ARMON SANOJA UUDESTA TESTAMENTISTA

op/2014-02-15

 

Kun Jeesus oli kastettu, hän paastosi neljäkymmentä vuorokautta ja kohtasi sitten Saatanan, joka tuli viettelemään häntä pois Jumalan suunnitelmasta. Kun Saatana oli torjuttu, aloitti Jeesus varsinaisen julistustyönsä. Luukas kertoo:

Ja Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan; ja sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin. Ja hän opetti heidän synagoogissaan, ja kaikki ylistivät häntä. Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:


"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta". Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen". Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?" (Lk 4:14-22)

Jesajan teksti olisi jatkunut "ja Jumalan kosto päivää", mutta sitä Jeesus ei lukenut, vaan ryhtyi puhumaan omin sanoin. Luukas kuittaa Jeesuksen puheen kertomalla, että kuulijoiden ne mielestä olivat "armon sanoja".

Selvää on, että siinä puhuttiin tärkeitä asioita. Olisipa päässyt kuulemaan. Mutta hyvä näinkin, tuli ainakin marssijärjestys selväksi. Ensin kaste, sitten paasto, sitten kiusaukset ja voitto, ja sitten armon sanat. Ja tuskinpa sitä kaikkea, mitä Luukas kahdella sanalla sanoi, kukaan pystyisi täysin ymmärtämään, ei ainakaan yhden lyhyen ihmiselämän aikana.

Jospa yrittäisimme kompromissia. Haetaan Raamatusta niitä lauseita, joissa esiintyy sana "armo" ja tehdään sitten jonkinlainen kuullun ymmärtämisen koe. Tutkinto tai itsetutkistelu. Ja ollaan vähän varuillammekin, ettemme tekisi niin kuin ne Nasaretin miehet armon sanojen kuulemisen jälkeen.

Sana "armo" esiintyy useimmissa Uuden Testamentin kirjoista ainakin kerran. mutta kääntäjien epäjohdonmukaisuuden takia käännös ei aina vastaa alkukielen termiä haris. On myös mahdollista, että siellä, missä lähdetekstissä lukee haris, ei käännöksessä puhuta armosta vaan esimerkiksi kiitoksesta. Nämä kääntäjien epäjohdonmukaisuudet ovat yleensä varsin harmittomia, joten itse asialle on vain hyödyksi, jos laajennamme tarkastelua koskemaan niitäkin.

Löydät ehkä sitten joskus tarkasteltavaksi valitut raamatunlauseet tekstiyhteyksineen ja mahdollisine kommentteineen näistä linkeistä:

As03/Luukas

As04/Johannes

As05/Apostolien teot

As06/Roomalaiskirje

As07/Korinttolaiskirje A

As08/Korinttolaiskirje B

As09/Galatalaiskirje

As10/Efesolaiskirje

As11/Filippiläiskirje

As12/Kolossalaiskirje

As13/Tessalonikalaiskirje A

As14/Tessalonikalaiskirje B

As15/Timoteukselle A

As16/Timoteukselle B

As17/Tiitukselle

As18/Filemonille

As19/Hebrealaisille

As20/Pietarin A

As21/Pietarin B

As22/Johanneksen A

As23/Johanneksen B

As24/Johanneksen C

As25/Jaakobin

As26/Juudaan

As27/Ilmestyskirja

Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa sana armo ei esiinny kertaakaan, mutta siihen on tietty looginen syy. Matteuksen viidennessä luvussa tuodaan esille vasta se, kenelle armo osoitetaan ja siinä yhteydessä käytetään sanaa autuas (makarios) erotukseksi niistä jumalattomista ja ymmärtämättömistä, jotka puhuvat "onnesta", ikään kuin autuus olisi jonkun sattuman tai arpapelin tuotetta.

Jeesuksen ohjelma siitä, miten siirtyminen kurjuudesta kirkkauteen tapahtuu, sisältää seitsemän vaihetta. Parhaissa lähtökuopissa ovat ne, jotka eivät ole itseriittoisia, vaan tuntevat olevansa hengellisesti köyhiksi. He murehtivat vallitsevaa asiaintilaa. Kuultuaan Jumalan valtakunnan evankeliumin, heidän asenteensa muuttuu. Uskomalla Jumalaan he saavat olla itse hiljaa ja kuitenkin he tietävät perivänsä maan. Oikeudenmukaisuuden kaipuukin tulee tyydytetyksi, kun he tulevat tietämään Jumalan suunnitelman ja näkevät, miten se jo nyt etenee. Mutta kehitys ei pääty vielä. Jumalan rakkauden tunteminen tekee heistä laupeita ja he tekevät rauhan Jumalan kanssa. He eheytyvät ja saavat syntinsä anteeksi, niin että he voivat ottaa vastaan Jumalan lahjan, Pyhän hengen, mikä siirtää heidät armon tilaan ja tekee heistä Jumalan lapsia ensin uskon kautta Kristukseen. Tämä maailma kuitenkin vainoaa Jumalaa, ja kaikkea mitä Jumalasta on, mutta Jumalan lapsina heillä onkin jo Jumalan valtakunta.

Jeesuksen mukaan Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen, joten ymmärtämättömyyttä ei voi puolustella, Psalmin 21 jakeen käännöksessäkin esiintyvä sana onni on pelkkää humbuugia, jota on ymmärtäväiset karttavat kuin ruttoa. Vertailukäännöksissä sanaa onni ei löydy ja messiaanisten juutalaisten käyttämässä englanninkielissä käännöksessä on sanan "kadam", H6923 (kohdata), käännökseen löydetty Kuningas Jaakon Raamatun käyttämää sanaa parempi termi. (Hebrealainen teksti menee tällä koneella automaattisesti väärin päin, joten älä välitä siitä)

Psa 21:3

(HOT) (21:4) כי־תקדמנו ברכות טוב תשׁית לראשׁו עטרת פז׃

(JPS) (21:4) For Thou meetest him with choicest blessings; Thou settest a crown of fine gold on his head.

(KJV+) For3588 thou preventest6923 him with the blessings1293 of goodness:2896 thou settest7896 a crown5850 of pure gold6337 on his head.7218

(RST) (20:4) ибо Ты встретил его благословениями благости, возложил на голову его венец из чистого золота.

Suomenkielisen kr-38 väärää käännöstä ei voi puolustella edes traditioilla, sillä vuoden 1776 käännös esittää hebrealaisen tekstin näin:

Sillä sinä ennätät hänen hyvällä siunauksella; sinä panet kultaisen kruunun hänen päähänsä.

Vaikka lähdeteksti on selvä ja vertailukäännökset selviä, sortuu myös 2013 julkaistu Raamattu Kansalle ry/ Seppo Seppälän Hebrea-Suomi Vanha Testamentti kumartamaan pakanallisille kulteille kääntäessään sanan tekadmeinu sanoilla "suot hänelle onnen".

Vanha Testamentti, ja erikoisesti Psalmit, ovat rikkaita julistuksia Jumalan armosta, mutta ne kannattaa lukea erikseen ja sillä mielellä, että nekin täyttyvät Kristuksessa. Tämäkin esimerkki on psalmista 21, jonka sanotaan: "Ja Korkeimman armo tekee hänet horjumattomaksi".

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee; kuinka suuresti hän riemuitseekaan sinun avustasi!
Mitä hänen sydämensä halasi, sen sinä hänelle annoit, et kieltänyt, mitä hänen huulensa anoivat. Sela.
Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen /sinä ennätät hänet hyvällä siunauksella/, panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.
Hän anoi sinulta elämää, sen sinä hänelle annoit: iän pitkän, ainaisen, iankaikkisen.
Suuri on hänen kunniansa, kun sinä häntä autoit; sinä peität hänet loistolla ja kirkkaudella.
Sillä sinä asetat hänet suureksi siunaukseksi ikuisiin aikoihin asti; sinä ilahutat häntä riemulla kasvojesi edessä.
Sillä kuningas luottaa Herraan, ja Korkeimman armo (hesed) tekee hänet horjumattomaksi. (Ps 21:1-8)

Jos kääntäjä olisi hiukan tinkinyt kaunokirjallista tavoitteistaan, hän olisi todennäköisesti kääntänyt jakeen 21:8 sanat ve-be-hesed Eljon bal jamut, suomeksi sanoilla "ja Jumalan armossa hän ei horju".

Suomenkielen sana "armo" on kirkollisessa kielenkäytössä menettänyt alkuperäisen merkityksensä. Sana, joka nyt liitetään kiinteästi anteeksiantoon, on alkujaan tarkoittanut rakkautta. Viron kielessä sanalla arm on tämä merkitys vieläkin. Viron kielen sanakirjan (Eesti-Soome sõnaraamat, Valgus 2007) mukaan sana "arm" tarkoittaa armoa, laupeutta, rakkautta ja lempeä. Eestin sanassa "armas" tämä näkyy vielä selvemmin, joka tarkoittaa rakasta, kallista, hyvää, miellyttävää, suloista, herttaista, rakastettavaa ja ystävällistä.

Kreikassa armo on "haris". Se on johdannainen sanasta hara, ilo. Samasta juuresta johdettuja sanoja ovat myös armoitus, iloita, antaa lahjaksi, kiittää ja kiittämätön. Juuson sanakirjasta näitä sanoja löytyy sivuilta 073, 207, 586, 587, 588, 589, 590 ja 591.

 

Takaisin Osmon kotisivulle