##A11 joulu fi plus eu11 19 s. 2018-12-15

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A11

 

 

Täydellisyys

 

Kun teologit ja muut filosofit puhuvat täydellisyydestä, he puhuvat oppirakenteensa aukottomuudesta, mutta kun me puhumme täydellisyydestä, tarkoitamme Jumalan tahdon mukaista tekoa. Ymmärsitkö: me puhumme kokonaan eri asioista, ja siksi on uskovan ja teologin on turha edes keskustella täydellisyydestä. Tämä ei kuitenkaan estä meitä uskovia keskenämme puhumasta siitä.

Hebreaksi täydellinen on "tamim". Täydellinen Jumalan silmissä on myös nuhteeton Jumalan silmissä. Ensimmäinen henkilö, josta tätä sanaa käytetään on Nooa, josta myös sanotaan, että hän löysi armon (hen) Herran (Jehovah) silmissä:

Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas (tsadik) ja nuhteeton (tamim) mies ja vaelsi (hit'halek) Jumalan yhteydessä (et-ha-Elohim). (1.Ms 6:9)

Samat sanat lausuttiin Abrahamille:

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra (Jehovah) hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala (El), Kaikkivaltias (Shaddai); vaella (hit'haleh) minun edessäni ja ole nuhteeton (tamim). (1.Ms 17:1)

Kaksi tuhatta vuotta myöhemmin Jeesus kehoittaa meitäkin täydellisyyteen (hebr. "tamim" ja kr. "teleios") :

Olkaa siis te täydelliset (εσεσθε ουν υμεις τελειοι), niinkuin teidän Isänne, joka on taivaissa, täydellinen on (ωσπερ ο πατηρ υμων ο εν τοις ουρανοις τελειος εστιν). (Mt 5:48)

Vaeltaminen Herran kasvojen edessä ja täydellisyys kuuluvat yhteen. Vanhan testamentin opetus paljastaa koko juonen. Nämä lauseet psalmista 37:

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. (Ps 37:5)

Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa. Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä. (Ps 37:23-24)

Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja. Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju. (Ps 37:30-31)

Oma rukoukseni on psalmin 119 jaekeesta 133:

"Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita".

Kun monta askelta asetetaan peräkkäin, puhutaan jo vaeltamisesta. Kun sinä asetat päämääräksi Jumalan kunnian, Pyhä Henki johtaa sinua kuin navigaattori. Sinä saat neuvot ja ohjeet, jonka lisäksi sen tien varrella, jota Pyhä Henki sinua ohjaa kulkemaan, ovat huoltoasematkin paikallaan. Onhan kyse vaeltamisesta Jumalan ennalta valmistetuissa teoissa. Mutta meidän on myös selvästi tajuttava, että synnynnäiset vietit ja ihmissuvulta perityt käyttäytymismallit taistelevat Pyhän Hengen johtoa vastaan. Siksi on kirjoitettu:

Minä sanon (λεγω δε): vaeltakaa Hengessä (πνευματι περιπατειτε), niin ette lihan himoa täytä (και επιθυμιαν σαρκος ου μη τελεσητε). 5:17 Sillδ liha himoitsee Henkeä vastaan (η γαρ σαρξ επιθυμει κατα του πνευματος), ja Henki lihaa vastaan (το δε πνευμα κατα της σαρκος); nδmä ovat nimittäin toisiansa vastaan (ταυτα δε αντικειται αλληλοις ), niin ettδ te ette tee sitä, mitä tahdotte (ινα μη α αν θελητε ταυτα ποιητε). 5:18 Mutta jos te olette Hengen johdatettavina (ει δε πνευματι αγεσθε), te ette ole lain alla (ουκ εστε υπο νομον). (Gal 5:16-18)

Jakeen 5:18 ilmoitus on kuin toiselta planeetalta, niin ettei sitä juuri kukaan tajua. Luetaan siis se uudelleen:

Mutta jos te olette Hengen johdatettavina (ει δε πνευματι αγεσθε), te ette ole lain alla (ουκ εστε υπο νομον). (Gal 5:18)

Johdatus korvaa lain, mutta se on sitä vaativampi. Niin kauan kuin puhutaan laista, ymmärretään kyllä, että laki on määräys, jonka rikkomisesta tulee seuraamuksia. Sellaiset asiat, kuin Ensimmäisen Liiton kymmenen käskyä ovatkin vain normaalin yhteiskuntaelämän perusedellytyksiä ja ne on myös helppo muistaa:

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi (Anohi Jehovah Eloheiha), joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä (mi-beit ebedim). Älä pidä muita jumalia (elohim) minun rinnallani (2.Ms 20:2-3).

2. Älä tee itsellesi jumalankuvaa (fesel) äläkä mitään kuvaa (tmuna), älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaissa, äläkä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Äläkä kumarra (Lo tishtachave) niitä, äläkä palvele niitä (ve-lo ta'ovdem). Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, (ki anohi Jehovah Eloheiha) olen kiivas Jumala (El kanna), joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen polveen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. (2.Ms 20:4-6)

3. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, (et-shem Jehova eloheiha) sillä hän ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. (2.Ms 20:7)

4. Muista pyhittää lepopäivä (et jom ha-shabat). Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä, älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai juhtasi tai muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi, sen tähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (2.Ms 20:8-11).

5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. (2.Moos 20:12)

6. Älä tapa. (2.Moos 20:13)

7. Älä tee huorin (2.Moos 20:14)

8. Älä varasta. (2.Moos 20:15)

9. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. (2.Moos 20:16).

10. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa, äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa. (2.Moos 20:17)

Nämä käskyt paljastivat ihmisen synnin, mutta niistä ei ollut paljon apua synnin voittamisessa. Puolitoista tuhatta vuotta Israel sai vielä odottaa, ennenkuin asia oli saatu järjestykseen, jonka jälkeen ja vielä nytkin se, joka lähestyy Jumalaa Evankeliumin ohjeiden mukaan, saa Pyhän Hengen navigaattoriinsa. Mutta Pyhä Henkikään ei tartu rattiin. Jos sinä Pyhän Hengen antamista ohjeista huolimatta ajat kärrysi kallioon, niin vastuu on sinun.

Sillä jos te lihan mukaan elätte (ει γαρ κατα σαρκα ζητε), pitδä teidän kuoleman (μελλετε αποθνησκειν); mutta jos te Hengellδ kuoletatte ruumiin teot (ει δε πνευματι τας πραξεις του σωματος θανατουτε), niin saatte elδä (ζησεσθε). Sillδ kaikki, joita Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia (οσοι γαρ πνευματι θεου αγονται ουτοι εισιν υιοι θεου). (Rm 8:13-14)

Vaeltaminen Hengessä ei ole vain tietynlainen elämäntapa tai käytösohje, vaan elämän tien kulkemista Jumalassa niin, että Jumala on sinussa. Siksi monissa lauseissa, joissa Raamattu puhuu kristityn uskovan elämästä jonkun "vaeltamista" merkitsevän sanan yhteydessä, me tapaamme sanan "omatunto", tai paremminkin "yhteistunto", kuten sana syneidisis pitäisi kääntää, kuten englannissa (conscience), ruotsissa (samvete), venäjässä (sovestj) jne. onkin tehty:

Rukoilkaa meidän edestämme (προσευχεσθε περι ημων); sillδ me uskomme (πεποιθαμεν γαρ), ettδ meillä on hyvä omatunto (οτι καλην συνειδησιν εχομεν - ettδ meillä on hyvä yhteistunto), koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa (εν πασιν καλως θελοντες αναστρεφεσθαι). (Hebr 13:18)

Hyvästä omastatunnosta kertoo myös tämä Johanneksen 1. kirjeen lause:

Mutta jos me valkeudessa vaellamme (αν δε εν τω φωτι περιπατωμεν), niinkuin hän on valkeudessa (ως αυτος εστιν εν τω φωτι), niin meillδ on yhteys keskenämme (κοινωνιαν εχομεν μετ αλληλων), ja Jeesuksen Kristuksen, hδnen Poikansa, veri (και το αιμα ιησου χριστου του υιου αυτου) puhdistaa meidδt kaikesta synnistä (καθαριζει ημας απο πασης αμαρτιας). (1.Joh 1:7)

Meidät luotiin "Jumalan kuvaksi Jumalan kuvassa" ja tämä kuva on Jeesus Kristus. Ja sitten tuli se lankeemus, josta hän on nyt meidät lunastanut, että me lopultakin tulisimme hänen kaltaisikseen, että me voisimme palata Jumalan yhteyteen synnittöminä, Jumalan pojiksi asettamista varten:

Hänessä meillä on lunastus (εν ω εχομεν την απολυτρωσιν) hδnen verensä kautta (δια του αιματος αυτου), syntien anteeksisaaminen (την αφεσιν των αμαρτιων), 1:15 hδn on (ος εστιν) nδkymättömän Jumalan kuva (εικων του θεου του αορατου), kaikkien luotujen esikoinen (πρωτοτοκος πασης κτισεως). 1:16 Sillä (οτι) hδnessä luotiin kaikki (εν αυτω εκτισθη τα παντα), taivaalliset ja maalliset (τα εν τοις ουρανοις και τα επι της γης), nδkyväiset ja näkymättömät (τα ορατα και τα αορατα), olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja (ειτε θρονοι ειτε κυριοτητες ειτε αρχαι ειτε εξουσιαι), kaikki on luotu hδnen kauttansa ja häneen (τα παντα δι αυτου και εις αυτον εκτισται), 1:17 ja hδn on ennen kaikkia (και αυτος εστιν προ παντων), ja hδnessä kaikki on (και τα παντα εν αυτω συνεστηκεν). 1:18 Ja hän on ekklesiaruumiin pää (και αυτος εστιν η κεφαλη του σωματος της εκκλησιας), hδn on alku (ος εστιν αρχη), kuolleista nousseitten esikoinen (πρωτοτοκος εκ των νεκρων), ettδ hän olisi kaikessa ensimmäinen (ινα γενηται εν πασιν αυτος πρωτευων). 1:19 Sillä hänessä näki hän hyväksi (οτι εν αυτω ευδοκησεν) kaiken tδyteyden asuvan (παν το πληρωμα κατοικησαι) 1:20 ja hδnen kauttaan uudestaan sovittaisi kaikki itseensä (και δι αυτου αποκαταλλαξαι τα παντα εις αυτον), tehden rauhan hδnen ristinsä veren kautta (ειρηνοποιησας δια του αιματος του σταυρου αυτου), hδnen kauttaan (δι αυτου) sekδ maalliset, että taivaalliset (ειτε τα επι της γης ειτε τα εν τοις ουρανοις), 1:21 teidδtkin (και υμας), jotka ennen olitte vieraantuneet (ποτε οντας απηλλοτριωμενους) ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä (και εχθρους τη διανοια) pahoissa teoissanne (εν τοις εργοις τοις πονηροις), hδn nyt on sovittanut takaisin (νυνι δε αποκατηλλαξεν) 1:22 poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta (εν τω σωματι της σαρκος αυτου δια του θανατου), asettaakseen teidät (παραστησαι υμας) pyhinδ ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä (αγιους και αμωμους και ανεγκλητους κατενωπιον αυτου), 1:23 jos te vain pysytte uskossa (ειγε επιμενετε τη πιστει), siihen perustuneina ja siinδ lujina (τεθεμελιωμενοι και εδραιοι), horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta (και μη μετακινουμενοι απο της ελπιδος του ευαγγελιου), jonka olette kuulleet (ου ηκουσατε), jota on julistettu (του κηρυχθεντος), kaikessa luomakunnassa taivaan alla (εν παση τη κτισει τη υπο τον ουρανον) ja jonka palvelijaksi minδ, Paavali, olen tullut (ου εγενομην εγω παυλος διακονος). (Kol 1:16-23)

Jeesuksen aikalaiset ihmettelivät, mistä tulee se viisaus, jota hän heille opettaa ja ne ihmeelliset teot, jotka hän tekee. Asia olisi ollut helppo ymmärtää, jos he olisivat tunnistaneet Jeesuksen siksi Jumalaksi, joka oli alusta asti johtanut Israelia, ja josta he olivat niin paljon lukeneet ja kuulleet. Nyt Pyhä Henki jatkaa tätä työtä ja johdattaa niitä, jotka Pyhän Hengen ovat saaneet. Kuuliaisina Jumalan Hengen jatkuvalle ilmoitukselle me pystymme täyttämään sen, mitä Jumala on ikuisuudessa meitä varten jo valmistanut. Meiltä vaaditaan vain usko, ikään kuin suostumuksena siihen, että me otamme vastaan Jumalan suunnitelman, ja täytämme sen omassa elämässämme joka hetki, "askel askeleelta".

Sillä meidän kerskauksemme on tämä (η γαρ καυχησις ημων αυτη εστιν): meidδn omantuntomme todistus siitä (το μαρτυριον της συνειδησεως ημων), ettδ me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa (οτι εν απλοτητι και ειλικρινεια θεου ουκ εν σοφια σαρκικη αλλ εν χαριτι θεου ανεστραφημεν εν τω κοσμω περισσοτερως δε προς υμας). (2.Kor 1:12)

Pyhä Henki toimii kuin virustutka. Jos me voisimme tulla Jumalan yhteyteen synteinemme, Jumalan pyhyys olisi mennyttä. Me tuhoaisimme, ei ainoastaan itsemme, vaan myös Jumalan. Mutta kun Pyhä Henki paljastaa viruksen, meidän on itse painettava nappia delete. Matka Jumalan täydellisyyteen voi jatkua vasta, kun asia on korjattu, ja näin aina siihen asti kunnes olemme perillä.

Paavali oli pannut merkille sen eron, joka vallitsee lihallisen viisauden ja Jumala armon välillä, kun hän sanoo:

Niinkuin te siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran (ως ουν παρελαβετε τον χριστον ιησουν τον κυριον), niin vaeltakaa hänessä (εν αυτω περιπατειτε), 2:7 häneen juurtuneina ja hänessä rakentuen (ερριζωμενοι και εποικοδομουμενοι εν αυτω) ja uskossa lujittuen (και βεβαιουμενοι εν τη πιστει), niinkuin teille on opetettu (καθως εδιδαχθητε), siinδ edistyen kiitollisina (περισσευοντες εν αυτη εν ευχαριστια). 2:8 Katsokaa (βλεπετε), ettei kukaan saa teitδ saaliikseen (μη τις υμας εσται ο συλαγωγων) filosofioilla (δια της φιλοσοφιας) ja ihmisten perinteisellä, tyhjällä petoksella maailman tavan, (και κενης απατης κατα την παραδοσιν των ανθρωπων κατα τα στοιχεια του κοσμου), eikδ Kristuksen mukaan (και ου κατα χριστον). (Kol 2:6-8)

Myös Pietari varoittaa meitä ihmisten luonnollisten taipumusten vaaroista:

Niinkuin kuuliaisten lasten tulee (ως τεκνα υπακοης), δlkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte (μη συσχηματιζομενοι ταις προτερον εν τη αγνοια υμων επιθυμιαις), 1:15 vaan sen Pyhδn mukaan, joka on teidät kutsunut (αλλα κατα τον καλεσαντα υμας αγιον), tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi (και αυτοι αγιοι εν παση αναστροφη γενηθητε). 1:16 Sillδ kirjoitettu on (διοτι γεγραπται ): "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä (αγιοι γενεσθε οτι εγω αγιος ειμι)". (1.Piet 1:14-16)

Yksityiskohtaisia käyttäytymisohjeita Paavali kirjoittaa nuorimmille työtovereilleen. Tämä kirjeestä Timoteukselle:

Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän (ταυτα σοι γραφω ελπιζων ελθειν προς σε ταχιον), 3:15 ettδ, jos viivyn (εαν δε βραδυνω), tietδisit (ινα ειδης), miten tulee käyttäytyä Jumalan huoneessa (πως δει εν οικω θεου αναστρεφεσθαι), joka on elävän Jumalan ekklesia (ητις εστιν εκκλησια θεου ζωντος), totuuden pylvδs ja alustus (στυλος και εδραιωμα της αληθειας). (1.Tim 3:14-15)

Jumalaa vihaava maailma ei häneen uskovista tykkää, joten meidän tulee tietää, miten menetellä - käyttäytyä eli vaeltaa - maailmassa, ihmisten keskuudessa:

Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö", 3:15 vaan pyhittäkää Herra Jumala sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla (κυριον δε τον θεον αγιασατε εν ταις καρδιαις υμων ετοιμοι δε αει προς απολογιαν παντι τω αιτουντι υμας λογον περι της εν υμιν ελπιδος μετα πραυτητος και φοβου), 3:16 pitδen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä haukkuvat pahantekijöiksi (συνειδησιν εχοντες αγαθην ινα εν ω καταλαλωσιν υμων ως κακοποιων καταισχυνθωσιν οι επηρεαζοντες υμων την αγαθην εν χριστω αναστροφην). 3:17 Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä (κρειττον γαρ αγαθοποιουντας), jos niin on Jumalan tahto (ει θελοι θελει το θελημα του θεου πασχειν), kuin pahaa tehden (η κακοποιουντας). (1.Piet 3:14-17)

Kirkkoraamatun m.38 kääntäjät ovat kääntäneet useita eri verbejä sanalla vaeltaa, joka vastaa hebrean termiä halah. Mutta halutessasi voit katsoa niitä Juuson sanakirjan sivuilta tarkemmin: αναστρεφω 033; αναστροφη 033; διερχομαι 123; εκπορευομαι 152; εμπεριπατεω 161; οδος; περιαγω 421; περιπατεω 423-424; πολιτευομαι 445; πορευομαι 447; προπορευω; στοιχειω 507; τροπος; υποποδεω.

Hebrean sanan tamim, täydellinen, vastineena kreikassa käytetään sanaa teleios, joka esiintyy Uudessa Testamentissa ensimmäisen kerran lauseessa "Olkaa siis täydelliset (teleioi) kuten teidän taivaallinen isänne täydellinen (teleios) on". Toisen kerran tämä sana löytyy Jeesuksen vastauksessa miehelle, joka oli tullut kysymään, mitä hänen olisi tehtävä saadakseen iankaikkisen elämän.

Jeesus sanoi hänelle (εφη αυτω ο ιησους): "Jos tahdot olla täydellinen (ει θελεις τελειος ειναι), niin mene (υπαγε), myy (πωλησον), mitä sinulla on (σου τα υπαρχοντα), ja anna köyhille (και δος πτωχοις), niin sinulla on oleva aarre taivaassa (και εξεις θησαυρον εν ουρανω); ja tule ja seuraa minua (και δευρο ακολουθει μοι)". (Mt 19:21)

Nuorukainen oli noudattanut lain vaatimuksia, mutta omaisuus oli tullut hänelle epäjumalaksi. Joillekin yksi lasi kaljaa on tärkeämpi kuin Jumala, joten ei tämä nuorukaisen synti siihen verraten niin kamala ollut. Asia vain on niin, että neulansilmän läpi ei mahdu kaljapullokaan. Jumalan johdatukseen astuvan on myös uskottava, että Jumala pitää omistaan huolen, joten voi rauhassa luopua sekä kaljasta että omaisuuksista. Ja jos halut juopua, niin juovu Pyhästä Hengestä.

Hengen (pneuma) uudistus tekee ihmisestä elävän, mutta Jumalan Henki johtaa myös mielen (nous) uudistusta. Roomalaiskirjeen jakeessa 12 kirjoitetaan siitä, mitä tapahtuu ruumiille (soma) mutta sitten mielen (nous) uudistuksesta:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan (και μη συσχηματιζεσθε τω αιωνι τουτω), vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta (αλλα μεταμορφουσθε τη ανακαινωσει του νοος υμων), tutkiaksenne (εις το δοκιμαζειν υμας), mikδ on Jumalan tahto (τι το θελημα του θεου), mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (το αγαθον και ευαρεστον και τελειον). (Rm 12:2)

Turmeltuneen mielen uudistus on mittava tehtävä, mutta se on mahtavaa menoa heti alusta alkaen. Paalupaikka löytyy Vanhasta Testamentista:

Autuas se mies, joka ei vaella (lo halah) jumalattomain neuvossa (ba-atsat reshaim) (Ps 1:1-2)

Mielen uudistamisesta Uudessa Testamentissa puhutaan paljon. Tästä laajasta aiheesta käytetään sanaa nouthesia, mielen paikalleen paneminen. Kyse on siis ainakin osittain myös kasvatuksesta. Jäähyväispuheessaan Efeson ekklesian vanhimmille Paavali varoitti ja sanoi:

Valvokaa sentähden ja muistakaa (διο γρηγορειτε μνημονευοντες), ettδ minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin (οτι τριετιαν νυκτα και ημεραν ουκ επαυσαμην μετα δακρυων νουθετων ενα εκαστον). (Apt 20:31)

Hyvin usein niinsanottujen seurakuntien johtajat ovat susia, mutta onhan meillä vielä veljesyhteisö, Raamattu ja Pyhä Henki. Nouthesia, järjen kohdalleen asettaminen, ei olekaan yksin vanhinten tehtävä. Roomalaiskirjeessä hän sanoo:

Veljeni, minä kyllä olen varma teistä, että te jo ilmankin olette täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa (πεπεισμαι δε αδελφοι μου και αυτος εγω περι υμων οτι και αυτοι μεστοι εστε αγαθωσυνης πεπληρωμενοι πασης γνωσεως), niin ettδ myös kykenette neuvomaan toinen toistanne (δυναμενοι και αλληλους νουθετειν). (Rm 15:14)

Pieni sana, allilous, toinen toistaan jää helposti huomaamatta, mutta Herran edessä kaikki lähtee pienestä. Ruohonjuuritasolta, sanottaisiin ehkä nykyisin. Tämä sana esiintyy kuitenkin Uudessa Testamentissa vähän yli sata kertaa, ja jos otamme sanan huomioon, olemme paremmin varustautuneita susien hyökkäyksiä vastaan. Ymmärsitkö: sudet haluavat pitää yllä nikolaiittojen tavoin yksinvaltaa Jumalan huoneessa, mutta Jumalan järjestys on elävä, toimiva ja tasavertainen toimintamalli, jossa nikolaiitoilla mitään valtaa.

Myös Vanhan Testamentin kertomuksilla on kasvattava merkitys:

Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista (ταυτα δε παντα τυποι συνεβαινον εκεινοις) ja on kirjoitettu varoitukseksi meille (εγραφη δε προς νουθεσιαν ημων), joille maailmanaikojen loppukausi on tullut (εις ους τα τελη των αιωνων κατηντησεν). (1.Kor 10:11)

Opetuksella on arvoa vain, jos se on Jumalan Sanan, Logoksen, mukainen:

Ja häntä me julistamme (ον ημεις καταγγελλομεν), neuvoen jokaista ihmistä (νουθετουντες παντα ανθρωπον) ja opettaen jokaista ihmistδ (και διδασκοντες παντα ανθρωπον) kaikella viisaudella (εν παση σοφια), asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen (ινα παραστησωμεν παντα ανθρωπον) täydellisenä Kristuksessa Jeesuksessa (τελειον εν χριστω ιησου). (Kol 1:28)

Logiikka ei toimi ilman sanoja. Jos minun on mietittävä, mennäkö Ukrainaan lentäen, bussilla, autolla vai junalla, joudun pukemaan ajatukseni sanoiksi, että voisin käyttää logiikkaa. Autolla saan vietyä enemmän tavaraa, linja-auto on halvempi, juna on mukavampi ja lentäen joudun menemään pääkaupungin kautta, mikä tekee reittiin turhan mutkan. Mutta jos minun on päätettävä, mennäkö vai eikö mennä, on minun tunnettava Jumalan tahto, sillä logiikka ilman Logosta ei ole mahdollista.

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana (ο λογος του χριστου ενοικειτω εν υμιν πλουσιως); opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa (εν παση σοφια διδασκοντες και νουθετουντες εαυτους), psalmeilla ja kiitosvirsillδ ja hengellisillä lauluilla veisaten kiitollisesti Herralle sydämessänne (ψαλμοις και υμνοις και ωδαις πνευματικαις εν χαριτι αδοντες εν τη καρδια υμων τω κυριω). 3:17 Ja kaikki, minkδ sanassa tai työssä teettekin (και παν ο τι αν ποιητε εν λογω η εν εργω), tehkδä kaikki Herran Jeesuksen nimessä (παντα εν ονοματι κυριου ιησου), kiittδen Jumalaa ja Isää hänen kauttansa (ευχαριστουντες τω θεω και πατρι δι αυτου). (Kol 3:16-17)

Pyhän Hengen ohjaus ei poikkea kirjoitetusta Sanasta, mutta se on tilannekohtainen ja muutenkin yksityiskohtaisempi. Kirjoitettua sanaa kokonaisuudessaan voitaisiin sanoa uskontunnustukseksi, sillä Raamatussa omo-logia, tunnustus, tarkoittaa yhtä kuin "samat sanat". Jos emme tottele kirjoitettua sanaa, kuinka tottelisimme sitä silloin, kun Pyhä Henki puhuu? Jo yhden Pyhässä Sanassa ilmoitetun asian noudattamatta jättäminen saattaa pysäyttää koko iäisyysprojektin kuin seinään. Tulee ihan mieleen se Davidin sana Jonathanille, kun kuningas Saul, Jonathanin isä vainosi Davidia:

Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät: on vain askel minun ja kuoleman välillä. (1.Sam 20:3)

Poikkeama osoitetulta tieltä on vakava asia, mutta useimmiten kysymyksessä on erehdys. Kun ihminen lähtee risteyksestä väärään suuntaan, hänen on palattava takaisin, ja jatkettava matkaa Pyhän Hengen ohjauksessa.

Sanojat nouthesia ja noutheteo ovat yhdyssanoja, joissa ensimmäinen osa nous tarkoittaa järkeä ja toinen osa tithimi asettamista, paikalleen pistämistä. Sanasta nouthesia, järjen asettaminen, kasvatus, sanotaan Juuson sivulla 356: νουθεσια,ας, η, (νουθετεω) mieleen l. sydδmeen paneminen; muistutus, nuhde, varoitus 1.Kor 10:11. Tit. 3:10; κυριου Herran, s. o. Herrasta lδhtevä nuhde, jossa ajatellaan, että Herra hengellänsä ohjaa isiä, kun he lapsiansa kasvattavat Ef 6:4. Vastaavasti verbistä noutheteo asettaa järki, kasvattaa Juuso kertoo: νουθετεω, sup.ω, (νοθετης varoittaja, εν τω νω τιθημι) panna mieleen l. sydδmeen, muistuttaa, nuhdella, varoittaa, neuvoa, ojentaa, τινα. Apt 20:31. Rom 15:14. 1.Kor 4:14. Kol 1:28. 3:16. 1.Thess 5:12. 14. 2.Thess 3:15.

Lapset oppivat pääasiassa käyttäytymismallien mukaan. Ne vanhemmat, jotka rakastavat lastaan, joutuvat jo tämän takia tarkoin valvomaan omaa vaellustaan, että lapsi saisi heiltä oikeat käyttäytymismallit, ja myös suojelemaan heitä parhaan kykynsä mukaan tältä maailmalta. Lapsien kasvatuksen alkuna voidaan pitä käskyä vanhempien kunnioituksesta, sillä se on valtarakenne, jota vastaan "tämä maailma" käy katkeraa sotaansa:

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein (τα τεκνα υπακουετε τοις γονευσιν υμων εν κυριω τουτο γαρ εστιν δικαιον). 6:2 "Kunnioita isδäsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus (τιμα τον πατερα σου και την μητερα ητις εστιν εντολη πρωτη εν επαγγελια) - 6:3 "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä (ινα ευ σοι γενηται και εση μακροχρονιος επι της γης)". 6:4 Ja te isδt, älkää kiihoittako lapsianne vihaan (και οι πατερες μη παροργιζετε τα τεκνα υμων), vaan kasvattakaa heitδ Herran kurissa ja nuhteessa (εκτρεφετε αυτα εν παιδεια και νουθεσια κυριου). (Ef 6:1-4)

Viittaus Vanhan liiton lakiin ei ole tässä sattumaa. Lasten osa määräytyy vanhempien mukaan aina siihen saakka, kun he, otettuaan kasteen Kristukseen, saavat Pyhän Hengen kasteen niin että heille syntyy Jumalaan henkilökohtainen isä-suhde.

Ihminen ei voi tulla uskoon, muuttamatta käsityksiään siitä, kuka on viisas. Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali vertaa maailmassa viisauden maineessa olevia käsityksiä siihen viisauteen, joka tulee Jumalalta. Ja sitten hän sanoo:

Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa (σοφιαν δε λαλουμεν εν τοις τελειοις), mutta emme tämän maailmanajan viisautta (σοφιαν δε ου του αιωνος τουτου) emmekδ tämän maailmanajan valtiasten (ουδε των αρχοντων του αιωνος τουτου), jotka kukistuvat (των καταργουμενων), 2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta (αλλα λαλουμεν σοφιαν θεου εν μυστηριω), sitδ kätkettyä (την αποκεκρυμμενην), jonka Jumala on edeltδmäärännyt (ην προωρισεν ο θεος) ennen maailmanaikoja (προ των αιωνων) meidδn kirkkaudeksemme (εις δοξαν ημων), 2:8 sitδ, jota ei kukaan tämän maailmanajan valtiaista ole tuntenut (ην ουδεις των αρχοντων του αιωνος τουτου εγνωκεν) - sillδ jos he olisivat sen tunteneet (ει γαρ εγνωσαν), eivδt he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet (ουκ αν τον κυριον της δοξης εσταυρωσαν) - 2:9 vaan, niinkuin kirjoitettu on (αλλα καθως γεγραπται): "mitδ silmä ei ole nähnyt (α οφθαλμος ουκ ειδεν) eikδ korva kuullut (και ους ουκ ηκουσεν), mikδ ei ole ihmisen sydämeen noussut (και επι καρδιαν ανθρωπου ουκ ανεβη) ja minkδ Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat (α ητοιμασεν ο θεος τοις αγαπωσιν αυτον)". (1.Kor 2:6-9)

Hengessä vaeltaminen on ihmeellistä, mutta vaeltamisella on myös päämäärä:

Rakkaus on pitkämielinen (η αγαπη μακροθυμει), rakkaus on lempeδ (χρηστευεται); rakkaus ei kadehdi (η αγαπη ου ζηλοι), ei kerskaa (η αγαπη ου περπερευεται), ei pφyhkeile (ου φυσιουται), 13:5 ei kδyttäydy sopimattomasti (ουκ ασχημονει), ei etsi omaansa (ου ζητει τα εαυτης), ei katkeroidu (ου παροξυνεται), ei muistele kδrsimäänsä pahaa (ου λογιζεται το κακον), 13:6 ei iloitse vδäryydestä (ου χαιρει επι τη αδικια), vaan iloitsee yhdessδ totuuden kanssa (συγχαιρει δε τη αληθεια); 13:7 kaikki se peittδä (παντα στεγει), kaikki se uskoo (παντα πιστευει), kaikki se toivoo (παντα ελπιζει), kaikki se kδrsii (παντα υπομενει). (1.Kor 13:4-7)

Perille tultaessa rakennusvaiheessa tarpeelliset Pyhän Hengen lahjat käyvät tarpeettomiksi:

Rakkaus ei koskaan häviä (η αγαπη ουδεποτε εκπιπτει); mutta profetoiminen, se katoaa (ειτε δε προφητειαι καταργηθησονται), ja kielillä puhuminen lakkaa (ειτε γλωσσαι παυσονται), ja tieto katoaa (ειτε γνωσις καταργηθησεται). 13:9 Sillδ tietomme on vajavaista (εκ μερους γαρ γινωσκομεν), ja profetoimisemme on vajavaista (και εκ μερους προφητευομεν). 13:10 Mutta kun tulee se, mikδ täydellistä on (οταν δε ελθη το τελειον), silloin katoaa se, mikä on vajavaista (τοτε το εκ μερους καταργηθησεται). (1.Kor 13:8-10)

Pyhän Hengen lahjoista ensimmäisenä annettiin kielillä puhumisen lahjat, mutta näidenkin tulee hävitä sitä mukaa kun hengellinen ymmärrys lisääntyy. Paavali opettaa:

Minä kiitän Jumalaani, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan (ευχαριστω τω θεω μου παντων υμων μαλλον γλωσσαις λαλων); mutta ekklesiassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmδrrykselläni (αλλ εν εκκλησια θελω πεντε λογους δια του νοος μου λαλησαι), opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillδ (ινα και αλλους κατηχησω η μυριους λογους εν γλωσση). 14:20 Veljet (αδελφοι), δlkää olko lapsia ymmärrykseltänne (μη παιδια γινεσθε ταις φρεσιν), vaan pahuudessa olkaa lapsia αλλα τη κακια νηπιαζετε); mutta ymmδrrykseltä olkaa täydellisiä (ταις δε φρεσιν τελειοι γινεσθε). 14:21 Laissa on kirjoitettuna: "Vieraskielisten kautta ja muukalaisten huulilla minδ olen puhuva tälle kansalle, eivätkä he sittenkään minua kuule, sanoo Herra (εν τω νομω γεγραπται οτι εν ετερογλωσσοις και εν χειλεσιν ετεροις λαλησω τω λαω τουτω και ουδ ουτως εισακουσονται μου λεγει κυριος)". 14:22 Kielet eivδt siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko; mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville (ωστε αι γλωσσαι εις σημειον εισιν ου τοις πιστευουσιν αλλα τοις απιστοις η δε προφητεια ου τοις απιστοις αλλα τοις πιστευουσιν). (1.Kor 14:18-22)

Kirkkoraamattu m.38 käännöksessä 1.Kor 14:20 sana teleios on käännetty täysi-ikäiseksi, mikä taas kerran tuo esiin kirkonmiesten haluttomuuden tunnustaa se, että me olemme Kristuksessa olleet täydellisiä jo alusta lähtien, ja jos meiltä jotakin puuttuu, me saamme sen, kunhan vain pyydämme sitä siihen tilanteeseen, jossa sitä kulloinkin tarvitaan:

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin (πασαν χαραν ηγησασθε αδελφοι μου οταν πειρασμοις περιπεσητε ποικιλοις), 1:3 tietδen (γινωσκοντες), ettδ teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä (οτι το δοκιμιον υμων της πιστεως κατεργαζεται υπομονην). 1:4 Ja kδrsivällisyys tuottakoon täydellisen teon (η δε υπομονη εργον τελειον εχετω), ettδ te olisitte täydelliset ja eheät (ινα ητε τελειοι και ολοκληροι) ettekδ missään puuttuvaiset (εν μηδενι λειπομενοι). 1:5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta (ει δε τις υμων λειπεται σοφιας), anokoon sitδ Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta (αιτειτω παρα του διδοντος θεου πασιν απλως και μη ονειδιζοντος), niin se hδnelle annetaan (και δοθησεται αυτω). 1:6 Mutta anokoon uskossa (αιτειτω δε εν πιστει), ollenkaan epδilemättä (μηδεν διακρινομενος); sillδ joka epäilee (ο γαρ διακρινομενος), on meren aallon kaltainen (εοικεν κλυδωνι θαλασσης), jota tuuli ajaa ja heittelee (ανεμιζομενω και ριπιζομενω). (Jaak 1:2-6)

Suomen kielessä sanat "täysi" ja "täydellinen" ovat erehdyttävän samankaltaiset. Näin ei kreikassa, jossa täysi on "pliris" ja täydellinen "teleios". Täysi on mitallinen käsite, teleios on Jumalan ominaisuus, johon Henki meitäkin johdattaa. Myös Efesolaiskirjeen jakeessa 4:12 käytetty sana katartismos tarkoittaa mitallista ominaisuutta - täysin valmista johonkin tarkoitukseen, mutta kuitenkin kaukana Jumalan täydellisyydestä. Seuraava katkelma selvittänee tätäkin asiaa:

Hän, joka on astunut alas (ο καταβας), on se, joka myφs astui ylös (αυτος εστιν και ο αναβας), kaikkia taivaita ylemmδksi (υπερανω παντων των ουρανων), täyttääkseen kaikki (ινα πληρωση τα παντα). 4:11 Ja hδn antoi muutamat apostoleiksi (και αυτος εδωκεν τους μεν αποστολους), toiset profeetoiksi (τους δε προφητας), toiset evankelistoiksi (τους δε ευαγγελιστας), toiset paimeniksi ja opettajiksi (τους δε ποιμενας και διδασκαλους), 4:12 tehdδkseen pyhät täysin valmiiksi (προς τον καταρτισμον των αγιων) palveluksen tyφhön (εις εργον διακονιας), Kristuksen ruumiin rakentamiseen (εις οικοδομην του σωματος του χριστου), 4:13 kunnes me kaikki pδäsemme uskon ja täydellisen miehen, Jumalan pojan tuntemisen yhteyteen (μεχρι καταντησωμεν οι παντες εις την ενοτητα της πιστεως και της επιγνωσεως του υιου του θεου εις ανδρα τελειον), Kristuksen täyteyden täyteen mittaan (εις μετρον ηλικιας του πληρωματος του χριστου), Kristuksen täyteyden täyteen mittaan (εις μετρον ηλικιας του πληρωματος του χριστου), 4:14 ettemme enää olisi lapsukaisia (ινα μηκετι ωμεν νηπιοι), jotka ajelehtivat ja joita viskellδän kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä (κλυδωνιζομενοι και περιφερομενοι παντι ανεμω της διδασκαλιας εν τη κυβεια των ανθρωπων) ja eksytyksen kavalissa juonissa (εν πανουργια προς την μεθοδειαν της πλανης); 4:15 vaan ettδ me, totuutta noudattaen rakkaudessa (αληθευοντες δε εν αγαπη), kaikin tavoin kasvaisimme hδneen (αυξησωμεν εις αυτον τα παντα), joka on pδä, Kristus (ος εστιν η κεφαλη ο χριστος), 4:16 josta koko ruumis (εξ ου παν το σωμα), yhteen liitettynä ja koossa pysyen (συναρμολογουμενον και συμβιβαζομενον) jokaisen jδnteensä avulla (δια πασης αφης της επιχορηγιας), kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman mδärän mukaan, mikä kullakin osalla on (κατ ενεργειαν εν μετρω ενος εκαστου μερους την αυξησιν του σωματος ποιειται εις οικοδομην εαυτου εν αγαπη). (Ef 4:10-16)

Jakeessa 4:10 yllä sanottiin myös, että Kristus on astunut kaikkia taivaita ylemmäs, siis fysikaalisen luomakuntaa ylempään todellisuuteen, joka on ikuinen. Koska myös meidät on luotu Kristuksessa, merkitsee Kristuksen paluu Jumalan immateriaalisen kunnian ja loiston asuinsijoille meille pelastusta kuolemasta. Kolossalaiskirjeen lopussa esitetty Epafraan tervehdys kertookin sen, että meidän tehtävämme on seisoa lujina Kristuksen täydellisyyden turvin ja täyttää kaikki Jumalan tahto:

Tervehdyksen lähettää teille teikäläinen Epafras (ασπαζεται υμας επαφρας ο εξ υμων), Kristuksen orja (δουλος χριστου), joka rukouksissaan aina taistelee teidδn puolestanne (παντοτε αγωνιζομενος υπερ υμων εν ταις προσευχαις), ettδ te seisoisitte täydellisinä (ινα στητε τελειοι ja täynnä (και πεπληρωμενοι) kaikkea, mikä on Jumalan tahto (εν παντι θεληματι του θεου). (Kol 4:12)

Ihminen on mitallinen, mutta Jumalan voima ei. Jumala myös tahtoo, että hänen lapsensa olisivat vahvoja, ei omasta, sangen mitättömästä voimastaan, sillä se vain haittaa Jumalan voiman ilmestymistä, vaan täynnä Kristuksen ylösnousemuksen voimaa. Paavalilla oli henkilökohtainen ongelma, jonka ratkaisua hän rukoili kolme kertaa. Jeesus ei poistanut ongelmaa, mutta antoi selityksen, johon Paavali tyytyi jopa mielellään:

Ja hän sanoi minulle (και ειρηκεν μοι): "Minun armossani on sinulle kyllin (αρκει σοι η χαρις μου); sillδ minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa (η γαρ δυναμις μου εν ασθενεια τελειουται)". Sentδhden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani (ηδιστα ουν μαλλον καυχησομαι εν ταις ασθενειαις μου), ettδ Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan (ινα επισκηνωση επ εμε η δυναμις του χριστου). (2.Kor 12:9)

Roomassa vankina ollessaan Paavali miettii elämänsä vaiheita, ja tekee johtopäätöksen:

Mutta mikä minulle oli voitto (αλλ ατινα ην μοι κερδη), sen minδ olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi (ταυτα ηγημαι δια τον χριστον ζημιαν). 3:8 Niinpδ minä todella luen kaikki tappioksi (αλλα μενουνγε και ηγουμαι παντα ζημιαν ειναι) tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla (δια το υπερεχον της γνωσεως χριστου ιησου του κυριου μου), sillδ hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki (δι ον τα παντα εζημιωθην) ja pidδn sen roskana (και ηγουμαι σκυβαλα) - ettδ voittaisin omakseni Kristuksen (ειναι ινα χριστον κερδησω) 3:9 ja minun havaittaisiin olevan hδnessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee (και ευρεθω εν αυτω μη εχων εμην δικαιοσυνην την εκ νομου), vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella (αλλα την δια πιστεως χριστου την εκ θεου δικαιοσυνην επι τη πιστει); 3:10 tunteakseni hänet (του γνωναι αυτον) ja hänen ylösnousemisensa voiman (και την δυναμιν της αναστασεως αυτου) ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden (και την κοινωνιαν των παθηματων αυτου), samaistumalla hδnen kuolemaansa (συμμορφουμενος τω θανατω αυτου), 3:11 jos minδ ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista (ει πως καταντησω εις την εξαναστασιν των νεκρων). 3:12 Ei niin, ettδ jo olisin sen saavuttanut (ουχ οτι ηδη ελαβον) tai ettδ jo olisin tullut täydelliseksi (η ηδη τετελειωμαι), vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut (διωκω δε ει και καταλαβω εφ ω και κατεληφθην υπο του χριστου ιησου). (Fil 3:7-12)

Täydellisyys on Kristuksessa, ja meidän täydellisyytemme on olla kokonaan Kristuksessa, niin kuin hän ja Isä yhtä ovat:

Veljet (αδελφοι), minδ en vielä katso sitä voittaneeni (εγω εμαυτον ου λογιζομαι κατειληφεναι); mutta yhden minδ teen: unhottaen sen, mikä on takana (εν δε τα μεν οπισω επιλανθανομενος), ja kurottautuen sitδ kohti, mikä on edessäpäin (τοις δε εμπροσθεν επεκτεινομενος), 3:14 minδ riennän kohti päämäärää (κατα σκοπον διωκω), voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa (επι το βραβειον της ανω κλησεως του θεου εν χριστω ιησου). (Fil 3:13-14)

Jumala ei vaadi mahdottomia, mutta täydellisyys on mahdollista vain Hänessä:

Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli (οσοι ουν τελειοι τουτο φρονωμεν); ja jos teillδ jossakin kohden on toinen mieli (και ει τι ετερως φρονειτε), niin Jumala on siinδkin teille ilmoittava, kuinka asia on (και τουτο ο θεος υμιν αποκαλυψει). 3:16 Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin (πλην εις ο εφθασαμεν), jatkakaamme saman säännön mukaan ja samaa ajattelemme (τω αυτω στοιχειν κανονι το αυτο φρονειν)! (Fil 3:15-16)

Jos täydellisyys (teleiotita) jää saavuttamatta, tulee loppu (telos), joka ei lohduta ketään:

Olkaa minun seuraajiani, veljet (συμμιμηται μου γινεσθε αδελφοι), ja katselkaa (και σκοπειτε) niitδ, jotka näin vaeltavat (τους ουτως περιπατουντας), niinkuin me olemme teille esikuvana (καθως εχετε τυπον ημας). 3:18 Sillδ monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina (πολλοι γαρ περιπατουσιν ους πολλακις ελεγον υμιν νυν δε και κλαιων λεγω τους εχθρους του σταυρου του χριστου); 3:19 heidδn loppunsa on kadotus (ων το τελος απωλεια), vatsa on heidδn jumalansa (ων ο θεος η κοιλια), heidδn kunnianaan on heidän häpeänsä (και η δοξα εν τη αισχυνη αυτων), ja maallisiin on heidδn mielensä (οι τα επιγεια φρονουντες). (Fil 3:17-19)

Vaihtoehto kuolemalle on elämä.

Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa (ημων γαρ το πολιτευμα εν ουρανοις υπαρχει), ja sieltδ me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi (εξ ου και σωτηρα απεκδεχομεθα κυριον ιησουν χριστον), 3:21 joka on muuttava meidδn alennustilamme ruumiin (ος μετασχηματισει το σωμα της ταπεινωσεως ημων) kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi (εις το γενεσθαι αυτο συμμορφον τω σωματι της δοξης αυτου) sillδ voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi (κατα την ενεργειαν του δυνασθαι αυτον και υποταξαι εαυτω τα παντα). (Fil 3:20-21)

Opetus täydellisyydestä tihenee Uuden Testamentin loppua kohti. Vasta Hebrealaiskirjeessä otetaan käsiteltäväksi tarina Aabrahamista, joka sai siunauksen Melkisedekiltä, "korkeimman papilta". Kertomus on esikuva siitä siunauksesta, joka täyttyy Jeesuksessa Kristuksessa:

Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden (καιπερ ων υιος εμαθεν αφ ων επαθεν την υπακοην), 5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut (και τελειωθεις εγενετο), tuli hδn iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset (τοις υπακουουσιν αυτω πασιν αιτιος σωτηριας αιωνιου), 5:10 hδn, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan (προσαγορευθεις υπο του θεου αρχιερευς κατα την ταξιν μελχισεδεκ)". 5:11 Tδstä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää (περι ου πολυς ημιν ο λογος και δυσερμηνευτος λεγειν), koska olette kδyneet hitaiksi kuulemaan (επει νωθροι γεγονατε ταις ακοαις). 5:12 Sillδ te, joiden olisi jo aika olla opettajia (και γαρ οφειλοντες ειναι διδασκαλοι δια τον χρονον), olette taas sen tarpeessa, ettδ teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita (παλιν χρειαν εχετε του διδασκειν υμας τινα τα στοιχεια της αρχης των λογιων του θεου); te olette tulleet maitoa tarvitseviksi (και γεγονατε χρειαν εχοντες γαλακτος), ei vahvaa ruokaa (και ου στερεας τροφης). 5:13 Sillδ jokainen, joka vielä nauttii maitoa (πας γαρ ο μετεχων γαλακτος), on kokematon vanhurskauden sanassa, sillδ hän on lapsukainen (απειρος λογου δικαιοσυνης νηπιος γαρ εστιν); 5:14 mutta vahva ruoka on täydellisiä varten (τελειων δε εστιν η στερεα τροφη), niitδ varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta (των δια την εξιν τα αισθητηρια γεγυμνασμενα εχοντων προς διακρισιν καλου τε και κακου). (Hebr 5:8-14)

Ihmisen tottelemattomuus näkyi siinä, että hän kiellosta huolimatta söi hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiä, mutta nyt, kun kielletyn hedelmän karvaus on käynyt ilmeiseksi, hänen pelastuksensa on siinä voimassa, jolla Jumala auttaa niitä, jotka kääntyvät kuolemaa tuottavan puun hedelmistä etsimään elämän puun hedelmistä saatavaa siementä. Mutta myös nyt tiedon on muututtava teoiksi, muuten ei tiedosta ole mitään hyötyä, eikä suinkaan minkälaisiksi teoiksi tahansa, vaan nimenomaan hyviksi teoiksi, koska hän nyt tuntee sekä hyvän että pahan.

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet (διο αφεντες τον της αρχης του χριστου λογον) ja pyrkikδämme täydellisyyteen (επι την τελειοτητα φερωμεθα), ryhtymδttä taas uudestaan laskemaan perustusta (μη παλιν θεμελιον καταβαλλομενοι): mielen siirtymisestδ pois kuolleista töistä (μετανοιας απο νεκρων εργων) ja uskoa Jumalaan (και πιστεως επι θεον), 6:2 oppia kasteista (βαπτισμων διδαχης) ja kδtten päällepanemisesta (επιθεσεως τε χειρων), kuolleitten ylφsnousemisesta (αναστασεως τε νεκρων) ja iankaikkisesta tuomiosta (και κριματος αιωνιου). 6:3 Ja niin me teemmekin (και τουτο ποιησομεν), jos vain Jumala sallii (εανπερ επιτρεπη ο θεος). 6:4 Sillδ mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut (αδυνατον γαρ τους απαξ φωτισθεντας) ja ylitaivaallista lahjaa maistaneet (γευσαμενους τε της δωρεας της επουρανιου) ja Pyhδstä Hengestä osallisiksi tulleet (και μετοχους γενηθεντας πνευματος αγιου) 6:5 ja maistaneet Jumalan hyvδδ sanaa (και καλον γευσαμενους θεου ρημα) ja tulevan maailmanajan voimia (δυναμεις τε μελλοντος αιωνος), 6:6 ja sitten ovat luopuneet (και παραπεσοντας) - taas uudistaa mielenmuutokseen (παλιν ανακαινιζειν εις μετανοιαν), he kun jδlleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan (ανασταυρουντας εαυτοις τον υιον του θεου) ja hδntä julki häpäisevät (και παραδειγματιζοντας). 6:7 Sillδ maa (γη γαρ), joka sδrpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen (η πιουσα τον επ αυτης πολλακις ερχομενον υετον) ja kantaa kasvun hyφdyksi niille (και τικτουσα βοτανην ευθετον εκεινοις), joita varten sitä viljelläänkin (δι ους και γεωργειται), saa siunauksen Jumalalta (μεταλαμβανει ευλογιας απο του θεου); 6:8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita (εκφερουσα δε ακανθας και τριβολους), on kelvoton ja lδhellä kirousta (αδοκιμος και καταρας εγγυς), ja sen loppu on, ettδ se poltetaan (ης το τελος εις καυσιν). (Hebr 5:8-6:8)

Hebrealaiskirje on kirjoitettu ennen vuotta 70, koska tekstissä kerrotaan veriuhrien uhraamisen vielä jatkuvan Jerusalemin temppelissä.

Näin Pyhä Henki osoittaa (τουτο δηλουντος του πνευματος του αγιου), ettδ tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta (μηπω πεφανερωσθαι την των αγιων οδον), niin kauan kuin etumainen maja vielδ seisoo (ετι της πρωτης σκηνης εχουσης στασιν). 9:9 Tδmä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva (ητις παραβολη εις τον καιρον τον ενεστηκοτα), ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja (καθ ον δωρα τε και θυσιαι προσφερονται), jotka eivδt kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan (μη δυναμεναι κατα συνειδησιν τελειωσαι) sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa (τον λατρευοντα), 9:10 vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesot ja lihan sδännötkin (μονον επι βρωμασιν και πομασιν και διαφοροις βαπτισμοις και δικαιωμασιν σαρκος) ovat voimassa ennallistamisen aikaan asti (μεχρι καιρου διορθωσεως επικειμενα). 9:11 Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvδn ylimmäiseksi papiksi (χριστος δε παραγενομενος αρχιερευς των μελλοντων αγαθων), niin hδn suuremman ja täydellisemmän majan kautta (δια της μειζονος και τελειοτερας σκηνης), joka ei ole käsillä tehty (ου χειροποιητου), se on: joka ei ole tδtä luomakuntaa (τουτεστιν ου ταυτης της κτισεως), 9:12 meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensδ kautta (ουδε δι αιματος τραγων και μοσχων δια δε του ιδιου αιματος εισηλθεν) kerta kaikkiaan (εφαπαξ) kaikkeinpyhimpδän (εις τα αγια) ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen (αιωνιαν λυτρωσιν ευραμενος). 9:13 Sillδ jos härkäin ja kauristen veri ja hiehon tuhka (ει γαρ το αιμα ταυρων και τραγων και σποδος δαμαλεως), saastaisten päälle vihmottuna (ραντιζουσα τους κεκοινωμενους), pyhittδä lihanpuhtauteen (αγιαζει προς την της σαρκος καθαροτητα), 9:14 kuinka paljoa enemmδn on Kristuksen veri (ποσω μαλλον το αιμα του χριστου), hδnen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle (ος δια πνευματος αιωνιου εαυτον προσηνεγκεν αμωμον τω θεω), puhdistava teidδn omantuntonne kuolleista teoista (καθαριει την συνειδησιν υμων απο νεκρων εργων) palvelemaan elδvää Jumalaa (εις το λατρευειν θεω ζωντι)! (Hebr 9:8-14)

Jumala on rakkaus. Jos me pysymme hänessä ja meidän jokainen askeleemme on tämän rakkauden sanelema, me olemme tulleet täydelliseksi rakkaudessa.

Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika (ος αν ομολογηση οτι ιησους εστιν ο υιος του θεου), hδnessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa (ο θεος εν αυτω μενει και αυτος εν τω θεω). 4:16 Ja me olemme tulleet tuntemaan ja uskomaan sen rakkauden (και ημεις εγνωκαμεν και πεπιστευκαμεν την αγαπην), mikδ Jumalalla on meihin (ην εχει ο θεος εν ημιν). Jumala on rakkaus (ο θεος αγαπη εστιν), ja joka pysyy rakkaudessa (και ο μενων εν τη αγαπη), se pysyy Jumalassa (εν τω θεω μενει), ja Jumala pysyy hδnessä (και ο θεος εν αυτω). 4:17 Nδin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä (εν τουτω τετελειωται η αγαπη μεθ ημων), ettδ meillä olisi rohkeus tuomiopäivänä (ινα παρρησιαν εχωμεν εν τη ημερα της κρισεως); sillδ sellainen kuin hän on (οτι καθως εκεινος εστιν), sellaisia mekin olemme tδssä maailmassa (και ημεις εσμεν εν τω κοσμω τουτω). 4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole (φοβος ουκ εστιν εν τη αγαπη), vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon (αλλ η τελεια αγαπη εξω βαλλει τον φοβον), sillδ pelossa on rangaistusta οτι (ο φοβος κολασιν εχει); ja joka pelkδä (ο δε φοβουμενος), se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa (ου τετελειωται εν τη αγαπη). (1.Joh 4:15-18)

Jaakob opettaa, että Synti siittää (συλλαβουσα) ihmisen halut, niin että se synnyttää (τικτει) synnin, ja kun synti on täytetty, se synnyttää (αποκυει) kuoleman:

Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko (μηδεις πειραζομενος λεγετω οτι): "Jumala minua kiusaa (απο του θεου πειραζομαι)"; sillδ Jumala ei ole pahan kiusattavissa (ο γαρ θεος απειραστος εστιν κακων), eikδ hän ketään kiusaa (πειραζει δε αυτος ουδενα). 1:14 Vaan jokaista kiusaa hδnen oma himonsa (εκαστος δε πειραζεται υπο της ιδιας επιθυμιας), joka hδntä vetää ja houkuttelee (εξελκομενος και δελεαζομενος); 1:15 kun sitten himo on tullut raskaaksi (ειτα η επιθυμια συλλαβουσα), synnyttää se synnin (τικτει αμαρτιαν), mutta kun synti on tδytetty (η δε αμαρτια αποτελεσθεισα), synnyttδä se kuoleman (αποκυει θανατον). (Jaak 1:13-15)

Jumala on isä, joka synnyttää, ja hänen siemensä me saamme hänen sanansa kautta. Tässä Jaakobin tekstissä kuitenkin siittäjänä esiintyy Synti ja lisäksi tekstissä esiintyvät kaksi sanalla synnyttää käännettyä sanaa tikto ja apokyeo tarkoittavat eri asioita. Himosta syntyy (tiktei) synti samalla tavalla kuin ihminen syntyy maailmaan, mutta kun synti on täytetty, se synnyttää (apokyei) kuoleman, ja kuten ihmisenkin kuolemasta hyvin näkyy. Tämän jälkeen onkin mielenkiintoista nähdä, miten Jaakob jatkaa:

Älkää eksykö (μη πλανασθε), rakkaat veljeni (αδελφοι μου αγαπητοι). 1:17 Jokainen hyvä anti (πασα δοσις αγαθη) ja jokainen täydellinen lahja (και παν δωρημα τελειον) tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä (ανωθεν εστιν καταβαινον απο του πατρος των φωτων), jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa (παρ ω ουκ ενι παραλλαγη η τροπης αποσκιασμα). 1:18 Tahtonsa mukaan hδn synnytti meidät totuuden sanalla (βουληθεις απεκυησεν ημας λογω αληθειας), ollaksemme hδnen luotujensa esikoiset (εις το ειναι ημας απαρχην τινα* των αυτου κτισματων). 1:19 Niin ettδ rakkaat veljeni (ωστε αδελφοι μου αγαπητοι) olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan (εστω πας ανθρωπος ταχυς εις το ακουσαι), hidas puhumaan (βραδυς εις το λαλησαι), hidas vihaan (βραδυς εις οργην); 1:20 sillδ miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä (οργη γαρ ανδρος δικαιοσυνην θεου ου κατεργαζεται). 1:21 Sentδhden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus (διο αποθεμενοι πασαν ρυπαριαν και περισσειαν κακιας) ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu (εν πραυτητι δεξασθε τον εμφυτον λογον) ja joka voi teidän sielunne pelastaa (τον δυναμενον σωσαι τας ψυχας υμων). 1:22 Mutta olkaa sanan tekijφitä (γινεσθε δε ποιηται λογου), eikδ vain sen kuulijoita (και μη μονον ακροαται), pettδen itsenne (παραλογιζομενοι εαυτους). 1:23 Sillδ jos joku on sanan kuulija (οτι ει τις ακροατης λογου εστιν) eikδ sen tekijä (και ου ποιητης ουτος), niin hδn on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan (εοικεν ανδρι κατανοουντι το προσωπον της γενεσεως αυτου εν εσοπτρω); 1:24 hδn katselee itseään (κατενοησεν γαρ εαυτον), lδhtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli (και απεληλυθεν και ευθεως επελαθετο οποιος ην). 1:25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin (ο δε παρακυψας εις νομον τελειον), joka on vapaudesta (τον της ελευθεριας), ja pysyy siinδ, ei ole muistamaton kuulija (και παραμεινας (ουτος ουκ ακροατης επιλησμονης γενομενος), vaan todellinen tekijδ (αλλα ποιητης εργου); hδn on oleva autuas tekemisessään (ουτος μακαριος εν τη ποιησει αυτου εσται). (Jaak 1:16-25)

Jos kaikki askeleet ovat oikein, niin pysyt tiellä, mutta onko myös sinun puheesi täydellistä? Sinulle ei riitä, että saat oikeat ohjeet navigaattoriltasi, sillä sinun käyttäytymisesi punnitaan sen mukaan, mitä sinä itse sanot ja teet:

Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi (μη πολλοι διδασκαλοι γινεσθε αδελφοι μου), sillδ te tiedδtte, ettδ me saamme sitδ kovemman tuomion (ειδοτες οτι μειζον κριμα ληψομεθα). 3:2 Sillδ monessa kohden me kaikki hairahdumme (πολλα γαρ πταιομεν απαντες). Jos joku ei hairahdu puheessa (ει τις εν λογω ου πταιει), niin hδn on täydellinen mies (ουτος τελειος ανηρ) ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa (δυνατος χαλιναγωγησαι και ολον το σωμα). (Jaak 3:1-2)

Kristityn ensimmäinen elonmerkki on, että hän tunnustaa Jeesuksen Herrakseen. Tämä tunnustushan kuuluu jo esittää Taivaan valtakunnan portilla, ennen kastetta. Mutta kun verbin omo-logizo, tunnustaa, etten pannaan etuliite eks, ("pois, ulos") saattaa kyse olla jonkun epämiellyttävän asian tunnustamisesta:

Tunnustakaa siis toisillenne hairahduksenne (εξομολογεισθε αλληλοις τα παραπτωματα) ja rukoilkaa toistenne puolesta (και ευχεσθε υπερ αλληλων), ettδ te parantuisitte (οπως ιαθητε); vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras (πολυ ισχυει δεησις δικαιου ενεργουμενη). 5:17 Elias oli ihminen, samojen kδrsimysten alainen kuin mekin (ηλιας ανθρωπος ην ομοιοπαθης ημιν), ja hδn rukoili rukoilemalla, ettei sataisi (και προσευχη προσηυξατο του μη βρεξαι); eikδ satanut maan päällä (και ουκ εβρεξεν επι της γης) kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen (ενιαυτους τρεις και μηνας εξ). 5:18 Ja hδn rukoili uudestaan (και παλιν προσηυξατο), ja taivas antoi sateen (και ο ουρανος υετον εδωκεν), ja maa kasvoi hedelmδnsä (και η γη εβλαστησεν τον καρπον αυτης). (Jaak 5:16-18)

Elia oli hyvin erikoinen henkilö. Hän ilmestyi kuvaan kuin tyhjästä, teki voimallisia tekoja, ja otettiin näyttävästi ylös taivaaseen, eikä jättänyt jälkeensä yhtään kirjaa. Kertomus Eliasta alkaa näin:

Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: "Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta". (1.Kun 17:1)

Eliasta ei kerrota mitään, jonka perusteella me voisimme väittää hänen olleen jossakin kohdin epätäydellinen tai "vajavainen", kuten kr-38 Jaakobin kirjeen käännöksessä väittää. Mutta jos hän olisi ollut epätäydellinen, olisiko hän voinut sanoa seisovansa Israelin Jumalan kasvojen edessä kuolematta siihen paikkaan syntiensä tähden? Meillä, siis myös uskovilla, on taipumus hypätä tiettyjen asioiden yli niitä huomaamatta, kunnes sitten käy niin, että se, mitä olimme odottaneet, ei toteudukaan. Luetaan yksi niistä monista teksteistä, joissa me olemme olleet sokeita:

Ja he pysyivät (ησαν δε προσκαρτερουντες) apostolien opetuksessa (τη διδαχη των αποστολων) ja keskinδisessä yhteydessä (και τη κοινωνια) ja leivδn murtamisessa (και τη κλασει του αρτου) ja rukouksissa (και ταις προσευχαις). 2:43 Ja jokaiselle sielulle tuli pelko (εγενετο δε παση ψυχη φοβος); ja monta ihmettδ ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta (πολλα τε τερατα και σημεια δια των αποστολων εγινετο). (Apt 2:42-43)

Ymmärsitkö? Jos haluat tehdä suuria ja ihmeellisiä tekoja kuin apostolit niin muista, että ne seuraavat marssijärjestyksessä vasta apostolisen opetuksen, keskinäisen yhteyden, leivän murtamisen ja rukouksien jälkeen. Mutta tämä Elia, hän ilmestyi myös vuorelle yhdessä Mooseksen kanssa, jonne Jeesus vei Pietarin ja Alfeuksen pojat Jaakobin ja Johanneksen kuulemaan Isän todistuksen pojastaan Jeesuksesta: "Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä".

Ihmissuku on ovela. Otetaan yksi esimerkki siitä, mitä Jeesus sanoi:

Jos joku ei pysy minussa (εαν μη τις μεινη εν εμοι), niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu (εβληθη εξω ως το κλημα και εξηρανθη); ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat (και συναγουσιν αυτα και εις πυρ βαλλουσιν και καιεται). 15:7 Jos te pysytte minussa (εαν μεινητε εν εμοι) ja minun sanani pysyvät teissä (και τα ρηματα μου εν υμιν μεινη), niin anokaa, mitä ikinä tahdotte (ο εαν θελητε αιτησεσθε), ja se teille tapahtuu (και γενησεται υμιν). (Joh 15:6-7)

Isä ei käskenyt kuuntelemaan poikansa sanoja valinnaisesti, tai tottelemaan vain silloin, kun meitä huvittaa. Jos Jeesus olisi sanonut vain, että "Anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja se teille tapahtuu", ei pankkiautomaattia tarvittaisi lainkaan. Lauseen olennainen sisältö on kuitenkin siinä, että vain Jumalan orjalla on täysi ylöspito.

Jumalan tahto ei ole niin kovin monimutkainen asia, ettei sitä kannattaisi yrittää:

Sillä tämä on Jumalan tahto (τουτο γαρ εστιν θελημα του θεου), teidδn pyhityksenne, että kartatte haureutta (ο αγιασμος υμων απεχεσθαι υμας απο της πορνειας), 4:4 ettδ kukin teistä tietää ottaa oman vaimon (ειδεναι εκαστον υμων το εαυτου σκευος κτασθαι) pyhyydessä ja kunniassa (εν αγιασμω και τιμη), 4:5 ei himon kiihkossa niinkuin pakanat (μη εν παθει επιθυμιας καθαπερ και τα εθνη), jotka eivδt Jumalaa tunne (τα μη ειδοτα τον θεον); 4:6 ettei kukaan sorra veljeδnsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa (το μη υπερβαινειν και πλεονεκτειν εν τω πραγματι τον αδελφον αυτου), sillδ Herra on kaiken tämän kostaja (διοτι εκδικος ο κυριος περι παντων τουτων), niinkuin myφs ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet (καθως και προειπαμεν υμιν και διεμαρτυραμεθα). 4:7 Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen (ου γαρ εκαλεσεν ημας ο θεος επι ακαθαρσια), vaan pyhitykseen (αλλ εν αγιασμω). (1.Tess 4:3-7)

Isä-meidän rukouksessa Jeesus käskee meitä pyhittämään Isän nimen:

Isä meidän, joka olet taivaissa (πατερ ημων ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); (kts. Mt 6:9)

Jumalan pyhyydellä ei ole vertauskohteita, eikä hebrean kielessä superlatiivimuotoja, mutta kun sama asia sanotaan Raamatussa kolmeen kertaan, on kyse absoluuttisesta superlatiivista:

Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 6:2 Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. 6:3 Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa". (Jes 6:1-3)

Ilmestyskirjassa sama toistetaan:

Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä (και τεσσαρα ζωα εν καθ εαυτο ειχον ανα πτερυγας εξ), ja ne olivat yltympδri ja sisältä silmiä täynnä (κυκλοθεν και εσωθεν γεμοντα οφθαλμων). Ja ne sanoivat lakkaamatta yφtä päivää (και αναπαυσιν ουκ εχουσιν ημερας και νυκτος λεγοντα): "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias (αγιος αγιος αγιος κυριος ο θεος ο παντοκρατωρ), joka oli (ο ην) ja joka on (και ο ων) ja joka tuleva on (και ο ερχομενος)". (Ilm 4:8)

Jumala yksin on pyhä, mutta hän kutsuu meitä evankeliumin kautta pyhitykseen, jakamaan oman pyhyytensä meidän kanssamme Jeesuksessa Kristuksessa. Paavali kirjoittaa:

Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden (ανθρωπινον λεγω δια την ασθενειαν της σαρκος υμων). Sillδ niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi (ωσπερ γαρ παρεστησατε τα μελη υμων δουλα τη ακαθαρσια και τη ανομια) laittomuuteen (εις την ανομιαν), niin antakaa nyt jδsenenne (ουτως νυν παραστησατε τα μελη υμων) vanhurskauden orjiksi pyhitykseen (δουλα τη δικαιοσυνη εις αγιασμον). 6:20 Sillä kun olitte synnin orjia (οτε γαρ δουλοι ητε της αμαρτιας), niin te olitte vapaat vanhurskaudesta (ελευθεροι ητε τη δικαιοσυνη). 6:21 Minkδ hedelmän te siitä silloin saitte (τινα ουν καρπον ειχετε τοτε)? Sen, jota te nyt häpeätte (εφ οις νυν επαισχυνεσθε). Sillδ sen loppu on kuolema (το γαρ τελος εκεινων θανατος). 6:22 Mutta nyt, kun olette synnistδ vapautetut ja Jumalan orjiksi tulleet (νυνι δε ελευθερωθεντες απο της αμαρτιας δουλωθεντες δε τω θεω), on teidδn hedelmänne pyhitys (εχετε τον καρπον υμων εις αγιασμον), ja sen loppu on iankaikkinen elδmä (το δε τελος ζωην αιωνιον). 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema (τα γαρ οψωνια της αμαρτιας θανατος), mutta Jumalan armoitus on iankaikkinen elδmä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (το δε χαρισμα του θεου ζωη αιωνιος εν χριστω ιησου τω κυριω ημων). (Rm 6:19-23)

Hengen hedelmät ovat siinä saaneet nimen "pyhitys", ja tekstistä käy ilmi myös, että pyhitys on prosessi, jota hyvin voi kuvailla sanalla vaeltaminen:

Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat (τις δε συγκαταθεσις ναω θεου μετα ειδωλων)? Sillδ te olette elävän Jumalan temppeli (υμεις γαρ ναος θεου εστε ζωντος), niinkuin Jumala on sanonut (καθως ειπεν ο θεος οτι): "Minä olen heissä asuva (ενοικησω εν αυτοις) ja heissä vaeltava (και εμπεριπατησω) ja oleva heidän Jumalansa (και εσομαι αυτων θεος), ja he ovat minun kansani (και αυτοι εσονται μοι λαος)". 6:17 Sentδhden (διο): "Lδhtekää pois heidän keskeltänsä (εξελθετε εκ μεσου αυτων) ja erotkaa heistä (και αφορισθητε), sanoo Herra (λεγει κυριος), δlkääkä saastaiseen koskeko (και ακαθαρτου μη απτεσθε); niin minδ otan teidät huostaani (καγω εισδεξομαι υμας) 6:18 ja olen teidδn Isänne (και εσομαι υμιν εις πατερα), ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni (και υμεις εσεσθε μοι εις υιους και θυγατερας), sanoo Herra, Kaikkivaltias (λεγει κυριος παντοκρατωρ)". 7:1 Koska meillδ siis on nämä lupaukset (ταυτας ουν εχοντες τας επαγγελιας), rakkaani (αγαπητοι), niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta (καθαρισωμεν εαυτους απο παντος μολυσμου σαρκος και πνευματος), saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa (επιτελουντες αγιωσυνην εν φοβω θεου). (2.Kor 6:16-7:1)

Vaikka tämän prosessin tulos tulee julki vasta Jeesuksen toisessa tulemisessa, se on jo valmiina ikuisuudessa:

 

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka on siunannut meitδ (ο ευλογησας ημας) taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa (εν παση ευλογια πνευματικη εν τοις επουρανιοις εν χριστω) 1:4 niinkuin hδn ennen maailman alasheittämistä oli valinnut meidät hänessä (καθως εξελεξατο ημας εν αυτω προ καταβολης κοσμου), ollaksemme pyhδt ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa (ειναι ημας αγιους και αμωμους κατενωπιον αυτου εν αγαπη)… (Kts. Ef 1:3-4…)

Vainoja kokeneille Thessalonikin kristityille kirjoitettu kirje on erityisen tärkeä meille nyt, kun sama toistuu koko maailman mittakaavassa. Varoitettuaan meitä Paavali, Silvanus ja Timoteus rohkaisevat heitä, ja samalla myös meitä näin:

Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen (και δια τουτο πεμψει αυτοις ο θεος ενεργειαν πλανης), niin ettδ he uskovat valheen (εις το πιστευσαι αυτους τω ψευδει), 2:12 ettδ kaikki ne tuomittaisiin (ινα κριθωσιν παντες), jotka eivδt ole uskoneet totuutta (οι μη πιστευσαντες τη αληθεια), vaan mielistyneet vδäryyteen (αλλ ευδοκησαντες εν τη αδικια). 2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittδmään Jumalaa teidän tähtenne (ημεις δε οφειλομεν ευχαριστειν τω θεω παντοτε περι υμων, veljet, te Herran rakastetut (αδελφοι ηγαπημενοι υπο κυριου), sentδhden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät (οτι ειλετο υμας ο θεος απ αρχης) pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen (εις σωτηριαν εν αγιασμω πνευματος και πιστει αληθειας) 2:14 johon hδn on kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta (εις ο εκαλεσεν υμας δια του ευαγγελιου ημων), omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kunnian (εις περιποιησιν δοξης του κυριου ημων ιησου χριστου). (2.Tess 2:11-14)

Meidän täydellisyytemme on siis sitä, että me pääsemme omistamaan Herramme Jeesuksen kunnian ja täydellisyyden "evankeliumin kautta" kunhan vain olemme syntyneet Jumalan sanasta:

Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta (επρεπεν γαρ αυτω δι ον τα παντα και δι ου τα παντα πολλους υιους εις δοξαν αγαγοντα) tehdδ heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi (τον αρχηγον της σωτηριας αυτων δια παθηματων τελειωσαι), 2:11 sillδ sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään (ο τε γαρ αγιαζων και οι αγιαζομενοι), ovat kaikki alkuisin yhdestä (εξ ενος παντες). Sentδhden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi (δι ην αιτιαν ουκ επαισχυνεται αδελφους αυτους καλειν), 2:12 kun hδn sanoo (λεγων): "Minδ julistan sinun nimeäsi veljilleni (απαγγελω το ονομα σου τοις αδελφοις μου), ylistδn sinua ekklesian keskellä (εν μεσω εκκλησιας υμνησω σε)"; 2:13 ja taas (και παλιν): "Minδ panen uskallukseni häneen (εγω εσομαι πεποιθως επ αυτω)"; ja taas (και παλιν): "Katso, minδ ja lapset (ιδου εγω και τα παιδια), jotka Jumala on minulle antanut (α μοι εδωκεν ο θεος)!" (Hebr 2:10-13)

Jos meidän pyhyytemme olisi omatekoista pyhyyttä, se olisi parhaimmillaankin vain teatteria. Mutta koska me olemme pyhitetyt uskon kautta Kristuksessa, saattavat Paavali ja Soostenes sanoa Jumalan Sanasta syntyneitä uskovia pyhiksi:

Paavali, Jeesuksen Kristuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes (παυλος κλητος αποστολος ιησου χριστου δια θεληματος θεου και σωσθενης ο αδελφος) 1:2 Korintossa olevalle Jumalan eklesialle (τη εκκλησια του θεου τη ουση εν κορινθω), Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille (ηγιασμενοις εν χριστω ιησου) kutsututuille pyhille (κλητοις αγιοις), ynnδ kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä (συν πασιν τοις επικαλουμενοις το ονομα του κυριου ημων ιησου χριστου) kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidδnkin (εν παντι τοπω αυτων τε και ημων). (1.Kor 1:1-2)

Maailma ei nykyisin kerskaile pyhyydellään, mutta viisaaksi ne kyllä itseään väittävät, mutta meidän viisautemme tulee Herralta:

Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa (εξ αυτου δε υμεις εστε εν χριστω ιησου), joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta (ος εγενηθη ημιν σοφια απο θεου) ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi (δικαιοσυνη τε και αγιασμος και απολυτρωσις), 1:31 ettδ kävisi, niinkuin kirjoitettu on (ινα καθως γεγραπται): "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra (ο καυχωμενος εν κυριω καυχασθω)". (1.Kor 1:30-31)

Jumala meissä tekee meistä hänen asumuksensa:

Ettekö tiedä (ουκ οιδατε), ettδ te olette Jumalan temppeli (οτι ναος θεου εστε) ja ettδ Jumalan Henki asuu teissä (και το πνευμα του θεου οικει εν υμιν)? 3:17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin (ει τις τον ναον του θεου φθειρει), on Jumala turmeleva hδnet (φθερει τουτον ο θεος); sillδ Jumalan temppeli on pyhä (ο γαρ ναος του θεου αγιος εστιν), ja sellaisia te olette (οιτινες εστε υμεις). (1.Kor 3:16-17)

Meidän tehtävämme on hoitaa tätä Jumalan huonetta ohjeiden mukaisesti:

Paetkaa haureutta (φευγετε την πορνειαν). Kaikki muu synti, mitδ ikinä ihminen tekee (παν αμαρτημα ο εαν ποιηση ανθρωπος), on ruumiin ulkopuolella (εκτος του σωματος εστιν); mutta haureuden harjoittaja tekee syntiδ omaa ruumistansa vastaan (ο δε πορνευων εις το ιδιον σωμα αμαρτανει). 6:19 Vai ettekφ tiedä (η ουκ οιδατε), ettδ teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on (οτι το σωμα υμων ναος του εν υμιν αγιου πνευματος εστιν) ja jonka te olette saaneet Jumalalta (ου εχετε απο θεου, ja ettette ole itsenne omat (και ουκ εστε εαυτων)? 6:20 Sillδ te olette kalliisti ostetut (ηγορασθητε γαρ τιμης). Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne (δοξασατε δη τον θεον εν τω σωματι υμων) ja hengessδnne (και εν τω πνευματι υμων) jotka ovat Jumalan (ατινα εστιν του θεου). (1.Kor 6:18-20)

Korintton pyhien moraalissa oli pahoja puutteita. Heitä hoitanut Paavali kysyykin:

Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa (η ουκ οιδατε οτι αδικοι βασιλειαν θεου ου κληρονομησουσιν)? Δlkää eksykö (μη πλανασθε). Eivδt huorintekijät (ουτε πορνοι), ei epδjumalanpalvelijat (ουτε ειδωλολατραι), ei avionrikkojat (ουτε μοιχοι), ei hekumoitsijat (ουτε μαλακοι) eikδ homot (ουτε αρσενοκοιται), 6:10 eivδt varkaat (ουτε κλεπται), ei ahneet (ουτε πλεονεκται), ei juomarit (ουτε μεθυσοι), ei pilkkaajat (ου λοιδοροι) eivδtkä anastajat (ουχ αρπαγες) saa periδ Jumalan valtakuntaa (βασιλειαν θεου ου κληρονομησουσιν). 6:11 Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä (και ταυτα τινες ητε); mutta te olette vastaanottaneet peson (αλλα απελουσασθε), te olette pyhitetyt (αλλα ηγιασθητε), te olette vanhurskautetut meidδn Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä (αλλ εδικαιωθητε εν τω ονοματι του κυριου ιησου) ja meidδn Jumalamme Hengessä (και εν τω πνευματι του θεου ημων). (1.Kor 6:7-11)

Jo yli kymmenen vuotta ennen efesolaiskirjeen kirjoittamista Paavali oli kirjoittanut Thessalonikan uskoville:

Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan täydellisenä (oloteleis), ja säilyköön kaikki eheänä (olokliron) - teidän henkenne (to pneuma) ja sielunne (i psihi) - ja ruumiinne (to soma) nuhteettomana (amemptos) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä. (1.Tess 5:23-24)

Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä puhutaankin sitten enemmän Jeesuksen toisesta, julkisesta tulemisesta ja sitä edeltävistä tapahtumista. Lopulta ne, jotka ovat liittyneet Kristuksen nimellä esiintyvään Laittomuuden ihmiseen, tuomitaan, mutta samana päivänä pyhien usko muuttuu näkemiseksi:

Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus (οιτινες δικην τισουσιν ολεθρον αιωνιον) Herran kasvoista (απο προσωπου του κυριου) ja hδnen voimansa kirkkaudesta (και απο της δοξης της ισχυος αυτου). 1:10 Hδnen tullessaan hänen kunniansa näkyy hänen pyhissään (οταν ελθη ενδοξασθηναι εν τοις αγιοις αυτου) ja on ihmeteltävä kaikissa uskovissa (και θαυμασθηναι εν πασιν τοις πιστευουσιν), sillδ te olette uskoneet meidän todistuksemme sinä päivänä (οτι επιστευθη το μαρτυριον ημων εφ υμας εν τη ημερα εκεινη). (2.Tess 1:9-10)

Kristuksen uhri on se perusta, jolle Uusi Liitto rakennettiin. Kirjoittaja lainaa profeetan tekstiä, joka nyt on toteutunut:

Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään (μια γαρ προσφορα τετελειωκεν εις το διηνεκες τους αγιαζομενους). 10:15 Todistaahan sen meille myφs Pyhä Henki; sillä sanottuaan (μαρτυρει δε ημιν και το πνευμα το αγιον μετα γαρ το προειρηκεναι): 10:16 "Tδmä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieliinsä (αυτη η διαθηκη ην διαθησομαι προς αυτους μετα τας ημερας εκεινας λεγει κυριος διδους νομους μου επι καρδιας αυτων και επι των διανοιων αυτων επιγραψω αυτους)"; 10:17 ja: "heidδn syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista (και των αμαρτιων αυτων και των ανομιων αυτων ου μη μνησθω ετι)". (Hebr 10:14-17)

Ja ettei totuus unohtuisi, kirjoittaja sanoo:

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen (ειρηνην διωκετε μετα παντων και τον αγιασμον), sillδ ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa (ου χωρις ουδεις οψεται τον κυριον); (Hebr 12:14)

Kun meille nyt on selvinnyt, että meidän tulee olla täynnä Jumalan täyteyttä, niin mitä se on, se Jumalan täyteys? Kuka muistaa? Mehän luimme sen jo Efesolaiskirjeestä:

Ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tuntemista ylempänä (γνωναι τε την υπερβαλλουσαν της γνωσεως αγαπην του χριστου); ettδ tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä (ινα πληρωθητε εις παν το πληρωμα του θεου). (Ef 3:19)

Evankeliumi paljastaa Jumalan salaisuuden. Mutta Raamattu kertoo myös toisesta salaisuudesta, laittomuuden salaisuudesta. Jumalan kärsivällisyyden turvissa laittomuuden harjoittajat pystyvät toimimaan säädettyyn rajaan asti, eikä tämä edes heilauta Jumalan suunnitelmaa, se päinvastoin edistää sitä, sillä Jumala panee laittomuudenkin palvelemaan itseään. Se on sitä Jumalan kaikkivaltiutta se. Armon ajan päättyessä laittomuus saa jopa nousta kukkaansa ja tuottaa hedelmänsä, kunnes valittujen täyteys on tullut sisälle Jumalan valtakuntaan. Sitten Jeesus hakee omansa pois maailmasta, mutta Jaakobin heimosta merkitään 144000. Ilmestyskirjassa, kts. Ilm 7:4-8, luetellaan 12 heimoa, mutta luettelo ei täysin vastaa sitä, mikä Jaakobin kahdentoista pojan nimistä on ilmoitettu. Jotakin nimiä puuttuu ja toisaalta Joosefin heimo on yliedustettu. Luettelossa on sekä Joosefin heimo, että Jaakobin adoptoima Joosefin poika Manasse. Joosefin pojista Jaakob adoptoi myös Efraimin, mutta sitä ei luettelossa näy, mutta sillä on syynsä. Efraim on Raamatun esikuva kristikunnasta, ja siksi heti lueteltujen heimojen jälkeen seuraa teksti:

Tämän jälkeen minä näin (μετα ταυτα ειδον), ja katso (και ιδου), oli suuri joukko (οχλος πολυς), jota ei kukaan voinut lukea (ον αριθμησαι αυτον ουδεις ηδυνατο), kaikista kansanheimoista (εκ παντος εθνους) ja sukukunnista (και φυλων) ja kansoista (και λαων) ja kielistä (και γλωσσων), ja ne seisoivat valtaistuimen edessδ (εστωτες ενωπιον του θρονου) ja Karitsan edessδ (και ενωπιον του αρνιου) puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin (περιβεβλημενοι στολας λευκας), ja heillδ oli palmut käsissään (και φοινικες εν ταις χερσιν αυτων), 7:10 ja he huusivat suurella δänellä sanoen (και κραζοντες φωνη μεγαλη λεγοντες): "Pelastus valtaistuimella istuvalle meidδn Jumalallemme (η σωτηρια τω καθημενω επι του θρονου του θεου ημων), ja Karitsalle (και τω αρνιω)!". 7:11 Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen (και παντες οι αγγελοι εστηκεσαν κυκλω του θρονου) ja vanhinten (και των πρεσβυτερων) ja neljδn olennon ympärillä (και των τεσσαρων ζωων) ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen (και επεσον ενωπιον του θρονου επι προσωπον αυτων) ja kumartaen rukoilivat Jumalaa (και προσεκυνησαν τω θεω), 7:12 sanoen (λεγοντες): "Amen (αμην)! Ylistys (η ευλογια) ja kirkkaus (και η δοξα) ja viisaus (και η σοφια) ja kiitos (και η ευχαριστια) ja kunnia (και η τιμη) ja voima (και η δυναμις) ja vδkevyys (και η ισχυς) meidδn Jumalallemme (τω θεω ημων) aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας των αιωνων), amen (αμην)!" (Ilm 7:9-12)

Tämä jakeessa 7:12 kahden aamenen väliin sijoitettu sana aloittaa kertomuksen siitä, mitä ensimmäiseen ylösnousemukseen kelpuutetut pyhät saavat katsella taivaista.

 

Sivulle 12: Jumalan kunnian julkinen ilmestyminen