##A09 lokakuu fi eu09, 25 sivua, 2018-10-13

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A09


Jumalan tunteminen

 

Kun hebreassa käytetään verbiä "jada", tuntea, tarkoitetaan hyvin intiimiä asiaa:

Ja mies tunsi (jada) vaimonsa Eevan ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: "Minä olen saanut pojan Herran avulla". (1.Ms 4:1)

Uuden Testamentin kreikankielisessä tekstissä käytetään verbiä "ginoskoo", tuntea, samalla tavalla kuin hebrean verbiä jadah Vanhassa Testamentissa:

Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä tuntenut häntä (ουκ εγινωσκεν αυτην), ennenkuin hδn oli synnyttänyt esikoispoikansa (εως ου ετεκεν τον υιον αυτης τον πρωτοτοκον). Ja hδn antoi hänelle nimen Jeesus. (Matt 1:24-25)

Tunteminen on enemmän kuin tietämistä. Voit tietää, kuka on Suomen presidentti, vaikka et tuntisikaan häntä henkilökohtaisesti. Jesaja oli joskus kirjoittanut kuinka Jumala ihmettelee sitä, että "Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä". Kun Johannes seitsemänsataa vuotta myöhemmin kirjoittaa Jeesuksesta, asia on vain mutkistunut:

Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan (εις τον κοσμον). 1:10 Maailmassa hän oli (εν τω κοσμω ην), ja maailma on tullut hδnen kauttaan (και ο κοσμος δι αυτου εγενετο), ja maailma (και ο κοσμος) ei hδntä tuntenut (αυτον ουκ εγνω). 1:11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh 1:9-11)

Jeesus eli uskonnollisista harrastuksistaan tunnetun kansan keskellä, mutta niitä, jotka tunsivat Jumalan, oli hyvin vähän, jos ollenkaan. Mutta jo se, että monet tunsivat hengellisen avuttomuutensa ("Autuaita ovat hengellisesti köyhät") ja odottivat Jumalan lupaaman Voidellun (ha-Messiah) tuloa, oli viisasta. Samaa voidaan sanoa nykypäivän suuresta kristikunnasta, jossa vain äärimmäisen harvat tuntevat Jumalan. Paljon enemmän on niitä, jotka ovat lukeneet seitsemän kertaa läpi raamattunsa, toiset käyvät kirkossa jok'ikinen sunnuntai, joku panee rahansa lähetystyöhön, joku on suuri Israelin ystävä, joku laulaa kirkkokuorossa ja kiroilee kotona, joku on teologian tohtori, mutta seppä Högmanin sanat Paavo Ruotsalaiselle "Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto" on tänään yhtä totta kuin silloin, kun ne parisataa vuotta sitten lausuttiin.

Jokaisella ihmisellä on ruumis ja sielu, mutta synti erotti ihmisen Jumalasta, joka on Henki. Nämä kaksi maailmaa eivät voi keskustella keskenään. Mooseksen kautta Jumala saneli ehtonsa, mutta kansa ei pystynyt niitä noudattamaan. Sovinnon aikaansaamiseksi tarvittiin välimies, joka pystyi käsittelemään synnin:

Sillä yksi on Jumala (εις γαρ θεος), yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä (εις και μεσιτης θεου και ανθρωπων), ihminen Kristus Jeesus (ανθρωπος χριστος ιησους), 2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä (ο δους εαυτον αντιλυτρον υπερ παντων), (Kts 1.Tim 2:5-6)

Jeesus oli tämä välimies, mutta tunsivatko ihmiset edes häntä? Yli kahden vuoden ajan Jeesus oli kutsunut ihmisiä mielenmuutokseen ja julistanut Jumalan valtakuntaa, mutta heikoin tuloksin. Kun maan uskonnolliset johtajat väittivät hänen olevan Perkeleen asialla, oli heidän kohtalonsa sinetöity.

Sillä hetkellä Jeesus riemuitsi Hengessä ja sanoi (εν αυτη τη ωρα ηγαλλιασατο τω πνευματι ο ιησους και ειπεν): "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra (εξομολογουμαι σοι πατερ κυριε του ουρανου και της γης), että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä (οτι απεκρυψας ταυτα απο σοφων και συνετων) ja ilmoittanut ne lapsukaisille (και απεκαλυψας αυτα νηπιοις). Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt (ναι ο πατηρ οτι ουτως εγενετο ευδοκια εμπροσθεν σου)" (Lk 10:21)

Oli pelastettava se, mitä pelastettavissa oli.

Ja kääntyen oppilaittensa puoleen hän sanoi (και στραφεις προς τους μαθητας ειπεν): "Isäni on antanut kaikki minun haltuuni (παντα παρεδοθη μοι υπο του πατρος μου), eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä (και ουδεις γινωσκει τις εστιν ο υιος ει μη ο πατηρ); eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se (και τις εστιν ο πατηρ ει μη ο υιος), kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa (και ω εαν βουληται ο υιος αποκαλυψαι)." 10:23 Ja hän erikseen opetuslapsiensa puoleen kääntyen hän sanoi (και στραφεις προς τους μαθητας κατ ιδιαν ειπεν): "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette (μακαριοι οι οφθαλμοι οι βλεποντες α βλεπετε). 10:24 Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν οτι): monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä (πολλοι προφηται και βασιλεις ηθελησαν ιδειν), mitä te näette (α υμεις βλεπετε), eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet (και ουκ ειδον και ακουσαι α ακουετε και ουκ ηκουσαν)." (Lk 10:22-24)

Kun kansa näki ne teot, mitä Jeesus teki, se seurasi häntä, mutta kansan johtajille hän oli ennen kaikkea haastaja, jonka he halusivat raivata pois tieltään. Jeesus sanoi:

Jos minä en tee Isäni tekoja (ει ου ποιω τα εργα του πατρος μου), älkää uskoko minua (μη πιστευετε μοι). 10:38 Mutta jos minä niitä teen (ει δε ποιω), niin, vaikka ette uskoisikaan minua (καν εμοι μη πιστευητε), uskokaa minun tekojani (τοις εργοις πιστευσατε), että tulisitte tuntemaan ja uskoisitte (ινα γνωτε και πιστευσητε) Isän olevan minussa (οτι εν εμοι ο πατηρ) ja minun Hänessä (καγω εν αυτω). (Joh 10:37-38)

Jeesuksessa Kristuksessa ylitaivaallisessa ikuisuudessa, luoksepääsemättömän kunnian keskellä asuva Pyhä oli tullut lähelle. Suuri seuraajien ja perässäkulkijoiden joukko kävi kuitenkin pieneksi, kun kansa ei ymmärtänyt Jeesuksen puheita. Silloin Jeesus kysyi oppilailtaan, kuka hän heidän mielestään on, jolloin Pietari tunnusti hänet Messiaaksi, Jumalan voidelluksi, jolloin Jeesus sanoi:

Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika (μακαριος ει σιμων βαρ ιωνα), sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle paljastanut (οτι σαρξ και αιμα ουκ απεκαλυψεν σοι), vaan minun Isäni (αλλ ο πατηρ μου), joka on taivaissa (ο εν τοις ουρανοις). (kts. Mt 16:17)

Kohta, kun Jeesuksen oppilaat olivat ymmärtäneet kuka Jeesus oli, hän kertoo heille tulevasta kuolemastaan ja kasvattaa heitä, sekä tekee edelleen tekoja, joita kukaan muu ihminen ei ole ennen pystynyt, todistaen siten siitä vallasta, jonka Isä on hänelle antanut, ja raivaten pois niitä esteitä, jotka erottavat Isän Jumalan hänen lapsistaan. Viimeisellä yhteisellä aterialla Jeesus vielä lohduttaa oppilaitaan kertomalla, että hänen poismenonsa on heille hyväksi, eivätkä he jää orvoiksi:

Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen (ειπον ουν εκ των μαθητων αυτου προς αλληλους): "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille (τι εστιν τουτο ο λεγει ημιν): 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe (μικρον και ου θεωρειτε με), ja taas vähän aikaa, niin te näette minut (και παλιν μικρον και οψεσθε με)', ja (και): 'Minä menen Isän tykö (οτι εγω υπαγω προς τον πατερα)'?" 16:18 Niin he sanoivat (ελεγον ουν): "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo (τουτο τι εστιν ο λεγει): 'Vähän aikaa (το μικρον)'? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu (ουκ οιδαμεν τι λαλει)." 16:19 Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille (εγνω ουν ο ιησους οτι ηθελον αυτον ερωταν και ειπεν αυτοις): "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin (περι τουτου ζητειτε μετ αλληλων οτι ειπον): 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe (μικρον και ου θεωρειτε με), ja taas vähän aikaa, niin te näette minut (και παλιν μικρον και οψεσθε με)'? 16:20 Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν οτι): te joudutte itkemään ja valittamaan (κλαυσετε και θρηνησετε υμεις), mutta maailma on iloitseva (ο δε κοσμος χαρησεται); te tulette murheellisiksi (υμεις δε λυπηθησεσθε), mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi (αλλ η λυπη υμων εις χαραν γενησεται). 16:21 Kun vaimo synnyttää (η γυνη οταν τικτη), on hänellä murhe (λυπην εχει), koska hänen hetkensä on tullut (οτι ηλθεν η ωρα αυτης); mutta kun hän on synnyttänyt* lapsen (οταν δε γεννηση το παιδιον), ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden (ουκ ετι μνημονευει της θλιψεως δια την χαραν), että ihminen on syntynyt maailmaan (οτι εγεννηθη ανθρωπος εις τον κοσμον). 16:22 Niin on myös teillä nyt murhe (και υμεις ουν λυπην μεν νυν εχετε); mutta minä olen taas näkevä teidät (παλιν δε οψομαι υμας), ja teidän sydämenne on iloitseva (και χαρησεται υμων η καρδια), eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne (και την χαραν υμων ουδεις αιρει αφ υμων). 16:23 Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy (και εν εκεινη τη ημερα εμε ουκ ερωτησετε ουδεν). Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): että mitä vain te anotte Isältä minun nimessäni (οτι οσα αν αιτησητε τον πατερα εν τω ονοματι μου), sen hän teille antaa (δωσει υμιν). (Joh 16:16-23)

Jeesus käyttää tässä vahvaa kieltä, mutta sekään ei riitä kuvaamaan sitä kokemusta, mikä tapahtuu, kun ihminen saa Pyhän Hengen lahjan. Liika selostaminen olisikin liikaa: ei Jeesus tässä mitään ennenaikaisia irtiottoja ole ehdottelemassa. Kun se oikea päivä tulee, se ei unohdu koskaan.

Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous tekee vielä kerran meillekin selväksi, että hänen tarkoituksensa oli tehdä Isä tunnetuksi hänen lapsilleen, jotka synti oli muuttanut zombeiksi ja kertoo, miksi Jumalan tunteminen on niin tärkeää:

Mutta tämä on iankaikkinen elämä (η αιωνιος ζωη), että he tuntevat sinut (ινα γινώσκοσιν σε), joka yksin olet totinen Jumala (τον μονον αληθινον θεον), ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (Joh 17:3)

Rukoiltuaan maailmaan jäävien seuraajiensa puolesta Jeesus, joka oli "astunut alas" (katabaino) ylitaivaallisesta kirkkaudestaan ja oli pian "astuva ylös" sinne takaisin (anabaino), esittää Isälle vielä yhden pyynnön morsiamensa puolesta:

Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kunniani (την δοξαν την εμην), jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman alasheittämistä. (pro katabolis kosmou). (Joh 17:24)

Jeesus päättää rukouksensa sanoihin, joista hyvin käy selville se, millaisesta intiimiä Jumalan tuntemista Jeesus haluaa hänen sovintokuolemansa sanan meissä tuottavan:

Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut (ο κοσμος σε ουκ εγνω), mutta minä tunnen sinut (εγω δε σε εγνων), ja nämä ovat tulleet tuntemaan (και ουτοι εγνωσαν), että sinä olet minut lähettänyt (οτι συ με απεστειλας). Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi (και εγνωρισα αυτοις το ονομα σου) ja teen vastakin (και γνωρισω), että se rakkaus (ινα η αγαπη), jolla sinä olet minua rakastanut (ην ηγαπησας με), olisi heissä (εν αυτοις η) ja minä olisin heissä (καγω εν αυτοις). (Joh 17:25-26)

Viimeinen este Jumalan ja hänen lapsiensa sovinnolle oli synti itse, mutta Jeesuksen Kristuksen kuolema synnittömänä syntisen ihmisen syntien sovittamiseksi ja ylösnousemus voittajana kuolleista poisti loputkin esteet Jumalan Hengen vuodatukselle, ja kun se oli täyttynyt, pystyy Isä nyt keskustelemaan hänen Hengestään syntyneen lapsen kanssa, hyväksymään hänet ja antamaan ilon ja iankaikkisen elämän.

Jumalan tunteminen on välttämätöntä, sillä Jumalan lahjojen nautiskelu ei vapauta vastuusta kuulla ja totella häntä, joka on "totinen" (todellinen) ja elävä Jumala, vaan päinvastoin tekee mahdolliseksi sen, että voimme palvella häntä Hengessä ja Totuudessa:

Ei jokainen, joka sanoo minulle (ου πας ο λεγων μοι): 'Herra, Herra (κυριε κυριε)!', pääse taivasten valtakuntaan (εισελευσεται εις την βασιλειαν των ουρανων), vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon (αλλ ο ποιων το θελημα του πατρος μου του εν ουρανοις). 7:22 Moni sanoo minulle sinä päivänä (πολλοι ερουσιν μοι εν εκεινη τη ημερα): 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet (κυριε κυριε ου τω σω ονοματι προεφητευσαμεν) ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia (και τω σω ονοματι δαιμονια εξεβαλομεν) ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa (και τω σω ονοματι δυναμεις πολλας εποιησαμεν)?' 7:23 Ja silloin minä lausun heille julki (και τοτε ομολογησω αυτοις οτι): 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut (ουδεποτε εγνων υμας); menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät (αποχωρειτε απ εμου οι εργαζομενοι την ανομιαν)'. (Mt 7:21-23)

Ihminen voi opettaa toiselle ihmiselle Jumalan tahdon tuntemista vain tiettyyn rajaan asti, mutta ahtaan portin läpi hänen on kuljettava itse. Edes Uusi Testamentti ei kerro kaikkea. Meille annetaan vain ohjeita, miten me voimme saada Pyhän Hengen ja tulla tuntemaan Jumalan, mutta sitten meitä kehoitetaan etsimään ja tutkimaan, mikä on Jumalan tahto:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan (και μη συσχηματιζεσθε τω αιωνι τουτω), vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta (αλλα μεταμορφουσθε τη ανακαινωσει του νοος υμων), tutkiaksenne (εις το δοκιμαζειν υμας), mikä on Jumalan tahto (τι το θελημα του θεου), mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (το αγαθον και ευαρεστον και τελειον). (Rm 12:2)

Sanomattakin on selvää, että jos tiedämme Jumalan tahdon, meidän pitää myös tehdä se, eikä sanoa, että en pysty, sillä Jumala antaa sekä voiman että mahdollisuuden tehdä sen, mitä hän meiltä vaatii:

Siis, rakkaani (ωστε αγαπητοι μου), samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset (καθως παντοτε υπηκουσατε), niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; 2:13 sillä Jumala on se (ο θεος γαρ εστιν), joka teissä vaikuttaa (ο ενεργων εν υμιν) sekä tahtomisen että tekemisen (και το θελειν και το ενεργειν), että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (υπερ της ευδοκιας). (Fil 2:12-13)

Jäikö tässä nyt enää mitään sinun tehtäväksesi? Kyllä jäi: uskossa vaeltaminen.

Niin, veljeni (ωστε αδελφοι μου), teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta (και υμεις εθανατωθητε τω νομω δια του σωματος του χριστου), tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty (εις το γενεσθαι υμας ετερω τω εκ νεκρων εγερθεντι), että me kantaisimme hedelmää Jumalalle (ινα καρποφορησωμεν τω θεω). 7:5 Sillä kun olimme lihan vallassa (οτε γαρ ημεν εν τη σαρκι), niin synnin himot (τα παθηματα των αμαρτιων), jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme (τα δια του νομου ενηργειτο εν τοις μελεσιν ημων), niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle (εις το καρποφορησαι τω θανατω), 7:6 mutta nyt me olemme irti laista (νυνι δε κατηργηθημεν απο του νομου) ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina (Sαποθανοντος TBAαποθανοντες εν ω κατειχομεθα), niin että me palvelemme* Jumalaa* Hengen uudessa tilassa (ωστε δουλευειν* ημας εν καινοτητι πνευματος) emmekä kirjaimen vanhassa (και ου παλαιοτητι γραμματος). (Rm 7:4-6)

Samana päivänä kun Pyhä Henki vuodatettiin, alkoi evankeliumin julistus, mutta eivät suinkaan kaikki tajunneet asian merkitystä:

Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa (ει δε και εστιν κεκαλυμμενον το ευαγγελιον ημων), niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat (εν τοις απολλυμενοις εστιν κεκαλυμμενον), 4:4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut (εν οις ο θεος του αιωνος τουτου ετυφλωσεν τα νοηματα των απιστων), ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kunnian evankeliumista (εις το μη αυγασαι αυτοις τον φωτισμον του ευαγγελιου της δοξης του χριστου), hänen, joka on Jumalan kuva (ος εστιν εικων του θεου). 4:5 Sillä me emme julista itseämme (ου γαρ εαυτους κηρυσσομεν), vaan Kristusta Jeesusta (αλλα χριστον ιησουν), että hän on Herra ja me teidän orjianne Jeesuksen tähden (κυριον εαυτους δε δουλους υμων δια ιησουν). 4:6 Sillä Jumala, joka sanoi (οτι ο θεος ο ειπων): "Loistakoon valkeus pimeydestä (εκ σκοτους φως λαμψαι)", on se, joka loisti sydämiimme (ος ελαμψεν εν ταις καρδιαις ημων), että Jumalan kunnian tunteminen, sen, joka loistaa Jeesuksen Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa (προς φωτισμον της γνωσεως της δοξης του θεου εν προσωπω ιησου χριστου). 4:7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa (εχομεν δε τον θησαυρον τουτον εν οστρακινοις σκευεσιν), että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan (ινα η υπερβολη της δυναμεως η του θεου) eikä näyttäisi tulevan meistä (και μη εξ ημων). (2.Kor 4:3-7)

Kun meillä on yhteys Jumalaan Pyhässä Hengessä, emme jää pimeyteen:

Mikä on alusta ollut (ο ην απ αρχης), minkä olemme kuulleet (ο ακηκοαμεν), minkä omin silmin nähneet (ο εωρακαμεν τοις οφθαλμοις ημων), mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta (ο εθεασαμεθα και αι χειρες ημων εψηλαφησαν περι του λογου της ζωης) - 1:2 ja elämä ilmestyi (και η ζωη εφανερωθη), ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille (και εωρακαμεν και μαρτυρουμεν και απαγγελλομεν υμιν) sen iankaikkisen elämän (την ζωην την αιωνιον), joka oli Isän tykönä (ητις ην προς τον πατερα) ja ilmestyi meille (και εφανερωθη ημιν) - 1:3 minkä olemme nähneet ja kuulleet (ο εωρακαμεν και ακηκοαμεν), sen me teille julistamme (απαγγελλομεν υμιν), että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme (ινα και υμεις κοινωνιαν εχητε μεθ ημων); ja meillä on yhteys Isän (και η κοινωνια δε η ημετερα μετα του πατρος) ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa (και μετα του υιου αυτου ιησου χριστου). 1:4 Ja tämän me kirjoitamme teille (και ταυτα γραφομεν υμιν), että meidän ilomme olisi täydellinen (ινα η χαρα Sυμων TBAημων η πεπληρωμενη). (1.Joh 1:1-4)

Yhteys Jumalan kanssa luo yhteyden myös hänen lapsiensa välille:

Ja tämä on se sanoma (και TSαυτη εστιν η SBAαγγελια Tεπαγγελια), jonka olemme häneltä kuulleet (ην ακηκοαμεν απ αυτου) ja jonka me teille julistamme (και αναγγελλομεν υμιν): että Jumala on valkeus (οτι ο θεος φως εστιν) ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä (και σκοτια εν αυτω ουκ εστιν ουδεμια). 1:6 Jos sanomme (εαν ειπωμεν), että meillä on yhteys hänen kanssaan (οτι κοινωνιαν εχομεν μετ αυτου), mutta vaellamme pimeydessä (και εν τω σκοτει περιπατωμεν), niin me valhettelemme emmekä tee totuutta (ψευδομεθα και ου ποιουμεν την αληθειαν). 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme (εαν δε εν τω φωτι περιπατωμεν), niinkuin hän on valkeudessa (ως αυτος εστιν εν τω φωτι), niin meillä on yhteys keskenämme (κοινωνιαν εχομεν μετ αλληλων), ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (και το αιμα ιησου χριστου του υιου αυτου καθαριζει ημας απο πασης αμαρτιας). (1.Joh 1:5-7)

Jumalan Henki ihmisessä tunnistaa Jumalan hengen toisessa ihmisessä, mutta se ihminen, jonka henki ei ole Jumalasta, tuntee Jumalan Hengen läsnäolon aivan eri tavalla:

Mutta kiitos olkoon Jumalan (τω δε θεω χαρις), joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa (τω παντοτε θριαμβευοντι ημας εν τω χριστω) ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun (και την οσμην της γνωσεως αυτου φανερουντι δι ημων εν παντι τοπω)! 2:15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle (οτι χριστου ευωδια εσμεν τω θεω) sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa (εν τοις σωζομενοις και εν τοις απολλυμενοις): 2:16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi (οις μεν οσμη θανατου εις θανατον), mutta noille elämän tuoksu elämäksi (οις δε οσμη ζωης εις ζωην). Ja kuka on tällaiseen kelvollinen (και προς ταυτα τις ικανος)? 2:17 Sillä me emme ole niinkuin nuo monet (ου γαρ εσμεν ως οι πολλοι), jotka myyskentelevät Jumalan sanaa (καπηλευοντες τον λογον του θεου); vaan puhtaasta mielestä (αλλ ως εξ ειλικρινειας), niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä (αλλ ως εκ θεου κατενωπιον του θεου), me Kristuksessa puhumme (εν χριστω λαλουμεν). (2.Kor 2:12-17)

Voittosaatto on tilannekuvaus Jeesuksen taivaaseen otosta ja voitettujen kulkueesta, josta toiset saivat armon ja toiset tapettiin:

Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! 24:8 Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa. 24:9 Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! 24:10 Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela. (Ps 24:7-10)

Kun Paavali tuli uskoon, Herra ilmoitti, että hänen elämänsä suuret päälinjat tulisivat olemaan Jumalan tahdon tunteminen, Vanhurskaan Jumalan näkeminen, ja Hänen suunsa äänensä kuuleminen. Paavali itse kertoo tästä roomalaisen oikeusistuimen edessä:

Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias (ανανιας δε τις ανηρ ευσεβης κατα τον νομον), josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää (μαρτυρουμενος υπο παντων των κατοικουντων ιουδαιων), 22:13 tuli minun tyköni (ελθων προς με), astui eteeni ja sanoi minulle (και επιστας ειπεν μοι): 'Saul, veljeni, saa näkösi jälleen (σαουλ αδελφε αναβλεψον)'. Ja sillä hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen (καγω αυτη τη ωρα ανεβλεψα εις αυτον). 22:14 Niin hän sanoi (ο δε ειπεν): 'Meidän isiemme Jumala on ennalta valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa (ο θεος των πατερων ημων προεχειρισατο σε γνωναι το θελημα αυτου) ja näkemään Vanhurskaan (και ιδειν τον δικαιον) ja kuulemaan hänen suunsa äänen (και ακουσαι φωνην εκ του στοματος αυτου). (Apt 22:12-14)

Eikö muka Paavali, täysinoppinut juutalainen teologi tiennyt, mikä on Jumalan tahto? Ei hän tiennyt, ei sen enempää kuin ne peruskoulun opettajat, jotka tietävät kymmenen käskyn lain ja Jeesuksen käskyn epäitsekkäästä lähimmäisen rakkaudesta Jumalan tahdoksi, mutta jos ei onnistu, he sanovat, että Jumala antaa armon. Kysymys on aivan muusta: On tunnettava Jumala, niin se onnistuu. Sinä saat palvella Jumalaa, joka antaa tehtävän ja osallistuu itse sen täyttämiseen. Paavalille ilmoitettiin heti hänen tehtävänsä: se oli toimia Kristuksen todistajana kaikkien ihmisten edessä, että hekin tulisivat tästä armosta osalliseksi.

Sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja (οτι εση μαρτυς αυτω προς παντας ανθρωπους), mitä olet nähnyt ja kuullut (ων εωρακας και ηκουσας). 22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet (και νυν τι μελλεις)? Nouse, huuda avuksi Herran nimeä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi (αναστας βαπτισαι και απολουσαι τας αμαρτιας σου επικαλεσαμενος το ονομα του κυριου).' (Apt 22:15-16)

Jos Herra, joka tehtävän asetti, olisi jättänyt Paavalin yksin, me emme tietäisi nyt Paavalista mitään. Mutta lähtiessään tästä maailmasta Hän sanoi ei yksin Paavalille, vaan kaikille seuraajilleen:

Ja katso (και ιδου), minä olen teidän kanssanne (εγω μεθ υμων ειμι) joka päivä (πασας τας ημερας) aikakauden täyttymiseen asti (εως της συντελειας του αιωνος). Amen (αμην). (kts. Mt 28:20)

Joku kyselee vielä, miten kuullaan Jumalan ääni, vaikka sitä ei voi opettaa, koska se on kuulemista. Ei kuuloa eikä näköä tai tuntoa opettamalla saada. Sen verran minä voin kuitenkin sanoa, että jos et kuule Jumalan ääntä, siihen voi olla vain yksi syy: hoitamaton synti. Sama koskee rukouksia. Jos et ole Uuden Liiton jäsen, Jumala kuulee sinua vain yhdessä asiassa: silloin, kun haluat päästä Liiton jäseneksi. Sinun on tunnustettava Jeesus Kristus ylimmäksi auktoriteetiksesi, että Hän tunnustaisi sinut isän edessä, ja sitten edettävä sitten niin kuin Jumalan valtakunnan avaimista on säädetty. Vasta siten, kun Jumala on voinut tunnistaa sinut Jeesuksen suojatiksi, sinä saat Pyhän Hengen lahjan - sinä kuulet Jumalan äänen ja hän vastaa kaikkiin rukouksiin, jollei joku uusi synti taas katkaise yhteyttä.

Silloin kun jo uskoon tulleen ihmisen ja Jumalan välille nousee pilvi, ihminen tietää aivan hyvin, mikä on se synti, mikä estää häntä kuulemasta Jumalan puheen. Ensimmäinen tehtävä tällöin on synnin tunnustaminen Jumalalle synniksi. Jumala kyllä tietää sinun syntisi muutenkin, mutta tässä onkin nyt kysymys siitä, että sinä tunnustat tekemäsi synnin synniksi, ja pyydät anteeksiantoa. Asian luonteesta riippuu, mitä muuta sinun on tehtävä. Jos olet rikkonut lähimmäistäsi vastaan, sinun on mentävä, tunnustettava, ilmoitettava katuvasi asiaa ja pyydettävä anteeksi, ja mahdollisesti vielä korvattava jotakin. Kun olet hoitanut asian, Jumala jatkaa taas vuoropuhelua kanssasi.

Paavali oli vankeudessa kun hän sai kuulla, kuinka Kolossan kaupungissa monet olivat tulleet tuntemaan Jumalan armon totuudessa ja Pyhä Henki oli täyttänyt heidät rakkaudella. Uutiset kuultuaan Paavali kiitti Jumalaa ja kirjoittaa sitten kolossalaisille uskoville:

Sentähden emme mekään (δια τουτο και ημεις), siitä päivästä alkaen (αφ ης ημερας), jona sen kuulimme (ηκουσαμεν), ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta (ου παυομεθα υπερ υμων προσευχομενοι και αιτουμενοι), että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista (ινα πληρωθητε την επιγνωσιν του θεληματος αυτου) kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä (εν παση σοφια και συνεσει πνευματικη), 1:10 vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti (περιπατησαι υμας αξιως του κυριου), hänelle kaikessa otollisesti (εις πασαν αρεσκειαν), kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen (εν παντι εργω αγαθω καρποφορουντες) ja kasvaen Jumalan tuntemiseen (και αυξανομενοι εις την επιγνωσιν του θεου), 1:11 ja hänen kunniansa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina (εν παση δυναμει δυναμουμενοι κατα το κρατος της δοξης αυτου) olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä (εις πασαν υπομονην και μακροθυμιαν), ilolla (μετα χαρας) 1:12 kiittäen Isää (ευχαριστουντες τω πατρι), joka on tehnyt meidät soveliaiksi (τω ικανωσαντι ημας) olemaan osalliset siitä perinnöstä (εις την μεριδα του κληρου), mikä pyhillä on valkeudessa (των αγιων εν τω φωτι), 1:13 häntä, joka on pelastanut meidät (ος ερρυσατο ημας) pimeyden vallasta (εκ της εξουσιας του σκοτους) ja siirtänyt (και μετεστησεν) rakkaan Poikansa valtakuntaan (εις την βασιλειαν του υιου της αγαπης αυτου). (Kol 1:9-13)

Jumalan tahdon tunteminen on jokaiselle ihmiselle elämän ja kuoleman kysymys. Jo Isä-meidän rukouksessa, me sanomme, usein sitä tarkemmin ajattelematta, että "Tapahtukoon sinun tahtosi", mutta jos ymmärrämme, että Jumala yksin tietää, mikä meille on parasta, ja aina tahtoo meidän parastamme, me rukoilemme juuri niin, kuin Herra Jeesus meitä opetti. Ja muuten, Jumala on jo ikuisuudessa tehnyt kaiken valmiiksi, hänen tahtonsa täyttymistä rukoilemalla me vain ilmoitamme, että se sopii meille.

Jumalan tahto ei jää salaisuudeksi sille, joka luopuu omasta tahdostaan seuratakseen Herraa Jeesusta:

Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka on siunannut meitδ (ο ευλογησας ημας) ylitaivaallisissa kaikella hengellisellδ siunauksella Kristuksessa (εν παση ευλογια πνευματικη εν τοις επουρανιοις εν χριστω), 1:4 niinkuin hδn ennen maailman alasheittämistä oli hänessä valinnut meidät (καθως εξελεξατο ημας εν αυτω προ καταβολης κοσμου) olemaan pyhδt ja nuhteettomat hänen edessään (ειναι ημας αγιους και αμωμους κατενωπιον αυτου), rakkaudessa (εν αγαπη), 1:5 edeltδpäin määräten meidät (προορισας ημας) pojiksi asetettavaksi (εις υιοθεσιαν), Jeesuksen Kristuksen kautta itselleen (δια ιησου χριστου εις αυτον), hδnen oman tahtonsa mielisuosion mukaan (κατα την ευδοκιαν του θεληματος αυτου), 1:6 hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi (εις επαινον δοξης της χαριτος αυτου), jossa hδn on armahtanut meidät siinä rakastetussa (ης εν η εχαριτωσεν ημας εν τω ηγαπημενω), 1:7 jossa meillδ on lunastus hänen verensä kautta (εν ω εχομεν την απολυτρωσιν δια του αιματος αυτου), rikkomusten anteeksisaaminen (την αφεσιν των παραπτωματων), hδnen armonsa rikkauden mukaan (κατα τον πλουτον της χαριτος αυτου) 1:8 jota hδn on ylenpalttisesti antanut meihin (ης επερισσευσεν εις ημας) kaikessa viisaudessa ja ymmärryksessä (εν παση σοφια και φρονησει), 1:9 tehden meille tiettδväksi (γνωρισας ημιν) tahtonsa salaisuuden (το μυστηριον του θεληματος αυτου), mielisuosionsa mukaan (κατα την ευδοκιαν αυτου), jonka hδn toi esiin hänessä (ην προεθετο εν αυτω) 1:10 aikojen täyttyessä toteutettavasta taloudenhoidosta (εις οικονομιαν του πληρωματος των καιρων), yhdistδäkseen Kristuksessa saman pään alaisuuteen (ανακεφαλαιωσασθαι τα παντα εν τω χριστω) kaikki, mitδ on taivaissa ja mitä on maan päällä (τα επι τοις ουρανοις και τα επι της γης) hδnessä (εν αυτω), 1:11 jossa me myφs olemme saaneet perintöosan (εν ω και εκληρωθημεν), edeltδmäärättyinä esillepantavaksi (προορισθεντες κατα προθεσιν) hδnessä, joka kaikki vaikuttaa oman tahtonsa neuvon mukaan (του τα παντα ενεργουντος κατα την βουλην του θεληματος αυτου), 1:12 ettδ me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις το ειναι ημας εις επαινον της δοξης αυτου), jotka jo edeltδ olemme panneet toivomme Kristukseen (τους προηλπικοτας εν τω χριστω), 1:13 jossa teihinkin (εν ω και υμεις), sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan (ακουσαντες τον λογον της αληθειας), pelastuksenne evankeliumin (το ευαγγελιον της σωτηριας υμων), johon uskottuanne (εν ω και πιστευσαντες) on teidδt sinetöity Pyhän Hengen lupauksella (εσφραγισθητε τω πνευματι της επαγγελιας τω αγιω), 1:14 joka on meidδn perintömme vakuutena (ος εστιν αρραβων της κληρονομιας ημων), hδnen omaisuutensa lunastamiseksi (εις απολυτρωσιν της περιποιησεως) - hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις επαινον της δοξης αυτου). (Ef 1:3-14)

Jumala on Totuus, Rakkaus ja Elämä, ja usko Jumalaan synnyttää toivon siitä, että Jumala lahjoittaa ne myös meille:


Sentähden, kun kuulin siitä uskosta (δια τουτο καγω ακουσας την καθ υμας πιστιν), joka teillä on Herrassa Jeesuksessa (εν τω κυριω ιησου), ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan (και την αγαπην την εις παντας τους αγιους), 1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne (ου παυομαι ευχαριστων υπερ υμων), kun muistelen teitä rukouksissani (μνειαν υμων ποιουμενος επι των προσευχων μου), 1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala (ινα ο θεος του κυριου ημων ιησου χριστου), kunnian Isä (ο πατηρ της δοξης), antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen (δωη υμιν πνευμα σοφιας και αποκαλυψεως) hänen tuntemisessaan (εν επιγνωσει αυτου) 1:18 ja valaisisi teidän ymmärryksenne silmät (πεφωτισμενους τους οφθαλμους της διανοιας υμων), että tietäisitte (εις το ειδεναι υμας), mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut (τις εστιν η ελπις της κλησεως αυτου), ja kuinka suuri hänen perintönsä kunnia hänen pyhissään (και τις ο πλουτος της δοξης της κληρονομιας αυτου εν τοις αγιοις) 1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan (και τι το υπερβαλλον μεγεθος της δυναμεως αυτου εις ημας), jotka uskomme (τους πιστευοντας) - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan (κατα την ενεργειαν του κρατους της ισχυος αυτου), 1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa (ην ενηργησεν εν τω χριστω), kun hän herätti hänet kuolleista (εγειρας αυτον εκ νεκρων) ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa (και εκαθισεν εν δεξια αυτου εν τοις επουρανιοις), 1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta (υπερανω πασης αρχης) ja valtaa (και εξουσιας) ja voimaa (και δυναμεως) ja herrautta (και κυριοτητος) ja jokaista nimeä (και παντος ονοματος), mikä mainitaan (ονομαζομενου), ei ainoastaan tässä maailmanajassa (ου μονον εν τω αιωνι τουτω), vaan myös tulevassa (αλλα και εν τω μελλοντι). 1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle (και παντα υπεταξεν υπο τους ποδας αυτου) ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle (και αυτον εδωκεν κεφαλην υπερ παντα τη εκκλησια), 1:23 joka on hänen ruumiinsa (ητις εστιν το σωμα αυτου), hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää (το πληρωμα του παντα εν πασιν πληρουμενου). (Ef 1:15-23)

Noin viisikymmentä vuotta sitten olin Kansanlähetyksen nuorisopäivillä Kouvolassa, ostin purkillisen piimää, ja vetäydyin kokoushumusta syrjään etsimään vastausta ihmisten usein esittämään kysymykseen, mikä on Jumala. Kun vastaus oli selvillä, eräs Savitaipaleella asunut veli, jonka sukunimi oli sama kuin minulla, kutsui kylään. Samoilla nuorisopäivillä oli kolmaskin Pöysti, jonka venäjänkielisiä saarnoja youtubesta kuunnellaan paljon vieläkin. Kohta tämän jälkeen olin asentamassa suomalaisvalmisteista nestetuikelaskijaa (liquid scintillation counter) aivokalvo- ja polioviruksia tutkivan instituutin isotooppiosastolla Moskovassa. Laitoksen professori Vadim Izrailjevitsh Agol ja hänen ystävänsä kyselivät ensin kautta rantain millainen minun maailmankuvani on. Kuulutko oikeistoon vai vasemmistoon, he kysyivät. Kun he olivat päässeet niin pitkälle, että uskalsivat puhua vapaasti, Vadim itse sanoi, että ethän sinä voi uskoa Jumalaan, koska sinä harjoitat tiedettä (rabotajesh v nauke). Ja miksikäs ei, minä kysyin. Keskustelu jatkui sitten niin, että kysyin, onko Totuutta olemassa? "On tietysti, kaikki tiedehän on juuri sitä, että tiedettäisiin totuus". Kysyin vielä, että onko rakkautta olemassa, ja onko elämää olemassa, ja kun me niistäkin olimme samaa mieltä, kysyin, mikä on Totuuden, Rakkauden ja Elämän summan nimi? Professori Agol osasi yhteenlaskua, ja kiinnostui heti.

Jumala itse haluaa, että kaikki tuntisivat Totuuden:

Minä kehoitan siis ennen kaikkea (παρακαλω ουν πρωτον παντων) anomaan, rukoilemaan (ποιεισθαι δεησεις), pitämään esirukouksia (προσευχας εντευξεις) ja kiittämään (ευχαριστιας) kaikkien ihmisten puolesta (υπερ παντων ανθρωπων), 2:2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta (υπερ βασιλεων και παντων των εν υπεροχη οντων), että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää (ινα ηρεμον και ησυχιον βιον διαγωμεν) kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa (εν παση ευσεβεια και σεμνοτητι). 2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän pelastajallemme (τουτο γαρ καλον και αποδεκτον ενωπιον του σωτηρος ημων θεου), 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat (ος παντας ανθρωπους θελει σωθηναι) ja tulisivat Totuuden tuntoon (και εις επιγνωσιν αληθειας ελθειν). (1.Tim 2:1-4)

Ihminen ei tunne rakkautta, mutta voi tulla tuntemaan sen Pyhässä Hengessä, sillä Jumala on rakkaus:

Siitä me olemme tulleet tuntemaan rakkauden (εν τουτω εγνωκαμεν την αγαπην), että hän antoi sielunsa meidän edestämme (οτι εκεινος υπερ ημων την ψυχην αυτου εθηκεν); meidänkin tulee antaa sielumme veljiemme edestä (και ημεις οφειλομεν υπερ των αδελφων τας ψυχας τιθεναι). 3:17 Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä (ος δ αν εχη τον βιον του κοσμου) ja hän näkee veljensä olevan puutteessa (και θεωρη τον αδελφον αυτου χρειαν εχοντα), mutta sulkee häneltä sydämensä (και κλειση τα σπλαγχνα αυτου απ αυτου), kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä (πως η αγαπη του θεου μενει εν αυτω)? (1.Joh 3:16-17)

Maailma ei tunne Jumalaa, koska sen käsitykset totuudesta, elämästä ja rakkaudesta ovat pielessä. Johannes varoittaa:

Älkää rakastako maailmaa (μη αγαπατε τον κοσμον) älkääkä sitä, mikä maailmassa on (μηδε τα εν τω κοσμω). Jos joku maailmaa rakastaa (εαν τις αγαπα τον κοσμον), niin Isän rakkaus ei ole hänessä (ουκ εστιν η αγαπη του πατρος εν αυτω). 2:16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on (οτι παν το εν τω κοσμω), lihan himo (η επιθυμια της σαρκος), silmäin pyyntö (και η επιθυμια των οφθαλμων) ja elämän korskeus (και η αλαζονεια του βιου), se ei ole Isästä (ουκ εστιν εκ του πατρος), vaan maailmasta (αλλ εκ του κοσμου εστιν). 2:17 Ja maailma katoaa (και ο κοσμος παραγεται) ja sen himo (και η επιθυμια αυτου); mutta joka tekee Jumalan tahdon (ο δε ποιων το θελημα του θεου), se pysyy iankaikkisesti (μενει εις τον αιωνα). (1.Joh 2:15-17)

Kaikki ihmiset ovat uskonnollisia, kysymys on vain siitä, mihin kukin uskoo, sillä uskosta seuraa se, mitä hän tekee. Moni luulee olevansa kristitty sen perusteella, että hän ei tee hirveitä syntejä, ei ainakaan kovin usein, mutta se on pelkkää itsepetosta, sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä ja oman tahdon tavoittelua. Vasta sitten kun tunnemme Jumalan tahdon jonkin asian suhteen, me voimme uskon kautta Hänen uskollisuuteensa tehdä sen, kuten myös kaiken muun, mihin Jumalan henki meidät velvoittaa, vaikka emme kaikkia lisäetuja käyttäisikään hyväksemme:

Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): joka uskoo minuun (ο πιστευων εις εμε), myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen (τα εργα α εγω ποιω κακεινος ποιησει), ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä (και μειζονα τουτων ποιησει); sillä minä menen Isäni tykö (οτι εγω προς τον πατερα μου πορευομαι), (Joh 14:12, 13-14)

Suuriin töihin tarvitaan suuri voima, mutta se ei ole ongelma. Pyhän Hengen voima meissä riittää kaikkiin niihin töihin ja tilanteisiin, joihin Jumala meidät johtaa. Kyse on kuuliaisuudesta. Vertaus viininviljelijästä, jolla oli kaksi poikaa, opettaa sitä. Avainsanat ovat työ ja tahto:


Mutta miten teistä on (τι δε υμιν δοκει)? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi (ανθρωπος ειχεν τεκνα δυο και προσελθων τω πρωτω ειπεν): 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani (τεκνον υπαγε σημερον εργαζου εν τω αμπελωνι μου)'. 21:29 Tämä vastasi ja sanoi (ο δε αποκριθεις ειπεν): 'En tahdo (ου θελω)'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni (υστερον δε μεταμεληθεις απηλθεν). 21:30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin (και προσελθων τω δευτερω ειπεν ωσαυτως). Tämä taas vastasi ja sanoi (ο δε αποκριθεις ειπεν): 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään (εγω κυριε και ουκ απηλθεν). 21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isän tahdon (τις εκ των δυο εποιησεν το θελημα του πατρος)?" He sanoivat hänelle (λεγουσιν αυτω): "Ensimmäinen (ο πρωτος)". Jeesus sanoi heille (λεγει αυτοις ο ιησους): "Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan (οι τελωναι και αι πορναι προαγουσιν υμας εις την βασιλειαν του θεου). (Mt 21:28-31)

Jeesuksen Kristuksen lähettiläät Pietari, Johannes ja Paavali antavat kukin todistuksen siitä, mitä Jumalan tunteminen on, ja mitä se heille merkitsee. Paavali aloittaa kirjeensä Tiitukselle toteamalla, että hän on apostoli Jumalan valittujen uskoa ja Totuuden tuntemista varten:

Paavali (παυλος), Jumalan orja (δουλος θεου) ja Jeesuksen Kristuksen apostoli (αποστολος δε ιησου χριστου) Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten (κατα πιστιν εκλεκτων θεου και επιγνωσιν αληθειας), joka on jumalisuuden mukainen (της κατ ευσεβειαν), 1:2 apostoli sen iankaikkisen elämän toivon perusteella (επ ελπιδι ζωης αιωνιου), jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut (ην επηγγειλατο ο αψευδης θεος) ennen ikuisia aikoja (προ χρονων αιωνιων), 1:3 mutta kun aika oli tullut, ilmoitti hän sanansa saarnassa (εφανερωσεν δε καιροις ιδιοις τον λογον αυτου εν κηρυγματι), joka on uskottu minulle (ο επιστευθην εγω) Jumalan, meidän vapahtajamme, käskyn mukaan (κατ επιταγην του σωτηρος ημων θεου). (Tit 1:1-3)

Paavalin saavutukset juutalaisuudessa olivat olleet huippuluokkaa, mutta kun hän oli muutaman vuosikymmenen palvellut Herraa Jeesusta, hän saattoi sanoa, että Kristuksen tuntemiseen verrattuna kaikki hänen entiset saavutuksensa olivat yhtä tyhjän kanssa:

Mutta mikä minulle oli voitto (αλλ ατινα ην μοι κερδη), sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi (ταυτα ηγημαι δια τον χριστον ζημιαν). 3:8 Niinpδ minä todella luen kaikki tappioksi (αλλα μενουνγε και ηγουμαι παντα ζημιαν ειναι) tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla (δια το υπερεχον της γνωσεως χριστου ιησου του κυριου μου), sillδ hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki (δι ον τα παντα εζημιωθην) ja pidδn sen roskana (και ηγουμαι σκυβαλα) - ettδ voittaisin omakseni Kristuksen (ειναι ινα χριστον κερδησω) 3:9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä (εν αυτω) ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; 3:10 tunteakseni hänet (του γνωναι αυτον) ja hänen ylösnousemisensa voiman (και την δυναμιν της αναστασεως αυτου) ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden (και την κοινωνιαν των παθηματων αυτου), samaistumalla hδnen kuolemaansa (συμμορφουμενος τω θανατω αυτου), 3:11 jos minδ ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista (ει πως καταντησω εις την εξαναστασιν των νεκρων). (Fil 3:7-11)

Johannes kirjoittaa, että Jeesus antoi meille ymmärryksen sitä varten, että tuntisimme Jumalan:

Me tiedämme (οιδαμεν), ettei yksikδän Jumalasta syntynyt (οτι πας ο γεγεννημενος εκ του θεου) tee syntiδ (ουχ αμαρτανει); vaan Jumalasta syntynyt pitδä itsestänsä vaarin (αλλ ο γεννηθεις εκ του θεου τηρει εαυτον), eikδ häneen ryhdy se paha (και ο πονηρος ουχ απτεται αυτου). 5:19 Me tiedδmme (οιδαμεν), ettδ olemme Jumalasta (οτι εκ του θεου εσμεν), ja koko maailma on rypee pahuudessa (και ο κοσμος ολος εν τω πονηρω κειται). 5:20 Mutta me tiedδmme (οιδαμεν δε), ettδ Jumalan Poika on tullut (οτι ο υιος του θεου ηκει) ja antanut meille ymmärryksen (και δεδωκεν ημιν διανοιαν), tunteaksemme sen Totisen (ινα γινωσκωμεν τον αληθινον); ja me olemme siinä Totisessa (και εσμεν εν τω αληθινω), hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa (εν τω υιω αυτου ιησου χριστω). Hδn on totinen Jumala (ουτος εστιν ο αληθινος θεος) ja iankaikkinen elδmä (και η ζωη αιωνιος). 5:21 Lapsukaiset (τεκνια), kavahtakaa epδjumalia (φυλαξατε εαυτους απο των ειδωλων). Aamen (αμην). (1.Joh 5:18-21)

Toisen paimenkirjeensä Johannes aloittaa siitä, että me tunnemme Jumalan:

Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa (ο πρεσβυτερος εκλεκτη κυρια και τοις τεκνοις αυτης), joita minä totuudessa rakastan (ους εγω αγαπω εν αληθεια) - enkä ainoastaan minä (και ουκ εγω μονος), vaan myös kaikki (αλλα και παντες), jotka ovat tulleet totuuden tuntemaan (οι εγνωκοτες την αληθειαν) - 2 totuuden tähden (δια την αληθειαν), joka meissä pysyy (την μενουσαν εν ημιν) ja on oleva meidän kanssamme iankaikkisesti (και μεθ ημων εσται εις τον αιωνα). 3 Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa (εσται μεθ ημων χαρις ελεος ειρηνη παρα θεου πατρος και παρα κυριου ιησου χριστου του υιου του πατρος εν αληθεια και αγαπη). (2.Joh 1:1-3)

Sama näkemys kuin Paavalilla ja Johanneksella, oli myös Pietarilla. Toisen paimenkirjeensä alussa hän kirjoittaa Jumalan tuntemuksesta:

Simeon Pietari (συμεων πετρος), Jeesuksen Kristuksen orja ja apostoli (δουλος και αποστολος ιησου χριστου), niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa (τοις ισοτιμον ημιν λαχουσιν πιστιν εν δικαιοσυνη του θεου ημων και σωτηρος Sημων ιησου χριστου). 1:2 Armo ja rauha lisääntyköön teille (χαρις υμιν και ειρηνη πληθυνθειη Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisessa (εν επιγνωσει του θεου και ιησου του κυριου ημων). 1:3 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (ως παντα ημιν της θειας δυναμεως αυτου τα προς ζωην και ευσεβειαν δεδωρημενης), hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät (δια της επιγνωσεως του καλεσαντος ημας) kunniallaan ja kunnollisuudellaan (δια δοξης και αρετης), 1:4 joiden kautta hän on lahjoittanut meille mitä suurimmat ja arvokkaimmat lupaukset (δι ων τα μεγιστα ημιν και τιμια επαγγελματα δεδωρηται), että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi (ινα δια τουτων γενησθε θειας κοινωνοι φυσεως ) ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (αποφυγοντες της εν κοσμω εν επιθυμια φθορας εν επιθυμια φθορας), 1:5 niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne kunnollisuutta (και αυτο τουτο δε σπουδην πασαν παρεισενεγκαντες επιχορηγησατε εν τη πιστει υμων την αρετην), kunnollisuudessa tuntemusta (εν δε τη αρετη την γνωσιν), 1:6 tuntemuksessa itsenne hillitsemistä (εν δε τη γνωσει την εγκρατειαν), itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä (εν δε τη εγκρατεια την υπομονην), kärsivällisyydessä jumalanpelkoa (εν δε τη υπομονη την ευσεβειαν), 1:7 jumalanpelossa veljellistä kiintymystä (εν δε τη ευσεβεια την φιλαδελφιαν), veljellisessä kiintymyksessä rakkautta (εν δε τη φιλαδελφια την αγαπην). 1:8 Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät (ταυτα γαρ υμιν υπαρχοντα και πλεοναζοντα), niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä (ουκ αργους ουδε ακαρπους καθιστησιν) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa (εις την του κυριου ημων ιησου χριστου επιγνωσιν). (2.Piet 1:1-8)

Pieni käännösvirhe saattaa peittää alleen suuria asioita. Luetaan ensin korjattu käännös:

Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä (εν αυτη δε τη ωρα εθεραπευσεν πολλους απο νοσων και μαστιγων και πνευματων πονηρων), ja monelle sokealle hän lahjoitti näön (και τυφλοις πολλοις εχαρισατο το βλεπειν). (Lk 7:21)

Jeesus oli lahjoittanut näön monelle sokealle ja lahjoittanut kuulon monelle kuurolle. Kaikki tämä oli ollut esikuvallista opetusta siitä, miten Pyhän Hengen saanut ihminen tuntee Jumalan, näkee hänet hänen lapsissaan ja teoissaan ja kuulee hänen äänensä. Yhtä vähän, kuin kukaan voi opettamalla tehdä sokean näkeväksi ja kuuron kuulevaksi, tai antaa kuolleelle tunnon voi ihminen antaa hengellisen näkökyvyn toiselle ihmiselle. Vain Jumala pystyy siihen, ja hän tekee sen lahjaksi niille, jotka lähestyvät häntä Hänen poikansa nimessä. Jeesus opetti tätä monin eri tavoin, myös vertaamalla itseään lammaspaimeneen ja lampaisiin, jotka kuulevat ja tuntevat hänen äänensä, ja seuraavat häntä. Kyse on konkreettisesta asiasta: jokainen Jumalan lapsi kuulee Pyhän Hengen puheen, ja vielä aivan opettamatta, mutta ihmisen, joka ei ole Totuudesta, ei sitä ymmärrä. Pilatukselle, Rooman maaherralle Jeesus sanoi, että jokainen, joka on totuudesta, kuulee hänen äänensä, johon Pilatus vastasi kysymyksellä "Mikä on totuus (τι εστιν αληθεια)"? ja meni pihalle vastausta odottamatta ja sitδ näkemättä - olihan hän seisonut itsensä Jeesuksen edessä.

Paavali käyttää paljon palstatilaa selittääkseen viisauden, uskonnollisuuden, tiedon ja tuntemisen keskinäisiä suhteita. Kulttuurierot tuovat oman vaikeutensa näiden käsitteiden ymmärtämiselle, ja käännöksistä syntyy lisää vaikeuksia, sillä jo Korinttolaiskirjeen jakeessa 1:5 gnosis, tunteminen, tuntemus, sisäiseen kokemukseen perustuva tunto, oli ennen korjausta käännetty tiedoksi. Ajattelevan lukijan pitäisi kuitenkin huomata, että "armolahjat" (armoitukset eli karismat) eivät ole tiedon asioita vaan Kristuksen tuntemisen vaikutuksia ihmisessä:

Armo teille (χαρις υμιν) ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme (και ειρηνη απο θεου πατρος ημων), ja Herralta Jeesukselta Kristukselta (και κυριου ιησου χριστου)! 1:4 Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta (ευχαριστω τω θεω μου παντοτε περι υμων επι τη χαριτι του θεου), joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa (τη δοθειση υμιν εν χριστω ιησου), 1:5 että kaikessa olette rikastuneet hänessä (οτι εν παντι επλουτισθητε εν αυτω), kaikessa puheessa ja kaikessa tuntemisessa (εν παντι λογω και παση γνωσει), 1:6 sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu (καθως το μαρτυριον του χριστου εβεβαιωθη εν υμιν), 1:7 niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa (ωστε υμας μη υστερεισθαι εν μηδενι χαρισματι), teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen paljastumista (απεκδεχομενους την αποκαλυψιν του κυριου ημων ιησου χριστου). (1.Kor 1:3-7)

Ihmiset uskovat, että jonkinlainen jumala on olemassa, ja monella on myös tietoa, millainen Jumala tosiasiallisesti on. Eri asia kuitenkin on, tunnemmeko me hänet itse:

Sillä kun, Jumalan viisaudesta (επειδη γαρ εν τη σοφια του θεου), maailma ei tullut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa (ουκ εγνω ο κοσμος δια της σοφιας τον θεον), niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa (ευδοκησεν ο θεος δια της μωριας του κηρυγματος σωσαι) ne, jotka uskovat (τους πιστευοντας), 1:22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja (επειδη και ιουδαιοι σημειον αιτουσιν) ja kreikkalaiset etsivät viisautta (και ελληνες σοφιαν ζητουσιν), 1:23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta (ημεις δε κηρυσσομεν χριστον εσταυρωμενον), joka on juutalaisille pahennus (ιουδαιοις μεν σκανδαλον) ja kreikkalaisille hullutus (ελλησιν δε μωριαν), 1:24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut (αυτοις δε τοις κλητοις), olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia (ιουδαιοις τε και ελλησιν), on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus (θεου δυναμιν και θεου σοφιαν). (1.Kor 1:21-24)

Tämä teksti selvittää paljon. Kreikan filosofit (filos + sofia, viisauden ystävät) harjoittivat spekulointia, jota he itse sanoivat viisaudeksi. Jumalaa tämän maailman viisaudella ei tunneta, sillä Jumala on totuus. Meidän älymme kyllä riittäisi Jumalan kunnian tunnistamiseen, mutta meidät erottaa Jumalasta vääryys eli synti. Mutta kun syntiasia on hoidettu, Jumala itse tekee sen, joka ihmiselle on mahdotonta mahdolliseksi Henkensä kautta:

Minun lampaani kuulevat minun ääneni (τα προβατα τα εμα της φωνης μου ακουει), ja minä tunnen ne (καγω γινωσκω αυτα), ja ne seuraavat minua (και ακολουθουσιν μοι). 10:28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän (καγω ζωην αιωνιον διδωμι αυτοις), ja he eivät ikinä huku (και ου μη απολωνται εις τον αιωνα), eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni (και ουχ αρπασει τις αυτα εκ της χειρος μου). (Joh 10:27-28)

Kun apostoli Paavali puhui kreikkalaisten filosofien kanssa Ateenassa, hänen ensimmäinen asiansa oli osoittaa, etteivät ihmistekoiset jumalat ole Jumalia. Ei siksi, että epäjumalat olisivat jotakin, vaan siksi, että synti ja filosofien jo initiaatioriiteissään lausumat sanat sitoivat heidät pimeyden henkivaltoihin, joista vain Jeesus Kristus pystyi heidät vapauttamaan. Pyhän Hengen saaminen siirtääkin koko keskustelun viisaudesta täysin eri tasolle:

Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa (σοφιαν δε λαλουμεν εν τοις τελειοις), mutta emme tämän maailman viisautta (σοφιαν δε ου του αιωνος τουτου) emmekä tämän maailman valtiasten (ουδε των αρχοντων του αιωνος τουτου), jotka kukistuvat (των καταργουμενων), 2:7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta (αλλα λαλουμεν σοφιαν θεου εν μυστηριω), sitä kätkettyä (την αποκεκρυμμενην), jonka Jumala on edeltämäärännyt (ην προωρισεν ο θεος) ennen maailmanaikoja (προ των αιωνων) meidän kunniaksemme (εις δοξαν ημων), 2:8 sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut (ην ουδεις των αρχοντων του αιωνος τουτου εγνωκεν) - sillä jos he olisivat sen tunteneet (ει γαρ εγνωσαν), eivät he olisi kunnian Herraa ristiinnaulinneet (ουκ αν τον κυριον της δοξης εσταυρωσαν) - 2:9 vaan, niinkuin kirjoitettu on (αλλα καθως γεγραπται): "mitä silmä ei ole nähnyt (α οφθαλμος ουκ ειδεν) eikä korva kuullut (και ους ουκ ηκουσεν), mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut (και επι καρδιαν ανθρωπου ουκ ανεβη) ja minkä Jumala on valmistanut (α ητοιμασεν ο θεος) niille, jotka häntä rakastavat (τοις αγαπωσιν αυτον)". (2.Kor 2:6-9)

Jumalan henki ilmoittaa meille, mitä Jumala on meille valmistanut ja Kristuksessa lahjoittanut, (kr. harizo):

Mutta meille Jumala on sen paljastanut Henkensä kautta (ημιν δε ο θεος απεκαλυψεν δια του πνευματος αυτου), sillä Henki tutkii kaikki (το γαρ πνευμα παντα ερευνα), Jumalan syvyydetkin (και τα βαθη του θεου). 2:11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on (τις γαρ οιδεν ανθρωπων τα του ανθρωπου), paitsi ihmisen henki, joka hänessä on (ει μη το πνευμα του ανθρωπου το εν αυτω)? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on (ουτως και τα του θεου ουδεις οιδεν), paitsi Jumalan Henki (ει μη το πνευμα του θεου). 2:12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä (ημεις δε ου το πνευμα του κοσμου ελαβομεν), vaan sen Hengen (αλλα το πνευμα), joka on Jumalasta (το εκ του θεου), että tietäisimme (ινα ειδωμεν), mitä Jumala on meille lahjoittanut (τα υπο του θεου χαρισθεντα ημιν); 2:13 ja siitä me myös puhumme (α και λαλουμεν), emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla (ουκ εν διδακτοις ανθρωπινης σοφιας λογοις), vaan Pyhän Hengen opettamilla (αλλ εν διδακτοις πνευματος αγιου), selittäen hengelliset hengellisesti (πνευματικοις πνευματικα συγκρινοντες). 2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan (ψυχικος δε ανθρωπος ου δεχεται) sitä, mikä Jumalan Hengen on (τα του πνευματος του θεου); sillä se on hänelle hullutus (μωρια γαρ αυτω εστιν), eikä hän voi sitä tuntea (και ου δυναται γνωναι), koska se on tutkisteltava hengellisesti (οτι πνευματικως ανακρινεται). 2:15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken (ο δε πνευματικος ανακρινει μεν παντα), mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan (αυτος δε υπ ουδενος ανακρινεται). 2:16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen (τις γαρ εγνω νουν κυριου), niin että voisi neuvoa häntä (ος συμβιβασει αυτον)?" Mutta meillä on Kristuksen mieli (ημεις δε νουν χριστου εχομεν). (1.Kor 2:10-16)

Jumalan tuntemisen kautta me pääsemme tuntemaan sen, mitä Jumala on meille lahjoittanut. Paavali kirjoittaa Tiitukselle lyhyen viestin, joka ensi lukemalta tuntuu "Kaanaan kieleltä"

Minä kiitän Jumalaani aina (ευχαριστω τω θεω μου), muistaessani sinua rukouksissani (παντοτε μνειαν σου ποιουμενος επι των προσευχων μου), 5 sillä minä olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi (ακουων σου την αγαπην και την πιστιν), joka sinulla on Herraan Jeesukseen (ην εχεις προς τον κυριον ιησουν) ja kaikkia pyhiä kohtaan (και εις παντας τους αγιους); 6 että samoin sinun uskonyhteytesi (οπως η κοινωνια της πιστεως σου) olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa (ενεργης γενηται εν επιγνωσει παντος αγαθου), mikä teillä on Kristuksessa Jeesuksessa (του εν υμιν εις χριστον ιησουν). (Filemon, 1:4-6)

Teksti on kuitenkin selvä, sillä sanoma alkaa uskosta, sillä jos usko on, sinä voit omistaa sen, minkä Jumala on sinulle luvannut. Muista kuitenkin, että niistä noin kuudestasadasta tuhannesta Jaakobin heimon aikuisesta miehestä jotka lähtivät Egyptistä "Luvattuun maahan", vain kaksi pääsi perille. Muut kuolivat erämaahan epäuskonsa takia.

Myös Pietari kirjoittaa samasta asiasta. Ensinnäkin Jumala on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan hänen tuntemisensa kautta, mutta sen lisäksi hän on lahjoittanut meille lupaukset, jotka koskevat paljon suurempia asioita, kuin normaalin arkielämän edellytyksiä:

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (ως παντα ημιν της θειας δυναμεως αυτου τα προς ζωην και ευσεβειαν δεδωρημενης), hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät (δια της επιγνωσεως του καλεσαντος ημας) kunniallaan ja kunnollisuudellaan (δια δοξης και αρετης), 1:4 joiden kautta hän on lahjoittanut meille mitä suurimmat ja arvokkaimmat lupaukset (δι ων τα μεγιστα ημιν και τιμια επαγγελματα δεδωρηται), että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi (ινα δια τουτων γενησθε θειας κοινωνοι φυσεως ) ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (αποφυγοντες της εν κοσμω εν επιθυμια φθορας εν επιθυμια φθορας). (2.Piet 1:3-4)

Juutalaisille, jotka eivät kestäneet kuunnella hänen sanaansa, Jeesus kertoi vertauksen peltoon kätketystä aarteesta. Pelto on maasta tehty ihminen, mutta kun hän ymmärtää Jumalan sanan arvon, hän luopuu kaikesta, pelastaakseen itsensä synnin ja kuoleman vallasta ja saadakseen sen, mikä luvattu on:

Vielä Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen (παλιν ομοια εστιν η βασιλεια των ουρανων θησαυρω κεκρυμμενω εν τω αγρω), jonka mies löysi ja kätki (ον ευρων ανθρωπος εκρυψεν); ja iloissaan siitä menee ja myy kaiken, joka hänellä on (και απο της χαρας αυτου υπαγει και παντα οσα εχει πωλει), ja ostaa sen pellon (και αγοραζει τον αγρον εκεινον). (Mt 13:44)

Paavali paljastaa salaisuuden ilmoittamalla, että kyse on Kristuksesta, joka asuu Jumalan Hengessä voidellussa ihmisessä. Tämän salaisuuden esilläpito on myös kaikkien meidän tehtävämme, jotka Jumalan tunnemme:

Häntä me julistamme (ον ημεις καταγγελλομεν), neuvoen jokaista ihmistδ (νουθετουντες παντα ανθρωπον) ja opettaen jokaista ihmistä (και διδασκοντες παντα ανθρωπον) kaikella viisaudella (εν παση σοφια), asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen (ινα παραστησωμεν παντα ανθρωπον) täydellisenä Voidellussa Jeesuksessa (τελειον εν χριστω ιησου). (Kol 1:28)

Vaikka Jumalan ihminen kasvaa saviastiassa, kasvun myötä hänessä tulevat ilmi Jumalan tuntemisen vaikutukset:

Sillä minä tahdon, että te tiedätte (θελω γαρ υμας ειδεναι), kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidδn tähtenne (ηλικον αγωνα εχω περι υμων) ja laodikealaisten (και των εν λαοδικεια) ja kaikkien tδhden, jotka eivät ole minun lihallisia kasvojani nähneet (και οσοι ουχ εωρακασιν το προσωπον μου εν σαρκι), 2:2 ettδ heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, rohkaistuisivat omistamaan täyden ymmärryksen koko rikkauden (ινα παρακληθωσιν αι καρδιαι αυτων συμβιβασθεντων εν αγαπη και εις παντα πλουτον της πληροφοριας της συνεσεως) Jumalan ja Isän ja Kristuksen salaisuuden tuntemiseksi (εις επιγνωσιν του μυστηριου του θεου και πατρος και του χριστου), 2:3 jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä (εν ω εισιν παντες οι θησαυροι της σοφιας και της γνωσεως αποκρυφοι). (Kol 2:1-3)

Vanhan Liiton aikana Sana ja sen julistajat kehoittivat kansaa tuntemaan Jumalansa, jollei muuten, niin tottelemalla hänen käskyjään, sillä tottelemisesta tuli aina Jumalan siunaus, samoin kuin tottelemattomuudesta siunauksen menetys. Jumalan sisäinen tunteminen kuitenkin puuttui, ja tulokset jäivät heikoiksi. Vaikka Pyhä Henki saattoikin antaa palvelijoilleen voimaa, erilaisia kokemuksia ja ilmoituksia, ei hän tehnyt ihmistä omaksi asumuksekseen. Jeesuksessa tilanne muuttui niin, että jokainen Jumalan Hengestä syntynyt ihmislapsi tuntee Jumalan. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja lainaa Jeremiaa:

Sillä tämä on se liitto (οτι αυτη η διαθηκη), jonka minä teen Israelin huoneen kanssa (ην διαθησομαι τω οικω ισραηλ) näiden päivien jälkeen (μετα τας ημερας εκεινας, sanoo Herra (λεγει κυριος): Minä panen lakini heidän mieleensä (διδους νομους μου εις την διανοιαν αυτων), ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä (και επι καρδιας αυτων επιγραψω αυτους), ja niin minä olen heidän Jumalansa (και εσομαι αυτοις εις θεον), ja he ovat minun kansani (και αυτοι εσονται μοι εις λαον). 8:11 Ja silloin ei enää kukaan opeta lähimmäistään (και ου μη διδαξωσιν εκαστος τον πλησιον αυτου) eikä veli veljeään sanoen (και εκαστος τον αδελφον αυτου λεγων): 'Tunne Herra (γνωθι τον κυριον)'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut (οτι παντες ειδησουσιν με απο μικρου αυτων εως μεγαλου αυτων). 8:12 Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä (οτι ιλεως εσομαι ταις αδικιαις αυτων) ja heidän syntejänsä heidän syntejänsä ja heidän laittomuuksiaan (και των αμαρτιων αυτων και των ανομιων αυτων) en enδä muista (ου μη μνησθω ετι)." (Hebr 8:10-12)

Kun olin tullut uskoon, ja noin viisikymmentä vuotta sitten tunnustin julkisesti Jeesuksen Herrakseni, panin kohta merkille, kuinka Herra Jeesus alkoi johtaa elämääni yksityiskohtia myöten. Myös sitä ennen kokemani elämänvaiheet paljastuivat Jumalan armeliaan käden sallimuksiksi. Mutta opetusta Jumalan tuntemisesta en kuullut ja ehkä näin olikin hyvä. Mikään ei haitannut Pyhää Henkeä toteuttamasta omaa koulutusohjelmaansa, josta Johannes kirjoittaa:

Minä kirjoitan teille, lapsukaiset (γραφω υμιν τεκνια), sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden (οτι αφεωνται υμιν αι αμαρτιαι δια το ονομα αυτου). 2:13 Minä kirjoitan teille, isät (γραφω υμιν πατερες), sillä te olette tulleet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut (οτι εγνωκατε τον απ αρχης). Minä kirjoitan teille, nuorukaiset (γραφω υμιν νεανισκοι), sillä te olette voittaneet sen, joka on paha (οτι νενικηκατε τον πονηρον) Minä kirjoitan teille, lapsukaiset (γραφω υμιν παιδια), sillä te olette tulleet tuntemaan Isän (οτι εγνωκατε τον πατερα). (kts. 1.Joh 2:12-13)

Jumala tietää, mitä me tarvitsemme paremmin kuin me itse. Kun tunnemme Jumalan, me voimme jättää asiamme hänen johtoonsa, ja jos sen teemme, elämästämme tulee ihmeellinen. Kirjoittelin joskus pöytälaatikkoon pieniä lappusia siitä, mitä kaikkea Herra minulle hengessä sanoi, ja kuinka ne sitten käytännössä toteutuivat. Rukousvastauksista kirjoittelin samanlaisia lappusia, ja myöhemmin järjestelin niitä lappusia tekstiksi, jotka nyt löytyvät netissä nimellä "Jumala johdattaa" ja juttuihin liittyvä kuvamateriaalit sivulla "Jumalan johdatus". Ystävät ovat kertoneet, että niitä sivuja luetaan paljon.

Vaikka Jumalan tuntemista on mahdotonta opettaa, on Jumalan tuntemisen tuloksista paljon kerrottavaa. Myös Raamattu kehoittaa meitä kertomaan Jumalan suurista teoista. Parhaimmat todistukset Jumalan teoista, kuten arvata saattaa, kuulemme tavallisesti sellaisilta ikäihmisiltä, joita tuskin muuten huomaisimmekaan. Todistuspuheenvuoroja näkyy olevan kahta mallia: Toiset puhuvat siitä, mitä kaikkea pahaa he tekivät ennen uskoon tuloaan, ja toiset siitä, mitä hyvää ja ihmeellistä Jumala on tehnyt sen jälkeen kun he tulivat uskoon. Päätelkää itse, onko meidän julistettava saatanan tekoja vai Jumalan. Jos vastustamme saatanaa, niin tehdään se ohjeen mukaan:

Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa meidän tähtemme (χριστου ουν παθοντος υπερ ημων σαρκι), niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli (και υμεις την αυτην εννοιαν οπλισασθε) - sillä joka lihassa kärsii (οτι ο παθων εν σαρκι), se lakkaa synnistä (πεπαυται αμαρτιας) - 4:2 ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan (εις το μηκετι ανθρωπων επιθυμιαις αλλα θεληματι θεου τον επιλοιπον εν σαρκι βιωσαι χρονον). 4:3 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne (αρκετος γαρ ημιν ο παρεληλυθως χρονος του βιου το θελημα των εθνων κατεργασασθαι πεπορευμενους) irstaudessa (εν ασελγειαις), himoissa (επιθυμιαις), juoppoudessa (οινοφλυγιαις), mässäyksissä (κωμοις), juomingeissa (ποτοις) ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. (και αθεμιτοις ειδωλολατρειαις) (1 Piet 4:1-3)

Jumalan jokapäiväinen johdatus on yhtä ihmeellistä, kuin ne työt, joista me luemme Raamatussa. Raamattu on kuitenkin erikoisasemassa Jumalan suurista teoista kerrottaessa, sillä sen tekstit ovat bysanttilaisissa ja syyrialaisissa käsikirjoituksissa säilyneet luotettavina, mutta muita kertomuksia kuullessamme meidän on kuunneltava, mitä Totuuden Henki itse sanoo:

Rakkaani (αγαπητοι), älkää jokaista henkeä uskoko (μη παντι πνευματι πιστευετε), vaan koetelkaa henget (αλλα δοκιμαζετε τα πνευματα), ovatko ne Jumalasta (ει εκ του θεου εστιν); sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan (οτι πολλοι ψευδοπροφηται εξεληλυθασιν εις τον κοσμον). 4:2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen (εν τουτω γινωσκετε το πνευμα του θεου): jokainen henki (παν πνευμα), joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi (ο ομολογει ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), on Jumalasta (εκ του θεου εστιν); 4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta Kristusta lihassa tulleeksi (και παν πνευμα ο μη ομολογει τον ιησουν χριστον εν σαρκι εληλυθοτα), ei ole Jumalasta (εκ του θεου ουκ εστιν); se on antikristuksen henki (και τουτο εστιν το του αντιχριστου), jonka olette kuulleet olevan tulossa (ο ακηκοατε οτι ερχεται), ja se on jo nyt maailmassa (και νυν εν τω κοσμω εστιν ηδη). (1.Joh 4:1-3)

Pyhä Henki arvostelee opit. Suuressa kristikunnassa on hyvin paljon sellaisia opettajia, joilla ei ole mitään kokemusta Jumalan tuntemisesta, Jumalan johdatuksesta eikä vaelluksesta Pyhässä Hengessä, mutta jopa silloin, kun Herramme Jeesuksen nimessä puhutaan puuta heinää, Henki välittömästi paljastaa huijauksen, ja neuvoo totuuteen niitä, jotka sellaista joutuvat kuuntelemaan.

Teillä on voitelu Pyhältä (και υμεις χρισμα εχετε απο του αγιου), ja tiedätte kaiken (και οιδατε παντα). 2:21 En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä (ουκ εγραψα υμιν οτι ουκ οιδατε την αληθειαν), vaan sentähden, että te tiedätte sen (αλλ οτι οιδατε αυτην) ja ettei mikään valhe ole totuudesta (και οτι παν ψευδος εκ της αληθειας ουκ εστιν). 2:22 Kuka on valhettelija (τις εστιν ο ψευστης), ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus (ει μη ο αρνουμενος οτι ιησους ουκ εστιν ο χριστος)? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan (ουτος εστιν ο αντιχριστος ο αρνουμενος τον πατερα και τον υιον). 2:23* Kuka ikinä kieltää Pojan (πας ο αρνουμενος τον υιον), hänellä ei ole Isääkään (ουδε τον πατερα εχει). Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä (ο ομολογων τον υιον και τον πατερα εχει). 2:24 Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä (υμεις ουν ο ηκουσατε απ αρχης εν υμιν μενετω). Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet (εαν εν υμιν μεινη ο απ αρχης ηκουσατε), niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä (και υμεις εν τω υιω και εν τω πατρι μενειτε). 2:25 Ja tämä on se lupaus (και αυτη εστιν η επαγγελια), minkä hän on meille luvannut (ην αυτος επηγγειλατο ημιν): iankaikkinen elämä (την ζωην την αιωνιον). 2:26 Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät (ταυτα εγραψα υμιν περι των πλανωντων υμας). (1.Joh 2:20-26)

Pyhä Henki itse puhuu suoraan Jumalasta syntyneen ihmisen hengelle, mutta vähempi ei tässä maailmassa riittäisikään:


Mutta se voitelu, jonka olette häneltä saaneet pysyy teissä (και υμεις το χρισμα ο ελαβετε απ αυτου εν υμιν μενει), ettekä te ole kenenkään opetuksen tarpeessa (και ου χρειαν εχετε ινα τις διδασκη υμας); vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa (αλλ ως το αυτο χρισμα διδασκει υμας περι παντων), niin se opetus on myös totta (και αληθες εστιν) eikä ole valhetta (και ουκ εστιν ψευδος); ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä (και καθως εδιδαξεν υμας μενειτε εν αυτω). (1.Joh 2:27)

Helsingin raamattukoulun perustaja ja rehtori Kerttu Vainikainen neuvoi nuoria kuulijoitaan pitämään jalat maassa, kädet työssä ja sydän taivaissa. Se on hyvä alku, mutta Paavali kirjoittaa:

Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa (ει ουν συνηγερθητε τω χριστω), niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä (τα ανω ζητειτε), jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella (ου ο χριστος εστιν εν δεξια του θεου καθημενος). 3:2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on (τα ανω φρονειτε), älköön siihen, mikä on maan päällä (μη τα επι της γης). 3:3 Sillä te olette kuolleet (απεθανετε γαρ), ja teidän elämänne on kätkettynä (και η ζωη υμων κεκρυπται) Kristuksen kanssa Jumalassa (συν τω χριστω εν τω θεω); 3:4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy (οταν ο χριστος φανερωθη η ζωη ημων), silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kunniassa (τοτε και υμεις συν αυτω φανερωθησεσθε εν δοξη). (Kol 3:1-4)

Jumalan kokemusperäinen tunteminen on hyvin konkreettinen asia. Jos tunnemme Jumalan rakkauden, me pystymme rakastamaan, jos tunnemme Jumalan totuuden, vapauttaa se meidät valheesta ja jos tunnemme Jumalan, me muutumme hänen kaltaisikseen. Mutta kaikki tunteminen ei ole Jumalan tuntemista. Jos teemme syntiä, me tunnemme henkistä pahoinvointia, ja jos jatkamme synnin tekemistä, mielemme turtuu niin ettemme enää tunne mitään siitä, mitä tarkoitetaan Jumalan tuntemisella. Jos Pyhä Henki poistuu, ihmisestä tulee zombi ja joutuu mammonaa palvelevien psykologien ja poliitikkojen leikkikaluksi. Rohdoilla voidaan luoda väliaikainen hyvänolon tunne, mutta vain kaiken hyvän tuntemuksen kustannuksella. Paavali kirjoittaa:

Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa (τουτο ουν λεγω και μαρτυρομαι εν κυριω): älkää enää vaeltako (μηκετι υμας περιπατειν), niinkuin muut kansat vaeltavat mielensä turhuudessa (καθως και τα λοιπα εθνη περιπατει εν ματαιοτητι του νοος αυτων), 4:18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä (εσκοτισμενοι τη διανοια οντες απηλλοτριωμενοι της ζωης του θεου) heissä olevan tunnottomuuden tähden (δια την αγνοιαν την ουσαν εν αυτοις) ja sydämensä paatumuksen tähden (δια την πωρωσιν της καρδιας αυτων), 4:19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan (οιτινες απηλγηκοτες εαυτους) ja heittäytyneet irstauden valtaan (παρεδωκαν τη ασελγεια), harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta (εις εργασιαν ακαθαρσιας πασης), ahneudessa (εν πλεονεξια). 4:20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan (υμεις δε ουχ ουτως εμαθετε τον χριστον), 4:21 jos muutoin olette hänestä kuulleet (ειγε αυτον ηκουσατε) ja hänessä opetusta saaneet (και εν αυτω εδιδαχθητε), niinkuin totuus on Jeesuksessa (καθως εστιν αληθεια εν τω ιησου): 4:22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte (αποθεσθαι υμας κατα την προτεραν αναστροφην τον παλαιον ανθρωπον) ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten (τον φθειρομενον κατα τας επιθυμιας της απατης), 4:23 ja uudistua mielenne hengeltä (ανανεουσθαι δε τω πνευματι του νοος υμων) 4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen (και ενδυσασθαι τον καινον ανθρωπον), joka Jumalan mukaan on luotu (τον κατα θεον κτισθεντα) totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (εν δικαιοσυνη και οσιοτητι της αληθειας). (Ef 4:17-24)

Vaikka Pyhä Henki asuisi meissä, emme välttämättä aina kuule hänen puhettaan. Hän ei puhu, jos me olemme riidoissa hänen kanssaan. Me saatamme kuvitella, että ettei Jumalan henki niin vähästä suutu, mutta kysymys ei ole suuttumisesta. Hän on murheellinen aina, jos Jumalan lapsi on tottelematon. Hän saattaa muistuttaa samasta asiasta muutaman kerran, ja lähettää jopa profeettoja, jos suora puhe Hengessä ei auta, mutta jankuttamaan hän ei ryhdy. Näitä ikäviä tilanteita ei synny, jos meillä on herkkä tunto Jumalan kasvojen edessä.

Ja sitä minä rukoilen (και τουτο προσευχομαι), että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi (ινα η αγαπη υμων ετι μαλλον και μαλλον περισσευη) tuntemisessa ja kaikessa aistimisessa (εν επιγνωσει και παση αισθησει), 1:10 voidaksenne tutkia, mikä paras on (εις το δοκιμαζειν υμας τα διαφεροντα), että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat (ινα ητε ειλικρινεις) ettekä kenellekään loukkaukseksi (και απροσκοποι εις ημεραν χριστου), 1:11 täynnä vanhurskauden hedelmiä (πεπληρωμενοι καρπων δικαιοσυνης), jotka Jeesus Kristus saa aikaan (των δια ιησου χριστου), Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi (εις δοξαν και επαινον θεου). (Flp 1:9-11)

Pyhä Henki toimii omantunnon kautta. Ihminen on varustettu mekanismilla, joka ottaa huomioon sekä omat, että yhteisökumppanien toiveet, ja siksi omatunto, syneidis, onkin enemmän kahden kauppa kuin yhden miehen tai enemmistön diktatuuri. Jos me olemme liitossa Kristukseen, meidän normistomme on hänen käskynsä mukaista rakkauden ja totuuden harjoittamista ja elämän kunnioituksen noudattamista.

Ensimmäisille kristittyjen sukupolville suuria omantunnon kysymyksiä olivat epäjumalille pyhitettyjen uhrieläinten lihan syöminen ja keisarinpalvonta, sillä myös keisareita pidettiin jumalina. Paavali kirjoittaa Korintin kristityille:

Mitä sitten epäjumalille uhrattuun lihaan tulee, niin tiedämme (περι δε των ειδωλοθυτων οιδαμεν), että meillä kaikilla on tunto (οτι παντες γνωσιν εχομεν). Tunteminen paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa (η γνωσις φυσιοι η δε αγαπη οικοδομει). 8:2 Jos siis joku luulee jotakin tietävänsä (ει δε τις δοκει ειδεναι τι), ei hän vielä tunne, niinkuin tuntea pitää (ουδεπω ουδεν εγνωκεν καθως δει γνωναι); 8:3 mutta joka rakastaa Jumalaa, sen* Jumala* tuntee* (ει δε τις αγαπα τον θεον ουτος εγνωσται υπ αυτου). 8:4 Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme (περι της βρωσεως ουν των ειδωλοθυτων οιδαμεν), ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi (οτι ουδεν ειδωλον εν κοσμω και οτι ουδεις θεος ετερος ει μη εις). 8:5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia (και γαρ ειπερ εισιν λεγομενοι θεοι), olipa heitä sitten taivaassa tai maassa (ειτε εν ουρανω ειτε επι της γης), ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja (ωσπερ εισιν θεοι πολλοι και κυριοι πολλοι), 8:6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala (αλλ ημιν εις θεος), Isä (ο πατηρ), josta kaikki on (εξ ου τα παντα) ja johon me olemme (και ημεις εις αυτον), ja yksi Herra (και εις κυριος), Jeesus Kristus (ιησους χριστος), jonka kautta kaikki on (δι ου τα παντα), niin myös me hänen kauttansa (και ημεις δι αυτου). 8:7 Mutta ei ole kaikilla tätä tuntoa (αλλ ουκ εν πασιν η γνωσις), vaan muutamat, joiden omatuntoa epäjumalat sitovat (τινες δε τη συνειδησει του ειδωλου), syövät vielä nytkin syövät uhrilihaa ikäänkuin epäjumalille uhrattuna (εως αρτι ως ειδωλοθυτον εσθιουσιν), ja heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä (και η συνειδησις αυτων ασθενης ουσα μολυνεται). (1.Kor 8:1-7)

Tämän päivän suuret omantunnon kysymykset ovat ehkä erilaisia, mutta myös tänä päivänä meidän pitää huomioida, mitä vaikutuksia meidän valinnoillamme on sellaisiin henkilöihin, joiden omatunto tai muut valmiudet ovat heikkoja. Teksti jatkuu:

Mutta ruoka ei lähennä meitä Jumalaan (βρωμα δε ημας ου παριστησιν τω θεω); jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu (ουτε εαν μη φαγωμεν υστερουμεθα); jos syömme, emme siitä hyödy (ουτε γαρ εαν φαγωμεν περισσευομεν). 8:9 Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi (βλεπετε δε μηπως η εξουσια υμων αυτη προσκομμα γενηται τοις ασθενουσιν). 8:10 Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tunto (εαν γαρ τις ιδη σε τον εχοντα γνωσιν), aterioivan epäjumalan huoneessa (εν ειδωλειω κατακειμενον), eikö hänen omatuntonsa (ουχι η συνειδησις αυτου), kun hän on heikko (ασθενους οντος), vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen (οικοδομηθησεται εις το τα ειδωλοθυτα εσθιειν)? 8:11 Sinun tuntemuksesi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi (και απολειται ο ασθενων αδελφος επι τη ση γνωσει), jonka tähden Kristus on kuollut (δι ον χριστος απεθανεν). 8:12 Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan (ουτως δε αμαρτανοντες εις τους αδελφους) ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan (και τυπτοντες αυτων την συνειδησιν ασθενουσαν), niin teette syntiä Kristusta vastaan (εις χριστον αμαρτανετε). 8:13 Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni (διοπερ ει βρωμα σκανδαλιζει τον αδελφον μου), en minä ikinä enää syö lihaa (ου μη φαγω κρεα εις τον αιωνα), etten olisi viettelykseksi veljelleni (ινα μη τον αδελφον μου σκανδαλισω). (1.Kor 8:7-13)

Jumalan puutarhassa oli Hyvän ja Pahan tuntemisen puu. Sen hedelmiä syömällä ihminen tuli tuntemaan pahan. Jumala, joka on hyvä, oli varoittanut ihmistä hyvän ja pahan tuntemisen puun karvaista hedelmistä, mutta tieto ei auttanut. Tieto muuttui kokemuksen kautta tuntemiseksi, mutta siitä vaiheessa se tieto oli jo hyödytöntä. Ihmisestä oli tullut synnin orja, mutta jo Jesaja tietää kertoa siitä tulevasta ajasta, jolloin synnin valta on murrettu ja maa on täynnä Herran tuntemusta. Jesaja aloittaa kertomalla hänestä, joka sen tekee, mutta jatkaa kertomalla vanhurskasten oikeuksien palauttamisen ja tuomioiden jälkeisestä maailmasta, joka on täynnä Herran tuntemusta:

Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. 11:2 Ja hänen päällensä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. 11:3 Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, 11:4 vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. 11:5 Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. 11:6 Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. 11:7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. 11:8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. 11:9 Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta (deah>jadah), niinkuin vedet peittävät meren. 11:10 Sinä päivänä (ba-jom ha-hu) pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksenaan (menuhato) on oleva kunnia (kavod). (Jes 11:1-10)

Ihmiskunta ei voi ohittaa kysymys hyvästä (tov) ja pahasta (ra). Ainut mahdollisuus oli jollakin tavalla lepyttää Jumalaa, mutta jo Abel, se Adamin pojista, joka tämän taidon omasi, tapettiin. Tapon syynä oli kateus ja viha siitä, ettei Jumala katsonut tappajan, Kainin, jumalanpalvelusta samanarvoiseksi Abelin jumalanpalveluksen kanssa. Hyvän (tov) ja pahan (ra) tuntemisen puun hedelmien nauttiminen tuotti pelkkää pahaa:

Ja Herra näki, että ihmisen pahuus (ra'at) oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä aivoitukset (jetser) ja pyrkimykset (machshevot) olivat kaiken aikaa (kol ha-jom) ainoastaan pahat (rak ra). (1.Ms 6:5)

Abelista tuli jo toinen esikuva siitä Lunastajasta, joka verensä uhraamalla sai Jumalan mielisuosion. Ensimmäinen oli ollut se eläin, jonka Jumala tappoi, valmistaessaan ihmiselle vaatteet, ettei ihmisen häpeä näkyisi. Vaikka me nyt olemme saaneet syntimme anteeksi ja pestyinä Jeesuksen veren kautta voimme lähestyä Jumalaa, tässä maailmassa me tarvitsemme voiman, joka on suurempi kuin maailma ja sen ruhtinaan esittämät haasteet. Jumala ei anna voimaa liiaksi, vaan aina tarpeen mukaan. Joskus voiman tarve on suuri, mutta sitähän Jumalalla riittää. Jos auton renkaassa on sisällä painetta enemmän, kuin mitä ulkopuolinen paine on, ei ulkopuolen hajut sinne sisälle pääse, ja meno on pehmeämpää, jos painetta ei ole liiaksi. Toisaalta liian pieni paine rikkoo renkaan ja matka pysähtyy. Paavali puhuu sisällisestä ihmisestä:

Sentähden minä notkistan polveni (τουτου χαριν καμπτω τα γονατα μου) Herramme Jeesuksen Kristuksen Isän edessä (προς τον πατερα του κυριου ημων ιησου χριστου), 3:15 josta kaikki perhekunnat (εξ ου πασα πατρια), taivaissa ja maan päällä (εν ουρανοις και επι γης), saavat nimensä (ονομαζεται), 3:16 että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän (ινα δωη υμιν κατα τον πλουτον της δοξης αυτου), sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta (δυναμει κραταιωθηναι δια του πνευματος αυτου εις τον εσω ανθρωπον) 3:17 ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne (κατοικησαι τον χριστον δια της πιστεως εν ταις καρδιαις υμων), 3:18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina (εν αγαπη ερριζωμενοι και τεθεμελιωμενοι), voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää (ινα εξισχυσητε καταλαβεσθαι συν πασιν τοις αγιοις), mikä leveys ja pituus ja syvyys ja korkeus on (τι το πλατος και μηκος και βαθος και υψος), 3:19 ja tulla tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tuntemusta ylempänä (γνωναι τε την υπερβαλλουσαν της γνωσεως αγαπην του χριστου); että tulisitte täyteen (ινα πληρωθητε) Jumalan kaikkea täyteyttä (εις παν το πληρωμα του θεου). (Ef 3:14-19)

Jos Jumalan rakkaus asuu sinun sydämessäsi, sinä tiedät, mikä on Jumalan puutarha. Niin kauan kuin me olemme maailmassa, on meidän tyytyminen siihen, että Jumalan valtakunta, joka on vanhurskautta, rauhaa ja iloa, on sisäisesti meissä. Pysymällä Kristuksessa me olemme voittamattomat.

Sentähden me emme lannistu (διο ουκ εκκακουμεν); vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin (αλλ ει και ο εξω ημων ανθρωπος διαφθειρεται), niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu (αλλ ο εσωθεν ανακαινουται ημερα και ημερα). 4:17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme (το γαρ παραυτικα ελαφρον της θλιψεως ημων) tuottaa meille iankaikkisen kunnian vahvuuden, ylenpalttisesti (καθ υπερβολην εις υπερβολην αιωνιον βαρος δοξης κατεργαζεται ημιν), 4:18 meille, jotka emme katso näkyväisiä (μη σκοπουντων ημων τα βλεπομενα), vaan näkymättömiä (αλλα τα μη βλεπομενα); sillä näkyväiset ovat ajallisia (τα γαρ βλεπομενα προσκαιρα), mutta näkymättömät iankaikkisia (τα δε μη βλεπομενα αιωνια). 5:1 Sillä me tiedämme (οιδαμεν γαρ), että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan (οτι εαν η επιγειος ημων οικια του σκηνους καταλυθη), meillä on asumus Jumalalta (οικοδομην εκ θεου εχομεν), iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty (οικιαν αχειροποιητον αιωνιον εν τοις ουρανοις). (2.Kor 4:13-5:1)

Ihmisarvo tulee siitä, että ihminen tuntee Jumalan. Jumala ei ole kaukana kenestäkään meistä, kyse on vain siitä, onko hän meidän paitamme sisäpuolelle vai olemmeko me sulkeneet hänet paitamme ulkopuolelle. Kuningas David kertoo, että jos olemme saaneet syntimme anteeksi, me olemme autuaita:

Autuas (esher) se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty! 32:2 Autuas (esher) se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä! (Kts. Ps 32:1-2)

Paavali lainaa näitä sanoja Roomalaiskirjeessä. Lainaus on tärkeä meille, sillä se todistaa hebrean sanan esher merkitsevän samaa kuin kreikan makarios, autuas:

"Autuaat ne (μακαριοι), joiden rikokset ovat anteeksi annetut (ων αφεθησαν αι ανομιαι) ja joiden synnit ovat peitetyt (και ων επεκαλυφθησαν αι αμαρτιαι)! 4:8 Autuas se mies (μακαριος ανηρ), jolle Herra ei lue syntiä (ω ου μη λογισηται κυριος αμαρτιαν)!" (Rm 4:7-8)

Autuus on mahdollista vain Jumalan yhteydessä. Jumala haluaa siunata jokaista ihmistä, mutta hän ei siunaa ketään, ennen kuin ihminen tunnustaa hänen poikansa Jeesuksen Herrakseen ja toimii sen mukaan, mutta sitten tie taivaaseen onkin jo auki. Vanhan Testamentin saarnaaja sanoo sen näin:

Autuas (esher) sinä, maa, jolla on Loistavan poika (ben-chor) kuninkaana ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen! (Saarnaaja 10:17)

Sana "esher" on huudahdus, mutta sellaiset sanat kuin onni, onnellinen, onnistua ja onnettomuus eivät ole ymmärtäväisen ihmisen puhetta, eivätkä ne kuulu Raamatun sanavarastoon. Se, joka etsii onnea, etsii autuutta ja siunausta väärästä paikasta.

Onni näyttää aina olevan kaukana. Suomalaisen tangon mukaan onni löytyy kaukomaasta, ja turkkilaisen viisun "Uzakta bir yeri var" mukaan se maa on kaukana. Mutta koska onnea ei ole, löydetty "onni" särkyy kun saippuakupla sitä kosketellessa. Paljon vakavampaa, kuin viisuntekijän tietämättömyys on niiden raamatunkääntäjien työt, jotka Jumalan puutarhasta tutut käsitteet hyvä (tov) ja paha (ra) ovat kääntäneet onneksi ja onnettomuudeksi. Vuoden 1938 Vanhan Testamentin käännös lienee pahin laatuaan. Yksin Jobin kirjan käännöksessä löytyy 28 kertaa sana onni, onnellisuus tai onnistua, vaikka lähdetekstissä vastaavia sanoja ei löydy ollenkaan. Jos kuitenkin joudut käyttämään puutteellisia käännöksiä, niin muista, että jos käännöksissä puhutaan onnesta ja onnettomuudesta, on niiden paikalla lähdetekstissä sanat "tov" (hyvä) ja "ra" (paha) tai joku muu tarkempi ilmaisu. Ihminen ei kerta kaikkiaan voi ohittaa sitä, mitä Jumalan puutarhassa tapahtui, mikäli hän haluaa päästä osalliseksi Jumalan lahjoista, autuudesta ja siunauksesta.

Aabrahamin pojanpoika Jaakob oli palvellut vaimojensa isää Laabania kaksikymmentä vuotta Kaksoisvirran maassa (Paddan Aram), mutta pakeni, koska oli käynyt selväksi, ettei Laaban olisi päästänyt heitä rauhassa lähtemään. Kertomus on paitsi historiaa, myös esikuva Jeesuksen seuraajien ylösotosta, tempauksesta taivaalliseen kotimaahansa. Ensimmäisen kerran koko Raamatussa tässä kertomuksessa myös esiintyy sana simha, ilo:

Mutta kolmantena päivänä Laabanille ilmoitettiin, että Jaakob oli paennut. 31:23 Silloin hän otti mukaansa heimonsa miehet ja ajoi häntä takaa seitsemän päivänmatkaa ja saavutti hänet Gileadin vuorilla. 31:24 Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo unessa yöllä ja sanoi hänelle: "Varo (Hishshamer leha), ettet puhu Jaakobille (pen-tedabber im-Ja'akov) hyvää etkä pahaa (mi-ttov ad-ra)". 31:25 Ja Laaban saavutti Jaakobin. Jaakob oli pystyttänyt telttansa vuorelle, Laaban taas pystytti telttansa Gileadin vuorelle. 31:26 Ja Laaban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt? Sinä olet pettänyt minut ja kuljettanut pois minun tyttäreni niinkuin miekalla otetut! 31:27 Minkätähden pakenit salaa (Lama nachbeita libroach), läksit luotani varkain (va-ttignov oti)? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten (be-simhá) ja laulaen (u-be-shirim), vaskirummuin (be-tof) ja kantelein (u-be-kinnor), 31:28 etkä suonut minun suudella lasteni lapsia ja tyttäriäni. Tyhmästi sinä olet menetellyt. 31:29 Minulla olisi valta tehdä teille (Jesh le-el jadi la-asot immakem - kädessäni on voimaa tehdä teille) pahaa (ra), mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä näin: 'Varo (Hishshamer leha), puhumasta (mi-ddabber) Jaakobille (im Ja'akov) hyvää etkä pahaa (mi-tov ad ra)'. (1.Ms 31:22-29)

Jeesuksen aktiivipalvelus maan päällä kesti kolme ja puoli vuotta, mutta Pyhä Henki on toiminut koko maailmassa jo pari tuhatta vuotta. Jeesus laittoi perustuksen, ja Pyhä Henki jatkaa hänen nimissään. Hänen johdollaan me saamme kokea, mitä on Hengessä vaeltaminen, Jumalan tunteminen ja Jumalan johdatus. Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ovat tehneet ja kokeneet samaa, kuin ne ihmiset, joista Uudessa Testamentissa kerrotaan. Apostolien teot jatkuvat yhä. Ne työt ja tilanteet, joihin Jumalan Henki hänen lapsensa päivittäin johtaa ovat yhtä ihmeellisiä, ja tavallaan myös uskomattomia, kuin ne, joista me luemme Raamatussa.

Vaikka Jumalan Hengen ilmoitus näyttäisi mahdottomalta, se on otettava vakavasti. Kysymys on vain siitä, uskommeko me häneen vai emme, ja jos uskomme, me tottelemme. Ihmissydän on petollinen, mutta Jumala ei. Jos tunnemme Jumalan äänen ja olemme kokemuksesta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta, me voimme vaeltaa Jumalan tahdossa ja rauhassa odottaa isojen ja pienien lupauksien täyttymistä ja Herran Jeesuksen tuloa takaisin:

Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa (πας γαρ ο μετεχων γαλακτος), on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi (απειρος λογου δικαιοσυνης νηπιος γαρ εστιν);
5:14 mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten (τελειων δε εστιν η στερεα τροφη), niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta (των δια την εξιν τα αισθητηρια γεγυμνασμενα εχοντων προς διακρισιν καλου τε και κακου). (Hebr 5:8-14) (Hebr 5:13-14)

Mitä on vahva ruoka? Me muistamme Jeesuksen ja hänen oppilaittensa keskustelun Jaakobin kaivolla Samariassa. Oppilaat olivat lähteneet kaupunkiin ostamaan ruokaa, Jeesuksen keskustellessa samarialaisen kanssa niin, että tämä lähti kaupunkiin kutsumaan lisää kuulijoita. Sillä välin oppilaat palasivat kaupungista ja sanoivat: Rabbi, syö! Ja mitä silloin sanoikaan Jeesus?

Mutta hän sanoi heille (ο δε ειπεν αυτοις): "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä (εγω βρωσιν εχω φαγειν ην υμεις ουκ οιδατε)". 4:33 Niin opetuslapset sanoivat keskenään (ελεγον ουν οι μαθηται προς αλληλους): "Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää (μη τις ηνεγκεν αυτω φαγειν)?" 4:34 Jeesus sanoi heille (λεγει αυτοις ο ιησους): "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon (εμον βρωμα εστιν ινα ποιω το θελημα του πεμψαντος με) ja täytän hänen tekonsa (και τελειωσω αυτου το εργον). (Joh 4:32-34)

Jeesuksen teko oli antautua kuolemaan tullakseen uhriksi niiden puolesta, jotka hänen lihansa ja verensä syövät ja juovat, näin samaistumalla hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa:

Minä olen (εγω ειμι) elävä leipä (ο αρτος ο ζων), joka on tullut alas taivaasta (ο εκ του ουρανου καταβας). Jos joku syö tätä leipää (εαν τις φαγη εκ τουτου του αρτου), hän elää iankaikkisesti (ζησεται εις τον αιωνα). Ja se leipä, jonka minä annan (και ο αρτος δε ον εγω δωσω), on minun lihani (η σαρξ μου εστιν), maailman elämän puolesta (υπερ της του κοσμου ζωης). (Joh 6:51)

Meidän ei pidä ihmetellä sitä, että maailma vastustaa Pyhää Henkeä, eikä vihastua ihmisiin, jotka paholainen on pettänyt. Se, mitä synnin pettämät ihmiset tarvitsevat, on evankeliumi Jumalasta, joka pystyy tekemään sokean näkeväksi:

Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta (αποκαλυπτεται γαρ οργη θεου απ ουρανου) kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan (επι πασαν ασεβειαν και αδικιαν ανθρωπων), niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa (των την αληθειαν εν αδικια κατεχοντων),
1:19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää (διοτι το γνωστον του θεου), on ilmeistä heidän keskuudessaan (φανερον εστιν εν αυτοις); sillä Jumala on sen heille ilmoittanut (ο γαρ θεος αυτοις εφανερωσεν). 1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa (τα γαρ αορατα αυτου), hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa (απο κτισεως κοσμου τοις ποιημασιν νοουμενα καθοραται η τε αιδιος αυτου δυναμις και θειοτης εις το ειναι αυτους αναπολογητους), 1:21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan (διοτι γνοντες τον θεον), eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet (ουχ ως θεον εδοξασαν η ευχαριστησαν), vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet (αλλ εματαιωθησαν εν τοις διαλογισμοις αυτων), ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt (και εσκοτισθη η ασυνετος αυτων καρδια). (Rm 1:18-21)

Pyhän Hengen voitelu annetaan sitä varten, että Jumalan pyhät aina voittaisivat vastustajan juonet:

Vaikka me vaellammekin lihassa (εν σαρκι γαρ περιπατουντες), emme kuitenkaan lihan mukaan sodi (ου κατα σαρκα στρατευομεθα); 10:4 sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset (τα γαρ οπλα της στρατειας ημων ου σαρκικα), vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia (αλλα δυνατα τω θεω προς καθαιρεσιν οχυρωματων). 10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen (λογισμους καθαιρουντες και παν υψωμα), joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan (επαιρομενον κατα της γνωσεως του θεου), ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (και αιχμαλωτιζοντες παν νοημα εις την υπακοην του χριστου) 10:6 ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta (και εν ετοιμω εχοντες εκδικησαι πασαν παρακοην), kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet (οταν πληρωθη υμων η υπακοη). (2.Kor 10:3-6)

Jokainen ihminen tutkikoon, onko hän uskossa, ja jos on, onko hän täyttynyt Jumalan hengestä:

Koetelkaa itseänne (εαυτους πειραζετε), oletteko uskossa (ει εστε εν τη πιστει); tutkikaa itseδnne (εαυτους δοκιμαζετε). Vai ettekö tunne itseänne (η ουκ επιγινωσκετε εαυτους), että Jeesus Kristus on teissä (οτι ιησους χριστος εν υμιν εστιν)? Ellei, niin ette kestδ koetusta (ει μη τι αδοκιμοι εστε). (2.Kor 13:5-6)

Jos me emme ole varmoja siitä, asuuko Herran henki meissä, niin luetaan vielä tämä Johanneksen teksti:

Lapsukaiseni (τεκνια μου), tämän minä kirjoitan teille (ταυτα γραφω υμιν), ettette syntiä tekisi (ινα μη αμαρτητε); mutta jos joku syntiä tekeekin (και εαν τις αμαρτη), niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas (παρακλητον εχομεν προς τον πατερα ιησουν χριστον δικαιον). 2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus (και αυτος ιλασμος εστιν περι των αμαρτιων ημων); eikä ainoastaan meidän (ου περι των ημετερων δε μονον), vaan myös koko maailman syntien (αλλα και περι ολου του κοσμου). 2:3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme (και εν τουτω γινωσκομεν οτι εγνωκαμεν αυτον), että pidämme hänen käskynsä (εαν τας εντολας αυτου τηρωμεν). 2:4 Joka sanoo (ο λεγων Aοτι): "Minä tunnen hänet (εγνωκα αυτον)", eikä pidä hänen käskyjänsä (και τας εντολας αυτου μη τηρων), se on valhettelija (ψευστης εστιν), ja totuus ei ole hänessä (και εν τουτω η αληθεια ουκ εστιν). 2:5 Mutta joka pitää hänen sanansa (ος δ αν τηρη αυτου τον λογον), hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut (αληθως εν τουτω η αγαπη του θεου τετελειωται). Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme (εν τουτω γινωσκομεν οτι εν αυτω εσμεν). 2:6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä (ο λεγων εν αυτω μενειν), on velvollinen vaeltamaan (οφειλει καθως εκεινος περιεπατησεν), niinkuin hän vaelsi (και αυτος ουτως περιπατειν). (1.Joh 2:1-6)

Vuorisaarnassa Jeesus opetti meitä rukoilemaan niin, etteivät ihmiset meitä näe, eivätkä kuule. Hengen yhteys Isään kuitenkin oli jatkuvaa, ja meitäkin kehoitetaan rukoilemaan lakkaamatta Hengessä ja Totuudessa.

Kaiken lisäksi ottakaa uskon kilpi (επι πασιν αναλαβοντες τον θυρεον της πιστεως), jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet (εν ω δυνησεσθε παντα τα βελη του πονηρου τα πεπυρωμενα σβεσαι), 6:17 ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri (και την περικεφαλαιαν του σωτηριου δεξασθε) ja Hengen miekka (και την μαχαιραν του πνευματος), joka on Jumalan sana (ο εστιν ρημα θεου). 6:18 Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella (δια πασης προσευχης και δεησεως), rukoillen joka aika Hengessä (προσευχομενοι εν παντι καιρω εν πνευματι) ja juuri sitä varten valvoen (και εις αυτο τουτο αγρυπνουντες) kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa (εν παση προσκαρτερησει και δεησει) kaikkien pyhien puolesta (περι παντων των αγιων). (Ef 6:16-18)

Juuda kirjoittaa siitä, miten rukoilla yhdessä Pyhän Hengen kanssa:

Mutta te (υμεις δε), rakkaani, pyhimmän uskonne perustukselle itseänne rakentaen (αγαπητοι τη αγιωτατη υμων πιστει εποικοδομουντες εαυτους), rukoilkaa Pyhässä Hengessä (εν πνευματι αγιω προσευχομενοι) ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi (εαυτους εν αγαπη θεου τηρησατε προσδεχομενοι το ελεος του κυριου ημων ιησου χριστου εις ζωην αιωνιον). (Juuda 1:20-21)

Pyhä Henki rukoilee meidän puolestamme Jumalan edessä, sillä me uskomme Jumalan lupauksiin, joiden täyttymistä odotamme toivossa:

Sillä toivossa me olemme pelastetut (τη γαρ ελπιδι εσωθημεν), mutta toivo, jonka näkee täyttyneen (ελπις δε βλεπομενη), ei ole mikään toivo (ουκ εστιν ελπις); kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee (ο γαρ βλεπει τις τι και ελπιζει)? 8:25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe (ει δε ο ου βλεπομεν), niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä (ελπιζομεν δι υπομονης απεκδεχομεθα). 8:26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme (ωσαυτως δε και το πνευμα συναντιλαμβανεται ταις ασθενειαις ημων). Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi (το γαρ τι προσευξωμεθα καθο δει ουκ οιδαμεν), mutta Henki itse rukoilee* meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla (αλλ αυτο το πνευμα υπερεντυγχανει* υπερ ημων στεναγμοις αλαλητοις). 8:27 Mutta sydänten tutkija tietää (ο δε ερευνων τας καρδιας οιδεν), mikä Hengen mieli on (τι το φρονημα του πνευματος), sillä Henki rukoilee* Jumalan* tahdon* mukaan pyhien edestä (οτι κατα θεον εντυγχανει* υπερ αγιων). (Rm 8:24-27)

Nöyryys on parempi kuin itsevarmuus silloinkin, kun jo olemme uskossa Jeesukseen Kristukseen. Jos meidän on torjuttava paholaisen aiheuttamaa epäilystä, voimme käyttää samaa menetelmää kuin Jeesus: torjua valheellinen väite hyvällä Raamatun tuntemuksella ja tunnustautumalla Kristukseen.

Siitä me tunnemme, että me pysymme hänessä (εν τουτω γινωσκομεν οτι εν αυτω μενομεν) ja hän meissä (και αυτος εν ημιν), että hän on antanut meille Henkeänsä (οτι εκ του πνευματος αυτου δεδωκεν ημιν). 4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme (και ημεις τεθεαμεθα και μαρτυρουμεν), että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Pelastajaksi (οτι ο πατηρ απεσταλκεν τον υιον σωτηρα του κοσμου). 4:15 Joka tunnustaa (ος αν ομολογηση), että Jeesus on Jumalan Poika (οτι ιησους εστιν ο υιος του θεου), hänessä Jumala pysyy (ο θεος εν αυτω μενει), ja hän Jumalassa (και αυτος εν τω θεω). 4:16 Ja me olemme tulleet tuntemaan (και ημεις εγνωκαμεν) ja uskomme* sen rakkauden (και πεπιστευκαμεν την αγαπην), mikä Jumalalla on meihin* (ην εχει ο θεος εν ημιν). Jumala on rakkaus (ο θεος αγαπη εστιν), ja joka pysyy rakkaudessa (και ο μενων εν τη αγαπη), se pysyy Jumalassa (εν τω θεω μενει), ja Jumala hänessä (και ο θεος εν αυτω). 4:17 Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä (εν τουτω τετελειωται η αγαπη μεθ ημων), että meillä olisi turva tuomiopäivänä (ινα παρρησιαν εχωμεν εν τη ημερα της κρισεως); sillä sellainen kuin hän on (οτι καθως εκεινος εστιν), sellaisia mekin olemme tässä maailmassa (και ημεις εσμεν εν τω κοσμω τουτω). (1.Joh 4:13-17)

Jumalan tunteminen antaa meille varmuuden siitä, että hän on kanssamme ja tuntee meidät:

Henkeä älkää sammuttako (το πνευμα μη σβεννυτε), 5:20 profetoimista älkää halveksuko (προφητειας μη εξουθενειτε), 5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on (παντα δε δοκιμαζετε το καλον κατεχετε); 5:22 karttakaa kaikenkaltaista pahaa (απο παντος ειδους πονηρου απεχεσθε). 5:23 Mutta itse rauhan Jumala (αυτος δε ο θεος της ειρηνης) pyhittäköön teidät kokonansa (αγιασαι υμας ολοτελεις), ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen (και ολοκληρον υμων το πνευμα και η ψυχη και το σωμα αμεμπτως εν τη παρουσια του κυριου ημων ιησου χριστου τηρηθειη). 5:24 Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen (πιστος ο καλων υμας), ja hän on sen myös tekevä (ος και ποιησει). (1.Tess 5:19-24)

Meidän uskomme on uskoa Jumalan uskollisuuteen. Jos tunnemme Jumalamme, voimme jättäytyä uskossa hänen käsiinsä, ja kulkea Hänen antamansa Hengen ohjaamina koko sen tien, joka johtaa pelastuksen porteilta erämaan halki ikuisen kunnian asuinsijoille.

Rakkaus ei koskaan häviä (η αγαπη ουδεποτε εκπιπτει); mutta profetoiminen, se katoaa (ειτε δε προφητειαι καταργηθησονται), ja kielillä puhuminen lakkaa (ειτε γλωσσαι παυσονται), ja tuntemus katoaa (ειτε γνωσις καταργηθησεται). 13:9 Sillä tuntemisemme on vajavaista (εκ μερους γαρ γινωσκομεν), ja profetoimisemme on vajavaista (και εκ μερους προφητευομεν). 13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on (οταν δε ελθη το τελειον), silloin se, mikä on vajavaista, katoaa (τοτε το εκ μερους καταργηθησεται). 13:11 Kun minä olin lapsi (οτε ημην νηπιος), minä puhuin kuin lapsi (ως νηπιος ελαλουν), lapsena minulla oli lapsen mieli (ως νηπιος εφρονουν), minä ajatelin kuin lapsi (ως νηπιος ελογιζομην) ja kun tulin mieheksi (οτε δε γεγονα ανηρ), hylkäsin minä sen, mikä lapsen on (κατηργηκα τα του νηπιου). 13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin (βλεπομεν γαρ αρτι δι εσοπτρου εν αινιγματι), mutta silloin kasvoista kasvoihin (τοτε δε προσωπον προς προσωπον); nyt minä tunnen vajavaisesti (αρτι γινωσκω εκ μερους), mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti (τοτε δε επιγνωσομαι), niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan (καθως και επεγνωσθην). 13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme (νυνι δε μενει πιστις ελπις αγαπη τα τρια ταυτα); mutta suurin niistä on rakkaus (μειζων δε τουτων η αγαπη). (1.Kor 13:8-13)

 

Sivulle 10: Jumalan Hengen hedelmät