##A07 joulu fi plus eu07, 18 s. 2018-12-14

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A7

 

 

Evankeliumi ja sen vaikutukset

 

Pietari oli pitänyt helluntaisaarnansa, jonka jälkeen hän pääsi ensimmäistä kertaa esittelemään ne avaimet, joilla Taivasten valtakunnan lukot aukeaisivat. Mutta mitä tapahtui sen jälkeen, kun kaikki lukot olivat auki? Luukas jatkaa Pietarin Helluntaisaarnan selostamista:

Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti (diemartyreto); ja hän kehoitti heitä sanoen: "Pelastautukaa (σωθητε) tδstä nurjasta sukupolvesta (απο της γενεας της σκολιας ταυτης)". (Apt 2:40)

Sana "pelastautukaa" ei ole tässä varoitus ikuisesta rangaistuksesta vaan lähtökäsky. On tehtävä selvä ero siihen kulttuuriin, josta Jumala kutsui ulos Aabrahamin, ja siihen orjuuden pesään, josta Jumala vei ulos Israelin Mooseksen johdolla ja erottauduttava siitä sukukunnasta, joka vihaa Jeesusta Kristusta. Kaikki eivät kuitenkaan lähteneet. Taivasten valtakuntaan tulijoita kastettiin 3000 henkilöä, mikä on aika vähän verrattuna siihen kansanpaljouteen, joka Jerusalemiin oli helluntaijuhlille kokoontunut. Valikoituminen oli tapahtunut jo ennen Pietarin puhetta, sillä ne, jotka olivat vitsailleet juovuksissa olevista opetuslapsista kuultuaan heidän puhuvan kieltä, jotka kaikki Pyhän Hengen vaikutuksesta ymmärsivät, tuskin olivat enää mukana Pietarin puhetta kuuntelemassa ja todennäköisesti myös osa jo uskoon tulleistakin oli jäänyt vielä miettimään asiaa. Yhtä kaikki Jumalan suunnitelma vaihtoehtoisesta yhteiskunnasta alkoi hahmottua:

Ja he pysyivät (ησαν δε προσκαρτερουντες) apostolien opetuksessa (τη διδαχη των αποστολων) ja keskinδisessä yhteydessä (και τη κοινωνια) ja leivδn murtamisessa (και τη κλασει του αρτου) ja rukouksissa (και ταις προσευχαις). (Apt 2:42)

Kirjoittaja mainitsee neljä asiaa: Apostolien opetus, keskinäinen yhteys, leivän murtaminen ja rukoukset, ja selittää sitten, mitä nämä asiat ovat. Apostolien oppi on hyvin yksiselitteinen asia, joka tunnetaan niistä hedelmistä, joita sen apostoleiksi sanotut opettajat tekevät:

Ja jokaiselle sielulle tuli pelko (εγενετο δε παση ψυχη φοβος); ja monta ihmettδ ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta (πολλα τε τερατα και σημεια δια των αποστολων εγινετο). (Apt 2:43)

Helluntaipäivänä sata kaksikymmentä Jeesuksen seurajaa oli saanut Pyhän Hengen ja kolme tuhatta helluntaipäivänä kastetuttua uskovaa olivat saaneet lupauksen Pyhän Hengen lahjasta, mikä on sama asia, sillä lupaus on otettava vastaan uskon kautta. Usko lupauksen täyttymiseen näkyi jo uskon tekoina:

Ja kaikki, jotka uskoivat (παντες δε οι πιστευοντες), olivat yhdessδ (ησαν επι το αυτο) ja pitivδt kaikkea yhteisenä (και ειχον απαντα κοινα), ja he myivδt maansa ja tavaransa (και τα κτηματα και τας υπαρξεις επιπρασκον) ja jakelivat kaikille (και διεμεριζον αυτα πασιν), sen mukaan kuin kukin tarvitsi (καθοτι αν τις χρειαν ειχεν). (Apt 2:44)

Ei pelkkä ihmisten keskinäinen yhteys näitä hedelmiä tuota, mutta tässä onkin puhe siitä, että kutsuja on Jumala, joka on kutsunut meidät hänen poikansa yhteyteen:

Jumala on uskollinen (πιστος ο θεος), hδn, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen (δι ου εκληθητε εις κοινωνιαν του υιου αυτου ιησου χριστου του κυριου ημων). (1.Kor 1:9)

Kun kutsuja on Jumala, kutsutut kutsutaan Hänen poikansa yhteyteen, niin kuka vielä puuttuu? Ei ketään, sillä yhteyden, koinonia, luoja on Pyhä Henki:

Herran Jeesuksen Kristuksen armo (η χαρις του κυριου ιησου χριστου) ja Jumalan rakkaus (και η αγαπη του θεου) ja Pyhδn Hengen osallisuus (και η κοινωνια του αγιου πνευματος) olkoon kaikkien teidδn kanssanne (μετα παντων υμων) Amen (αμην). (2.Kor 13:14)

Yhteinen ruokailu on perheyhteisön päivittäinen päätapahtuma ja Jeesuksen säätämän muistoaterian nauttiminen sen kohokohta. Kaikki eivät tietenkään syöneet samassa paikassa eikä samalla kellonlyömälläkään, mutta kysymys on suuremmasta asiasta, kuin pelkästään yhteisestä ruokailusta. Koko elämäntapaa kutsuttiin kenobiittiiseksi, yhteiselämäksi, ja kuten sanoista koinos bios näkyy, sillä tarkoitettiin yhteisvastuullista, sosiaalista elintapaa, joka oli syntynyt hengellisen yhteyden hedelmänä Kristuksessa.

Päivittäin Jumalan lapset kokoontuivat Jerusalemin temppelissä, kiittivät Jumalaa kaikesta ja osoittivat armoa kaikelle kansalle.

Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä (καθ ημεραν τε προσκαρτερουντες ομοθυμαδον εν τω ιερω) ja mursivat kodeissa leipδä (κλωντες τε κατ οικον αρτον) ja nauttivat ruokansa riemulla (μετελαμβανον τροφης εν αγαλλιασει) ja sydδmen yksinkertaisuudella (και αφελοτητι καρδιας), kiittδen Jumalaa (αινουντες τον θεον) ja osoittaen armoa kaikelle kansalle (και εχοντες χαριν προς ολον τον λαον). Ja Herra lisδsi (ο δε κυριος προσετιθει) pelastautuvia joka pδivä (τους σωζομενους καθ ημεραν) ekklesiaan (τη εκκλησια). (Apt 2:43-47)

Kristus yhdistää hajallaan olevat Jumalan lapset, ei ainoastaan totuuden ja rakkauden sitein toisiinsa, vaan myös Jumalaan, joka on yksi. Yhteyden säilyttämisestä on huolehdittava siten, ettei synti pääse hajottamaan tätä Kristuksessa syntynyttä yhteyttä:

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa (μη γινεσθε ετεροζυγουντες απιστοις); sillδ mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä (τις γαρ μετοχη δικαιοσυνη και ανομια)? Tai mitδ yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä (τις δε κοινωνια φωτι προς σκοτος)? 6:15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar (τις δε συμφωνησις χριστω προς βελιαρ)? Tai mitδ yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa (η τις μερις πιστω μετα απιστου)? 6:16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epδjumalat (τις δε συγκαταθεσις ναω θεου μετα ειδωλων)? Sillδ te olette elävän Jumalan temppeli (υμεις γαρ ναος θεου εστε ζωντος), niinkuin Jumala on sanonut (καθως ειπεν ο θεος οτι): "Minδ olen heissä asuva (ενοικησω εν αυτοις) ja heissδ vaeltava (και εμπεριπατησω) ja olen heidδn Jumalansa (και εσομαι αυτων θεος), ja he ovat minun kansani (και αυτοι εσονται μοι λαος)". 6:17 Sentähden (διο): "Lδhtekää pois heidän keskeltänsä (εξελθετε εκ μεσου αυτων) ja erotkaa heistδ (και αφορισθητε), sanoo Herra (λεγει κυριος), δlkääkä saastaiseen koskeko (και ακαθαρτου μη απτεσθε); niin minδ hyväksyn teidät huostaani (καγω εισδεξομαι υμας) 6:18 ja olen teidän Isänne (και εσομαι υμιν εις πατερα), ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni (και υμεις εσεσθε μοι εις υιους και θυγατερας), sanoo Herra, Kaikkivaltias (λεγει κυριος παντοκρατωρ)". (2.Kor 6:14-18)

Erottautuminen pahasta eli pyhitys on yhteyden edellytys. Yhteys oli tullut mahdolliseksi, koska koko kastettujen joukko oli kuollut egoismilleen ja syntynyt Hengen kautta ylhäältä. Mutta kuolemalla vanhalle elämäntyylilleen he olivat myös menettäneet kaikki entiset "viisautensa", ja nyt oli opittava uutta, ja opiskelu oli aloitettava aivan alkeista, sillä Hengen uudistuksen tulee jatkua sielun pyhityksellä. Se sama Pietari, joka Jerusalemissa toimi opettajien vanhimpana, kirjoittaa tästä meille "valituille muukalaisille":

Pyhittäkää sielunne (τας ψυχας υμων ηγνικοτες) Totuuden kuuliaisuudessa (εν τη υπακοη της αληθειας) Hengen kautta (δια πνευματος) vilpittφmään veljesrakkauteen, rakastakaa pontevasti toisianne puhtaasta sydämestä (εκ καθαρας καρδιας αλληλους αγαπησατε εκτενως), te, jotka olette syntyneet ylhδältä, (αναγεγεννημενοι), ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestδ (ουκ εκ σπορας φθαρτης αλλα αφθαρτου) Jumalan elδvän ja ikuisesti pysyvän sanan kautta (δια λογου ζωντος θεου και μενοντος εις τον αιωνα). (1.Piet 1:22-23)

Egyptiläis-roomalaisen tekstiperinteen mukaisissa käsikirjoituksissa ei ole sanoja "Hengen kautta" (δια πνευματος), mikδ tekee koko vaatimuksen sielun pyhittämisestä mahdottomaksi. Syyrialais-bysanttilainen tekstiperinne on nämä sanat säilyttänyt, ja vieläpä niin, että ne löytyvät melkein kaikista käsikirjoituksista. Tekstin tarkoitushan on nimenomaan sanoa, että me emme voi pyhittäytyä - omistautua yksin Jumalalle - ilman Pyhää Henkeä, sillä me tarvitsemme jokapäiväistä ohjausta pysyäksemme totuudessa. Ilman Totuuden henkeä me emme voi edes tuntea Totuutta, vaikka me sen ehkä tietäisimmekin, mutta kun meillä on Kristuksen Henki, hän ilmoittaa meille Jumalan tahdon. Jeesus oli puhunut tästä kohta sen jälkeen, kun suuret kansanjoukot jättivät hänet kuulijoiden väitettyä kovaksi puheeksi sellaista asiaa, jota he eivät ymmärtäneet. Kun Jeesus sitten selosti asiaa pieneksi käyneelle seuraajiensa joukolle hän sanoi:

Henki on se, joka eläväksi tekee (το πνευμα εστιν το ζωοποιουν); ei liha mitään hyödytä (η σαρξ ουκ ωφελει ουδεν). Ne sanat, jotka minä teille puhun (τα ρηματα α εγω λαλω υμιν), ovat henki ja ovat elämä (πνευμα εστιν και ζωη εστιν). (Joh 6:63)

Autuaita ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan elävät. Mutta vahvasti juutalaisuuden vaikutuksessa syntyneet egyptiläis-roomalaiset käsikirjoitukset muuttavat myös tämän asian lakihenkiseksi menneisyyden puheeksi sanomalla että "ne sanat, jotka minä olen teille puhunut (λελαληκα), ovat henki ja elδmä". Väärennettyjen käsikirjoitusten sanavalinta on seuraavassa merkitty sinisellä litteralla A, eikä edes B-teksti tue sitä:

Henki on se, joka eläväksi tekee (το πνευμα εστιν το ζωοποιουν); ei liha mitään hyödytä (η σαρξ ουκ ωφελει ουδεν). Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut (τα ρηματα α εγω Aλελαληκα TSBλαλω υμιν), ovat henki ja ovat elämä (πνευμα εστιν και ζωη εστιν). (Joh 6:63, kr-38 mukaan)

Jeesuksen sanat λαλω υμιν, puhun teille, on meille tδrkeä siksi, että Pyhä Henki yhä edelleen välittää meille Jumalan tahdon, aivan samalla tavalla, kuin Jeesus maan päällä eläessään teki. Jos joku ei nyt kuule Jumalan puhetta, jonka Pyhä Henki hänelle puhuu, ei hän mikään kristitty ole, sillä kristitty on nimenomaan se, joka on saanut Pyhän Hengen. Ei mikään vuosituhansia vanha laki ole henki ja elämä, vaan Jumalan aktuelli, elävä sana, jota hän puhuu meille juuri nyt, sillä jo hetken kuluttua meille saatetaan antaa uudet neuvot, tehtävät ja suuntimat.

Nyt voimme jatkaa siitä, mitä Pietari sielun pyhityksestä Hengessä sanoi:

Sillä (διοτι): "kaikki liha on kuin ruoho (πασα σαρξ ως χορτος), ja kaikki ihmisen loisto kuin ruohon kukkanen (και πασα δοξα ανθρωπου ως ανθος χορτου); ruoho kuivuu, ja sen kukkanen varisee (εξηρανθη ο χορτος και το ανθος αυτου εξεπεσεν), mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti (το δε ρημα κυριου μενει εις τον αιωνα )". Ja tδmä on se sana (τουτο δε εστιν το ρημα), joka on teille ilosanomana julistettu (το ευαγγελισθεν εις υμας). (1.Piet 1:24-25)

Lausumansa perusteella Pietari kutsuu arkielämän pyhitykseen, ja kehottaa hankkimaan perustiedot Raamatusta:

Pankaa siis pois kaikki pahuus (αποθεμενοι ουν πασαν κακιαν) ja kaikki vilppi (και παντα δολον) ja ulkokultaisuus (και υποκρισεις) ja kateus (και φθονους) ja kaikki panettelu (και πασας καταλαλιας), ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset (ως αρτιγεννητα βρεφη) sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte (το λογικον αδολον γαλα επιποθησατε ινα εν αυτω αυξηθητε), jos ehkδ "olette maistaneet, että Herra on hyvä (ειπερ εγευσασθε οτι χρηστος ο κυριος)". (1.Piet 2:1-3)

Opetuksen keskeinen aihe on uudistus, eikä kysymys ole mistään pienestä uudistuksesta, vaan siitä, että ihminen, jolla on ruumis (soma) ja sielu (psihi), tulee osalliseksi kolmannesta komponentista, hengestä (pneuma). Muutokset ovat mittavia, joten ensin vain pieni yhteenveto siitä, minkälaisesta uudistumisesta tässä puhutaan. Ensin Jeesus esittää muutamia vertauksia siitä, että vanhaa ei kannata paikata, pitää luoda uusi, ja täyttää se uudella viinillä, joka vertauskuva Pyhän Hengen täyteydestä. Sitten hän tekee Uuden Liiton, jonka yhteyteen aletaan evankeliumin kautta kutsua uusia jäseniä uudistettaviksi, niin että syntyy Uusi Ihminen, kts. Ef 2:15, Ef 4:24 ja Kol 3:10, joka yhdistää kaikki Kristukseen, niin että syntyy uusi luomakunta, kainis ktisis, kts. 2.Kor 5:17 ja Gal 6:15, mikä jatkuu siten, että aikanaan esille tuleva tulos on uusi taivas ja uusi maa, kts. 1.Piet 1:3, 1.Piet 3:13 ja Ilm 21:1, jonka keskuksena on uusi, taivaasta laskeutuva Uusi Jerusalem, se sama, jota myös Kristuksen morsiameksi kutsutaan, kts. Ilm 21:2.

Koska kaikki ihmiskunnasta perityt uskomukset menevät vaihtoon, on kaikki opeteltava uudestaan alkeista lähtien. Asian ymmärtämistä helpottanee se, että teemme luettelon asioista, joihin tässä yhteydessä kannattaa kiinnittää huomiota:

uusi käsky - Joh 13:34-35, 1.Joh 2:7, 1.Joh 2:8. 2.Joh 5;

uusi liitto - Mt 26:29, Lk 22:20, Apt 17:19, 1.Kor 11:25, 2.Kor 3:6, Hebr 8:8, (Hebr 8:13) (η καινη διαθηκη);

uuden liiton veri - Mt 26:28;

uuden liiton välimies - Hebr 9:15, Hebr. 12:23-34 (διαθηκης νεας μεσιτης);

uuden liiton palvelija - 2.Kor 3:6 (διακονους καινης διαθηκης);

uusi leili - Mt 9:17, Mk 2:22. Lk 5:38 (εις ασκους καινους);

uusi vaippa (vaate) - Lk 5:36;

uusi hauta - Mt 27:60, Joh 19:41;

uutena (Jeesus) - Mt 26:29, Mark 14:24

uusi oppi - Mt 1:27, Apt 17:19 (η καινη διδαχη);

uusi ihminen (yksi uusi ihminen) - Mk 14:25. Ef 2:15. Ef 4:24;

uudet kielet - Mk 16:17;

uutuus, elämän - Rm 6:4

uutuus, hengen - Rm 7:4;

uuteen pukeutuminen - Kol 3:10 (τον νεον);

uudistaa (mielenmuutokseen) - Hebr 6:6 (παλιν ανακαινιζειν εις μετανοιαν);

uudistua - 2.Kor 4:16; Ef 4:23, Kol 3:10, Hebr 6:6, Hebr 10:19-20;

uudistua, mielenne hengeltä Ef:23, (ανανευοσται τω πνευματι τους νοος υμον)

uudistus, Pyhän Hengen - Tiit 3:3;

uudistus, mielen - Rm 12:2 (ανακαινοσις του νοους);

uudisleipä - Rm 11:16 (η απαρχη)

uusi taikina - 1.Kor 5:7 (νεον φιραγμα);

uusi luomus, uusi luominen - 2.Kor 5:17, Gal 6:15;

uusi tie - Hebr 10:19;

uusi nimi - Ilm 2:17;

uusi nimi, Jeesuksen - Ilm 3:12;

uusi taivas - Apt 3:13, 2.Piet 3:13; Ilm 21:1;

uusi maa - 2.Piet 3:13, Ilm 21:1;

uusi Jerusalem - Ilm 21:2;

uuden Jerusalemin nimi - Ilm 3:12;

uusi virsi - Ilm 5:9, Ilm 14:3

uudeksi tehdä kaikki - Ilm 21:5

Kreikassa on kaksi sanaa, neos, ja kainos, jotka molemmat käännetään suomeen sanalla "uusi". Näillä kahdella sanalla (νεος, καινος) on suuri merkitysero: neos tarkoittaa sellaista uutta, jota on ollut jo aikaisemminkin, mutta sanalla kainos sellaista, jota ei ennen ole ollut, tai joka on laadullisesti parempaa. Meidän on myös hyvä tietää, kumpaa näistä kahdesta sanasta, neos ja kainos on käytetty uudistumista tarkoittavien verbien muodostukseen.

Kolmaskin sana, πάλιν, kannattaa panna merkille tässä yhteydessä. Sen perusmerkitys on "uudestaan, jälleen, taas", mutta Uudessa Testamentissa se esiintyy myös ilmaisussa "en ti paliggenesia", "siinä jälleensyntymisessä", joka tapahtuu sitä elämää varten, jossa synnin tekemät vahingot tuhatvuotisessa valtakunnassa on korjattu.

Myös etuliitteellä "ανά" voidaan ilmoittaa uudistumista, kuten sanassa anastasis, ylösnousemus. Tuhatvuotiseen valtakuntaa arvollisiksi katsotut ovat niitä, jotka jo maan päällä ovat syntyneet Jumalan hengestä uskon kautta, mutta jos kysymys on pelkästä elintoimintojen uudelleenkäynnistämisestä, käytetään sanaa anazao, virota elämään:

Ja minä näin valtaistuimia (και ειδον θρονους), ja he* istuivat niille (και εκαθισαν επ αυτους), ja heille annettiin tuomiovalta (και κριμα εδοθη αυτοις); ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen (και τας ψυχας των πεπελεκισμενων δια την μαρτυριαν ιησου) ja Jumalan sanan tähden, ja niiden (και δια τον λογον του θεου και οιτινες), jotka eivät olleet kumartaneet petoa (ου προσεκυνησαν τω θηριω) eikä sen kuvaa (ουτε την εικονα αυτου) eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa (και ουκ ελαβον το χαραγμα επι το μετωπον αυτων) eikä käteensä (και επι την χειρα αυτων); ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta (και εζησαν και εβασιλευσαν μετα χριστου χιλια ετη). 20:5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon (οι δε λοιποι των νεκρων ουκ ανεζησαν), kunnes ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet (εως τελεσθη τα χιλια ετη). Tämä on ensimmäinen ylösnousemus (αυτη η αναστασις η πρωτη). (Ilm 20:4-5)

Raamatussa on monia sanoja, jotka kääntäjät kääntävät syntymiseksi. Että edes osapuilleen ymmärtäisimme sekä hengellistä, että maallista syntymää, joudumme tarkastelemaan useita eri sanoja ja ilmaisuja sekä tilanteita, joissa niitä käytetään, ja etsimään ehkä tarkempia ilmaisuja, kuin syntyminen. Lähinnä meitä kuitenkin kiinnostaa se, miten psykosomaattinen ihminen saa Hengen, sillä Jeesus sanoo:

Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä (και πατερα μη καλεσητε υμων επι της γης), sillä yksi on teidän Isänne (εις γαρ εστιν ο πατηρ υμων), hän, joka on taivaissa (ο εν τοις ουρανοις). 23:10 Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi (μηδε κληθητε καθηγηται), sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus (εις γαρ υμων εστιν ο καθηγητης ο χριστος). (Mt 23:9-10)

Jeesus nosti kysymyksen hengellisestä syntymästä esiin Nikodemoksen kanssa käymässään keskustelussa.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle (απεκριθη ο ιησους και ειπεν αυτω): "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle (αμην αμην λεγω σοι): joka ei synny ylhäältä (εαν μη τις γεννηθη ανωθεν), se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa (ου δυναται ιδειν την βασιλειαν του θεου)". 3:4 Nikodeemus sanoi hänelle (λεγει προς αυτον ο νικοδημος): "Kuinka voi ihminen vanhana syntyδ (πως δυναται ανθρωπος γεννηθηναι γερων ων)? Eihδn hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun (μη δυναται εις την κοιλιαν της μητρος αυτου δευτερον εισελθειν) ja syntyä (και γεννηθηναι)?" 3:5 Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle (αμην αμην λεγω σοι): jos joku ei synny vedestä ja Hengestä (εαν μη τις γεννηθη εξ υδατος και πνευματος), ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan (ου δυναται εισελθειν εις την βασιλειαν του θεου). 3:6 Mikä lihasta on syntynyt (το γεγεννημενον εκ της σαρκος), on liha (σαρξ εστιν); ja mikä Hengestä on syntynyt (και το γεγεννημενον εκ του πνευματος), on henki (πνευμα εστιν). 3:7 Älä ihmettele (μη θαυμασης), että minä sanoin sinulle (οτι ειπον σοι): teidän täytyy syntyä ylhäältä (δει υμας γεννηθηναι ανωθεν). 3:8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo (το πνευμα οπου θελει πνει), ja sinä kuulet sen huminan (και την φωνην αυτου ακουεις), mutta et tiedä, mistä se tulee (αλλ ουκ οιδας ποθεν ερχεται) ja minne se menee (και που υπαγει); niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt (ουτως εστιν πας ο γεγεννημενος εκ του πνευματος)." (Joh 3:3-8)

Käännöksissä esiintyvä sana "syntyä" on useimmiten käännös sanasta γενναω, siittää. Hedelmöityshetkikään ei ole syntymistä, vaan suvunjatkamista. Munasolun laskemisesta alas käytetään sanaa kataboli ja lapsenpäästöstä verbejä tikto, tektogoneo ym; kysymys on mekaanisesta syntymistapahtumasta samaan tapaan kuin ruotsin förlossning ja englannin bear. Jos hebrealaiskirjeen teksti Iisakin syntymästä olisi käännetty ilman kulttuuriin sovittamista, se saattaisi näyttää seuraavalta:

Uskon kautta sai Saarakin voimaa siemenen alaslaskemiseen (πιστει και αυτη σαρρα δυναμιν εις καταβολην σπερματος ελαβεν), ja sai lapsenpäästön vieläpä yli-ikäisenä (και παρα καιρον ηλικιας ετεκεν), koska hδn piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen (επει πιστον ηγησατο τον επαγγειλαμενον). 11:12 Sentδhden siittyikin yhdestä miehestä (διο και αφ ενος εγεννηθησαν), vieläpä kuolettuneesta (και ταυτα νενεκρωμενου), niin suuri paljous, kuin on tδhtiä taivaalla (καθως τα αστρα του ουρανου τω πληθει) ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti (και ωσει αμμος η παρα το χειλος της θαλασσης η αναριθμητος). (Hebr 11:11-12)

Luominen on tapahtunut ikuisuudessa. Meidän tehtävänämme on elää se todeksi Kristuksessa:

Sillä me olemme hänen tekonsa (αυτου γαρ εσμεν ποιημα), luodut Kristuksessa Jeesuksessa (κτισθεντες εν χριστω ιησου) hyviδ töitä varten (επι εργοις αγαθοις), jotka Jumala on edeltδpäin valmistanut (οις προητοιμασεν ο θεος), ettδ me niissä vaeltaisimme (ινα εν αυτοις περιπατησωμεν). (Ef 2:10)

Uskonnolliseen kielenkäyttöön vakiintunut termi uudestisyntyminen ei täysin vastaa todellisuutta, sillä Jeesus on Jumalan ainosyntyinen (monogenis) poika, mutta meidät on luotu hänessä ja häneen:

Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia (και γαρ ειπερ εισιν λεγομενοι θεοι), olipa heitδ sitten taivaassa tai maassa (ειτε εν ουρανω ειτε επι της γης), ja niitδ on paljon semmoisia jumalia ja herroja (ωσπερ εισιν θεοι πολλοι και κυριοι πολλοι), niin on meillδ kuitenkin ainoastaan yksi Jumala (αλλ ημιν εις θεος), Isδ (ο πατηρ), josta kaikki on (εξ ου τα παντα) ja me hδneen (και ημεις εις αυτον), ja yksi Herra (και εις κυριος), Jeesus Kristus (ιησους χριστος), jonka kautta kaikki on (δι ου τα παντα), niin myφs me hänen kauttansa (και ημεις δι αυτου). (1.Kor 8:5-6)

Kohta julkisen toimintansa alussa Jeesus alkoi kutsumaan ihmisiä seuraamaan häntä, joka oli menossa ristille. Ihan totta, ristille hän on meitä kutsunut. Kuinka monta kertaa hän sen asian sanoikaan, että meidän on otettava joka päivä ristimme ja seurattava häntä, jos aiomme yli päätään kelvata hänelle. Ja kuinka monta kertaa apostolit kirjoituksissaan sanoivat samaa. Logiikka on kuitenkin selvä: Vasta kun olemme Hengellä kuolettaneet lihan työt, me voimme syntyä Hengestä. Kun me kasteessa lupaudumme sen tekemään, Jumala ottaa meidän lupauksemme todesta. Älä petä Jumalaa!

Jumalan yhteyteen luotu, mutta synnin takia Jumalan puutarhasta karkotettu ihminen voi palata Isän luo vain jos synti on sovitettu. Luomalla ekklesian (εκκλησία) itseensä Jeesus vapautti Jumalan Israelin lain kirouksesta ja varmisti sen pääsyn Jumalan lupausten piiriin:

Sillä hän on meidän rauhamme (αυτος γαρ εστιν η ειρηνη ημων), hδn, joka teki molemmat yhdeksi (ο ποιησας τα αμφοτερα εν) ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden (και το μεσοτοιχον του φραγμου λυσας), kun hδn omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä (την εχθραν εν τη σαρκι αυτου τον νομον των εντολων εν δογμασιν καταργησας), luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi (ινα τους δυο κτιση εν εαυτω εις ενα καινον ανθρωπον), tehden rauhan (ποιων ειρηνην), ja sovittaakseen molemmat yhdessä ruumiissa takaisin Jumalaan ristin kautta (και αποκαταλλαξη τους αμφοτερους εν ενι σωματι τω θεω δια του σταυρου), kuolettaen vihollisuuden itsensδ kautta (αποκτεινας την εχθραν εν αυτω). Ef 2:14-16)

Sovitus on sovinnon aikaansaamista. Kreikassa sovitusta merkitsevä verbi on katallasso, mutta kun verbin katallasso eteen pannaan etuliite apo, puhutaan sellaisesta sovituksesta, jolla sovitettavien välit palautuvat alkuperäiseen tilaansa, niin että kun me Jumalan puutarhasta synnin takia karkotetut ihmiset sovitettuina Kristuksen veren ja uskon kautta tulemme takaisin Jumalan eteen, ei entisiä enää muistella.

Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille (και ελθων ευηγγελισατο ειρηνην υμιν), jotka kaukana olitte (τοις μακραν), ja niille, jotka lδhellä olivat (και τοις εγγυς); 2:18 sillδ hänen kauttansa (οτι δι αυτου εχομεν) on meillδ molemmilla pääsy (την προσαγωγην οι αμφοτεροι) yhdessδ Hengessä Isän tykö (εν ενι πνευματι προς τον πατερα). (Ef 2:17-18)

Lunastusta odottavia on paljon enemmän kuin luullaankaan. Paavali puhuu, että tämä suunnitelma oli joskus ennen salattu, mutta kielenkääntäjät ovat salanneet sen uudestaan. Yritetään me nyt tässä purkaa kollegoitten salakieltä sen verran, että pystyisimme toimimaan Jumalan suunnitelmassa:

Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle (εμοι τω ελαχιστοτερω παντων των αγιων), on annettu tδmä armo (εδοθη η χαρις αυτη): julistaa kansoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta (εν τοις εθνεσιν ευαγγελισασθαι τον ανεξιχνιαστον πλουτον του χριστου) 3:9 ja saattaa kaikille ilmeiseksi (και φωτισαι παντας), mitδ on sen salaisuuden osallisuus (τις η κοινωνια του μυστηριου), joka ikuisista ajoista asti on ollut kδtkettynä Jumalassa (του αποκεκρυμμενου απο των αιωνων εν τω θεω), joka on luonut kaiken Jeesuksen Kristuksen kautta (τω τα παντα κτισαντι δια ιησου χριστου), 3:10 tehdäkseen Jumalan moninaisen viisauden nyt tiettäväksi ylitaivaallisille hallituksille ja valloille ekklesian kautta (ινα γνωρισθη νυν ταις αρχαις και ταις εξουσιαις εν τοις επουρανιοις δια της εκκλησιας η πολυποικιλος σοφια του θεου) 3:11 aikakausien esillepanon kautta (κατα προθεσιν των αιωνων), minkδ hän on toteuttanut Jeesuksessa Kristuksessa (ην εποιησεν εν χριστω ιησου), meidδn Herrassamme (τω κυριω ημων), 3:12 jossa meillδ on rohkeus ja luottavainen pääsy lähelle hänen uskonsa kautta. (εν ω εχομεν την παρρησιαν και την προσαγωγην εν πεποιθησει δια της πιστεως αυτου). (Ef 3:8-12)

Helluntaipäivän jälkeen ekklesia (εκκλησία) kehittyi toimivaksi yhteisöksi, kodeissa taitettiin leipää ilolla ja sydämen yksinkertaisuudella (εν αγαλλιασει και αφελοτητι καρδιας), mutta julkiset esiintymiset juutalaisyhteisφn edessä tapahtuivat Jerusalemin temppelissä:


Ja Pietari ja Johannes menivät yhdessä pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä (επι το αυτο δε πετρος και ιωαννης ανεβαινον εις το ιερον), rukoushetkellδ (επι την ωραν της προσευχης την ενατην). 3:2 Silloin kannettiin esille miestδ, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta (και τις ανηρ χωλος εκ κοιλιας μητρος αυτου υπαρχων εβασταζετο) ja jonka he joka pδivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen (ον ετιθουν καθ ημεραν προς την θυραν του ιερου την λεγομενην ωραιαν) anomaan almua (του αιτειν ελεημοσυνην) pyhδkköön meneviltä (παρα των εισπορευομενων εις το ιερον). 3:3 Nδhdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön (ος ιδων πετρον και ιωαννην μελλοντας εισιεναι εις το ιερον), hδn pyysi heiltä almua (ηρωτα ελεημοσυνην λαβειν). 3:4 Niin Pietari ja Johannes katsoivat hδneen kiinteästi, ja Pietari sanoi (ατενισας δε πετρος εις αυτον συν τω ιωαννη ειπεν): "Katso meihin (βλεψον εις ημας)". 3:5 Ja hän tarkkasi heitä (ο δε επειχεν αυτοις) odottaen heiltδ jotakin saavansa (προσδοκων τι παρ αυτων λαβειν). 3:6 Niin Pietari sanoi (ειπεν δε πετρος): "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole (αργυριον και χρυσιον ουχ υπαρχει μοι), mutta mitδ minulla on (ο δε εχω), sitδ minä sinulle annan (τουτο σοι διδωμι): Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessδ (εν τω ονοματι ιησου χριστου του ναζωραιου), nouse ja kδy (εγειραι και περιπατει)." (Apt 3:1-6)

Pietarilla ei ollut rahaa, mutta hänellä oli tuo nimi, josta hän itse oli tullut osalliseksi Pyhässä Hengessä niin, että hän saattoi esiintyä tämän nimen edustajana ja Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen todistajana, niin että se näkyi ja tuntui:

Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti ylös (και πιασας αυτον της δεξιας χειρος ηγειρεν); ja heti hδnen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat (παραχρημα δε εστερεωθησαν αυτου αι βασεις και τα σφυρα), 3:8 ja hδn hypähti pystyyn, seisoi ja käveli (και εξαλλομενος εστη και περιεπατει); ja hδn meni heidän kanssansa pyhäkköön (και εισηλθεν συν αυτοις εις το ιερον), kδyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa (περιπατων και αλλομενος και αινων τον θεον). 3:9 Ja kaikki kansa nδki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa (και ειδεν αυτον πας ο λαος περιπατουντα και αινουντα τον θεον); 3:10 ja he tunsivat hδnet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä (επεγινωσκον τε αυτον οτι ουτος ην ο προς την ελεημοσυνην καθημενος επι τη ωραια πυλη του ιερου), ja he olivat tδynnä hämmästystä ja ihmettelyä (και επλησθησαν θαμβους και εκστασεως) siitδ, mikä hänelle oli tapahtunut (επι τω συμβεβηκοτι αυτω). (Apt 3:7-10)

Tapahtuma aiheutti niin paljon ihmetystä ja kummastelua, että Pietari joutui taas pitämään puheen, varsinkin kun parannettu mies pysytteli heidän seurassaan.


Israelin miehet (ανδρες ισραηλιται), mitδ
te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette (τι θαυμαζετε επι τουτω η ημιν τι ατενιζετε), ikδänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään (ως ιδια δυναμει η ευσεβεια πεποιηκοσιν του περιπατειν αυτον). 3:13 Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala (ο θεος αβρααμ και ισαακ και ιακωβ), meidδn isiemme Jumala (ο θεος των πατερων ημων), on osoittanut kunniaa Pojallensa Jeesukselle (εδοξασεν τον παιδα αυτου ιησουν), jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte hδnet Pilatuksen edessä (ον υμεις παρεδωκατε και ηρνησασθε αυτον κατα προσωπον πιλατου), kun tδmä oli päättänyt hänet päästää (κριναντος εκεινου απολυειν). 3:14 Te kielsitte Pyhδn ja Vanhurskaan (υμεις δε τον αγιον και δικαιον ηρνησασθε) ja anoitte, ettδ teille lahjoitettaisiin murhamies (και ητησασθε ανδρα φονεα χαρισθηναι υμιν), 3:15 mutta elämän ruhtinaan te tapoitte (τον δε αρχηγον της ζωης απεκτεινατε); hδnet Jumala on herättänyt kuolleista (ον ο θεος ηγειρεν εκ νεκρων), ja me olemme sen todistajat (ου ημεις μαρτυρες εσμεν). 3:16 Ja uskon kautta hδnen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette (και επι τη πιστει του ονοματος αυτου τουτον ον θεωρειτε και οιδατε εστερεωσεν το ονομα αυτου), ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa (και η πιστις η δι αυτου), on hδnet täysin eheyttänyt kaikkien teidän nähtenne (εδωκεν αυτω την ολοκληριαν ταυτην απεναντι παντων υμων). 3:17 Ja nyt, veljet, minδ tiedän (και νυν αδελφοι οιδα), ettδ te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin (οτι κατα αγνοιαν επραξατε ωσπερ και οι αρχοντες υμων). 3:18 Mutta kuten Jumala oli edeltδ ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta (ο δε θεος α προκατηγγειλεν δια στοματος παντων των προφητων αυτου), ettδ hänen Voideltunsa piti kärsimän, sen hän on täyttänyt (παθειν τον χριστον επληρωσεν ουτως). 3:19 Muuttakaa siis mielenne ja kääntykää (μετανοησατε ουν και επιστρεψατε), ettδ teidän syntinne pyyhittäisiin pois (εις το εξαλειφθηναι υμων τας αμαρτιας), että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista (οπως αν ελθωσιν καιροι αναψυξεως απο προσωπου του κυριου) (3:20) ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty (και αποστειλη τον προκεκηρυγμενον υμιν), Jeesuksen Kristuksen (ιησουν χριστον). 3:21 Taivaan piti omistaman hδnet (ον δει ουρανον μεν δεξασθαι) niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jδlleen kohdallensa asetetaan (αχρι χρονων αποκαταστασεως παντων), mistδ Jumala on ikiajoista saakka puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa suun kautta (ων ελαλησεν ο θεος δια στοματος παντων των αγιων αυτου προφητων απ αιωνος ). (Kts. Apt 3:12-21)

Virvoituksen ajat, joista Pietari puhuu, on Jumalan lepopäivä, sapatti, jonka aikana Jeesus esikuntineen hallitsee maan päällä tuhannen vuoden ajan. Koska pahuus sinä aikana on sidottu, elämä näyttäytyy sellaisena, jollaisena Jumala sen loi. Tämä paratiisinomainen aika koittaa, kun Jumalan suunnitelman mukainen valittujen täyteys (pleroma) on sisälle tullut. Myös Pietarin käyttämä termi apokatastasis, kaiken kohdalleen asettaminen, tarkoittaa samaa asiaa. Mutta tästä termistä on kehitetty myös täysin perusteeton oppi, jonka mukaan kaikki lopulta pelastuvat, jopa saatanakin. Opin tunnetuin edustaja oli Origenes, jonka kristilliset yhteisöt 200-luvun alussa erottivat yhteydestään, mutta jonka katolinen kirkko valtion tuella vahvistuttuaan nyt kunnioittaa omanaan.

Pietarin puhe Jerusalemin temppelin Salomonin pylväskäytävässä jatkuu:

Sillä Mooses on sanonut isille (μωσης μεν γαρ προς τους πατερας ειπεν οτι): "Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta (προφητην υμιν αναστησει κυριος ο θεος υμων εκ των αδελφων υμων ως εμε); hδntä kuulkaa kaikessa (αυτου ακουσεσθε κατα παντα), mitδ hän teille puhuu (οσα αν λαληση προς υμας). 3:23 Ja on tapahtuva (εσται δε), ettδ jokainen sielu, joka ei sitä profeettaa kuule (πασα ψυχη ητις αν μη ακουση του προφητου εκεινου), hδvitetään kansasta (εξολοθρευθησεται εκ του λαου)." (Apt 3:22-23)

Pietarin sanat ovat lyhennelmä Mooseksen sanoista jakeissa 5.Ms 18:15-19. Mutta Mooses ei ollut ainoa, joka Jeesuksesta oli ennen hänen lihaan syntymistään puhunut. Pietari jatkaa:


Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen (και παντες δε οι προφηται απο σαμουηλ) ja kaikki jδrjestään, jotka puhuneet ovat (και των καθεξης οσοι ελαλησαν), ovat myφs ennustaneet näitä päiviä (και προκατηγγειλαν τας ημερας ταυτας). 3:25 Te olette profeettain ja sen liiton lapsia (υμεις εστε υιοι των προφητων και της διαθηκης), jonka Jumala teki meidδn isiemme kanssa sanoen Aabrahamille (ης διεθετο ο θεος προς τους πατερας ημων λεγων προς αβρααμ): "Ja sinun siemenessδsi tulevat siunatuiksi kaikki maan perhekunnat (και τω σπερματι σου ενευλογηθησονται πασαι αι πατριαι της γης)". 3:26 Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa Jeesuksen (υμιν πρωτον ο θεος αναστησας τον παιδα αυτου ιησουν) ja lδhettänyt hänet siunaamaan teitä (απεστειλεν αυτον ευλογουντα υμας), itsekunkin kδäntyessä pois pahuudestanne (εν τω αποστρεφειν εκαστον απο των πονηριων υμων)." (Apt 3:24-26)

Silloin, kun Jeesus paransi sairaita, häntä syytettiin lepopäivän rikkomisesta. Nyt sairaan parantaminen oli tapahtunut Jeesuksen nimeen, mutta sekin oli muka väärin, ja vielä pahemmalta fariseusten korvaan kuulostivat sanat ylösnousemuksesta, joka on Jeesuksessa:

Mutta kun he puhuivat kansalle (λαλουντων δε αυτων προς τον λαον), astuivat papit ja pyhδkön vartioston päällikkö ja saddukeukset heidän eteensä (επεστησαν αυτοις οι ιερεις και ο στρατηγος του ιερου και οι σαδδουκαιοι), 4:2 nδrkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa (διαπονουμενοι δια το διδασκειν αυτους τον λαον) ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista (και καταγγελλειν εν τω ιησου την αναστασιν την εκ νεκρων). 4:3 Ja he kδvivät heihin käsiksi (και επεβαλον αυτοις τας χειρας) ja panivat heidδt vankeuteen seuraavaan päivään asti (και εθεντο εις τηρησιν εις την αυριον), sillδ oli jo ehtoo (ην γαρ εσπερα ηδη). 4:4 Mutta monet niistδ, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat (πολλοι δε των ακουσαντων τον λογον επιστευσαν), ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen (και εγενηθη ο αριθμος των ανδρων ωσει χιλιαδες πεντε). (Apt 4:1-4)

Kansa, joka tapahtumia oli seurannut, oli tehnyt asiasta omat päätelmänsä, mutta kansan eliitti etsi vielä keinoa, miten estää totuuden julkituomista. Seuraavana päivänä asiaa tutkittiin korkeimmassa juutalaisessa tuomioistuimessa:

Ja he asettivat heidät eteensä ja kysyivät (και στησαντες αυτους εν τω μεσω επυνθανοντο): "Millδ voimalla tai kenen nimeen te tämän teitte (εν ποια δυναμει η εν ποιω ονοματι εποιησατε τουτο υμεις)?" (Apt 4:7)

Mikä tässä juutalaisia muka närkästytti? Uskoivathan fariseuksetkin ylösnousemukseen, eikä ylösnousemusajatus muillekaan uskonnoille täysin tuntematon käsite ole. Mutta luetaan se sana tarkemmin jakeesta 4:2:

ja julistivat ylösnousemusta kuolleista Jeesuksessa (εν τω ιησου). (Biblia 1923)

Siinähän se on. On aivan eri asia uskoa, että kuolleet nousevat ylös haudoistaan, kuin että kuolleiden ylösnousemus tapahtuu Jeesuksessa Kristuksessa, ja juuri tähän kysymykseen Pietari keskittyy vastauksessaan:

Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille (τοτε πετρος πλησθεις πνευματος αγιου ειπεν προς αυτους): "Kansan hallitusmiehet ja Israelin vanhimmat (αρχοντες του λαου και πρεσβυτεροι του ισραηλ)! 4:9 Jos meitδ tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä (ει ημεις σημερον ανακρινομεθα επι ευεργεσια ανθρωπου ασθενους) ja siitδ, kenen kautta hän on parantunut (εν τινι ουτος σεσωσται), 4:10 niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettδvä (γνωστον εστω πασιν υμιν και παντι τω λαω ισραηλ), ettδ Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä (οτι εν τω ονοματι ιησου χριστου του ναζωραιου), hänen, jonka te ristiinnaulitsitte (ον υμεις εσταυρωσατε), mutta jonka Jumala kuolleista herδtti (ον ο θεος ηγειρεν εκ νεκρων), hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne (εν τουτω ουτος παρεστηκεν ενωπιον υμων υγιης). 4:11 Hδn on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte (ουτος εστιν ο λιθος ο εξουθενηθεις υφ υμων των οικοδομουντων), mutta joka on kulmakiveksi tullut (ο γενομενος εις κεφαλην γωνιας)'. 4:12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman (και ουκ εστιν εν αλλω ουδενι η σωτηρια ουτε γαρ ονομα εστιν ετερον υπο τον ουρανον το δεδομενον εν ανθρωποις εν ω δει σωθηναι ημας)." (Apt 4:8-12)

Tästä Pietarin puheesta löytyvät ilmaisut "en tini", kenessä, "en to onomati Iisou Hristou tou Nazaraiou", Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä, "en touto outos" (käännöksessä: "hänen nimensä kautta"), "en o", jossa, ovat niin selvää kieltä, että tuomioistuin ei yrittänytkään kiistää itse asiaa. Oman kansansa oikeustajua peljäten se ei kuitenkaan voinut tappaa Pietaria ja Johannesta siihen paikkaan, mutta se kielsi opettamasta kansaa Jeesuksen nimeen. Kun uhkailut jäivät tehottomaksi, jatkuivat vainot, mutta niin jatkuivat myös Jumalan teotkin, eikä pelkästään Juudeassa, vaan koko maailmassa.

Vaikka vuoden 1938 käännös on paljon parempi kuin vuoden 1992 käännös, on tässäkin jo havaittavissa se tendenssi, että lähdetekstin ne ilmaisut, jotka tarkoittavat Jumalan ja uskovan ihmisen yhdistymistä yhdeksi uudeksi ihmiseksi Kristuksessa on pyritty vesittämään niin, ettei niistä kävisi ilmi se, mitä Jeesus nimenomaan tästä yhteiselämästä sanoi:

Minä olen viinipuu (εγω ειμι η αμπελος), te olette oksat (υμεις τα κληματα). Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn (ο μενων εν εμοι καγω εν αυτω), se kantaa paljon hedelmää (ουτος φερει καρπον πολυν); sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä (οτι χωρις εμου ου δυνασθε ποιειν ουδεν). (Joh 15:5)

Paavali, joka tuli uskoon vasta Uuden Liiton yhteisön ensimmäisten syntyvaiheitten jälkeen, joutui rakentamaan käsityksensä Jeesuksen biografiasta sen mukaan mitä hän oli muilta kuullut. Vanhan Testamentin hän tunsi hyvin jo ennestään ja kun hän oli tullut uskoon, ohjasi Pyhä Henki häntä tekemään kaikesta tästä päätelmät, joissa se varsinainen evankeliumi sitten esitetään. Tämä Filippiläiskirjeestä:

Älköö kukaan katsoko omaa (μη τα εαυτων εκαστος σκοπειτε), vaan toistenkin parasta (αλλα και τα ετερων εκαστος). Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli (τουτο γαρ φρονεισθω εν υμιν ο και εν χριστω ιησου), joka ei, vaikka hδnellä olikin Jumalan muoto (ος εν μορφη θεου υπαρχων), katsonut saaliiksensa olla (ουχ αρπαγμον ηγησατο το ειναι) Jumalan kaltainen (ισα θεω), vaan tyhjensi itsensδ (αλλ εαυτον εκενωσεν) orjan muodon ottaen (μορφην δουλου λαβων), ihmisen kaltaiseksi tullen (εν ομοιωματι ανθρωπων γενομενος), ja tuli olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen (και σχηματι ευρεθεις ως ανθρωπος); hδn nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman (και πασα γλωσσα εξομολογησηται), ettδ Herra Jeesus on Voideltu (οτι κυριος ιησους χριστος) Isδn Jumalan kunniaksi (εις δοξαν θεου πατρος (Fil 2:4-11)

Ja kaiken kaikkiaan, mitä oli se evankeliumi on? Vanhan Liiton ylipappihan oli Jeesusta jahdatessaan sanonut, että parempi on, että yksi kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa tuhoutuu. Näin hän, tosin ymmärtämättään, tuli esittäneeksi evankeliumin perusajatuksen, vaikka eivät ne tappamiset siihen loppuneet. Kohta Jeesuksen tappamisen jälkeen tappamiset jatkuivat, kohdistuen nyt Jeesuksen seuraajiin. Apostoli Paavali, joka ennen uskoon tuloaan oli itse mukana niissä hommissa, kertoo tutkintovankeudessa ollessaan tästä elämänvaiheestaan näin:

Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan, ja niin minä teinkin Jerusalemissa. Ja paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden, ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta. Ja kaikkialla synagogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka. Ja kun näissä asioissa matkustin Damaskoon ylipappien valtuudella ja suostumuksella (μετ εξουσιας και επιτροπης της παρα των αρχιερεων), näin minä, oi kuningas, tiellä keskellä päivää taivaasta valon, auringon paistetta kirkkaamman, leimahtavan minun ja matkatoverieni ympärillä, ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen puhuvan ja sanovan minulle hebreankielellä (ηκουσα φωνην λαλουσαν προς με και λεγουσαν τη εβραιδι διαλεκτω): 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.' (Apt 26:9-14)

Kun Jeesus nämä sanat Saulille lausui, hän itse oli jo taivaissa. Ei Saulus pystynyt uhittelullaan Jeesuksen asemaa horjuttamaan, mutta hän luuli pystyvänsä kukistamaan Jumalan lapset. Epäuskon paholaisen sokaisemana hän ei ymmärtänyt, että Jeesus, Pyhän Hengen ominaisuudessa, asui ja asuu myös jokaisen Jumalan lapsen sydämessä, joten jokainen hyökkäys Jumalan lapsia vastaan on myös hyökkäys Jumalaa vastaan.

Vainot eivät lannistaneet Jeesuksen seuraajia. Evankeliumia julistettiin, ja ekklesia kasvoi. Evankeliumi itsessään on hyvin yksinkertainen todistus Jeesuksen henkilöllisyydestä, elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, mutta sen mahtavat seuraukset alkoivat näkyä jo sinä päivänä, kun Pyhä Henki vuodatettiin. Jos ristiinnaulitsemisen kaikkein raskaimmat vaiheet jätetään kertomatta, jää jäljelle hyvin yksinkertainen evankeliumi, josta Paavali kirjoitti Korintin kaupungin ekklesialle:

Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan (γνωριζω) sen evankeliumin, jonka minδ teille julistin (το ευαγγελιον ο ευηγγελισαμην υμιν), jonka te myφskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte (δι ου και σωζεσθε), jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikäänkuin keskensyntynyt. Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan ekklesia (εκκλησία). (1.Kor 15:1-9)

Niin yksinkertaista, että edelleen valtaosa ihmiskuntaa nauraa sille. Naulittiin ristille, kuoli ja haudattiin, nousi haudasta ja hups, ihmiskunta oli pelastettu. "Ota vastaan Jeesus Kristus henkilökohtaisena vapahtajanasi, niin pääset taivaaseen", huutavat amerikkalaiset superevankelistat ja suuri roomalainen teurastaja vaatii, että anna sielusi meidän haltuun, niin me järjestämme asian sinun puolestasi, niin ettei sinun tarvitse vaivata päätäsi koko asialla.

Meillä yksinkertaisilla on kuitenkin sellainen tapa, että me emme naura edes vitsille, ennen kuin olemme ymmärtäneet sen. Ja tässä tapauksessa kysymys ei ole vitsistä, vaan siitä, että koska Jeesus on ristillä sovittanut meidän syntimme, Jumala hyväksyy meidät yhteyteensä, ja se avaa meille taivaat. Hänen lähettämänsä Pyhä Henki ohjaa meidät sitten Jumalan rikkauksien tuntemiseen, ja me saamme tuntea Hänet itsensä ja elää jokapäiväisessä yhteydessä Hänen kanssaan.

Ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvussa 15, jakeissa 1-11 Paavali esitti vain evankeliumin ne perusosat, jotka kuuluvat saarnaan eli kerygmaan. Se jälkeen Paavali jatkaa esitystään niin, että luku kokonaisuudessaan muodostaa täyden evankeliumin mutta kuitenkin mahdollisimman tiiviissä muodossa. Jatkoa lukiessasi, katso 1.Kor 15:12-58, kiinnitä huomiota erityisesti siihen, mitä asioita siinä sanotaan Kristuksen ylösnousemuksesta, evankeliumin saarnasta, uskosta, Jeesuksen tulosta takaisin, vihollisen kukistamisesta ja meidän muuttumisestamme niin, että lopputulos on sellainen, kuin mitä siitä luomiskertomuksessa sanottiin ja siihen, että luku päättyy Jumalan ylistykseen.

Apostolien tekojen lukuisat saarnat, kerygmat, ovat malliesimerkkejä siitä, mitä saarnan tulee sisältää, että sen kuulemisesta syntyisi usko Jumalan pelastukseen, ja uskova voisi siirtyä mielenmuutoksen, Jeesuksen nimeen otetun kasteen Jumalan valtakuntaan, saada syntinsä anteeksi ja saada Jumalan lahjan, Pyhän Hengen. Kun evankeliumia oli jo saarnattu Jerusalemissa, Samariassa ja julistettu etiopialaiselle käännynnäiselle, Pietari saa tehtäväkseen mennä ja julistaa evankeliumia roomalaiselle komppanianpäällikölle. Pietarin rukoillessa hän joutuu hurmostilaan, ja Jumala antaa hänelle niin tarkat ohjeet, että Pietari uskoo tehtävän olevan Herralta. Näky alkaa toteutua heti, ja Pietari lähtee matkalle niiden miesten kanssa, jotka hän näyssä on jo nähnyt:

Ja sen jälkeisenä päivänä he saapuivat Kesareaan και τη επαυριον (εισηλθον εις την καισαρειαν); ja Kornelius odotti heitä (ο δε κορνηλιος ην προσδοκων αυτους) ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä (συγκαλεσαμενος τους συγγενεις αυτου και τους αναγκαιους φιλους). 10:25 Ja kun Pietari oli astumassa sisään (ως δε εγενετο εισελθειν τον πετρον), meni Kornelius häntä vastaan (συναντησας αυτω ο κορνηλιος), lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui maahan (πεσων επι τους ποδας προσεκυνησεν). 10:26 Mutta Pietari nosti hänet ylös sanoen (ο δε πετρος αυτον ηγειρεν λεγων): "Nouse; minäkin olen ihminen (αναστηθι καγω αυτος ανθρωπος ειμι)". 10:27 Ja puhellen hänen kanssaan hän meni sisään (και συνομιλων αυτω εισηλθεν) ja tapasi monta koolla (και ευρισκει συνεληλυθοτας πολλους). 10:28 Ja hän sanoi heille (εφη τε προς αυτους): "Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä (υμεις επιστασθε ως αθεμιτον εστιν ανδρι ιουδαιω κολλασθαι η προσερχεσθαι αλλοφυλω); mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi (και εμοι ο θεος εδειξεν μηδενα κοινον η ακαθαρτον λεγειν ανθρωπον). 10:29 Sentähden minä vastaansanomatta tulinkin, kun minua noudettiin (διο και αναντιρρητως ηλθον μεταπεμφθεις). Ja nyt minä kysyn: mitä varten te olette minut noutaneet (πυνθανομαι ουν τινι λογω μετεπεμψασθε με)?" 10:30 Ja Kornelius sanoi (και ο κορνηλιος εφη): "Neljä päivää sitten, juuri tähän aikaan päivästä, minä paastotessani kotonani rukoilin tällä yhdeksännellä hetkellä (απο τεταρτης ημερας μεχρι ταυτης της ωρας ημην νηστευων και την εννατην ωραν προσευχομενος εν τω οικω μου), ja katso (και ιδου), edessäni seisoi mies loistavissa vaatteissa (ανηρ εστη ενωπιον μου εν εσθητι λαμπρα) 10:31 ja sanoi (και φησιν): 'Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu (κορνηλιε εισηκουσθη σου η προσευχη), ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä (και αι ελεημοσυναι σου εμνησθησαν ενωπιον του θεου. 10:32 Niin lähetä nyt Joppeen (πεμψον ουν εις ιοππην) ja kutsu tykösi Simon (και μετακαλεσαι σιμωνα), jota myös Pietariksi kutsutaan (ος επικαλειται πετρος); hän majailee nahkuri Simonin talossa meren rannalla (ουτος ξενιζεται εν οικια σιμωνος βυρσεως παρα θαλασσαν), joka tultuaan kertoo sinulle (ος παραγενομενος λαλησει σοι).' 10:33 Sentähden minä lähetin heti sinulle sanan (εξαυτης ουν επεμψα προς σε), ja sinä teit hyvin, kun tulit (συ τε καλως εποιησας παραγενομενος). Nyt olemme siis tässä kaikki Jumalan edessä (νυν ουν παντες ημεις ενωπιον του θεου παρεσμεν), kuullaksemme kaiken, mitä Jumala on käskenyt sinun puhua (ακουσαι παντα τα προστεταγμενα σοι υπο του θεου)." (Apt 10:24-33)

Pietarin saarna Korneliuksen kodissa on hyvä esimerkki saarnasta, jossa evankeliumin julistaja ei tee elettäkään evankeliumin koko sisällön esittämiseksi pitkän linjan kaavan mukaan, vaan keskittyy niiden seitsemän asian esittämiseen, jotka synnyttävät uskon Jeesukseen Kristukseen. Huomaa, että tekstissä ei ole yhtään turhaa sanaa:

Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi (ανοιξας δε πετρος το στομα ειπεν): "Nyt minä totisesti käsitän (επ αληθειας καταλαμβανομαι), ettei Jumala katso henkilöön (οτι ουκ εστιν προσωποληπτης ο θεος), 10:35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää (αλλ εν παντι εθνει ο φοβουμενος αυτον) ja tekee vanhurskautta (και εργαζομενος δικαιοσυνην), on hänelle otollinen (δεκτος αυτω εστιν). 10:36 Sen sanan (τον λογον), jonka hän lähetti Israelin lapsille (ον απεστειλεν τοις υιοις ισραηλ), julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa (ευαγγελιζομενος ειρηνην δια ιησου χριστου), joka on kaikkien Herra (ουτος εστιν παντων κυριος), 10:37 sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan (υμεις οιδατε το γενομενον ρημα καθ ολης της ιουδαιας αρξαμενον απο της γαλιλαιας), sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte (μετα το βαπτισμα ο εκηρυξεν ιωαννης); 10:38 te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen (ιησουν τον απο ναζαρετ ως εχρισεν αυτον ο θεος πνευματι αγιω και δυναμει), hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää (ος διηλθεν ευεργετων) ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet (και ιωμενος παντας τους καταδυναστευομενους υπο του διαβολου); sillä Jumala oli hänen kanssansa (οτι ο θεος ην μετ αυτου). 10:39 Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa (και ημεις εσμεν μαρτυρες παντων ων εποιησεν εν τε τη χωρα των ιουδαιων) ja Jerusalemissa (και εν ιερουσαλημ); ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat (ον ανειλον κρεμασαντες επι ξυλου). 10:40 Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä (τουτον ο θεος ηγειρεν τη τριτη ημερα) ja antoi hänen ilmestyä (και εδωκεν αυτον εμφανη γενεσθαι), 10:41 ei kaikelle kansalle (ου παντι τω λαω), vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille (αλλα μαρτυσιν τοις προκεχειροτονημενοις υπο του θεου), meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut (ημιν οιτινες συνεφαγομεν και συνεπιομεν αυτω μετα το αναστηναι αυτον εκ νεκρων). 10:42 Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa (και παρηγγειλεν ημιν κηρυξαι τω λαω και διαμαρτυρασθαι), että hän on se, jonka Jumala on asettanut (οτι αυτος εστιν ο ωρισμενος υπο του θεου) elävien ja kuolleitten tuomariksi (κριτης ζωντων και νεκρων). 10:43 Hänestä kaikki profeetat todistavat (τουτω παντες οι προφηται μαρτυρουσιν), että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta (αφεσιν αμαρτιων λαβειν δια του ονοματος αυτου παντα τον πιστευοντα εις αυτον)." (Apt 10:34-43)

Jumala on suuri sydänten tuntija. Kun hän näkee, että evankeliumi on vastaanotettu, hän täyttää lupauksensa Pyhän Hengen lahjasta heti. Mutta vaikka Herra oli antanut Pyhän Hengen lahjan, ei vesikastettakaan voitu jättää tekemättä, sillä se on liitto, jonka perusteella Herra saa oikeuden puolustaa omaansa:

Kun Pietari vielä näitä puhui (ετι λαλουντος του πετρου τα ρηματα ταυτα), tuli Pyhä Henki kaikkien päälle (επεπεσεν το πνευμα το αγιον επι παντας), jotka puheen kuulivat (τους ακουοντας τον λογον). 10:45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin vierasheimoistenkin ylle (και εξεστησαν οι εκ περιτομης πιστοι οσοι συνηλθον τω πετρω οτι και επι τα εθνη η δωρεα του αγιου πνευματος εκκεχυται), 10:46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä (ηκουον γαρ αυτων λαλουντων γλωσσαις) ja ylistävän Jumalaa (και μεγαλυνοντων τον θεον). Silloin Pietari vastasi (τοτε απεκριθη ο πετρος): 10:47 "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä (μητι το υδωρ κωλυσαι δυναται τις του μη βαπτισθηναι τουτους), jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin (οιτινες το πνευμα το αγιον ελαβον καθως και ημεις)?" 10:48 Ja hän käski kastaa heidät Herran nimeen (προσεταξεν τε αυτους βαπτισθηναι εν τω ονοματι του κυριου). Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä (τοτε ηρωτησαν αυτον επιμειναι ημερας τινας). (Apt 10:44-48)

Vaikka evankeliumi on yksinkertainen, eivät sen seuraukset sitä ole. Nykyinen maailma, jonka päällimmäiset tunnusmerkit ovat synti ja kuolema, joutuu väistymään Uuden Luomisen tieltä, jonka johtava periaate on Jumalan armo Kristuksessa ja tulos ikuinen elämä. Daniel, jota Jeesus kutsui profeetaksi, esitti tämän maailmanhistoriallisen prosessin jo noin 500 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Yksittäisten ihmisten kohdalta muutokset ovat yhtä mittavia, mutta ensin vähän perusteista: kysymys on vallasta ja oikeudenmukaisuudesta. Paholainen orjuuttaa synnin avulla, mutta Kristus vapauttaa armon avulla, ja vielä niin, että oikeudenmukaisuus saa vääryydestä riemuvoiton Kristuksessa:

Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta (ει γαρ τω του ενος παραπτωματι ο θανατος εβασιλευσεν δια του ενος), niin paljoa enemmδn ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden (πολλω μαλλον οι την περισσειαν της χαριτος και της δωρεας της δικαιοσυνης λαμβανοντες), tulevat elδmässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta (εν ζωη βασιλευσουσιν δια του ενος ιησου χριστου). - 5:18 Niinpδ siis (αρα ουν), samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi (ως δι ενος παραπτωματος εις παντας ανθρωπους εις κατακριμα), niin myφs yhden ihmisen vanhurskauden teko (ουτως και δι ενος δικαιωματος) koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi (εις παντας ανθρωπους εις δικαιωσιν ζωης); 5:19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta (ωσπερ γαρ δια της παρακοης του ενος ανθρωπου) monet ovat joutuneet syntisiksi (αμαρτωλοι κατεσταθησαν οι πολλοι), niin myφs yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi (ουτως και δια της υπακοης του ενος δικαιοι κατασταθησονται οι πολλοι). 5:20 Mutta laki tuli vδliin (νομος δε παρεισηλθεν), ettδ rikkomus suureksi tulisi (ινα πλεοναση το παραπτωμα); mutta missδ synti on suureksi tullut (ου δε επλεονασεν η αμαρτια), siinδ armo on tullut ylenpalttiseksi (υπερεπερισσευσεν η χαρις), 5:21 ettδ niinkuin synti on hallinnut kuolemassa (ινα ωσπερ εβασιλευσεν η αμαρτια εν τω θανατω), samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi (ουτως και η χαρις βασιλευση δια δικαιοσυνης εις ζωην αιωνιον) Jeesuksen Kristuksen, meidδn Herramme, kautta (δια ιησου χριστου του κυριου ημων). (Rm 5:17-21)

Jeesuksen sanojen mukaan se, joka häntä rakastaa, pitää hänen käskynsä. Mutta Paavali on vapaa sanomaan asian toisin. Hän ottaa lähtökohdaksi Jeesuksen usein esittämät sanat itsensä kieltämisestä, oman ristinsä kantamisesta ja hänen seuraamisestaan, ja siitä onkin hyvä jatkaa:

Mitä siis sanomme (τι ουν ερουμεν)? Onko meidδn pysyttävä synnissä (επιμενουμεν τη αμαρτια), ettδ armo suureksi tulisi (ινα η χαρις πλεοναση)? 6:2 Pois se (μη γενοιτο)! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä (οιτινες απεθανομεν τη αμαρτια), kuinka me vielδ eläisimme siinä (πως ετι ζησομεν εν αυτη)? 6:3 Vai ettekφ tiedä (η αγνοειτε), ettδ me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen (οτι οσοι εβαπτισθημεν εις χριστον ιησουν), olemme hδnen kuolemaansa kastetut (εις τον θανατον αυτου εβαπτισθημεν)? 6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut (συνεταφημεν ουν αυτω) kasteen kautta kuolemaan (δια του βαπτισματος εις τον θανατον), ettδ niinkuin Kristus herätettiin kuolleista (ινα ωσπερ ηγερθη χριστος εκ νεκρων) Isδn kirkkauden kautta (δια της δοξης του πατρος), samoin pitδä meidänkin uudessa elämässä vaeltaman (ουτως και ημεις εν καινοτητι ζωης περιπατησωμεν). 6:5 Sillδ jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa (ει γαρ συμφυτοι γεγοναμεν τω ομοιωματι του θανατου αυτου αλλα και της αναστασεως εσομεθα), 6:6 kun tiedδmme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu (τουτο γινωσκοντες οτι ο παλαιος ημων ανθρωπος συνεσταυρωθη), ettδ synnin ruumis kukistettaisiin (ινα καταργηθη το σωμα της αμαρτιας), niin ettemme enδä syntiä palvelisi (του μηκετι δουλευειν ημας τη αμαρτια); 6:7 sillδ joka on kuollut (ο γαρ αποθανων), se on vanhurskautunut pois synnistδ (δεδικαιωται απο της αμαρτιας). 6:8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa (ει δε απεθανομεν συν χριστω), niin me uskomme saavamme myφs elää hänen kanssaan (πιστευομεν οτι και συζησομεν αυτω), 6:9 tietδen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole (ειδοτες οτι χριστος εγερθεις εκ νεκρων ουκετι αποθνησκει): kuolema ei enδä häntä vallitse (θανατος αυτου ουκετι κυριευει). 6:10 Sillδ minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä (ο γαρ απεθανεν τη αμαρτια απεθανεν εφαπαξ); mutta minkδ hän elää, sen hän elää Jumalalle (ο δε ζη ζη τω θεω). (Rm 6:1-11)

Sitten Paavali antaa neuvon:

Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina (ουτως και υμεις λογιζεσθε εαυτους νεκρους μεν ειναι τη αμαρτια), mutta Jumalalle elδvinä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (ζωντας δε τω θεω εν χριστω ιησου τω κυριω ημων). (Rm 6:11)

Mutta kun tilanne on selvitetty, on aika antaa ohje siitä, miten synti voitetaan:

Älköön siis synti hallitko (μη ουν βασιλευετω η αμαρτια) teidδn kuolevaisessa ruumiissanne (εν τω θνητω υμων σωματι), sille alistuen (εις το υπακουειν αυτη) kuuliaisina sen himoille (εν ταις επιθυμιαις αυτου), δlkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille (μηδε παριστανετε τα μελη υμων οπλα αδικιας τη αμαρτια), vaan antakaa itsenne Jumalalle (αλλα παραστησατε εαυτους τω θεω), kuolleista elδviksi tulleina (ως εκ νεκρων ζωντας), ja jδsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle (και τα μελη υμων οπλα δικαιοσυνης τω θεω). Sillδ synnin ei pidä teitä vallitseman (αμαρτια γαρ υμων ου κυριευσει), koska ette ole lain alla (ου γαρ εστε υπο νομον), vaan armon alla (αλλ υπο χαριν). (Rm 6:12-14)

Tarkasteltuaan muutoksen teoriaa Paavali sanoo, mihin johtaa synti, ja mihin johtaa Jumalan armo Kristuksessa:

Sillä synnin palkka on kuolema (τα γαρ οψωνια της αμαρτιας θανατος), mutta Jumalan armoitus (το δε χαρισμα του θεου) on iankaikkinen elδmä Kristuksessa Jeesuksessa (ζωη αιωνιος εν χριστω ιησου), meidδn Herrassamme (τω κυριω ημων). (Rm 6:23)

Vanha ihminen, Aatamin suku, tai sanottakoonpa sitä vaikka ihmissuvuksi, jakautuu sukuihin ja kansoihin. Mutta kun meillä Jumalan Hengestä syntymisen kautta on yksi isä, meistä tulee yksi kansa ja Jumalan Internationaali.

Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei vieraskielistä, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata (οπου ουκ ενι ελλην και ιουδαιος περιτομη και ακροβυστια βαρβαρος σκυθης δουλος ελευθερος), vaan kaikki ja kaikissa on Kristus (αλλα τα παντα και εν πασιν χριστος). (Kol 3:11)

Evankeliumi asettaa juutalaiset samalle lähtöviivalle muiden kansojen kanssa, jonka ymmärrettyään Paavali ilmaisee tunteensa niin tuoreesti, ikään kuin hän juuri sillä hetkellä olisi tajunnut kirjoittamansa asian:

Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen (τις γαρ εγνω νουν κυριου)? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti (εις τους αιωνας αμην)! Amen. (Rm 11:33-36)

Jumala haluaa asua lastensa keskuudessa. Tottakai hän sitä haluaa, sillä hän on rakastava isä. Kun Jeesus oli vasta tulossa maailmaan, profetoi Jesaja siitä, että Hän, Jeesus on oleva Jumalan temppeli ja sen kulmakivi ihmisten keskuudessa (kts. Jes 8:9-13), mutta monille myös kompastuskivi. Jos emme kompastu Jeesukseen, niin meistäkin tulee Pyhän Hengen asunto, Elävän Jumalan temppeli.

Niin ette siis enää ole vieraita (αρα ουν ουκετι εστε ξενοι) ettekδ muukalaisia (και παροικοι), vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhevδkeä (αλλα συμπολιται των αγιων και οικειοι του θεου), 2:20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja (εποικοδομηθεντες επι τω θεμελιω των αποστολων και προφητων), kulmakivenδ itse Jeesus Kristus (οντος ακρογωνιαιου αυτου ιησου χριστου), 2:21 jossa koko rakennus (εν ω πασα η οικοδομη) liittyy yhteen (συναρμολογουμενη) ja kasvaa pyhδksi temppeliksi Herrassa (αυξει εις ναον αγιον εν κυριω); 2:22 ja hδnessä tekin (εν ω και υμεις) yhdessδ muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi (συνοικοδομεισθε εις κατοικητηριον του θεου) Hengessä (εν πνευματι). (Ef 2:19-22)

Maailman luomisen tyhjästä on täytynyt olla Jumalalle paljon helpompaa kuin ihmisen luominen, sillä ihmisen - Jumalan kaltaiseksi luodun - oli määrä päästä itse valitsemaan tiensä, ja siitä ne ongelmat sitten alkoivatkin. Jeesuksen sovitustyön ansiosta ne on nyt sovitettu, mutta ihmisen on vielä kuljettava se tie, jolla Jeesuksen sovitustyö täyttyy hänen omassa elämässään, ettei kävisi niin kuin Egyptin orjuudesta vapautetuille israelilaisille, jotka kuolivat erämaahan:

Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin (και γαρ εσμεν ευηγγελισμενοι καθαπερ κακεινοι); mutta heidδn kuulemansa sana (ο λογος) ei heitδ hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin (μη συγκεκραμενος τη πιστει), jotka sen kuulivat. (Hebr 4:1-2)

Jumalan sana saviastiassa on kieltämättä erikoinen hybridi. Mutta luomistyössä on kysymys juuri siitä. Luoda Uusi Ihminen, jolla on paitsi ruumis ja sielu, myös elävä henki, joka pystyy kommunikoimaan Elävän Jumalan kanssa. Hengen alaisuudessa sielunmaisema uudistuu ja vanhurskasten ylösnousemuksessa myös saviastia saa väistyä uuden ja paremman tieltä.

Jumala ei tee mitään turhan vuoksi. Maailman luomisella oli paljon mittavampi päämäärä kuin luoda ihminen ja sitten pelastaa hänet helvetin tulelta. Mutta mikä? Ensinnäkin me löydämme Roomalaiskirjeestä lohduttavan sanan siitä, että Jumala on luonut kaiken valmiiksi, vaikka se vielä tuntuukin keskeneräiseltä, varsinkin jos ryhdymme tarkkailemaan itseämme:

Mutta me tiedämme (οιδαμεν δε), ettδ kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (οτι τοις αγαπωσιν τον θεον παντα συνεργει εις αγαθον) ja esillepantavaksi kutsututtuja ovat (τοις κατα προθεσιν κλητοις ουσιν). Sillδ ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut (και εδοξασεν). (Rm 8:28-30)

Sitaatin viimeinen sana "kirkastanut" on epäonnistunut käännös sanalle "doksa". Vanhoissa käännöksissä käytettiin sanaa "kunnia", mutta siitä on luovuttu, ehkäpä vain kieliopillisista syistä, sillä vanha käännös "ne hän on myös kunniallisiksi tehnyt" on kömpelö. Venäjän slava, ja siitä johdettu verbi proslavitj, kuten myös englannin glory ja verbi glorify ovat esimerkkejä hyvistä sanavalinnoista ja onnistuneista käännöksistä. Sana "kirkastanut" on esimerkki päinvastaisesta; ainakin minulle se tuo mieleen pontikan valmistuksen, mikä Jumalan luoksepääsemättömän kunnian ilmaisemiseen on tietysti melko sopimaton. Olen rukoillut jo pitkään, että löytäisin sopivan sanan näin keskeisen virheen korjaamiseksi ja katselen toiveikkaana myös kaikkia uusia käännöksiä, jospa joku olisi ongelman jo ratkaissut. Kun suomen kirjakieltä 1800 luvulla alettiin toden teolla kehittää, Lönnrotin ja muut etsivät jossakin maan kolkassa käytössä olevia sanoja, ja hyödyntää niitä ja muita kieliopillisia keinoja niin, että uusien ja ennen tuntemattomien asioiden ja käsitteiden ilmaiseminen kävisi paremmin päinsä. Ja Jumalan kunnia on juuri sellainen vähän tunnettu asia, joka pitäisi saada yhdellä sanalla ilmaistua ilman sekoilun vaaraa.*

Myös ilmaisussa "ja esillepantavaksi kutsututtuja ovat" käytetty sana προθεσις vaatii tδsmennystä. Samaa sanaa käytettiin Vanhan Liiton temppelissä Herran edessä pidettävistä esillepanoleivistä, jotka olivat vertauskuvallinen ilmaisu Israelin kahdestatoista sukukunnasta, mutta tässä puhutaan jo konkreettisista Jumalan lapsista, joiden kautta Jumalan viisaus tulee ilmi tässä ajassa ihmisille ja henkivalloille, ja jotka Jeesus Kristus määrättynä päivänä esittelee morsiamenaan Isän edessä Taivaallisessa Pyhäkössä.

Kun me sitten jatkamme Jumalan evankeliumin tarkastelua, saamme myös tietää sen todellisen syyn, miksi meidät luotiin Kristuksessa. Se ilmaistaan Uuden Testamentin pisimmässä lauseessa, Ef 1:3-14 kolmeen kertaan. Kertoisinkohan sen jo tässä: Meidät on luotu Jumalan kunnian (doksa) kiitokseksi. Meidät on luotu Jumalaa varten, ei meitä itseämme varten.

Luomistyön tarkoitus on jäänyt monelle arvoitukseksi osittain myös siksi, että sitä m-38 käännöksessä sen esillepanoa (kr. prothesis) sanotaan aivoitukseksi. Jeesuksen ylösnousemiseen asti sitä pidettiinkin salassa, eikä syyttä. Jumalan tarkoituksena kun oli paitsi pelastaa ihminen ja saattaa paljon lapsia ylimaalliseen kunniaan (doksa, taivaallinen olotila, kunnia, vrt. viron "au", kunnia, ja suomen "auvo", joka tarkoittaa autuasta iloa), myös tuomita synti, jonka avulla Jumalaa vastaan kapinoiva, entinen suojeleva kerubi, piti ihmisiä vallassaan. Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen salailuun ei enää ollut syytä, ja Jumalan "aivoitusta" voitiin täydellä teholla julistaa, jopa todistuksena muille henkivalloille.

Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka on siunannut meitδ (ο ευλογησας ημας) ylitaivaallisissa kaikella hengellisellδ siunauksella Kristuksessa (εν παση ευλογια πνευματικη εν τοις επουρανιοις εν χριστω), 1:4 niinkuin hδn ennen maailman alasheittδmistδ oli hδnessδ valinnut meidδt (καθως εξελεξατο ημας εν αυτω προ καταβολης κοσμου) olemaan pyhδt ja nuhteettomat hänen edessään (ειναι ημας αγιους και αμωμους κατενωπιον αυτου), rakkaudessa (εν αγαπη), 1:5 edeltδpäin määräten meidät (προορισας ημας) pojiksi asetettavaksi (εις υιοθεσιαν), Jeesuksen Kristuksen kautta itselleen (δια ιησου χριστου εις αυτον), hδnen oman tahtonsa mielisuosion mukaan (κατα την ευδοκιαν του θεληματος αυτου), 1:6 hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi (εις επαινον δοξης της χαριτος αυτου), hyvδksymällä meidät siinä rakastetussa (ης εν η εχαριτωσεν ημας εν τω ηγαπημενω), 1:7 jossa meillδ on lunastus hänen verensä kautta (εν ω εχομεν την απολυτρωσιν δια του αιματος αυτου), rikkomusten anteeksisaaminen (την αφεσιν των παραπτωματων), hδnen armonsa rikkauden mukaan (κατα τον πλουτον της χαριτος αυτου) 1:8 jota hδn on ylenpalttisesti antanut meihin (ης επερισσευσεν εις ημας) kaikessa viisaudessa ja ymmδrryksessä (εν παση σοφια και φρονησει), 1:9 tehden meille tiettδväksi (γνωρισας ημιν) tahtonsa salaisuuden (το μυστηριον του θεληματος αυτου), mielisuosionsa mukaan (κατα την ευδοκιαν αυτου), jonka hδn toi esiin hänessä (ην προεθετο εν αυτω) 1:10 aikojen tδyttyessä toteutettavasta taloudenhoidosta (εις οικονομιαν του πληρωματος των καιρων), yhdistδä Kristuksessa saman pään alaisuuteen (ανακεφαλαιωσασθαι τα παντα εν τω χριστω) kaikki, mitδ on taivaissa ja mitä on maan päällä (τα επι τοις ουρανοις και τα επι της γης) hδnessä (εν αυτω), 1:11 jossa me myφs olemme saaneet perintöosan (εν ω και εκληρωθημεν), edeltδmäärättyinä esillepantavaksi (προορισθεντες κατα προθεσιν) hδnessä, joka kaikki vaikuttaa oman tahtonsa päättämän mukaan (του τα παντα ενεργουντος κατα την βουλην του θεληματος αυτου), 1:12 ettδ me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις το ειναι ημας εις επαινον της δοξης αυτου), jotka jo edeltδ olemme panneet toivomme Kristukseen (τους προηλπικοτας εν τω χριστω), 1:13 jossa teihinkin (εν ω και υμεις), sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan (ακουσαντες τον λογον της αληθειας), pelastuksenne evankeliumin (το ευαγγελιον της σωτηριας υμων), johon uskottuanne (εν ω και πιστευσαντες) on teidδt sinetöity Pyhän Hengen lupauksella (εσφραγισθητε τω πνευματι της επαγγελιας τω αγιω), 1:14 joka on meidδn perintömme vakuutena (ος εστιν αρραβων της κληρονομιας ημων), hδnen omaisuutensa lunastamiseksi (εις απολυτρωσιν της περιποιησεως) - hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις επαινον της δοξης αυτου). (Ef 1:3-14)

Ihmeellinen aivoitus: Ryhtyä nyt luomaan maailmankaikkeutta sitä varten, että voisi sen jälleen yhdistää! Tekstissä kerrotaankin, että se on salaisuus; tosin tämä salaisuus nyt on jo paljastettu ja sillä on nimikin: Kristuksen salaisuus, kts. Ef 3:4 ja Kol 4:3. Paavali kirjoittaa:

Olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta (ειγε ηκουσατε την οικονομιαν της χαριτος του θεου), mikδ on minulle teitä varten annettu (της δοθεισης μοι εις υμας), 3:3 ettδ näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi (οτι κατα αποκαλυψιν εγνωρισεν μοι το μυστηριον), niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut (καθως προεγραψα εν ολιγω); 3:4 josta te sitä lukiessanne voitte huomata (προς ο δυνασθε αναγινωσκοντες νοησαι), kuinka perehtynyt minδ olen Kristuksen salaisuuteen (την συνεσιν μου εν τω μυστηριω του χριστου), 3:5 jota menneiden sukupolvien aikana (ο εν ετεραις γενεαις) ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty (ουκ εγνωρισθη τοις υιοις των ανθρωπων), niinkuin se nyt on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille Hengessä (ως νυν απεκαλυφθη τοις αγιοις αποστολοις αυτου και προφηταις εν πνευματι): 3:6 että vierasheimoisetkin ovat kanssaperillisiä (ειναι τα εθνη συγκληρονομα) ja yhtδ ruumista (και συσσωμα) ja osallisia hδnen lupaukseensa Kristuksessa evankeliumin kautta (και συμμετοχα της επαγγελιας αυτου εν τω χριστω δια του ευαγγελιου), 3:7 jonka palvelijaksi minδ olen tullut Jumalan armon lahjan kautta (ου εγενομην διακονος κατα την δωρεαν της χαριτος του θεου), joka minulle on annettu hδnen voimansa vaikutuksesta (την δοθεισαν μοι κατα την ενεργειαν της δυναμεως αυτου). (Ef 3:2-7)

Kolosalaiskirjeen sanat ovat kuin jatkoa edelliselle:

Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa (τη προσευχη προσκαρτερειτε γρηγορουντες εν αυτη εν ευχαριστια), 4:3 rukoillen samalla meidänkin edestämme (προσευχομενοι αμα και περι ημων), ettδ Jumala avaisi meille sanan oven (ινα ο θεος ανοιξη ημιν θυραν του λογου) puhuaksemme Kristuksen salaisuutta (λαλησαι το μυστηριον του χριστου), jonka tδhden minä myös olen sidottuna (δι ο και δεδεμαι), 4:4 ettδ minä sen ilmoittaisin (ινα φανερωσω αυτο), niinkuin minun tulee puhua (ως δει με λαλησαι). (Kol 4:2-4)

Sivulle 08: Kristuksen ruumiin rakentaminen