κυριος αυτου επι της θεραπειας αυτου), antamaan heille ruokaa ajallansa (του διδοναι αυτοις την τροφην εν καιρω)? 24:46 Autuas se orja (μακαριος ο δουλος εκεινος), jonka hänen herransa tullessaan löytää sitä tekemässä (ον ελθων ο κυριος αυτου ευρησει ποιουντα ουτως)! 24:47 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi (επι πασιν τοις υπαρχουσιν αυτου καταστησει αυτον). 24:48 Mutta jos paha orja sanoo sydämessään (εαν δε ειπη ο κακος δουλος εκεινος εν τη καρδια αυτου): 'Minun herrani tulo viipyy (χρονιζει ο κυριος μου ελθειν)', 24:49 ja rupeaa lyömään orjatovereitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa (και αρξηται τυπτειν τους συνδουλους εσθιειν δε και πινειν μετα των μεθυοντων), 24:50 niin sen orjan herra tulee päivänä, jona hän ei odota (ηξει ο κυριος του δουλου εκεινου εν ημερα η ου προσδοκα), ja hetkenä, jota hän ei arvaa (και εν ωρα η ου γινωσκει), 24:51 ja hakkaa hänet kappaleiksi (και διχοτομησει αυτον) ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille (και το μερος αυτου μετα των υποκριτων θησει). Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων)." (Matt 24:45-51)

#A12B030Fi

Jeesuksen takaisintulon aika ja sen merkit on selostettu riittävän niin selvästi, että tarkkaavaiset oppilaat voivat niitä seurata, mutta välinpitämättömät eivät niitä ymmärrä, vaikka näkisivätkin. Jeesus kertoo, mitä siitä seuraa:


Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen (τοτε ομοιωθησεται η βασιλεια των ουρανων δεκα παρθενοις), jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan (αιτινες λαβουσαι τας λαμπαδας αυτων εξηλθον εις απαντησιν του νυμφιου). 25:2 Mutta viisi heistä oli ymmärtäväistä ja viisi tyhmää (πεντε δε ησαν εξ αυτων φρονιμοι και αι πεντε μωραι). 25:3 Tyhmät ottivat lamppunsa (αιτινες μωραι λαβουσαι τας λαμπαδας εαυτων), mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa (ουκ ελαβον μεθ εαυτων ελαιον). 25:4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa (αι δε φρονιμοι ελαβον ελαιον εν τοις αγγειοις αυτων) ynnä lamppunsa (μετα των λαμπαδων αυτων). 25:5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni (χρονιζοντος δε του νυμφιου ενυσταξαν πασαι), ja he nukkuivat (και εκαθευδον). 25:6 Mutta yösydännä kuului huuto (μεσης δε νυκτος κραυγη γεγονεν): 'Katso (ιδου), ylkä tulee (ο νυμφιος ερχεται)! Menkää häntä vastaan (εξερχεσθε εις απαντησιν αυτου).' 25:7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat (τοτε ηγερθησαν πασαι αι παρθενοι εκειναι) ja laittoivat lamppunsa kuntoon (και εκοσμησαν τας λαμπαδας αυτων). 25:8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille (αι δε μωραι ταις φρονιμοις ειπον): 'Antakaa meille öljyänne (δοτε ημιν εκ του ελαιου υμων), sillä meidän lamppumme sammuvat (οτι αι λαμπαδες ημων σβεννυνται)'. 25:9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat (απεκριθησαν δε αι φρονιμοι λεγουσαι): 'Emme voi (μηποτε), se ei riitä meille ja teille (ουκ αρκεση ημιν και υμιν). Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne (πορευεσθε δε μαλλον προς τους πωλουντας και αγορασατε εαυταις).' 25:10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli (απερχομενων δε αυτων αγορασαι ηλθεν ο νυμφιος); ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin (και αι ετοιμοι εισηλθον μετ αυτου εις τους γαμους), ja ovi suljettiin (και εκλεισθη η θυρα). 25:11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat (υστερον δε ερχονται και αι λοιπαι παρθενοι λεγουσαι): 'Herra, Herra, avaa meille (κυριε κυριε ανοιξον ημιν)!' 25:12 Mutta hän vastasi ja sanoi (ο δε αποκριθεις ειπεν): 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä (αμην λεγω υμιν ουκ οιδα υμας)'. 25:13 Valvokaa siis (γρηγορειτε ουν), sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä (οτι ουκ οιδατε την ημεραν ουδε την ωραν) jona ihmisen poika tulee (εν η ο υιος του ανθρωπου ερχεται). (Matt 25:1-13)

#A12B031Fi

Kun Jeesuksen oppilaat saavat Pyhän Hengen, Pyhä Henki jakaa heille tehtäviä ja hengellisiä työvälineitä Kristuksen ruumiin rakentamiseksi. Takaisin tullessaan Jeesus palkitsee hyvät orjansa ja rankaisee ne kristityt, jotka ovat nukkuneet onnensa ohi, kts. Mt 25:14-30.

#A12B032Fi

Kun Jeesus tulee takaisin maan päälle, hän ei enää verhoudu pilveen. Kansat tuomitaan sen mukaan, miten ne ovat kohdelleet Kristuksen morsianta. Ne, jotka tästä tuomioistuimesta selviävät, pääsevät Jumalan valtakuntaan.

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kunniassaan (οταν δε ελθη ο υιος του ανθρωπου εν τη δοξη αυτου) ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssaan (και παντες οι αγιοι αγγελοι μετ αυτου), silloin hän istuu kunniansa valtaistuimelle (τοτε καθισει επι θρονου δοξης αυτου). 25:32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat (και συναχθησεται εμπροσθεν αυτου παντα τα εθνη), ja hän erottaa toiset toisista (και αφοριει αυτους απ αλληλων), niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista (ωσπερ ο ποιμην αφοριζει τα προβατα απο των εριφων). 25:33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen (και στησει τα μεν προβατα εκ δεξιων αυτου), mutta vuohet vasemmalle (τα δε εριφια εξ ευωνυμων). 25:34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville (τοτε ερει ο βασιλευς τοις εκ δεξιων αυτου): 'Tulkaa, minun Isäni siunatut (δευτε οι ευλογημενοι του πατρος μου), ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna (κληρονομησατε την ητοιμασμενην υμιν βασιλειαν) maailman alasheittämisestä asti (απο καταβολης κοσμου). 25:35 Sillä minun oli nälkä (επεινασα γαρ), ja te annoitte minulle syödä (και εδωκατε μοι φαγειν); minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda (εδιψησα και εποτισατε με); minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne (ξενος ημην και συνηγαγετε με); 25:36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut (γυμνος και περιεβαλετε με); minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa (ησθενησα και επεσκεψασθε με); minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni (εν φυλακη ημην και ηλθετε προς με).' 25:37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen (τοτε αποκριθησονται αυτω οι δικαιοι λεγοντες): 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua (κυριε ποτε σε ειδομεν πεινωντα και εθρεψαμεν), tai janoisena ja annoimme sinulle juoda (η διψωντα και εποτισαμεν)? 25:38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut (ποτε δε σε ειδομεν ξενον και συνηγαγομεν η γυμνον και περιεβαλομεν)? 25:39 Ja milloin me näimme sinun sairaana tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi (ποτε δε σε ειδομεν ασθενη η εν φυλακη και ηλθομεν προς σε)?' 25:40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille (και αποκριθεις ο βασιλευς ερει αυτοις): 'Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni (εφ οσον εποιησατε ενι τουτων των αδελφων μου των ελαχιστων), sen te olette tehneet minulle (εμοι εποιησατε)'. (Matt 25:31-40)

#A12B033Fi

Raamatun mukaan "usko ei ole joka miehen", mutta Ihmisen pojan tullessa takaisin Taivaasta toteutuu se, mistä on sanottu: "Joka profeetalle ottaa luokseen saa profeetan palkan". Monet ottavat luokseen väärän profeetan, ja saavat väärän profeetan palkan, mutta ne, jotka auttavat Jeesuksen vähimpiä veljiä, pelastuvat. Mutta suuri osa ihmiskuntaa ei käytä hyväkseen tätäkään mahdollisuutta:

Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville (τοτε ερει και τοις εξ ευωνυμων): 'Menkää pois minun tyköäni (πορευεσθε απ εμου), te kirotut (οι κατηραμενοι), siihen iankaikkiseen tuleen (εις το πυρ το αιωνιον), joka on valmistettu perkeleelle (το ητοιμασμενον τω διαβολω) ja hänen enkeleillensä (και τοις αγγελοις αυτου). 25:42 Sillä minun oli nälkä (επεινασα γαρ), ja te ette antaneet minulle syödä (και ουκ εδωκατε μοι φαγειν); minun oli jano (εδιψησα), ja te ette antaneet minulle juoda (και ουκ εποτισατε με); 25:43 minä olin outo (ξενος ημην), ja te ette ottaneet minua huoneeseenne (και ου συνηγαγετε με); minä olin alaston (γυμνος), ja te ette vaatettaneet minua (και ου περιεβαλετε με); sairaana ja vankeudessa (ασθενης και εν φυλακη), ja te ette käyneet minua katsomassa (και ουκ επεσκεψασθε με).' 25:44 Silloin hekin vastaavat hänelle sanoen (τοτε αποκριθησονται αυτω και αυτοι λεγοντες): 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä (κυριε ποτε σε ειδομεν πεινωντα) tai janoisena (η διψωντα) tai outona (η ξενον) tai alastonna (η γυμνον) tai sairaana (η ασθενη) tai vankeudessa (η εν φυλακη), emmekä sinua palvelleet (και ου διηκονησαμεν σοι)?' 25:45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo (τοτε αποκριθησεται αυτοις λεγων): 'Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä (εφ οσον ουκ εποιησατε ενι τουτων των ελαχιστων), sen te olette jättäneet tekemättä minulle (ουδε εμοι εποιησατε)'. 25:46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen (και απελευσονται ουτοι εις κολασιν αιωνιον), mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään (οι δε δικαιοι εις ζωην αιωνιον)." (Matt 25:41-46)

#A12B034Fi

Kun Jeesus jo oli noussut haudasta, hän käski oppilaitaan odottamaan Pyhän Hengen lupauksen täyttymistä Jerusalemissa. Silloin oppilaat tekivät vielä myös yhden kysymyksen:

Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen (οι μεν ουν συνελθοντες επηρωτων αυτον λεγοντες): "Herra, tδlläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan (κυριε ει εν τω χρονω τουτω αποκαθιστανεις την βασιλειαν τω ισραηλ)?" (Apt 1:6)

#A12B035Fi

Oppilaat ajattelivat vain Israelia, mutta Jeesuksen tullessa tapahtuva restauraatio ulottuu paljon syvemmälle, koska suurin häiriötekijä sidotaan. Sana apokathistimi (αποκαθίστημι) ilmoittaa ettδ kyse on maailman palauttamista entiseen, paratiisinomaiseen tilaansa. Jeesus ei kuitenkaan ryhdy sitä enää opettamaan, vaan osoittaa oppilaiden tehtävän nykyajassa, ennen restauraation tapahtumista:


Hän sanoi heille (ειπεν δε προς αυτους): "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä (ουχ υμων εστιν γνωναι χρονους η καιρους), jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut (ους ο πατηρ εθετο εν τη ιδια εξουσια), 1:8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman (αλλα ληψεσθε δυναμιν επελθοντος του αγιου πνευματος εφ υμας), ja te tulette olemaan minun todistajani (και εσεσθε μοι μαρτυρες) sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa (εν τε ιερουσαλημ και εν παση τη ιουδαια και σαμαρεια) ja aina maan ääriin saakka (και εως εσχατου της γης)". (Apt 1:7-8)

#A12B036Fi

Kysymys jäi sillä kertaa viimeiseksi, sillä Jeesuksen kuolleista nousemisesta oli kulunut neljäkymmentä vuorokautta, ja jäljellä oli enää kymmenen vuorokautta, joka on Pasuunansoiton ja Suuren sovituspäivän eli Tuomiopäivän välinen aika. Jeesuksen oli mentävä Isän eteen.


Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä (και ταυτα ειπων βλεποντων αυτων επηρθη), ja pilvi vei hδnet pois heidän näkyvistään (και νεφελη υπελαβεν αυτον απο των οφθαλμων αυτων). 1:10 Ja kun he katselivat taivaalle hδnen mennessään (και ως ατενιζοντες ησαν εις τον ουρανον πορευομενου αυτου), niin katso (και ιδου), heidδn tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa (ανδρες δυο παρειστηκεισαν αυτοις εν εσθητι λευκη); 1:11 ja nδmä sanoivat (οι και ειπον): "Galilean miehet (ανδρες γαλιλαιοι), mitδ te seisotte ja katsotte taivaalle (τι εστηκατε εμβλεποντες εις τον ουρανον)? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen (ουτος ο ιησους ο αναληφθεις αφ υμων εις τον ουρανον), on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän (ουτως ελευσεται ον τροπον εθεασασθε αυτον πορευομενον εις τον ουρανον)." (Apt 1:9-11)

#A12B037Fi

Sanoma Jeesuksen toisesta tulemisesta on myös Jumalan juhlakalenterissa selvästi esillä. Tämän kalenterin mukaan kaikkien Israelin miesten piti tulla pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin kolme kertaa vuodessa juhlille, jotka osuivat yksiin sadonkorjuun alun kanssa, niin, että pääsiäistä vietetään ohranleikkuun alussa keväällä, helluntaita vehnänkorjuun alussa kesällä ja pasuunansoiton, suuren sovituspäivän ja lehtimajan juhlat osuvat yksiin syksyllä hedelmänpuista saatavan sadon, kuten viinirypäleiden ja öljymarjojen ja muiden hedelmien korjuuaikojen kanssa.

#A12B038Fi

Kevään juhlat julistavat Jumalan pelastusta: ohra Kristuksen lunastustyötä ja vehnä hänen verellään lunastettuja ihmisiä, mutta syksy on aikaa jolloin Kristus kerää hedelmät Jumalan viljelyksiltä ja käsittelee sadonkorjuun muut tulokset:

Hänellä on viskimensä kädessään (ου το πτυον εν τη χειρι αυτου), ja hän puhdistaa puimatanterensa (και διακαθαριει την αλωνα αυτου) ja kokoaa nisut aittaansa (και συναξει τον σιτον εις την αποθηκην αυτου), mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa (το δε αχυρον κατακαυσει πυρι ασβεστω). (Lukas 3:17)

#A12B039Fi

Syksyllä vietettäviä juhlia on kolme: pasuunansoiton päivä (Jom Teruah), sovituspäivä (Jom Kippur) ja lehtimajanjuhla (Sukkot). Pasuunansoiton päivä on Vanhan Liiton esikuva Messias Jeesuksessa kuolleitten ylösnousemuksesta. Sitä vietetään seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä eli päivänä, jolloin uuden kuun sirppi juuri ja juuri on havaittavissa Jerusalemin horisontissa. Se on päivä, josta Messias juutalaisten ylipapin edessä todisti:

Mutta Jeesus oli vaiti (ο δε ιησους εσιωπα). Siihen vastatakseen ylimmäinen pappi sanoi hänelle (και αποκριθεις ο αρχιερευς ειπεν αυτω): "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta (εξορκιζω σε κατα του θεου του ζωντος), että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika (ινα ημιν ειπης ει συ ει ο χριστος ο υιος του θεου)". 26:64 Jeesus sanoi hänelle (λεγει αυτω ο ιησους): "Sinäpä sen sanoit (συ ειπας). Mutta minä sanon teille (πλην λεγω υμιν): tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella (απ αρτι οψεσθε τον υιον του ανθρωπου καθημενον εκ δεξιων της δυναμεως) ja tulevan taivaan pilvien päällä (και ερχομενον επι των νεφελων του ουρανου)." (Matt 26:63-64)

#A12B040Fi

Syksyn juhlakauden toinen suuri sapatti on seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä vietettävä sovintopäivä, Jom Kippur, jonka ihmiset mieltävät paasto- ja tuomiopäiväksi. Vanhurskaitten ylösnousemuksessa Jumalan eteen korotetulle Kristuksen morsiamelle se on sovintopäivä, mutta sovintopäivän paasto muistuttaa siitä, että meidän ei pidä tulla Isän Jumalan eteen ansioitamme esittelemään, sillä lapseksiotto ja kruunaus tapahtuu täysin Kristuksen ansion perusteella. Ne, jotka uskossa ovat seuranneet Herraa Jeesusta, saavat nähdä Jumalan ja tuntea hänet de facto:

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa (βλεπομεν γαρ αρτι δι εσοπτρου), arvoituksen tavoin (εν αινιγματι), mutta silloin kasvoista kasvoihin (τοτε δε προσωπον προς προσωπον); nyt minä tunnen vajavaisesti (αρτι γινωσκω εκ μερους), mutta silloin minä olen tunteva, niinkuin minut itsenikin tunnetaan (τοτε δε επιγνωσομαι καθως και επεγνωσθην). (1.Kor 13:12)

#A12B041Fi

Syksyn ja koko vuotuisen juhlakalenterin suurin tapahtuma on Lehtimajanjuhla, Sukkot, sillä se on esikuva Karitsan ja hänen valittunsa häistä. Pyhissä kirjoituksissa tämän juhlan koodisana on ilo. Ilo siitä, että Jeesus voitti kuoleman ja ilo siitä, että me emme ole hänestä kaukana, koska hän asuu meidän sydämessämme ja ilo siitä, että me vanhurskasten ylösnousemuksen jälkeen saamme aina olla hänen kanssaan:

Varma on tämä sana (πιστος ο λογος); sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan (ει γαρ συναπεθανομεν), saamme myös hänen kanssaan elää (και συζησομεν); 2:12 jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita (ει υπομενομεν και συμβασιλευσομεν); jos kiellämme hänet (ει αρνουμεθα), on hänkin kieltävä meidät (κακεινος αρνησεται ημας); 2:13 jos me olemme uskottomat (ει απιστουμεν), pysyy kuitenkin hän uskollisena (εκεινος πιστος μενει); sillä itseänsä kieltää hän ei saata (αρνησασθαι εαυτον ου δυναται). (2.Tim 2:11-13)

#A12B042Fi

Tämän aikakauden (αιών) eli "maailman" loppu on hyvä asia. Jollei Jumala puhaltaisi pasuunaansa, paholaisen uskolliset palvelijat hävittäisivät koko maailman (kosmos), mutta tässä ei edes puhuta siitä. Mutta siitä huolimatta jotkut eivät toivo tämän aikakauden päätöstä, sillä heidän tekonsa ovat pahat, eivätkä he halua siitä pahasta luopua. Osoitinko minä nyt jotakin sormella? Kyllä osoitin. Jokainen ihminen on paholaisen orja aina siihen asti, kunnes kieltää itsensä, ja ottaa vastaan Herran Jeesuksen tarjouksen:

Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman (kosmos), mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kunniassa pyhien enkelien kanssa." (Mark 8:34-38)

#A12B043Fi

Jeesus esitti Öljymäen puheensa noin vuonna 31, josta nyt vuonna 2019 on kulunut 1988 vuotta, joten kolmannen vuosituhannen alkuun on vähemmän kuin 10 vuotta. Monet meille ilmoitetuista ajan merkeistä ovat täyttymässä tuota pikaa, mutta kristittyjen pitää olla aina valmiina tuli Herra milloin tahansa morsiantansa noutamaan.

#A12B044Fi

Uuden ihmisen synnytystuskat alkoivat kohta Jeesuksen ylösoton jälkeen. Ensimmäisenä tapettiin Jerusalemin ekklesian koinonian tehtäviin siunattu Stefanus, Herodes mestautti Jaakobin, joka oli yksi Jeesuksen kolmesta lähimmästä miehestä, mutta jo Ensimmäisessä Thessalonikalaiskirjeessä kerrotaan siitä, kuinka myös kreikkalaiset ryhtyivät vainoamaan kristittyjä:

Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan ekklesioiden seuraajia, jotka ovat Juudeassa (υμεις γαρ μιμηται εγενηθητε αδελφοι των εκκλησιων του θεου των ουσων εν τη ιουδαια εν χριστω ιησου), sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa (οτι ταυτα επαθετε και υμεις υπο των ιδιων συμφυλετων) kuin he juutalaisilta (καθως και αυτοι υπο των ιουδαιων), 2:15 jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin (των και τον κυριον αποκτειναντων ιησουν) ja omat profeettansa (και τους ιδιους προφητας) ja ovat vainonneet meitä (και ημας εκδιωξαντων), eivätkä ole Jumalalle otollisia (και θεω μη αρεσκοντων), vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia (και πασιν ανθρωποις εναντιων), 2:16 kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa (κωλυοντων ημας τοις εθνεσιν λαλησαι ινα σωθωσιν). Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa (εις το αναπληρωσαι αυτων τας αμαρτιας). Viha onkin jo saavuttanut heidät (παντοτε εφθασεν δε επ αυτους η οργη), viimeiseen määräänsä asti (εις τελος). (1.Tess 2:14-16)

#A12B045Fi

Raamatun viimeistä kirjaa sanotaan Ilmestyskirjaksi. Sen alussa meille esitetään Jumalan lausunto seitsemästä Aasian maakunnan ekklesiasta, joka Kristuksen lähettämä enkeli välitti silloin Patmoksen saarella vangittuna olleelle Johannekselle:

Minä olin hengessä Herran päivänä (εγενομην εν πνευματι εν τη κυριακη ημερα), ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen (και ηκουσα οπισω μου φωνην μεγαλην ως σαλπιγγος), 1:11 joka sanoi (λεγουσης): "Minä olen Alfa ja Omega, Ensimmäinen ja Viimeinen" (εγω ειμι το α και το ω ο πρωτος και ο εσχατος) ja (και) "Kirjoita kirjaan, mitä näet (ο βλεπεις γραψον εις βιβλιον), ja lähetä Aasiassa oleville seurakunnille (και πεμψον ταις εκκλησιαις ταις εν ασια), Efesoon (εις εφεσον) ja Smyrnaan (και εις σμυρναν) ja Pergamoon (και εις περγαμον) ja Tyatiraan (και εις θυατειρα) ja Sardeeseen (και εις σαρδεις) ja Filadelfiaan (και εις φιλαδελφειαν) ja Laodikeaan (και εις λαοδικειαν)". (Ilm 1:10-11)

#A12B046Fi

Johanneksen teksti on kirjoitettu noin vuonna 90, mutta lausunto koskee koko pakanain aikaa ja seitsemää viimeistä vuotta, mikä tekstissä on ilmaistu sanoilla "hengessä Herran päivänä". Joukossa on vain kaksi yhteisöä, joita ei kehoteta mielenmuutokseen missään asiassa. Ne asiat, joita Jumala arvostaa, saavat tunnustusta, mutta yksi ekklesia ei saa Jumalan hyväksyntää missään sitä koskevassa asiassa. Muiden neljän kaupungin ekklesioissa on sekalaista väkeä, sekä nuhteettomia, että enemmän tai vähemmän hairahtuneita, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

#A12B047Fi

Monet niistä asioista, joita Jumala ei ollenkaan hyväksy, ovat tyypillisiä kirkollisia syntejä, joita nykyisin ei edes tunnisteta synneiksi. Efeson ja Pergamon ekklesioiden yhteydessä mainittu sana nikolaiittain oppi viittaa monarkkisen piispuuden harhaoppiin, joka jakaa pyhät maallikoihin ja papistoon. Sana nikolaiitta tulee sanoista nikos ja laos - voittaa kansa. Nikolaiitta on kirkkoherra ja pastori, joka on korottanut itsensä Pyhän Hengen paikalle. Kaikki maailman kirkot perustuvat nikolaiittain oppiin, mutta Efeson kristillinen yhteisö oli pystynyt sen torjumaan. Hyvin aktiivinen ekklesia kuitenkin tuhoutui, kun se kadotti ensimmäisen rakkautensa Kristukseen.

#A12B048Fi

Smyrnan ekklesia ei saa nuhteita, ja kuin todistuksena siitä, Smyrnan, nykyisin Izmirin kaupunki Turkissa seisoo tänäkin päivänä, ja myös kristilliset yhteisöt toimivat.

#A12B049Fi

Pergamon oli aikoinaan kuuluisa kulttuurikeskus. Siellä oli myös se valtavankokoinen Saatanan valtaistuin, jonka saksalaiset noin sata vuotta sitten siirsivät Berliiniin. Samalla museoalueella Berliinissä on myös Baabelista tuotu Ishtar-portti. Saksa on halunnut näin osoittaa, että he ovat saatananpalvojien ykköskaartia. Pergamon kaupungissa tapetun kristityn nimi Antipas tarkoittaa papan eli paavin vastustajaa. Koska Jumalan ekklesia on voittamaton niin kauan, kun se pysyy Herralleen uskollisena, saatanan uskolliset palvelijat ovat kehittäneet paljon erilaisia menetelmiä vietelläkseen kristityt pois Totuudesta. Yksi tehokkaimmista viettelykeinoista on Bileamin oppi. Bileam oli rahan valtaan antautunut profeetta, joka maksusta neuvoi Israelin vastustajia tarjoamaan naisensa Israelin miehille huoriksi, että Israel tekisi syntiä ja menettäisi Jumalallisen varjeluksensa. Uudessa Testamentissa Bileamin opista varoitetaan paitsi Pergamon ekklesiaa, mutta Pietarin toisessa kirjeessä ja Juudaan kirjeessä sama varoitus on osoitettu kaikille meille.

#A12B050Fi

Tyatiran ekklesian saamien kiitosten jälkeen sitä nuhdellaan Iisebeliä kohtaan osoitetusta suvaitsevaisuudesta. Nimi Iisebel viittaa kuningas Ahabin vaimoon, joka alisti heikkotahtoisen miehensä palvelemaan Saatanaa. Iisebelin henkilökuva sopii hyvin paavin ja babylonialaisen valtiojärjestelmän epäpyhän liiton kuvaamiseen. Jumala rankaisee epäpyhää pesuetta heittämällä "Kristuksen morsiamena" esiintyvän porton sänkyyn rakastelijoittensa kanssa.

#A12B051Fi

Sardeen ekklesian uloskutsutut olivat kuolleet matkalle jo ennen kuin he olivat päässeet sisälle Jumalan valtakuntaan. Silti heillekin Jumala antaa toivoa kehottamalla heitä muistamaan sitä, mitä he olivat saaneet ja kuulleet. Jospa he ehkä muuttaisivat vielä mielensä ja pääsisivät osallisiksi hengellisestä elämästä. Korjauskehotuksen saaneesta yhteisöstä löytyi vain muutamia, jotka saivat jatkaa matkaansa puhtain paperein.

#A12B052Fi

Filadelfian ekklesia oli veljesrakkauden yhteisö, jota myös kaupungin nimi "filadelfia" (filos + adelfos) tarkoittaa. Kun Jumalan puhuu veljesrakkauden ekklesian enkelille, myös hän käyttää veljesrakkauden kieltä:

Näin sanoo Pyhä (ταδε λεγει ο αγιος), Totinen (ο αληθινος), jolla on Daavidin avain (ο εχων την κλειδα του δαβιδ), hän, joka avaa (ο ανοιγων), eikä kukaan sulje (και ουδεις κλειει), ja joka sulkee, eikä kukaan avaa (και κλειει και ουδεις ανοιγει). (Kts. Ilm 3:7)

#A12B053Fi

Daavidin nimi suomennettuna on "Minun rakkaani". Rakkaus on se avain, jolla päästään Pyhän ja Totisen Jumalan yhteyteen, eikä tämä yhteys jää hedelmättömäksi: jopa Saatanan synagogasta tulijoita pelastuu, mutta sekään ei vielä ole kaikkein parasta, sillä Veljesrakkauden yhteisöstä sanotaan myös:

Minä olen sinua rakastanut (εγω ηγαπησα σε). (Kts. Ilm 3:9)

#A12B054Fi

Tämä on paljon enemmän kuin se maailmalla levitetyn väärän evankeliumin motoksi otettu irrallinen lause Johanneksen evankeliumista "niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei kukaan, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan että hänellä olisi iankaikkinen elämä", kts Joh 3:16. Veljesyhteisölle osoitetun sanoman jatko osoittaa, että Jumala edelleenkin rakastaa Veljesrakkauden yhteisöä:

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin (οτι ετηρησας τον λογον της υπομονης μου), niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä (καγω σε τηρησω εκ της ωρας του πειρασμου), joka on tuleva yli koko maanpiirin (της μελλουσης ερχεσθαι επι της οικουμενης ολης) koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat (πειρασαι τους κατοικουντας επι της γης). (Ilm 3:10)

#A12B055Fi

"Koetuksen hetki", (i ora tou peirasmu), ei ole sama kuin se suuri ahdinko (thlipsis megas), jota maailma nyt valmistelee koko kristikunnan tuhoamiseksi, vaan se lyhyt aika, jonka kestäessä kristikunta ei enää ole pidättelemässä Laittomuuden ihmisen pahuutta maan päällä. Koetuksen hetkessä kuolee kolmasosa ihmiskuntaa, mutta kun kristittyjen ylösoton jälkeen maailmaan jäävä kirkko ja geneettinen Israel on koeteltu, tulevat Jumalan vihan maljat, jotka tuhoavat kaiken parantumattomasti pahan maailmasta.

#A12B056Fi

Laodikean kaupungin nimi tulee sanoista laos, kansa ja dikeos - suora, oikeamielinen ja vanhurskas. Kysymys on siis demokratiasta. Kansa on omasta mielestään oikeassa, mutta suora, oikeamielinen ja vanhurskas Jumala on jätetty oven taakse kolkuttelemaan. Lopulta Jumala oksentaa Laodikean ekklesian ulos suustaan, mutta jättää oven raolleen niille, jotka muuttavat mielensä ennen kuin Ylkä tulee ja ovet suljetaan.

#A12B057Fi

Kaikkien seitsemän ekklesian enkeleille ilmoitetaan se, mitä voittajat saavat. Mutta kenet he voittavat miten he voiton saavat, siitä puhutaan erikseen toisessa paikassa:

Ja he ovat voittaneet hänet (και αυτοι ενικησαν αυτον) Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta (δια το αιμα του αρνιου και δια τον λογον της μαρτυριας αυτων), eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti (και ουκ ηγαπησαν την ψυχην αυτων αχρι θανατου). (Ilm 12:11)

#A12B058Fi

Ei Saatanaa ihmiskonsteilla voiteta, eikä pelkästään pastorin saarnoja kuuntelemalla. On tunnettava Jumala ja kuunneltava häntä ja noudatettava hänen sanojaan uskon kuuliaisuudessa. Jeesus sanoi paholaiselle, ettei ihminen elä leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Joka tämän tajuaa, ymmärtää myös mitä tarkoittavat sanat "vanhurskas on elävä uskosta".

#A12B059Fi

Jumala loi taivaat, maailman ja kaikki, mitä niissä on Kristuksen kautta ja Kristukseen. Kun ihmisen ja Luojan yhteys synnin takia katkesi, hän sovitti sen takaisin yhteyteensä Kristuksessa, uskon kautta. Raamatun alkulehdiltä asti me olemme nähneet, että avioliitto on Jumalan havainto-opetusta tästä sovituksesta, ja Raamatun loppulehdillä me luemme siitä, miten ja minkälaisissa puitteissa Jumalan Karitsan ja hänen morsiamensa häät tapahtuvat.

#A12B060Fi

Raamatun säätämän avioliittojärjestyksen mukaan morsiamen osto ja avioliiton täyttymys ovat eri tapahtumia. Jeesus tuli maan päälle maksaakseen morsiamen hinnan, Pyhä Henki kasvattaa morsiamen ja kun morsiamen isä antaa hyväksyntänsä pojan häävalmisteluille, hakee sulhanen morsiamen kotiin. Sitten isä siunaa pojan morsiamen, jonka jälkeen autuas toivo täyttyy. Raamatulliset häät kestävät seitsemän päivää, ja Raamatun ilmoitus Karitsan häistä määrittelee taivaalliset häät seitsemän vuoden mittaisiksi, jonka jälkeen Jumalan karitsa palaa esikuntineen takaisin maan päällä odottavan suurelta osalta vihamielisen häävierasjoukon pariin. Mitä silloin tapahtuu, on kerrottu tarkkaan Ilmestyskirjassa ja muuallakin Raamatussa, mutta tämän kirjan kannalta se olisi sivujuoni ja veisi huomattavan paljon palstatilaa. Kokonaan tätä aihetta emme kuitenkaan voi sivuuttaa, vaikka ekklesia - kirkkoa ja geneettistä Israelia lukuunottamatta - ei ylösoton jälkeen enää olekaan niitä tapahtumia maan päällä näkemässä.

#A12B061Fi

Myös Markus (luku 13) ja Luukas (21:1-36) selostavat Jeesuksen Öljymäen puhetta. Kysymykseen temppelin hävittämisen ajankohdasta Jeesus Luukkaan mukaan vastaa näin:

Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä (οταν δε ιδητε κυκλουμενην υπο στρατοπεδων την ιερουσαλημ τοτε γνωτε οτι ηγγικεν η ερημωσις αυτης). 21:21 Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille (τοτε οι εν τη ιουδαια φευγετωσαν εις τα ορη), ja jotka ovat kaupungissa (και οι εν μεσω αυτης), lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö (εκχωρειτωσαν και οι εν ταις χωραις μη εισερχεσθωσαν εις αυτην). 21:22 Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on (οτι ημεραι εκδικησεως αυται εισιν του πληρωθηναι παντα τα γεγραμμενα). Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä (ουαι δε ταις εν γαστρι εχουσαις και ταις θηλαζουσαις εν εκειναις ταις ημεραις)! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan (εσται γαρ αναγκη μεγαλη επι της γης και οργη εν τω λαω τουτω); 21:24 ja he kaatuvat miekan terään (και πεσουνται στοματι μαχαιρας), heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan (και αιχμαλωτισθησονται εις παντα τα εθνη), ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana (και ιερουσαλημ εσται πατουμενη υπο εθνων), kunnes pakanain ajat täyttyvät (αχρι πληρωθωσιν καιροι εθνων). (Lukas 21:20-24)

#A12B062Fi

Rooman sotajoukot hävittivät Jerusalemin vuonna 70, mutta se oli vasta esikuva siitä, mitä tämän aikakauden lopussa tapahtuu. Kun Jumalan hyljänneet ihmiset tajuvat tulleensa petetyksi, he kadottavat kaiken toivonsa, raivoavat ja sotivat, he syövät valiumia, xanaxia ja diapamia "masennukseen", mutta niille, joilla on Kristus sydämessä, on paidan ulkopuolella raivoava maailma merkki siitä, että hyvä tästä tulee:

Ja on oleva merkit auringossa (και εσται σημεια εν ηλιω) ja kuussa (και σεληνη) ja tähdissä (και αστροις), ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat (και επι της γης συνοχη εθνων εν απορια ηχουσης θαλασσης και σαλου). 21:26 Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan (αποψυχοντων ανθρωπων απο φοβου και προσδοκιας) sitä, mikä asuttua maailmaa kohtaa (των επερχομενων τη οικουμενη); sillä taivaitten voimat järkkyvät (αι γαρ δυναμεις των ουρανων σαλευθησονται). 21:27 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä (και τοτε οψονται τον υιον του ανθρωπου ερχομενον εν νεφελη) suurella voimalla ja kunnialla (μετα δυναμεως και δοξης πολλης). 21:28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua (αρχομενων δε τουτων γινεσθαι), niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne (ανακυψατε και επαρατε τας κεφαλας υμων), sillä teidän vapautuksenne on lähellä (διοτι εγγιζει η απολυτρωσις υμων)." (Lukas 21:25-28)

#A12B063Fi

Pakanain ajan kiistattomaksi johtajaksi nousi Danielin ennustusten mukaisesti Rooma, jonka herruuden myös juutalaiset olivat tunnustaneet vaatiessaan Jeesuksen teloitusta sanoen, ettei heillä ole kuningasta, vaan keisari, kts. Joh 19:15.

#A12B064Fi

Rooma liittyi Jumalan vastaiseen rintamaan oma-aloitteisesti. Jo vuonna 64 Rooman keisari järjesti Roomassa puutarhajuhlia, joissa tapettujen kristittyjen ruumiita käytettiin koristeina. Juutalaisten kapinoinnista Roomaa vastaan Jerusalemissa, Egyptissä, Libyassa ja Babyloniassa roomalaiset saivat lisää vettä myllyynsä, sillä he pitivät myös kristittyjä juutalaisina, ja osallisina heidän pahoihin tekoihinsa.

#A12B065Fi

Jerusalemin hävittämisen jälkeen roomalaiset pyrkivät soluttautumaan kristillisiin yhteisöihin, josta tuloksena syntyi monarkkisen piispuuden nimellä tunnettu harhaoppi, joka tunnetaan paitsi siitä, että se jakaa ekklesiat maallikkoihin ja papistoon, myös siitä, että jokaisen kaupungin uskovien yhteisön johdossa on vain yksi pappi, kirkkoherra tai vastaava nikolaiitta, kansan alistaja. Nikolaiittojen oppi halvaannutti kaikkien niiden kristittyjen toiminnan, jotka siihen suostuivat.

#A12B066Fi

Uuden Testamentin kirjat syntyivät apostolien vielä eläessä. Kirjat oli kirjoitettu papyrukselle, ja kun niistä tehtiin kopioita, kukin kopio sisälsi tavallisesti vain yhden Uuden Testamentin kirjan tai kirjeen. Kirjeiden tekstejä myös luettiin kokouksissa ääneen niin usein, että ne muistettiin ulkoa. Raamatun käsikirjoituksen muokkaus alkoi, kun Egyptin Aleksandriassa toimintansa aloittanut, ja sieltä Kesareaan siirtynyt Origenes seuraajineen tekivät sellaiset versiot Uuden Testamentin kirjoista, jotka kelpasivat Rooman valtiolle, mutta uskovat tunnistivat petoksen ja Origenes erotettiin kristittyjen yhteydestä.

#A12B067Fi

Kirkon perustava kokous pidettiin vuonna 325 Nikeassa, nyk. Iznik, joka on lähellä nykyistä Istanbulin kaupunkia. Kokouksen koollekutsuja oli mitralaista auringonpalvontaa edustava Rooman keisari Konstantinus Suuri. Keisarin uskonnollisten asioiden luottomies oli Origeneen koulukuntaan kuuluva Eusebius Kesarealainen ja muina osallistujina noin kolmesataa monarkkisen piispuuden kannattajaa. Kokouksen tarkoitus oli yhteisen ideologisen perustan luominen Rooman valtiolle, jonka takia kokouksen keskeiseksi teemaksi tuli auringonpalvonnan hyväksyminen osaksi kirkon kulttia ja toisinajattelijoiden tuomitseminen riitauttamalla syyrialainen ja egyptiläinen kristikunta keskenään. Kokousväki oli valittu huolella. Välimeren etelärannan vahvojen kristillisten yhteisöjen edustajia Libyasta Atlantille ulottuvilta seuduilta ei kokoukseen oltu edes kutsuttu, ja Länsi-Euroopan latinankielisten ekklesioidenkin edustus oli hyvin vähäistä. Mustan Meren pohjoispuolella asuvien goottien keskuudessa kristinusko tunnettiin, mutta he eivät tunnustaneet Rooman ylivaltaa. Goottilaista kristityistä kokoukseen osallistui vain yksi piispa, eikä hänkään kannattanut keisarin hanketta. Kokouksesta tuli lopulta kahden kreikkalaisen filosofisen koulukunnan voimainkoetus. Ja kuten arvata saattoi, keisarin kanta voitti.

#A12B068Fi

Kirkon perustavaa kokousta kutsutaan Ensimmäiseksi ekumeniseksi (oikoumenos) kirkolliskokoukseksi. Sanan ekumeninen kantasana οικουμενη tarkoittaa kaikkea asuttua maata. Jeesuksen syntymän aikoihin elänyt keisari Octavianus Augustus (27 eKr - 14 jKr) ilmaisi ekumeniset pyrkimyksensä näin:

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki asuttu maailma oli verolle pantava (εγενετο δε εν ταις ημεραις εκειναις εξηλθεν δογμα παρα καισαρος αυγουστου απογραφεσθαι πασαν την οικουμενην). (Lukas 2:1)

Perkele (diabolos, valtuutensa ylittänyt syyttäjä) tarjosi vielä rakenteilla olevan poliittisen järjestelmän pääministerin paikkaa Jeesukselle yhtä kumarrusta vastaan, mutta Jeesus torjui tarjouksen:

Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle (και αναγαγων αυτον ο διαβολος εις ορος υψηλον) ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki asutun maailman valtakunnat (εδειξεν αυτω πασας τας βασιλειας της οικουμενης εν στιγμη χρονου) (Lukas 4:5)

Jeesuksella oli aivan muut suunnitelmat. Hän lunasti maailman synnin vallasta, ja lähetti seuraajansa julistamaan voiton sanomaa:

Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (και κηρυχθησεται τουτο το ευαγγελιον της βασιλειας) kaikessa asutussa maailmassa (εν ολη τη οικουμενη), todistukseksi kaikille kansoille (εις μαρτυριον πασιν τοις εθνεσιν); ja sitten tulee loppu (και τοτε ηξει το τελος). (Matt 24:14)

Mistään yleisestä armahduksesta ei toki ole kysymys. Vain se, joka suostuu Jeesuksen tarjoukseen, pelastuu, mutta koko asuttu maailma tuomitaan oikeudenmukaisesti, jokainen ihminen tekojensa mukaan:

Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt (τους μεν ουν χρονους της αγνοιας υπεριδων ο θεος), mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on muutettava mielensä (τα νυν παραγγελλει τοις ανθρωποις πασιν πανταχου μετανοειν). 17:31 Sillä hän on säätänyt päivän (διοτι εστησεν ημεραν), jona hän on tuomitseva asutun maailman vanhurskaudessa (εν η μελλει κρινειν την οικουμενην εν δικαιοσυνη) sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden (εν ανδρι ω ωρισεν πιστιν παρασχων πασιν), herättämällä hänet kuolleista (αναστησας αυτον εκ νεκρων)." (Apt 17:30-31)\

#A12B069Fi

Gootit, jotka kirkon perustavassa kokouksessa vuonna 325 oli tuomittu harhaoppisiksi, eivät tunnustaneet uutta uskontoa kristinuskoksi, vaan antoivat sille kreikkalaisesta mytologiasta lainatun nimen kirkko. Kirkko on suomalainen muunnos kreikan sanasta Kirke, mutta Raamatussa sana Кιρκη ei esiinny kertaakaan, sillδ kreikkalaisessa mytologiassa Κιρκη oli Auringon (Helios) tytär, kaunis, valkokutrinen viettelijä ja noita. Kirken äiti Perse, valtameren (Okeanos) valtiatar. Erikoisesti Kirke himoitsi merenkulkijoita. Kreikkalaisten kansalliseepoksessa kerrotaan, että Kirke muutti sioiksi kaikki ne merenkulkijat, jotka hänen seksipalveluihinsa sortuivat.

#A12B070Fi

Mustanmeren pohjoisrannikon gootit olivat saaneet selvän käsityksen kristityistä jo 100-luvulla Krimille ja Kertshin niemimaan kaivoksiin pakkotyöhön tuotujen kristittyjen kautta. Gootit pitivät yhteyksiä yllä myös Kappadokian kristittyihin. Nikean kirkolliskokouksessa gootteja edusti Theofilus, ja tarinan mukaan myös tuleva raamatunkääntäjä Ulfilas (Pikku susi) n. 311-383, joka nyt tunnetaan latinankieliseltä nimeltään Wulfila, oli mukana kokouksessa. Kun Wulfila muutama vuosikymmen Nikean kokouksen jälkeen käänsi Raamatun tekstejä gootin kielelle, hän käytti kreikan sanan ekklesia vastineena sanaa aikklesjö, joka ei ole muuta kuin sama sana goottilaiseen äänneasuun puettuna.

#A12B071Fi

Gootit, kuten myös kreikkalaisalueiden kristityt ymmärsivät hyvin, että kirkkoa, rakennetaan saatanaa varten, mutta ekklesiaa Jumalan Hengen asunnoksi. On toivotonta ja aivan turhaa parannella kirkkoa, se voi vain pahentua ja loppua kohti se käy yhä pahemmaksi. Koska auringonpalvonnan yhdistäminen kristinuskoon on mahdotonta, kristittyjen vainot jatkuivat. Vuonna 347 Rooma lähetti kenttäarmeijansa kukistamaan Pohjois-Afrikan kristikuntaa. Valtakunnan rajojen ulkopuolella olevan kristikunnan tuhoaminen oli jo vaikeampaa ja kaiken lisäksi gootit olivat voimakkaita.

#A12B072Fi

Kun uskovat gootit joutivat yhden goottilaisheimon, visigoottien vainon kohteeksi, tuli Wulfila Konstantinopoliin, ja sai vuonna 348 luvan tuoda uskovat gootit Tonavan eteläpuolelle Moesiaan, jossa he perustivat kenobiittisen yhteisön Nikopolin (Nikopol ad Istrum/Tonava, nyk. Nikyup) kaupungin läheisyyteen. Tämä oli tullut mahdolliseksi jo silloin, kun Konstantinus "Suuri", tuntiessaan kuoleman lähestyvän, otti kasteen ei suinkaan Nikean puolueen harhaoppisilta, vaan niiltä, jotka Nikeassa oli julistettu harhaoppisiksi. Myös seuraava keisari, Konstantinus "Suuren" poika hylkäsi Nikean kirkon kiroukset.

#A12B073Fi

Kun hunnit tunkeutuivat idästä nykyisen Ukrainan alueelle noin vuonna 370, siirtyivät gootit kauemmas länteen ja tekivät kristinuskon tunnetuksi Euroopan kansojen keskuudessa. Gootit valloittivat Rooman, mutta koska goottilaisia heimoja oli kymmenen, onnistuivat kirkonmiehet usuttamaan goottilaiset kansat toistensa kimppuun, niin että ne hävittivät toisiaan. Aluksi vain ne kaksi goottilaista heimoa, nykyisten saksalaisten ja ranskalaisten esi-isät, tunnustivat Rooman piispan vallan ja tulivat Rooman kirkon poliisivoimiksi, mutta kolme goottilaista heimoa tuhottiin kokonaan.

#A12B074Fi

Kirkolliskokoukset, ensimmäisestä lähtien, ovat olleet aseita, joilla Rooma käy sotaa kristittyjä vastaan. Roomalle on myös tärkeää, että vallan ohjaat pysyvät Roomassa, tai kreikankieliselle alueelle Konstantinopolissa, jonne kirkon perustaja Konstantinus Suuri vuonna 330 valitsi hallituskaupungikseen rappioituneen Rooman sijaan. Koska Egyptin kristikunta ja syyrialainen kristikunta olivat yhdenvertaisia vainoissa matalaksi pannun kreikkalaisen kristikunnan kanssa ja goottilainen kristikuntakin oli nousemassa merkittäväksi, olivat kirkolliskokoukset se väline, joilla vallanpitäjille epämieluista kehitystä estettiin. Kirkolliskokouksia pidettiin paljon, mutta ekumenisiksi ja sitoviksi tunnustetaan vain ne kirkolliskokoukset, joiden päätökset tukivat sitä Saatanan ohjelmaa, jolla Laittomuuden ihmisen maailmahallitusta rakennetaan.

#A12B075Fi

Toisessa "ekumeenisessa" kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa vuonna 381 tuomittiin assyyrialainen kristikunta, kirkkoineen päivineen. Efesossa vuonna 431 tuomittiin idän ortodoksit ja tehtiin Marianpalvonta osaksi kirkollista kulttia ja vuonna 451 Khalkedonissa (nyk. Kadiköy, Istanbulin esikaupunki) käytiin taas Egyptin kristikunnan kimppuun samalla kun Syyrian Antiokian vastaista taistelua jatkettiin piispojen kannattajajoukkojen tukemina, jotka keisari Justinianin vuonna 553 järjestämän Konstantinopolin toisen kirkolliskokouksen jälkeen muuttuivat kirkon keskinäisten ryhmien välisiksi maaotteluiksi ja terroriksi kristittyjä vastaan.

#A12B076Fi

Kirkko on suorittanut antikristuksen ohjelmaa jo pian 1700 vuotta, vaikka sen omaksumia, mutta ennen sen perustavaa kokousta ja ensimmäisenä paavina pidetyn Gregorius "Suuren" valtakautta (590-604) syntyneitä eksytyksiä ei kirkon synneiksi laskettaisikaan. Merkkipaaluja tällä taipaleella ovat olleet monarkkisen piispuuden syntyminen vuoden 100 tienoilla (Roomassa seurakunnat lankesivat siihen vuoden 140 tienoilla), Apokatastasis-opin synty noin vuonna 200 ja Uuden Testamentin väärennettyjen käsikirjoitusversioiden laatiminen Egyptin Aleksandriassa ja Palestiinan Kesareassa 200-luvun alkupuolella, Rooman valtiokirkon synty vuonna 325, sotajoukkojen käyttö aseettomien kristittyjen kansanmurhissa vuodesta 347 alkaen, Rooman valtion julistama kirkkopakko vuonna 380, Augustinuksen, Ambrosiuksen ja Hieronymuksen latinankielisen antikristilliset raamatunselitykset ja Vulgatan käännös väärennetyistä käsikirjoituksista ennen vuotta 405 sekä keisari Justinianus I (527-565) järjestämät sodat kristittyihin lojaalisesti suhtautuneita kansoja kohtaan.

#A12B077Fi

Raamattuun ja kirkkohistoriaan tutustuneet lukijat ovat huomanneet, että sen jälkeen, kun apostolit olivat kuolleet, uskonnollisessa kirjallisuudessa tapahtui järkyttävä tason lasku. On tietysti totta, että kaikki oleellinen oli sanottu, ja mikä oli sanomatta, sen Jumala puhuu suoraan jokaiselle seuraajalleen, eikä se, mitä Jeesus puhuu, ole suinkaan merkityksetöntä:

Minulla on vielä paljon sanottavaa teille (τι πολλα εχω λεγειν υμιν), mutta te ette voi nyt sitä kantaa (αλλ ου δυνασθε βασταζειν αρτι). 16:13 Mutta kun hän tulee (οταν δε ελθη εκεινος), totuuden Henki (το πνευμα της αληθειας), johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen (οδηγησει υμας εις πασαν την αληθειαν). Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään (ου γαρ λαλησει αφ εαυτου); vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu (αλλ οσα αν ακουση λαλησει), ja tulevaiset hän teille julistaa (και τα ερχομενα αναγγελει υμιν). 16:14 Hän on minut kirkastava (εκεινος εμε δοξασει), sillä hän ottaa minun omastani (οτι εκ του εμου ληψεται) ja julistaa teille (και αναγγελει υμιν). 16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun (παντα οσα εχει ο πατηρ εμα εστιν); sentähden minä sanoin (δια τουτο ειπον), että hän ottaa minun omastani (οτι εκ του εμου ληψεται) ja julistaa teille (και αναγγελει υμιν). 16:16 Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe (μικρον και ου θεωρειτε με), ja taas vähän aikaa, niin te näette minut (και παλιν μικρον και οψεσθε με), sillä minä menen Isän luo (οτι εγω υπαγω προς τον πατερα)." (Joh 16:12-16)

#A12B078Fi

Jeesus ilmoitti, että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä. Puhujana on Pyhä Henki, mutta Pyhä Henki puhuu aina itse anonyyminä, mutta Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimi on myös nimi, jonka Isä on antanut pojalleen, että poika voisi puhua hänen nimessään. Tämä jatkuva, välitön ja henkilökohtainen hengen yhteys on se voitelu, joka tekee ihmisestä kristityn (kr. χριστιανός) ja elδmästä arvokkaan ja mielenkiintoisen.

#A12B079Fi

Vihollinen väittää kristinuskoa liian individuaaliseksi ja pyrkii pilaamaan sen. Suurimpia ilon pilaajia ovat kirkkoisät. Kirkkoisien suuresta joukosta erottautuvat selvästi kaksi "suurta" kirkon opettajaa, numibialainen Rooman kirkon piispa Augustinus (354-430) ja latinankielisen Vulgatan kääntäjä Hienonymus (342-420), sekä uskonnollinen diktaattori, keisari Justinian ja Rooman piispa Gregorius I. Merkittävänä pidetään myös Rooman kirkon piispaa Ambrosiusta (374-397), jonka toimipaikkana oli Milano. Ambrosiuksen ansioksi luettiin, että hän vastusti goottilaista seurakuntakäsitystä.

#A12B080Fi

Kirkko oli jo perustavassa kokouksessaan jakautunut kahteen puolueeseen eli lahkoon, ja kokouksen jälkeen lahkoontuminen vain paheni. Kristityille kirkon puoluejaolla ei ollut mitään merkitystä, sillä kristityt eivät ole koskaan antautuneet kantamaan vierasta iestä jumalattomien kanssa. Apostoli Paavali torjui kaiken väärän, jopa silloin kun hän kuuli sen apostolitoverinsa suusta:

Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden (δια δε τους παρεισακτους ψευδαδελφους), jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa (οιτινες παρεισηλθον κατασκοπησαι την ελευθεριαν ημων ην εχομεν εν χριστω ιησου ινα ημας καταδουλωσωνται), 2:5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten (οις ουδε προς ωραν ειξαμεν τη υποταγη), että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne (ινα η αληθεια του ευαγγελιου διαμεινη προς υμας). (Gal 2:4-5)

#A12B081Fi

Kun valheveljet olivat huomanneet, etteivät kristityt alistu heidän valtaansa, he ryhtyivät nimittelemään kristittyjä gnostilaisiksi, sanan gnosis, kokemusperäinen tieto, mukaan. Näin he tulivat todistaneeksi, että todelliset kristityt tuntevat Jumalan.

#A12B082Fi

Ambrosius oli Milanossa kastanut Augustinuksen kirkon jäseneksi vuonna 387, kun hänet lähetettiin kotiseudulleen Pohjois-Afrikkaan, jossa kirkon ja kristittyjen ero näkyi selvästi. Pohjois-Afrikan kristittyjä sanottiin donatolaisiksi. Donatolaiset seurakunnat eivät hyväksyneet yhteyteensä entisiä kristittyjä, joka olivat kieltäneet Kristuksen herruuden suorittamalla valtion vaatiman veriuhrin keisarin "geniukselle". Jo keisari Konstantinus "Suuri" yritti määräillä donatolaisia ja kirkon perustamisen jälkeen lähetettiin sotajoukot asialle. Nyt samalle asialle siis pantiin kirkkoisä Augustin. Keisarin käskystä Karthagossa järjestettiin vuonna 411 kirkolliskokous ja kaikkien seurakuntien ja kirkkojen vanhimmat käskettiin paikalle. Donatolaisia vanhimpia tuli 279 ja katolisia piispoja 286. Kokous oli kestänyt kolme päivää, kun se keskeytettiin. Donatolaiset julistettiin kerettiläisiksi, ja vuonna 412 keisari Honorius tuomitsi kristityt. Donatolaisten seurakunnat määrättiin lakkautettaviksi ja niin edelleen. Valtio otti haltuunsa donatolaisten rukoushuoneet vasta vuonna 420, mutta jo vuonna 430 kirkonmiehille tuli muuta ajateltavaa. Vandaalit, eräs kristittyihin lojaalisti suhtautuva goottilaisheimo, oli ylittänyt Gibraltarin ja lähestyi jo Augustinuksen kotikaupunkia Hippoa, kun Augustinus teki kuolemaa.

# A12B083Fi

Kukaan ei voinut ymmärtää Jumalan valtakunnan salaisuuksia ennen Pyhän Hengen vuodatusta. Mutta maan päällä eläessään Jeesus kertoi vertauksen suurista illallisista. Kun kutsuvieraat eivät illalliskutsua arvostaneet, isäntä vihastui:

Silloin isäntä vihastui ja sanoi orjalleen (τοτε οργισθεις ο οικοδεσποτης ειπεν τω δουλω αυτου): "Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille (εξελθε ταχεως εις τας πλατειας και ρυμας της πολεως) ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle (και τους πτωχους και αναπηρους και τυφλους και χωλους εισαγαγε ωδε)". 14:22 Ja orja sanoi (και ειπεν ο δουλος): "Herra, on tehty, minkä käskit (κυριε γεγονεν ως επεταξας), ja vielä on tilaa (και ετι τοπος εστιν)'. 14:23 Niin Herra sanoi orjalle (και ειπεν ο κυριος προς τον δουλον): "Mene teille (εξελθε εις τας οδους) ja aitovierille (και φραγμους) ja taivuttele heitä hellästi tulemaan sisälle (και αναγκασον εισελθειν), että minun taloni täyttyisi (ινα γεμισθη ο οικος μου); 14:24 sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν), ettei yksikään niistä miehistä (οτι ουδεις των ανδρων), jotka olivat kutsutut (εκεινων των κεκλημενων), ole maistava minun illallisiani (γευσεται μου του δειπνου)". (kts. Luukas 14:21-24)

#A12B084Fi

Vertauksen isäntä on Jumala, ja kutsu on evankeliumi. Orja - Jeesuksen lunastama kristitty, saa käskyn mennä kaduille ja aitovierille taivuttelemaan hellästi ihmisiä sisälle taivasten valtakuntaan. Mutta mitä tekee Hieronymus: hän kääntää kreikan sanan anangazo sanalla pakottaa, niin että vielä suomalaisen kirkkoraamatun tekstissäkin sanotaan:


Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota (compelle intrare) heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi. (Lk 14:23, Hieronymuksen Vulgatan tekstiä noudatteleva kr-38 käännös)

#A12B085Fi

Sana αναγκαζω tarkoittaa taivuttelemista ja on johdannainen sanasta agkos, taive, käsivarsi, jossa merkityksessä me tapaamme sen Luukkaan kertomuksessa, kuinka profeetta Simon otti Jeesuslapsen hellästi käsivarsilleen, tai "syliinsä", kuten kääntäjä on sen tulkinnut:

Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön (και ηλθεν εν τω πνευματι εις το ιερον). Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle (και εν τω εισαγαγειν τους γονεις το παιδιον ιησουν του ποιησαι αυτους), niinkuin tapa oli lain mukaan (κατα το ειθισμενον του νομου περι αυτου), 2:28 otti hänkin hänet syliinsä (και αυτος εδεξατο αυτο εις τας αγκαλας αυτου) ja kiitti Jumalaa ja sanoi (και ευλογησεν τον θεον και ειπεν): 2:29 "Herra, nyt sinä lasket orjasi rauhaan menemään, sanasi mukaan (νυν απολυεις τον δουλον σου δεσποτα κατα το ρημα σου εν ειρηνη); 2:30 sillä minun silmäni ovat nähneet sinun Pelastuksesi (οτι ειδον οι οφθαλμοι μου το σωτηριον σου), 2:31 jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä (ο ητοιμασας κατα προσωπον παντων των λαων), 2:32 valkeudeksi kansojen valistukselle (φως εις αποκαλυψιν εθνων s.o.), ja kunniaksi kansallesi Israelille (και δοξαν λαου σου ισραηλ)". (Lk 2:27-32)

#A12B086Fi

Augustinus, joka ei osannut kreikkaa senkään vertaa kuin Hieronymus, kehitti Hieronymuksen väärennetyistä käsikirjoituksista kääntämästä Vulgatasta, asiaväärennöksillä suolaamalla sellaisen ideologian, joka sopii Rooman valtion ja Antikristuksen tarkoituksiin. Raamattunsa Augustinus on lukenut tosi huonosti. Augustinuksen mukaan lapset on kastettava heti synnyttyään, sillä muuten he joutuvat helvettiin. Ihmisellä ei ole mitään vapaata tahtoa, ja Pyhän Hengen lahjatkin ovat lakanneet toimimasta. Kirkkoon on uskottava sokeasti. Augustinus jopa piti kirkkoa Taivasten valtakuntana maan päällä, mutta se vasta herja on: Eikö Jumala, maailman Luoja, muka parempaan pystynyt! Epäperäiset apokryfikirjat kuuluvat Augustinuksen mukaan Raamattuun, ja jos Raamatun teksti on ristiriidassa sen kirkollisten selittäjien lauselmien kanssa, on selittäjä oikeassa ja Raamattu väärässä! Augustinus keksi kiirastulen, josta kirkko kehitti tuottoisan bisneksen. Augustinut opetti, että Jeesuksen äiti syntyi synnittömästi, eli synnittömästi ja häntä sietää rukoilla. No jaa, rukoileehan ne jotkut kiviä ja seiniä ja presidenttejäkin.

#A12B087Fi

Augustinuksen luo vuonna 411 tulla tupsahti Pelagius (n. 360 - n. 420), kelttiläinen kristitty Brittein saarilta, ylivoimainen mies Augustinukseen tai Hieronymykseen verraten, jotka kaiken lisäksi jatkuvasti riitelivät keskenään. Pelagius tuomittiin Karthagon kirkolliskokouksessa 418 kerettiläiseksi. Mielenkiintoinen leima tuo kerettiläisyys, sehän on kreikan sana joka tarkoittaa puolueellisuutta. Tiituskirjeessä (Tit 3:10) Paavali neuvoo, että puoluemielistä ihmistä karta neuvottuasi häntä kerran tai kahdesti. Puolueeseen, mihin tahansa, kuuluminen on synti. Kun Pelagius oli varoittanut Augustinusta, hän meni Palestiinaan ja varoitti Hieronymustakin. Sen jälkeen Pelagius hävisi julkisuudelta. Pelagius tuomittiin Efeson kirkolliskokouksessa 431 uudestaan, mutta sekään ei vähentänyt hänen merkitystään katolisen kirkon kriitikkona. Espanjalainen ja brittiläinen kristikunta sai häneltä moraalista tukea, mutta hinta oli kova: Tuomitsemalla Pelagiuksen kirkko oli saanut leimasimen. Kohta kun joku oli leimattu pelagiolaiseksi, hänet voitiin lynkata ja samalla peloitella ihmisiä menemästä liian lähelle Jumalan valtakunnan portteja.

#A12B088Fi

Kirkolla Taivasten valtakunnan avaimia ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, vaikka kirkon juuret ulottuvat apostoliseen aikaan asti. Johannes kirjoittaa eräästä Diotrefeesta, joka ei päästänyt edes Jeesuksen lähintä opetuslasta, apostoli Johannesta yksinvaltaisesti hallitsemaansa yhteisöön. Nimi Diotrefes kertoo, mistä siinä oli kysymys: Dios tarkoittaa kreikkalaisten ylijumalaa, Zeusta, ja trefes sitä, että mainittu kirkkoherra söi epäjumalan pöydästä. Ilmestyskirjassa Jumala itse kertoo vihaavansa nikolaiittoja, ja taas nimi paljastaa mistä on kyse: nikolaiitat olivat kirkkoherroja, jotka olivat voittaneet (niko) kansan (laos), eli jakaneet yhteisöjen jäsenet papistoon ja "maallikkoihin". Kirkkohistoria käyttää tästä yhteisömuodosta nimeä "monarkkinen piispuus". Väitetään, että monarkkisen piispuuden alkuunpanija oli Syyrian Antiokiassa elänyt Ignatios (n. 50 - n. 117), jonka ei tullut hurraamaan kaupungissa vierailleelle keisari Trajanukselle, ja joutui sen takia Roomaan ja syötettiin leijonille. Sotilasvartiossa kuljetetun Ignatioksen kerrotaan matkan aikana kirjoittaneet seurakunnille uudet ohjeet, jotka jyrkästi poikkesivat niistä ohjeista, jotka Raamatussa seurakunnan rakentamisesta on ilmoitettu. Ei kuitenkaan ole mitään näyttöä siitä, että Rooman kirkon kannattajien nyt niin innokkaasti levittämät Ignatioksen kirjeet olisivat Ignatioksen itsensä kirjoittamat. Ne olivat kuitenkin alkuna sille seurakuntarakenteelle, joka vuoden 325 jälkeen tunnetaan kirkkona.

#A12B089Fi

Kirkon piispat ovat alusta lähien pyrkineet asemaan, joka kuuluu yksin Jeesukselle Kristukselle. Niistä yhteisöistä, jotka joutuivat Rooman valtaan, kristityt joko heitettiin ulos tai lähtivät itse. Mutta näin tehden he myös säilyttivät Taivasten valtakunnan avaimet.

#A12B090Fi

Taivasten valtakunnan avaimia voidaan käyttää vasta, kun ihminen on kuullut evankeliumin ja tullut uskoon. Tavallisesti hän silloin tuntee suurta tarvetta päästä eroon entisestä elämänmuodostaan ja kysyy, mitä hänen pitää tehdä. Kun Johannes Kastaja saarnasi Jordanille, hän neuvoi kuulijoitaan oikeudenmukaisuuteen maallisissa asioissa, mutta kun Pietari oli julistanut evankeliumia Taivasten valtakunnasta, hän neuvoi näin:

Niin Pietari sanoi heille (πετρος δε εφη προς αυτους): "Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistä kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien anteeksiantamiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhän Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). 2:39 Sillä teille (υμιν γαρ) ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων)." 2:40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti (ετεροις τε λογοις πλειοσιν διεμαρτυρετο); ja hän kehoitti sanoen (και παρεκαλει λεγων): "Pelastautukaa (σωθητε) tästä nurjasta sukupolvesta (απο της γενεας της σκολιας ταυτης) ". (Apt 2:38-40)

#A12B091Fi

Jos mielenmuutos uskosta ihmiseen uskoksi Jumalaan, upotuskaste Jeesuksen Kristuksen nimeen (ei mihinkään appiukon nimeen, niin kuin monet tekevät), Jeesuksen nimen ja aseman tunnustaminen, ja muiden ihmisten sinua kohtaan tekemien konnuuksien anteeksianto ovat Jumalaa tyydyttävällä tavalla toteutuneet, ihminen saa Jumalalta Pyhän Hengen. Pyhä Henki ei esiinny omalla nimellään, sillä hän on se, josta Jeesus sanoi:

En minä jätä teitä orvoiksi (ουκ αφησω υμας ορφανους); minä tulen teidän tykönne (ερχομαι προς υμας). 14:19 Vielä vähän aikaa (ετι μικρον), niin maailma ei enää minua näe (και ο κοσμος με ουκ ετι θεωρει, mutta te näette minut (υμεις δε θεωρειτε με); koska minä elän (οτι εγω ζω), niin tekin saatte elää (και υμεις ζησεσθε). 14:20 Sinä päivänä te tunnette (εν εκεινη τη ημερα γνωσεσθε), että minä olen Isässäni (υμεις οτι εγω εν τω πατρι μου), ja että te olette minussa (και υμεις εν εμοι) ja minä teissä (καγω εν υμιν). (Joh 14:18-20)

#A12B092Fi

Jumala on yksi, mutta kirkon perustaneille filosofeille Jumala oli "kristologinen kysymys", oppi Isän ja Pojan keskinäisistä suhteista. Siitä kiisteltiin vuosisatoja, ja kiistellään vieläkin, koska kiistelijät eivät voi ymmärtää, että Jumalan kolminaisuudesta ei voi jättää pois ketään. Pyhä Henki on juuri sellainen etsittävä, joka voidaan saada ja kokea vasta sen jälkeen, kun on menty sisälle Taivasten valtakuntaan ahtaasta portista. Kirkonmiehet, jotka olivat menneet metsään jo silloin, kun alkoivat opettaa syntien katumista mielenmuutoksen asemasta, eivätkä sitten löytäneet edes porttia ja mikä pahinta, alkoivat levittämään eksytystään muillekin.

#A12B093Fi

Jumala voidaan tuntea vain kokemuksen kautta. Mikään oppi tai filosofia ei siihen riitä. Vaikka Jumalan tunteminen on Uuden Liiton ja Uuden Testamentin kynnyskysymys, filosofit hylkäsivät sen, ja leimasivat ne, jotka Jumalan tunsivat, kerettiläisiksi, vääräuskoisiksi, leimasivat gnostilaisiksi ja usuttivat epäjumalia palvovat viranomaiset kristittyjen kimppuun. Kirkkoisien pimeys oli niin sakea, että latinankielisen kirkon teologian perustajana kunnioitettu, Karthagossa vaikuttanut Tertullianus (n. 160 - vuoden 220 jälkeen) jopa väittää Paavalia noin vuonna 208 kirjoittamassaan teoksessa Markionia vastaan apostoli Paavalia kerettiläisten apostoliksi (haereticorum apostolos). Ja tämä huolimatta siitä, ettei Tertullianus ollut läheskään pimein mies kirkollisten hämärässä joukossa.

#A12B094Fi

Keisari Justinianus oli kirkon mies. Justinianuksen lähimmät työtoverit olivat hänen sotapäällikkönsä Belisarius (n. 505 - n. 565) ja Rooman paavi Vigilius I (537-555). Sotajoukkojen mukana kulkenut historioitsija Procopius Kesarealainen kertoo, että Pohjois-Afrikan hävityssodassa vuosina 553-554 miekkaan, nälkään ja kulkutauteihin kuoli 5.000.000 (viisi miljoonaa) ihmistä. Kun Pohjois-Afrikkaan siirtyneet vandaalit ja vanhempaa perua olevat kristityt oli tuhottu, Belisarius vei joukkonsa Italiaan ja huseerasi siellä jonkun vuoden. Prokopius kertoo, että näissä sodissa tapettiin 15.000.000 (viisitoista miljoonaa) goottia. Justinianus, joka esiintyi kristillisen uskon esitaistelijana, halusi hävittää kristityt, etteivät he häiritsisi kirkon rakentamista.

#A12B095Fi

Mutta Justinianus ei taistellut vain goottilaista kristikuntaa ja donatolaisia vastaan. Rooman rajojen takana idässä oli suuri syyrialainen kirkko ja paljon kristittyjä, jotka eivät totelleet Justinianusta. Kun Persian sotajoukot pysäyttivät Justinianuksen yritykset levittää roomalaista ekumeniaa asevoimin, kutsui Justinianus piispat Konstantinopoliin kirkolliskokousta pitämään, sillä se oli hyvä keino tuhota vastustajat silloin, kun sotavoimat eivät siihen pystyneet. Kun Rooman ja Konstantinopolin kilpailijat oli julistettu kerettiläisiksi, pantiin armeija asialle. Roomalaisen kirkollisuuden väkivaltaisesta levittämisestä oli myös välillisiä seurauksia: Persialaiset alkoivat pitää maassaan asuvia kristittyjä vihollisen liittolaisina, Ghassanidien heimoon kuuluvat arabiankieliset piispat, jotka olivat ottaneet aktiivisesti osaa Rooman piispojenvälisiin, hylkäsivät kristinuskon kokonaan ja kääntyivät Aabrahamin aikuisten, Kaldean Uurista tuttujen jumaliensa puoleen.

#A12B096Fi

Suurinta tuhoa Rooman valtiovallan ja sen kirkkoruhtinaitten yhteistyö oli kuitenkin aiheuttanut sille kansakunnalle, jonka hallitsija Justinianus oli. Kirkon opeissa tai käytännössä ei ollut enää mitään siitä, mitä Jeesus Nasarealainen ja hänen apostolinsa olivat opettaneet. Apostolien jälkeen näyttämölle ilmaantuneet "kirkkoisät" olivat tehneet niin paljon valheellista teologiaa, ettei niillä opeilla kukaan voinut saada Pyhää Henkeä eikä tulla tuntemaan Jumalaa. Kun kirkkoisät, Jumalaa tuntematta, yrittivät selittää Raamattua, he vain pahensivat asiaa. He kirjoittivat pahan hengen innoittamina kansalle, keisareille ja piispoille, jotka eivät ilman Pyhää Henkeä voineet ymmärtää Raamattua, valheellisia selityksiä sen sisällöstä, ja oppeja, jotka veivät kirkon asiakkaat yhä syvemmälle antikristuksen uskontoon.

#A12B097Fi

Keisari Justinianuksen ja paavi Vigiliuksen yhteistyö oli ollut niin saatanallista, että on vaikea kuvitella enää mitään pahempaa. Mutta se on vain toiveajattelua ja hyväuskoisten hölmöjen luulottelua. Vuonna 590 kirkollisen järjestelmän johtoon Roomassa tuli Gregorius I, joka tunnetaan paitsi ensimmäisenä paavina, myös siitä, että hän lähetti joukkonsa kirkollistamaan goottilaisia kansoja. Hänen puoluetoverinsa kyllä puhuvat kristillistämisestä, mutta ei kansoja kristillistetä. Goottien keskuudessa oli kristittyjä, jotka kirkko halusi hävittää, mutta niin, että se näyttäisi jalolta teolta.

Se, joka tulee kristityksi, liittyy siihen Israeliin, jonka kuningas Jeesus on, mutta muista tulee parhaassa tapauksessa teeskentelijöitä. Jeesus itse sanoi:

Voi teitä (ουαι υμιν), kirjanoppineet ja fariseukset (γραμματεις και φαρισαιοι), te ulkokullatut (υποκριται), kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen (οτι περιαγετε την θαλασσαν και την ξηραν ποιησαι ενα προσηλυτον); ja kun joku on siksi tullut (και οταν γενηται), niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette (ποιειτε αυτον υιον γεεννης διπλοτερον υμων)! (Matt 23:15)

#A12B098Fi

Goottilainen kristillisyys alkoi pienistä ja melkein huomaamattomista siemenistä. Yksittäisiä kääntymyksiä tapahtui varsinkin Krimin niemimaalla, jonne Rooma lähetti kristittyjä pakkotyöhön. Uskovien ekklesioita syntyi, mutta valtaosa gooteista palveli omia auktoriteettejaan. Kirkolla oli toisenlaiset opit, päämäärät ja toimintatavat. Kirkonmiehet tulivat käännyttääkseen goottilaisten kansojen - joita oli monta - kuninkaat kirkon kannattajiksi, mutta sellaista pakkokäännyttämistä goottilaiset kuninkaatkin vastustivat. Kun kirkko virallisesti vuonna 325 perustettiin, kirkko tuomitsi goottilaisen kristillisyyden. Gootit olivat kuitenkin niin vahvoja, että valloittivat Rooman. Valloittajinakin he osoittautuivat jalomielisimmiksi kuin kirkko ja Rooma. Sellaista kieroutta kuin Rooma ja sen kirkko harjoittivat, oli goottien vaikea ymmärtää, mutta se koitui heidän kohtalokseen. Yksi goottilainen kansa toisensa perästä menetti kuninkaansa kirkolle, ja eihän siitä mitään hyvää seurannut.

#A12B099Fi

Brittein saarilla Ristin Usko oli säilynyt roomalaisajoilta asti, ja paavin miehet lähetettiin tekemään tyhjäksi Jumalan töitä. Rooman valtakunnan luhistuessa Rooma vuonna 410 veti joukkonsa pois Brittein saarelta, ja vuonna 449 tulivat anglosaksit, jotka valloittivat Ison Britannian länsiosat vuonna 449. Paavi Gregorius I ymmärsi, ettei hän pysty horjuttamaan brittien ekklesioita suoralla toiminnalla, mutta Kentin kuninkaalla oli ranskalainen vaimo. Koska frankit olivat jo kuningas Klodvigin aikana alistuneet kirkon valtaan, päätti Gregorius lähettää miehensä matkaan. Kentin kuningas Ethelberth otti paavin lähettämän delegaation suopeasti vastaan ja suostui kasteellekin, kun paavin miehet väittivät, että paavilla on taivasten valtakunnan avaimet. Kirkollisen kertomuksen mukaan kuninkaan kastoi Augustin, joka kuninkaalta oli saanut luvan perustaa toimipisteensä Canterburyyn.

#A12B100Fi

Gregorius I oli roomalainen aristokraatti, ja etevä hallintomies. Hänen oivalluksiaan oli tehdä kirkon johtajista uusi hallitseva luokka, ja siten pelastaa Rooman aristokraatit tuholta, joka sitä goottilaisen vallan ja kristillisen elämäntavan taholta uhkasi.

#A12B101Fi

Paavia Gregorius I "Suurta", (590-604) pidetään myös miehenä, joka upotti ei ainoastaan Rooman, vaan koko Euroopan kirkolliseen pimeyteen. Kyvykkäänä hallintomiehenä hän keksi siihen tehokkaat keinot. Kirkolliskokousten aika alkoi olla ohi, mutta hänhän oli nyt paavi. Hän keksi niin tehokkaita uusia antikristillisiä oppeja, että niillä jos millä voitiin Kristuksen asialle tehdä suurta hallaa. Frankfurtin koulukunta, jonka päämäärät ovat samat kuin paavilla, on myös tutkinut paavi Gregorius I "Suuren" menetelmiä. Hannah Arendt ja myös Gershom Sholem näkyy olevan samassa joukossa.

#A12B102Fi

Nimellisesti Rooman piispa oli Bysantin Rooman keisarin alamainen. Kirkko oli Italian suurin maanomistaja, mutta omaa armeijaa paaveilla vielä ollut. Hän joutui pyytämään keisarin virka-apua halutessaan tapatuttaa Pohjois-Afrikan donatolaiset, joita edellisistä kansanmurhista huolimatta vain näytti riittävän.

#A12B103Fi

Syyriankielisillä alueilla evankeliumilla oli kotikenttäetu: Evankeliumin tekstit olivat Jeesuksen käyttäämää kieltä, mutta yritykset osallistua antikristillisen Rooman kanssa yhteiseen toimintaan tuli syyrialaiselle kristikunnalle kalliiksi. Persiassa kristittyjä alettiin pitää Rooman liittolaisina, ja vieraan vallan suosijoina sen takia, että Rooma pyrki esiintymään kristittyjen pomona. Armenialaiset ja gruusialaiset saivat Raamatun, mutta arabit jäivät ilman Jumalan sanaa. Silloin Arabian niemimaalle siirtyneet juutalaiset yhdistivät voimansa syyrialaisen kirkon vaikutuksen alaisena kasvaneen Muhammedin (n. 570-632) uudistaman vanhan kaldealaisen kuunpalvonnan taakse ja valloittivat Jerusalemin roomalaisilta 600-luvun puolivälin tienoilla. Jerusalemista piti tulla ja aluksi tulikin uuden uskonnon keskus. Temppelivuorelle perustettiin pyhäkkö, jossa oli kahdeksan qiblaa, julkisivua niin, että kaikista ilmansuunnista voitiin rukoukset osoittaa Jerusalemissa olevaa keskuspyhäkköä kohtaan. Valta juutalaisen kultin ja kaldealaisen kultin yhdistävässä Muhammedin uskonnossa siirtyi kuitenkin nopeasti arabeille, ja vuonna 690 rakennettu Jerusalemin temppeli menetti islamin keskuspyhäkön asemansa. Uudeksi keskukseksi tuli Mekka.

#A12B104Fi

Muhammedin kannattajien joukot valloittivat helposti kirkonmiesten autioittaman Pohjois-Afrikan, eivätkä Espanjan gootitkaan heitä pystyneet torjumaan. Muslimien yritys tunkeutua Kaukaasian vuoriston yli Itä-Eurooppaan kilpistyi Mooseksenuskoisten hasaarien vastustukseen. Euroopassa muslimien sapelilähetys koki vain vaisua vastustusta, muutamia ristiretkiä järjestettiin, mutta enemmän kirkko oli kiinnostunut kristittyjen hävittämisestä. Kristittyjä vastaan kirkko järjesti ristiretkiä vielä kauan aikaa sen jälkeen kun ristiretken Jerusalemin saattamiseksi paavin valtaan olivat päättyneet.

#A12B105Fi

Vaikka kirkko, juutalaisuus ja islam ovat toisilleen vihamielisiä kultteja, on niillä kuitenkin yksi yhteinen piirre: ne kaikki vainoavat kristittyjä. Kun Jeesuksen ylösnousemuksesta oli kulunut seitsemänsataa vuotta, kristinusko oli häviämässä näkymättömiin maan päältä. Bysantin valtio ja kirkko saivat vallattua Kappadokian paulikiaaneiksi kutsuttujen kristittyjen maanalaiset turvakaupungit vuosina 842-844, sata tuhatta kristittyjä tapettiin ja mikä vapaasta kristikunnasta jäljelle jäi, siirrettiin rajan taakse Bulgariaan, missä heistä syntyi bogomilien liike. Poliittisista syistä Bysantin (kreikkaa puhuvan Itä-Rooman) patriarkka Fotiuksen (858–867, 877–886) oppilas Kyrillos (827-869) ja hänen veljensä Metodius (815—885) tovereineen käänsivät kirkolliset kirjat ja osan pyhistäkin kirjoituksista slaavien kielelle, jolloin myös bogomilit saivat sen "Evankeliumin", jota levittäen bogomilien liike nopeasti levisi koko slaavilaiseen maailmaan Sloveniasta Ruteniaan saakka.

#A12B106Fi

Kirkon ahkerista ponnisteluista huolimatta Ranskan ja Italian alppikyliin oli jäänyt uskovien yhteisöjä, joita kutsuttiin valdolaisiksi ranskalaisen sanan vaudois, laakso, mukaan. Brittein saarilla usko Kristukseen säilyi, sillä saari oli kaukana Keski-Euroopan hulluudesta. Arabian syyrialainen kirkko hävitettiin koska Muhammed oli kuolinvuoteellaan muka sanonut, ettei Arabian niemimaalla voi olla kahta uskontoa. Muslimit valtasivat nopeasti koko Bysantin autioittaman Pohjois-Afrikan sekä Espanjan jo 700-luvulla, mutta Bysantti oli arabeille liian kova pala. Vasta kun Keski-Aasian syyrialaista kirkkoa kannattaneet turkkilaiskansat olivat joutuneet muslimien valtaan, ne tunkeutuivat Bysanttiin ja valloittivat pala palalta koko Itä-Rooman keisarikunnan. Konstantinopolin valtauksen jälkeen (1453) Pelosonnesoksen niemimaa piti puoliaan vielä seitsemän vuotta, mutta sitten koko Bysantti oli muslimien vallassa.

#A12B107Fi

Kristityt nousivat julkisuuden valokeilaan vasta 1400-luvun alussa, kun Prahan yliopiston kaksinkertainen rehtori Jan Hus oli pääsemässä jyvälle kristittyjen salaisuudesta. Hänet kutsuttiin ekumeeniseen kirkolliskokoukseen Konstanzaan ja poltettiin roviolla 1415 kesällä. Seuraavana vuonna poltettiin myös hänen avukseen tullut toinen yliopistomies Hieronymus Prahalainen. Mutta tshekkiläinen herätys ei noussut tyhjästä. Oli valdolaisia, bogomilejä ja tshekkiläisiä uskovia, jotka olivat tulleet tuntemaan Totuuden. Tshekeillä oli käytössä useita raamatunkäännöksiä, vanhin käsinkirjoitettu versio vuodelta 1360 kun ensimmäiset painetut versiot vuosina 1487 (UT), 1488 ja 1489 julkaistiin. Kun Hus, säännöistä poiketen, saarnasi Bethlehem-saarnahuonella tshekin kielellä, monet kuulijat osasivat muistinvaraisesti lausua pitkiä katkelmia Uudesta Testamentista.

#A12B108Fi

Uskovia oli paljon. Bethlehem-rukoushuoneeseen mahtui kolme tuhatta kuulijaa, eikä se jäänyt tyhjäksi. Kun kirkonmiehet Hussin polttamisen jälkeen vaativat Tshekkejä luovuttamaan muutkin "kerettiläiset" tuomittavaksi, Tshekit hyväksyivät Caslavin valtiopäivillä 1420 Neljä Prahan artiklaa, joissa valtio asettautui tukemaan maansa kristikuntaa sallimalla vapaan saarnatoiminnan ja henkilahjojen käytön. Näiden, jo edellä vuonna laadittujen artiklojen vuoksi paavi Martinus V oli jo maaliskuussa julistanut ristiretken Tshekkejä vastaan.

#A12B109Fi

Ristiretken komentajaksi määrättiin Tshekinmaan kuninkaan paikkaa havitteleva Zigismund, se sama, joka niin onnistuneesti oli vuonna 1408 johtanut Bosnian bogomilejä suojelleita vallanpitäjiä vastaan, että heidän päänsä, luvultaan 126, heitettiin Bosna-jokeen. Mutta sotilaallisin keinoin tshekkejä ei voitettu. Neljäntoista vuoden aikana katolinen Eurooppa oli kärsinyt viisi musertavaa tappiota, kun neljättä ristiretkeä johtanut englantilainen kardinaali Henry de Beaufort totesi, että Jumala on "kerettiläisten" puolella.

#A12B110Fi

Tshekkiläisen herätyksen merkittävin hengen mies ei ollut Jan Hus vaan Peter Chelcicky (n. 1385 - n. 1560), vaatimaton mies maaseudulta, joka oli pysytellyt erillään politiikasta. Jonkun kirjan hän on kuitenkin kirjoittanut, ja niistä me tiedämme, mikä oli tshekkiläisen kristikunnan henkinen perusta. Kirjassaan "Uskon verkko" Chelcicky opetti, että valtio ja kirkko ovat kuin kaksi valasta, jotka ovat särkeneet uskon verkon niin pahasti, ettei se kelpaa sielujen pelastamiseen. Verkko on ensin korjattava, ja vasta sitten lähdettävä kalaan. Kun Jan Hus poltettiin, hän oli vasta pääsemässä perille, minkälaisesta asiasta kristinuskossa on kysymys.

#A12B111Fi

Caslavin valtiopäivien päätös oli ollut ja on slaavilaisen maailman kunniakkain urotyö aina tähän päivään asti. Jumala myös sinuasi tshekkiläiset aseet: vaikka koko katolinen Eurooppa pantiin liikkeelle Tshekin "kerettiläisiä" tuhoamaan, tshekit voittivat joka kerta. Jumala otti siunauksensa pois vasta, kun sotimaan kyllästyneet tshekit ryhtyivät neuvottelemaan vihollisen kanssa. Solmittiin rauha jossa hussilaiset saivat katolisesta kirkosta riippumattoman aseman, mutta velvoitettiin vainoamaan veljesseurakuntaa.

#A12B112Fi

Tshekinmaan ja Moravian elävä kristikunta vainottunakin toimintakykyiseksi. Vainot olivat ajoittain niin rankkoja, että veljien piti asua metsissä ja luolissa, ja saivat siitä nimen jamniki, luolamiehet. Peter Chelcicky oli pysynyt pois julkisuudesta, mutta sana alkoi tuottaa hedelmää. Tshekin kristittyjen elämäntapa oli kenobiittinen. (sanoista koinos, yhteinen, bios, elämä). Ekklesia oli kuin vahva kaupunki. He elivät, kuten olivat eläneet Jerusalemin uskovat, Kappadokian kristityt, slaavilaisen maailman bogomiilit. Samoin kuin he, olivat eläneet brittiläisten, irlantilaisten ja skottien ekklesioiden uskovat, ja valdolaiset ennen kuin he joutuivat jättämään kotiseutunsa Italian ja Ranskan alppikylissä.

#A12B113Fi

Vuonna 1451 veljet tekivät Rehor Krajcin (n. 1420-1473) johdolla päätöksen siitä, että ehtoolliselle tulevien seurakunnan jäsenten vaelluksen tulee olla moitteetonta ja omaksuivat käytännön, miten se tutkitaan. Keskiajan Euroopassa tämä nykyisin itsestään selvältä tuntuva asia oli sellainen pommi, joka johti vapaaseurakuntien syntyyn ja samalla romutti koko kirkollisen tulkinnan siitä, mikä on seurakunta. Vaikka tämä veli Rehorin kannattama käytäntö oli paljon vanhempaa perua, kuin mitä tshekkiläiset asiakirjat tietävät kertoa, synnytti sen käyttöön ottaminen tshekeissä liikkeen, josta tuli koko tshekkiläisen herätyksen merkittävin jatkaja. Myöhemmin tämä liike sai nimen Jednota Bratrska, veljesyhteys.

#A12B114Fi

Tshekkiläisellä herätyksellä "Jednota Bratrska" oli maailman paras koululaitos. Yhteisöjen kokoustilat olivat arkipäivinä perus- ja ammattikouluja ja viikonloppuisin hengellisen toiminnan keskuksia. Veljesyhteisön toiminta kattoi kaikki yhteiskunnallisen elämän toimialat. Vuonna 1500 Tshekinmaalla oli viisi kirjapainoa ja kolme niistä kuului Jednotan veljesyhteydelle. Raamattuja käännettiin eri kielille, veljet kiertelivät maailmalla opettamassa ja samalla tutkien, löytyisikö jostakin muualtakin vielä elävää kristillisyyttä. Suomalaisia opiskelijoita oli jo Hussin aikana ollut Prahassa ja 1500-luvun alussa Prahaan tuli Francis Skarina, Valkovenäjän, silloisen Liettuan, Polotskista. Hänkin alkoi kääntää raamattua omalle äidinkielelleen, ja tshekkiläiset veljet auttoivat häntä alkuun. Käännöksen ensimmäiset osat painettiin Prahassa, ja kun koko käännös oli valmis, se painettiin Vilnassa 1525. Valkovenäjänkielisen kirjan nimeksi tuli Biblia Ruska, mutta Moskovan seudulla nyt puhuttua venäjän kieltä ei silloin vielä ollut olemassakaan.

#A12B115Fi

Veljet eivät ottaneet yhteisön uusiksi jäseniksi henkilöitä, jotka virkansa tai yhteiskunnallisen asemansa puolesta eivät voineet Jeesuksen sanelemaa totuutta toteuttaa. Veljille myös tarjottiin valtion virkoja, sillä heidät tunnustettiin moitteettomiksi kansalaiseksi. Kun te haluatte kunnollista ja rehellistä yhteiskuntaa, miksi ette ryhtyisi tuomareiksi? Veljet perustelivat kielteistä vastausta sillä, että he eivät voi tuomita ketään teidän lakienne mukaan, koska teidän lakinne ovat väärät. Mutta tästä syntyi ongelmia. Yhteisön jäseniksi pyrkijöiden joukossa oli sellaista herrakansaa, jotka olivat antanut yhteisön käyttöön maa-alueita tai muuten suojelleet vainottua yhteisöä. Kun kartanonherroja ja muita ryhdyttiin ottamaan jäseniksi yhteisöön, yhteisö jakautui "pieneen puoleen" (mensi strana) ja "suureen puoleen" (vetshi strana).

#A12B116Fi

Tshekkejä vastaan tehdyt lukuisat ristiretket eivät olleet herättäneet ihmisten omiatuntoja juuri mitenkään. Valoa pimeyteen tuli idästä. Muslimien valloitettua Konstantinopolin vuonna 1453 Keski- ja Etelä-Eurooppaan siirtyi suuri määrä kreikkalaisia, mikä herätti kiinnostuksen antiikin kulttuuriin ja kreikkalaiseen kirkkoon. Terve kiinnostus toi esiin miehiä, jotka uskalsivat sanoa ääneen epäilyksensä katolista kirkkoa kohtaa. Syntyi liike, jota sanottiin valistukseksi. Kreikkalaiset papit ja munkit olivat tuoneet mukanaan Raamatun käsikirjoituksia, ja kun Erasmus Rotterdamilainen (n. 1466-1536) sai oman henkensä kaupalla toimitettua kreikankielisen Uuden Testamentin tekstin rinnan Hieronymuksen väärennetyistä käsikirjoituksista kääntämän latinankielisen tekstin kanssa, pantiin latinankielisten kirkkoisien selitykset hetkeksi syrjään.

#A12B117Fi

Kreikankielisen Uuden Testamentin ilmestymien vuonna 1516 teki mahdolliseksi kääntää Uusi Testamentti suoraan alkukielestä kansallisille kielille. Raamatunkäännöstyö, joka oli ollut käytännöllisesti katsoen pysähdyksissä lähes tuhannen vuoden ajan, lähti käyntiin. Saksalainen professori Martin Luther oli yksi ensimmäisistä, joka ryhtyi työhön, samoin Robert Olivetano, joka valdolaislaaksoissa piileskellen käänsi Raamatun ranskaksi. Kun Lutherin Uuden Testamentin käännös vuonna 1522 ilmestyi, ryhtyi William Tyndale kääntämään Raamattua englanniksi. Mutta jo se, että Erasmuksen Uudessa Testamentissa kreikkalainen teksti oli rinnan Hieronymuksen latinankielisen tekstin kanssa paljasti Vulgatan raadollisuuden ja horjutti katolisen kirkon valtaa. Kun Tyndalen kätköpaikka Amsterdamissa vuonna 1536 löydettiin, hänet tuomittiin katolisen kirkon lakien mukaan, kuristettiin kuoliaaksi ja ruumis poltettiin roviolla Brysselissä.

#A12B118Fi

Jokaisen kääntäjän ensimmäinen kysymys oli, miten kääntää kreikan sana ekklesia. Gootit olivat olivat jättäneet sanan kääntämättä, he olivat ainoastaan antaneet sille gootin kielen äänteenmuodostuslakien mukaisen muodon aikklesjö. Kukaan rehellisistä kääntäjistä ei kääntänyt sitä kirkoksi. Luther käytti sanaa Gemeinde, yhteisö, joka on teknisesti oikein, sillä tavallisessa kreikassa ekklesia tarkoitti edustajakokousta, jota myös Jeesuksen sanat "minun valittuni" tarkoittaa. Tyndale käytti sanaa congregation, joka myös tarkoittaa kokousta ja valittujen kokoontumista. Lutherin valitsema Gemeinde vakiintui saksan kieleen, mutta uuteen englanninkieliseen Kuningas Jaakon raamattuun (KJV) tuli Canterburyn arkkipiispan vaatimuksesta church, joka on englanninkielinen muoto sanasta Kirke, joka gootin kielessä äännettiin kuin cirke, kehä. Samasta cirke-muodosta ovat peräisin saksan Kirche, suomen kirkko ja venäjän tserkov. Yritä nyt sitten selostaa venäläisille tai englantilaisille, mikä ekklesia on!

#A12B119Fi

Kun uskonpuhdistusliikkeet syntyivät, ne olivat yksimielisiä siitä, että Rooman paavi on antikristus, Kristuksen vastustaja. Saman havainnon olivat tehneet paitsi kristityt, myös monet katolisen kirkon orjat eri puolella Eurooppaa jo satoja vuosia ennen heitä. Mutta oli väärin syyttää yksin paaveja antikristuksiksi, kun koko järjestelmä on antikristillinen. Kirkko on syntynyt aivan eri aineksista, kuin Kristuksen ekklesia, eikä sitä voi parantaa. Kirkon ja sen tyttärien teologeista olisi voinut sanoa aivan samaa, mitä Jeesus sanoi juutalaisista kirjanoppineista:

Voi teitä, te lainoppineet (ουαι υμιν τοις νομικοις), kun te olette vieneet tiedon avaimen (οτι ηρατε την κλειδα της γνωσεως)! Itse te ette ole menneet sisälle (αυτοι ουκ εισηλθετε), ja sisälle meneviä te olette estäneet (και τους εισερχομενους εκωλυσατε)." (Lukas 11:52)

#A12B120Fi

Tätä tekstiä kirjoittaessani maailmalla juhlitaan reformaatiota, joka alkoi Saksassa, kun Jan Hussin roviolla polttamisesta oli kulunut jo 102 vuotta. Kirkon remonttiliikkeen alkuna pidetään Martin Lutherin 31.10.1517 Wittenbergin linnankirkon oveen kiinnitettyä julistetta, jossa nuori augustinolaismunkki esittää kysymyksiä siitä, miten ihminen saa syntinsä anteeksi. Jo esitetyt kysymykset osoittivat, että kirkon keinoilla ihminen ei saa syntejään anteeksi, ja siitä syystä myöskään Jumala ei voi siunata ihmistä, vaikka haluaisikin, sillä syyllisen syyttömäksi julistaminen on Herralle kauhistus yhtä hyvin kuin syyttömän syylliseksi laittaminenkin, kts. Snl 17:15.

Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus. (Snl 17:15)

#A12B121Fi

Martin Luther oli päätellyt, että Jumala vanhurskauttaa syyllisen yksin sen perusteella, että syyllinen uskoo Jeesuksen Kristuksen kuolleen hänen syntiensä sovitukseksi. Koska se oli oikein, hän pystyi torjumaan suuren osan äitikirkkonsa vääristä opeista niin, että kun hän joutui vastaamaan sanoistaan Rooman kirkon kanssa epäpyhässä liitossa olevan keisarikunnan valtiopäiville, ei keisari pystynyt puolustautumaan henkisesti ylivoimaisen vastustajansa edessä. Mutta Lutherilta jäi selittämättä, että vaikka sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi (καρδια γαρ πιστευεται εις δικαιοσυνην) hän pelastuu vasta suun tunnustuksella (στοματι δε ομολογειται εις σωτηριαν), kts. Roomal. 10:10. Vaara, että keisarikunta turvautuisi väkivaltaan, oli kuitenkin ilmeinen. Luther vietiin piiloon ja hän ryhtyi kääntämään Uutta Testamenttia saksaksi.

#A12B122Fi

Lutherin Uuden Testamentin käännös valmistui 1522. Mutta kun Luther oli vielä ystäviensä järjestämässä turvassa, piilossa julkisuudelta, hän sai kuulla, että hänen taistelutoverinsa, professori Andreas von Karlstadt (1486-1541) oli esiintynyt kirkossa ilman kirkollisen papin tamineita, ja riensi paikalle estääkseen Karlstadtin noudattamasta Lutherin itsensä julistamaa oppia uskovien yleisestä pappeudesta. Oppi uskovien yleisestä pappeudesta olisi toteutuessaan kumonnut nikolaiittain opin, ja sen mukana koko kirkko olisi kaatunut. Mutta Luther tiesi aivan hyvin, että hänen "ystävänsä" olisivat tappaneet hänet ilman paavin apuakin, jos hän olisi pitäytynyt puhtaan evankeliumin linjoilla. Tapauksen jälkeen Lutherin hengellinen elämä kääntyy jyrkkään laskuun. Lutherin alkaa käyttää raakaa kieltä. Maan pieneläjät, joiden käytössä olleet yhteismaat ovat joutuneet rikkaiden omistukseen, pyytävät Lutheria välittäjäksi kiistassa, mutta Luther asettuu maat ryöstäneiden rikkaiden puolelle. Maassa syntyy levottomuuksia ja kapinoita, ja noin sata tuhatta pieneläjää ja köyhää talonpoikaa tapetaan raa'asti. Juutalaisista Luther käyttää samaa, töykeää kieltä. Unelma kristillisestä yhteiskunnasta jää saavuttamatta.

#A12B123Fi

Talonpoikaiskapina syntyi, koska Lutherin oppi seurakunnasta oli kirkon oppi. Jumalan seurakunta on ekklesia, evankeliumin kautta maailmasta uloskutsuttujen, Pyhän Hengen valitsemien opetuslasten joukko, joka on tullut laillista tietä Jumalan valtakuntaan ja noudattamalla Pietarin ohjeita saanut Pyhän Hengen lahjan. Lutherin pettämänä talonpojat olivat luulleet, että vallasherratkin ovat kristittyjä, ja siksi heiltä voi odottaa oikeudenmukaisuutta. Mutta ei kirkon ja sen tyttärien joukoista mitään oikeudenmukaisuutta löytynyt, kuolemaa ja kurjuutta kylläkin.

#A12B124Fi

Luther käytti kehittämästään teologiasta sanaa "evankelinen". Mutta ei ainoastaan Yhdyvalloissa 1940-luvulla syntynyt uusevankelinen liike, vaan myös "evankelinen liike" on vääristymä evankeliumista. Se syntyi Zürichissä, kun kaupungin johto julisti kaupungin "evankeliseksi", palkkaamansa Huldreich Zwinglin (1484-1531) oppien mukaisesti. Zwingli oli katolinen pappi, joka halusi mennä julkisesti naimisiin salassa pitämänsä vaimonsa kanssa, ja osoitti, että Raamatun mukaan se on oikein. Mutta kun Zwingli yritti päästä eroon muistakin katolisen kirkon synneistä ja sen antikristillisistä opeista, asettui kaupungin johto häntä vastaan. Silloin Zwinglistä tuli juudas, joka kaupungin avustuksella tappoi lähimmät miehensä kastekysymyksen takia, mutta Zürichin vainot synnyttivät baptistiliikkeen.

#A12B125Fi

Kastajien liike alkoi Zürichistä tammikuun 21 päivänä 1525. Kaste sinänsä ei ollut uusi keksintö, kyse oli vain siitä, että valtio, pakottaessaan jumalattomat ihmiset kirkon jäseniksi oli pakottanut ihmiset käsittelyyn, jota he sanoivat kasteeksi. Kirkon suorittama kaste ei kuitenkaan ollut Raamatun opetuksen mukainen kaste. Lapsetkin määrättiin kastettaviksi. Jos nyt kuitenkin kävi niin, että kirkon jäsen tuli uskoon, oli hänen toimittava Jumalan valtakunnan avaimista säädetyllä tavalla ja otettava kaste. Kirkon mielestä tämä oli kuitenkin uudelleenkastamista, ja sen kirkko määräsi kuolemalla rangaistavaksi teoksi. Myös Kirkon sisällä syntyi jo varhain ongelma siitä, että vainoissa Kristuksen nimen kieltäneitä seurakuntien jäseniä ei otettu takaisin uskovien yhteyteen.

#A12B126Fi

Taivasten valtakunta on kuin kallis helmi, jos sitä haluat, sinä otat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Kreikan sana baptizo tarkoittaa sitä, että tämä kaste on upotuskaste. Rooman valtakunnasta oikeinkastajat hävitettiin, mutta kaikkia ei onnistuttu hävittämään. Kun kastajien liike Zurichissä vuonna 1525 alkoi, raamatullista kastekäytäntöä harjoittavia ihmisiä oli kaikkialla, missä kristittyjäkin. Kirkolliset itse olivat aivan kauhuissaan, kun heidän omat ilmiantajansa väittivät, että valdolaisetkin ovat levinneet aivan Itämeren rannikolle saakka. Kastajien, joita kirkonmiehet sanoivat anabaptisteiksi, liike syntyi kuitenkin akateemisen raamatuntutkistelun mukaisena, mutta mukautui nopeasti samoille linjoille kuin historialliset kristitytkin.

#A12B127Fi

Eurooppalaiseen baptistiliikkeeseen kuului parhaimmillaan arviolta noin sata tuhatta kastettua uskovaa, mutta se hukutettiin vereen. Uskovan kastetun todennäköinen elinaika kasteen jälkeen ei ollut pitkä, mutta he jättivät jälkeensä todistuksen sanan, joka on suoraan verrannollinen heidän antamansa veritodistuksen kanssa. Vain kirkon orjuudesta eroonneella Tshekinmaalla ja Moraviassa killereiden valta oli rajoitettua, mutta kun sata vuotta oli kulunut, oli kastajat tapettu sieltäkin. Joitakin jäänteitä oli jäänyt Englantiin, mutta Englannin baptisteista oli puhti pois jo silloin, kun he alkoivat siirtyä rapakon taakse Uuteen Englantiin.

#A12B128Fi

Kastajien murhaajat eivät katsoneet olevansa ekstremistejä, päinvastoin, toista tuhatta vuotta kestääneen aivopesun tuloksena heillä oli ympärillään miljoonia aivan samanlaisia killereitä kuin he itsekin ja heillä oli valta antaa mandaatteja. Zürichin kaupunki määräsi lapset kastettavaksi 1525-01-18 annetulla mandaatilla, ja 30.11.1525 kiellettiin uskovien kaste sakon ja karkoituksen uhalla ja 1.03.1526 uhkaa kuolemanrangaistuksella niitä, jotka kastavat henkilökohtaiseen uskoon tulleita ihmisiä ja saman vuoden heinäkuun neljäntenätoista protestanttinen Basel määrää kuolemanrangaistuksen ja omaisuuden menetyksen pelkästä läsnäolosta tilaisuuksissa, joissa puhujat ovat kristittyjä. Elokuun kahdentenakymmenentenä 1526 myös Zürich antaa samanlaisen mandaatin.

#A12B129Fi

Mandaatteja annettiin sitä mukaa kuin kastajien liike levisi. Ferdinand I antaa oman mandaattinsa vuonna 1527 ja Regensburg kieltää aikuiskasteen ja yösijan antamisen kristitylle kuolemanrangaistuksen uhalla. "Pyhän" Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V julistaa oman mandaattinsa ja Mainzia johtava kardinaali Albrecht omansa ja niin edelleen ja niin edelleen, kunnes keisarikunnan valtiopäivät määräävät kaikki "uudelleenkastajat" tapettavaksi. Speierin valtiopäivillä mandaatista tulee keisarikunnan laki.

#A12B130Fi

Luterilaiset hyväksyivät kristittyjen tappolain. Vuoden 1530 valtiopäivillä Augsburgissa he toimittivat keisari Kaarle V:lle Luterilaisen kirkon peruskirjan, Confessio Augustanan, jossa sanotaan:

Ja tuomitaan Uudestikastajat sekä muut, jotka opettavat, että me ilman ulkonaista evankeliumin sanaa saamme omalla valmistuksellamme, ajatuksillamme ja töillämme Pyhän Hengen. (Augsburgin tunnustus, Eero Hyvärisen suomennos kirjassa Evankeelis-Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat, Helsinki 1907, sivulta 9)

#A12B131Fi

Huonosti oli Melanchton perillä baptistien opeista, ellei peräti valehdellut. Tuomittuaan Taivasten valtakunnan avaimet, luterilaiset protestantit tuomitsevat myös Pyhän Hengen hedelmät, ja kuten edellä, suolaavat syytöksensä valheilla:

Tässä tuomitaan Uudestikastajat, jotka opettavat, ettei mikään edelläosoitetuista asioista ole kristillistä. Myöskin ne tuomitaan, jotka opettavat sen olevan kristillistä täydellisyyttä, kun ruumiillisesti jättää talot ja tavarat, vaimon ja lapset sekä eroaa edellämainituista kappaleista… (m.t., kts. sivut 13-14)

#A12B132Fi

Kun vuonna 1530 laaditussa Augsburgin uskontunnustuksessa kaikki elävän kristillisyyden tunnusmerkit olivat saaneet uuden kirkkokunnan tuomion, joutuivat kristityt lähtemään kuka minnekin. Liettua, joka siihen aikaan oli Euroopan suurin sivistysvaltio, otti vastaan protestanttien ja katolisten vainoamia kristittyjä, samoin tekivät muutamat Puolan ruhtinaskunnat. Hollannissa kastajia ryhdyttiin nimittämään mennoniitoiksi, ja osa heistä pääsi Preussiin ja Ukrainaan. Kastajat löysivät väliaikaista turvaa Tshekeissä, mutta hävitettiin lopulta sieltäkin. Osa kastajia oli muuttanut Transilvaniaan, joka oli Turkin sulttaanin alainen Unkarin protektoraatti.

#A12B133Fi

Sellaisestakin asiasta kuin profetoimisesta Ruotsin ja Suomen luterilaiset langettivat vielä 1700 luvun alussa kuolemantuomioita. Jos Luther olisi kunnioittanut Jumalaa, hän olisi joutunut tunnustamaan, että hänen kääntämässään Uudessa testamentissa kristillisen seurakunnan normaalit funktiot tapahtuvat yksityiskodeissa, mutta vielä 1700-luvun alussa Ruotsin ja Suomen lakiin tuli uusi pykälä, jossa kotikokouksen järjestämisestä tuli kuolemalla rangaistava "rikos". Vasta 1860-luvulla uskallettiin taas puhua raamatullisesta kasteesta ja seurakunnasta ainoastaan kristittyjen yhteisönä julkisestikin.

#A12B134Fi

Erasmus Rotterdamilaisen toimittama kreikankielinen Uusi Testamentti oli ilmestynyt 1516 ja vuonna 1523 siitä ilmestyi Jacques LeFevren ranskankielinen käännös. Jacques Le'Fevre d'Etaples oli pappi ja filosofian opettaja, joka oli joutunut kosketuksiin hollantilaisen Yhteisen Elämän veljeskunnan jäsenten kanssa. Veljeskunta oli sama, jonka ylläpitämää koulua Martin Luther oli nuoruudessaan käynyt yhden vuoden ajan. Le'Fevren käännös painettiin ensin Meauxissa, mutta turvallisuussyistä seuraavat painokset painettiin Strasbourgissa. Kirjaa levittääkseen monet uskovat ryhtyivät kulkukauppiaiksi, ja levittivät kirjaa muun kauppatavaran mukana Ranskan puolelle. Jotkut jäivät silti kiinni ja Place de Greve sai mainetta paikkana, jossa kristittyjä poltetaan roviolla. Toisaalta Erasmus Rotterdamilainen, niin humanisti kuin olikin, menetti maineensa kun hänet todettiin ilmiantajaksi.

#A12B135Fi

Ranska oli 500-luvulta asti toiminut katolisen kirkon poliisina, eikä tuhannessa vuodessa mikään ollut muuttunut. Ranskankieliset uskovat joutuivat lähtemään Sveitsiin, jossa heidät otettiin paremmin vastaan - ainakin toistaiseksi, toisten siirtyessä lähemmäksi Espanjan rajaa. Ranskalaisten uskovien ongelma oli kuitenkin sama, kuin mikä tsekkiläisillä veljillä sata vuotta aikaisemmin: niitä, jotka tunsivat Jumalan oli vähän tai ei ollenkaan. Oli vain lupaus siitä, että etsivä löytää. Ja olihan ranskalaisilla nyt jo Raamattu Uusi Testamentti. Myös Lutherin kirjat levisivät ranskankielisille alueille. Vuonna 1531 kuninkaan sisar Margaret d'Angoulême kutsui yhden Navarraan siirtyneistä uskovista opettajaksi Louvreen. Parin vuoden ajan saivat pariisilaiset käydä palatsissa kuuntelemassa saarnaajaa, joka tunsi ainakin kristinuskon alkeet, mutta ensimmäinen kotiseurakunta syntyi Pariisiin vasta 1555.

#A12B136Fi

Le'Fevren johdolla kreikkaa opiskellut Pierre Robert oli siirtynyt Orleansin, Strasbourgin, Geneven ja Lausannen kautta Neuchateliin, opiskellen tunnettujen protestanttien ohjauksessa ja samalla hankkinut myös hebrean kielen taidon. Hän oli toiminut myös opettajana, kun Neuchatelin kaupunginneuvosto 1531 kutsui hänet kaupungin koulun rehtoriksi. Vuoden 1532 syyskuussa Chanforanin synodiin kokoontuneet 120 eri puolelta Eurooppaa tulleet "barbit" eli valdolaiset matkasaarnaajat olivat kuitenkin päättäneet, että Ranska tarvitsee Raamatun. Tehtävä annettiin Pierre Robertille. Koska hän oli kristitty, tiesi hankkeensa vaarallisuuden. Hän siirtyi Italian valdolaisten luo, jotka järjestivät hänelle salaisen asuinpaikan. Pierre Robertin sanotaan saaneen lisänimen Olivetan siitä oliiviöljystä, jonka hänen ystävänsä kantoivat nuoren raamatunkääntäjän erakkomajan lamppua varten. Hänen Italian valdolaislaaksoissa kokonaan luotettavista hebrean ja kreikankielisistä teksteistä kääntämä Raamattu ilmestyi vuonna 1535.

#A12B137Fi

Pierre Robert Olivetan (ennen vuotta 1506 - 4. kesäkuuta 1535) oli kotoisin Noyonin pikkukaupungista Pariisin ja Belgian rajan väliseudulta. Samassa kaupungissa asui hänen serkkunsa Jean Calvin, mutta heidän tiensä lähti jo varhain kulkemaan eri suuntiin. Olivetan kulki Hengen johdatuksessa ja Calvin tuli perässä, mutta ei jatkaakseen Pyhän Hengen työtä, vaan tuhotakseen sen. Molemmat opiskelivat Pariisissa, mutta kun Pierre Robert tuli uskoon, Jean Calvinista tuli uskonnollinen. Pierre Robert oli kääntänyt Raamatun vapauttaakseen ihmiset sen vääristä tulkinnoista, mutta Calvin luotti Augustinuksen tulkintoihin, ja kiivaili niiden puolesta.

#A12B138Fi

Olivetanin Raamattu painettiin Neuchatelissa, Sveitsissä, ja se tuli tunnetuksi nimellä Marttyyrien Raamattu. Kirkko oli vuonna 1488 tehnyt ristiretken tappaakseen kaikki Italian valdolaislaaksojen kristityt ja samanlaisen vainon kohteena olivat myös Calabrian, Italian eteläkärjen kristityt sekä Provencen maakunnan kristityt Ranskassa. Kirjan painamiseen valdolaiset olivat antaneet 800 kultakruunua, mutta kirjapainon käyttämä kirjasintyyppi oli vaikealukuista gotiikkaa. Käännös oli kuitenkin niin hyvä, että siitä tuli perusta, ei ainoastaan Ranskan kirjakielelle vaan myös parhaille ranskankielisille raamatunkäännöksille tähän päivään asti. Kielen kehittyessä kieliasukin on muuttunut, jonka takia uudet uudet Olivetanin Raamatut perustuvat Jean-Frederic Osterwaldin versioon vuodelta 1744. Uusin nyt saatavilla oleva versio on vuodelta 2014.

#A12B139Fi

Heresy huntereita välttääkseen kristityt käyttivät usein tekaistuja nimiä. Pierre Robert Olivetanin oikea nimi oli Louis Olivier. Ranskankielisen Raamatun julkaisun jälkeen hän toimi koulun rehtorina Genevessä, mutta jouduttuaan taas mierolle hän vuonna 1538 tuli Italiaan, kävi Roomassa ja kuoli Ferrarassa, todennäköisesti myrkytettynä. Muutamat historioitsijat väittävät, että kuolinpaikka oli Rooma, mutta ehkä he tarkoittavat vain kuolinsyytä.

#A12B140Fi

Calvin oli muutaman vuoden Olivetania nuorempi. Lähettyään Ranskasta hän julkaisi vuonna 1536 ensimmäisen version uskonopista, jolle hän antoi nimen "Institutio religionis christianae". Samana vuonna Calvin oli jonkin aikaa Guillaume Farelin tiimissä Genevessä, mutta kaupunginneuvoston karkoitettua heidät Calvin siirtyi Strasbourgiin ja tuli ranskalaisen pakolaisseurakunnan saarnaajaksi. Calvin oli opiskellut kahdeksantoista kuukauden ajan kreikkaa Bourgesissa, Ranskassa, kun hän sai käsiinsä Olivetanon kääntämän Raamatun, muokkasi sitä ja julkaisi sen muokattuna Genevessä 1540. Calvin itse kirjoitti systemaattista teologiaa, mutta Jumalan tuntemista hänellä ei ollut. Hänen auktoriteettinsa oli Augustin Hippolainen, ja se näkyy ei ainoastaan hänen "Instituutiostaan", vaan myös hänen muokkaamastaan Geneven Raamatusta.

#A12B141Fi

Jean Calvin oli kirkon mies. Hän väitti Gregorius Suurta (590-604) viimeiseksi hyväksi paaviksi. Hyvä tai ei, mutta Gregorius I oli se mies, joka upotti Euroopan demoniseen pimeyteen, siihen samaan, johon hänen edeltäjänsä olivat upottaneet Rooman. Gregorius "Suuren" uskonnollinen auktoriteetti oli Aurelius Augustinus, jonka oppeihin myös Calvin perusti uskonnollisen järjestelmänsä. Calvinin perustaman uskontokunnan peruskirjassa "Institutio Religionus Christianae" sivuilla Calvin viittaa Augustinukseen yli 400 kertaa. Mutta mitä sanoo Raamattu? Helsingin Raamattukoulussa Risto Santala käski muistamaan tämän:

Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa. 23:31 Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'. 23:32 Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra. (Jer 23:30-32)

#A12B142Fi

Evankeliumin saarnan tarkoituksena on herättää usko, jolla päästään sisälle Taivasten valtakuntaan ahtaan portin kautta. Ahtaan portin aukaisemikseksi välttämättömiä ovat mielenmuutos evankeliumin herättämän uskon vaikutuksesta, Jeesuksen nimen ja herruuden tunnustaminen, kaste hänen nimessään kuolemaksi tämän maailman elintavalle ja usko uuteen elämään, sekä syntien anteeksianto omien syntien anteeksiantamiseksi. Kun ne ovat toteutuneet, antaa Jumala Pyhän Hengen lahjan. Ahtaan portin jälkeen seuraa kaita tie, jonka päässä on Kristuksessa kuolleiden ylösnousmus ja Jumalan näkeminen kasvoista kasvoihin. Siksi myös Uudessa Testamentissa on kaksi osaa. Ensin puhutaan siitä, miten ihminen pelastuu, pääsee sisälle Jumalan valtakuntaa uskossa Kristukseen, mutta sitten tulevat paimenkirjeet, Paavalin ja muiden, joiden aiheena on hengellinen elämä Kristuksessa.

#A12B143Fi

Se, mikä on päivänselvää kristitylle, on yönmusta pimeys kaikille uskottomille, niin kirkonmiehelle kuin muidenkin uskontojen edustajille. Ero tulee ilmi kohta kun siirrytään evankeliumeista paimenkirjeisiin. Jotkut jaksavat lukea vielä Pietarin helluntaisaarnan, mutta sitten alkaa sekoilu. Näin kävi myös Augustinukselle, jota kirkossa pidetään ehkä tärkeimpänä kirkon opettajista ja myös suosituin kaikista. Mutta tiedätkö miksi? Vaikka Aurelius Augustinus (354-430) ei alkuunkaan ymmärtänyt Raamattua, hän teki omat antikristilliset selityksensä sen teksteille, joita nyt toistelevat ne, joilta tieto - Jumalan kokemusperäinen tunteminen puuttuu.

#A12B144Fi

Eikä pelkästään Calvin, vaan myös Luther oli Augustinuksen opetuslapsi, augustinolainen munkki, joka ei koskaan päässyt irti oppi-isänsä antikristillisistä tulkinnoista ja opeista. Sattumaa tai ei, myös Luterilaisen kirkon tunnustuskirja on nimeltään Confessio Augustana. Luther ja muut kirkon remonttimiehet tekivät sen, minkä voivat, mutta tärkein jäi saavuttamatta: Kristuksen kokemusperäinen tunto, gnosis ja sen mukana tuleva välitön, suora ja henkilökohtainen yhteys Isään, joka on Taivaissa. Pyhän Hengen saaminen olisi antanut elämän, antanut vapauden ja tehnyt kirkon orjista kristittyjä, mutta kirkossa hallitsee aivan toinen henki ja se kristus, mitä kirkossa saarnataan, on aivan toinen kristus.

#A12B145Fi

Kristuksen ekklesia pyhittyу ja kirkko (Kirke) pahentuu. Mutta ihminen voi uskoon tullessaan olla kirkon jдsen. Silloin ainut keino rangaistuksen välttämiseksi on lähteä kirkosta ajoissa:

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan (και ηκουσα αλλην φωνην εκ του ουρανου λεγουσαν): "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani (εξελθετε εξ αυτης ο λαος μου), ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi (ινα μη συγκοινωνησητε ταις αμαρτιαις αυτης) ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. (και ινα μη λαβητε εκ των πληγων αυτης) (Ilm 18:4)

#A12B146Fi

Kirkko on pystynyt pettämään ihmisiä niin, etteivät ihmiset tiedä, kuka on kristitty. Jo Jeesus sanoi:

He erottavat teidät synagoogasta (αποσυναγωγους ποιησουσιν υμας); ja tulee aika (αλλ ερχεται ωρα), jolloin jokainen, joka tappaa teitä (ινα πας ο αποκτεινας υμας), luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle (δοξη λατρειαν προσφερειν τω θεω). 16:3 Ja sen he tekevät teille (και ταυτα ποιησουσιν υμιν), koska he eivät tunne Isää eivätkä minua (οτι ουκ εγνωσαν τον πατερα ουδε εμε). (Joh 16:2-3)

#A12B147Fi

Kristittyjä, (hristianoi - voideltuja) ovat ne Jeesuksen opetuslapset, jotka Jumalan on voidellut (hrio) Pyhällä Hengellä kuten Kristuksen, (Hristos, Voideltu). Jumala ei pidättele Jeesuksen nimeä tunnustavalta uskovalta Pyhän Hengen voitelua, jos vain mielenmuutos uskosta ihmiseen uskoksi Jumalaan, kaste, syntien hylkääminen ja syntien anteeksianto on toteutunut Jumalan ohjeiden mukaisesti, mutta on turha kuvitella, että Jumala antaisin Hengen lahjan niille, jotka eivät edes usko häneen tai kiistävät Hänen totuutensa sellaisena kuin se Raamatussa on ilmoitettu.

#A12B148Fi

Syntinen ihminen ei voi tuntea Jumalaa ennen kuin hänen syntinsä on sovitettu. Tarvitaan välimies, sillä itse ei Jumalaa vastaan tehtyä rikosta ei kukaan syntinen ihminen voi sovittaa. Siihen pystyy vain Jeesus Kristus. Liittoutumalla häneen ihminen voi saada Pyhän Hengen, jolloin syntyy se intiimi yhteys Jumalaan, jota Jumalan tuntemiseksi sanotaan. Tällä asialla on muitakin nimiä; puhutaan syntymisestä Hengestä ja syntymisestä ylhäältä ja siitä, että me olemme Kristuksessa, Pyhä Henki on meissä, me olemme Hänessä, puhutaan Hengessä vaeltamisesta, Jumalan johdatuksesta jne. Haluan muistuttaa tästä siksi, ettei ketään petettäisi väärällä evankeliumilla, eikä erehtyisi juomaan tyhjästä maljasta tai käärmeen kähyä maljasta, jota kirkonmiehet uhreilleen tarjoavat.

#A12B149Fi

Inkvisitio oli ollut yksi katolisen kirkon tehokkaimpia välineitä sen kristinuskon vastaisessa taistelussa, mutta inkvistio ei voinut toimia ilman valtiovallan tukea. Kun inkvisition toiminta protestanttien ja muiden reformoitujen hallitsemissa maissa oli estynyt, valtuutti katolinen kirkko Espanjassa perustetun salaseuran, Societe de Jesu, ajamaan katolisen kirkon etua maissa, joissa katolinen kirkko oli kielletty. Salaseuran nimi tarkoittaa Jeesuksen yhteisöä, mutta kyseessä on joku muu Jeesus; mitään yhteistä Jeesus Nasaretilaisen kassa sillä Jeesuksella ei ole. Salaseura toimi keinoja kaihtamatta ohjeenaan "tarkoitus pyhittää keinot". Salaseura näytti voimansa kohta keisarikunnan vaatimuksesta järjestetyssä katolisen kirkon ja sen tyttärien välisessä voimainkoitoksessa, jota myös Trenton kirkolliskokoukseksi kutsutaan. Protestantit pystyivät hyvin puolustamaan niitä oppejaan, jotka perustuivat Raamattuun, mutta joutuivat naurunalaisiksi ollessaan samaa mieltä apostolisen ajan jälkeen syntyneiden antikristillisten oppien kanssa.

#A12B150Fi

Kirkon remonttiliikkeistä tuli Tshekin hussilaiselle valtiokirkolle suuri viettelys ja myös Jednotan suuri puoli tunsi vetoa lähteä maailmanparannustalkoisiin. Jednota alkoi rappeutua, mutta sitä oli vaikea huomata, sillä liike toistaiseksi vielä menestyi, ja sen hedelmätkin näyttivät hyviltä.

#A12B151Fi

Veljesyhteisön käyttämät ja omissa kirjapainoissaan painamat raamatut olivat olleet käännöksiä latinankielisestä Vulgatasta. Suoraan Kreikan kreikkalaisista käsikirjotuksista käännetty Uusi Testamentti ilmestyi vuonna 1564 ja 1568. Kääntäjä, Jan Blahoslav (1523-1571) oli veljesyhteisön oma kasvatti. Hän opiskeli lyhyen ajan sekä Wittenbergin että Königsbergin yliopistoissa, mutta ei niitä arvostanut. Jan Blahoslav kuoli nuorena, kuten myös Olivetanille ja Tyndallelle oli käynyt, mutta myös Vanhan Testamentin kääntämiseen löytyi yhtä pätevät tekijät. Koko Raamattu, vieläkin käytössä oleva Kralicen Raamattu ilmestyi ensin osina 1578-1593 ja pöytämallina vuonna 1596. Käännös oli niin hyvä ja tshekin kieli jo silloin niin kehittynyt, että sitä ei ole käytetään vieläkin eikä sen kieliasua ole tarvinnut paljon korjailla.

#A12B152Fi

Vasta Tshekkiläisen valtiolaitoksen mentyä 1520-luvulla syntyneen protestanttisen liikkeen kelkkaan, se mureni niin pitkälle, että katolinen Eurooppa pystyi sen tuhomaan sodassa, joka kesti kolmekymmentä vuotta. Kun sota vuonna 1648 päättyi, oli Tshekinmaan väkiluku vähentynyt kolmesta miljoonasta kahdeksaansataan tuhanteen ja uskovien joukko kahdestasadasta tuhannesta muutamaan kymmeneen Moravian vuorilla piileskelevään perhekuntaan.

#A12B153Fi

Mikään kirkko ei ole kristinuskon legitiimi tulkitsija eikä sen aito ilmenemismuoto. Ihmisen on synnyttävä Jumalan Hengestä, ennen kuin hänestä tulee kristitty, eivätkä edes protestanttiset maat tarjonneet kristityille elämisen oikeutta. Oli kuitenkin vielä jäljellä Tshekinmaa ja Moravian herttuakunta sen vieressä, jossa vallanpitäjät eivät olleet heti rovioita sytyttämässä tai niskan päällä miekkaa heiluttamassa. Valtaa pitivät katolisista luopuneet ultraquistit, Jan Hussin ideologiset perilliset, sekä perinteistä kristinuskoa edustava Jednota Bratrska, jonka tunnetuin opettaja oli Peter Chelcicky. Mutta Jednota oli muuttumassa.

#A12B154Fi

Jednotan vanhimmat olivat jo varhain varoittaneet, ettei pyhien pidä ryhtyä kantamaan yhteistä iestä jumalattomien kanssa. Jednota oli kuitenkin tullut niin arvostetuksi ja mahtavaksi, että se halusi saada yhteiskunnallisesti tunnustetun aseman. Vuonna 1611 oltiin niin pitkällä, että maan suurin maanomistaja, Jednotan tukija Karel Zerotin vanhempi lähetti yhdeksäntoistavuotiaan Jan Amos Komenskin kalvinistien yliopistoon Herborniin, jossa poika välittömästi joutui salaseurojen riepotukseen. Salaseurat tarjosivat maailmanparannusohjelmia ilman sydämen uudistusta uskolla ja kun poika parka vähän myöhemmin kirjoitti ensimmäisen merkittävän teoksensa Maailman labyrintti ja sydämen paratiisi, joutuu lukija myöntämään, että ristiin olivat menneet pojan sukset.

#A12B155Fi

Vaikka Komenskin henkinen osaaminen oli tuhottu, olivat veljesyhteisön koululaitoksesta saatu perintö nostanut hänet kertaheitolla maailman pedagogien eliittikerhoon, sillä siinä asiassa hän oli opettajiaan pätevämpi. Kalvinistien yliopistoista palattuaan Komenius tuli ensin opettajaksi omaan kouluunsa Preroviin, jossa hän toimi 1614-1618 kolmikymmenvuotiseen sotaan asti.

#A12B156Fi

Katolisen Euroopan sota protestanttista Tshekkiä vastaan oli jatkoa aikaisemmille ristiretkille: sen tarkoitus oli vain kristinuskon hävittäminen maasta, joka ei itse ollut pystynyt hävittämään Jeesuksen seuraajia, eikä Komenskikaan sen seurauksilta välttynyt, vaikka selvisikin itse hengissä, ensin Zerotinin turvissa ja sitten piileskelemällä metsissä ja vuorilla. Komenskin vaimo ja lapset olivat jo kuolleet sodan kauhuihin, kun Jan Amos 1628 lopulta pakeni Puolaan.

#A12B157Fi

Kalvinistinen Lesznon ruhtinaskunta Puolassa oli ottanut vastaan tshekin veljesyhteisön pakolaisia, koulut avattiin, ja Jan Amos Komenski (lat. Comenius), laati oppikirjoja tarpeen mukaan. Koululla oli oma kirjapaino. Komenskin työ oli huomattu myös maailmalla. Vuonna 1638 Komenski vieraili Ruotsissa Axel Oxenstiernan kutsusta, ja 1641 hänet kutsuttiin Englantiin koululaitosta uudistamaan, mutta Englannissa alkaneen sisällissodan takia Komenskin oli palattava takaisin. Vuonna 1642 Komenski sai tehtäväkseen laatia uudet suunnitelmat Ruotsin koululaitokselle ja kirjoittaa tarvittavat oppikirjat, jota varten hän siirtyi puolalaiseen Elblagin kaupunkiin, joka siihen aikaan oli Ruotsin hallinnassa. Kuningatar Kristinan tultua täysi-ikäiseksi ja Komenskin osallistuttua Torunin protestanttisten kirkkojen yhdistymistä suunnitelleeseen konferenssiin välit Ruotsiin päin huononivat, mutta yhteydet Turun piispaan Gezelius vanhempaan paranivat niin, että Suomen koululaitos sai maailman parhaan startin. Vuonna 1648 Komenski palasi Elbingistä veljesyhteisön keskukseen Lesznoon. Matkalla kuoli hänen toinen vaimonsa. Lesznossa Komenski valittiin veljesyhteisön piispaksi.

#A12B158Fi

Torunin kokoukseen Puolassa oli osallistunut myös Tartossa opiskellut ruotsalainen kielimies Gezelius vanhempi, josta myöhemmin tuli Turun piispa. Kun Gezelius vanhempi lahjoitti Komenskille kaksi suomenkielistä Raamattua, havaitsi Komenski suomen ja unkarin olevan sukukieliä. Jan Amos Komenskin isoisä oli unkarilainen Jan Szeges, ja myös Jan Amos osasi unkaria. Kun Unkarin kalvinistit kutsuivat Komenskin Unkariin, oli hänen vaikea kieltäytyä.

#A12B159Fi

Unkarin länsiosat olivat 1500-luvun alkupuolella joutuneet katolisten Habsburgien valtaan, mutta maan unkarilainen itäosat olivat saaneet autonomian Turkin sulttaanin alaisuudessa. Maahan virtasi pakolaisia kaikkialta Euroopasta. Hallitsijasuvut olivat omaksuneet kastajien uskonkäsitykset, ja maasta tuli uskonnollisesti suvaitsevainen valtio. Kastajat eivät hyväksyneet Nikean kirkolliskokouksen päätöksiä, ja siksikin tshekkiläisen veljeskunnan toiminta maassa oli tervetullutta. Myös romanialaiset saivat ensimmäiset raamatunkäännökset veljesyhteisön toiminnan hedelminä.

#A12B160Fi

Niinsanotun uskonpuhdistuksen vaikutus tuntui myös Transilvaniassa. Maan hallitsijasuku luopui elävän kristikunnan periaatteista ja kääntyi kalvinismiin. Komenskille, joka oli opiskellut kalvinistien yliopistoissa, tämä ei ollut este, ja vuonna 1650 Komenski siirtyi Sarospatakiin opettamaan kalvinistien lapsia. Tehtävä oli vaativampi, kuin Tshekkiläisen veljesyhteisön lapsien opettaminen ja Komenski joutui etsimään uusia keinoja lasten mielenkiinnon herättämiseksi. Sarospatakissa lienee syntynyt myös ajatus kuvitettujen oppikirjojen käytössä, mikä ensin näytti edistykseltä, kunnes se vasta satojen vuosien päästä todettiin vain keinoksi hallita lasten ajatusmaailmaa, ja estää muutenkin niukan asiatiedon omaksumista. Mutta kun Komenski vuonna 1554 lähti takaisin Puolaan, lapset saattoivat häntä matkalle.

#A12B161Fi

Veljesyhteisön kouluissa ei koulutettu heidän vainoojiensa lapsia, mutta Komenskin muokkaamasta tshekkiläisen veljesyhteisön koululaitoksesta tuli "länsimaisen sivistyksen" perusta. Kun Puolan katoliset vuonna 1656 hävittivät Lesznon pakolaissiirtokunnan, Komenski joutui taas mierolle. Käsikirjoitukset ja paljon muuta oli tuhoutunut, mutta suurin vahinko oli koitunut Puolalle, jonka koululaitoksen jesuiitat nopeasti miehittivät, eikä edes tshekkiläisen pakolaisyhteisön henkinen osaaminen enää ollut sen suurempi, kuin mitä Komenskilla oli ollut. Komenski itse oli Lesznosta siirtynyt Amsterdamiin, joka vuonna 1648 oli vapautunut katolisten vallasta. Hollantilaiset ottivat suurmiehen kunnioituksella vastaan, ja hän sai työskennellä rauhassa. Ennen kuolemaansa Komenski alkoi ymmärtää, minkälaiset hänen harharetkensä maailman labyrintissä olivat olleet, ja kirjoitti vielä kirjaa "Vain yksi on tarpeen", tshekiksi Ksaft, testamentti, kun hän 1670 kuoli.

#A12B162Fi

Vuonna 1648 solmittu rauhansopimus päätti kolmikymmenvuotisen sodan. Tshekinmaa oli tuhottu, sen uskovat tapettu, Eurooppa oli raunioina, mutta Hollannin itsenäisyys tunnustettiin. Se, että Jan Amos Komenski, latinaksi Comenius, saattoi saada hautapaikan Hollannista alkoi jo silloin, kun Willem Oranialaista (Willem van Oranje, 1533-1584), keisari Kaarle V:n nuori luottomies näki mitä maassa tapahtui ja järkyttyi keisarin suunnitelmista kristikunnan tuhoamiseksi. Vaikka Wilhelmi oli luterilainen, hän noudatti elämässään ehdotonta periaatetta, että mikäli hänestä riippuu, kristittyjä ei tapeta. Mutta hänen piti odottaa kauan, ennen kuin hän voi tehdä asiolle mitään, ja kun hän ryhtyi tekemään, jesuiitat tappoivat hänet. Mutta Hollannista tuli maa, jossa valtio eikä kirkko ei tappanut kristittyjä.

#A12B163Fi

Vilhelm "Vähäpuheinen" (Willem "de Zwijger") ei ollut vielä syntynyt, kun heinäkuun ensimmäisenä 1523 Brysselin torilla poltettiin kaksi augustinolaismunkkia, jotka Paavin tiedusteluosasto oli määritellyt Lutherin kannattajiksi. Kun aikaa pelannut paavi Hadrianus saman vuoden syyskuussa kuoli, oli kirkkokin valmis sotaan. Sveitsiläiset kirkonmiehetkin lähtivät uskovien tappotalkoisiin. Anabapteista Zwingli sanoi: "Qui iterum mergit mergatur". Kaarle V aikana tapettiin kaikki ne Alankomaiden kristityt, joista vihollinen käytti nimitystä "anabaptisti". Mutta asia ei ollut sillä selvä. Kaarlen mentyä manan majoille maahan ilmaantui aivan samanlaisia uskovia kuin kastajat, mutta eri nimellä. Kastajien eniten metsästetyksi mieheksi nousi Menno Simonszoon eli Menno Simoninpoika (1496-1559) ja hänen mukaansa kastajia ryhdyttiin kutsumaan ensin mennisteiksi ja myöhemmin mennoniitoiksi.

#A12B164Fi

Menno Simonszoon vihittiin papiksi kahdenkymmenen kahdeksan vuoden ikäisenä. Hän toimi katolisena pappina vuoteen suorittaen katolisen kultin vaatimia kirkollisia toimituksia, pelasi korttia ja vietti aikaansa pappien juopotteluseuroissa ja muissa paheissa. Mutta samalla häntä alkoi vaivata epäilyt siitä, että mahdollisesti tämä kirkollinen elämänmuoto ei ole aivan oikea. Viimein Menno Simoninpoika uskalsi avata Raamatun. Siitä kävi ilmi, että koko kirkollinen touhu on kaukana Raamatun opetuksista. Vuoden 1536 viimeisenä päivänä hän piti jäähyväispuheen kirkkoväelleen ja ryhtyi toden teolla etsimään Jumalan kasvoja. Ensimmäinen askel tällä tiellä on luopumisvaihe. Kun Menno kastettiin, häneltä meni palkka, virka, koti ja arvostettu asema yhteiskunnassa. Menno siirtyi maanalaisen kristikunnan elämäntapaan.

#A12B165Fi

Mennon ensimmäisten kirjallisten tuotteiden nimet kertovat, mitä hän näinä aikoina ajatteli. Ensimmäinen teos "Jan van Leyden pilkkaa Jumalaa" syntyi siitä, että Jan van Leyden oli ryhtynyt rakentamaan omaa Jerusalemiaan aivan kirkolliseen tyyliin, aseet kädessä. Kirjan julkistaminen kuitenkin kävi tarpeettomaksi, kun Jan van Leydenin "Jerusalem" romahti katolisten ja luterilaisten armeijoiden tuleen. Ensimmäisinä Mennon kirjoista ilmestyivät "Hengellinen Ylösnousemus", "Uusi Luomus" ja Mietteitä psalmista 25, mutta jo vuosikymmenen vaihteessa ilmestyi "fundamentalistinen", niin kuin nykyisin sanottaisin, teos kristinuskon perusteista nimellä Dat Fundament des Christelycken leers, Kristillisen opin perusteet.

#A12B166Fi

Joulukuun seitsemäntenä 1542 Friisinmaan viranomaiset lupasivat sadan guldenin palkkion Mennon ja hänen vaimonsa Geertruydtin kiinniottamisesta, jonka takia perheen piti olla lähes aina "matkoilla". Itä-Friisinmaata hallinnut kreivitär Anna oli kutsunut puolalaisen Jan a Lascon (Jan Laski) kreivikunnan kalvinistisen kirkon johtajaksi. Tammikuussa 1544 Menno ja Jan a Lasco keskustelivat neljän päivän ajan kristinuskon perusteista. Keskustelun tuloksen perusteella a Lascon oli määriteltävä, mitä tehdä Mennolle ja hänen veljesyhteisönsä jäsenille, jotka maasta löytyi, sillä keisari painosti kreivitärtä hävittämään kaikki kristityt maasta.

#A12B167Fi

Maailmanhistoriallisesti merkittäväksi kokouksen teki se, että Jan a Lasco oli humanismin patriarkkana tunnetun Desiderius Rotterdamilaisen, eli Erasmuksen entinen asuintoveri, taloudellinen tukija ja läheinen ystävä. Jan a Lascon myöhempi ura paljastaa, että tämän tapauksen jälkeen Puolan katolisetkin olivat valmiit sallimaan a Lascon paluun Puolaan, jossa a Lascon ura lähti uuteen nousuun, mutta Puolan kristikunta syöksykierteeseen. Erasmuksesta sanottiin, että hän muni sen munan, joka kirkon keskiaikaiset reformiliikkeet syntyivät ja tulos oli sen mukainen. "Kristillinen" humanismi on alusta alkaen ollut antikristillistä juudaksen oppia.

#A12B168Fi

Holsteinin maakunnan Oldersloen lähellä sijaitsevan Wüstenfelden isäntä oli majoittanut kastajia, ja painattanut omassa kirjapainossaan heidän kirjojaan jo pitkään. Hänen maatilallaan myös Menno sai viettää viimeiset vuotensa sateelta ja tuulelta suojassa. Menno kuoli 1561 ja haudattiin Wüstenfeldin ("Aution niityn") multiin, mutta mihin hänen vaimonsa ja lapsensa haudattiin, ei taida olla kenenkään tiedossa.

#A12B169Fi

Menno kastoi elämänsä aikana noin 10.000 uskoon tullutta. Kun hän vuonna 1561 kuoli, oli Alankomaissa vapauden hiljainen puuhamies oli jo silloin sitä mieltä, että hänen luvallaan ei uskovia koskaan tulla vainoamaan. Aina kun Alankomaiden katoliset tai kalvinistit halusivat jättää anabaptistit tulevan valtion uskonvapauden ulkopuolelle, Willem Vähäpuheinen uhkasi jättää koko porukan. Tämänkin asian Jumala huomioi, ja Willem sai palkan, joka varmasti on enemmän kuin lasi kylmää vettä. Maan kansallislaulunkin nimi on "Wilhelmus van Nassowe". Mutta vuonna 1561 se tuntui todella kaukaiselta haaveelta.

#A12B170Fi

Katolinen kirkko ja reformoidut kirkot olivat hävittäneet elävän kristikunnan Euroopan sydänseuduilta, ja kun jesuiitat tulivat Liettuaan, kristityt hävitettiin sieltäkin. Mutta vielä 1720-luvun alussa Jumalalla oli jäljellä viisitoista kristittyä perhettä Moravian vuorilla, kun muuan uskoon tullut sotamies toi Ludwig von Zinzendorfille Saksiin tiedon heistä ja ehdotti perheiden salakuljetusta valtakunnankreivin hallitsemille maille. Valtakunnankreivi, "reichsgraf" kuului herännäisiin, mikä tarkoitti sitä, että oli uskossa Jeesukseen, mutta ei uskaltanut käyttää niitä Taivasten Valtakunnan avaimia, jotka Jumalan palvelijalle on annettu. Hän pystyi kuitenkin puolustamaan tulijoita kirkkoa vastaan merkittävän valtiollisen asemansa turvin. Kun pakolaiset tulivat, hänen mailleen syntyi nopeasti Herrnhutin kaupunki, josta tuli paitsi ekklesiakeskus, myös nykyaikaisen lähetystyön ensimmäinen ja mittava työpiste.

#A12B171Fi

Herrnhutin lähetit olivat jo matkalla Amerikkoihin, lähetystyöhön intiaanien keskuuteen, kun heitä kuljettanut laiva the Simmons tammikuussa 1731 joutui Karibian merellä trooppisen myrskyn riepoteltavaksi. Yli kaksikymmentä tshekkiläistä lähettiä odotti jo toiveikkaana pikaista pääsyä Jumalan kasvojen eteen kiittäen ja ylistäen, mutta laivan toisella laidalla englantilaiset metodistit, John ja Charles Wesley rukoilivat itku kurkussa armoa ja sielunsa pelastusta. Kun laiva pelastui, pääsivät nämä ensimmäiset metodistitkin pelastuksen salaisuudesta perille, jonka jälkeen myös metodisteista tuli merkittävä hengellinen liike. Myöhemmin metodisteista erkani Pyhitysliike, ja sen piirissä noin sata vuotta sitten syntyneeseen helluntailiikkeeseenkin kuuluu nykyisin muutama sata miljoonaa ihmistä.

#A12B172Fi

Tänä päivänä länsimainen kulttuuri on kuolemassa. Jumala haluaa siunata kaikkia ihmisiä, mutta hänellä on järjestys: Ensin taivasten valtakunta, ja vasta sen seurauksena tulee hyvinvointi. Komenskin ja salaseurojen tapa valjastaa hevonen kärryjen eteen vaikka takaperin on tehnyt mahdolliseksi ajalliset siunaukset väestölle, joka edes muodollisesti kunnioittaa Jumalaa. Mutta jo Ranskan vallankumouksen aikana tämä tie oli kuljettu loppuun. Ranska oli tappanut protestanttinsakin - viimeiset 200.000 kalvinistia pakenivat Englantiin ja Kanadaan.

#A12B173Fi

Ranskan vallankumouksen asialistaa muokanneet juutalaiset Moses Hess ja Karl Marx valitsivat ratsukseen työväenluokan, jonka intressejä he väittivät puolustavansa. Vallankaappaus onnistui Venäjällä ja marksilainen "kulttuurivallankumous" alkoi. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kaikki elävässä uskossa olevat miehet tapettiin. Se ei ollut kovin paljon, ehkä kolme tai neljä miljoonaa kristittyä, mutta tämän lisäksi Neuvostoliitossa tapettiin yli viisikymmentä miljoonaa kirkollista tai muuta, joiden epäiltiin tavalla tai toisella tukevan jotakin kristinuskon ilmentymää. Vuonna 1991 Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottomuuteensa, eikä minkäänlaista oikeudenkäyntiä sen tekijöitä vastaan käyty, ja jos olisi käytykin, tuomiolle olisivat joutuneet myös Amerikan Yhdysvallat ja sen pankkiirit. Maailmalle osoitettiin, että jos rikos on pahempi kuin Kansallissosialistisen Saksan tekemä, sitä ei rankaise kukaan muu kuin Jumala.

#A12B174Fi

Juutalaiset ajattelijat olivat nähneet, etteivät he pääse Länsi-Euroopassa valtaan työväenluokkaa pettämällä, ja ryhtyivät jo ensimmäisen maailmansodan aikana laatimaan uusia suunnitelmia. Uuden sosialismin sotaratsuksi valittiin seksivallankumous. Frankfurtin yliopiston yhteyteen avattiin sosiaalitutkimuslaitos, jonka tehtäväksi tuli etsiä Raamatusta kaikki yhteiskuntaa rakentava ohjeistus, ja kun se oli löydetty, keksiä perusteluja täysin vastakkaisille väitteille ja levittää niitä kaikkia mahdollisia kanavia käyttäen. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan tahdosta, sillä Hän on päättänyt rangaista niitä, jotka eivät ole antaneet Hänen lastensa noudattaa Hänen tahtoaan:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa (το γαρ μυστηριον ηδη ενεργειται της ανομιας); jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää (μονον ο κατεχων αρτι εως εκ μεσου γενηται), 2:8 niin silloin ilmestyy tuo laiton (και τοτε αποκαλυφθησεται ο ανομος), jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä (ον ο κυριος αναλωσει τω πνευματι του στοματος αυτου) ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä (και καταργησει τη επιφανεια της παρουσιας αυτου), 2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta (ου εστιν η παρουσια κατ ενεργειαν του σατανα) valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä (εν παση δυναμει και σημειοις και τερασιν ψευδους) 2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen (και εν παση απατη της αδικιας εν τοις απολλυμενοις), sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen (ανθ ων την αγαπην της αληθειας ουκ εδεξαντο), voidaksensa pelastua (εις το σωθηναι αυτους). 2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen (και δια τουτο πεμψει αυτοις ο θεος ενεργειαν πλανης), niin että he uskovat valheen (εις το πιστευσαι αυτους τω ψευδει), 2:12 että kaikki ne tuomittaisiin (ινα κριθωσιν παντες), jotka eivät ole uskoneet totuutta (οι μη πιστευσαντες τη αληθεια), vaan mielistyneet vääryyteen (αλλ ευδοκησαντες εν τη αδικια). (2.Tess 2:7-12)

#A12B175Fi

Seksivallankumous on vanha Bileamin oppi. Kansa, joka tuntee Jumalan tahdon ja noudattaa sitä, on voittamaton, mutta se kansa, joka pystytään eksyttämään pois siltä siunatulta tieltä, joka vie taivaalliseen täydellisyyteen, tuhoutuu ja hukkuu omaan mahdottomuuteensa. Tänä päivänä The Washington Post, jonka linjauksia kaikki Bileamit ympäri maailmaa tottelevat, usuttavat Venäjää ja Yhdysvaltoja tuhoamaan toisensa. Jos juoni onnistuu, globaalin maailmanvallan johtajapelistä putoaa kaksi kilpailijaa pois. Sen jälkeen paikasta taistelevat vielä katolinen kirkko ja juutalaiset yhteiskunta-arkkitehdit. Kuka pettää kenet?

#A12B176Fi

Petoksen takana on henkivalta, valheen isä. Johannes käyttää hänestä nimeä antikristus:


Lapsukaiset (παιδια), nyt on viimeinen aika (εσχατη ωρα εστιν). Ja niinkuin te olette kuulleet, että Antikristus tulee (και καθως ηκουσατε οτι ο αντιχριστος ερχεται), niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut (και νυν αντιχριστοι πολλοι γεγονασιν); siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika (οθεν γινωσκομεν οτι εσχατη ωρα εστιν). 2:19 Meistä he ovat lähteneet (εξ ημων εξηλθον), mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme (αλλ ουκ ησαν εξ ημων); sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme (ει γαρ ησαν εξ ημων), niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet (μεμενηκεισαν αν μεθ ημων); mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme (αλλ ινα φανερωθωσιν οτι ουκ εισιν παντες εξ ημων). 2:20 Teillä on voitelu Pyhältä (και υμεις χρισμα εχετε απο του αγιου), ja kaikilla teillä on tieto (και οιδατε παντα). 2:21 En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä (ουκ εγραψα υμιν οτι ουκ οιδατε την αληθειαν), vaan sentähden, että te tiedätte sen (αλλ οτι οιδατε αυτην) ja ettei mikään valhe ole totuudesta (και οτι παν ψευδος εκ της αληθειας ουκ εστιν). 2:22 Kuka on valhettelija (τις εστιν ο ψευστης), ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus (ει μη ο αρνουμενος οτι ιησους ουκ εστιν ο χριστος)? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan (ουτος εστιν ο αντιχριστος ο αρνουμενος τον πατερα και τον υιον). 2:23 Kuka ikinä kieltää Pojan (πας ο αρνουμενος τον υιον), hänellä ei ole Isääkään (ουδε τον πατερα εχει). Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä (ο ομολογων τον υιον και τον πατερα εχει). 2:24 Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä (υμεις ουν ο ηκουσατε απ αρχης εν υμιν μενετω). Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet (εαν εν υμιν μεινη ο απ αρχης ηκουσατε), niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä (και υμεις εν τω υιω και εν τω πατρι μενειτε). 2:25 Ja tämä on se lupaus (και αυτη εστιν η επαγγελια), minkä hän on meille luvannut (ην αυτος επηγγειλατο ημιν): iankaikkinen elämä (την ζωην την αιωνιον). (1.Joh 2:18-25)

#A12B177Fi

Johanneksen käyttämä nimi antikristus tarkoittaa Kristuksen vastustajaa, eräänlaista korvikekristusta:

Rakkaani (αγαπητοι), älkää jokaista henkeä uskoko (μη παντι πνευματι πιστευετε), vaan koetelkaa henget (αλλα δοκιμαζετε τα πνευματα), ovatko ne Jumalasta (ει εκ του θεου εστιν); sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan (οτι πολλοι ψευδοπροφηται εξεληλυθασιν εις τον κοσμον). 4:2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen (εν τουτω γινωσκετε το πνευμα του θεου): jokainen henki (παν πνευμα), joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi (ο ομολογει ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), on Jumalasta (εκ του θεου εστιν); 4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta lihaan tulleeksi (και παν πνευμα ο μη ομολογει τον ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), ei ole Jumalasta (εκ του θεου ουκ εστιν); se on antikristuksen henki (και τουτο εστιν το του αντιχριστου), jonka olette kuulleet olevan tulossa (ο ακηκοατε οτι ερχεται), ja se on jo nyt maailmassa (και νυν εν τω κοσμω εστιν ηδη). 4:4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta (υμεις εκ του θεου εστε τεκνια) ja olette voittaneet heidät (και νενικηκατε αυτους); sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa (οτι μειζων εστιν ο εν υμιν η ο εν τω κοσμω). 4:5 He ovat maailmasta (αυτοι εκ του κοσμου εισιν); sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu (δια τουτο εκ του κοσμου λαλουσιν), ja maailma kuulee heitä (και ο κοσμος αυτων ακουει). 4:6 Me olemme Jumalasta (ημεις εκ του θεου εσμεν). Joka tuntee Jumalan (ο γινωσκων τον θεον), se kuulee meitä (ακουει ημων); joka ei ole Jumalasta (ος ουκ εστιν εκ του θεου), se ei kuule meitä (ουκ ακουει ημων). Siitä me tunnemme totuuden hengen (εκ τουτου γινωσκομεν το πνευμα της αληθειας) ja eksytyksen hengen (και το πνευμα της πλανης). (1.Joh 4:1-6)

#A12B178Fi

Jumalaton maailma on aina halunnut elää ilman Jumalaa. Jumalan pelastus Jeshua ha-Mashiah, naulittiin ristille, ja niin on tehty hänen nimelleenkin. Ensimmäinen kristitty veritodistaja sanoi kivittäjilleen:

Te niskurit (σκληροτραχηλοι) ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta (και απεριτμητοι τη καρδια και τοις ωσιν υμεις), aina te vastustatte Pyhää Henkeä (αει τω πνευματι τω αγιω αντιπιπτετε) - niinkuin teidän isänne (ως οι πατερες υμων), niin tekin (και υμεις). (Apt 7:51)

Безбожный мир всегда хотел жить без Бога. Спаситель Бога, Иешуа ха-Машиах, был распят на кресте, и так был сделан также с его именем. Первый отдавший свою кровь свидетель Его сказал своим ликвидаторам:

Жестоковыйные! люди с необрезанным сердцем и ушами! вы всегда противитесь Духу Святому, как отцы ваши, так и вы. (Деяния 7:51)

#A12B179Fi

Lopulta Jumala sallii ihmisten saada sen, jota he rakastavat: Laittomuuden ihmisen, jonka esikuvia maailma tuntee paljon. Kun saksalaiset kirkot 1900-luvun alussa torjuivat Pyhän Hengen, väittäen hänen olevan Saatanasta, Jumala antoi heille Hitlerin, joka lupasi 1936, että kymmenen vuoden kuluttua Saksa olisi täysin muuttunut. Eikö olekin pirullisia nuo pirun ennustukset, mutta se on sanottava, että toteen se kyllä kävi.

#A12B180Fi

Saatana tietää mikä miellyttää ihmisiä. Ihmiset rakastavat syntiä, ja kun Synnin ihminen Jumalan sallimuksesta päästetään kristittyjen kimppuun, ovat kansat onnesta mykkinä. Tätä iloa ei kuitenkaan kestä kauan, sillä Kristus hakee omansa maailmasta taivaisiin, jonka jälkeen tulee koston päivä. Tästäkin asiasta voidaan tietysti kysyä, miksi Jumala sallii, mutta siihen on jo vastattu Tessalonikalaiskirjeessä, kts. jakeet 2:10-12:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa (το γαρ μυστηριον ηδη ενεργειται της ανομιας); jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää (μονον ο κατεχων αρτι εως εκ μεσου γενηται), 2:8 niin silloin paljastuu tuo laiton (και τοτε αποκαλυφθησεται ο ανομος), jonka Herra on surmaava suunsa henkäyksellä (ον ο κυριος αναλωσει τω πνευματι του στοματος αυτου) ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä (και καταργησει τη επιφανεια της παρουσιας αυτου), 2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta (ου εστιν η παρουσια κατ ενεργειαν του σατανα) valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä (εν παση δυναμει και σημειοις και τερασιν ψευδους) 2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä jotka kadotukseen joutuvissa vaikuttavat (και εν παση απατη της αδικιας εν τοις απολλυμενοις), sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen (ανθ ων την αγαπην της αληθειας ουκ εδεξαντο), voidaksensa pelastua (εις το σωθηναι αυτους). 2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen (και δια τουτο πεμψει αυτοις ο θεος ενεργειαν πλανης), niin että he uskovat valheen (εις το πιστευσαι αυτους τω ψευδει), 2:12 että kaikki ne tuomittaisiin (ινα κριθωσιν παντες), jotka eivät ole uskoneet totuutta (οι μη πιστευσαντες τη αληθεια), vaan mielistyneet vääryyteen (αλλ ευδοκησαντες εν τη αδικια). (2.Tess 2:7-12)

#A12B181Fi

Danielin kirja selostaa, että laittomuuden ihminen pääsee valtaan petoksella ja imartelulla. Se lupaa rauhaa Israelille, ja kirkonmiehet ovat takuumiehenä. Suuri ahdinko ei kuitenkaan lopu siihen, että saalis, elävä kristikunta, pääsee siltä karkuun. Yhdistyneitten kansakuntien tukema Synnin ihminen pettää Israelin, miehittää Jerusalemin ja lähtee tuhoamaan juutalaisia ja niitä kymmentä heimoa, jotka juuri on saatu tunnistetuksi, ja ovat palaamassa Israelin vuorille Samariaan eli Länsirannalle - tai mahdollisesti ovat jo siellä. Viime töikseen "Tuo Laiton" kerää yhdistyneet kansakunnat Megiddon vuorelle sodan ratkaisutaistelua varten. Jumala on kuitenkin jo antanut merkitä 144000 Israelin heimon miestä jätettäviksi siemeniksi Tuhatvuotista valtakuntaa varten.

#A12B182Fi

Heti pasuunansoiton päivästä, tai sanottakoon tässä kuolleitten ylösnousemuksesta alkaen Jeesuksen morsiamen ja maailmaan jäävien kansojen tiet erkanevat, sillä Kristus tulee ja vie omansa taivaisiin:

Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös (ει γαρ πιστευομεν οτι ιησους απεθανεν και ανεστη), niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan (ουτως και ο θεος τους κοιμηθεντας δια του ιησου αξει συν αυτω). 4:15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana (τουτο γαρ υμιν λεγομεν εν λογω κυριου), että me, jotka olemme elossa (οτι ημεις οι ζωντες), jotka jäämme tänne Herran tulemukseen (οι περιλειπομενοι εις την παρουσιαν του κυριου), emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet (ου μη φθασωμεν τους κοιμηθεντας). 4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa (οτι αυτος ο κυριος εν κελευσματι εν φωνη αρχαγγελου και εν σαλπιγγι θεου καταβησεται απ ουρανου), ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin (και οι νεκροι εν χριστω αναστησονται πρωτον); 4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa (επειτα ημεις οι ζωντες), jotka olemme jääneet tänne (οι περιλειπομενοι), temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin (αμα συν αυτοις αρπαγησομεθα εν νεφελαις εις απαντησιν του κυριου εις αερα); ja niin me saamme aina olla Herran kanssa (και ουτως παντοτε συν κυριω εσομεθα). (1.Tess 4:14-17)

#A12B183Fi

Seuraavassa kirjeessään Paavali toppuuttelee niitä, jotka luulivat Jeesuksen tulevan koht'siltään:

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla (μη τις υμας εξαπατηση κατα μηδενα τροπον). Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu (οτι εαν μη ελθη η αποστασια πρωτον) ja synnin ihminen paljastuu (και αποκαλυφθη ο ανθρωπος της αμαρτιας), kadotuksen lapsi (ο υιος της απωλειας), 2:4 tuo vastustaja (ο αντικειμενος), joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan (και υπεραιρομενος επι παντα λεγομενον θεον η σεβασμα), niin että hän asettuu ikäänkuin Jumala Jumalan temppeliin (ωστε αυτον εις τον ναον του θεου ως θεον καθισαι) ja julistaa olevansa Jumala (αποδεικνυντα εαυτον οτι εστιν θεος). (2.Ts 2:3-4)

#A12B184Fi

Johannes, Ilmestyskirjan kirjoittaja, pääsee hengessä Herran päivänä Maailmankaikkeuden komentopaikalle, ja kuvailee näkemäänsä näin:

Sen jälkeen minä näin (μετα ταυτα ειδον), ja katso (και ιδου): taivaassa oli ovi avoinna (θυρα ηνεωγμενη εν τω ουρανω), ja ensimmäinen ääni (και η φωνη η πρωτη), jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle (ην ηκουσα ως σαλπιγγος λαλουσης μετ εμου), sanoi (λεγουσα): "Nouse ylös tänne (αναβα ωδε), niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva (και δειξω σοι α δει γενεσθαι μετα ταυτα)". 4:2 Ja kohta minä olin hengessä (και ευθεως εγενομην εν πνευματι). Ja katso (και ιδου), taivaassa oli valtaistuin (θρονος εκειτο εν τω ουρανω), ja valtaistuimella oli istuja (και επι του θρονου καθημενος). 4:3 Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen (και ο καθημενος ην ομοιος ορασει λιθω ιασπιδι και σαρδινω); ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari (και ιρις κυκλοθεν του θρονου), näöltänsä smaragdin kaltainen (ομοιος ορασει σμαραγδινω). 4:4 Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta (και κυκλοθεν του θρονου θρονοι εικοσι και τεσσαρες), ja niillä valtaistuimilla minä näin istuvan kaksikymmentä neljä vanhinta (και επι τους θρονους ειδον τους εικοσι και τεσσαρας πρεσβυτερους καθημενους), puettuina valkeihin vaatteisiin (περιβεβλημενους εν ιματιοις λευκοις), ja heillä oli päässänsä kultaiset seppeleet (και εσχον επι τας κεφαλας αυτων στεφανους χρυσους). 4:5 Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää ja ääniä (και εκ του θρονου εκπορευονται αστραπαι και βρονται και φωναι); ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua (και επτα λαμπαδες πυρος καιομεναι ενωπιον του θρονου), jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä (αι εισιν τα επτα πνευματα του θεου). 4:6 Ja valtaistuimen edessä oli lasinen meri (και ενωπιον του θρονου θαλασσα υαλινη), kristallin näköinen (ομοια κρυσταλλω); ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa (και εν μεσω του θρονου και κυκλω του θρονου τεσσαρα ζωα), edestä ja takaa silmiä täynnä (γεμοντα οφθαλμων εμπροσθεν και οπισθεν). 4:7 Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen (και το ζωον το πρωτον ομοιον λεοντι), ja toinen olento nuoren härän näköinen (και το δευτερον ζωον ομοιον μοσχω), ja kolmannella olennolla oli kasvot kuin ihmisellä (και το τριτον ζωον εχον το προσωπον ως ανθρωπος), ja neljäs olento oli lentävän kotkan kaltainen (και το τεταρτον ζωον ομοιον αετω πετωμενω). 4:8 Ja neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä (και τεσσαρα ζωα εν καθ εαυτο ειχον ανα πτερυγας εξ), ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä (κυκλοθεν και εσωθεν γεμοντα οφθαλμων). Ja lakkaamatta, ilman yötä ja päivää ne sanoivat (και αναπαυσιν ουκ εχουσιν ημερας και νυκτος λεγοντα): "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias (αγιος αγιος αγιος κυριος ο θεος ο παντοκρατωρ), joka oli ja joka on ja joka tuleva on (ο ην και ο ων και ο ερχομενος)". 4:9 Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen (και οταν δωσουσιν τα ζωα δοξαν), kunnian (και τιμην) ja kiitoksen (και ευχαριστιαν) hänelle, joka valtaistuimella istuu (τω καθημενω επι του θρονου), joka elää aina ja iankaikkisesti (τω ζωντι εις τους αιωνας των αιωνων), 4:10 lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta (πεσουνται οι εικοσι και τεσσαρες πρεσβυτεροι) hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu (ενωπιον του καθημενου επι του θρονου), ja kumartaen rukoilevat (και προσκυνουσιν) häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti (τω ζωντι εις τους αιωνας των αιωνων), ja heittävät seppeleensä valtaistuimen eteen sanoen (και βαλλουσιν τους στεφανους αυτων ενωπιον του θρονου λεγοντες): 4:11 "Herra, sinä olet arvollinen saamaan (αξιος ει κυριε λαβειν) ylistyksen (την δοξαν) ja kunnian (και την τιμην) ja voiman (και την δυναμιν), sillä sinä olet luonut kaikki (οτι συ εκτισας τα παντα), ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa (και δια το θελημα σου εισιν) ja ovat luodut (και εκτισθησαν)". (Ilm 4:1-11)

#A12B185Fi

Maailmankaikkeuden komentopaikalta Johannes saa katsella samoja tapahtumia, joista Jeesus on kertonut Öljymäen puheessaan, mutta nyt niistä kerrotaan tarkemmin ja erilaisia ilmaisukeinoja käyttäen. Tapahtuma-aika on "Herran päivä", se päivä jolloin Herra lopettaa Saatanan vallan. Saatana, ilmavallan hallitsija on pettänyt ihmiskuntaa, eikä kukaan muu kuin Jeesus pysty vapauttamaan sitä synnin vallasta ja muuta luomakuntaa sen seurauksista. Mutta myös Saatana on valmistautunut lopulliseen voimainkoitokseen hyvin. Hänen puolelleen maailmankaikkeuden herruutta tavoittelemaan on siirtynyt huomattava määrä enkeleitä, ja kaikki maailman imperiumit, Nimrodista asti, ovat Saatanan asialla. Hänen oma persoonallisuutensa on tullut Babylonialaisen maailmanjärjestyksen johtajissa esiin selvästi ja Raamattukin kertoo, millaista kansanjohtajaa maailma odottaa. Mutta Johannes kirjoittaa:

Rakkaani (αγαπητοι), älkää jokaista henkeä uskoko (μη παντι πνευματι πιστευετε), vaan koetelkaa henget (αλλα δοκιμαζετε τα πνευματα), ovatko ne Jumalasta (ει εκ του θεου εστιν); sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan (οτι πολλοι ψευδοπροφηται εξεληλυθασιν εις τον κοσμον). 4:2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen (εν τουτω γινωσκετε το πνευμα του θεου): jokainen henki (παν πνευμα), joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi (ο ομολογει ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), on Jumalasta (εκ του θεου εστιν); 4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta lihassa tulleena (και παν πνευμα ο μη ομολογει τον ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), ei ole Jumalasta (εκ του θεου ουκ εστιν); se on antikristuksen henki (και τουτο εστιν το του αντιχριστου), jonka olette kuulleet olevan tulossa (ο ακηκοατε οτι ερχεται), ja se on jo nyt maailmassa (και νυν εν τω κοσμω εστιν ηδη). (1.Joh 4:1-3)

#A12B186Fi

Niistä asioista, joista Jeesus puhui Öljymäen puheessaan Ilmestyskirja kertoo toisenlaista ilmaisutapaa käyttäen. Ensin esitetään suuret linjaukset. Valkea hevonen on yleensä tulkittua evankeliumin voittokuluksi, mutta sana jousi paljastaa, että kyse on väärän evankeliumin, kirkon voittokulusta. Oikean evankeliumin levittämisessä ei käytetä kavaluutta, juonittelua eikä murha-aseita. Punaisella hevosella ratsastajat ovat juutalaisia sosialisteja ja heidän pettämiään "hyödyllisiä hölmöjä". Mustalla hevosella ratsastavat salaseurat luovat keinotekoisen nälänhädän, jonka ratkaisemiseksi he tarjoavat Paholaista maailman ongelmien ratkaisijaksi. Ratkaisu, jonka paholainen tarjoaa maailman ongelmiin, on kuolema, väkiluvun radikaali vähentäminen.

Ja minä näin (και ειδον), kuinka Karitsa avasi yhden niistä sineteistä (οτε ηνοιξεν το αρνιον μιαν εκ των σφραγιδων), ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan (και ηκουσα ενος εκ των τεσσαρων ζωων λεγοντος) niinkuin ukkosen äänellä (ως φωνης βροντης): "Tule ja katso (ερχου και βλεπε)!" 6:2 Ja minä näin (και ειδον), ja katso (και ιδου): valkea hevonen (ιππος λευκος); ja sen selässä istuvalla oli jousi (και ο καθημενος επ αυτω εχων τοξον), ja hänelle annettiin seppele (και εδοθη αυτω στεφανος), ja hän lähti voittajana ja voittamaan (και εξηλθεν νικων και ινα νικηση). 6:3 Ja kun Karitsa* avasi toisen sinetin (και οτε ηνοιξεν την δευτεραν σφραγιδα), kuulin minä toisen olennon sanovan (ηκουσα του δευτερου ζωου λεγοντος): "Tule ja katso (ερχου και βλεπε)!" 6:4 Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen (και εξηλθεν αλλος ιππος πυρρος), ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta (και τω καθημενω επ αυτω εδοθη αυτω λαβειν την ειρηνην απο της γης), että ihmiset surmaisivat toisiaan (και ινα αλληλους σφαξωσιν); ja hänelle annettiin suuri miekka (και εδοθη αυτω μαχαιρα μεγαλη). 6:5 Ja kun Karitsa* avasi kolmannen sinetin (και οτε ηνοιξεν την τριτην σφραγιδα), kuulin minä kolmannen olennon sanovan (ηκουσα του τριτου ζωου λεγοντος): "Tule ja katso (ερχου και βλεπε)!" Ja minä näin (και ειδον), ja katso (και ιδου): musta hevonen (ιππος μελας); ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka (και ο καθημενος επ αυτω εχων ζυγον εν τη χειρι αυτου). 6:6 Ja minä kuulin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan (και ηκουσα φωνην εν μεσω των τεσσαρων ζωων λεγουσαν): "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin (χοινιξ σιτου δηναριου), ja kolme koiniksia ohria yhden denarin (και τρεις χοινικες κριθης δηναριου)! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä (και το ελαιον και τον οινον μη αδικησης)." 6:7 Ja kun Karitsa* avasi neljännen sinetin (και οτε ηνοιξεν την σφραγιδα την τεταρτην), kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan (ηκουσα φωνην του τεταρτου ζωου λεγουσαν): "Tule ja katso (ερχου και βλεπε)!" 6:8 Ja minä näin (και ειδον), ja katso (και ιδου): hallava hevonen (ιππος χλωρος); ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema (και ο καθημενος επανω αυτου ονομα αυτω ο θανατος), ja Tuonela seurasi hänen mukanaan (και ο αδης ακολουθει μετ αυτου), ja heille annettiin valta tappaa neljäsosalla maata (και εδοθη αυτοις εξουσια αποκτειναι επι το τεταρτον της γης), miekalla (εν ρομφαια) ja nälällä (και εν λιμω) ja rutolla (και εν θανατω) ja maan petojen kautta (και υπο των θηριων της γης). (Ilm 6:1-8)

#A12B187Fi

Jumala on oikeudenmukainen ja hän tietää kaiken. Nämä ominaisuudet tekevät hänestä itseoikeutetun tuomarin kaikissa maailman asioissa. Myös toimeenpanovalta on hänellä. Mutta ennen kuin hän tuomitsee ihmiskunnan, hän toteuttaa oman suunnitelmansa Uuden Ihmisen luomisesta loppuun saakka:

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin (και οτε ηνοιξεν την πεμπτην σφραγιδα), näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut (ειδον υποκατω του θυσιαστηριου τας ψυχας των εσφαγμενων) Jumalan sanan tähden (δια τον λογον του θεου) ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli (και δια την μαρτυριαν ην ειχον). 6:10 Ja he huusivat suurella äänellä sanoen (και εκραζον φωνη μεγαλη λεγοντες): "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias (εως ποτε ο δεσποτης ο αγιος και ο αληθινος), siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat (ου κρινεις και εκδικεις το αιμα ημων απο των κατοικουντων επι της γης)?" 6:11 Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa (και εδοθησαν εκαστοις στολαι λευκαι), ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina (και ερρεθη αυτοις ινα αναπαυσωνται ετι χρονον μικρον), kunnes oli täyttyvä myös heidän orjatoveriensa ja veljiensä luku (εως πληρωσονται και οι συνδουλοι αυτων και οι αδελφοι αυτων), joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin (οι μελλοντες αποκτεινεσθαι ως και αυτοι). (Ilm 6:9-11)

#A12B188Fi

Vasta sitten, kun valittujen täysi luku on tullut sisälle Jumalan valtakuntaan ja otettu ylös taivaisiin, siivotaan synnin jäljet maailmasta:


Ja minä näin, kuinka hän avasi kuudennen sinetin (και ειδον οτε ηνοιξεν την σφραγιδα την εκτην); ja katso (και ιδου) tuli suuri maanjäristys (σεισμος μεγας εγενετο), ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku (και ο ηλιος εγενετο μελας ως σακκος τριχινος), ja kuu muuttui kuin vereksi (και η σεληνη εγενετο ως αιμα), 6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan (και οι αστερες του ουρανου επεσαν εις την γην), niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa (ως συκη βαλλει τους ολυνθους αυτης), kun suuri tuuli sitä pudistaa (υπο μεγαλου ανεμου σειομενη), 6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja (και ουρανος απεχωρισθη ως βιβλιον), joka kääritään kokoon (ειλισσομενον), ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa (και παν ορος και νησος εκ των τοπων αυτων εκινηθησαν). 6:15 Ja maan kuninkaat (και οι βασιλεις της γης) ja ylimykset (και οι μεγιστανες) ja rikkaat ja sotapäälliköt ja rikkaat ja mahtavat (και οι πλουσιοι και οι χιλιαρχοι και οι δυνατοι) ja kaikki orjat (και πας δουλος) ja kaikki vapaat (και πας ελευθερος) kätkeytyivät luoliin (εκρυψαν εαυτους εις τα σπηλαια) ja vuorten rotkoihin (και εις τας πετρας των ορεων) 6:16 ja sanoivat vuorille ja kallioille (και λεγουσιν τοις ορεσιν και ταις πετραις): "Langetkaa meidän päällemme (πεσετε εφ ημας) ja kätkekää meidät (και κρυψατε ημας) hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu (απο προσωπου του καθημενου επι του θρονου), ja Karitsan vihalta (και απο της οργης του αρνιου)! 6:17 Sillä hänen vihansa suuri päivä on tullut (οτι ηλθεν η ημερα η μεγαλη της οργης αυτου), ja kuka voi kestää (και τις δυναται σταθηναι)?" (Ilm 6:12-17)

#A12B189Fi

Kun Jumalan päiväkirjaa on avattu kuudenteen sinettiin asti, tulevat esille Jumalan lapset. Ilmestyskirjan seitsemäs luku kertoo heistä. Ensin merkitään siemeneksi Tuhatvuotiseen valtakuntaa jätettävät Jaakobin huoneen lapset Jumalan sinetillä, joka on takeena siitä, että heitä ei tapeta Jumalan vihan suurena päivänä. Joukko on pieni, 144000, mutta maailman väkiluku putoaa Jumalan vihan päivänä niin pieneksi, että siihen verrattuna kyse ei ole niinkään pienestä joukosta. Mutta sitten kerrotaan siitä joukosta, joka jo on päässyt "Herransa iloon":

Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi (και απεκριθη εις εκ των πρεσβυτερων λεγων μοι): "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut (ουτοι οι περιβεβλημενοι τας στολας τας λευκας τινες εισιν), ja mistä he ovat tulleet (και ποθεν ηλθον)?" 7:14 Ja minä vastasin hänelle (και ειρηκα αυτω): "Herra, sinä tiedät sen (κυριε συ οιδας)". Ja hän sanoi minulle (και ειπεν μοι): "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdingosta tulevat (ουτοι εισιν οι ερχομενοι εκ της θλιψεως της μεγαλης), ja he ovat pesseet vaatteensa (και επλυναν τας στολας αυτων) ja valkaisseet ne Karitsan veressä (και ελευκαναν αυτας εν τω αιματι του αρνιου). (Ilm 7:13-14)

#A12B190Fi

Jumalan päiväkirja on sinetöity seitsemällä sinetillä. Kun seitsemäs sinetti aukaistiin, tuli taivaassa hiljaista:

Ja kun Karitsa* avasi seitsemännen sinetin (και οτε ηνοιξεν την σφραγιδα την εβδομην), tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä (εγενετο σιγη εν τω ουρανω ως ημιωριον). (Ilm 8:1)

#A12B191Fi

Seitsemännen sinetin takaa paljastuvien asioiden selostaminen on jaettu seitsemään osaan, joiden paljastuminen ilmoitetaan pasuunan puhalluksella. Suuressa ahdingossa kuolleiden sielut ovat jo taivaissa, mutta kirkko ja Jaakobin huone ovat vielä maailmassa. Jumala panee nämä eksytetyt ja horjuvat lapsensa tekemään selvän valinnan. Paholaisen annetaan valta vaatia ihmisiltä kunnioitusta, mutta se, joka siihen suostuu, menettää viimeisetkin toivon rippeensä pelastua Jumalan vihalta. Tämä on se koetuksen hetki, josta Filadelfian, veljesrakkauden, ekklesia pelastettiin. Se, että tässä ei vielä ole kyse lopullisista tuomioista, käy ilmi, että pahimmillaankin tuho on rajoitettu yhteen kolmasosaan suurimmasta mahdollisesta tuhosta. Mutta armon aika on tässä jo ohi. Se ilmoitetaan heittämällä taivaallisen suitsutusalttarin tulta maan päälle. Maahan jääviltä vaaditaan nyt ehdotonta Jumalan vaatimusten täyttämistä.

#A12B192Fi

Pasuunoilla ilmoitettuja asioita olivat: (1) Kolmas osa maata paloi (2) Kolmas osa merta turmeltiin ja tuli elinkelvottomaksi (3) Kolmas osa jokia tuli "karvaaksi". Kyse on ydinsaasteesta, joka on ilmoitettu sanalla "koiruoho", jonka tieteellinen nimi tarkoittaa samaa kuin Tshernobyl. (4) Kolmas osa päivää jäi ilman auringon, kuun ja tähtien valoa. Viides pasuunoilla ilmoitettu asia on teknillisen aikakauden profetiaa. Siinä ihmiskunnan "sivistys" pääsee oikein näyttämään saavutuksiaan. Silloin, kun sitä Johannekselle näytettiin, ei ollut vielä sellaisia sanoja kuin pikatykki, hyökkäysvaunu, helikopteri, suihkuhävittäjä ja Apollo-raketti, jonka takia Johannes joutui kuvailemaan näkemänsä sotakalut yksityiskohtaisesti, että me osaisimme ne nyt tunnistaa. Kuudes pasuuna ilmoittaa teknisen aikakauden profetian jatkosta. Siinä ilmoitetaan, että näillä kaluilla tapetaan kolmas osa ihmiskuntaa.

#A12B193Fi

Seitsemännen pasuunan sisällöstä ei tässä vielä puhuta, mutta viesti on lohdullinen:

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön (και ετελεσθη το μυστηριον του θεου), sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut (ως ευηγγελισε) orjillensa profeetoille (τους δουλους αυτου τους προφητας). (Ilm 10:5-7)

#A12B194Fi

Mikä onkaan tämä mysteeri, jonka täyttymistä me odotamme? Eikö se ole tämä, josta Efesolaiskirjeessä kirjoitettiin:

Miehet, rakastakaa vaimojanne (οι ανδρες αγαπατε τας γυναικας εαυτων), niinkuin Kristuskin rakasti ekklesiaa (καθως και ο χριστος ηγαπησεν την εκκλησιαν) ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä (και εαυτον παρεδωκεν υπερ αυτης), 5:26 että hän sen pyhittäisi (ινα αυτην αγιαση), puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta (καθαρισας τω λουτρω του υδατος εν ρηματι), 5:27 saadakseen asetetuksi sen itselleen kunniassa, ekklesiana (ινα παραστηση αυτην εαυτω ενδοξον την εκκλησιαν), jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista (μη εχουσαν σπιλον η ρυτιδα η τι των τοιουτων), vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton (αλλ ινα η αγια και αμωμος). 5:28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan (ουτως οφειλουσιν οι ανδρες αγαπαν τας εαυτων γυναικας ως τα εαυτων σωματα); joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä (ο αγαπων την εαυτου γυναικα εαυτον αγαπα). 5:29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa (ουδεις γαρ ποτε την εαυτου σαρκα εμισησεν), vaan hän ravitsee ja vaalii sitä (αλλ εκτρεφει και θαλπει αυτην), niinkuin Kristuskin ekklesiaa (καθως και ο κυριος την εκκλησιαν), 5:30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä (οτι μελη εσμεν του σωματος αυτου) hδnen lihastaan ja hänen luustaan (εκ της σαρκος αυτου και εκ των οστεων αυτου). 5:31 "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä (αντι τουτου καταλειψει ανθρωπος τον πατερα αυτου και την μητερα) ja liittyköön vaimoonsa (και προσκολληθησεται προς την γυναικα αυτου), ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi (και εσονται οι δυο εις σαρκα μιαν)." 5:32 Tämä salaisuus on suuri (το μυστηριον τουτο μεγα εστιν); minä tarkoitan Kristusta ja ekklesiaa (εγω δε λεγω εις χριστον και εις την εκκλησιαν). (Ef 5:28-32)

#A12B195Fi

Kun Hyvä Sanoma on käynyt täytäntöön, ei Kristuksen vaimoa enää ole maan päällä sitä julistamassa. Ennen seitsemännen pasuunansoiton tapahtumia todistustehtävää jatkaa kaksi todistajaa, mutta sitä ennen mitataan ekklesia:


Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin (και εδοθη μοι καλαμος ομοιος ραβδω Sκαι Sο Sαγγελος Sειστηκει λεγων): "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat (εγειραι και μετρησον τον ναον του θεου και το θυσιαστηριον και τους προσκυνουντας εν αυτω). 11:2 Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois (και την αυλην την εξωθεν του ναου εκβαλε εξω), äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille (και μη αυτην μετρησης οτι εδοθη τοις εθνεσιν); ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta (και την πολιν την αγιαν πατησουσιν μηνας τεσσαρακοντα δυο). 11:3 Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan (και δωσω τοις δυσιν μαρτυσιν μου και προφητευσουσιν ημερας χιλιας διακοσιας εξηκοντα περιβεβλημενοι σακκους)." 11:4 Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa (ουτοι εισιν αι δυο ελαιαι και αι δυο λυχνιαι), jotka maan Jumalan edessä seisovat (αι ενωπιον του θεου της γης εστωσαι). 11:5 Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa (και ει τις αυτους θελη αδικησαι), lähtee tuli heidän suustaan (πυρ εκπορευεται εκ του στοματος αυτων) ja kuluttaa heidän vihollisensa (και κατεσθιει τους εχθρους αυτων); ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa (και ει τις αυτους θελη αδικησαι), on hän saava surmansa sillä tavalla (ουτως δει αυτον αποκτανθηναι). 11:6 Heillä on valta sulkea taivas (ουτοι εχουσιν εξουσιαν κλεισαι τον ουρανον), niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä (ινα μη βρεχη υετος εν ημεραις αυτων της προφητειας), ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi (και εξουσιαν εχουσιν επι των υδατων στρεφειν αυτα εις αιμα) ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla (και παταξαι την γην παση πληγη), niin usein kuin tahtovat (οσακις εαν θελησωσιν). 11:7 Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa (και οταν τελεσωσιν την μαρτυριαν αυτων), on peto, se, joka nousee syvyydestä (το θηριον το αναβαινον εκ της αβυσσου), käyvä sotaa heitä vastaan (ποιησει πολεμον μετ αυτων) ja voittava heidät (και νικησει αυτους) ja tappava heidät (και αποκτενει αυτους) 11:8 ja heidän ruumiinsa suuren kaupungin kadulla (και τα πτωματα αυτων επι της πλατειας πολεως της μεγαλης), jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi (ητις καλειται πνευματικως σοδομα και αιγυπτος) ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin (οπου και ο κυριος ημων εσταυρωθη). 11:9 Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää (και βλεψουσιν εκ των λαων και φυλων και γλωσσων και εθνων τα πτωματα αυτων ημερας τρεις και ημισυ), eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan (και τα πτωματα αυτων ουκ αφησουσιν τεθηναι εις μνηματα). 11:10 Ja ne, jotka maan päällä asuvat (και οι κατοικουντες επι της γης), iloitsevat heidän kohtalostaan χαρουσιν επ αυτοις) ja riemuitsevat (και ευφρανθησονται) ja lähettävät lahjoja toisilleen (και δωρα πεμψουσιν αλληλοις); sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet (οτι ουτοι οι δυο προφηται εβασανισαν) niitä, jotka maan päällä asuvat (τους κατοικουντας επι της γης). 11:11 Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua (και μετα τας τρεις ημερας και ημισυ) meni heihin Jumalasta elämän henki (πνευμα ζωης εκ του θεου εισηλθεν επ αυτους), ja he nousivat jaloilleen (και εστησαν επι τους ποδας αυτων), ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät (και φοβος μεγας επεσεν επι τους θεωρουντας αυτους). 11:12 Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille (και ηκουσαν φωνην μεγαλην εκ του ουρανου λεγουσαν αυτοις): "Nouskaa tänne (αναβητε ωδε)!" Niin he nousivat taivaaseen pilvessä (και ανεβησαν εις τον ουρανον εν τη νεφελη), ja heidän vihollisensa näkivät heidät (και εθεωρησαν αυτους οι εχθροι αυτων). 11:13 Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys (και εν εκεινη τη ωρα εγενετο σεισμος μεγας), ja kymmenes osa kaupunkia kukistui (και το δεκατον της πολεως επεσεν), ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä (και απεκτανθησαν εν τω σεισμω ονοματα ανθρωπων χιλιαδες επτα), ja muut peljästyivät (και οι λοιποι εμφοβοι εγενοντο) ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian (και εδωκαν δοξαν τω θεω του ουρανου). 11:14 Toinen "voi!" on mennyt (η ουαι η δευτερα απηλθεν); katso (ιδου), kolmas "voi!" tulee pian (η ουαι η τριτη ερχεται ταχυ). (Ilm 11:1-14)

#A12B196Fi

Seitsemännellä pasuunalla ilmoitetaan taivaissa, että Kristus on ottanut vastaan maan kuninkuuden.

Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan (και ο εβδομος αγγελος εσαλπισεν); niin kuului taivaassa suuria ääniä (και εγενοντο φωναι μεγαλαι εν τω ουρανω), jotka sanoivat (λεγουσαι): "Maailman kuninkuudet ovat tulleet meidän Herrallemme (εγενοντο αι βασιλειαι του κοσμου του κυριου ημων) ja hänen Voidellullensa (και του χριστου αυτου), ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti" (και βασιλευσει εις τους αιωνας των αιωνων). 11:16 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta (και οι εικοσι και τεσσαρες πρεσβυτεροι), jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä (οι ενωπιον του θεου καθημενοι επι τους θρονους αυτων), lankesivat kasvoillensa (επεσαν επι τα προσωπα αυτων) ja kumartaen rukoilivat Jumalaa (και προσεκυνησαν τω θεω), 11:17 sanoen (λεγοντες): "Me kiitämme sinua (ευχαριστουμεν σοι), Herra Jumala (κυριε ο θεος), Kaikkivaltias (ο παντοκρατωρ), joka olet (ο ων) ja joka olit (και ο ην) ja joka tuleva olet (και ο ερχομενος) siitä, että sinä olet ottanut suuren voimasi (οτι ειληφας την δυναμιν σου την μεγαλην) ja ottanut hallituksen (και εβασιλευσας). (Ilm 11:15-17)

#A12B197Fi

Paholainen, joka on saanut hallita maailmaan perustamaansa järjestelmää vuosituhannet, ei varmasti ilahtunut siitä, että Kristus oli tullut maailman hallitsijaksi. Mutta ennen kapinaliikkeen käsittelemistä Uusi hallitsija halusi maksaa palkan häntä uskossa palvelleille orjilleen. Myös Taivaallinen rukoushuone avataan:

Ja pakanakansat ovat vihastuneet (και τα εθνη ωργισθησαν), mutta sinun vihasi on tullut (και ηλθεν η οργη σου), ja tullut on aika tuomita kuolleet (και ο καιρος των νεκρων κριθηναι) ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille (και δουναι τον μισθον τοις δουλοις σου τοις προφηταις) ja pyhille (και τοις αγιοις) ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät (και τοις φοβουμενοις το ονομα σου), pienille ja suurille (τοις μικροις και τοις μεγαλοις), ja turmella ne, jotka maan turmelevat (και διαφθειραι τους διαφθειροντας την γην)." 11:19 Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni (και ηνοιγη ο ναος του θεου εν τω ουρανω), ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään (και ωφθη η κιβωτος της διαθηκης αυτου εν τω ναω αυτου), ja tuli salamoita (και εγενοντο αστραπαι) ja ääniä (και φωναι) ja ukkosenjylinää (και βρονται) ja maanjäristystä (και σεισμος) ja suuria rakeita (και χαλαζα μεγαλη). (Ilm 11:18-19)

#A12B198Fi

Ilmestyskirjan kahdestoista luku kertoo jo siitä, miten me synnymme yhdeksi uudeksi ihmiseksi.

Ja näkyi suuri merkki taivaassa (και σημειον μεγα ωφθη εν τω ουρανω): vaimo, vaatetettu auringolla (γυνη περιβεβλημενη τον ηλιον), ja kuu hänen jalkojensa alla (και η σεληνη υποκατω των ποδων αυτης), ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä (και επι της κεφαλης αυτης στεφανος αστερων δωδεκα). 12:2 Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan (και εν γαστρι εχουσα κραζει ωδινουσα), ja hänen oli vaikea synnyttää (και βασανιζομενη τεκειν). 12:3 Ja näkyi toinen merkki taivaassa (και ωφθη αλλο σημειον εν τω ουρανω), ja katso (και ιδου): suuri, tulipunainen lohikäärme (δρακων μεγας πυρρος), jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (εχων κεφαλας επτα και κερατα δεκα), ja sen päissä seitsemän kruunua (και επι τας κεφαλας αυτου διαδηματα επτα); 12:4 ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä (και η ουρα αυτου συρει το τριτον των αστερων του ουρανου) ja heitti ne maan päälle (και εβαλεν αυτους εις την γην). Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä (και ο δρακων εστηκεν ενωπιον της γυναικος της μελλουσης τεκειν) nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi (ινα οταν τεκη το τεκνον αυτης καταφαγη). 12:5 Ja hän synnytti poikalapsen (και ετεκεν υιον αρρενα), joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla (ος μελλει ποιμαινειν παντα τα εθνη εν ραβδω σιδηρα); ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö (και ηρπασθη το τεκνον αυτης προς τον θεον) ja hänen valtaistuimensa tykö (και τον θρονον αυτου). 12:6 Ja vaimo pakeni erämaahan (και η γυνη εφυγεν εις την ερημον), jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka (οπου εχει τοπον ητοιμασμενοναπο του θεου), että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää (ινα εκει τρεφωσιν αυτην ημερας χιλιας διακοσιας εξηκοντα). (Ilm 12:1-6)

#A12B199Fi

Uuden ihmisen synnytyskivut alkoivat lähes kaksi tuhatta vuotta sitten ja tässä kuvataan Uuden ihmisen syntyminen. Kun me tulimme uskoon, me synnyimme uskossa, mutta kun me synnymme Uudeksi ihmiseksi, meidät temmataan Jumalan luo, muuttuu usko näkemiseksi. Syyttäjä (kr. διαβολος, hebreaksi ha-shatan, josta kreikan sana saatana, ο σατανας on muodostettu), jota suomessa myös perkeleeksi kutsutaan on yrittänyt estää Uuden Ihmisen syntymisen jo tuhansien vuosien ajan, mutta kun uskovat ovat tulleet taivaisiin, joutuu syyttäjä taistelemaan syyttäjän asemastaan taivaissa:

Ja syttyi sota taivaassa (και εγενετο πολεμος εν τω ουρανω): Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat (ο μιχαηλ και οι αγγελοι αυτου επολεμησαν κατα του δρακοντος και ο δρακων επολεμησεν και οι αγγελοι αυτου), 12:8 mutta eivät voittaneet (και ουκ ισχυσαν), eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa (ουτε τοπος ευρεθη αυτων ετι εν τω ουρανω). 12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan (και εβληθη ο δρακων ο μεγας ο οφις ο αρχαιος ο καλουμενος διαβολος και ο σατανας), koko maanpiirin pettäjä (ο πλανων την οικουμενην ολην), heitettiin maan päälle (εβληθη εις την γην), ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa (και οι αγγελοι αυτου μετ αυτου εβληθησαν). 12:10 Ja minä kuulin suuren äänen sanovan taivaassa (και ηκουσα φωνην μεγαλην λεγουσαν εν τω ουρανω): "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta (αρτι εγενετο η σωτηρια και η δυναμις και η βασιλεια του θεου ημων) ja hänen Voideltunsa valta (και η εξουσια του χριστου αυτου), sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos (οτι κατεβληθη ο κατηγορος των αδελφων ημωνο κατηγορων αυτων ενωπιον του θεου ημων ημερας και νυκτος). 12:11 Ja he ovat voittaneet hänet (και αυτοι ενικησαν αυτον) Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta (δια το αιμα του αρνιου και δια τον λογον της μαρτυριας αυτων), eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti (και ουκ ηγαπησαν την ψυχην αυτων αχρι θανατου). (Ilm 12:7-11)

#A12B200Fi

Kun otimme kasteen, me sitouduimme kuolemaan samalla tavalla kuin Jeesus. Kun viimeinenkin kristittyjen sukupolvi on lupauksensa lunastanut, se otetaan ylös taivaaseen, ja juhlat alkavat:

Sentähden riemuitkaa, taivaat (δια τουτο ευφραινεσθε οι ουρανοι), ja te, jotka niissä asutte (και οι εν αυτοις σκηνουντες)! (Kts. Ilm 12:12a)

#A12B201Fi

Maahan heitetty Saatana on myös päässyt palvelijoidensa seuraan, mutta hänen murheenaan ovat maassa vielä elävät kirkolliset ja Israelin kansa, jonka kadoksissa olleet heimotkin on löydetty:

Voi niitä, jotka maassa ja meressä asuvat (ουαι τοις κατοικουσιν την γην και την θαλασσαν), sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa (οτι κατεβη ο διαβολος προς υμας εχων θυμον μεγαν), koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa (ειδως οτι ολιγον καιρον εχει)!" (Kts. Ilm 12:12b)

#A12B202Fi

Tässä vaiheessa Diaboloksella, ruotsin Djävel, jota seuraavassa nimitetään lohikäärmeeksi, ruotsin Drakeniksi, on jäljellä aikaa vielä kolme ja puoli vuotta. Mitä hän siis tekee:

Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle (και οτε ειδεν ο δρακων οτι εβληθη εις την γην), ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli miehen synnyttänyt (εδιωξεν την γυναικα ητις ετεκεν τον αρρενα). 12:14 Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä (και εδοθησαν τη γυναικι δυο πτερυγες του αετου του μεγαλου) hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen (ινα πετηται εις την ερημον εις τον τοπον αυτης), jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa (οπου τρεφεται εκει καιρον και καιρους και ημισυ καιρου) poissa käärmeen näkyvistä (απο προσωπου του οφεως). 12:15 Ja käärme syöksi kidastansa vaimon jälkeen vettä niinkuin virran (και εβαλεν ο οφις οπισω της γυναικος εκ του στοματος αυτου υδωρ ως ποταμον), saattaakseen hänet virran vietäväksi (ινα ταυτην ποταμοφορητον ποιηση). 12:16 Mutta maa auttoi vaimoa (και εβοηθησεν η γη τη γυναικι): maa avasi suunsa ja nieli virran (και ηνοιξεν η γη το στομα αυτης και κατεπιεν τον ποταμον), jonka lohikäärme oli syössyt kidastansa (ον εβαλεν ο δρακων εκ του στοματος αυτου). 12:17 Ja lohikäärme vihastui vaimoon (και ωργισθη ο δρακων επι τη γυναικι) ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä (:siemeniänsä) vastaan (και απηλθεν ποιησαι πολεμον μετα των λοιπων του σπερματος αυτης), jotka pitävät Jumalan käskyt (των τηρουντων τας εντολας του θεου) ja joilla on Jeesuksen Kristuksen todistus (και εχοντων την μαρτυριαν του ιησου χριστου). 12:18 Ja se asettui seisomaan meren hiekalle (και εσταθην επι την αμμον της θαλασσης). (Ilm 12:13-18)

#A12B203Fi

Nimrodin päivistä alkaen on paholainen rakentanut omaa valtakuntaansa. Alkuna oli Baabel, jonka Medio-Persia valloitti, kunnes Kreikka valloitti sen, jonka jälkeen Rooma, joka kuten kaikki edellisetkin imperiumit, hallitsi myös Jerusalemia, Suuren Kuninkaan kaupunkia. Raamatussa näitä imperiumeita sanotaan pedoiksi. Ilmestyskirjan luku 13 kertoo Roomasta, mutta kaikki, mitä tässä kerrotaan, ei ole vielä tapahtunut.

Ja minä näin pedon nousevan merestä (και ειδον εκ της θαλασσης θηριον αναβαινον); sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (εχον κεφαλας επτα και κερατα δεκα), ja sarvissansa kymmenen kruunua (και επι των κερατων αυτου δεκα διαδηματα), ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä (και επι τας κεφαλας αυτου ονομα βλασφημιας). 13:2 Ja peto, jonka minä näin (και το θηριον ο ειδον), oli leopardin näköinen (ην ομοιον παρδαλει), ja sen jalat ikäänkuin karhun (και οι ποδες αυτου ως αρκτου), ja sen kita niinkuin leijonan kita (και το στομα αυτου ως στομα λεοντος). Ja lohikäärme antoi sille voimansa (και εδωκεν αυτω ο δρακων την δυναμιν αυτου) ja valtaistuimensa (και τον θρονον αυτου) ja suuren vallan (και εξουσιαν μεγαλην). (Ilm 13:1-2)

#A12B204Fi

Vuonna 325 kristikunnan luopiot luovuttivat valtansa Rooman viranomaiselle, jonka jälkeen Rooma ja sen kirkko toimivat yhdessä Jumalaa ja hänen valittujansa vastaan. Epäpyhän liiton toimintavalta on kuitenkin ollut rajoitettua ja on sitä vieläkin, kunnes elävä kristikunta on otettu ylös taivaisiin, minkä jälkeen tulevan "koetuksen hetken" (i ora tou peirasmou) aikana pedon (dhirio) ja lohikäärmeen ("drakon") yhteistyö saavuttaa huippunsa:

Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun (και ειδον μιαν των κεφαλων αυτου ως εσφαγμενην εις θανατον), mutta sen kuolinhaava parantui (και η πληγη του θανατου αυτου εθεραπευθη). Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa (και SBεθαυμασεν TAεθαυμασθη Tεν ολη SBAη Tτη γη οπισω του θηριου). 13:4 Ja he kumarsivat lohikäärmettä (και προσεκυνησαν τον δρακοντα), joka oli antanut vallan pedolle (ος εδωκεν εξουσιαν τω θηριω), ja kumarsivat petoa sanoen (και προσεκυνησαν θηριον λεγοντες): "Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan (τις ομοιος τω θηριω τις δυναται πολεμησαι μετ αυτου)?" 13:5 Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita (και εδοθη αυτω στομα λαλουν μεγαλα και βλασφημιας), ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta (και εδοθη αυτω εξουσια ποιησαι μηνας τεσσαρακοντα δυο). 13:6 Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan (και ηνοιξεν το στομα αυτου εις βλασφημιαν προς τον θεον), pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa (βλασφημησαι το ονομα αυτου και την σκηνην αυτου), ja niitä, jotka taivaassa asuvat (και τους εν τω ουρανω σκηνουντας). 13:7 Ja sen sallittiin käydä sotaa pyhiä vastaan (και εδοθη αυτω πολεμον ποιησαι μετα των αγιων) ja voittaa heidät (και νικησαι αυτους), ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kielet ja kansat (και εδοθη αυτω εξουσια επι πασαν φυλην και γλωσσαν και εθνος). 13:8 Ja maan päällä asuvaiset kumartavat sitä kaikki (και προσκυνησουσιν αυτω παντες οι κατοικουντες επι της γης), joiden nimiä ei ole kirjoitettu maailman alasheittämisestä asti teurastetun Karitsan elämänkirjaan (ων ου γεγραπται τα ονοματα εν τη βιβλω της ζωης του αρνιου εσφαγμενου απο καταβολης κοσμου). 13:9 Jos kenellä on korva, hän kuulkoon (ει τις εχει ους ακουσατω). (Ilm 13:6-9)

#A12B205Fi

Lukija lienee huomannut, kuinka ahkerasti paholaisen palvelijat pyrkivät globalisaatioon. Olkoot huoleti, Jumala sallii sen, ja jopa paholaisen asettumisen sen kunkuksi. Tarkoitushan on testata ihmisten usko. Kristitty palvelee Jumalaa hengessä ja totuudessa, mutta ei kumartele ketään. Paholaista kukaan ei voi palvella Jumalan Hengessä, mutta hän voi vaatia vanhan itämaisen tavan noudattamista, eli kumartumista maahan, niin että otsa koskettaa maahan, niin kuin muslimit tekevät, mutta se, joka uskoo Jumalaan, ja häntä Hengessä ja Totuudessa palvelee, herätetään kuolleista:

Jos kenellä on korva, hän kuulkoon (ει τις εχει ους ακουσατω). 13:10 Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu (ει τις αιχμαλωσιαν συναγει εις αιχμαλωσιαν υπαγει); jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman (ει τις εν μαχαιρα αποκτενει δει αυτον εν μαχαιρα αποκτανθηναι). Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko (ωδε εστιν η υπομονη και η πιστις των αγιων). (Ilm 13:9-10)

#A12B206Fi

Uskovien ylösoton jälkeen ihmisille esitettävä testikysymykset ovat helppoja. Oikein vastanneet tapetaan heti, mutta he pääsevät Jumalan luo, ja väärin vastanneet kuolevat viimeistään silloin, kun Jeesus viheltää pelin poikki. Tutustutaan vähän näihin testikysymyksiin:

Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta (και ειδον αλλο θηριον αναβαινον εκ της γης), ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet (και ειχεν κερατα δυο ομοια αρνιω), ja se puhui niinkuin lohikäärme (και ελαλει ως δρακων). 13:12 Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden (και την εξουσιαν του πρωτου θηριου πασαν ποιει ενωπιον αυτου) ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa (και ποιει την γην και τους κατοικουντας εν αυτη ινα προσκυνησωσιν το θηριον το πρωτον), sitä, jonka kuolinhaava parani (ου εθεραπευθη η πληγη του θανατου αυτου). 13:13 Ja se tekee suuria ihmeitä* (και ποιει σημεια μεγαλα), niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan (TSAινα και πυρ ποιη καταβαινειν εκ του ουρανου εις την γην) ihmisten nähden (ενωπιον των ανθρωπων). 13:14 Ja se pettää maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä (και πλανα τους κατοικουντας επι της γης δια τα σημεια), joita sen sallittiin tehdä pedon nähden (α εδοθη αυτω ποιησαι ενωπιον του θηριου); se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan (λεγων τοις κατοικουσιν επι της γης ποιησαι εικονα τω θηριω), jossa oli miekanhaava (ο εχει την πληγην της μαχαιρας) ja joka virkosi (και εζησεν). 13:15 Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki (και εδοθη αυτω δουναι πνευμα τη εικονι του θηριου), että pedon kuva puhuisikin (ινα και λαληση η εικων του θηριου) ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa (και ποιηση οσοι αν μη προσκυνησωσιν την εικονα του θηριου), ne tapettaisiin (ινα αποκτανθωσιν). 13:16 Ja se saa kaikki, pienet ja suuret (και ποιει παντας τους μικρους και τους μεγαλους), sekä rikkaat että köyhät (και τους πλουσιους και τους πτωχους), sekä vapaat että orjat (και τους ελευθερους και τους δουλους), panemaan merkin oikeaan käteensä (ινα δωση αυτοις χαραγμα επι της χειρος αυτων της δεξιας) tai otsaansa (η επι των μετωπων αυτων), 13:17 ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se (και ινα μη τις δυνηται αγορασαι η πωλησαι), jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku (ει μη ο εχων το χαραγμα η το ονομα του θηριου η τον αριθμον του ονοματος αυτου). 13:18 Tässä on viisaus (ωδε η σοφια εστιν). Jolla on ymmärrys (ο εχων τον νουν), se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku (ψηφισατω τον αριθμον του θηριου αριθμος γαρ ανθρωπου εστιν). Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi (και ο αριθμος αυτου χξς). (Ilm 13:11-18)

#A12B207Fi

Johanneksen näkemät merkit ovat nykypäivän ihmisille jo tavallisia tekniikan "ihmeitä", mutta koska niiden tarkoitus tiedetään, on eri maiden lainsäätäjillä vielä vaikeuksia saada kansoja hyväksymään ilmeisen vihamielisessä tarkoituksessa laaditut lait. On kuitenkin muistettava, että Paholainen toimii Jumalan mandaatilla, "että kaikki ne, jotka eivät ole vastaanottaneet rakkautta totuuteen", tuomittaisiin. Opetusluontoinen rangaistus ei kuitenkaan kestä loputtomiin. Kun aika on täytetty, Taivaissa kuninkaaksi asetettu Karitsa palaa maan päälle esikuntineen, ja ottaa hallituksen ohjat käsiinsä. Musiikista huolehtivat taivaalliset soittajat:


Ja minä näin (και ειδον), ja katso (και ιδου), Karitsa seisoi Siionin vuorella (αρνιον εστηκος επι το ορος σιων), ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta (και μετ αυτου εκατον τεσσαρακοντα τεσσαρες χιλιαδες), joiden otsaan oli kirjoitettu hänen Isänsä nimi (εχουσαι το ονομα του πατρος αυτου γεγραμμενον επι των μετωπων αυτων). 14:2 Ja minä kuulin äänen taivaasta (και ηκουσα φωνην εκ του ουρανου) ikäänkuin paljojen vetten pauhinan (ως φωνην υδατων πολλων) ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän (και ως φωνην βροντης μεγαλης), ja minä kuulin kanteleitaan soittavien kanteleensoittajan äänen (και φωνην ηκουσα ως κιθαρωδων κιθαριζοντων) heidän kanteleistaan (εν ταις κιθαραις αυτων). 14:3 Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä (και αδουσιν ως ωδην καινην ενωπιον του θρονου) ja neljän olennon ja vanhinten edessä (και ενωπιον των τεσσαρων ζωων και των πρεσβυτερων); eikä kukaan voinut oppia sitä virttä (και ουδεις ηδυνατο μαθειν την ωδην), paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta (ει μη αι εκατον τεσσαρακοντα τεσσαρες χιλιαδες), jotka ovat ostetut maasta (οι ηγορασμενοι απο της γης). 14:4 Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa (ουτοι εισιν οι μετα γυναικων ουκ εμολυνθησαν); sillä he ovat niinkuin neitsyet (παρθενοι γαρ εισιν). Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa (ουτοι εισιν οι ακολουθουντες τω αρνιω), mihin ikinä hän menee (οπου αν υπαγη). Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle (ουτοι ηγορασθησαν απο των ανθρωπων απαρχη τω θεω και τω αρνιω), 14:5 eikä heidän suussaan ole vilppiä havaittu (και εν τω στοματι αυτων ουχ ευρεθη δολος); he ovat tahrattomat Jumalan valtaistuimen edessä (αμωμοι γαρ εισιν ενωπιον του θρονου του θεου). (Ilm 14:1-5)

#A12B208Fi

Evankeliumia julistetaan vielä, mutta se annetaan enkelin tehtäväksi. Kristuksen morsiameksi ei enää voi kukaan tulla, mutta ikuisen tuomion voi vielä välttää noudattamalla ikuisen evankeliumin hyvin yksinkertaista ohjetta:

Ja minä näin lentävän keskitaivaalla (εν μεσουρανηματι) erδän toisen enkelin (αλλον αγγελον), jolla oli iankaikkinen evankeliumi (εχοντα ευαγγελιον αιωνιον) julistettavana (ευαγγελισαι) maan päällä asuvaisille (επι τους κατοικουντας επι της γης), kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille (και παν εθνος και φυλην και γλωσσαν και λαον). 14:7 Ja hδn sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa (και προσκυνησατε - ja palvokaa) hδntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". (Ilm 14:6-7)

#A12B209Fi

Tuhatvuotisen Valtakunnan Herran, Jumalan Karitsan hallitustoimet alkavat kapinoitsijoitten tuomitsemisella. Heti perään julistetaankin jo uutinen Babylonialaisen maailmanjärjestyksen tuhosta:


Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat". (Ilm 14:8)

#A12B210Fi

Petovaltio on antanut merkitä kansalaisensa voidakseen paremmin valvoa heidän käyttäytymistään. Mutta sen, joka aikoo vielä välttää Jumalan vihan, on kieltäydyttävä paholaisen palvonnasta ja sen merkistä:


Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli (και τριτος αγγελος ηκολουθησεν αυτοις λεγων), joka sanoi suurella äänellä (εν φωνη μεγαλη): "Jos joku kumartaa petoa (ει τις το θηριον προσκυνει) ja sen kuvaa (και την εικονα αυτου) ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä (και λαμβανει χαραγμα επι του μετωπου αυτου η επι την χειρα αυτου), 14:10 niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä (και αυτος πιεται εκ του οινου του θυμου του θεου), joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan (του κεκερασμενου ακρατου εν τω ποτηριω της οργης αυτου), ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman (και βασανισθησεται εν πυρι και θειω) pyhien enkelien edessä (ενωπιον των αγιων αγγελων) ja Karitsan edessä (και ενωπιον του αρνιου). 14:11 Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti (και ο καπνος του βασανισμου αυτων αναβαινει εις αιωνας αιωνων), eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä (και ουκ εχουσιν αναπαυσιν ημερας και νυκτος), heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat (οι προσκυνουντες το θηριον και την εικονα αυτου), eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin (και ει τις λαμβανει το χαραγμα του ονοματος αυτου. 14:12 Tässä on pyhien kärsivällisyys (ωδε υπομονη των αγιων εστιν), niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon (οι τηρουντες τας εντολας του θεου και την πιστιν ιησου). 14:13 Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan minulle (και ηκουσα φωνης εκ του ουρανου λεγουσης μοι): "Kirjoita (γραψον): Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes (μακαριοι οι νεκροι οι εν κυριω αποθνησκοντες απαρτι). Totisesti - sanoo Henki (ναι λεγει το πνευμα) - he saavat levätä vaivoistansa (ινα αναπαυσωνται εκ των κοπων αυτων), sillä heidän tekonsa seuraavat heitä (τα δε εργα αυτων ακολουθει μετ αυτων)." (Ilm 14:9-13)

#A12B211Fi

Maailma on Jumalan viljapelto. Jumalan omat työmiehet ovat kylväneet Jumalan siemenet, ja vihollinen on kylvänyt omaa siementänsä Jumalan viljapeltoon. Jumalan kylvö ja istutukset ovat tuottaneet hedelmää, mutta myös käärmeen suku on häärinyt ahkerana omien istutuksiensa parissa. Kaiken sadon korjaa kuitenkin Jumala. Viimeiseksi puhdistetaan puimatantereet:

Ja minä näin (και ειδον), ja katso (και ιδου): valkoinen pilvi (νεφελη λευκη), ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen (και επι την νεφελην καθημενος ομοιος υιω ανθρωπου), päässänsä kultainen seppele (εχων επι της κεφαλης αυτου στεφανον χρυσουν) ja kädessänsä terävä sirppi (και εν τη χειρι αυτου δρεπανον οξυ). 14:15 Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli (και αλλος αγγελος εξηλθεν εκ του ναου) huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle (κραζων εν μεγαλη φωνη τω καθημενω επι της νεφελης): "Lähetä sirppisi ja leikkaa (πεμψον το δρεπανον σου και θερισον), sillä sinun on tullut aika leikata sato (οτι ηλθεν σοι η ωρα του θερισαι), sillä maan elo on kypsynyt (οτι εξηρανθη ο θερισμος της γης)". 14:16 Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle (και εβαλεν ο καθημενος επι την νεφελην το δρεπανον αυτου επι την γην), ja maa tuli leikatuksi (και εθερισθη η γη). 14:17 Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli (και αλλος αγγελος εξηλθεν εκ του ναου του εν τω ουρανω), ja hänelläkin oli terävä sirppi (εχων και αυτος δρεπανον οξυ). 14:18 Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli (και αλλος αγγελος εξηλθεν εκ του θυσιαστηριου), jolla oli tuli vallassaan (εχων εξουσιαν επι του πυρος), ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen (και εφωνησεν κραυγη μεγαλη τω εχοντι το δρεπανον το οξυ λεγων): "Lähetä terävä sirppisi (πεμψον σου το δρεπανον το οξυ) ja korjaa tertut maan viinipuusta (και τρυγησον τους βοτρυας της αμπελου της γης), sillä sen rypäleet ovat kypsyneet (οτι ηκμασαν αι σταφυλαι αυτης)". 14:19 Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan (και εβαλεν ο αγγελος το δρεπανον αυτου εις την γην) ja korjasi maan viinipuun hedelmät (και ετρυγησεν την αμπελον της γης) ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan (και εβαλεν εις την ληνον του θυμου του θεου την μεγαλην). 14:20 Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella (και επατηθη η ληνος εξω της πολεως), ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti (και εξηλθεν αιμα εκ της ληνου αχρι των χαλινων των ιππων), tuhannen kuudensadan vakomitan päähän (απο σταδιων χιλιων εξακοσιων). (Ilm 14:14-20)

#A12B212Fi

Kun Karitsa on kerännyt maan sadon ja polkenut Jumalan vihan viinikuurnan, on maan päällä jäljellä vielä noin kaksi kolmasosaa maan asukkaista, mutta voittajat ylistävät Jumalaa taivaissa:


Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa (και ειδον αλλο σημειον εν τω ουρανω), suuren ja ihmeellisen (μεγα και θαυμαστον): seitsemän enkeliä (αγγελους επτα), joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta (εχοντας πληγας επτα τας εσχατας), sillä niissä Jumalan viha täyttyy (οτι εν αυταις ετελεσθη ο θυμος του θεου). 15:2 Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren (και ειδον ως θαλασσαν υαλινην), tulella sekoitetun (μεμιγμενην πυρι), ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta (και τους νικωντας εκ του θηριου και εκ της εικονος αυτου) ja sen merkistä (και εκ του χαραγματος αυτου) sen nimen luvusta (εκ του αριθμου του ονοματος αυτου), seisovan sillä lasisella merellä (εστωτας επι την θαλασσαν την υαλινην), ja heillä oli Jumalan kanteleet (εχοντας κιθαρας του θεου). 15:3 Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan orjan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen (και αδουσιν την ωδην μωσεως του δουλου του θεου και την ωδην του αρνιου λεγοντες): "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias (μεγαλα και θαυμαστα τα εργα σου κυριε ο θεος ο παντοκρατωρ); vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi (δικαιαι και αληθιναι αι οδοι σου), sinä pyhien kuningas (ο βασιλευς των αγιων). 15:4 Kuka ei pelkäisi sinua, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi (τις ου μη φοβηθη σε κυριε και δοξαση το ονομα σου)? Sillä sinä yksin olet Pyhä (οτι μονος οσιος); sillä kaikki kansat tulevat (οτι παντα τα εθνη ηξουσιν) ja kumartavat sinua (και προσκυνησουσιν ενωπιον σου), koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet (οτι τα δικαιωματα σου εφανερωθησαν)." (Ilm 15:1-4)

#A12B213Fi

Kun vielä elossa olevat ihmiset ovat käyttäneet viimeisen tilaisuutensa pelastua tarjousta hyödyntämättä, he kuolevat ja jäävät odottamaan lopullista tuomiota Suuren Valkoisen Valtaistuimen edessä. Tämän jälkeen taivaallisesta temppelistä lähtee seitsemän enkeliä täynnä Jumalan vihan maljoja, ja temppeli käytännöllisesti katsoen suljetaan, kunnes vihan maljat on tyhjennetty maan päälle:


Ja sen jälkeen minä näin (και μετα ταυτα ειδον): Ja katso (και ιδου), todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin (ηνοιγη ο ναος της σκηνης του μαρτυριου εν τω ουρανω); 15:6 ja ne seitsemän enkeliä (και εξηλθον οι επτα αγγελοι), joilla oli ne seitsemän vitsausta (εχοντες τας επτα πληγας), lähtivät temppelistä, puettuina puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin (εκ του ναου ενδεδυμενοι λινον καθαρον και λαμπρον) ja rinnoilta vyötettyinä kultaisilla vöillä (και περιεζωσμενοι περι τα στηθη ζωνας χρυσας). 15:7 Ja yksi niistä neljästä olennosta antoi niille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa (και εν εκ των τεσσαρων ζωων εδωκεν τοις επτα αγγελοις επτα φιαλας χρυσας), täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti (γεμουσας του θυμου του θεου του ζωντος εις τους αιωνας των αιωνων). 15:8 Ja temppeli tuli savua täyteen Jumalan kunniasta ja hänen voimastansa (και εγεμισθη ο ναος καπνου εκ της δοξης του θεου και εκ της δυναμεως αυτου), eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin (και ουδεις ηδυνατο εισελθειν εις τον ναον), ennenkuin niiden seitsemän enkelin seitsemän vitsausta oli käynyt täytäntöön (αχρι τελεσθωσιν αι επτα πληγαι των επτα αγγελων). (Ilm 15:5-8)

#A12B214Fi

Vihan maljojen sisältö on samankaltainen kuin pasuunansoitolla luvussa 9 ilmoitetut vitsaukset, mutta vihan maljat tarjoillaan niitä paljon rankempina:

Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille (και ηκουσα φωνης μεγαλης εκ του ναου λεγουσης τοις επτα αγγελοις): "Menkää ja vuodattakaa ne Jumalan vihan maljaa maan päälle (υπαγετε και εκχεατε τας φιαλας του θυμου του θεου εις την γην)". 16:2 Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle (και απηλθεν ο πρωτος και εξεχεεν την φιαλην αυτου επι την γην); ja tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki (και εγενετο ελκος κακον και πονηρον εις τους ανθρωπους τους εχοντας το χαραγμα του θηριου) ja jotka sen kuvaa kumarsivat (και τους τη εικονι αυτου προσκυνουντας). 16:3 Ja toinen enkeli vuodatti maljansa mereen (και ο δευτερος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου εις την θαλασσαν), ja se tuli vereksi, ikäänkuin kuolleen vereksi (και εγενετο αιμα ως νεκρου), ja jokainen elävä olento, mitä meressä oli, kuoli. (και πασα ψυχη ζωσα απεθανεν εν τη θαλασση). 16:4 Ja kolmas enkeli vuodatti maljansa (και ο τριτος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου) jokiin ja vesilähteisiin (εις τους ποταμους και εις τας πηγας των υδατων), ja ne tulivat vereksi (και εγενετο αιμα). 16:5 Ja minä kuulin vetten enkelin sanovan (και ηκουσα του αγγελου των υδατων λεγοντος): "Vanhurskas Herra olet sinä (δικαιος κυριε ει), joka olet ja joka olit (ο ων και ο ην), sinä Pyhä (TSκαι ο Sεσομενος TBAοσιος), kun näin olet tuominnut (οτι ταυτα εκρινας). 16:6 Sillä pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet (οτι αιμα αγιων και προφητων εξεχεαν), ja verta sinä annoit heille juoda (και αιμα αυτοις εδωκας πιειν), sillä sen he ovat ansainneet (αξιοι γαρ εισιν)." 16:7 Ja minä kuulin toisen sanovan alttarilta (και ηκουσα αλλου εκ του θυσιαστηριου λεγοντος): "Totisesti, Herra Jumala (ναι κυριε ο θεος), Kaikkivaltias (ο παντοκρατωρ), totiset ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi (αληθιναι και δικαιαι αι κρισεις σου)". 16:8 Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon (και ο τεταρτος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου επι τον ηλιον), ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella (και εδοθη αυτω καυματισαι τους ανθρωπους εν πυρι). 16:9 Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä (και εκαυματισθησαν οι ανθρωποι καυμα μεγα) ja pilkkasivat Jumalan nimeä (και εβλασφημησαν το ονομα του θεου), hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset (του εχοντος εξουσιαν επι τας πληγας ταυτας); mutta he eivät muuttaneet mieltänsä (και ου μετενοησαν), niin että olisivat antaneet hänelle kunnian (δουναι αυτω δοξαν). 16:10 Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle (και ο πεμπτος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου επι τον θρονον του θηριου), ja sen valtakunta pimeni (και εγενετο η βασιλεια αυτου εσκοτωμενη); ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa (και εμασσωντο τας γλωσσας αυτων εκ του πονου) 16:11 ja pilkkasivat taivaan Jumalaa (και εβλασφημησαν τον θεον του ουρανου) tuskiensa ja paiseittensa tähden (εκ των πονων αυτων και εκ των ελκων αυτων), mutta eivät muuttaneet mieltänsä teoistansa (και ου μετενοησαν εκ των εργων αυτων). 16:12 Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan (και ο εκτος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου επι τον ποταμον τον μεγαν τον ευφρατην), ja sen vesi kuivui (και εξηρανθη το υδωρ αυτου), että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille (ινα ετοιμασθη η οδος των βασιλεων των απο ανατολων ηλιου). 16:13 Ja minä näin lohikäärmeen suusta (και ειδον εκ του στοματος του δρακοντος) ja pedon suusta (και εκ του στοματος του θηριου) ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista (και εκ του στοματος του ψευδοπροφητου πνευματα τρια ακαθαρτα ομοια βατραχοις). 16:14 Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät tunnustekoja (εισιν γαρ πνευματα δαιμονων ποιουντα σημεια), jotka lähtevät koko maanpiirin kuningasten ja asukkaiden luo (α εκπορευεται επι τους βασιλεις της γης και της οικουμενης ολης) kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä (συναγαγειν αυτους εις τον πολεμον της ημερας εκεινης της μεγαλης του θεου του παντοκρατορος). 16:15 - Katso (ιδου), minä tulen niinkuin varas (ερχομαι ως κλεπτης); autuas (μακαριος) se, joka valvoo (ο γρηγορων) ja pitää vaatteistansa vaarin (και τηρων τα ιματια αυτου), ettei hän kulkisi alastomana (ινα μη γυμνος περιπατη) eikä hänen häpeätänsä nähtäisi (και βλεπωσιν την ασχημοσυνην αυτου)! - 16:16 Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan (και συνηγαγεν αυτους εις τον τοπον), jonka nimi hebreaksi on Harmagedon (τον καλουμενον εβραιστι αρμαγεδδων). (Ilm 16:1-16)

#A12B215Fi

Ennen kuin jatkamme Ilmestyskirjan selostusta, muistellaan vähän sitä, mitä Vanhassa Testamentissa Kaikkivaltiaan Jumalan suuresta päivästä on sanottu. Tarjolla olisi noin 1500 raamatun paikkaa, mutta valitsin tähän sellaisia, jotka eivät pitkiä selittelyjä tai suuria ennakkotietoja tarvitse:

Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. 13:7 Sentähden herpoavat kaikki kädet, ja kaikki ihmissydämet raukeavat. 13:8 He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina. 13:9 Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. 13:10 Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota. 13:11 Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden. 13:12 Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta. 13:13 Sentähden minä järisytän taivaat, ja maa järkkyy paikaltansa Herran Sebaotin kiivaudesta, hänen vihansa hehkun päivänä. (Jesaja 13:9-13)

#A12B216Fi

Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä maan asukas. 24:18 Joka pakenee kauhun ääntä, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan. Sillä korkeuden akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät. 24:19 Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. 24:20 Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse. 24:21 Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukolle korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä. 24:22 Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen; pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään. 24:23 Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kunnia. (Jesaja 24:17-23)

#A12B217Fi

Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus - 5:19 ikäänkuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme. 5:20 Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole? (Amos 5:18-20)

#A12B218Fi

Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä: 2:2 pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka. 2:3 Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut. 2:4 Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat. 2:5 Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut. 2:6 Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat. (Joel 2:1-6)

#A12B219Fi

Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi. 14:2 Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. 14:3 Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. 14:4 Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. 14:5 Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi. 14:6 Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat. 14:7 Se on oleva yhtämittaista päivää - Herralle on se tunnettu - ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata. 14:8 Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. 14:9 Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja Hänen nimensä yksi. 14:10 Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle. Ja tämä on oleva korkea ja oleva asuttu, paikallansa, Benjaminin portista entisen portin sijaan asti, Kulmaporttiin ja Hananelin-torniin asti, kuninkaan viinikuurniin asti. 14:11 He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi, ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa. 14:12 Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa, ja sen kieli mätänee sen suussa. 14:13 Sinä päivänä on tuleva Herralta suuri hämminki heidän sekaansa, niin että he käyvät kiinni toinen toisensa käteen ja toisen käsi kohoaa toisen kättä vastaan. 14:14 Myös Juuda on sotiva Jerusalemissa, ja kaikkien pakanakansojen rikkaudet kootaan joka taholta: kullat ja hopeat ja ylen paljon vaatteita. 14:15 Samoin on vitsaus kohtaava hevosia ja muuleja ja kameleja ja aaseja ja kaikkea karjaa, mitä niissä leireissä on - samankaltainen vitsaus. (Sakarja 14:1-15)

#A12B220Fi

Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä, 1:16 pasunan ja sotahuudon päivä varustettuja kaupunkeja ja korkeita muurinkulmia vastaan. 1:17 Minä saatan ihmiset ahdistukseen, niin että he kulkevat kuin sokeat, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Ja heidän verensä vuodatetaan niinkuin tomu, ja heidän elinnesteensä niinkuin saasta. 1:18 Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista. (Sefanja 1:15-18)

#A12B221Fi


Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä. (Sefanja 2:3)

#A12B222Fi

Pidetään mielessä marssijärjestys. Ensin on suuri ahdinko, jossa hävitettiin elävä kristikunta, ja kun se oli päässyt Herransa iloon, tulee kirkon, luopioitten ja juutalaisten koetuksen hetki. Kolmannessa vaiheessa kerrotaan Jumalan vihan maljojen vuodattamisesta maan päälle.

#A12B223Fi

Maljojen sisältö näyttää vähän samanlaiselta, kuin luvussa 8 pasuunansoitolla ilmoitetut pakotteet, mutta niissä tuho oli rajoitettu koskemaan vain kolmasosaan maata, merta, jokia ja lähteitä, aurinkoa kuuta ja tähtiä, niissä ihmisiä vaivattiin viisi kuukautta (viides pasuuna) ja vain kolmasosa ihmisistä kuoli (kuudes pasuuna), ja seitsemännestä pasuunastakin sanotaan vain pääasia: Jumalan salaisuus täyttyy Jumalan profeetoille annetun ilmoituksen mukaisesti. Siksi meitä kiinnostaa, mitä seitsemännestä vihan maljasta sanotaan. Tekstin alussa sanotaan taas: "Se on tapahtunut", mutta nyt kerrotaan myös, mitä tapahtui:

Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan (και ο εβδομος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου εις τον αερα), ja taivaan temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi (και εξηλθεν φωνη μεγαλη απο του ναου του ουρανου απο του θρονου λεγουσα): "Se on tapahtunut (γεγονεν)". 16:18 Ja tuli ääniä ja ukkosenjylinää ja salamoita (και εγενοντο φωναι και βρονται και αστραπαι); ja tuli suuri maanjäristys (και σεισμος εγενετο μεγας), niin ankara ja suuri, ettei niin suurta maanjäristystä ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä (οιος ουκ εγενετο αφ ου οι ανθρωποι εγενοντο επι της γης τηλικουτος σεισμος ουτως μεγας). 16:19 Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan (και εγενετο η πολις η μεγαλη εις τρια μερη), ja kansojen kaupungit luhistuivat (και αι πολεις των εθνων επεσον). Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä (και βαβυλων η μεγαλη εμνησθη ενωπιον του θεου), niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan (δουναι αυτη το ποτηριον του οινου του θυμου της οργης αυτου). 16:20 Ja kaikki saaret pakenivat (και πασα νησος εφυγεν), eikä vuoria enää ollut (και ορη ουχ ευρεθησαν). 16:21 Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia (και χαλαζα μεγαλη ως ταλαντιαια), satoi taivaasta ihmisten päälle (καταβαινει εκ του ουρανου επι τους ανθρωπους); ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden (και εβλασφημησαν οι ανθρωποι τον θεον εκ της πληγης της χαλαζης), sillä se vitsaus oli ylen suuri (οτι μεγαλη εστιν η πληγη αυτης σφοδρα). (Ilm 16:17-21)

#A12B224Fi

Ihmiset luulivat pilkkaavansa Jumalaa, mutta he pilkkasivat itseään. He saivat palkan ansioittensa mukaan, Jumala toimi tässä vain oikeudenmukaisuuden takuumiehenä. Kun ihmiset olivat järjestäytyneet Jumalaa vastaan rakennetun järjestelmän, Babylonin, taakse, heidän kuului saada osansa sille järjestelmälle kuuluvasta tuomiosta. Ilmestyskirjan kuudestoista luku ei kerro babylonialaisen järjestelmän alkuvaiheista, mutta me ehkä muistamme, miten se alkoi: ensin Nimrod kapinoi luomisjärjestyksen sisälle rakennettua patriarkaalista hallintomallia vastaan ja valloitti Baabelin, josta tuli ensimmäisen sellaisen imperiumin pääkaupunki, joka taisteli Jumalan valitsemaan pääkaupunkia, Jerusalemia vastaan. Baabelilta tämä kyseenalainen kunnia siirtyi Assyrialle, sitten Kreikalle ja viimeksi Roomalle.

#A12B225Fi

Baabelin torni oli Babylonialaisen maailmanjärjestyksen ensimmäinen suuri yritys. Sen jälkeen Jumalan kansaa käsketään yhä uudelleen pysymään tuosta paholaisen julkisivuksi rakennetusta järjestelmästä. Ilmestyskirjan luku 17 esittää kertomuksen järjestelmän olemuksesta ja sen kehityksestä aina sen tuhoon asti:

Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä (και ηλθεν εις εκ των επτα αγγελων), joilla oli ne seitsemän maljaa (των εχοντων τας επτα φιαλας), ja puhui minun kanssani sanoen minulle (και ελαλησεν μετ εμου λεγων μοι): "Tule (δευρο), minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion (δειξω σοι το κριμα της πορνης της μεγαλης), joka istuu paljojen vetten päällä (της καθημενης επι των υδατων των πολλων), 17:2 hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet (μεθ ης επορνευσαν οι βασιλεις της γης) ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet (και εμεθυσθησαν εκ του οινου της πορνειας αυτης οι κατοικουντες την γην)". 17:3 Ja hän vei minut hengessä erämaahan (και απηνεγκεν με εις ερημον εν πνευματι). Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä (και ειδον γυναικα καθημενην επι θηριον κοκκινον); peto oli täynnä pilkkaavia nimiä (γεμον ονοματων βλασφημιας), ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (εχον κεφαλας επτα και κερατα δεκα). 17:4 Ja nainen oli puettu purppuraan (και η γυνη ην περιβεβλημενη πορφυρα) ja helakanpunaan (και κοκκινω) ja koristettu kullalla (και κεχρυσωμενη χρυσω) ja jalokivillä ja helmillä (και λιθω τιμιω και μαργαριταις) ja piti kädessään kultaista maljaa (εχουσα χρυσουν ποτηριον εν τη χειρι αυτης), joka oli täynnä iljetyksiä ja hänen haureutensa riettauksia (γεμον βδελυγματων και ακαθαρτητος πορνειας αυτης). 17:5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus (και επι το μετωπον αυτης ονομα γεγραμμενον μυστηριον): "Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetyksien äiti (μυστηριον βαβυλων η μεγαλη η μητηρ των πορνων και των βδελυγματων της γης)". 17:6 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä (και ειδον την γυναικα μεθυουσαν εκ του αιματος των αγιων) ja Jeesuksen todistajain verestä (και εκ του αιματος των μαρτυρων ιησου); ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin (και εθαυμασα ιδων αυτην θαυμα μεγα). 17:7 Ja enkeli sanoi minulle (και ειπεν μοι ο αγγελος): "Miksi ihmettelet (διατι εθαυμασας)? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden (εγω σοι ερω το μυστηριον της γυναικος) ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa (και του θηριου του βασταζοντος αυτην) ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (του εχοντος τας επτα κεφαλας και τα δεκα κερατα). 17:8 Peto, jonka sinä näit (το θηριον ο ειδες), on ollut, eikä sitä enää ole (ην και ουκ εστιν), mutta se on nouseva syvyydestä (και μελλει αναβαινειν εκ της αβυσσου) ja menevä kadotukseen (και εις απωλειαν υπαγειν); ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät kosmoksen alasheittämisestä saakka ole kirjoitetut elämän kirjaan, ihmettelevät (και θαυμασονται οι κατοικουντες επι της γης ων ου γεγραπται τα ονοματα επι το βιβλιον της ζωης απο καταβολης κοσμου), kun he näkevät pedon (βλεποντες το θηριον), että se on ollut eikä sitä enää ole (ο τι ην και ουκ εστιν), mutta se on tuleva (καιπερ εστιν). 17:9 Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on (ωδε ο νους ο εχων σοφιαν): Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta (αι επτα κεφαλαι ορη εισιν επτα), joiden päällä nainen istuu (οπου η γυνη καθηται επ αυτων); ne ovat myös seitsemän kuningasta (και βασιλεις επτα εισιν); 17:10 heistä on viisi kaatunut (οι πεντε επεσαν), ja yksi on (και ο εις εστιν), eikä se toinen ole vielä tullut (ο αλλος ουπω ηλθεν), ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän (και οταν ελθη ολιγον TSAαυτον δει μειναι). 17:11 Ja peto (και το θηριον), joka on ollut ja jota ei enää ole (ο ην και ουκ εστιν), on itse kahdeksas (και αυτος ογδοος εστιν), ja on yksi* noista seitsemästä (και εκ των επτα εστιν), ja menee kadotukseen (και εις απωλειαν υπαγει). 17:12 Ja ne kymmenen sarvea (και τα δεκα κερατα), jotka sinä näit (α ειδες), ovat kymmenen kuningasta (δεκα βασιλεις εισιν), jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta (οιτινες βασιλειαν ουπω ελαβον), mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa (αλλ εξουσιαν ως βασιλεις μιαν ωραν λαμβανουσιν μετα του θηριου). 17:13 Näillä on yksi ja sama mieli (ουτοι μιαν γνωμην εχουσιν), ja he antavat* voimansa ja valtansa pedolle (και την δυναμιν και την εξουσιαν εαυτων τω θηριω TSδιαδιδωσουσιν). 17:14 He sotivat Karitsaa vastaan (ουτοι μετα του αρνιου πολεμησουσιν), mutta Karitsa on voittava heidät (και το αρνιον νικησει αυτους), sillä hän on herrain Herra (οτι κυριος κυριων εστιν) ja kuningasten Kuningas (και βασιλευς βασιλεων); ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa (και οι μετ αυτου κλητοι και εκλεκτοι και πιστοι)." 17:15 Ja hän sanoi minulle (και λεγει μοι): "Vedet, jotka sinä näit (τα υδατα α ειδες), tuolla, missä portto istuu (ου η πορνη καθηται), ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä (λαοι και οχλοι εισιν και εθνη και γλωσσαι). 17:16 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit pedolla olevan (και τα δεκα κερατα α ειδες επι το θηριον) vihaavat porttoa (ουτοι μισησουσιν την πορνην) ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi (και ηρημωμενην ποιησουσιν αυτην και γυμνην) ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa (και τας σαρκας αυτης φαγονται και αυτην κατακαυσουσιν εν πυρι). 17:17 Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä (ο γαρ θεος εδωκεν εις τας καρδιας αυτων), että he täyttävät hänen aivoituksensa (ποιησαι την γνωμην αυτου), yksimielisesti (και ποιησαι μιαν γνωμην), ja antavat kuninkuutensa pedolle (και δουναι την βασιλειαν αυτων τω θηριω), kunnes Jumalan sanat täyttyvät (αχρι TSτελεσθη τα ρηματα του θεου). 17:18 Ja nainen, jonka sinä näit (και η γυνη ην ειδες), on se suuri kaupunki (εστιν η πολις η μεγαλη), jolla on maan kuninkaitten kuninkuus (η εχουσα βασιλειαν επι των βασιλεων της γης)." (Ilm 17:1-18)

#A12B226Fi

Kun Jumalan vihan seitsemännen maljan vaikutukset ovat tehneet systeemin jatkumisen mahdottomaksi, se kaatuu. Ilmestyskirjan luku 18 on selostus sen tuhosta; luku on pitkä, mutta ajankohtainen:

Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin (και μετα ταυτα ειδον αλλον αγγελον καταβαινοντα εκ του ουρανου), jolla oli suuri valta (εχοντα εξουσιαν μεγαλην), ja maa valkeni hänen kunniastaan (και η γη εφωτισθη εκ της δοξης αυτου). 18:2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen (και εκραξεν εν ισχυι φωνη μεγαλη λεγων): "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon (επεσεν επεσεν βαβυλων η μεγαλη) ja tullut riivaajain asuinpaikaksi (και εγενετο κατοικητηριον δαιμονων) ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi (και φυλακη παντος πνευματος ακαθαρτου) ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi (και φυλακη παντος ορνεου ακαθαρτου και μεμισημενου). 18:3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet (οτι εκ του οινου του θυμου της πορνειας αυτης πεπωκεν παντα τα εθνη), ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa (και οι βασιλεις της γης μετ αυτης επορνευσαν), ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta (και οι εμποροι της γης εκ της δυναμεως του στρηνους αυτης επλουτησαν)." 18:4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan (και ηκουσα αλλην φωνην εκ του ουρανου λεγουσαν): "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani (εξελθετε εξ αυτης ο λαος μου), ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi (ινα μη συγκοινωνησητε ταις αμαρτιαις αυτης) ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa (και ινα μη λαβητε εκ των πληγων αυτης). 18:5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti (οτι εκολληθησαν αυτης αι αμαρτιαι αχρι του ουρανου), ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa (και εμνημονευσεν ο θεος τα αδικηματα αυτης). 18:6 Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on teille tehnyt (αποδοτε αυτη ως και αυτη απεδωκεν υμιν), ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa (και διπλωσατε αυτη διπλα κατα τα εργα αυτης); siihen maljaan, johon hän on kaatanut (εν τω ποτηριω ω εκερασεν), kaatakaa te hänelle kaksin verroin (κερασατε αυτη διπλουν). 18:7 Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut (οσα εδοξασεν εαυτην και εστρηνιασεν), niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua (τοσουτον δοτε αυτη βασανισμον και πενθος). Koska hän sanoo sydämessään (οτι εν τη καρδια αυτης λεγει): 'Minä istun kuningattarena (καθημαι βασιλισσα) enkä ole leski (και χηρα ουκ ειμι) enkä ole surua näkevä (και πενθος ου μη ιδω)', 18:8 sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä (δια τουτο εν μια ημερα ηξουσιν αι πληγαι αυτης): kuolema ja suru ja nälkä (θανατος και πενθος και λιμος), ja hän joutuu tulessa poltettavaksi (και εν πυρι κατακαυθησεται), sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut (οτι ισχυρος κυριος ο θεος ο κρινων αυτην)." 18:9 Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä (και κλαυσονται* αυτην και κοψονται επ αυτη οι βασιλεις της γης οι μετ αυτης πορνευσαντες και στρηνιασαντες), kun näkevät hänen palonsa savun (οταν βλεπωσιν τον καπνον της πυρωσεως αυτης); 18:10 he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat (απο μακροθεν εστηκοτες δια τον φοβον του βασανισμου αυτης λεγοντες): "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki (ουαι ουαι η πολις η μεγαλη βαβυλων η πολις η ισχυρα), sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä (οτι εν μια ωρα ηλθεν η κρισις σου)!" 18:11 Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä (και οι εμποροι της γης κλαιουσιν και πενθουσιν επ αυτη), kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa (οτι τον γομον αυτων ουδεις αγοραζει ουκετι), 18:12 kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä (γομον χρυσου και αργυρου και λιθου τιμιου και μαργαριτου και βυσσου και πορφυρας και σηρικου και κοκκινου και παν ξυλον θυινον και παν σκευος ελεφαντινον και παν σκευος εκ ξυλου τιμιωτατου και χαλκου και σιδηρου και μαρμαρου), 18:13 ja kanelia ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa (και κιναμωμον και θυμιαματα και μυρον και λιβανον) ja viiniä (και οινον) ja öljyä (και ελαιον) ja lestyjä jauhoja ja viljaa (και σεμιδαλιν και σιτον) ja karjaa ja lampaita (και κτηνη και προβατα) ja hevosia ja vaunuja (και ιππων και ρεδων) ja orjia ja ihmissieluja (και σωματων και ψυχας ανθρωπων). 18:14 Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet (και η οπωρα της επιθυμιας της ψυχης σου απηλθεν απο σου), ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta menneet (και παντα τα λιπαρα και τα λαμπρα απηλθεν απο σου), eikä niitä enää koskaan löydetä (και ουκετι ου μη ευρησης αυτα). 18:15 Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista* (οι εμποροι τουτων οι πλουτησαντες απ αυτης), seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa (απο μακροθεν στησονται δια τον φοβον του βασανισμου αυτης), itkien ja surren (κλαιοντες και πενθουντες), 18:16 ja sanovat (και λεγοντες): "Voi, voi sitä suurta kaupunkia (ουαι ουαι η πολις η μεγαλη), joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan (η περιβεβλημενη βυσσινον και πορφυρουν και κοκκινον) ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä (και κεχρυσωμενη εν χρυσω και λιθω τιμιω και μαργαριταις), kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui (οτι μια ωρα ηρημωθη ο τοσουτος πλουτος)!" 18:17 Ja kaikki laivurit (και πας κυβερνητης) ja kaikki laivamiehistöt ja perämiehet ja kaikki jotka merenkulkua harjoittavat (και πας επι των πλοιων ο ομιλος και ναυται και οσοι την θαλασσαν εργαζονται) seisoivat loitolla (απο μακροθεν εστησαν) 18:18 ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat (και εκραζον ορωντες τον καπνον της πυρωσεως αυτης λεγοντες): "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen (τις ομοια τη πολει τη μεγαλη)?" 18:19 Ja he heittivät tomua päänsä päälle (και εβαλον χουν επι τας κεφαλας αυτων) ja huusivat itkien ja surren, sanoen (και εκραζον κλαιοντες και πενθουντες λεγοντες): "Voi, voi sitä suurta kaupunkia (ουαι ουαι η πολις η μεγαλη), jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä (εν η επλουτησαν παντες οι εχοντες πλοια εν τη θαλασση εκ της τιμιοτητος αυτης), kun se yhdessä hetkessä tuhoutui (οτι μια ωρα ηρημωθη)!" 18:20 Riemuitse hänestä, taivas (ευφραινου επ αυτην ουρανε), ja te pyhät apostolit ja profeetat (και οι αγιοι αποστολοι και οι προφηται); sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne (οτι εκρινεν ο θεος το κριμα υμων εξ αυτης). 18:21 Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven (και ηρεν εις αγγελος ισχυρος λιθον ως μυλον μεγαν), ja heitti sen mereen sanoen (και εβαλεν εις την θαλασσαν λεγων): "Näin heitetään kiivaasti pois Babylon (ουτως ορμηματι βληθησεται βαβυλων), se suuri kaupunki (η μεγαλη πολις), eikä sitä enää löydetä (και ου μη ευρεθη ετι)". 18:22 Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä (και φωνη κιθαρωδων και μουσικων και αυλητων και σαλπιστων ου μη ακουσθη εν σοι); ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria (ετι και πας τεχνιτης πασης τεχνης ου μη ευρεθη εν σοι ετι); ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää (και φωνη μυλου ου μη ακουσθη εν σοι ετι); 18:23 ei loista sinussa enää lampun valo (και φως λυχνου ου μη φανη εν σοι ετι); ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle (και φωνη νυμφιου και νυμφης ου μη ακουσθη εν σοι ετι); sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia (οτι οι εμποροι σου ησαν οι μεγιστανες της γης οτι), ja sinun velhoutesi petti kaikki kansat (εν τη φαρμακεια σου επλανηθησαν παντα τα εθνη); 18:24 ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien ja kaikkien veri (και εν αυτη αιμα προφητων και αγιων ευρεθη και παντων), jotka maan päällä ovat tapetut (των εσφαγμενων επι της γης). (Ilm 18:1-24)

#A12B227Fi

Babylon on saatanan luomus, ja lopullisen vastuun kantaa siitä Saatana. Mutta vielä juuri ennen Paapelin tuomiota Jumala kehoittaa jokaista ihmistä lähtemään ulos Saatanan järjestelmästä, ettei kukaan joutuisi samaan paikkaan, kuin Saatana itse, kts. Ilm 18:4.

#A12B228Fi

Uudessa Testamentissa sana Halleluja esiintyy vain neljä kertaa:

Sen jälkeen minä kuulin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan (και μετα ταυτα ηκουσα φωνην οχλου πολλου μεγαλην εν τω ουρανω λεγοντος): "Halleluja (αλληλουια)! Pelastus (η σωτηρια) ja kunnia (και η δοξα) ja arvo (και η τιμη) ja voima (και η δυναμις) Herralle, meidän Jumalallemme (κυριω τω θεω ημων). 19:2 Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa (οτι αληθιναι και δικαιαι αι κρισεις αυτου); sillä hän on tuominnut sen suuren porton (οτι εκρινεν την πορνην την μεγαλην), joka turmeli maan haureudellaan (ητις εφθειρεν την γην εν τη πορνεια αυτης), ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä orjiensa veren (και εξεδικησεν το αιμα των δουλων αυτου εκ της χειρος αυτης)." 19:3 Ja he sanoivat toistamiseen (και δευτερον ειρηκαν): "Halleluja (αλληλουια)!" Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti (και ο καπνος αυτης αναβαινει εις τους αιωνας των αιωνων). 19:4 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan (και επεσαν οι πρεσβυτεροι οι εικοσι και τεσσαρες και τα τεσσαρα ζωα) ja kumartaen rukoilivat Jumalaa (και προσεκυνησαν τω θεω), joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat (τω καθημενω επι του θρονου λεγοντες): "Amen, halleluja (αμην αλληλουια)!" 19:5 Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi (και φωνη εκ του θρονου εξηλθεν λεγουσα): "Ylistäkää meidän Jumalaamme (αινειτε τον θεον ημων), kaikki hänen orjansa (παντες οι δουλοι αυτου), ja te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret (και οι φοβουμενοι αυτον και οι μικροι και οι μεγαλοι)". 19:6 Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen (και ηκουσα ως φωνην οχλου πολλου) ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan (και ως φωνην υδατων πολλων) ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan (και ως φωνην βροντων ισχυρων λεγοντας): "Halleluja (αλληλουια)! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen (οτι εβασιλευσεν κυριος ο θεος ο παντοκρατωρ). (Ilm 19:1-6)

#A12B229Fi

Kohta tämän jälkeen alkavat Karitsan häät, ne, joihin viitatessa käytettiin termiä "iloitkaamme ja riemuitkaamme":


Iloitkaamme ja riemuitkaamme (χαιρωμεν και αγαλλιωμεθα) ja antakaamme kunnia hänelle (και δωμεν την δοξαν αυτω), sillä Karitsan häät ovat tulleet (οτι ηλθεν ο γαμος του αρνιου), ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut (και η γυνη αυτου ητοιμασεν εαυτην). 19:8 Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen (και εδοθη αυτη ινα περιβαληται βυσσινον), puhtaaseen ja hohtavaan ja (καθαρον και λαμπρον): se liina on pyhien vanhurskautus (το γαρ βυσσινον τα δικαιωματα εστιν των αγιων)." 19:9 Ja hän sanoi minulle (και λεγει μοι): "Kirjoita (γραψον): Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle (μακαριοι οι εις το δειπνον του γαμου του αρνιου κεκλημενοι)!" Vielä hän sanoi minulle (και λεγει μοι): "Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat (ουτοι οι λογοι αληθινοι εισιν του θεου)". 19:10 Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen (και επεσον εμπροσθεν των ποδων αυτου), kumartaen rukoillakseni häntä (προσκυνησαι αυτω). Mutta hän sanoi minulle (και λεγει μοι): "Varo, ettet sitä tee (ορα μη); minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija (συνδουλος σου ειμι και των αδελφων σου), niiden, joilla on Jeesuksen todistus (των εχοντων την μαρτυριαν του ιησου); kumarra ja rukoile Jumalaa (τω θεω προσκυνησον). Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki (η γαρ μαρτυρια του ιησου εστιν το πνευμα της προφητειας)." (Ilm 19:7-10)

#A12B230Fi

Raamatulliset häät kestävät seitsemän päivää, mutta Karitsan häät taivaissa seitsemän vuotta. Se on kruunajaistilaisuus, jossa myös morsian kruunataan. Häälaulu on esitetty psalmissa 45:

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; koorahilaisten mietevirsi; laulu rakkaudesta. 45:2 Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä. 45:3 Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi, sentähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti. 45:4 Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi. 45:5 Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja. 45:6 Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään. 45:7 Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. 45:8 Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi. 45:9 Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista. 45:10 Kuningasten tyttäriä on sinun kaunistuksenasi, kuningatar seisoo sinun oikealla puolellasi, Oofirin kullassa. 45:11 Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unhota kansasi ja isäsi huone, 45:12 ja saakoon kuningas halun sinun kauneuteesi, sillä hän on sinun herrasi. Kumarra häntä. 45:13 Tytär Tyyro ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan sinun suosiotasi. 45:14 Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa (chuppah), kultakudosta on hänen pukunsa. 45:15 Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan tykö. Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan sinun tykösi. 45:16 Ilolla ja riemulla heitä saatetaan, he astuvat kuninkaan palatsiin. 45:17 Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan. 45:18 Minä teen sinun nimesi kuuluksi suvusta sukuun; sentähden kansat sinua ylistävät aina ja iankaikkisesti. (Psalmi 45)

#A12B231Fi

Häähuone (chuppah) mainitaan jakeessa neljätoista, ja seuraavissa jakeissa puhutaan jo rakkauden hedelmistä. Kruunajaistilaisuudesta Herra palaa maan päälle, jossa juhlat jatkuvat voitonjuhlina. Lyödyt kuninkaat ja sotapäälliköt syötetään haaskalinnuille.


Ja minä näin taivaan auenneena (και ειδον τον ουρανον ανεωγμενον). Ja katso (και ιδου): valkoinen hevonen (ιππος λευκος), ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen (και ο καθημενος επ αυτον καλουμενος πιστος και αληθινος), ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa (και εν δικαιοσυνη κρινει και πολεμει). 19:12 Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit (οι δε οφθαλμοι αυτου ως φλοξ πυρος), ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse (και επι την κεφαλην αυτου διαδηματα πολλα εχων ονομα γεγραμμενον ο ουδεις οιδεν ει μη αυτος), 19:13 ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa (και περιβεβλημενος ιματιον βεβαμμενον αιματι), ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana (και καλειται το ονομα αυτου ο λογος του θεου). 19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaalliset sotajoukot (και τα στρατευματα τα εν τω ουρανω ηκολουθει αυτω εφ ιπποις λευκοις), puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen (ενδεδυμενοι βυσσινον λευκον και καθαρον). 19:15 Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka (και εκ του στοματος αυτου εκπορευεται ρομφαια οξεια), että hän sillä löisi kansoja (ινα εν αυτη πατασση τα εθνη). Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla (και αυτος ποιμανει αυτους εν ραβδω σιδηρα), ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan ja kiivauden viinikuurnan (και αυτος πατει την ληνον του οινου του θυμου και της οργης του θεου του παντοκρατορος). 19:16 Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi (και εχει επι το ιματιον και επι τον μηρον αυτου ονομα γεγραμμενον): "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra (βασιλευς βασιλεων και κυριος κυριων)". 19:17 Ja minä näin enkelin seisovan auringossa (και ειδον ενα αγγελον εστωτα εν τω ηλιω), ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille (και εκραξεν φωνη μεγαλη λεγων πασιν τοις ορνεοις τοις πετωμενοις εν μεσουρανηματι): "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle (δευτε και συναγεσθε εις το δειπνον του μεγαλου θεου) 19:18 syömään kuningasten lihaa (ινα φαγητε σαρκας βασιλεων) ja sotapäällikköjen lihaa (και σαρκας χιλιαρχων) ja väkevien lihaa (και σαρκας ισχυρων) ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa (και σαρκας ιππων και των καθημενων επ αυτων) ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten (και σαρκας παντων ελευθερων τε και δουλων και μικρων και μεγαλων)". 19:19 Ja minä näin pedon (και ειδον το θηριον) ja maan kuninkaat (και τους βασιλεις της γης) ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan (και τα στρατευματα αυτων συνηγμενα ποιησαι πολεμον μετα του καθημενου επι του ιππου) ja hänen sotajoukkoansa vastaan (και μετα του στρατευματος αυτου). 19:20 Ja peto otettiin kiinni (και επιασθη το θηριον), ja sen kanssa väärä profeetta (και μετα τουτου ο ψευδοπροφητης), joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa (ο ποιησας τα σημεια ενωπιον αυτου), joilla hän oli pettänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin (εν οις επλανησεν τους λαβοντας το χαραγμα του θηριου), ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet (και τους προσκυνουντας τη εικονι αυτου); ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen (ζωντες εβληθησαν οι δυο εις την λιμνην του πυρος), joka tulikiveä palaa (την καιομενην εν τω θειω). 19:21 Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta (και οι λοιποι απεκτανθησαν εν τη ρομφαια του καθημενου επι του ιππου), joka lähti hänen suustaan (τη εκπορευομενη εκ του στοματος αυτου); ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa (και παντα τα ορνεα εχορτασθησαν εκ των σαρκων αυτων). (Ilm 19:11-21)

#A12B232Fi

Saatanan vangitsemisen suorittaa taivaasta tullut enkeli:

Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin (και ειδον αγγελον καταβαινοντα εκ του ουρανου), jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään (εχοντα την κλειδα της αβυσσου και αλυσιν μεγαλην επι την χειρα αυτου). 20:2 Ja hän otti kiinni lohikäärmeen (και εκρατησεν τον δρακοντα), sen vanhan käärmeen (τον οφιν τον αρχαιον), joka on perkele ja saatana (ος εστιν διαβολος και σατανας), ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi (και εδησεν αυτον χιλια ετη) 20:3 ja heitti hänet syvyyteen (και εβαλεν αυτον εις την αβυσσον) ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä (και εκλεισεν αυτον και εσφραγισεν επανω αυτου), ettei hän enää kansoja pettäisi (ινα μη πλανηση τα εθνη ετι), siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet (αχρι τελεσθη τα χιλια ετη); sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa (και μετα ταυτα δει αυτον λυθηναι μικρον χρονον). (Ilm 20:1-3)

#A12B233Fi

Tuhatvuotisen hallituksen valtaistuimille asetettiin Saatanan tappamat Jumalan pyhät:

Ja minä näin valtaistuimia (και ειδον θρονους), ja he istuivat niille (και εκαθισαν επ αυτους), ja heille annettiin tuomiovalta (και κριμα εδοθη αυτοις); ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen (και τας ψυχας των πεπελεκισμενων δια την μαρτυριαν ιησου) ja Jumalan sanan tähden, (και δια τον λογον του θεου) ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa (και οιτινες ου προσεκυνησαν τω θηριω ουτε την εικονα αυτου) eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä (και ουκ ελαβον το χαραγμα επι το μετωπον αυτων και επι την χειρα αυτων); ja he virkosivat eloon (και εζησαν) ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta (και εβασιλευσαν μετα χριστου χιλια ετη). 20:5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon (οι δε λοιποι των νεκρων ουκ ανεζησαν), ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet (εως τελεσθη τα χιλια ετη). Tämä on ensimmäinen ylösnousemus (αυτη η αναστασις η πρωτη). 20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa (μακαριος και αγιος ο εχων μερος εν τη αναστασει τη πρωτη); heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa (επι τουτων ο θανατος ο δευτερος ουκ εχει εξουσιαν), vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja (αλλ εσονται ιερεις του θεου και του χριστου) ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta (και βασιλευσουσιν μετ αυτου χιλια ετη). (Ilm 20:4-6)

#A12B234Fi

Sana αναζάω, virota eloon ei tarkoita hengellistä uudestisyntymistä, vaan ruumiin virkoamista elämään joko Kristuksen kanssa tuhatvuotisen valtakunnan alussa, kts. Rm 14:9, tai sen lopussa, tuomittavaksi suuren valkean valtaistuimen edessä:

Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet (και οταν τελεσθη τα χιλια ετη), päästetään saatana vankeudestaan (λυθησεται ο σατανας εκ της φυλακης αυτου), 20:8 ja hän lähtee pettämään maan neljällä kulmalla olevia kansoja (και εξελευσεται πλανησαι τα εθνη τα εν ταις τεσσαρσιν γωνιαις της γης), Googia ja Maagogia (τον γωγ και τον μαγωγ), kootakseen heidät sotaan (συναγαγειν αυτους εις πολεμον), ja niiden luku on kuin meren hiekka (ων ο αριθμος ως η αμμος της θαλασσης). 20:9 Ja he nousevat yli maan avaruuden (και ανεβησαν επι το πλατος της γης) ja piirittävät pyhien leirin (και εκυκλωσαν την παρεμβολην των αγιων) ja sen rakastetun kaupungin (και την πολιν την ηγαπημενην). Mutta tuli lankeaa Jumalan luota taivaasta (και κατεβη πυρ απο του θεου εκ του ουρανου) ja kuluttaa heidät (και κατεφαγεν αυτους). 20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä (και ο διαβολος ο πλανων αυτους), heitetään tuli- ja tulikivijärveen (εβληθη εις την λιμνην του πυρος και θειου), jossa peto ja väärä profeetta ovat (οπου το θηριον και ο ψευδοπροφητης), ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti (και βασανισθησονται ημερας και νυκτος εις τους αιωνας των αιωνων). (Ilm 20:7-10)

#A12B235Fi

Suuren valkean valtaistuimen eteen kutsutaan kaikki, joita Kristus ei ole tunnustanut omakseen.

Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen (και ειδον θρονον λευκον μεγαν και τον καθημενον επ αυτου), jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat (ου απο προσωπου εφυγεν η γη και ο ουρανος), eikä niille sijaa löytynyt (και τοπος ουχ ευρεθη αυτοις). 20:12 Ja minä näin kuolleet (και ειδον τους νεκρους), suuret ja pienet (μικρους και μεγαλους), seisomassa Jumalan edessä (εστωτας ενωπιον του θεου), ja kirjat avattiin (και βιβλια ηνεωχθησαν); ja avattiin toinen kirja (και βιβλιον αλλο ηνεωχθη), joka on elämän kirja (ο εστιν της ζωης); ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu (και εκριθησαν οι νεκροι εκ των γεγραμμενων εν τοις βιβλιοις), tekojensa mukaan (κατα τα εργα αυτων). 20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat (και εδωκεν η θαλασσα τους εν αυτη νεκρους), ja Kuolema ja Tuonela (και ο θανατος και ο αδης) antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat (εδωκαν τους εν αυτοις νεκρους), ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan (και εκριθησαν εκαστος κατα τα εργα αυτων). 20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen (και ο θανατος και ο αδης εβληθησαν εις την λιμνην του πυρος). Tämä on toinen kuolema (ουτος εστιν ο δευτερος θανατος). 20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu (και ει τις ουχ ευρεθη εν τη βιβλω της ζωης γεγραμμενος), se heitettiin tuliseen järveen (εβληθη εις την λιμνην του πυρος). (Ilm 20:11-15)

#A12B236Fi

Raamatun ensimmäiset sanat Bereshit bara Elohim et ha-shshamajim ke ha-arets, Esikoisessaan Jumala loi taivaat ja maan, esiintyvä sana shamajim on kaksikkomuoto sanasta taivas. Tätä toista taivasta me emme ole vielä nähneetkään:

Ja minä näin uuden taivaan (και ειδον ουρανον καινον) ja uuden maan (και γην καινην); sillä ensimmäinen taivas (ο γαρ πρωτος ουρανος) ja ensimmäinen maa (και η πρωτη γη) ovat kadonneet (παρηλθεν), eikä merta enää ole (και η θαλασσα ουκ εστιν ετι). (Ilm 21:1)

#A12B237Fi

Teksti jatkuu siten, että Johannekselle näytetään morsian, Karitsan vaimo, joka on sama kuin taivaasta laskeutuva pyhä kaupunki, Uusi Jerusalem:

Ja minä Johannes, näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, (και εγω ιωαννης ειδον την πολιν την αγιαν ιερουσαλημ καινην ) laskeutuvan alas Jumalan tyköä taivaasta (καταβαινουσαν απο του θεου εκ του ουρανου), valmistettuna niinkuin morsian (ητοιμασμενην ως νυμφην), miehellensä kaunistettu (κεκοσμημενην τω ανδρι αυτης). 21:3 Ja minä kuulin suuren äänen taivaasta sanovan (και ηκουσα φωνης μεγαλης εκ του ουρανου λεγουσης): "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä (ιδου η σκηνη του θεου μετα των ανθρωπων)! Ja hän on asuva heidän keskellänsä (και σκηνωσει μετ αυτων), ja he ovat hänen kansansa (και αυτοι λαοι αυτου εσονται), ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa (και αυτος ο θεος εσται μετ αυτων θεος αυτων); 21:4 ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä (και εξαλειψει ο θεος παν δακρυον απο των οφθαλμων αυτων), eikä kuolemaa ole enää oleva (και ο θανατος ουκ εσται ετι), eikä murhetta (ουτε πενθος) eikä parkua (ουτε κραυγη) eikä kipua (ουτε πονος) ole enää oleva (ουκ εσται ετι), sillä kaikki entinen on mennyt (οτι τα πρωτα απηλθον)." 21:5 Ja valtaistuimella istuva sanoi (και ειπεν ο καθημενος επι του θρονου): "Katso (ιδου), uudeksi minä teen kaikki (καινα παντα ποιω)". Ja hän sanoi minulle (και λεγει μοι): "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet" (γραψον οτι ουτοι οι λογοι αληθινοι και πιστοι εισιν). 21:6 Ja hän sanoi minulle (και ειπεν μοι): "Se on tapahtunut (γεγονεν). Minä olen A ja O (εγω ειμι το α και το ω), alku ja loppu (η αρχη και το τελος). Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi (εγω τω διψωντι δωσω εκ της πηγης του υδατος της ζωης δωρεαν). 21:7 Joka voittaa, on perivä kaiken (ο νικων κληρονομησει παντα), ja minä olen oleva hänen Jumalansa (και εσομαι αυτω θεος), ja hän on oleva minun poikani (και αυτος εσται μοι ο υιος). 21:8 Mutta pelkurien (δειλοις δε) ja epäuskoisten (και απιστοις) ja saastaisten (και (εβδελυγμενοις) ja murhaajien (και φονευσιν) ja huorintekijäin (και πορνοις) ja velhojen (και φαρμακευσιν) ja epäjumalanpalvelijain (και ειδωλολατραις) ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä (και πασιν τοις ψευδεσιν το μερος αυτων εν τη λιμνη), joka tulta ja tulikiveä palaa (τη καιομενη πυρι και θειω); tämä on toinen kuolema (ο εστιν δευτερος θανατος)." (Ilm 21:2-8)

#A12B238Fi

No, miten siitä vaimosta tuli kaupunki? Näin Raamattu kuitenkin sanoo:

Ja minun luokseni tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä (και ηλθεν προς με εις των επτα αγγελων), joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta (των εχοντων τας επτα φιαλας τας γεμουσας των επτα πληγων των εσχατων), ja puhui minun kanssani sanoen (και μετ εμου λεγων): "Tule tänne (δευρο), minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon (δειξω σοι την νυμφην του αρνιου την γυναικα)". 21:10 Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle (και απηνεγκεν με εν πνευματι επ ορος μεγα και υψηλον) ja näytti minulle suuren kaupungin, pyhän Jerusalemin (και εδειξεν μοι την πολιν TSτην μεγαλην την αγιαν ιερουσαλημ), joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä (καταβαινουσαν εκ του ουρανου απο του θεου). (Ilm 21:9-10)

#A12B239Fi

Evankeliumi on kuin silta, joka yhdistää taivaat ja maan. Silta on kuitenkin hyödytön sille, jolla ei ole uskoa mennä sillan yli toiselle puolelle. Kun Jaakobin huone oli lähtenyt Egyptistä ja mennyt Kaislameren toiselle puolelle, Jumala kutsui Mooseksen ylös vuorelle. Vuorella Jaakobin huone se sai kansakunnan statuksen ja lain, joka määräsi heidät tekemään Jumalalle asumuksen.

Ja tehkööt he (ve-asuu) minulle (li) pyhäkön (mikdash) asuakseni (ve-shakanti) heidän keskellään (be-tokam). (2.Ms 25:8)

#A12B240Fi

Asumus oli tehtävä tarkasti Moosekselle näytetyn mallin mukaan:

Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän. (2.Ms 25:9)


(Kaikessa (ke-kol) mitä minä olen näyttänyt sinulle (asher ani mar'e otekaa) mallin asumuksen (et tabnit ha-mmishkam) ja mallin kaikesta kalustosta (ve-et tabnit kol kkelav) juuri niin tehkää (ve-ken ta'asu). ) (2.Ms 25:9)

#A12B241Fi

Myös Jumalan asumuksen astioiden piti olla tarkasti Moosekselle näytetyn mallin mukaisia:

Yhdestä talentista puhdasta kultaa (Kikkar zahav tahor) tehtäköön (ja'ase) sekä se että kaikki nämä kalut (otah et kol ha-kkelim ha-elle). 25:40 Ja katso (U-re'e), että teet (va-ase) sen kaavan mukaan (be-tabnitam), joka sinulle niistä vuorella näytettiin (asher attaa mar'e ba-har)." (2.Ms 25:39-40)

#A12B242Fi

Maanpäällinen temppeli oli taivaallisen temppelin esikuva. Kreikaksi kirjoitetussa Hebrealaiskirjeessä sanan tabnit vastineena käytetään kreikan sanaa typos:

Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme (κεφαλαιον δε επι τοις λεγομενοις), on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi (τοιουτον εχομεν αρχιερεα), joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa (ος εκαθισεν εν δεξια του θρονου της μεγαλωσυνης εν τοις ουρανοις), 8:2 tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen (των αγιων λειτουργος και της σκηνης της αληθινης ην επηξεν ο κυριος και ουκ ανθρωπος). 8:3 Sillä jokainen ylimmäinen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja (πας γαρ αρχιερευς εις το προσφερειν δωρα τε και θυσιας καθισταται), jonka tähden on välttämätöntä, että tälläkin on jotakin uhraamista (οθεν αναγκαιον εχειν τι και τουτον ο προσενεγκη). 8:4 Jos hän siis olisi maan päällä (ει μεν γαρ ην επι γης), ei hän olisikaan pappi (ουδ αν ην ιερευς), koska jo ovat olemassa ne papit, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja (οντων των ιερεων των προσφεροντων κατα τον νομον τα δωρα), 8:5 ja jotka palvelevat siinä, mikä on ylitaivaallisten kuva ja varjo (οιτινες υποδειγματι και σκια λατρευουσιν των επουρανιων), niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja (καθως κεχρηματισται μωσης μελλων επιτελειν την σκηνην). Sillä hänelle sanottiin (ορα γαρ φησιν): "Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan (ποιησης παντα κατα τον τυπον), joka sinulle vuorella näytettiin (τον δειχθεντα σοι εν τω ορει)". (Hebr 8:1-5)

#A12B243Fi

Hebrealaiskirjeessä taivaallisen temppelin maallisista kuvista käytetään myös sanoja ypodeigma, esimerkki, opaste, kuva ja antitypa, vastine, vastakuva.

Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä (και σχεδον εν αιματι παντα καθαριζεται κατα τον νομον), ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista (και χωρις αιματεκχυσιας ου γινεται αφεσις). 9:23 On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan (αναγκη ουν τα μεν υποδειγματα των εν τοις ουρανοις τουτοις καθαριζεσθαι), mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä (αυτα δε τα επουρανια κρειττοσιν θυσιαις παρα ταυτας). 9:24 Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään (ου γαρ εις χειροποιητα αγια εισηλθεν ο χριστος), joka vain on sen oikean kuva (αντιτυπα των αληθινων), vaan itse taivaaseen (αλλ εις αυτον τον ουρανον), nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme (νυν εμφανισθηναι τω προσωπω του θεου υπερ ημων). 9:25 Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa (ουδ ινα πολλακις προσφερη εαυτον), niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään (ωσπερ ο αρχιερευς εισερχεται εις τα αγια κατ ενιαυτον), vierasta verta mukanaan (εν αιματι αλλοτριω), 9:26 sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman alasheittämisestä asti (επει εδει αυτον πολλακις παθειν απο καταβολης κοσμου); mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen täyttymyksen edellä ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä (νυν δε απαξ επι συντελεια των αιωνων εις αθετησιν αμαρτιας δια της θυσιας αυτου πεφανερωται). 9:27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen (και καθ οσον αποκειται τοις ανθρωποις απαξ αποθανειν), mutta senjälkeen tulee tuomio (μετα δε τουτο κρισις), 9:28 samoin Kristuskin (ουτως και ο χριστος), kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit (απαξ προσενεχθεις εις το πολλων ανενεγκειν αμαρτιας), on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat (εκ δευτερου χωρις αμαρτιας οφθησεται τοις αυτον απεκδεχομενοις εις σωτηριαν). (Hebr 9:22-28)

#A12B244Fi

Mooseksen rakennuttama telttatemppeli oli päältä katsoen hyvin vaatimaton, mutta mitä pitemmälle sen sisuksiin mentiin, sitä hienommaksi kaikki kävi. Temppelin kaikkein pyhimmässä osassa näkyi vain kultaa, ja Jumalan kunnia, joka valaisi huoneen. Muuta valaistusta huoneessa ei ollut. Vielä rikkaampaa ja monimutkaisempaa oli temppelin rakenteiden ja uhrijumalanpalveluksen symboliikka, joka kaikki viittasi Kristukseen. Eräs sosialismin keulakuvista, Engels totesi siitä, että eivät sellaista mitkään paimentolaiset ole voineet keksiä ja arveli Mooseksen tuoneen mallit Egyptistä. Engels ei ymmärtänyt, että temppelin ja sen astiaston mallit olivat kuvia Kristuksesta ja hänen seuraajistaan. Mielenkiintoisen aiheen tarkempi selostaminen on tässä kuitenkin tarpeetonta, sillä monet, ehkä selvimmin nämä vastineet on ymmärtänyt ja kirjoissaan selostanut Plymouthin veljiin kuulunut McIntosh, mutta myös Kargelin "Esikuvat puhuvat", on hyvä johdatus aiheeseen.

#A12B245Fi

Lihansa päivinä Jeesus Kristus oli Jumalan temppeli ihmisten keskuudessa:

Niin juutalaiset vastasivat (απεκριθησαν ουν οι ιουδαιοι) ja sanoivat hänelle (και ειπον αυτω): "Minkä merkin sinä näytät meille (τι σημειον δεικνυεις ημιν), koska näitä teet (οτι ταυτα ποιεις)?" 2:19 Jeesus vastasi ja sanoi heille (απεκριθη ο ιησους και ειπεν αυτοις): "Hajottakaa maahan tämä temppeli (λυσατε τον ναον τουτον), niin minä pystytän sen kolmessa päivässä (και εν τρισιν ημεραις εγερω αυτον)". 2:20 Niin juutalaiset sanoivat (ειπον ουν οι ιουδαιοι): "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu (τεσσαρακοντα και εξ ετεσιν ωκοδομηθη ο ναος ουτος), ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä (και συ εν τρισιν ημεραις εγερεις αυτον)?" 2:21 Mutta hän puhui (εκεινος δε ελεγεν) ruumiinsa temppelistä (περι του ναου του σωματος αυτου). (Joh 2:18-2:21)

#A12B246Fi

Stefanos, jonka juutalaiset tappoivat, puhui maallisesta temppelistä taivaallisen temppelin kuvana, mutta jatkaa siitä heti kysymyksellä, millainen on se todellinen Jumalan temppeli:

Ja he tekivät niinä päivinä vasikan (και εμοσχοποιησαν εν ταις ημεραις εκειναις) ja toivat uhreja epäjumalalleen (και ανηγαγον θυσιαν τω ειδωλω) ja riemuitsivat kättensä töistä (και ευφραινοντο εν τοις εργοις των χειρων αυτων). 7:42 Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa (εστρεψεν δε ο θεος και παρεδωκεν αυτους λατρευειν τη στρατια του ουρανου), niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa (καθως γεγραπται εν βιβλω των προφητων): 'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena (μη σφαγια και θυσιας προσηνεγκατε μοι ετη τεσσαρακοντα εν τη ερημω), te, Israelin heimo (οικος ισραηλ)? 7:43 Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä (και ανελαβετε την σκηνην του μολοχ και το αστρον του θεου υμων ρεμφαν), niitä kuvia (τους τυπους), jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne (ους εποιησατε προσκυνειν αυτοις). Sentähden minä siirrän teidät toiselle puolelle Babylonin (και μετοικιω υμας επεκεινα βαβυλωνος).' 7:44 Todistuksen maja (η σκηνη του μαρτυριου) oli meidän isillämme erämaassa (ην Tεν τοις πατρασιν ημων εν τη ερημω), niinkuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi (καθως διεταξατο ο λαλων τω μωση ποιησαι αυτην), sen kaavan mukaan (κατα τον τυπον), minkä Mooses oli nähnyt (ον εωρακει). 7:45 Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan (ην και εισηγαγον διαδεξαμενοι οι πατερες ημων) ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä (μετα ιησου εν τη κατασχεσει των εθνων ων εξωσεν ο θεος απο προσωπου των πατερων ημων). Näin oli Daavidin päiviin saakka (εως των ημερων δαβιδ). 7:46 Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi (ος ευρεν χαριν ενωπιον του θεου και ητησατο), että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle (ευρειν σκηνωμα τω θεω ιακωβ). 7:47 Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi (σολομων δε ωκοδομησεν αυτω οικον). 7:48 Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä temppeleissä (αλλ ουχ ο υψιστος εν χειροποιητοις ναοις κατοικει); sillä näin sanoo profeetta (καθως ο προφητης λεγει): 7:49 'Taivas on minun valtaistuimeni (ο ουρανος μοι θρονος) ja maa minun jalkojeni astinlauta (η δε γη υποποδιον των ποδων μου); minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte (ποιον οικον οικοδομησετε μοι), sanoo Herra (λεγει κυριος), tai mikä paikka olisi minun leposijani (η τις τοπος της καταπαυσεως μου)? 7:50 Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt (ουχι η χειρ μου εποιησεν ταυτα παντα)?' 7:51 Te niskurit (σκληροτραχηλοι) ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta (και απεριτμητοι τη καρδια και τοις ωσιν υμεις), aina te vastustatte Pyhää Henkeä (αει τω πνευματι τω αγιω αντιπιπτετε) - niinkuin teidän isänne (ως οι πατερες υμων), niin tekin (και υμεις). 7:52 Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet (τινα των προφητων ουκ εδιωξαν οι πατερες υμων)? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista (και απεκτειναν τους προκαταγγειλαντας περι της ελευσεως του δικαιου), jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet (ου νυν υμεις προδοται και φονεις γεγενησθε), 7:53 te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain (οιτινες ελαβετε τον νομον εις διαταγας αγγελων), mutta ette sitä pitäneet (και ουκ εφυλαξατε)." (Apt 7:41-53)

#A12B247Fi

Stefan kivitettiin, ja jos häneltä jäi jotakin vielä sanomatta, ovat muut sen sanoneet. Jo Raamatun ensimmäisellä sivulla Jumala itse ilmoitti, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi Jumalan kuvaksi:

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim): Tehkäämme ihminen (Na-ase adam) kuvaksemme (be-tsalmeinu), kaltaiseksemme (ki-dmuteinu); ja vallitkoot he (ve-jirduu) meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Ja Jumala loi (Va-jivra Elohim) ihmisen (et-ha adam) kuvaksensa Jumalan kuvassa (be-tsalmo be tselem Elohim) hän hänet loi (bara oto); mieheksi ja naiseksi (Zakar u-nekeva) hän loi heidät (bara otam). (1.Ms 1:26-27)

#A12B248Fi

Jumalan kuva ja temppeli ihmisten keskellä oli Jeesus Kristus. Hän on se kuva, joka tuli alas taivaasta, että me saisimme hänen muotonsa ja tulisimme hänen kaltaisikseen. Viikko - pari sitten kuuntelin saarnaa Valkovenäjän Baranovitshista. Nuori mies aloitti hyvin, kertomalla, kuinka Jumala näytti Moosekselle taivaallisen temppelin piirustukset. Myös jatko oli hyvä: hän muistutti meitä niistä Jumalan pyhistä, jotka ovat olleet meille esikuvina hyvästä kristillisestä vaelluksesta. Mutta nuori mies jätti sanomatta, että Jeesus itse on se mallikappale, jonka mukaan uusia Jumalan lapsia valmistetaan. Työkalua sanotaan hebrealaiskirjeessä kuvaksi, haraktir. Laite on rahanlyönnin malline, josta raha-aihioon jää mallineeseen kaiverrettu kuva.

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta (πολυμερως και πολυτροπως παλαι ο θεος λαλησας τοις πατρασιν εν τοις προφηταις επ εσχατων των ημερων τουτων ελαλησεν ημιν εν υιω), 1:2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut (ον εθηκεν κληρονομον παντων δι ου και τους αιωνας εποιησεν) 1:3 ja joka, ollen hänen kunniansa säteily (ος ων απαυγασμα της δοξης) ja hänen olemuksensa kuva (και χαρακτηρ της υποστασεως αυτου) ja kantaen kaikki voimansa sanalla (φερων τε τα παντα τω ρηματι της δυναμεως αυτου), on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä (δι εαυτου καθαρισμον ποιησαμενος των αμαρτιων ημων*), istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa (εκαθισεν εν δεξια της μεγαλωσυνης εν υψηλοις), 1:4 tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi (τοσουτω κρειττων γενομενος των αγγελων), kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän (οσω διαφορωτερον παρ αυτους κεκληρονομηκεν ονομα). 1:5 Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut (τινι γαρ ειπεν ποτε των αγγελων): "Sinä olet minun Poikani (υιος μου ει συ), tänä päivänä minä sinut synnytin (εγω σημερον γεγεννηκα σε)"; ja taas (και παλιν): "Minä olen oleva hänen Isänsä (εγω εσομαι αυτω εις πατερα), ja hän on oleva minun Poikani" (και αυτος εσται μοι εις υιον)? 1:6 Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo (οταν δε παλιν εισαγαγη τον πρωτοτοκον εις την οικουμενην λεγει): "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit" (και προσκυνησατωσαν αυτω παντες αγγελοι θεου). (Hebr 1:1-6)

#A12B249Fi

Ekklesian päämäärä on kunnia tulla Kristuksen kaltaiseksi:

Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi (επρεπεν γαρ αυτω δι ον τα παντα και δι ου τα παντα), saattaessaan paljon lapsia kunniaan (πολλους υιους εις δοξαν αγαγοντα), kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi (τον αρχηγον της σωτηριας αυτων δια παθηματων τελειωσαι). (Hebr 2:10)

#A12B250Fi

Jumalan ekklesialla on monta nimeä; sitä kutsutaan myös Siioniksi ja Kristuksen morsiameksi. Kun Kristus taivaallisen kruunajaistilaisuuden jälkeen laskeutuu maan päälle, se on Uusi Jerusalem, ja silloin täyttyy Jumalan tahto, halu asua kansansa keskuudessa:


Ja minun luokseni tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä (και ηλθεν προς με εις των επτα αγγελων), joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta (των εχοντων τας επτα φιαλας τας γεμουσας των επτα πληγων των εσχατων), ja puhui minun kanssani sanoen (και μετ εμου λεγων): "Tule tänne (δευρο), minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon (δειξω σοι την νυμφην του αρνιου την γυναικα)". 21:10 Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle (και απηνεγκεν με εν πνευματι επ ορος μεγα και υψηλον) ja näytti minulle suuren kaupungin, pyhän Jerusalemin (και εδειξεν μοι την πολιν την μεγαλην την αγιαν ιερουσαλημ), joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä (καταβαινουσαν εκ του ουρανου απο του θεου), 21:11 ja siinä oli Jumalan kunnia (εχουσαν την δοξαν του θεου); ja sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen (και ο φωστηρ αυτης ομοιος λιθω τιμιωτατω), niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi (ως λιθω ιασπιδι κρυσταλλιζοντι); 21:12 siinä oli suuri ja korkea muuri (εχουσαν τε τειχος μεγα και υψηλον), jossa oli kaksitoista porttia (εχουσαν πυλωνας δωδεκα) ja porteilla kaksitoista enkeliä (και επι τοις πυλωσιν αγγελους δωδεκα), ja niihin oli kirjoitettu nimiä (και ονοματα επιγεγραμμενα α εστιν), ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet (των δωδεκα φυλων των υιων ισραηλ); 21:13 idässä kolme porttia (ανατολης πυλωνες τρεις), pohjoisessa kolme porttia (απο βορρα πυλωνες τρεις) ja etelässä kolme porttia (απο νοτου πυλωνες τρεις) ja lännessä kolme porttia (και απο δυσμων πυλωνες τρεις). 21:14 Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta (και το τειχος της πολεως εχον θεμελιους δωδεκα), ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä (και εν αυτοις ονοματα των δωδεκα αποστολων του αρνιου). 21:15 Ja sillä, joka minulle puhui (και ο λαλων μετ εμου), oli mittasauvana kultainen ruoko (ειχεν καλαμον χρυσουν), mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin (ινα μετρηση την πολιν και τους πυλωνας αυτης το τειχος αυτης). 21:16 Ja kaupunki oli neliskulmainen (και η πολις τετραγωνος κειται), ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys (και το μηκος αυτης τοσουτον εστιν οσον και το πλατος). Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin (και εμετρησεν την πολιν τω καλαμω): se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa (επι σταδιων δωδεκα χιλιαδων). Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret (το μηκος και το πλατος και το υψος αυτης ισα εστιν). 21:17 Ja hän mittasi sen muurin (και εμετρησεν το τειχος αυτης): se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta (εκατον τεσσαρακοντα τεσσαρων πηχων μετρον ανθρωπου ο εστιν αγγελου). 21:18 Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta (και ην η ενδομησις του τειχους αυτης ιασπις), ja kaupunki oli puhdasta kultaa (και η πολις χρυσιον καθαρον), puhtaan lasin kaltaista (ομοια υαλω καθαρω). 21:19 Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä (και οι θεμελιοι του τειχους της πολεως παντι λιθω τιμιω κεκοσμημενοι); ensimmäinen perustus oli jaspis (ο θεμελιος ο πρωτος ιασπις), toinen safiiri (ο δευτερος σαπφειρος), kolmas kalkedon (ο τριτος χαλκηδων), neljäs smaragdi (ο τεταρτος σμαραγδος), 21:20 viides sardonyks (ο πεμπτος σαρδονυξ), kuudes sardion (ο εκτος σαρδιος), seitsemäs krysoliitti (ο εβδομος χρυσολιθος), kahdeksas berylli (ο ογδοος βηρυλλος), yhdeksäs topaasi (ο ενατος τοπαζιον), kymmenes krysoprasi (ο δεκατος χρυσοπρασος, yhdestoista hyasintti (ο ενδεκατος υακινθος), kahdestoista ametisti (ο δωδεκατος αμεθυστος). 21:21 Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä (και οι δωδεκα πυλωνες δωδεκα μαργαριται); kukin portti oli yhdestä helmestä (ανα εις εκαστος των πυλωνων ην εξ ενος μαργαριτου); ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa (και η πλατεια της πολεως χρυσιον καθαρον), ikäänkuin läpikuultavaa lasia (ως υαλος διαφανης). 21:22 Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt (και ναον ουκ ειδον εν αυτη); sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli (ο γαρ κυριος ο θεος ο παντοκρατωρ ναος αυτης εστιν), ja Karitsa (και το αρνιον). 21:23 Eikä kaupunki tarvitse aurinkoa eikä kuuta, että ne sinne näkyisivät (και η πολις ου χρειαν εχει του ηλιου ουδε της σεληνης ινα φαινωσιν εν αυτη); sillä Jumalan kunnia valaisee sen (η γαρ δοξα του θεου εφωτισεν αυτην), ja sen lamppu on Karitsa (και ο λυχνος αυτης το αρνιον). 21:24 Ja pelastetut kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa (και τα εθνη των σωζομενων εν τω φωτι αυτης περιπατησουσιν), ja maan kuninkaat vievät kunniansa ja arvonsa sinne (και οι βασιλεις της γης φερουσιν την δοξαν και την τιμην αυτων εις αυτην). 21:25 Eikä sen portteja suljeta päivällä (και οι πυλωνες αυτης ου μη κλεισθωσιν ημερας), ja yötä ei siellä ole (νυξ γαρ ουκ εσται εκει), 21:26 ja sinne viedään kansojen kunnia ja arvo (και οισουσιν την δοξαν και την τιμην των εθνων εις αυτην). 21:27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää (και ου μη εισελθη εις αυτην παν κοινουν) eikä ketään iljetysten tekijää (και ποιουν βδελυγμα) eikä valhettelijaa (και ψευδος), vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan (ει μη οι γεγραμμενοι εν τω βιβλιω της ζωης του αρνιου). 22:1 Ja hän näytti minulle elämän veden virran (και εδειξεν μοι καθαρον ποταμον υδατος ζωης), joka kirkkaana kuin kristalli (λαμπρον ως κρυσταλλον) juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta (εκπορευομενον εκ του θρονου του θεου και του αρνιου). 22:2 Keskellä sen katua (εν μεσω της πλατειας αυτης) ja virran molemmilla puolilla oli* elämän puu (και του ποταμου εντευθεν και εντευθεν ξυλον ζωης), joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä (ποιουν καρπους δωδεκα κατα μηνα ενα εκαστον αποδιδουν τον καρπον αυτου), ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi (και τα φυλλα του ξυλου εις θεραπειαν των εθνων). 22:3 Eikä mitään kirousta ole enää oleva (και παν καταναθεμα ουκ εσται ετι). Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva (και ο θρονος του θεου και του αρνιου εν αυτη εσται), ja hänen orjansa palvelevat häntä (και οι δουλοι αυτου λατρευσουσιν αυτω) 22:4 ja näkevät hänen kasvonsa (και οψονται το προσωπον αυτου), ja hänen nimensä on heidän otsissansa (και το ονομα αυτου επι των μετωπων αυτων). 22:5 Ja yötä siellä ei ole oleva (και νυξ ουκ εσται εκει), eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa (και χρειαν ουκ εχουσιν λυχνου και φωτος ηλιου), sillä Herra Jumala valaisee heidät (οτι κυριος ο θεος φωτιζει αυτους), ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti (και βασιλευσουσιν εις τους αιωνας των αιωνων). (Ilm 21:9-22:5)

#A12B251Fi

Sivulle VERSIOT

tai tästä:

Osmon kotisivulle