##A10 lokakuu fi eu10, 23 sivua, 2018-10-13

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A10

 

 

Jumalan Hengen hedelmät

 

Edellä me jo luimme siitä kuinka yhtäpitävät todistukset Paavali, Johannes ja Pietari Jumalan tuntemisesta antoivat, kts. Fil 3:7-11, 1.Joh 5:18-21 ja 2.Piet 1:1-7. Nyt on siis tavallaan palattu paratiisin puutarhaan, sillä Hengen Hedelmät syntyvät yhteydestä jumalalliseen luontoon (”θειας κοινωνοι φυσεως”) joka meille Jumalan tuntemisen kautta lahjoitetaan:

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät (δια της επιγνωσεως του καλεσαντος ημας) kirkkaudellaan ja kunnollisuudellaan (δια δοξης και αρετης), 1:4 joiden kautta hδn on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset (δι ων τα τιμια ημιν και μεγιστα επαγγελματα δεδωρηται), ettδ te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi (ινα δια τουτων γενησθε θειας κοινωνοι φυσεως) ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (αποφυγοντες της εν κοσμω εν επιθυμια φθορας). (2.Piet 1:3-4)

Vaikka me olisimme yhtä köyhiä kuin Paavo Ruotsalainen seppä Högmanin tentissä, meidän ei tarvitse jäädä syrjästäkatsojiksi. Emme me Pyhän Hengen lahjaa pelkällä rukoilemisella saa, mutta jos kynnyskysymykset ja mielenmuutokseen liittyvät asiat on oikein hoidettu, ei Jumala pidätä lahjaansa, jonka kautta me tunnemme Jumalan.

Ja mitä sitten, kun olemme jo tulleet tuntemaan Jumalan? Mitä Pyhä Henki meissä vaikuttaa? Annetaan Pietarin jatkaa:


Niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne kunnollisuutta (και αυτο τουτο δε σπουδην πασαν παρεισενεγκαντες επιχορηγησατε εν τη πιστει υμων την αρετην), kunnollisuudessa tuntemusta (εν δε τη αρετη την γνωσιν), 1:6 tuntemuksessa itsenne hillitsemistä (εν δε τη γνωσει την εγκρατειαν), itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä (εν δε τη εγκρατεια την υπομονην), kärsivällisyydessä jumalanpelkoa (εν δε τη υπομονη την ευσεβειαν), 1:7 jumalanpelossa veljellistä kiintymystä (εν δε τη ευσεβεια την φιλαδελφιαν), veljellisessä kiintymyksessä rakkautta (εν δε τη φιλαδελφια την αγαπην). 1:8 Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät (ταυτα γαρ υμιν υπαρχοντα και πλεοναζοντα), niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä (ουκ αργους ουδε ακαρπους καθιστησιν) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa (εις την του κυριου ημων ιησου χριστου επιγνωσιν). (2.Piet 1:5-8)

Sanaa "hedelmä" käytetään Raamatussa ilmaisemaan konkreettisia asioita, kuten viljaa, hedelmiä tai lapsia, tai ilmaistaessa työn tuloksia ja elintavan seurauksia. Esimerkkinä yksi, vähän arvoituksellinen lause Viidennessä Mooseksen kirjan luvussa 30, jossa kerrotaan Israelin paluusta maahansa ja sille annettujen lupausten täyttymisestä. Sana "jälleen" osoittaa, että tämä lupaus täytyy vasta tietyn, vähemmän maineikkaan ajan jälkeen:

Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle ylen runsaasti hyvää kaikissa sinun kättesi töissä, hän tekee sinun kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi hedelmän ylen runsaaksi. Sillä niinkuin Herra iloitsi sinun isistäsi, hän jälleen iloitsee sinusta, siitä, että tekee sinulle hyvää. (5.Ms 30:9)

Nämä maalliset siunaukset ovat käsinkosketeltavia, mutta jo Vanhan Testamentin kirjoituksissa hedelmillä oli myös symbolisia merkityksiä. Jesajan profetioissa puhutaan vanhurskauden hedelmistä, jotka tulevat esiin vasta Hengen vuodatuksen jälkeen:

Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, 32:16 ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. 32:17 Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti. (Jes 32:15-17)

Jeesus oli ensimmäinen, joka palveli Herraa Pyhässä Hengessä, mutta helluntaina, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Jumalan vehnäpeltokin alkoi tuottaa satoa:

Niin, veljeni (ωστε αδελφοι μου), teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta (και υμεις εθανατωθητε τω νομω δια του σωματος του χριστου), tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty (εις το γενεσθαι υμας ετερω τω εκ νεκρων εγερθεντι), että me kantaisimme hedelmää Jumalalle (ινα καρποφορησωμεν τω θεω). 7:5 Sillä kun olimme lihan vallassa (οτε γαρ ημεν εν τη σαρκι), niin synnin himot (τα παθηματα των αμαρτιων), jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme (τα δια του νομου ενηργειτο εν τοις μελεσιν ημων), niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle (εις το καρποφορησαι τω θανατω), 7:6 mutta nyt me olemme irti laista (νυνι δε κατηργηθημεν απο του νομου) ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina (Sαποθανοντος TBAαποθανοντες εν ω κατειχομεθα), niin että me palvelemme* Jumalaa* Hengen uudessa tilassa (ωστε δουλευειν* ημας εν καινοτητι πνευματος) emmekä kirjaimen vanhassa (και ου παλαιοτητι γραμματος). (Rm 7:4-6)

Kaikella elävällä on isä, jonka siemenestä kaikki elävä syntyy. Ensimmäisen kerran sana siemen (zera) mainitaan Raamatun ensimmäisellä sivulla, ja samasta lauseesta löytyy myös sana hedelmä (pirjo).

Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa (ha'aretz) vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä (zera), ja hedelmäpuita (ets pri), jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää (pri), jossa niiden siemen (zera) on". Ja tapahtui niin: 1:12 maa (ha'aretz) tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä (zera) lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää (pri), jossa niiden siemen (zera) oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. (1.Ms 1:11-12)

Raamatun symboliikassa puut tarkoittavat kansoja ja maailma on Jumalan sekametsä, joka tuottaa hirvittävää satoa, ja tämä siksi, että ihmisen tottelemattomuuden takia Synti pääsi luomakunnan rakenteisiin. Ihmisetkin ovat ymmärtäneet, että muutos on välttämätön. Johannes Kastaja sanoi niille, jotka tulivat hänen kastettavakseen:

Te kyykäärmeitten sikiöt (γεννηματα εχιδνων), kuka on teitδ neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa (τις υπεδειξεν υμιν φυγειν απο της μελλουσης οργης)? 3:8 Tehkδä sentähden mielenmuutoksen soveliaita hedelmiä (ποιησατε ουν καρπους αξιους της μετανοιας), δlkääkä ruvetko sanomaan mielessänne (και μη αρξησθε λεγειν εν εαυτοις): "Onhan meillδ isänä Aabraham (πατερα εχομεν τον αβρααμ )", sillδ minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν) ettδ Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille (οτι δυναται ο θεος εκ των λιθων τουτων εγειραι τεκνα τω αβρααμ). 3:9 Jo on myφs kirves pantu puitten juurelle (ηδη δε και η αξινη προς την ριζαν των δενδρων κειται); jokainen puu (παν ουν δενδρον), joka ei tee hyvää hedelmää (μη ποιουν καρπον καλον), siis hakataan pois ja heitetδän tuleen (εκκοπτεται και εις πυρ βαλλεται). (Kts. Lk 3:7-9)

Jeesuksen lausunto ihmiskunnan tilasta on laajempi, kts. Mt 11:16-12:50, mutta yhtäpitävä Johanneksen lausunnon kanssa:

Te kyykäärmeitten sikiöt (γεννηματα εχιδνων), kuinka te saattaisitte hyvää puhua (πως δυνασθε αγαθα λαλειν), kun itse olette pahoja (πονηροι οντες)? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (εκ γαρ του περισσευματος της καρδιας το στομα λαλει). (Mt 12:34)

Eivät vain huonot hedelmäpuut vaan muutkin vieraat kasvustot hävitetään:

Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut (πασα φυτεια ην ουκ εφυτευσεν ο πατηρ μου ο ουρανιος), on juurineen revittävä pois (εκριζωθησεται). (Kts. Mt 15:13)

Kyse ei ole onnesta eikä sattumasta, vaan hyvän ja pahan tiedon (ha-dda'at: tuntemisen) puun karvaista hedelmistä. Jos Jumala olisi hylännyt luomakuntansa, niin mekin olisimme ilman toivoa. Mutta kirjoitettu on:

Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu (εγενετο ο πρωτος ανθρωπος αδαμ εις ψυχην ζωσαν)"; viimeisestδ Aadamista tuli eläväksitekevä henki (ο εσχατος αδαμ εις πνευμα ζωοποιουν). (kts. 1.Kor 15:45)

Ensimmäisen Adamin syntymästä oli kulunut pari tuhatta vuotta kun kolme miestä saapui Abramin luo ilmoittamaan hyvää sanomaa siitä, että hän saa pojan vanhoilla päivillään. Poika oli oleva esikuva tulevasta Viimeisestä Adamista. Abram tunnisti tulijan, ja osoitti kunnioitustaan sitä vastaavalla tavalla:

Ja Herra ilmestyi hänelle (Va-jera elav Jehovah) Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. 18:2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan (va-jjishtachu artsa) 18:3 ja sanoi: "Herrani (Adonai), jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä (im-na matsati chen be-einecha), älä mene orjasi ohitse (al-na ta'avor me-al avdeka). 18:4 Sallikaa tuoda vähän vettä pestäksenne jalkanne ja levätkää puun siimeksessä. 18:5 Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet orjanne luo (al-avdekem)." He sanoivat: "Tee, niinkuin olet puhunut". (1.Ms 18:1-5)

Kun itämaan tietäjät pari tuhatta vuotta myöhemmin tulivat osoittamaan kunnioitustaan vastasyntyneelle Israelin kuninkaalle, he noudattivat kotimaansa tapoja ja lankesivat Jeesuksen eteen ikään kuin suudellakseen hallitsijan vaipan liepeitä:

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä (του δε ιησου γεννηθεντος εν βηθλεεμ της ιουδαιας) kuningas Herodeksen aikana (εν ημεραις ηρωδου του βασιλεως), niin katso, tietδjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin (ιδου μαγοι απο ανατολων παρεγενοντο εις ιεροσολυμα), 2:2 ja he sanoivat (λεγοντες): "Missδ on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas (που εστιν ο τεχθεις βασιλευς των ιουδαιων)? Sillδ me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla (ειδομεν γαρ αυτου τον αστερα εν τη ανατολη) ja olemme tulleet hδntä kumartamaan (και ηλθομεν προσκυνησαι αυτω)." (Mt 2:1-2)

Myös Juudean kuningas Herodes "Suuri" halusi oman ilmoituksensa mukaan tulla kumartamaan Jeesusta, mutta hänen todellinen tarkoituksensa oli tappaa Jeesus kätkyeeseensä. Miten tärkeä palvonnan kohteen oikea valinta on, käy ilmi siitä, mikä oli saatanan korkein tarjous hänen yrittäessään ostaa Jeesus oman järjestelmänsä palvelukseen:

Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle (παλιν παραλαμβανει αυτον ο διαβολος εις ορος υψηλον λιαν) ja nδytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston (και δεικνυσιν αυτω πασας τας βασιλειας του κοσμου και την δοξαν αυτων) 4:9 ja sanoi hänelle (και λεγει αυτω): "Tδmän kaiken minä annan sinulle (ταυτα παντα σοι δωσω), jos lankeat maahan ja palvot minua (εαν πεσων προσκυνησης μοι)". .(Mt 4:8-9)

Palvonnan kohteesta riippuu se, mitä me teemme ja minkälaisia ovat työmme hedelmät. Jeesuksen vastauksessa sanan proskinéo, palvoa, lisäksi tulevat ensimmäistä kertaa Uudessa Testamentissa esille myös sana latreuo, palvella (Jumalaa) ja diakoneo, tehdä palvelusta.

Silloin Jeesus sanoi hänelle (τοτε λεγει αυτω ο ιησους): "Mene pois, saatana (υπαγε σατανα); sillä kirjoitettu on (γεγραπται γαρ): 'Herraa, sinun Jumalaasi (κυριον τον θεον σου), pitää sinun palvoman (προσκυνησεις) ja häntä ainoata palveleman (και αυτω μονω λατρευσεις)'." 4:11 Silloin perkele jätti hänet (τοτε αφιησιν αυτον ο διαβολος); ja katso (και ιδου), enkeleitä tuli hänen tykönsä (αγγελοι προσηλθον), ja he tekivät hänelle palvelusta (και διηκονουν αυτω). (Mt 4:10-11)

Saatanan pyrkimys on saada ihminen vaikka yhden ainoan kerran poikkeamaan tästä Jeesuksen esittämästä periaatteesta ja Lain käskystä päästäkseen osalliseksi Jumalalle kuuluvasta palvonnasta. Jos Jeesus olisi siihen suostunut, hänestä olisi tullut vain yksi syntinen kaikkien muiden joukkoon, ja hän olisi joutunut vastustajan valtaan, eikä olisi pystynyt hoitamaan hänelle uskottua tehtävää, syntien lunastusta niin, että ihminen vapautuu syyttäjän otteesta.

Kohta julkisen toimintansa alussa Jeesus osoitti, että jumalanpalveluksen muodot olivat muuttumassa. Esikuvallinen uhrijumalanpalvelus kävisi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen tarpeettomaksi. Palvonta ei enää tulisi olemaan paikkaan sidottua, eikä erityisten rituaalien noudattamista enää vaadittaisi. Ihmisen koko elämä muuttuu jatkuvaksi jumalanpalvelukseksi. Samarialaisen naisen Sykarin kaivolla esittämään kysymykseen siitä, mikä on oikea paikka palvella Jumalaa, Jeesus vastaa:

Vaimo, usko minua että (γυναι πιστευσον μοι οτι) tulee aika, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa (ερχεται ωρα οτε ουτε εν τω ορει τουτω ουτε εν ιεροσολυμοις προσκυνησετε τω πατρι). 4:22 Te palvotte sitä, mitä ette tunne (υμεις προσκυνειτε ο ουκ οιδατε); me palvomme sitä, minkä me tunnemme (ημεις προσκυνουμεν ο οιδαμεν). Sillä pelastus on juutalaisista (οτι η σωτηρια εκ των ιουδαιων εστιν). 4:23 Mutta tulee aika ja on jo (αλλ ερχεται ωρα και νυν εστιν), jolloin totiset palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa (οτε οι αληθινοι προσκυνηται προσκυνησουσιν τω πατρι εν πνευματι και αληθεια); sillä senkaltaisia palvojia myös Isä etsii (και γαρ ο πατηρ τοιουτους ζητει τους προσκυνουντας αυτον). 4:24 Jumala on Henki (πνευμα ο θεος); ja jotka häntä palvovat (και τους προσκυνουντας αυτον), niiden tulee palvoa hengessä ja totuudessa (εν πνευματι και αληθεια δει προσκυνειν). (kts. Joh 4:21-24)

Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hänen opetuslapset palvoivat häntä:

Mutta katso (και ιδου), Jeesus tuli heitδ vastaan ja sanoi (ο ιησους απηντησεν αυταις λεγων): "Iloitkaa (χαιρετε)!" Ja he menivät hänen tykönsä (αι δε προσελθουσαι), syleilivät hänen jalkojaan (εκρατησαν αυτου τους ποδας) ja palvoivat häntä (και προσεκυνησαν αυτω). 28:10 Silloin Jeesus sanoi heille (τοτε λεγει αυταις ο ιησους): "Älkää peljätkö (μη φοβεισθε); menkää ja viekää sana minun veljilleni (υπαγετε απαγγειλατε τοις αδελφοις μου), että he menisivät Galileaan (ινα απελθωσιν εις την γαλιλαιαν): siellä he saavat minut nähdä (κακει με οψονται)". (Kts. Mt 28:9-10)

Paavalin kirjoittama Roomalaiskirjeen yleisohje Jumalan palvelemisesta, kts Rm 12:1-15:16, alkaa ja päättyy sanoilla, jotka merkitsevät uhria ja antia. Se ruumis, joka ennen hallitsi ihmisen sielunelämää synnin avulla, joutuu alistumaan uskon kautta uudistuneen ihmisen ohjaukseen.

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan (παρακαλω ουν υμας αδελφοι δια των οικτιρμων του θεου παραστησαι) ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi (τα σωματα υμων θυσιαν ζωσαν αγιαν ευαρεστον τω θεω); tδmä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne (την λογικην λατρειαν υμων). (Rm 12:1)

Jumalan palveluksen tarkoituksena on tuottaa iloa Jumalalle, ja se täyttyy siinä, kun jumalanpalveluksen lopputulos on Uusi, Pyhässä Hengessä pyhitetty anti, προσφορα, joka tuodaan Jumalalle ikδän kuin osinkona siitä kaikesta, mitä hänen armonsa on maailmassa, kansojen keskuudessa, tuottanut.

Kuitenkin olen paikka paikoin jotenkin rohkeasti kirjoittanut teille veljet, uudestaan muistuttaakseni teille näitä asioita, sen armon kautta (τολμηροτερον δε εγραψα υμιν αδελφοι απο μερους ως επαναμιμνησκων υμας δια την χαριν), jonka Jumala on minulle antanut (την δοθεισαν μοι υπο του θεου) 15:16 sitδ varten, että minä olisin Jeesuksen Kristuksen palvelija kansojen keskuudessa (εις το ειναι με λειτουργον ιησου χριστου εις τα εθνη), papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta (ιερουργουντα το ευαγγελιον του θεου), niin ettδ kansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty anti (ινα γενηται η προσφορα των εθνων ευπροσδεκτος ηγιασμενη εν πνευματι αγιω). (Rm 15:15-16)

Jumalalle anniksi ei kelpaa mikään muu, kuin se, mikä on lähtöisin hänestä itsestään. Mikään saastainen ei kelpaa. Ensimmäinen ihminen, joka kelpasi uhriksi Jumalalle, oli Jeesus Kristus, Jumalan poika, joka uhrattuaan itsensä palasi Isän Jumalan luo, ensimmäisenä maan hedelmistä:

Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä (αδυνατον γαρ αιμα ταυρων και τραγων αφαιρειν αμαρτιας). 10:5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo (διο εισερχομενος εις τον κοσμον λεγει): "Uhria ja antia sinä et tahtonut (θυσιαν και προσφοραν ουκ ηθελησας), mutta ruumiin sinä minulle valmistit (σωμα δε κατηρτισω μοι); 10:6 kokonaispolttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt (ολοκαυτωματα και περι αμαρτιας ουκ ευδοκησας). 10:7 Silloin minä sanoin (τοτε ειπον): 'Katso, minä tulen (ιδου ηκω) - kirjakääröön on minusta kirjoitettu (εν κεφαλιδι βιβλιου γεγραπται περι εμου) - tekemään sinun tahtosi, Jumala' (του ποιησαι ο θεος το θελημα σου)." 10:8 Kun hän ensin sanoo (ανωτερον λεγων οτι): "Uhria ja antia ja kokonaispolttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut (θυσιαν και προσφοραν και ολοκαυτωματα και περι αμαρτιας ουκ ηθελησας) etkä niihin mielistynyt (ουδε ευδοκησας)", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin (αιτινες κατα τον νομον προσφερονται), 10:9 sanoo hän sitten (τοτε ειρηκεν): "Katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtosi (ιδου ηκω του ποιησαι ο θεος το θελημα σου)". Hän poistaa ensimmäisen (αναιρει το πρωτον), pystyttääkseen toisen (ινα το δευτερον στηση). 10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt (εν ω θεληματι ηγιασμενοι εσμεν) Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla (οι δια της προσφορας του σωματος του ιησου χριστου) kerta kaikkiaan (εφαπαξ). (Hebr 10:4-10)

Isä meidän rukouksessa me tunnustamme samaa tahtoa kuin Jumala:

Isä meidän, joka olet taivaissa (πατερ ημων ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi (ελθετω η βασιλεια σου); tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa (γενηθητω το θελημα σου ως εν ουρανω και επι της γης). (Kts. Mt 6:9-13)

Myös Jeesus itse tunnusti Isän tahdon ja sanoi toimivansa sen mukaisesti:

Jeesus sanoi heille (ειπεν δε αυτοις ο ιησους): "Minä olen elämän leipä (εγω ειμι ο αρτος της ζωης); joka tulee minun tyköni (ο ερχομενος προς με), se ei koskaan isoa (ου μη πειναση), ja joka uskoo minuun (και ο πιστευων εις εμε), se ei koskaan janoa (ου μη διψηση πωποτε). 6:36 Mutta minä olen sanonut teille (αλλ ειπον υμιν), että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko (οτι και εωρακατε με και ου πιστευετε). 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni (παν ο διδωσιν μοι ο πατηρ προς εμε ηξει); ja sitä, joka minun tyköni tulee (και τον ερχομενον προς με), minä en heitä ulos (ου μη εκβαλω εξω). 6:38 Sillä minä olen tullut taivaasta (οτι καταβεβηκα εκ του ουρανου), en tekemään omaa tahtoani (ουχ ινα ποιω το θελημα το εμον), vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt (αλλα το θελημα του πεμψαντος με). 6:39 Ja minun lähettäjäni tahto on se (τουτο δε εστιν το θελημα του πεμψαντος με πατρος), että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut (ινα παν ο δεδωκεν μοι), en kadota yhtäkään (μη απολεσω εξ αυτου), vaan herätän heidät viimeisenä päivänä (αλλα αναστησω αυτο εν τη εσχατη ημερα). 6:40 Sillä minun lähettäjäni tahto on se (τουτο δε εστιν το θελημα του πεμψαντος με), että jokaisella, joka näkee Pojan (ινα πας ο θεωρων τον υιον) ja uskoo häneen (και πιστευων εις αυτον), on iankaikkinen elämä (εχη ζωην αιωνιον); ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä (και αναστησω αυτον εγω τη εσχατη ημερα)." (Joh 6:35-40)

Jeesuksen Isältä saama toimintaohje oli erittäin selkeä, mutta kuulijat näkivät siitä vain sen hetken, kun Jeesus seisoi heidän edessään, eivätkä ymmärtäneet hänen sanojaan. Usko siihen, että vielä tulevaisuuden peitossa olevat asiat tapahtuvat nekin saman aikataulun mukaan, puuttui. Ilman uskoa on kuitenkin melko mahdotonta lähteä tekemään työtä, josta saa palkan vasta viimeisenä päivänä, ja jos edes toimintaohjetta ei ole ymmärretty, hommasta ei tule mitään. Juutalaiset menivät matkoihinsa, ja Jeesuksen seuraan jäi vain kaksitoista miestä. Koko kertomuksessa on vissi symboliikka. Viisi tuhatta ruokittua miestä lähti kylläisinä pois, mutta heidät ruokkineille kahdelletoista jäi vain kaksitoista vakallista murusia. Niillä kuitenkin ruokittiin koko maailma kantamaan hedelmää, joka pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen.

Kukaan ei voi palvella Jumalaa, ellei tiedä hänen tahtoaan. Jeesuksen äiti antoi hyvän neuvon, vaikka Jeesus sen kuullessaan tunsi olonsa epämukavaksi ja oikaisi äitinsä vallattomuuden. Mutta sana sinänsä on mielessä pitämisen arvoinen: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää (ο τι αν λεγη υμιν ποιησατε)", kts. Joh 2:5. Tietämättömyys Jumalan tahdosta on myös vaarallista, sillä ilman Jumalaa ihmiskunta ei pysty hoitamaan asioitaan. Jumalan ratkaisu ihmisen tietämättömyyteen on Pyhä Henki, joka johdattaa kaikkeen totuuteen. Hänen ohjauksessaan myös mieli muuttuu ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan (και μη συσχηματιζεσθε τω αιωνι τουτω), vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta (αλλα μεταμορφουσθε τη ανακαινωσει του νοος υμων), tutkiaksenne (εις το δοκιμαζειν υμας), mikδ on Jumalan tahto (τι το θελημα του θεου), mikδ hyvää ja otollista ja täydellistä (το αγαθον και ευαρεστον και τελειον). (Rm 12:2)

Jumalan tahdon tunteminen näyttää salaisuudelta, koska se ilmoitetaan vasta tilanteen sitä vaatiessa ja vain sille, joka joka sitä etsii, tunnustaa faktat ja on suostunut hänen ehtoihinsa. Jos ihmisen on ensi vuoden keväällä lähdettävä uittotöihin, hän saattaa jo talvella kertoa, että osta kumisaappaat, mutta ei välttämättä vielä silloin kerro, mihin niitä tarvitaan. Hyvä käytäntö on polvistua joka aamu jo ennen aamukahvia ja pyytää ymmärrystä noudattaa sitä ohjelmaa, jonka Jumala on ilmoittanut, tai hetki hetkeltä ilmoittaa. Sinua on kutsuttu seuraamaan Jeesusta, ei komentelemaan häntä. Jumalle puhutaan kuin kaverille. Minulla oli ymmärtäväinen poika, joka jo nuorena osasi esittää asiat oikein. Kun hänellä oli asiaa, hän saattoi esittää sen näin: "Iskä, mitä arvelet siitä, jos minä…". Hänen hautakiveensä leskivaimo ja neljä lasta laittoivat tekstin "Maailman paras isi". Käy katsomassa Kelloniemen hautausmaalla, äläkä unohda kukkia.

Kristuksesta elävä seurakunnan yhteiselämällä, koinonia, on täysipainoinen aatteellinen sisältö ja sitä vastaavat teot. Yhteiselämän perusteiden opetuksen Paavali kuitenkin aloittaa varoituksella, sillä Pyhän Hengen lahjat saatuaan uskossaan vakiintumaton ihminen saattaa ylpistyä:

Sillä sen armon kautta (δια της χαριτος), mikδ minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää (μη υπερφρονειν), kuin ajatella sopii (παρ ο δει φρονειν), vaan ajatella (αλλα φρονειν) kohtuullisesti (αλλα φρονειν εις το σωφρονειν), sen uskonmδärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut (ως ο θεος εμερισεν μετρον πιστεως). 12:4 Sillδ niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä (καθαπερ γαρ εν ενι σωματι μελη πολλα εχομεν), mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä (τα δε μελη παντα ου την αυτην εχει πραξιν), 12:5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa (ουτως οι πολλοι εν σωμα εσμεν εν χριστω), mutta itsekukin olemme toistemme jδseniä (ο δε καθ εις αλληλων μελη); 12:6 ja meillδ on (εχοντες δε) erilaisia (διαφορα) armoituksia (χαρισματα) sen armon mukaan (κατα την χαριν), mikδ meille on annettu (την δοθεισαν ημιν); jos jollakin on profetoimisen lahja (ειτε προφητειαν), kδyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on (κατα την αναλογιαν της πιστεως); 12:7 Jos joku palvelee (ειτε διακονιαν), palvelkoon armossa (εν τη διακονια); jos joku opettaa (ειτε ο διδασκων), opettakoon armossa (εν τη διδασκαλια); 12:8 jos kehoittaa (ειτε ο παρακαλων), kehoittakoon armossa (εν τη παρακλησει); joka antaa (ο μεταδιδους), antakoon armossa (εν απλοτητι); joka on johtaja (ο προϊσταμενος - joka seisoo edessδ), johtakoon ahkerana (εν σπουδη); joka laupeutta harjoittaa (ο ελεων), tehkφön sen iloiten (εν ιλαροτητι). (Rm 12:3-8)

Armoituksista siirrytään saumattomasti käyttäytymisohjeisiin, vaikka Hengen hedelmistä ei tässä vielä suoranaisesti puhutakaan:

Olkoon rakkaus vilpitön (η αγαπη ανυποκριτος), kammokaa pahaa (αποστυγουντες το πονηρον), riippukaa hyvδssä kiinni (κολλωμενοι τω αγαθω). 12:10 Olkaa veljellisessδ rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan (τη φιλαδελφια εις αλληλους φιλοστοργοι); toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne (τη τιμη αλληλους προηγουμενοι). 12:11 Δlkää harrastuksessanne olko veltot (τη σπουδη μη οκνηροι); olkaa hengessδ palavat (τω πνευματι ζεοντες) Herraa orjana palvellen (τω κυριω δουλευοντες). 12:12 Olkaa toivossa iloiset (τη ελπιδι χαιροντες), ahdistuksessa kärsivälliset (τη θλιψει υπομενοντες), rukouksessa kestδvät (τη προσευχη προσκαρτερουντες). 12:13 Pitδkää pyhien tarpeet ominanne (ταις χρειαις των αγιων κοινωνουντες); harrastakaa vieraanvaraisuutta (την φιλοξενιαν διωκοντες). 12:14 Siunatkaa vainoojianne (ευλογειτε τους διωκοντας υμας), siunatkaa, δlkääkä kirotko (ευλογειτε και μη καταρασθε). 12:15 Iloitkaa iloitsevien kanssa (χαιρειν μετα χαιροντων), itkekδä itkevien kanssa (και κλαιειν μετα κλαιοντων). 12:16 Olkaa keskenδnne yksimieliset (το αυτο εις αλληλους φρονουντες). Δlkää korkeita mielitelkö (μη τα υψηλα φρονουντες), vaan tyytykδä alhaisiin oloihin (αλλα τοις ταπεινοις συναπαγομενοι). Δlkää olko itsemielestänne viisaita (μη γινεσθε φρονιμοι παρ εαυτοις). 12:17 Δlkää kenellekään pahaa pahalla kostako (μηδενι κακον αντι κακου αποδιδοντες). Ahkeroikaa sitδ, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä (προνοουμενοι καλα ενωπιον παντων ανθρωπων). 12:18 Jos mahdollista on ja mikδli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa (ει δυνατον το εξ υμων μετα παντων ανθρωπων ειρηνευοντες). 12:19 Δlkää itse kostako (μη εαυτους εκδικουντες), rakkaani (αγαπητοι), vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle (αλλα δοτε τοπον τη οργη), sillδ kirjoitettu on (γεγραπται γαρ): "Minun on kosto (εμοι εκδικησις), minä olen maksava (εγω ανταποδωσω)”, sanoo Herra (λεγει κυριος). 12:20 Jos vihamiehellδsi on nälkä (εαν ουν πεινα ο εχθρος σου), ruoki hδntä (ψωμιζε αυτον), jos hδnellä on jano, juota häntä (εαν διψα ποτιζε αυτον), sillδ näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle (τουτο γαρ ποιων ανθρακας πυρος σωρευσεις επι την κεφαλην αυτου). 12:21 Δlä anna pahan itseäsi voittaa (μη νικω υπο του κακου), vaan voita sinδ paha hyvällä (αλλα νικα εν τω αγαθω το κακον). (Kts. Rm 12:9-21)

Ennen ylösnousemusta, kun Jeesuksen oppilailla ei vielä ollut omakohtaista kokemusta Hengen hedelmistä, Jeesus opetti heitä vertauksin ja Vanhan Testamentin kuvakieltä käyttäen. Tässä vertauksessa puhuttiin siitä, miten maa tuottaa sadon itsestään, automaattisesti:

Ja hän sanoi (και ελεγεν): "Niin on Jumalan valtakunta (ουτως εστιν η βασιλεια του θεου), kuin jos mies kylvää siemenen maahan (ως εαν ανθρωπος βαλη τον σπορον επι της γης); 4:27 ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin (και καθευδη και εγειρηται νυκτα και ημεραν); ja siemen orastaa (και ο σπορος βλαστανη) ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten (και μηκυνηται ως ουκ οιδεν αυτος). 4:28 Sillä itsestään maa tuottaa viljan (αυτοματη γαρ η γη καρποφορει): ensin korren (πρωτον χορτον), sitten tähkän (ειτα σταχυν), sitten täyden jyvän tähkään (ειτα πληρη σιτον εν τω σταχυι). 4:29 Mutta kun hedelmä on kypsynyt (οταν δε παραδω ο καρπος), lähettää hän kohta sinne sirpin (ευθεως αποστελλει το δρεπανον), sillä elonleikkuu on käsissä (οτι παρεστηκεν ο θερισμος)." (Mark 4:26-29)

Automaattinen kasvu edellyttää, että me olemme liittyneet Jeesukseen, tunnemme hänet ja pysymme Hänessä, samalla tapaa kuin viinipuun oksat liittyvät sen runkoon:

"Minä olen totinen viinipuu (εγω ειμι η αμπελος η αληθινη), ja minun Isäni on viinitarhuri (και ο πατηρ μου ο γεωργος εστιν). 15:2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää (παν κλημα εν εμοι μη φερον καρπον), hän karsii pois (αιρει αυτο); ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa (και παν το καρπον φερον καθαιρει αυτο), että se kantaisi runsaamman hedelmän (ινα πλειονα καρπον φερη). 15:3 Te olette jo puhtaat (ηδη υμεις καθαροι εστε) sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut (δια τον λογον ον λελαληκα υμιν). 15:4 Pysykää minussa (μεινατε εν εμοι), niin minä pysyn teissä (καγω εν υμιν). Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään (καθως το κλημα ου δυναται καρπον φερειν αφ εαυτου), ellei se pysy viinipuussa (εαν μη μεινη εν τη αμπελω), niin ette tekään (ουτως ουδε υμεις), ellette pysy minussa (εαν μη εν εμοι μεινητε). 15:5 Minä olen viinipuu (εγω ειμι η αμπελος), te olette oksat (υμεις τα κληματα). Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn (ο μενων εν εμοι καγω εν αυτω), se kantaa paljon hedelmää (ουτος φερει καρπον πολυν); sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä (οτι χωρις εμου ου δυνασθε ποιειν ουδεν). 15:6 Jos joku ei pysy minussa (εαν μη τις μεινη εν εμοι), niin hänet heitetään pois niinkuin oksa (εβληθη εξω ως το κλημα), ja hän kuivettuu (και εξηρανθη); ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat (και συναγουσιν αυτα και εις πυρ βαλλουσιν και καιεται). 15:7 Jos te pysytte minussa (εαν μεινητε εν εμοι) ja minun sanani pysyvät teissä (και τα ρηματα μου εν υμιν μεινη), niin anokaa, mitä ikinä tahdotte (ο εαν θελητε αιτησεσθε), ja te saatte sen (και γενησεται υμιν). 15:8 Siinä minun Isäni kirkastetaan* (εν τουτω εδοξασθη ο πατηρ μου), että te kannatte paljon hedelmää (ινα καρπον πολυν φερητε) ja tulette minun opetuslapsikseni (και γενησεσθε εμοι μαθηται). (Joh 15:1-8)

Jos rakastamme Jeesusta, me kannamme hedelmiä hänelle:

Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä (καθως ηγαπησεν με ο πατηρ καγω ηγαπησα υμας); pysykää minun rakkaudessani (μεινατε εν τη αγαπη τη εμη). 15:10 Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani (εαν τας εντολας μου τηρησητε μενειτε εν τη αγαπη μου), niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan (καθως εγω τας εντολας του πατρος μου τετηρηκα και μενω αυτου εν τη αγαπη). 15:11 Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni pysyisi teissä (ταυτα λελαληκα υμιν ινα η χαρα η εμη εν υμιν μεινη) ja teidän ilonne täyttyisi (και η χαρα υμων πληρωθη). (Joh 15:9-11)

Ilo on koodisana elämästä Jumalan yhteydessä, mutta nyt on tullut aika jättää koodisanat sikseen:

Tämä on minun käskyni (αυτη εστιν η εντολη η εμη), että te rakastatte toisianne (ινα αγαπατε αλληλους), niinkuin minä olen teitä rakastanut (καθως ηγαπησα υμας). 15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään (μειζονα ταυτης αγαπην ουδεις εχει), kuin että hän antaa sielunsa ystäväinsä edestä (ινα τις την ψυχην αυτου θη υπερ των φιλων αυτου). 15:14 Te olette minun ystäväni (υμεις φιλοι μου εστε), jos teette (εαν ποιητε), niinkuin minä käsken teidän tehdä (οσα εγω εντελλομαι υμιν). 15:15 En minä enää sano teitä orjiksi (ουκετι υμας λεγω δουλους), sillä orja ei tiedä (οτι ο δουλος ουκ οιδεν), mitä hänen herransa tekee (τι ποιει αυτου ο κυριος); vaan ystäviksi minä sanon teitä (υμας δε ειρηκα φιλους), sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni (οτι παντα α ηκουσα παρα του πατρος μου εγνωρισα υμιν). (Joh 15:12-15)

Jos meidän tavoitteenamme on Jumalan tahdon tekeminen ja siitä syntyvän hedelmän tuottaminen, voimme nyt lukea lopunkin siitä, mitä Jeesus vertauksessa viinipuusta ja sen oksista opetti:


Te ette valinneet minua (ουχ υμεις με εξελεξασθε), vaan minä valitsin teidät (αλλ εγω εξελεξαμην υμας) ja asetin teidät (και εθηκα υμας), että te menisitte (ινα υμεις υπαγητε) ja kantaisitte hedelmää (και καρπον φερητε) ja että teidän hedelmänne pysyisi (και ο καρπος υμων μενη): että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni (ινα ο τι αν αιτησητε τον πατερα εν τω ονοματι μου), hän sen teille antaisi (δω υμιν). 15:17 Tämän minä säädän sitä varten, että rakastaisitte toisianne (ταυτα εντελλομαι υμιν ινα αγαπατε αλληλους). (Joh 15:16-17)

Galatalaiskirjeestä me löydämme luettelon Hengen hedelmistä. Siinä mainitut seitsemän asiaa ovat ihmisten silmissä melkein huomaamattomia, mutta Jumalan suunnitelmassa juuri sitä satoa, mitä hän lapsiltaan odottaa:

Mutta Hengen hedelmä on (ο δε καρπος του πνευματος εστιν) rakkaus (αγαπη), ilo (χαρα), rauha (ειρηνη), pitkδmielisyys (μακροθυμια), avuliaisuus (χρηστοτης), hyvyys (αγαθωσυνη), uskollisuus (πιστις), sδvyisyys (πραοτης), itsensδhillitseminen (εγκρατεια). 5:23 Sellaista vastaan ei ole laki (κατα των τοιουτων ουκ εστιν νομος). (Gal 5:22-23)

Kaikki nämä ovat hyviä ja toivottuja asioita, mutta siihen se tavallisesti sitten tyssääkin, koska kaikki, mikä tehdään käskystä, tuntuu tahmealta. Asia ratkeaa, kun Jumala täyttää meissä lupauksensa Pyhän Hengen lahjasta. Pakettiin kuuluu paljon muutakin, mutta tässä mainitaan se, mistä rakkaus tulee:

Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta (η αγαπη του θεου εκκεχυται εν ταις καρδιαις ημων δια πνευματος αγιου). (Kts. Rm 5:1-5)

Mikäli rakkautta ei ole, ei ole niinkään mukavaa tehdä kaikkea sitä työtä, joka rakkauden osoittaminen vaatii, eikä kärsivällisyyttäkään tyhjästä nyhjäistä. On tietenkin ihmisiä, jotka luulevat näiden ominaisuuksien olevan helposti saavutettavissa, mutta ne, jotka ovat sitä yrittäneet, eivätkä ole saavutuksiaan itsellään mitanneet, tietävät, että näiden tavoitteiden saavuttaminen ei ole helppoa edes omassa keittiössä, kansainvälisestä politiikasta puhumattakaan. Paavalin ei tätä selitä, vaan tarjoaa ratkaisun: meidän on kuoltava itsellemme, ennen kuin pystymme tuottamaan Hengen hedelmiä:

Ja ne, jotka ovat Kristuksen omat (οι δε του χριστου), ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen (την σαρκα εσταυρωσαν συν τοις παθημασιν και ταις επιθυμιαις). 5:25 Jos me Hengessδ elämme (ει ζωμεν πνευματι), niin myφs Hengessä vaeltakaamme (πνευματι και στοιχωμεν). (Gal 5:24-25)

Jo Galatalaiskirjeen luettelossa ensimmäisenä mainittu asia, rakkaus, on ihmisten keskuudessa täysin tuntematon asia. Me osaamme kyllä vaatia, että meitä rakastetaan, mutta silloinkin, kun me haluamme olla rakastettavia, se tehdään itsekkäistä syistä. Vihollisten rakastaminen ei ole tästä maailmasta. Ja kaiken lisäksi ihminen ei tiedä, mitä rakkaus on, eikä osaa rakastaa edes itseään.

Jumala on rakkaus, ja se ilmenee myös hänen lapsissaan:

Rakkaus on pitkämielinen (η αγαπη μακροθυμει), rakkaus on lempeδ (χρηστευεται); rakkaus ei kadehdi (η αγαπη ου ζηλοι), ei kerskaa (η αγαπη ου περπερευεται), ei pφyhkeile (ου φυσιουται), 13:5 ei kδyttäydy sopimattomasti (ουκ ασχημονει), ei etsi omaansa (ου ζητει τα εαυτης), ei katkeroidu (ου παροξυνεται), ei muistele kδrsimäänsä pahaa (ου λογιζεται το κακον), 13:6 ei iloitse vδäryydestä (ου χαιρει επι τη αδικια), vaan iloitsee yhdessδ totuuden kanssa (συγχαιρει δε τη αληθεια); 13:7 kaikki se peittδä (παντα στεγει), kaikki se uskoo (παντα πιστευει), kaikki se toivoo (παντα ελπιζει), kaikki se kδrsii (παντα υπομενει). (1.Kor 13:4-7)

Jos tämä tuntuu vaikealta, tutki itseäsi, asuuko Jumalan Henki sinussa. Paavali, joka nuoruudessaan oli juutalainen fanaatikko, Jumalan laupeuden koettuaan tuli kuin toiseksi ihmiseksi, ja käyttää sitä esimerkkinä Jumalan pitkämielisyydestä:

Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen (πιστος ο λογος και πασης αποδοχης αξιος), ettδ Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan (οτι χριστος ιησους ηλθεν εις τον κοσμον αμαρτωλους σωσαι), joista minδ olen suurin (ων πρωτος ειμι εγω). 1:16 Mutta sentδhden minä sain laupeuden (αλλα δια τουτο ηλεηθην), ettδ Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä (ινα εν εμοι πρωτω ενδειξηται ιησους χριστος την πασαν μακροθυμιαν), esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan hδneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi (προς υποτυπωσιν των μελλοντων πιστευειν επ αυτω εις ζωην αιωνιον). (1.Tim 1:15-16)

Rakkaudella on kaksi puolta: Osoittaa rakkautta sen täyteen määrään asti ja ottaa vastaan kärsimystä sen täyteen määrään asti, ja se määrä kummassakin tapauksessa on kuolema. Jumala, joka on rakkaus, rakastaa lapsiaan, mutta hänen lastensa valheellisuus, rakkaudettomuus ja kuolema tuottavat hänelle suunnatonta tuskaa, sillä Hän on myös Totuus ja Elämä.

Toisena Galatalaiskirjeen luettelossa mainitaan ilo. Pieni tyttöni kysyi, miksi minä olen aina iloinen. En minä ole aina iloinen, mutta aina kun hän tulee minun luokseni, minä olen iloinen, sillä minä rakastan häntä samoin, kun hän rakastaa minua. Kun rakkaus kohtaa rakkauden, se herättää iloa, mutta jos rakkaus kohtaa valheen ja vääryyden, se herättää murhetta. Poistaakseen valheen ja vääryyden, Jeesus oli valmis kuolemaan ristillä, että Isän ja Hänen lapsiensa kohtaaminen olisi iloinen.

Vertauksissa kadonneesta rahasta, kadonneesta lampaasta ja erikoisesti kadonneesta pojasta me pääsemme lähelle Jumalan rakkauden ja ilon tuntemista, kun hänen kadonnut poikansa palaa hänen luokseen. Kun poika vielä on kaukana, Isä lähtee häntä vastaan, uudistaa hänet ja vie perille Taivasten valtakuntaan, jossa enkelitkin iloitsevat hänen paluustaan.

Kolmantena Galatalaiskirjeen luettelossa mainitaan rauha. Meillä, jotka olemme saaneet Pyhän Hengen, meidän rakastettumme Jeesus Kristus on meidän paitamme sisäpuolella. Galatalaiskirjeen kehoitus "Iloitkaa aina Herrassa" on tullut mahdolliseksi. Kun meillä on rauha paitamme sisäpuolella, me pystymme rauhallisesti kohtaamaan myös maailman, jossa ei ole rauhaa.

Koko luettelo Hengen hedelmistä on tulosta yhdestä ainoasta asiasta - Pyhän Hengen täyteydestä. Siksi Efesolaiskirjeessä voidaan sanoa näin:

Älkääkä juopuko viinistä (και μη μεθυσκεσθε οινω), sillδ siitä tulee irstas meno (εν ω εστιν ασωτια), vaan täyttykää Hengellä (αλλα πληρουσθε εν πνευματι), 5:19 puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä (λαλουντες εαυτοις ψαλμοις και υμνοις) ja hengellisillδ lauluilla (και ωδαις πνευματικαις), veisaten ja laulaen sydδmessänne Herralle (αδοντες και ψαλλοντες εν τη καρδια υμων τω κυριω), 5:20 kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta (ευχαριστουντες παντοτε υπερ παντων) meidδn Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä (εν ονοματι του κυριου ημων ιησου χριστου τω θεω και πατρι). (Ef 5:18-20)

Olen saanut usein viettää aikaa pitkään Jumalan armossa ja vaikeissa olosuhteissa vaeltaneitten uskovien seurassa, kuunnellen ja ihastellen sitä, miten tarkkaan ja voittoisasti Jumalan Henki on näiden ihmisten elämää johdattanut tilanteesta toiseen, vaikka näiden uskovien teoreettinen tieto näistä samoista asioista on ollut puutteellista kuin Galilean kalamiehillä tai Joosefilla Egyptissä: He, kuten muutkin Jumalan ohjauksessa vaeltavat uskovat osanneet toimia oikein joka tilanteessa ja myös saaneet avun ja voiman aina tilanteen mukaan jo silloin, kun Raamattua ei oltu kirjoitettukaan.

Se elämänmuoto, johon Pyhä Henki meidät johtaa, on hyvin yksinkertainen, mutta kun olemme päässeet siitä osalliseksi, se miellyttää meitä.

Olkoon teillä se mieli (τουτο γαρ φρονεισθω εν υμιν), joka myös Kristuksella Jeesuksella oli (ο και εν χριστω ιησου), 2:6 ja vaikka hδnellä olikin Jumalan muoto (ος εν μορφη θεου υπαρχων), ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen (ουχ αρπαγμον ηγησατο το ειναι ισα θεω), 2:7 vaan tyhjensi itsensδ (αλλ εαυτον εκενωσεν) ja otti orjan muodon (μορφην δουλου λαβων), tuli ihmisten kaltaiseksi (εν ομοιωματι ανθρωπων γενομενος), 2:8 ja hδnet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen (και σχηματι ευρεθεις ως ανθρωπος), nφyryytti itsensä (εταπεινωσεν εαυτον) ja oli kuuliainen kuolemaan asti (γενομενος υπηκοος μεχρι θανατου), hamaan ristin kuolemaan asti (θανατου δε σταυρου). (Fil 2:5-8)

Omalla esimerkillään Jeesus nosti tavis-elämän kunniaan. Hän osoitti, että ihmisen ei tarvitse hankkia mitään loistokkuutta ollakseen suuri. Hänellä ei ollut mitään sellaista, mitä ihmiset tässä maailmassa tavoittelevat, ja hänen vihollisensa yrittivät vielä varmistaa, ettei hänellä tulisi mitään olemaankaan, eikä kukaan koskaan tietäisi hänestä mitään. Mutta jotakin hänellä silti oli, koska hänellä vihollisen raivoisasta vastustuksesta huolimatta on enemmän fänejä, kuin kenelläkään muulla on koskaan ollut eikä siinä kaikki: Hän on ensimmäinen kaikessa, mikä hyvää on.

Jeesus ei pyrkinyt poliittisen, taloudellisen, uskonnollisen, sotilaallisen tai kulttuurielämän huipulle, mutta Jumalan silmissä se olisikin ollut hulluutta hullumpaa, tai kuten hän itse sanoi eräästä sen ilmentymästä:

Te juuri olette ne, jotka teette itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; sillä mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus. (Kts. Lk 16:15)

Meidät luotiin "Jumalan kuvaksi Jumalan kuvassa" ja tämä Jumalan kuva on Kristus. Ja sitten tuli se lankeemus, josta hän nyt on meidät lunastanut, että me lopultakin tulisimme hänen kaltaisiksensa, ja että hän voisi esitellä meidät Isälle pojaksi asettamista varten:

Hänessä meillä on lunastus (εν ω εχομεν την απολυτρωσιν) hδnen verensä kautta (δια του αιματος αυτου), syntien anteeksisaaminen (την αφεσιν των αμαρτιων), 1:15 ja hδn on (ος εστιν) nδkymättömän Jumalan kuva (εικων του θεου του αορατου), esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa (πρωτοτοκος πασης κτισεως). 1:16 Sillδ (οτι) hδnessä luotiin kaikki (εν αυτω εκτισθη τα παντα), mikδ taivaissa ja mikä maan päällä on (τα εν τοις ουρανοις και τα επι της γης), nδkyväiset ja näkymättömät (τα ορατα και τα αορατα), olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja (ειτε θρονοι ειτε κυριοτητες ειτε αρχαι ειτε εξουσιαι), kaikki on luotu hδnen kauttansa ja häneen (τα παντα δι αυτου και εις αυτον εκτισται). (Kol 1:14-17)

Jeesuksen tehtävänä maan päällä oli palauttaa Isä Jumalan ja hänen ikuisuudessa luotujen lastensa suhteet ennalleen:

Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää (και αυτος εστιν η κεφαλη του σωματος της εκκλησιας); hδn, joka on alku (ος εστιν αρχη), esikoinen kuolleista nousseitten joukossa (πρωτοτοκος εκ των νεκρων), ettδ hän olisi kaikessa ensimmäinen (ινα γενηται εν πασιν αυτος πρωτευων). 1:19 Sillδ Jumala (-) katsoi hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi (οτι εν αυτω ευδοκησεν παν το πληρωμα κατοικησαι) 1:20 ja ettδ hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan jälleen sovittaisi itsensä kanssa kaikki (και δι αυτου αποκαταλλαξαι τα παντα εις αυτον ειρηνοποιησας δια του αιματος του σταυρου αυτου), hδnen kauttaan (δι αυτου) kaikki sekδ maan päällä että taivaissa (ειτε τα επι της γης ειτε τα εν τοις ουρανοις). 1:21 Teidδtkin (και υμας), jotka ennen olitte vieraantuneet (ποτε οντας απηλλοτριωμενους) ja mieleltδnne hänen vihamiehiänsä (και εχθρους τη διανοια) pahoissa teoissanne (εν τοις εργοις τοις πονηροις), hδn nyt on sovittanut takaisin (νυνι δε αποκατηλλαξεν) 1:22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta (εν τω σωματι της σαρκος αυτου δια του θανατου), asettaakseen teidät (παραστησαι υμας) pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä (αγιους και αμωμους και ανεγκλητους κατενωπιον αυτου), 1:23 jos te vain pysytte uskossa (ειγε επιμενετε τη πιστει), siihen perustuneina ja siinδ lujina (τεθεμελιωμενοι και εδραιοι), horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta (και μη μετακινουμενοι απο της ελπιδος του ευαγγελιου), jonka olette kuulleet (ου ηκουσατε), jota on julistettu (του κηρυχθεντος), kaikessa luomakunnassa taivaan alla (εν παση τη κτισει τη υπο τον ουρανον) ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut (ου εγενομην εγω παυλος διακονος). (Kol 1:18-23)

Hengen hedelmät ovat Jumalan Hengen hedelmiä, ei meidän nokkeluutemme tuotteita. Herra meitä sellaiselta varjelkoon! Kun me uskoon tultuamme saamme armon, se tarkoittaa sitä, että Jumalan armo meissä saa aikaan ne työt ja ratkaisut, joita meitä rakastava isä haluaa meidän tekevän koska vain Jumalan tahto on hyvä tahto ja hänen lapsillensa hyväksi, ja kunniaksi hänelle, joka pystyy savesta tekemään ihmeitä ja liejusta nostaa kurjan kunniaan. Paavali kirjoittaa:

Mutta Jumalan armosta (χαριτι δε θεου) minä olen se, mikä olen (ειμι ο ειμι), eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha (και η χαρις αυτου η εις εμε ου κενη εγενηθη), vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt (αλλα περισσοτερον αυτων παντων εκοπιασα), en kuitenkaan minä (ουκ εγω δε), vaan Jumalan armo (αλλ η χαρις του θεου), joka on minun kanssani (η συν εμοι). (1.Kor 15:10)

Niin kauan, kun ihminen on vailla Jumalan henkeä, pääsee liha vallitsemaan sielua ja tulokset ovat silloin lihan hedelmiä:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset (φανερα δε εστιν τα εργα της σαρκος), ja ne ovat (ατινα εστιν): aviorikokset (μοιχεια), huoruus (πορνεια), saastaisuus (ακαθαρσια), irstaus (ασελγεια), 5:20 epδjumalanpalvelus (ειδωλολατρεια), noituus (φαρμακεια), vihamielisyys (εχθραι), riita (ερεις), kiihko (ζηλοι), vihat (θυμοι), juonet (εριθειαι), eriseurat (διχοστασιαι), puolueet (αιρεσεις), 5:21 kateus (φθονοι), murhat (φονοι), juopottelu (μεθαι), ylensyφnti (κωμοι) ja muut senkaltaiset (και τα ομοια), joista teille edeltδpäin sanon (τουτοις α προλεγω υμιν), niinkuin jo ennenkin olen sanonut (καθως και προειπον), ettδ ne, jotka semmoista harjoittavat (τι οι τα τοιαυτα πρασσοντες), eivδt peri Jumalan valtakuntaa (ο βασιλειαν θεου ου κληρονομησουσιν). (Gal 5:19-21)

Olisi paha virhe luulla, että pidättäytyminen lihan teoista olisi lopullinen voitto, jolla päästään taivaaseen. Luettelo lihan hedelmistä on pelkkä varoitus, ettei synti saastuttaisi omaatuntoamme, eikä Pyhän Hengen työ meissä sen takia estyisi. Asia on siis sama kuin "itsensä" kieltämisestä tai mielenmuutoksessa.

Pyhän Hengen lahjoistakin löydämme luettelon, jopa useita, mutta armon paras mittapuu on Jeesus Kristus. Korinton seurakunta oli kaukana normin mukaisesta (normi on Jeesus), mutta siitä huolimatta armolahjoista ei ollut puutetta:

Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta (ευχαριστω τω θεω μου παντοτε περι υμων επι τη χαριτι του θεου), joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa (τη δοθειση υμιν εν χριστω ιησου), 1:5 ettδ kaikessa olette rikastuneet hänessä (οτι εν παντι επλουτισθητε εν αυτω), kaikessa puheessa ja kaikessa tuntemisessa (εν παντι λογω και παση γνωσει), 1:6 sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissδ vahvistettu (καθως το μαρτυριον του χριστου εβεβαιωθη εν υμιν), 1:7 niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa (ωστε υμας μη υστερεισθαι εν μηδενι χαρισματι), teidδn odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen paljastumista (απεκδεχομενους την αποκαλυψιν του κυριου ημων ιησου χριστου). 1:8 Hδn on myös vahvistava teitä loppuun asti (ος και βεβαιωσει υμας εως τελους), niin ettδ te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä (ανεγκλητους εν τη ημερα του κυριου ημων ιησου χριστου). (1.Kor 1:4-8)

Armossa on hyvä kasvaa. Aikuisen ihmisen merkkinä pidetäänkin, että hän tuottaa enemmän kuin kuluttaa. Ja sanotaanhan myös, että on autuaampi antaa kuin ottaa. Kun tämä meille selvenee, me huomaamme, että armo onkin väline Jumalaa palvelemiseksi:

Sentähden (διο), koska me saamme valtakunnan, joka ei jδrky (βασιλειαν ασαλευτον παραλαμβανοντες), pitäkäämme kiinni armosta (εχωμεν χαριν) palvellaksemme sillä Jumalaa hänelle mielihyväksi (δι ης λατρευωμεν ευαρεστως τω θεω), nφyrästi ja pyhällä arkuudella (μετα αιδους και ευλαβειας); 12:29 sillδ meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli (και γαρ ο θεος ημων πυρ καταναλισκον). (Hebr 12:28-29)

Korinton seurakunta ei ollut mikään kehno seurakunta. Se oli vain kehittymätön. Se iloitsi kuin lapsi lahjoistaan, vaikka ei edes osannut käyttää niitä. Se tarvitsi opettajia ja ohjausta. Kun Paavali kirjoittaa samoista asioista Timoteukselle, hän neuvoo, miten hoidella vastaavia tilanteita:

Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista (εαν ουν τις εκκαθαρη εαυτον απο τουτων), tulee hδnestä pyhitetty astia jaloa käyttöä varten ja isännälleen hyödyllinen (εσται σκευος εις τιμην ηγιασμενον και ευχρηστον τω δεσποτη), kaikkiin hyviin tekoihin valmistettu (εις παν εργον αγαθον ητοιμασμενον). (2.Tim 2:21)

Hengen lahjat - armoitukset eli karismat - ovat morsiuslahjoja joita Pyhä Henki jakaa niille, jotka ovat solmineet liiton Jeesuksen kanssa, mutta hedelmät tästä liitosta tulevat esiin vasta hengellisen kasvun myötä, ja silloinkin uskon kautta. Hengen lahjat ovat myös ansiottomia lahjoja, jotka Pyhä Henki jakaa niin, ettei kukaan jää lahjattomaksi. Ihmisen luontaisia taipumuksia ne eivät kuitenkaan paranna. Hengen hedelmät sitä vastoin vaativat uskovan ihmisen yhteistyötä Pyhän Hengen kanssa, ja ehkä juuri siksi niitä näkee harvemmin, ja kun niitä näkee, ne ilmenevätkin aivan erilaisissa ihmisissä, kuin mitä arvata saattaa ja ehkä eri tavalla, kuin mitä luullaan.

On tärkeä ymmärtää oikea marssijärjestys. Maailma on Jumalan viljelysmaa, jonne Jumalan luoma ihminen karkoitettiin hänen Jumalan puutarhassa osoittamansa epäuskon takia, jonka Jumalasta itsenäiseksi pyrkinyt henkiolento oli kylvänyt hänen mieleensä. Vasta kun Jeesus oli kukistanut tämän henkiolennon, Synnin, vallan, saattoi maa tuottaa sitä satoa, jota Jumala luomakunnastaan odottaa. Jeesus on ensimmäinen sato, jonka Jumala on viljelyksiltään saanut. Jeesuksen symboli kirjoituksessa on ohra. Hänen kylvöstään syntyi se ydinjoukko, joka helluntaina sai Pyhän Hengen, ja pystyi jatkamaan Jeesuksen aloittamaa kylvötyötä. Tämän kansan symboli kirjoituksissa on nisu eli vehnä. Mutta kun nisu tulee oraalle, sillä ei vielä ole hedelmää kuin geeneissään, mutta kun se Pyhän Hengen vaikutuksesta kasvaa hengellistä kasvua, se tuottaa Hengen hedelmiä, joita myös vanhurskauden hedelmiksi sanotaan. Kylvötyön hedelmät Jeesus hakee itse Isän Jumalan siunattavaksi ja tämän aikakauden lopussa ja Jumalan enkelit suorittavat sadonkorjuun koko maailmassa: hyvät hedelmät kerätään talteen ja huonot hävitetään.

Johannes kirjoittaa kreikkalaisista, joiden kanssa Jeesus ei ristiinnaulitsemisensa edellä ryhtynyt keskustelemaan, kts. Joh 12:20-28, mutta antaa kuitenkin ymmärtää, että heidän vuoronsa tulee, kun Hän itse on noussut kunniaansa, eli käännöksen mukaan "kirkastettu". Jos kreikkalaiset (tekstin "nisunjyvä") evankeliumin tähden suostuvat kuolemaan itselleen tullakseen Kristuksen palvelijoiksi, hekin tulevat tuottamaan paljon hedelmää sen lisäksi, että he kuolemalla tälle maailmalle perivät iankaikkisen elämän:

Mutta Jeesus vastasi heille sanoen (ο δε ιησους απεκρινατο αυτοις λεγων): "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan (εληλυθεν η ωρα ινα δοξασθη ο υιος του ανθρωπου). 12:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin (εαν μη ο κοκκος του σιτου πεσων εις την γην αποθανη αυτος μονος μενει); mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää (εαν δε αποθανη πολυν καρπον φερει). 12:25 Joka sieluansa rakastaa (ο φιλων την ψυχην αυτου), kadottaa sen (απολεσει αυτην); mutta joka vihaa sieluansa tässä maailmassa (και ο μισων την ψυχην αυτου εν τω κοσμω τουτω), hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään (εις ζωην αιωνιον φυλαξει αυτην). 12:26 Jos joku minua palvelee (εαν εμοι διακονη τις), seuratkoon hän minua (εμοι ακολουθειτω); ja missä minä olen (και οπου ειμι εγω), siellä on myös minun palvelijani oleva (εκει και ο διακονος ο εμος εσται). Ja jos joku minua palvelee (και εαν τις εμοι διακονη), niin Isä on kunnioittava häntä (τιμησει αυτον ο πατηρ). (Joh 12:23-26)

Älä ohita lausetta "Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä" siihen sisältyvän periaatteellisen ilmoituksen takia: Jumala kunnioittaa sinua toteuttamalla sinun sanasi, kunhan vain sinä maltat olla voimaton. Huomaa kuitenkin, että tämän valtakirjan huolimaton käyttö voi tuottaa vahinkoa, jonka takia sinun on erittäin huolellisesti valvottava sitä, mitä sinä puhut:

Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa (η γαρ δυναμις μου εν ασθενεια τελειουται)". Sentδhden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima (η δυναμις του χριστου) asettuisi minuun asumaan. Sentδhden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen voimakas (δυνατος). (2.Kor 12:9-10)

Jumalan on ainut vanhurskas, mutta hän vanhurskauttaa ihmisen, joka uskoo Jeesukseen. Kun ihmisestäkin näin tulee vanhurskas, hän tekee vanhurskauden tekoja. Uudessa Testamentissa puhutaan ensin vanhurskauttamisen teoriaa, erityisesti Roomalaiskirjeessä ja sitten Galatalaiskirjeessä siellä syntyneiden ongelmien vuoksi, mutta Efesolaiskirjeessä vanhurskauden hedelmistä sanotaan:

Ennen te olitte pimeys (ητε γαρ ποτε σκοτος), mutta nyt te olette valkeus Herrassa (νυν δε φως εν κυριω). Vaeltakaa valkeuden lapsina (ως τεκνα φωτος περιπατειτε) 5:9 - sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on Hengen hedelmä (ο γαρ καρπος του πνευματος εν παση αγαθωσυνη και δικαιοσυνη και αληθεια) - 5:10 ja tutkikaa, mikδ on otollista Herralle (δοκιμαζοντες τι εστιν ευαρεστον τω κυριω); 5:11 δlköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin (και μη συγκοινωνειτε τοις εργοις τοις ακαρποις του σκοτους), vaan pδinvastoin nuhdelkaakin niistä (μαλλον δε και ελεγχετε). (Ef 5:8-11)

Filippiläisille Paavali kirjoitti:

Ja sitä minä rukoilen (και τουτο προσευχομαι), ettδ teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi (ινα η αγαπη υμων ετι μαλλον και μαλλον περισσευη) tuntemisessa ja kaikessa tunnossa (εν επιγνωσει και παση αισθησει), 1:10 voidaksenne tutkia, mikδ paras on (εις το δοκιμαζειν υμας τα διαφεροντα), ettδ te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi (ινα ητε ειλικρινεις και απροσκοποι εις ημεραν χριστου), 1:11 tδynnä vanhurskauden hedelmiä (πεπληρωμενοι καρπων δικαιοσυνης), jotka Jeesus Kristus saa aikaan (των δια ιησου χριστου), Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi (εις δοξαν και επαινον θεου). (Fil 1:9-11)

Hengen hedelmät syntyvät meissä vain sisäisen muuttumisen tuloksena siitä yhteydestä, joka meillä on Jeesukseen Pyhässä Hengessä. Tämän lisäksi on meidät Jumalan työmiehinä ja taloudenhoitajina lähetetty kylvämään sitä siementä, joka on Jumalan sana. Raamatussa tästä käytetään viljakasvien symboliikkaa:

Kun paljon kansaa kokoontui (συνιοντος δε οχλου πολλου) ja ihmisiδ kulki joka kaupungista hänen tykönsä (και των κατα πολιν επιπορευομενων προς αυτον), puhui hδn vertauksella (ειπεν δια παραβολης: 8:5 "Kylväjä meni kylvämään siementänsä (εξηλθεν ο σπειρων του σπειραι τον σπορον αυτου). Ja hänen kylväessään (και εν τω σπειρειν αυτον) putosi osa tien oheen ja tallautui (ο μεν επεσεν παρα την οδον και κατεπατηθη), ja taivaan linnut söivät sen (και τα πετεινα του ουρανου κατεφαγεν αυτο). 8:6 Ja osa putosi kalliolle (και ετερον επεσεν επι την πετραν), ja oraalle noustuaan se kuivettui (και φυεν εξηρανθη), kun sillä ei ollut kosteutta (δια το μη εχειν ικμαδα). 8:7 Ja osa putosi orjantappurain sekaan (και ετερον επεσεν εν μεσω των ακανθων), ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahuttivat sen (και συμφυεισαι αι ακανθαι απεπνιξαν αυτο). 8:8 Ja osa putosi hyvälle maalle (και ετερον επεσεν επι την γην την αγαθην), kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän (και φυεν εποιησεν καρπον εκατονταπλασιονα)." Tämän sanottuaan hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon (ταυτα λεγων εφωνει ο εχων ωτα ακουειν ακουετω)". (Lk 8:4-8)

Jeesus selittää kylväjä-vertaukseen sisältyvää kuvakieltä oppilailleen:

Vertaus on tämä (εστιν δε αυτη η παραβολη): siemen on Jumalan sana (ο σπορος εστιν ο λογος του θεου). 8:12 Mitkä tien oheen putosivat (οι δε παρα την οδον), ovat ne, jotka kuulevat (εισιν οι ακουοντες), mutta sitten perkele tulee (ειτα ερχεται ο διαβολος) ja ottaa sanan pois heidän sydämestään (και αιρει τον λογον απο της καρδιας αυτων), etteivät he uskoisi ja pelastuisi (ινα μη πιστευσαντες σωθωσιν). 8:13 Ja mitkä kalliolle putosivat (οι δε επι της πετρας), ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan (οι οταν ακουσωσιν μετα χαρας δεχονται τον λογον), mutta joilla ei ole juurta (και ουτοι ριζαν ουκ εχουσιν): ainoastaan ajaksi he uskovat (οι προς καιρον πιστευουσιν) ja kiusauksen hetkellä luopuvat (και εν καιρω πειρασμου αφιστανται). 8:14 Mikä taas orjantappuroihin putosi (το δε εις τας ακανθας πεσον), ne ovat ne, jotka kuulevat (ουτοι εισιν οι ακουσαντες), mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin (και υπο μεριμνων και πλουτου και ηδονων του βιου πορευομενοι συμπνιγονται), eivätkä tuota kypsää hedelmää (και ου τελεσφορουσιν). 8:15 Mutta mikä hyvään maahan putosi (το δε εν τη καλη γη), ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä (ουτοι εισιν οιτινες εν καρδια καλη και αγαθη ακουσαντες τον λογον κατεχουσιν) ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä (και καρποφορουσιν εν υπομονη). (Lk 8:11-15)

Siemen tuottaa hedelmää vain, jos se kuolee itselleen. Jeesuskin kuoli, ja siksi hän on se ohranjyvä, jonka työn hedelmistä mekin nyt iloitsemme:

Jeesus sanoi heille (λεγει αυτοις ο ιησους): "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon (εμον βρωμα εστιν ινα ποιω το θελημα του πεμψαντος με) ja täytän hänen tekonsa (και τελειωσω αυτου το εργον). 4:35 Ettekö sano (ουχ υμεις λεγετε οτι): "Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu (ετι τετραμηνον εστιν και ο θερισμος ερχεται)"? Katso, minä sanon teille (ιδου λεγω υμιν): nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita (επαρατε τους οφθαλμους υμων και θεασασθε τας χωρας), kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi (οτι λευκαι εισιν προς θερισμον ηδη). 4:36 Jo nyt saa leikkaaja palkan (και ο θεριζων μισθον λαμβανει) ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään (και συναγει καρπον εις ζωην αιωνιον), että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita (ινα και ο σπειρων ομου χαιρη και ο θεριζων). 4:37 Sillä tässä on se sana tosi (εν γαρ τουτω ο λογος εστιν ο αληθινος), että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen (οτι αλλος εστιν ο σπειρων και αλλος ο θεριζων). 4:38 Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet (εγω απεστειλα υμας θεριζειν ο ουχ υμεις κεκοπιακατε); toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän työhönsä (αλλοι κεκοπιακασιν και υμεις εις τον κοπον αυτων εισεληλυθατε)." (Joh 4:34-38)

Roomalaiskirjeessä Paavali kertoo palvelutehtävästään kansojen keskuudessa. Roomalaiskirje on kirjoitettu vuonna 57 Korintossa, kun Paavalin kokemus tästä työstä oli jo melkoinen. Rooman seurakunta siihen aikaan koostui suurelta osalta juutalaiskristityistä, joiden näkemistä Paavali odotti. Hän kirjoittaa:

Minulla on siis kerskaukseni Kristuksessa Jeesuksessa palvellessani Jumalaa (εχω ουν καυχησιν εν χριστω ιησου τα προς τον θεον); 15:18 sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä (ου γαρ τολμησω λαλειν τι ων), mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla (ου κατειργασατο χριστος δι εμου εις υπακοην εθνων λογω και εργω), 15:19 tunnustekojen ja ihmeiden voimassa, Jumalan Hengen voimassa (εν δυναμει σημειων και τερατων εν δυναμει πνευματος θεου), niin että minä Jerusalemista ja sen ympäristöstä alkaen Illyrikoniin saakka olen suorittanut Kristuksen evankeliumin julistamisen (ωστε με απο ιερουσαλημ και κυκλω μεχρι του ιλλυρικου πεπληρωκεναι το ευαγγελιον του χριστου), 15:20 ja sillä tavoin, että olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimi jo on mainittu ουτως (δε φιλοτιμουμενον ευαγγελιζεσθαι ουχ οπου ωνομασθη χριστος), etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle (ινα μη επ αλλοτριον θεμελιον οικοδομω), 15:21 vaan niinkuin kirjoitettu on (αλλα καθως γεγραπται): "Ne, joille ei ole julistettu hänestä (οις ουκ ανηγγελη περι αυτου), saavat hänet nähdä (οψονται), ja jotka eivät ole kuulleet (και οι ουκ ακηκοασιν), ne ymmärtävät (συνησουσιν)". 15:22 Sentähden olenkin niin usein ollut estetty tulemasta teidän tykönne (διο και ενεκοπτομην τα πολλα του ελθειν προς υμας). 15:23 Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa näissä paikkakunnissa (νυνι δε μηκετι τοπον εχων εν τοις κλιμασιν τουτοις) ja kun jo monta vuotta olen halunnut tulla teidän tykönne (επιποθιαν δε εχων του ελθειν προς υμας απο πολλων ετων), 15:24 niin minä, jos milloin Hispaniaan matkustan (ως εαν πορευωμαι εις την σπανιαν), tulen luoksenne (ελευσομαι προς υμας), sillä minä toivon sieltä kautta matkustaessani näkeväni teidät (ελπιζω γαρ διαπορευομενος θεασασθαι υμας) ja teidän avullanne pääseväni sinne (και υφ υμων προπεμφθηναι εκει), kunhan ensin olen vähän saanut iloita teidän seurastanne (εαν υμων πρωτον απο μερους εμπλησθω). 15:25 Mutta nyt minä matkustan Jerusalemiin viemään pyhille avustusta (νυνι δε πορευομαι εις ιερουσαλημ διακονων τοις αγιοις). 15:26 Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan (ευδοκησαν γαρ μακεδονια και αχαια κοινωνιαν τινα ποιησασθαι) niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä (εις τους πτωχους των αγιων των εν ιερουσαλημ). 15:27 Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa (ευδοκησαν γαρ και οφειλεται αυτων εισιν); sillä jos kansat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan (ει γαρ τοις πνευματικοις αυτων εκοινωνησαν), niin ovat kansat myös palvelemaan heitä maallisissa (τα εθνη οφειλουσιν και εν τοις σαρκικοις λειτουργησαι αυτοις). 15:28 Kun olen tehtäväni suorittanut (τουτο ουν επιτελεσας) ja heille tämän hedelmän perille vienyt (και σφραγισαμενος αυτοις τον καρπον τουτον), lähden teidän kauttanne Hispaniaan (απελευσομαι δι υμων εις την σπανιαν); 15:29 ja minä tiedän (οιδα δε), että tullessani teidän tykönne tulen Kristuksen täydellinen siunaus mukanani (οτι ερχομενος προς υμας εν πληρωματι ευλογιας του ευαγγελιου του χριστου ελευσομαι). 15:30 Mutta minä kehoitan teitä, veljet (παρακαλω δε υμας αδελφοι), Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (δια του κυριου ημων ιησου χριστου) ja Hengen rakkauden kautta (και δια της αγαπης του πνευματος) auttamaan minua taistelussani (συναγωνισασθαι μοι), rukoilemalla minun puolestani Jumalaa (εν ταις προσευχαις υπερ εμου προς τον θεον), 15:31 että minä pelastuisin joutumasta Juudean uskottomien käsiin (ινα ρυσθω απο των απειθουντων εν τη ιουδαια) ja että Jerusalemia varten tuomani avustus olisi pyhille otollinen (και ινα η διακονια μου η εις ιερουσαλημ ευπροσδεκτος γενηται τοις αγιοις), 15:32 niin että minä, jos Jumala niin tahtoo, ilolla saapuisin teidän tykönne (ινα εν χαρα ελθω προς υμας δια θεληματος θεου) ja virkistyisin teidän seurassanne (και συναναπαυσωμαι υμιν). 15:33 Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne (ο δε θεος της ειρηνης μετα παντων υμων). Amen (αμην). (Rm 15:17-33)

Noin vuotta aiemmin Troaassa kirjoittamassa kirjeessään Paavali oli kirjoittanut korinttolaisille

Sillä meidän kerskauksemme on tämä (η γαρ καυχησις ημων αυτη εστιν): meidän omantuntomme todistus siitä (το μαρτυριον της συνειδησεως ημων), että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa (οτι εν απλοτητι και ειλικρινεια θεου ουκ εν σοφια σαρκικη αλλ εν χαριτι θεου ανεστραφημεν εν τω κοσμω περισσοτερως δε προς υμας). (2.Kor 1:12)

Johannekselle tärkeitä aiheita ovat totuus, rakkaus, yhteys ja Jumalan tunteminen. Johannes ei puhu Hengen hedelmistä, mutta koska Hengen hedelmä on rakkaus, ei Johanneksen opetus poikkea Paavalin tai Pietarin opetuksesta tässäkään asiassa:

Rakkaani (αγαπητοι), rakastakaamme toinen toistamme (αγαπωμεν αλληλους), sillδ rakkaus on Jumalasta (οτι η αγαπη εκ του θεου εστιν); ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt (και πας ο αγαπων εκ του θεου γεγεννηται) ja tuntee Jumalan (και γινωσκει τον θεον). 4:8 Joka ei rakasta (ο μη αγαπων), se ei tunne Jumalaa (ουκ εγνω τον θεον), sillδ Jumala on rakkaus (οτι ο θεος αγαπη εστιν). 4:9 Siinδ ilmestyi meille Jumalan rakkaus (εν τουτω εφανερωθη η αγαπη του θεου εν ημιν), ettδ Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan (οτι τον υιον αυτου τον μονογενη απεσταλκεν ο θεος εις τον κοσμον), ettδ me alkaisimme elää hänen kauttansa (ινα ζησωμεν δι αυτου).
4:10 Siinδ on rakkaus (εν τουτω εστιν η αγαπη) - ei siinδ
, että me rakastimme Jumalaa (ουχ οτι ημεις ηγαπησαμεν τον θεον), vaan siinδ, että hän rakasti meitä (αλλ οτι αυτος ηγαπησεν ημας) ja lδhetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi (και απεστειλεν τον υιον αυτου ιλασμον περι των αμαρτιων ημων). 4:11 Rakkaani αγαπητοι), jos Jumala on nδin meitä rakastanut (ει ουτως ο θεος ηγαπησεν ημας), niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme (και ημεις οφειλομεν αλληλους αγαπαν). 4:12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nδhnyt (θεον ουδεις πωποτε τεθεαται). Jos me rakastamme toinen toistamme (εαν αγαπωμεν αλληλους), niin Jumala pysyy meissδ (ο θεος εν ημιν μενει), ja hδnen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä (και η αγαπη αυτου τετελειωμενη εστιν εν ημιν). 4:13 Siitδ me tiedämme pysyvämme hänessä (εν τουτω γινωσκομεν οτι εν αυτω μενομεν) ja hδnen pysyvän meissä (και αυτος εν ημιν), ettδ hän on antanut meille Henkeänsä (οτι εκ του πνευματος αυτου δεδωκεν ημιν). 4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme (και ημεις τεθεαμεθα και μαρτυρουμεν), ettδ Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi (οτι ο πατηρ απεσταλκεν τον υιον σωτηρα του κοσμου). 4:15 Joka tunnustaa (ος αν ομολογηση), ettδ Jeesus on Jumalan Poika (οτι ιησους εστιν ο υιος του θεου), hδnessä Jumala pysyy (ο θεος εν αυτω μενει), ja hδn Jumalassa (και αυτος εν τω θεω). 4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden (και ημεις εγνωκαμεν και πεπιστευκαμεν την αγαπην), mikδ Jumalalla on meihin (ην εχει ο θεος εν ημιν). Jumala on rakkaus ο θεος αγαπη εστιν), ja joka pysyy rakkaudessa (και ο μενων εν τη αγαπη), se pysyy Jumalassa (εν τω θεω μενει), ja Jumala pysyy hδnessä (και ο θεος εν αυτω). 4:17 Nδin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä (εν τουτω τετελειωται η αγαπη μεθ ημων), ettδ meillä olisi turva tuomiopäivänä (ινα παρρησιαν εχωμεν εν τη ημερα της κρισεως); sillδ sellainen kuin hän on (οτι καθως εκεινος εστιν), sellaisia mekin olemme tδssä maailmassa (και ημεις εσμεν εν τω κοσμω τουτω). 4:18 Pelkoa ei rakkaudessa ole (φοβος ουκ εστιν εν τη αγαπη), vaan tδydellinen rakkaus karkoittaa pelon (αλλ η τελεια αγαπη εξω βαλλει τον φοβον), sillδ pelossa on rangaistusta οτι (ο φοβος κολασιν εχει); ja joka pelkδä (ο δε φοβουμενος), se ei ole pδässyt täydelliseksi rakkaudessa (ου τετελειωται εν τη αγαπη). 4:19 Me rakastamme hδntä (ημεις αγαπωμεν αυτον), sillδ hän on ensin rakastanut meitä (οτι αυτος πρωτος ηγαπησεν ημας). 4:20 Jos joku sanoo (εαν τις ειπη οτι): "Minδ rakastan Jumalaa (αγαπω τον θεον)", mutta vihaa veljeänsä (και τον αδελφον αυτου μιση), niin hδn on valhettelija (ψευστης εστιν). Sillδ joka ei rakasta veljeänsä (ο γαρ μη αγαπων τον αδελφον αυτου), jonka hδn on nähnyt (ον εωρακεν), kuinka hδn voisi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt (τον θεον ον ουχ εωρακεν πως δυναται αγαπαν). 4:21 Ja tδmä käsky meillä on häneltä (και ταυτην την εντολην εχομεν απ αυτου), ettδ joka rakastaa Jumalaa (ινα ο αγαπων τον θεον), se rakastakoon myφs veljeänsä (αγαπα και τον αδελφον αυτου). (Joh 4:7-21)

Sielullinen rakkaus on itsekästä ja tunteellista, mutta hengellinen rakkaus voittaa pahan eikä aiheuta surua. Roomalaiskirjeen luvussa 12 Paavali uskaltautuu jopa antamaan tehtäväluettelon, kts. jakeet 4-21, mutta jos se pilkottaisiin osiin, voitaisiin jaetta 13 pitää osuustoimintaliikkeen ohjenuorana:

Pitäkää pyhien tarpeet ominanne (ταις χρειαις των αγιων κοινωνουντες - ottakaa osaa pyhien tarpeisiin); harrastakaa vieraanvaraisuutta (την φιλοξενιαν διωκοντες). (Rm 12:13)

Jumala on Rakkaus, Totuus ja Elämä eivätkä hänen orjansa työt eivät voi olla ristiriidassa hänen tahtonsa kanssa. Tietenkin orja voi rikkoa isäntänsä tahdon, mutta siitä hän joutuu vastaamaan isännälleen. Jumala orjana on hyvä olla myös siksi, hän antaa orjilleen kaiken, mitä elämään (τα προς ζωην) ja jumalisuuteen (και ευσεβειαν) tarvitaan, ja pyydettäessä lisää. Jeesus päättää Öljymäen puheensa ohjeisiin siitä, mitä meidän pitää tehdä siihen asti, kun hän tulee takaisin kunniassaan ja kirkkaudessaan:

Katsokaa (βλεπετε), (valvokaa αγρυπνειτε) ja rukoilkaa (και προσευχεσθε), sillδ ette tiedä, milloin se aika tulee (ουκ οιδατε γαρ ποτε ο καιρος εστιν). 13:34 On niinkuin muille maille matkustaneen miehen (ως ανθρωπος αποδημος): kun hδn jätti talonsa αφεις την οικιαν αυτου) ja antoi orjilleen vallan (και δους τοις δουλοις αυτου την εξουσιαν), kullekin oman tehtävänsä (και εκαστω το εργον αυτου), kδski hän myös ovenvartijan valvoa (και τω θυρωρω ενετειλατο ινα γρηγορη). 13:35 Valvokaa siis (γρηγορειτε ουν), sillδ ette tiedä ουκ οιδατε γαρ), milloin talon herra tulee (ποτε ο κυριος της οικιας ερχεται), iltamyφhälläkö (οψε) vai yφsydännä (η μεσονυκτιου) vai kukonlaulun aikaan (η αλεκτοροφωνιας) vai varhain aamulla (η πρωι), 13:36 ettei hδn, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta (μη ελθων εξαιφνης ευρη υμας καθευδοντας). 13:37 Mutta minkä minä teille sanon (α δε υμιν λεγω), sen minδ sanon kaikille (πασιν λεγω): valvokaa (γρηγορειτε)." (Mrk 13:33-37)

Elonkorjuu on Raamatun symboliikassa tämän aikakauden loppunäytös, ja puimisella ja erityisesti puimatantereella tarkoitetaan loppusotaa Hyvän ja Pahan välillä. Ihmiset ehkä luulevat vielä, että maailma jatkuu tällaisenaan vielä "miljardeja vuosia", mutta Jumala on päättänyt asian ja tiedottanut siitä omalla tavallaan. Jumalan ohjelma on myös kätketty Vanhan Liiton seitsemään, vuosittain toistuvaan juhlapäivään. Kaikki juhlat ovat sadonkorjuun juhlia, mutta kaikki alkaa siitä uhrista, joka uhrattiin syntien sovittamiseksi Ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä. Vasta seuraava päivä oli juhlapäivä, ensimmäinen ilman hapatetta leivotun leivän päivä:

Kolme kertaa vuodessa vietä juhlaa minun kunniakseni. 23:15 Pidä happamattoman leivän juhla (et-chag ha-mmatsot): seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää (matsot), niinkuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana aviv-kuussa, sillä siinä kuussa sinä olet lähtenyt Egyptistä; mutta tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen. 23:16 Ja vietä elonkorjuun uutisten juhlaa siitä työstä, jonka olet tehnyt (Ve-chag ha-katsir bikurei ma'aseka), jonka olet kylvänyt vainioon (asher tizra ba-sade), ja korjuujuhla (ve-chag ha-asif) vuoden lopussa (be-tset ha-shshana), kerättyäsi sen, minkä olet tehnyt kedoltasi (be-ospekaa et-aseka min-ha-ssade). 23:17 Kolme kertaa vuodessa tulkoon kaikki sinun miesväkesi Herran, Herran, (ha-Adon Jehovah) kasvojen eteen. (2.Ms 23:14-17)

Jumala antaa uskoville heidän tarvitsemansa voiman toimia Pyhässä Hengessä. Jos paholainen laittaa kaikki palvelijansa Jumalan vastaiseen sotaan, sen tappio on sitäkin näyttävämpi. Siksi Paavali saattoi kirjoittaa:

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta (τις ημας χωρισει απο της αγαπης του χριστου)? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino (θλιψις η στενοχωρια η διωγμος), vai nälkä (η λιμος), vai alastomuus (η γυμνοτης), vai vaara (η κινδυνος), vai miekka (η μαχαιρα)? 8:36 Niinkuin kirjoitettu on (καθως γεγραπται οτι): "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää (ενεκα σου θανατουμεθα ολην την ημεραν); meitä pidetään teuraslampaina (ελογισθημεν ως προβατα σφαγης)". 8:37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton (αλλ εν τουτοις πασιν υπερνικωμεν) hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut (δια του αγαπησαντος ημας). (Rm 8:35-37)

Kristittyjen vainot eivät ole koskaan päättyneet, vaikka "suuri ahdistus" on vasta valmisteilla. Ne samat demoniset voimat, joiden tahdosta Jeesus naulittiin ristille, haluavat hävittää hänen muistonsakin maan päältä. Hanke on suuri. Jo Venäjän juutalaishallinnon aikana tapettiin melkein kaikki uskovat miehet, ehkä kaksi tai kolme miljoonaa miestä, ja lisäksi 50 miljoonaa muuta, joita epäiltiin sympatioista Jeesuksen Kristuksen suuntaan. Jeesus muistutti meitä siitä, että oppilaalle riittää sama, kuin opettajallekin. Hänkin joutui sen kansanosan hyljeksimäksi, joita pelastamaan hän oli tullut.

Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa (οταν δε διωκωσιν υμας εν τη πολει ταυτη), paetkaa toiseen (φευγετε εις την αλλην); sillä totisesti minä sanon teille (αμην γαρ λεγω υμιν): te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja (ου μη τελεσητε τας πολεις του ισραηλ), ennenkuin Ihmisen Poika tulee (εως αν ελθη ο υιος του ανθρωπου). 10:24 Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi (ουκ εστιν μαθητης υπερ τον διδασκαλον), eikä orja parempi isäntäänsä (ουδε δουλος υπερ τον κυριον αυτου). 10:25 Opetuslapselle riittää (αρκετον τω μαθητη), että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen (ινα γενηται ως ο διδασκαλος αυτου), ja orjalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen (και ο δουλος ως ο κυριος αυτου). Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi (ει τον οικοδεσποτην βεελζεβουλ εκαλεσαν), kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään (ποσω μαλλον τους οικιακους αυτου)! (Mt 10:23-25)

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja - mahdollisesti Paavali Rooman vankeutensa aikana - on hengessään päätynyt kirjoittamaan kehoituksen sanan:

Älkää siis heittäkö pois uskallustanne (μη αποβαλητε ουν την παρρησιαν υμων), jonka palkka on suuri (ητις εχει μισθαποδοσιαν μεγαλην). 10:36 Sillδ te tarvitsette kestäväisyyttä (υπομονης γαρ εχετε χρειαν), tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on (ινα το θελημα του θεου ποιησαντες κομισησθε την επαγγελιαν). 10:37 Sillδ "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele (ετι γαρ μικρον οσον οσον ο ερχομενος ηξει και ου χρονιει); 10:38 mutta vanhurskas on elδvä uskosta (ο δε δικαιος εκ πιστεως ζησεται), ja jos hδn vetäytyy pois (και εαν υποστειληται), ei minun sieluni mielisty hδneen (ουκ ευδοκει η ψυχη μου εν αυτω)". (Hebr 10:35-38)

Kristikunnan lahkot, puolueet ja kirkot kiistelevät siitä, pelastuuko ihminen yksin armosta vai ovatko myös teot pelastuksen ehto. Kiistan ratkaisemiseksi riittää tieto, että me pelastumme sisälle Jumalan valtakuntaan noudattamalla Pietarin helluntaisaarnan ohjeita, kts. Apt 2:37-38, mutta kun olemme tulleet sisälle Jumalan valtakuntaan laillisesti, sen oven kautta, joka on Kristus, meidän on vielä kuljettava koko erämaataival, kaita tie Jumalan armossa ja voimassa kunnes Kristus tulee ja kutsuu omansa taivaisiin. Jos me hänen tullessaan olemme valmiit, hän itse esittelee meidät Isälle, ja me näemme hänet kasvoista kasvoihin.

Sentähden emme mekään (δια τουτο και ημεις), siitδ päivästä alkaen (αφ ης ημερας), jona sen kuulimme (ηκουσαμεν), ole lakanneet teidδn edestänne rukoilemasta ja anomasta (ου παυομεθα υπερ υμων προσευχομενοι και αιτουμενοι), ettδ tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista (ινα πληρωθητε την επιγνωσιν του θεληματος αυτου) kaikessa hengellisessδ viisaudessa ja ymmärtämisessä (εν παση σοφια και συνεσει πνευματικη), 1:10 vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti (περιπατησαι υμας αξιως του κυριου), hänelle kaikessa otollisesti (εις πασαν αρεσκειαν), kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen (εν παντι εργω αγαθω καρποφορουντες) ja kasvaen Jumalan tuntemiseen (και αυξανομενοι εις την επιγνωσιν του θεου), 1:11 ja hδnen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina (εν παση δυναμει δυναμουμενοι κατα το κρατος της δοξης αυτου) olemaan kaikessa kestδviä ja pitkämielisiä (εις πασαν υπομονην και μακροθυμιαν), ilolla (μετα χαρας) 1:12 kiittδen Isää (ευχαριστουντες τω πατρι), joka on tehnyt meidät soveliaiksi (τω ικανωσαντι ημας) olemaan osalliset siitδ perinnöstä (εις την μεριδα του κληρου), mikδ pyhillä on valkeudessa (των αγιων εν τω φωτι), 1:13 vapahtamalla meidδt (ος ερρυσατο ημας) pimeyden vallasta (εκ της εξουσιας του σκοτους) ja siirtämällä meidät (και μετεστησεν) rakkaan Poikansa valtakuntaan (εις την βασιλειαν του υιου της αγαπης αυτου). (Kol 1:9-13)

Meidät on siirretty Jumalan valtakuntaan armosta, joka on Kristuksessa - ei ainoastaan siirretyt valtakuntaan, vaan myös asetettu ylitaivaallisiin Jeesuksessa Kristuksessa jo silloin, kun olemme tajunneet mikä on mielenmuutos, ja toimineet sen mukaan:

Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne (και υμας οντας νεκρους τοις παραπτωμασιν και ταις αμαρτιαις), 2:2 joissa te ennen vaelsitte (εν αις ποτε περιεπατησατε) tδmän maailman menon mukaan (κατα τον αιωνα του κοσμου τουτου), ilmavallan hallitsijan (κατα τον αρχοντα της εξουσιας του αερος), sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee tyφtään tottelemattomuuden lapsissa (του πνευματος του νυν ενεργουντος εν τοις υιοις της απειθειας), 2:3 joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme (εν οις και ημεις παντες ανεστραφημεν ποτε) lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja (εν ταις επιθυμιαις της σαρκος και των διανοιων), ja olimme luonnostamme vihan lapsia (και ημεν τεκνα φυσει οργης) niinkuin muutkin (και οι λοιποι); 2:4 mutta Jumala (ο δε θεος), joka on laupeudesta rikas (πλουσιος ων εν ελεει), suuren rakkautensa tδhden (δια την πολλην αγαπην αυτου), jolla hän on meitä rakastanut (ην ηγαπησεν ημας), 2:5 on meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme (και οντας ημας νεκρους τοις παραπτωμασιν), tehnyt eläviksi Kristuksen kanssa (συνεζωοποιησεν τω χριστω) - armosta te olette pelastetut (χαριτι εστε σεσωσμενοι) - 2:6 ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut (και συνηγειρεν και συνεκαθισεν) meidδt taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa (εν τοις επουρανιοις εν χριστω ιησου), 2:7 osoittaakseen tulevina maailmanaikoina (ινα ενδειξηται εν τοις αιωσιν τοις επερχομενοις) armonsa ylenpalttista rikkautta (τον υπερβαλλοντα πλουτον της χαριτος αυτου), hyvyydessδän meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa (εν χρηστοτητι εφ ημας εν χριστω ιησου). (Ef 2:1-7)

Kaikki tämä hyvä on siis määritelty niin, että meillä ei ole mitään kaikesta tästä hyvästä, jollemme ole Kristuksen kanssa ja jollei meillä ole sitä uskoa, jonka evankeliumi synnyttää. Mutta viimeistään sen, mikä on sanottu jakeessa 2:10, pitäisi muuttaa meidän käsityksemme elämästä:

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta (τη γαρ χαριτι εστε σεσωσμενοι δια της πιστεως), ette itsenne kautta (και τουτο ουκ εξ υμων) - se on Jumalan lahja (θεου το δωρον) - 2:9 ette tekojen kautta (ουκ εξ εργων), ettei kukaan kerskaisi (ινα μη τις καυχησηται), 2:10 Sillä me olemme hänen tekonsa (αυτου γαρ εσμεν ποιημα), luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten (κτισθεντες εν χριστω ιησου επι εργοις αγαθοις), jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut (οις προητοιμασεν ο θεος), että me niissä vaeltaisimme (ινα εν αυτοις περιπατησωμεν). (Ef 2:8-10).

Koska meidät on luotu Kristukseen Jeesukseen (κτισθεντες εν χριστω ιησου) hyviä töitä varten, jotka Jumala on jo edeltäpäin valmistanut, ei meidän tarvitse muuta kuin vaeltaa Pyhän Hengen reaaliaikaisessa ohjauksessa, niin Jumala työt meissä jo täyttyvät sitä mukaa kuin matka takaisin Jumalan luo etenee. Kaikki on siis jo valmiina, mutta jos emme vaella tässä valmiissa suunnitelmassa, emmekä siis myöskään tee niitä Jumalan tarkoittamia hyviä töitä, jotka hän on meidän reittimme varrelle täytettäväksi varannut, emme saavu voittajina maaliin, tai pitäisikö sanoa, että siinä jää omatkin häät näkemättä.

Kun me teemme jotakin Jumalan tahdosta ja Jumalan voimassa ja Jumalan armossa, me emme voi ottaa näistä teoista kunniaa itsellemme:

Mutta Jumalan armosta (χαριτι δε θεου) minδ olen se, mikä olen (ειμι ο ειμι), eikδ hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha (και η χαρις αυτου η εις εμε ου κενη εγενηθη), vaan enemmδn kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt (αλλα περισσοτερον αυτων παντων εκοπιασα), en kuitenkaan minδ (ουκ εγω δε), vaan Jumalan armo (αλλ η χαρις του θεου), joka on minun kanssani (η συν εμοι). (1.Kor 15:10)

Jumalan tahto näyttää olevan jonkinlainen salaisuus, eihän sitä muuten tarvitsisi tutkia. Salaisuudeksi sitä Efesolaiskirjeessä sanotaankin, mutta samalla se paljastetaan, eikä ainoastaan meidän vaan koko maailmankaikkeuden ymmärrettäväksi. Lause on kreikankielisen Uuden Testamentin pisin, eikä sitä käy pilkkominen:

Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka on siunannut meitδ (ο ευλογησας ημας) ylitaivaallisissa kaikella hengellisellδ siunauksella Kristuksessa (εν παση ευλογια πνευματικη εν τοις επουρανιοις εν χριστω), 1:4 niinkuin hδn ennen maailman alasheittämistä oli hänessä valinnut meidät olemaan (καθως εξελεξατο ημας εν αυτω προ καταβολης κοσμου ειναι ημας) pyhδt ja nuhteettomat hänen edessään (αγιους και αμωμους κατενωπιον αυτου), rakkaudessa (εν αγαπη), 1:5 edeltäpäin määräten meidät (προορισας ημας) pojiksi asetettavaksi (εις υιοθεσιαν), Jeesuksen Kristuksen kautta itselleen (δια ιησου χριστου εις αυτον), hδnen oman tahtonsa mielisuosion mukaan (κατα την ευδοκιαν του θεληματος αυτου), 1:6 armonsa kirkkauden kiitokseksi (εις επαινον δοξης της χαριτος αυτου), jossa hδn on hyväksynyt meidät siinä rakastetussa (ης εν η εχαριτωσεν ημας εν τω ηγαπημενω), 1:7 jossa meillδ on lunastus hänen verensä kautta (εν ω εχομεν την απολυτρωσιν δια του αιματος αυτου), rikkomusten anteeksisaaminen (την αφεσιν των παραπτωματων), hδnen armonsa rikkauden mukaan (κατα τον πλουτον της χαριτος αυτου), 1:8 jota hδn on ylenpalttisesti antanut meihin (ης επερισσευσεν εις ημας) kaikeksi viisaudeksi ja ymmδrrykseksi (εν παση σοφια και φρονησει), 1:9 tehden meille tiettδväksi (γνωρισας ημιν) tahtonsa salaisuuden (το μυστηριον του θεληματος αυτου), mielisuosionsa mukaan (κατα την ευδοκιαν αυτου), jonka hän toi esiin hänessä (ην προεθετο εν αυτω) 1:10 aikojen täyttyessä toteutettavasta taloudenhoidosta (εις οικονομιαν του πληρωματος των καιρων), yhdistδäkseen Kristuksessa kaikki saman pään alaisuuteen (ανακεφαλαιωσασθαι τα παντα εν τω χριστω), mitδ on taivaissa ja mitä on maan päällä (τα επι τοις ουρανοις και τα επι της γης) hδneen (εν αυτω), 1:11 jossa me myös olemme saaneet perintöosan (εν ω και εκληρωθημεν), edeltδmäärättyinä esillepantaviksi hänessä, joka kaikki vaikuttaa oman tahtonsa päättämän mukaan (προορισθεντες κατα προθεσιν του τα παντα ενεργουντος κατα την βουλην του θεληματος αυτου), 1:12 ettδ me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen, olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις το ειναι ημας εις επαινον της δοξης αυτου τους προηλπικοτας εν τω χριστω), 1:13 jossa teihinkin (εν ω και υμεις), sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan (ακουσαντες τον λογον της αληθειας), pelastuksenne evankeliumin (το ευαγγελιον της σωτηριας υμων), johon uskottuanne (εν ω και πιστευσαντες) on pantu Pyhδn Hengen lupauksen sinetti (εσφραγισθητε τω πνευματι της επαγγελιας τω αγιω), 1:14 joka on meidän perintömme vakuutena (ος εστιν αρραβων της κληρονομιας ημων), hδnen omaisuutensa lunastamiseksi (εις απολυτρωσιν της περιποιησεως) - hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις επαινον της δοξης αυτου). (Ef 1:3-14)

Siinä todellakin raotettiin ikuisuuden näkymiä alusta loppuun saakka, mutta Jumalan tahto koskee yhtä hyvin pieniä kuin suuriakin asioita. Arkielämässä me saatamme pärjätä aika hyvin, tietämättä hitustakaan siitä, mitä tapahtuu linnunradan tuolla puolen, kunhan me tiedämme Jumalan tahdon niissä asioissa, joiden parissa me askartelemme. En ainakaan minä uskalla nousta vuoteesta, ennen kuin olen pyytänyt Jumalaa osoittamaan armoansa niin, että vaeltaisin hänen tahdossaan "askele askeleelta". Ja hän kuulee, ja hän sanoo mitä tehdä, ja antaa siihen työhön tarvittavan voiman:

Siis, rakkaani (ωστε αγαπητοι μου), samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset (καθως παντοτε υπηκουσατε), niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minδ olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte (μη ως εν τη παρουσια μου μονον αλλα νυν πολλω μαλλον εν τη απουσια μου μετα φοβου και τρομου την εαυτων σωτηριαν κατεργαζεσθε); 2:13 sillä Jumala on se (ο θεος γαρ εστιν), joka teissδ vaikuttaa (ο ενεργων εν υμιν) sekä tahtomisen että tekemisen (και το θελειν και το ενεργειν), että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (υπερ της ευδοκιας). (Fil 2:12-13)

Korkein Jumala itse istuu maailmankaikkeuden komentopaikalla ja johtaa kaikkea. Meidän tehtävämme on kulkea niissä askelissa, jotka hän on ikuisuudessa meidän kuljettavaksemme tehnyt. Jumala ei salaa meiltä omaa tahtoaan, mutta se, mitä meidän päähämme mahtuu ja tarpeisiimme tarvitaan, ilmoitetaan meille, kun sitä hengessä etsimme.

Hebrealaiskirjeen kuudennen luvun alussa mainitaan sellainenkin tekojen laji kuin "kuolleet työt". Kuollut työ ei välttämättä näytä pahalta, se on vain teko, joka tehdään Jumalan suunnitelman ulkopuolella. Jos muistat vertauksen laupiaasta samarialaisesta, niin siinähän ei menty gangstereita auttamaan, vaan Jeesus kehoitti tekemään samoin, kuin tuo "laupias" samarialainen, eli piti auttaa sitä, jonka gangsterit olivat pahoinpidelleet ja ryöstäneet. Vaikka esimerkki on kärjistetty, niin juuri samankaltaisissa tapauksissa maailman ihmiset tekevät suurimmat pahantekonsa. Ollaan muka tekevinänsä jotakin "hyvää", mutta kyse on vain pahan auttamisesta. Vain hyvin toimiva omatunto voi varoittaa omavaltaisesta, ilman uskoa tehdystä "auttamisesta", joten luetaan tämä kristinopin alkeisiin kuuluvat sana:

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet (διο αφεντες τον της αρχης του χριστου λογον) ja pyrkikδämme täydellisyyteen (επι την τελειοτητα φερωμεθα), ryhtymδttä taas uudestaan laskemaan perustusta (μη παλιν θεμελιον καταβαλλομενοι): mielenmuutosta kuolleista töistä (μετανοιας απο νεκρων εργων) ja uskoa Jumalaan (και πιστεως επι θεον), oppia kasteista (βαπτισμων διδαχης) ja kδtten päällepanemisesta (επιθεσεως τε χειρων), kuolleitten ylφsnousemisesta (αναστασεως τε νεκρων) ja iankaikkisesta tuomiosta (και κριματος αιωνιου). (Hebr 6:1-2)

Kreikankielisen Raamatun teksteissä esiintyy paljon etuliitteellä "syn" alkavia sanoja. Tällä etuliitteellä voidaan kätevästi ilmoittaa, mitä tehdään "yhdessä" jonkun kanssa. Syn-ergo tarkoittaa tehdä yhdessä työtä, sym-patheo kärsiä yhdessä jne. Paavali jopa käytti tätä kielen sallimaa keinoa muodostaakseen uudissanoja, joita tarvittiin kerrottaessa Kristuksen ja Kristityn yhteisistä hankkeista. Ja hedelmien kantaminen, jos mikä on sellainen hanke. Markuksen evankeliumin viimeinen lause kertoo juuri tällaisesta synergiasta:

Mutta he lähtivät (εκεινοι δε εξελθοντες) ja saarnasivat kaikkialla (εκηρυξαν πανταχου), ja Herra teki yhteistyφtä heidän kanssansa (του κυριου συνεργουντος) ja varmisti sanan sitδ seuraavien merkkien kautta (και τον λογον βεβαιουντος δια των επακολουθουντων σημειων) Aamen. (αμην). (Mark 16:20)

Evankeliumin, saarnan ja Jumalan salaisuuksien julkistamisen ja seurakunnan kaiken rakennustyön tarkoitus on tehdä Jumala niin tunnetuksi, että jokainen kuulija Jumalan tuntemisen kautta pelastuisi tästä pahasta maailmanajasta Jumalan valtakuntaan, muuttuisi synnin ihmisestä armon ihmiseksi, tulisi täyteen Jumalan rakkautta sekä pääsisi osalliseksi tulevan maailmanajan voimista ja Kristuksen suunnattomista rikkauksista, saavuttaen sen, minkä Jumalan on hänelle perinnöksi valmistanut jo ennen maailman esilletuomista - ja tuottaisi rakkauden hedelmiä Kristukselle. Ehkä näky taivaasta auttaisi meitä paremmin ymmärtämään tätäkin asiaa:

Ja hän näytti minulle elämän veden puhtaan virran (και εδειξεν μοι καθαρον ποταμον υδατος ζωης), joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta (λαμπρον ως κρυσταλλον εκπορευομενον εκ του θρονου του θεου και του αρνιου). 22:2 Keskellδ sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu (εν μεσω της πλατειας αυτης και του ποταμου εντευθεν και εντευθεν ξυλον ζωης), joka kantoi kahdettoista hedelmät (ποιουν καρπους δωδεκα), antaen joka kuukausi hedelmänsä (κατα μηνα ενα εκαστον αποδιδουν τον καρπον αυτου), ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi (και τα φυλλα του ξυλου εις θεραπειαν των εθνων). 22:3 Eikδ mitään kirousta ole enää oleva (και παν καταναθεμα ουκ εσται ετι). Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellδ oleva (και ο θρονος του θεου και του αρνιου εν αυτη εσται), ja hänen orjansa palvelevat häntä (και οι δουλοι αυτου λατρευσουσιν αυτω) 22:4 ja nδkevät hänen kasvonsa (και οψονται το προσωπον αυτου), ja hδnen nimensä on heidän otsissansa (και το ονομα αυτου επι των μετωπων αυτων). 22:5 Eikδ yötä ole siellä oleva (και νυξ ουκ εσται εκει), eivδtkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa (και χρειαν ουκ εχουσιν λυχνου και φωτος ηλιου), sillδ Herra Jumala on valaiseva heitä (οτι κυριος ο θεος φωτιζει αυτους), ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti (και βασιλευσουσιν εις τους αιωνας των αιωνων). (Ilm 22:1-5)

Sivulle 11: Täydellisyys