##A12 helmi fi plus eu12 2019-03-07

Tekstin EVANKELIUMI työversion osa A12

 

 

Jumalan kunnian ilmestyminen

 

#A12B001Fi

Kun Jumala halusi hävittää koko Israelin kansan kultaisen vasikan takia, Mooses sai Jumalan luopumaan aikeistaan. Kun Mooses oli näin todennut Jumalan armolliseksi, hänen pyyntönsä yhä kasvoivat. Mooses halusi tuntea Jumalan, ja pyysi, että Hän itse johtaisi Israelin kansaa:

Ja Mooses sanoi Herralle (el-Jehova): "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata (Ha'al) tämä kansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle (ve-attaa lo hodaettanii), kenen sinä lähetät minun kanssani (et-asher tishlach immi). Ja kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltäsi (Jedaettika be-shem), ja sinä olet myös löytänyt armon minun silmieni edessä (ve-gam matsata chen be-einai)'. 33:13 Jos siis olen löytänyt armon (Ve-atta im-na matsati chen) sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut (ve-eida'aka) ja tietäisin saaneeni armon (lema'an emtsa-chen: että löytäisin armon) sinun silmiesi edessä; ja katso: tämä kansa on sinun kansasi." 33:14 Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" ." 33:14 (Hän sanoi - Va-jjomar): (Panaj jeleku va-hanichoti lak - Kasvoni menevät ja ja Minä annan levon sinulle)" 33:15 Hän vastasi hänelle (Va-jomer elav): "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme (Im ein paneika holekim), niin älä johdata meitä täältä pois (al-ta'aleinu mi-zze). 33:16 Sillä mistä muutoin tiedetään (U-ba-mme jivvada eifo), että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä (ki-matsati chen be-eineka), minä ja sinun kansasi (ani ve-ammekaa), ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme (ha-lo be-lektekaa immanu), niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa (ve-niflinuu ani ve-ammekaa - että minut ja kansasi erotetaan), jotka maan päällä ovat (mi-kkol ha-am aseher al-pnei ha-adama - kaikista kansoista, jotka maan päällä ovat)?" 33:17 Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät (Gam et-haddabar ha-zzee asher bibbartta), sen minä myös teen (e'ese); sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä (ki-matsata chen be-einaj), ja minä tunnen sinut nimeltäsi (va-eda'aka be-shem)". (2.Ms 33:12-17)

#A12B002Fi

Lopulta ei jäänyt muuta kuin yksi pyyntö, suurin kaikista:

Silloin hän sanoi (Va-jomar): "Anna siis minun nähdä (Har-eini na) sinun kunniasi (et-kavodeiha)". (2.Ms 33:18)

#A12B003Fi

Jumalan pyhyys on syntiselle tappavaa. Ettei Mooseksen turvallisuus vaarantuisi, pyyntöön voitiin suostua vain osittain:

Hän vastasi: "Minä annan kaiken ihanuuteni (kol-tovi) käydä sinun ohitsesi (a'avir) ja huudan nimen 'Herra (Jehova)' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan". Ja hän sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani (et-panai); sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon". (2.Ms 33:19-20)

#A12B004Fi

Sitten Herra osoitti paikan:

Sitten Herra sanoi: "Katso (Hine), tässä on paikka (makom) minun läheisyydessäni (itti) ; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kunniani (kevodi) kulkee ohitse (ba-avor), asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi (ad-ovri). Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani (et-panai) ei voi kukaan katsoa." (2.Ms 33:21-23)

#A12B005Fi


Sitten Herra käski Moosesta olemaan valmiina seuraavaksi päiväksi. Valmisteluihin kuului kahden uuden kivitaulun teko entisten tuhottujen tilalle, eikä tapahtumapaikan ympärillä saanut olla ketään muuta kuin Mooses yksin.

Niin Herra astui alas pilvessä, ja Mooses asettui siellä hänen läheisyyteensä ja huusi Herran nimeä. Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: "Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen". (2.Ms 34:5-7)

#A12B006Fi

Mooseksen halu nähdä Jumala oli enemmän kuin uteliaisuutta. Jumala oli kutsunut hänet ja hän oli tullut tuntemaan Jumalan hänen tekojensa kautta, ja oli aivan luonnollista, että Mooses halusi myös nähdä hänen kasvonsa. Ja samanlainen halu oli myös Jumalalla. Hän halusi asua kansansa keskuudessa. Kun Israel sitten sai pyhäkön, siinä oli kolme osaa - piha, pyhä ja kaikkein pyhin. Kaikkein pyhin oli rakennettu paikaksi, jossa Jumala ilmestyy. Mutta Jumalan kunnian ilmestyminen oli taas vaarallinen juttu. Hän ilmestyi pilvessä, ettei hänen kunniansa loiste tuhoaisi hänen kansaansa:

Sitten pilvi peitti ilmestysmajan, ja Herran kunnia (u-kebod Jehova) täytti (male) asumuksen (et-ha-mishkan); eikä Mooses voinut mennä ilmestysmajaan, sillä pilvi oli laskeutunut sen päälle, ja Herran kunnia (kebod Jehova) täytti asumuksen (male et-ha-mmishkan). (2.Ms 40:34-35)

#A12B007Fi

Myöhemmin sama tapahtui uudestaan, kun Salomon rakentama temppeli otettiin käyttöön Jerusalemissa. Mutta jo Salomo itse kääntyi pois Jumalasta, ja myöhemmin Jumalan Henki poistui temppelistä vähin äänin, profeettojen alkaessa julistaa Jumalan sanaa kansalle. Mutta sitten syntyi Jeesus joka sitoutui kantamaan Jumalan valittujen synnit, niin ettei Jumalan kunnia heitä tuhoaisi. Kun Johannes evankeliuminsa alussa esittelee Jumalan Sanan, hän kyllä kertoo, että me, hänen oppilaansa, saimme katsella Jumalan kunniaa sellaisena kun "ainokaisella pojalla on Isältä". Miksi se ei siis tuhonnut syntisiä oppilaita? Vastaus sisältyy siihen, että hän asui, "eskinosen", meidän keskellämme samanlaisessa savimajassa kuin me itse. Sana "eskinoo" tarkoittaakin telttamajassa asumista:

Ja Sana tuli lihaksi (και ο λογος σαρξ εγενετο) ja asui meidδn keskellämme (και εσκηνωσεν εν ημιν), ja me katselimme hδnen kunniaansa (και εθεασαμεθα την δοξαν αυτου), senkaltaista kunniaa, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä (δοξαν ως μονογενους παρα πατρος); ja hδn oli täynnä armoa ja totuutta (πληρης χαριτος και αληθειας). (Joh 1:14)

#A12B008Fi

Ihmiset eivät ymmärtäneet Jumalan kunniaa, koska ihmisten keskuudessa vain voimankäyttöä pidetään kunnian perustana. Jeesus ei kuitenkaan tullut rankaisemaan pahuuden tekijöitä, vaan tarjoamaan armahdusta sen perusteella, että hän itse ottaisi kantaakseen rangaistuksen ihmisten puolesta. Opetuslapsilleen Jeesus halusi kuitenkin antaa selvän käsityksen siitä, mitä Taivaallinen kunnia oikein on. Ensin hän kertoi siitä, että on tulossa aika, jolloin hän tulee uudestaan, ja silloin tilanne on oleva toinen:

Sillä Ihmisen Poika on tuleva (μελλει γαρ ο υιος του ανθρωπου ερχεσθαι) Isänsä kunniassa (εν τη δοξη του πατρος αυτου) enkeliensä kanssa (μετα των αγγελων αυτου), ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan (και τοτε αποδωσει εκαστω κατα την πραξιν αυτου). (Matt 16:27)

#A12B009Fi

Jeesuksen toisesta tulemisesta puhutaan Raamatussa useammin, kuin hänen syntymisestään lihan ruumiiseen ja sitä seuranneeseen kuolemaan, ylösnousemiseen ja ylösottoon. Uudessa Testamentissa asia Jeesuksen toisesta tulemisesta tulee esille 319 kertaa, ja Vanhassa Testamentissa noin 1500 kertaa, sillä ensimmäisellä kerralla Jeesus tuli lunastamaan itsellensä morsiamen, mutta toisella kerralla hän tulee hakemaan morsiamensa taivaalliseen häähuoneeseen, jossa Jumalan tahto täyttyy:

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen (μη ταρασσεσθω υμων η καρδια). Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun (πιστευετε εις τον θεον και εις εμε πιστευετε). 14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa (εν τη οικια του πατρος μου μοναι πολλαι). Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille (εισιν ει δε μη ειπον αν υμιν): minä menen valmistamaan teille sijaa (πορευομαι ετοιμασαι τοπον υμιν)? 14:3 Ja vaikka minä menen ja valmistan teille sijan (και εαν πορευθω και ετοιμασω υμιν τοπον), tulen minä takaisin (παλιν ερχομαι) ja otan teidät tyköni, (και παραληψομαι υμας προς εμαυτον), että tekin olisitte siellä missä minä olen (ινα οπου ειμι εγω και υμεις ητε). 14:4 Ja mihin minä menen (και οπου εγω υπαγω) - te tiedätte (οιδατε) - ja tien sinne te tiedätte (και την οδον οιδατε)." (Joh 14:1-4)

#A12B010Fi

Kun Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivä lähestyi, hän esitti vertauksen kuninkaan pojan häistä. Jeesus itse on vertauksen ylkä ja ekklesia on hänen morsiamensa. Häihin kutsuttiin ensin juutalaisia, mutta he eivät halunneet tulla:

Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille (και αποκριθεις ο ιησους παλιν ειπεν αυτοις) vertauksilla ja sanoi (εν παραβολαις λεγων): 22:2 "Taivasten valtakunta on verrattava (ωμοιωθη η βασιλεια των ουρανων) kuninkaaseen (ανθρωπω βασιλει), joka laittoi häät (οστις εποιησεν γαμους) pojallensa (τω υιω αυτου). 22:3 Ja hän lähetti orjansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla (και απεστειλεν τους δουλους αυτου καλεσαι τους κεκλημενους εις τους γαμους και ουκ ηθελον ελθειν). 22:4 Vielä hän lähetti toisia orjia lausuen (παλιν απεστειλεν αλλους δουλους λεγων): 'Sanokaa kutsutuille (ειπατε τοις κεκλημενοις): Katso, minä olen valmistanut ateriani (ιδου το αριστον μου ητοιμασα), minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut (οι ταυροι μου και τα σιτιστα τεθυμενα), ja kaikki on valmiina (και παντα ετοιμα); tulkaa häihin (δευτε εις τους γαμους)'. 22:5 Mutta he eivät siitä välittäneet (οι δε αμελησαντες), vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen (απηλθον ο μεν εις τον ιδιον αγρον ο δε εις την εμποριαν αυτου); 22:6 ja toiset ottivat kiinni hänen orjansa, pitelivät pahoin ja tappoivat (οι δε λοιποι κρατησαντες τους δουλους αυτου υβρισαν και απεκτειναν). 22:7 Mutta tämän kuultuaan kuningas vihastui (ακουσας δε ο βασιλευς ωργισθη) ja lähetti sotajoukkonsa (και πεμψας τα στρατευματα αυτου) ja tuhosi nuo murhamiehet (απωλεσεν τους φονεις εκεινους) ja poltti heidän kaupunkinsa (και την πολιν αυτων ενεπρησεν). (Matt 22:1-7)

#A12B011Fi

Toinen kutsukierros osoitettiin sekä hyville että pahoille, kutsutuilta vaadittiin vain hääpuku. Kuninkaan pojan häihin piti tulla lainavaatteissa, Kristuksen armoon pukeutuneena, kohtaamilleen ihmisille armoa osoittaen.

Sitten hän (s.o. Kuningas) sanoi orjillensa (τοτε λεγει τοις δουλοις αυτου): 'Häät ovat valmistetut (ο μεν γαμος ετοιμος εστιν), mutta kutsutut eivät olleet arvollisia (οι δε κεκλημενοι ουκ ησαν αξιοι). 22:9 Menkää siis teiden risteyksiin (πορευεσθε ουν επι τας διεξοδους των οδων) ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte (και οσους αν ευρητε καλεσατε εις τους γαμους).' 22:10 Ja orjat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki (και εξελθοντες οι δουλοι εκεινοι εις τας οδους συνηγαγον παντας), keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät (οσους ευρον πονηρους τε και αγαθους), ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita (και επλησθη ο γαμος ανακειμενων). (Matt 22:8-10)

#A12B012Fi

Vieraiden joukossa oli joku, joka luuli olevan niin hyvä ja edustava, että meni juhlille omissa vaatteissaan. Siinä kävi huonosti:

Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita (εισελθων δε ο βασιλευς θεασασθαι τους ανακειμενους), näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin (ειδεν εκει ανθρωπον ουκ ενδεδυμενον ενδυμα γαμου). 22:12 Ja hän sanoi hänelle (και λεγει αυτω): 'Toveri, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle (εταιρε πως εισηλθες ωδε), vaikka sinulla ei ole häävaatteita (μη εχων ενδυμα γαμου)?' Mutta hän jäi sanattomaksi (ο δε εφιμωθη). 22:13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille (τοτε ειπεν ο βασιλευς τοις διακονοις): 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä, viekää hänet ja heittäkää ulos pimeyteen (δησαντες αυτου ποδας και χειρας αρατε αυτον και εκβαλετε εις το σκοτος το εξωτερον)'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων). 22:14 Sillä monet ovat kutsutut (πολλοι γαρ εισιν κλητοι), mutta harvat valitut (ολιγοι δε εκλεκτοι)." (Matt 22:11-14)

#A12B013Fi

Matteus kertoo vielä juutalaisten yrityksistä tuhota Jeesuksen sanojen todistusvoima, mutta kun Jeesus sanoo viimeisen sanan, niin se on siinä:

Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat (ιερουσαλημ ιερουσαλημ η αποκτεινουσα τους προφητας) ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt (και λιθοβολουσα τους απεσταλμενους προς αυτην), kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi (ποσακις ηθελησα επισυναγαγειν τα τεκνα σου), niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle (ον τροπον επισυναγει ορνις τα νοσσια εαυτης υπο τας πτερυγας)! Mutta te ette ole tahtoneet (και ουκ ηθελησατε. 23:38 Katso (ιδου), 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi (αφιεται υμιν ο οικος υμων ερημος)'. 23:39 Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν): tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte (ου μη με ιδητε απ αρτι εως αν ειπητε): 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen (ευλογημενος ο ερχομενος εν ονοματι κυριου)'." (Matt 23:37-39)

#A12B014Fi

Jeesuksen hylättyä Jerusalemin temppelin lopullisesti, hänen oppilailleen se oli vielä katseenvangitsija ja suuri ihastuksen kohde:

Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois και (εξελθων ο ιησους επορευετο απο του ιερου); ja hδnen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle (και προσηλθον οι μαθηται αυτου επιδειξαι αυτω) pyhδkön rakennuksia (τας οικοδομας του ιερου). Niin Jeesus sanoi heille (ο δε ιησους ειπεν αυτοις): "Ettekö näe kaikkea näitä (ου βλεπετε παντα ταυτα)? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle (αμην λεγω υμιν ου μη αφεθη ωδε λιθος επι λιθον), maahan jaottamatta (ος ου μη καταλυθησεται)." (Matt 24:1-2)

#A12B015Fi

Temppelivuorelta tultiin Öljymäelle, josta temppeli näkyi kaikessa loistossaan. Jeesuksen opetuslapset kysyivät, että milloin temppelin hävitys tapahtuu ja mikä on oleva Jeesuksen takaisintulon ja aikakauden täyttymyksen merkki. Keskustelu käytiin, kun Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen oli enää noin viikko.

Ja kun hän istui Öljymäellä (καθημενου δε αυτου επι του ορους των ελαιων), tulivat opetuslapset erikseen hδnen tykönsä (προσηλθον αυτω οι μαθηται κατ ιδιαν) ja sanoivat: "Sano meille (λεγοντες ειπε ημιν): milloin se tapahtuu (ποτε ταυτα εσται), ja mikδ on sinun tulemuksesi ja aikakauden täyttymyksen merkki (και τι το σημειον της σης παρουσιας και της συντελειας του αιωνος)?" (Matt 24:3)

#A12B016Fi

Matteuksen selostus Jeesuksen Öljymäen puheesta alkaa varoituksella pettureista, jotka yrittävät johtaa Jeesuksen seuraajia harhaan, sillä Jumalan polkuja kulkeva kristitty on voittamaton; hänet voidaan tuhota vain eksyttämältä hänet pois tieltä, jota pitkin Pyhä Henki häntä ohjaa kulkemaan:

Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille (και αποκριθεις ο ιησους ειπεν αυτοις): "Katsokaa, ettei kukaan petä teitä (βλεπετε μη τις υμας πλανηση). 24:5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen (πολλοι γαρ ελευσονται επι τω ονοματι μου λεγοντες): 'Minä olen Kristus (εγω ειμι ο χριστος)', ja he pettävät monta (και πολλους πλανησουσιν). 24:6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista (μελλησετε δε ακουειν πολεμους και ακοας πολεμων); katsokaa, ettette peljästy (ορατε μη θροεισθε). Sillä kaiken täytyy tapahtua (δει γαρ παντα γενεσθαι), mutta tämä ei ole vielä loppu (αλλ ουπω εστιν το τελος). (Matt 24:4-6)

#A12B017Fi

Eksyttäjiä on kolme ja kaikki ne ovat kristinuskon omista piireistä lähteneitä, muihin uskontoihin sekoittuneita kultteja. Mutta kun petos ei onnistu, turvautuu vihollinen väkivaltaan. Juutalaisuus, kirkko ja islam ovat temmanneet muutkin kansat mukaansa estämään Uuden Ihmisen luomista, mutta se kaikki on vain uuden ihmisen synnytystuskien alkua:


Sillä kansa nousee kansaa vastaan (εγερθησεται γαρ εθνος επι εθνος) ja valtakunta valtakuntaa vastaan (και βασιλεια επι βασιλειαν), ja nälänhätää ja ruttoa ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin (και εσονται λιμοι και λοιμοι και σεισμοι κατα τοπους). 24:8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua (παντα δε ταυτα αρχη ωδινων). (Matt 24:7-8)

#A12B018Fi

Synnytystuskat kiihtyvät loppua kohti niin rajuiksi, että vain ne, jotka todella rakastavat Jeesusta, tulevat voittajina perille:


Silloin teidät annetaan vaivaan (τοτε παραδωσουσιν υμας εις θλιψιν), ja teitä tapetaan (και αποκτενουσιν υμας), ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi (και εσεσθε μισουμενοι υπο παντων των εθνων) minun nimeni tähden (δια το ονομα μου). 24:10 Ja silloin monet lankeavat pois (και τοτε σκανδαλισθησονται πολλοι), ja he antavat toisensa alttiiksi (και αλληλους παραδωσουσιν) ja vihaavat toinen toistaan (και μισησουσιν αλληλους). 24:11 Ja monta väärää profeettaa nousee (και πολλοι ψευδοπροφηται εγερθησονται), ja he eksyttävät monta (και πολλοι ψευδοπροφηται εγερθησονται και πλανησουσιν πολλους). 24:12 Ja sentähden, että laittomuus lisääntyy (και δια το πληθυνθηναι την ανομιαν), viilenee useimpien rakkaus (ψυγησεται η αγαπη των πολλων). 24:13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu (ο δε υπομεινας εις τελος ουτος σωθησεται). (Matt 24:9-13)

#A12B019Fi

Pakanain aika päättyy, kun evankeliumi on saarnattu kaikessa maailmassa:

Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (και κηρυχθησεται τουτο το ευαγγελιον της βασιλειας) kaikessa asutussa maailmassa (εν ολη τη οικουμενη), todistukseksi kaikille kansoille (εις μαρτυριον πασιν τοις εθνεσιν); ja sitten tulee loppu (και τοτε ηξει το τελος). (Matt 24:14)

#A12B020Fi

Kun evankeliumi on saarnattu kaikessa maailmassa, alkaa Danielin ennustuksen mukainen seitsemäskymmenes vuosiviikko. Seitsemän vuotta maailmaa hallitsee Kristuksen vihamies, josta Danielin kirjassa käytetään nimeä "pieni sarvi". Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä hänestä käytetään nimityksiä vastustaja, kadotuksen lapsi, laittomuuden ihminen ja synnin ihminen, eli hänen pyrkimyksensä ovat täysin Jumalan tahdon ja lain ja vastaisia. Noin sata vuotta sitten joukko juutalaisia ajattelijoita totesi, että voidakseen hävittää länsimaisen sivilisaation, on heidän oltava täysin demonisia. Liikkeen perustajat tutkivat ahkerasti Raamattua, löytääkseen sieltä yhteiskuntaa säilyttävät arvot, ja perustivat sitten Frankfurtin sosiaalitutkimusinstituutin, jossa suunniteltiin ne menetelmät, joilla maailmaa tänä päivänä ajetaan Saatanan syliin.

#A12B021Fi

Heti valtaan päästyään Laittomuuden ihminen järjestää suuren ahdingon (θλιψις μεγαλη) tappaakseen kaikki, mikä vähänkin muistuttaa Maailman Luojasta ja Kristuksesta, kristityistä ja uskosta Kristukseen. Merkki tästä on hävityksen iljetyksen ilmitulo paikassa, jossa sitä vähimmin osattaisiin odottaa:

Kun te siis näette hävityksen iljetyksen (οταν ουν ιδητε το βδελυγμα της ερημωσεως), josta on puhuttu profeetta Danielin kautta (το ρηθεν δια δανιηλ του προφητου), seisovan pyhässä paikassa (εστος εν τοπω αγιω) - joka tδmän lukee, se ymmärtäköön (ο αναγινωσκων νοειτω) - 24:16 silloin ne, jotka Juudeassa ovat (τοτε οι εν τη ιουδαια), paetkoot vuorille (φευγετωσαν επι τα ορη); 24:17 joka on katolla (ο επι του δωματος), älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on (μη καταβαινετω αραι τι εκ της οικιας αυτου), 24:18 ja joka on pellolla (και ο εν τω αγρω), älköön palatko takaisin (μη επιστρεψατω οπισω) noutamaan päällysvaatteitaan (αραι τα ιματια αυτου). 24:19 Voi raskaita (ουαι δε ταις εν γαστρι εχουσαις) ja imettäväisiä (και ταις θηλαζουσαις) niinä päivinä (εν εκειναις ταις ημεραις)! 24:20 Mutta rukoilkaa (προσευχεσθε δε), ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina (ινα μη γενηται η φυγη υμων χειμωνος μηδε εν σαββατω). 24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdinko (εσται γαρ τοτε θλιψις μεγαλη), jonka kaltaista ei ole ollut (οια ου γεγονεν) maailman alusta hamaan tähän asti (απ αρχης κοσμου εως του νυν) eikä milloinkaan tule (ουδ ου μη γενηται). (Matt 24:15-21)

#A12B022Fi

Juutalaisten on vaikea omaksua tätä varoitusta, sillä laittomuuden ihminen on saanut heidät uskomaan, että hän on heidän miehiään. Hänen aikanaan Jerusalemin temppeli rakennetaan uudestaan ja hän, Saatanan hengessä toimiva ihminen tekee siitä hallintojärjestelmänsä keskuksen. Mutta Raamattu puhuu myös Jaakobin ahdistuksesta ja sen merkki on homoagenda:

Ja nämä ovat ne sanat, jotka Herra on puhunut Israelista ja Juudasta. 30:5 Näin sanoo Herra: "Pelon huudon me kuulemme: on hirmu, ei rauha! 30:6 Kysykää ja katsokaa: synnyttääkö miehenpuoli? Miksi näen kaikkien miesten pitelevän käsin lanteitansa synnyttäväisten tavalla, ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi? 30:7 Voi! Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista. Se on Jaakobille ahdistuksen aika, mutta hän on pelastuva siitä. (Jer 30:4-7)

#A12B023Fi

Homoagenda on Yhdysvaltojen sotaponnistusten leikkuuterä, "cutting edge". Se on Frankfurtin koulukunnan juutalaisten Bileamin opin mukaisesti suunniteltu sitä varten, ettei risteilyohjuksia ja matalalle kiertoradalle sijoitettuja neutronipommeja tarvitsisi ollenkaan käyttää, vaan että kaikki seksivallankumouksen pehmentämät kansat suostuisivat Jumalan lasten hävittämiseen hymyssä suin. Ilmestyskirjassa kerrotaan niistä Jeesuksen nimen takia tapetuista Jumalan pyhistä, jotka ikuisuuden näkökulmasta katsottuna ovat jo taivaisissa:

Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi (και απεκριθη εις εκ των πρεσβυτερων λεγων μοι): "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet (ουτοι οι περιβεβλημενοι τας στολας τας λευκας τινες εισιν και ποθεν ηλθον)?" 7:14 Ja minä sanoin hänelle (και ειρηκα αυτω): "Herra, sinä tiedät sen (κυριε συ οιδας)". Ja hän sanoi minulle (και ειπεν μοι): "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdingosta tulevat (ουτοι εισιν οι ερχομενοι εκ της θλιψεως της μεγαλης), ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet vaippansa Karitsan veressä (και επλυναν τας στολας αυτων και ελευκαναν στολας αυτων εν τω αιματι του αρνιου). 7:15 Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä (δια τουτο εισιν ενωπιον του θρονου του θεου) ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään (και λατρευουσιν αυτω ημερας και νυκτος εν τω ναω αυτου), ja hän, joka valtaistuimella istuu (και ο καθημενος επι του θρονου), on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä (σκηνωσει επ αυτους). 7:16 Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano (ου πεινασουσιν ετι ουδε διψησουσιν ετι), eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle (ουδε μη πεση επ αυτους ο ηλιος ουδε παν καυμα), 7:17 sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä (οτι το αρνιον το αναμεσον του θρονου ποιμανει αυτους) ja johdattava heidät (και οδηγησει αυτους) elävän vetten lähteille (επι ζωσας πηγας υδατων), ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä (και εξαλειψει ο θεος παν δακρυον απο των οφθαλμων αυτων)." (Ilm 7:13-17)

#A12B024Fi

Kristuksen ekklesia ei hyväksy homoagendaa niin kauan kuin se elää, mutta jos se kuolee, tulevat haaskalinnut raadon kimppuun. Marssijärjestyskin on meille ilmoitettu: Kristus hakee omansa pois taivaisiin, ja vain kuollut uskonnollisuus jää haaskalintujen saaliiksi.


Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty (και ει μη εκολοβωθησαν αι ημεραι εκειναι), ei mikään liha pelastuisi (ουκ αν εσωθη πασα σαρξ); mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään (δια δε τους εκλεκτους κολοβωθησονται αι ημεραι εκειναι). 24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko (τοτε εαν τις υμιν ειπη ιδου ωδε ο χριστος η ωδε μη πιστευσητε). 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee (εγερθησονται γαρ ψευδοχριστοι και ψευδοπροφηται), ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä (και δωσουσιν σημεια μεγαλα και τερατα), niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin (ωστε πλανησαι ει δυνατον και τους εκλεκτους). 24:25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut (ιδου προειρηκα υμιν). 24:26 Sentähden, jos teille sanotaan (εαν ουν ειπωσιν υμιν): 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi (ιδου εν τη ερημω εστιν μη εξελθητε): 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko (ιδου εν τοις ταμειοις μη πιστευσητε). 24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä (ωσπερ γαρ η αστραπη εξερχεται απο ανατολων) ja näkyy hamaan länteen (και φαινεται εως δυσμων), niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus (ουτως εσται και η παρουσια του υιου του ανθρωπου). 24:28 Missä raato on (οπου γαρ εαν η το πτωμα), sinne haaskalinnut kokoontuvat (εκει συναχθησονται οι αετοι). (Matt 24:22-28)

#A12B025Fi

Kristuksen ja hänen morsiamensa kohtaaminen tapahtuu pilvissä, mutta merkki siitä näkyy taivaalla. Kristuksessa kuolleet nousevat haudoistaan, ja enkelit keräävät vielä elossa olevat pyhät Herran luo:

Mutta heti niiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee (ευθεως δε μετα την θλιψιν των ημερων εκεινων ο ηλιος σκοτισθησεται), eikä kuu anna valoansa (και η σεληνη ου δωσει το φεγγος αυτης), ja tähdet putoavat taivaalta (και οι αστερες πεσουνται απο του ουρανου), ja taivaitten voimat järkkyvät (και αι δυναμεις των ουρανων σαλευθησονται). 24:30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla (και τοτε φανησεται το σημειον του υιου του ανθρωπου εν τω ουρανω), ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat (και τοτε κοψονται πασαι αι φυλαι της γης); ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä (και οψονται τον υιον του ανθρωπου ερχομενον επι των νεφελων του ουρανου) suurella voimalla ja kunnialla (μετα δυναμεως και δοξης πολλης). 24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan äänen pauhatessa (και αποστελει τους αγγελους αυτου μετα σαλπιγγος φωνης μεγαλης), ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta (και επισυναξουσιν τους εκλεκτους αυτου εκ των τεσσαρων ανεμων), taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin (απ ακρων ουρανων εως ακρων αυτων). (Matt 24:29-31)

#A12B026Fi


Jeesuksen takaisintulon aika ja sen merkit kiinnostavat muitakin kuin hänen oppilaitaan. Jeesus itse opettaa siitä helposti ymmärrettävällä tavalla kehottaen seuraamaan "ajan merkkejä". Puut ovat Raamatussa symboleja, jotka tarkoittavat kansoja. Viikunapuu tarkoittaa geneettistä Israelia:

Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus (απο δε της συκης μαθετε την παραβολην): kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat (οταν ηδη ο κλαδος αυτης γενηται απαλος και τα φυλλα εκφυη), niin te tiedätte, että kesä on lähellä (γινωσκετε οτι εγγυς το θερος). 24:33 Samoin te myös (ουτως και υμεις), kun näette tämän kaiken (οταν ιδητε παντα ταυτα), tietäkää, että se on lähellä, oven edessä (γινωσκετε οτι εγγυς εστιν επι θυραις). 24:34 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): tämä sukupolvi ei katoa (ου μη παρελθη η γενεα αυτη), ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat (εως αν παντα ταυτα γενηται). 24:35 Taivas ja maa katoavat (ο ουρανος και η γη παρελευσονται), mutta minun sanani eivät koskaan katoa (οι δε λογοι μου ου μη παρελθωσιν). 24:36 Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan (περι δε της ημερας εκεινης και της ωρας ουδεις οιδεν), eivät taivasten enkelit (ουδε οι αγγελοι των ουρανων), vaan Isäni yksin (ει μη ο πατηρ μου μονος). (Matt 24:32-36)

#A12B027Fi

Juutalaisten paluu historialliseen kotimaahansa on tämän maailmanajan lopun merkki, mutta myös kadonneet heimot palaavat ja asuttavat Jordan-joen länsirannan. Toinen ajan merkki on pahuuden kyllästämä elintapa niin kuin Nooan rakentaessa arkkia perheensä pelastukseksi tai Sodoman miesten julkeus (kts. Lk 17:26-32) vanhan maailman ja syntisten kaupunkien hävityksen edellä. Mutta mitään tarkkaa päivämäärää eivät nämäkään merkit anna; mielenkiintoista kyllä on, että neutronipommeilla maailma voidaan palauttaa kivikauteen yhdessä päivässä:

Sillä niinkuin oli Nooan päivinä (ωσπερ δε αι ημεραι του νωε), niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva (ουτως εσται και η παρουσια του υιου του ανθρωπου). 24:38 Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta (ωσπερ γαρ ησαν εν ταις ημεραις ταις προ του κατακλυσμου): söivät ja joivat, naivat ja naittivat (τρωγοντες και πινοντες γαμουντες και εκγαμιζοντες), aina siihen päivään asti (αχρι ης ημερας), jona Nooa meni arkkiin (εισηλθεν νωε εις την κιβωτον), 24:39 eivätkä tienneet (και ουκ εγνωσαν), ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki (εως ηλθεν ο κατακλυσμος και ηρεν απαντας ουτως); niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva (εσται και η παρουσια του υιου του ανθρωπου). 24:40 Silloin on kaksi pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään (τοτε δυο εσονται εν τω αγρω ο εις παραλαμβανεται και ο εις αφιεται). 24:41 Kaksi on jauhamassa käsikivillä (δυο αληθουσαι εν τω μυλωνι); toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään (μια παραλαμβανεται και μια αφιεται). 24:42 Valvokaa siis (γρηγορειτε ουν), sillä ette tiedä (οτι ουκ οιδατε), millä hetkellä teidän Herranne tulee (ποια ωρα ο κυριος υμων ερχεται). (Matt 24:37-42)

#A12B028Fi

Tässä tuli esille kaksi asiaa: toinen otetaan ja toinen jätetään. Jeesus tulee hakemaan taivaallisiin häihin vain oman morsiamensa, mutta hän tulee kuin varas yöllä, mutta siihenkin on olemassa selvä syy: jos ihmiset tietäisivät, millä hetkellä Jeesus tulee, heistä tulisi yhden päivän hurskastelijoita, joita muutenkin on jo ihan liiaksi asti:

Mutta se tietäkää (εκεινο δε γινωσκετε): jos perheenisäntä tietäisi (οτι ει ηδει ο οικοδεσποτης), millä yövartiolla varas tulee (ποια φυλακη ο κλεπτης ερχεται), totta hän valvoisi (εγρηγορησεν αν), eikä sallisi taloonsa murtauduttavan (και ουκ αν ειασεν διορυγηναι την οικιαν αυτου). 24:44 Sentähden olkaa tekin valmiit (δια τουτο και υμεις γινεσθε ετοιμοι), sillä sinä hetkenä, jona ette luule (οτι η ωρα ου δοκειτε), Ihmisen Poika tulee (ο υιος του ανθρωπου ερχεται). (Matt 24:43-44)

#A12B029Fi

Jeesuksen Herrakseen tunnustaville kristityille Herran tulo takaisin maailmaan on tiliteon päivä:


Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja (τις αρα εστιν ο πιστος δουλος και φρονιμος), jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään (ον κατεστησεν ο κυριος αυτου επι της θεραπειας αυτου), antamaan heille ruokaa ajallansa (του διδοναι αυτοις την τροφην εν καιρω)? 24:46 Autuas se orja (μακαριος ο δουλος εκεινος), jonka hänen herransa tullessaan löytää sitä tekemässä (ον ελθων ο κυριος αυτου ευρησει ποιουντα ουτως)! 24:47 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi (επι πασιν τοις υπαρχουσιν αυτου καταστησει αυτον). 24:48 Mutta jos paha orja sanoo sydämessään (εαν δε ειπη ο κακος δουλος εκεινος εν τη καρδια αυτου): 'Minun herrani tulo viipyy (χρονιζει ο κυριος μου ελθειν)', 24:49 ja rupeaa lyömään orjatovereitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa (και αρξηται τυπτειν τους συνδουλους εσθιειν δε και πινειν μετα των μεθυοντων), 24:50 niin sen orjan herra tulee päivänä, jona hän ei odota (ηξει ο κυριος του δουλου εκεινου εν ημερα η ου προσδοκα), ja hetkenä, jota hän ei arvaa (και εν ωρα η ου γινωσκει), 24:51 ja hakkaa hänet kappaleiksi (και διχοτομησει αυτον) ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille (και το μερος αυτου μετα των υποκριτων θησει). Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων)." (Matt 24:45-51)

#A12B030Fi

Jeesuksen takaisintulon aika ja sen merkit on selostettu riittävän niin selvästi, että tarkkaavaiset oppilaat voivat niitä seurata, mutta välinpitämättömät eivät niitä ymmärrä, vaikka näkisivätkin. Jeesus kertoo, mitä siitä seuraa:


Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen (τοτε ομοιωθησεται η βασιλεια των ουρανων δεκα παρθενοις), jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan (αιτινες λαβουσαι τας λαμπαδας αυτων εξηλθον εις απαντησιν του νυμφιου). 25:2 Mutta viisi heistä oli ymmärtäväistä ja viisi tyhmää (πεντε δε ησαν εξ αυτων φρονιμοι και αι πεντε μωραι). 25:3 Tyhmät ottivat lamppunsa (αιτινες μωραι λαβουσαι τας λαμπαδας εαυτων), mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa (ουκ ελαβον μεθ εαυτων ελαιον). 25:4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa (αι δε φρονιμοι ελαβον ελαιον εν τοις αγγειοις αυτων) ynnä lamppunsa (μετα των λαμπαδων αυτων). 25:5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni (χρονιζοντος δε του νυμφιου ενυσταξαν πασαι), ja he nukkuivat (και εκαθευδον). 25:6 Mutta yösydännä kuului huuto (μεσης δε νυκτος κραυγη γεγονεν): 'Katso (ιδου), ylkä tulee (ο νυμφιος ερχεται)! Menkää häntä vastaan (εξερχεσθε εις απαντησιν αυτου).' 25:7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat (τοτε ηγερθησαν πασαι αι παρθενοι εκειναι) ja laittoivat lamppunsa kuntoon (και εκοσμησαν τας λαμπαδας αυτων). 25:8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille (αι δε μωραι ταις φρονιμοις ειπον): 'Antakaa meille öljyänne (δοτε ημιν εκ του ελαιου υμων), sillä meidän lamppumme sammuvat (οτι αι λαμπαδες ημων σβεννυνται)'. 25:9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat (απεκριθησαν δε αι φρονιμοι λεγουσαι): 'Emme voi (μηποτε), se ei riitä meille ja teille (ουκ αρκεση ημιν και υμιν). Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne (πορευεσθε δε μαλλον προς τους πωλουντας και αγορασατε εαυταις).' 25:10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli (απερχομενων δε αυτων αγορασαι ηλθεν ο νυμφιος); ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin (και αι ετοιμοι εισηλθον μετ αυτου εις τους γαμους), ja ovi suljettiin (και εκλεισθη η θυρα). 25:11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat (υστερον δε ερχονται και αι λοιπαι παρθενοι λεγουσαι): 'Herra, Herra, avaa meille (κυριε κυριε ανοιξον ημιν)!' 25:12 Mutta hän vastasi ja sanoi (ο δε αποκριθεις ειπεν): 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä (αμην λεγω υμιν ουκ οιδα υμας)'. 25:13 Valvokaa siis (γρηγορειτε ουν), sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä (οτι ουκ οιδατε την ημεραν ουδε την ωραν) jona ihmisen poika tulee (εν η ο υιος του ανθρωπου ερχεται). (Matt 25:1-13)

#A12B031Fi

Kun Jeesuksen oppilaat saavat Pyhän Hengen, Pyhä Henki jakaa heille tehtäviä ja hengellisiä työvälineitä Kristuksen ruumiin rakentamiseksi. Takaisin tullessaan Jeesus palkitsee hyvät orjansa ja rankaisee ne kristityt, jotka ovat nukkuneet onnensa ohi, kts. Mt 25:14-30.

#A12B032Fi

Kun Jeesus tulee takaisin maan päälle, hän ei enää verhoudu pilveen. Kansat tuomitaan sen mukaan, miten ne ovat kohdelleet Kristuksen morsianta. Ne, jotka tästä tuomioistuimesta selviävät, pääsevät Jumalan valtakuntaan.

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kunniassaan (οταν δε ελθη ο υιος του ανθρωπου εν τη δοξη αυτου) ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssaan (και παντες οι αγιοι αγγελοι μετ αυτου), silloin hän istuu kunniansa valtaistuimelle (τοτε καθισει επι θρονου δοξης αυτου). 25:32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat (και συναχθησεται εμπροσθεν αυτου παντα τα εθνη), ja hän erottaa toiset toisista (και αφοριει αυτους απ αλληλων), niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista (ωσπερ ο ποιμην αφοριζει τα προβατα απο των εριφων). 25:33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen (και στησει τα μεν προβατα εκ δεξιων αυτου), mutta vuohet vasemmalle (τα δε εριφια εξ ευωνυμων). 25:34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville (τοτε ερει ο βασιλευς τοις εκ δεξιων αυτου): 'Tulkaa, minun Isäni siunatut (δευτε οι ευλογημενοι του πατρος μου), ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna (κληρονομησατε την ητοιμασμενην υμιν βασιλειαν) maailman alasheittämisestä asti (απο καταβολης κοσμου). 25:35 Sillä minun oli nälkä (επεινασα γαρ), ja te annoitte minulle syödä (και εδωκατε μοι φαγειν); minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda (εδιψησα και εποτισατε με); minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne (ξενος ημην και συνηγαγετε με); 25:36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut (γυμνος και περιεβαλετε με); minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa (ησθενησα και επεσκεψασθε με); minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni (εν φυλακη ημην και ηλθετε προς με).' 25:37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen (τοτε αποκριθησονται αυτω οι δικαιοι λεγοντες): 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua (κυριε ποτε σε ειδομεν πεινωντα και εθρεψαμεν), tai janoisena ja annoimme sinulle juoda (η διψωντα και εποτισαμεν)? 25:38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut (ποτε δε σε ειδομεν ξενον και συνηγαγομεν η γυμνον και περιεβαλομεν)? 25:39 Ja milloin me näimme sinun sairaana tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi (ποτε δε σε ειδομεν ασθενη η εν φυλακη και ηλθομεν προς σε)?' 25:40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille (και αποκριθεις ο βασιλευς ερει αυτοις): 'Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni (εφ οσον εποιησατε ενι τουτων των αδελφων μου των ελαχιστων), sen te olette tehneet minulle (εμοι εποιησατε)'. (Matt 25:31-40)

#A12B033Fi

Raamatun mukaan "usko ei ole joka miehen", mutta Ihmisen pojan tullessa takaisin Taivaasta toteutuu se, mistä on sanottu: "Joka profeetalle ottaa luokseen saa profeetan palkan". Monet ottavat luokseen väärän profeetan, ja saavat väärän profeetan palkan, mutta ne, jotka auttavat Jeesuksen vähimpiä veljiä, pelastuvat. Mutta suuri osa ihmiskuntaa ei käytä hyväkseen tätäkään mahdollisuutta:

Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville (τοτε ερει και τοις εξ ευωνυμων): 'Menkää pois minun tyköäni (πορευεσθε απ εμου), te kirotut (οι κατηραμενοι), siihen iankaikkiseen tuleen (εις το πυρ το αιωνιον), joka on valmistettu perkeleelle (το ητοιμασμενον τω διαβολω) ja hänen enkeleillensä (και τοις αγγελοις αυτου). 25:42 Sillä minun oli nälkä (επεινασα γαρ), ja te ette antaneet minulle syödä (και ουκ εδωκατε μοι φαγειν); minun oli jano (εδιψησα), ja te ette antaneet minulle juoda (και ουκ εποτισατε με); 25:43 minä olin outo (ξενος ημην), ja te ette ottaneet minua huoneeseenne (και ου συνηγαγετε με); minä olin alaston (γυμνος), ja te ette vaatettaneet minua (και ου περιεβαλετε με); sairaana ja vankeudessa (ασθενης και εν φυλακη), ja te ette käyneet minua katsomassa (και ουκ επεσκεψασθε με).' 25:44 Silloin hekin vastaavat hänelle sanoen (τοτε αποκριθησονται αυτω και αυτοι λεγοντες): 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä (κυριε ποτε σε ειδομεν πεινωντα) tai janoisena (η διψωντα) tai outona (η ξενον) tai alastonna (η γυμνον) tai sairaana (η ασθενη) tai vankeudessa (η εν φυλακη), emmekä sinua palvelleet (και ου διηκονησαμεν σοι)?' 25:45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo (τοτε αποκριθησεται αυτοις λεγων): 'Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä (εφ οσον ουκ εποιησατε ενι τουτων των ελαχιστων), sen te olette jättäneet tekemättä minulle (ουδε εμοι εποιησατε)'. 25:46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen (και απελευσονται ουτοι εις κολασιν αιωνιον), mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään (οι δε δικαιοι εις ζωην αιωνιον)." (Matt 25:41-46)

#A12B034Fi

Kun Jeesus jo oli noussut haudasta, hän käski oppilaitaan odottamaan Pyhän Hengen lupauksen täyttymistä Jerusalemissa. Silloin oppilaat tekivät vielä myös yhden kysymyksen:

Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen (οι μεν ουν συνελθοντες επηρωτων αυτον λεγοντες): "Herra, tδlläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan (κυριε ει εν τω χρονω τουτω αποκαθιστανεις την βασιλειαν τω ισραηλ)?" (Apt 1:6)

#A12B035Fi

Oppilaat ajattelivat vain Israelia, mutta Jeesuksen tullessa tapahtuva restauraatio ulottuu paljon syvemmälle, koska suurin häiriötekijä sidotaan. Sana apokathistimi (αποκαθίστημι) ilmoittaa ettδ kyse on maailman palauttamista entiseen, paratiisinomaiseen tilaansa. Jeesus ei kuitenkaan ryhdy sitä enää opettamaan, vaan osoittaa oppilaiden tehtävän nykyajassa, ennen restauraation tapahtumista:


Hän sanoi heille (ειπεν δε προς αυτους): "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä (ουχ υμων εστιν γνωναι χρονους η καιρους), jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut (ους ο πατηρ εθετο εν τη ιδια εξουσια), 1:8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman (αλλα ληψεσθε δυναμιν επελθοντος του αγιου πνευματος εφ υμας), ja te tulette olemaan minun todistajani (και εσεσθε μοι μαρτυρες) sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa (εν τε ιερουσαλημ και εν παση τη ιουδαια και σαμαρεια) ja aina maan ääriin saakka (και εως εσχατου της γης)". (Apt 1:7-8)

#A12B036Fi

Kysymys jäi sillä kertaa viimeiseksi, sillä Jeesuksen kuolleista nousemisesta oli kulunut neljäkymmentä vuorokautta, ja jäljellä oli enää kymmenen vuorokautta, joka on Pasuunansoiton ja Suuren sovituspäivän eli Tuomiopäivän välinen aika. Jeesuksen oli mentävä Isän eteen.


Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä (και ταυτα ειπων βλεποντων αυτων επηρθη), ja pilvi vei hδnet pois heidän näkyvistään (και νεφελη υπελαβεν αυτον απο των οφθαλμων αυτων). 1:10 Ja kun he katselivat taivaalle hδnen mennessään (και ως ατενιζοντες ησαν εις τον ουρανον πορευομενου αυτου), niin katso (και ιδου), heidδn tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa (ανδρες δυο παρειστηκεισαν αυτοις εν εσθητι λευκη); 1:11 ja nδmä sanoivat (οι και ειπον): "Galilean miehet (ανδρες γαλιλαιοι), mitδ te seisotte ja katsotte taivaalle (τι εστηκατε εμβλεποντες εις τον ουρανον)? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen (ουτος ο ιησους ο αναληφθεις αφ υμων εις τον ουρανον), on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän (ουτως ελευσεται ον τροπον εθεασασθε αυτον πορευομενον εις τον ουρανον)." (Apt 1:9-11)

#A12B037Fi

Sanoma Jeesuksen toisesta tulemisesta on myös Jumalan juhlakalenterissa selvästi esillä. Tämän kalenterin mukaan kaikkien Israelin miesten piti tulla pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin kolme kertaa vuodessa juhlille, jotka osuivat yksiin sadonkorjuun alun kanssa, niin, että pääsiäistä vietetään ohranleikkuun alussa keväällä, helluntaita vehnänkorjuun alussa kesällä ja pasuunansoiton, suuren sovituspäivän ja lehtimajan juhlat osuvat yksiin syksyllä hedelmänpuista saatavan sadon, kuten viinirypäleiden ja öljymarjojen ja muiden hedelmien korjuuaikojen kanssa.

#A12B038Fi

Kevään juhlat julistavat Jumalan pelastusta: ohra Kristuksen lunastustyötä ja vehnä hänen verellään lunastettuja ihmisiä, mutta syksy on aikaa jolloin Kristus kerää hedelmät Jumalan viljelyksiltä ja käsittelee sadonkorjuun muut tulokset:

Hänellä on viskimensä kädessään (ου το πτυον εν τη χειρι αυτου), ja hän puhdistaa puimatanterensa (και διακαθαριει την αλωνα αυτου) ja kokoaa nisut aittaansa (και συναξει τον σιτον εις την αποθηκην αυτου), mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa (το δε αχυρον κατακαυσει πυρι ασβεστω). (Lukas 3:17)

#A12B039Fi

Syksyllä vietettäviä juhlia on kolme: pasuunansoiton päivä (Jom Teruah), sovituspäivä (Jom Kippur) ja lehtimajanjuhla (Sukkot). Pasuunansoiton päivä on Vanhan Liiton esikuva Messias Jeesuksessa kuolleitten ylösnousemuksesta. Sitä vietetään seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä eli päivänä, jolloin uuden kuun sirppi juuri ja juuri on havaittavissa Jerusalemin horisontissa. Se on päivä, josta Messias juutalaisten ylipapin edessä todisti:

Mutta Jeesus oli vaiti (ο δε ιησους εσιωπα). Siihen vastatakseen ylimmäinen pappi sanoi hänelle (και αποκριθεις ο αρχιερευς ειπεν αυτω): "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta (εξορκιζω σε κατα του θεου του ζωντος), että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika (ινα ημιν ειπης ει συ ει ο χριστος ο υιος του θεου)". 26:64 Jeesus sanoi hänelle (λεγει αυτω ο ιησους): "Sinäpä sen sanoit (συ ειπας). Mutta minä sanon teille (πλην λεγω υμιν): tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella (απ αρτι οψεσθε τον υιον του ανθρωπου καθημενον εκ δεξιων της δυναμεως) ja tulevan taivaan pilvien päällä (και ερχομενον επι των νεφελων του ουρανου)." (Matt 26:63-64)

#A12B040Fi

Syksyn juhlakauden toinen suuri sapatti on seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä vietettävä sovintopäivä, Jom Kippur, jonka ihmiset mieltävät paasto- ja tuomiopäiväksi. Vanhurskaitten ylösnousemuksessa Jumalan eteen korotetulle Kristuksen morsiamelle se on sovintopäivä, mutta sovintopäivän paasto muistuttaa siitä, että meidän ei pidä tulla Isän Jumalan eteen ansioitamme esittelemään, sillä lapseksiotto ja kruunaus tapahtuu täysin Kristuksen ansion perusteella. Ne, jotka uskossa ovat seuranneet Herraa Jeesusta, saavat nähdä Jumalan ja tuntea hänet de facto:

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa (βλεπομεν γαρ αρτι δι εσοπτρου), arvoituksen tavoin (εν αινιγματι), mutta silloin kasvoista kasvoihin (τοτε δε προσωπον προς προσωπον); nyt minä tunnen vajavaisesti (αρτι γινωσκω εκ μερους), mutta silloin minä olen tunteva, niinkuin minut itsenikin tunnetaan (τοτε δε επιγνωσομαι καθως και επεγνωσθην). (1.Kor 13:12)

#A12B041Fi

Syksyn ja koko vuotuisen juhlakalenterin suurin tapahtuma on Lehtimajanjuhla, Sukkot, sillä se on esikuva Karitsan ja hänen valittunsa häistä. Pyhissä kirjoituksissa tämän juhlan koodisana on ilo. Ilo siitä, että Jeesus voitti kuoleman ja ilo siitä, että me emme ole hänestä kaukana, koska hän asuu meidän sydämessämme ja ilo siitä, että me vanhurskasten ylösnousemuksen jälkeen saamme aina olla hänen kanssaan:

Varma on tämä sana (πιστος ο λογος); sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan (ει γαρ συναπεθανομεν), saamme myös hänen kanssaan elää (και συζησομεν); 2:12 jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita (ει υπομενομεν και συμβασιλευσομεν); jos kiellämme hänet (ει αρνουμεθα), on hänkin kieltävä meidät (κακεινος αρνησεται ημας); 2:13 jos me olemme uskottomat (ει απιστουμεν), pysyy kuitenkin hän uskollisena (εκεινος πιστος μενει); sillä itseänsä kieltää hän ei saata (αρνησασθαι εαυτον ου δυναται). (2.Tim 2:11-13)

#A12B042Fi

Tämän aikakauden (αιών) eli "maailman" loppu on hyvä asia. Jollei Jumala puhaltaisi pasuunaansa, paholaisen uskolliset palvelijat hävittäisivät koko maailman (kosmos), mutta tässä ei edes puhuta siitä. Mutta siitä huolimatta jotkut eivät toivo tämän aikakauden päätöstä, sillä heidän tekonsa ovat pahat, eivätkä he halua siitä pahasta luopua. Osoitinko minä nyt jotakin sormella? Kyllä osoitin. Jokainen ihminen on paholaisen orja aina siihen asti, kunnes kieltää itsensä, ja ottaa vastaan Herran Jeesuksen tarjouksen:

Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman (kosmos), mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kunniassa pyhien enkelien kanssa." (Mark 8:34-38)

#A12B043Fi

Jeesus esitti Öljymäen puheensa noin vuonna 31, josta nyt vuonna 2019 on kulunut 1988 vuotta, joten kolmannen vuosituhannen alkuun on vähemmän kuin 10 vuotta. Monet meille ilmoitetuista ajan merkeistä ovat täyttymässä tuota pikaa, mutta kristittyjen pitää olla aina valmiina tuli Herra milloin tahansa morsiantansa noutamaan.

#A12B044Fi

Uuden ihmisen synnytystuskat alkoivat kohta Jeesuksen ylösoton jälkeen. Ensimmäisenä tapettiin Jerusalemin ekklesian koinonian tehtäviin siunattu Stefanus, Herodes mestautti Jaakobin, joka oli yksi Jeesuksen kolmesta lähimmästä miehestä, mutta jo Ensimmäisessä Thessalonikalaiskirjeessä kerrotaan siitä, kuinka myös kreikkalaiset ryhtyivät vainoamaan kristittyjä:

Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan ekklesioiden seuraajia, jotka ovat Juudeassa (υμεις γαρ μιμηται εγενηθητε αδελφοι των εκκλησιων του θεου των ουσων εν τη ιουδαια εν χριστω ιησου), sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa (οτι ταυτα επαθετε και υμεις υπο των ιδιων συμφυλετων) kuin he juutalaisilta (καθως και αυτοι υπο των ιουδαιων), 2:15 jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin (των και τον κυριον αποκτειναντων ιησουν) ja omat profeettansa (και τους ιδιους προφητας) ja ovat vainonneet meitä (και ημας εκδιωξαντων), eivätkä ole Jumalalle otollisia (και θεω μη αρεσκοντων), vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia (και πασιν ανθρωποις εναντιων), 2:16 kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa (κωλυοντων ημας τοις εθνεσιν λαλησαι ινα σωθωσιν). Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa (εις το αναπληρωσαι αυτων τας αμαρτιας). Viha onkin jo saavuttanut heidät (παντοτε εφθασεν δε επ αυτους η οργη), viimeiseen määräänsä asti (εις τελος). (1.Tess 2:14-16)

#A12B045Fi

Raamatun viimeistä kirjaa sanotaan Ilmestyskirjaksi. Sen alussa meille esitetään Jumalan lausunto seitsemästä Aasian maakunnan ekklesiasta, joka Kristuksen lähettämä enkeli välitti silloin Patmoksen saarella vangittuna olleelle Johannekselle:

Minä olin hengessä Herran päivänä (εγενομην εν πνευματι εν τη κυριακη ημερα), ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen (και ηκουσα οπισω μου φωνην μεγαλην ως σαλπιγγος), 1:11 joka sanoi (λεγουσης): "Minä olen Alfa ja Omega, Ensimmäinen ja Viimeinen" (εγω ειμι το α και το ω ο πρωτος και ο εσχατος) ja (και) "Kirjoita kirjaan, mitä näet (ο βλεπεις γραψον εις βιβλιον), ja lähetä Aasiassa oleville seurakunnille (και πεμψον ταις εκκλησιαις ταις εν ασια), Efesoon (εις εφεσον) ja Smyrnaan (και εις σμυρναν) ja Pergamoon (και εις περγαμον) ja Tyatiraan (και εις θυατειρα) ja Sardeeseen (και εις σαρδεις) ja Filadelfiaan (και εις φιλαδελφειαν) ja Laodikeaan (και εις λαοδικειαν)". (Ilm 1:10-11)

#A12B046Fi

Johanneksen teksti on kirjoitettu noin vuonna 90, mutta lausunto koskee koko pakanain aikaa ja seitsemää viimeistä vuotta, mikä tekstissä on ilmaistu sanoilla "hengessä Herran päivänä". Joukossa on vain kaksi yhteisöä, joita ei kehoteta mielenmuutokseen missään asiassa. Ne asiat, joita Jumala arvostaa, saavat tunnustusta, mutta yksi ekklesia ei saa Jumalan hyväksyntää missään sitä koskevassa asiassa. Muiden neljän kaupungin ekklesioissa on sekalaista väkeä, sekä nuhteettomia, että enemmän tai vähemmän hairahtuneita, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.

#A12B047Fi

Monet niistä asioista, joita Jumala ei ollenkaan hyväksy, ovat tyypillisiä kirkollisia syntejä, joita nykyisin ei edes tunnisteta synneiksi. Efeson ja Pergamon ekklesioiden yhteydessä mainittu sana nikolaiittain oppi viittaa monarkkisen piispuuden harhaoppiin, joka jakaa pyhät maallikoihin ja papistoon. Sana nikolaiitta tulee sanoista nikos ja laos - voittaa kansa. Nikolaiitta on kirkkoherra ja pastori, joka on korottanut itsensä Pyhän Hengen paikalle. Kaikki maailman kirkot perustuvat nikolaiittain oppiin, mutta Efeson kristillinen yhteisö oli pystynyt sen torjumaan. Hyvin aktiivinen ekklesia kuitenkin tuhoutui, kun se kadotti ensimmäisen rakkautensa Kristukseen.

#A12B048Fi

Smyrnan ekklesia ei saa nuhteita, ja kuin todistuksena siitä, Smyrnan, nykyisin Izmirin kaupunki Turkissa seisoo tänäkin päivänä, ja myös kristilliset yhteisöt toimivat.

#A12B049Fi

Pergamon oli aikoinaan kuuluisa kulttuurikeskus. Siellä oli myös se valtavankokoinen Saatanan valtaistuin, jonka saksalaiset noin sata vuotta sitten siirsivät Berliiniin. Samalla museoalueella Berliinissä on myös Baabelista tuotu Ishtar-portti. Saksa on halunnut näin osoittaa, että he ovat saatananpalvojien ykköskaartia. Pergamon kaupungissa tapetun kristityn nimi Antipas tarkoittaa papan eli paavin vastustajaa. Koska Jumalan ekklesia on voittamaton niin kauan, kun se pysyy Herralleen uskollisena, saatanan uskolliset palvelijat ovat kehittäneet paljon erilaisia menetelmiä vietelläkseen kristityt pois Totuudesta. Yksi tehokkaimmista viettelykeinoista on Bileamin oppi. Bileam oli rahan valtaan antautunut profeetta, joka maksusta neuvoi Israelin vastustajia tarjoamaan naisensa Israelin miehille huoriksi, että Israel tekisi syntiä ja menettäisi Jumalallisen varjeluksensa. Uudessa Testamentissa Bileamin opista varoitetaan paitsi Pergamon ekklesiaa, mutta Pietarin toisessa kirjeessä ja Juudaan kirjeessä sama varoitus on osoitettu kaikille meille.

#A12B050Fi

Tyatiran ekklesian saamien kiitosten jälkeen sitä nuhdellaan Iisebeliä kohtaan osoitetusta suvaitsevaisuudesta. Nimi Iisebel viittaa kuningas Ahabin vaimoon, joka alisti heikkotahtoisen miehensä palvelemaan Saatanaa. Iisebelin henkilökuva sopii hyvin paavin ja babylonialaisen valtiojärjestelmän epäpyhän liiton kuvaamiseen. Jumala rankaisee epäpyhää pesuetta heittämällä "Kristuksen morsiamena" esiintyvän porton sänkyyn rakastelijoittensa kanssa.

#A12B051Fi

Sardeen ekklesian uloskutsutut olivat kuolleet matkalle jo ennen kuin he olivat päässeet sisälle Jumalan valtakuntaan. Silti heillekin Jumala antaa toivoa kehottamalla heitä muistamaan sitä, mitä he olivat saaneet ja kuulleet. Jospa he ehkä muuttaisivat vielä mielensä ja pääsisivät osallisiksi hengellisestä elämästä. Korjauskehotuksen saaneesta yhteisöstä löytyi vain muutamia, jotka saivat jatkaa matkaansa puhtain paperein.

#A12B052Fi

Filadelfian ekklesia oli veljesrakkauden yhteisö, jota myös kaupungin nimi "filadelfia" (filos + adelfos) tarkoittaa. Kun Jumalan puhuu veljesrakkauden ekklesian enkelille, myös hän käyttää veljesrakkauden kieltä:

Näin sanoo Pyhä (ταδε λεγει ο αγιος), Totinen (ο αληθινος), jolla on Daavidin avain (ο εχων την κλειδα του δαβιδ), hän, joka avaa (ο ανοιγων), eikä kukaan sulje (και ουδεις κλειει), ja joka sulkee, eikä kukaan avaa (και κλειει και ουδεις ανοιγει). (Kts. Ilm 3:7)

#A12B053Fi

Daavidin nimi suomennettuna on "Minun rakkaani". Rakkaus on se avain, jolla päästään Pyhän ja Totisen Jumalan yhteyteen, eikä tämä yhteys jää hedelmättömäksi: jopa Saatanan synagogasta tulijoita pelastuu, mutta sekään ei vielä ole kaikkein parasta, sillä Veljesrakkauden yhteisöstä sanotaan myös:

Minä olen sinua rakastanut (εγω ηγαπησα σε). (Kts. Ilm 3:9)

#A12B054Fi

Tämä on paljon enemmän kuin se maailmalla levitetyn väärän evankeliumin motoksi otettu irrallinen lause Johanneksen evankeliumista "niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei kukaan, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan että hänellä olisi iankaikkinen elämä", kts Joh 3:16. Veljesyhteisölle osoitetun sanoman jatko osoittaa, että Jumala edelleenkin rakastaa Veljesrakkauden yhteisöä:

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin (οτι ετηρησας τον λογον της υπομονης μου), niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä (καγω σε τηρησω εκ της ωρας του πειρασμου), joka on tuleva yli koko maanpiirin (της μελλουσης ερχεσθαι επι της οικουμενης ολης) koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat (πειρασαι τους κατοικουντας επι της γης). (Ilm 3:10)

#A12B055Fi

"Koetuksen hetki", (i ora tou peirasmu), ei ole sama kuin se suuri ahdinko (thlipsis megas), jota maailma nyt valmistelee koko kristikunnan tuhoamiseksi, vaan se lyhyt aika, jonka kestäessä kristikunta ei enää ole pidättelemässä Laittomuuden ihmisen pahuutta maan päällä. Koetuksen hetkessä kuolee kolmasosa ihmiskuntaa, mutta kun kristittyjen ylösoton jälkeen maailmaan jäävä kirkko ja geneettinen Israel on koeteltu, tulevat Jumalan vihan maljat, jotka tuhoavat kaiken parantumattomasti pahan maailmasta.

#A12B056Fi

Laodikean kaupungin nimi tulee sanoista laos, kansa ja dikeos - suora, oikeamielinen ja vanhurskas. Kysymys on siis demokratiasta. Kansa on omasta mielestään oikeassa, mutta suora, oikeamielinen ja vanhurskas Jumala on jätetty oven taakse kolkuttelemaan. Lopulta Jumala oksentaa Laodikean ekklesian ulos suustaan, mutta jättää oven raolleen niille, jotka muuttavat mielensä ennen kuin Ylkä tulee ja ovet suljetaan.

#A12B057Fi

Kaikkien seitsemän ekklesian enkeleille ilmoitetaan se, mitä voittajat saavat. Mutta kenet he voittavat miten he voiton saavat, siitä puhutaan erikseen toisessa paikassa:

Ja he ovat voittaneet hänet (και αυτοι ενικησαν αυτον) Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta (δια το αιμα του αρνιου και δια τον λογον της μαρτυριας αυτων), eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti (και ουκ ηγαπησαν την ψυχην αυτων αχρι θανατου). (Ilm 12:11)

#A12B058Fi

Ei Saatanaa ihmiskonsteilla voiteta, eikä pelkästään pastorin saarnoja kuuntelemalla. On tunnettava Jumala ja kuunneltava häntä ja noudatettava hänen sanojaan uskon kuuliaisuudessa. Jeesus sanoi paholaiselle, ettei ihminen elä leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Joka tämän tajuaa, ymmärtää myös mitä tarkoittavat sanat "vanhurskas on elävä uskosta".

#A12B059Fi

Jumala loi taivaat, maailman ja kaikki, mitä niissä on Kristuksen kautta ja Kristukseen. Kun ihmisen ja Luojan yhteys synnin takia katkesi, hän sovitti sen takaisin yhteyteensä Kristuksessa, uskon kautta. Raamatun alkulehdiltä asti me olemme nähneet, että avioliitto on Jumalan havainto-opetusta tästä sovituksesta, ja Raamatun loppulehdillä me luemme siitä, miten ja minkälaisissa puitteissa Jumalan Karitsan ja hänen morsiamensa häät tapahtuvat.

#A12B060Fi

Raamatun säätämän avioliittojärjestyksen mukaan morsiamen osto ja avioliiton täyttymys ovat eri tapahtumia. Jeesus tuli maan päälle maksaakseen morsiamen hinnan, Pyhä Henki kasvattaa morsiamen ja kun morsiamen isä antaa hyväksyntänsä pojan häävalmisteluille, hakee sulhanen morsiamen kotiin. Sitten isä siunaa pojan morsiamen, jonka jälkeen autuas toivo täyttyy. Raamatulliset häät kestävät seitsemän päivää, ja Raamatun ilmoitus Karitsan häistä määrittelee taivaalliset häät seitsemän vuoden mittaisiksi, jonka jälkeen Jumalan karitsa palaa esikuntineen takaisin maan päällä odottavan suurelta osalta vihamielisen häävierasjoukon pariin. Mitä silloin tapahtuu, on kerrottu tarkkaan Ilmestyskirjassa ja muuallakin Raamatussa, mutta tämän kirjan kannalta se olisi sivujuoni ja veisi huomattavan paljon palstatilaa. Kokonaan tätä aihetta emme kuitenkaan voi sivuuttaa, vaikka ekklesia - kirkkoa ja geneettistä Israelia lukuunottamatta - ei ylösoton jälkeen enää olekaan niitä tapahtumia maan päällä näkemässä.

#A12B061Fi

Myös Markus (luku 13) ja Luukas (21:1-36) selostavat Jeesuksen Öljymäen puhetta. Kysymykseen temppelin hävittämisen ajankohdasta Jeesus Luukkaan mukaan vastaa näin:

Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä (οταν δε ιδητε κυκλουμενην υπο στρατοπεδων την ιερουσαλημ τοτε γνωτε οτι ηγγικεν η ερημωσις αυτης). 21:21 Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille (τοτε οι εν τη ιουδαια φευγετωσαν εις τα ορη), ja jotka ovat kaupungissa (και οι εν μεσω αυτης), lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö (εκχωρειτωσαν και οι εν ταις χωραις μη εισερχεσθωσαν εις αυτην). 21:22 Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on (οτι ημεραι εκδικησεως αυται εισιν του πληρωθηναι παντα τα γεγραμμενα). Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä (ουαι δε ταις εν γαστρι εχουσαις και ταις θηλαζουσαις εν εκειναις ταις ημεραις)! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan (εσται γαρ αναγκη μεγαλη επι της γης και οργη εν τω λαω τουτω); 21:24 ja he kaatuvat miekan terään (και πεσουνται στοματι μαχαιρας), heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan (και αιχμαλωτισθησονται εις παντα τα εθνη), ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana (και ιερουσαλημ εσται πατουμενη υπο εθνων), kunnes pakanain ajat täyttyvät (αχρι πληρωθωσιν καιροι εθνων). (Lukas 21:20-24)

#A12B062Fi

Rooman sotajoukot hävittivät Jerusalemin vuonna 70, mutta se oli vasta esikuva siitä, mitä tämän aikakauden lopussa tapahtuu. Kun Jumalan hyljänneet ihmiset tajuvat tulleensa petetyksi, he kadottavat kaiken toivonsa, raivoavat ja sotivat, he syövät valiumia, xanaxia ja diapamia "masennukseen", mutta niille, joilla on Kristus sydämessä, on paidan ulkopuolella raivoava maailma merkki siitä, että hyvä tästä tulee:

Ja on oleva merkit auringossa (και εσται σημεια εν ηλιω) ja kuussa (και σεληνη) ja tähdissä (και αστροις), ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat (και επι της γης συνοχη εθνων εν απορια ηχουσης θαλασσης και σαλου). 21:26 Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan (αποψυχοντων ανθρωπων απο φοβου και προσδοκιας) sitä, mikä asuttua maailmaa kohtaa (των επερχομενων τη οικουμενη); sillä taivaitten voimat järkkyvät (αι γαρ δυναμεις των ουρανων σαλευθησονται). 21:27 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä (και τοτε οψονται τον υιον του ανθρωπου ερχομενον εν νεφελη) suurella voimalla ja kunnialla (μετα δυναμεως και δοξης πολλης). 21:28 Mutta kun nämä alkavat tapahtua (αρχομενων δε τουτων γινεσθαι), niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne (ανακυψατε και επαρατε τας κεφαλας υμων), sillä teidän vapautuksenne on lähellä (διοτι εγγιζει η απολυτρωσις υμων)." (Lukas 21:25-28)

#A12B063Fi

Pakanain ajan kiistattomaksi johtajaksi nousi Danielin ennustusten mukaisesti Rooma, jonka herruuden myös juutalaiset olivat tunnustaneet vaatiessaan Jeesuksen teloitusta sanoen, ettei heillä ole kuningasta, vaan keisari, kts. Joh 19:15.

#A12B064Fi

Rooma liittyi Jumalan vastaiseen rintamaan oma-aloitteisesti. Jo vuonna 64 Rooman keisari järjesti Roomassa puutarhajuhlia, joissa tapettujen kristittyjen ruumiita käytettiin koristeina. Juutalaisten kapinoinnista Roomaa vastaan Jerusalemissa, Egyptissä, Libyassa ja Babyloniassa roomalaiset saivat lisää vettä myllyynsä, sillä he pitivät myös kristittyjä juutalaisina, ja osallisina heidän pahoihin tekoihinsa.

#A12B065Fi

Jerusalemin hävittämisen jälkeen roomalaiset pyrkivät soluttautumaan kristillisiin yhteisöihin, josta tuloksena syntyi monarkkisen piispuuden nimellä tunnettu harhaoppi, joka tunnetaan paitsi siitä, että se jakaa ekklesiat maallikkoihin ja papistoon, myös siitä, että jokaisen kaupungin uskovien yhteisön johdossa on vain yksi pappi, kirkkoherra tai vastaava nikolaiitta, kansan alistaja. Nikolaiittojen oppi halvaannutti kaikkien niiden kristittyjen toiminnan, jotka siihen suostuivat.

#A12B066Fi

Uuden Testamentin kirjat syntyivät apostolien vielä eläessä. Kirjat oli kirjoitettu papyrukselle, ja kun niistä tehtiin kopioita, kukin kopio sisälsi tavallisesti vain yhden Uuden Testamentin kirjan tai kirjeen. Kirjeiden tekstejä myös luettiin kokouksissa ääneen niin usein, että ne muistettiin ulkoa. Raamatun käsikirjoituksen muokkaus alkoi, kun Egyptin Aleksandriassa toimintansa aloittanut, ja sieltä Kesareaan siirtynyt Origenes seuraajineen tekivät sellaiset versiot Uuden Testamentin kirjoista, jotka kelpasivat Rooman valtiolle, mutta uskovat tunnistivat petoksen ja Origenes erotettiin kristittyjen yhteydestä.

#A12B067Fi

Kirkon perustava kokous pidettiin vuonna 325 Nikeassa, nyk. Iznik, joka on lähellä nykyistä Istanbulin kaupunkia. Kokouksen koollekutsuja oli mitralaista auringonpalvontaa edustava Rooman keisari Konstantinus Suuri. Keisarin uskonnollisten asioiden luottomies oli Origeneen koulukuntaan kuuluva Eusebius Kesarealainen ja muina osallistujina noin kolmesataa monarkkisen piispuuden kannattajaa. Kokouksen tarkoitus oli yhteisen ideologisen perustan luominen Rooman valtiolle, jonka takia kokouksen keskeiseksi teemaksi tuli auringonpalvonnan hyväksyminen osaksi kirkon kulttia ja toisinajattelijoiden tuomitseminen riitauttamalla syyrialainen ja egyptiläinen kristikunta keskenään. Kokousväki oli valittu huolella. Välimeren etelärannan vahvojen kristillisten yhteisöjen edustajia Libyasta Atlantille ulottuvilta seuduilta ei kokoukseen oltu edes kutsuttu, ja Länsi-Euroopan latinankielisten ekklesioidenkin edustus oli hyvin vähäistä. Mustan Meren pohjoispuolella asuvien goottien keskuudessa kristinusko tunnettiin, mutta he eivät tunnustaneet Rooman ylivaltaa. Goottilaista kristityistä kokoukseen osallistui vain yksi piispa, eikä hänkään kannattanut keisarin hanketta. Kokouksesta tuli lopulta kahden kreikkalaisen filosofisen koulukunnan voimainkoetus. Ja kuten arvata saattoi, keisarin kanta voitti.

#A12B068Fi

Kirkon perustavaa kokousta kutsutaan Ensimmäiseksi ekumeniseksi (oikoumenos) kirkolliskokoukseksi. Sanan ekumeninen kantasana οικουμενη tarkoittaa kaikkea asuttua maata. Jeesuksen syntymän aikoihin elänyt keisari Octavianus Augustus (27 eKr - 14 jKr) ilmaisi ekumeniset pyrkimyksensä näin:

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki asuttu maailma oli verolle pantava (εγενετο δε εν ταις ημεραις εκειναις εξηλθεν δογμα παρα καισαρος αυγουστου απογραφεσθαι πασαν την οικουμενην). (Lukas 2:1)

Perkele (diabolos, valtuutensa ylittänyt syyttäjä) tarjosi vielä rakenteilla olevan poliittisen järjestelmän pääministerin paikkaa Jeesukselle yhtä kumarrusta vastaan, mutta Jeesus torjui tarjouksen:

Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle (και αναγαγων αυτον ο διαβολος εις ορος υψηλον) ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki asutun maailman valtakunnat (εδειξεν αυτω πασας τας βασιλειας της οικουμενης εν στιγμη χρονου) (Lukas 4:5)

Jeesuksella oli aivan muut suunnitelmat. Hän lunasti maailman synnin vallasta, ja lähetti seuraajansa julistamaan voiton sanomaa:

Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (και κηρυχθησεται τουτο το ευαγγελιον της βασιλειας) kaikessa asutussa maailmassa (εν ολη τη οικουμενη), todistukseksi kaikille kansoille (εις μαρτυριον πασιν τοις εθνεσιν); ja sitten tulee loppu (και τοτε ηξει το τελος). (Matt 24:14)

Mistään yleisestä armahduksesta ei toki ole kysymys. Vain se, joka suostuu Jeesuksen tarjoukseen, pelastuu, mutta koko asuttu maailma tuomitaan oikeudenmukaisesti, jokainen ihminen tekojensa mukaan:

Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt (τους μεν ουν χρονους της αγνοιας υπεριδων ο θεος), mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on muutettava mielensä (τα νυν παραγγελλει τοις ανθρωποις πασιν πανταχου μετανοειν). 17:31 Sillä hän on säätänyt päivän (διοτι εστησεν ημεραν), jona hän on tuomitseva asutun maailman vanhurskaudessa (εν η μελλει κρινειν την οικουμενην εν δικαιοσυνη) sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden (εν ανδρι ω ωρισεν πιστιν παρασχων πασιν), herättämällä hänet kuolleista (αναστησας αυτον εκ νεκρων)." (Apt 17:30-31)\

#A12B069Fi

Gootit, jotka kirkon perustavassa kokouksessa vuonna 325 oli tuomittu harhaoppisiksi, eivät tunnustaneet uutta uskontoa kristinuskoksi, vaan antoivat sille kreikkalaisesta mytologiasta lainatun nimen kirkko. Kirkko on suomalainen muunnos kreikan sanasta Kirke, mutta Raamatussa sana Кιρκη ei esiinny kertaakaan, sillδ kreikkalaisessa mytologiassa Κιρκη oli Auringon (Helios) tytär, kaunis, valkokutrinen viettelijä ja noita. Kirken äiti Perse, valtameren (Okeanos) valtiatar. Erikoisesti Kirke himoitsi merenkulkijoita. Kreikkalaisten kansalliseepoksessa kerrotaan, että Kirke muutti sioiksi kaikki ne merenkulkijat, jotka hänen seksipalveluihinsa sortuivat.

#A12B070Fi

Mustanmeren pohjoisrannikon gootit olivat saaneet selvän käsityksen kristityistä jo 100-luvulla Krimille ja Kertshin niemimaan kaivoksiin pakkotyöhön tuotujen kristittyjen kautta. Gootit pitivät yhteyksiä yllä myös Kappadokian kristittyihin. Nikean kirkolliskokouksessa gootteja edusti Theofilus, ja tarinan mukaan myös tuleva raamatunkääntäjä Ulfilas (Pikku susi) n. 311-383, joka nyt tunnetaan latinankieliseltä nimeltään Wulfila, oli mukana kokouksessa. Kun Wulfila muutama vuosikymmen Nikean kokouksen jälkeen käänsi Raamatun tekstejä gootin kielelle, hän käytti kreikan sanan ekklesia vastineena sanaa aikklesjö, joka ei ole muuta kuin sama sana goottilaiseen äänneasuun puettuna.

#A12B071Fi

Gootit, kuten myös kreikkalaisalueiden kristityt ymmärsivät hyvin, että kirkkoa, rakennetaan saatanaa varten, mutta ekklesiaa Jumalan Hengen asunnoksi. On toivotonta ja aivan turhaa parannella kirkkoa, se voi vain pahentua ja loppua kohti se käy yhä pahemmaksi. Koska auringonpalvonnan yhdistäminen kristinuskoon on mahdotonta, kristittyjen vainot jatkuivat. Vuonna 347 Rooma lähetti kenttäarmeijansa kukistamaan Pohjois-Afrikan kristikuntaa. Valtakunnan rajojen ulkopuolella olevan kristikunnan tuhoaminen oli jo vaikeampaa ja kaiken lisäksi gootit olivat voimakkaita.

#A12B072Fi

Kun uskovat gootit joutivat yhden goottilaisheimon, visigoottien vainon kohteeksi, tuli Wulfila Konstantinopoliin, ja sai vuonna 348 luvan tuoda uskovat gootit Tonavan eteläpuolelle Moesiaan, jossa he perustivat kenobiittisen yhteisön Nikopolin (Nikopol ad Istrum/Tonava, nyk. Nikyup) kaupungin läheisyyteen. Tämä oli tullut mahdolliseksi jo silloin, kun Konstantinus "Suuri", tuntiessaan kuoleman lähestyvän, otti kasteen ei suinkaan Nikean puolueen harhaoppisilta, vaan niiltä, jotka Nikeassa oli julistettu harhaoppisiksi. Myös seuraava keisari, Konstantinus "Suuren" poika hylkäsi Nikean kirkon kiroukset.

#A12B073Fi

Kun hunnit tunkeutuivat idästä nykyisen Ukrainan alueelle noin vuonna 370, siirtyivät gootit kauemmas länteen ja tekivät kristinuskon tunnetuksi Euroopan kansojen keskuudessa. Gootit valloittivat Rooman, mutta koska goottilaisia heimoja oli kymmenen, onnistuivat kirkonmiehet usuttamaan goottilaiset kansat toistensa kimppuun, niin että ne hävittivät toisiaan. Aluksi vain ne kaksi goottilaista heimoa, nykyisten saksalaisten ja ranskalaisten esi-isät, tunnustivat Rooman piispan vallan ja tulivat Rooman kirkon poliisivoimiksi, mutta kolme goottilaista heimoa tuhottiin kokonaan.

#A12B074Fi

Kirkolliskokoukset, ensimmäisestä lähtien, ovat olleet aseita, joilla Rooma käy sotaa kristittyjä vastaan. Roomalle on myös tärkeää, että vallan ohjaat pysyvät Roomassa, tai kreikankieliselle alueelle Konstantinopolissa, jonne kirkon perustaja Konstantinus Suuri vuonna 330 valitsi hallituskaupungikseen rappioituneen Rooman sijaan. Koska Egyptin kristikunta ja syyrialainen kristikunta olivat yhdenvertaisia vainoissa matalaksi pannun kreikkalaisen kristikunnan kanssa ja goottilainen kristikuntakin oli nousemassa merkittäväksi, olivat kirkolliskokoukset se väline, joilla vallanpitäjille epämieluista kehitystä estettiin. Kirkolliskokouksia pidettiin paljon, mutta ekumenisiksi ja sitoviksi tunnustetaan vain ne kirkolliskokoukset, joiden päätökset tukivat sitä Saatanan ohjelmaa, jolla Laittomuuden ihmisen maailmahallitusta rakennetaan.

#A12B075Fi

Toisessa "ekumeenisessa" kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa vuonna 381 tuomittiin assyyrialainen kristikunta, kirkkoineen päivineen. Efesossa vuonna 431 tuomittiin idän ortodoksit ja tehtiin Marianpalvonta osaksi kirkollista kulttia ja vuonna 451 Khalkedonissa (nyk. Kadiköy, Istanbulin esikaupunki) käytiin taas Egyptin kristikunnan kimppuun samalla kun Syyrian Antiokian vastaista taistelua jatkettiin piispojen kannattajajoukkojen tukemina, jotka keisari Justinianin vuonna 553 järjestämän Konstantinopolin toisen kirkolliskokouksen jälkeen muuttuivat kirkon keskinäisten ryhmien välisiksi maaotteluiksi ja terroriksi kristittyjä vastaan.

#A12B076Fi

Kirkko on suorittanut antikristuksen ohjelmaa jo pian 1700 vuotta, vaikka sen omaksumia, mutta ennen sen perustavaa kokousta ja ensimmäisenä paavina pidetyn Gregorius "Suuren" valtakautta (590-604) syntyneitä eksytyksiä ei kirkon synneiksi laskettaisikaan. Merkkipaaluja tällä taipaleella ovat olleet monarkkisen piispuuden syntyminen vuoden 100 tienoilla (Roomassa seurakunnat lankesivat siihen vuoden 140 tienoilla), Apokatastasis-opin synty noin vuonna 200 ja Uuden Testamentin väärennettyjen käsikirjoitusversioiden laatiminen Egyptin Aleksandriassa ja Palestiinan Kesareassa 200-luvun alkupuolella, Rooman valtiokirkon synty vuonna 325, sotajoukkojen käyttö aseettomien kristittyjen kansanmurhissa vuodesta 347 alkaen, Rooman valtion julistama kirkkopakko vuonna 380, Augustinuksen, Ambrosiuksen ja Hieronymuksen latinankielisen antikristilliset raamatunselitykset ja Vulgatan käännös väärennetyistä käsikirjoituksista ennen vuotta 405 sekä keisari Justinianus I (527-565) järjestämät sodat kristittyihin lojaalisesti suhtautuneita kansoja kohtaan.

#A12B077Fi

Raamattuun ja kirkkohistoriaan tutustuneet lukijat ovat huomanneet, että sen jälkeen, kun apostolit olivat kuolleet, uskonnollisessa kirjallisuudessa tapahtui järkyttävä tason lasku. On tietysti totta, että kaikki oleellinen oli sanottu, ja mikä oli sanomatta, sen Jumala puhuu suoraan jokaiselle seuraajalleen, eikä se, mitä Jeesus puhuu, ole suinkaan merkityksetöntä:

Minulla on vielä paljon sanottavaa teille (τι πολλα εχω λεγειν υμιν), mutta te ette voi nyt sitä kantaa (αλλ ου δυνασθε βασταζειν αρτι). 16:13 Mutta kun hän tulee (οταν δε ελθη εκεινος), totuuden Henki (το πνευμα της αληθειας), johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen (οδηγησει υμας εις πασαν την αληθειαν). Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään (ου γαρ λαλησει αφ εαυτου); vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu (αλλ οσα αν ακουση λαλησει), ja tulevaiset hän teille julistaa (και τα ερχομενα αναγγελει υμιν). 16:14 Hän on minut kirkastava (εκεινος εμε δοξασει), sillä hän ottaa minun omastani (οτι εκ του εμου ληψεται) ja julistaa teille (και αναγγελει υμιν). 16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun (παντα οσα εχει ο πατηρ εμα εστιν); sentähden minä sanoin (δια τουτο ειπον), että hän ottaa minun omastani (οτι εκ του εμου ληψεται) ja julistaa teille (και αναγγελει υμιν). 16:16 Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe (μικρον και ου θεωρειτε με), ja taas vähän aikaa, niin te näette minut (και παλιν μικρον και οψεσθε με), sillä minä menen Isän luo (οτι εγω υπαγω προς τον πατερα)." (Joh 16:12-16)

#A12B078Fi

Jeesus ilmoitti, että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä. Puhujana on Pyhä Henki, mutta Pyhä Henki puhuu aina itse anonyyminä, mutta Jeesuksen nimessä. Jeesuksen nimi on myös nimi, jonka Isä on antanut pojalleen, että poika voisi puhua hänen nimessään. Tämä jatkuva, välitön ja henkilökohtainen hengen yhteys on se voitelu, joka tekee ihmisestä kristityn (kr. χριστιανός) ja elδmästä arvokkaan ja mielenkiintoisen.

#A12B079Fi

Vihollinen väittää kristinuskoa liian individuaaliseksi ja pyrkii pilaamaan sen. Suurimpia ilon pilaajia ovat kirkkoisät. Kirkkoisien suuresta joukosta erottautuvat selvästi kaksi "suurta" kirkon opettajaa, numibialainen Rooman kirkon piispa Augustinus (354-430) ja latinankielisen Vulgatan kääntäjä Hienonymus (342-420), sekä uskonnollinen diktaattori, keisari Justinian ja Rooman piispa Gregorius I. Merkittävänä pidetään myös Rooman kirkon piispaa Ambrosiusta (374-397), jonka toimipaikkana oli Milano. Ambrosiuksen ansioksi luettiin, että hän vastusti goottilaista seurakuntakäsitystä.

#A12B080Fi

Kirkko oli jo perustavassa kokouksessaan jakautunut kahteen puolueeseen eli lahkoon, ja kokouksen jälkeen lahkoontuminen vain paheni. Kristityille kirkon puoluejaolla ei ollut mitään merkitystä, sillä kristityt eivät ole koskaan antautuneet kantamaan vierasta iestä jumalattomien kanssa. Apostoli Paavali torjui kaiken väärän, jopa silloin kun hän kuuli sen apostolitoverinsa suusta:

Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden (δια δε τους παρεισακτους ψευδαδελφους), jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa (οιτινες παρεισηλθον κατασκοπησαι την ελευθεριαν ημων ην εχομεν εν χριστω ιησου ινα ημας καταδουλωσωνται), 2:5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten (οις ουδε προς ωραν ειξαμεν τη υποταγη), että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne (ινα η αληθεια του ευαγγελιου διαμεινη προς υμας). (Gal 2:4-5)

#A12B081Fi

Kun valheveljet olivat huomanneet, etteivät kristityt alistu heidän valtaansa, he ryhtyivät nimittelemään kristittyjä gnostilaisiksi, sanan gnosis, kokemusperäinen tieto, mukaan. Näin he tulivat todistaneeksi, että todelliset kristityt tuntevat Jumalan.

#A12B082Fi

Ambrosius oli Milanossa kastanut Augustinuksen kirkon jäseneksi vuonna 387, kun hänet lähetettiin kotiseudulleen Pohjois-Afrikkaan, jossa kirkon ja kristittyjen ero näkyi selvästi. Pohjois-Afrikan kristittyjä sanottiin donatolaisiksi. Donatolaiset seurakunnat eivät hyväksyneet yhteyteensä entisiä kristittyjä, joka olivat kieltäneet Kristuksen herruuden suorittamalla valtion vaatiman veriuhrin keisarin "geniukselle". Jo keisari Konstantinus "Suuri" yritti määräillä donatolaisia ja kirkon perustamisen jälkeen lähetettiin sotajoukot asialle. Nyt samalle asialle siis pantiin kirkkoisä Augustin. Keisarin käskystä Karthagossa järjestettiin vuonna 411 kirkolliskokous ja kaikkien seurakuntien ja kirkkojen vanhimmat käskettiin paikalle. Donatolaisia vanhimpia tuli 279 ja katolisia piispoja 286. Kokous oli kestänyt kolme päivää, kun se keskeytettiin. Donatolaiset julistettiin kerettiläisiksi, ja vuonna 412 keisari Honorius tuomitsi kristityt. Donatolaisten seurakunnat määrättiin lakkautettaviksi ja niin edelleen. Valtio otti haltuunsa donatolaisten rukoushuoneet vasta vuonna 420, mutta jo vuonna 430 kirkonmiehille tuli muuta ajateltavaa. Vandaalit, eräs kristittyihin lojaalisti suhtautuva goottilaisheimo, oli ylittänyt Gibraltarin ja lähestyi jo Augustinuksen kotikaupunkia Hippoa, kun Augustinus teki kuolemaa.

# A12B083Fi

Kukaan ei voinut ymmärtää Jumalan valtakunnan salaisuuksia ennen Pyhän Hengen vuodatusta. Mutta maan päällä eläessään Jeesus kertoi vertauksen suurista illallisista. Kun kutsuvieraat eivät illalliskutsua arvostaneet, isäntä vihastui:

Silloin isäntä vihastui ja sanoi orjalleen (τοτε οργισθεις ο οικοδεσποτης ειπεν τω δουλω αυτου): "Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille (εξελθε ταχεως εις τας πλατειας και ρυμας της πολεως) ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle (και τους πτωχους και αναπηρους και τυφλους και χωλους εισαγαγε ωδε)". 14:22 Ja orja sanoi (και ειπεν ο δουλος): "Herra, on tehty, minkä käskit (κυριε γεγονεν ως επεταξας), ja vielä on tilaa (και ετι τοπος εστιν)'. 14:23 Niin Herra sanoi orjalle (και ειπεν ο κυριος προς τον δουλον): "Mene teille (εξελθε εις τας οδους) ja aitovierille (και φραγμους) ja taivuttele heitä hellästi tulemaan sisälle (και αναγκασον εισελθειν), että minun taloni täyttyisi (ινα γεμισθη ο οικος μου); 14:24 sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν), ettei yksikään niistä miehistä (οτι ουδεις των ανδρων), jotka olivat kutsutut (εκεινων των κεκλημενων), ole maistava minun illallisiani (γευσεται μου του δειπνου)". (kts. Luukas 14:21-24)

#A12B084Fi

Vertauksen isäntä on Jumala, ja kutsu on evankeliumi. Orja - Jeesuksen lunastama kristitty, saa käskyn mennä kaduille ja aitovierille taivuttelemaan hellästi ihmisiä sisälle taivasten valtakuntaan. Mutta mitä tekee Hieronymus: hän kääntää kreikan sanan anangazo sanalla pakottaa, niin että vielä suomalaisen kirkkoraamatun tekstissäkin sanotaan:


Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota (compelle intrare) heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi. (Lk 14:23, Hieronymuksen Vulgatan tekstiä noudatteleva kr-38 käännös)

#A12B085Fi

Sana αναγκαζω tarkoittaa taivuttelemista ja on johdannainen sanasta agkos, taive, käsivarsi, jossa merkityksessä me tapaamme sen Luukkaan kertomuksessa, kuinka profeetta Simon otti Jeesuslapsen hellästi käsivarsilleen, tai "syliinsä", kuten kääntäjä on sen tulkinnut:

Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön (και ηλθεν εν τω πνευματι εις το ιερον). Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle (και εν τω εισαγαγειν τους γονεις το παιδιον ιησουν του ποιησαι αυτους), niinkuin tapa oli lain mukaan (κατα το ειθισμενον του νομου περι αυτου), 2:28 otti hänkin hänet syliinsä (και αυτος εδεξατο αυτο εις τας αγκαλας αυτου) ja kiitti Jumalaa ja sanoi (και ευλογησεν τον θεον και ειπεν): 2:29 "Herra, nyt sinä lasket orjasi rauhaan menemään, sanasi mukaan (νυν απολυεις τον δουλον σου δεσποτα κατα το ρημα σου εν ειρηνη); 2:30 sillä minun silmäni ovat nähneet sinun Pelastuksesi (οτι ειδον οι οφθαλμοι μου το σωτηριον σου), 2:31 jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä (ο ητοιμασας κατα προσωπον παντων των λαων), 2:32 valkeudeksi kansojen valistukselle (φως εις αποκαλυψιν εθνων s.o.), ja kunniaksi kansallesi Israelille (και δοξαν λαου σου ισραηλ)". (Lk 2:27-32)

#A12B086Fi

Augustinus, joka ei osannut kreikkaa senkään vertaa kuin Hieronymus, kehitti Hieronymuksen väärennetyistä käsikirjoituksista kääntämästä Vulgatasta, asiaväärennöksillä suolaamalla sellaisen ideologian, joka sopii Rooman valtion ja Antikristuksen tarkoituksiin. Raamattunsa Augustinus on lukenut tosi huonosti. Augustinuksen mukaan lapset on kastettava heti synnyttyään, sillä muuten he joutuvat helvettiin. Ihmisellä ei ole mitään vapaata tahtoa, ja Pyhän Hengen lahjatkin ovat lakanneet toimimasta. Kirkkoon on uskottava sokeasti. Augustinus jopa piti kirkkoa Taivasten valtakuntana maan päällä, mutta se vasta herja on: Eikö Jumala, maailman Luoja, muka parempaan pystynyt! Epäperäiset apokryfikirjat kuuluvat Augustinuksen mukaan Raamattuun, ja jos Raamatun teksti on ristiriidassa sen kirkollisten selittäjien lauselmien kanssa, on selittäjä oikeassa ja Raamattu väärässä! Augustinus keksi kiirastulen, josta kirkko kehitti tuottoisan bisneksen. Augustinut opetti, että Jeesuksen äiti syntyi synnittömästi, eli synnittömästi ja häntä sietää rukoilla. No jaa, rukoileehan ne jotkut kiviä ja seiniä ja presidenttejäkin.

#A12B087Fi

Augustinuksen luo vuonna 411 tulla tupsahti Pelagius (n. 360 - n. 420), kelttiläinen kristitty Brittein saarilta, ylivoimainen mies Augustinukseen tai Hieronymykseen verraten, jotka kaiken lisäksi jatkuvasti riitelivät keskenään. Pelagius tuomittiin Karthagon kirkolliskokouksessa 418 kerettiläiseksi. Mielenkiintoinen leima tuo kerettiläisyys, sehän on kreikan sana joka tarkoittaa puolueellisuutta. Tiituskirjeessä (Tit 3:10) Paavali neuvoo, että puoluemielistä ihmistä karta neuvottuasi häntä kerran tai kahdesti. Puolueeseen, mihin tahansa, kuuluminen on synti. Kun Pelagius oli varoittanut Augustinusta, hän meni Palestiinaan ja varoitti Hieronymustakin. Sen jälkeen Pelagius hävisi julkisuudelta. Pelagius tuomittiin Efeson kirkolliskokouksessa 431 uudestaan, mutta sekään ei vähentänyt hänen merkitystään katolisen kirkon kriitikkona. Espanjalainen ja brittiläinen kristikunta sai häneltä moraalista tukea, mutta hinta oli kova: Tuomitsemalla Pelagiuksen kirkko oli saanut leimasimen. Kohta kun joku oli leimattu pelagiolaiseksi, hänet voitiin lynkata ja samalla peloitella ihmisiä menemästä liian lähelle Jumalan valtakunnan portteja.

#A12B088Fi

Kirkolla Taivasten valtakunnan avaimia ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, vaikka kirkon juuret ulottuvat apostoliseen aikaan asti. Johannes kirjoittaa eräästä Diotrefeesta, joka ei päästänyt edes Jeesuksen lähintä opetuslasta, apostoli Johannesta yksinvaltaisesti hallitsemaansa yhteisöön. Nimi Diotrefes kertoo, mistä siinä oli kysymys: Dios tarkoittaa kreikkalaisten ylijumalaa, Zeusta, ja trefes sitä, että mainittu kirkkoherra söi epäjumalan pöydästä. Ilmestyskirjassa Jumala itse kertoo vihaavansa nikolaiittoja, ja taas nimi paljastaa mistä on kyse: nikolaiitat olivat kirkkoherroja, jotka olivat voittaneet (niko) kansan (laos), eli jakaneet yhteisöjen jäsenet papistoon ja "maallikkoihin". Kirkkohistoria käyttää tästä yhteisömuodosta nimeä "monarkkinen piispuus". Väitetään, että monarkkisen piispuuden alkuunpanija oli Syyrian Antiokiassa elänyt Ignatios (n. 50 - n. 117), jonka ei tullut hurraamaan kaupungissa vierailleelle keisari Trajanukselle, ja joutui sen takia Roomaan ja syötettiin leijonille. Sotilasvartiossa kuljetetun Ignatioksen kerrotaan matkan aikana kirjoittaneet seurakunnille uudet ohjeet, jotka jyrkästi poikkesivat niistä ohjeista, jotka Raamatussa seurakunnan rakentamisesta on ilmoitettu. Ei kuitenkaan ole mitään näyttöä siitä, että Rooman kirkon kannattajien nyt niin innokkaasti levittämät Ignatioksen kirjeet olisivat Ignatioksen itsensä kirjoittamat. Ne olivat kuitenkin alkuna sille seurakuntarakenteelle, joka vuoden 325 jälkeen tunnetaan kirkkona.

#A12B089Fi

Kirkon piispat ovat alusta lähien pyrkineet asemaan, joka kuuluu yksin Jeesukselle Kristukselle. Niistä yhteisöistä, jotka joutuivat Rooman valtaan, kristityt joko heitettiin ulos tai lähtivät itse. Mutta näin tehden he myös säilyttivät Taivasten valtakunnan avaimet.

#A12B090Fi

Taivasten valtakunnan avaimia voidaan käyttää vasta, kun ihminen on kuullut evankeliumin ja tullut uskoon. Tavallisesti hän silloin tuntee suurta tarvetta päästä eroon entisestä elämänmuodostaan ja kysyy, mitä hänen pitää tehdä. Kun Johannes Kastaja saarnasi Jordanille, hän neuvoi kuulijoitaan oikeudenmukaisuuteen maallisissa asioissa, mutta kun Pietari oli julistanut evankeliumia Taivasten valtakunnasta, hän neuvoi näin:

Niin Pietari sanoi heille (πετρος δε εφη προς αυτους): "Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistä kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien anteeksiantamiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhän Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). 2:39 Sillä teille (υμιν γαρ) ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων)." 2:40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti (ετεροις τε λογοις πλειοσιν διεμαρτυρετο); ja hän kehoitti sanoen (και παρεκαλει λεγων): "Pelastautukaa (σωθητε) tästä nurjasta sukupolvesta (απο της γενεας της σκολιας ταυτης) ". (Apt 2:38-40)

#A12B091Fi

Jos mielenmuutos uskosta ihmiseen uskoksi Jumalaan, upotuskaste Jeesuksen Kristuksen nimeen (ei mihinkään appiukon nimeen, niin kuin monet tekevät), Jeesuksen nimen ja aseman tunnustaminen, ja muiden ihmisten sinua kohtaan tekemien konnuuksien anteeksianto ovat Jumalaa tyydyttävällä tavalla toteutuneet, ihminen saa Jumalalta Pyhän Hengen. Pyhä Henki ei esiinny omalla nimellään, sillä hän on se, josta Jeesus sanoi:

En minä jätä teitä orvoiksi (ουκ αφησω υμας ορφανους); minä tulen teidän tykönne (ερχομαι προς υμας). 14:19 Vielä vähän aikaa (ετι μικρον), niin maailma ei enää minua näe (και ο κοσμος με ουκ ετι θεωρει, mutta te näette minut (υμεις δε θεωρειτε με); koska minä elän (οτι εγω ζω), niin tekin saatte elää (και υμεις ζησεσθε). 14:20 Sinä päivänä te tunnette (εν εκεινη τη ημερα γνωσεσθε), että minä olen Isässäni (υμεις οτι εγω εν τω πατρι μου), ja että te olette minussa (και υμεις εν εμοι) ja minä teissä (καγω εν υμιν). (Joh 14:18-20)

#A12B092Fi

Jumala on yksi, mutta kirkon perustaneille filosofeille Jumala oli "kristologinen kysymys", oppi Isän ja Pojan keskinäisistä suhteista. Siitä kiisteltiin vuosisatoja, ja kiistellään vieläkin, koska kiistelijät eivät voi ymmärtää, että Jumalan kolminaisuudesta ei voi jättää pois ketään. Pyhä Henki on juuri sellainen etsittävä, joka voidaan saada ja kokea vasta sen jälkeen, kun on menty sisälle Taivasten valtakuntaan ahtaasta portista. Kirkonmiehet, jotka olivat menneet metsään jo silloin, kun alkoivat opettaa syntien katumista mielenmuutoksen asemasta, eivätkä sitten löytäneet edes porttia ja mikä pahinta, alkoivat levittämään eksytystään muillekin.

#A12B093Fi

Jumala voidaan tuntea vain kokemuksen kautta. Mikään oppi tai filosofia ei siihen riitä. Vaikka Jumalan tunteminen on Uuden Liiton ja Uuden Testamentin kynnyskysymys, filosofit hylkäsivät sen, ja leimasivat ne, jotka Jumalan tunsivat, kerettiläisiksi, vääräuskoisiksi, leimasivat gnostilaisiksi ja usuttivat epäjumalia palvovat viranomaiset kristittyjen kimppuun. Kirkkoisien pimeys oli niin sakea, että latinankielisen kirkon teologian perustajana kunnioitettu, Karthagossa vaikuttanut Tertullianus (n. 160 - vuoden 220 jälkeen) jopa väittää Paavalia noin vuonna 208 kirjoittamassaan teoksessa Markionia vastaan apostoli Paavalia kerettiläisten apostoliksi (haereticorum apostolos). Ja tämä huolimatta siitä, ettei Tertullianus ollut läheskään pimein mies kirkollisten hämärässä joukossa.

#A12B094Fi

Keisari Justinianus oli kirkon mies. Justinianuksen lähimmät työtoverit olivat hänen sotapäällikkönsä Belisarius (n. 505 - n. 565) ja Rooman paavi Vigilius I (537-555). Sotajoukkojen mukana kulkenut historioitsija Procopius Kesarealainen kertoo, että Pohjois-Afrikan hävityssodassa vuosina 553-554 miekkaan, nälkään ja kulkutauteihin kuoli 5.000.000 (viisi miljoonaa) ihmistä. Kun Pohjois-Afrikkaan siirtyneet vandaalit ja vanhempaa perua olevat kristityt oli tuhottu, Belisarius vei joukkonsa Italiaan ja huseerasi siellä jonkun vuoden. Prokopius kertoo, että näissä sodissa tapettiin 15.000.000 (viisitoista miljoonaa) goottia. Justinianus, joka esiintyi kristillisen uskon esitaistelijana, halusi hävittää kristityt, etteivät he häiritsisi kirkon rakentamista.

#A12B095Fi

Mutta Justinianus ei taistellut vain goottilaista kristikuntaa ja donatolaisia vastaan. Rooman rajojen takana idässä oli suuri syyrialainen kirkko ja paljon kristittyjä, jotka eivät totelleet Justinianusta. Kun Persian sotajoukot pysäyttivät Justinianuksen yritykset levittää roomalaista ekumeniaa asevoimin, kutsui Justinianus piispat Konstantinopoliin kirkolliskokousta pitämään, sillä se oli hyvä keino tuhota vastustajat silloin, kun sotavoimat eivät siihen pystyneet. Kun Rooman ja Konstantinopolin kilpailijat oli julistettu kerettiläisiksi, pantiin armeija asialle. Roomalaisen kirkollisuuden väkivaltaisesta levittämisestä oli myös välillisiä seurauksia: Persialaiset alkoivat pitää maassaan asuvia kristittyjä vihollisen liittolaisina, Ghassanidien heimoon kuuluvat arabiankieliset piispat, jotka olivat ottaneet aktiivisesti osaa Rooman piispojenvälisiin, hylkäsivät kristinuskon kokonaan ja kääntyivät Aabrahamin aikuisten, Kaldean Uurista tuttujen jumaliensa puoleen.

#A12B096Fi

Suurinta tuhoa Rooman valtiovallan ja sen kirkkoruhtinaitten yhteistyö oli kuitenkin aiheuttanut sille kansakunnalle, jonka hallitsija Justinianus oli. Kirkon opeissa tai käytännössä ei ollut enää mitään siitä, mitä Jeesus Nasarealainen ja hänen apostolinsa olivat opettaneet. Apostolien jälkeen näyttämölle ilmaantuneet "kirkkoisät" olivat tehneet niin paljon valheellista teologiaa, ettei niillä opeilla kukaan voinut saada Pyhää Henkeä eikä tulla tuntemaan Jumalaa. Kun kirkkoisät, Jumalaa tuntematta, yrittivät selittää Raamattua, he vain pahensivat asiaa. He kirjoittivat pahan hengen innoittamina kansalle, keisareille ja piispoille, jotka eivät ilman Pyhää Henkeä voineet ymmärtää Raamattua, valheellisia selityksiä sen sisällöstä, ja oppeja, jotka veivät kirkon asiakkaat yhä syvemmälle antikristuksen uskontoon.

#A12B097Fi

Keisari Justinianuksen ja paavi Vigiliuksen yhteistyö oli ollut niin saatanallista, että on vaikea kuvitella enää mitään pahempaa. Mutta se on vain toiveajattelua ja hyväuskoisten hölmöjen luulottelua. Vuonna 590 kirkollisen järjestelmän johtoon Roomassa tuli Gregorius I, joka tunnetaan paitsi ensimmäisenä paavina, myös siitä, että hän lähetti joukkonsa kirkollistamaan goottilaisia kansoja. Hänen puoluetoverinsa kyllä puhuvat kristillistämisestä, mutta ei kansoja kristillistetä. Goottien keskuudessa oli kristittyjä, jotka kirkko halusi hävittää, mutta niin, että se näyttäisi jalolta teolta.

Se, joka tulee kristityksi, liittyy siihen Israeliin, jonka kuningas Jeesus on, mutta muista tulee parhaassa tapauksessa teeskentelijöitä. Jeesus itse sanoi:

Voi teitä (ουαι υμιν), kirjanoppineet ja fariseukset (γραμματεις και φαρισαιοι), te ulkokullatut (υποκριται), kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen (οτι περιαγετε την θαλασσαν και την ξηραν ποιησαι ενα προσηλυτον); ja kun joku on siksi tullut (και οταν γενηται), niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette (ποιειτε αυτον υιον γεεννης διπλοτερον υμων)! (Matt 23:15)

#A12B098Fi

Goottilainen kristillisyys alkoi pienistä ja melkein huomaamattomista siemenistä. Yksittäisiä kääntymyksiä tapahtui varsinkin Krimin niemimaalla, jonne Rooma lähetti kristittyjä pakkotyöhön. Uskovien ekklesioita syntyi, mutta valtaosa gooteista palveli omia auktoriteettejaan. Kirkolla oli toisenlaiset opit, päämäärät ja toimintatavat. Kirkonmiehet tulivat käännyttääkseen goottilaisten kansojen - joita oli monta - kuninkaat kirkon kannattajiksi, mutta sellaista pakkokäännyttämistä goottilaiset kuninkaatkin vastustivat. Kun kirkko virallisesti vuonna 325 perustettiin, kirkko tuomitsi goottilaisen kristillisyyden. Gootit olivat kuitenkin niin vahvoja, että valloittivat Rooman. Valloittajinakin he osoittautuivat jalomielisimmiksi kuin kirkko ja Rooma. Sellaista kieroutta kuin Rooma ja sen kirkko harjoittivat, oli goottien vaikea ymmärtää, mutta se koitui heidän kohtalokseen. Yksi goottilainen kansa toisensa perästä menetti kuninkaansa kirkolle, ja eihän siitä mitään hyvää seurannut.

#A12B099Fi

Brittein saarilla Ristin Usko oli säilynyt roomalaisajoilta asti, ja paavin miehet lähetettiin tekemään tyhjäksi Jumalan töitä. Rooman valtakunnan luhistuessa Rooma vuonna 410 veti joukkonsa pois Brittein saarelta, ja vuonna 449 tulivat anglosaksit, jotka valloittivat Ison Britannian länsiosat vuonna 449. Paavi Gregorius I ymmärsi, ettei hän pysty horjuttamaan brittien ekklesioita suoralla toiminnalla, mutta Kentin kuninkaalla oli ranskalainen vaimo. Koska frankit olivat jo kuningas Klodvigin aikana alistuneet kirkon valtaan, päätti Gregorius lähettää miehensä matkaan. Kentin kuningas Ethelberth otti paavin lähettämän delegaation suopeasti vastaan ja suostui kasteellekin, kun paavin miehet väittivät, että paavilla on taivasten valtakunnan avaimet. Kirkollisen kertomuksen mukaan kuninkaan kastoi Augustin, joka kuninkaalta oli saanut luvan perustaa toimipisteensä Canterburyyn.

#A12B100Fi

Gregorius I oli roomalainen aristokraatti, ja etevä hallintomies. Hänen oivalluksiaan oli tehdä kirkon johtajista uusi hallitseva luokka, ja siten pelastaa Rooman aristokraatit tuholta, joka sitä goottilaisen vallan ja kristillisen elämäntavan taholta uhkasi.

#A12B101Fi

Paavia Gregorius I "Suurta", (590-604) pidetään myös miehenä, joka upotti ei ainoastaan Rooman, vaan koko Euroopan kirkolliseen pimeyteen. Kyvykkäänä hallintomiehenä hän keksi siihen tehokkaat keinot. Kirkolliskokousten aika alkoi olla ohi, mutta hänhän oli nyt paavi. Hän keksi niin tehokkaita uusia antikristillisiä oppeja, että niillä jos millä voitiin Kristuksen asialle tehdä suurta hallaa. Frankfurtin koulukunta, jonka päämäärät ovat samat kuin paavilla, on myös tutkinut paavi Gregorius I "Suuren" menetelmiä. Hannah Arendt ja myös Gershom Sholem näkyy olevan samassa joukossa.

#A12B102Fi

Nimellisesti Rooman piispa oli Bysantin Rooman keisarin alamainen. Kirkko oli Italian suurin maanomistaja, mutta omaa armeijaa paaveilla vielä ollut. Hän joutui pyytämään keisarin virka-apua halutessaan tapatuttaa Pohjois-Afrikan donatolaiset, joita edellisistä kansanmurhista huolimatta vain näytti riittävän.

#A12B103Fi

Syyriankielisillä alueilla evankeliumilla oli kotikenttäetu: Evankeliumin tekstit olivat Jeesuksen käyttäämää kieltä, mutta yritykset osallistua antikristillisen Rooman kanssa yhteiseen toimintaan tuli syyrialaiselle kristikunnalle kalliiksi. Persiassa kristittyjä alettiin pitää Rooman liittolaisina, ja vieraan vallan suosijoina sen takia, että Rooma pyrki esiintymään kristittyjen pomona. Armenialaiset ja gruusialaiset saivat Raamatun, mutta arabit jäivät ilman Jumalan sanaa. Silloin Arabian niemimaalle siirtyneet juutalaiset yhdistivät voimansa syyrialaisen kirkon vaikutuksen alaisena kasvaneen Muhammedin (n. 570-632) uudistaman vanhan kaldealaisen kuunpalvonnan taakse ja valloittivat Jerusalemin roomalaisilta 600-luvun puolivälin tienoilla. Jerusalemista piti tulla ja aluksi tulikin uuden uskonnon keskus. Temppelivuorelle perustettiin pyhäkkö, jossa oli kahdeksan qiblaa, julkisivua niin, että kaikista ilmansuunnista voitiin rukoukset osoittaa Jerusalemissa olevaa keskuspyhäkköä kohtaan. Valta juutalaisen kultin ja kaldealaisen kultin yhdistävässä Muhammedin uskonnossa siirtyi kuitenkin nopeasti arabeille, ja vuonna 690 rakennettu Jerusalemin temppeli menetti islamin keskuspyhäkön asemansa. Uudeksi keskukseksi tuli Mekka.

#A12B104Fi

Muhammedin kannattajien joukot valloittivat helposti kirkonmiesten autioittaman Pohjois-Afrikan, eivätkä Espanjan gootitkaan heitä pystyneet torjumaan. Muslimien yritys tunkeutua Kaukaasian vuoriston yli Itä-Eurooppaan kilpistyi Mooseksenuskoisten hasaarien vastustukseen. Euroopassa muslimien sapelilähetys koki vain vaisua vastustusta, muutamia ristiretkiä järjestettiin, mutta enemmän kirkko oli kiinnostunut kristittyjen hävittämisestä. Kristittyjä vastaan kirkko järjesti ristiretkiä vielä kauan aikaa sen jälkeen kun ristiretken Jerusalemin saattamiseksi paavin valtaan olivat päättyneet.

#A12B105Fi

Vaikka kirkko, juutalaisuus ja islam ovat toisilleen vihamielisiä kultteja, on niillä kuitenkin yksi yhteinen piirre: ne kaikki vainoavat kristittyjä. Kun Jeesuksen ylösnousemuksesta oli kulunut seitsemänsataa vuotta, kristinusko oli häviämässä näkymättömiin maan päältä. Bysantin valtio ja kirkko saivat vallattua Kappadokian paulikiaaneiksi kutsuttujen kristittyjen maanalaiset turvakaupungit vuosina 842-844, sata tuhatta kristittyjä tapettiin ja mikä vapaasta kristikunnasta jäljelle jäi, siirrettiin rajan taakse Bulgariaan, missä heistä syntyi bogomilien liike. Poliittisista syistä Bysantin (kreikkaa puhuvan Itä-Rooman) patriarkka Fotiuksen (858–867, 877–886) oppilas Kyrillos (827-869) ja hänen veljensä Metodius (815—885) tovereineen käänsivät kirkolliset kirjat ja osan pyhistäkin kirjoituksista slaavien kielelle, jolloin myös bogomilit saivat sen "Evankeliumin", jota levittäen bogomilien liike nopeasti levisi koko slaavilaiseen maailmaan Sloveniasta Ruteniaan saakka.

#A12B106Fi

Kirkon ahkerista ponnisteluista huolimatta Ranskan ja Italian alppikyliin oli jäänyt uskovien yhteisöjä, joita kutsuttiin valdolaisiksi ranskalaisen sanan vaudois, laakso, mukaan. Brittein saarilla usko Kristukseen säilyi, sillä saari oli kaukana Keski-Euroopan hulluudesta. Arabian syyrialainen kirkko hävitettiin koska Muhammed oli kuolinvuoteellaan muka sanonut, ettei Arabian niemimaalla voi olla kahta uskontoa. Muslimit valtasivat nopeasti koko Bysantin autioittaman Pohjois-Afrikan sekä Espanjan jo 700-luvulla, mutta Bysantti oli arabeille liian kova pala. Vasta kun Keski-Aasian syyrialaista kirkkoa kannattaneet turkkilaiskansat olivat joutuneet muslimien valtaan, ne tunkeutuivat Bysanttiin ja valloittivat pala palalta koko Itä-Rooman keisarikunnan. Konstantinopolin valtauksen jälkeen (1453) Pelosonnesoksen niemimaa piti puoliaan vielä seitsemän vuotta, mutta sitten koko Bysantti oli muslimien vallassa.

#A12B107Fi

Kristityt nousivat julkisuuden valokeilaan vasta 1400-luvun alussa, kun Prahan yliopiston kaksinkertainen rehtori Jan Hus oli pääsemässä jyvälle kristittyjen salaisuudesta. Hänet kutsuttiin ekumeeniseen kirkolliskokoukseen Konstanzaan ja poltettiin roviolla 1415 kesällä. Seuraavana vuonna poltettiin myös hänen avukseen tullut toinen yliopistomies Hieronymus Prahalainen. Mutta tshekkiläinen herätys ei noussut tyhjästä. Oli valdolaisia, bogomilejä ja tshekkiläisiä uskovia, jotka olivat tulleet tuntemaan Totuuden. Tshekeillä oli käytössä useita raamatunkäännöksiä, vanhin käsinkirjoitettu versio vuodelta 1360 kun ensimmäiset painetut versiot vuosina 1487 (UT), 1488 ja 1489 julkaistiin. Kun Hus, säännöistä poiketen, saarnasi Bethlehem-saarnahuonella tshekin kielellä, monet kuulijat osasivat muistinvaraisesti lausua pitkiä katkelmia Uudesta Testamentista.

#A12B108Fi

Uskovia oli paljon. Bethlehem-rukoushuoneeseen mahtui kolme tuhatta kuulijaa, eikä se jäänyt tyhjäksi. Kun kirkonmiehet Hussin polttamisen jälkeen vaativat Tshekkejä luovuttamaan muutkin "kerettiläiset" tuomittavaksi, Tshekit hyväksyivät Caslavin valtiopäivillä 1420 Neljä Prahan artiklaa, joissa valtio asettautui tukemaan maansa kristikuntaa sallimalla vapaan saarnatoiminnan ja henkilahjojen käytön. Näiden, jo edellä vuonna laadittujen artiklojen vuoksi paavi Martinus V oli jo maaliskuussa julistanut ristiretken Tshekkejä vastaan.

#A12B109Fi

Ristiretken komentajaksi määrättiin Tshekinmaan kuninkaan paikkaa havitteleva Zigismund, se sama, joka niin onnistuneesti oli vuonna 1408 johtanut Bosnian bogomilejä suojelleita vallanpitäjiä vastaan, että heidän päänsä, luvultaan 126, heitettiin Bosna-jokeen. Mutta sotilaallisin keinoin tshekkejä ei voitettu. Neljäntoista vuoden aikana katolinen Eurooppa oli kärsinyt viisi musertavaa tappiota, kun neljättä ristiretkeä johtanut englantilainen kardinaali Henry de Beaufort totesi, että Jumala on "kerettiläisten" puolella.

#A12B110Fi

Tshekkiläisen herätyksen merkittävin hengen mies ei ollut Jan Hus vaan Peter Chelcicky (n. 1385 - n. 1560), vaatimaton mies maaseudulta, joka oli pysytellyt erillään politiikasta. Jonkun kirjan hän on kuitenkin kirjoittanut, ja niistä me tiedämme, mikä oli tshekkiläisen kristikunnan henkinen perusta. Kirjassaan "Uskon verkko" Chelcicky opetti, että valtio ja kirkko ovat kuin kaksi valasta, jotka ovat särkeneet uskon verkon niin pahasti, ettei se kelpaa sielujen pelastamiseen. Verkko on ensin korjattava, ja vasta sitten lähdettävä kalaan. Kun Jan Hus poltettiin, hän oli vasta pääsemässä perille, minkälaisesta asiasta kristinuskossa on kysymys.

#A12B111Fi

Caslavin valtiopäivien päätös oli ollut ja on slaavilaisen maailman kunniakkain urotyö aina tähän päivään asti. Jumala myös sinuasi tshekkiläiset aseet: vaikka koko katolinen Eurooppa pantiin liikkeelle Tshekin "kerettiläisiä" tuhoamaan, tshekit voittivat joka kerta. Jumala otti siunauksensa pois vasta, kun sotimaan kyllästyneet tshekit ryhtyivät neuvottelemaan vihollisen kanssa. Solmittiin rauha jossa hussilaiset saivat katolisesta kirkosta riippumattoman aseman, mutta velvoitettiin vainoamaan veljesseurakuntaa.

#A12B112Fi

Tshekinmaan ja Moravian elävä kristikunta vainottunakin toimintakykyiseksi. Vainot olivat ajoittain niin rankkoja, että veljien piti asua metsissä ja luolissa, ja saivat siitä nimen jamniki, luolamiehet. Peter Chelcicky oli pysynyt pois julkisuudesta, mutta sana alkoi tuottaa hedelmää. Tshekin kristittyjen elämäntapa oli kenobiittinen. (sanoista koinos, yhteinen, bios, elämä). Ekklesia oli kuin vahva kaupunki. He elivät, kuten olivat eläneet Jerusalemin uskovat, Kappadokian kristityt, slaavilaisen maailman bogomiilit. Samoin kuin he, olivat eläneet brittiläisten, irlantilaisten ja skottien ekklesioiden uskovat, ja valdolaiset ennen kuin he joutuivat jättämään kotiseutunsa Italian ja Ranskan alppikylissä.

#A12B113Fi

Vuonna 1451 veljet tekivät Rehor Krajcin (n. 1420-1473) johdolla päätöksen siitä, että ehtoolliselle tulevien seurakunnan jäsenten vaelluksen tulee olla moitteetonta ja omaksuivat käytännön, miten se tutkitaan. Keskiajan Euroopassa tämä nykyisin itsestään selvältä tuntuva asia oli sellainen pommi, joka johti vapaaseurakuntien syntyyn ja samalla romutti koko kirkollisen tulkinnan siitä, mikä on seurakunta. Vaikka tämä veli Rehorin kannattama käytäntö oli paljon vanhempaa perua, kuin mitä tshekkiläiset asiakirjat tietävät kertoa, synnytti sen käyttöön ottaminen tshekeissä liikkeen, josta tuli koko tshekkiläisen herätyksen merkittävin jatkaja. Myöhemmin tämä liike sai nimen Jednota Bratrska, veljesyhteys.

#A12B114Fi

Tshekkiläisellä herätyksellä "Jednota Bratrska" oli maailman paras koululaitos. Yhteisöjen kokoustilat olivat arkipäivinä perus- ja ammattikouluja ja viikonloppuisin hengellisen toiminnan keskuksia. Veljesyhteisön toiminta kattoi kaikki yhteiskunnallisen elämän toimialat. Vuonna 1500 Tshekinmaalla oli viisi kirjapainoa ja kolme niistä kuului Jednotan veljesyhteydelle. Raamattuja käännettiin eri kielille, veljet kiertelivät maailmalla opettamassa ja samalla tutkien, löytyisikö jostakin muualtakin vielä elävää kristillisyyttä. Suomalaisia opiskelijoita oli jo Hussin aikana ollut Prahassa ja 1500-luvun alussa Prahaan tuli Francis Skarina, Valkovenäjän, silloisen Liettuan, Polotskista. Hänkin alkoi kääntää raamattua omalle äidinkielelleen, ja tshekkiläiset veljet auttoivat häntä alkuun. Käännöksen ensimmäiset osat painettiin Prahassa, ja kun koko käännös oli valmis, se painettiin Vilnassa 1525. Valkovenäjänkielisen kirjan nimeksi tuli Biblia Ruska, mutta Moskovan seudulla nyt puhuttua venäjän kieltä ei silloin vielä ollut olemassakaan.

#A12B115Fi

Veljet eivät ottaneet yhteisön uusiksi jäseniksi henkilöitä, jotka virkansa tai yhteiskunnallisen asemansa puolesta eivät voineet Jeesuksen sanelemaa totuutta toteuttaa. Veljille myös tarjottiin valtion virkoja, sillä heidät tunnustettiin moitteettomiksi kansalaiseksi. Kun te haluatte kunnollista ja rehellistä yhteiskuntaa, miksi ette ryhtyisi tuomareiksi? Veljet perustelivat kielteistä vastausta sillä, että he eivät voi tuomita ketään teidän lakienne mukaan, koska teidän lakinne ovat väärät. Mutta tästä syntyi ongelmia. Yhteisön jäseniksi pyrkijöiden joukossa oli sellaista herrakansaa, jotka olivat antanut yhteisön käyttöön maa-alueita tai muuten suojelleet vainottua yhteisöä. Kun kartanonherroja ja muita ryhdyttiin ottamaan jäseniksi yhteisöön, yhteisö jakautui "pieneen puoleen" (mensi strana) ja "suureen puoleen" (vetshi strana).

#A12B116Fi

Tshekkejä vastaan tehdyt lukuisat ristiretket eivät olleet herättäneet ihmisten omiatuntoja juuri mitenkään. Valoa pimeyteen tuli idästä. Muslimien valloitettua Konstantinopolin vuonna 1453 Keski- ja Etelä-Eurooppaan siirtyi suuri määrä kreikkalaisia, mikä herätti kiinnostuksen antiikin kulttuuriin ja kreikkalaiseen kirkkoon. Terve kiinnostus toi esiin miehiä, jotka uskalsivat sanoa ääneen epäilyksensä katolista kirkkoa kohtaa. Syntyi liike, jota sanottiin valistukseksi. Kreikkalaiset papit ja munkit olivat tuoneet mukanaan Raamatun käsikirjoituksia, ja kun Erasmus Rotterdamilainen (n. 1466-1536) sai oman henkensä kaupalla toimitettua kreikankielisen Uuden Testamentin tekstin rinnan Hieronymuksen väärennetyistä käsikirjoituksista kääntämän latinankielisen tekstin kanssa, pantiin latinankielisten kirkkoisien selitykset hetkeksi syrjään.

#A12B117Fi

Kreikankielisen Uuden Testamentin ilmestymien vuonna 1516 teki mahdolliseksi kääntää Uusi Testamentti suoraan alkukielestä kansallisille kielille. Raamatunkäännöstyö, joka oli ollut käytännöllisesti katsoen pysähdyksissä lähes tuhannen vuoden ajan, lähti käyntiin. Saksalainen professori Martin Luther oli yksi ensimmäisistä, joka ryhtyi työhön, samoin Robert Olivetano, joka valdolaislaaksoissa piileskellen käänsi Raamatun ranskaksi. Kun Lutherin Uuden Testamentin käännös vuonna 1522 ilmestyi, ryhtyi William Tyndale kääntämään Raamattua englanniksi. Mutta jo se, että Erasmuksen Uudessa Testamentissa kreikkalainen teksti oli rinnan Hieronymuksen latinankielisen tekstin kanssa paljasti Vulgatan raadollisuuden ja horjutti katolisen kirkon valtaa. Kun Tyndalen kätköpaikka Amsterdamissa vuonna 1536 löydettiin, hänet tuomittiin katolisen kirkon lakien mukaan, kuristettiin kuoliaaksi ja ruumis poltettiin roviolla Brysselissä.

#A12B118Fi

Jokaisen kääntäjän ensimmäinen kysymys oli, miten kääntää kreikan sana ekklesia. Gootit olivat olivat jättäneet sanan kääntämättä, he olivat ainoastaan antaneet sille gootin kielen äänteenmuodostuslakien mukaisen muodon aikklesjö. Kukaan rehellisistä kääntäjistä ei kääntänyt sitä kirkoksi. Luther käytti sanaa Gemeinde, yhteisö, joka on teknisesti oikein, sillä tavallisessa kreikassa ekklesia tarkoitti edustajakokousta, jota myös Jeesuksen sanat "minun valittuni" tarkoittaa. Tyndale käytti sanaa congregation, joka myös tarkoittaa kokousta ja valittujen kokoontumista. Lutherin valitsema Gemeinde vakiintui saksan kieleen, mutta uuteen englanninkieliseen Kuningas Jaakon raamattuun (KJV) tuli Canterburyn arkkipiispan vaatimuksesta church, joka on englanninkielinen muoto sanasta Kirke, joka gootin kielessä äännettiin kuin cirke, kehä. Samasta cirke-muodosta ovat peräisin saksan Kirche, suomen kirkko ja venäjän tserkov. Yritä nyt sitten selostaa venäläisille tai englantilaisille, mikä ekklesia on!

#A12B119Fi

Kun uskonpuhdistusliikkeet syntyivät, ne olivat yksimielisiä siitä, että Rooman paavi on antikristus, Kristuksen vastustaja. Saman havainnon olivat tehneet paitsi kristityt, myös monet katolisen kirkon orjat eri puolella Eurooppaa jo satoja vuosia ennen heitä. Mutta oli väärin syyttää yksin paaveja antikristuksiksi, kun koko järjestelmä on antikristillinen. Kirkko on syntynyt aivan eri aineksista, kuin Kristuksen ekklesia, eikä sitä voi parantaa. Kirkon ja sen tyttärien teologeista olisi voinut sanoa aivan samaa, mitä Jeesus sanoi juutalaisista kirjanoppineista:

Voi teitä, te lainoppineet (ουαι υμιν τοις νομικοις), kun te olette vieneet tiedon avaimen (οτι ηρατε την κλειδα της γνωσεως)! Itse te ette ole menneet sisälle (αυτοι ουκ εισηλθετε), ja sisälle meneviä te olette estäneet (και τους εισερχομενους εκωλυσατε)." (Lukas 11:52)

#A12B120Fi

Tätä tekstiä kirjoittaessani maailmalla juhlitaan reformaatiota, joka alkoi Saksassa, kun Jan Hussin roviolla polttamisesta oli kulunut jo 102 vuotta. Kirkon remonttiliikkeen alkuna pidetään Martin Lutherin 31.10.1517 Wittenbergin linnankirkon oveen kiinnitettyä julistetta, jossa nuori augustinolaismunkki esittää kysymyksiä siitä, miten ihminen saa syntinsä anteeksi. Jo esitetyt kysymykset osoittivat, että kirkon keinoilla ihminen ei saa syntejään anteeksi, ja siitä syystä myöskään Jumala ei voi siunata ihmistä, vaikka haluaisikin, sillä syyllisen syyttömäksi julistaminen on Herralle kauhistus yhtä hyvin kuin syyttömän syylliseksi laittaminenkin, kts. Snl 17:15.

Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus. (Snl 17:15)

#A12B121Fi

Martin Luther oli päätellyt, että Jumala vanhurskauttaa syyllisen yksin sen perusteella, että syyllinen uskoo Jeesuksen Kristuksen kuolleen hänen syntiensä sovitukseksi. Koska se oli oikein, hän pystyi torjumaan suuren osan äitikirkkonsa vääristä opeista niin, että kun hän joutui vastaamaan sanoistaan Rooman kirkon kanssa epäpyhässä liitossa olevan keisarikunnan valtiopäiville, ei keisari pystynyt puolustautumaan henkisesti ylivoimaisen vastustajansa edessä. Mutta Lutherilta jäi selittämättä, että vaikka sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi (καρδια γαρ πιστευεται εις δικαιοσυνην) hän pelastuu vasta suun tunnustuksella (στοματι δε ομολογειται εις σωτηριαν), kts. Roomal. 10:10. Vaara, että keisarikunta turvautuisi väkivaltaan, oli kuitenkin ilmeinen. Luther vietiin piiloon ja hän ryhtyi kääntämään Uutta Testamenttia saksaksi.

#A12B122Fi

Lutherin Uuden Testamentin käännös valmistui 1522. Mutta kun Luther oli vielä ystäviensä järjestämässä turvassa, piilossa julkisuudelta, hän sai kuulla, että hänen taistelutoverinsa, professori Andreas von Karlstadt (1486-1541) oli esiintynyt kirkossa ilman kirkollisen papin tamineita, ja riensi paikalle estääkseen Karlstadtin noudattamasta Lutherin itsensä julistamaa oppia uskovien yleisestä pappeudesta. Oppi uskovien yleisestä pappeudesta olisi toteutuessaan kumonnut nikolaiittain opin, ja sen mukana koko kirkko olisi kaatunut. Mutta Luther tiesi aivan hyvin, että hänen "ystävänsä" olisivat tappaneet hänet ilman paavin apuakin, jos hän olisi pitäytynyt puhtaan evankeliumin linjoilla. Tapauksen jälkeen Lutherin hengellinen elämä kääntyy jyrkkään laskuun. Lutherin alkaa käyttää raakaa kieltä. Maan pieneläjät, joiden käytössä olleet yhteismaat ovat joutuneet rikkaiden omistukseen, pyytävät Lutheria välittäjäksi kiistassa, mutta Luther asettuu maat ryöstäneiden rikkaiden puolelle. Maassa syntyy levottomuuksia ja kapinoita, ja noin sata tuhatta pieneläjää ja köyhää talonpoikaa tapetaan raa'asti. Juutalaisista Luther käyttää samaa, töykeää kieltä. Unelma kristillisestä yhteiskunnasta jää saavuttamatta.

#A12B123Fi

Talonpoikaiskapina syntyi, koska Lutherin oppi seurakunnasta oli kirkon oppi. Jumalan seurakunta on ekklesia, evankeliumin kautta maailmasta uloskutsuttujen, Pyhän Hengen valitsemien opetuslasten joukko, joka on tullut laillista tietä Jumalan valtakuntaan ja noudattamalla Pietarin ohjeita saanut Pyhän Hengen lahjan. Lutherin pettämänä talonpojat olivat luulleet, että vallasherratkin ovat kristittyjä, ja siksi heiltä voi odottaa oikeudenmukaisuutta. Mutta ei kirkon ja sen tyttärien joukoista mitään oikeudenmukaisuutta löytynyt, kuolemaa ja kurjuutta kylläkin.

#A12B124Fi

Luther käytti kehittämästään teologiasta sanaa "evankelinen". Mutta ei ainoastaan Yhdyvalloissa 1940-luvulla syntynyt uusevankelinen liike, vaan myös "evankelinen liike" on vääristymä evankeliumista. Se syntyi Zürichissä, kun kaupungin johto julisti kaupungin "evankeliseksi", palkkaamansa Huldreich Zwinglin (1484-1531) oppien mukaisesti. Zwingli oli katolinen pappi, joka halusi mennä julkisesti naimisiin salassa pitämänsä vaimonsa kanssa, ja osoitti, että Raamatun mukaan se on oikein. Mutta kun Zwingli yritti päästä eroon muistakin katolisen kirkon synneistä ja sen antikristillisistä opeista, asettui kaupungin johto häntä vastaan. Silloin Zwinglistä tuli juudas, joka kaupungin avustuksella tappoi lähimmät miehensä kastekysymyksen takia, mutta Zürichin vainot synnyttivät baptistiliikkeen.

#A12B125Fi

Kastajien liike alkoi Zürichistä tammikuun 21 päivänä 1525. Kaste sinänsä ei ollut uusi keksintö, kyse oli vain siitä, että valtio, pakottaessaan jumalattomat ihmiset kirkon jäseniksi oli pakottanut ihmiset käsittelyyn, jota he sanoivat kasteeksi. Kirkon suorittama kaste ei kuitenkaan ollut Raamatun opetuksen mukainen kaste. Lapsetkin määrättiin kastettaviksi. Jos nyt kuitenkin kävi niin, että kirkon jäsen tuli uskoon, oli hänen toimittava Jumalan valtakunnan avaimista säädetyllä tavalla ja otettava kaste. Kirkon mielestä tämä oli kuitenkin uudelleenkastamista, ja sen kirkko määräsi kuolemalla rangaistavaksi teoksi. Myös Kirkon sisällä syntyi jo varhain ongelma siitä, että vainoissa Kristuksen nimen kieltäneitä seurakuntien jäseniä ei otettu takaisin uskovien yhteyteen.

#A12B126Fi

Taivasten valtakunta on kuin kallis helmi, jos sitä haluat, sinä otat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Kreikan sana baptizo tarkoittaa sitä, että tämä kaste on upotuskaste. Rooman valtakunnasta oikeinkastajat hävitettiin, mutta kaikkia ei onnistuttu hävittämään. Kun kastajien liike Zurichissä vuonna 1525 alkoi, raamatullista kastekäytäntöä harjoittavia ihmisiä oli kaikkialla, missä kristittyjäkin. Kirkolliset itse olivat aivan kauhuissaan, kun heidän omat ilmiantajansa väittivät, että valdolaisetkin ovat levinneet aivan Itämeren rannikolle saakka. Kastajien, joita kirkonmiehet sanoivat anabaptisteiksi, liike syntyi kuitenkin akateemisen raamatuntutkistelun mukaisena, mutta mukautui nopeasti samoille linjoille kuin historialliset kristitytkin.

#A12B127Fi

Eurooppalaiseen baptistiliikkeeseen kuului parhaimmillaan arviolta noin sata tuhatta kastettua uskovaa, mutta se hukutettiin vereen. Uskovan kastetun todennäköinen elinaika kasteen jälkeen ei ollut pitkä, mutta he jättivät jälkeensä todistuksen sanan, joka on suoraan verrannollinen heidän antamansa veritodistuksen kanssa. Vain kirkon orjuudesta eroonneella Tshekinmaalla ja Moraviassa killereiden valta oli rajoitettua, mutta kun sata vuotta oli kulunut, oli kastajat tapettu sieltäkin. Joitakin jäänteitä oli jäänyt Englantiin, mutta Englannin baptisteista oli puhti pois jo silloin, kun he alkoivat siirtyä rapakon taakse Uuteen Englantiin.

#A12B128Fi

Kastajien murhaajat eivät katsoneet olevansa ekstremistejä, päinvastoin, toista tuhatta vuotta kestääneen aivopesun tuloksena heillä oli ympärillään miljoonia aivan samanlaisia killereitä kuin he itsekin ja heillä oli valta antaa mandaatteja. Zürichin kaupunki määräsi lapset kastettavaksi 1525-01-18 annetulla mandaatilla, ja 30.11.1525 kiellettiin uskovien kaste sakon ja karkoituksen uhalla ja 1.03.1526 uhkaa kuolemanrangaistuksella niitä, jotka kastavat henkilökohtaiseen uskoon tulleita ihmisiä ja saman vuoden heinäkuun neljäntenätoista protestanttinen Basel määrää kuolemanrangaistuksen ja omaisuuden menetyksen pelkästä läsnäolosta tilaisuuksissa, joissa puhujat ovat kristittyjä. Elokuun kahdentenakymmenentenä 1526 myös Zürich antaa samanlaisen mandaatin.

#A12B129Fi

Mandaatteja annettiin sitä mukaa kuin kastajien liike levisi. Ferdinand I antaa oman mandaattinsa vuonna 1527 ja Regensburg kieltää aikuiskasteen ja yösijan antamisen kristitylle kuolemanrangaistuksen uhalla. "Pyhän" Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V julistaa oman mandaattinsa ja Mainzia johtava kardinaali Albrecht omansa ja niin edelleen ja niin edelleen, kunnes keisarikunnan valtiopäivät määräävät kaikki "uudelleenkastajat" tapettavaksi. Speierin valtiopäivillä mandaatista tulee keisarikunnan laki.

#A12B130Fi

Luterilaiset hyväksyivät kristittyjen tappolain. Vuoden 1530 valtiopäivillä Augsburgissa he toimittivat keisari Kaarle V:lle Luterilaisen kirkon peruskirjan, Confessio Augustanan, jossa sanotaan:

Ja tuomitaan Uudestikastajat sekä muut, jotka opettavat, että me ilman ulkonaista evankeliumin sanaa saamme omalla valmistuksellamme, ajatuksillamme ja töillämme Pyhän Hengen. (Augsburgin tunnustus, Eero Hyvärisen suomennos kirjassa Evankeelis-Luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat, Helsinki 1907, sivulta 9)

#A12B131Fi

Huonosti oli Melanchton perillä baptistien opeista, ellei peräti valehdellut. Tuomittuaan Taivasten valtakunnan avaimet, luterilaiset protestantit tuomitsevat myös Pyhän Hengen hedelmät, ja kuten edellä, suolaavat syytöksensä valheilla:

Tässä tuomitaan Uudestikastajat, jotka opettavat, ettei mikään edelläosoitetuista asioista ole kristillistä. Myöskin ne tuomitaan, jotka opettavat sen olevan kristillistä täydellisyyttä, kun ruumiillisesti jättää talot ja tavarat, vaimon ja lapset sekä eroaa edellämainituista kappaleista… (m.t., kts. sivut 13-14)

#A12B132Fi

Kun vuonna 1530 laaditussa Augsburgin uskontunnustuksessa kaikki elävän kristillisyyden tunnusmerkit olivat saaneet uuden kirkkokunnan tuomion, joutuivat kristityt lähtemään kuka minnekin. Liettua, joka siihen aikaan oli Euroopan suurin sivistysvaltio, otti vastaan protestanttien ja katolisten vainoamia kristittyjä, samoin tekivät muutamat Puolan ruhtinaskunnat. Hollannissa kastajia ryhdyttiin nimittämään mennoniitoiksi, ja osa heistä pääsi Preussiin ja Ukrainaan. Kastajat löysivät väliaikaista turvaa Tshekeissä, mutta hävitettiin lopulta sieltäkin. Osa kastajia oli muuttanut Transilvaniaan, joka oli Turkin sulttaanin alainen Unkarin protektoraatti.

#A12B133Fi

Sellaisestakin asiasta kuin profetoimisesta Ruotsin ja Suomen luterilaiset langettivat vielä 1700 luvun alussa kuolemantuomioita. Jos Luther olisi kunnioittanut Jumalaa, hän olisi joutunut tunnustamaan, että hänen kääntämässään Uudessa testamentissa kristillisen seurakunnan normaalit funktiot tapahtuvat yksityiskodeissa, mutta vielä 1700-luvun alussa Ruotsin ja Suomen lakiin tuli uusi pykälä, jossa kotikokouksen järjestämisestä tuli kuolemalla rangaistava "rikos". Vasta 1860-luvulla uskallettiin taas puhua raamatullisesta kasteesta ja seurakunnasta ainoastaan kristittyjen yhteisönä julkisestikin.

#A12B134Fi

Erasmus Rotterdamilaisen toimittama kreikankielinen Uusi Testamentti oli ilmestynyt 1516 ja vuonna 1523 siitä ilmestyi Jacques LeFevren ranskankielinen käännös. Jacques Le'Fevre d'Etaples oli pappi ja filosofian opettaja, joka oli joutunut kosketuksiin hollantilaisen Yhteisen Elämän veljeskunnan jäsenten kanssa. Veljeskunta oli sama, jonka ylläpitämää koulua Martin Luther oli nuoruudessaan käynyt yhden vuoden ajan. Le'Fevren käännös painettiin ensin Meauxissa, mutta turvallisuussyistä seuraavat painokset painettiin Strasbourgissa. Kirjaa levittääkseen monet uskovat ryhtyivät kulkukauppiaiksi, ja levittivät kirjaa muun kauppatavaran mukana Ranskan puolelle. Jotkut jäivät silti kiinni ja Place de Greve sai mainetta paikkana, jossa kristittyjä poltetaan roviolla. Toisaalta Erasmus Rotterdamilainen, niin humanisti kuin olikin, menetti maineensa kun hänet todettiin ilmiantajaksi.

#A12B135Fi

Ranska oli 500-luvulta asti toiminut katolisen kirkon poliisina, eikä tuhannessa vuodessa mikään ollut muuttunut. Ranskankieliset uskovat joutuivat lähtemään Sveitsiin, jossa heidät otettiin paremmin vastaan - ainakin toistaiseksi, toisten siirtyessä lähemmäksi Espanjan rajaa. Ranskalaisten uskovien ongelma oli kuitenkin sama, kuin mikä tsekkiläisillä veljillä sata vuotta aikaisemmin: niitä, jotka tunsivat Jumalan oli vähän tai ei ollenkaan. Oli vain lupaus siitä, että etsivä löytää. Ja olihan ranskalaisilla nyt jo Raamattu Uusi Testamentti. Myös Lutherin kirjat levisivät ranskankielisille alueille. Vuonna 1531 kuninkaan sisar Margaret d'Angoulême kutsui yhden Navarraan siirtyneistä uskovista opettajaksi Louvreen. Parin vuoden ajan saivat pariisilaiset käydä palatsissa kuuntelemassa saarnaajaa, joka tunsi ainakin kristinuskon alkeet, mutta ensimmäinen kotiseurakunta syntyi Pariisiin vasta 1555.

#A12B136Fi

Le'Fevren johdolla kreikkaa opiskellut Pierre Robert oli siirtynyt Orleansin, Strasbourgin, Geneven ja Lausannen kautta Neuchateliin, opiskellen tunnettujen protestanttien ohjauksessa ja samalla hankkinut myös hebrean kielen taidon. Hän oli toiminut myös opettajana, kun Neuchatelin kaupunginneuvosto 1531 kutsui hänet kaupungin koulun rehtoriksi. Vuoden 1532 syyskuussa Chanforanin synodiin kokoontuneet 120 eri puolelta Eurooppaa tulleet "barbit" eli valdolaiset matkasaarnaajat olivat kuitenkin päättäneet, että Ranska tarvitsee Raamatun. Tehtävä annettiin Pierre Robertille. Koska hän oli kristitty, tiesi hankkeensa vaarallisuuden. Hän siirtyi Italian valdolaisten luo, jotka järjestivät hänelle salaisen asuinpaikan. Pierre Robertin sanotaan saaneen lisänimen Olivetan siitä oliiviöljystä, jonka hänen ystävänsä kantoivat nuoren raamatunkääntäjän erakkomajan lamppua varten. Hänen Italian valdolaislaaksoissa kokonaan luotettavista hebrean ja kreikankielisistä teksteistä kääntämä Raamattu ilmestyi vuonna 1535.

#A12B137Fi

Pierre Robert Olivetan (ennen vuotta 1506 - 4. kesäkuuta 1535) oli kotoisin Noyonin pikkukaupungista Pariisin ja Belgian rajan väliseudulta. Samassa kaupungissa asui hänen serkkunsa Jean Calvin, mutta heidän tiensä lähti jo varhain kulkemaan eri suuntiin. Olivetan kulki Hengen johdatuksessa ja Calvin tuli perässä, mutta ei jatkaakseen Pyhän Hengen työtä, vaan tuhotakseen sen. Molemmat opiskelivat Pariisissa, mutta kun Pierre Robert tuli uskoon, Jean Calvinista tuli uskonnollinen. Pierre Robert oli kääntänyt Raamatun vapauttaakseen ihmiset sen vääristä tulkinnoista, mutta Calvin luotti Augustinuksen tulkintoihin, ja kiivaili niiden puolesta.

#A12B138Fi

Olivetanin Raamattu painettiin Neuchatelissa, Sveitsissä, ja se tuli tunnetuksi nimellä Marttyyrien Raamattu. Kirkko oli vuonna 1488 tehnyt ristiretken tappaakseen kaikki Italian valdolaislaaksojen kristityt ja samanlaisen vainon kohteena olivat myös Calabrian, Italian eteläkärjen kristityt sekä Provencen maakunnan kristityt Ranskassa. Kirjan painamiseen valdolaiset olivat antaneet 800 kultakruunua, mutta kirjapainon käyttämä kirjasintyyppi oli vaikealukuista gotiikkaa. Käännös oli kuitenkin niin hyvä, että siitä tuli perusta, ei ainoastaan Ranskan kirjakielelle vaan myös parhaille ranskankielisille raamatunkäännöksille tähän päivään asti. Kielen kehittyessä kieliasukin on muuttunut, jonka takia uudet uudet Olivetanin Raamatut perustuvat Jean-Frederic Osterwaldin versioon vuodelta 1744. Uusin nyt saatavilla oleva versio on vuodelta 2014.

#A12B139Fi

Heresy huntereita välttääkseen kristityt käyttivät usein tekaistuja nimiä. Pierre Robert Olivetanin oikea nimi oli Louis Olivier. Ranskankielisen Raamatun julkaisun jälkeen hän toimi koulun rehtorina Genevessä, mutta jouduttuaan taas mierolle hän vuonna 1538 tuli Italiaan, kävi Roomassa ja kuoli Ferrarassa, todennäköisesti myrkytettynä. Muutamat historioitsijat väittävät, että kuolinpaikka oli Rooma, mutta ehkä he tarkoittavat vain kuolinsyytä.

#A12B140Fi

Calvin oli muutaman vuoden Olivetania nuorempi. Lähettyään Ranskasta hän julkaisi vuonna 1536 ensimmäisen version uskonopista, jolle hän antoi nimen "Institutio religionis christianae". Samana vuonna Calvin oli jonkin aikaa Guillaume Farelin tiimissä Genevessä, mutta kaupunginneuvoston karkoitettua heidät Calvin siirtyi Strasbourgiin ja tuli ranskalaisen pakolaisseurakunnan saarnaajaksi. Calvin oli opiskellut kahdeksantoista kuukauden ajan kreikkaa Bourgesissa, Ranskassa, kun hän sai käsiinsä Olivetanon kääntämän Raamatun, muokkasi sitä ja julkaisi sen muokattuna Genevessä 1540. Calvin itse kirjoitti systemaattista teologiaa, mutta Jumalan tuntemista hänellä ei ollut. Hänen auktoriteettinsa oli Augustin Hippolainen, ja se näkyy ei ainoastaan hänen "Instituutiostaan", vaan myös hänen muokkaamastaan Geneven Raamatusta.

#A12B141Fi

Jean Calvin oli kirkon mies. Hän väitti Gregorius Suurta (590-604) viimeiseksi hyväksi paaviksi. Hyvä tai ei, mutta Gregorius I oli se mies, joka upotti Euroopan demoniseen pimeyteen, siihen samaan, johon hänen edeltäjänsä olivat upottaneet Rooman. Gregorius "Suuren" uskonnollinen auktoriteetti oli Aurelius Augustinus, jonka oppeihin myös Calvin perusti uskonnollisen järjestelmänsä. Calvinin perustaman uskontokunnan peruskirjassa "Institutio Religionus Christianae" sivuilla Calvin viittaa Augustinukseen yli 400 kertaa. Mutta mitä sanoo Raamattu? Helsingin Raamattukoulussa Risto Santala käski muistamaan tämän:

Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa. 23:31 Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'. 23:32 Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra. (Jer 23:30-32)

#A12B142Fi

Evankeliumin saarnan tarkoituksena on herättää usko, jolla päästään sisälle Taivasten valtakuntaan ahtaan portin kautta. Ahtaan portin aukaisemikseksi välttämättömiä ovat mielenmuutos evankeliumin herättämän uskon vaikutuksesta, Jeesuksen nimen ja herruuden tunnustaminen, kaste hänen nimessään kuolemaksi tämän maailman elintavalle ja usko uuteen elämään, sekä syntien anteeksianto omien syntien anteeksiantamiseksi. Kun ne ovat toteutuneet, antaa Jumala Pyhän Hengen lahjan. Ahtaan portin jälkeen seuraa kaita tie, jonka päässä on Kristuksessa kuolleiden ylösnousmus ja Jumalan näkeminen kasvoista kasvoihin. Siksi myös Uudessa Testamentissa on kaksi osaa. Ensin puhutaan siitä, miten ihminen pelastuu, pääsee sisälle Jumalan valtakuntaa uskossa Kristukseen, mutta sitten tulevat paimenkirjeet, Paavalin ja muiden, joiden aiheena on hengellinen elämä Kristuksessa.

#A12B143Fi

Se, mikä on päivänselvää kristitylle, on yönmusta pimeys kaikille uskottomille, niin kirkonmiehelle kuin muidenkin uskontojen edustajille. Ero tulee ilmi kohta kun siirrytään evankeliumeista paimenkirjeisiin. Jotkut jaksavat lukea vielä Pietarin helluntaisaarnan, mutta sitten alkaa sekoilu. Näin kävi myös Augustinukselle, jota kirkossa pidetään ehkä tärkeimpänä kirkon opettajista ja myös suosituin kaikista. Mutta tiedätkö miksi? Vaikka Aurelius Augustinus (354-430) ei alkuunkaan ymmärtänyt Raamattua, hän teki omat antikristilliset selityksensä sen teksteille, joita nyt toistelevat ne, joilta tieto - Jumalan kokemusperäinen tunteminen puuttuu.

#A12B144Fi

Eikä pelkästään Calvin, vaan myös Luther oli Augustinuksen opetuslapsi, augustinolainen munkki, joka ei koskaan päässyt irti oppi-isänsä antikristillisistä tulkinnoista ja opeista. Sattumaa tai ei, myös Luterilaisen kirkon tunnustuskirja on nimeltään Confessio Augustana. Luther ja muut kirkon remonttimiehet tekivät sen, minkä voivat, mutta tärkein jäi saavuttamatta: Kristuksen kokemusperäinen tunto, gnosis ja sen mukana tuleva välitön, suora ja henkilökohtainen yhteys Isään, joka on Taivaissa. Pyhän Hengen saaminen olisi antanut elämän, antanut vapauden ja tehnyt kirkon orjista kristittyjä, mutta kirkossa hallitsee aivan toinen henki ja se kristus, mitä kirkossa saarnataan, on aivan toinen kristus.

#A12B145Fi

Kristuksen ekklesia pyhittyу ja kirkko (Kirke) pahentuu. Mutta ihminen voi uskoon tullessaan olla kirkon jдsen. Silloin ainut keino rangaistuksen välttämiseksi on lähteä kirkosta ajoissa:

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan (και ηκουσα αλλην φωνην εκ του ουρανου λεγουσαν): "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani (εξελθετε εξ αυτης ο λαος μου), ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi (ινα μη συγκοινωνησητε ταις αμαρτιαις αυτης) ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. (και ινα μη λαβητε εκ των πληγων αυτης) (Ilm 18:4)

#A12B146Fi

Kirkko on pystynyt pettämään ihmisiä niin, etteivät ihmiset tiedä, kuka on kristitty. Jo Jeesus sanoi:

He erottavat teidät synagoogasta (αποσυναγωγους ποιησουσιν υμας); ja tulee aika (αλλ ερχεται ωρα), jolloin jokainen, joka tappaa teitä (ινα πας ο αποκτεινας υμας), luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle (δοξη λατρειαν προσφερειν τω θεω). 16:3 Ja sen he tekevät teille (και ταυτα ποιησουσιν υμιν), koska he eivät tunne Isää eivätkä minua (οτι ουκ εγνωσαν τον πατερα ουδε εμε). (Joh 16:2-3)

#A12B147Fi

Kristittyjä, (hristianoi - voideltuja) ovat ne Jeesuksen opetuslapset, jotka Jumalan on voidellut (hrio) Pyhällä Hengellä kuten Kristuksen, (Hristos, Voideltu). Jumala ei pidättele Jeesuksen nimeä tunnustavalta uskovalta Pyhän Hengen voitelua, jos vain mielenmuutos uskosta ihmiseen uskoksi Jumalaan, kaste, syntien hylkääminen ja syntien anteeksianto on toteutunut Jumalan ohjeiden mukaisesti, mutta on turha kuvitella, että Jumala antaisin Hengen lahjan niille, jotka eivät edes usko häneen tai kiistävät Hänen totuutensa sellaisena kuin se Raamatussa on ilmoitettu.

#A12B148Fi

Syntinen ihminen ei voi tuntea Jumalaa ennen kuin hänen syntinsä on sovitettu. Tarvitaan välimies, sillä itse ei Jumalaa vastaan tehtyä rikosta ei kukaan syntinen ihminen voi sovittaa. Siihen pystyy vain Jeesus Kristus. Liittoutumalla häneen ihminen voi saada Pyhän Hengen, jolloin syntyy se intiimi yhteys Jumalaan, jota Jumalan tuntemiseksi sanotaan. Tällä asialla on muitakin nimiä; puhutaan syntymisestä Hengestä ja syntymisestä ylhäältä ja siitä, että me olemme Kristuksessa, Pyhä Henki on meissä, me olemme Hänessä, puhutaan Hengessä vaeltamisesta, Jumalan johdatuksesta jne. Haluan muistuttaa tästä siksi, ettei ketään petettäisi väärällä evankeliumilla, eikä erehtyisi juomaan tyhjästä maljasta tai käärmeen kähyä maljasta, jota kirkonmiehet uhreilleen tarjoavat.

#A12B149Fi

Inkvisitio oli ollut yksi katolisen kirkon tehokkaimpia välineitä sen kristinuskon vastaisessa taistelussa, mutta inkvistio ei voinut toimia ilman valtiovallan tukea. Kun inkvisition toiminta protestanttien ja muiden reformoitujen hallitsemissa maissa oli estynyt, valtuutti katolinen kirkko Espanjassa perustetun salaseuran, Societe de Jesu, ajamaan katolisen kirkon etua maissa, joissa katolinen kirkko oli kielletty. Salaseuran nimi tarkoittaa Jeesuksen yhteisöä, mutta kyseessä on joku muu Jeesus; mitään yhteistä Jeesus Nasaretilaisen kassa sillä Jeesuksella ei ole. Salaseura toimi keinoja kaihtamatta ohjeenaan "tarkoitus pyhittää keinot". Salaseura näytti voimansa kohta keisarikunnan vaatimuksesta järjestetyssä katolisen kirkon ja sen tyttärien välisessä voimainkoitoksessa, jota myös Trenton kirkolliskokoukseksi kutsutaan. Protestantit pystyivät hyvin puolustamaan niitä oppejaan, jotka perustuivat Raamattuun, mutta joutuivat naurunalaisiksi ollessaan samaa mieltä apostolisen ajan jälkeen syntyneiden antikristillisten oppien kanssa.

#A12B150Fi

Kirkon remonttiliikkeistä tuli Tshekin hussilaiselle valtiokirkolle suuri viettelys ja myös Jednotan suuri puoli tunsi vetoa lähteä maailmanparannustalkoisiin. Jednota alkoi rappeutua, mutta sitä oli vaikea huomata, sillä liike toistaiseksi vielä menestyi, ja sen hedelmätkin näyttivät hyviltä.

#A12B151Fi

Veljesyhteisön käyttämät ja omissa kirjapainoissaan painamat raamatut olivat olleet käännöksiä latinankielisestä Vulgatasta. Suoraan Kreikan kreikkalaisista käsikirjotuksista käännetty Uusi Testamentti ilmestyi vuonna 1564 ja 1568. Kääntäjä, Jan Blahoslav (1523-1571) oli veljesyhteisön oma kasvatti. Hän opiskeli lyhyen ajan sekä Wittenbergin että Königsbergin yliopistoissa, mutta ei niitä arvostanut. Jan Blahoslav kuoli nuorena, kuten myös Olivetanille ja Tyndallelle oli käynyt, mutta myös Vanhan Testamentin kääntämiseen löytyi yhtä pätevät tekijät. Koko Raamattu, vieläkin käytössä oleva Kralicen Raamattu ilmestyi ensin osina 1578-1593 ja pöytämallina vuonna 1596. Käännös oli niin hyvä ja tshekin kieli jo silloin niin kehittynyt, että sitä ei ole käytetään vieläkin eikä sen kieliasua ole tarvinnut paljon korjailla.

#A12B152Fi

Vasta Tshekkiläisen valtiolaitoksen mentyä 1520-luvulla syntyneen protestanttisen liikkeen kelkkaan, se mureni niin pitkälle, että katolinen Eurooppa pystyi sen tuhomaan sodassa, joka kesti kolmekymmentä vuotta. Kun sota vuonna 1648 päättyi, oli Tshekinmaan väkiluku vähentynyt kolmesta miljoonasta kahdeksaansataan tuhanteen ja uskovien joukko kahdestasadasta tuhannesta muutamaan kymmeneen Moravian vuorilla piileskelevään perhekuntaan.

#A12B153Fi

Mikään kirkko ei ole kristinuskon legitiimi tulkitsija eikä sen aito ilmenemismuoto. Ihmisen on synnyttävä Jumalan Hengestä, ennen kuin hänestä tulee kristitty, eivätkä edes protestanttiset maat tarjonneet kristityille elämisen oikeutta. Oli kuitenkin vielä jäljellä Tshekinmaa ja Moravian herttuakunta sen vieressä, jossa vallanpitäjät eivät olleet heti rovioita sytyttämässä tai niskan päällä miekkaa heiluttamassa. Valtaa pitivät katolisista luopuneet ultraquistit, Jan Hussin ideologiset perilliset, sekä perinteistä kristinuskoa edustava Jednota Bratrska, jonka tunnetuin opettaja oli Peter Chelcicky. Mutta Jednota oli muuttumassa.

#A12B154Fi

Jednotan vanhimmat olivat jo varhain varoittaneet, ettei pyhien pidä ryhtyä kantamaan yhteistä iestä jumalattomien kanssa. Jednota oli kuitenkin tullut niin arvostetuksi ja mahtavaksi, että se halusi saada yhteiskunnallisesti tunnustetun aseman. Vuonna 1611 oltiin niin pitkällä, että maan suurin maanomistaja, Jednotan tukija Karel Zerotin vanhempi lähetti yhdeksäntoistavuotiaan Jan Amos Komenskin kalvinistien yliopistoon Herborniin, jossa poika välittömästi joutui salaseurojen riepotukseen. Salaseurat tarjosivat maailmanparannusohjelmia ilman sydämen uudistusta uskolla ja kun poika parka vähän myöhemmin kirjoitti ensimmäisen merkittävän teoksensa Maailman labyrintti ja sydämen paratiisi, joutuu lukija myöntämään, että ristiin olivat menneet pojan sukset.

#A12B155Fi

Vaikka Komenskin henkinen osaaminen oli tuhottu, olivat veljesyhteisön koululaitoksesta saatu perintö nostanut hänet kertaheitolla maailman pedagogien eliittikerhoon, sillä siinä asiassa hän oli opettajiaan pätevämpi. Kalvinistien yliopistoista palattuaan Komenius tuli ensin opettajaksi omaan kouluunsa Preroviin, jossa hän toimi 1614-1618 kolmikymmenvuotiseen sotaan asti.

#A12B156Fi

Katolisen Euroopan sota protestanttista Tshekkiä vastaan oli jatkoa aikaisemmille ristiretkille: sen tarkoitus oli vain kristinuskon hävittäminen maasta, joka ei itse ollut pystynyt hävittämään Jeesuksen seuraajia, eikä Komenskikaan sen seurauksilta välttynyt, vaikka selvisikin itse hengissä, ensin Zerotinin turvissa ja sitten piileskelemällä metsissä ja vuorilla. Komenskin vaimo ja lapset olivat jo kuolleet sodan kauhuihin, kun Jan Amos 1628 lopulta pakeni Puolaan.

#A12B157Fi

Kalvinistinen Lesznon ruhtinaskunta Puolassa oli ottanut vastaan tshekin veljesyhteisön pakolaisia, koulut avattiin, ja Jan Amos Komenski (lat. Comenius), laati oppikirjoja tarpeen mukaan. Koululla oli oma kirjapaino. Komenskin työ oli huomattu myös maailmalla. Vuonna 1638 Komenski vieraili Ruotsissa Axel Oxenstiernan kutsusta, ja 1641 hänet kutsuttiin Englantiin koululaitosta uudistamaan, mutta Englannissa alkaneen sisällissodan takia Komenskin oli palattava takaisin. Vuonna 1642 Komenski sai tehtäväkseen laatia uudet suunnitelmat Ruotsin koululaitokselle ja kirjoittaa tarvittavat oppikirjat, jota varten hän siirtyi puolalaiseen Elblagin kaupunkiin, joka siihen aikaan oli Ruotsin hallinnassa. Kuningatar Kristinan tultua täysi-ikäiseksi ja Komenskin osallistuttua Torunin protestanttisten kirkkojen yhdistymistä suunnitelleeseen konferenssiin välit Ruotsiin päin huononivat, mutta yhteydet Turun piispaan Gezelius vanhempaan paranivat niin, että Suomen koululaitos sai maailman parhaan startin. Vuonna 1648 Komenski palasi Elbingistä veljesyhteisön keskukseen Lesznoon. Matkalla kuoli hänen toinen vaimonsa. Lesznossa Komenski valittiin veljesyhteisön piispaksi.

#A12B158Fi

Torunin kokoukseen Puolassa oli osallistunut myös Tartossa opiskellut ruotsalainen kielimies Gezelius vanhempi, josta myöhemmin tuli Turun piispa. Kun Gezelius vanhempi lahjoitti Komenskille kaksi suomenkielistä Raamattua, havaitsi Komenski suomen ja unkarin olevan sukukieliä. Jan Amos Komenskin isoisä oli unkarilainen Jan Szeges, ja myös Jan Amos osasi unkaria. Kun Unkarin kalvinistit kutsuivat Komenskin Unkariin, oli hänen vaikea kieltäytyä.

#A12B159Fi

Unkarin länsiosat olivat 1500-luvun alkupuolella joutuneet katolisten Habsburgien valtaan, mutta maan unkarilainen itäosat olivat saaneet autonomian Turkin sulttaanin alaisuudessa. Maahan virtasi pakolaisia kaikkialta Euroopasta. Hallitsijasuvut olivat omaksuneet kastajien uskonkäsitykset, ja maasta tuli uskonnollisesti suvaitsevainen valtio. Kastajat eivät hyväksyneet Nikean kirkolliskokouksen päätöksiä, ja siksikin tshekkiläisen veljeskunnan toiminta maassa oli tervetullutta. Myös romanialaiset saivat ensimmäiset raamatunkäännökset veljesyhteisön toiminnan hedelminä.

#A12B160Fi

Niinsanotun uskonpuhdistuksen vaikutus tuntui myös Transilvaniassa. Maan hallitsijasuku luopui elävän kristikunnan periaatteista ja kääntyi kalvinismiin. Komenskille, joka oli opiskellut kalvinistien yliopistoissa, tämä ei ollut este, ja vuonna 1650 Komenski siirtyi Sarospatakiin opettamaan kalvinistien lapsia. Tehtävä oli vaativampi, kuin Tshekkiläisen veljesyhteisön lapsien opettaminen ja Komenski joutui etsimään uusia keinoja lasten mielenkiinnon herättämiseksi. Sarospatakissa lienee syntynyt myös ajatus kuvitettujen oppikirjojen käytössä, mikä ensin näytti edistykseltä, kunnes se vasta satojen vuosien päästä todettiin vain keinoksi hallita lasten ajatusmaailmaa, ja estää muutenkin niukan asiatiedon omaksumista. Mutta kun Komenski vuonna 1554 lähti takaisin Puolaan, lapset saattoivat häntä matkalle.

#A12B161Fi

Veljesyhteisön kouluissa ei koulutettu heidän vainoojiensa lapsia, mutta Komenskin muokkaamasta tshekkiläisen veljesyhteisön koululaitoksesta tuli "länsimaisen sivistyksen" perusta. Kun Puolan katoliset vuonna 1656 hävittivät Lesznon pakolaissiirtokunnan, Komenski joutui taas mierolle. Käsikirjoitukset ja paljon muuta oli tuhoutunut, mutta suurin vahinko oli koitunut Puolalle, jonka koululaitoksen jesuiitat nopeasti miehittivät, eikä edes tshekkiläisen pakolaisyhteisön henkinen osaaminen enää ollut sen suurempi, kuin mitä Komenskilla oli ollut. Komenski itse oli Lesznosta siirtynyt Amsterdamiin, joka vuonna 1648 oli vapautunut katolisten vallasta. Hollantilaiset ottivat suurmiehen kunnioituksella vastaan, ja hän sai työskennellä rauhassa. Ennen kuolemaansa Komenski alkoi ymmärtää, minkälaiset hänen harharetkensä maailman labyrintissä olivat olleet, ja kirjoitti vielä kirjaa "Vain yksi on tarpeen", tshekiksi Ksaft, testamentti, kun hän 1670 kuoli.

#A12B162Fi

Vuonna 1648 solmittu rauhansopimus päätti kolmikymmenvuotisen sodan. Tshekinmaa oli tuhottu, sen uskovat tapettu, Eurooppa oli raunioina, mutta Hollannin itsenäisyys tunnustettiin. Se, että Jan Amos Komenski, latinaksi Comenius, saattoi saada hautapaikan Hollannista alkoi jo silloin, kun Willem Oranialaista (Willem van Oranje, 1533-1584), keisari Kaarle V:n nuori luottomies näki mitä maassa tapahtui ja järkyttyi keisarin suunnitelmista kristikunnan tuhoamiseksi. Vaikka Wilhelmi oli luterilainen, hän noudatti elämässään ehdotonta periaatetta, että mikäli hänestä riippuu, kristittyjä ei tapeta. Mutta hänen piti odottaa kauan, ennen kuin hän voi tehdä asiolle mitään, ja kun hän ryhtyi tekemään, jesuiitat tappoivat hänet. Mutta Hollannista tuli maa, jossa valtio eikä kirkko ei tappanut kristittyjä.

#A12B163Fi

Vilhelm "Vähäpuheinen" (Willem "de Zwijger") ei ollut vielä syntynyt, kun heinäkuun ensimmäisenä 1523 Brysselin torilla poltettiin kaksi augustinolaismunkkia, jotka Paavin tiedusteluosasto oli määritellyt Lutherin kannattajiksi. Kun aikaa pelannut paavi Hadrianus saman vuoden syyskuussa kuoli, oli kirkkokin valmis sotaan. Sveitsiläiset kirkonmiehetkin lähtivät uskovien tappotalkoisiin. Anabapteista Zwingli sanoi: "Qui iterum mergit mergatur". Kaarle V aikana tapettiin kaikki ne Alankomaiden kristityt, joista vihollinen käytti nimitystä "anabaptisti". Mutta asia ei ollut sillä selvä. Kaarlen mentyä manan majoille maahan ilmaantui aivan samanlaisia uskovia kuin kastajat, mutta eri nimellä. Kastajien eniten metsästetyksi mieheksi nousi Menno Simonszoon eli Menno Simoninpoika (1496-1559) ja hänen mukaansa kastajia ryhdyttiin kutsumaan ensin mennisteiksi ja myöhemmin mennoniitoiksi.

#A12B164Fi

Menno Simonszoon vihittiin papiksi kahdenkymmenen kahdeksan vuoden ikäisenä. Hän toimi katolisena pappina vuoteen suorittaen katolisen kultin vaatimia kirkollisia toimituksia, pelasi korttia ja vietti aikaansa pappien juopotteluseuroissa ja muissa paheissa. Mutta samalla häntä alkoi vaivata epäilyt siitä, että mahdollisesti tämä kirkollinen elämänmuoto ei ole aivan oikea. Viimein Menno Simoninpoika uskalsi avata Raamatun. Siitä kävi ilmi, että koko kirkollinen touhu on kaukana Raamatun opetuksista. Vuoden 1536 viimeisenä päivänä hän piti jäähyväispuheen kirkkoväelleen ja ryhtyi toden teolla etsimään Jumalan kasvoja. Ensimmäinen askel tällä tiellä on luopumisvaihe. Kun Menno kastettiin, häneltä meni palkka, virka, koti ja arvostettu asema yhteiskunnassa. Menno siirtyi maanalaisen kristikunnan elämäntapaan.

#A12B165Fi

Mennon ensimmäisten kirjallisten tuotteiden nimet kertovat, mitä hän näinä aikoina ajatteli. Ensimmäinen teos "Jan van Leyden pilkkaa Jumalaa" syntyi siitä, että Jan van Leyden oli ryhtynyt rakentamaan omaa Jerusalemiaan aivan kirkolliseen tyyliin, aseet kädessä. Kirjan julkistaminen kuitenkin kävi tarpeettomaksi, kun Jan van Leydenin "Jerusalem" romahti katolisten ja luterilaisten armeijoiden tuleen. Ensimmäisinä Mennon kirjoista ilmestyivät "Hengellinen Ylösnousemus", "Uusi Luomus" ja Mietteitä psalmista 25, mutta jo vuosikymmenen vaihteessa ilmestyi "fundamentalistinen", niin kuin nykyisin sanottaisin, teos kristinuskon perusteista nimellä Dat Fundament des Christelycken leers, Kristillisen opin perusteet.

#A12B166Fi

Joulukuun seitsemäntenä 1542 Friisinmaan viranomaiset lupasivat sadan guldenin palkkion Mennon ja hänen vaimonsa Geertruydtin kiinniottamisesta, jonka takia perheen piti olla lähes aina "matkoilla". Itä-Friisinmaata hallinnut kreivitär Anna oli kutsunut puolalaisen Jan a Lascon (Jan Laski) kreivikunnan kalvinistisen kirkon johtajaksi. Tammikuussa 1544 Menno ja Jan a Lasco keskustelivat neljän päivän ajan kristinuskon perusteista. Keskustelun tuloksen perusteella a Lascon oli määriteltävä, mitä tehdä Mennolle ja hänen veljesyhteisönsä jäsenille, jotka maasta löytyi, sillä keisari painosti kreivitärtä hävittämään kaikki kristityt maasta.

#A12B167Fi

Maailmanhistoriallisesti merkittäväksi kokouksen teki se, että Jan a Lasco oli humanismin patriarkkana tunnetun Desiderius Rotterdamilaisen, eli Erasmuksen entinen asuintoveri, taloudellinen tukija ja läheinen ystävä. Jan a Lascon myöhempi ura paljastaa, että tämän tapauksen jälkeen Puolan katolisetkin olivat valmiit sallimaan a Lascon paluun Puolaan, jossa a Lascon ura lähti uuteen nousuun, mutta Puolan kristikunta syöksykierteeseen. Erasmuksesta sanottiin, että hän muni sen munan, joka kirkon keskiaikaiset reformiliikkeet syntyivät ja tulos oli sen mukainen. "Kristillinen" humanismi on alusta alkaen ollut antikristillistä juudaksen oppia.

#A12B168Fi

Holsteinin maakunnan Oldersloen lähellä sijaitsevan Wüstenfelden isäntä oli majoittanut kastajia, ja painattanut omassa kirjapainossaan heidän kirjojaan jo pitkään. Hänen maatilallaan myös Menno sai viettää viimeiset vuotensa sateelta ja tuulelta suojassa. Menno kuoli 1561 ja haudattiin Wüstenfeldin ("Aution niityn") multiin, mutta mihin hänen vaimonsa ja lapsensa haudattiin, ei taida olla kenenkään tiedossa.

#A12B169Fi

Menno kastoi elämänsä aikana noin 10.000 uskoon tullutta. Kun hän vuonna 1561 kuoli, oli Alankomaissa vapauden hiljainen puuhamies oli jo silloin sitä mieltä, että hänen luvallaan ei uskovia koskaan tulla vainoamaan. Aina kun Alankomaiden katoliset tai kalvinistit halusivat jättää anabaptistit tulevan valtion uskonvapauden ulkopuolelle, Willem Vähäpuheinen uhkasi jättää koko porukan. Tämänkin asian Jumala huomioi, ja Willem sai palkan, joka varmasti on enemmän kuin lasi kylmää vettä. Maan kansallislaulunkin nimi on "Wilhelmus van Nassowe". Mutta vuonna 1561 se tuntui todella kaukaiselta haaveelta.

#A12B170Fi

Katolinen kirkko ja reformoidut kirkot olivat hävittäneet elävän kristikunnan Euroopan sydänseuduilta, ja kun jesuiitat tulivat Liettuaan, kristityt hävitettiin sieltäkin. Mutta vielä 1720-luvun alussa Jumalalla oli jäljellä viisitoista kristittyä perhettä Moravian vuorilla, kun muuan uskoon tullut sotamies toi Ludwig von Zinzendorfille Saksiin tiedon heistä ja ehdotti perheiden salakuljetusta valtakunnankreivin hallitsemille maille. Valtakunnankreivi, "reichsgraf" kuului herännäisiin, mikä tarkoitti sitä, että oli uskossa Jeesukseen, mutta ei uskaltanut käyttää niitä Taivasten Valtakunnan avaimia, jotka Jumalan palvelijalle on annettu. Hän pystyi kuitenkin puolustamaan tulijoita kirkkoa vastaan merkittävän valtiollisen asemansa turvin. Kun pakolaiset tulivat, hänen mailleen syntyi nopeasti Herrnhutin kaupunki, josta tuli paitsi ekklesiakeskus, myös nykyaikaisen lähetystyön ensimmäinen ja mittava työpiste.

#A12B171Fi

Herrnhutin lähetit olivat jo matkalla Amerikkoihin, lähetystyöhön intiaanien keskuuteen, kun heitä kuljettanut laiva the Simmons tammikuussa 1731 joutui Karibian merellä trooppisen myrskyn riepoteltavaksi. Yli kaksikymmentä tshekkiläistä lähettiä odotti jo toiveikkaana pikaista pääsyä Jumalan kasvojen eteen kiittäen ja ylistäen, mutta laivan toisella laidalla englantilaiset metodistit, John ja Charles Wesley rukoilivat itku kurkussa armoa ja sielunsa pelastusta. Kun laiva pelastui, pääsivät nämä ensimmäiset metodistitkin pelastuksen salaisuudesta perille, jonka jälkeen myös metodisteista tuli merkittävä hengellinen liike. Myöhemmin metodisteista erkani Pyhitysliike, ja sen piirissä noin sata vuotta sitten syntyneeseen helluntailiikkeeseenkin kuuluu nykyisin muutama sata miljoonaa ihmistä.

#A12B172Fi

Tänä päivänä länsimainen kulttuuri on kuolemassa. Jumala haluaa siunata kaikkia ihmisiä, mutta hänellä on järjestys: Ensin taivasten valtakunta, ja vasta sen seurauksena tulee hyvinvointi. Komenskin ja salaseurojen tapa valjastaa hevonen kärryjen eteen vaikka takaperin on tehnyt mahdolliseksi ajalliset siunaukset väestölle, joka edes muodollisesti kunnioittaa Jumalaa. Mutta jo Ranskan vallankumouksen aikana tämä tie oli kuljettu loppuun. Ranska oli tappanut protestanttinsakin - viimeiset 200.000 kalvinistia pakenivat Englantiin ja Kanadaan.

#A12B173Fi

Ranskan vallankumouksen asialistaa muokanneet juutalaiset Moses Hess ja Karl Marx valitsivat ratsukseen työväenluokan, jonka intressejä he väittivät puolustavansa. Vallankaappaus onnistui Venäjällä ja marksilainen "kulttuurivallankumous" alkoi. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta kaikki elävässä uskossa olevat miehet tapettiin. Se ei ollut kovin paljon, ehkä kolme tai neljä miljoonaa kristittyä, mutta tämän lisäksi Neuvostoliitossa tapettiin yli viisikymmentä miljoonaa kirkollista tai muuta, joiden epäiltiin tavalla tai toisella tukevan jotakin kristinuskon ilmentymää. Vuonna 1991 Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottomuuteensa, eikä minkäänlaista oikeudenkäyntiä sen tekijöitä vastaan käyty, ja jos olisi käytykin, tuomiolle olisivat joutuneet myös Amerikan Yhdysvallat ja sen pankkiirit. Maailmalle osoitettiin, että jos rikos on pahempi kuin Kansallissosialistisen Saksan tekemä, sitä ei rankaise kukaan muu kuin Jumala.

#A12B174Fi

Juutalaiset ajattelijat olivat nähneet, etteivät he pääse Länsi-Euroopassa valtaan työväenluokkaa pettämällä, ja ryhtyivät jo ensimmäisen maailmansodan aikana laatimaan uusia suunnitelmia. Uuden sosialismin sotaratsuksi valittiin seksivallankumous. Frankfurtin yliopiston yhteyteen avattiin sosiaalitutkimuslaitos, jonka tehtäväksi tuli etsiä Raamatusta kaikki yhteiskuntaa rakentava ohjeistus, ja kun se oli löydetty, keksiä perusteluja täysin vastakkaisille väitteille ja levittää niitä kaikkia mahdollisia kanavia käyttäen. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan tahdosta, sillä Hän on päättänyt rangaista niitä, jotka eivät ole antaneet Hänen lastensa noudattaa Hänen tahtoaan:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa (το γαρ μυστηριον ηδη ενεργειται της ανομιας); jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää (μονον ο κατεχων αρτι εως εκ μεσου γενηται), 2:8 niin silloin ilmestyy tuo laiton (και τοτε αποκαλυφθησεται ο ανομος), jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä (ον ο κυριος αναλωσει τω πνευματι του στοματος αυτου) ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä (και καταργησει τη επιφανεια της παρουσιας αυτου), 2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta (ου εστιν η παρουσια κατ ενεργειαν του σατανα) valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä (εν παση δυναμει και σημειοις και τερασιν ψευδους) 2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen (και εν παση απατη της αδικιας εν τοις απολλυμενοις), sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen (ανθ ων την αγαπην της αληθειας ουκ εδεξαντο), voidaksensa pelastua (εις το σωθηναι αυτους). 2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen (και δια τουτο πεμψει αυτοις ο θεος ενεργειαν πλανης), niin että he uskovat valheen (εις το πιστευσαι αυτους τω ψευδει), 2:12 että kaikki ne tuomittaisiin (ινα κριθωσιν παντες), jotka eivät ole uskoneet totuutta (οι μη πιστευσαντες τη αληθεια), vaan mielistyneet vääryyteen (αλλ ευδοκησαντες εν τη αδικια). (2.Tess 2:7-12)

#A12B175Fi

Seksivallankumous on vanha Bileamin oppi. Kansa, joka tuntee Jumalan tahdon ja noudattaa sitä, on voittamaton, mutta se kansa, joka pystytään eksyttämään pois siltä siunatulta tieltä, joka vie taivaalliseen täydellisyyteen, tuhoutuu ja hukkuu omaan mahdottomuuteensa. Tänä päivänä The Washington Post, jonka linjauksia kaikki Bileamit ympäri maailmaa tottelevat, usuttavat Venäjää ja Yhdysvaltoja tuhoamaan toisensa. Jos juoni onnistuu, globaalin maailmanvallan johtajapelistä putoaa kaksi kilpailijaa pois. Sen jälkeen paikasta taistelevat vielä katolinen kirkko ja juutalaiset yhteiskunta-arkkitehdit. Kuka pettää kenet?

#A12B176Fi

Petoksen takana on henkivalta, valheen isä. Johannes käyttää hänestä nimeä antikristus:


Lapsukaiset (παιδια), nyt on viimeinen aika (εσχατη ωρα εστιν). Ja niinkuin te olette kuulleet, että Antikristus tulee (και καθως ηκουσατε οτι ο αντιχριστος ερχεται), niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut (και νυν αντιχριστοι πολλοι γεγονασιν); siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika (οθεν γινωσκομεν οτι εσχατη ωρα εστιν). 2:19 Meistä he ovat lähteneet (εξ ημων εξηλθον), mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme (αλλ ουκ ησαν εξ ημων); sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme (ει γαρ ησαν εξ ημων), niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet (μεμενηκεισαν αν μεθ ημων); mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme (αλλ ινα φανερωθωσιν οτι ουκ εισιν παντες εξ ημων). 2:20 Teillä on voitelu Pyhältä (και υμεις χρισμα εχετε απο του αγιου), ja kaikilla teillä on tieto (και οιδατε παντα). 2:21 En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä (ουκ εγραψα υμιν οτι ουκ οιδατε την αληθειαν), vaan sentähden, että te tiedätte sen (αλλ οτι οιδατε αυτην) ja ettei mikään valhe ole totuudesta (και οτι παν ψευδος εκ της αληθειας ουκ εστιν). 2:22 Kuka on valhettelija (τις εστιν ο ψευστης), ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus (ει μη ο αρνουμενος οτι ιησους ουκ εστιν ο χριστος)? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan (ουτος εστιν ο αντιχριστος ο αρνουμενος τον πατερα και τον υιον). 2:23 Kuka ikinä kieltää Pojan (πας ο αρνουμενος τον υιον), hänellä ei ole Isääkään (ουδε τον πατερα εχει). Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä (ο ομολογων τον υιον και τον πατερα εχει). 2:24 Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä (υμεις ουν ο ηκουσατε απ αρχης εν υμιν μενετω). Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet (εαν εν υμιν μεινη ο απ αρχης ηκουσατε), niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä (και υμεις εν τω υιω και εν τω πατρι μενειτε). 2:25 Ja tämä on se lupaus (και αυτη εστιν η επαγγελια), minkä hän on meille luvannut (ην αυτος επηγγειλατο ημιν): iankaikkinen elämä (την ζωην την αιωνιον). (1.Joh 2:18-25)

#A12B177Fi

Johanneksen käyttämä nimi antikristus tarkoittaa Kristuksen vastustajaa, eräänlaista korvikekristusta:

Rakkaani (αγαπητοι), älkää jokaista henkeä uskoko (μη παντι πνευματι πιστευετε), vaan koetelkaa henget (αλλα δοκιμαζετε τα πνευματα), ovatko ne Jumalasta (ει εκ του θεου εστιν); sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan (οτι πολλοι ψευδοπροφηται εξεληλυθασιν εις τον κοσμον). 4:2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen (εν τουτω γινωσκετε το πνευμα του θεου): jokainen henki (παν πνευμα), joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi (ο ομολογει ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), on Jumalasta (εκ του θεου εστιν); 4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta lihaan tulleeksi (και παν πνευμα ο μη ομολογει τον ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), ei ole Jumalasta (εκ του θεου ουκ εστιν); se on antikristuksen henki (και τουτο εστιν το του αντιχριστου), jonka olette kuulleet olevan tulossa (ο ακηκοατε οτι ερχεται), ja se on jo nyt maailmassa (και νυν εν τω κοσμω εστιν ηδη). 4:4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta (υμεις εκ του θεου εστε τεκνια) ja olette voittaneet heidät (και νενικηκατε αυτους); sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa (οτι μειζων εστιν ο εν υμιν η ο εν τω κοσμω). 4:5 He ovat maailmasta (αυτοι εκ του κοσμου εισιν); sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu (δια τουτο εκ του κοσμου λαλουσιν), ja maailma kuulee heitä (και ο κοσμος αυτων ακουει). 4:6 Me olemme Jumalasta (ημεις εκ του θεου εσμεν). Joka tuntee Jumalan (ο γινωσκων τον θεον), se kuulee meitä (ακουει ημων); joka ei ole Jumalasta (ος ουκ εστιν εκ του θεου), se ei kuule meitä (ουκ ακουει ημων). Siitä me tunnemme totuuden hengen (εκ τουτου γινωσκομεν το πνευμα της αληθειας) ja eksytyksen hengen (και το πνευμα της πλανης). (1.Joh 4:1-6)

#A12B178Fi

Jumalaton maailma on aina halunnut elää ilman Jumalaa. Jumalan pelastus Jeshua ha-Mashiah, naulittiin ristille, ja niin on tehty hänen nimelleenkin. Ensimmäinen kristitty veritodistaja sanoi kivittäjilleen:

Te niskurit (σκληροτραχηλοι) ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta (και απεριτμητοι τη καρδια και τοις ωσιν υμεις), aina te vastustatte Pyhää Henkeä (αει τω πνευματι τω αγιω αντιπιπτετε) - niinkuin teidän isänne (ως οι πατερες υμων), niin tekin (και υμεις). (Apt 7:51)

Безбожный мир всегда хотел жить без Бога. Спаситель Бога, Иешуа ха-Машиах, был распят на кресте, и так был сделан также с его именем. Первый отдавший свою кровь свидетель Его сказал своим ликвидаторам:

Жестоковыйные! люди с необрезанным сердцем и ушами! вы всегда противитесь Духу Святому, как отцы ваши, так и вы. (Деяния 7:51)

#A12B179Fi

Lopulta Jumala sallii ihmisten saada sen, jota he rakastavat: Laittomuuden ihmisen, jonka esikuvia maailma tuntee paljon. Kun saksalaiset kirkot 1900-luvun alussa torjuivat Pyhän Hengen, väittäen hänen olevan Saatanasta, Jumala antoi heille Hitlerin, joka lupasi 1936, että kymmenen vuoden kuluttua Saksa olisi täysin muuttunut. Eikö olekin pirullisia nuo pirun ennustukset, mutta se on sanottava, että toteen se kyllä kävi.

#A12B180Fi

Saatana tietää mikä miellyttää ihmisiä. Ihmiset rakastavat syntiä, ja kun Synnin ihminen Jumalan sallimuksesta päästetään kristittyjen kimppuun, ovat kansat onnesta mykkinä. Tätä iloa ei kuitenkaan kestä kauan, sillä Kristus hakee omansa maailmasta taivaisiin, jonka jälkeen tulee koston päivä. Tästäkin asiasta voidaan tietysti kysyä, miksi Jumala sallii, mutta siihen on jo vastattu Tessalonikalaiskirjeessä, kts. jakeet 2:10-12:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa (το γαρ μυστηριον ηδη ενεργειται της ανομιας); jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää (μονον ο κατεχων αρτι εως εκ μεσου γενηται), 2:8 niin silloin paljastuu tuo laiton (και τοτε αποκαλυφθησεται ο ανομος), jonka Herra on surmaava suunsa henkäyksellä (ον ο κυριος αναλωσει τω πνευματι του στοματος αυτου) ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä (και καταργησει τη επιφανεια της παρουσιας αυτου), 2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta (ου εστιν η παρουσια κατ ενεργειαν του σατανα) valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä (εν παση δυναμει και σημειοις και τερασιν ψευδους) 2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä jotka kadotukseen joutuvissa vaikuttavat (και εν παση απατη της αδικιας εν τοις απολλυμενοις), sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen (ανθ ων την αγαπην της αληθειας ουκ εδεξαντο), voidaksensa pelastua (εις το σωθηναι αυτους). 2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen (και δια τουτο πεμψει αυτοις ο θεος ενεργειαν πλανης), niin että he uskovat valheen (εις το πιστευσαι αυτους τω ψευδει), 2:12 että kaikki ne tuomittaisiin (ινα κριθωσιν παντες), jotka eivät ole uskoneet totuutta (οι μη πιστευσαντες τη αληθεια), vaan mielistyneet vääryyteen (αλλ ευδοκησαντες εν τη αδικια). (2.Tess 2:7-12)

#A12B181Fi

Danielin kirja selostaa, että laittomuuden ihminen pääsee valtaan petoksella ja imartelulla. Se lupaa rauhaa Israelille, ja kirkonmiehet ovat takuumiehenä. Suuri ahdinko ei kuitenkaan lopu siihen, että saalis, elävä kristikunta, pääsee siltä karkuun. Yhdistyneitten kansakuntien tukema Synnin ihminen pettää Israelin, miehittää Jerusalemin ja lähtee tuhoamaan juutalaisia ja niitä kymmentä heimoa, jotka juuri on saatu tunnistetuksi, ja ovat palaamassa Israelin vuorille Samariaan eli Länsirannalle - tai mahdollisesti ovat jo siellä. Viime töikseen "Tuo Laiton" kerää yhdistyneet kansakunnat Megiddon vuorelle sodan ratkaisutaistelua varten. Jumala on kuitenkin jo antanut merkitä 144000 Israelin heimon miestä jätettäviksi siemeniksi Tuhatvuotista valtakuntaa varten.

#A12B182Fi

Heti pasuunansoiton päivästä, tai sanottakoon tässä kuolleitten ylösnousemuksesta alkaen Jeesuksen morsiamen ja maailmaan jäävien kansojen tiet erkanevat, sillä Kristus tulee ja vie omansa taivaisiin:

Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös (ει γαρ πιστευομεν οτι ιησους απεθανεν και ανεστη), niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan (ουτως και ο θεος τους κοιμηθεντας δια του ιησου αξει συν αυτω). 4:15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana (τουτο γαρ υμιν λεγομεν εν λογω κυριου), että me, jotka olemme elossa (οτι ημεις οι ζωντες), jotka jäämme tänne Herran tulemukseen (οι περιλειπομενοι εις την παρουσιαν του κυριου), emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet (ου μη φθασωμεν τους κοιμηθεντας). 4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa (οτι αυτος ο κυριος εν κελευσματι εν φωνη αρχαγγελου και εν σαλπιγγι θεου καταβησεται απ ουρανου), ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin (και οι νεκροι εν χριστω αναστησονται πρωτον); 4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa (επειτα ημεις οι ζωντες), jotka olemme jääneet tänne (οι περιλειπομενοι), temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin (αμα συν αυτοις αρπαγησομεθα εν νεφελαις εις απαντησιν του κυριου εις αερα); ja niin me saamme aina olla Herran kanssa (και ουτως παντοτε συν κυριω εσομεθα). (1.Tess 4:14-17)

#A12B183Fi

Seuraavassa kirjeessään Paavali toppuuttelee niitä, jotka luulivat Jeesuksen tulevan koht'siltään:

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla (μη τις υμας εξαπατηση κατα μηδενα τροπον). Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu (οτι εαν μη ελθη η αποστασια πρωτον) ja synnin ihminen paljastuu (και αποκαλυφθη ο ανθρωπος της αμαρτιας), kadotuksen lapsi (ο υιος της απωλειας), 2:4 tuo vastustaja (ο αντικειμενος), joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan (και υπεραιρομενος επι παντα λεγομενον θεον η σεβασμα), niin että hän asettuu ikäänkuin Jumala Jumalan temppeliin (ωστε αυτον εις τον ναον του θεου ως θεον καθισαι) ja julistaa olevansa Jumala (αποδεικνυντα εαυτον οτι εστιν θεος). (2.Ts 2:3-4)

#A12B184Fi

Johannes, Ilmestyskirjan kirjoittaja, pääsee hengessä Herran päivänä Maailmankaikkeuden komentopaikalle, ja kuvailee näkemäänsä näin:

Sen jälkeen minä näin (μετα ταυτα ειδον), ja katso (και ιδου): taivaassa oli ovi avoinna (θυρα ηνεωγμενη εν τω ουρανω), ja ensimmäinen ääni (και η φωνη η πρωτη), jonka minä olin kuullut ikäänkuin pasunan puhuvan minulle (ην ηκουσα ως σαλπιγγος λαλουσης μετ εμου), sanoi (λεγουσα): "Nouse ylös tänne (αναβα ωδε), niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva (και δειξω σοι α δει γενεσθαι μετα ταυτα)". 4:2 Ja kohta minä olin hengessä (και ευθεως εγενομην εν πνευματι). Ja katso (και ιδου), taivaassa oli valtaistuin (θρονος εκειτο εν τω ουρανω), ja valtaistuimella oli istuja (και επι του θρονου καθημενος). 4:3 Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen (και ο καθημενος ην ομοιος ορασει λιθω ιασπιδι και σαρδινω); ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari (και ιρις κυκλοθεν του θρονου), näöltänsä smaragdin kaltainen (ομοιος ορασει σμαραγδινω). 4:4 Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta (και κυκλοθεν του θρονου θρονοι εικοσι και τεσσαρες), ja niillä valtaistuimilla minä näin istuvan kaksikymmentä neljä vanhinta (και επι τους θρονους ειδον τους εικοσι και τεσσαρας πρεσβυτερους καθημενους), puettuina valkeihin vaatteisiin (περιβεβλημενους εν ιματιοις λευκοις), ja heillä oli päässänsä kultaiset seppeleet (και εσχον επι τας κεφαλας αυτων στεφανους χρυσους). 4:5 Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää ja ääniä (και εκ του θρονου εκπορευονται αστραπαι και βρονται και φωναι); ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua (και επτα λαμπαδες πυρος καιομεναι ενωπιον του θρονου), jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä (αι εισιν τα επτα πνευματα του θεου). 4:6 Ja valtaistuimen edessä oli lasinen meri (και ενωπιον του θρονου θαλασσα υαλινη), kristallin näköinen (ομοια κρυσταλλω); ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa (και εν μεσω του θρονου και κυκλω του θρονου τεσσαρα ζωα), edestä ja takaa silmiä täynnä (γεμοντα οφθαλμων εμπροσθεν και οπισθεν). 4:7 Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen (και το ζωον το πρωτον ομοιον λεοντι), ja toinen olento nuoren härän näköinen (και το δευτερον ζωον ομοιον μοσχω), ja kolmannella olennolla oli kasvot kuin ihmisellä (και το τριτον ζωον εχον το προσωπον ως ανθρωπος), ja neljäs olento oli lentävän kotkan kaltainen (και το τεταρτον ζωον ομοιον αετω πετωμενω). 4:8 Ja neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä (και τεσσαρα ζωα εν καθ εαυτο ειχον ανα πτερυγας εξ), ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä (κυκλοθεν και εσωθεν γεμοντα οφθαλμων). Ja lakkaamatta, ilman yötä ja päivää ne sanoivat (και αναπαυσιν ουκ εχουσιν ημερας και νυκτος λεγοντα): "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias (αγιος αγιος αγιος κυριος ο θεος ο παντοκρατωρ), joka oli ja joka on ja joka tuleva on (ο ην και ο ων και ο ερχομενος)". 4:9 Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen (και οταν δωσουσιν τα ζωα δοξαν), kunnian (και τιμην) ja kiitoksen (και ευχαριστιαν) hänelle, joka valtaistuimella istuu (τω καθημενω επι του θρονου), joka elää aina ja iankaikkisesti (τω ζωντι εις τους αιωνας των αιωνων), 4:10 lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta (πεσουνται οι εικοσι και τεσσαρες πρεσβυτεροι) hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu (ενωπιον του καθημενου επι του θρονου), ja kumartaen rukoilevat (και προσκυνουσιν) häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti (τω ζωντι εις τους αιωνας των αιωνων), ja heittävät seppeleensä valtaistuimen eteen sanoen (και βαλλουσιν τους στεφανους αυτων ενωπιον του θρονου λεγοντες): 4:11 "Herra, sinä olet arvollinen saamaan (αξιος ει κυριε λαβειν) ylistyksen (την δοξαν) ja kunnian (και την τιμην) ja voiman (και την δυναμιν), sillä sinä olet luonut kaikki (οτι συ εκτισας τα παντα), ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa (και δια το θελημα σου εισιν) ja ovat luodut (και εκτισθησαν)". (Ilm 4:1-11)

#A12B185Fi

Maailmankaikkeuden komentopaikalta Johannes saa katsella samoja tapahtumia, joista Jeesus on kertonut Öljymäen puheessaan, mutta nyt niistä kerrotaan tarkemmin ja erilaisia ilmaisukeinoja käyttäen. Tapahtuma-aika on "Herran päivä", se päivä jolloin Herra lopettaa Saatanan vallan. Saatana, ilmavallan hallitsija on pettänyt ihmiskuntaa, eikä kukaan muu kuin Jeesus pysty vapauttamaan sitä synnin vallasta ja muuta luomakuntaa sen seurauksista. Mutta myös Saatana on valmistautunut lopulliseen voimainkoitokseen hyvin. Hänen puolelleen maailmankaikkeuden herruutta tavoittelemaan on siirtynyt huomattava määrä enkeleitä, ja kaikki maailman imperiumit, Nimrodista asti, ovat Saatanan asialla. Hänen oma persoonallisuutensa on tullut Babylonialaisen maailmanjärjestyksen johtajissa esiin selvästi ja Raamattukin kertoo, millaista kansanjohtajaa maailma odottaa. Mutta Johannes kirjoittaa:

Rakkaani (αγαπητοι), älkää jokaista henkeä uskoko (μη παντι πνευματι πιστευετε), vaan koetelkaa henget (αλλα δοκιμαζετε τα πνευματα), ovatko ne Jumalasta (ει εκ του θεου εστιν); sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan (οτι πολλοι ψευδοπροφηται εξεληλυθασιν εις τον κοσμον). 4:2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen (εν τουτω γινωσκετε το πνευμα του θεου): jokainen henki (παν πνευμα), joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi (ο ομολογει ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), on Jumalasta (εκ του θεου εστιν); 4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta lihassa tulleena (και παν πνευμα ο μη ομολογει τον ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), ei ole Jumalasta (εκ του θεου ουκ εστιν); se on antikristuksen henki (και τουτο εστιν το του αντιχριστου), jonka olette kuulleet olevan tulossa (ο ακηκοατε οτι ερχεται), ja se on jo nyt maailmassa (και νυν εν τω κοσμω εστιν ηδη). (1.Joh 4:1-3)

#A12B186Fi

Niistä asioista, joista Jeesus puhui Öljymäen puheessaan Ilmestyskirja kertoo toisenlaista ilmaisutapaa käyttäen. Ensin esitetään suuret linjaukset. Valkea hevonen on yleensä tulkittua evankeliumin voittokuluksi, mutta sana jousi paljastaa, että kyse on väärän evankeliumin, kirkon voittokulusta. Oikean evankeliumin levittämisessä ei käytetä kavaluutta, juonittelua eikä murha-aseita. Punaisella hevosella ratsastajat ovat juutalaisia sosialisteja ja heidän pettämiään "hyödyllisiä hölmöjä". Mustalla hevosella ratsastavat salaseurat luovat keinotekoisen nälänhädän, jonka ratkaisemiseksi he tarjoavat Paholaista maailman ongelmien ratkaisijaksi. Ratkaisu, jonka paholainen tarjoaa maailman ongelmiin, on kuolema, väkiluvun radikaali vähentäminen.

Ja minä näin (και ειδον), kuinka Karitsa avasi yhden niistä sineteistä (οτε ηνοιξεν το αρνιον μιαν εκ των σφραγιδων), ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan (και ηκουσα ενος εκ των τεσσαρων ζωων λεγοντος) niinkuin ukkosen äänellä (ως φωνης βροντης): "Tule ja katso (ερχου και βλεπε)!" 6:2 Ja minä näin (και ειδον), ja katso (και ιδου): valkea hevonen (ιππος λευκος); ja sen selässä istuvalla oli jousi (και ο καθημενος επ αυτω εχων τοξον), ja hänelle annettiin seppele (και εδοθη αυτω στεφανος), ja hän lähti voittajana ja voittamaan (και εξηλθεν νικων και ινα νικηση). 6:3 Ja kun Karitsa* avasi toisen sinetin (και οτε ηνοιξεν την δευτεραν σφραγιδα), kuulin minä toisen olennon sanovan (ηκουσα του δευτερου ζωου λεγοντος): "Tule ja katso (ερχου και βλεπε)!" 6:4 Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen (και εξηλθεν αλλος ιππος πυρρος), ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta (και τω καθημενω επ αυτω εδοθη αυτω λαβειν την ειρηνην απο της γης), että ihmiset surmaisivat toisiaan (και ινα αλληλους σφαξωσιν); ja hänelle annettiin suuri miekka (και εδοθη αυτω μαχαιρα μεγαλη). 6:5 Ja kun Karitsa* avasi kolmannen sinetin (και οτε ηνοιξεν την τριτην σφραγιδα), kuulin minä kolmannen olennon sanovan (ηκουσα του τριτου ζωου λεγοντος): "Tule ja katso (ερχου και βλεπε)!" Ja minä näin (και ειδον), ja katso (και ιδου): musta hevonen (ιππος μελας); ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka (και ο καθημενος επ αυτω εχων ζυγον εν τη χειρι αυτου). 6:6 Ja minä kuulin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan (και ηκουσα φωνην εν μεσω των τεσσαρων ζωων λεγουσαν): "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin (χοινιξ σιτου δηναριου), ja kolme koiniksia ohria yhden denarin (και τρεις χοινικες κριθης δηναριου)! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä (και το ελαιον και τον οινον μη αδικησης)." 6:7 Ja kun Karitsa* avasi neljännen sinetin (και οτε ηνοιξεν την σφραγιδα την τεταρτην), kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan (ηκουσα φωνην του τεταρτου ζωου λεγουσαν): "Tule ja katso (ερχου και βλεπε)!" 6:8 Ja minä näin (και ειδον), ja katso (και ιδου): hallava hevonen (ιππος χλωρος); ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema (και ο καθημενος επανω αυτου ονομα αυτω ο θανατος), ja Tuonela seurasi hänen mukanaan (και ο αδης ακολουθει μετ αυτου), ja heille annettiin valta tappaa neljäsosalla maata (και εδοθη αυτοις εξουσια αποκτειναι επι το τεταρτον της γης), miekalla (εν ρομφαια) ja nälällä (και εν λιμω) ja rutolla (και εν θανατω) ja maan petojen kautta (και υπο των θηριων της γης). (Ilm 6:1-8)

#A12B187Fi

Jumala on oikeudenmukainen ja hän tietää kaiken. Nämä ominaisuudet tekevät hänestä itseoikeutetun tuomarin kaikissa maailman asioissa. Myös toimeenpanovalta on hänellä. Mutta ennen kuin hän tuomitsee ihmiskunnan, hän toteuttaa oman suunnitelmansa Uuden Ihmisen luomisesta loppuun saakka:

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin (και οτε ηνοιξεν την πεμπτην σφραγιδα), näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut (ειδον υποκατω του θυσιαστηριου τας ψυχας των εσφαγμενων) Jumalan sanan tähden (δια τον λογον του θεου) ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli (και δια την μαρτυριαν ην ειχον). 6:10 Ja he huusivat suurella äänellä sanoen (και εκραζον φωνη μεγαλη λεγοντες): "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias (εως ποτε ο δεσποτης ο αγιος και ο αληθινος), siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat (ου κρινεις και εκδικεις το αιμα ημων απο των κατοικουντων επι της γης)?" 6:11 Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa (και εδοθησαν εκαστοις στολαι λευκαι), ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina (και ερρεθη αυτοις ινα αναπαυσωνται ετι χρονον μικρον), kunnes oli täyttyvä myös heidän orjatoveriensa ja veljiensä luku (εως πληρωσονται και οι συνδουλοι αυτων και οι αδελφοι αυτων), joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin (οι μελλοντες αποκτεινεσθαι ως και αυτοι). (Ilm 6:9-11)

#A12B188Fi

Vasta sitten, kun valittujen täysi luku on tullut sisälle Jumalan valtakuntaan ja otettu ylös taivaisiin, siivotaan synnin jäljet maailmasta:


Ja minä näin, kuinka hän avasi kuudennen sinetin (και ειδον οτε ηνοιξεν την σφραγιδα την εκτην); ja katso (και ιδου) tuli suuri maanjäristys (σεισμος μεγας εγενετο), ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku (και ο ηλιος εγενετο μελας ως σακκος τριχινος), ja kuu muuttui kuin vereksi (και η σεληνη εγενετο ως αιμα), 6:13 ja taivaan tähdet putosivat maahan (και οι αστερες του ουρανου επεσαν εις την γην), niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa (ως συκη βαλλει τους ολυνθους αυτης), kun suuri tuuli sitä pudistaa (υπο μεγαλου ανεμου σειομενη), 6:14 ja taivas väistyi pois niinkuin kirja (και ουρανος απεχωρισθη ως βιβλιον), joka kääritään kokoon (ειλισσομενον), ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa (και παν ορος και νησος εκ των τοπων αυτων εκινηθησαν). 6:15 Ja maan kuninkaat (και οι βασιλεις της γης) ja ylimykset (και οι μεγιστανες) ja rikkaat ja sotapäälliköt ja rikkaat ja mahtavat (και οι πλουσιοι και οι χιλιαρχοι και οι δυνατοι) ja kaikki orjat (και πας δουλος) ja kaikki vapaat (και πας ελευθερος) kätkeytyivät luoliin (εκρυψαν εαυτους εις τα σπηλαια) ja vuorten rotkoihin (και εις τας πετρας των ορεων) 6:16 ja sanoivat vuorille ja kallioille (και λεγουσιν τοις ορεσιν και ταις πετραις): "Langetkaa meidän päällemme (πεσετε εφ ημας) ja kätkekää meidät (και κρυψατε ημας) hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu (απο προσωπου του καθημενου επι του θρονου), ja Karitsan vihalta (και απο της οργης του αρνιου)! 6:17 Sillä hänen vihansa suuri päivä on tullut (οτι ηλθεν η ημερα η μεγαλη της οργης αυτου), ja kuka voi kestää (και τις δυναται σταθηναι)?" (Ilm 6:12-17)

#A12B189Fi

Kun Jumalan päiväkirjaa on avattu kuudenteen sinettiin asti, tulevat esille Jumalan lapset. Ilmestyskirjan seitsemäs luku kertoo heistä. Ensin merkitään siemeneksi Tuhatvuotiseen valtakuntaa jätettävät Jaakobin huoneen lapset Jumalan sinetillä, joka on takeena siitä, että heitä ei tapeta Jumalan vihan suurena päivänä. Joukko on pieni, 144000, mutta maailman väkiluku putoaa Jumalan vihan päivänä niin pieneksi, että siihen verrattuna kyse ei ole niinkään pienestä joukosta. Mutta sitten kerrotaan siitä joukosta, joka jo on päässyt "Herransa iloon":

Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi (και απεκριθη εις εκ των πρεσβυτερων λεγων μοι): "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut (ουτοι οι περιβεβλημενοι τας στολας τας λευκας τινες εισιν), ja mistä he ovat tulleet (και ποθεν ηλθον)?" 7:14 Ja minä vastasin hänelle (και ειρηκα αυτω): "Herra, sinä tiedät sen (κυριε συ οιδας)". Ja hän sanoi minulle (και ειπεν μοι): "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdingosta tulevat (ουτοι εισιν οι ερχομενοι εκ της θλιψεως της μεγαλης), ja he ovat pesseet vaatteensa (και επλυναν τας στολας αυτων) ja valkaisseet ne Karitsan veressä (και ελευκαναν αυτας εν τω αιματι του αρνιου). (Ilm 7:13-14)

#A12B190Fi

Jumalan päiväkirja on sinetöity seitsemällä sinetillä. Kun seitsemäs sinetti aukaistiin, tuli taivaassa hiljaista:

Ja kun Karitsa* avasi seitsemännen sinetin (και οτε ηνοιξεν την σφραγιδα την εβδομην), tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä (εγενετο σιγη εν τω ουρανω ως ημιωριον). (Ilm 8:1)

#A12B191Fi

Seitsemännen sinetin takaa paljastuvien asioiden selostaminen on jaettu seitsemään osaan, joiden paljastuminen ilmoitetaan pasuunan puhalluksella. Suuressa ahdingossa kuolleiden sielut ovat jo taivaissa, mutta kirkko ja Jaakobin huone ovat vielä maailmassa. Jumala panee nämä eksytetyt ja horjuvat lapsensa tekemään selvän valinnan. Paholaisen annetaan valta vaatia ihmisiltä kunnioitusta, mutta se, joka siihen suostuu, menettää viimeisetkin toivon rippeensä pelastua Jumalan vihalta. Tämä on se koetuksen hetki, josta Filadelfian, veljesrakkauden, ekklesia pelastettiin. Se, että tässä ei vielä ole kyse lopullisista tuomioista, käy ilmi, että pahimmillaankin tuho on rajoitettu yhteen kolmasosaan suurimmasta mahdollisesta tuhosta. Mutta armon aika on tässä jo ohi. Se ilmoitetaan heittämällä taivaallisen suitsutusalttarin tulta maan päälle. Maahan jääviltä vaaditaan nyt ehdotonta Jumalan vaatimusten täyttämistä.

#A12B192Fi

Pasuunoilla ilmoitettuja asioita olivat: (1) Kolmas osa maata paloi (2) Kolmas osa merta turmeltiin ja tuli elinkelvottomaksi (3) Kolmas osa jokia tuli "karvaaksi". Kyse on ydinsaasteesta, joka on ilmoitettu sanalla "koiruoho", jonka tieteellinen nimi tarkoittaa samaa kuin Tshernobyl. (4) Kolmas osa päivää jäi ilman auringon, kuun ja tähtien valoa. Viides pasuunoilla ilmoitettu asia on teknillisen aikakauden profetiaa. Siinä ihmiskunnan "sivistys" pääsee oikein näyttämään saavutuksiaan. Silloin, kun sitä Johannekselle näytettiin, ei ollut vielä sellaisia sanoja kuin pikatykki, hyökkäysvaunu, helikopteri, suihkuhävittäjä ja Apollo-raketti, jonka takia Johannes joutui kuvailemaan näkemänsä sotakalut yksityiskohtaisesti, että me osaisimme ne nyt tunnistaa. Kuudes pasuuna ilmoittaa teknisen aikakauden profetian jatkosta. Siinä ilmoitetaan, että näillä kaluilla tapetaan kolmas osa ihmiskuntaa.

#A12B193Fi

Seitsemännen pasuunan sisällöstä ei tässä vielä puhuta, mutta viesti on lohdullinen:

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön (και ετελεσθη το μυστηριον του θεου), sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut (ως ευηγγελισε) orjillensa profeetoille (τους δουλους αυτου τους προφητας). (Ilm 10:5-7)

#A12B194Fi

Mikä onkaan tämä mysteeri, jonka täyttymistä me odotamme? Eikö se ole tämä, josta Efesolaiskirjeessä kirjoitettiin:

Miehet, rakastakaa vaimojanne (οι ανδρες αγαπατε τας γυναικας εαυτων), niinkuin Kristuskin rakasti ekklesiaa (καθως και ο χριστος ηγαπησεν την εκκλησιαν) ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä (και εαυτον παρεδωκεν υπερ αυτης), 5:26 että hän sen pyhittäisi (ινα αυτην αγιαση), puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta (καθαρισας τω λουτρω του υδατος εν ρηματι), 5:27 saadakseen asetetuksi sen itselleen kunniassa, ekklesiana (ινα παραστηση αυτην εαυτω ενδοξον την εκκλησιαν), jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista (μη εχουσαν σπιλον η ρυτιδα η τι των τοιουτων), vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton (αλλ ινα η αγια και αμωμος). 5:28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan (ουτως οφειλουσιν οι ανδρες αγαπαν τας εαυτων γυναικας ως τα εαυτων σωματα); joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä (ο αγαπων την εαυτου γυναικα εαυτον αγαπα). 5:29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa (ουδεις γαρ ποτε την εαυτου σαρκα εμισησεν), vaan hän ravitsee ja vaalii sitä (αλλ εκτρεφει και θαλπει αυτην), niinkuin Kristuskin ekklesiaa (καθως και ο κυριος την εκκλησιαν), 5:30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä (οτι μελη εσμεν του σωματος αυτου) hδnen lihastaan ja hänen luustaan (εκ της σαρκος αυτου και εκ των οστεων αυτου). 5:31 "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä (αντι τουτου καταλειψει ανθρωπος τον πατερα αυτου και την μητερα) ja liittyköön vaimoonsa (και προσκολληθησεται προς την γυναικα αυτου), ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi (και εσονται οι δυο εις σαρκα μιαν)." 5:32 Tämä salaisuus on suuri (το μυστηριον τουτο μεγα εστιν); minä tarkoitan Kristusta ja ekklesiaa (εγω δε λεγω εις χριστον και εις την εκκλησιαν). (Ef 5:28-32)

#A12B195Fi

Kun Hyvä Sanoma on käynyt täytäntöön, ei Kristuksen vaimoa enää ole maan päällä sitä julistamassa. Ennen seitsemännen pasuunansoiton tapahtumia todistustehtävää jatkaa kaksi todistajaa, mutta sitä ennen mitataan ekklesia:


Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin (και εδοθη μοι καλαμος ομοιος ραβδω Sκαι Sο Sαγγελος Sειστηκει λεγων): "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat (εγειραι και μετρησον τον ναον του θεου και το θυσιαστηριον και τους προσκυνουντας εν αυτω). 11:2 Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois (και την αυλην την εξωθεν του ναου εκβαλε εξω), äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille (και μη αυτην μετρησης οτι εδοθη τοις εθνεσιν); ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta (και την πολιν την αγιαν πατησουσιν μηνας τεσσαρακοντα δυο). 11:3 Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan (και δωσω τοις δυσιν μαρτυσιν μου και προφητευσουσιν ημερας χιλιας διακοσιας εξηκοντα περιβεβλημενοι σακκους)." 11:4 Nämä ovat ne kaksi öljypuuta ja ne kaksi lampunjalkaa (ουτοι εισιν αι δυο ελαιαι και αι δυο λυχνιαι), jotka maan Jumalan edessä seisovat (αι ενωπιον του θεου της γης εστωσαι). 11:5 Ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa (και ει τις αυτους θελη αδικησαι), lähtee tuli heidän suustaan (πυρ εκπορευεται εκ του στοματος αυτων) ja kuluttaa heidän vihollisensa (και κατεσθιει τους εχθρους αυτων); ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa (και ει τις αυτους θελη αδικησαι), on hän saava surmansa sillä tavalla (ουτως δει αυτον αποκτανθηναι). 11:6 Heillä on valta sulkea taivas (ουτοι εχουσιν εξουσιαν κλεισαι τον ουρανον), niin ettei sadetta tule heidän profetoimisensa päivinä (ινα μη βρεχη υετος εν ημεραις αυτων της προφητειας), ja heillä on valta muuttaa vedet vereksi (και εξουσιαν εχουσιν επι των υδατων στρεφειν αυτα εις αιμα) ja lyödä maata kaikkinaisilla vitsauksilla (και παταξαι την γην παση πληγη), niin usein kuin tahtovat (οσακις εαν θελησωσιν). 11:7 Ja kun he ovat lopettaneet todistamisensa (και οταν τελεσωσιν την μαρτυριαν αυτων), on peto, se, joka nousee syvyydestä (το θηριον το αναβαινον εκ της αβυσσου), käyvä sotaa heitä vastaan (ποιησει πολεμον μετ αυτων) ja voittava heidät (και νικησει αυτους) ja tappava heidät (και αποκτενει αυτους) 11:8 ja heidän ruumiinsa suuren kaupungin kadulla (και τα πτωματα αυτων επι της πλατειας πολεως της μεγαλης), jota hengellisesti puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi (ητις καλειται πνευματικως σοδομα και αιγυπτος) ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin (οπου και ο κυριος ημων εσταυρωθη). 11:9 Ja ihmiset eri kansoista ja sukukunnista ja kielistä ja kansanheimoista näkevät heidän ruumiinsa kolme ja puoli päivää (και βλεψουσιν εκ των λαων και φυλων και γλωσσων και εθνων τα πτωματα αυτων ημερας τρεις και ημισυ), eivätkä salli, että heidän ruumiinsa pannaan hautaan (και τα πτωματα αυτων ουκ αφησουσιν τεθηναι εις μνηματα). 11:10 Ja ne, jotka maan päällä asuvat (και οι κατοικουντες επι της γης), iloitsevat heidän kohtalostaan χαρουσιν επ αυτοις) ja riemuitsevat (και ευφρανθησονται) ja lähettävät lahjoja toisilleen (και δωρα πεμψουσιν αλληλοις); sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet (οτι ουτοι οι δυο προφηται εβασανισαν) niitä, jotka maan päällä asuvat (τους κατοικουντας επι της γης). 11:11 Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua (και μετα τας τρεις ημερας και ημισυ) meni heihin Jumalasta elämän henki (πνευμα ζωης εκ του θεου εισηλθεν επ αυτους), ja he nousivat jaloilleen (και εστησαν επι τους ποδας αυτων), ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät (και φοβος μεγας επεσεν επι τους θεωρουντας αυτους). 11:12 Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille (και ηκουσαν φωνην μεγαλην εκ του ουρανου λεγουσαν αυτοις): "Nouskaa tänne (αναβητε ωδε)!" Niin he nousivat taivaaseen pilvessä (και ανεβησαν εις τον ουρανον εν τη νεφελη), ja heidän vihollisensa näkivät heidät (και εθεωρησαν αυτους οι εχθροι αυτων). 11:13 Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys (και εν εκεινη τη ωρα εγενετο σεισμος μεγας), ja kymmenes osa kaupunkia kukistui (και το δεκατον της πολεως επεσεν), ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä (και απεκτανθησαν εν τω σεισμω ονοματα ανθρωπων χιλιαδες επτα), ja muut peljästyivät (και οι λοιποι εμφοβοι εγενοντο) ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian (και εδωκαν δοξαν τω θεω του ουρανου). 11:14 Toinen "voi!" on mennyt (η ουαι η δευτερα απηλθεν); katso (ιδου), kolmas "voi!" tulee pian (η ουαι η τριτη ερχεται ταχυ). (Ilm 11:1-14)

#A12B196Fi

Seitsemännellä pasuunalla ilmoitetaan taivaissa, että Kristus on ottanut vastaan maan kuninkuuden.

Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan (και ο εβδομος αγγελος εσαλπισεν); niin kuului taivaassa suuria ääniä (και εγενοντο φωναι μεγαλαι εν τω ουρανω), jotka sanoivat (λεγουσαι): "Maailman kuninkuudet ovat tulleet meidän Herrallemme (εγενοντο αι βασιλειαι του κοσμου του κυριου ημων) ja hänen Voidellullensa (και του χριστου αυτου), ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti" (και βασιλευσει εις τους αιωνας των αιωνων). 11:16 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta (και οι εικοσι και τεσσαρες πρεσβυτεροι), jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä (οι ενωπιον του θεου καθημενοι επι τους θρονους αυτων), lankesivat kasvoillensa (επεσαν επι τα προσωπα αυτων) ja kumartaen rukoilivat Jumalaa (και προσεκυνησαν τω θεω), 11:17 sanoen (λεγοντες): "Me kiitämme sinua (ευχαριστουμεν σοι), Herra Jumala (κυριε ο θεος), Kaikkivaltias (ο παντοκρατωρ), joka olet (ο ων) ja joka olit (και ο ην) ja joka tuleva olet (και ο ερχομενος) siitä, että sinä olet ottanut suuren voimasi (οτι ειληφας την δυναμιν σου την μεγαλην) ja ottanut hallituksen (και εβασιλευσας). (Ilm 11:15-17)

#A12B197Fi

Paholainen, joka on saanut hallita maailmaan perustamaansa järjestelmää vuosituhannet, ei varmasti ilahtunut siitä, että Kristus oli tullut maailman hallitsijaksi. Mutta ennen kapinaliikkeen käsittelemistä Uusi hallitsija halusi maksaa palkan häntä uskossa palvelleille orjilleen. Myös Taivaallinen rukoushuone avataan:

Ja pakanakansat ovat vihastuneet (και τα εθνη ωργισθησαν), mutta sinun vihasi on tullut (και ηλθεν η οργη σου), ja tullut on aika tuomita kuolleet (και ο καιρος των νεκρων κριθηναι) ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille (και δουναι τον μισθον τοις δουλοις σου τοις προφηταις) ja pyhille (και τοις αγιοις) ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät (και τοις φοβουμενοις το ονομα σου), pienille ja suurille (τοις μικροις και τοις μεγαλοις), ja turmella ne, jotka maan turmelevat (και διαφθειραι τους διαφθειροντας την γην)." 11:19 Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni (και ηνοιγη ο ναος του θεου εν τω ουρανω), ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään (και ωφθη η κιβωτος της διαθηκης αυτου εν τω ναω αυτου), ja tuli salamoita (και εγενοντο αστραπαι) ja ääniä (και φωναι) ja ukkosenjylinää (και βρονται) ja maanjäristystä (και σεισμος) ja suuria rakeita (και χαλαζα μεγαλη). (Ilm 11:18-19)

#A12B198Fi

Ilmestyskirjan kahdestoista luku kertoo jo siitä, miten me synnymme yhdeksi uudeksi ihmiseksi.

Ja näkyi suuri merkki taivaassa (και σημειον μεγα ωφθη εν τω ουρανω): vaimo, vaatetettu auringolla (γυνη περιβεβλημενη τον ηλιον), ja kuu hänen jalkojensa alla (και η σεληνη υποκατω των ποδων αυτης), ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä (και επι της κεφαλης αυτης στεφανος αστερων δωδεκα). 12:2 Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan (και εν γαστρι εχουσα κραζει ωδινουσα), ja hänen oli vaikea synnyttää (και βασανιζομενη τεκειν). 12:3 Ja näkyi toinen merkki taivaassa (και ωφθη αλλο σημειον εν τω ουρανω), ja katso (και ιδου): suuri, tulipunainen lohikäärme (δρακων μεγας πυρρος), jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (εχων κεφαλας επτα και κερατα δεκα), ja sen päissä seitsemän kruunua (και επι τας κεφαλας αυτου διαδηματα επτα); 12:4 ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä (και η ουρα αυτου συρει το τριτον των αστερων του ουρανου) ja heitti ne maan päälle (και εβαλεν αυτους εις την γην). Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä (και ο δρακων εστηκεν ενωπιον της γυναικος της μελλουσης τεκειν) nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi (ινα οταν τεκη το τεκνον αυτης καταφαγη). 12:5 Ja hän synnytti poikalapsen (και ετεκεν υιον αρρενα), joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla (ος μελλει ποιμαινειν παντα τα εθνη εν ραβδω σιδηρα); ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö (και ηρπασθη το τεκνον αυτης προς τον θεον) ja hänen valtaistuimensa tykö (και τον θρονον αυτου). 12:6 Ja vaimo pakeni erämaahan (και η γυνη εφυγεν εις την ερημον), jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka (οπου εχει τοπον ητοιμασμενοναπο του θεου), että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää (ινα εκει τρεφωσιν αυτην ημερας χιλιας διακοσιας εξηκοντα). (Ilm 12:1-6)

#A12B199Fi

Uuden ihmisen synnytyskivut alkoivat lähes kaksi tuhatta vuotta sitten ja tässä kuvataan Uuden ihmisen syntyminen. Kun me tulimme uskoon, me synnyimme uskossa, mutta kun me synnymme Uudeksi ihmiseksi, meidät temmataan Jumalan luo, muuttuu usko näkemiseksi. Syyttäjä (kr. διαβολος, hebreaksi ha-shatan, josta kreikan sana saatana, ο σατανας on muodostettu), jota suomessa myös perkeleeksi kutsutaan on yrittänyt estää Uuden Ihmisen syntymisen jo tuhansien vuosien ajan, mutta kun uskovat ovat tulleet taivaisiin, joutuu syyttäjä taistelemaan syyttäjän asemastaan taivaissa:

Ja syttyi sota taivaassa (και εγενετο πολεμος εν τω ουρανω): Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat (ο μιχαηλ και οι αγγελοι αυτου επολεμησαν κατα του δρακοντος και ο δρακων επολεμησεν και οι αγγελοι αυτου), 12:8 mutta eivät voittaneet (και ουκ ισχυσαν), eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa (ουτε τοπος ευρεθη αυτων ετι εν τω ουρανω). 12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan (και εβληθη ο δρακων ο μεγας ο οφις ο αρχαιος ο καλουμενος διαβολος και ο σατανας), koko maanpiirin pettäjä (ο πλανων την οικουμενην ολην), heitettiin maan päälle (εβληθη εις την γην), ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa (και οι αγγελοι αυτου μετ αυτου εβληθησαν). 12:10 Ja minä kuulin suuren äänen sanovan taivaassa (και ηκουσα φωνην μεγαλην λεγουσαν εν τω ουρανω): "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta (αρτι εγενετο η σωτηρια και η δυναμις και η βασιλεια του θεου ημων) ja hänen Voideltunsa valta (και η εξουσια του χριστου αυτου), sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos (οτι κατεβληθη ο κατηγορος των αδελφων ημωνο κατηγορων αυτων ενωπιον του θεου ημων ημερας και νυκτος). 12:11 Ja he ovat voittaneet hänet (και αυτοι ενικησαν αυτον) Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta (δια το αιμα του αρνιου και δια τον λογον της μαρτυριας αυτων), eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti (και ουκ ηγαπησαν την ψυχην αυτων αχρι θανατου). (Ilm 12:7-11)

#A12B200Fi

Kun otimme kasteen, me sitouduimme kuolemaan samalla tavalla kuin Jeesus. Kun viimeinenkin kristittyjen sukupolvi on lupauksensa lunastanut, se otetaan ylös taivaaseen, ja juhlat alkavat:

Sentähden riemuitkaa, taivaat (δια τουτο ευφραινεσθε οι ουρανοι), ja te, jotka niissä asutte (και οι εν αυτοις σκηνουντες)! (Kts. Ilm 12:12a)

#A12B201Fi

Maahan heitetty Saatana on myös päässyt palvelijoidensa seuraan, mutta hänen murheenaan ovat maassa vielä elävät kirkolliset ja Israelin kansa, jonka kadoksissa olleet heimotkin on löydetty:

Voi niitä, jotka maassa ja meressä asuvat (ουαι τοις κατοικουσιν την γην και την θαλασσαν), sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa (οτι κατεβη ο διαβολος προς υμας εχων θυμον μεγαν), koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa (ειδως οτι ολιγον καιρον εχει)!" (Kts. Ilm 12:12b)

#A12B202Fi

Tässä vaiheessa Diaboloksella, ruotsin Djävel, jota seuraavassa nimitetään lohikäärmeeksi, ruotsin Drakeniksi, on jäljellä aikaa vielä kolme ja puoli vuotta. Mitä hän siis tekee:

Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle (και οτε ειδεν ο δρακων οτι εβληθη εις την γην), ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli miehen synnyttänyt (εδιωξεν την γυναικα ητις ετεκεν τον αρρενα). 12:14 Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä (και εδοθησαν τη γυναικι δυο πτερυγες του αετου του μεγαλου) hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen (ινα πετηται εις την ερημον εις τον τοπον αυτης), jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa (οπου τρεφεται εκει καιρον και καιρους και ημισυ καιρου) poissa käärmeen näkyvistä (απο προσωπου του οφεως). 12:15 Ja käärme syöksi kidastansa vaimon jälkeen vettä niinkuin virran (και εβαλεν ο οφις οπισω της γυναικος εκ του στοματος αυτου υδωρ ως ποταμον), saattaakseen hänet virran vietäväksi (ινα ταυτην ποταμοφορητον ποιηση). 12:16 Mutta maa auttoi vaimoa (και εβοηθησεν η γη τη γυναικι): maa avasi suunsa ja nieli virran (και ηνοιξεν η γη το στομα αυτης και κατεπιεν τον ποταμον), jonka lohikäärme oli syössyt kidastansa (ον εβαλεν ο δρακων εκ του στοματος αυτου). 12:17 Ja lohikäärme vihastui vaimoon (και ωργισθη ο δρακων επι τη γυναικι) ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä (:siemeniänsä) vastaan (και απηλθεν ποιησαι πολεμον μετα των λοιπων του σπερματος αυτης), jotka pitävät Jumalan käskyt (των τηρουντων τας εντολας του θεου) ja joilla on Jeesuksen Kristuksen todistus (και εχοντων την μαρτυριαν του ιησου χριστου). 12:18 Ja se asettui seisomaan meren hiekalle (και εσταθην επι την αμμον της θαλασσης). (Ilm 12:13-18)

#A12B203Fi

Nimrodin päivistä alkaen on paholainen rakentanut omaa valtakuntaansa. Alkuna oli Baabel, jonka Medio-Persia valloitti, kunnes Kreikka valloitti sen, jonka jälkeen Rooma, joka kuten kaikki edellisetkin imperiumit, hallitsi myös Jerusalemia, Suuren Kuninkaan kaupunkia. Raamatussa näitä imperiumeita sanotaan pedoiksi. Ilmestyskirjan luku 13 kertoo Roomasta, mutta kaikki, mitä tässä kerrotaan, ei ole vielä tapahtunut.

Ja minä näin pedon nousevan merestä (και ειδον εκ της θαλασσης θηριον αναβαινον); sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (εχον κεφαλας επτα και κερατα δεκα), ja sarvissansa kymmenen kruunua (και επι των κερατων αυτου δεκα διαδηματα), ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä (και επι τας κεφαλας αυτου ονομα βλασφημιας). 13:2 Ja peto, jonka minä näin (και το θηριον ο ειδον), oli leopardin näköinen (ην ομοιον παρδαλει), ja sen jalat ikäänkuin karhun (και οι ποδες αυτου ως αρκτου), ja sen kita niinkuin leijonan kita (και το στομα αυτου ως στομα λεοντος). Ja lohikäärme antoi sille voimansa (και εδωκεν αυτω ο δρακων την δυναμιν αυτου) ja valtaistuimensa (και τον θρονον αυτου) ja suuren vallan (και εξουσιαν μεγαλην). (Ilm 13:1-2)

#A12B204Fi

Vuonna 325 kristikunnan luopiot luovuttivat valtansa Rooman viranomaiselle, jonka jälkeen Rooma ja sen kirkko toimivat yhdessä Jumalaa ja hänen valittujansa vastaan. Epäpyhän liiton toimintavalta on kuitenkin ollut rajoitettua ja on sitä vieläkin, kunnes elävä kristikunta on otettu ylös taivaisiin, minkä jälkeen tulevan "koetuksen hetken" (i ora tou peirasmou) aikana pedon (dhirio) ja lohikäärmeen ("drakon") yhteistyö saavuttaa huippunsa:

Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun (και ειδον μιαν των κεφαλων αυτου ως εσφαγμενην εις θανατον), mutta sen kuolinhaava parantui (και η πληγη του θανατου αυτου εθεραπευθη). Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa (και SBεθαυμασεν TAεθαυμασθη Tεν ολη SBAη Tτη γη οπισω του θηριου). 13:4 Ja he kumarsivat lohikäärmettä (και προσεκυνησαν τον δρακοντα), joka oli antanut vallan pedolle (ος εδωκεν εξουσιαν τω θηριω), ja kumarsivat petoa sanoen (και προσεκυνησαν θηριον λεγοντες): "Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan (τις ομοιος τω θηριω τις δυναται πολεμησαι μετ αυτου)?" 13:5 Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita (και εδοθη αυτω στομα λαλουν μεγαλα και βλασφημιας), ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta (και εδοθη αυτω εξουσια ποιησαι μηνας τεσσαρακοντα δυο). 13:6 Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan (και ηνοιξεν το στομα αυτου εις βλασφημιαν προς τον θεον), pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa (βλασφημησαι το ονομα αυτου και την σκηνην αυτου), ja niitä, jotka taivaassa asuvat (και τους εν τω ουρανω σκηνουντας). 13:7 Ja sen sallittiin käydä sotaa pyhiä vastaan (και εδοθη αυτω πολεμον ποιησαι μετα των αγιων) ja voittaa heidät (και νικησαι αυτους), ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kielet ja kansat (και εδοθη αυτω εξουσια επι πασαν φυλην και γλωσσαν και εθνος). 13:8 Ja maan päällä asuvaiset kumartavat sitä kaikki (και προσκυνησουσιν αυτω παντες οι κατοικουντες επι της γης), joiden nimiä ei ole kirjoitettu maailman alasheittämisestä asti teurastetun Karitsan elämänkirjaan (ων ου γεγραπται τα ονοματα εν τη βιβλω της ζωης του αρνιου εσφαγμενου απο καταβολης κοσμου). 13:9 Jos kenellä on korva, hän kuulkoon (ει τις εχει ους ακουσατω). (Ilm 13:6-9)

#A12B205Fi

Lukija lienee huomannut, kuinka ahkerasti paholaisen palvelijat pyrkivät globalisaatioon. Olkoot huoleti, Jumala sallii sen, ja jopa paholaisen asettumisen sen kunkuksi. Tarkoitushan on testata ihmisten usko. Kristitty palvelee Jumalaa hengessä ja totuudessa, mutta ei kumartele ketään. Paholaista kukaan ei voi palvella Jumalan Hengessä, mutta hän voi vaatia vanhan itämaisen tavan noudattamista, eli kumartumista maahan, niin että otsa koskettaa maahan, niin kuin muslimit tekevät, mutta se, joka uskoo Jumalaan, ja häntä Hengessä ja Totuudessa palvelee, herätetään kuolleista:

Jos kenellä on korva, hän kuulkoon (ει τις εχει ους ακουσατω). 13:10 Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu (ει τις αιχμαλωσιαν συναγει εις αιχμαλωσιαν υπαγει); jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman (ει τις εν μαχαιρα αποκτενει δει αυτον εν μαχαιρα αποκτανθηναι). Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko (ωδε εστιν η υπομονη και η πιστις των αγιων). (Ilm 13:9-10)

#A12B206Fi

Uskovien ylösoton jälkeen ihmisille esitettävä testikysymykset ovat helppoja. Oikein vastanneet tapetaan heti, mutta he pääsevät Jumalan luo, ja väärin vastanneet kuolevat viimeistään silloin, kun Jeesus viheltää pelin poikki. Tutustutaan vähän näihin testikysymyksiin:

Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta (και ειδον αλλο θηριον αναβαινον εκ της γης), ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet (και ειχεν κερατα δυο ομοια αρνιω), ja se puhui niinkuin lohikäärme (και ελαλει ως δρακων). 13:12 Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden (και την εξουσιαν του πρωτου θηριου πασαν ποιει ενωπιον αυτου) ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa (και ποιει την γην και τους κατοικουντας εν αυτη ινα προσκυνησωσιν το θηριον το πρωτον), sitä, jonka kuolinhaava parani (ου εθεραπευθη η πληγη του θανατου αυτου). 13:13 Ja se tekee suuria ihmeitä* (και ποιει σημεια μεγαλα), niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan (TSAινα και πυρ ποιη καταβαινειν εκ του ουρανου εις την γην) ihmisten nähden (ενωπιον των ανθρωπων). 13:14 Ja se pettää maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä (και πλανα τους κατοικουντας επι της γης δια τα σημεια), joita sen sallittiin tehdä pedon nähden (α εδοθη αυτω ποιησαι ενωπιον του θηριου); se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan (λεγων τοις κατοικουσιν επι της γης ποιησαι εικονα τω θηριω), jossa oli miekanhaava (ο εχει την πληγην της μαχαιρας) ja joka virkosi (και εζησεν). 13:15 Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki (και εδοθη αυτω δουναι πνευμα τη εικονι του θηριου), että pedon kuva puhuisikin (ινα και λαληση η εικων του θηριου) ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa (και ποιηση οσοι αν μη προσκυνησωσιν την εικονα του θηριου), ne tapettaisiin (ινα αποκτανθωσιν). 13:16 Ja se saa kaikki, pienet ja suuret (και ποιει παντας τους μικρους και τους μεγαλους), sekä rikkaat että köyhät (και τους πλουσιους και τους πτωχους), sekä vapaat että orjat (και τους ελευθερους και τους δουλους), panemaan merkin oikeaan käteensä (ινα δωση αυτοις χαραγμα επι της χειρος αυτων της δεξιας) tai otsaansa (η επι των μετωπων αυτων), 13:17 ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se (και ινα μη τις δυνηται αγορασαι η πωλησαι), jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku (ει μη ο εχων το χαραγμα η το ονομα του θηριου η τον αριθμον του ονοματος αυτου). 13:18 Tässä on viisaus (ωδε η σοφια εστιν). Jolla on ymmärrys (ο εχων τον νουν), se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku (ψηφισατω τον αριθμον του θηριου αριθμος γαρ ανθρωπου εστιν). Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi (και ο αριθμος αυτου χξς). (Ilm 13:11-18)

#A12B207Fi

Johanneksen näkemät merkit ovat nykypäivän ihmisille jo tavallisia tekniikan "ihmeitä", mutta koska niiden tarkoitus tiedetään, on eri maiden lainsäätäjillä vielä vaikeuksia saada kansoja hyväksymään ilmeisen vihamielisessä tarkoituksessa laaditut lait. On kuitenkin muistettava, että Paholainen toimii Jumalan mandaatilla, "että kaikki ne, jotka eivät ole vastaanottaneet rakkautta totuuteen", tuomittaisiin. Opetusluontoinen rangaistus ei kuitenkaan kestä loputtomiin. Kun aika on täytetty, Taivaissa kuninkaaksi asetettu Karitsa palaa maan päälle esikuntineen, ja ottaa hallituksen ohjat käsiinsä. Musiikista huolehtivat taivaalliset soittajat:


Ja minä näin (και ειδον), ja katso (και ιδου), Karitsa seisoi Siionin vuorella (αρνιον εστηκος επι το ορος σιων), ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta (και μετ αυτου εκατον τεσσαρακοντα τεσσαρες χιλιαδες), joiden otsaan oli kirjoitettu hänen Isänsä nimi (εχουσαι το ονομα του πατρος αυτου γεγραμμενον επι των μετωπων αυτων). 14:2 Ja minä kuulin äänen taivaasta (και ηκουσα φωνην εκ του ουρανου) ikäänkuin paljojen vetten pauhinan (ως φωνην υδατων πολλων) ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän (και ως φωνην βροντης μεγαλης), ja minä kuulin kanteleitaan soittavien kanteleensoittajan äänen (και φωνην ηκουσα ως κιθαρωδων κιθαριζοντων) heidän kanteleistaan (εν ταις κιθαραις αυτων). 14:3 Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä (και αδουσιν ως ωδην καινην ενωπιον του θρονου) ja neljän olennon ja vanhinten edessä (και ενωπιον των τεσσαρων ζωων και των πρεσβυτερων); eikä kukaan voinut oppia sitä virttä (και ουδεις ηδυνατο μαθειν την ωδην), paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta (ει μη αι εκατον τεσσαρακοντα τεσσαρες χιλιαδες), jotka ovat ostetut maasta (οι ηγορασμενοι απο της γης). 14:4 Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa (ουτοι εισιν οι μετα γυναικων ουκ εμολυνθησαν); sillä he ovat niinkuin neitsyet (παρθενοι γαρ εισιν). Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa (ουτοι εισιν οι ακολουθουντες τω αρνιω), mihin ikinä hän menee (οπου αν υπαγη). Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle (ουτοι ηγορασθησαν απο των ανθρωπων απαρχη τω θεω και τω αρνιω), 14:5 eikä heidän suussaan ole vilppiä havaittu (και εν τω στοματι αυτων ουχ ευρεθη δολος); he ovat tahrattomat Jumalan valtaistuimen edessä (αμωμοι γαρ εισιν ενωπιον του θρονου του θεου). (Ilm 14:1-5)

#A12B208Fi

Evankeliumia julistetaan vielä, mutta se annetaan enkelin tehtäväksi. Kristuksen morsiameksi ei enää voi kukaan tulla, mutta ikuisen tuomion voi vielä välttää noudattamalla ikuisen evankeliumin hyvin yksinkertaista ohjetta:

Ja minä näin lentävän keskitaivaalla (εν μεσουρανηματι) erδän toisen enkelin (αλλον αγγελον), jolla oli iankaikkinen evankeliumi (εχοντα ευαγγελιον αιωνιον) julistettavana (ευαγγελισαι) maan päällä asuvaisille (επι τους κατοικουντας επι της γης), kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille (και παν εθνος και φυλην και γλωσσαν και λαον). 14:7 Ja hδn sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa (και προσκυνησατε - ja palvokaa) hδntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". (Ilm 14:6-7)

#A12B209Fi

Tuhatvuotisen Valtakunnan Herran, Jumalan Karitsan hallitustoimet alkavat kapinoitsijoitten tuomitsemisella. Heti perään julistetaankin jo uutinen Babylonialaisen maailmanjärjestyksen tuhosta:


Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat". (Ilm 14:8)

#A12B210Fi

Petovaltio on antanut merkitä kansalaisensa voidakseen paremmin valvoa heidän käyttäytymistään. Mutta sen, joka aikoo vielä välttää Jumalan vihan, on kieltäydyttävä paholaisen palvonnasta ja sen merkistä:


Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli (και τριτος αγγελος ηκολουθησεν αυτοις λεγων), joka sanoi suurella äänellä (εν φωνη μεγαλη): "Jos joku kumartaa petoa (ει τις το θηριον προσκυνει) ja sen kuvaa (και την εικονα αυτου) ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä (και λαμβανει χαραγμα επι του μετωπου αυτου η επι την χειρα αυτου), 14:10 niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä (και αυτος πιεται εκ του οινου του θυμου του θεου), joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan (του κεκερασμενου ακρατου εν τω ποτηριω της οργης αυτου), ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman (και βασανισθησεται εν πυρι και θειω) pyhien enkelien edessä (ενωπιον των αγιων αγγελων) ja Karitsan edessä (και ενωπιον του αρνιου). 14:11 Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti (και ο καπνος του βασανισμου αυτων αναβαινει εις αιωνας αιωνων), eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä (και ουκ εχουσιν αναπαυσιν ημερας και νυκτος), heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat (οι προσκυνουντες το θηριον και την εικονα αυτου), eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin (και ει τις λαμβανει το χαραγμα του ονοματος αυτου. 14:12 Tässä on pyhien kärsivällisyys (ωδε υπομονη των αγιων εστιν), niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon (οι τηρουντες τας εντολας του θεου και την πιστιν ιησου). 14:13 Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan minulle (και ηκουσα φωνης εκ του ουρανου λεγουσης μοι): "Kirjoita (γραψον): Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes (μακαριοι οι νεκροι οι εν κυριω αποθνησκοντες απαρτι). Totisesti - sanoo Henki (ναι λεγει το πνευμα) - he saavat levätä vaivoistansa (ινα αναπαυσωνται εκ των κοπων αυτων), sillä heidän tekonsa seuraavat heitä (τα δε εργα αυτων ακολουθει μετ αυτων)." (Ilm 14:9-13)

#A12B211Fi

Maailma on Jumalan viljapelto. Jumalan omat työmiehet ovat kylväneet Jumalan siemenet, ja vihollinen on kylvänyt omaa siementänsä Jumalan viljapeltoon. Jumalan kylvö ja istutukset ovat tuottaneet hedelmää, mutta myös käärmeen suku on häärinyt ahkerana omien istutuksiensa parissa. Kaiken sadon korjaa kuitenkin Jumala. Viimeiseksi puhdistetaan puimatantereet:

Ja minä näin (και ειδον), ja katso (και ιδου): valkoinen pilvi (νεφελη λευκη), ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen (και επι την νεφελην καθημενος ομοιος υιω ανθρωπου), päässänsä kultainen seppele (εχων επι της κεφαλης αυτου στεφανον χρυσουν) ja kädessänsä terävä sirppi (και εν τη χειρι αυτου δρεπανον οξυ). 14:15 Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli (και αλλος αγγελος εξηλθεν εκ του ναου) huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle (κραζων εν μεγαλη φωνη τω καθημενω επι της νεφελης): "Lähetä sirppisi ja leikkaa (πεμψον το δρεπανον σου και θερισον), sillä sinun on tullut aika leikata sato (οτι ηλθεν σοι η ωρα του θερισαι), sillä maan elo on kypsynyt (οτι εξηρανθη ο θερισμος της γης)". 14:16 Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle (και εβαλεν ο καθημενος επι την νεφελην το δρεπανον αυτου επι την γην), ja maa tuli leikatuksi (και εθερισθη η γη). 14:17 Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli (και αλλος αγγελος εξηλθεν εκ του ναου του εν τω ουρανω), ja hänelläkin oli terävä sirppi (εχων και αυτος δρεπανον οξυ). 14:18 Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli (και αλλος αγγελος εξηλθεν εκ του θυσιαστηριου), jolla oli tuli vallassaan (εχων εξουσιαν επι του πυρος), ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen (και εφωνησεν κραυγη μεγαλη τω εχοντι το δρεπανον το οξυ λεγων): "Lähetä terävä sirppisi (πεμψον σου το δρεπανον το οξυ) ja korjaa tertut maan viinipuusta (και τρυγησον τους βοτρυας της αμπελου της γης), sillä sen rypäleet ovat kypsyneet (οτι ηκμασαν αι σταφυλαι αυτης)". 14:19 Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan (και εβαλεν ο αγγελος το δρεπανον αυτου εις την γην) ja korjasi maan viinipuun hedelmät (και ετρυγησεν την αμπελον της γης) ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan (και εβαλεν εις την ληνον του θυμου του θεου την μεγαλην). 14:20 Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella (και επατηθη η ληνος εξω της πολεως), ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti (και εξηλθεν αιμα εκ της ληνου αχρι των χαλινων των ιππων), tuhannen kuudensadan vakomitan päähän (απο σταδιων χιλιων εξακοσιων). (Ilm 14:14-20)

#A12B212Fi

Kun Karitsa on kerännyt maan sadon ja polkenut Jumalan vihan viinikuurnan, on maan päällä jäljellä vielä noin kaksi kolmasosaa maan asukkaista, mutta voittajat ylistävät Jumalaa taivaissa:


Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa (και ειδον αλλο σημειον εν τω ουρανω), suuren ja ihmeellisen (μεγα και θαυμαστον): seitsemän enkeliä (αγγελους επτα), joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta (εχοντας πληγας επτα τας εσχατας), sillä niissä Jumalan viha täyttyy (οτι εν αυταις ετελεσθη ο θυμος του θεου). 15:2 Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren (και ειδον ως θαλασσαν υαλινην), tulella sekoitetun (μεμιγμενην πυρι), ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta (και τους νικωντας εκ του θηριου και εκ της εικονος αυτου) ja sen merkistä (και εκ του χαραγματος αυτου) sen nimen luvusta (εκ του αριθμου του ονοματος αυτου), seisovan sillä lasisella merellä (εστωτας επι την θαλασσαν την υαλινην), ja heillä oli Jumalan kanteleet (εχοντας κιθαρας του θεου). 15:3 Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan orjan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen (και αδουσιν την ωδην μωσεως του δουλου του θεου και την ωδην του αρνιου λεγοντες): "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias (μεγαλα και θαυμαστα τα εργα σου κυριε ο θεος ο παντοκρατωρ); vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi (δικαιαι και αληθιναι αι οδοι σου), sinä pyhien kuningas (ο βασιλευς των αγιων). 15:4 Kuka ei pelkäisi sinua, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi (τις ου μη φοβηθη σε κυριε και δοξαση το ονομα σου)? Sillä sinä yksin olet Pyhä (οτι μονος οσιος); sillä kaikki kansat tulevat (οτι παντα τα εθνη ηξουσιν) ja kumartavat sinua (και προσκυνησουσιν ενωπιον σου), koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet (οτι τα δικαιωματα σου εφανερωθησαν)." (Ilm 15:1-4)

#A12B213Fi

Kun vielä elossa olevat ihmiset ovat käyttäneet viimeisen tilaisuutensa pelastua tarjousta hyödyntämättä, he kuolevat ja jäävät odottamaan lopullista tuomiota Suuren Valkoisen Valtaistuimen edessä. Tämän jälkeen taivaallisesta temppelistä lähtee seitsemän enkeliä täynnä Jumalan vihan maljoja, ja temppeli käytännöllisesti katsoen suljetaan, kunnes vihan maljat on tyhjennetty maan päälle:


Ja sen jälkeen minä näin (και μετα ταυτα ειδον): Ja katso (και ιδου), todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin (ηνοιγη ο ναος της σκηνης του μαρτυριου εν τω ουρανω); 15:6 ja ne seitsemän enkeliä (και εξηλθον οι επτα αγγελοι), joilla oli ne seitsemän vitsausta (εχοντες τας επτα πληγας), lähtivät temppelistä, puettuina puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin (εκ του ναου ενδεδυμενοι λινον καθαρον και λαμπρον) ja rinnoilta vyötettyinä kultaisilla vöillä (και περιεζωσμενοι περι τα στηθη ζωνας χρυσας). 15:7 Ja yksi niistä neljästä olennosta antoi niille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa (και εν εκ των τεσσαρων ζωων εδωκεν τοις επτα αγγελοις επτα φιαλας χρυσας), täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti (γεμουσας του θυμου του θεου του ζωντος εις τους αιωνας των αιωνων). 15:8 Ja temppeli tuli savua täyteen Jumalan kunniasta ja hänen voimastansa (και εγεμισθη ο ναος καπνου εκ της δοξης του θεου και εκ της δυναμεως αυτου), eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin (και ουδεις ηδυνατο εισελθειν εις τον ναον), ennenkuin niiden seitsemän enkelin seitsemän vitsausta oli käynyt täytäntöön (αχρι τελεσθωσιν αι επτα πληγαι των επτα αγγελων). (Ilm 15:5-8)

#A12B214Fi

Vihan maljojen sisältö on samankaltainen kuin pasuunansoitolla luvussa 9 ilmoitetut vitsaukset, mutta vihan maljat tarjoillaan niitä paljon rankempina:

Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille (και ηκουσα φωνης μεγαλης εκ του ναου λεγουσης τοις επτα αγγελοις): "Menkää ja vuodattakaa ne Jumalan vihan maljaa maan päälle (υπαγετε και εκχεατε τας φιαλας του θυμου του θεου εις την γην)". 16:2 Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle (και απηλθεν ο πρωτος και εξεχεεν την φιαλην αυτου επι την γην); ja tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki (και εγενετο ελκος κακον και πονηρον εις τους ανθρωπους τους εχοντας το χαραγμα του θηριου) ja jotka sen kuvaa kumarsivat (και τους τη εικονι αυτου προσκυνουντας). 16:3 Ja toinen enkeli vuodatti maljansa mereen (και ο δευτερος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου εις την θαλασσαν), ja se tuli vereksi, ikäänkuin kuolleen vereksi (και εγενετο αιμα ως νεκρου), ja jokainen elävä olento, mitä meressä oli, kuoli. (και πασα ψυχη ζωσα απεθανεν εν τη θαλασση). 16:4 Ja kolmas enkeli vuodatti maljansa (και ο τριτος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου) jokiin ja vesilähteisiin (εις τους ποταμους και εις τας πηγας των υδατων), ja ne tulivat vereksi (και εγενετο αιμα). 16:5 Ja minä kuulin vetten enkelin sanovan (και ηκουσα του αγγελου των υδατων λεγοντος): "Vanhurskas Herra olet sinä (δικαιος κυριε ει), joka olet ja joka olit (ο ων και ο ην), sinä Pyhä (TSκαι ο Sεσομενος TBAοσιος), kun näin olet tuominnut (οτι ταυτα εκρινας). 16:6 Sillä pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet (οτι αιμα αγιων και προφητων εξεχεαν), ja verta sinä annoit heille juoda (και αιμα αυτοις εδωκας πιειν), sillä sen he ovat ansainneet (αξιοι γαρ εισιν)." 16:7 Ja minä kuulin toisen sanovan alttarilta (και ηκουσα αλλου εκ του θυσιαστηριου λεγοντος): "Totisesti, Herra Jumala (ναι κυριε ο θεος), Kaikkivaltias (ο παντοκρατωρ), totiset ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi (αληθιναι και δικαιαι αι κρισεις σου)". 16:8 Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon (και ο τεταρτος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου επι τον ηλιον), ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella (και εδοθη αυτω καυματισαι τους ανθρωπους εν πυρι). 16:9 Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä (και εκαυματισθησαν οι ανθρωποι καυμα μεγα) ja pilkkasivat Jumalan nimeä (και εβλασφημησαν το ονομα του θεου), hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset (του εχοντος εξουσιαν επι τας πληγας ταυτας); mutta he eivät muuttaneet mieltänsä (και ου μετενοησαν), niin että olisivat antaneet hänelle kunnian (δουναι αυτω δοξαν). 16:10 Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle (και ο πεμπτος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου επι τον θρονον του θηριου), ja sen valtakunta pimeni (και εγενετο η βασιλεια αυτου εσκοτωμενη); ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa (και εμασσωντο τας γλωσσας αυτων εκ του πονου) 16:11 ja pilkkasivat taivaan Jumalaa (και εβλασφημησαν τον θεον του ουρανου) tuskiensa ja paiseittensa tähden (εκ των πονων αυτων και εκ των ελκων αυτων), mutta eivät muuttaneet mieltänsä teoistansa (και ου μετενοησαν εκ των εργων αυτων). 16:12 Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan (και ο εκτος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου επι τον ποταμον τον μεγαν τον ευφρατην), ja sen vesi kuivui (και εξηρανθη το υδωρ αυτου), että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille (ινα ετοιμασθη η οδος των βασιλεων των απο ανατολων ηλιου). 16:13 Ja minä näin lohikäärmeen suusta (και ειδον εκ του στοματος του δρακοντος) ja pedon suusta (και εκ του στοματος του θηριου) ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista (και εκ του στοματος του ψευδοπροφητου πνευματα τρια ακαθαρτα ομοια βατραχοις). 16:14 Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät tunnustekoja (εισιν γαρ πνευματα δαιμονων ποιουντα σημεια), jotka lähtevät koko maanpiirin kuningasten ja asukkaiden luo (α εκπορευεται επι τους βασιλεις της γης και της οικουμενης ολης) kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä (συναγαγειν αυτους εις τον πολεμον της ημερας εκεινης της μεγαλης του θεου του παντοκρατορος). 16:15 - Katso (ιδου), minä tulen niinkuin varas (ερχομαι ως κλεπτης); autuas (μακαριος) se, joka valvoo (ο γρηγορων) ja pitää vaatteistansa vaarin (και τηρων τα ιματια αυτου), ettei hän kulkisi alastomana (ινα μη γυμνος περιπατη) eikä hänen häpeätänsä nähtäisi (και βλεπωσιν την ασχημοσυνην αυτου)! - 16:16 Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan (και συνηγαγεν αυτους εις τον τοπον), jonka nimi hebreaksi on Harmagedon (τον καλουμενον εβραιστι αρμαγεδδων). (Ilm 16:1-16)

#A12B215Fi

Ennen kuin jatkamme Ilmestyskirjan selostusta, muistellaan vähän sitä, mitä Vanhassa Testamentissa Kaikkivaltiaan Jumalan suuresta päivästä on sanottu. Tarjolla olisi noin 1500 raamatun paikkaa, mutta valitsin tähän sellaisia, jotka eivät pitkiä selittelyjä tai suuria ennakkotietoja tarvitse:

Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta. 13:7 Sentähden herpoavat kaikki kädet, ja kaikki ihmissydämet raukeavat. 13:8 He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina. 13:9 Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. 13:10 Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota. 13:11 Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden. 13:12 Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta. 13:13 Sentähden minä järisytän taivaat, ja maa järkkyy paikaltansa Herran Sebaotin kiivaudesta, hänen vihansa hehkun päivänä. (Jesaja 13:9-13)

#A12B216Fi

Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä maan asukas. 24:18 Joka pakenee kauhun ääntä, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan. Sillä korkeuden akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät. 24:19 Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. 24:20 Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse. 24:21 Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukolle korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä. 24:22 Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen; pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään. 24:23 Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kunnia. (Jesaja 24:17-23)

#A12B217Fi

Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus - 5:19 ikäänkuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme. 5:20 Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole? (Amos 5:18-20)

#A12B218Fi

Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä: 2:2 pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka. 2:3 Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut. 2:4 Ne ovat näöltänsä kuin hevoset, ja niinkuin ratsut ne juoksevat. 2:5 Ryskyen kuin sotavaunut ne hyppivät vuorten huipuilla, räiskyen kuin tulen liekki, joka kuluttaa oljet; ne ovat kuin väkevä kansa, sotarintaan asettunut. 2:6 Niitten edessä kansat vapisevat, kaikki kasvot kalpenevat. (Joel 2:1-6)

#A12B219Fi

Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi. 14:2 Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. 14:3 Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. 14:4 Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. 14:5 Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi. 14:6 Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat. 14:7 Se on oleva yhtämittaista päivää - Herralle on se tunnettu - ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata. 14:8 Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. 14:9 Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja Hänen nimensä yksi. 14:10 Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle. Ja tämä on oleva korkea ja oleva asuttu, paikallansa, Benjaminin portista entisen portin sijaan asti, Kulmaporttiin ja Hananelin-torniin asti, kuninkaan viinikuurniin asti. 14:11 He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi, ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa. 14:12 Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa, ja sen kieli mätänee sen suussa. 14:13 Sinä päivänä on tuleva Herralta suuri hämminki heidän sekaansa, niin että he käyvät kiinni toinen toisensa käteen ja toisen käsi kohoaa toisen kättä vastaan. 14:14 Myös Juuda on sotiva Jerusalemissa, ja kaikkien pakanakansojen rikkaudet kootaan joka taholta: kullat ja hopeat ja ylen paljon vaatteita. 14:15 Samoin on vitsaus kohtaava hevosia ja muuleja ja kameleja ja aaseja ja kaikkea karjaa, mitä niissä leireissä on - samankaltainen vitsaus. (Sakarja 14:1-15)

#A12B220Fi

Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä, 1:16 pasunan ja sotahuudon päivä varustettuja kaupunkeja ja korkeita muurinkulmia vastaan. 1:17 Minä saatan ihmiset ahdistukseen, niin että he kulkevat kuin sokeat, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Ja heidän verensä vuodatetaan niinkuin tomu, ja heidän elinnesteensä niinkuin saasta. 1:18 Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista. (Sefanja 1:15-18)

#A12B221Fi


Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä. (Sefanja 2:3)

#A12B222Fi

Pidetään mielessä marssijärjestys. Ensin on suuri ahdinko, jossa hävitettiin elävä kristikunta, ja kun se oli päässyt Herransa iloon, tulee kirkon, luopioitten ja juutalaisten koetuksen hetki. Kolmannessa vaiheessa kerrotaan Jumalan vihan maljojen vuodattamisesta maan päälle.

#A12B223Fi

Maljojen sisältö näyttää vähän samanlaiselta, kuin luvussa 8 pasuunansoitolla ilmoitetut pakotteet, mutta niissä tuho oli rajoitettu koskemaan vain kolmasosaan maata, merta, jokia ja lähteitä, aurinkoa kuuta ja tähtiä, niissä ihmisiä vaivattiin viisi kuukautta (viides pasuuna) ja vain kolmasosa ihmisistä kuoli (kuudes pasuuna), ja seitsemännestä pasuunastakin sanotaan vain pääasia: Jumalan salaisuus täyttyy Jumalan profeetoille annetun ilmoituksen mukaisesti. Siksi meitä kiinnostaa, mitä seitsemännestä vihan maljasta sanotaan. Tekstin alussa sanotaan taas: "Se on tapahtunut", mutta nyt kerrotaan myös, mitä tapahtui:

Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan (και ο εβδομος αγγελος εξεχεεν την φιαλην αυτου εις τον αερα), ja taivaan temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi (και εξηλθεν φωνη μεγαλη απο του ναου του ουρανου απο του θρονου λεγουσα): "Se on tapahtunut (γεγονεν)". 16:18 Ja tuli ääniä ja ukkosenjylinää ja salamoita (και εγενοντο φωναι και βρονται και αστραπαι); ja tuli suuri maanjäristys (και σεισμος εγενετο μεγας), niin ankara ja suuri, ettei niin suurta maanjäristystä ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä (οιος ουκ εγενετο αφ ου οι ανθρωποι εγενοντο επι της γης τηλικουτος σεισμος ουτως μεγας). 16:19 Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan (και εγενετο η πολις η μεγαλη εις τρια μερη), ja kansojen kaupungit luhistuivat (και αι πολεις των εθνων επεσον). Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä (και βαβυλων η μεγαλη εμνησθη ενωπιον του θεου), niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan (δουναι αυτη το ποτηριον του οινου του θυμου της οργης αυτου). 16:20 Ja kaikki saaret pakenivat (και πασα νησος εφυγεν), eikä vuoria enää ollut (και ορη ουχ ευρεθησαν). 16:21 Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia (και χαλαζα μεγαλη ως ταλαντιαια), satoi taivaasta ihmisten päälle (καταβαινει εκ του ουρανου επι τους ανθρωπους); ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden (και εβλασφημησαν οι ανθρωποι τον θεον εκ της πληγης της χαλαζης), sillä se vitsaus oli ylen suuri (οτι μεγαλη εστιν η πληγη αυτης σφοδρα). (Ilm 16:17-21)

#A12B224Fi

Ihmiset luulivat pilkkaavansa Jumalaa, mutta he pilkkasivat itseään. He saivat palkan ansioittensa mukaan, Jumala toimi tässä vain oikeudenmukaisuuden takuumiehenä. Kun ihmiset olivat järjestäytyneet Jumalaa vastaan rakennetun järjestelmän, Babylonin, taakse, heidän kuului saada osansa sille järjestelmälle kuuluvasta tuomiosta. Ilmestyskirjan kuudestoista luku ei kerro babylonialaisen järjestelmän alkuvaiheista, mutta me ehkä muistamme, miten se alkoi: ensin Nimrod kapinoi luomisjärjestyksen sisälle rakennettua patriarkaalista hallintomallia vastaan ja valloitti Baabelin, josta tuli ensimmäisen sellaisen imperiumin pääkaupunki, joka taisteli Jumalan valitsemaan pääkaupunkia, Jerusalemia vastaan. Baabelilta tämä kyseenalainen kunnia siirtyi Assyrialle, sitten Kreikalle ja viimeksi Roomalle.

#A12B225Fi

Baabelin torni oli Babylonialaisen maailmanjärjestyksen ensimmäinen suuri yritys. Sen jälkeen Jumalan kansaa käsketään yhä uudelleen pysymään tuosta paholaisen julkisivuksi rakennetusta järjestelmästä. Ilmestyskirjan luku 17 esittää kertomuksen järjestelmän olemuksesta ja sen kehityksestä aina sen tuhoon asti:

Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä (και ηλθεν εις εκ των επτα αγγελων), joilla oli ne seitsemän maljaa (των εχοντων τας επτα φιαλας), ja puhui minun kanssani sanoen minulle (και ελαλησεν μετ εμου λεγων μοι): "Tule (δευρο), minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion (δειξω σοι το κριμα της πορνης της μεγαλης), joka istuu paljojen vetten päällä (της καθημενης επι των υδατων των πολλων), 17:2 hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet (μεθ ης επορνευσαν οι βασιλεις της γης) ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet (και εμεθυσθησαν εκ του οινου της πορνειας αυτης οι κατοικουντες την γην)". 17:3 Ja hän vei minut hengessä erämaahan (και απηνεγκεν με εις ερημον εν πνευματι). Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä (και ειδον γυναικα καθημενην επι θηριον κοκκινον); peto oli täynnä pilkkaavia nimiä (γεμον ονοματων βλασφημιας), ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (εχον κεφαλας επτα και κερατα δεκα). 17:4 Ja nainen oli puettu purppuraan (και η γυνη ην περιβεβλημενη πορφυρα) ja helakanpunaan (και κοκκινω) ja koristettu kullalla (και κεχρυσωμενη χρυσω) ja jalokivillä ja helmillä (και λιθω τιμιω και μαργαριταις) ja piti kädessään kultaista maljaa (εχουσα χρυσουν ποτηριον εν τη χειρι αυτης), joka oli täynnä iljetyksiä ja hänen haureutensa riettauksia (γεμον βδελυγματων και ακαθαρτητος πορνειας αυτης). 17:5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus (και επι το μετωπον αυτης ονομα γεγραμμενον μυστηριον): "Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetyksien äiti (μυστηριον βαβυλων η μεγαλη η μητηρ των πορνων και των βδελυγματων της γης)". 17:6 Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä (και ειδον την γυναικα μεθυουσαν εκ του αιματος των αγιων) ja Jeesuksen todistajain verestä (και εκ του αιματος των μαρτυρων ιησου); ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin (και εθαυμασα ιδων αυτην θαυμα μεγα). 17:7 Ja enkeli sanoi minulle (και ειπεν μοι ο αγγελος): "Miksi ihmettelet (διατι εθαυμασας)? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden (εγω σοι ερω το μυστηριον της γυναικος) ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa (και του θηριου του βασταζοντος αυτην) ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (του εχοντος τας επτα κεφαλας και τα δεκα κερατα). 17:8 Peto, jonka sinä näit (το θηριον ο ειδες), on ollut, eikä sitä enää ole (ην και ουκ εστιν), mutta se on nouseva syvyydestä (και μελλει αναβαινειν εκ της αβυσσου) ja menevä kadotukseen (και εις απωλειαν υπαγειν); ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät kosmoksen alasheittämisestä saakka ole kirjoitetut elämän kirjaan, ihmettelevät (και θαυμασονται οι κατοικουντες επι της γης ων ου γεγραπται τα ονοματα επι το βιβλιον της ζωης απο καταβολης κοσμου), kun he näkevät pedon (βλεποντες το θηριον), että se on ollut eikä sitä enää ole (ο τι ην και ουκ εστιν), mutta se on tuleva (καιπερ εστιν). 17:9 Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on (ωδε ο νους ο εχων σοφιαν): Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta (αι επτα κεφαλαι ορη εισιν επτα), joiden päällä nainen istuu (οπου η γυνη καθηται επ αυτων); ne ovat myös seitsemän kuningasta (και βασιλεις επτα εισιν); 17:10 heistä on viisi kaatunut (οι πεντε επεσαν), ja yksi on (και ο εις εστιν), eikä se toinen ole vielä tullut (ο αλλος ουπω ηλθεν), ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän (και οταν ελθη ολιγον TSAαυτον δει μειναι). 17:11 Ja peto (και το θηριον), joka on ollut ja jota ei enää ole (ο ην και ουκ εστιν), on itse kahdeksas (και αυτος ογδοος εστιν), ja on yksi* noista seitsemästä (και εκ των επτα εστιν), ja menee kadotukseen (και εις απωλειαν υπαγει). 17:12 Ja ne kymmenen sarvea (και τα δεκα κερατα), jotka sinä näit (α ειδες), ovat kymmenen kuningasta (δεκα βασιλεις εισιν), jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta (οιτινες βασιλειαν ουπω ελαβον), mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa (αλλ εξουσιαν ως βασιλεις μιαν ωραν λαμβανουσιν μετα του θηριου). 17:13 Näillä on yksi ja sama mieli (ουτοι μιαν γνωμην εχουσιν), ja he antavat* voimansa ja valtansa pedolle (και την δυναμιν και την εξουσιαν εαυτων τω θηριω TSδιαδιδωσουσιν). 17:14 He sotivat Karitsaa vastaan (ουτοι μετα του αρνιου πολεμησουσιν), mutta Karitsa on voittava heidät (και το αρνιον νικησει αυτους), sillä hän on herrain Herra (οτι κυριος κυριων εστιν) ja kuningasten Kuningas (και βασιλευς βασιλεων); ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa (και οι μετ αυτου κλητοι και εκλεκτοι και πιστοι)." 17:15 Ja hän sanoi minulle (και λεγει μοι): "Vedet, jotka sinä näit (τα υδατα α ειδες), tuolla, missä portto istuu (ου η πορνη καθηται), ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä (λαοι και οχλοι εισιν και εθνη και γλωσσαι). 17:16 Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit pedolla olevan (και τα δεκα κερατα α ειδες επι το θηριον) vihaavat porttoa (ουτοι μισησουσιν την πορνην) ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi (και ηρημωμενην ποιησουσιν αυτην και γυμνην) ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa (και τας σαρκας αυτης φαγονται και αυτην κατακαυσουσιν εν πυρι). 17:17 Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä (ο γαρ θεος εδωκεν εις τας καρδιας αυτων), että he täyttävät hänen aivoituksensa (ποιησαι την γνωμην αυτου), yksimielisesti (και ποιησαι μιαν γνωμην), ja antavat kuninkuutensa pedolle (και δουναι την βασιλειαν αυτων τω θηριω), kunnes Jumalan sanat täyttyvät (αχρι TSτελεσθη τα ρηματα του θεου). 17:18 Ja nainen, jonka sinä näit (και η γυνη ην ειδες), on se suuri kaupunki (εστιν η πολις η μεγαλη), jolla on maan kuninkaitten kuninkuus (η εχουσα βασιλειαν επι των βασιλεων της γης)." (Ilm 17:1-18)

#A12B226Fi

Kun Jumalan vihan seitsemännen maljan vaikutukset ovat tehneet systeemin jatkumisen mahdottomaksi, se kaatuu. Ilmestyskirjan luku 18 on selostus sen tuhosta; luku on pitkä, mutta ajankohtainen:

Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin (και μετα ταυτα ειδον αλλον αγγελον καταβαινοντα εκ του ουρανου), jolla oli suuri valta (εχοντα εξουσιαν μεγαλην), ja maa valkeni hänen kunniastaan (και η γη εφωτισθη εκ της δοξης αυτου). 18:2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen (και εκραξεν εν ισχυι φωνη μεγαλη λεγων): "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon (επεσεν επεσεν βαβυλων η μεγαλη) ja tullut riivaajain asuinpaikaksi (και εγενετο κατοικητηριον δαιμονων) ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi (και φυλακη παντος πνευματος ακαθαρτου) ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi (και φυλακη παντος ορνεου ακαθαρτου και μεμισημενου). 18:3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet (οτι εκ του οινου του θυμου της πορνειας αυτης πεπωκεν παντα τα εθνη), ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa (και οι βασιλεις της γης μετ αυτης επορνευσαν), ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta (και οι εμποροι της γης εκ της δυναμεως του στρηνους αυτης επλουτησαν)." 18:4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan (και ηκουσα αλλην φωνην εκ του ουρανου λεγουσαν): "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani (εξελθετε εξ αυτης ο λαος μου), ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi (ινα μη συγκοινωνησητε ταις αμαρτιαις αυτης) ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa (και ινα μη λαβητε εκ των πληγων αυτης). 18:5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti (οτι εκολληθησαν αυτης αι αμαρτιαι αχρι του ουρανου), ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa (και εμνημονευσεν ο θεος τα αδικηματα αυτης). 18:6 Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on teille tehnyt (αποδοτε αυτη ως και αυτη απεδωκεν υμιν), ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa (και διπλωσατε αυτη διπλα κατα τα εργα αυτης); siihen maljaan, johon hän on kaatanut (εν τω ποτηριω ω εκερασεν), kaatakaa te hänelle kaksin verroin (κερασατε αυτη διπλουν). 18:7 Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut (οσα εδοξασεν εαυτην και εστρηνιασεν), niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua (τοσουτον δοτε αυτη βασανισμον και πενθος). Koska hän sanoo sydämessään (οτι εν τη καρδια αυτης λεγει): 'Minä istun kuningattarena (καθημαι βασιλισσα) enkä ole leski (και χηρα ουκ ειμι) enkä ole surua näkevä (και πενθος ου μη ιδω)', 18:8 sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä (δια τουτο εν μια ημερα ηξουσιν αι πληγαι αυτης): kuolema ja suru ja nälkä (θανατος και πενθος και λιμος), ja hän joutuu tulessa poltettavaksi (και εν πυρι κατακαυθησεται), sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut (οτι ισχυρος κυριος ο θεος ο κρινων αυτην)." 18:9 Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä (και κλαυσονται* αυτην και κοψονται επ αυτη οι βασιλεις της γης οι μετ αυτης πορνευσαντες και στρηνιασαντες), kun näkevät hänen palonsa savun (οταν βλεπωσιν τον καπνον της πυρωσεως αυτης); 18:10 he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat (απο μακροθεν εστηκοτες δια τον φοβον του βασανισμου αυτης λεγοντες): "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki (ουαι ουαι η πολις η μεγαλη βαβυλων η πολις η ισχυρα), sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä (οτι εν μια ωρα ηλθεν η κρισις σου)!" 18:11 Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä (και οι εμποροι της γης κλαιουσιν και πενθουσιν επ αυτη), kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa (οτι τον γομον αυτων ουδεις αγοραζει ουκετι), 18:12 kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä (γομον χρυσου και αργυρου και λιθου τιμιου και μαργαριτου και βυσσου και πορφυρας και σηρικου και κοκκινου και παν ξυλον θυινον και παν σκευος ελεφαντινον και παν σκευος εκ ξυλου τιμιωτατου και χαλκου και σιδηρου και μαρμαρου), 18:13 ja kanelia ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa (και κιναμωμον και θυμιαματα και μυρον και λιβανον) ja viiniä (και οινον) ja öljyä (και ελαιον) ja lestyjä jauhoja ja viljaa (και σεμιδαλιν και σιτον) ja karjaa ja lampaita (και κτηνη και προβατα) ja hevosia ja vaunuja (και ιππων και ρεδων) ja orjia ja ihmissieluja (και σωματων και ψυχας ανθρωπων). 18:14 Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet (και η οπωρα της επιθυμιας της ψυχης σου απηλθεν απο σου), ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta menneet (και παντα τα λιπαρα και τα λαμπρα απηλθεν απο σου), eikä niitä enää koskaan löydetä (και ουκετι ου μη ευρησης αυτα). 18:15 Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista* (οι εμποροι τουτων οι πλουτησαντες απ αυτης), seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa (απο μακροθεν στησονται δια τον φοβον του βασανισμου αυτης), itkien ja surren (κλαιοντες και πενθουντες), 18:16 ja sanovat (και λεγοντες): "Voi, voi sitä suurta kaupunkia (ουαι ουαι η πολις η μεγαλη), joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan (η περιβεβλημενη βυσσινον και πορφυρουν και κοκκινον) ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä (και κεχρυσωμενη εν χρυσω και λιθω τιμιω και μαργαριταις), kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui (οτι μια ωρα ηρημωθη ο τοσουτος πλουτος)!" 18:17 Ja kaikki laivurit (και πας κυβερνητης) ja kaikki laivamiehistöt ja perämiehet ja kaikki jotka merenkulkua harjoittavat (και πας επι των πλοιων ο ομιλος και ναυται και οσοι την θαλασσαν εργαζονται) seisoivat loitolla (απο μακροθεν εστησαν) 18:18 ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat (και εκραζον ορωντες τον καπνον της πυρωσεως αυτης λεγοντες): "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen (τις ομοια τη πολει τη μεγαλη)?" 18:19 Ja he heittivät tomua päänsä päälle (και εβαλον χουν επι τας κεφαλας αυτων) ja huusivat itkien ja surren, sanoen (και εκραζον κλαιοντες και πενθουντες λεγοντες): "Voi, voi sitä suurta kaupunkia (ουαι ουαι η πολις η μεγαλη), jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä (εν η επλουτησαν παντες οι εχοντες πλοια εν τη θαλασση εκ της τιμιοτητος αυτης), kun se yhdessä hetkessä tuhoutui (οτι μια ωρα ηρημωθη)!" 18:20 Riemuitse hänestä, taivas (ευφραινου επ αυτην ουρανε), ja te pyhät apostolit ja profeetat (και οι αγιοι αποστολοι και οι προφηται); sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne (οτι εκρινεν ο θεος το κριμα υμων εξ αυτης). 18:21 Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven (και ηρεν εις αγγελος ισχυρος λιθον ως μυλον μεγαν), ja heitti sen mereen sanoen (και εβαλεν εις την θαλασσαν λεγων): "Näin heitetään kiivaasti pois Babylon (ουτως ορμηματι βληθησεται βαβυλων), se suuri kaupunki (η μεγαλη πολις), eikä sitä enää löydetä (και ου μη ευρεθη ετι)". 18:22 Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä (και φωνη κιθαρωδων και μουσικων και αυλητων και σαλπιστων ου μη ακουσθη εν σοι); ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria (ετι και πας τεχνιτης πασης τεχνης ου μη ευρεθη εν σοι ετι); ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää (και φωνη μυλου ου μη ακουσθη εν σοι ετι); 18:23 ei loista sinussa enää lampun valo (και φως λυχνου ου μη φανη εν σοι ετι); ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle (και φωνη νυμφιου και νυμφης ου μη ακουσθη εν σοι ετι); sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia (οτι οι εμποροι σου ησαν οι μεγιστανες της γης οτι), ja sinun velhoutesi petti kaikki kansat (εν τη φαρμακεια σου επλανηθησαν παντα τα εθνη); 18:24 ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien ja kaikkien veri (και εν αυτη αιμα προφητων και αγιων ευρεθη και παντων), jotka maan päällä ovat tapetut (των εσφαγμενων επι της γης). (Ilm 18:1-24)

#A12B227Fi

Babylon on saatanan luomus, ja lopullisen vastuun kantaa siitä Saatana. Mutta vielä juuri ennen Paapelin tuomiota Jumala kehoittaa jokaista ihmistä lähtemään ulos Saatanan järjestelmästä, ettei kukaan joutuisi samaan paikkaan, kuin Saatana itse, kts. Ilm 18:4.

#A12B228Fi

Uudessa Testamentissa sana Halleluja esiintyy vain neljä kertaa:

Sen jälkeen minä kuulin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan (και μετα ταυτα ηκουσα φωνην οχλου πολλου μεγαλην εν τω ουρανω λεγοντος): "Halleluja (αλληλουια)! Pelastus (η σωτηρια) ja kunnia (και η δοξα) ja arvo (και η τιμη) ja voima (και η δυναμις) Herralle, meidän Jumalallemme (κυριω τω θεω ημων). 19:2 Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa (οτι αληθιναι και δικαιαι αι κρισεις αυτου); sillä hän on tuominnut sen suuren porton (οτι εκρινεν την πορνην την μεγαλην), joka turmeli maan haureudellaan (ητις εφθειρεν την γην εν τη πορνεια αυτης), ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä orjiensa veren (και εξεδικησεν το αιμα των δουλων αυτου εκ της χειρος αυτης)." 19:3 Ja he sanoivat toistamiseen (και δευτερον ειρηκαν): "Halleluja (αλληλουια)!" Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti (και ο καπνος αυτης αναβαινει εις τους αιωνας των αιωνων). 19:4 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan (και επεσαν οι πρεσβυτεροι οι εικοσι και τεσσαρες και τα τεσσαρα ζωα) ja kumartaen rukoilivat Jumalaa (και προσεκυνησαν τω θεω), joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat (τω καθημενω επι του θρονου λεγοντες): "Amen, halleluja (αμην αλληλουια)!" 19:5 Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi (και φωνη εκ του θρονου εξηλθεν λεγουσα): "Ylistäkää meidän Jumalaamme (αινειτε τον θεον ημων), kaikki hänen orjansa (παντες οι δουλοι αυτου), ja te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret (και οι φοβουμενοι αυτον και οι μικροι και οι μεγαλοι)". 19:6 Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen (και ηκουσα ως φωνην οχλου πολλου) ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan (και ως φωνην υδατων πολλων) ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan (και ως φωνην βροντων ισχυρων λεγοντας): "Halleluja (αλληλουια)! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen (οτι εβασιλευσεν κυριος ο θεος ο παντοκρατωρ). (Ilm 19:1-6)

#A12B229Fi

Kohta tämän jälkeen alkavat Karitsan häät, ne, joihin viitatessa käytettiin termiä "iloitkaamme ja riemuitkaamme":


Iloitkaamme ja riemuitkaamme (χαιρωμεν και αγαλλιωμεθα) ja antakaamme kunnia hänelle (και δωμεν την δοξαν αυτω), sillä Karitsan häät ovat tulleet (οτι ηλθεν ο γαμος του αρνιου), ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut (και η γυνη αυτου ητοιμασεν εαυτην). 19:8 Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen (και εδοθη αυτη ινα περιβαληται βυσσινον), puhtaaseen ja hohtavaan ja (καθαρον και λαμπρον): se liina on pyhien vanhurskautus (το γαρ βυσσινον τα δικαιωματα εστιν των αγιων)." 19:9 Ja hän sanoi minulle (και λεγει μοι): "Kirjoita (γραψον): Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle (μακαριοι οι εις το δειπνον του γαμου του αρνιου κεκλημενοι)!" Vielä hän sanoi minulle (και λεγει μοι): "Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat (ουτοι οι λογοι αληθινοι εισιν του θεου)". 19:10 Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen (και επεσον εμπροσθεν των ποδων αυτου), kumartaen rukoillakseni häntä (προσκυνησαι αυτω). Mutta hän sanoi minulle (και λεγει μοι): "Varo, ettet sitä tee (ορα μη); minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija (συνδουλος σου ειμι και των αδελφων σου), niiden, joilla on Jeesuksen todistus (των εχοντων την μαρτυριαν του ιησου); kumarra ja rukoile Jumalaa (τω θεω προσκυνησον). Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki (η γαρ μαρτυρια του ιησου εστιν το πνευμα της προφητειας)." (Ilm 19:7-10)

#A12B230Fi

Raamatulliset häät kestävät seitsemän päivää, mutta Karitsan häät taivaissa seitsemän vuotta. Se on kruunajaistilaisuus, jossa myös morsian kruunataan. Häälaulu on esitetty psalmissa 45:

Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; koorahilaisten mietevirsi; laulu rakkaudesta. 45:2 Minun sydämeni tulvii ihania sanoja; minä lausun: kuninkaasta on minun lauluni, minun kieleni on kerkeän kirjurin kynä. 45:3 Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi, sentähden Jumala siunaa sinua iankaikkisesti. 45:4 Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi. 45:5 Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja. 45:6 Sinun nuolesi ovat terävät, kansat kaatuvat sinun allesi; kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään. 45:7 Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. 45:8 Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi. 45:9 Mirhaa, aloeta ja kassiaa tuoksuvat kaikki sinun vaatteesi, kanteleet helisevät sinun iloksesi norsunluisista palatseista. 45:10 Kuningasten tyttäriä on sinun kaunistuksenasi, kuningatar seisoo sinun oikealla puolellasi, Oofirin kullassa. 45:11 Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi, unhota kansasi ja isäsi huone, 45:12 ja saakoon kuningas halun sinun kauneuteesi, sillä hän on sinun herrasi. Kumarra häntä. 45:13 Tytär Tyyro ja kansan rikkaimmat etsivät lahjoillaan sinun suosiotasi. 45:14 Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa (chuppah), kultakudosta on hänen pukunsa. 45:15 Kirjailluissa vaatteissa hänet saatetaan kuninkaan tykö. Neitsyet seuraavat häntä, hänen ystävättärensä tuodaan sinun tykösi. 45:16 Ilolla ja riemulla heitä saatetaan, he astuvat kuninkaan palatsiin. 45:17 Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan. 45:18 Minä teen sinun nimesi kuuluksi suvusta sukuun; sentähden kansat sinua ylistävät aina ja iankaikkisesti. (Psalmi 45)

#A12B231Fi

Häähuone (chuppah) mainitaan jakeessa neljätoista, ja seuraavissa jakeissa puhutaan jo rakkauden hedelmistä. Kruunajaistilaisuudesta Herra palaa maan päälle, jossa juhlat jatkuvat voitonjuhlina. Lyödyt kuninkaat ja sotapäälliköt syötetään haaskalinnuille.


Ja minä näin taivaan auenneena (και ειδον τον ουρανον ανεωγμενον). Ja katso (και ιδου): valkoinen hevonen (ιππος λευκος), ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen (και ο καθημενος επ αυτον καλουμενος πιστος και αληθινος), ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa (και εν δικαιοσυνη κρινει και πολεμει). 19:12 Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit (οι δε οφθαλμοι αυτου ως φλοξ πυρος), ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse (και επι την κεφαλην αυτου διαδηματα πολλα εχων ονομα γεγραμμενον ο ουδεις οιδεν ει μη αυτος), 19:13 ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa (και περιβεβλημενος ιματιον βεβαμμενον αιματι), ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana (και καλειται το ονομα αυτου ο λογος του θεου). 19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaalliset sotajoukot (και τα στρατευματα τα εν τω ουρανω ηκολουθει αυτω εφ ιπποις λευκοις), puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen (ενδεδυμενοι βυσσινον λευκον και καθαρον). 19:15 Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka (και εκ του στοματος αυτου εκπορευεται ρομφαια οξεια), että hän sillä löisi kansoja (ινα εν αυτη πατασση τα εθνη). Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla (και αυτος ποιμανει αυτους εν ραβδω σιδηρα), ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan ja kiivauden viinikuurnan (και αυτος πατει την ληνον του οινου του θυμου και της οργης του θεου του παντοκρατορος). 19:16 Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi (και εχει επι το ιματιον και επι τον μηρον αυτου ονομα γεγραμμενον): "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra (βασιλευς βασιλεων και κυριος κυριων)". 19:17 Ja minä näin enkelin seisovan auringossa (και ειδον ενα αγγελον εστωτα εν τω ηλιω), ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille (και εκραξεν φωνη μεγαλη λεγων πασιν τοις ορνεοις τοις πετωμενοις εν μεσουρανηματι): "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle (δευτε και συναγεσθε εις το δειπνον του μεγαλου θεου) 19:18 syömään kuningasten lihaa (ινα φαγητε σαρκας βασιλεων) ja sotapäällikköjen lihaa (και σαρκας χιλιαρχων) ja väkevien lihaa (και σαρκας ισχυρων) ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa (και σαρκας ιππων και των καθημενων επ αυτων) ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten (και σαρκας παντων ελευθερων τε και δουλων και μικρων και μεγαλων)". 19:19 Ja minä näin pedon (και ειδον το θηριον) ja maan kuninkaat (και τους βασιλεις της γης) ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan (και τα στρατευματα αυτων συνηγμενα ποιησαι πολεμον μετα του καθημενου επι του ιππου) ja hänen sotajoukkoansa vastaan (και μετα του στρατευματος αυτου). 19:20 Ja peto otettiin kiinni (και επιασθη το θηριον), ja sen kanssa väärä profeetta (και μετα τουτου ο ψευδοπροφητης), joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa (ο ποιησας τα σημεια ενωπιον αυτου), joilla hän oli pettänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin (εν οις επλανησεν τους λαβοντας το χαραγμα του θηριου), ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet (και τους προσκυνουντας τη εικονι αυτου); ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen (ζωντες εβληθησαν οι δυο εις την λιμνην του πυρος), joka tulikiveä palaa (την καιομενην εν τω θειω). 19:21 Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta (και οι λοιποι απεκτανθησαν εν τη ρομφαια του καθημενου επι του ιππου), joka lähti hänen suustaan (τη εκπορευομενη εκ του στοματος αυτου); ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa (και παντα τα ορνεα εχορτασθησαν εκ των σαρκων αυτων). (Ilm 19:11-21)

#A12B232Fi

Saatanan vangitsemisen suorittaa taivaasta tullut enkeli:

Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin (και ειδον αγγελον καταβαινοντα εκ του ουρανου), jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään (εχοντα την κλειδα της αβυσσου και αλυσιν μεγαλην επι την χειρα αυτου). 20:2 Ja hän otti kiinni lohikäärmeen (και εκρατησεν τον δρακοντα), sen vanhan käärmeen (τον οφιν τον αρχαιον), joka on perkele ja saatana (ος εστιν διαβολος και σατανας), ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi (και εδησεν αυτον χιλια ετη) 20:3 ja heitti hänet syvyyteen (και εβαλεν αυτον εις την αβυσσον) ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä (και εκλεισεν αυτον και εσφραγισεν επανω αυτου), ettei hän enää kansoja pettäisi (ινα μη πλανηση τα εθνη ετι), siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet (αχρι τελεσθη τα χιλια ετη); sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa (και μετα ταυτα δει αυτον λυθηναι μικρον χρονον). (Ilm 20:1-3)

#A12B233Fi

Tuhatvuotisen hallituksen valtaistuimille asetettiin Saatanan tappamat Jumalan pyhät:

Ja minä näin valtaistuimia (και ειδον θρονους), ja he istuivat niille (και εκαθισαν επ αυτους), ja heille annettiin tuomiovalta (και κριμα εδοθη αυτοις); ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen (και τας ψυχας των πεπελεκισμενων δια την μαρτυριαν ιησου) ja Jumalan sanan tähden, (και δια τον λογον του θεου) ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa (και οιτινες ου προσεκυνησαν τω θηριω ουτε την εικονα αυτου) eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä (και ουκ ελαβον το χαραγμα επι το μετωπον αυτων και επι την χειρα αυτων); ja he virkosivat eloon (και εζησαν) ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta (και εβασιλευσαν μετα χριστου χιλια ετη). 20:5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon (οι δε λοιποι των νεκρων ουκ ανεζησαν), ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet (εως τελεσθη τα χιλια ετη). Tämä on ensimmäinen ylösnousemus (αυτη η αναστασις η πρωτη). 20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa (μακαριος και αγιος ο εχων μερος εν τη αναστασει τη πρωτη); heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa (επι τουτων ο θανατος ο δευτερος ουκ εχει εξουσιαν), vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja (αλλ εσονται ιερεις του θεου και του χριστου) ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta (και βασιλευσουσιν μετ αυτου χιλια ετη). (Ilm 20:4-6)

#A12B234Fi

Sana αναζάω, virota eloon ei tarkoita hengellistä uudestisyntymistä, vaan ruumiin virkoamista elämään joko Kristuksen kanssa tuhatvuotisen valtakunnan alussa, kts. Rm 14:9, tai sen lopussa, tuomittavaksi suuren valkean valtaistuimen edessä:

Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet (και οταν τελεσθη τα χιλια ετη), päästetään saatana vankeudestaan (λυθησεται ο σατανας εκ της φυλακης αυτου), 20:8 ja hän lähtee pettämään maan neljällä kulmalla olevia kansoja (και εξελευσεται πλανησαι τα εθνη τα εν ταις τεσσαρσιν γωνιαις της γης), Googia ja Maagogia (τον γωγ και τον μαγωγ), kootakseen heidät sotaan (συναγαγειν αυτους εις πολεμον), ja niiden luku on kuin meren hiekka (ων ο αριθμος ως η αμμος της θαλασσης). 20:9 Ja he nousevat yli maan avaruuden (και ανεβησαν επι το πλατος της γης) ja piirittävät pyhien leirin (και εκυκλωσαν την παρεμβολην των αγιων) ja sen rakastetun kaupungin (και την πολιν την ηγαπημενην). Mutta tuli lankeaa Jumalan luota taivaasta (και κατεβη πυρ απο του θεου εκ του ουρανου) ja kuluttaa heidät (και κατεφαγεν αυτους). 20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä (και ο διαβολος ο πλανων αυτους), heitetään tuli- ja tulikivijärveen (εβληθη εις την λιμνην του πυρος και θειου), jossa peto ja väärä profeetta ovat (οπου το θηριον και ο ψευδοπροφητης), ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti (και βασανισθησονται ημερας και νυκτος εις τους αιωνας των αιωνων). (Ilm 20:7-10)

#A12B235Fi

Suuren valkean valtaistuimen eteen kutsutaan kaikki, joita Kristus ei ole tunnustanut omakseen.

Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen (και ειδον θρονον λευκον μεγαν και τον καθημενον επ αυτου), jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat (ου απο προσωπου εφυγεν η γη και ο ουρανος), eikä niille sijaa löytynyt (και τοπος ουχ ευρεθη αυτοις). 20:12 Ja minä näin kuolleet (και ειδον τους νεκρους), suuret ja pienet (μικρους και μεγαλους), seisomassa Jumalan edessä (εστωτας ενωπιον του θεου), ja kirjat avattiin (και βιβλια ηνεωχθησαν); ja avattiin toinen kirja (και βιβλιον αλλο ηνεωχθη), joka on elämän kirja (ο εστιν της ζωης); ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu (και εκριθησαν οι νεκροι εκ των γεγραμμενων εν τοις βιβλιοις), tekojensa mukaan (κατα τα εργα αυτων). 20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat (και εδωκεν η θαλασσα τους εν αυτη νεκρους), ja Kuolema ja Tuonela (και ο θανατος και ο αδης) antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat (εδωκαν τους εν αυτοις νεκρους), ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan (και εκριθησαν εκαστος κατα τα εργα αυτων). 20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen (και ο θανατος και ο αδης εβληθησαν εις την λιμνην του πυρος). Tämä on toinen kuolema (ουτος εστιν ο δευτερος θανατος). 20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu (και ει τις ουχ ευρεθη εν τη βιβλω της ζωης γεγραμμενος), se heitettiin tuliseen järveen (εβληθη εις την λιμνην του πυρος). (Ilm 20:11-15)

#A12B236Fi

Raamatun ensimmäiset sanat Bereshit bara Elohim et ha-shshamajim ke ha-arets, Esikoisessaan Jumala loi taivaat ja maan, esiintyvä sana shamajim on kaksikkomuoto sanasta taivas. Tätä toista taivasta me emme ole vielä nähneetkään:

Ja minä näin uuden taivaan (και ειδον ουρανον καινον) ja uuden maan (και γην καινην); sillä ensimmäinen taivas (ο γαρ πρωτος ουρανος) ja ensimmäinen maa (και η πρωτη γη) ovat kadonneet (παρηλθεν), eikä merta enää ole (και η θαλασσα ουκ εστιν ετι). (Ilm 21:1)

#A12B237Fi

Teksti jatkuu siten, että Johannekselle näytetään morsian, Karitsan vaimo, joka on sama kuin taivaasta laskeutuva pyhä kaupunki, Uusi Jerusalem:

Ja minä Johannes, näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, (και εγω ιωαννης ειδον την πολιν την αγιαν ιερουσαλημ καινην ) laskeutuvan alas Jumalan tyköä taivaasta (καταβαινουσαν απο του θεου εκ του ουρανου), valmistettuna niinkuin morsian (ητοιμασμενην ως νυμφην), miehellensä kaunistettu (κεκοσμημενην τω ανδρι αυτης). 21:3 Ja minä kuulin suuren äänen taivaasta sanovan (και ηκουσα φωνης μεγαλης εκ του ουρανου λεγουσης): "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä (ιδου η σκηνη του θεου μετα των ανθρωπων)! Ja hän on asuva heidän keskellänsä (και σκηνωσει μετ αυτων), ja he ovat hänen kansansa (και αυτοι λαοι αυτου εσονται), ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa (και αυτος ο θεος εσται μετ αυτων θεος αυτων); 21:4 ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä (και εξαλειψει ο θεος παν δακρυον απο των οφθαλμων αυτων), eikä kuolemaa ole enää oleva (και ο θανατος ουκ εσται ετι), eikä murhetta (ουτε πενθος) eikä parkua (ουτε κραυγη) eikä kipua (ουτε πονος) ole enää oleva (ουκ εσται ετι), sillä kaikki entinen on mennyt (οτι τα πρωτα απηλθον)." 21:5 Ja valtaistuimella istuva sanoi (και ειπεν ο καθημενος επι του θρονου): "Katso (ιδου), uudeksi minä teen kaikki (καινα παντα ποιω)". Ja hän sanoi minulle (και λεγει μοι): "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet" (γραψον οτι ουτοι οι λογοι αληθινοι και πιστοι εισιν). 21:6 Ja hän sanoi minulle (και ειπεν μοι): "Se on tapahtunut (γεγονεν). Minä olen A ja O (εγω ειμι το α και το ω), alku ja loppu (η αρχη και το τελος). Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi (εγω τω διψωντι δωσω εκ της πηγης του υδατος της ζωης δωρεαν). 21:7 Joka voittaa, on perivä kaiken (ο νικων κληρονομησει παντα), ja minä olen oleva hänen Jumalansa (και εσομαι αυτω θεος), ja hän on oleva minun poikani (και αυτος εσται μοι ο υιος). 21:8 Mutta pelkurien (δειλοις δε) ja epäuskoisten (και απιστοις) ja saastaisten (και (εβδελυγμενοις) ja murhaajien (και φονευσιν) ja huorintekijäin (και πορνοις) ja velhojen (και φαρμακευσιν) ja epäjumalanpalvelijain (και ειδωλολατραις) ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä (και πασιν τοις ψευδεσιν το μερος αυτων εν τη λιμνη), joka tulta ja tulikiveä palaa (τη καιομενη πυρι και θειω); tämä on toinen kuolema (ο εστιν δευτερος θανατος)." (Ilm 21:2-8)

#A12B238Fi

No, miten siitä vaimosta tuli kaupunki? Näin Raamattu kuitenkin sanoo:

Ja minun luokseni tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä (και ηλθεν προς με εις των επτα αγγελων), joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta (των εχοντων τας επτα φιαλας τας γεμουσας των επτα πληγων των εσχατων), ja puhui minun kanssani sanoen (και μετ εμου λεγων): "Tule tänne (δευρο), minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon (δειξω σοι την νυμφην του αρνιου την γυναικα)". 21:10 Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle (και απηνεγκεν με εν πνευματι επ ορος μεγα και υψηλον) ja näytti minulle suuren kaupungin, pyhän Jerusalemin (και εδειξεν μοι την πολιν TSτην μεγαλην την αγιαν ιερουσαλημ), joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä (καταβαινουσαν εκ του ουρανου απο του θεου). (Ilm 21:9-10)

#A12B239Fi

Evankeliumi on kuin silta, joka yhdistää taivaat ja maan. Silta on kuitenkin hyödytön sille, jolla ei ole uskoa mennä sillan yli toiselle puolelle. Kun Jaakobin huone oli lähtenyt Egyptistä ja mennyt Kaislameren toiselle puolelle, Jumala kutsui Mooseksen ylös vuorelle. Vuorella Jaakobin huone se sai kansakunnan statuksen ja lain, joka määräsi heidät tekemään Jumalalle asumuksen.

Ja tehkööt he (ve-asuu) minulle (li) pyhäkön (mikdash) asuakseni (ve-shakanti) heidän keskellään (be-tokam). (2.Ms 25:8)

#A12B240Fi

Asumus oli tehtävä tarkasti Moosekselle näytetyn mallin mukaan:

Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän. (2.Ms 25:9)


(Kaikessa (ke-kol) mitä minä olen näyttänyt sinulle (asher ani mar'e otekaa) mallin asumuksen (et tabnit ha-mmishkam) ja mallin kaikesta kalustosta (ve-et tabnit kol kkelav) juuri niin tehkää (ve-ken ta'asu). ) (2.Ms 25:9)

#A12B241Fi

Myös Jumalan asumuksen astioiden piti olla tarkasti Moosekselle näytetyn mallin mukaisia:

Yhdestä talentista puhdasta kultaa (Kikkar zahav tahor) tehtäköön (ja'ase) sekä se että kaikki nämä kalut (otah et kol ha-kkelim ha-elle). 25:40 Ja katso (U-re'e), että teet (va-ase) sen kaavan mukaan (be-tabnitam), joka sinulle niistä vuorella näytettiin (asher attaa mar'e ba-har)." (2.Ms 25:39-40)

#A12B242Fi

Maanpäällinen temppeli oli taivaallisen temppelin esikuva. Kreikaksi kirjoitetussa Hebrealaiskirjeessä sanan tabnit vastineena käytetään kreikan sanaa typos:

Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme (κεφαλαιον δε επι τοις λεγομενοις), on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi (τοιουτον εχομεν αρχιερεα), joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa (ος εκαθισεν εν δεξια του θρονου της μεγαλωσυνης εν τοις ουρανοις), 8:2 tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen (των αγιων λειτουργος και της σκηνης της αληθινης ην επηξεν ο κυριος και ουκ ανθρωπος). 8:3 Sillä jokainen ylimmäinen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja (πας γαρ αρχιερευς εις το προσφερειν δωρα τε και θυσιας καθισταται), jonka tähden on välttämätöntä, että tälläkin on jotakin uhraamista (οθεν αναγκαιον εχειν τι και τουτον ο προσενεγκη). 8:4 Jos hän siis olisi maan päällä (ει μεν γαρ ην επι γης), ei hän olisikaan pappi (ουδ αν ην ιερευς), koska jo ovat olemassa ne papit, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja (οντων των ιερεων των προσφεροντων κατα τον νομον τα δωρα), 8:5 ja jotka palvelevat siinä, mikä on ylitaivaallisten kuva ja varjo (οιτινες υποδειγματι και σκια λατρευουσιν των επουρανιων), niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja (καθως κεχρηματισται μωσης μελλων επιτελειν την σκηνην). Sillä hänelle sanottiin (ορα γαρ φησιν): "Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan (ποιησης παντα κατα τον τυπον), joka sinulle vuorella näytettiin (τον δειχθεντα σοι εν τω ορει)". (Hebr 8:1-5)

#A12B243Fi

Hebrealaiskirjeessä taivaallisen temppelin maallisista kuvista käytetään myös sanoja ypodeigma, esimerkki, opaste, kuva ja antitypa, vastine, vastakuva.

Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä (και σχεδον εν αιματι παντα καθαριζεται κατα τον νομον), ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista (και χωρις αιματεκχυσιας ου γινεται αφεσις). 9:23 On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan (αναγκη ουν τα μεν υποδειγματα των εν τοις ουρανοις τουτοις καθαριζεσθαι), mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä (αυτα δε τα επουρανια κρειττοσιν θυσιαις παρα ταυτας). 9:24 Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään (ου γαρ εις χειροποιητα αγια εισηλθεν ο χριστος), joka vain on sen oikean kuva (αντιτυπα των αληθινων), vaan itse taivaaseen (αλλ εις αυτον τον ουρανον), nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme (νυν εμφανισθηναι τω προσωπω του θεου υπερ ημων). 9:25 Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa (ουδ ινα πολλακις προσφερη εαυτον), niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään (ωσπερ ο αρχιερευς εισερχεται εις τα αγια κατ ενιαυτον), vierasta verta mukanaan (εν αιματι αλλοτριω), 9:26 sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman alasheittämisestä asti (επει εδει αυτον πολλακις παθειν απο καταβολης κοσμου); mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen täyttymyksen edellä ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä (νυν δε απαξ επι συντελεια των αιωνων εις αθετησιν αμαρτιας δια της θυσιας αυτου πεφανερωται). 9:27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen (και καθ οσον αποκειται τοις ανθρωποις απαξ αποθανειν), mutta senjälkeen tulee tuomio (μετα δε τουτο κρισις), 9:28 samoin Kristuskin (ουτως και ο χριστος), kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit (απαξ προσενεχθεις εις το πολλων ανενεγκειν αμαρτιας), on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat (εκ δευτερου χωρις αμαρτιας οφθησεται τοις αυτον απεκδεχομενοις εις σωτηριαν). (Hebr 9:22-28)

#A12B244Fi

Mooseksen rakennuttama telttatemppeli oli päältä katsoen hyvin vaatimaton, mutta mitä pitemmälle sen sisuksiin mentiin, sitä hienommaksi kaikki kävi. Temppelin kaikkein pyhimmässä osassa näkyi vain kultaa, ja Jumalan kunnia, joka valaisi huoneen. Muuta valaistusta huoneessa ei ollut. Vielä rikkaampaa ja monimutkaisempaa oli temppelin rakenteiden ja uhrijumalanpalveluksen symboliikka, joka kaikki viittasi Kristukseen. Eräs sosialismin keulakuvista, Engels totesi siitä, että eivät sellaista mitkään paimentolaiset ole voineet keksiä ja arveli Mooseksen tuoneen mallit Egyptistä. Engels ei ymmärtänyt, että temppelin ja sen astiaston mallit olivat kuvia Kristuksesta ja hänen seuraajistaan. Mielenkiintoisen aiheen tarkempi selostaminen on tässä kuitenkin tarpeetonta, sillä monet, ehkä selvimmin nämä vastineet on ymmärtänyt ja kirjoissaan selostanut Plymouthin veljiin kuulunut McIntosh, mutta myös Kargelin "Esikuvat puhuvat", on hyvä johdatus aiheeseen.

#A12B245Fi

Lihansa päivinä Jeesus Kristus oli Jumalan temppeli ihmisten keskuudessa:

Niin juutalaiset vastasivat (απεκριθησαν ουν οι ιουδαιοι) ja sanoivat hänelle (και ειπον αυτω): "Minkä merkin sinä näytät meille (τι σημειον δεικνυεις ημιν), koska näitä teet (οτι ταυτα ποιεις)?" 2:19 Jeesus vastasi ja sanoi heille (απεκριθη ο ιησους και ειπεν αυτοις): "Hajottakaa maahan tämä temppeli (λυσατε τον ναον τουτον), niin minä pystytän sen kolmessa päivässä (και εν τρισιν ημεραις εγερω αυτον)". 2:20 Niin juutalaiset sanoivat (ειπον ουν οι ιουδαιοι): "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu (τεσσαρακοντα και εξ ετεσιν ωκοδομηθη ο ναος ουτος), ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä (και συ εν τρισιν ημεραις εγερεις αυτον)?" 2:21 Mutta hän puhui (εκεινος δε ελεγεν) ruumiinsa temppelistä (περι του ναου του σωματος αυτου). (Joh 2:18-2:21)

#A12B246Fi

Stefanos, jonka juutalaiset tappoivat, puhui maallisesta temppelistä taivaallisen temppelin kuvana, mutta jatkaa siitä heti kysymyksellä, millainen on se todellinen Jumalan temppeli:

Ja he tekivät niinä päivinä vasikan (και εμοσχοποιησαν εν ταις ημεραις εκειναις) ja toivat uhreja epäjumalalleen (και ανηγαγον θυσιαν τω ειδωλω) ja riemuitsivat kättensä töistä (και ευφραινοντο εν τοις εργοις των χειρων αυτων). 7:42 Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa (εστρεψεν δε ο θεος και παρεδωκεν αυτους λατρευειν τη στρατια του ουρανου), niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa (καθως γεγραπται εν βιβλω των προφητων): 'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena (μη σφαγια και θυσιας προσηνεγκατε μοι ετη τεσσαρακοντα εν τη ερημω), te, Israelin heimo (οικος ισραηλ)? 7:43 Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä (και ανελαβετε την σκηνην του μολοχ και το αστρον του θεου υμων ρεμφαν), niitä kuvia (τους τυπους), jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne (ους εποιησατε προσκυνειν αυτοις). Sentähden minä siirrän teidät toiselle puolelle Babylonin (και μετοικιω υμας επεκεινα βαβυλωνος).' 7:44 Todistuksen maja (η σκηνη του μαρτυριου) oli meidän isillämme erämaassa (ην Tεν τοις πατρασιν ημων εν τη ερημω), niinkuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi (καθως διεταξατο ο λαλων τω μωση ποιησαι αυτην), sen kaavan mukaan (κατα τον τυπον), minkä Mooses oli nähnyt (ον εωρακει). 7:45 Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan (ην και εισηγαγον διαδεξαμενοι οι πατερες ημων) ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä (μετα ιησου εν τη κατασχεσει των εθνων ων εξωσεν ο θεος απο προσωπου των πατερων ημων). Näin oli Daavidin päiviin saakka (εως των ημερων δαβιδ). 7:46 Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi (ος ευρεν χαριν ενωπιον του θεου και ητησατο), että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle (ευρειν σκηνωμα τω θεω ιακωβ). 7:47 Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi (σολομων δε ωκοδομησεν αυτω οικον). 7:48 Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä temppeleissä (αλλ ουχ ο υψιστος εν χειροποιητοις ναοις κατοικει); sillä näin sanoo profeetta (καθως ο προφητης λεγει): 7:49 'Taivas on minun valtaistuimeni (ο ουρανος μοι θρονος) ja maa minun jalkojeni astinlauta (η δε γη υποποδιον των ποδων μου); minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte (ποιον οικον οικοδομησετε μοι), sanoo Herra (λεγει κυριος), tai mikä paikka olisi minun leposijani (η τις τοπος της καταπαυσεως μου)? 7:50 Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt (ουχι η χειρ μου εποιησεν ταυτα παντα)?' 7:51 Te niskurit (σκληροτραχηλοι) ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta (και απεριτμητοι τη καρδια και τοις ωσιν υμεις), aina te vastustatte Pyhää Henkeä (αει τω πνευματι τω αγιω αντιπιπτετε) - niinkuin teidän isänne (ως οι πατερες υμων), niin tekin (και υμεις). 7:52 Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet (τινα των προφητων ουκ εδιωξαν οι πατερες υμων)? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista (και απεκτειναν τους προκαταγγειλαντας περι της ελευσεως του δικαιου), jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet (ου νυν υμεις προδοται και φονεις γεγενησθε), 7:53 te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain (οιτινες ελαβετε τον νομον εις διαταγας αγγελων), mutta ette sitä pitäneet (και ουκ εφυλαξατε)." (Apt 7:41-53)

#A12B247Fi

Stefan kivitettiin, ja jos häneltä jäi jotakin vielä sanomatta, ovat muut sen sanoneet. Jo Raamatun ensimmäisellä sivulla Jumala itse ilmoitti, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi Jumalan kuvaksi:

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim): Tehkäämme ihminen (Na-ase adam) kuvaksemme (be-tsalmeinu), kaltaiseksemme (ki-dmuteinu); ja vallitkoot he (ve-jirduu) meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Ja Jumala loi (Va-jivra Elohim) ihmisen (et-ha adam) kuvaksensa Jumalan kuvassa (be-tsalmo be tselem Elohim) hän hänet loi (bara oto); mieheksi ja naiseksi (Zakar u-nekeva) hän loi heidät (bara otam). (1.Ms 1:26-27)

#A12B248Fi

Jumalan kuva ja temppeli ihmisten keskellä oli Jeesus Kristus. Hän on se kuva, joka tuli alas taivaasta, että me saisimme hänen muotonsa ja tulisimme hänen kaltaisikseen. Viikko - pari sitten kuuntelin saarnaa Valkovenäjän Baranovitshista. Nuori mies aloitti hyvin, kertomalla, kuinka Jumala näytti Moosekselle taivaallisen temppelin piirustukset. Myös jatko oli hyvä: hän muistutti meitä niistä Jumalan pyhistä, jotka ovat olleet meille esikuvina hyvästä kristillisestä vaelluksesta. Mutta nuori mies jätti sanomatta, että Jeesus itse on se mallikappale, jonka mukaan uusia Jumalan lapsia valmistetaan. Työkalua sanotaan hebrealaiskirjeessä kuvaksi, haraktir. Laite on rahanlyönnin malline, josta raha-aihioon jää mallineeseen kaiverrettu kuva.

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta (πολυμερως και πολυτροπως παλαι ο θεος λαλησας τοις πατρασιν εν τοις προφηταις επ εσχατων των ημερων τουτων ελαλησεν ημιν εν υιω), 1:2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut (ον εθηκεν κληρονομον παντων δι ου και τους αιωνας εποιησεν) 1:3 ja joka, ollen hänen kunniansa säteily (ος ων απαυγασμα της δοξης) ja hänen olemuksensa kuva (και χαρακτηρ της υποστασεως αυτου) ja kantaen kaikki voimansa sanalla (φερων τε τα παντα τω ρηματι της δυναμεως αυτου), on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä (δι εαυτου καθαρισμον ποιησαμενος των αμαρτιων ημων*), istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa (εκαθισεν εν δεξια της μεγαλωσυνης εν υψηλοις), 1:4 tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi (τοσουτω κρειττων γενομενος των αγγελων), kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän (οσω διαφορωτερον παρ αυτους κεκληρονομηκεν ονομα). 1:5 Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut (τινι γαρ ειπεν ποτε των αγγελων): "Sinä olet minun Poikani (υιος μου ει συ), tänä päivänä minä sinut synnytin (εγω σημερον γεγεννηκα σε)"; ja taas (και παλιν): "Minä olen oleva hänen Isänsä (εγω εσομαι αυτω εις πατερα), ja hän on oleva minun Poikani" (και αυτος εσται μοι εις υιον)? 1:6 Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo (οταν δε παλιν εισαγαγη τον πρωτοτοκον εις την οικουμενην λεγει): "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit" (και προσκυνησατωσαν αυτω παντες αγγελοι θεου). (Hebr 1:1-6)

#A12B249Fi

Ekklesian päämäärä on kunnia tulla Kristuksen kaltaiseksi:

Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi (επρεπεν γαρ αυτω δι ον τα παντα και δι ου τα παντα), saattaessaan paljon lapsia kunniaan (πολλους υιους εις δοξαν αγαγοντα), kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi (τον αρχηγον της σωτηριας αυτων δια παθηματων τελειωσαι). (Hebr 2:10)

#A12B250Fi

Jumalan ekklesialla on monta nimeä; sitä kutsutaan myös Siioniksi ja Kristuksen morsiameksi. Kun Kristus taivaallisen kruunajaistilaisuuden jälkeen laskeutuu maan päälle, se on Uusi Jerusalem, ja silloin täyttyy Jumalan tahto, halu asua kansansa keskuudessa:


Ja minun luokseni tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä (και ηλθεν προς με εις των επτα αγγελων), joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta (των εχοντων τας επτα φιαλας τας γεμουσας των επτα πληγων των εσχατων), ja puhui minun kanssani sanoen (και μετ εμου λεγων): "Tule tänne (δευρο), minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon (δειξω σοι την νυμφην του αρνιου την γυναικα)". 21:10 Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle (και απηνεγκεν με εν πνευματι επ ορος μεγα και υψηλον) ja näytti minulle suuren kaupungin, pyhän Jerusalemin (και εδειξεν μοι την πολιν την μεγαλην την αγιαν ιερουσαλημ), joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä (καταβαινουσαν εκ του ουρανου απο του θεου), 21:11 ja siinä oli Jumalan kunnia (εχουσαν την δοξαν του θεου); ja sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen (και ο φωστηρ αυτης ομοιος λιθω τιμιωτατω), niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi (ως λιθω ιασπιδι κρυσταλλιζοντι); 21:12 siinä oli suuri ja korkea muuri (εχουσαν τε τειχος μεγα και υψηλον), jossa oli kaksitoista porttia (εχουσαν πυλωνας δωδεκα) ja porteilla kaksitoista enkeliä (και επι τοις πυλωσιν αγγελους δωδεκα), ja niihin oli kirjoitettu nimiä (και ονοματα επιγεγραμμενα α εστιν), ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet (των δωδεκα φυλων των υιων ισραηλ); 21:13 idässä kolme porttia (ανατολης πυλωνες τρεις), pohjoisessa kolme porttia (απο βορρα πυλωνες τρεις) ja etelässä kolme porttia (απο νοτου πυλωνες τρεις) ja lännessä kolme porttia (και απο δυσμων πυλωνες τρεις). 21:14 Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta (και το τειχος της πολεως εχον θεμελιους δωδεκα), ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä (και εν αυτοις ονοματα των δωδεκα αποστολων του αρνιου). 21:15 Ja sillä, joka minulle puhui (και ο λαλων μετ εμου), oli mittasauvana kultainen ruoko (ειχεν καλαμον χρυσουν), mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin (ινα μετρηση την πολιν και τους πυλωνας αυτης το τειχος αυτης). 21:16 Ja kaupunki oli neliskulmainen (και η πολις τετραγωνος κειται), ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys (και το μηκος αυτης τοσουτον εστιν οσον και το πλατος). Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin (και εμετρησεν την πολιν τω καλαμω): se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa (επι σταδιων δωδεκα χιλιαδων). Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret (το μηκος και το πλατος και το υψος αυτης ισα εστιν). 21:17 Ja hän mittasi sen muurin (και εμετρησεν το τειχος αυτης): se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta (εκατον τεσσαρακοντα τεσσαρων πηχων μετρον ανθρωπου ο εστιν αγγελου). 21:18 Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta (και ην η ενδομησις του τειχους αυτης ιασπις), ja kaupunki oli puhdasta kultaa (και η πολις χρυσιον καθαρον), puhtaan lasin kaltaista (ομοια υαλω καθαρω). 21:19 Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä (και οι θεμελιοι του τειχους της πολεως παντι λιθω τιμιω κεκοσμημενοι); ensimmäinen perustus oli jaspis (ο θεμελιος ο πρωτος ιασπις), toinen safiiri (ο δευτερος σαπφειρος), kolmas kalkedon (ο τριτος χαλκηδων), neljäs smaragdi (ο τεταρτος σμαραγδος), 21:20 viides sardonyks (ο πεμπτος σαρδονυξ), kuudes sardion (ο εκτος σαρδιος), seitsemäs krysoliitti (ο εβδομος χρυσολιθος), kahdeksas berylli (ο ογδοος βηρυλλος), yhdeksäs topaasi (ο ενατος τοπαζιον), kymmenes krysoprasi (ο δεκατος χρυσοπρασος, yhdestoista hyasintti (ο ενδεκατος υακινθος), kahdestoista ametisti (ο δωδεκατος αμεθυστος). 21:21 Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä (και οι δωδεκα πυλωνες δωδεκα μαργαριται); kukin portti oli yhdestä helmestä (ανα εις εκαστος των πυλωνων ην εξ ενος μαργαριτου); ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa (και η πλατεια της πολεως χρυσιον καθαρον), ikäänkuin läpikuultavaa lasia (ως υαλος διαφανης). 21:22 Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt (και ναον ουκ ειδον εν αυτη); sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli (ο γαρ κυριος ο θεος ο παντοκρατωρ ναος αυτης εστιν), ja Karitsa (και το αρνιον). 21:23 Eikä kaupunki tarvitse aurinkoa eikä kuuta, että ne sinne näkyisivät (και η πολις ου χρειαν εχει του ηλιου ουδε της σεληνης ινα φαινωσιν εν αυτη); sillä Jumalan kunnia valaisee sen (η γαρ δοξα του θεου εφωτισεν αυτην), ja sen lamppu on Karitsa (και ο λυχνος αυτης το αρνιον). 21:24 Ja pelastetut kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa (και τα εθνη των σωζομενων εν τω φωτι αυτης περιπατησουσιν), ja maan kuninkaat vievät kunniansa ja arvonsa sinne (και οι βασιλεις της γης φερουσιν την δοξαν και την τιμην αυτων εις αυτην). 21:25 Eikä sen portteja suljeta päivällä (και οι πυλωνες αυτης ου μη κλεισθωσιν ημερας), ja yötä ei siellä ole (νυξ γαρ ουκ εσται εκει), 21:26 ja sinne viedään kansojen kunnia ja arvo (και οισουσιν την δοξαν και την τιμην των εθνων εις αυτην). 21:27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää (και ου μη εισελθη εις αυτην παν κοινουν) eikä ketään iljetysten tekijää (και ποιουν βδελυγμα) eikä valhettelijaa (και ψευδος), vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan (ει μη οι γεγραμμενοι εν τω βιβλιω της ζωης του αρνιου). 22:1 Ja hän näytti minulle elämän veden virran (και εδειξεν μοι καθαρον ποταμον υδατος ζωης), joka kirkkaana kuin kristalli (λαμπρον ως κρυσταλλον) juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta (εκπορευομενον εκ του θρονου του θεου και του αρνιου). 22:2 Keskellä sen katua (εν μεσω της πλατειας αυτης) ja virran molemmilla puolilla oli* elämän puu (και του ποταμου εντευθεν και εντευθεν ξυλον ζωης), joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä (ποιουν καρπους δωδεκα κατα μηνα ενα εκαστον αποδιδουν τον καρπον αυτου), ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi (και τα φυλλα του ξυλου εις θεραπειαν των εθνων). 22:3 Eikä mitään kirousta ole enää oleva (και παν καταναθεμα ουκ εσται ετι). Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva (και ο θρονος του θεου και του αρνιου εν αυτη εσται), ja hänen orjansa palvelevat häntä (και οι δουλοι αυτου λατρευσουσιν αυτω) 22:4 ja näkevät hänen kasvonsa (και οψονται το προσωπον αυτου), ja hänen nimensä on heidän otsissansa (και το ονομα αυτου επι των μετωπων αυτων). 22:5 Ja yötä siellä ei ole oleva (και νυξ ουκ εσται εκει), eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa (και χρειαν ουκ εχουσιν λυχνου και φωτος ηλιου), sillä Herra Jumala valaisee heidät (οτι κυριος ο θεος φωτιζει αυτους), ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti (και βασιλευσουσιν εις τους αιωνας των αιωνων). (Ilm 21:9-22:5)

#A12B251Fi

Sivulle VERSIOT

tai tästä:

Osmon kotisivulle