Osmo Pöysti:

Kedainiai

Ylöjärvi, Finland

2010

All rights reserved.

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut sallitaan

Kedainiai Liettuassa on hieman syrjässä Via Balticalta, mutta poikkeaminen kannattaa. Oli ilta, mutta tapasimme kuitenkin kaksi taiteilijaa entisen juutalaisen kauppahuoneen ja pankkirakennuksen ikkunaluukkuja maalaamassa. Kauppahuoneen päädyn kuuden kadunpuoleisen ikkunan luukkuihin oli kuvattu kertomus "Juutalaiset muuttavat taivaaseen".

Keskiajan lopulla Liettua oli monikansallinen, uskonnollisesti suvaitsevainen suurvalta, mutta sen itäpuolella oli Moskovan ruhtinaskunta ja länsipuolella katolinen Puola. Vuonna 1562 Iivana Julma valloitti strategisesti tärkeän Polatskin kaupungin Liettuan ruhtinaskunnalta.

Moskovan laajentumispyrkimykset ajoivat Liettuan etsimään tukea Puolasta. Vuonna 1569 Liettua solmi valtioliiton Puolan kanssa, mikä avasi jesuiitoille ovet Liettuaan. Vielä 1600-luvun alussa Liettua oli kuitenkin selvästi protestanttinen valtio. Evankelisia kirkkoja maassa oli noin 260 eikä edes Jeesus-yksin liikkeeseen verrattavia "areiolaisia" vainottu. Liettuan hallitusneuvoston jäsenistä 17 oli protestantteja, 9 ortodokseja ja 2 katolisia.

Kedainiai oli ennen Radziwillien eli Radviloitten kotikaupunki. Se oli aikaa, jolloin Liettuassa oli uskonnonvapaus, ei kylläkään katolisille, sillä jesuiittojen nimenomainen pyrkimys oli juuri uskonnonvapauden hävittäminen. Skotlannistakin muutettiin joukoittain Liettuaan katolisten murhanhimoa pakoon. Vapauden ylläpidolla oli tietysti hintansa. Suuren kalvinistikirkon hautaholviin on haudattu jesuiittojen palkkamurhaajan tappama ruhtinas Janusz Radziwill.

Kristinusko oli tulossa myös valtaosin katoliseen Puolaan, mutta 1640 Puola ryhtyi vainoamaan kristittyjä. Protestanttien vainot ulottuivat myös Liettuan puolelle. Toinenkin ongelma protestanttisella Liettualla oli: Puola ei valtioliitosta huolimatta tullut Liettuan avuksi Moskovan suunnasta tulleita hyökkääjiä vastaan, joten Liettua joutui etsimään tukea muista protestanttisista maista. Näitä oli lähiseuduilla kaksi: Ruotsi ja ottomaanien vasallivaltio Transilvania. Molemmilta saatiinkin apua, ja Ruotsin kanssa solmittiin 20.10. 1655 Keidainiaissa valtioliitto.

Venäjän joukkojen ollessa lähestymässä Vilnaa kesällä 1655, antoivat Ruotsi ja Liettua yhteisen Kedainiain julistuksen 17.08.1655 ja 20.10.1655 solmittiin Ruotsin ja Liettuan valtioliitto, "Kedainiain Unioni", mikä lakkautti Liettuan ja Puolan vuonna 1569 solmiman valtioliiton. Ruotsin kanssa tehnyt liitto ei tuonut välitöntä apua Liettuan ongelmiin, mutta se antoi juridista painoa Liettuan itsenäisyydelle, joka toteutui vasta 1900-luvun alkupuolella. Ilman Ruotsin kanssa solmittua liittoa Puola olisi todennäköisesti niellyt Liettuan.

Kedainiai, hebreaksi Keidan, oli turvallinen myös juutalaisille, jopa silloinkin, kun 1648 Liettuaan silloin kuuluneilla ukrainalaisalueissa alkoi Bohdan Hmelnickin johtama kansannousu puolalaisia vastaan. Kedainiain ei juutalaisia tuhottu, vaikka heitä kansannousun aikana Liettuan rutenialaisalueilla tapettiin kuin kärpäsiä.

Baltian saksalaisten järjestämä Tanskan, Saksin, Puolan ja Venäjän yhteinen salaliitto Ruotsia vastaan ja sitä seurannut Suuri Pohjan sota (1700-1721) tuntui myös Kedainiaissa. Löwenthaup valloitti 1704 Kedainiain ja Radziwillien palatsi tuhoutui. Joulukuussa Kaarle XII otti osaa kalvinistien jumalanpalvelukseen kalvinistien kirkossa. Ruotsin ja Liettuan onnettomuudeksi Kaarle XII:n saksalaiset teologit viettelivät Kaarlen ajamaan uskovat pois Ruotsista, jonka jälkeen Kaarlen sotaonni kääntyi, ja sen mukana myös Liettuan vuosisatoja kestänyt uskonnonvapaus menetettiin. Ja vielä pahempaa oli tulossa.

Puolan juutalaisten keskuudessa oli noussut messias Shabbetai Zevi, jonka vaikutuksesta juutalaiset kääntyivät juutalaiseen noituuteen, kabbalaan. Talmudin asemesta juutalaiset alkoivat etsiä "valoa" Zohar-nimisestä kirjasta. Juutalaisesta ihmelapsesta Eliasta (1720-1798) kasvoi kuitenkin koko juutalaismaailman kunnoittama "Vilna Gaon".

Kedainiain juutalaiset olivat ashkenazi-juutalaisia. He olivat pystyneet torjumaan Kabbalaan retkahtaneet petturit, mutta eivät enää Moses Mendelssohnin (1729-1786) ajamia reformijuutalaisia, joiden päämääränä oli juutalaisen hengellisen perinnön ja juutalaisen perinteisen järjestyksen hylkääminen, juutalaisen valistuksen, "hashkala", hengessä. Reformijuutalaiset rakensivat oman synagogan entisen rinnalle, mahdollisesti saman, jonka paikan taitelija-oppaamme meille näyttivät, ellei se ollut jo kolmannen, käsityöläis-juutalaisten parikymmentä vuotta myöhemmin rakentaman synagogan paikka.

Puola-Liettuan jaoissa Kedainiai jäi Venäjän puolelle rajaa. Vuonna 1812 Ranskan raakalaiset muuttivat kalvinistien kirkon hevostalliksi. Katoliset tukivat sodassa ranskalaisia, mutta ortodoksijuutalaiset venäläisiä, mistä katoliset olivat tietysti raivoissaan.

Napoleonin sotaretken jälkeen juutalainen valistus, hashkala, nosti päätään. Moshe Leib Lilienblum (1843-1910) innosti juutalaisia palaamaan Israelin maalle. Liikkeen piirissä levisi myös näky juutalaista messianismista, jossa juutalaiset hallitsisivat maailmaa työläisten avulla. Lilienblumin päähaaraan kuuluvia juutalaisia kutsuttiin havereiksi (Haverei Zion, Siionin rakastajiksi) ja sen radikaalisiipeä Siionin työläisiksi (Poale Zion). Keidan säilytti kuitenkin erikoisasemensa Venäjällä: vaikka jo tsaari Aleksanteri III aikana Venäjä oli aloittanut sosialistijuutalaisten systemaattiset vainot, ei edes Nikolai II aikana Kedainiain juutalaisiin juuri koskettu. Syy tähän saattoi olla siinä, että Venäjän "reformaattori" Stolypinillä oli kartano juuri Kedainiain seudulla.

Stolypin murhattiin 1911 ja kohta sen jälkeen alkoi ensimmäinen maailmansota. Juutalaiset nousivat valtaan Venäjällä. Revisionistisosialistit kertoivat, että Venäjä oli silloin ainut maa maailmassa, jossa ei ollut juutalaisvainoja.

Paluu Osmon kotisivulle tai Osmon Julkisivulle

PS. Ruotsissa 2006 ilmestynyt Andrei Kotljarchukin väitöskirja In the Shadows of Poland and Russia. The Grand Duchy of Lithuania and Sweden in the European Crisis of the mid-17th Century. Kannattaa lukea, kun kerrankin on siihen mahdollisuus.