Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi". (Joh 8:31-32)

Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (Joh 17:3)

Ketä sinä rakastat

Jeesus esittelee itsensä Vanhan Testamentin sananlaskuissa, mutta käännösvirheen takia sitä on vaikea huomata. Kun pahimmat pukit korjataan, pääsee tekstin sanoma paremmin esiin. Seuraavassa Uuras Saarnivaaran m.38 kirkkoraamattuun tekemät korjaukset on esitetty rinnan korjaamattoman tekstin kanssa (jakeet 22, 30 ja 31)


8:20 Minä vaellan vanhurskasten polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
8:21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
8:22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

8:22 Minä olin Herran tykönä hänen tiensä alussa, ennen hänen tekojaan.
8:23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
8:24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
8:25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
8:26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
8:27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
8:28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
8:29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
8:30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

8:30 olin hänen rinnallaan työmestarina, ihastuneena iloitsin päivästä päivään, iloitsin hänen edessään kaikin ajoin;
8:31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

8:31 ihastuneena hänen maanpiiristään, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
8:32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
8:33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää se antako mennä menojaan.
8:34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
8:35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
8:36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa." (Snl 8:20-36)

Kun tämä Jeesus oli Pilatuksen edessä syytettynä ties mistä, ei Pilatus nähnyt hänessä mitään tuomittavaa, vaan kysyi "tahdotteko, että päästän teille juutalaisten kuninkaan", sillä hänellä oli tapana päästää pääsiäisen kunniaksi joku vangeista vapaaksi. Juutalaiset kuitenkin valitsivat Barabbaan, ja heissä toteutui tuo sana:

Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa." (Snl 8:36)

Maailma pitää suurta ääntä siitä, että Jumala muka rakastaa heitä. Veitikatkin väittävät, että "Jeesus rakastaa sinua". Väite on ovela väännös tekstiyhteydestään irroitetuille sanoille:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh 3:16)

Jumala on tosiaan rakastanut maailmaa, mutta kysymys kuuluukin: Rakastatko sinä Jumalaa?

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. (Kts Lk 10:27)

Et voi uskoa Jumalaan, jota et tunne. Jos et ole edes hyvänpäivän tuttu Jumalan kanssa, niin miten voit sanoa rakastavasi häntä? Oletko sinäkin niitä uskonnollisia hörhöjä, jotka on opetettu hokemaan jotakin mantraa, jolla ei ole alkua eikä loppua, ei päätä eikä häntää?

Raamatun kielessä tunteminen on hyvin intiimi asia. Kreikan sana ginosko, tuntea, esiintyy ensimmäisen kerran tekstissä, jonka kääntäjät ovat - aivan oikein - tulkinneet yhdynnäksi:

Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen (ουκ εγινωσκεν αυτην - eikδ tuntenut häntä), ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus. (Matt 1:24-25)

Vähän myöhemmin sama sana on tulkittu tuntemiseksi, sanan suomalaisessa merkityksessä:

Ja silloin minä lausun heille julki (ομολογησω αυτοις): 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut (οτι ουδεποτε εγνων υμας - etten ole teitδ koskaan tuntenut); menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. (Mt 7:23)

Se, joka tuntee Jumalan, rakastaa häntä varmasti.

Ihmisen suurin tarve on kokea rakkautta. Mutta kuka rakastaisi ihmistä, jonka vain vaivoin pystyy pitämään kurissa sen ällöttävän saastan, joka hänen mielessään liikkuu? Mutta tosiasioiden tunnustaminen on sama kuin syntien tunnustaminen ja sitä juuri pelätään enemmän kuin ihmisen sisäisen saastealtaan jatkuvaa ylivuotamista. Asia on niin vaikea, että kun joku poikkeaa tavanomaisesta ja tunnustaa syntinsä, koko teatteri hiljenee. Näin tapahtui myös silloin, kun Jeesuksen ja Simonin luo Jumalan armon vetämänä tuli syntinen nainen.

Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". - "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit". Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut". (Luuk 7:41-48)

Hedbergin sanakirja luettelee verbistä ginosko UT:ssa käytetyt muodot ja antaa verbille sille seuraavat merkitykset:

γινώσκω, (pro att. γιγνώσκω, ΓΝΟΩ)

fut. γνώσομαι,

aor. 2 εγνων,

imp. γνωθι, γνώτω,

konj. γνω,

part. γνούς,

pf. εγνωκα, 3 p. plur. εγνωκαν pro εγνώκασι,

plqpf. εγνώκειν,

pf. pass. εγνωσμαι,

aor. 1 εγνώσθην,

fut. γνωσθήσομαι,

- l) oppia tuntemaan, saada tietää, tuntea, ymmärtää, saada selkoa Matth. 22:18. Mark. 5:43. Apt 21:34. 1.Kor 4:19. 2.Kor 2:4. Kol 4:8. 1.Thess 3:5. y. m.; pass. tulla tunnetuksi Matth. 10:26. Apt 9:24. Fil. 4:5. y. m.; τι εκ τινος jtakin jstakin Matth. 12:33. Luuk. 6:44. 1.Joh 4:6; τινά ja τι εν τινί jkta ja jtakin jssakin Luuk. 24:35. Joh 13:35. 1.Joh 4:2; κατα τί γνώσομαι τουτο mistä sen tiedän? Luuk. 1:18; οτι Matth. 21:45. Joh 4:1. 5:6. 12:9. y. m.; τί interrog. Matth. 6:3. Luuk. 16:4;

από τινος saada tietää l. kuulla jklta Mark. 15:45; c. acc. pers. tuntea l. tunnustaa omaksensa 1.Kor 8:3. Gal 4:9; ουδέποτε εγνων υμας en ole koskaan teitä tuntenut, s. o. olette aina pysyneet minulle vieraina Matth. 7:23;

- 2) tuntea, ymmärtää, käsittää Luuk. 18:34; α αναγινώσκεις mitä luet Apt 8:30; οτι Matth. 21:45. Joh. 8:27. 2.Kor 13:6. Gal 3:7. Jak. 2:20; ιστε γινώσκοντες ymmärryksestänne tiedätte Ef. 5:5;

ο κατεργάζομαι ου γινώσκο en tiedä mitä teenkään, s.o. tekoni ovat minulle selittämättömät Rom 7:15; ελληνιστι γινώσκειν osata kreikkaa Apt 21:37;

- 3) hepr. mukaan, tuntea, aviollisesta yhteydestä Matth. 1:25. Luuk. 1:34. - UT:ssa varsinkin Jumalan ja Kristuksen ynnä Heihin kuuluvien asiain elävästä tuntemisesta Joh. 17:3. Rom 1:21. Ef 3:19. Hepr. 3:10. 1.Joh 2:3. y. m. Katso Liite I.

Uskovat ihmiset ihastelevat Jumalan luomistyötä, mutta kun ihmisen mieli jo varhain opetetaan vihaamaan Jumalaa, ei kosmologian todistus kaikille riitä jo siitäkin syystä, että Jumala itse on luomistyönsä tuloksien yläpuolella ja asuu ylitaivaallisessa kirkkaudessa ja kunniassa. Tästä ylitaivaallisesta kirkkaudesta, kr. doksa, kunnia etc, alentui meidän seuraamme Hän, jonka kautta me voimme tuntea Jumalan ja sen seurauksena myös rakastaa häntä. Raamatun kosmologia on neliulotteista, mutta se ei ole pääasia:

…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. (Ef 3:18-19)

Edellä kerrottiin, että Jumalan tunteminen on hyvin intiimi asia - niin intiimi, että Jumala itse sen tunnustaa, ja asettuu ihmissydämeen asumaan:

Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä (ουδε γινωσκει αυτο); mutta te tunnette hänet (υμεις δε γινωσκετε αυτο), sillä hän pysyy teidän tykönänne (οτι παρ υμιν μενει) ja on teissä oleva (και εν υμιν εσται). (Joh 14:15-17)


Annoin tietokoneen hakea ne UT:n lauseet, joissa sana tuntea esiintyy. Tässä vielä pari poimintoa hakutulosten joukosta:

Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla (δια το υπερεχον της γνωσεως χριστου ιησου του κυριου μου), sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet (του γνωναι αυτον) ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. (Flp 3:7-11)

Filemonille Paavali kirjoittaa:

ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa (εν επιγνωσει παντος αγαθου), mikä meillä Kristuksessa on. (Flm 1:6)

Kaikki raamatunlauseet eivät aukene ensi lukemalta, mutta kaikki löytyy yhdestä osoitteesta, ja sekin voidaan jättää kirjoittamatta, kunhan vain nimi on oikein:

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta (δια της επιγνωσεως), joka on kutsunut meidät (του καλεσαντος ημας) kirkkaudellaan ja täydellisyydellään (Bδια TSBδοξης και TSBαρετης), joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta (εν επιθυμια φθορας), joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä (εν δε τη αρετη την γνωσιν), ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä (εν δε τη γνωσει την εγκρατειαν), itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa (εις την του κυριου ημων ιησου χριστου επιγνωσιν).

 

Takaisin Osmon kotisivulle