op/2013-06-26

2013-07-21/osa huolimattomuusvirheistä poistettu

Sana kutsua, hebreaksi "kara", löytyy ensimmäisen kerran Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta jakeesta viisi:

Jumalan kutsu on luomisteko. Jumala loi ("bara") ja antoi nimen ("kara"). Hebrean sanan kara, (H7121) vastine kreikassa on "kaléo" (G2564). Roomalaiskirjeessä sanotaan, että Jumala " kutsuu (G2564) olemattomat, ikäänkuin ne olisivat". Jumalan sanassa on voima, joka toteuttaa itse itsensä. Hebrealaiskirjeessä sama sanotaan ihmisen näkökulmasta:

Maan ja taivaiden luominen oli Jumalalle helppoa, mutta ihmisen luominen oli vaativampaa, sillä Jumalat päätti (kolmen yksikkö!) luoda ihmisen sekä Jumalan kuvaksi, että hänen kaltaisekseen, mistä johtuu, että ihmisen tulisi olla vapaa, koska Jumala on vapaa ja itsenäinen. Luotavalla ihmisolennolla tulisi siis olla valinnan vapaus tullako Jumalan kaltaiseksi, tai olla tulematta. Jumalan kaltaisuus merkitsi myös sitä, että ihmisestä tulisi myös ikuisuusolento, koska Jumala on ikuinen.

Ihmiselle annettiin tilaisuus tehdä oma valintansa siitä, halusiko hän elää ja olla Jumalan kaltainen. Kun ruumis ja sielu oli luotu, hänet siirrettiin testipaikalle, jossa oli kaksi puuta - elämän puu, jonka hedelmistä hän eläisi ikuisesti - ja se puu, jonka hedelmien syöminen kiellettiin, koska siitä seuraisi kuolema. Ihminen valitsi kuoleman ja tuli samalla rikkoneeksi käskyn, joka oli annettu häntä suojelemaan.

Adamin ensimmäinen lapsi Kain tappoi veljensä Aabelin, mutta Eevalle Jumala oli antanut erikoisen sanoman: Eevan siemen tulisi murskaamaan Eevan vietelleen käärmeen pään, kts. 1.Ms 3:15. Eeva oli luullut jo Kainin olevan tämä luvattu lapsi, mutta siinä Eeva erehtyi. Kainin isä oli Adam, eikä käärmeenkään suku olisi tehtävään kelvannut. Lupauksen täyttymistä odottavat ihmiset alkoivat ihmiset kutsua Jumalaa apuun:

Hyvin merkityksellinen sana "zera", siemen, on käännöksessä korvattu sanalla "poika".

Seetistä Jeesuksen sukuluettelo jatkui Nooan kautta Abramiin, jonka Jumala kutsui ulos sellaisen kulttuurin keskeltä, jonka hän oli päättänyt tuhota. Hebrealaiskirjeessä kerrotaan:

Sama kutsu on yhä voimassa, kts. Jes 50:6, 2.Kor 6:17 ja Ilm 18:4, sillä Jumala hävittää paholaisen luoman valtarakenteen heti, kun kutsuttujen ja valittujen täysi luku on tullut sisälle Jumalan valtakuntaan, niin että myös maan päällä tapahtuu Jumalan tahto.

Alkuperäinen kutsu lupauksineen oli tämä:

Seetin päivistä asti Jumalaa oli kutsuttu apuun, mutta Jumalan vastasi pyyntöön antamalla itse kutsun, ja ryhtyi täydentämään kutsua erilaisilla lupauksilla. Se henkilö, joka tulisi murskaamaan kuoleman vallan, tuli aikoinaan syntymään Abrahamin sukuun. Tästä henkilöstä Jumala antoi ennakolta niin tarkat tiedot ja esikuvat, että kun hän pari tuhatta vuotta myöhemmin syntyi, hänet voitiin tarkasti tunnistaa ja hänet koko elämäkertansa ja sukuhistoriansa, asemansa ja tehtävänsä lukea niistä 39 kirjasta, jotka hänestä oli ennakolta kirjoitettu.

Aabrahamille esitetty kutsu tulisi toteutumaan kahdella tapaa: Abraham tulisi olemaan hänestä polveutuvien geneettisten sukujen, ja niistä kasvaneiden kansojen esi-isä, mutta hänestä olisi syntyvä myös se siemen, jonka kautta kaikki muutkin maailman kansat tulisivat siunatuiksi ja jonka Jumalan suunnitelma toteutuu. Tämä suunnitelma, prothesis, josta Paavali kirjoittaa Timoteukselle, on ollut olemassa jo ennen ikuisia aikoja:

Aabraham ei Babyloniasta lähtiessään tiennyt läheskään kaikkea Jumalan suunnitelmista. Kuitenkin hän oli osoittanut uskovansa Jumalaan siinä, että hän lähti matkalle käskyn saatuaan. Tämän jälkeen Abram joutui vielä moneen kertaan tekemään valintoja, joissa kysymys oli aina siitä, uskooko hän Jumalaan. Lopulta hän joutui osoittamaan senkin, että hän on valmis luopumaan jopa pojastaan, jos Jumala sitä halusi. No, sitä hänen ei tarvinnut tehdä, mutta sen kautta saatiin havainnollinen esimerkki siitä Jumalan pojasta, joka tulisi kukistamaan kuoleman vallan kuolemalla tälle maailmalle:

Tässä on taas tuo tärkeä sana: siemen. Eevan siemenestä tulisi syntymään Hän, joka murskaisi käärmeen pään, ja Aabrahamin siemenestä tulisi syntymään Hän, joka tulisi olemaan siunaukseksi kaikille kansoille. Tuhat vuotta Abrahamin jälkeen David sai vielä lupauksen, joka olisi tuntunut kiusalliselta, ellei David olisi tuntenut Jumalan teitä. Kertoessaan pojalleen Salomonille tästä lupauksesta David kertoi lupauksen antajan sanoneen:

Kun vielä tuhat vuotta oli kulunut, syntyi Jeesus. Jeesuksen äiti Maria sanoo:

Kun Jeesus oli alkanut julkisen toimintansa, hän esitti valitsemilleen henkilöille kutsuja, kuten nämä:

Jättivät verkkonsa ja jättivät isänsä - vähän samaan tapaan kuin Aabraham lähtiessään Harranista kohti tuntematonta tulevaisuutta. Markus kertoo myös, kuinka Jeesus esitti kutsun suuremmalle joukolle:

Kutsu Jeesuksen seuraamiseen on kutsu ristille. Jeesus Kristus itse otti päälleen maailman synnit, "valloitti vihollisen portit" ja nousi kuolleista. Näin täyttyi ensimmäinen lupaus. Ensimmäinen sana, jonka Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen lausuu opetuslapsilleen on "iloitkaa".

Jeesuksen ylösnousemus on se perusta, johon perustuu toivo meidän ylösnousemuksestamme. Nousemme ylös kuolleista, mutta kuinka korkealle? No tietysti yhtä korkealle, kuin Jeesus itse, Autuaan Jumalan luo! Jeesuksen ohjelmajulistus näyttää tien:

Ilo perustuu aina johonkin. Iloa kestää niin kauan, kuin perusta kestää. Sanaa autuas käytetään siitä ilosta, jonka perusta on iankaikkinen. Meidät on kutsuttu iankaikkiseen iloon Autuaan Jumalan luo:

Jumalan kutsulla on nimi. Sitä sanotaan evankeliumiksi, hyväksi sanomaksi, ja sen esittämiselläkin on kreikkalainen nimi, kerygma, mikä usein käännetään saarnaksi. Hyvällä Sanomalla eli evankeliumilla on tarkoin määrätty sisältö. Maailmanhistorian ensimmäisen saarnan piti Pietari viisikymmentä vuorokautta Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen. Mutta jo kauan ennen sitä oli saarnan sisältö tuotu esiin monella tapaa. Myös Aabrahamilla oli jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä Jumala oli tekemässä, eihän häntä muuten olisi kutsuttu Jumalan ystäväksi.

Tässä Jesaja kertoo ennakolta kutsun sisällöstä:

Kun synnin valta on voitettu, etenee ihmisen luominen seuraavaan vaiheeseensa. Viisikymmentä vuorokautta Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen hän lähettää Isän lupaaman Pyhän Hengen ja 120 Jeesuksen seuraajaa syntyy uudesti ylhäältä uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Ne, jotka haluavat päästä sisälle Taivasten valtakuntaan, saavat ohjeet siitä, miten se tapahtuu:

Kolme tuhatta kuulijaa noudattaa ohjetta, ja kastetaan. Kristillinen, Uuden Liiton järjestyksen mukainen seurakunta, ekklesia, on syntynyt.

Sanan ekklesia juurena on kaléo, kutsua, ja etuliite ek antaa sille merkityksen "ulos" jostakin. Sana ekklesia tarkoittaa siis sitä joukkoa, joka on ottanut vastaan Jumalan kutsun tulla ulos maailmasta, tullakseen sisään Jumalan valtakuntaan.

Yksittäisiä uskovia Raamatussa kutsutaan tavallisesti kutsutuiksi, mutta silloin ei enää puhuta siitä, mistä he ovat kutsutut (ulos), vaan minne he ovat kutsutut (sisään). Seurakunta, uloskutsutut, on siis vain välivaihe, matkaosuus kohti täydellisyyttä. Kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä:

Jumala ei totisesti antanut Poikaansa kuolemaan pelkästään sen takia, että joku syntinen pelastuisi helvetin tulelta. Hänen "aivoituksensa" ovat uskomattoman paljon ylevämpää tekoa kuin mitä tavallisesti ajatellaan. Kun Jumala kutsuu, hän tekee sen, koska se on hänen tahtonsa, ja se, mitä hän tarjoaa kutsutuille, on "doksa", ylimaallinen ja ylitaivaallinen kirkkaus ja kunnia ja tehtävä, johon vain Jumalan lapset kelpaavat.

Jumalan marssijärjestystä miettiessäsi voit samalla tutustua, mitä Juuson sanakirjassa sanotaan

Kun korkeammalla kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta asuva Jumala kutsuu, hän luonnollisesti kutsuu meitä luokseen. Kutsusta kiinnostuneelle selviää pian, että se on kutsu

- Hänen Poikansa yhteyteen, 1.Kor 1:9;

- vapauteen, Gal 5:13;

- rauhaan, Kol 3:15;

- perinnön laadun ymmärtämiseen, Ef 1:18

- toivoon, Ef 4:4;

- saamaan voittopalkinnon, Fil 3:14;

- Jumalan taivaalliseen valtakuntaan ja hänen kirkkauteensa, 1.Tess 2:12;

- pyhitykseen, 1.Tess 4:7;

- omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden, 2.Tess 2:14;

- iankaikkiseen elämään, 1.Tim 6:12;

- Hänen ihmeelliseen valkeuteensa, kts. 1.Piet 2:9;

- kärsivällisyyteen, 1.Piet 2:17-25;

- Kristusta seuraamaan ja Kristuksen siunauksella siunaamaan, 1.Piet 3:9;

- iankaikkiseen kirkkauteen, 1.Piet 5:10;

- Karitsan hääaterialle, Ilm 19:9

Jos otamme vastaan taivaallisen kutsun, me meidän on riuhtaistava irti maalliset juuremme kuten Aabraham lähtiessään babylonialaisen kulttuurin keskeltä kohti luvattua maata. Mutta ei sitä surra kannata. Babylonialainen maailma hävitetään kuitenkin; ja siitä hävityksestä on syytä pysyä mahdollisimman kaukana. Ei Jeesuskaan pukeista puhumalla lampaita tee.

Kutsu voidaan myös torjua. Juutalaiset torjuivat kutsun "en masse", koska heidän päälliköittensä mielestä Jeesus ei ollut sellainen kuningas, jonka he olisivat halunneet. Saman tekivät ne "pakanat", jotka oli väkipakolla pakotettu kirkkoon.

Jumalan on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

Johannes kertoo fariseuksista jotka kysyivät Jeesukselta "Olemmeko mekin sokeat?" Jeesus vastasi:

Jumala henki etsii ne "hengellisesti köyhät", jotka tunnustavat voimattomuutensa noudattaa Jumalan tahtoa, ja opettaa heitä tehdäkseen heidät Jumalalle otollisiksi ottamaan vastaan se Henki, joka tekee köyhästä rikkaan Herrassa, niin että kutsutusta tulee valittu:

Jumala on myös huolehtinut jatkosta. Puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan ja vanhurskaat perivät maan -lähdetekstin mukaan kosmoksen, kts. Rm 4:13.

Jumala vie luomistyön päätökseen, mikä merkitsee sitä, että kutsutut, valitut ja uskolliset, tulevat ei ainoastaan Jumalan kuvaksi, vaan myös Jumalan kaltaisiksi. Ne, jotka jo nyt ovat mielestään tarpeeksi hyviä, eivät Jumalalle kelpaa edes raaka-aineeksi - voihan Jumala herättää Aabrahamille lapsia vaikka kivistä. Älä kuitenkaan unohda, mitä Jumalan kaltaisuus on. Jeesuksella oli tapana kutsua opetuslapsia luokseen saamaan opetusta tärkeistä asioista. Haku Uudesta Testamentista sanalla "kuts" tuotti noin 200 tulosta, joten on sinulla ainakin aineistoa, mistä ammentaa.

Kun Jumala kutsuu, hänellä on tietysti joku tarkoitus. Jo Raamatun alkulehdillä kerrotaan, että ihminen on suunniteltu hallitsijaksi:

Seuraava jae kertoo, että Jumala loi psykosomaattisen ihmisen, jonka valta oli sangen rajoitettua, kts. 1.Ms 1:27-30). Sekään ei toteutunut, kun psykosomaattinen ihminen joutui käärmeen lumoihin ja ryhtyi palvelemaan Saatanaa. Vasta Jeesuksessa asia pääsee takaisin raiteilleen. Jeesus esittää ensin vertauksen orjista, joiden isäntä on aikeissa matkustaa kauas pois:

Tarina jatkuu siitä, että tehtävänsä hyvin hoitaneet orjat pääsivät "herransa iloon", mutta yhden leiviskän saanut tuomittiin ulos pimeyteen. Meidän Herramme ilo on tietenkin se autuus ja kunnia, josta jo edellä oli puhe. Mutta vielä tätä kirjoitettaessa me olemme keskellä kuvattua tilannetta. Meidän Herramme on noussut taivaisiin, ja uskonut meille Pyhän Hengen lahjat. Meidän on asioitava niillä, tullaksemme osalliseksi vanhurskauden ylösnousemuksesta ja päästäksemme Herramme iloon. Olemme yhä kihlatun morsiamen asemassa. Meidät on ostettu, mutta häät eivät ole vielä alkaneet. Jos emme noudata sopimusta, johon kasteessa sitouduimme, ei häitä meidän kohdalta tulekaan. Seurakunta on uloskutsuttu, mutta taivaalliseen iloon pääsevät vain ne kutsutut jotka ovat sekä valittuja että uskollisia.

Jeesus puhui paljon kuninkaasta, joka järjesti häät pojalleen. Mutta ei häitäkään vietetä pelkästään juhlimisen takia, vaan siksi, että häissä kaksi varsin vastakkaista osapuolta yhdistyvät. Efesolaiskirjeen alussa kerrotaan:

Ajattele tätä: Jumala yhdistää Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Kysymys on uudesta luomisesta.

Kahden erilaisen osapuolen, Jumalan ja ihmisen sovitus, tapahtuu Kristuksessa, mutta käännöksestä saa sen kuvan, että Kristukseen yhtynyt uskova on jonkinlainen taideteos, uusi luomus. Kyse on aivan muusta. Sana ktisis tarkoittaa luomista. Samaa sanaa käytetään myös vanhasta, Raamatun alussa selostetusta luomisesta. Uusi luominen on tullut tarpeelliseksi, koska Jumala on tuominnut maailman, ja kun se tuomiopäivänä joutuu kohtaamaan Jumalan, ei musiikit enää soi. Taivaat ja maa pakenevat kauhulla Jumalan edestä, eikä niitä enää löydetä. Niiden sijaan tulee Uusi Luomakunta, jossa vanhurskaus asuu. Tämä puoli asiasta oli esillä jo Abrahamin kutsumisessa, kun Jumala sanoi:

Nuhteettomuus, millä oikeastaan tarkoitetaan täydellisyyttä, on kova vaatimus, psykosomaattiselle ihmiselle aivan liian kova, mutta uskon kautta Pyhästä Hengestä syntyneelle Karitsan morsiamelle se on ilo, johon mennään mielellään.