Osmo Pöysti

Ylöjärven Kuru, Finland

2013

2013-07-21

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut sallitaan

Matteus kertoo, että Jeesus lupasi Pietarille taivasten valtakunnan avaimet:

Mahtoikohan Jeesus pitää sanansa? Antoiko hän lupaamansa avaimet Pietarille? Eikö kukaan ole kertonut? Ja missä ne nyt ovat? Varkaat kyllä väittävät, että ne on heillä, mutta en minä varkaita usko - en usko senkään takia, että avaimet ovat näkyvissä ja kaikkien niiden käytettävissä, jotka niiden merkityksen tuntevat. Jos joku ei näitä avaimia vieläkään näe, niin se on sitten jo toinen juttu.

Avaimia on seitsemän. Ne luetellaan Apostolien tekojen luvussa 2.

Apostolien teot kertovat, millainen oli maailmanhistorian ensimmäinen kristillinen saarna. Puheen keskeinen sanoma on, että Pyhä Henki, jonka aiheuttama ihmetys oli saanut koko Jerusalemin liikkeelle ja kuulijat kokoon, oli tapahtuma, joka oli tullut mahdolliseksi Jeesuksen Nasaretilaisen ristiinnaulitsemisen, kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaisiinoton jälkeen. Puheen lopuksi Pietari vielä tiivistää:

Ja sitten tulee kertomus siitä, miten Pietarin kuulijat ottivat sanan vastaan.

Vastauksessaan Pietari esitti seitsemän asiaa, jotka ovat:

• mielenmuutos,
• upotuskaste,
• Jeesuksen Kristuksen nimen käyttö kasteen yhteydessä,
• syntien hylkääminen,
• Pyhän Hengen lahja;
• lupaus,
• kutsu.

Nämä sanat ovat koodisanoja, joiden merkitys meidän on tunnettava, ennenkuin niitä voidaan käyttää avainsanoina siihen lukkoon, jolla Taivasten Valtakunnan ovet aukeavat.

Helluntaipuheessaan Pietari osoitti, että hän tunsi avainsanojen nimet ja niiden merkitykset. Lukko aukeni. Puheen vaikutuksesta kolme tuhatta ihmistä pääsi heti sisälle, toistaiseksi tosin vain uskon kautta Kristukseen. Mutta niinhän se oli tarkoitettukin tapahtuvaksi.

Pietari ja muut apostolit eivät ole koskaan yrittäneetkään pitää Taivasten Valtakunnan avainten koodia salaisuutena. Siitä huolimatta se on sitä monille, kuten myös tästä kirkollisesta raamatunkäännöksestä näkyy:

Koodisanat on tulkittu väärin. Oikeat avainsanat saamme kreikankielisestä lähdetekstistä aivan tavallisen sanakirjan avulla:

Taivasten valtakuntaan päästään täällä maan päällä, kun kaikki seitsemän lukkoa on saatu auki. Seurakunnan jäsenten keskinäisistä suhteista on säädetty erikseen:

Ilmestyskirjassa puhutaan myös Daavidin avaimista, jotka Herra pidättää itsellään. Filadelfialla tarkoitetaan veljesrakkautta, ja erityisesti Jeesuksen seuraajien suhteita juutalaisuudesta pelastuviin veljiin. Herra lupaa säästää veljesrakkauden seurakunnan koko maan piiriä kohtaavasta koettelemusten ajasta. Kts. Ilm 3:7-13.

Kun avainsanat on selvitetty, on meidän vielä tiedettävä, mitä niillä tarkoitetaan, voidaksemme vastata niille, jotka kysyivät: "Miehet, veljet. Mitä meidän on tehtävä?" Jo tekstissä Seitsemän asiaa, joita paholainen ei haluaisi sinun tietävän, kerroin lyhyesti näiden avainsanojen merkityksestä. Sen jälkeen olen kuukauden verran selvitellyt sanaan "lupaus" liittyvää sanomaa. Siihenkin tekstiin näyttää tulevan yli 20 sivua. Jos Luoja suo, käsittelen myös muut koodisanat samalla tapaa ja sitä mukaa, kun asia etenee, panen linkit näkyviin.

• metanoia/ mielenmuutos
• baptisma/ upotuskaste;
• onoma/ nimi
• afesis/ (syntien) hylkääminen;
• dorea/ lahja
• epaggelia/ lupaus;
• klesis/ kutsu

Sanat löytyvät Juuson sanakirjasta:

• mielenmuutos, kts. Juuson sanakirjan sivut 334 (metanoeo, metanoia)
• upotuskaste, kst. Juuson sanakirjan sivut 076 ja 077 (baptismo, baptizo)
• Jeesuksen Kristuksen nimen käyttö kasteen yhteydessä; kts. 372, 373 ja 374 (onoma)
• syntien hylkääminen, kts. Juuson sanakirjan sivut 071 ja 072 (afiemi, afesis)
• Pyhän Hengen lahja; kts. Juuson sanakirjan sivut 133 (dorea), 588 (hara, harizomai), 589 (haris), 590 (harisma), 591 (haritoo), 439, 440 ja 441 (pneuma, pneumatikos).
• lupaus, kts. Juuson sanakirjan sivu 176 (epaggelia)
• kutsu, kts. Juuson sanakirjan sivut 259, 260 (kaleo), 283 (klisis), 284 (klithos).

Kun asiat on selvitetty, on vielä edessä valinta. Ihminen valitsee, ottaako kutsun vastaan vai ei. Julistaja tietysti vielä kehottaa tekemään oikeat valinnat, kts. Juuson sanakirjan sivut 150 (ekklesia, eklego), 151 (eklektos, eklogi) ja pelastautumaan "tästä nurjasta sukukunnasta" kts. sivut 531 (sozo), 533 ja 534. (soter, soteria)

Aivan lyhyesti kerrottuna kyse on siis seuraavista seitsemästä seikasta:

Se, mitä kirkoissa sanotaan parannuksen tekemiseksi tai katumukseksi, antaa täysin väärän kuvan siitä, mitä mielenmuutoksella tarkoitetaan. Ihminen ei pysty tekemään parannusta, eikä edes katumaan kaikkea sitä, mitä hän yhdessä lajitoveriensa kanssa harrastaa, sillä ihminen rakastaa syntiä. Se, mihin hän ehkä vähän parannusta haluaisikin, koskee synnin ikävien seuraamuksien hoitoa. Taivaisiin kyllä halutaan, mutta jos siellä ei saa juopotella, huorata, päättää asioista äänestämällä, varastaa, huiputtaa, verottaa eikä tappaa ja jos siellä vielä on se vanhurskas Jumalakin, niin ei sinne kukaan normaali syntinen halua. Ihmisen mielessä pitää tapahtua radikaali muutos, ennen kuin hän pystyisi rakastamaan Jumalaa ja sitä elämäntapaa, joka hänen valtakunnassaan harjoitetaan.

Ihminen on luonnostaan itsekäs "humanisti", joka uskoo itseensä tai ihmisiin. Siitä uskosta on päästävä eroon, mutta se ei riitä. On hankittava usko Jumalaan. Usko tulee siitä, että kuullaan se, mitä Jumalalla on sanottavana, jonka jälkeen on tehtävä valinta siitä mihin uskoo ja ketä totellaan. On myös pidettävä huoli siitä, että ihmisen luontaiset taipumukset eivät pääse estämään oikeita valintoja. Jeesus esitti asian useilla eri tavoilla, muun muassa näin: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua…" (Kts. Lk 9:23-27)

Itsensä kieltäminen on mielenmuutoksen lähtökohta. Sellaisella ihmisellä, joka uskoo itseensä tai rakentaa elämänsä minkä tahansa inhimillisen perustan varaan, ei ole uskoa Jumalaan, mutta se, joka uskoo itsensä ja asiansa Jumalan käsiin, voittaa maailman.

Voit myös katsoa, mitä tekstissä Miten kuolla oikein asiasta kirjoitin.

Pietari päättää helluntaipäivän saarnansa sanoihin

Kun Pietari tätä puhui, oli kulunut vain kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseenastumisesta. Psalmissa 24 kerrotaan, mitä siellä tapahtui, kun Jeesus saapui taivaan portille:

Kyrios oli Rooman valtakunnanjohtajan arvonimi. Jeesus on enemmän; hän on Kyrios sekä taivaissa että maan päällä, ilman, että yksikään keisari tai demonivalta voisi tehdä mitään hänen sitä sallimatta. Lisäksi Jeesus on Kristus eli Messias, joka tarkoittaa Israelin voideltua kuningasta. Hän on myös Pelastaja; Soter, joka pelastaa omansa siltä Jumalan vihalta, jolla vastustajia rangaistaan.

Jumalan järjestelmä on patriarkaalinen. Hänen poikansa saavat hänen nimensä. Nimi Jeesus on Jumalan oma nimi, jonka Isä on antanut pojalleen. Ylimmäispapillisessa rukouksessaan Jeesus rukoilee seuraajiensa puolesta:

Apostolien tekojen kaikki kastamiset suoritettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen, kuten Pietari helluntaipuheessaan käski:

Sama tapahtui Samariassa, jossa väestö oli Israelin perinteisiin liittynyttä sekakansaa.

Samoin tehtiin, kun ensimmäiset roomalaiset kastettiin:

Kasteessa solmitaan liitto, joka muistuttaa kihlajaisia. Sulhanen on maksanut morsiamen hinnan, ja lupaa hänelle perintöosan Isänsä valtakunnassa. Kastettava, joka uskoo Jumalan lupaukset, sitoutuu kuolemaan synnille ja elämään Kristuksessa uskon kautta aina siihen saakka, kunnes usko muuttuu näkemiseksi ja lupaus kokemiseksi. Roomalaiskirjeessä sanotaan:

Jumalan puutarhassa ihmissuvulla oli valinnan paikka. Tarjolla oli hedelmiä kahdesta nimeltä mainitusta puusta. Toinen oli elämän puu ja toisesta puusta sanottiin, että te kuolemalla kuolette, jos syötte sen puun hedelmistä. Koska ihminen siitä söi, on hänen pakko kuolla eikä hän voi edes valittaa, sillä itsepä on osansa valinnut. Suuressa laupeudessaan on Jumala kuitenkin järjestänyt uuden mahdollisuuden valita ja toisenlaisen mahdollisuuden kuolla. Jos valitset Jeesuksen, sinä sitoudut kuolemaan ristin kautta maailmalle ja sen synnille yhdessä hänen kanssaan.

Jeesuksen airut Johannes Kastaja kastoi mielenmuutoksen kasteella, mutta sellaista kastetta Jeesus ei tarvinnut. Johannes Kastaja ei olisi Jeesusta kastanutkaan, jollei Jeesus olisi nimenomaan sitä pyytänyt. Jeesus perusteli pyyntöään näin:

Satunnaiselle viisastelijalle sanat "kaikki vanhurskaus" eivät kerro juuri mitään. Kyse on kuitenkin siitä, että Jeesus oli tullut maan päälle ottamaan päälleen Jumalan vihan kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Hän oli valmistautunut juomaan Jumalan vihan maljan lyhentämättömänä, sillä vain Jumala pystyi kantamaan Jumalan vihan ja selviämään siitä voittajana ja toisaalta vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Kaiken vanhurskauden täyttäminen oli näin ollen alusta asti uhritoimitus. Tässä uhritoimituksessa uhraajina olivat sekä Isä, joka antoi ainokaisen poikansa, ja Poika, joka antoi ruumiinsa kuolemaan ja joi Jumalan vihan maljan lyhentämättömänä syntisten puolesta. Sen raskaimmassa vaiheessa Jeesus sanoi: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

Jeesuksen kaste oli sitoumus noudattaa Jumalan tahtoa kuolemaan saakka. Kun Jumala otti vastaan tämän sitoumuksen, Jeesus sai Pyhän Hengen voiman. Matteus kertoo:

Isän lähettämän Pyhän Hengen voimassa Jeesus pystyi käyttämään ylösnousemisen voimia jo kolme ja puoli vuotta ennenkuin varsinainen ylösnousemus tapahtui. Sama tapahtuu, kun uskova upotetaan Kristukseen. Hän sitoutuu kuolemaan tälle maailmalle ristin kautta ja saa uskon kautta käyttää Jeesuksen ylösnousemuksen voimaa, vaikka ei vielä olekaan noussut taivaisiin.

Jos ihmiseltä kysytään, onko hän syntinen, ei järkevä ihminen käy väittämään mitään muuta kuin sen, minkä koko ihmissuvun menneisyys ja nykyisyys osoittaa todeksi. Kun samalta ihmiseltä sitten kysytään, haluaisiko hän saada syntinsä anteeksi, niin tuskin hän sitäkään vastustaa. Aivan eri asia on, jos ihmiseltä kysyttäisiin, suostuisiko hän hylkäämään synnin. Mutta nyt on kyse juuri siitä:

Kreikan sana afesis (αφεσις, G859) on johdannainen sanasta afiemi (αφίημι, G863) lähettää pois, hylätä, antaa anteeksi. Sana afesis esiintyy UT käsikirjoituksissa 17 kertaa ja afiemi 146 kertaa. Syyrialais-kreikkalaisissa käsikirjoituksissa puhutaan "syntien hylkäämisestä", mutta niissä harvoissa säilyneissä egyptiläiseen, okkulttisia koulukuntia myötäilevissä teksteissä, jota on merkitty yläindeksillä A, sanotaan "εις αφεσιν ^Aτων αμαρτιων ^Aυμων "(teidän syntienne hylkäämiseksi/anteeksisaamiseksi).

Sillä hetkellä, kun ihminen on juuri tullut uskoon, ja ottaa kasteen, hän saa syntinsä anteeksi sen lunastusuhrin perusteella, jonka Jeesus on maksanut ristillä ja sovittanut meidät Jumalan kanssa. Aivan yhtä selvää on, että syntinsä anteeksisaanut ihminen ei voi olla varma syntiensä anteeksisaamisesta, jollei hän suostu siihen ehtoon, jonka Jeesus linjapuheessaan esitti, ja jonka uskova joutuu hyväksymään joka kerta, kun hän lähestyy Jumalaa. Tunnetussa Isä meidän -rukouksessa sanotaan:

Että asia olisi täysin selvä, Jeesus sanoo vielä:

Ihminen, joka tämän sisäistää, siirtyy synnin tilasta armon tilaan. Hän antaa anteeksi, hänestä tulee valoisa, kärsivällinen ja ystävällinen. Hän voi antaa anteeksi kaiken pahan, mitä häntä kohtaan tehdään, jos sitä häneltä pyydetään, sekä rukoilla niiden puolesta, jotka eivät sitä pyydä, sillä sitä pahaa, mitä ihmiset mielensä turtumuksessa tekevät, hän ei voi itse antaa anteeksi, eikä tehdä luvalliseksi.

Ihminen on kuin purkki. Kun se on tyhjennetty ja pesty, se voidaan täyttää uudelleen.

Usko Jumalaan edellyttää kuolemista sille, joka ei ole Jumalasta. Uskoon tullessaan ihminen menettää siis kaiken. Kaikki, mitä hänelle jää, on usko Jumalaan. Hänellä ei ole mitään omaa, eikä hän voi pitää omanaan edes niitä suunnattomia ongelmia, jotka maailmalla on. Hän ymmärtää, että Saatanan valta maailmassa on niin suuri, ettei sitä voida voittaa millään tämän maailman aseilla. Mutta juuri tässä on uskovalla tilaisuutensa, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon ottamalla vastaan Pyhän Hengen lahja.

Luukas kertoo, kuinka Jeesus opetti oppilaitaan rukoilemaan. Sitten hän esittää esimerkin inhimillisestä elämästä ja sanoo lopuksi:

Tämä yksi ainoa lahja riittää kaikkeen. Pyhän Hengen toimiala on niin laaja, että sen määritteleminenkin on jätettävä Jumalan armon varaan. Jeesuskaan ei ryhtynyt sitä selittämään, vaan sanoi ennen taivaisiin nousemistaan, että hänen opetettavansa odottaisivat Jerusalemissa sen lupauksen täyttymistä, josta hän sanoi "te saatte voiman …":

Jeesuksen toiseen julkiseen tulemiseen asti Jumalan kansa on sotatoimialueella, ja tarvitsee sen mukaisen varustuksen:

Pyhässä Hengessä Kristuksen morsian saa kihlajaislahjat, jotka eivät ole tästä maailmasta, mutta jotka tarvitaan tämän maailman ruhtinaan vallan voittamiseen:

Pyhää Henkeä ei anneta mitalla, vaan sillä täytetään koko se astia, siis ihminen, jolle Pyhä Henki annetaan. Pyhän Hengen voimaa ei silti tunnu olevan ollenkaan, mikäli sitä ei tarvita, tai jos sitä ei käytetä, mutta milloin voimaa tarvitaan, se on aina riittävän suuri. Rajoittavaksi tekijäksi saattaa kuitenkin nousta uskon puute ja ihmisen yritys käyttää muita kuin Pyhän Hengen keinoja ongelman ratkaisemiseen. Ongelma poistuu sitä mukaa, kun ihminen kieltää itsensä ja uskoo Jumalaan.

Pyhän Hengen lahja (η δωρεά του αγιου πνευματος) vaikutuksineen on niin väärinymmärretty ja niin laaja asia, että sitä olisi tarkasteltava kokonaan eri sivulla. Voit aloittaa itse katsomalla, mitä Raamatussa sanotaan armosta (haris) ja armoituksista (harismata), mutta voin kertoa, että se vie aikaa. Pyhä Henki ihmisessä on kuitenkin kuin läheinen henkilö, jonka tulee tutuksi sitä paremmin, mitä enemmän yhteyttä hänen kanssaan harjoitetaan.

Sanan lupaus, i epaggelia, tapaamme ensimmäisen kerran Luukkaan evankeliumin lopussa:

Lupaus Pyhästä Hengestä täyttyi helluntaipäivänä, seitsemän viikkoa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Ensimmäisenä Pyhän Hengen saivat ne 120 Jeesuksen seuraajaa, jotka sitä odottivat:

Lupaus koskee kaikkia muitakin, jotka saavat ja ottavat vastaan Jumalan kutsun:

Pyhässä Hengessä ihminen tulee osalliseksi jumalallisesta luonnosta juuri kuten alussa oli suunniteltu, kun sanottiin:

Luomistyön alkuvaiheessa ihminen oli saanut vasta ruumiin ja sielun:

Nyt ihminen oli Jumalan kuva. Hänellä oli ruumis ja sielu. Mutta ollakseen Jumalan kaltainen, ihmisen tulisi olla myös vapaa ja ikuinen. Sen takia ihmisen oli itse saatava valita halusiko hänkin olla vapaa ja elää iankaikkisesti. Sitä varten ihminen vietiin kolmanteen taivaaseen, puutarhaan, jossa oli kaksi nimeltä mainittua puuta. Toisen hedelmistä hän eläisi iankaikkisesti, mutta toisen puun hedelmien syöminen aiheuttaisi kuoleman. Ihminen valitsi kuoleman ja palautettiin maan päälle. Mutta suunnitelmastaan Jumala ei luopunut. Itse asiassa, se oli valmis jo ennen ensimmäisen ihmisen luomista.

Uudessa Testamentissa kerrotaan, minkälaisia lupauksia saivat Aabraham, Iisak ja Jaakob, mitä luvattiin Davidille, ja muille patriarkoille. Heille annetut lupaukset toteutuvat sekä konkreettisina, maallisina esikuvina tulevasta maailmasta että lopullisesti, kun Kristuksessa kuolleet herätetään, esitellään Isälle, siunataan ja asetetaan hallitsemaan Jumalan tekoja. Vasta Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä, jossa sana lupaus esiintyy viimeisen kerran, paljastetaan lupauksen sisältö:

Jumalaa meidän on kiittäminen siitä, että hän antoi meille toisen mahdollisuuden valita. Nyt sinulle on annettu kaksi tapaa kuolla. Jos edelleenkin haluat kuolla ja tulla tuomituksi tekojesi mukaan, sinun ei tarvitse tehdä mitään. Jos valitset kuoleman Kristuksen ristin kautta sinulle luvataan ylösnousemus ja elämä. Se, mikä Adamin takia epäonnistui, onnistuu Kristuksessa. Ihmisestä tulee iankaikkisuusolento, kuten Jumala. Tapahtuu Uusi Luominen, jossa Jumala ja ihminen yhdistyvät Uudeksi Ihmiseksi.

Luomistyön viimeistä vaihetta sanotaan Jooelin ennustuksen mukaan "viimeisiksi päiviksi". Evankeliumi julistetaan koko maailmassa, ja ne, jotka sen ottavat vastaan, saavat Pyhän Hengen, pelastuvat ja elävät iankaikkisesti.

Adam sai tehdä valintansa Jumalan paratiisissa, joka on kolmannessa taivaassa. Koska hän ei valinnut elämää, hänet karkoitettiin maahan, josta hänen tomumajansa oli otettu. Nyt Jumala kutsuu ihmistä toisen ja viimeisen kerran valitsemaan, haluaako hän tulla takaisin, ei ainoastaan kolmanteen taivaaseen, vaan Jumalan valtaistuimen luo . Hänen nimissään saarnataan evankeliumi, joka sisältää seitsemän perusasiaa, joka sisältää tiedot siitä Elämän Puusta, josta ihminen ei paratiisissa syönyt, mutta joka laskeutui itse maan päälle, että me voisimme syödä häntä ja saisimme elämän. Kaikki on valmista ja nyt esitetään kutsu tulla:

Kutsu edellyttää kutsutulta kutsun vastaanottamista juuri sellaisena, mitä edellä on sanottu. Kaikki kutsutut tosin pääsevät sisälle Taivasten valtakuntaan uskon kautta Jeesukseen, mutta kutsujalle jää mahdollisuus poistaa häiriköt valtakunnastaan hyvin yksinkertaisesti jättämällä heidät vaille huomiota silloin, kun hän hakee omansa pois maailmasta siksi aikaa, kun maailma tuomitaan ja puhdistetaan tulella. Siksi sanotaan, että "monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut".

Kutsuttujen valinta tapahtuu maan päällä. Jokaisen kutsutun usko koetellaan, ja voittajat perivät sen, mikä luvattu on.

Edellä esitetyt seitsemän kohtaa sisältävät oikeastaan kaikki Uuden Luomisen nodulit - iankaikkiseen elämään saakka. Olisiko mahdollista, että jotakin olennaista olisi vielä jäänyt sanomatta? Tarvitaanko enää mitään? Ilmeisesti tarvitaan, sillä Apostolien tekojen kirjoittaja on halunnut esittää vielä yhden asian ja vieläpä aivan korostetusti.

Luukkaan noin sivun pituinen selostus Pietarin helluntaisaarnasta voidaan lukea läpi parissa minuutissa. Osa selostusta on sanatarkkaa esitystä, mutta Luukas tekee myös selväksi, ettei Apostolien tekojen toisen luvun teksti ole täyspitkä selostus siitä, mitä kaikkea Pietari puhui. Luukas kirjoittaa:

Nurjan sukukunnan keskellä syntyneet ja kasvaneet ihmiset pitävät aivan luonnollisena sitä, että maailma on kiero. Luonnollinen, psykosomaattinen ihminen ei tunne mitään puistatuksia sen takia, mitä maailmassa tapahtuu. Hän ehkä tuomitsee Hitlerin, Stalinin ja Keski-Afrikan keisarin ja Amerikan pankkiirit, mutta jos hänellä olisi yhtä paljon valtaa kuin niillä, joita hän syyttää, hän tekisi todennäköisesti aivan samoin, jollei pahemmin kuin he. Sama toistuu joka kerta, kun maailma alkaa "parantaa" itseään. Mittakaavat vaihtelevat, mutta maailman pyrkimys on mennä yhä täydellisempää tuhoa kohti.

Pyhä Henki, Jumalan kirjoitettu sana ja Jumalan uskolliset palvelijat paljastavat synnin aiheuttaman turmeluksen maailmalle. Mutta Jumala on jo vastannut tähän haasteeseen. Hän lähetti Poikansa maailmaan, että jokainen, joka häneen uskoo, pelastuisi maailmasta ja saisi iankaikkisen elämän.

Uskonnolliset ihmiset ajattelevat, että yksittäisen ihmisen taivasosuus määritellään vasta viimeisellä tuomiolla. Niinhän se tarkkaan ottaen onkin. Mutta me puhumme pelastuksesta jo nyt, vaikka pitäisi täsmentää, että nyt me olemme pelastuneet vasta uskon kautta Kristukseen, pelastuneet Kristuksessa, pelastuneet ylösnousemuksen toivossa jne. Ihminen pelastuu, kun hän tulee uskoon ja sitoutuu Kristukseen kasteessa. Heti kasteen jälkeen Kristuksen ylösnousemuksen voimat alkavat toimia hänessä. Sitten hän vaeltaa maallisen elämänsä ajan Pyhän Hengen ohjauksessa, ja kun Jeesus tulee noutamaan omiaan, hän esittää morsiamensa Isälle, jolloin usko muuttuu näkemiseksi.

Jeesus on pelastaja.

Ota kuitenkin huomioon se seikka, että vihollinen tulee tekemään kaikkensa, saattaakseen sinut sellaisiin tilanteisiin, joissa sinun uskosi punnitaan sellaisessa vaa'assa, jossa sinä ilman Jumalan armoa ja Pyhän Hengen voimaa osoittautuisit kevyeksi, vaikka panisit oman henkesikin peliin. On helppo sanoa, kuin Pietari, että olen vaikka valmis kuolemaan sinun puolestasi, mutta sellaiset puheet ovat tosipaikan tullen katteettomia, jollet sinä ole sekä syntynyt Jumalan hengestä ja elä kiinteässä yhteydessä Kristukseen.

Evankeliumi Jumalan valtakunnasta on selvästi separatistinen. Jumala on luonut vaihtoehtoisen yhteiskunnan. Hän kutsuu turvaansa kaikkia ihmisiä, mutta ne jotka eivät kutsua tottele, tuomitaan. He joutuvat kokemaan itse sen Jumalan vihan, jonka Jeesus meidän puolestamme kärsi ja siten sovitti meidän Jumalan kanssa.

Takaisin Osmon kotisivulle