Luku 01. Luoja loi hyvin; Luku 02. Taivasten Valtakunnan hallitusohjelma; Luku 03. Kätketty siemen; Luku 04. Kuka hän on; Luku 05. Risti ja ylösnousemus; Luku 06. Taivasten Valtakunnan avaimet; Luku 07. Evankeliumi ja sen seuraukset; Luku 08. Kristuksen ruumiin rakentaminen; Luku 09. Jumalan tunteminen; Luku 10. Pyhän Hengen hedelmät; Luku 11. Täydellisyys; Luku 12. Jumalan kunnian julkinen ilmestyminen

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo (η χαρις) olkoon teidδn kanssanne. Amen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini (κατα το ευαγγελιον μου) ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan (και το κηρυγμα ιησου χριστου), sen ilmoitetun salaisuuden mukaan (κατα αποκαλυψιν μυστηριου), joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta (χρονοις αιωνιοις σεσιγημενου), mutta joka nyt on julkisaatettu (φανερωθεντος δε νυν) ja profeetallisten kirjoitusten kautta (δια τε γραφων προφητικων) iankaikkisen Jumalan käskystä (κατ' επιταγην του αιωνιου Θεου) tiettδväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi (εις υπακοην πιστεως εις παντα τα εθνη γνωρισθεντος), Jumalan, ainoan viisaan (μονω σοφω θεω), olkoon kunnia (η δοξα) Jeesuksen Kristuksen kautta (δια ιησου χριστου), aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας). Amen (αμην). (Rm 16:25-27)

Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan (me'basar) jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman (me'basar tov), joka julistaa pelastusta (Jeshuah), sanoo Siionille (le-Zion - Erämaalle): "Sinun Jumalasi on kuningas!" (Jes 52:7)

Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat (τους επικαλουμενους αυτον). 10:13 Sillδ "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (Πας γαρ ος αν επικαλεσηται το ονομα κυριου σωθησεται)". 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko (πως ουν επικαλεσονται εις ον ουκ επιστευσαν)? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivδt ole kuulleet (πως δε πιστευσουσιν ου ουκ ηκουσαν)? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa (πως δε ακουσουσιν χωρις κηρυσσοντος)? 10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa (πως δε κηρυξουσιν), ellei ketδän lähetetä (εαν μη αποσταλωσιν)? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka tuovat rauhan hyvää sanomaa (των ευαγγελιζομενων ειρηνην), jotka hyvän sanoman hyvyyksiä ilmoittavat (των ευαγγελιζομενων τα αγαθα)!" (Rm 10:12-15)

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää (tov meod). Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. (1.Ms 1:31-2:1)

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim): Tehkäämme ihminen (Na-ase adam) kuvaksemme (be-tsalmeinu), kaltaiseksemme (ki-dmuteinu); ja vallitkoot he (ve-jirduu) meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Ja Jumala loi (Va-jivra Elohim) ihmisen (et-ha adam) kuvaksensa Jumalan kuvassa (be-tsalmo be tselem Elohim) hän hänet loi (bara oto); mieheksi ja naiseksi (Zakar u-nekeva) hän loi heidät (bara otam). (1.Ms 1:26-27)

Jumala (Elohim) siunasi heidät (jevarek otam), ja Jumala sanoi heille (Va-jomer lahem Elohim): "Olkaa hedelmälliset (P'ru) ja lisääntykää (ve revu'u) ja täyttäkää maa (u-mil'u et-ha-arets) ja tehkää se itsellenne alamaiseksi (ve kivshuhaa); ja vallitkaa (u-redu) meren kalat (bi-dgat ha-jjam) ja taivaan linnut (u-be-of ha-shamajim) ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet (u-be-kol chajja ha romeset al ha-arets)". (1.Ms 1:28)

Ja Jumala (Elohim) päätti seitsemäntenä päivänä työnsä (melakto), jonka hän oli tehnyt (asher asa), ja lepäsi (va-jishbot) seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä (mi-kkol melakto), jonka hän oli tehnyt (asher asa). Ja Jumala siunasi (Va-jebarek Elohim) seitsemännen päivän (et-jom ha-shshevi'i) ja pyhitti sen (va-jekadesh oto), koska hän sinä päivänä (ki bo - koska silloin) lepäsi (shabat) kaikesta luomistyöstänsä (mi-kkol melakto), jonka hän oli tehnyt (asher bara Elohim - jota Jumala oli luonut) työllään (la-ashot) . (1.Ms 2:2-3)

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo (η χαρις) olkoon teidδn kanssanne. Amen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini (κατα το ευαγγελιον μου) ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan (και το κηρυγμα ιησου χριστου), sen ilmoitetun salaisuuden mukaan (κατα αποκαλυψιν μυστηριου), joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta (χρονοις αιωνιοις σεσιγημενου), mutta joka nyt on julkisaatettu (φανερωθεντος δε νυν) ja profeetallisten kirjoitusten kautta (δια τε γραφων προφητικων) iankaikkisen Jumalan käskystä (κατ' επιταγην του αιωνιου Θεου) tiettδväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi (εις υπακοην πιστεως εις παντα τα εθνη γνωρισθεντος), Jumalan, ainoan viisaan (μονω σοφω θεω), olkoon kunnia (η δοξα) Jeesuksen Kristuksen kautta (δια ιησου χριστου), aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας). Amen (αμην). (Rm 16:25-27)

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan (οταν μελλη σαλπιζειν) ja Jumalan salaisuus käy täytäntöön (και τελεσθη το μυστηριον του θεου), sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut (ως ευηγγελισε) orjillensa profeetoille. (Ilm 10:5-7)

Sillä me olemme hänen tekonsa (αυτου γαρ εσμεν ποιημα), luodut Kristuksessa Jeesuksessa (κτισθεντες εν χριστω ιησου) hyviδ töitä varten (επι εργοις αγαθοις), jotka Jumala on edeltδpäin valmistanut (οις προητοιμασεν ο θεος), ettδ me niissä vaeltaisimme (ινα εν αυτοις περιπατησωμεν). (Ef 2:10)

Tämä on taivaan ja maan syntyperä (Ellé toldot ha-shamajim ve-ha-arets), kun ne luotiin (be-hibbar'am - niiden luomisessa). Sinä päivänä (Be-jom - sinä päivänä) kun Elävä Jumala teki (asot Jehovah Elohim - teki Elävä Jumala) maan ja kahdet taivaat (erets ve-shamajim), ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Elävä Jumala (Jehovah Elohim) ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata muokkaamassa (ve-adam ein la-avod et-ha-adama), vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan. (1.Ms 2:4-6, kriittinen teksti)

Silloin Herra Jumala (Jehova Elohim - Elävä Jumala) teki maan tomusta (afar min-ha'adama) ihmisen (et-ha'adam) ja puhalsi hänen sieraimiinsa (Va-jjippach be-appav) elämän hengen (nishmat hajat - elämän henkäyksen), ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (le-nefesh hajja). (1.Ms 2:7)

Ja Herra Jumala (Jehova Elohim - Elävä Jumala) istutti puutarhan (gan) Eedeniin, itään, ja asetti sinne (va-jasem sham) ihmisen (et-ha'dam), jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala (Elävä Jumala) kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun (ve-ets ha-chajjim) keskelle puutarhaa, niin myös hyvän- ja pahan tuntemisen puun (ve-ets ha-dda'at tov va-raa). (1.Ms 2:8-9)

Ja Herra Jumala sanoi (Va-jjomer Jehova Elohim) käärmeelle (el-ha-nnachash): "Koska tämän teit (Ki asita zot), kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten (Arur ata mi-kkol ha-ha-bbehema) ja kaikkien metsän eläinten joukossa (u-mi-kkol chajat ha-ssade). Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi (kol-jemei chajjeka). 3:15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille (Ve eiva ashit beinehaa u ben ha-ishshaa) ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille (u-bein zar'aka u-ben zar'ah); se on polkeva rikki sinun pääsi (hu jeshufka rosh), ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän (ve-atta teshufennu akev)." 3:16 Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva (ve-hu jimshal-bah)". 3:17 Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi (Ki shamattaa lekol ishteha) ja söit puusta (va-tohal min-ha-ets), josta minä kielsin sinua sanoen (asher tsivitika lemor): 'Älä syö siitä (Lo tohal mimmennu)', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi (arura ha-adama ba-abureha). Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä (be-istsabon tokalennaa) koko elinaikasi (kol-jemei chajjeka); 3:18 orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. 3:19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä tomua sinä olet (ki-afar atta), ja tomuun pitää sinun palata (ve-el-afar tashuv)." (1.Ms 3:14-19)

Mutta käärme oli viisain (arumim) kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala (Jehovah Elohim) oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala (Elohim) todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista puutarhan puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä puutarhassa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, on Jumala (Elohim) sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala (Elohim) tietää (jodea), että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala (ke'Lohim) tuntemaan hyvän ja pahan (jode'ei tov va-ra)".
Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä (tov) ja että se oli ihana (ta'ava) katsella ja suloinen (nechmad) puu antamaan ymmärrystä (le-hashkil); ja hän otti sen hedelmästä (mi-pirjo) ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. (1.Ms 3:1-6)

Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. 10:9 Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod". 10:10 Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. 10:11 Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, 10:12 sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki. (1.Ms 10:8-12)

Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. 11:2 Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. 11:3 Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. 11:4 Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan". 11:5 Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. 11:6 Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. 11:7 Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." 11:8 Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. 11:9 Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan. (1.Ms 11:1-9)

Ja Herra Jumala sanoi (Va-jjomer Jehova Elohim) käärmeelle (el-ha-nnachash): "Koska tämän teit (Ki asita zot), kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten (Arur ata mi-kkol ha-ha-bbehema) ja kaikkien metsän eläinten joukossa (u-mi-kkol chajat ha-ssade). Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi (kol-jemei chajjeka). 3:15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille (Ve eiva ashit beinehaa u ben ha-ishshaa) ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille (u-bein zar'aka u-ben zar'ah); se on polkeva rikki sinun pääsi (hu jeshufka rosh), ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän (ve-atta teshufennu akev)." (1.Ms 3:14-15)

Ja Herra sanoi (Va-jomer Jehova) Abramille: "Lähde (Lek-lekaa) maastasi (mi-artseka), suvustasi (mi-moladtekaa) ja isäsi kodista (u-mi-bbeit avika) siihen maahan (el-ha-arets), jonka minä sinulle osoitan (asher ar'eika). Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut (va-abareka) ja teen sinun nimesi suureksi (ve-agadla shemeika), ja sinä olet tuleva siunaukseksi (ve-ehje beraka). Ja minä siunaan niitä (Va-abareka), jotka sinua siunaavat (me-barekkekaa), ja kiroan ne (u-mikallelka), jotka sinua kiroavat (a-or), ja sinussa tulevat siunatuiksi (ve-nibrekuu be-kaa) kaikki sukukunnat maan päällä (kol-mispechot ha-adama)." (1.Ms 12:1-3)

Silloin Herra ilmestyi (Va-jera Jehova) Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi (le-zar'aka - siemenellesi) minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne (Va-jjiben sham) alttarin Herralle (mizbeach la-Jhova), joka oli hänelle ilmestynyt (ha-nnir'e elav). (1.Ms 12:7)

Ja Herra sanoi Abramille (Va-Jhova amar el Abram), sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun siemenellesi (lekaa etnenna u-le zar'akaa) ikuisiksi ajoiksi (ad-olam). Ja minä teen sinun siemenesi (ve-samti et-zar'akaa) kuin maan tomun (ka-afar ha-arets). Jos voidaan laskea maan tomu, niin voidaan laskea myöskin sinun siemenesi (zar'akaa). Nouse (Kum) ja vaella (hithalek) maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan." (1.Ms 13:14-17)

Näiden tapausten jälkeen (Achar ha-debarim ha-elle) tuli Abramille Elämän Sana (Debar Jehova) näyssä sanoen (ba-mmachaze lemor): "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra (Adonai Jehovi), mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle siementä (zará); katso, talossani syntynyt orja on minut perivä". Mutta katso, hänelle tuli Elämän Sana (Debar Jehovah): "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin on sinun siemenesi oleva (Ko jihje zar'ekaa)". Ja Abram uskoi Herraan (Ve he'emin ba-Jhova), ja Hän luki sen hänelle vanhurskaudeksi (tsedeka). Ja hän sanoi hänelle: "Minä olen Herra (Ani Jehova), joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni tämän maan sinulle omaisuudeksi (le-ristah)". (1.Ms 15:1-7)

Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton (Ba-jjom ha-hu karat Jehovah et-Abram berit), sanoen (le-mor): "Sinun siemenellesi minä annan (Le-zar'aka natattii) tämän maan (et-ha-arets ha-zzot), Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset". (1.Ms 15:18-21)

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra (Jehovah) hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala (Ani El), Kaikkivaltias (Shaddai); vaella minun edessäni (hithalek le-fanai) ja ole nuhteeton (ve-hje tamim). Ja minä teen liittoni (Ve-etnaa britii) meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut (ve-arbe oteka) ylen runsaasti (bi-meod meod)." (1.Ms 17:1-2)

Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi (le-brit olam). Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa ("ve-nikretaa ha-nefesh ha-hiv me-ammehaa - leikattakoon hänen sielunsa kansastansa"); hän on rikkonut minun liittoni." (1.Ms 17:13-14)

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim) Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä. Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita." (1.Ms 17:15-16)

Aabraham lankesi kasvoillensa (Va-jippol Abram al-panav) ja naurahti (va-jitschak), sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?" 17:18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle (Va-jomer Abram le-ha'Elohim): "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!" (1.Ms 17:17-18)

Niin Jumala sanoi (Va-jomer Elohim): "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä vahvistan (va-hakimoti) liittoni hänen kanssaan (et-beriti itto) iankaikkiseksi liitoksi (li-brit olam) hänen siemenelleen (le-zar'o acharav). (1.Ms 17:19, kts. 1.Ms 17:17-19)

Ja Herra ilmestyi hänelle (Va-jjera elav Jehova) Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. 18:2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan (va-jjishtachu artsa). (1.Ms 18:1-2)

Näiden tapausten (ha-devarim) jälkeen Jumala koetteli (ve-ha-Elohim nissa) Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". 22:2 Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi (Kach na et-binha et jechideiha), jota rakastat (asher ahávta), ja mene (ve-lek lekaa) Moorian maahan (el-erets ha-mmorija) ja uhraa hänet siellä polttouhriksi (ve-ha'aleihu sham le-ola) vuorella, jonka minä sinulle sanon". (1.Ms 22:1-2)

Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut. 22:4 Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa. 22:5 Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne." (1.Ms 22:3-5)

Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä. 22:7 Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani". Ja hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?" 22:8 Aabraham vastasi (Va-jomer Abraham): "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi (Elohim jir'e-lo ha-sse le-ola), poikani (beni)". Ja he astuivat molemmat yhdessä. 22:9 Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. (1.Ms 22:6-9)

Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. 22:11 Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". 22:12 Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt (ve-lo chasakta) minulta ainokaista poikaasi (et-binkaa et- jechideikaa mimmennii)". (1.Ms 22:10-12)

Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Ja 22:14 Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee (Jehovah jir'ee)". Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra (Be-har Jehova) ilmestyy (je-ra'e)". 22:15 Ja Herran enkeli (Mal'ak Jehova) huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta 22:16 ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra (Jehovah): Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi (et-binkaa et-jechideikaa), 22:17 minä siunaamalla siunaan sinua (ki-barek abarekka) ja enentämällä enennän sinun siemenesi (ve-harba arbe et-zar'akaa): kuin taivaan tähdet (ke-kokebe ha-shshamajim) ja hiekka, joka on meren rannalla (ve-kachol asher al-sfat hajjam), ja sinun siemenesi (zar'akaa) valtaavat vihollistensa portit. 22:18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi (Ve hitbareku be-zar'akaa) kaikki maailman kansat (kol gojei ha-arets - kaikki maailman kansat), sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen (asher shamaitaa be-kolii)." (1.Ms 22:13-18).

Kerran, kun kuningas istui linnassaan, sittenkuin Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään olevilta vihollisilta, sanoi kuningas profeetta Naatanille: "Katso, minä asun seetripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa". Naatan sanoi kuninkaalle: "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on sinun kanssasi".
Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Herran sana:
"Mene ja sano minun orjalleni (el-ebedi) Daavidille: Näin sanoo Herra: Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen teltta-asumuksessa. Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikkien israelilaisten keskuudessa, millekään Israelin sukukunnalle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia, sanonut näin: Miksi te ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta? Sano siis minun orjalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi. Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra niinkuin ennen, siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille; minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Ja Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi*, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva."
Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille. (2.Sam 7:1-17)

Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lähdet isiesi tykö, korotan minä sinun jälkeesi sinun siemenesi, joka on yksi sinun pojistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani; ja armoani minä en ota häneltä pois, niinkuin otin siltä, joka oli sinun edelläsi. Ja minä pidän hänet pystyssä huoneessani ja valtakunnassani iäti, ja hänen valtaistuimensa on oleva iäti vahva. (1.Aik 17:11-14)

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: "Tuntekaa Herra". Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. (Jer 31:31-34)

Sitten tuli minulle tämä Herran sana: "Ihmislapsi, sinun veljesi, sinun veljesi, sukulaisesi ja koko Israelin heimo, kaikki, joille Jerusalemin asukkaat sanovat: 'Olkaa te vain kaukana Herrasta, meille on tämä maa annettu perinnöksi!' Sano sentähden: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain* sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. Sano sentähden: Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Mutta joitten sydän vaeltaa heidän iljetystensä ja kauhistustensa mieltä myöten, niitten vaelluksen minä annan tulla heidän oman päänsä päälle, sanoo Herra, Herra. (Hes 11:14-21)

Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi - hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. (Dan 9:1-2)

Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois … (Kts. Dan 9:3-19)

Seitsemänkymmentä viikkoa ("seitsemänkymmentä seitsemikköä") on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus (pesha - kapina) päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. (Dan 9:24)

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen (Mashiah nagid), asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. (Dan 9:25)

Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu ruhtinas (Mashiah nagid), mutta ei hänen itsensä tähden (ve-ein lo). Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän tekee lujan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi, ja vuosiviikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee iljetyksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (Dan 9:26-27)

Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes 40:3-5)

Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. (Mal 3:1-2)

Hüüdja hääl: "Valmistage kõrves Jehoova teed, tehke lagendikul maantee tasaseks meie Jumalale! Kõik orud ülendatagu ja kõik mäed ning künkad alandatagu: mis mätlik, saagu tasaseks, ja konarlik siledaks maaks! Siis ilmub Jehoova au ja kõik liha näeb seda üheskoos! Jah, Jehoova suu on rääkinud!" (Jes 40:3-5. Piibel. Vana ja Uus Testament. Suomen Raamattuseura,1991, käännös: BFBS 1968).

Katso, minun orjani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo - niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita. Kuka uskoo meidän saarnamme (Mi ha'amin lishmutanu), kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? (Jes 52:13-53:1)

Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. 53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. 53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. 53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. 53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. 53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. 53:9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. 53:10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. 53:11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas orjani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. 53:12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. (Jes 53:2-12)

Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi. (Mal 4:5-6)

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku (αρχη του ευαγγελιου ιησου χριστου υιου του θεου). 1:2 Niinkuin profeetoissa on kirjoitettuna (ως γεγραπται εν τοις προφηταις): "Katso, minä lähetän enkelini sinun kasvojesi edellä (ιδου εγω αποστελλω τον αγγελον μου προ προσωπου σου), ja hän on valmistava sinun tiesi sinun edelläsi (ος κατασκευασει την οδον σου εμπροσθεν σου)". 1:3 "Huutavan ääni kuuluu erämaassa (φωνη βοωντος εν τη ερημω): 'Valmistakaa Herralle tie (ετοιμασατε την οδον κυριου), tehkää polut hänelle tasaisiksi (ευθειας ποιειτε τας τριβους αυτου)'", 1:4 niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa (εγενετο ιωαννης βαπτιζων εν τη ερημω) mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi (και κηρυσσων βαπτισμα μετανοιας εις αφεσιν αμαρτιων). 1:5 Ja koko Juudean maa ja jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä (και εξεπορευετο προς αυτον πασα η ιουδαια χωρα και οι ιεροσολυμιται), ja hän kastoi heidät kaikki Jordanin virrassa (και εβαπτιζοντο παντες εν τω ιορδανη ποταμω υπ αυτου), kun he tunnustivat syntinsä (εξομολογουμενοι τας αμαρτιας αυτων). 1:6 Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista (ην δε ιωαννης ενδεδυμενος τριχας καμηλου) ja vyötäisillään nahkavyö (και ζωνην δερματινην περι την οσφυν αυτου); ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa (και εσθιων ακριδας και μελι αγριον). 1:7 Ja hän saarnasi sanoen (και εκηρυσσεν λεγων): "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi (ερχεται ο ισχυροτερος μου οπισω μου), jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään (ου ουκ ειμι ικανος κυψας λυσαι τον ιμαντα των υποδηματων αυτου). 1:8 Minä kastan teidät vedessä (εγω μεν εβαπτισα υμας εν υδατι), mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengessä (αυτος δε βαπτισει υμας εν πνευματι αγιω)." (Mark 1:1-8)

Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa (και εβαπτισθη υπο ιωαννου εις τον ιορδανην ). Ja heti, vedestδ noustessaan (αναβαινων απο του υδατος), hδn näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen (και το πνευμα ωσει περιστεραν καταβαινον επ αυτον). Ja taivaista tuli δäni: "Sinä olet minun rakas poikani (συ ει ο υιος μου ο αγαπητος); johon minδ olen mielistynyt (εν ω ευδοκησα)”. (Mark 1:9-11)

Kohta sen jälkeen Henki (και ευθυς το πνευμα) ajoi hänet (εκβαλλει αυτον - heittδä hänet) erämaahan (εις την ερημον). Ja hδn oli siellä erämaassa neljäkymmentä päivää (και ην εκει εν τη ερημω ημερας τεσσαρακοντα), saatanan kiusattavana (πειραζομενος υπο του σατανα), ja hδn oli petojen seassa (και ην μετα των θηριων); ja enkelit tekivδt hänelle palvelusta (και οι αγγελοι διηκονουν αυτω). (Mark 1:12-13)

Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: "Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä Taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)". Sillä hän on se, josta profeetta Esaias (Jesaja) puhuu sanoen: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle (κυριου) tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'." (Mt 3:1-3)

Niin hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni (πνευμα κυριου επ εμε), sentähden että hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille (ου ενεκεν εχρισεν με ευαγγελιζεσθαι πτωχοις); lähettänyt minut parantamaan niitä (απεσταλκεν με ιασασθαι), joilla on särjetty sydän (τους συντετριμμενους την καρδιαν) saarnaamaan (κηρυξαι) vangituille vapautusta (αιχμαλωτοις αφεσιν) ja sokeille näkönsä saamista (και τυφλοις αναβλεψιν), lähettämään sorretut vapauteen (αποστειλαι τεθραυσμενους εν αφεσει), saarnaamaan Herran otollista vuotta (κηρυξαι ενιαυτον κυριου δεκτον)". Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. (Lk 4:17-20)

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa (le'basar) nöyrille (anavim), lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. (Jes 61:1-3)

Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on täyttynyt (πεπληρωται) teidän korvainne kuullen". Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen (και παντες εμαρτυρουν αυτω) ja ihmettelivδt (και εθαυμαζον) niitδ armon sanoja (επι τοις λογοις της χαριτος), jotka hδnen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?" (Lk 4:20-22)

Niin hän sanoi heille (και ειπεν προς αυτους): "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun (παντως ερειτε μοι την παραβολην ταυτην): 'Parantaja, paranna itsesi (ιατρε θεραπευσον σεαυτον)'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa (οσα ηκουσαμεν γενομενα εν τη καπερναουμ ποιησον και ωδε εν τη πατριδι σου)'." 4:24 Ja hän sanoi (ειπεν δε): "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan (αμην λεγω υμιν οτι ουδεις προφητης δεκτος εστιν εν τη πατριδι αυτου). 4:25 Minä sanon teille totuudessa (επ αληθειας δε λεγω υμιν): monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa (πολλαι χηραι ησαν εν ταις ημεραις ηλιου εν τω ισραηλ), kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta (οτε εκλεισθη ο ουρανος επι ετη τρια και μηνας εξ) ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan (ως εγενετο λιμος μεγας επι πασαν την γην), 4:26 eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä (και προς ουδεμιαν αυτων επεμφθη ηλιας), vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan (ει μη εις σαρεπτα της σιδωνος προς γυναικα χηραν). 4:27 Ja monta pitalista miestä oli profeetta Elisan aikana Israelissa (και πολλοι λεπροι ησαν επι ελισσαιου του προφητου εν τω ισραηλ), eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi (και ουδεις αυτων εκαθαρισθη), vaan ainoastaan Neeman, syyrialainen (ει μη νεεμαν ο συρος)." (Lk 4:23-27)

Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. (Lk 4:28-30)

Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan (απο τοτε ηρξατο ο ιησους κηρυσσειν και λεγειν): "Muuttakaa mielenne (μετανοειτε) , sillä taivasten kuningaskunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)". (Mt 4:17, kr-38 käännös)

Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi (κυρύσσων) Jumalan kuningaskunnan evankeliumia (το ευαγγέλιον της βασιλεία του θεου) ja sanoi: "Aika on täyttynyt (πεπληρωται ο καιρος), ja Jumalan kuningaskunta (βασιλεια του θεου) on tullut lähelle; muuttakaa mielenne (μετανοειτε) ja uskokaa evankeliumi (και πιστευετε εν τω ευαγγελιω)". (Mark 1:14-15).

Ja Jeesus kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan (oik. Κuningaskunnan) evankeliumia (και κηρυσσων το ευαγγελιον της βασιλειας) ja paransi kaikkinaisia tauteja (νοσον) ja kaikkinaista raihnautta (μαλακιαν), mitδ kansassa oli. (Mt 4:23)

Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla (ο υιος του ανθρωπου) on valta maan (εξουσιαν εχει) päällä antaa syntejä anteeksi, niin - hän sanoi halvatulle - nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi. (Mt 9:6)

Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa (και ουκ εποιησεν εκει δυναμεις πολλας δια την απιστιαν αυτων). (Mt 13:58)

Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut (δαιμονιζομενους), kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät. (Mt 4:24)

Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän ja pahan tuntemisen puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (1.Ms 2:16-17)

Mutta kun Jeesus näki paljon kansaa ympärillään (ιδων δε ο ιησους πολλους οχλους περι αυτον), kδski hän lähteä toiselle rannalle (εκελευσεν απελθειν εις το περαν). 8:19 Ja erδs kirjanoppinut tuli ja sanoi hänelle (και προσελθων εις γραμματευς ειπεν αυτω): "Opettaja, minä seuraan sinua, mihin ikinä menet (διδασκαλε ακολουθησω σοι οπου εαν απερχη)". 8:20 Niin Jeesus sanoi hδnelle (και λεγει αυτω ο ιησους): "Ketuilla on luolat (αι αλωπεκες φωλεους εχουσιν) ja taivaan linnuilla pesät (και τα πετεινα του ουρανου κατασκηνωσεις), mutta Ihmisen Pojalla ei ole (ο δε υιος του ανθρωπου ουκ εχει), mihin hän päänsä kallistaisi (που την κεφαλην κλινη)". 8:21 Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle (ετερος δε των μαθητων αυτου ειπεν αυτω): "Herra (κυριε), salli minun ensin käydä hautaamassa isäni (επιτρεψον μοι πρωτον απελθειν και θαψαι τον πατερα μου)". 8:22 Mutta Jeesus sanoi hδnelle (ο δε ιησους ειπεν αυτω): "Seuraa sinä minua (ακολουθει μοι), ja anna kuolleitten haudata kuolleensa (και αφες τους νεκρους θαψαι τους εαυτων νεκρους)". (Mt 8:18-22)

Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta. (Jes 26:10)

Niin tapahtui ensimmäisen jälkeisenä sapattina (εν σαββατω δευτεροπρωτω), ettδ hän kulki viljavainioiden läpi, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsillään ja söivät. Silloin muutamat farisealaisista sanoivat: "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?" Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti (ελαβεν) esillepanoleivät (τους αρτους της προθεσεως) ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ole lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?" Ja hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on myös sapatin herra". (Lk 6:1-5 Biblia m.1923 mukaan)

Älkääkä syökö uutisleipää, paahdettuja jyviä tai tuleentumatonta viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte Jumalallenne uhrilahjan. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. (3.Ms 23:14)

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne uutislyhde. Ja hän toimittakoon sen lyhteen heilutuksen Herran edessä, että hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne; sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen. (3.Ms 23:9-11)

Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa, laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; sitten tuokaa Herralle uusi ruokauhri. Sieltä, missä asutte, tuokaa heilutusleiväksi kaksi kakkua, jotka on leivottava happamena kahdesta kymmenenneksestä lestyjä jauhoja, Herralle uutislahjaksi. (3.Ms 23:15-17)

Ja ota lestyjä jauhoja ja leivo niistä kaksitoista kakkua; joka kakussa olkoon niitä kaksi kymmenennestä. Ja lado ne päälletysten kahteen pinoon, kuusi pinoonsa, aitokultaiselle pöydälle Herran eteen. (3.Ms 24:5-6)

Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa. Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen (ους και αποστολους ωνομασεν): Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. (Lk 6:12-16)

Autuaita (μακαριοι) ovat hengellisesti köyhät (οι πτωχοι τω πνευματι), sillä heidän on taivasten valtakunta (η βασιλεια των ουρανων).
Autuaita (μακαριοι) ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita (μακαριοι) ovat hiljaiset (πραεις), sillä he saavat maan periä.
Autuaita (μακαριοι) ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita (μακαριοι) ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita (μακαριοι) ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita (μακαριοι) ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita (μακαριοι) ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta (η βασιλεια των ουρανων).
Autuaita (μακαριοι) olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa puhetta.
Iloitkaa (χαιρετε) ja riemuitkaa (αγαλλιασθε), sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä". (Mt 5:1-12)

Te olette maan suola (υμεις εστε το αλας της γης); mutta jos suola käy mauttomaksi (εαν δε το αλας μωρανθη), millä se saadaan suolaiseksi (εν τινι αλισθησεται)? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi (εις ουδεν ισχυει ετι ει μη βληθηναι εξω) ja ihmisten tallattavaksi (και καταπατεισθαι υπο των ανθρωπων). 5:14 Te olette maailman valkeus (υμεις εστε το φως του κοσμου). Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä (ου δυναται πολις κρυβηναι επανω ορους κειμενη); 5:15 eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle (ουδε καιουσιν λυχνον και τιθεασιν αυτον υπο τον μοδιον), vaan lampunjalkaan (αλλ επι την λυχνιαν), ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville (και λαμπει πασιν τοις εν τη οικια). 5:16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä (ουτως λαμψατω το φως υμων εμπροσθεν των ανθρωπων), että he näkisivät teidän hyvät tekonne (οπως ιδωσιν υμων τα καλα εργα) ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa (και δοξασωσιν τον πατερα υμων τον εν τοις ουρανοις). (Mt 5:13-16)

Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; 14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista (ου γαρ εστιν η βασιλεια του θεου βρωσις και ποσις), vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (αλλα δικαιοσυνη και ειρηνη και χαρα εν πνευματι αγιω). (Rm 14:16-17)

Autuaat (μακαριοι) ne, jotka noudattavat hδnen käskyjään, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin. (Ilm 22:14)

Älkää luulko (μη νομισητε), että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan (οτι ηλθον καταλυσαι τον νομον η τους προφητας); en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään (ουκ ηλθον καταλυσαι αλλα πληρωσαι). 5:18 Sillä totisesti minä sanon teille (αμην γαρ λεγω υμιν): kunnes taivas ja maa katoavat (εως αν παρελθη ο ουρανος και η γη), ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto (ιωτα εν η μια κεραια ου μη παρελθη απο του νομου), ennenkuin kaikki on tapahtunut (εως αν παντα γενηται). 5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä (ος εαν ουν λυση μιαν των εντολων τουτων των ελαχιστων) ja sillä tavalla opettaa ihmisiä (και διδαξη ουτως τους ανθρωπους), se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman (ελαχιστος κληθησεται εν τη βασιλεια των ουρανων); mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa (ος δ αν ποιηση και διδαξη ουτος), se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa (μεγας κληθησεται εν τη βασιλεια των ουρανων). 5:20 Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν οτι): ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten (εαν μη περισσευση η δικαιοσυνη υμων πλειον των γραμματεων και φαρισαιων), niin te ette pääse taivasten valtakuntaan (ου μη εισελθητε εις την βασιλειαν των ουρανων). (Mt 5:17-20).

Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν οτι): ellei teidδn vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten (εαν μη περισσευση η δικαιοσυνη υμων πλειον των γραμματεων και φαρισαιων), niin te ette pδäse taivasten valtakuntaan (ου μη εισελθητε εις την βασιλειαν των ουρανων). 5:21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille (ηκουσατε οτι ερρεθη τοις αρχαιοις): 'Δlä tapa (ου φονευσεις)', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion (ος δ αν φονευση ενοχος εσται τη κρισει)'. 5:22 Mutta minä sanon teille (εγω δε λεγω υμιν οτι): jokainen, joka vihastuu veljeensä syyttä (πας ο οργιζομενος τω αδελφω αυτου εικη), on ansainnut oikeuden tuomion (ενοχος εσται τη κρισει); ja joka sanoo veljelleen (ος δ αν ειπη τω αδελφω αυτου): 'Sinä tyhjänpäiväinen (ρακα)', on ansainnut suuren neuvoston tuomion (ενοχος εσται τω συνεδριω); ja joka sanoo (ος δ αν ειπη): 'Sinä hullu (μωρε)', on ansainnut helvetin tulen (ενοχος εσται εις την γεενναν του πυρος). 5:23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille (εαν ουν προσφερης το δωρον σου επι το θυσιαστηριον) ja siellä muistat (κακει μνησθης), että veljelläsi on jotakin sinua vastaan (οτι ο αδελφος σου εχει τι κατα σου), 5:24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen (αφες εκει το δωρον σου εμπροσθεν του θυσιαστηριου), ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa (και υπαγε πρωτον διαλλαγηθι τω αδελφω σου), ja tule sitten uhraamaan lahjasi (και τοτε ελθων προσφερε το δωρον σου). 5:25 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa (ισθι ευνοων τω αντιδικω σου ταχυ), niin kauan kuin vielä olet tiellä hänen kanssaan (εως οτου ει εν τη οδω μετ αυτου), ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen (μηποτε σε παραδω ο αντιδικος τω κριτη) ja tuomari antaisi sinua virkamiehelle (και ο κριτης σε παραδω τω υπηρετη), ja ettei sinua pantaisi vankeuteen (και εις φυλακην βληθηση). 5:26 Totisesti minä sanon sinulle (αμην λεγω σοι): sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon (ου μη εξελθης εκειθεν εως αν αποδως τον εσχατον κοδραντην). 5:27 Te olette kuulleet että vanhoille sanottiin (ηκουσατε οτι ερρεθη τοις αρχαιοις): 'Älä tee huorin (ου μοιχευσεις)'. 5:28 Mutta minä sanon teille (εγω δε λεγω υμιν): jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä (οτι πας ο βλεπων γυναικα προς το επιθυμησαι αυτης), on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa (ηδη εμοιχευσεν αυτην εν τη καρδια αυτου). 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua (ει δε ο οφθαλμος σου ο δεξιος σκανδαλιζει σε), repäise se pois ja heitä luotasi (εξελε αυτον και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). 5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua (και ει η δεξια σου χειρ σκανδαλιζει σε), hakkaa se poikki ja heitä luotasi (εκκοψον αυτην και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). (Mt 5:20-30)

Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:21…)

Te olette kuulleet sanotuksi: "Älä tee huorin". Mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:27…)

On sanottu että jos joku hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan, mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:31…)

Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: "Älä vanno väärin", ja: "Täytä Herralle valasi". Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään … (Mt 5:33…)

Te olette kuulleet sanotuksi: "Silmä silmästä ja hammas hampaasta". Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku … (Mt 5:38…)

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi (αγαπησεις τον πλησιον σου) ja vihaa vihollistasi (και μισησεις τον εχθρον σου)'. 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne (αγαπατε τους εχθρους υμων) siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat (ευλογειτε τους καταρωμενους υμας), tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat (καλως ποιειτε τους μισουντας υμας) ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä solvaavat (και προσευχεσθε υπερ των επηρεαζοντων υμας) ja teitä vainoavat (και διωκοντων υμας), 5:45 että olisitte Isänne lapsia (οπως γενησθε υιοι του πατρος υμων), joka on taivaissa (του εν ουρανοις); sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin (οτι τον ηλιον αυτου ανατελλει επι πονηρους και αγαθους), ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin (και βρεχει επι δικαιους και αδικους). 5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat (εαν γαρ αγαπησητε τους αγαπωντας υμας), mikä palkka teille siitä on tuleva (τινα μισθον εχετε)? Eivätkö tullimiehetkin tee samoin (ουχι και οι τελωναι το αυτο ποιουσιν)? 5:47 Ja jos te syleilette ainoastaan veljiänne (και εαν ασπασησθε τους αδελφους υμων μονον), mitä erinomaista te siinä teette (τι περισσον ποιειτε)? Eivätkö tullimiehetkin tee samoin (ουχι και οι τελωναι ουτως ποιουσιν)? 5:48 Olkaa siis te täydelliset (εσεσθε ουν υμεις τελειοι), kuten Isänne, joka on taivaassa täydellinen on (ωσπερ ο πατηρ υμων ο εν τοις ουρανοις τελειος εστιν)." (Mt 5:43-48).

Kavahtakaa, ettette harjoita laupeudentyötänne ihmisten nähden (προσεχετε την ελεημοσυνην υμων μη ποιειν εμπροσθεν των ανθρωπων), että he teitä katselisivat (προς το θεαθηναι αυτοις); muutoin ette saa palkkaa Isältänne (ει δε μηγε μισθον ουκ εχετε παρα τω πατρι υμων), joka on taivaissa (τω εν τοις ουρανοις). 6:2 Sentähden, kun teet laupeudentyötä (οταν ουν ποιης ελεημοσυνην), älä soitata torvea edelläsi (μη σαλπισης εμπροσθεν σου), niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa (ωσπερ οι υποκριται ποιουσιν εν ταις συναγωγαις) ja kaduilla (και εν ταις ρυμαις) saadakseen ylistystä ihmisiltä (οπως δοξασθωσιν υπο των ανθρωπων). Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): he ovat saaneet palkkansa (απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:3 Vaan kun sinä harjoitat laupeutta (σου δε ποιουντος ελεημοσυνην), älköön vasen kätesi tietäkö (μη γνωτω η αριστερα σου), mitä oikea kätesi tekee (τι ποιει η δεξια σου), 6:4 että laupeutesi olisi salassa (οπως η σου η ελεημοσυνη εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi (και ο πατηρ σου), joka salassa näkee (ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αυτος αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Mt 6:1-4)

Ja kun rukoilet (και οταν προσευχη), älä ole niinkuin ulkokullatut (ουκ εση ωσπερ οι υποκριται); sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa (οτι φιλουσιν εν ταις συναγωγαις και εν ταις γωνιαις των πλατειων εστωτες προσευχεσθαι), että ihmiset heidät näkisivät (οπως αν φανωσιν τοις ανθρωποις). Totisesti minä sanon teille, että he ovat saaneet palkkansa (αμην λεγω υμιν οτι απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:6 Vaan sinä, kun rukoilet (συ δε οταν προσευχη), mene kammioosi (εισελθε εις το ταμιειον σου) ja sulje ovesi (και κλεισας την θυραν σου) ja rukoile Isääsi (προσευξαι τω πατρι σου), joka on salassa (τω εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi, joka salassa näkee (και ο πατηρ σου ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Mt 6:5-6)

Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat (προσευχομενοι δε μη βαττολογησητε ωσπερ οι εθνικοι), jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan (δοκουσιν γαρ οτι εν τη πολυλογια αυτων εισακουσθησονται). 6:8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan (μη ουν ομοιωθητε αυτοις); sillä teidän Isänne kyllä tietää (οιδεν γαρ ο πατηρ υμων), mitä te tarvitsette (ων χρειαν εχετε), ennenkuin häneltä anottekaan (προ του υμας αιτησαι αυτον). (Mt 6:7-8)

Isä meidän (πατερ ημων), joka olet taivaissa (ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi (ελθετω η βασιλεια σου); tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa (γενηθητω το θελημα σου ως εν ουρανω και επι της γης); 6:11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme (τον αρτον ημων τον επιουσιον δος ημιν σημερον); 6:12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi (και αφες ημιν τα οφειληματα ημων), niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (ως και ημεις αφιεμεν τοις οφειλεταις ημων); 6:13 äläkä saata meitä kiusaukseen (και μη εισενεγκης ημας εις πειρασμον); vaan päästä meidät pahasta (αλλα ρυσαι ημας απο του πονηρου) (Kts Mt 6:9-13)

Ja kun paastoatte (οταν δε νηστευητε), älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut (μη γινεσθε ωσπερ οι υποκριται σκυθρωποι); sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi (αφανιζουσιν γαρ τα προσωπα αυτων), että ihmiset näkisivät heidän paastoavan (οπως φανωσιν τοις ανθρωποις νηστευοντες). Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa (αμην λεγω υμιν οτι απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:17 Vaan kun sinä paastoat (συ δε νηστευων), niin voitele pääsi ja pese kasvosi (αλειψαι σου την κεφαλην και το προσωπον σου νιψαι), 6:18 etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset (οπως μη φανης τοις ανθρωποις νηστευων), vaan sinun Isäsi, joka on salassa (αλλα τω πατρι σου τω εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi, joka salassa näkee (και ο πατηρ σου ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Matt 6:16-18)

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle (μη θησαυριζετε υμιν θησαυρους επι της γης), missä koi ja ruoste raiskaa (οπου σης και βρωσις αφανιζει) ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat (και οπου κλεπται διορυσσουσιν και κλεπτουσιν). 6:20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen (θησαυριζετε δε υμιν θησαυρους εν ουρανω), missä ei koi eikä ruoste raiskaa (οπου ουτε σης ουτε βρωσις αφανιζει) ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta (και οπου κλεπται ου διορυσσουσιν ουδε κλεπτουσιν). 6:21 Sillä missä teidän aarteenne on (οπου γαρ εστιν ο θησαυρος υμων), siellä on myös teidän sydämenne (εκει εσται και η καρδια υμων). (Mt 6:19-21)

Silmä on ruumiin lamppu (ο λυχνος του σωματος εστιν ο οφθαλμος). Jos siis silmäsi on vilpitön (εαν ουν ο οφθαλμος σου απλους), niin koko sinun ruumiisi on valaistu (η ολον το σωμα σου φωτεινον εσται). 6:23 Mutta jos silmäsi on paha (εαν δε ο οφθαλμος σου πονηρος), niin koko ruumiisi on pimeä (η ολον το σωμα σου σκοτεινον). Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä (εσται ει ουν το φως το εν σοι σκοτος εστιν), kuinka suuri onkaan pimeys (το σκοτος ποσον)! (Mt 6:22-23)

Te olette kuulleet että vanhoille sanottiin (ηκουσατε οτι ερρεθη τοις αρχαιοις): 'Älä tee huorin (ου μοιχευσεις)'. 5:28 Mutta minä sanon teille (εγω δε λεγω υμιν): jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä (οτι πας ο βλεπων γυναικα προς το επιθυμησαι αυτης), on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa (ηδη εμοιχευσεν αυτην εν τη καρδια αυτου). 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua (ει δε ο οφθαλμος σου ο δεξιος σκανδαλιζει σε), repäise se pois ja heitä luotasi (εξελε αυτον και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi tuhoutuu (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitettäisiin helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). 5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua (και ει η δεξια σου χειρ σκανδαλιζει σε), hakkaa se poikki ja heitä luotasi (εκκοψον αυτην και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitettäisiin helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). (Mt 5:27-30)

Ei kukaan voi olla kahden herran orja (ουδεις δυναται δυσι κυριοις δουλευειν); sillä hän on joko tätä vihaava (η γαρ τον ενα μισησει) ja toista rakastava (και τον ετερον αγαπησει), taikka tähän liittyvä (η ενος ανθεξεται) ja toista halveksiva (και του ετερου καταφρονησει). Ette voi olla Jumalan ja mammonan orjia (ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμμωνα). (Mt 6:24)

Sentähden minä sanon teille (δια τουτο λεγω υμιν): älkää murehtiko sielustanne (μη μεριμνατε τη ψυχη υμων), mitä söisitte tai mitä joisitte (τι φαγητε και τι πιητε), älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte (μηδε τω σωματι υμων τι ενδυσησθε). Eikö sielu ole enemmän kuin ruoka (ουχι η ψυχη πλειον εστιν της τροφης) ja ruumis enemmän kuin vaatteet (και το σωμα του ενδυματος)? 6:26 Katsokaa taivaan lintuja (εμβλεψατε εις τα πετεινα του ουρανου οτι): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin (ου σπειρουσιν ουδε θεριζουσιν ουδε συναγουσιν εις αποθηκας), ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne (και ο πατηρ υμων ο ουρανιος τρεφει αυτα). Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne (ουχ υμεις μαλλον διαφερετε αυτων)? 6:27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa (τις δε εξ υμων μεριμνων δυναται προσθειναι επι την ηλικιαν αυτου πηχυν ενα)? 6:28 Ja mitä te murehditte vaatteista (και περι ενδυματος τι μεριμνατε)? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat (καταμαθετε τα κρινα του αγρου πως αυξανει); eivät ne työtä tee eivätkä kehrää (ου κοπια ουδε νηθει). (Mt 6:25-28)

Kuitenkin minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä (ουδε σολομων εν παση τη δοξη αυτου περιεβαλετο ως εν τουτων). 6:30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään (ει δε τον χορτον του αγρου σημερον οντα και αυριον εις κλιβανον βαλλομενον ο θεος ουτως αμφιεννυσιν), eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset (ου πολλω μαλλον υμας ολιγοπιστοι)? 6:31 Älkää siis murehtiko sanoen (μη ουν μεριμνησητε λεγοντες): 'Mitä me syömme (τι φαγωμεν)?' tahi (η): 'Mitä me juomme (τι πιωμεν)?' tahi (η): 'Millä me itsemme vaatetamme (τι περιβαλωμεθα)?' 6:32 Sillä tätä kaikkea kansat tavoittelevat (παντα γαρ ταυτα τα εθνη επιζητει). Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan (οιδεν γαρ ο πατηρ υμων ο ουρανιος οτι χρηζετε τουτων απαντων). 6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa (ζητειτε δε πρωτον την βασιλειαν του θεου) ja hänen vanhurskauttansa (και την δικαιοσυνην αυτου), niin myös kaikki tämä teille annetaan (και ταυτα παντα προστεθησεται υμιν). 6:34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä (μη ουν μεριμνησητε εις την αυριον), sillä huominen päivä pitää murheen siitä, mitä siihen kuuluu (η γαρ αυριον μεριμνησει τα εαυτης). Riittää kullekin päivälle oma vaivansa (αρκετον τη ημερα η κακια αυτης). (Mt 6:29-34)

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi (μη κρινετε ινα μη κριθητε); 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette (εν ω γαρ κριματι κρινετε), sillä teidät tuomitaan (κριθησεσθε); ja millä mitalla te mittaatte (και εν ω μετρω μετρειτε), sillä teille mitataan takaisin (αντιμετρηθησεται υμιν). 7:3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä (τι δε βλεπεις το καρφος το εν τω οφθαλμω του αδελφου σου), mutta et huomaa pölkkyä omassa silmässäsi (την δε εν τω σω οφθαλμω δοκον ου κατανοεις)? 7:4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi (η πως ερεις τω αδελφω σου): 'Annas, minä otan rikan pois silmästäsi (αφες εκβαλω το καρφος απο του οφθαλμου σου)', ja katso (και ιδου), pölkky on omassa silmässäsi (η δοκος εν τω οφθαλμω σου)? 7:5 Sinä ulkokullattu (υποκριτα), ota ensin pölkky omasta silmästäsi (εκβαλε πρωτον την δοκον εκ του οφθαλμου σου), ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä (και τοτε διαβλεψεις εκβαλειν το καρφος εκ του οφθαλμου του αδελφου σου). (Mt 7:1-5)

Älkää antako pyhää koirille (μη δωτε το αγιον τοις κυσιν), älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen (μηδε βαλητε τους μαργαριτας υμων εμπροσθεν των χοιρων), etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa (μηποτε καταπατησωσιν αυτους εν τοις ποσιν αυτων) ja kääntyisi ja repisi teitä (και στραφεντες ρηξωσιν υμας). (Mt 7:6)

Anokaa, niin teille annetaan (αιτειτε και δοθησεται υμιν); etsikää, niin te löydätte (ζητειτε και ευρησετε); kolkuttakaa, niin teille avataan (κρουετε και ανοιγησεται υμιν). 7:8 Sillä jokainen anova saa (πας γαρ ο αιτων λαμβανει), ja etsivä löytää (και ο ζητων ευρισκει), ja kolkuttavalle avataan (και τω κρουοντι ανοιγησεται). 7:9 Vai kuka teistä on se ihminen (η τις εστιν εξ υμων ανθρωπος), joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää (ον εαν αιτηση ο υιος αυτου αρτον μη λιθον επιδωσει αυτω), 7:10 taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen (και εαν ιχθυν αιτηση μη οφιν επιδωσει αυτω)? 7:11 Jos siis te, jotka olette pahoja (ει ουν υμεις πονηροι οντες), osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja (οιδατε δοματα αγαθα διδοναι τοις τεκνοις υμων), kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne (ποσω μαλλον ο πατηρ υμων), joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on (ο εν τοις ουρανοις δωσει αγαθα), niille, jotka sitä häneltä anovat (τοις αιτουσιν αυτον)! 7:12 Sentähden, kaikki (παντα ουν), mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän (οσα ^Aεαν ^TSBαν θελητε ινα ποιωσιν υμιν οι ανθρωποι), tehkää myös te samoin heille (ουτως και υμεις ποιειτε αυτοις); sillä tämä on laki ja profeetat (ουτος γαρ εστιν ο νομος και οι προφηται). 7:13 Menkää ahtaasta portista sisälle (εισελθετε δια της στενης πυλης). Sillä se portti on avara (οτι πλατεια η πυλη) ja tie lavea, joka vie kadotukseen (και ευρυχωρος η οδος η απαγουσα εις την απωλειαν), ja monta on, jotka siitä sisälle menevät (και πολλοι εισιν οι εισερχομενοι δι αυτης); 7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita (οτι στενη η πυλη και τεθλιμμενη η οδος), joka vie elämään (η απαγουσα εις την ζωην), ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (και ολιγοι εισιν οι ευρισκοντες αυτην). (Mt 7:7-14)

Kavahtakaa vääriä profeettoja (προσεχετε ^TSBδε απο των ψευδοπροφητων), jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa (οιτινες ερχονται προς υμας εν ενδυμασιν προβατων), mutta sisältä ovat raatelevaisia susia (εσωθεν δε εισιν λυκοι αρπαγες). 7:16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät (απο των καρπων αυτων επιγνωσεσθε αυτους). Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä (μητι συλλεγουσιν απο ακανθων σταφυλην) eikä ohdakkeista viikunoita (η απο τριβολων συκα)? 7:17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä (ουτως παν δενδρον αγαθον καρπους καλους ποιει), mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä (το δε σαπρον δενδρον καρπους πονηρους ποιει). 7:18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä (ου δυναται δενδρον αγαθον καρπους πονηρους ποιειν) eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä (ουδε δενδρον σαπρον καρπους καλους ποιειν). 7:19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää (παν δενδρον μη ποιουν καρπον καλον), hakataan pois ja heitetään tuleen (εκκοπτεται και εις πυρ βαλλεται). 7:20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään (αραγε απο των καρπων αυτων επιγνωσεσθε αυτους). (Mt 7:15-20)

Ei jokainen, joka sanoo minulle (ου πας ο λεγων μοι): 'Herra, Herra (κυριε κυριε)!', pääse taivasten valtakuntaan (εισελευσεται εις την βασιλειαν των ουρανων), vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon (αλλ ο ποιων το θελημα του πατρος μου του εν ουρανοις). 7:22 Moni sanoo minulle sinä päivänä (πολλοι ερουσιν μοι εν εκεινη τη ημερα): 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet (κυριε κυριε ου τω σω ονοματι προεφητευσαμεν) ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia (και τω σω ονοματι δαιμονια εξεβαλομεν) ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa (και τω σω ονοματι δυναμεις πολλας εποιησαμεν)?' 7:23 Ja silloin minä lausun heille julki (και τοτε ομολογησω αυτοις οτι): 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut (ουδεποτε εγνων υμας); menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät (αποχωρειτε απ εμου οι εργαζομενοι την ανομιαν)'. (Mt 7:21-23)

Sentähden jokaista, joka kuulee nämä minun sanani (πας ουν οστις ακουει μου τους λογους τουτους) ja tekee niiden mukaan (και ποιει αυτους), minä vertaan ymmärtäväiseen mieheen (ομοιωσω αυτον ανδρι φρονιμω), joka rakensi huoneensa kalliolle rakensi (οστις ωκοδομησεν την οικιαν επι την πετραν). 7:25 Ja rankkasade lankesi (και κατεβη η βροχη), ja virrat tulvivat (και ηλθον οι ποταμοι), ja tuulet puhalsivat (και επνευσαν οι ανεμοι) ja syöksyivät sitä huonetta vastaan (και προσεπεσον τη οικια εκεινη), mutta se ei sortunut (και ουκ επεσεν), sillä se oli kalliolle perustettu (τεθεμελιωτο γαρ επι την πετραν). 7:26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani (και πας ο ακουων μου τους λογους τουτους) eikä tee niiden mukaan (και μη ποιων αυτους), on verrattava tyhmään mieheen (ομοιωθησεται ανδρι μωρω), joka huoneensa hiekalle rakensi (οστις ωκοδομησεν την οικιαν αυτου επι την αμμον). 7:27 Ja rankkasade lankesi (και κατεβη η βροχη), ja virrat tulvivat (και ηλθον οι ποταμοι), ja tuulet puhalsivat (και επνευσαν οι ανεμοι) ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan (και προσεκοψαν τη οικια εκεινη), ja se sortui (και επεσεν), ja sen sortuminen oli suuri (και ην η πτωσις αυτης μεγαλη)." (Mt 7:24-27)

Menkää ahtaasta portista sisälle (εισελθετε δια της στενης πυλης). Sillä se portti on avara (οτι πλατεια η πυλη) ja tie lavea, joka vie kadotukseen (και ευρυχωρος η οδος η απαγουσα εις την απωλειαν), ja monta on, jotka siitä sisälle menevät (και πολλοι εισιν οι εισερχομενοι δι αυτης); 7:14 sillä se portti on ahdas ja tie kaita (οτι στενη η πυλη και τεθλιμμενη η οδος), joka vie elämään (η απαγουσα εις την ζωην), ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (και ολιγοι εισιν οι ευρισκοντες αυτην). (Mt 7:13-14)

Joka on kiintynyt isäänsä tai äitiinsä enemmän kuin minuun (ο φιλων πατερα η μητερα υπερ εμε), ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος); ja joka on kiintynyt poikaansa tai tyttäreensä enemmän kuin minuun (και ο φιλων υιον η θυγατερα υπερ εμε), ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος); 10:38 ja joka ei ota ristiänsä (και ος ου λαμβανει τον σταυρον αυτου) ja seuraa minua (και ακολουθει οπισω μου), se ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος). 10:39 Joka löytää sielunsa (ο ευρων την ψυχην αυτου), kadottaa sen (απολεσει αυτην); ja joka kadottaa sielunsa minun tähteni (και ο απολεσας την ψυχην αυτου ενεκεν εμου), hän löytää sen (ευρησει αυτην). (Mt 10:37-39)

Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista opetuslastaan (συγκαλεσαμενος δε τους δωδεκα μαθητας αυτου) ja antoi heille (εδωκεν αυτοις) voiman (δυναμιν) ja vallan (και εξουσιαν) kaikkia riivaajia vastaan sekä parantaa tauteja (επι παντα τα δαιμονια και νοσους θεραπευειν). Ja hδn lähetti heidät (και απεστειλεν αυτους) saarnaamaan Jumalan valtakuntaa (κηρυσσειν την βασιλειαν του θεου) ja parantamaan sairaita (και ιασθαι τους ασθενουντας). (Lk 9:1-2)

Mutta kun tulette kaupunkiin (εις ην δ αν πολιν εισερχησθε), jossa teitä ei oteta vastaan (και μη δεχωνται υμας), niin menkää sen kaduille ja sanokaa (εξελθοντες εις τας πλατειας αυτης ειπατε): 10:11 'Tomunkin, joka meihin on kaupungistanne tarttunut, me pudistamme teille takaisin (και τον κονιορτον τον κολληθεντα ημιν εκ της πολεως υμων απομασσομεθα υμιν); mutta se tietäkää* (πλην τουτο γινωσκετε), että Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle (οτι ηγγικεν εφ υμας η βασιλεια του θεου)'. 10:12 Minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin (σοδομοις εν τη ημερα εκεινη ανεκτοτερον εσται η τη πολει εκεινη). 10:13 Voi sinua, Korasin (ουαι σοι χωραζιν)! Voi sinua, Beetsaida (ουαι σοι βηθσαιδα οτι)! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa (ει εν τυρω και σιδωνι εγενοντο αι δυναμεις αι γενομεναι εν υμιν), niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet muuttaneet mielensä (παλαι αν εν σακκω και σποδω καθημεναι μετενοησαν). (Lk 10:10-13)

Ja kun fariseukset kysyivät häneltä (επερωτηθεις δε υπο των φαρισαιων), milloin Jumalan valtakunta oli tuleva (ποτε ερχεται η βασιλεια του θεου), vastasi hδn heille ja sanoi (απεκριθη αυτοις και ειπεν): "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla (ουκ ερχεται η βασιλεια του θεου μετα παρατηρησεως), eikä voida sanoa (ουδε ερουσιν): 'Katso, täällä se on (ιδου ωδε)', tahi (η): 'Tuolla (ιδου εκει)'; sillä katso (ιδου γαρ), Jumalan valtakunta on teidän keskellänne (η βασιλεια του θεου εντος υμων εστιν)". (Lk 17:20-21, kr-38)

Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä (ειπεν δε προς τους μαθητας ελευσονται ημεραι οτε επιθυμησετε μιαν των ημερων του υιου του ανθρωπου ιδειν και ουκ οψεσθε). Ja teille sanotaan (και ερουσιν υμιν): 'Katso, tuolla hän on (ιδου ωδε η)!' 'Katso, täällä (ιδου εκει)!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä (μη απελθητε μηδε διωξητε). Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen (ωσπερ γαρ η αστραπη η αστραπτουσα εκ της υπ ουρανον εις την υπ ουρανον λαμπει), niin on myös Ihmisen Poika päivänänsä oleva (ουτως εσται και ο υιος του ανθρωπου εν τη ημερα αυτου). Mutta sitä ennen pitää hänen kärsimän paljon (πρωτον δε δει αυτον πολλα παθειν) ja joutuman tämän sukupolven hyljittäväksi (και αποδοκιμασθηναι απο της γενεας ταυτης). Ja niinkuin kävi Nooan päivinä (και καθως εγενετο εν ταις ημεραις του νωε), niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä (ουτως εσται και εν ταις ημεραις του υιου του ανθρωπου): he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle (ησθιον επινον εγαμουν εξεγαμιζοντο), aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin (αχρι ης ημερας εισηλθεν νωε εις την κιβωτον); ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki (και ηλθεν ο κατακλυσμος και απωλεσεν απαντας). Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä (ομοιως και ως εγενετο εν ταις ημεραις λωτ): he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat (ησθιον επινον ηγοραζον επωλουν εφυτευον ωκοδομουν), mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta (η δε ημερα εξηλθεν λωτ απο σοδομων), satoi tulta ja tulikiveä taivaasta (εβρεξεν πυρ και θειον απ ουρανου), ja se hukutti heidät kaikki (και απωλεσεν απαντας), samoin käy sinä päivänä (κατα ταυτα εσται η ημερα), jona Ihmisen Poika paljastuu (ο υιος του ανθρωπου αποκαλυπτεται). (Lk 17:21-30)

Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä mielenmuutokseen (εις μετανοιαν)." (Mt 9:11-13)

Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?"
Niin Jeesus sanoi heille: "Eiväthän sulhaspojat, (οι υιοι του νυμφωνος) voi surra, niinkauan kuin ylkä (ο νυμφιος) on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä (ο νυμφιος) otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat. (Mt 9:14-15)

Jolla on morsian (ο εχων την νυμφην), se on ylkδ (νυμφιος εστιν); mutta yljδn ystävä (ο δε φιλος του νυμφιου), joka seisoo ja kuuntelee hδntä (ο εστηκως και ακουων αυτου), iloitsee suuresti yljδn äänestä (χαρα χαιρει δια την φωνην του νυμφιου). Tδmä minun iloni on nyt täyttynyt (αυτη ουν η χαρα η εμη πεπληρωται). 3:30 Hδnen tulee kasvaa (εκεινον δει αυξανειν), mutta minun vδhetä (εμε δε ελαττουσθαι). (Joh 3:29-30)

Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi (ga'al) on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan. (Jes 54:5)

Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan (επι ιματιω παλαιω), sillä semmoinen täytetilkku repii palasen vaipasta (αιρει γαρ το πληρωμα αυτου απο του ιματιου), ja reikä tulee pahemmaksi (και χειρον σχισμα γινεται). (Mt 9:16)

Eikä nuorta viiniä (οινον νεον) lasketa vanhoihin nahkaleileihin (εις ασκους παλαιους); muutoin leilit (οι ασκοι) pakahtuvat, ja viini juoksee maahan (και ο οινος εκχειται), ja leilit turmeltuvat (και οι ασκοι απολουνται); vaan nuori viini (οινον νεον) lasketaan uusiin leileihin (εις ασκους καινους), ja niin molemmat säilyvät." (Mt 9:17)

Ja hän meni taas synagoogaan (και εισηλθεν παλιν εις την συναγωγην), ja siellδ oli mies, jonka käsi oli kuivettunut (και ην εκει ανθρωπος εξηραμμενην εχων την χειρα). 3:2 Ja voidakseen nostaa syytteen hδntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina (και παρετηρουν αυτον ει τοις σαββασιν θεραπευσει αυτον ινα κατηγορησωσιν αυτου). 3:3 Niin hδn sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut (και λεγει τω ανθρωπω τω εξηραμμενην εχοντι την χειρα): "Nouse ja astu esille (εγειραι εις το μεσον)". 3:4 Ja hän sanoi heille (και λεγει αυτοις): "Onko sapattina luvallista tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa sielu vai tappaa se (εξεστιν τοις σαββασιν αγαθοποιησαι η κακοποιησαι ψυχην σωσαι η αποκτειναι)?" Mutta he olivat vaiti (οι δε εσιωπων). 3:5 Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin (και περιβλεψαμενος αυτους μετ οργης), murheellisena heidδn sydämensä paatumuksesta (συλλυπουμενος επι τη πωρωσει της καρδιας αυτων), ja sanoi sille miehelle (λεγει τω ανθρωπω): "Ojenna kätesi (εκτεινον την χειρα σου)". Ja hän ojensi (και εξετεινεν), ja hδnen kätensä palautui ennalleen, terveeksi kuten toinenkin (και αποκατεσταθη η χειρ αυτου υγιης ως η αλλη). 3:6 Ja fariseukset lδhtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvottelun häntä vastaan (και εξελθοντες οι φαρισαιοι ευθεως μετα των ηρωδιανων συμβουλιον εποιουν κατ αυτου), surmataksensa hδnet (οπως αυτον απολεσωσιν). (Mark 3:1-6)

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle (αμην αμην λεγω σοι): me puhumme, mitä tiedämme (οτι ο οιδαμεν λαλουμεν), ja todistamme, mitä olemme nähneet (και ο εωρακαμεν μαρτυρουμεν), ettekä te ota vastaan meidän todistustamme (και την μαρτυριαν ημων ου λαμβανετε). 3:12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista (ει τα επιγεια ειπον υμιν και ου πιστευετε), kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista (πως εαν ειπω υμιν τα επουρανια πιστευσετε)? (Joh 3:11-12)

Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen (εν εκεινω τω καιρω αποκριθεις ο ιησους ειπεν): "Minä ylistän sinua (εξομολογουμαι σοι), Isä, taivaan ja maan Herra (πατερ κυριε του ουρανου και της γης), että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä (οτι απεκρυψας ταυτα απο σοφων και συνετων) ja paljastanut ne (και απεκαλυψας αυτα) lapsukaisille (νηπιοις). 11:26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt (αι ο πατηρ οτι ουτως εγενετο ευδοκια εμπροσθεν σου). (Mt 11:25-26)

Sentähden minä sanon teille (δια τουτο λεγω υμιν): jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi (πασα αμαρτια και βλασφημια αφεθησεται τοις ανθρωποις), mutta Hengen pilkkaamista ei ihmisille anteeksi anneta (η δε του πνευματος βλασφημια ουκ αφεθησεται τοις ανθρωποις). 12:32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan (και ος αν ειπη λογον κατα του υιου του ανθρωπου), niin hänelle annetaan anteeksi (αφεθησεται αυτω); mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan (ος δ αν ειπη κατα του πνευματος του αγιου), niin hänelle ei anteeksi anneta (ουκ αφεθησεται αυτω), ei tässä ajassa (ουτε εν τουτω τω αιωνι) eikä tulevassa (ουτε εν τω μελλοντι). (Mt 12:31-32)

Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle. Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla (εν παραβολαις) ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon." (Mt 13:1-9)

Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla (διατι εν παραβολαις λαλεις αυτοις)?" 13:11 Hδn vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. 13:12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 13:13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla (δια τουτο εν παραβολαις αυτοις λαλω), että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. 13:14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. 13:15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän (επαχυνθη γαρ η καρδια του λαου τουτου), ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' 13:16 Mutta autuaat ovat teidän silmänne (υμων δε μακαριοι οι οφθαλμοι), koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. 13:17 Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. (Mt 13:10-17)

Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut". Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkö ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi." Mutta minä sanoin: "Kuinka kauaksi aikaa, Herra?" Hän vastasi: "Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi; kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata. Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä siemen." (Jes 6:8-13)

Kuulkaa siis te (υμεις ουν ακουσατε) vertaus kylväjästä (την παραβολην του σπειροντος): Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä (και μη συνιεντος), niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino (θλιψεως η διωγμου) sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailmanajan huoli (η μεριμνα του αιωνος τουτου) ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä." (Mt 13:18-23)

Toisen vertauksen (αλλην παραβολην) hδn puhui heille sanoen (παρεθηκεν αυτοις λεγων): "Taivasten valtakunta on verrattava (ωμοιωθη η βασιλεια των ουρανων) mieheen, joka kylvi (ανθρωπω ^SAσπειραντι ^TBσπειροντι) hyvän siemenen peltoonsa (καλον σπερμα εν τω αγρω αυτου). 13:25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli (εν δε τω καθευδειν τους ανθρωπους ηλθεν αυτου ο εχθρος) ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois (και εσπειρεν ζιζανια ανα μεσον του σιτου και απηλθεν). 13:26 Ja kun laiho kasvoi (οτε δε εβλαστησεν ο χορτος) ja teki hedelmää (και καρπον εποιησεν), silloin lustekin tuli näkyviin (τοτε εφανη και τα ζιζανια). 13:27 Niin perheenisännän orjat tulivat (προσελθοντες δε οι δουλοι του οικοδεσποτου) ja sanoivat hänelle (ειπον αυτω): 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä (κυριε ουχι καλον σπερμα εσπειρας εν τω σω αγρω)? Miten siinä sitten on lustetta (ποθεν ουν εχει τα ζιζανια)?' 13:28 Hän sanoi heille (ο δε εφη αυτοις): 'Sen on vihamies tehnyt (εχθρος ανθρωπος τουτο εποιησεν)'. Niin orjat sanoivat hänelle (οι δε δουλοι ειπον αυτω): 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen (θελεις ουν απελθοντες συλλεξωμεν αυτα)?' 13:29 Mutta hän sanoi (ο δε εφη): 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin (ου μηποτε συλλεγοντες τα ζιζανια εκριζωσητε αμα αυτοις τον σιτον). 13:30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti (αφετε συναυξανεσθαι αμφοτερα μεχρι του θερισμου); ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille (και εν τω καιρω του θερισμου ερω τοις θερισταις): Kootkaa ensin luste (συλλεξατε πρωτον τα ζιζανια) ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi (και δησατε αυτα εις δεσμας προς το κατακαυσαι αυτα), mutta nisu korjatkaa minun aittaani (τον δε σιτον συναγαγετε εις την αποθηκην μου).'" (Mt 13:24-30)

Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen (αλλην παραβολην παρεθηκεν αυτοις λεγων): "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen (ομοια εστιν η βασιλεια των ουρανων κοκκω σιναπεως), jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille." (Mt 13:31-32)

Taas toisen vertauksen hän puhui heille (αλλην παραβολην ελαλησεν αυτοις): "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen (ομοια εστιν η βασιλεια των ουρανων ζυμη), jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani". (Mt 13:33)

Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla (εν παραβολαις), ja ilman vertausta (χωρις παραβολης) hδn ei puhunut heille mitään; että täyttyisi (οπως πληρωθη), mikδ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman alasheittämisestä asti (απο καταβολης κοσμου) ". (Mt 13:34-35)

Sitten Jeesus laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa (τοτε αφεις τους οχλους ηλθεν εις την οικιαν ο ιησους). Ja hδnen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat (και προσηλθον αυτω οι μαθηται αυτου λεγοντες): "Selitδ meille vertaus pellon lusteesta (φρασον ημιν την παραβολην των ζιζανιων του αγρου)". (Mt 13:36)

Niin hän vastasi ja sanoi heille (ο δε αποκριθεις ειπεν αυτοις): "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika (ο σπειρων το καλον σπερμα εστιν ο υιος του ανθρωπου). 13:38 Pelto on maailma (ο δε αγρος εστιν ο κοσμος); hyvä siemen ovat valtakunnan lapset (το δε καλον σπερμα ουτοι εισιν οι υιοι της βασιλειας), mutta lusteet ovat pahan lapset (τα δε ζιζανια εισιν οι υιοι του πονηρου). 13:39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele (ο δε εχθρος ο σπειρας αυτα εστιν ο διαβολος); elonaika on tämän aikakauden täyttymys (ο δε θερισμος συντελεια του αιωνος εστιν), ja leikkuumiehet ovat enkelit (οι δε θερισται αγγελοι εισιν). 13:40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan (ωσπερ ουν συλλεγεται τα ζιζανια και πυρι κατακαιεται), niin on tapahtuva tämän aikakauden täyttymyksessä (ουτως εσται εν τη συντελεια του αιωνος τουτου). 13:41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä (αποστελει ο υιος του ανθρωπου τους αγγελους αυτου), ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi (και συλλεξουσιν εκ της βασιλειας αυτου παντα τα σκανδαλα) ja jotka tekevät laittomuutta (και τους ποιουντας την ανομιαν), 13:42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin (και βαλουσιν αυτους εις την καμινον του πυρος); siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων). 13:43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko (τοτε οι δικαιοι εκλαμψουσιν ως ο ηλιος εν τη βασιλεια του πατρος αυτων). Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon (ο εχων ωτα ακουειν ακουετω). (Mt 13:37-43)

Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen (ομοια εστιν), jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan (απο της χαρας αυτου) hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. (Mt 13:44)

Vielä taivasten valtakunta on kuin (ομοια εστιν) kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen. (Mt 13:45-46)

Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen (ομοια εστιν), joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä aikakauden täyttymyksessä (εν τη συντελεια του αιωνος); enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. (Mt 13:47-50)

Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme". Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on saanut opetusta taivasten valtakunnasta, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa (καινα και παλαια)". (Mt 13:51-52)

Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä. (Mt 13:53)

Ja hän tuli kotiin (και ερχονται εις οικον). Ja taas kokoontui kansaa (και συνερχεται παλιν οχλος), niin etteivät he päässeet syömäänkään (ωστε μη δυνασθαι αυτους μητε αρτον φαγειν). 3:21 Kun hänen omaisensa sen kuulivat (και ακουσαντες οι παρ αυτου), menivät he ottamaan häntä huostaansa (εξηλθον κρατησαι αυτον); sillä he sanoivat (ελεγον γαρ οτι): "Hän on poissa suunniltaan (εξεστη)". 3:22 Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat (και οι γραμματεις οι απο ιεροσολυμων καταβαντες ελεγον οτι): "Hänessä on Beelsebul (βεελζεβουλ εχει)", ja (και οτι): "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia (εν τω αρχοντι των δαιμονιων εκβαλλει τα δαιμονια)". 3:23 Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla (και προσκαλεσαμενος αυτους εν παραβολαις ελεγεν αυτοις): "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan (πως δυναται σατανας σαταναν εκβαλλειν)? 3:24 Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa (και εαν βασιλεια εφ εαυτην μερισθη), ei se valtakunta voi pysyä pystyssä (ου δυναται σταθηναι η βασιλεια εκεινη). 3:25 Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa (και εαν οικια εφ εαυτην μερισθη), ei se talo voi pysyä pystyssä (ου δυναται σταθηναι η οικια εκεινη). 3:26 Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa (και ει ο σατανας ανεστη εφ εαυτον και μεμερισται), ei hän voi pysyä (ου δυναται σταθηναι), vaan hänen loppunsa on tullut (αλλα τελος εχει). 3:27 Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa (ου δυναται ουδεις τα σκευη του ισχυρου εισελθων εις την οικιαν αυτου διαρπασαι), ellei hän ensin sido sitä väkevää (εαν μη πρωτον τον ισχυρον δηση); vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa (και τοτε την οικιαν αυτου διαρπασει). 3:28 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi (παντα αφεθησεται τα αμαρτηματα τοις υιοις των ανθρωπων), pilkkaamisetkin (και βλασφημιαι), kuinka paljon pilkannevatkin (οσας αν βλασφημησωσιν); 3:29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä (ος δ αν βλασφημηση εις το πνευμα το αγιον), se ei saa ikinä anteeksi (ουκ εχει αφεσιν εις τον αιωνα), vaan on vikapää iankaikkiseen tuomioon (αλλ ενοχος εστιν αιωνιου κρισεως)." 3:30 Sillä he sanoivat (οτι ελεγον): "Hänessä on saastainen henki (πνευμα ακαθαρτον εχει)". (Mark 3:20-30)

Ja hän sanoi heille (και ελεγεν αυτοις): "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle (μητι ο λυχνος ερχεται ινα υπο τον μοδιον τεθη η υπο την κλινην)? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi (ουχ ινα επι την λυχνιαν επιτεθη)? 4:22 Sillä ei ole mitään ole salattuna, joka ei tulisi ilmi (ου γαρ εστιν τι κρυπτον ο εαν μη φανερωθη), eikä kätkettynä (ουδε εγενετο αποκρυφον), kuin tullakseen julki (αλλ ινα εις φανερον ελθη). 4:23 Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon (ει τις εχει ωτα ακουειν ακουετω)." 4:24 Ja hän sanoi heille (και ελεγεν αυτοις): "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette (βλεπετε τι ακουετε); millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan (εν ω μετρω μετρειτε μετρηθησεται υμιν), vieläpä lisätäänkin teille, jotka kuulette (και προστεθησεται υμιν τοις ακουουσιν). 4:25 Sillä jos jollakin on, sille annetaan (ος γαρ αν εχη δοθησεται αυτω); mutta siltä, jolla ei ole (και ος ουκ εχει), otetaan pois sekin, mikä hänellä on (και ο εχει αρθησεται απ αυτου)." (Mark 4:21-25)

Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta (ουτως εστιν η βασιλεια του θεου), kuin (ως) jos (εαν) mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Sillä itsestään (αυτοματη) maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä." (Mark 4:26-29)

Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. Ja Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan; ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan. Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa (iatrou), vaan sairaat (oi kakos). En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita (dikaious), vaan syntisiä (amartolous) mielenmuutokseen (eis metánoian)." (Lk 5:27-32)

"Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Ja kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän (τις ουν αυτων ειπε πλειον αυτον αγαπησει)?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit". (Lk 7:41-43)

Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää". Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni (και τις εστιν μου πλησιον)?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin". (Lk 10:25-37)

Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan". Niin hän puhui heille tämän vertauksen (την παραβολην ταυτην) sanoen: "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä (μετανοουντι), kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät mielenmuutosta tarvitse (ου χρειαν εχουσιν μετανοιας). Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä (επι ενι αμαρτωλω μετανοουντι )." (Lk 15:1-10)

Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi orjilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon (ανεζησεν), hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden orjista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon (ανεζησεν), hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'" (Lk 15:11-32)

Ja hän puhui myös opetuslapsilleen (ελεγεν δε και προς τους μαθητας αυτου): "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija (ανθρωπος τις ην πλουσιος ος ειχεν οικονομον), ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa (και ουτος διεβληθη αυτω ως διασκορπιζων τα υπαρχοντα αυτου). 16:2 Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle (και φωνησας αυτον ειπεν αυτω): 'Mitä minä kuulenkaan sinusta (τι τουτο ακουω περι σου)? Tee tili huoneenhallituksestasi (αποδος τον λογον της οικονομιας σου); sillä sinä et voi enää minun huonettani hallita (ου γαρ δυνηση ετι οικονομειν).' 16:3 Niin huoneenhaltija sanoi mielessään (ειπεν δε εν εαυτω ο οικονομος): 'Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen (τι ποιησω οτι ο κυριος μου αφαιρειται την οικονομιαν απ εμου)? Kaivaa minä en jaksa, kerjuuta häpeän (σκαπτειν ουκ ισχυω επαιτειν αισχυνομαι). 16:4 Minä tiedän, mitä teen (εγνων τι ποιησω), että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta (ινα οταν μετασταθω της οικονομιας δεξωνται με εις τους οικους αυτων).' 16:5 Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista yksitellen ja sanoi ensimmäiselle (και προσκαλεσαμενος ενα εκαστον των χρεωφειλετων του κυριου εαυτου ελεγεν τω πρωτω): 'Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni (ποσον οφειλεις τω κυριω μου)?' 16:6 Tämä sanoi (ο δε ειπεν): 'Sata astiaa öljyä (εκατον βατους ελαιου)'. Niin hän sanoi hänelle (και ειπεν αυτω): 'Ota velkakirjasi (δεξαι σου το γραμμα), istu ja kirjoita pian viisikymmentä (και καθισας ταχεως γραψον πεντηκοντα)'. 16:7 Sitten hän sanoi toiselle (επειτα ετερω ειπεν): 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa (συ δε ποσον οφειλεις)?' Tämä sanoi (ο δε ειπεν): 'Sata tynnyriä nisuja (εκατον κορους σιτου)'. Ja hänelle hän sanoi (και λεγει αυτω): 'Ota velkakirjasi ja kirjoita kahdeksankymmentä (δεξαι σου το γραμμα και γραψον ογδοηκοντα)'. 16:8 Ja herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä (και επηνεσεν ο κυριος τον οικονομον της αδικιας), että hän oli menetellyt ovelasti (οτι φρονιμως εποιησεν). Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset (οτι οι υιοι του αιωνος τουτου φρονιμωτεροι υπερ τους υιους του φωτος εις την γενεαν την εαυτων εισιν). 16:9 Ja minä sanon teille (καγω υμιν λεγω): tehkää itsellenne ystäviä vääryyden mammonasta (ποιησατε εαυτοις φιλους εκ του μαμωνα της αδικιας), että he, kun joudutte lähtemään, teidät otettaisiin iäisiin majoihin (ινα οταν εκλιπητε δεξωνται υμας εις τας αιωνιους σκηνας). 16:10 Joka vähimmässä on uskollinen (ο πιστος εν ελαχιστω), on paljossakin uskollinen (και εν πολλω πιστος εστιν), ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä (και ο εν ελαχιστω αδικος και εν πολλω αδικος εστιν). 16:11 Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa (ει ουν εν τω αδικω μαμωνα πιστοι ουκ εγενεσθε), kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on (το αληθινον τις υμιν πιστευσει)? 16:12 Ja jos ette ole olleet uskolliset siinä, mikä on toisen omaa (και ει εν τω αλλοτριω πιστοι ουκ εγενεσθε), kuka teille antaa sitä, mikä teidän omaanne on (το υμετερον τις υμιν δωσει)? 16:13 Ei talonväestä kukaan voi palvella kahta herraa (ουδεις οικετης δυναται δυσι κυριοις δουλευειν); sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava (η γαρ τον ενα μισησει και τον ετερον αγαπησει), taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva (η ενος ανθεξεται και του ετερου καταφρονησει). Ette voi olla Jumalan ja mammonan orjia (ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμωνα)." (Lk 16:1-13)

Oli rikas mies (ανθρωπος δε τις ην πλουσιος), joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin (και ενεδιδυσκετο πορφυραν και βυσσον) ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti (ευφραινομενος καθ ημεραν λαμπρως). 16:20 Mutta eräs köyhä, jonka nimi oli Lasarus (πτωχος δε τις ην ονοματι λαζαρος), oli heitetty hänen ovensa eteen täynnä paiseita (ος εβεβλητο προς τον πυλωνα αυτου ηλκωμενος) 16:21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla (και επιθυμων χορτασθηναι απο των ψιχιων), jotka putosivat rikkaan pöydältä (των πιπτοντων απο της τραπεζης του πλουσιου). Ja koiratkin tulivat (αλλα και οι κυνες ερχομενοι) ja nuolivat hänen paiseitansa (απελειχον τα ελκη αυτου). 16:22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli (εγενετο δε αποθανειν τον πτωχον), ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan (και απενεχθηναι αυτον υπο των αγγελων εις τον κολπον του αβρααμ). Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin (απεθανεν δε και ο πλουσιος και εταφη). 16:23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa (και εν τω αδη επαρας τους οφθαλμους αυτου), vaivoissa ollessaan (υπαρχων εν βασανοις), näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan (ορα τον αβρααμ απο μακροθεν και λαζαρον εν τοις κολποις αυτου). 16:24 Ja hän huusi sanoen (και αυτος φωνησας ειπεν): 'Isä Aabraham, armahda minua (πατερ αβρααμ ελεησον με) ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen (και πεμψον λαζαρον ινα βαψη το ακρον του δακτυλου αυτου υδατος) ja jäähdyttämään minun kieltäni (και καταψυξη την γλωσσαν μου), sillä minulla on kova tuska tässä liekissä (οτι οδυνωμαι εν τη φλογι ταυτη)!' 16:25 Mutta Aabraham sanoi (ειπεν δε αβρααμ): 'Poikani (τεκνον), muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi (μνησθητι οτι απελαβες συ τα αγαθα σου εν τη ζωη σου), ja Lasarus samoin sai pahaa (και λαζαρος ομοιως τα κακα); mutta nyt hän saa lohdutusta (νυν δε οδε παρακαλειται), sinä taas kärsit tuskaa (συ δε οδυνασαι). 16:26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa (αι επι πασιν τουτοις μεταξυ ημων και υμων χασμα μεγα εστηρικται), että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne (οπως οι θελοντες διαβηναι εντευθεν προς υμας), eivät voisi (μη δυνωνται), eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme (μηδε οι εκειθεν προς ημας διαπερωσιν).' 16:27 Hän sanoi (ειπεν δε): 'Niin minä siis pyydän sinua, isä (ερωτω ουν σε πατερ), että lähetät hänet isäni taloon (ινα πεμψης αυτον εις τον οικον του πατρος μου) 16:28 - sillä minulla on viisi veljeä (εχω γαρ πεντε αδελφους) - todistamaan heille (οπως διαμαρτυρηται αυτοις), etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan (ινα μη και αυτοι ελθωσιν εις τον τοπον τουτον της βασανου)'. 16:29 Aabraham sanoi hänelle (λεγει αυτω αβρααμ): 'Heillä on Mooses ja profeetat (εχουσιν μωσεα και τους προφητας); kuulkoot niitä (ακουσατωσαν αυτων)'. 16:30 Niin hän sanoi (ο δε ειπεν): 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he muuttaisivat mielensä (ουχι πατερ αβρααμ αλλ εαν τις απο νεκρων πορευθη προς αυτους μετανοησουσιν)'. 16:31 Mutta Aabraham sanoi hänelle (ειπεν δε αυτω): 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja (ει μωσεως και των προφητων ουκ ακουουσιν), niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös (ουδε εαν τις εκ νεκρων αναστη πεισθησονται)'."

Ja hän puhui heille myös vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä (ελεγεν δε και παραβολην αυτοις προς το δειν παντοτε προσευχεσθαι και μη εκκακειν). 18:2 Hδn sanoi (λεγων): "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä (κριτης τις ην εν τινι πολει τον θεον μη φοβουμενος και ανθρωπον μη εντρεπομενος). 18:3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo (χηρα δε ην εν τη πολει εκεινη), joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan (και ηρχετο προς αυτον λεγουσα εκδικησον με απο του αντιδικου μου)'. 18:4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut (και ουκ ηθελησεν επι χρονον). Vaan sitten hän sanoi mielessään (μετα δε ταυτα ειπεν εν εαυτω): 'Vaikka en pelkää Jumalaa ja ihmisiä en häpeä (ει και τον θεον ου φοβουμαι και ανθρωπον ουκ εντρεπομαι), 18:5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa (δια γε το παρεχειν μοι κοπον την χηραν ταυτην), minä autan hänet oikeuteensa (εκδικησω αυτην), ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni (ινα μη εις τελος ερχομενη υπωπιαζη με)'." 18:6 Niin Herra sanoi (ειπεν δε ο κυριος): "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo (ακουσατε τι ο κριτης της αδικιας λεγει)! 18:7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa (ο δε θεος ου μη ποιησει την εκδικησιν των εκλεκτων αυτου), jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat (των βοωντων προς αυτον ημερας και νυκτος), ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa (και μακροθυμων επ αυτοις)?
18:8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian (λεγω υμιν οτι ποιησει την εκδικησιν αυτων εν ταχει). Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä (πλην ο υιος του ανθρωπου ελθων αρα ευρησει την πιστιν επι της γης)?" (Lk 18:1-8)

Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen (την παραβολην ταυτην): 18:10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 18:11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. 18:12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' 18:13 Ja publikaani seisoi taaempana eikä tahtonut edes silmiään taivasta kohti nostaa (και ο τελωνης μακροθεν εστως ουκ ηθελεν ουδε τους οφθαλμους εις τον ουρανον επαραι), vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen (ο θεος ιλασθητι μοι τω αμαρτωλω)'. 18:14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan (οτι πας ο υψων εαυτον ταπεινωθησεται), mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään (ο δε ταπεινων εαυτον υψωθησεται)." (Lk 18:9-14)

Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia (προσεφερον δε αυτω και τα βρεφη), että hän koskisi heihin (ινα αυτων απτηται); mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat heitä (ιδοντες δε οι μαθηται επετιμησαν αυτοις). 18:16 Mutta Jeesus kutsui ne tykönsä ja sanoi (ο δε ιησους προσκαλεσαμενος αυτα ειπεν): "Sallikaa lasten tulla minun tyköni (αφετε τα παιδια ερχεσθαι προς με) älkääkä estäkö heitä (και μη κωλυετε αυτα), sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta (των γαρ τοιουτων εστιν η βασιλεια του θεου). 18:17 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi (ος εαν μη δεξηται την βασιλειαν του θεου ως παιδιον), se ei pääse sinne sisälle (ου μη εισελθη εις αυτην)." (Lk 18:15-17)

Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan (ανθρωπος τις ευγενης επορευθη εις χωραν μακραν) saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen (λαβειν εαυτω βασιλειαν και υποστρεψαι). 19:13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen orjaansa (καλεσας δε δεκα δουλους εαυτου), antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille (εδωκεν αυτοις δεκα μνας και ειπεν προς αυτους): "Asioikaa näillä, kunnes minä tulen (πραγματευσασθε εως ερχομαι)". 19:14 Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä (οι δε πολιται αυτου εμισουν αυτον) ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan (και απεστειλαν πρεσβειαν οπισω αυτου λεγοντες): "Emme tahdo tätä kuninkaaksemme (ου θελομεν τουτον βασιλευσαι εφ ημας)". 19:15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne orjat (και εγενετο εν τω επανελθειν αυτον λαβοντα την βασιλειαν και ειπεν φωνηθηναι αυτω τους δουλους τουτους), joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut (οις εδωκεν το αργυριον ινα γνω τις τι διεπραγματευσατο). 19:16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi (παρεγενετο δε ο πρωτος λεγων): "Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää (κυριε η μνα σου προσειργασατο δεκα μνας)". 19:17 Ja hän sanoi hänelle (και ειπεν αυτω): "Hyvä on, sinä hyvä orja (ευ αγαθε δουλε); koska vähimmässä olet ollut uskollinen (οτι εν ελαχιστω πιστος εγενου), niin saat vallita kymmentä kaupunkia (ισθι εξουσιαν εχων επανω δεκα πολεων)". 19:18 Ja toinen tuli ja sanoi (και ηλθεν ο δευτερος λεγων): "Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää (κυριε η μνα σου εποιησεν πεντε μνας)". 19:19 Niin hän sanoi tällekin (ειπεν δε και τουτω): "Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia (και σου γινου επανω πεντε πολεων)". 19:20 Vielä tuli yksi ja sanoi (και ετερος ηλθεν λεγων): "Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa (κυριε ιδου η μνα σου ην ειχον αποκειμενην εν σουδαριω). 19:21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt (εφοβουμην γαρ σε οτι ανθρωπος αυστηρος ει αιρεις ο ουκ εθηκας και θεριζεις ο ουκ εσπειρας)." 19:22 Ja hän sanoi hänelle (λεγει δε αυτω): "Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha orja (εκ του στοματος σου κρινω σε πονηρε δουλε). Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi (ηδεις οτι εγω ανθρωπος αυστηρος ειμι), joka otan, mitä en ole talteen pannut (αιρων ο ουκ εθηκα), ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt (και θεριζων ο ουκ εσπειρα); 19:23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään (και διατι ουκ εδωκας το αργυριον μου επι την τραπεζαν), että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen (και εγω ελθων συν τοκω αν επραξα αυτο)?" 19:24 Ja hän sanoi vieressä seisoville (και τοις παρεστωσιν ειπεν): "Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää (αρατε απ αυτου την μναν και δοτε τω τας δεκα μνας εχοντι)". 19:25 Niin he sanoivat hänelle (και ειπον αυτω): "Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää (κυριε εχει δεκα μνας)". 19:26 "Minä sanon teille, että (λεγω γαρ υμιν οτι) jokaiselle, jolla on, annetaan (παντι τω εχοντι δοθησεται); mutta jolla ei ole (απο δε του μη εχοντος), siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on (και ο εχει αρθησεται απ αυτου). 19:27 Mutta ne viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa (πλην τους εχθρους μου εκεινους τους μη θελησαντας με βασιλευσαι επ αυτους), tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni (αγαγετε ωδε και κατασφαξατε εμπροσθεν μου)." (Kts. Lk 19:12-27)

Ja hän puhui heille vertauksen (και ειπεν παραβολην αυτοις): "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita (ιδετε την συκην και παντα τα δενδρα). 21:30 Kun ne jo puhkeavat lehteen (οταν προβαλωσιν), niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte (ηδη βλεποντες αφ εαυτων γινωσκετε), että kesä jo on lähellä (οτι ηδη εγγυς το θερος εστιν). 21:31 Samoin te myös (ουτως και υμεις), kun näette tämän tapahtuvan, tajutkaa (οταν ιδητε ταυτα γινομενα γινωσκετε), että Jumalan valtakunta on lähellä (οτι εγγυς εστιν η βασιλεια του θεου). 21:32 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): tämä sukupolvi ei katoa (ου μη παρελθη η γενεα αυτη), ennenkuin kaikki tapahtuu (εως αν παντα γενηται). 21:33 Taivas ja maa katoavat (ο ουρανος και η γη παρελευσονται), mutta minun sanani eivät katoa (οι δε λογοι μου ου μη παρελθωσιν). 21:34 Mutta pitäkää vaari itsestänne (προσεχετε δε εαυτοις), ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet (μηποτε βαρυνθωσιν υμων αι καρδιαι εν κραιπαλη και μεθη και μεριμναις βιωτικαις), niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta (και αιφνιδιος εφ υμας επιστη η ημερα εκεινη) 21:35 niinkuin paula (ως παγις); sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat (γαρ επελευσεται επι παντας τους καθημενους επι προσωπον πασης της γης). 21:36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa (αγρυπνειτε ουν εν παντι καιρω δεομενοι), että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on (ινα καταξιωθητε εκφυγειν ταυτα παντα τα μελλοντα γινεσθαι), ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä (και σταθηναι εμπροσθεν του υιου του ανθρωπου)." (Lk 21:29-36)

Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva kansojen tallattavana, kunnes kansojen ajat täyttyvät (αχρι πληρωθωσιν καιροι εθνων). (Lk 21:20-24)

Alussa oli Sana (εν αρχη ην ο λογος), ja Sana oli Jumalan tykφnä (και ο λογος ην προς τον θεον), ja Sana oli Jumala (και θεος ην ο λογος). 1:2 Hδn oli alussa Jumalan tykönä (ουτος ην εν αρχη προς τον θεον). 1:3 Kaikki on tullut hδnen kauttaan (παντα δι αυτου εγενετο), ja ilman hδntä ei ole tullut mitään, mikä tullut on (και χωρις αυτου εγενετο ουδε εν ο γεγονεν). 1:4 Hδnessä oli elämä (εν αυτω ζωη ην), ja elδmä (και η ζωη) oli ihmisten valkeus (ην το φως των ανθρωπων). 1:5 Ja valkeus loistaa pimeydessδ (και το φως εν τη σκοτια φαινει), ja pimeys ei sitδ käsittänyt (και η σκοτια αυτο ου κατελαβεν). (Joh 1:1-5)

Oli mies (εγενετο ανθρωπος), Jumalan lδhettämä (απεσταλμενος παρα θεου); hδnen nimensä oli Johannes (ονομα αυτω ιωαννης). Hδn tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta (ουτος ηλθεν εις μαρτυριαν ινα μαρτυρηση περι του φωτος), ettδ kaikki uskoisivat hänen kauttansa (ινα παντες πιστευσωσιν δι αυτου). Ei hδn ollut se valkeus (ουκ ην εκεινος το φως), mutta hδn tuli valkeudesta todistamaan (αλλ ινα μαρτυρηση περι του φωτος). Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. 1:10 Maailmassa hän oli (εν τω κοσμω ην), ja maailma on tullut hδnen kauttaan (και ο κοσμος δι αυτου εγενετο), ja maailma (και ο κοσμος) ei hδntä tuntenut (αυτον ουκ εγνω). 1:11 Hδn tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh 1:9-11)

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan (οσοι δε ελαβον αυτον), hδn antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi (εδωκεν αυτοις εξουσιαν τεκνα θεου γενεσθαι), niille, jotka uskovat hänen nimeensä (τοις πιστευουσιν εις το ονομα αυτου), 1:13 jotka eivδt ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta (οι ουκ εξ αιματων ουδε εκ θεληματος σαρκος ουδε εκ θεληματος ανδρος), vaan Jumalasta (αλλ εκ θεου εγεννηθησαν). (Joh 1:12-13)

Ja Sana tuli lihaksi (και ο λογος σαρξ εγενετο) ja asui meidδn keskellämme (και εσκηνωσεν εν ημιν), ja me katselimme hδnen kunniaansa (και εθεασαμεθα την δοξαν αυτου), senkaltaista kunniaa, kuin ainosyntyisellä Pojalla on Isältä (δοξαν ως μονογενους παρα πατρος); ja hδn oli täynnä armoa ja totuutta (πληρης χαριτος και αληθειας). (Joh 1:14)

Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen (ιωαννης μαρτυρει περι αυτου και κεκραγεν λεγων): "Tδmä on se, josta minä sanoin (ουτος ην ον ειπον): se, joka minun jδlkeeni tulee (ο οπισω μου ερχομενος), on tullut minun edellδni (εμπροσθεν μου γεγονεν), sillδ hän on ollut ennen kuin minä (οτι πρωτος μου ην)." (Joh 1:15)

Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet (και εκ του πληρωματος αυτου ημεις παντες ελαβομεν), ja armoa armon päälle (και χαριν αντι χαριτος). Sillä laki on annettu Mooseksen kautta (οτι ο νομος δια μωσεως εδοθη); armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta (η χαρις και η αληθεια δια ιησου χριστου εγενετο). Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nδhnyt (θεον ουδεις εωρακεν πωποτε); ainokainen Poika (ο μονογενης υιος), joka on Isδn helmassa, on hänet ilmoittanut (ο ων εις τον κολπον του πατρος εκεινος εξηγησατο). (Joh 1:16-18).

Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa (και τη ημερα τη τριτη γαμος εγενετο εν κανα της γαλιλαιας), ja Jeesuksen δiti oli siellä (και ην η μητηρ του ιησου εκει). 2:2 Ja myφs Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin (εκληθη δε και ο ιησους και οι μαθηται αυτου εις τον γαμον). (Joh 2:1-2)

Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä". Ja he täyttivät ne reunoja myöten. Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle". Ja he veivät. Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut - mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen - kutsui edeskäypä yljän ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti." Tämän ensimmäisen tunnustekonsa (ταυτην εποιησεν την αρχην των σημειων) Jeesus teki Galilean Kaanassa ja osoitti kunniansa (και εφανερωσεν την δοξαν αυτου); ja hδnen opetuslapsensa uskoivat häneen (και επιστευσαν εις αυτον οι μαθηται αυτου). (Joh 2:7-11)

Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa. Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: "Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi." Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut". (Joh 2:13-17)

Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin (τι σημειον) sinδ näytät meille, koska näitä teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä". Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. (Joh 2:18-21)

Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut. (Joh 2:22)

Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä (αρχων των ιουδαιων). 3:2 Hδn tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta (οτι απο θεου εληλυθας διδασκαλος), sillδ ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja (ουδεις γαρ ταυτα τα σημεια δυναται ποιειν), joita sinδ teet (α συ ποιεις), ellei Jumala ole hδnen kanssansa (εαν μη η ο θεος μετ αυτου)." 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hδnelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny ylhäältä (εαν μη τις γεννηθη ανωθεν), se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa (ου δυναται ιδειν την βασιλειαν του θεου)". (Joh 3:1-3)

Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä (πως δυναται ανθρωπος γεννηθηναι γερων ων)? Eihδn hän voi toista kertaa mennä äitinsä kohtuun (μη δυναται εις την κοιλιαν της μητρος αυτου δευτερον εισελθειν) ja syntyä (και γεννηθηναι)?" 3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä (εαν μη τις γεννηθη εξ υδατος και πνευματος), ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan (ου δυναται εισελθειν εις την βασιλειαν του θεου). 3:6 Mikä lihasta on syntynyt (το γεγεννημενον εκ της σαρκος), on liha (σαρξ εστιν); ja mikä Hengestä on syntynyt (και το γεγεννημενον εκ του πνευματος), on henki (πνευμα εστιν). 3:7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä ylhäältä (δει υμας γεννηθηναι ανωθεν). (Joh 3:4-7)

Tuuli puhaltaa, missä tahtoo (το πνευμα οπου θελει πνει), ja sinä kuulet sen huminan (και την φωνην αυτου ακουεις), mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt (ουτως εστιν πας ο γεγεννημενος εκ του πνευματος)." (Joh 3:8)

Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?" 3:10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tajua! 3:11 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme (ο οιδαμεν λαλουμεν), ja todistamme, mitä olemme nähneet (και ο εωρακαμεν μαρτυρουμεν), ettekä te ota vastaan meidän todistustamme (και την μαρτυριαν ημων ου λαμβανετε). (Joh 3:9-11)

Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista (ει τα επιγεια ειπον υμιν και ου πιστευετε), kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista (πως εαν ειπω υμιν τα επουρανια πιστευσετε)? 3:13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen (και ουδεις αναβεβηκεν εις τον ουρανον), paitsi hän, joka taivaasta tuli alas (ει μη ο εκ του ουρανου καταβας), Ihmisen Poika, joka on taivaassa (ο υιος του ανθρωπου ο ων εν τω ουρανω). 3:14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa (και καθως μωσης υψωσεν τον οφιν εν τη ερημω), niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän (ουτως υψωθηναι δει τον υιον του ανθρωπου), 3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo (ινα πας ο πιστευων εις αυτον), ei tuhoutuisi, vaan (μη αποληται αλλ) hänellä olisi iankaikkinen elämä (εχη ζωην αιωνιον). 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut (ουτως γαρ ηγαπησεν ο θεος τον κοσμον), että hän antoi ainokaisen Poikansa (ωστε τον υιον αυτου τον μονογενη εδωκεν), ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi (ινα πας ο πιστευων εις αυτον μη αποληται), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä (αλλ εχη ζωην αιωνιον). 3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan (ου γαρ απεστειλεν ο θεος τον υιον αυτου εις τον κοσμον) tuomitsemaan maailmaa (ινα κρινη τον κοσμον), vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi (αλλ ινα σωθη ο κοσμος δι αυτου). 3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita (ο πιστευων εις αυτον ου κρινεται); mutta joka ei usko (ο δε μη πιστευων), se on jo tuomittu (ηδη κεκριται), koska hän ei ole uskonut (οτι μη πεπιστευκεν) Jumalan ainokaisen Pojan nimeen (εις το ονομα του μονογενους υιου του θεου). 3:19 Mutta tämä on tuomio (αυτη δε εστιν η κρισις), että valkeus on tullut maailmaan (οτι το φως εληλυθεν εις τον κοσμον), ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta (και ηγαπησαν οι ανθρωποι μαλλον το σκοτος η το φως); sillä heidän tekonsa olivat pahat (ην γαρ πονηρα αυτων τα εργα). 3:20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee (πας γαρ ο φαυλα πρασσων), vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen (μισει το φως και ουκ ερχεται προς το φως), ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi (ινα μη ελεγχθη τα εργα αυτου). 3:21 Mutta joka totuuden tekee (ο δε ποιων την αληθειαν), se tulee valkeuteen (ερχεται προς το φως), että hänen tekonsa tulisivat julki (ινα φανερωθη αυτου τα εργα), sillä ne ovat Jumalassa tehdyt (οτι εν θεω εστιν ειργασμενα). (Joh 3:12-21).

Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette palvo (προσκυνησετε) Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te palvotte (προσκυνειτε) sitä, mitä ette tunne; me palvomme (ημεις προσκυνουμεν) sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus (η σωτηρια) on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset palvojat (προσκυνηται) palvovat (προσκυνήσουσιν) Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia palvojia (προσκυνουντας) myös Isä etsii (ζητει). Jumala on Henki; ja jotka häntä palvovat (προσκυνουντας), niiden tulee palvoa (δει προσκυνειν) hengessä ja totuudessa." (Joh 4:21-24)

Sen jälkeen Jeesus meni Galileaan, se on Tiberiaan, järven tuolle puolelle. Ja häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille. Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa. Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä. (Joh 6:1-4)

Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?" Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä. Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän". Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle: "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?" Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan. (Joh 6:5-10)

Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat. Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan". Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet. (Joh 6:11-13).

Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva (ο ερχομενος εις τον κοσμον)". Kun nyt Jeesus huomasi, ettδ he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä. (Joh 6:14-15)

Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan, astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen; ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa. Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät. Mutta hän sanoi heille: "Minä olen (εγω ειμι). Älkää peljätkö (μη φοβεισθε)". Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla. (Joh 6:16-21)

Seuraavana päivänä kansa yhä vielä oli järven toisella puolella, sillä he olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta venhettä kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan että hänen opetuslapsensa lähtivät yksinään pois. Kuitenkin oli muita venheitä tullut Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sittenkuin Herra oli lausunut kiitoksen. Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta. Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?" (Joh 6:22-25)

Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään (εις ζωην αιωνιον) ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut (τουτον γαρ ο πατηρ εσφραγισεν ο θεος)." (Joh 6:26-27)

Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko (τουτο εστιν το εργον του θεου), että te uskoisitte häneen (ινα πιστευσητε εις ον), jonka hän on lähettänyt (απεστειλεν εκεινος)". He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua (ινα ιδωμεν και πιστευσωμεν σοι)? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'." Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas (ο καταβαινων) taivaasta (εκ του ουρανου) ja antaa maailmalle elämän (και ζωην διδους τω κοσμω)." (Joh 6:28-33)

Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää". Jeesus sanoi heille: "Minä olen (Εγω ειμι) elämän leipä (ο αρτος της ζωης) ; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta (οτι καταβεβηκα), en tekemään omaa tahtoani (ουχ ινα ποιω το θελημα το εμον), vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt (αλλα το θελημα του πεμψαντος με). Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät (αλλα αναστησω αυτο) viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä (εχη ζωην αιωνιον); ja minä herätän hänet (και αναστησω αυτον εγω) viimeisenä päivänä (τη εσχατη ημερα)." (Joh 6:34-40)

Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen (Εγω Ειμι) se leipδ, joka on tullut alas taivaasta (ο αρτος ο καταβας εκ του ουρανου)"; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme (ου ημεις οιδαμεν τον πατερα και την μητερα)? Kuinka hδn sitten sanoo (πως ουν λεγει ουτος): 'Minδ olen tullut alas taivaasta (οτι εκ του ουρανου καταβεβηκα)'?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä (εαν μη ο πατηρ ο πεμψας με ελκυση αυτον); ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä (και εγω αναστησω αυτον τη εσχατη ημερα). Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi (και εσονται παντες διδακτοι του θεου)'. Jokainen, joka on Isältä kuullut (πας ουν ο ακουσας παρα του πατρος) ja oppinut (και μαθων), tulee minun tyköni (ερχεται προς με). Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän. (Joh 6:41-46)

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun (εις εμε), sillä on iankaikkinen elämä. Minä olen (Εγω ειμι) elämän leipä (ο αρτος της ζωης). Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä (ουτος εστιν ο αρτος), joka tulee alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβαινων), että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen (Εγω ειμι) se elävä leipä (ο αρτος ο ζων), joka on tullut alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβας). Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti (ζησεται εις τον αιωνα). Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani (η σαρξ μου εστιν), maailman elämän puolesta (υπερ της του κοσμου ζωης)." (Joh 6:47-51)

Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?" Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää (ουκ εχετε ζωην) itsessänne (εν εαυτοις) . Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä (εχει ζωην αιωνιον), ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä (και εγω αναστησω αυτον τη εσχατη ημερα). Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. (Joh 6:52-55)

Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa (εν εμοι μενει), ja minä hänessä (καγω εν αυτω). Niinkuin Isä, joka elää (ο ζων πατηρ), on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta (καγω ζω δια τον πατερα), niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani (κακεινος ζησεται δι εμε). (Joh 6:56-57)

"Tämä on se leipä (ουτος εστιν ο αρτος), joka tuli alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβας). Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se tulee elämään iankaikkisesti (ζησεται εις τον αιωνα)." Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa. (Joh 6:58-59)

Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?" Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä (αυτοις τουτο υμας σκανδαλιζει)? Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan (αναβαινοντα) sinne, missä hän oli ennen! Henki on se (το πνευμα εστιν), joka eläväksi tekee (το ζωοποιουν); ei liha mitään hyödytä (η σαρξ ουκ ωφελει ουδεν). Ne sanat (τα ρηματα), joita minä puhun teille (α εγω λαλω υμιν), ovat henki ja ovat elämä (πνευμα εστιν και ζωη εστιν). Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna". Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. (Joh 6:60-66)

Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Ette kai tekin halua mennä pois?" (Joh 6:67)

Niinpä Simon Pietari vastasi hänelle (ουν αυτω σιμων πετρος απεκριθη): "Herra, kenen tykφ me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat (ρηματα ζωης αιωνιου εχεις); ja me uskomme ja ymmδrrämme (και ημεις πεπιστευκαμεν και εγνωκαμεν), ettδ sinä olet Voideltu, Elävän Jumalan poika (οτι συ ει ο χριστος ο υιος του θεου του ζωντος)." (Joh 6:68-69)

Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista. (Joh 6:70-71)

Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat (ποταμοι εκ της κοιλιας αυτου ρευσουσιν υδατος ζωντος)." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut korotettu kunniaan (οτι ο ιησους ουδεπω εδοξασθη). (Joh 7:37-39)

Mutta Jeesus meni Öljymäelle (ιησους δε επορευθη εις το ορος των ελαιων). 8:2 Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön (ορθρου δε παλιν παρεγενετο εις το ιερον), ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa (και πας ο λαος ηρχετο προς αυτον); ja hän istuutui ja opetti heitä (και καθισας εδιδασκεν αυτους). 8:3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen (αγουσιν δε οι γραμματεις και οι φαρισαιοι προς αυτον γυναικα εν μοιχεια κατειλημμενην), asettivat hänet keskelle (και στησαντες αυτην εν μεσω) 8:4 ja sanoivat Jeesukselle (λεγουσιν αυτω): "Opettaja (διδασκαλε), tämä nainen on tavattu itse teosta (αυτη η γυνη κατειληφθη επαυτοφωρω), aviorikosta tekemästä (μοιχευομενη). 8:5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn (εν δε τω νομω μωσης ημιν ενετειλατο), että tuommoiset on kivitettävä (τας τοιαυτας λιθοβολεισθαι). Mitäs sinä sanot (συ ουν τι λεγεις)?" 8:6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä (τουτο δε ελεγον πειραζοντες αυτον), päästäkseen häntä syyttämään (ινα εχωσιν κατηγορειν αυτου). Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan (ο δε ιησους κατω κυψας τω δακτυλω εγραφεν εις την γην) ikään kuin heitä kuuntelematta (μη προσποιουμενος). 8:7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä (ως δε επεμενον ερωτωντες αυτον), ojensi hän itsensä ja sanoi heille (ανακυψας ειπεν προς αυτους): "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä (ο αναμαρτητος υμων πρωτος τον λιθον επ αυτη βαλετω)". 8:8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan (και παλιν κατω κυψας εγραφεν εις την γην). (Joh 8:1-8)

Kun he tämän kuulivat (οι δε ακουσαντες) ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi (και υπο της συνειδησεως ελεγχομενοι), menivδt he pois (εξηρχοντο), toinen toisensa perδstä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti (εις καθ εις αρξαμενοι απο των πρεσβυτερων εως των εσχατων); ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen (και κατελειφθη μονος ο ιησους και η γυνη), joka seisoi hänen edessään (εν μεσω εστωσα). (Joh 8:9)

Ja kun Jeesus ojensi itsensä (ανακυψας δε ο ιησους) eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen (και μηδενα θεασαμενος πλην της γυναικος), sanoi hän hänelle (ειπεν αυτη): "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi (η γυνη που εισιν εκεινοι οι κατηγοροι σου)? Eikö kukaan ole sinua tuominnut (ουδεις σε κατεκρινεν)?" 8:11 Hän vastasi (η δε ειπεν): "Herra, ei kukaan (ουδεις κυριε)". Niin Jeesus sanoi hänelle (ειπεν δε αυτη ο ιησους): "En minäkään sinua tuomitse (ουδε εγω σε κατακρινω); mene (πορευου), äläkä tästedes enää syntiä tee (και μηκετι αμαρτανε)". (Joh 8:10-11)

Niin Jeesus taas puhui heille sanoen (παλιν ουν ο ιησους αυτοις ελαλησεν λεγων): "Minä olen maailman valkeus (εγω ειμι το φως του κοσμου); joka minua seuraa (ο ακολουθων εμοι), se ei pimeydessä vaella (ου μη περιπατησει εν τη σκοτια), vaan hänellä on oleva elämän valkeus (αλλ εξει το φως της ζωης)". 8:13 Niin fariseukset sanoivat hänelle (ειπον ουν αυτω οι φαρισαιοι): "Sinδ todistat itsestäsi (συ περι σεαυτου μαρτυρεις); sinun todistuksesi ei ole pδtevä (η μαρτυρια σου ουκ εστιν αληθης)". 8:14 Jeesus vastasi ja sanoi heille (απεκριθη ιησους και ειπεν αυτοις): "Vaikka minä todistankin itsestäni (καν εγω μαρτυρω περι εμαυτου), on todistukseni pätevä (αληθης εστιν η μαρτυρια μου), sillä minä tiedän (οτι οιδα), mistä minä olen tullut ja mihin minä menen (ποθεν ηλθον και που υπαγω); mutta te ette tiedä, mistä minä tulen (υμεις δε ουκ οιδατε ποθεν ερχομαι), ettekä, mihin minä menen (και που υπαγω). (Joh 8:12-14)

Te tuomitsette lihan mukaan (υμεις κατα την σαρκα κρινετε); minä en tuomitse ketään (εγω ου κρινω ουδενα). 8:16 Ja vaikka minä tuomitsisinkin (και εαν κρινω δε εγω), niin minun tuomioni olisi oikea (η κρισις η εμη αληθης εστιν), sillä minä en ole yksinäni (οτι μονος ουκ ειμι), vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt (αλλ εγω και ο πεμψας με πατηρ). 8:17 Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna (και εν τω νομω δε τω υμετερω γεγραπται), että kahden ihmisen todistus on pätevä (οτι δυο ανθρωπων η μαρτυρια αληθης εστιν). 8:18 Minä olen (εγω ειμι) se, joka todistan itsestäni (ο μαρτυρων περι εμαυτου), ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt (και μαρτυρει περι εμου ο πεμψας με πατηρ)." (Joh 8:15-18)

Niin he sanoivat hänelle (ελεγον ουν αυτω): "Missδ sinun isäsi on (που εστιν ο πατηρ σου)?" Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni (ουτε εμε οιδατε ουτε τον πατερα μου); jos te tuntisitte minut (ει εμε ηδειτε), niin te tuntisitte myös minun Isäni (και τον πατερα μου ηδειτε αν)". 8:20 Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä (ταυτα τα ρηματα ελαλησεν ο ιησους), opettaessaan pyhδkössä (εν τω γαζοφυλακιω διδασκων εν τω ιερω); eikδ kukaan ottanut häntä kiinni (και ουδεις επιασεν αυτον), sillδ hänen hetkensä ei ollut vielä tullut (οτι ουπω εληλυθει η ωρα αυτου). (Joh 8:19-20)

Niin Jeesus taas sanoi heille (ειπεν ουν παλιν αυτοις ο ιησους): "Minä menen pois (εγω υπαγω), ja te etsitte minua (και ζητησετε με), ja te kuolette syntiinne (και εν τη αμαρτια υμων αποθανεισθε). Mihin minä menen (οπου εγω υπαγω), sinne te ette voi tulla (υμεις ου δυνασθε ελθειν)." 8:22 Niin juutalaiset sanoivat (ελεγον ουν οι ιουδαιοι): "Ei kai hδn aikone tappaa itseänsä (μητι αποκτενει εαυτον), koska sanoo (οτι λεγει): 'Mihin minδ menen (οπου εγω υπαγω), sinne te ette voi tulla (υμεις ου δυνασθε ελθειν)'?" 8:23 Ja hδn sanoi heille (και ειπεν αυτοις): "Te olette alhaalta (υμεις εκ των κατω εστε), minä olen ylhäältä (εγω εκ των ανω ειμι); te olette tästä maailmasta (υμεις εκ του κοσμου τουτου εστε), minä en ole tästä maailmasta (εγω ουκ ειμι εκ του κοσμου τουτου). 8:24 Sentähden minä sanoin teille (ειπον ουν υμιν), että te kuolette synteihinne (οτι αποθανεισθε εν ταις αμαρτιαις υμων); sillä ellette usko minua, että minä olen (εαν γαρ μη πιστευσητε οτι εγω ειμι), niin te kuolette synteihinne (αποθανεισθε εν ταις αμαρτιαις υμων)." (Joh 8:21-24)

Niin he sanoivat hänelle (ελεγον ουν αυτω): "Kuka sinä olet (συ τις ει)?" Ja Jeesus sanoi heille (και ειπεν αυτοις ο ιησους): "Alku (την αρχην), kuten puhunkin teille (ο τι και λαλω υμιν)." (Joh 8:25)

Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa (πολλα εχω περι υμων λαλειν και κρινειν); mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen (αλλ ο πεμψας με αληθης εστιν), ja minkä minä olen kuullut häneltä (καγω α ηκουσα παρ αυτου), sen minä puhun maailman kuulla (ταυτα ^Aλαλω ^TSBλεγω εις τον κοσμον)." (Joh 8:26)

Niin Jeesus sanoi heille (ειπεν ουν αυτοις ο ιησους): "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan (οταν υψωσητε τον υιον του ανθρωπου), silloin te tulette tuntemaan (τοτε γνωσεσθε), että Minä Olen (οτι εγω ειμι), ja etten minä itsestäni tee mitään (και απ εμαυτου ποιω ουδεν), vaan niinkuin minun Isäni on minua opettanut (αλλα καθως εδιδαξεν με ο πατηρ μου), niitä minä puhun (ταυτα λαλω). 8:29 Ja hän, joka on minut lähettänyt (και ο πεμψας με), on minun kanssani (μετ εμου εστιν). Isä ei ole jättänyt minua yksin (ουκ αφηκεν με μονον ο πατηρ), koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista (οτι εγω τα αρεστα αυτω ποιω παντοτε)." (Joh 8:28-29)

Kun hän näin puhui (ταυτα αυτου λαλουντος), uskoivat monet hδneen (πολλοι επιστευσαν εις αυτον). 8:31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat hδneen (ελεγεν ουν ο ιησους προς τους πεπιστευκοτας αυτω ιουδαιους): "Jos te pysytte minun sanassani (εαν υμεις μεινητε εν τω λογω τω εμω), niin te totisesti olette minun opetuslapsiani (αληθως μαθηται μου εστε); 8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden (και γνωσεσθε την αληθειαν), ja totuus on tekevä teidät vapaiksi (και η αληθεια ελευθερωσει υμας)". (Joh 8:30-32)

Me olemme Aabrahamin siementä (σπερμα) emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: "Te tulette vapaiksi"? (Kts. Joh 8:33)

Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν οτι): jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja (πας ο ποιων την αμαρτιαν δουλος εστιν της αμαρτιας). 8:35 Mutta orja ei pysy talossa iäti (ο δε δουλος ου μενει εν τη οικια εις τον αιωνα); Poika pysyy iäti (ο υιος μενει εις τον αιωνα). 8:36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi (εαν ουν ο υιος υμας ελευθερωση), niin te tulette todellisesti vapaiksi (οντως ελευθεροι εσεσθε). 8:37 Minä tiedän, että te olette Aabrahamin siementä (οιδα οτι σπερμα αβρααμ εστε); mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä (αλλα ζητειτε με αποκτειναι οτι ο λογος ο εμος ου χωρει εν υμιν). 8:38 Minä puhun sitä, mitä minä olen nähnyt Isäni luona (εγω ο εωρακα παρα τω πατρι μου λαλω); ja te teette sitä, mitä olette nähneet oman isänne luona (και υμεις ουν ο εωρακατε παρα τω πατρι υμων ποιειτε)." (Joh 8:34-38)

Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille (και προσκαλεσαμενος τον οχλον συν τοις μαθηταις αυτου ειπεν αυτοις): "Joka tahtoo minun perässäni kulkea (οστις θελει οπισω μου ελθειν), hän kieltäköön itsensä (απαρνησασθω εαυτον) ja ottakoon ristinsä (και αρατω τον σταυρον αυτου) ja seuratkoon minua (και ακολουθειτω μοι). 8:35 Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa (ος γαρ αν θελη την ψυχην αυτου σωσαι), hän kadottaa sen (απολεσει αυτην), mutta joka kadottaa sielunsa minun ja evankeliumin tähden (ος δ αν απολεση την ψυχην αυτου ενεκεν εμου και του ευαγγελιου), hän pelastaa sen (ουτος σωσει αυτην). 8:36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä (τι γαρ ωφελησει ανθρωπον), vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman (εαν κερδηση τον κοσμον ολον), mutta saisi vahingon sielullensa (και ζημιωθη την ψυχην αυτου)? 8:37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi (η τι δωσει ανθρωπος ανταλλαγμα της ψυχης)? (Mark 8:34-37)

Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi (και γαρ ο υιος του ανθρωπου ουκ ηλθεν διακονηθηναι), vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä (αλλα διακονησαι και δουναι την ψυχην αυτου λυτρον αντι πολλων). (Mark 10:45)

Jos veljesi köyhtyy ja myy perintömaatansa, niin hänen lähin sukulunastajansa tulkoon ja lunastakoon sen, mitä hänen veljensä on myynyt. (3.Ms 25:25)

Vai ettekö tiedä, veljet (η αγνοειτε αδελφοι) - minδ puhun lain tunteville (γινωσκουσιν γαρ νομον λαλω) - että laki vallitsee ihmistä (οτι ο νομος κυριευει του ανθρωπου), niin kauan kuin hδn elää (εφ οσον χρονον ζη)? 7:2 Niinpδ sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä (η γαρ υπανδρος γυνη τω ζωντι ανδρι δεδεται νομω); mutta jos mies kuolee (εαν δε αποθανη ο ανηρ), on vaimo irti tδstä miehen laista (κατηργηται απο του νομου του ανδρος). 7:3 Sentδhden hän saa avionrikkojan nimen (αρα ουν ζωντος του ανδρος μοιχαλις χρηματισει), jos miehensδ eläessä antautuu toiselle miehelle (εαν γενηται ανδρι ετερω); mutta jos mies kuolee (εαν δε αποθανη ο ανηρ), on hδn vapaa siitä laista (ελευθερα εστιν απο του νομου), niin ettei hδn ole avionrikkoja του (μη ειναι αυτην μοιχαλιδα), jos menee toiselle miehelle (γενομενην ανδρι ετερω). 7:4 Niin, veljeni (ωστε αδελφοι μου), teidδtkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta (και υμεις εθανατωθητε τω νομω δια του σωματος του χριστου), tullaksenne toisen omiksi, hδnen, joka on kuolleista herätetty (εις το γενεσθαι υμας ετερω τω εκ νεκρων εγερθεντι), että me kantaisimme hedelmää Jumalalle (ινα καρποφορησωμεν τω θεω). (Rm 7:1-4)

Aabraham on meidän isämme (Kts. Joh 8:39)

Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä. (αμην αμην λεγω υμιν πριν αβρααμ γενεσθαι εγω ειμι). (Joh 8:58)

Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon (εισερχομεθα γαρ εις την καταπαυσιν οι πιστευσαντες), niinkuin hδn on sanonut (καθως ειρηκεν): "Ja niin minδ vihassani vannoin (ως ωμοσα εν τη οργη μου): 'He eivδt pääse minun lepooni (ει εισελευσονται εις την καταπαυσιν μου)'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman alasheittämisestä asti (καιτοι των εργων απο καταβολης κοσμου γενηθεντων). 4:4 Sillδ hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa (ειρηκεν γαρ που περι της εβδομης ουτως και κατεπαυσεν ο θεος εν τη ημερα τη εβδομη απο παντων των εργων αυτου)"; 4:5 ja tδssä taas (και εν τουτω παλιν): "He eivδt pääse minun lepooni (ει εισελευσονται εις την καταπαυσιν μου)". (Hebr 4:3-5)

Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille (απηλθεν ο ανθρωπος και ανηγγειλεν τοις ιουδαιοις), ettδ Jeesus oli se, joka oli hänet tehnyt terveeksi (οτι ιησους εστιν ο ποιησας αυτον υγιη). 5:16 Ja sentδhden juutalaiset vainosivat Jeesusta (και δια τουτο εδιωκον τον ιησουν οι ιουδαιοι) ja etsivδt, miten tappaa hänet (και εζητουν αυτον αποκτειναι), koska hδn semmoista teki sapattina (οτι ταυτα εποιει εν σαββατω). 5:17 Mutta Jeesus vastasi heille (ο δε ιησους απεκρινατο αυτοις): "Minun Isäni tekee yhäti työtä (ο πατηρ μου εως αρτι εργαζεται), ja minä myös teen työtä (καγω εργαζομαι)". (Joh 5:15-17)

Ja Jeesus sanoi (και ειπεν ο ιησους): "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan (εις κριμα εγω εις τον κοσμον τουτον ηλθον), että ne, jotka eivät näe, näkisivät (ινα οι μη βλεποντες βλεπωσιν), ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi (και οι βλεποντες τυφλοι γενωνται)". (Joh 9:39)

"Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): joka ei mene ovesta lammastarhaan (ο μη εισερχομενος δια της θυρας εις την αυλην των προβατων), vaan nousee sinne muualta (αλλα αναβαινων αλλαχοθεν), se on varas ja ryöväri (εκεινος κλεπτης εστιν και ληστης). 10:2 Mutta joka menee ovesta sisälle (ο δε εισερχομενος δια της θυρας), se on lammasten paimen (ποιμην εστιν των προβατων). 10:3 Hänelle ovenvartija avaa (τουτω ο θυρωρος ανοιγει), ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä (και τα προβατα της φωνης αυτου ακουει); ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä (και τα ιδια προβατα καλει κατ ονομα) ja vie heidät ulos (και εξαγει αυτα). 10:4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos (και οταν τα ιδια προβατα εκβαλη) hän kulkee niiden edellä (εμπροσθεν αυτων πορευεται), ja lampaat seuraavat häntä (και τα προβατα αυτω ακολουθει), sillä ne tuntevat hänen äänensä (οτι οιδασιν την φωνην αυτου). 10:5 Mutta vierasta ne eivät seuraa (αλλοτριω δε ου μη ακολουθησωσιν), vaan pakenevat häntä (αλλα φευξονται απ αυτου), koska eivät tunne vierasten ääntä (οτι ουκ οιδασιν των αλλοτριων την φωνην)." 10:6 Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille (ταυτην την παροιμιαν ειπεν αυτοις ο ιησους); mutta he eivδt ymmärtäneet (εκεινοι δε ουκ εγνωσαν), mitδ hänen puheensa tarkoitti (τινα ην α ελαλει αυτοις). (Joh 10:1-6)

Niin Jeesus vielä sanoi heille (ειπεν ουν παλιν αυτοις ο ιησους): "Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν οτι): minä olen lammasten ovi (εγω ειμι η θυρα των προβατων). 10:8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua (παντες οσοι προ εμου ηλθον), ovat varkaita ja ryöväreitä (κλεπται εισιν και λησται); mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet (αλλ ουκ ηκουσαν αυτων τα προβατα). 10:9 Minä olen ovi (εγω ειμι η θυρα); jos joku minun kauttani menee sisälle (δι εμου εαν τις εισελθη), niin hän pelastuu (σωθησεται), ja hän on käyvä sisälle (και εισελευσεται) ja käyvä ulos (και εξελευσεται) ja löytävä laitumen (και νομην ευρησει). 10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan (ο κλεπτης ουκ ερχεται ει μη ινα κλεψη και θυση και απολεση). Minä olen tullut (εγω ηλθον), että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys (ινα ζωην εχωσιν και περισσον εχωσιν). 10:11 Minä olen se hyvä paimen (εγω ειμι ο ποιμην ο καλος). Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä (ο ποιμην ο καλος την ψυχην αυτου τιθησιν υπερ των προβατων). 10:12 Mutta palkkalainen (ο μισθωτος δε), joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole (και ουκ ων ποιμην ου ουκ εισιν τα προβατα ιδια), kun hän näkee suden tulevan (θεωρει τον λυκον ερχομενον), niin hän jättää lampaat ja pakenee (και αφιησιν τα προβατα και φευγει); ja susi ryöstää ja hajottaa lampaat (και ο λυκος αρπαζει αυτα και σκορπιζει τα προβατα). 10:13 Palkkalainen pakenee, sillä hän on palkattu (ο δε μισθωτος φευγει οτι μισθωτος εστιν) eikä välitä lampaista (και ου μελει αυτω περι των προβατων). 10:14 Minä olen se hyvä paimen (εγω ειμι ο ποιμην ο καλος), ja minä tunnen omani (και γινωσκω τα εμα), ja minun omani tuntevat minut (και γινωσκομαι υπο των εμων), 10:15 niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän (καθως γινωσκει με ο πατηρ καγω γινωσκω τον πατερα); ja minä annan henkeni lammasten edestä (και την ψυχην μου τιθημι υπερ των προβατων)." (Joh 10:7-15)

"Minulla on myös muita lampaita (και αλλα προβατα εχω), jotka eivät ole tästä lammastarhasta (α ουκ εστιν εκ της αυλης ταυτης); myös niitä tulee minun johdattaa (κακεινα με δει αγαγειν), ja ne saavat kuulla minun ääneni (και της φωνης μου ακουσουσιν), ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen (και γενησεται μια ποιμνη εις ποιμην). 10:17 Sentähden Isä minua rakastaa (δια τουτο ο πατηρ με αγαπα), koska minä annan henkeni (οτι εγω τιθημι την ψυχην μου), että minä sen jälleen ottaisin (ινα παλιν λαβω αυτην). 10:18 Ei kukaan sitä minulta ota (ουδεις αιρει αυτην απ εμου), vaan minä annan sen itsestäni (αλλ εγω τιθημι αυτην απ εμαυτου). Minulla on valta antaa se (εξουσιαν εχω θειναι αυτην), ja minulla on valta ottaa se jälleen (και εξουσιαν εχω παλιν λαβειν αυτην); sen käskyn minä olen saanut Isältäni (ταυτην την εντολην ελαβον παρα του πατρος μου)." 10:19 Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken (σχισμα ουν παλιν εγενετο εν τοις ιουδαιοις) nδiden sanain tähden (δια τους λογους τουτους). 10:20 Ja useat heistδ sanoivat (ελεγον δε πολλοι εξ αυτων): "Hδnessä on riivaaja (δαιμονιον εχει), ja hδn on järjiltään (και μαινεται); mitδ te häntä kuuntelette (τι αυτου ακουετε)?" 10:21 Toiset sanoivat (αλλοι ελεγον): "Nδmä eivät ole riivatun sanoja (ταυτα τα ρηματα ουκ εστιν δαιμονιζομενου); eihδn riivaaja voi avata sokeain silmiä (μη δαιμονιον δυναται τυφλων οφθαλμους ανοιγειν)?" (Joh 10:16-21)

Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa (εγενετο δε τα εγκαινια εν τοις ιεροσολυμοις), ja oli talvi (και χειμων ην). 10:23 Ja Jeesus kδyskeli pyhäkössä (και περιεπατει ο ιησους εν τω ιερω), Salomon pylvδskäytävässä (εν τη στοα του σολομωντος). 10:24 Niin juutalaiset ympδröivät hänet ja sanoivat hänelle (εκυκλωσαν ουν αυτον οι ιουδαιοι και ελεγον αυτω): "Kuinka kauan sinδ pidät meidän mieltämme kiihdyksissä (εως ποτε την ψυχην ημων αιρεις)? Jos sinδ olet Kristus, niin sano se meille suoraan (ει συ ει ο χριστος ειπε ημιν παρρησια)." 10:25 Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko (ειπον υμιν και ου πιστευετε). Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä (τα εργα α εγω ποιω εν τω ονοματι του πατρος μου), ne todistavat minusta (ταυτα μαρτυρει περι εμου). 10:26 Mutta te ette usko (αλλ υμεις ου πιστευετε), sillä te ette ole minun lampaitani (ου γαρ εστε εκ των προβατων των εμων) kuten minä olen teille sanonutkin (καθως ειπον υμιν). 10:27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni (τα προβατα τα εμα της φωνης μου ακουει), ja minä tunnen ne (καγω γινωσκω αυτα), ja ne seuraavat minua (και ακολουθουσιν μοι). 10:28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän (καγω ζωην αιωνιον διδωμι αυτοις), ja he eivät ikinä tuhoudu (και ου μη απολωνται εις τον αιωνα), eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni (και ουχ αρπασει τις αυτα εκ της χειρος μου). 10:29 Minun Isäni (ο πατηρ μου), joka on heidät minulle antanut (ος δεδωκεν μοι), on kaikkein suurin (μειζων παντων εστιν), eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä (και ουδεις δυναται αρπαζειν εκ της χειρος του πατρος μου). 10:30 Minä ja Isä olemme yksi (εγω και ο πατηρ εν εσμεν)." (Joh 10:22-30)

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. 6:5 Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. (5.Ms 6:4-5)

Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta (εβαστασαν ουν παλιν λιθους οι ιουδαιοι) kivittδäksensä hänet (ινα λιθασωσιν αυτον). 10:32 Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat minun Isästäni (πολλα καλα εργα εδειξα υμιν εκ του πατρος μου); mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää (δια ποιον αυτων εργον λιθαζετε με)?" 10:33 Juutalaiset vastasivat hänelle sanoen (απεκριθησαν αυτω οι ιουδαιοι λεγοντες): "Hyvδn teon tähden me emme sinua kivitä (περι καλου εργου ου λιθαζομεν σε), vaan jumalanpilkan tδhden (αλλα περι βλασφημιας), ja koska sinδ, joka olet ihminen (και οτι συ ανθρωπος ων), teet itsesi Jumalaksi (ποιεις σεαυτον θεον)". 10:34 Jeesus vastasi heille (απεκριθη αυτοις ο ιησους): "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna (ουκ εστιν γεγραμμενον εν τω νομω υμων): 'Minä sanoin: te olette jumalia (εγω ειπα θεοι εστε)'? 10:35 Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli (ει εκεινους ειπεν θεους προς ους ο λογος του θεου εγενετο) - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin (και ου δυναται λυθηναι η γραφη) - 10:36 niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan (ον ο πατηρ ηγιασεν και απεστειλεν εις τον κοσμον υμεις λεγετε οτι): 'Sinä pilkkaat Jumalaa (βλασφημεις)', sentähden että minä sanoin (οτι ειπον): 'Minä olen Jumalan Poika (υιος του θεου ειμι)'? 10:37 Jos minä en tee Isäni tekoja (ει ου ποιω τα εργα του πατρος μου), älkää uskoko minua (μη πιστευετε μοι). 10:38 Mutta jos minä niitä teen (ει δε ποιω), niin, vaikka ette uskoisikaan minua (καν εμοι μη πιστευητε), uskokaa tekoja (τοις εργοις πιστευσατε), että tulisitte tuntemaan ja uskoisitte (ινα γνωτε και πιστευσητε) Isän olevan minussa (οτι εν εμοι ο πατηρ) ja minä hänessä (καγω εν αυτω)." 10:39 Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni (εζητουν ουν παλιν αυτον πιασαι), mutta hδn lähti pois heidän käsistänsä (και εξηλθεν εκ της χειρος αυτων). 10:40 Ja hδn meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan (και απηλθεν παλιν περαν του ιορδανου εις τον τοπον), missδ Johannes ensin kastoi (οπου ην ιωαννης το πρωτον βαπτιζων), ja viipyi siellδ (και εμεινεν εκει). 10:41 Ja monet tulivat hδnen tykönsä ja sanoivat (και πολλοι ηλθον προς αυτον και ελεγον οτι): "Johannes ei tehnyt yhtδkään tunnustekoa (ιωαννης μεν σημειον εποιησεν ουδεν); mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta (παντα δε οσα ειπεν ιωαννης περι τουτου αληθη ην)". 10:42 Ja siellδ monet uskoivat häneen (και επιστευσαν πολλοι εκει εις αυτον). (Joh 10:31-42)

Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä (ιησους ουν ουκ ετι παρρησια περιεπατει εν τοις ιουδαιοις), vaan lδhti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan (αλλα απηλθεν εκειθεν εις την χωραν εγγυς της ερημου), Efraim nimiseen kaupunkiin (εις εφραιμ λεγομενην πολιν); ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen (κακει διετριβεν μετα των μαθητων αυτου). (Joh 11:54)

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan (ο ουν ιησους προ εξ ημερων του πασχα ηλθεν εις βηθανιαν), jossa oli Lasarus (οπου ην λαζαρος), se kuollut, jonka hδn oli herättänyt kuolleista (ο τεθνηκως ον ηγειρεν εκ νεκρων). 12:2 Siellδ valmistettiin hänelle ateria (εποιησαν ουν αυτω δειπνον εκει), ja Martta palveli (και η μαρθα διηκονει), mutta Lasarus oli yksi niistδ, jotka olivat aterialla hänen kanssaan (ο δε λαζαρος εις ην των συνανακειμενων αυτω). 12:3 Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta (η ουν μαρια λαβουσα λιτραν μυρου ναρδου πιστικης πολυτιμου) ja voiteli Jeesuksen jalat (ηλειψεν τους ποδας του ιησου) ja pyyhki ne hiuksillaan (και εξεμαξεν ταις θριξιν αυτης τους ποδας αυτου); ja huone tuli tδyteen voiteen tuoksua (η δε οικια επληρωθη εκ της οσμης του μυρου). Joh 12:1-3)

Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa (του δε ιησου γενομενου εν βηθανια εν οικια σιμωνος του λεπρου), 26:7 tuli hδnen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta (προσηλθεν αυτω γυνη αλαβαστρον μυρου εχουσα βαρυτιμου), minkδ hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla (και κατεχεεν επι την κεφαλην αυτου ανακειμενου). 26:8 Mutta sen nδhdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat (ιδοντες δε οι μαθηται αυτου ηγανακτησαν λεγοντες): "Mitδ varten tämä haaskaus (εις τι η απωλεια αυτη)? 26:9 Olisihan sen voiteen voinut myydδ kalliista hinnasta (ηδυνατο γαρ τουτο το μυρον πραθηναι πολλου) ja antaa kφyhille (και δοθηναι πτωχοις)." 26:10 Kun Jeesus sen huomasi, sanoi hδn heille (γνους δε ο ιησους ειπεν αυτοις): "Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä (τι κοπους παρεχετε τη γυναικι)? Sillä hän teki hyvän työn minulle (εργον γαρ καλον ειργασατο εις εμε). 26:11 Köyhät teillä on aina keskuudessanne (παντοτε γαρ τους πτωχους εχετε μεθ εαυτων), mutta minua teillä ei ole aina (εμε δε ου παντοτε εχετε). 26:12 Sillä kun hän valoi tämän voiteen minun ruumiilleni (βαλουσα γαρ αυτη το μυρον τουτο επι του σωματος μου), teki hän sen minun hautaamistani varten (προς το ενταφιασαι με εποιησεν). 26:13 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan (οπου εαν κηρυχθη το ευαγγελιον τουτο εν ολω τω κοσμω), siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistoksensa (λαληθησεται και ο εποιησεν αυτη εις μνημοσυνον αυτης)." (Mt 26:6-13)

Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Jesajan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme (κυριε τις επιστευσεν τη ακοη ημων), ja kenelle Herran kδsivarsi ilmoitetaan?" Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Jesaja on vielä sanonut: "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi". Tämän Jesaja sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa (την δοξαν αυτου) ja puhui hδnestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet (ουχ ωμολογουν), etteivδt joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa (ηγαπησαν γαρ την δοξαν των ανθρωπων) enemmδn kuin Jumalan kunniaa (μαλλον ηπερ την δοξαν του θεου). (Joh 12:37-43; vertaa Jes 53:1)

Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja aikakauden täyttymyksen merkki (το σημειον της σης παρουσιας και της συντελειας του αιωνος)?" 24:4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä (βλεπετε μη τις υμας πλανηση). 24:5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen (πολλοι γαρ ελευσονται επι τω ονοματι μου λεγοντες): 'Minä olen Kristus (εγω ειμι ο χριστος)', ja he eksyttävät monta (και πολλους πλανησουσιν). 24:6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu (αλλ ουπω εστιν το τελος). 24:7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan (εγερθησεται γαρ εθνος επι εθνος) ja valtakunta valtakuntaa vastaan (και βασιλεια επι βασιλειαν), ja tulee nälänhätää (και εσονται λιμοι) ja ruttoa (και λοιμοι) ja maanjäristyksiä (και σεισμοι) monin paikoin (κατα τοπους). 24:8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua (παντα δε ταυτα αρχη ωδινων). (Mt 24:3-8)

Silloin teidät annetaan vaivaan (τοτε παραδωσουσιν υμας εις θλιψιν), ja teitä tapetaan (και αποκτενουσιν υμας), ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi (και εσεσθε μισουμενοι υπο παντων των εθνων) minun nimeni tähden (δια το ονομα μου). 24:10 Ja silloin monet lankeavat pois (και τοτε σκανδαλισθησονται πολλοι), ja he antavat toisensa alttiiksi (και αλληλους παραδωσουσιν) ja vihaavat toinen toistaan (και μισησουσιν αλληλους). 24:11 Ja monta väärää profeettaa nousee (και πολλοι ψευδοπροφηται εγερθησονται), ja he eksyttävät monta (και πλανησουσιν πολλους). 24:12 Ja laittomuuden lisääntymisen takia (και δια το πληθυνθηναι την ανομιαν), viilenee useimpien rakkaus (ψυγησεται η αγαπη των πολλων). 24:13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu (ο δε υπομεινας εις τελος ουτος σωθησεται). 24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (και κηρυχθησεται τουτο το ευαγγελιον της βασιλειας) kaikessa asutussa maailmassa (εν ολη τη οικουμενη), todistukseksi kaikille kansoille (εις μαρτυριον πασιν τοις εθνεσιν); ja sitten tulee loppu (και τοτε ηξει το τελος). (Mt 24:9-14)

Kun te siis näette hävityksen iljetyksen (οταν ουν ιδητε το βδελυγμα της ερημωσεως), josta on puhuttu profeetta Danielin kautta (το ρηθεν δια δανιηλ του προφητου), seisovan pyhässä paikassa (εστος εν τοπω αγιω) - joka tδmän lukee, se tarkatkoon (ο αναγινωσκων νοειτω) - 24:16 silloin ne, jotka Juudeassa ovat (τοτε οι εν τη ιουδαια), paetkoot vuorille (φευγετωσαν επι τα ορη); 24:17 joka on katolla (ο επι του δωματος), älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on (μη καταβαινετω αραι τι εκ της οικιας αυτου), 24:18 ja joka on pellolla (και ο εν τω αγρω), älköön palatko takaisin (μη επιστρεψατω οπισω) noutamaan vaatteitaan (αραι τα ιματια αυτου). 24:19 Voi raskaita (ουαι δε ταις εν γαστρι εχουσαις) ja imettäväisiä (και ταις θηλαζουσαις) niinä päivinä (εν εκειναις ταις ημεραις)! 24:20 Mutta rukoilkaa (προσευχεσθε δε), ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina (ινα μη γενηται η φυγη υμων χειμωνος μηδε εν σαββατω). 24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus (εσται γαρ τοτε θλιψις μεγαλη), jonka kaltaista ei ole ollut (οια ου γεγονεν) maailman alusta hamaan tähän asti (απ αρχης κοσμου εως του νυν) eikä milloinkaan tule (ουδ ου μη γενηται). 24:22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty (και ει μη εκολοβωθησαν αι ημεραι εκειναι), ei mikään liha pelastuisi (ουκ αν εσωθη πασα σαρξ); mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään (δια δε τους εκλεκτους κολοβωθησονται αι ημεραι εκειναι). 24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. 24:25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. 24:26 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko. 24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä (ωσπερ γαρ η αστραπη εξερχεται απο ανατολων) ja näkyy hamaan länteen (και φαινεται εως δυσμων), niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus (ουτως εσται και η παρουσια του υιου του ανθρωπου). 24:28 Sillä missä raato on (οπου γαρ εαν η το πτωμα), sinne kotkat kokoontuvat (εκει συναχθησονται οι αετοι). 24:29 Ja heti niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee (ευθεως δε μετα την θλιψιν των ημερων εκεινων ο ηλιος σκοτισθησεται), eikä kuu anna valoansa (και η σεληνη ου δωσει το φεγγος αυτης), ja tähdet putoavat taivaalta (και οι αστερες πεσουνται απο του ουρανου), ja taivaitten voimat järkkyvät (και αι δυναμεις των ουρανων σαλευθησονται). 24:30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki ilmestyy taivaalle (και τοτε φανησεται το σημειον του υιου του ανθρωπου εν τω ουρανω), ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat (και τοτε κοψονται πασαι αι φυλαι της γης); ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä (και οψονται τον υιον του ανθρωπου ερχομενον επι των νεφελων του ουρανου) suurella voimalla ja kirkkaudella (μετα δυναμεως και δοξης πολλης). 24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa (και αποστελει τους αγγελους αυτου μετα σαλπιγγος φωνης μεγαλης), ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta (και επισυναξουσιν τους εκλεκτους αυτου εκ των τεσσαρων ανεμων), taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin (απ ακρων ουρανων εως ακρων αυτων) (Mt 24:15-31).

Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman (kosmos), mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi (ανταλλαγμα)? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee (οταν ελθη) Isänsä kirkkaudessa (εν τη δοξη του πατρος αυτου) pyhien enkelien kanssa (μετα των αγγελων των αγιων)." (Mark 8:34-38)

Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". 26:27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; 26:28 sillä tämä on minun vereni, Uuden Liiton veri (τουτο γαρ εστιν το αιμα μου το της καινης διαθηκης), joka monen edestä vuodatetaan (το περι πολλων εκχυνομενον) syntien anteeksiantamiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων). 26:29 Ja minä sanon teille etten minä tästedes juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne (μεθ υμων καινον οταν αυτο πινω μεθ υμων) Isäni valtakunnassa (εν τη βασιλεια του πατρος μου)." (Mt 26:26-29)

Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. 14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen puolustajan (και αλλον παρακλητον δωσει υμιν) olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti (εις τον αιωνα), 14:17 totuuden Hengen (το πνευμα της αληθειας), jota maailma (ο ο κοσμος) ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva (και εν υμιν εσται). 14:18 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. 14:19 Vielä vähän aikaa, niin maailma (ο κοσμος) ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän (οτι εγω ζω), niin tekin saatte elää (και υμεις ζησεσθε). 14:20 Sinä päivänä (εν εκεινη τη ημερα) te ymmärrätte (γνωσεσθε υμεις), että minä olen Isässäni (οτι εγω εν τω πατρι μου), ja että te olette minussa ja minä teissä (και υμεις εν εμοι καγω εν υμιν). 14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle (και εμφανισω αυτω εμαυτον)." (Joh 14:15-21).

Uuden käskyn (εντολην καινην) minä annan teille (διδωμι υμιν), että rakastatte toisianne (ινα αγαπατε αλληλους), niinkuin minä olen teitä rakastanut (καθως ηγαπησα υμας) - että tekin niin rakastatte toisianne (ινα και υμεις αγαπατε αλληλους). (Joh 13:34)

Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. (Joh 15:12-13)

Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. (Joh 15:17)

Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle (τοτε ερχεται μετ αυτων ο ιησους εις χωριον λεγομενον γεθσημανη); ja hδn sanoi opetuslapsillensa (και λεγει τοις μαθηταις): "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla (καθισατε αυτου εως ου απελθων προσευξωμαι εκει)". 26:37 Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa (και παραλαβων τον πετρον και τους δυο υιους ζεβεδαιου); ja hδn alkoi murehtia ja tulla tuskaan (ηρξατο λυπεισθαι και αδημονειν). 26:38 Silloin hän sanoi heille τοτε λεγει αυτοις): "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti (περιλυπος εστιν η ψυχη μου εως θανατου); olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani (μεινατε ωδε και γρηγορειτε μετ εμου)". 26:39 Ja hän meni vähän edemmäksi (και προελθων μικρον), lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen (επεσεν επι προσωπον αυτου προσευχομενος και λεγων): "Isäni (πατερ μου), jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja (ει δυνατον εστιν παρελθετω απ εμου το ποτηριον τουτο); ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon (πλην ουχ ως εγω θελω), vaan niinkuin sinä (αλλ ως συ)". 26:40 Ja hän tuli opetuslasten tykö (και ερχεται προς τους μαθητας) ja tapasi heidδt nukkumasta (και ευρισκει αυτους καθευδοντας) ja sanoi Pietarille (και λεγει τω πετρω): "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani (ουτως ουκ ισχυσατε μιαν ωραν γρηγορησαι μετ εμου)! 26:41 Valvokaa ja rukoilkaa (γρηγορειτε και προσευχεσθε), ettette joutuisi kiusaukseen (ινα μη εισελθητε εις πειρασμον); henki tosin on altis (το μεν πνευμα προθυμον), mutta liha on heikko (η δε σαρξ ασθενης)." 26:42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen (παλιν εκ δευτερου απελθων προσηυξατο λεγων): "Isäni (πατερ μου), jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni (ει ου δυναται τουτο το ποτηριον παρελθειν απ εμου), minun sitä juomattani (εαν μη αυτο πιω), niin tapahtukoon sinun tahtosi (γενηθητω το θελημα σου)". 26:43 Ja tullessaan hän tapaa heidät taas nukkumasta (και ελθων ευρισκει αυτους παλιν καθευδοντας), sillδ heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi (ησαν γαρ αυτων οι οφθαλμοι βεβαρημενοι). 26:44 Ja hδn jätti heidät (και αφεις αυτους), meni taas (απελθων παλιν) ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan (προσηυξατο εκ τριτου τον αυτον λογον ειπων). 26:45 Sitten hδn tulee opetuslastensa luo ja sanoo heille (τοτε ερχεται προς τους μαθητας αυτου και λεγει αυτοις): "Te nukutte vielä ja lepäätte (καθευδετε το λοιπον και αναπαυεσθε)! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin (ιδου ηγγικεν η ωρα και ο υιος του ανθρωπου παραδιδοται εις χειρας αμαρτωλων). 26:46 Nouskaa, lähtekäämme (εγειρεσθε αγωμεν); katso (ιδου), se on lähellä, joka minut kavaltaa (ηγγικεν ο παραδιδους με)." (Mt 26:36-46)

Kun Jeesus oli tämän puhunut, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle (ταυτα ειπων ο ιησους εξηλθεν συν τοις μαθηταις αυτου περαν του χειμαρρου των κεδρων); siellδ oli puutarha, johon hän meni opetuslapsinensa (οπου ην κηπος εις ον εισηλθεν αυτος και οι μαθηται αυτου). 18:2 Mutta myφs Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan (ηδει δε και ιουδας ο παραδιδους αυτον τον τοπον), koska Jeesus ja hδnen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne (οτι πολλακις συνηχθη ο ιησους εκει μετα των μαθητων αυτου). 18:3 Niin Juudas otti sotilasosaston sekδ ylipappien ja fariseusten virkamiehiä (ο ουν ιουδας λαβων την σπειραν και εκ των αρχιερεων και των φαρισαιων υπηρετας) ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan (ερχεται εκει μετα φανων και λαμπαδων και οπλων). 18:4 Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mikδ oli häntä kohtaava (ιησους ουν ειδως παντα τα ερχομενα επ αυτον), astui esiin ja sanoi heille (εξελθων ειπεν αυτοις): "Ketä te etsitte (τινα ζητειτε)?" 18:5 He vastasivat hänelle (απεκριθησαν αυτω): "Jeesusta, Nasaretilaista (ιησουν τον ναζωραιον)". Jeesus sanoi heille (λεγει αυτοις ο ιησους): "Minä olen (εγω ειμι)". Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan (ειστηκει δε και ιουδας ο παραδιδους αυτον μετ αυτων). 18:6 Kun hδn siis sanoi heille (ως ουν ειπεν αυτοις οτι): "Minä olen (εγω ειμι)", peräytyivät he (απηλθον εις τα οπισω) ja kaatuivat maahan (και επεσον χαμαι). 18:7 Niin hδn taas kysyi heiltä (παλιν ουν αυτους επηρωτησεν): "Ketä te etsitte (τινα ζητειτε)?" He sanoivat (οι δε ειπον): "Jeesusta, Nasaretilaista (ιησουν τον ναζωραιον)". 18:8 Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Minähän sanoin teille, että minä olen (ειπον υμιν οτι εγω ειμι). Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä (ει ουν εμε ζητειτε αφετε τουτους υπαγειν)"; 18:9 että täyttyisi sana (ινα πληρωθη ο λογος), jonka hän oli sanonut (ον ειπεν οτι): "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι ουκ απωλεσα εξ αυτων ουδενα)". 18:10 Niin Simon Pietari, jolla oli miekka (σιμων ουν πετρος εχων μαχαιραν), veti sen ja iski ylimmδisen papin orjaa (ειλκυσεν αυτην και επαισεν τον του αρχιερεως δουλον) ja sivalsi hδneltä pois oikean korvan (και απεκοψεν αυτου το ωτιον το δεξιον); ja orjan nimi oli Malkus (ην δε ονομα τω δουλω μαλχος). 18:11 Niin Jeesus sanoi Pietarille (ειπεν ουν ο ιησους τω πετρω): "Pistä miekkasi tuppeen (βαλε την μαχαιραν σου εις την θηκην). Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut (το ποτηριον ο δεδωκεν μοι ο πατηρ ου μη πιω αυτο)?" 18:12 Niin sotilasosasto ja tuhannenpäällikkö ja juutalaisten virkamiehet (η ουν σπειρα και ο χιλιαρχος και οι υπηρεται των ιουδαιων) ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hδnet (συνελαβον τον ιησουν και εδησαν αυτον) 18:13 ja veivδt hänet ensin Hannaan luo (και απηγαγον αυτον προς ανναν πρωτον), sillδ hän oli Kaifaan appi (ην γαρ πενθερος του καιαφα), ja Kaifas oli sinδ vuonna ylimmäisenä pappina (ος ην αρχιερευς του ενιαυτου εκεινου). 18:14 Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut (ην δε καιαφας ο συμβουλευσας τοις ιουδαιοις οτι): "On hyφdyllistä, että yksi ihminen tuhoutuu kansan edestä (συμφερει ενα ανθρωπον απολεσθαι υπερ του λαου)." (Joh 18:1-14)

Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja Suuren neuvoston jäsenet ja kirjanoppineet kokoontuivat (και απηγαγον τον ιησουν προς τον αρχιερεα και συνερχονται αυτω παντες οι αρχιερεις και οι πρεσβυτεροι και οι γραμματεις). 14:54 Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin palatsin esipihaan asti (και ο πετρος απο μακροθεν ηκολουθησεν αυτω εως εσω εις την αυλην του αρχιερεως) ja istui virkamiesten joukkoon ja lδmmitteli tulen ääressä (και ην συγκαθημενος μετα των υπηρετων και θερμαινομενος προς το φως). 14:55 Mutta ylipapit ja koko Suuri neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan (οι δε αρχιερεις και ολον το συνεδριον εζητουν κατα του ιησου μαρτυριαν) tappaaksensa hδnet (εις το θανατωσαι αυτον), mutta eivδt löytäneet (και ουχ ευρισκον). 14:56 Useat kyllδ todistivat väärin häntä vastaan (πολλοι γαρ εψευδομαρτυρουν κατ αυτου), mutta todistukset eivδt olleet yhtäpitäviä (και ισαι αι μαρτυριαι ουκ ησαν). 14:57 Niin muutamat nousivat ja todistivat vδärin häntä vastaan, sanoen (και τινες ανασταντες εψευδομαρτυρουν κατ αυτου λεγοντες): 14:58 "Me olemme kuulleet hδnen sanovan (οτι ημεις ηκουσαμεν αυτου λεγοντος οτι): 'Minδ hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin (εγω καταλυσω τον ναον τουτον τον χειροποιητον) ja rakennan kolmessa päivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty (και δια τριων ημερων αλλον αχειροποιητον οικοδομησω)'." 14:59 Mutta eivδt näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä (και ουδε ουτως ιση ην η μαρτυρια αυτων). 14:60 Silloin ylimmδinen pappi nousi ja astui esille (και αναστας ο αρχιερευς εις το μεσον) ja kysyi Jeesukselta sanoen (επηρωτησεν τον ιησουν λεγων): "Etkφ vastaa mitään (ουκ αποκρινη ουδεν)? Mitδ nämä todistavat sinua vastaan (τι ουτοι σου καταμαρτυρουσιν)?" 14:61 Mutta hδn oli vaiti eikä vastannut mitään (ο δε εσιωπα και ουδεν απεκρινατο). Taas ylimmδinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle (παλιν ο αρχιερευς επηρωτα αυτον και λεγει αυτω): "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika (συ ει ο χριστος ο υιος του ευλογητου)?" 14:62 Jeesus sanoi (ο δε ιησους ειπεν): "Minä olen (εγω ειμι); ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella (και οψεσθε τον υιον του ανθρωπου καθημενον εκ δεξιων της δυναμεως) ja tulevan taivaan pilvissä (και ερχομενον μετα των νεφελων του ουρανου)". 14:63 Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi (ο δε αρχιερευς διαρρηξας τους χιτωνας αυτου λεγει): "Mitδ me enää todistajia tarvitsemme (τι ετι χρειαν εχομεν μαρτυρων)? 14:64 Te kuulitte hδnen pilkkaamisensa (ηκουσατε της βλασφημιας). Miltδ teistä näyttää (τι υμιν φαινεται)?" Niin he kaikki tuomitsivat hδnet vikapääksi kuolemaan (οι δε παντες κατεκριναν αυτον ειναι ενοχον θανατου). 14:65 Ja muutamat rupesivat sylkemδän häntä (και ηρξαντο τινες εμπτυειν αυτω) ja peittivδt hänen kasvonsa (και περικαλυπτειν το προσωπον αυτου) ja lφivät häntä nyrkillä (και κολαφιζειν αυτον) ja sanoivat hδnelle (και λεγειν αυτω): "Profetoi (προφητευσον)!" Virkamiehetkin lφivät häntä poskelle (και οι υπηρεται ραπισμασιν αυτον εβαλλον). (Mark 14:53-65)

Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan (πιλατος δε συγκαλεσαμενος τους αρχιερεις και τους αρχοντας και τον λαον) 23:14 ja sanoi heille (ειπεν προς αυτους): "Te olette tuoneet minulle tδmän miehen kansan yllyttäjänä (προσηνεγκατε μοι τον ανθρωπον τουτον ως αποστρεφοντα τον λαον); ja katso (και ιδου), minδ olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut (εγω ενωπιον υμων ανακρινας) enkδ ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte (ουδεν ευρον εν τω ανθρωπω τουτω αιτιον ων κατηγορειτε κατ αυτου), 23:15 eikδ Herodeskaan (αλλ ουδε ηρωδης), sillδ minä lähetin teidät hänen luokseen (ανεπεμψα γαρ υμας προς αυτον ). Ja katso (και ιδου), hδn ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman (ουδεν αξιον θανατου εστιν πεπραγμενον αυτω). 23:16 Kuritettuani hδntä minä siis hänet päästän (παιδευσας ουν αυτον απολυσω)." 23:17 Mutta hδnen piti vapauttaa heille yksi kunakin juhlana (αναγκην δε ειχεν απολυειν αυτοις κατα εορτην ενα)." 23:18 Niin he huusivat kaikki yhdessδ, sanoen (ανεκραξαν δε παμπληθει λεγοντες): "Vie pois tδmä, mutta päästä meille Barabbas (αιρε τουτον απολυσον δε ημιν τον βαραββαν)!" 23:19 Tδmä oli heitetty vankeuteen eräästä kaupungissa tapahtuneesta kapinasta sekä murhasta (οστις ην δια στασιν τινα γενομενην εν τη πολει και φονον βεβλημενος εις φυλακην). 23:20 Niin Pilatus taas puhui heille (παλιν ουν ο πιλατος προσεφωνησεν), koska hδn tahtoi vapauttaa Jeesuksen (θελων απολυσαι τον ιησουν). 23:21 Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat (οι δε επεφωνουν λεγοντες): "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet (σταυρωσον σταυρωσον αυτον)!" 23:22 Niin hδn puhui heille kolmannen kerran (ο δε τριτον ειπεν προς αυτους): "Mitδ pahaa hän sitten on tehnyt (τι γαρ κακον εποιησεν ουτος)? En ole havainnut hδnessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman (ουδεν αιτιον θανατου ευρον εν αυτω). Kuritettuani hδntä minä siis hänet päästän (παιδευσας ουν αυτον απολυσω)." 23:23 Mutta he ahdistivat hδntä suurilla huudoilla (οι δε επεκειντο φωναις μεγαλαις), vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi (αιτουμενοι αυτον σταυρωθηναι); ja heidδn ja ylipappien huudot pääsivät voitolle (και κατισχυον αι φωναι αυτων και των αρχιερεων). 23:24 ja Pilatus tuomitsi heidδn vaatimuksensa täytettäväksi (ο δε πιλατος επεκρινεν γενεσθαι το αιτημα αυτων). 23:25 ja hδn päästi heille irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat (απελυσεν δε αυτοις τον δια στασιν και φονον βεβλημενον εις την φυλακην ον ητουντο), mutta Jeesuksen hδn antoi alttiiksi heidän mielivallallensa (τον δε ιησουν παρεδωκεν τω θεληματι). (Lk 23:13-25)

Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" 18:34 Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" 18:35 Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?" 18:36 Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta (η βασιλεια η εμη ουκ εστιν εκ του κοσμου τουτου); jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta (ει εκ του κοσμου τουτου ην η βασιλεια η εμη), niin minun virkamieheni olisivat taistelleet (οι υπηρεται αν οι εμοι ηγωνιζοντο), ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin (ινα μη παραδοθω τοις ιουδαιοις); mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä (νυν δε η βασιλεια η εμη ουκ εστιν εντευθεν)". 18:37 Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta (πας ο ων εκ της αληθειας), kuulee minun ääneni (ακουει μου της φωνης)." 18:38 Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä. (Joh 18:33-38)

Sitten maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan (τοτε οι στρατιωται του ηγεμονος παραλαβοντες τον ιησουν) palatsiin (εις το πραιτωριον) ja kerδsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon (συνηγαγον επ αυτον ολην την σπειραν). 27:28 Ja he riisuivat hδnet (και εκδυσαντες αυτον) ja panivat hδnen päällensä tulipunaisen vaipan (περιεθηκαν αυτω χλαμυδα κοκκινην) 27:29 ja vδänsivät orjantappuroista kruunun (και πλεξαντες στεφανον εξ ακανθων), panivat sen hδnen päähänsä (επεθηκαν επι την κεφαλην αυτου) ja ruovon hänen oikeaan käteensä (και καλαμον επι την δεξιαν αυτου), polvistuivat hδnen eteensä (και γονυπετησαντες εμπροσθεν αυτου) ja pilkkasivat hδntä sanoen (ενεπαιζον αυτω λεγοντες): "Iloitse, juutalaisten kuningas (χαιρε ο βασιλευς των ιουδαιων)!" 27:30 Ja he sylkivät häntä (και εμπτυσαντες εις αυτον), ottivat ruovon ja lφivät häntä päähän (ελαβον τον καλαμον και ετυπτον εις την κεφαλην αυτου). 27:31 Ja kun he olivat hδntä pilkanneet (και οτε ενεπαιξαν αυτω), riisuivat he hδneltä vaipan (εξεδυσαν αυτον την χλαμυδα), pukivat hδnet hänen omiin vaatteisiinsa (και ενεδυσαν αυτον τα ιματια αυτου) ja veivδt hänet pois ristiinnaulittavaksi (και απηγαγον αυτον εις το σταυρωσαι). 27:32 Ja matkalla he tapasivat kyrenelδisen miehen, jonka nimi oli Simon (εξερχομενοι δε ευρον ανθρωπον κυρηναιον ονοματι σιμωνα). Hδnet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä (τουτον ηγγαρευσαν ινα αρη τον σταυρον αυτου). 27:33 Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi (και ελθοντες εις τοπον λεγομενον γολγοθα) - se on: pδäkallon paikaksi (ος εστιν λεγομενος κρανιου τοπος) - 27:34 he tarjosivat hδnelle juotavaksi katkeraksi sekoitettua etikkaviiniä (εδωκαν αυτω πιειν οξος μετα χολης μεμιγμενον); mutta maistettuaan hδn ei tahtonut sitä juoda (και γευσαμενος ουκ ηθελεν πιειν). 27:35 Ja kun kun he olivat hänet ristiinnaulinneet (σταυρωσαντες δε αυτον), jakoivat he keskenδän hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa (διεμερισαντο τα ιματια αυτου βαλλοντες κληρον) ettδ täyttyisi se, mistä profeetta sanoi (ινα πληρωθη το ρηθεν υπο του προφητου): He ovat jakaneet minun vaatteeni keskenään (διεμερισαντο τα ιματια μου εαυτοις) ja viitastani he heittivδt arpaa (και επι τον ιματισμον μου εβαλον κληρον). 27:36 Sitten he istuutuivat ja vartioivat hδntä siellä (και καθημενοι ετηρουν αυτον εκει). (Mt 27:27-36)

Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat (ην δε ωρα τριτη και εσταυρωσαν αυτον). 15:26 Ja pδällekirjoitukseksi oli merkitty hänen syynsä (και ην η επιγραφη της αιτιας αυτου επιγεγραμμενη): "Juutalaisten kuningas (ο βασιλευς των ιουδαιων)". 15:27 Ja he ristiinnaulitsivat hänen kanssaan kaksi ryöväriä (και συν αυτω σταυρουσιν δυο ληστας), toisen hδnen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolellensa (ενα εκ δεξιων και ενα εξ ευωνυμων αυτου). 15:28 Ja niin tδyttyi se kirjoitus, joka sanoo, että hänet luettiin pahantekijäin joukkoon (και επληρωθη η γραφη η λεγουσα και μετα ανομων ελογισθη). 15:29 Ja ne, jotka kulkivat ohitse (και οι παραπορευομενοι), herjasivat hδntä ja nyökyttivät päätään ja sanoivat (εβλασφημουν αυτον κινουντες τας κεφαλας αυτων και λεγοντες): "Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin (ουα ο καταλυων τον ναον) ja kolmessa pδivässä sen rakennat (και εν τρισιν ημεραις οικοδομων)! 15:30 Pelasta itsesi (σωσον σεαυτον) ja astu alas ristiltδ (και καταβα απο του σταυρου)." 15:31 ja myφs ylipapitkin ynnä kirjanoppineet keskenään pilkkasivat häntä ja sanoivat (ομοιως δε και οι αρχιερεις εμπαιζοντες προς αλληλους μετα των γραμματεων ελεγον): "Muita hδn on auttanut, itseään ei voi auttaa (αλλους εσωσεν εαυτον ου δυναται σωσαι). 15:32 Astukoon hδn, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristiltä (ο χριστος ο βασιλευς του ισραηλ καταβατω νυν απο του σταυρου), ettδ me näkisimme ja uskoisimme (ινα ιδωμεν και πιστευσωμεν)." Myφskin ne, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssaan, herjasivat häntä (και οι συνεσταυρωμενοι αυτω ωνειδιζον αυτον). 15:33 Ja kuudennella hetkellδ tuli pimeys yli kaiken maan (γενομενης δε ωρας εκτης σκοτος εγενετο εφ ολην την γην), ja sitδ kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen (εως ωρας εννατης). 15:34 Ja yhdeksδnnellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä sanoen (και τη ωρα τη εννατη εβοησεν ο ιησους φωνη μεγαλη λεγων): "Eloi, Eloi, lamma sabaktani (ελωι ελωι λαμμα σαβαχθανι)?" Se on käännettynä (ο εστιν μεθερμηνευομενον): Jumalani, Jumalani (ο θεος μου ο θεος μου), miksi minut hylkδsit (εις τι με εγκατελιπες)? 15:35 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistδ, jotka siinä seisoivat (και τινες των παρεστηκοτων ακουσαντες ελεγον): "Katso, hδn huutaa Eliasta (ιδου ηλιαν φωνει)". 15:36 Ja muuan juoksi ja tδytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen (δραμων δε εις και γεμισας σπογγον οξους περιθεις τε καλαμω εποτιζεν αυτον λεγων): "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hδnet alas (αφετε ιδωμεν ει ερχεται ηλιας καθελειν αυτον)". 15:37 Mutta Jeesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä (ο δε ιησους αφεις φωνην μεγαλην εξεπνευσεν). 15:38 Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhδältä alas asti (και το καταπετασμα του ναου εσχισθη εις δυο απο ανωθεν εως κατω). 15:39 Mutta kun sadanpδämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin huutavan ja antavan henkensä, hän sanoi (ιδων δε ο κεντυριων ο παρεστηκως εξ εναντιας αυτου οτι ουτως κραξας εξεπνευσεν ειπεν): "Totisesti tδmä ihminen oli Jumalan Poika (αληθως ο ανθρωπος ουτος υιος ην θεου)". (Mark 15:25-39)

Ja siellä oli myös naisia taaempaa katselemassa (ησαν δε και γυναικες απο μακροθεν θεωρουσαι). Nδiden joukossa olivat Maria Magdaleena (εν αις ην και μαρια η μαγδαληνη) ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen δiti (και μαρια η του ιακωβου του μικρου και ιωση μητηρ), ja Salome (και σαλωμη), 15:41 jotka myφs hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä (αι και οτε ην εν τη γαλιλαια ηκολουθουν αυτω και διηκονουν αυτω), sekδ useita muita, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin (και αλλαι πολλαι αι συναναβασαι αυτω εις ιεροσολυμα). (Mark 15:40-41)

Ja kun jo oli tullut ilta (και ηδη οψιας γενομενης), ja koska oli valmistuspδivä (επει ην παρασκευη), se on sapatin aattopδivä (ο εστιν προσαββατον), 15:43 tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jδsen (ηλθεν ιωσηφ ο απο αριμαθαιας ευσχημων βουλευτης), joka hδnkin odotti Jumalan valtakuntaa (ος και αυτος ην προσδεχομενος την βασιλειαν του θεου), rohkaisi mielensδ ja meni sisälle Pilatuksen luo (τολμησας εισηλθεν προς πιλατον) ja pyysi Jeesuksen ruumista (και ητησατο το σωμα του ιησου). 15:44 Niin Pilatus ihmetteli (ο δε πιλατος εθαυμασεν), oliko hδn jo kuollut (ει ηδη τεθνηκεν), ja kutsuttuaan luoksensa sadanpäämiehen kysyi tältä (και προσκαλεσαμενος τον κεντυριωνα επηρωτησεν αυτον), oliko hδn jo kauan sitten kuollut (ει παλαι απεθανεν). 15:45 Ja saatuaan sadanpδämieheltä siitä tiedon (και γνους απο του κεντυριωνος) hδn lahjoitti ruumiin Joosefille (εδωρησατο το σωμα τω ιωσηφ). 15:46 Tδmä osti liinavaatteen ja otti hänet alas (και αγορασας σινδονα και καθελων αυτον), kδäri hänet liinavaatteeseen (ενειλησεν τη σινδονι) ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon (και κατεθηκεν αυτον εν μνημειω ο ην λελατομημενον εκ πετρας), ja vieritti kiven hautakammion ovelle (και προσεκυλισεν λιθον επι την θυραν του μνημειου). (Mark 15:42-46)

Sapattien päättyessä ensimmäisen sapattiviikon kajastusta kohti (οψε δε σαββατων εις μιαν σαββατων επιφωσκουση), tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanjδristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sen teille sanonut." Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille (Χαιρετε - Iloitkaa)! " (Mt 28:2-9)

Ja he menivät hänen tykönsä (αι δε προσελθουσαι), syleilivδt hänen jalkojaan (εκρατησαν αυτου τους ποδας) ja palvoivat häntä (και προσεκυνησαν αυτω). Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana (απαγγειλατε) minun veljilleni (τοις αδελφοις μου), että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä". (kts. Mt 28:9-10)

Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattuja ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboan vuorella. Niin he löivät häneltä pään poikki, ryöstivät häneltä aseet ja lähettivät ne ympäri filistealaisten maata, julistaaksensa voitonsanomaa (le'basar) epäjumaliensa temppeleissä ja kansan seassa. (1.Sam 31:8-9)

Katso, minä sanon teille salaisuuden (ιδου μυστηριον υμιν λεγω): emme kaikki kuolemaan nuku (παντες μεν ου κοιμηθησομεθα), mutta kaikki me muutumme (παντες δε αλλαγησομεθα), yhtδkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana (τοτε γενησεται ο λογος), joka on kirjoitettu (ο γεγραμμενος) : "Kuolema on nielty ja voitto saatu (κατεποθη ο θανατος εις νικος)". Mutta kuoleman ota on synti (το δε κεντρον του θανατου η αμαρτια), ja synnin voima on laki (η δε δυναμις της αμαρτιας ο νομος). Mutta kiitos olkoon Jumalan (τω δε θεω χαρις), joka antaa meille voiton (τω διδοντι ημιν το νικος) meidδn Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (δια του κυριου ημων ιησου χριστου)! (1.Kor 15:51-54)

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu (εδοθη μοι) kaikki valta (πασα εξουσια) taivaassa (εν ουρανω) ja maan päällä (και επι γης). (Mt 28:18)

Siis menkää ja (πορευθεντες ουν) tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (μαθητευσατε παντα τα εθνη), kastaen heitä (βαπτιζοντες αυτους) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (εις το ονομα του πατρος και του υιου και του αγιου πνευματος) ja opettaen heitä (διδασκοντες αυτους) pitämään kaikki (τηρειν παντα), mitä minä olen käskenyt teidän pitää (οσα ενετειλαμην υμιν). Ja katso (και ιδου), minä olen teidän kanssanne (εγω μεθ υμων ειμι) joka päivä (πασας τας ημερας) aikakauden täyttymykseen asti (εως της συντελειας του αιωνος). Aamen (αμην)." (Mt 28:19-20)

Ja hän sanoi heille: "Menkää (πορευθεντες) kaikkeen maailmaan (εις τον κοσμον απαντα) ja saarnatkaa evankeliumia (κηρυξατε το ευαγγελιον) kaikille luoduille (παση τη κτισει). Joka uskoo ja kastetaan (ο πιστευσας και βαπτισθεις), se pelastuu (σωθησεται); mutta joka ei usko (ο δε απιστησας), se tuomitaan kadotukseen (κατακριθησεται). Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia (δαιμονια), puhuvat uusilla kielillä (γλωσσαις λαλησουσιν καιναις), nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mark 16:15-18)

Ja hän sanoi heille (και ειπεν αυτοις οτι): "Niin on kirjoitettu (ουτως γεγραπται), että näin Kristuksen piti kärsimän (και ουτως εδει παθειν τον χριστον) ja nouseman ylös kuolleista (και αναστηναι εκ νεκρων) kolmantena päivänä (τη τριτη ημερα), 24:47 ja hänen nimessään on saarnattava (και κηρυχθηναι επι τω ονοματι αυτου) mielenmuutosta ja syntien hylkäämistä (μετανοιαν και αφεσιν αμαρτιων) kaikille kansoille (εις παντα τα εθνη), alkaen Jerusalemista (αρξαμενον απο ιερουσαλημ). 24:48 Ja te olette tämän todistajat (υμεις δε εστε μαρτυρες τουτων). 24:49 Ja katso (και ιδου), minä lähetän teille Isäni lupauksen (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους δυναμιν)." (Lk 24:46-49)

Niin Jeesus sanoi heille jälleen (ειπεν ουν αυτοις ο ιησους παλιν): "Rauha teille (ειρηνη υμιν)! Niinkuin Isä on lähettänyt minut (καθως απεσταλκεν με ο πατηρ), niin lähetän minäkin teidät (καγω πεμπω υμας)." 20:22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille (και τουτο ειπων ενεφυσησεν και λεγει αυτοις): "Ottakaa Pyhä Henki (λαβετε πνευμα αγιον). 20:23 Joiden synnit te anteeksi annatte (αν τινων αφητε τας αμαρτιας), niille ne ovat anteeksi annetut (αφιενται αυτοις); joiden synnit te pidätätte (αν τινων κρατητε), niille ne ovat pidätetyt (κεκρατηνται)." (Joh 20:21-23)

Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille (οπτανομενος αυτοις) neljδnkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä (οτι ιωαννης μεν εβαπτισεν υδατι), mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä (υμεις δε βαπτισθησεσθε εν πνευματι αγιω), ei kauan näitten päivien jälkeen."

Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat (αποκαθιστανεις) Israelille valtakunnan (την βασιλειαν τω ισραηλ)?" Hδn sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla (εν τη ιδια εξουσια) on asettanut (εθετο), vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman (δυναμιν), ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka". Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän (ουτως ελευσεται ον τροπον εθεασασθε αυτον πορευομενον εις τον ουρανον)." (Apt 1:1-11)

Ja viidennenkymmenennen päivän täyttyessä (και εν τω συμπληρουσθαι την ημεραν της πεντηκοστης), olivat he kaikki yhdessδ koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (Apt 2:1-4)

Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
"Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laittomien kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala nosti ylös päästämällä irti kuoleman synnytystuskista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että hän olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä:

"Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä."
Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannonut nostavansa ja asettavansa hänen valtaistuimelleen Voidellun, hänen kupeittensa hedelmän lihan mukaan, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala nostanut ylös, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse:

"Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi."
Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. (Apt 2:14-36)

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. (Apt 2:36)

Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (1.Ms 12:2-3)

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? (Apt 2:37)

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte Pyhän Hengen lahjan (ληψεσθε την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται). (Kts Apt 2:38-39)

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen paikkaan (πιστει καλουμενος αβρααμ υπηκουσεν εξελθειν εις τον τοπον), jonka hδn oli saava perinnöksi (ον ημελλεν λαμβανειν εις κληρονομιαν), ja hän lähti tietämättä (και εξηλθεν μη επισταμενος), minne oli saapuva (που ερχεται). (Hebr 11:8)

Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä (ελθοντι δε εις την οικιαν προσηλθον αυτω οι τυφλοι) ; ja Jeesus sanoi heille (και λεγει αυτοις ο ιησους): "Uskotteko, että minä voin sen tehdä (πιστευετε οτι δυναμαι τουτο ποιησαι)?" He sanoivat hänelle (λεγουσιν αυτω) : "Uskomme, Herra (ναι κυριε)". 9:29 Silloin hδn kosketti heidän silmiänsä ja sanoi (τοτε ηψατο των οφθαλμων αυτων λεγων): "Tapahtukoon teille uskonne mukaan (κατα την πιστιν υμων γενηθητω υμιν)". 9:30 Ja heidän silmänsä aukenivat (και ανεωχθησαν αυτων οι οφθαλμοι) . (Mt 9:28-30)

Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa (τουτο ουν λεγω και μαρτυρομαι εν κυριω): älkää enää vaeltako (μηκετι υμας περιπατειν), niinkuin muut kansat vaeltavat mielensä turhuudessa (καθως και τα λοιπα εθνη περιπατει εν ματαιοτητι του νοος αυτων), 4:18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä (εσκοτισμενοι τη διανοια οντες απηλλοτριωμενοι της ζωης του θεου) heissä olevan tietämättömyyden tähden (δια την αγνοιαν την ουσαν εν αυτοις) ja sydämensä paatumuksen tähden (δια την πωρωσιν της καρδιας αυτων), 4:19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan (οιτινες απηλγηκοτες εαυτους) ja heittäytyneet irstauden valtaan (παρεδωκαν τη ασελγεια), harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta (εις εργασιαν ακαθαρσιας πασης), ahneudessa (εν πλεονεξια). 4:20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan (υμεις δε ουχ ουτως εμαθετε τον χριστον), 4:21 jos muutoin olette hänestä kuulleet (ειγε αυτον ηκουσατε) ja hänessä opetusta saaneet (και εν αυτω εδιδαχθητε), niinkuin totuus on Jeesuksessa (καθως εστιν αληθεια εν τω ιησου): 4:22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte (αποθεσθαι υμας κατα την προτεραν αναστροφην τον παλαιον ανθρωπον) ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten (τον φθειρομενον κατα τας επιθυμιας της απατης), 4:23 ja uudistua mielenne hengeltä (ανανεουσθαι δε τω πνευματι του νοος υμων) 4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen (και ενδυσασθαι τον καινον ανθρωπον), joka Jumalan mukaan on luotu (τον κατα θεον κτισθεντα) totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (εν δικαιοσυνη και οσιοτητι της αληθειας). (Ef 4:17-24)

Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä (ου γαρ εστιν διαστολη ιουδαιου τε και ελληνος); sillδ yksi ja sama on kaikkien Herra (ο γαρ αυτος κυριος παντων), rikas antaja kaikille (πλουτων εις παντας), jotka hδntä avuksi huutavat (τους επικαλουμενους αυτον). 10:13 Sillδ "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (πας γαρ ος αν επικαλεσηται το ονομα κυριου σωθησεται)". 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitδ, johon eivät usko (πως ουν επικαλεσονται εις ον ουκ επιστευσαν)? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet (πως δε πιστευσουσιν ου ουκ ηκουσαν)? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa (πως δε ακουσουσιν χωρις κηρυσσοντος)? 10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa (πως δε κηρυξουσιν), ellei ketδän lähetetä (εαν μη αποσταλωσιν)? Niinkuin kirjoitettu on (καθως γεγραπται): "Kuinka suloiset ovat niiden jalat (ως ωραιοι οι ποδες), jotka tuovat rauhan hyvää sanomaa (των ευαγγελιζομενων ειρηνην), jotka hyvän sanoman hyvyyksiä ilmoittavat (των ευαγγελιζομενων τα αγαθα)!" 10:16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille (αλλ ου παντες υπηκουσαν τω ευαγγελιω). Sillδ Jesaja sanoo (ησαιας γαρ λεγει): "Herra, kuka uskoo meidδn saarnamme (κυριε τις επιστευσεν τη ακοη ημων)?" 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Jumalan sanan kautta (αρα η πιστις εξ ακοης η δε ακοη δια ρηματος θεου). (Rm 10:12-17)

Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)" (kts. Mt 3:2)

Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων). (kts. Mt 4:17)

Ja hän sanoi heille (και ειπεν αυτοις οτι): "Niin on kirjoitettu (ουτως γεγραπται), että Kristuksen piti näin kärsimän (και ουτως εδει παθειν τον χριστον) ja kolmantena päivänä nouseman kuolleista (και αναστηναι εκ νεκρων τη τριτη ημερα), 24:47 ja että mielenmuutosta ja syntien hylkäämistä on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille (και κηρυχθηναι επι τω ονοματι αυτου μετανοιαν εις παντα τα εθνη), alkaen Jerusalemista (αρξαμενον απο ιερουσαλημ), 24:48 ja te olette tämän todistajat (υμεις δε εστε μαρτυρες τουτων). 24:49 Ja katso (και ιδου), minä lähetän Isäni lupauksen teille (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους)." (Lk 24:46-49)

Mutta me tiedämme (οιδαμεν δε), ettδ kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (οτι τοις αγαπωσιν τον θεον παντα συνεργει εις αγαθον), niiden, jotka esillepantaviksi ovat kutsutut (τοις κατα προθεσιν κλητοις ουσιν). (Rm 8:28)

Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset (ομοιως νεωτεροι υποταγητε πρεσβυτεροις) ja pukeutukaa kaikki keskinδiseen nöyryyteen (παντες δε αλληλοις υποτασσομενοι την ταπεινοφροσυνην εγκομβωσασθε), sillδ (οτι) "Jumala on ylpeitä vastaan (ο θεος υπερηφανοις αντιτασσεται), mutta nöyrille hän antaa armon (ταπεινοις δε διδωσιν χαριν)". (1.Piet 5:5)

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle (ταπεινωθητε ουν υπο την κραταιαν χειρα του θεου), ettδ hän ajallansa teidät korottaisi (ινα υμας υψωση εν καιρω), 5:7 ja "heittäkää kaikki huolenne hänen päällensä (πασαν την μεριμναν υμων επιρριψαντες επ αυτον), sillδ hän huolehtii teistä (οτι αυτω μελει περι υμων)". (1.Piet 5:6-7)

Olkaa raittiit, valvokaa, sillä teidän vastustajanne (νηψατε γρηγορησατε οτι ο αντιδικος υμων), perkele (διαβολος), kδy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien (ως λεων ωρυομενος περιπατει ζητων), kenen hδn saisi niellä (τινα καταπιη). 5:9 Vastustakaa häntä lujina uskossa (ω αντιστητε στερεοι τη πιστει), tietδen (ειδοτες), ettδ samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää (τα αυτα των παθηματων τη εν κοσμω υμων αδελφοτητι επιτελεισθαι). (1.Piet 5:8-9)

Mutta kaiken armon Jumala (ο δε θεος πασης χαριτος), joka on kutsunut teidδt iankaikkiseen kunniaansa Kristuksessa Jeesuksessa (ο καλεσας ημας εις την αιωνιον αυτου δοξαν εν χριστω ιησου), vδhän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava (ολιγον παθοντας αυτος καταρτισαι υμας), teitδ tukeva (στηριξαι), vahvistava (σθενωσαι) ja lujittava (θεμελιωσαι). 5:11 Hδnen olkoon kunnia (αυτω η δοξα) ja valta (και το κρατος) aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας των αιωνων)! Amen (αμην). (1.Piet 5:10-11)

Iloitkaa aina Herrassa (χαιρετε εν κυριω παντοτε)! Vieläkin minä sanon (παλιν ερω): iloitkaa (χαιρετε)! 4:5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon (το επιεικες υμων γνωσθητω πασιν ανθρωποις). Herra on lähellä (ο κυριος εγγυς). 4:6 Älkää mistään murehtiko (μηδεν μεριμνατε), vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella (αλλ εν παντι τη προσευχη και τη δεησει) kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi (μετα ευχαριστιας τα αιτηματα υμων γνωριζεσθω προς τον θεον), 4:7 ja Jumalan rauha (και η ειρηνη του θεου), joka on kaikkea ymmδrrystä ylempi (η υπερεχουσα παντα νουν), on varjeleva teidän sydämenne (φρουρησει τας καρδιας υμων) ja ajatuksenne (και τα νοηματα υμων) Kristuksessa Jeesuksessa (εν χριστω ιησου). (Flp 4:4-7)

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων). (Kts. Apt 2:38-39)

Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta (μωσης γαρ γραφει την δικαιοσυνην), joka laista tulee (την εκ του νομου), ettδ ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä (οτι ο ποιησας αυτα ανθρωπος ζησεται εν αυτοις). 10:6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee (η δε εκ πιστεως δικαιοσυνη), sanoo nδin (ουτως λεγει): "Δlä sano sydämessäsi (μη ειπης εν τη καρδια σου): Kuka nousee taivaaseen (τις αναβησεται εις τον ουρανον)?" se on: tuomaan Kristusta alas (τουτ εστιν χριστον καταγαγειν), 10:7 tahi (η): "Kuka astuu alas syvyyteen (τις καταβησεται εις την αβυσσον)?" se on (τουτ εστιν): nostamaan Kristusta kuolleista (χριστον εκ νεκρων αναγαγειν). 10:8 Mutta mitδ se sanoo (αλλα τι λεγει)? "Se sana on sinua lδhellä (εγγυς σου το ρημα εστιν), sinun suussasi ja sinun sydδmessäsi (εν τω στοματι σου και εν τη καρδια σου)"; se on se uskon sana (τουτ εστιν το ρημα της πιστεως), jota me saarnaamme (ο κηρυσσομεν). (Rm 10:5-8)

Sillä jos sinä tunnustat suullasi (εαν ομολογησης εν τω στοματι) Jeesuksen Herraksi (οτι σου κυριον ιησουν) ja uskot sydδmessäsi (και πιστευσης εν τη καρδια σου), ettδ Jumala on hänet kuolleista herättänyt (οτι ο θεος αυτον ηγειρεν εκ νεκρων), niin sinδ pelastut (σωθηση); 10:10 sillδ sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi (καρδια γαρ πιστευεται εις δικαιοσυνην) ja suulla tunnustaudutaan pelastukseen (στοματι δε ομολογειται εις σωτηριαν). 10:11 Sanoohan Kirjakin (λεγει γαρ η γραφη): "Ei yksikδän, joka häneen uskoo, joudu häpeään (πας ο πιστευων επ αυτω ου καταισχυνθησεται)". (Rm 10:9-11)

Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli (ακουσας δε ο ιησους εθαυμασεν) ja sanoi niille, jotka hδntä seurasivat (και ειπεν τοις ακολουθουσιν): "Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa (ουδε εν τω ισραηλ τοσαυτην πιστιν ευρον). 8:11 Ja minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): monet tulevat idästä ja lännestä (πολλοι απο ανατολων και δυσμων ηξουσιν) ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa (και ανακλιθησονται μετα αβρααμ και ισαακ και ιακωβ εν τη βασιλεια των ουρανων); 8:12 mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen (οι δε υιοι της βασιλειας εκβληθησονται εις το σκοτος το εξωτερον); siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων)." 8:13 Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle (και ειπεν ο ιησους τω εκατονταρχω): "Mene (υπαγε). Ja niinkuin sinä uskot (και ως επιστευσας), niin sinulle tapahtukoon (γενηθητω σοι)." Ja hänen palvelijansa parani sillä hetkellä (και ιαθη ο παις αυτου εν τη ωρα εκεινη). (Mt 8:10-13)

Älkää siis peljätkö (μη ουν φοβηθητε); te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta (πολλων στρουθιων διαφερετε υμεις). Sentähden, jokaisen, joka tunnustautuu minuun ihmisten edessä (πας ουν οστις ομολογησει εν εμοι εμπροσθεν των ανθρωπων), häneen minäkin tunnustaudun Isäni edessä (ομολογησω καγω εν αυτω εμπροσθεν του πατρος μου), joka on taivaissa (του εν ουρανοις). Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä (οστις δ αν αρνησηται με εμπροσθεν των ανθρωπων), sen minäkin kiellän Isäni edessä (αρνησομαι αυτον καγω εμπροσθεν του πατρος μου), joka on taivaissa (του εν ουρανοις). (Mt 10:31-33)

Mutta kun hän tätä ajatteli (ταυτα δε αυτου ενθυμηθεντος), niin katso (ιδου), hδnelle ilmestyi unessa Herran enkeli (αγγελος κυριου κατ οναρ εφανη αυτω), joka sanoi (λεγων): "Joosef, Daavidin poika (ιωσηφ υιος δαβιδ), δlä pelkää ottaa tykösi Mariaa (μη φοβηθης παραλαβειν μαριαμ), vaimoasi (την γυναικα σου); sillδ se, mikä hänessä on siinnyt (το γαρ εν αυτη γεννηθεν), on Pyhδstä Hengestä (εκ πνευματος εστιν αγιου). Ja hδn on synnyttävä pojan (τεξεται δε υιον), ja sinδ kutsut häntä nimellä Jeesus (και καλεσεις το ονομα αυτου ιησουν), sillä hän on pelastava kansansa (αυτος γαρ σωσει τον λαον αυτου) heidδn synneistänsä (απο των αμαρτιων αυτων)." (Mt 1:20-21)

Tämä kaikki on tapahtunut (τουτο δε ολον γεγονεν), ettδ täyttyisi (ινα πληρωθη), se minkδ Herra on puhunut profeetan kautta (το ρηθεν υπο του κυριου δια του προφητου), joka sanoo (λεγοντος): "Katso (ιδου), neitsyt tulee raskaaksi (η παρθενος εν γαστρι εξει) ja synnyttää pojan (και τεξεται υιον), ja he antavat hδnelle nimen Immanuel (και καλεσουσιν το ονομα αυτου εμμανουηλ)", mikδ käännettynä on (ο εστιν μεθερμηνευομενον): Jumala meidδn kanssamme (μεθ ημων ο θεος). (Mt 1:22-23, kts. Jes 7:14-15)

Niin enkeli sanoi hänelle (και ειπεν ο αγγελος αυτη): "Δlä pelkää, Maria (μη φοβου μαριαμ); sillδ sinä olet löytänyt armon Jumalan edessä (ευρες γαρ χαριν παρα τω θεω). 1:31 Ja katso (και ιδου), sinδ tulet raskaaksi (συλληψη εν γαστρι) ja synnytδt pojan (και τεξη υιον), ja sinä kutsut häntä nimellä Jeesus (και καλεσεις το ονομα αυτου ιησουν). 1:32 Hän on oleva suuri (ουτος εσται μεγας), ja hδnet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi (και υιος υψιστου κληθησεται), ja Herra Jumala antaa hänelle (και δωσει αυτω κυριος ο θεος) Daavidin, hδnen isänsä, valtaistuimen (τον θρονον δαβιδ του πατρος αυτου), 1:33 ja hδn on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti (και βασιλευσει επι τον οικον ιακωβ εις τους αιωνας), ja hδnen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman (και της βασιλειας αυτου ουκ εσται τελος)." (Lk 1:30-33)

Ja kun kahdeksan päivää tuli täyteen (και οτε επλησθησαν ημεραι οκτω) ja lapsi oli ympδrileikattava (του περιτεμειν το παιδιον), kutsuttiin hänet nimellä Jeesus (και εκληθη το ονομα αυτου ιησους), jolla enkeli oli häntä kutsunut (το κληθεν υπο του αγγελου), ennen hδnen sikiämistään kohdussa (προ του συλληφθηναι αυτον εν τη κοιλια). (Lk 2:21)

Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi (κηρυσσων βαπτισμα μετανοιας εις αφεσιν αμαρτιων), 3:4 niinkuin on kirjoitettuna profeetta Jesajan sanojen kirjassa: "Huutavan δäni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'. 3:5 Kaikki laaksot täytettäköön, ja kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, 3:6 ja kaikki liha on näkevä Jumalan Pelastuksen (το σωτηριον του θεου)." (Lk 3:3-6)

Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle (la-Jhova) tämän virren; he sanoivat näin: "Minä veisaan Herralle (la-Jhova), sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra (Jah) on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus (oik. hän tuli minulle pelastukseksi - li-Jeshua). Hän on minun Jumalani (Elí) , ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala (Elohei), ja minä kunnioitan häntä. Herra (Jehovah) on sotasankari, Herra (Jehovah) on hänen nimensä. (2.Ms 15:1-3, kr-38 käännös, täsmennykset sulkeissa)

Kun hän siis sanoi heille (ως ουν ειπεν αυτοις οτι): "Minä olen (εγω ειμι)", peräytyivät he (απηλθον εις τα οπισω) ja kaatuivat maahan (και επεσον χαμαι). (Joh 18:6)

Mutta enkeli sanoi heille (και ειπεν αυτοις ο αγγελος): "Δlkää peljätkö (μη φοβεισθε); sillδ katso (ιδου γαρ), minδ ilmoitan teille suuren ilon (ευαγγελιζομαι υμιν χαραν μεγαλην), joka on tuleva kaikelle kansalle (ητις εσται παντι τω λαω): teille on tδnä päivänä syntynyt Pelastaja (οτι ετεχθη υμιν σημερον σωτηρ), joka on Kristus (ος εστιν χριστος), Herra (κυριος), Daavidin kaupungissa (εν πολει δαβιδ). (Lk 2:10-11).

Hän on "se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte (ουτος εστιν ο λιθος ο εξουθενηθεις υφ υμων των οικοδομουντων), mutta joka on kulmakiveksi tullut (ο γενομενος εις κεφαλην γωνιας)". Eikδ ole pelastusta (η σωτηρια) yhdessδkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä (ονομα ετερον) ihmisille annettu, jossa meidδn pitäisi pelastuman (εν ω δει σωθηναι ημας). (Apt 4:11-12)

Miksi te huudatte minulle (τι δε με καλειτε): 'Herra, Herra (κυριε κυριε)!' ettekä tee, mitä minä sanon (και ου ποιειτε α λεγω)? (Lk 6:46)

Ja minä en enää ole maailmassa (και ουκ ετι ειμι εν τω κοσμω), mutta he ovat maailmassa (και ουτοι εν τω κοσμω εισιν), ja minä tulen sinun tykösi (και εγω προς σε ερχομαι). Pyhä Isä (πατερ αγιε), varjele heidät nimessäsi (τηρησον αυτους εν τω ονοματι σου), jonka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι), että he olisivat yksi niinkuin mekin (ινα ωσιν εν καθως ημεις). 17:12 Kun minä olin heidän kanssansa maailmassa (οτε ημην μετ αυτων εν τω κοσμω), varjelin minä heidät sinun nimessäsi (εγω ετηρουν αυτους εν τω ονοματι σου), jonka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι), ja suojelin heitä (εφυλαξα), eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi (και ουδεις εξ αυτων απωλετο ει μη ο υιος της απωλειας), että kirjoitus täyttyisi (ινα η γραφη πληρωθη). (Joh 17:11-12)

Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi. (Jes 63:16)

Niin Pietari sanoi heille (πετρος δε εφη προς αυτους): "Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistä kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων)." (Apt 2:38-39)

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut (συνεταφημεν ουν αυτω) kasteen kautta kuolemaan (δια του βαπτισματος εις τον θανατον), ettδ niinkuin Kristus herätettiin kuolleista (ινα ωσπερ ηγερθη χριστος εκ νεκρων) Isδn kunnian kautta (δια της δοξης του πατρος), samoin pitδä meidänkin uudessa elämässä vaeltaman (ουτως και ημεις εν καινοτητι ζωης περιπατησωμεν). 6:5 Sillδ jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa (ει γαρ συμφυτοι γεγοναμεν τω ομοιωματι του θανατου αυτου αλλα και της αναστασεως εσομεθα), 6:6 kun tunnemme sen, ettδ meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu (τουτο γινωσκοντες οτι ο παλαιος ημων ανθρωπος συνεσταυρωθη), ettδ synnin ruumis kukistettaisiin (ινα καταργηθη το σωμα της αμαρτιας), niin ettemme enää syntiä palvelisi (του μηκετι δουλευειν ημας τη αμαρτια); 6:7 sillδ joka on kuollut (ο γαρ αποθανων), se on vanhurskautunut pois synnistδ (δεδικαιωται απο της αμαρτιας). (Rm 6:4-7)

Salli (afes) nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus. (Kts. Matt 3:15).

Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". (Matt 3:16-17)

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa (εχομεν δε τον θησαυρον τουτον εν οστρακινοις σκευεσιν), ettδ tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan (ινα η υπερβολη της δυναμεως η του θεου) eikδ näyttäisi tulevan meistä (και μη εξ ημων). 4:8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa (εν παντι θλιβομενοι), mutta emme umpikujassa (αλλ ου στενοχωρουμενοι), neuvottomat (απορουμενοι), mutta emme toivottomat (αλλ ουκ εξαπορουμενοι), 4:9 vainotut, mutta emme hyljδtyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut (διωκομενοι αλλ ουκ εγκαταλειπομενοι καταβαλλομενοι αλλ ουκ απολλυμενοι). 4:10 Me kuljemme, aina kantaen Herran Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme (παντοτε την νεκρωσιν του κυριου ιησου εν τω σωματι περιφεροντες), ettδ Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin (ινα και η ζωη του ιησου εν τω σωματι ημων φανερωθη). 4:11 Sillδ me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden (αει γαρ ημεις οι ζωντες εις θανατον παραδιδομεθα δια ιησουν), ettδ Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin (ινα και η ζωη του ιησου φανερωθη εν τη θνητη σαρκι ημων). 4:12 Niinpδ siis kuolema tekee työtään meissä (ωστε ο μεν θανατος εν ημιν ενεργειται), mutta elδmä teissä (η δε ζωη εν υμιν). (2.Kor 4:7-12)

Jotka nyt ottivat hänen sanansa iloiten vastaan (οι μεν ουν ασμενως αποδεξαμενοι τον λογον), ne kastettiin (αυτου εβαπτισθησαν), ja niin heitδ lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua (και προσετεθησαν τη ημερα εκεινη ψυχαι ωσει τρισχιλια). (Apt 2:41)

Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. (Apt 8:12)

Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. (Apt 8:13-17)

Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa (και μεγαλυνοντων τον θεον). Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. (Apt 10:44-48)

Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan". Ja hän sanoi heille: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi mielenmuutoksen kasteella (ιωαννης μεν εβαπτισεν βαπτισμα μετανοιας), kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen". Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen (ακουσαντες δε εβαπτισθησαν εις το ονομα του κυριου ιησου). Ja kun Paavali pani kδtensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. (Apt 19:1-7)

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (και προσελθων ο ιησους ελαλησεν αυτοις λεγων εδοθη μοι πασα εξουσια εν ουρανω και επι γης). 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (πορευθεντες ουν μαθητευσατε παντα τα εθνη), kastamalla heitä (βαπτιζοντες αυτους) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (εις το ονομα του πατρος και του υιου και του αγιου πνευματος) 28:20 ja opettamalla heitä (διδασκοντες αυτους) pitämään kaikki (τηρειν παντα), mitä minä olen käskenyt teidän pitää (οσα ενετειλαμην υμιν). Ja katso (και ιδου), minä olen teidän kanssanne (εγω μεθ υμων ειμι) joka päivä (πασας τας ημερας) aikakauden täyttymiseen asti (εως της συντελειας του αιωνος). Aamen (αμην)." (Mt 18-20)

Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa (παντες γαρ υιοι θεου εστε δια της πιστεως εν χριστω ιησου). Sillδ kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet (οσοι γαρ εις χριστον εβαπτισθητε χριστον ενεδυσασθε). (Gal 3:27)

Niin Pietari sanoi heille (πετρος δε εφη προς αυτους): "Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων)." (Apt 2:38-39)