##A06 joulu fi plus eu06 27 s. 2018-12-10

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A6

 

 

Taivasten valtakunnan avaimet

 

Pyhän Hengen vuodatus avasi uuden aikakauden, jonka tärkein tunnusmerkki löytyy Pietarin helluntaisaarnan viimeisestä lauseesta:

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.

Juudan heimo oli osoittanut vihaavansa Jumalaa yli kaiken. Mutta kuulijoiden joukossa oli myös niitä, uskoivat sanan siitä, että Jeesus on Jumalan voideltu, Israelin kuningas. Nämä uskoon tulleet ihmiset myös tunsivat oman syyllisyytensä siihen, ettei yksikään ihminen ollut seisonut Totuuden rinnalla kun Totuutta loukattiin. Pietarin puheen kuultuaan he sydäninfarktin termein määriteltyä katumuksen tuskaa tuntien sanoivat Pietarille ja muille apostoleille:

Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? (Apt 2:37)

Kysymys on sama, jonka jokainen uskoon tullut ihminen hädissään tekee. Mutta ei hätää: Jeesus oli luvannut Pietarille taivasten valtakunnan avaimet jo silloin kun tämä oli tunnustanut Jeesuksen Jumalan Pojaksi (Matt 16:16-19). Nyt oli tullut se ensimmäinen hetki, jolloin näitä avaimia päästiin käyttämään. Uskoon tulleiden, katuvien ihmisten kysymykseen Pietari vastasi:


Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte Pyhän Hengen lahjan (ληψεσθε την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται). (Kts Apt 2:38-39)

Luetellaan ne vielä, nämä Taivasten Kuningaskunnan avaimet:

+ mielenmuutos;

+ kaste;

+ Jeesuksen Kristuksen nimi;

+ syntien anteeksianto;

+ Pyhän Hengen lahja;

+ lupaus;

+ kutsu.

Seitsemän avainta, joiden kooditkin löytyvät Raamatusta. Tähän tapaan:

 

#1. Mielenmuutos

Synnin vallassa oleva ihminen on itsekäs "humanisti", joka uskoo itseensä tai muihin ihmisiin. Tästä ihmiskuntaan syvälle juurtuneesta luulosta on päästävä eroon, mutta se ei vielä riitä. On hankittava usko Luojaan itseensä. Usko Jumalaan tulee evankeliumin todistuksen sanoista ja voimasta, jonka jälkeen on tehtävä valinta siitä mihin uskoo ja ketä totellaan. On myös pidettävä huoli siitä, että ihmiselle ominaiset pahat taipumukset eivät pääse estämään oikeita valintoja. Jeesus esitti asian useilla eri tavoilla, muun muassa näin: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua…" (Kts. Lk 9:23-27)

Ihmisen ensimmäinen mielenmuutos tapahtui Edemin puutarhassa, kun Eva lakkasi tottelemasta Jumalaa ja saatanan viettelemänä uskoi omaan arvostelukykyynsä. Edemissä tapahtuneelle mielenmuutokselle vastakkainen mielenmuutos tapahtuu, kun ihminen, Evankeliumin saarnan kuultuaan, saa takaisin uskonsa Jumalaan ja antautuu Jumalan johtoon uskon kuuliaisuudessa.

Itsensä kieltäminen on mielenmuutoksen lähtökohta. Sellaisella ihmisellä, joka uskoo itseensä tai rakentaa elämänsä minkä tahansa inhimillisen perustan varaan, ei ole uskoa Jumalaan, mutta se, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen, pelastuu demonien vallasta, ja se, joka uskoo tiensä, itsensä ja asiansa Jumalan Voidellun eli Kristuksen käsiin uskon kuuliaisuudessa, voittaa maailman. Mielenmuutos ilman uskoa Jumalan evankeliumiin ei ole mahdollista. Ajattele vaikka Aabrahamia, jonka Jumala kutsui, mutta antoi kutsutulle pelkät lupaukset. Hebrealaiskirje muistuttaa:

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen paikkaan (πιστει καλουμενος αβρααμ υπηκουσεν εξελθειν εις τον τοπον), jonka hän oli saava perinnöksi (ον ημελλεν λαμβανειν εις κληρονομιαν), ja hän lähti tietämättä (και εξηλθεν μη επισταμενος), minne oli saapuva (που ερχεται). (Hebr 11:8)

Uskossa eläminen on ihmeessä elämistä. Periaate on: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan". Kun sokeat tulivat Jeesuksen luo, tapahtui konkreettinen ihme, mutta se oli vasta esikuva siitä, mitä tapahtuu, kun hengellisesti kuollut saa hengellisen näkökyvyn:

Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä (ελθοντι δε εις την οικιαν προσηλθον αυτω οι τυφλοι) ; ja Jeesus sanoi heille (και λεγει αυτοις ο ιησους): "Uskotteko, että minä voin sen tehdä (πιστευετε οτι δυναμαι τουτο ποιησαι)?" He sanoivat hänelle (λεγουσιν αυτω) : "Uskomme, Herra (ναι κυριε)". 9:29 Silloin hän kosketti heidän silmiänsä ja sanoi (τοτε ηψατο των οφθαλμων αυτων λεγων): "Tapahtukoon teille uskonne mukaan (κατα την πιστιν υμων γενηθητω υμιν)". 9:30 Ja heidän silmänsä aukenivat (και ανεωχθησαν αυτων οι οφθαλμοι) . (Mt 9:28-30)

Mielenmuutoksen sisällöstä Uusi Testamentti antaa selkeät ohjeet. Tässä yksi niistä; tekstin otsikko saattaisi olla "Muutos mielen turhuudesta Kristuksen tuntemiseen":

Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa (τουτο ουν λεγω και μαρτυρομαι εν κυριω): älkää enää vaeltako (μηκετι υμας περιπατειν), niinkuin muut kansat vaeltavat mielensä turhuudessa (καθως και τα λοιπα εθνη περιπατει εν ματαιοτητι του νοος αυτων), 4:18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä (εσκοτισμενοι τη διανοια οντες απηλλοτριωμενοι της ζωης του θεου) heissä olevan tietämättömyyden tähden (δια την αγνοιαν την ουσαν εν αυτοις) ja sydämensä paatumuksen tähden (δια την πωρωσιν της καρδιας αυτων), 4:19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan (οιτινες απηλγηκοτες εαυτους) ja heittäytyneet irstauden valtaan (παρεδωκαν τη ασελγεια), harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta (εις εργασιαν ακαθαρσιας πασης), ahneudessa (εν πλεονεξια). 4:20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan (υμεις δε ουχ ουτως εμαθετε τον χριστον), 4:21 jos muutoin olette hänestä kuulleet (ειγε αυτον ηκουσατε) ja hänessä opetusta saaneet (και εν αυτω εδιδαχθητε), niinkuin totuus on Jeesuksessa (καθως εστιν αληθεια εν τω ιησου): 4:22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte (αποθεσθαι υμας κατα την προτεραν αναστροφην τον παλαιον ανθρωπον) ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten (τον φθειρομενον κατα τας επιθυμιας της απατης), 4:23 ja uudistua mielenne hengeltä (ανανεουσθαι δε τω πνευματι του νοος υμων) 4:24 ja pukea päällenne uusi ihminen (και ενδυσασθαι τον καινον ανθρωπον), joka Jumalan mukaan on luotu (τον κατα θεον κτισθεντα) totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (εν δικαιοσυνη και οσιοτητι της αληθειας). (Ef 4:17-24)

Se, mitä kirkoissa sanotaan parannuksen tekemiseksi tai katumukseksi, antaa täysin väärän kuvan siitä, mitä mielenmuutoksella tarkoitetaan, koska kirkonmiehet ovat systemaattisesti kääntäneet sanat "μετανοια" ja "μετανοεω" vδärin. Sana metanoia on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa "meta" tarkoittaa siirtymistä alkuperäisestä paikasta tai tilasta aivan eri asemaan. Jälkimmäinen osa "noia" tarkoittaa järkeä. Suomalainen käännös "mielenmuutos", ja "muuttaa mielensä" on jo lähempänä totuutta, vaikka sekään ei vielä ilmaise, kuinka radikaalista muutoksesta tässä on kyse. Ensimmäiset kristityt ymmärsivät näiden sanojen merkityksen kirjaimellisesti ja toimivat sen mukaan, mutta jo vuonna 198 pohjoisafrikkalainen veli Tertullianus valitti, että sanaa tulkittiin niin, että sen asiasisältö oli muuttunut. Uskon kohteen muuttuminen ihmisestä Jumalaan oli jäänyt taka-alalle, ja tilalle tulleen ajattelun mukaan kyse oli vain siitä, kuinka paljon mistäkin synnistä piti maksaa tai mitä katumusharjoitusta toimittaa.

Mielenmuutos ei ole sama kuin syntien anteeksianto. Vääristellyn evankeliumin saarnaajat julistavat anteeksiantoa ihmisille, joiden mieli ei ole muuttunut. Silloin yhteisöihin tulvii ihmisiä, jotka syntiä tehtyään "tekevät parannusta", voidakseen aloittaa uuden päivän puhtaina pulmusina, mutta muuttumaton mieli vetää heidät pian uudestaan synnin pariin.

Koska kyse on niin suuresta asiasta, kuin Taivasten valtakunnan avaimista, esitti Jeesus jo ennakolta asian mahdollisimman tarkkaan. Me olemme jo lukeneet, että Jeesus vaatii seuraajiltaan itsensä kieltämistä, ja vanhan elämänmuodon päivittäistä torjumista ristin avulla, mutta antaa myös muita, helposti muistettavia ohjeita siitä, miten muutos minä-/ihmiskeskeisyydestä kristuskeskeisyyteen tapahtuu. Vanhasta tekstistäni "Miten kuolla oikein" hain tähän seuraavan luettelon:

- ahdas portti Mt 7:13-14, Joh 14:6, Apt 9:2, Apt 19:9, 23, 24:22, Jer 21:8,

- antaa .. almuksi, pois… Mt 6:1-6, Lk 11:38-41, Lk 12:29-34

- erottautuminen, kts. 2.Kor 6:14-7:1, 3.Ms 26:12, 2.Ms 25:8, 2.Ms 29:45-46

- ies, kts. Matt 11:28-30;

- kieltäytyminen vieraasta ikeestä, kts. 2.Kor 6:14-7:1;

- itsensä kieltäminen, kts. Mt 16:24, Lk 9:23-24,

- kaita tie, kts. Mt 7:13-13, Ps 16:11

- lapsen kaltaiseksi tuleminen, kts. Mt 18:4;

- luopuminen kaikesta, kts. Lk 14:33, Lk 18:28, Flp 3:8-11, 1.Ms 2:24;

- neulansilmä, kts. Matt 19:23-26

- nisun jyvän tie, kts Joh 12:23-28

- nöyrtyminen, kts. Mt 18:1-4, Mt 23:12, Jk 4:10

- riisuuntuminen, kts. Kol 2:8-15

- ristille naulittu yhdessä Kristuksen kanssa, kts. Gal 5:24 jne;

- ristin kantaminen, kts. Mt 16:24, Lk 9:23-24, Lk 14:27-33….

- sielunsa kadottaminen, kts. Matt 10:39-40 ja sen löytäminen Hebr 10:39;

- sielunsa vihaaminen, kts. Lk 14:25-26;

- lihan tekojen kuolettaminen, kts. Rm 8:13-14;

- tyhmäksi tuleminen, kts. 1.Kor 3:18-20;

- uhrautuminen, kts. kts. Apt 12:1-15:16 (Jumalalle), 1.Piet 2:5-12 (hengelliset uhrit/hengellinen pyhäkkö), Hebr 13:15-16 (kiitosuhrit + uhraukset toisen hyväksi)

Ihminen ei pysty tekemään parannusta, eikä edes katumaan kaikkea sitä, mitä hän yhdessä lajitoveriensa kanssa harrastaa, sillä ihminen rakastaa syntiä. Se, mihin hän ehkä vähän parannusta haluaisikin, koskee synnin ikävien seuraamuksien hoitoa. Taivaisiin kyllä halutaan, mutta jos siellä ei saa juopotella, huorata, päättää asioista äänestämällä, varastaa, huiputtaa, verottaa eikä tappaa ja jos siellä vielä on se vanhurskas Jumalakin, niin ei sinne kukaan normaali syntinen halua. Ihmisen mielessä pitää tapahtua radikaali muutos, ennen kuin hän pystyisi rakastamaan Jumalaa, joka on Totuus, ja sitä elämäntapaa, joka hänen valtakunnassaan harjoitetaan. Mutta jostakin se on aloitettava, sillä marilainen sananlasku sanoo: "Siemen on kylvettävä, mutta rikkaruoho kasvaa kylvämättäkin". Paavalin seuraavat jakeet puhuvatkin jo siitä:

Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä (ου γαρ εστιν διαστολη ιουδαιου τε και ελληνος); sillδ yksi ja sama on kaikkien Herra (ο γαρ αυτος κυριος παντων), rikas antaja kaikille (πλουτων εις παντας), jotka hδntä avuksi huutavat (τους επικαλουμενους αυτον). 10:13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu (πας γαρ ος αν επικαλεσηται το ονομα κυριου σωθησεται)". 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitδ, johon eivät usko (πως ουν επικαλεσονται εις ον ουκ επιστευσαν)? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet (πως δε πιστευσουσιν ου ουκ ηκουσαν)? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa (πως δε ακουσουσιν χωρις κηρυσσοντος)? 10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa (πως δε κηρυξουσιν), ellei ketδän lähetetä (εαν μη αποσταλωσιν)? Niinkuin kirjoitettu on (καθως γεγραπται): "Kuinka suloiset ovat niiden jalat (ως ωραιοι οι ποδες), jotka tuovat rauhan hyvää sanomaa (των ευαγγελιζομενων ειρηνην), jotka hyvän sanoman hyvyyksiä ilmoittavat (των ευαγγελιζομενων τα αγαθα)!" 10:16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille (αλλ ου παντες υπηκουσαν τω ευαγγελιω). Sillδ Jesaja sanoo (ησαιας γαρ λεγει): "Herra, kuka uskoo meidδn saarnamme (κυριε τις επιστευσεν τη ακοη ημων)?" 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Jumalan sanan kautta (αρα η πιστις εξ ακοης η δε ακοη δια ρηματος θεου). (Rm 10:12-17)

Johannes Kastaja aloitti evankeliumin julistamisen mielenmuutoksesta:

Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)" (kts. Mt 3:2)

Kun Johannes Kastaja oli vangittu, Jeesus Kristus jatkoi:

Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων). (kts. Mt 4:17)

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus määräsi seuraajansa julistamaan evankeliumia siitä, että Jeesus Kristus voitti kuoleman, ja että muutkin voivat tulla osallisiksi hänen voitostaan hylkäämällä turhuuden ja uskomalla häneen, mutta vasta sen jälkeen kun he olivat saaneet Pyhän Hengen lupauksen. Luukas kertoo siitä näin:

Ja hän sanoi heille (και ειπεν αυτοις οτι): "Niin on kirjoitettu (ουτως γεγραπται), että Kristuksen piti näin kärsimän (και ουτως εδει παθειν τον χριστον) ja kolmantena päivänä nouseman kuolleista (και αναστηναι εκ νεκρων τη τριτη ημερα), 24:47 ja että mielenmuutosta ja syntien hylkäämistä on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille (και κηρυχθηναι επι τω ονοματι αυτου μετανοιαν εις παντα τα εθνη), alkaen Jerusalemista (αρξαμενον απο ιερουσαλημ), 24:48 ja te olette tämän todistajat (υμεις δε εστε μαρτυρες τουτων). 24:49 Ja katso (και ιδου), minä lähetän Isäni lupauksen teille (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους)." (Lk 24:46-49)

Me emme voi asettaa ehtoja Jumalalle, mutta luotamme siihen, että hän on hyvä ja siunaa niitä, jotka häneen turvaavat:

Mutta me tiedämme (οιδαμεν δε), että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat (οτι τοις αγαπωσιν τον θεον παντα συνεργει εις αγαθον), niiden, jotka esillepantaviksi ovat kutsutut (τοις κατα προθεσιν κλητοις ουσιν). (Rm 8:28)

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon:

Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset (ομοιως νεωτεροι υποταγητε πρεσβυτεροις) ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen (παντες δε αλληλοις υποτασσομενοι την ταπεινοφροσυνην εγκομβωσασθε), sillä (οτι) "Jumala on ylpeitä vastaan (ο θεος υπερηφανοις αντιτασσεται), mutta nöyrille hän antaa armon (ταπεινοις δε διδωσιν χαριν)". (1.Piet 5:5)

Kun ihminen jättää asiansa Jumalan ratkaistaviksi, hän pääsee kokemaan sitä, mitä armo on:

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle (ταπεινωθητε ουν υπο την κραταιαν χειρα του θεου), että hän ajallansa teidät korottaisi (ινα υμας υψωση εν καιρω), 5:7 ja "heittäkää kaikki huolenne hänen päällensä (πασαν την μεριμναν υμων επιρριψαντες επ αυτον), sillä hän huolehtii teistä (οτι αυτω μελει περι υμων)". (1.Piet 5:6-7)

Usko koetellaan jokapäiväisessä elämässä. Kaikki riippuu siitä, toimitko sinä Jumalan neuvon mukaan vai Saatanan ehdotuksien mukaan. Kaikki kiusaukset voitetaan uskolla, sillä apu tulee uskon myötä.

Olkaa raittiit, valvokaa, sillä teidän vastustajanne (νηψατε γρηγορησατε οτι ο αντιδικος υμων), perkele (διαβολος), käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien (ως λεων ωρυομενος περιπατει ζητων), kenen hän saisi niellä (τινα καταπιη). 5:9 Vastustakaa häntä lujina uskossa (ω αντιστητε στερεοι τη πιστει), tietäen (ειδοτες), että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää (τα αυτα των παθηματων τη εν κοσμω υμων αδελφοτητι επιτελεισθαι). (1.Piet 5:8-9)

Jumalan armo Kristuksessa riittää kaikkiin elämäntilanteisiin, myös murheisiin ja huoliin.

Mutta kaiken armon Jumala (ο δε θεος πασης χαριτος), joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kunniaansa Kristuksessa Jeesuksessa (ο καλεσας ημας εις την αιωνιον αυτου δοξαν εν χριστω ιησου), vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava (ολιγον παθοντας αυτος καταρτισαι υμας), teitä tukeva (στηριξαι), vahvistava (σθενωσαι) ja lujittava (θεμελιωσαι). 5:11 Hänen olkoon kunnia (αυτω η δοξα) ja valta (και το κρατος) aina ja iankaikkisesti (εις τους αιωνας των αιωνων)! Amen (αμην). (1.Piet 5:10-11)

Murhe, kärsimys ja huoli ovat maailman arkipäivää. Maailma yrittää ratkaista näitä oman "viisautensa" aiheuttamia ongelmia "viisautensa" avulla. Iloisina oleminen on melkein pakko: vanhemmat voivat menettää työpaikkansa happamen naaman takia ja itkevä lapsi voi saada psykologit kimppuunsa. Ihmispoloiset joutuvat syömään mielentilan muutoslääkkeitä - noin puolet Yhdysvaltojen ja Kanadan väestöstä käyttää niitä. Huoli, pelko ja murhe on iso ongelma, ja se vaikuttaa kaikkeen. Ihminen, joka ei usko Jumalan apuun, yrittää "turvata" "turvallisuutensa" mitä helvetillisimpiä keinoja käyttäen, vaikka Jumalalla on tarjona hyvin yksinkertainen lääke, josta Jeesus sanoi "Uskokaa minuun", ja josta Paavali opetti:

Iloitkaa aina Herrassa (χαιρετε εν κυριω παντοτε)! Vieläkin minä sanon (παλιν ερω): iloitkaa (χαιρετε)! 4:5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon (το επιεικες υμων γνωσθητω πασιν ανθρωποις). Herra on lähellä (ο κυριος εγγυς). 4:6 Älkää mistään murehtiko (μηδεν μεριμνατε), vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella (αλλ εν παντι τη προσευχη και τη δεησει) kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi (μετα ευχαριστιας τα αιτηματα υμων γνωριζεσθω προς τον θεον), 4:7 ja Jumalan rauha (και η ειρηνη του θεου), joka on kaikkea ymmärrystä ylempi (η υπερεχουσα παντα νουν), on varjeleva teidän sydämenne (φρουρησει τας καρδιας υμων) ja ajatuksenne (και τα νοηματα υμων) Kristuksessa Jeesuksessa (εν χριστω ιησου). (Flp 4:4-7)

 

#2. Nimi

Maailmassa on noin pari miljardia ihmistä, jotka ainakin maailma luokittelee kristityiksi. Mutta jos kysytään, kuinka moni näistä tilastollisista kristityistä tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen, päädytään aivan toisiin lukemiin. Jeesuksen kuninkuuden tunnustaminen on kuitenkin yksi niistä avaimista, jotka tarvitaan sisälle Taivasten Valtakuntaan pääsemiseksi:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων). (Kts. Apt 2:38-39)

Ihminen voi lähestyä Jumalaa ja tulla hyväksytyksi vain Jeesuksen Kristuksen seurassa. Nyt Jeesus on taivaissa, mutta meillä on nimi, jonka turvin me voimme lähestyä Jumalaa, ja sana, johon voi luottaa. Huomaa myös määräävä artikkeli sanan "to rima" edessä, sillä kysymys ei ole mistä tahansa sanasta, vaan "siitä sanasta", joka on Logos, Jeesus Kristus.

Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta (μωσης γαρ γραφει την δικαιοσυνην), joka laista tulee (την εκ του νομου), ettδ ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä (οτι ο ποιησας αυτα ανθρωπος ζησεται εν αυτοις). 10:6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee (η δε εκ πιστεως δικαιοσυνη), sanoo nδin (ουτως λεγει): "Δlä sano sydämessäsi (μη ειπης εν τη καρδια σου): Kuka nousee taivaaseen (τις αναβησεται εις τον ουρανον)?" se on: tuomaan Kristusta alas (τουτ εστιν χριστον καταγαγειν), 10:7 tahi (η): "Kuka astuu alas syvyyteen (τις καταβησεται εις την αβυσσον)?" se on (τουτ εστιν): nostamaan Kristusta kuolleista (χριστον εκ νεκρων αναγαγειν). 10:8 Mutta mitδ se sanoo (αλλα τι λεγει)? "Se sana on sinua lδhellä (εγγυς σου το ρημα εστιν), sinun suussasi ja sinun sydδmessäsi (εν τω στοματι σου και εν τη καρδια σου)"; se on se uskon sana (τουτ εστιν το ρημα της πιστεως), jota me saarnaamme (ο κηρυσσομεν). (Rm 10:5-8)

Jumalan puolelta kaikki on valmiina, mutta sinun on vielä määriteltävä kantasi:

Sillä jos sinä tunnustat suullasi (εαν ομολογησης εν τω στοματι) Jeesuksen Herraksi (οτι σου κυριον ιησουν) ja uskot sydämessäsi (και πιστευσης εν τη καρδια σου), ettδ Jumala on hänet kuolleista herättänyt (οτι ο θεος αυτον ηγειρεν εκ νεκρων), niin sinδ pelastut (σωθηση); 10:10 sillδ sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi (καρδια γαρ πιστευεται εις δικαιοσυνην) ja suulla tunnustaudutaan pelastukseen (στοματι δε ομολογειται εις σωτηριαν). 10:11 Sanoohan Kirjakin (λεγει γαρ η γραφη): "Ei yksikδän, joka häneen uskoo, joudu häpeään (πας ο πιστευων επ αυτω ου καταισχυνθησεται)". (Rm 10:9-11)

Sana tunnustus, "omologia", on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa "homo", eli nykykreikan mukaan äännettynä "omo" on suomeksi "sama", ja toinen osa "logia" tarkoittaa sanoja. Jeesus itse on tuo Logos, Jumalan sana, joten kysymys on siitä, onko sinun ja Jeesuksen sanat yhtäpitäviä. Tällä uskolla on myös futuristinen sanoma: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". Siitä kertoo myös tämä sanan usko ensiesiintymisen sisältävä teksti Uudessa Testamentissa, sillä Luoja itse on uskon takuumies:

Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli (ακουσας δε ο ιησους εθαυμασεν) ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat (και ειπεν τοις ακολουθουσιν): "Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa (ουδε εν τω ισραηλ τοσαυτην πιστιν ευρον). 8:11 Ja minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): monet tulevat idästä ja lännestä (πολλοι απο ανατολων και δυσμων ηξουσιν) ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa (και ανακλιθησονται μετα αβρααμ και ισαακ και ιακωβ εν τη βασιλεια των ουρανων); 8:12 mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen (οι δε υιοι της βασιλειας εκβληθησονται εις το σκοτος το εξωτερον); siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων)." 8:13 Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle (και ειπεν ο ιησους τω εκατονταρχω): "Mene (υπαγε). Ja niinkuin sinä uskot (και ως επιστευσας), niin sinulle tapahtukoon (γενηθητω σοι)." Ja hänen palvelijansa parani sillä hetkellä (και ιαθη ο παις αυτου εν τη ωρα εκεινη). (Mt 8:10-13)

Jeesuksen seuraaminen alkaa hänen nimensä ja arvonsa tunnustamisesta, sillä ei edes uskovalta voida vaatia, että hän olisi perillä kaikista opillisista kysymyksistä. Myös vihollinen tietää tämän, ja yrittää saada ihmisiä kieltämään Jeesuksen Kristuksen nimen ja aseman. Juuri tällä hetkellä on käynnissä Lähi-idän, opillisesti puutteellisten kirkkokuntien hävittäminen, ja suuremmatkin suunnitelmat ovat edenneet eri maiden lainsäädäntöelimiin asti ja valmistavat toimenpiteet ovat sitäkin pidemmällä. Siksi on tiedettävä ainakin tämä:

Älkää siis peljätkö (μη ουν φοβηθητε); te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta (πολλων στρουθιων διαφερετε υμεις). Sentähden, jokaisen, joka tunnustautuu minuun ihmisten edessä (πας ουν οστις ομολογησει εν εμοι εμπροσθεν των ανθρωπων), häneen minäkin tunnustaudun Isäni edessä (ομολογησω καγω εν αυτω εμπροσθεν του πατρος μου), joka on taivaissa (του εν ουρανοις). Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä (οστις δ αν αρνησηται με εμπροσθεν των ανθρωπων), sen minäkin kiellän Isäni edessä (αρνησομαι αυτον καγω εμπροσθεν του πατρος μου), joka on taivaissa (του εν ουρανοις). (Mt 10:31-33)

Jumalan Valtakunta on patriarkaalinen. Patriarkaalisessa järjestelmässä nimi on tärkeä, sillä sen mukaan määräytyvät sekä asema että perintö. Joosefille, joka oli Jeesuksen juridinen isä, syntyvän lapsen nimi ilmoitettiin vasta, kun hänen kihlattunsa Maria oli raskaana, ja Joosef mietti, että mitähän tässä nyt pitäisi tehdä:


Mutta kun hän tätä ajatteli (ταυτα δε αυτου ενθυμηθεντος), niin katso (ιδου), hδnelle ilmestyi unessa Herran enkeli (αγγελος κυριου κατ οναρ εφανη αυτω), joka sanoi (λεγων): "Joosef, Daavidin poika (ιωσηφ υιος δαβιδ), δlä pelkää ottaa tykösi Mariaa (μη φοβηθης παραλαβειν μαριαμ), vaimoasi (την γυναικα σου); sillδ se, mikä hänessä on siinnyt (το γαρ εν αυτη γεννηθεν), on Pyhδstä Hengestä (εκ πνευματος εστιν αγιου). Ja hδn on synnyttävä pojan (τεξεται δε υιον), ja sinδ kutsut häntä nimellä Jeesus (και καλεσεις το ονομα αυτου ιησουν), sillä hän on pelastava kansansa (αυτος γαρ σωσει τον λαον αυτου) heidδn synneistänsä (απο των αμαρτιων αυτων)." (Mt 1:20-21)

Kuvittele itsesi samaan asemaan. Olet mennyt kihloihin, ja yht'äkkiä morsian onkin raskaana. Enkeli piti tarpeellisena pitää jopa pienen raamattutunnin saadakseen Joosefin epäilyt haihtumaan:


Tämä kaikki on tapahtunut (τουτο δε ολον γεγονεν), ettδ täyttyisi (ινα πληρωθη), se minkδ Herra on puhunut profeetan kautta (το ρηθεν υπο του κυριου δια του προφητου), joka sanoo (λεγοντος): "Katso (ιδου), neitsyt tulee raskaaksi (η παρθενος εν γαστρι εξει) ja synnyttδä pojan (και τεξεται υιον), ja he antavat hδnelle nimen Immanuel (και καλεσουσιν το ονομα αυτου εμμανουηλ)", mikδ käännettynä on (ο εστιν μεθερμηνευομενον): Jumala meidδn kanssamme (μεθ ημων ο θεος). (Mt 1:22-23, kts. Jes 7:14-15)

Jeesuksen äidille oli enkeli Gabriel jo aikaisemmin tullut selostamaan Jumalan suunnitelmaa ja Marian osuutta siihen, sekä ilmoittaakseen syntyvän pojan nimen, kts. Lk 1:26-38.

Niin enkeli sanoi hänelle (και ειπεν ο αγγελος αυτη): "Δlä pelkää, Maria (μη φοβου μαριαμ); sillδ sinä olet löytänyt armon Jumalan edessä (ευρες γαρ χαριν παρα τω θεω). 1:31 Ja katso (και ιδου), sinδ tulet raskaaksi (συλληψη εν γαστρι) ja synnytδt pojan (και τεξη υιον), ja sinä kutsut häntä nimellä Jeesus (και καλεσεις το ονομα αυτου ιησουν). 1:32 Hän on oleva suuri (ουτος εσται μεγας), ja hδnet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi (και υιος υψιστου κληθησεται), ja Herra Jumala antaa hänelle (και δωσει αυτω κυριος ο θεος) Daavidin, hδnen isänsä, valtaistuimen (τον θρονον δαβιδ του πατρος αυτου), 1:33 ja hδn on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti (και βασιλευσει επι τον οικον ιακωβ εις τους αιωνας), ja hδnen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman (και της βασιλειας αυτου ουκ εσται τελος)." (Lk 1:30-33)

Enkelin käyttämät sanat olivat lainauksia Vanhan Testamentin profetioista. Niistä Maria ja Joosef ymmärsivät, että ilmoitus oli Jumalan suunnitelman mukainen. Kun poika lain mukaan oli ympärileikattava, hän sai Jumalan hänelle määräämän nimen:

Ja kun kahdeksan päivää tuli täyteen (και οτε επλησθησαν ημεραι οκτω) ja lapsi oli ympδrileikattava (του περιτεμειν το παιδιον), kutsuttiin hänet nimellä Jeesus (και εκληθη το ονομα αυτου ιησους), jolla enkeli oli häntä kutsunut (το κληθεν υπο του αγγελου), ennen hδnen sikiämistään kohdussa (προ του συλληφθηναι αυτον εν τη κοιλια). (Lk 2:21)

Nimi Jeesus, Jeshua, on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa "Je" on lyhyt muoto olemista ja elämistä tarkoittavan verbin "hajah" johdannaisesta "Jehovah" ja jälkimmäinen osa tulee verbistä shuah, pelastaa. Jeesuksen nimen merkitys on siis jotakin sinne päin kuin Jumala pelastaa, Elävä pelastaja tai Reaalinen pelastus. Johannes Kastajan mukaan Jeesus on Jumalan Pelastus:

Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi (κηρυσσων βαπτισμα μετανοιας εις αφεσιν αμαρτιων), 3:4 niinkuin on kirjoitettuna profeetta Jesajan sanojen kirjassa: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'. 3:5 Kaikki laaksot täytettäköön, ja kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, 3:6 ja kaikki liha on näkevä Jumalan Pelastuksen (το σωτηριον του θεου)." (Lk 3:3-6)

Sana Jeshua, Jeesus, esiintyy Vanhassa Testamentissa melko usein. Egyptiläisten käsistä Punaisen toiselle rannalle pelastettu Israel lauloi kiitoslaulua, jonka ensimmäisissä jakeissa esiintyvät monet Jumalan nimet:

Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle (la-Jhova) tämän virren; he sanoivat näin: "Minä veisaan Herralle (la-Jhova), sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra (Jah) on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus (oik. hän tuli minulle pelastukseksi - li-Jeshua). Hän on minun Jumalani (Elí) , ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala (Elohei), ja minä kunnioitan häntä. Herra (Jehovah) on sotasankari, Herra (Jehovah) on hänen nimensä. (2.Ms 15:1-3, kr-38 käännös, täsmennykset sulkeissa)

Hebreankielisissä Raamatun teksteissä Jumala ilmoitti nimekseen Jehovan. Uuden Testamentin kirjoitukset ovat säilyneet meille kreikankielisinä, ja niissä ne kohdat, joissa Jeesus käyttää tätä nimeä itsestään, on käännetty kreikan sanoilla "ego eimi", minä olen. Kun Jeesus näin puhui, sen vaikutus varsinkin vihamielisiin kuulijoihin oli valtava. Getsemanen puutarhassa hänen vangitsijansa kaatuivat kuin kuolleet kuullessaan sanan "Minä Olen", sillä se on Jumalan nimi:

Kun hän siis sanoi heille (ως ουν ειπεν αυτοις οτι): "Minä olen (εγω ειμι)", peräytyivät he (απηλθον εις τα οπισω) ja kaatuivat maahan (και επεσον χαμαι). (Joh 18:6)

Kreikan verbistä σώζω, pelastaa, johdetun sanan "soter" merkitys on melkein sama, kuin Jeesuksen nimi, mutta sitä käytetään Jeesuksen arvonimenä "Pelastaja". Suomeen se on usein käännetty sanalla Vapahtaja, mutta silloin on kadotettu merkitysyhteys sanaan Jeesus, joka on Pelastaja:

Mutta enkeli sanoi heille (και ειπεν αυτοις ο αγγελος): "Δlkää peljätkö (μη φοβεισθε); sillδ katso (ιδου γαρ), minδ ilmoitan teille suuren ilon (ευαγγελιζομαι υμιν χαραν μεγαλην), joka on tuleva kaikelle kansalle (ητις εσται παντι τω λαω): teille on tδnä päivänä syntynyt Pelastaja (οτι ετεχθη υμιν σημερον σωτηρ), joka on Kristus (ος εστιν χριστος), Herra (κυριος), Daavidin kaupungissa (εν πολει δαβιδ). (Lk 2:10-11).

Kun maailma tuomitaan, tuomiolta pelastuvat vain ne, jotka ovat Kristuksessa. Kohta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Pietari joutui vastaamaan Jeesuksen nimeen tapahtuneesta sairaan parantumisesta sen saman tuomioistuimen eteen, joka oli tuominnut Jeesuksen kuolemaan ja sanoi:

Hän on "se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte (ουτος εστιν ο λιθος ο εξουθενηθεις υφ υμων των οικοδομουντων), mutta joka on kulmakiveksi tullut (ο γενομενος εις κεφαλην γωνιας)". Eikδ ole pelastusta (η σωτηρια) yhdessδkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä (ονομα ετερον) ihmisille annettu, jossa meidδn pitäisi pelastuman (εν ω δει σωθηναι ημας). (Apt 4:11-12)

Ymmärrä oikein nämä sanat "ei ole taivaan alla muuta nimeä". Hän on ehdoton auktoriteetti, eikä vain auktoriteetti, vaan kaiken ylöspitäjä. Ilman häntä kaikki häviäisi heti olemattomiin, eikä edes meitä, jotka tässä istumme enää olisi.

Sanalla "Herra" (κύριος / Kyrios) ilmaistaan palvonnan kohdetta ja nφyrää kunnioitusta, ja sitä käytetään sekä Jumalasta että hänen pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Samaa sanaa käytettiin myös Rooman valtakunnanjohtajan arvonimenä. Jeesus on enemmän; hän on Kyrios sekä taivaissa että maan päällä, ilman, että yksikään keisari tai demonivalta voisi tehdä mitään hänen sitä sallimatta. Jumala on absoluuttinen auktoriteetti, ei pelkästään "auktoritäärinen persoona", kuten sanovat ne hänen vastustajansa, jotka itse pyrkivät absoluuttiseen valtaan maailmassa ja sen takia vihaavat Häntä.

Myös vaimo saattoi sanoa miestään herrakseen, vaikka tällaista rakkautta maailmassa harvoin näkyy. Avioliitto on kuitenkin Raamatun opetusmateriaalia siitä, mikä on Herran ja hänen orjansa suhde, ja tämä suhde toimii molempiin suuntiin. Jos Kristuksen ja hänen valittunsa suhde on kunnossa, Jumala kunnioittaa poikansa morsianta toteuttamalla hänen pyyntönsä, rukouksensa ja sanansa, ja orjalle kuuluva täysi ylöspito - vanhurskaus, rauha ja ilo - on turvattu niin kuin Jeesukselle itselleen.

Sanan "Herra" käyttö ei aina vastaa sitä todellisuutta, josta se puhuu. Jeesuskin sitä ihmetteli, ja kysyi:

Miksi te huudatte minulle (τι δε με καλειτε): 'Herra, Herra (κυριε κυριε)!' ettekä tee, mitä minä sanon (και ου ποιειτε α λεγω)? (Lk 6:46)

Vaikka Jeesus on yhtä Isän Jumalan kanssa, hän oli täysin hänen orjansa. Kertaakaan hän ei poikennut Jumalan suunnitelmasta, ja syntihän se olisi ollutkin. Mutta juuri siten Jeesus osoitti, että ihmisen suurin kunnia on olla Jumalan orja. Jumala ei ole iso totuus, eikä pieni totuus, vaan täydellisyys. Jumala ei ole pieni rakkaus, eikä iso rakkaus, vaan täydellisyys. Jumala ei ole lyhyt elämä eikä pitkä elämä, vaan Ikuinen. Jumala on kutsunut meidät Täydellisyyteensä.

Sanat "Herra" ja "orja" esiintyvät usein samassa lauseessa ja vertauskuvissa Jeesus usein puhuu talon isännästä, (oikodespotis) ja orjista selittäessään Jumalan maailmanpidon periaatteita. Sanaa Kyrios on Uudessa Testamentissa käytetty noin 700 kertaa. Sana orja (doulos) löytyy noin 130 lauseesta, ja douleo, olla orjana, tehdä orjan työtä antaa noin 30 hittiä lisää, mutta kun ihmiset pääsevät tekstiä käpelöimään, he kääntävät tämänkin asian ylösalaisin, ikään kuin Jeesus olisi vain sinun henkilökohtainen vapahtajasi, sinun orjasi, joka kärsii sinun syntiesi rangaistuksen sitä varten, että sinä voisit rauhassa jatkaa syntistä elämääsi ilman rangaistuksen pelkoa.

Jeesuksen arvonimi on "Voideltu". Vanhan Liiton aikana ylipapit, kuninkaat ja profeetat voideltiin öljyllä virkaansa, mutta Uudessa Liitossa Pyhän Hengen voitelu annetaan kaikille, jotka hän hyväksyy. Jumala voiteli Jeesuksen Pyhällä Hengellä heti hänen saatua kasteen tulevaan ristinkuolemaansa Jordanilla kolmenkymmenen vuoden ikäisenä. Hebreaksi sana Voideltu on "ha-Mashiah" ja kreikankielinen vastine sille on Hristos. Käännöksissä käytetään usein tästä kreikankielistä termistä Hristos johdettuja kansallisia muotoja, esimerkkinä suomen Kristus. Suomen kielessä tämä aiheuttaa sekaannusta, koska monelta jää huomaamatta, että kyse ei ole rististä, vaan voitelusta.

Nimi Jeesus on Jumalan oma nimi, jonka Isä on antanut pojalleen. Ylimmäispapillisessa rukouksessaan Jeesus rukoilee seuraajiensa puolesta, että hänen maailmaan jäävät seuraajansa saisivat edelleen olla Jeesus-nimen turvissa:

Ja minä en enää ole maailmassa (και ουκ ετι ειμι εν τω κοσμω), mutta he ovat maailmassa (και ουτοι εν τω κοσμω εισιν), ja minä tulen sinun tykösi (και εγω προς σε ερχομαι). Pyhä Isä (πατερ αγιε), varjele heidät nimessäsi (τηρησον αυτους εν τω ονοματι σου), jonka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι), että he olisivat yksi niinkuin mekin (ινα ωσιν εν καθως ημεις). 17:12 Kun minä olin heidän kanssansa maailmassa (οτε ημην μετ αυτων εν τω κοσμω), varjelin minä heidät sinun nimessäsi (εγω ετηρουν αυτους εν τω ονοματι σου), jonka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι), ja suojelin heitä (εφυλαξα), eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi (και ουδεις εξ αυτων απωλετο ει μη ο υιος της απωλειας), että kirjoitus täyttyisi (ινα η γραφη πληρωθη). (Joh 17:11-12)

 

#3. Kaste

Jeesus Kristus on meidän lähin sukulunastajamme, ga'al, josta Jesaja kirjoittaa:

Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi. (Jes 63:16)

Jeesus on ristillä lunastanut maailman synnin orjuudesta ja tämä voitto on nyt tullut evankeliumin kuulijoiden hyödynnettäväksi. Mutta syntien anteeksisaaminen on vapaaehtoista. Synnistä vapautuminen edellyttää liittoutumista Jeesuksen, Jumalan Voidellun kanssa, ja alkaa siitä, kun ihminen uskoon tultuaan ottaa kasteen, jossa hän ikään kuin samaistuu Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Niin Pietari sanoi heille (πετρος δε εφη προς αυτους): "Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistä kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων)." (Apt 2:38-39)

Kaste suoritetaan upottamalla veteen, mitä myös kreikan sana baptizo merkitsee. Pirskottaminen ei ole kaste, eikä myöskään kaste, jonka on suoritettu vastoin kyseisen henkilön tahtoa tai hänen tietämättään. Lapsi ei tarvitse kastetta, jos vanhemmat ovat uskossa, sillä ennen heidän itsenäistymistään heidän osansa määräytyy heidän vanhempiensa mukaan niin, että jos heistä toinenkin on pyhä, myös lapsi on pyhä. Itsenäistyttyään uskova lapsi tietysti ottaa kasteen, jolloin hänen statuksensa muuttuu. Esimerkkinä on Jeesus, joka otti kasteen kolmenkymmenen vuoden ikäisenä, jonka jälkeen hän varsinaisesti siirtyi oppilaasta opettajaksi ja hengelliseen työhön.

Kasteessa solmitaan liitto, joka muistuttaa kihlajaisia. Sulhanen on maksanut morsiamen hinnan, mutta kysyy vielä morsiamelta, haluaako tämä tehdä liiton hänen kanssaan niillä ehdoilla, jotka hän tarjoaa. Kastettava, joka ottaa tarjouksen vastaan ja uskoo Jumalan lupaukset, sitoutuu kuolemaan tämän maailman meiningille ja elämään Kristukselle uskon kautta aina siihen saakka, kunnes usko muuttuu näkemiseksi ja lupaus kokemiseksi. Roomalaiskirjeessä sanotaan:

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut (συνεταφημεν ουν αυτω) kasteen kautta kuolemaan (δια του βαπτισματος εις τον θανατον), että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista (ινα ωσπερ ηγερθη χριστος εκ νεκρων) Isän kunnian kautta (δια της δοξης του πατρος), samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman (ουτως και ημεις εν καινοτητι ζωης περιπατησωμεν). 6:5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa (ει γαρ συμφυτοι γεγοναμεν τω ομοιωματι του θανατου αυτου αλλα και της αναστασεως εσομεθα), 6:6 kun tunnemme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu (τουτο γινωσκοντες οτι ο παλαιος ημων ανθρωπος συνεσταυρωθη), että synnin ruumis kukistettaisiin (ινα καταργηθη το σωμα της αμαρτιας), niin ettemme enää syntiä palvelisi (του μηκετι δουλευειν ημας τη αμαρτια); 6:7 sillä joka on kuollut (ο γαρ αποθανων), se on vanhurskautunut pois synnistä (δεδικαιωται απο της αμαρτιας). (Rm 6:4-7)

Liitto on pätevä vain, jos sen solmimiseksi on suoritettu asiaankuuluva uhri. Me tiedämme nyt, että Jeesus Kristus on tämä uhri, mutta uhritoimituksen jälkeen liitosta osalliset nauttivat yhteysaterian, johon kuuluvat leipä ja viini ovat Jeesuksen ruumis ja veri, ikään kuin Jeesus itse olisi paikalla.

Kaste on kuin raja-asema, jonka kautta siirrytään Jumalan valtakuntaan. Vanhan Liiton Israel tuli sille luvattuun maahan aina jonkun vesiesteen kautta. Symbolinen kaste oli saatu Eufratia, Jabbokia, Jordania tai Punaista merta ylitettäessä, ja aina se oli merkinnyt siirtymistä "luvattuun maahan". Sana "hebrealainen" suorastaan huutaa tätä asiaa, sillä sen juurena on verbi aver, "ylittää, siirtyä toiselle puolelle". Aabrahamin pojanpoika Jaakob paini Jabbokin purolla enkelin kanssa, sai siunauksen ja nimen Israel. Egyptistä lähdettiin ylittämällä Punainen meri ja Joosua Nuunin poika toi Israelin heimot Jordanin poikki maahan, joka oli heille osoitettu.

Jeesuksen airut Johannes Kastaja kastoi Jordanin virrassa mielenmuutoksen kasteella, mutta sellaista kastetta Jeesus Nasarealainen ei tarvinnut. Johannes Kastaja ei olisi Jeesusta kastanutkaan, jollei Jeesus olisi nimenomaan sitä pyytänyt. Jeesus perusteli pyyntöään näin:

Salli (afes) nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus. (Kts. Matt 3:15).

Vanhurskaus tarkoittaa oikeudenmukaisuuden toteutumista. Lain mukaan sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Suostuessaan kasteeseen Jeesus suostui kuolemaan, niin kuin syntiset kuolevat.

Satunnaiselle viisastelijalle sanat "kaikki vanhurskaus" eivät kerro juuri mitään. Kyse on kuitenkin siitä, että Jeesus oli tullut maan päälle kantaakseen Jumalan vihan kaikkea syntiä ja saastaisuutta kohtaan. Hän oli valmistautunut juomaan Jumalan vihan maljan lyhentämättömänä, sillä vain Jumala pystyi kantamaan Jumalan vihan ja selviämään siitä voittajana ja toisaalta vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Kaiken vanhurskauden täyttäminen oli näin ollen alusta asti uhritoimitus. Tässä uhritoimituksessa uhraajina olivat sekä Isä, joka antoi ainosyntyisen poikansa, ja Poika, joka antoi sielunsa kuolemaan ja joi Jumalan vihan maljan lyhentämättömänä syntisten puolesta. Sen raskaimmassa vaiheessa Jeesus sanoi: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

Jeesuksen kaste Jordanilla oli sitoumus noudattaa Jumalan tahtoa kuolemaan saakka. Kun Jumala otti vastaan tämän sitoumuksen, Jeesus sai Pyhän Hengen voiman. Matteus kertoo:

Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". (Matt 3:16-17)

Kolmekymmentä vuotta Jeesus oli ollut kuuliainen juridiselle isälleen Joosefille, joka oli hurskas mies Daavidin sukukunnasta. Koko tämän ajan hän oli ollut kuuliainen Jumalalle kirjoitusten mukaisessa järjestyksessä, mutta Pyhä Henki muutti hänen statuksensa. Isän lähettämän Pyhän Hengen voimassa Jeesus pystyi käyttämään ylösnousemisen voimia jo kolme ja puoli vuotta ennenkuin varsinainen kaste ristillä ja sitä seurannut ylösnousemus tapahtui. Sama tapahtuu, kun uskova upotetaan Kristukseen. Hän sitoutuu kuolemaan tälle maailmalle ristin kautta ja saa uskon kautta käyttää Jeesuksen ylösnousemuksen voimaa, vaikka ei vielä olekaan noussut taivaisiin.

Pyhän Hengen täyteydessä vaeltanut Paavali muistuttaa siitä, että meidän samaistumisemme Kristukseen koskee myös samaistumista hänen alennustilaansa maan päällä:

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa (εχομεν δε τον θησαυρον τουτον εν οστρακινοις σκευεσιν), ettδ tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan (ινα η υπερβολη της δυναμεως η του θεου) eikδ näyttäisi tulevan meistä (και μη εξ ημων). 4:8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa (εν παντι θλιβομενοι), mutta emme umpikujassa (αλλ ου στενοχωρουμενοι), neuvottomat (απορουμενοι), mutta emme toivottomat (αλλ ουκ εξαπορουμενοι), 4:9 vainotut, mutta emme hyljδtyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut (διωκομενοι αλλ ουκ εγκαταλειπομενοι καταβαλλομενοι αλλ ουκ απολλυμενοι). 4:10 Me kuljemme, aina kantaen Herran Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme (παντοτε την νεκρωσιν του κυριου ιησου εν τω σωματι περιφεροντες), ettδ Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin (ινα και η ζωη του ιησου εν τω σωματι ημων φανερωθη). 4:11 Sillδ me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden (αει γαρ ημεις οι ζωντες εις θανατον παραδιδομεθα δια ιησουν), ettδ Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin (ινα και η ζωη του ιησου φανερωθη εν τη θνητη σαρκι ημων). 4:12 Niinpδ siis kuolema tekee työtään meissä (ωστε ο μεν θανατος εν ημιν ενεργειται), mutta elδmä teissä (η δε ζωη εν υμιν). (2.Kor 4:7-12)

Kaikki Pietarin helluntaisaarnan vaikutuksesta uskoon tulleet ja hänen neuvoaan noudattaneet kastettiin heti samana päivänä.

Jotka nyt ottivat hänen sanansa iloiten vastaan (οι μεν ουν ασμενως αποδεξαμενοι τον λογον), ne kastettiin (αυτου εβαπτισθησαν), ja niin heitδ lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua (και προσετεθησαν τη ημερα εκεινη ψυχαι ωσει τρισχιλια). (Apt 2:41)

Kaikki Apostolien teoissa mainitut kastamiset suoritettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Näin myös Samariassa, jossa väestö oli Israelin perinteisiin liittynyttä sekakansaa:

Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. (Apt 8:12)

Samariassa kaikki ei kuitenkaan mennyt täysin saman kaavan mukaan, kuin Jerusalemissa. Kastettujen joukossa oli yksi magi, Simon, joka oli sekoittaa koko pelin, eikä Filippus pystynyt hoitamaan asiaa. Luet varmaan tämän kohdan omasta raamatustasi, sillä tässä meitä kiinnostaa vain se, mikä oli tulos:

Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän pysytteli Filippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. (Apt 8:13-17)

Ensimmäisten roomalaisten kastamisessa ei syntynyt ongelmia. Pietarin puheen kuultuaan komppanianpäällikkö Kornelius ja hänen huonekuntansa saivat Pyhän Hengen jo ennen kuin Pietari oli lopettanut puheensa. Tämä järjestys oli kuitenkin tarpeen Pietarille, joka tuskin muuten olisi roomalaisia kastanutkaan:

Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa (και μεγαλυνοντων τον θεον). Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. (Apt 10:44-48)

Efesossa kävi näin:

Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan". Ja hän sanoi heille: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi mielenmuutoksen kasteella (ιωαννης μεν εβαπτισεν βαπτισμα μετανοιας), kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen". Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen (ακουσαντες δε εβαπτισθησαν εις το ονομα του κυριου ιησου). Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. (Apt 19:1-7)

Kirkollinen kaste suoritetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, mutta mikä tämä nimi on, jätetään mainitsematta. Sellainen kaste ei ole pätevä. Vielä pahempaa jälkeä syntyy, jos joku kastetaan Jeesuksen nimeen, täsmentämättä, mistä Jeesuksesta on kyse. Olisi se kamalaa, jos joku kastettaisiin vaikka jonkun murhasta tuomitun argentiinalaisen elinkautisvangin nimeen.

Sekaannuksen puolustukseksi tuodaan väite, että Jeesus itse käski kastaa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen":

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (και προσελθων ο ιησους ελαλησεν αυτοις λεγων εδοθη μοι πασα εξουσια εν ουρανω και επι γης). 28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (πορευθεντες ουν μαθητευσατε παντα τα εθνη), kastamalla heitä (βαπτιζοντες αυτους) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (εις το ονομα του πατρος και του υιου και του αγιου πνευματος) 28:20 ja opettamalla heitä (διδασκοντες αυτους) pitämään kaikki (τηρειν παντα), mitä minä olen käskenyt teidän pitää (οσα ενετειλαμην υμιν). Ja katso (και ιδου), minä olen teidän kanssanne (εγω μεθ υμων ειμι) joka päivä (πασας τας ημερας) aikakauden täyttymiseen asti (εως της συντελειας του αιωνος). Aamen (αμην)." (Mt 18-20)

Nämä Matteuksen evankeliumin viimeiset sanat ovat aivan paikallaan, mutta niissä ei sanota, mikä se "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen" yhteinen nimi on. Sen kertominen jäi Pietarin tehtäväksi ja Paavalikin sanoi:

Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa (παντες γαρ υιοι θεου εστε δια της πιστεως εν χριστω ιησου). Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet (οσοι γαρ εις χριστον εβαπτισθητε χριστον ενεδυσασθε). (Gal 3:27)

 

#4. Syntien hylkääminen

Jokaisella valtakunnalla on lakinsa. Jumalan valtakunnan lakien rikkomista sanotaan synniksi. Jos ihmiseltä kysytään, onko hän syntinen, ei järkevä ihminen käy väittämään mitään muuta kuin sen, minkä koko ihmissuvun menneisyys ja nykyisyys osoittaa todeksi. Kun samalta ihmiseltä sitten kysytään, haluaisiko hän saada syntinsä anteeksi, niin tuskin hän sitäkään vastustaa. Aivan eri asia on, jos ihmiseltä kysyttäisiin, suostuisiko hän hylkäämään synnin.

Niin Pietari sanoi heille (πετρος δε εφη προς αυτους): "Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ kasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkäämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων)." (Apt 2:38-39)

Kreikan sana afesis (αφεσις) tarkoittaa irti pδästämistä, hylkäämistä ja anteeksiantoa. Se on johdannainen sanasta afiemi, päästää pois, hylätä, olla välittämättä jostakin, antaa anteeksi, suoda. Jumala antaa syntejä anteeksi sillä perusteella, että Jeesus on verellään maksanut vaaditun lunastushinnan, mikä lasketaan niiden hyväksi, jotka uskon kautta liittyvät häneen. Paavali esittelee asian näin:

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet (παντες γαρ ημαρτον) ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (και υστερουνται της δοξης του θεου) ja saavat lahjaksi vanhurskauden hδnen armostaan (δικαιουμενοι δωρεαν τη αυτου χαριτι) sen lunastuksen kautta (δια της απολυτρωσεως), joka on Kristuksessa Jeesuksessa (της εν χριστω ιησου), jonka Jumala on asettanut sovitusuhriksi (ον προεθετο ο θεος ιλαστηριον) uskon kautta hδnen vereensä (δια της πιστεως εν τω αυτου αιματι), osoittaaksensa vanhurskauttaan (εις ενδειξιν της δικαιοσυνης αυτου), koska hδn oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit (δια την παρεσιν των προγεγονοτων αμαρτηματων) jumalallisessa kδrsivällisyydessään (εν τη ανοχη του θεου), osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa (προς ενδειξιν της δικαιοσυνης αυτου εν τω νυν καιρω), sitδ, että hän itse on vanhurskas (εις το ειναι αυτον δικαιον) ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen (και δικαιουντα τον εκ πιστεως ιησου). (Rm 3:23-26)

Kysymys on kolmesta asiasta. Antaako Jumala sinun syntisi anteeksi, onko sinun hyljättävä syntisi ja onko sinun annettava muille ihmisille anteeksi sinua vastaan tehdyt rikkomukset. Kysymyksen ovat ymmärtäneet myös Raamatun käsikirjoituksen käpelöitsijät, sillä vaikka kreikan kreikkalaisissa käsikirjoituksissa käytetään termiä "afesis amartion" syntien hylkääminen, on muutamiin egyptiläisiä okkulttisia koulukuntia myötäileviin käsikirjoituksiin sanan "afesis" jälkeen lisätty sana "ymon", teidän, jolloin syntyy termi "eis afesis amartion ymin", joka käännetään sanoilla "teidän syntienne anteeksiantamiseksi", mikä muuttaa tekstiä ikään sinun ei tarvitsisikaan antaa anteeksi heidän syntejään, kun he sitä sinulta pyytävät.

Kukaan ei voi olla varma syntiensä anteeksisaamisesta eikä saada Pyhää Henkeä, jollei hän suostu siihen ehtoon, jonka Jeesus linjapuheessaan esitti, ja jonka uskova joutuu hyväksymään joka kerta, kun hän lähestyy Jumalaa. Tunnetussa Isä meidän -rukouksessa sanotaan:

Ja anna meille meidän velkamme anteeksi (αφες ημιν τα οφειληματα ημων), niinkuin mekin annamme anteeksi (ως και ημεις αφιεμεν) meidδn velallisillemme. (Kts. Mt 6:9-13)

Että asia olisi täysin selvä, Jeesus sanoo vielä:


Sillä jos te annatte anteeksi (αφητε) ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi (αφησει και υμιν); mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi (μη αφητε τοις ανθρωποις), niin ei myφskään teidän Isänne anna anteeksi (ουδε ο πατηρ υμων αφησει) teidän rikkomuksianne. (Mt 6:14-15)

Jeesus esittää saman myös vertauksessa kuninkaasta ja hänen kahdesta velallisestaan, kts. Mt 18:23-35. Molemmat velalliset saivat velkansa anteeksi, mutta kun toinen näistä armahdetuista kävi pikkusumman takia oman velallisensa kimppuun, kuningas suuttui, ja pani koko summan ulosottoon, mikä tarkoitti velallisen ja hänen perheensä joutumista orjuuteen. Jos tämä tuntuu vaikealta, niin sallittakoon tämä: Vanhurskauttaminen on hyväksymisen ehto, ja se tapahtuu Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa. Jos sinä tulet Jumalan eteen muussa seurassa, sinua ei tunneta, eikä oteta vastaan. Mutta jos tulet Jeesuksessa, sinä saat kuninkaallisen kohtelun, sillä Jumala kunnioittaa niitä, jotka kunnioittavat hänen Poikaansa.

Jeesuksen seuraajan ei tarvitse tuntea Saatanan syvyyksiä eikä opetella psykologiaa, sillä synnin haavat hoidetaan armolla. Se, mitä on tiedettävä, on anteeksiantomenettely, sillä anteeksianto ei ole automaattista. Jeesus opettaa:

Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan (εαν δε αμαρτηση εις σε ο αδελφος σου), niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken (υπαγε και ελεγξον αυτον μεταξυ σου και αυτου μονου); jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi (εαν σου ακουση εκερδησας τον αδελφον σου). 18:16 Mutta jos hän ei sinua kuule (εαν δε μη ακουση), niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi (παραλαβε μετα σου ετι ενα η δυο), 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla (ινα επι στοματος δυο μαρτυρων η τριων σταθη παν ρημα)'. 18:17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita eklesialle (εαν δε παρακουση αυτων ειπε τη εκκλησια). Mutta jos hän ei ekklesiaakaan kuule (εαν δε και της εκκλησιας παρακουση), niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani (εστω σοι ωσπερ ο εθνικος και ο τελωνης). 18:18 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): kaikki, minkä te sidotte maan päällä (οσα εαν δησητε επι της γης), on oleva sidottu taivaassa (εσται δεδεμενα εν τω ουρανω), ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä (και οσα εαν λυσητε επι της γης), on oleva päästetty taivaassa (εσται λελυμενα εν τω ουρανω). 18:19 Vielä minä sanon teille (παλιν λεγω υμιν): jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii maan päällä mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat (οτι εαν δυο υμων συμφωνησωσιν επι της γης περι παντος πραγματος ου εαν αιτησωνται), niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa (γενησεται αυτοις παρα του πατρος μου του εν ουρανοις). 18:20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni (ου γαρ εισιν δυο η τρεις συνηγμενοι εις το εμον ονομα), siinä minä olen heidän keskellänsä (εκει ειμι εν μεσω αυτων)." 18:21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi (τοτε προσελθων αυτω ο πετρος ειπεν): "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan (κυριε ποσακις αμαρτησει εις εμε ο αδελφος μου και αφησω αυτω)? Ihanko seitsemδn kertaa (εως επτακις)?" 18:22 Jeesus vastasi hδnelle (λεγει αυτω ο ιησους): "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän (ου λεγω σοι εως επτακις αλλ εως εβδομηκοντακις επτα). (Mt 18:15-22)

Ihminen, joka tämän sisäistää, siirtyy synnin tilasta armon tilaan. Hän antaa anteeksi, hänestä tulee vapaa ja valoisa, kärsivällinen ja ystävällinen. Hän voi antaa anteeksi kaiken pahan, mitä häntä kohtaan tehdään, jos sitä häneltä pyydetään, sekä rukoilla niiden puolesta, jotka eivät sitä pyydä, koska sitä pahaa, mitä ihmiset eivät kadu eivätkä anteeksi pyydä, hän ei voi itse antaa anteeksi, eikä luvalliseksi tehdä. Mutta tärkeintä on se, että hän saa voiman, jolla voittaa koko synnin maailma.

 

#5. Pyhän Hengen lahja

Uuden Testamentin teksteissä sana "i epaggelia", lupaus, esiintyy ensimmäisen kerran Luukkaan evankeliumin lopussa, ja silloin on kysymys vain yhdestä lupauksesta, Pyhästä Hengestä:

Ja katso (και ιδου), minä lähetän isäni lupauksen teidän päällenne (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους). (Lk 24:49)

Tämän lupaus täyttyi viisikymmentä vuorokautta Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen Jerusalemissa, ja sama tapahtuu yhä uudelleen joka kerta, kun evankeliumin saarnasta uskoon tulleet ihmiset mielenmuutoksen, Jeesuksen Kristuksen nimeen suoritetun kasteen ja syntien anteeksisaamisen jälkeen saavat Pyhän Hengen lahjan.

Pyhän Hengen kaste sinetöi uskon ja tekee ihmisestä kristityn. Ihminen alkaa elää hengellistä elämää uskon kautta Kristukseen:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (βαπτισθητω) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntienne hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (ληψεσθε) Pyhän Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkδ ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται). (Apt 2:37-39)

Sekä hebrean, että kreikan kielessä sanaa "henki" merkitsevä sana tarkoittaa myös tuulta - hebreassa "ruah", ja kreikassa "pneuma". Raamatussa tämä sana esiintyy ensimmäisen kerran heti kirjan alussa:

Alussa (Be-reshit: Esikoisessaan) loi Jumala (Elohim) taivaat ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki (Ruah Elohim) liikkui vetten päällä. (1.Ms 1:1-2)

Jeesus opetti, kuinka helposti Pyhä Henki saadaan ja sanoi:

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat! (Kts. Lk 11:9-13).

Niin helppoa, kuin Pyhän Hengen lahjan saaminen onkin, hyvin monet ovat jääneet sitä vaille, ja monet muut ovat joutuneet odottamaan sitä jopa vuosia. Ehkä mielenmuutos ei ole ollut Jumalan mielen mukainen. Mahdollisia syitä on monta: anteeksiantamaton mieli, viha, haluttomuus luopua jostakin synnistä tekee Hengellä täyttymisen mahdottomaksi. Joku toinen yrittää muistella viimeistäkin, niistä miljoonista synneistä, jotka hän on tehnyt pyytääkseen niitä anteeksi, ja joku haluaa edelleen itse päättää asioistaan oman järkensä mukaan kuin Eeva Jumalan paratiisissa. Mutta jos antaudumme Jumalalle vain osittain, petämme itsemme, tai jos antaudumme muiden ihmisten johtoon, petämme itsemme vielä pahemmin. Taivasprojekti voi katketa myös epäuskoon, jonka takia kastettava ei tunnusta Jeesusta Herrakseen, tai kastaja ei kasta Jeesuksen nimeen. Järkyttävä totuus on, että moni kristittynä pitävä ihminen ei ole koskaan tunnustanut Jeesusta Herrakseen, eikä aiokaan ajatella asioita siltä kantilta, että kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä, kts. Rm 14:23. Asia helpottuu, jos olemme "hengellisesti köyhiä", joiden ei tarvitse luopua "suurista viisauksistaan" totellakseen Jumalaa.

Vanhan Liiton aikana papit ja kuninkaat, sekä joskus myös profeetat voideltiin tehtäväänsä öljyllä. Kun tätä termiä käytetään, on kyse kertaluontoisesta tapahtumasta. Toisesta Mooseksen kirjasta löydämme kertomuksen Aaronin poikien pyhittämisestä papilliseen tehtäväänsä:

Ja Aaronin pojille tee ihokkaat ja vyöt; ja tee heille päähineet kunniaksi ja kaunistukseksi. Ja pue ne veljesi Aaronin ja hänen poikiensa ylle; ja voitele heidät (u-mashachta otam) ja vihi heidät virkaansa (u-milleta et-jadam - ja täytä heidän kätensä) ja pyhitä heidät (ve-kiddashta otam) pappeina palvelemaan minua (ve-kihanu-li). (2.Ms 28:40-41)

Uuden Liiton Jumalanpalvelukseen tarvitaan Pyhän Hengen voitelu. Jeesus sanoi kotikylänsä väelle Nasaretissa:

Herran Henki on minun päälläni (πνευμα κυριου επ εμε), sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille (ου ενεκεν εχρισεν με ευαγγελιζεσθαι πτωχοις); hän on lähettänyt minut (απεσταλκεν με) parantamaan niitä, joilla on särjetty sydän (ιασασθαι τους συντετριμμενους την καρδιαν) saarnaamaan vangituille vapautusta (κηρυξαι αιχμαλωτοις αφεσιν) ja sokeille näkönsä saamista (και τυφλοις αναβλεψιν), päästämään sorretut vapauteen (αποστειλαι τεθραυσμενους εν αφεσει), 4:19 saarnaamaan Herran otollista vuotta (κηρυξαι ενιαυτον κυριου δεκτον)". (Lk 4:18-19)

Sanasta χρίω (hrio) voidella tulee sana χριστός (Hristos), voideltu ja samasta juuresta tulee sana χριστιανος (hristianos), kristitty. Kukaan ei ole kristitty ennen Pyhän Hengen voitelua. Sinetti (σφραγίς) varmistaa Jumalan omistusoikeuden meihin, ja Hengen vakuus (αρραβών) on ikään kuin käsiraha, joka todistaa meille, että me olemme Hänen omaisuuttaan.

Mutta se, joka lujittaa meidät (ο δε βεβαιων ημας) yhdessδ teidän kanssanne Kristukseen (συν υμιν εις χριστον) ja joka on voidellut meidät, on Jumala (και χρισας ημας θεος), joka myφs on painanut meihin sinettinsä (ο και σφραγισαμενος ημας) ja antanut Hengen vakuuden (και δους τον αρραβωνα του πνευματος) meidδn sydämiimme (εν ταις καρδιαις ημων). (2.Kor 1:21-22)

Pyhä Henki jakaa hengellisiä työvälineitä "karismoja" ja elävöittää meidän vastaanottamamme Jumalan sanan niin että me alamme kasvaa hengellistä kasvua ja tuottaa Hengen hedelmiä. Mutta tästä me puhumme vielä myöhemmin erikseen.

Pyhän Hengen voitelu turvasi Jumalan kansan vaelluksen erämaan halki:

Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä. 105:13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. 105:14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: 105:15 "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni". (Ps 105:12-15)

Uuden Liiton kansalle Herra sanoo:

Älä pelkää (μη φοβου), sinä piskuinen lauma (το μικρον ποιμνιον); sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan (οτι ευδοκησεν ο πατηρ υμων δουναι υμιν την βασιλειαν). (Lk 12:32)

Puhuttaessa Pyhän Hengen täyteydestä tarkoitetaan hieman eri asiaa. Ihminen on kuin astia, joka voidaan täyttää, ja kun astia on puhdistettu, Pyhä Henki täyttää sen. Tarkoitus on, että olisimme aina täynnä Jumalan kaikkea täyteyttä, mutta täyteydestä on huolehdittava itse. Jos tykkäämme paljon jalkapallosta, se varaa astiamme resursseja niin, ettei Pyhän Hengen täyteydestä silloin voi puhua.

Jos tänä päivänä etsit opetusta aiheesta "Vaeltaminen Pyhässä Hengessä", aloita vaikka lukemalla Roomalaiskirjeen luku kahdeksan kokonaan. Tässä siitä vain yksi jae:

Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa (s.o. johdattaa), ovat Jumalan lapsia (οσοι γαρ πνευματι θεου αγονται ουτοι εισιν υιοι θεου). (Rm 8:14)

Kolmen ja puolen vuoden aikana Jeesus oli tehnyt sellaisia töitä, että koko maailma puhuu niistä vieläkin. Mutta lähtiessään tästä maailmasta hän sanoi, että ne, jotka häneen uskovat tulevat tekemään samoja töitä ja jotakin vielä suurempaakin:

Totisesti, totisesti minä sanon teille (αμην αμην λεγω υμιν): joka uskoo minuun (ο πιστευων εις εμε), myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen (τα εργα α εγω ποιω κακεινος ποιησει), ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä (και μειζονα τουτων ποιησει); sillä minä menen Isäni tykö (οτι εγω προς τον πατερα μου πορευομαι), 14:13 ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni (και ο τι αν αιτησητε εν τω ονοματι μου), sen minä teen (τουτο ποιησω), että Isä kirkastettaisiin Pojassa (ινα δοξασθη ο πατηρ εν τω υιω). 14:14 Jos te anotte jotakin minun nimessäni (εαν τι αιτησητε εν τω ονοματι μου), niin minä sen teen (εγω ποιησω). (Joh 14:12-14)

Kaikki Jumalan antamat tehtävät ovat ainutlaatuisia ja ennalta arvaamattomia. Vasta kun Jeesus itse ilmaisee itsensä meille Pyhässä Hengessä, meille selvenee mistä milloinkin on kysymys.

Jos te minua rakastatte (εαν αγαπατε με), niin te pidätte minun käskyni (τας εντολας τας εμας τηρησατε). 14:16 Ja minä olen rukoileva Isää (και εγω ερωτησω τον πατερα), ja hän antaa teille toisen Puolustajan (και αλλον παρακλητον δωσει υμιν) olemaan teidän kanssanne (ινα μενη μεθ υμων) iankaikkisesti (εις τον αιωνα), 14:17 totuuden Hengen (το πνευμα της αληθειας), jota maailma ei voi ottaa vastaan (ο ο κοσμος ου δυναται λαβειν), koska se ei näe häntä eikä tunne häntä (οτι ου θεωρει αυτο ουδε γινωσκει αυτο); mutta te tunnette hänet (υμεις δε γινωσκετε αυτο), sillä hän pysyy teidän tykönänne (οτι παρ υμιν μενει) ja on teissä oleva (και εν υμιν εσται). 14:18 En minä jätä teitä orvoiksi (ουκ αφησω υμας ορφανους); minä tulen teidän tykönne (ερχομαι προς υμας). 14:19 Vielä vähän aikaa (ετι μικρον), niin maailma ei enää minua näe (και ο κοσμος με ουκ ετι θεωρει), mutta te näette minut (υμεις δε θεωρειτε με); koska minä elän (οτι εγω ζω), niin tekin tulette elämään (και υμεις ζησεσθε).
14:20 Sinä päivänä te ymmärrätte (εν εκεινη τη ημερα γνωσεσθε), että minä olen Isässäni (υμεις οτι εγω εν τω πατρι μου), ja että te olette minussa (και υμεις εν εμοι) ja minä teissä (καγω εν υμιν). 14:21 Jolla on minun käskyni (ο εχων τας εντολας μου) ja joka ne pitää (και τηρων αυτας), hän on se, joka minua rakastaa (εκεινος εστιν ο αγαπων με); mutta joka minua rakastaa (ο δε αγαπων με), häntä minun Isäni rakastaa (αγαπηθησεται υπο του πατρος μου), ja minä rakastan häntä (και εγω αγαπησω αυτον) ja ilmaisen hänessä itseni (και εμφανισω αυτω εμαυτον)." (Joh 14:15-21)

Miehen elämässä on kaksi kohokohtaa, joista voidaan sanoa "sinä päivänä", ja toinen on Pyhän Hengen saaminen. Se ei unohdu koskaan. Sitä ei voi selittää, mutta kun sen kokee, se on selvääkin selvempi.

Jumala rakastaa sitä, joka pitää hänen poikansa käskyt. Kun yksi Jeesuksen oppilaista halusi täsmennystä asiaan, tuli esille myös se, että Isä rakastaa sitä, joka rakastaa hänen poikaansa:

Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle (λεγει αυτω ιουδας ουχ ο ισκαριωτης): "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille (κυριε τι γεγονεν οτι ημιν μελλεις εμφανιζειν σεαυτον) etkä maailmalle (και ουχι τω κοσμω)?" 14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle (απεκριθη ο ιησους και ειπεν αυτω): "Jos joku rakastaa minua (εαν τις αγαπα με), niin hän pitää minun sanani (τον λογον μου τηρησει), ja minun Isäni rakastaa häntä (και ο πατηρ μου αγαπησει αυτον), ja me tulemme hänen tykönsä (και προς αυτον ελευσομεθα) ja jäämme hänen tykönsä asumaan (και μονην παρ αυτω ποιησομεν). 14:24 Joka ei minua rakasta (ο μη αγαπων με), se ei pidä minun sanojani (τους λογους μου ου τηρει); ja se sana, jonka te kuulette (και ο λογος ον ακουετε), ei ole minun (ουκ εστιν εμος), vaan Isän, joka on minut lähettänyt (αλλα του πεμψαντος με πατρος). 14:25 Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne (ταυτα λελαληκα υμιν παρ υμιν μενων). (Joh 14:22-25)

Pyhä Henki esiintyy Jeesuksen nimessä, ilman omaa nimeä, mutta hän on asianajaja, puolustaja ja lohduttaja, kuten sana paraklitos myös usein käännetään. Pyhän Hengen asema opettajana on erittäin hyvä, sillä hän asuu niiden mielessä, joita hän opettaa:

Mutta Puolustaja (ο δε παρακλητος), Pyhä Henki (το πνευμα το αγιον), jonka Isä on lähettävä minun nimessäni (ο πεμψει ο πατηρ εν τω ονοματι μου), hän opettaa teille kaikki (εκεινος υμας διδαξει παντα) ja muistuttaa teitä kaikesta (και υπομνησει υμας παντα), minkä minä olen teille sanonut (α ειπον υμιν). (Joh 14:26)

Pyhä Henki ilmoittaa Jumalan lapselle Isän tahdon juuri niissä asioissa, jotka sillä hetkellä ovat lapselle tarpeellisia. Hän tuo mieleen Raamatun opetuksia siihen tilanteeseen soveltuvin osin. Järjestelmä on kevyt ja käytännöllinen. Kärsivällisyyttä se saattaa vaatia, sillä mitään päätöstä ei pidä tehdä, ellei sille ole Jumalan vahvistusta. Vaaran uhatessa soivat Pyhän Hengen hälytyskellot, ellei niitä ole toistuvilla synneillä ja tottelemattomuudella vaiennettu. Pyhä Henki puhuu kristitylle itselleen, mutta jos tämä ei kuuntele, Pyhä Henki voi muistuttaa asiasta myös profeetan kautta.

Raamattu antaa ihmiselle perustiedot, mutta se ei vastaa sinun henkilökohtaisiin kysymyksiisi. Niitäkin asioita hoitaa Pyhä Henki. Pyhän Hengen antamat neuvot ovat usein odottamattomia, mutta selviä ja lyhyitä. Kaikkia saatuja ohjeita voi tutkia Hengessä, mutta yhtä tärkeää on, ettet anna painostaa itseäsi vääriin ratkaisuihin. Herra tietää parhaiten ja hänellä on hyvä tahto kaikkia niitä kohtaan, jotka häneltä apua hakevat.

Meidän tulee ohjata meille tulevat haasteet Jumalalle. Jumala on nopea toimimaan, jos hänen poikansa morsianta uhataan. Meidän puoleltamme riittää, että huokaamme Herran puoleen, ja sanomme: "Huomasitko Herra, mitä se teki?" Herra myös antaa meille sanat suuhun, silloin kun tilanne sitä vaatii.

Jumalan ihmisen ei pidä säikähtää ihmisten vihaa, ei ainakaan niin kovin, että hän sen takia pettyisi Jumalaan. Hyvä oppilas seuraa hyvää ohjaajaa läpi maailman aikakauden täyttymykseen asti, vaikka hintana olisikin ennenaikainen kuolema epämiellyttävissä olosuhteissa:

Mutta kun Puolustaja tulee (οταν δε ελθη ο παρακλητος), jonka minä lähetän teille Isän tyköä (ον εγω πεμψω υμιν παρα του πατρος), Totuuden Henki (το πνευμα της αληθειας), joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta (ο παρα του πατρος εκπορευεται εκεινος μαρτυρησει περι εμου). 15:27 Ja te myös todistatte (και υμεις δε μαρτυρειτε), sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani (οτι απ αρχης μετ εμου εστε). 16:1 Tämän minä olen teille puhunut (ταυτα λελαληκα υμιν), ettette loukkaantuisi (ινα μη σκανδαλισθητε). 16:2 He erottavat teidät synagoogasta (αποσυναγωγους ποιησουσιν υμας); ja tulee aika (αλλ ερχεται ωρα), jolloin jokainen, joka tappaa teitä (ινα πας ο αποκτεινας υμας), luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle (δοξη λατρειαν προσφερειν τω θεω). 16:3 Ja sen he tekevät teille (και ταυτα ποιησουσιν υμιν), koska he eivät tunne Isää eivätkä minua (οτι ουκ εγνωσαν τον πατερα ουδε εμε). (Joh 15:26-16:3)

Niin kauan, kun Jeesus oli oppilaiden kanssa, vihollisen raivo kohdistui häneen. Hänen mentyä Isän luo, oppilaat tarvitsivat uuden turvan:

Kuitenkin minä sanon teille totuuden (αλλ εγω την αληθειαν λεγω υμιν): teille on hyväksi, että minä menen pois (συμφερει υμιν ινα εγω απελθω). Sillä ellen minä mene pois (εαν γαρ μη απελθω), ei Puolustaja tule teidän tykönne (ο παρακλητος ουκ ελευσεται προς υμας); mutta jos minä menen (εαν δε πορευθω), niin minä hänet teille lähetän (πεμψω αυτον προς υμας). (Joh 16:7)

Kun Pyhän Hengen vuodatus oli tapahtunut helluntaina, viisikymmentä vuorokautta Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen, ei kukaan enää voinut puolustella mitään syntiä, sillä suurin synti on kieltää Jeesuksen Kristuksen kuninkuus:

Ja kun hän tulee (και ελθων εκεινος), niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin (ελεγξει τον κοσμον περι αμαρτιας) ja vanhurskauden (και περι δικαιοσυνης) ja tuomion (και περι κρισεως): 16:9 synnin (περι αμαρτιας μεν), koska he eivät usko minuun (οτι ου πιστευουσιν εις εμε); 16:10 vanhurskauden (περι δικαιοσυνης δε), koska minä menen Isäni tykö (οτι προς τον πατερα μου υπαγω), ettekä te enää minua näe (και ουκ ετι θεωρειτε με); 16:11 ja tuomion (περι δε κρισεως), koska tämän maailman ruhtinas (οτι ο αρχων του κοσμου τουτου) on tuomittu (κεκριται). (Joh 16:8-11)

Kun Jumala suojelee lapsiaan ulkoisilta vaaroilta, ihmisen suurimmaksi vaaratekijäksi jää hänen oman lihansa, tai oikeastaan ihmismielelle ominainen taipumus tyydyttää tarpeensa väärin keinoin. Oikeisiin ratkaisuihin niissäkin asioissa ohjaa Jumalan Henki:

Minä sanon (λεγω δε): vaeltakaa Hengessä (πνευματι περιπατειτε), niin ette lihan himoa täytä (και επιθυμιαν σαρκος ου μη τελεσητε). 5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan (η γαρ σαρξ επιθυμει κατα του πνευματος), ja Henki lihaa vastaan (το δε πνευμα κατα της σαρκος); nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan (ταυτα δε αντικειται αλληλοις), niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte (ινα μη α αν θελητε ταυτα ποιητε). 5:18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina (ει δε πνευματι αγεσθε), niin ette ole lain alla (ουκ εστε υπο νομον). (Gal 5:16-18)

Jos joku ei ole vielä päässyt Hengen johtoon, on tehtävä se, mitä Jeesus ja apostolit niin monta kertaa ja monella tavoin opettivat:

Ja ne, jotka ovat Kristuksen omat (οι δε του χριστου), ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen (την σαρκα εσταυρωσαν συν τοις παθημασιν και ταις επιθυμιαις). 5:25 Jos me Hengessä elämme (ει ζωμεν πνευματι), niin myös Hengessä vaeltakaamme (πνευματι και στοιχωμεν). (Gal 5:24-25)

Jumalan johtamistapaa sanotaan johdatukseksi ja se toteutuu Pyhän Hengen kautta. Kristitylle tämä on jokapäiväinen ja tuttu asia. Jeesus kertoi, miten se toimii:


Minulla on vielä paljon sanottavaa teille (τι πολλα εχω λεγειν υμιν), mutta te ette voi nyt sitä kantaa (αλλ ου δυνασθε βασταζειν αρτι). 16:13 Mutta kun hän tulee (οταν δε ελθη εκεινος), totuuden Henki (το πνευμα της αληθειας), johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen (οδηγησει υμας εις πασαν την αληθειαν). Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään (ου γαρ λαλησει αφ εαυτου); vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu (αλλ οσα αν ακουση λαλησει), ja tulevaiset hän teille julistaa (και τα ερχομενα αναγγελει υμιν). 16:14 Hän on minut kirkastava (εκεινος εμε δοξασει), sillä hän ottaa minun omastani (οτι εκ του εμου ληψεται) ja julistaa teille (και αναγγελει υμιν). 16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun (παντα οσα εχει ο πατηρ εμα εστιν); sentähden minä sanoin (δια τουτο ειπον), että hän ottaa minun omastani (οτι εκ του εμου ληψεται) ja julistaa teille (και αναγγελει υμιν). 16:16 Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe (μικρον και ου θεωρειτε με), ja taas vähän aikaa, niin te näette minut (και παλιν μικρον και οψεσθε με), sillä minä menen Isän luo (οτι εγω υπαγω προς τον πατερα)." (Joh 16:12-16)

Vaikka Jumalan johdatus on jokaisen kristityn arkipäivää, opetusta siitä kuulee harvoin, jos koskaan. Asian korjaamiseksi ihmisen on tunnustettava kyvyttömyytensä elää itsenäistä, Jumalasta riippumatonta elämää, ja etsittävä apua suoraan Jumalalta. Valittaa ei kannata, eikä ketään kannata syyttää, sillä asialla on selityksensä. On vain toteutunut se, mistä Jeremia kirjoitti:

Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: "Tuntekaa Herra". Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. (Jer 31:34)

Jumalan johdatuksesta ja Hengessä vaeltamisesta minä olen kuullut parhaat saarnat ja saanut parhaat opetukset riviuskovilta ja tavallisesti vain yksityisissä keskusteluissa. Ei niistä voi puhua henkilö, jolla itsellään ei ole kokemusta Pyhän Hengen johdosta. Pelkän teorian opettaminen paljastaa ihmisen tietämättömyyden armottomasti huijaukseksi, sillä näissä asioissa, jos missä ajetaan varmasti metsään ilman asianmukaista ajoharjoittelua. Se, mitä nuori mies voi tehdä, on sanoa kaverilleen kuin Johannes Kastaja, Andreas, Simon Pietari, Natanael, Filippus ja Natanael sanoivat:

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (kts. Joh 1:29)

Katso, Jumalan Karitsa (ιδε ο αμνος του θεου)! (Kts. Joh 1:36)
"Rabbi" - se on käännettynä: opettaja - "missä sinä majailet?" (Kts. Joh 1:38)
Me olemme löytäneet Messiaan", se on käännettynä: Kristus. (Kts. Joh 1:41)
Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista" . (Kts. Joh 1:45)
Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas. (Kts. Joh 1:49)

#6 Lupaus

Jeesus on taivaissa, mutta hän johtaa meitä Pyhän Hengen kautta. Paavali kirjoittaa:

Me vaellamme uskossa, emmekä näkemisessä. (2.Kor 5:7)

Pyhä Henki avaa meille uudet näkymät:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (βαπτισθητω) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntienne hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται). (Apt 2:37-39)

Takana ovat jo mielenmuutos, upotuskaste, Jeesuksen nimen tunnustaminen, syntien hylkääminen, ja vaikuttava Pyhän Hengen lahjan saaminen. Eikö siis tässä jo ole tarpeeksi, varsinkin kuin hyvin harvat niinsanotut kristityt ovat koskaan edenneet edes näin pitkälle? Jos luulet niin, unohda hetkeksi koko teologia. Taivasten valtakunnan avaimista on kaksi vielä tarkastelematta. Jeesus sanoi, että portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja Pyhän Hengen lahja on alku tiellä, jonka täyttymys on iankaikkinen elämä:

Ja tämä on se lupaus (και αυτη εστιν η επαγγελια), minkä hän on meille luvannut (ην αυτος επηγγειλατο ημιν): iankaikkinen elämä (την ζωην την αιωνιον). (1.Joh 2:25)

Pyhän Hengen saatuamme me olemme pelastetut toivossa, me olemme pelastetut uskossa, me olemme pelastetut armosta, me olemme pelastetut Kristuksen veren kautta, mutta tämän autuaallisen toivon täyttymys tapahtuu vasta kun Jumalan karitsa esittelee morsiamensa Isän siunattavaksi taivaissa. Vasta silloin se usko, jonka kautta me nyt elämme, lopullisesti täyttyy:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon (ο κατα το πολυ αυτου ελεος αναγεννησας ημας εις ελπιδα ζωσαν) Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta (δι αναστασεως ιησου χριστου εκ νεκρων), 1:4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön (εις κληρονομιαν αφθαρτον και αμιαντον και αμαραντον), joka taivaissa on säilytettynä meitä varten (τετηρημενην εν ουρανοις εις υμας, 1:5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellumme pelastukseen (τους εν δυναμει θεου φρουρουμενους δια πιστεως εις σωτηριαν), joka on valmis paljastettavaksi viimeisenä aikana (ετοιμην αποκαλυφθηναι εν καιρω εσχατω). (1.Piet 1:3-5)

Jumalan on puhunut tästä jo kirjoitusten ensi lehdiltä alkaen ja myös Vanhan Liiton esikuvat ja lupaukset puhuvat tästä samasta asiasta.


Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille (τω γαρ αβρααμ επαγγειλαμενος ο θεος), vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa (επει κατ ουδενος ειχεν μειζονος ομοσαι ωμοσεν καθ εαυτου), 6:14 ja sanoi (λεγων): "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan (η μην ευλογων ευλογησω σε), ja enentämällä minä sinut enennän (και πληθυνων πληθυνω σε)"; 6:15 ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli (και ουτως μακροθυμησας επετυχεν της επαγγελιας). (Hebr 6:13-15)

Abrahamin siemenestä on kasvanut kansa, ja myös hänen jälkeläisensä asuvat heille osoitetussa maassa. Mutta Jumala antoi Abrahamille myös toisen lupauksen, lupauksen jälkeläisestä, jonka kautta kaikki tulevat siunatuksi kaikki ihmiset, joilla on sama usko Jumalaan, kuin Abrahamilla:


Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa (εν ω περισσοτερον βουλομενος ο θεος επιδειξαι τοις κληρονομοις της επαγγελιας), että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla (το αμεταθετον της βουλης αυτου εμεσιτευσεν ορκω), 6:18 että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta (ινα δια δυο πραγματων αμεταθετων), joissa Jumala ei ole voinut valhetella (εν οις αδυνατον ψευσασθαι θεον), saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta (ισχυραν παρακλησιν εχωμεν οι καταφυγοντες κρατησαι της προκειμενης ελπιδος). 6:19 Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri (ην ως αγκυραν εχομεν της ψυχης), varma ja luja (ασφαλη τε και βεβαιαν), joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti (και εισερχομενην εις το εσωτερον του καταπετασματος), 6:20 jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt (οπου προδρομος υπερ ημων εισηλθεν ιησους), tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti (κατα την ταξιν μελχισεδεκ αρχιερευς γενομενος εις τον αιωνα). (Hebr 6:17-20)

Israel kasvoi kansakunnan mittoihin Egyptissä, mutta se oli joutunut orjuuteen. Jumala vapautti sen armahtamalla ne, jotka söivät Jumalan hyväksymän sovitusuhrin lihan kodeissaan, joiden oven karmit oli sivelty uhrieläimen verellä. Tämä on esikuva Jeesuksen kuolemisesta Golgatan ristillä. Kun pääsiäisuhrin nauttimisesta oli kulunut vain muutama päivä, kuljettiin kuivin jaloin Punaisen meren yli. Tämä on esikuva kasteesta Jeesukseen Kristukseen. Meren ylitys oli voitto vihollisesta, ja sitä laulettiin meren toisella rannalla. Vielä muutama viikko, niin oltiin Siinain vuorella ja saatiin laki. Se oli esikuva Pyhästä Hengestä, joka kirjoittaa Jumalan lain sydämiimme. Mutta se kaita tie, matka erämaan halki kohti luvattua maata, jatkui.

Matka Kaislamereltä Israelille luvatun maan rajoille olisi voinut tapahtua muutamassa kuukaudessa ja silloin Israelin heimo olisi saanut viettää syksyn kolme suurta juhlaa - pasuunansoiton päivää, sovituspäivää ja lehtimajanjuhlaa jo heille luvatussa maassa. Mutta Israel pysähtyi rajalle eikä suostunut marssimaan maahan, jonka Jumala oli luvannut heille. Ei Jumala heitä sisälle maahan pakottanut, vaan marssitti kanssa neljäkymmentä vuotta erämaassa, kunnes kaikki kapinoitsijat olivat kuolleet. Egyptistä lähteneiden aikuisten israelilaisten joukosta oli jäljellä vain kaksi miestä johtamassa nuorta sukupolvea Jordanin yli Israelin maahan. Kaikki tämäkin on esikuvallista: Kaksi miljardia "kristittyä" on pysähtynyt Luvatun maan rajoille ja kääntynyt takaisin hengelliseen erämaahan. Mutta koska Jumala on armollinen, on meillä vielä toivoa päästä Jeesuksen ja Pyhän Hengen seurassa takaisin Isän luo maahan, joka Jumalan lapsille on luvattu:

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen (εχοντες ουν αδελφοι παρρησιαν), että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään (εις την εισοδον των αγιων εν τω αιματι ιησου), 10:20 minkä hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi (ην ενεκαινισεν ημιν οδον προσφατον και ζωσαν), joka käy esiripun (δια του καταπετασματος), se on hänen lihansa, kautta (τουτεστιν της σαρκος αυτου), 10:21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija" (και ιερεα μεγαν επι τον οικον του θεου), 10:22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä (προσερχωμεθα μετα αληθινης καρδιας), täydessä uskon varmuudessa (εν πληροφορια πιστεως), sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta (ερραντισμενοι τας καρδιας απο συνειδησεως πονηρας) ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä (και λελουμενοι το σωμα υδατι καθαρω); 10:23 järkähtämättä toivon tunnustuksessa pysyen (κατεχωμεν την ομολογιαν της ελπιδος ακλινη), sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen (πιστος γαρ ο επαγγειλαμενος); 10:24 ja huolehtien toinen toistamme (και κατανοωμεν αλληλους) rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin (εις παροξυσμον αγαπης και καλων εργων); 10:25 keskinäistä kokoontumistamme laiminlyömättä (μη εγκαταλειποντες την επισυναγωγην εαυτων), niinkuin muutamien on tapana (καθως εθος τισιν), vaan toinen toisiamme kehoittaen, sitä enemmän (αλλα παρακαλουντες και τοσουτω μαλλον), kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän (οσω βλεπετε εγγιζουσαν την ημεραν). (Hebr 10:19-25)

Jeesus sanoi, että joka tahtoo pelastaa sielunsa, se kadottaa sen, mutta joka kadottaa sielunsa hänen tähtensä, löytää sen, ja se on totta. On ilo löytää itsensä omalla paikallaan siinä ohjelmassa, jonka Jeesus meille ilmaisi, ja jonka täyttymistä hän kehoitti rukoilemaan:

Isä meidän, joka olet taivaissa (πατερ ημων ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi (ελθετω η βασιλεια σου); tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa (γενηθητω το θελημα σου ως εν ουρανω και επι της γης); 6:11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme (τον αρτον ημων τον επιουσιον δος ημιν σημερον); 6:12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi (και αφες ημιν τα οφειληματα ημων), niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (ως και ημεις αφιεμεν τοις οφειλεταις ημων); 6:13 äläkä saata meitä kiusaukseen (και μη εισενεγκης ημας εις πειρασμον); vaan vapahda meidät pahasta (αλλα ρυσαι ημας απο του πονηρου). (kts. Mt 6:9-13)

Pyhä Henki meissä on sinetti siitä, että me olemme vanhurskautettuja uskon kautta Kristukseen, ja olemme saaneet Jumalan hyväksynnän ja tulleet hänen armostaan osalliseksi. Mutta vaikka me olemme vasta tien alussa, nämä eväät antavat meille toivon siitä, että pääsemme myös perille Jumalan täydellisyyteen. Jo osallisuus Pyhästä Hengestä - joka saadaan uskon kautta - on antanut meille sellaisen rakkauden, jota maailma ei lainkaan tunne:

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet (δικαιωθεντες ουν εκ πιστεως), niin meillä on rauha Jumalan kanssa (ειρηνην εχομεν προς τον θεον) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (δια του κυριου ημων ιησου χριστου), 5:2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn (δι ου και την προσαγωγην εσχηκαμεν πιστει) tähän armoon (εις την χαριν ταυτην), jossa me nyt olemme (εν η εστηκαμεν), ja meidän kerskauksemme on Jumalan kunnian toivo (και καυχωμεθα επ ελπιδι της δοξης του θεου). 5:3 Eikä ainoastaan se (ου μονον δε), vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset (αλλα και καυχωμεθα εν ταις θλιψεσιν), sillä me tiedämme (ειδοτες οτι), että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä (η θλιψις υπομονην κατεργαζεται), 5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä (η δε υπομονη δοκιμην), ja koettelemuksen kestäminen toivoa (η δε δοκιμη ελπιδα); 5:5 mutta toivo ei saata häpeään (η δε ελπις ου καταισχυνει); sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme (οτι η αγαπη του θεου εκκεχυται εν ταις καρδιαις ημων) Pyhän Hengen kautta (δια πνευματος αγιου), joka on meille annettu (του δοθεντος ημιν). (Rm 5:1-5)

Jeesuksen seuraajat lähtivät Jerusalemista hyvin varustautuneina. Jumala oli ottanut oman paikkansa heidän sydämissään, johti ja opetti heitä. Mutta kansojen erämaahan tultuaan he joutuivat kohtaamaan myös maailman pimeyden ja vihollisen vastustuksen. Ja heillä oli tehtävä: voittaa Evankeliumin sanan kautta Pyhän Hengen voimassa koko maailma. Johannes kirjoittaa:

Jokainen, joka uskoo (πας ο πιστευων), että Jeesus on Kristus (οτι ιησους εστιν ο χριστος), on Jumalasta syntynyt (εκ του θεου γεγεννηται); ja jokainen, joka rakastaa (και πας ο αγαπων) häntä, joka on synnyttänyt (τον γεννησαντα), rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt (αγαπα και τον γεγεννημενον εξ αυτου). 5:2 Siitä me tiedämme (εν τουτω γινωσκομεν), että rakastamme Jumalan lapsia (οτι αγαπωμεν τα τεκνα του θεου), kun rakastamme Jumalaa (οταν τον θεον αγαπωμεν) ja noudatamme hänen käskyjänsä (και τας εντολας αυτου τηρωμεν). 5:3 Sillä Jumalan rakkaus on se (αυτη γαρ εστιν η αγαπη του θεου), että pidämme hänen käskynsä (ινα τας εντολας αυτου τηρωμεν). Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat (και αι εντολαι αυτου βαρειαι ουκ εισιν); 5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta (οτι παν το γεγεννημενον εκ του θεου), voittaa maailman (νικα τον κοσμον); ja tämä on se voitto (και αυτη εστιν η νικη), joka on maailman voittanut (η νικησασα τον κοσμον), meidän uskomme (η πιστις ημων). 5:5 Kuka on se, joka voittaa maailman (τις εστιν ο νικων τον κοσμον), ellei se, joka uskoo (ει μη ο πιστευων), että Jeesus on Jumalan Poika (οτι ιησους εστιν ο υιος του θεου)? (1.Joh 5:1-5)

Kaitaa tietä kuljetaan uskossa Jumalaan, joka ilmoittaa tahtonsa, mutta maailma luottaa järkeen, ja osoittaa siten olevansa käärmeen sukua:

Mutta käärme oli viisain (arumim) kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala (Jehovah Elohim) oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala (Elohim) todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista puutarhan puista'?" (1.Ms 3:1)

Meille Jumala on antanut ymmärryksen sitä varten että tuntisimme Hänet, joka on ainut viisas, jonka viisaus ei rajoitu pellon laitaan.

Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut (οιδαμεν δε οτι ο υιος του θεου ηκει) ja antanut meille ymmärryksen (και δεδωκεν ημιν διανοιαν), tunteaksemme sen Totisen (ινα γινωσκωμεν τον αληθινον); ja me olemme siinä Totisessa (και εσμεν εν τω αληθινω), hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa (εν τω υιω αυτου ιησου χριστω). Hän on totinen Jumala (ουτος εστιν ο αληθινος θεος) ja iankaikkinen elämä (και η ζωη αιωνιος). (1.Joh 5:20)

Kun Jumala puhuu, ihmisen on parasta kuunnella, ja kuunnella tarkasti, sillä Jeesus sanoo:

Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon (ο εχων ωτα ακουειν ακουετω). (Mt 13:9)

Jeesus sanoo, että Taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Eivät lapset ole sen enempää vanhurskaita ja oikeamielisiä kuin aikuisetkaan, mutta lapset uskovat isäänsä. Jos isä on hyvä, lapset omaksuvat hänen hyvät tapansa, mutta jos isä on paha, lapset oppivat hänen tavoilleen. Kun Paavali miettii perhettä, jossa toinen vanhemmista on uskossa, ja toinen ei, hän päättelee, että jos toinenkin vanhemmista on Jumalalle kuuliainen, lapsikin on pyhä ja valitsee mieluummin sen hyvän vaihtoehdon kuin huonon. Kovaan maailmaan se lapsi kuitenkin on syntynyt. Opetuslapsetkin kyselivät, kuka Taivasten valtakunnassa on suurin. Kun Jeesus sen huomasi, hän antoi havainto-opetusta:

Niin Jeesus kutsui tykönsä lapsen (και προσκαλεσαμενος ο ιησους παιδιον), asetti sen heidän keskellensä (εστησεν αυτο εν μεσω αυτων) 18:3 ja sanoi (και ειπεν): "Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): ellette käänny (εαν μη στραφητε) ja tule lasten kaltaisiksi (και γενησθε ως τα παιδια), ette pääse taivasten valtakuntaan (ου μη εισελθητε εις την βασιλειαν των ουρανων). 18:4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi (οστις ουν ταπεινωση εαυτον ως το παιδιον τουτο), se on suurin taivasten valtakunnassa (ουτος εστιν ο μειζων εν τη βασιλεια των ουρανων). 18:5 Ja joka ottaa tykönsä tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni (και ος εαν δεξηται παιδιον τοιουτον εν επι τω ονοματι μου), se ottaa tykönsä minut (εμε δεχεται). 18:6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä (ος δ αν σκανδαλιση ενα των μικρων τουτων), jotka uskovat minuun (των πιστευοντων εις εμε), sen olisi parempi (συμφερει αυτω), että aasimyllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa (ινα κρεμασθη μυλος ονικος επι τον τραχηλον αυτου) ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen (και καταποντισθη εν τω πελαγει της θαλασσης). (Mt 18:2-6)

Maailma tekee kaikkensa, saastuttaakseen ihmisten sydämet, mutta saastunutkin sydän voidaan puhdistaa uskolla. Pietari kertoo Korneliuksen huonekunnasta:

Ja Jumala, sydänten tuntija (και ο καρδιογνωστης θεος), todisti heidän puolestansa (εμαρτυρησεν αυτοις), antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin (δους αυτοις το πνευμα το αγιον καθως και ημιν). 15:9 eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken (και ουδεν διεκρινεν μεταξυ ημων τε και αυτων, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla (τη πιστει καθαρισας τας καρδιας αυτων). (Apt 15:8-9)

Salomo sanoi:

Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. (Snl 4:23)

Uudessa Testamentissa sana "sydän" esiintyy ensimmäisen kerran vuorisaarnassa:

Autuaita ovat puhdassydämiset (μακαριοι οι καθαροι τη καρδια), sillä he saavat nähdä Jumalan (οτι αυτοι τον θεον οψονται). (Mt 5:8)

#7 Kutsu

Kaikki Pyhästä Hengestä osalliset uskovat ovat kutsuttu Kristuksen todistajiksi:

Niin he ollessansa koolla tiedustelivat häneltä sanoen (οι μεν ουν συνελθοντες επηρωτων αυτον λεγοντες): "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan (κυριε ει εν τω χρονω τουτω αποκαθιστανεις την βασιλειαν τω ισραηλ)?" 1:7 Hän sanoi heille (ειπεν δε προς αυτους): "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä (ουχ υμων εστιν γνωναι χρονους η καιρους), jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut (ους ο πατηρ εθετο εν τη ιδια εξουσια), 1:8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman (αλλα ληψεσθε δυναμιν επελθοντος του αγιου πνευματος εφ υμας), ja te tulette olemaan minun todistajani (και εσεσθε μοι μαρτυρες) sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa (εν τε ιερουσαλημ και εν παση τη ιουδαια και σαμαρεια) ja aina maan ääriin saakka (και εως εσχατου της γης)". (Apt 1:6-8)

Lähetyskäsky on kaikissa neljässä evankeliumissa hiukan eri muodossa. Kun kaikki neljä käskyä pannaan yhteen, saadaan evankelistan toimenkuva selville. Evankeliumin julistajan tulee

mennä kaikkeen maailmaan,

julistaa evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja sen Herrasta

kehoittaa ihmisiä mielenmuutokseen,

kastaa ne, jotka Jeesuksen Herruuden tunnustavat,

ajaa ulos riivaajia ja tehdä hyvää,

välittää Jeesuksen antamaa opetusta uskosta osallisille,

julistaa syntien anteeksiantoa, tai jäädyttää ne.

Karitsan hääaterialle ei tulla ilman kutsua, mutta jos kuulet evankeliumin, noudata sinua kutsuvan Jumalan ohjeita:

Muuttakaa mielenne (μετανοησατε) ja ottakoon kukin teistδ upotuskasteen (και βαπτισθητω εκαστος υμων) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntien hylkδämiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων), niin te saatte (και ληψεσθε) Pyhδn Hengen lahjan (την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille (υμιν γαρ) ja teidδn lapsillenne tämä lupaus on annettu (εστιν η επαγγελια και τοις τεκνοις υμων) ja kaikille, jotka kaukana ovat (και πασιν τοις εις μακραν οσους), ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (αν προσκαλεσηται κυριος ο θεος ημων). (Kts. Apt 2:38-39)

Jos asetat tavoitteesi korkeammalle, kuin päästä kutsuvieraaksi Jumalan Karitsan ja hänen morsiamensa, hääaterialle, lue myös tämä. Ehkä sinä haluatkin olla niissä juhlissa morsiamena?

Kun korkeammalla kaikkea hallitusta, valtaa ja voimaa immateriaalisessa kunniassaan asuva Jumala kutsuu, hän luonnollisesti kutsuu meitä luokseen. Kutsusta kiinnostuneelle selviää pian, että se on kutsu

- mielenmuutokseen,

- Hänen Poikansa yhteyteen, 1.Kor 1:9;

- vapauteen, Gal 5:13;

- rauhaan, Kol 3:15;

- perinnön laadun ymmärtämiseen, Ef 1:18

- toivoon, Ef 4:4;

- saamaan voittopalkinnon, Fil 3:14;

- Jumalan taivaalliseen valtakuntaan ja hänen kirkkauteensa, 1.Tess 2:12;

- pyhitykseen, 1.Tess 4:7;

- omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden, 2.Tess 2:14;

- iankaikkiseen elämään, 1.Tim 6:12;

- Hänen ihmeelliseen valkeuteensa, kts. 1.Piet 2:9;

- osoittamaan armoa kärsivällisesti, 1.Piet 2:17-25;

- Kristusta seuraamaan ja Kristuksen siunauksella siunaamaan, 1.Piet 3:9;

- iankaikkiseen kirkkauteen, 1.Piet 5:10;

- Karitsan hääaterialle, Ilm 19:9

Ihminen menetti Jumalan siunauksen synnin takia, mutta jo Aabraham sai lupauksen siitä, että siunaus voidaan saada takaisin. Mutta myös Uuden Liiton kansalainen on vaarassa menettää Jumalan siunauksen. Kun Paavali referoi Jumalan Aabrahamille antamaa lupausta Galatian maakunnan kristityille, hän sanoi:

Oi te älyttömät galatalaiset (ω ανοητοι γαλαται)! Kuka on lumonnut teidδt (τις υμας εβασκανεν) pois totuuden kuuliaisuudesta (τη αληθεια μη πειθεσθαι), joiden silmδin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna (οις κατ οφθαλμους ιησους χριστος προεγραφη εν υμιν εσταυρωμενος)? 3:2 Tδmän vain tahdon saada teiltä tietää (τουτο μονον θελω μαθειν αφ υμων): lain teoistako saitte Hengen (εξ εργων νομου το πνευμα ελαβετε) vai uskossa kuulemisesta (η εξ ακοης πιστεως)? 3:3 Niinkφ älyttömiä olette (ουτως ανοητοι εστε)? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte (εναρξαμενοι πνευματι νυν σαρκι επιτελεισθε)? 3:4 Niin paljonko olette turhaan kärsineet? - jos se on turhaa ollut (τοσαυτα επαθετε εικη ειγε και εικη). 3:5 Joka siis antaa teille Hengen (ο ουν επιχορηγων υμιν το πνευμα) ja tekee voimallisia tekoja teidδn keskuudessanne (και ενεργων δυναμεις εν υμιν), saako hδn sen aikaan lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta (εξ εργων νομου η εξ ακοης πιστεως), 3:6 samalla tavalla kuin (καθως) "Aabraham uskoi Jumalaa (αβρααμ επιστευσεν τω θεω), ja se luettiin hδnelle vanhurskaudeksi (και ελογισθη αυτω εις δικαιοσυνην)"? 3:7 Tietäkää siis (γινωσκετε αρα), ettδ ne, jotka ovat uskosta (οτι οι εκ πιστεως ουτοι), ovat Aabrahamin lapsia (εισιν υιοι αβρααμ). 3:8 Ja koska kirjoitus edeltδpäin näki (προιδουσα δε η γραφη), ettδ Jumala vanhurskauttaa kansat uskosta (οτι εκ πιστεως δικαιοι τα εθνη ο θεος), julisti se Aabrahamille edeltδpäin tämän hyvän sanoman (προευηγγελισατο τω αβρααμ οτι): "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi (ενευλογηθησονται εν σοι παντα τα εθνη)". 3:9 Niinmuodoin ne, jotka ovat uskosta (ωστε οι εκ πιστεως), siunataan uskovan Aabrahamin kanssa (ευλογουνται συν τω πιστω αβρααμ). 3:10 Sillδ kaikki, jotka ovat lain teoista, ovat kirouksen alaisia (οσοι γαρ εξ εργων νομου εισιν υπο καταραν εισιν); sillδ kirjoitettu on (γεγραπται γαρ): "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa (επικαταρατος πας ος ουκ εμμενει εν πασιν), mikδ on kirjoitettuna lain kirjassa (τοις γεγραμμενοις εν τω βιβλιω του νομου), niin ettδ hän sen tekee (του ποιησαι αυτα)". 3:11 Ja selvδä on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta (οτι δε εν νομω ουδεις δικαιουται παρα τω θεω δηλον), koska "vanhurskas on elδvä uskosta (οτι ο δικαιος εκ πιστεως ζησεται)". 3:12 Mutta laki ei ole uskosta, vaan (ο δε νομος ουκ εστιν εκ πιστεως αλλ): "Se ihminen, joka ne tekee, on niistδ elävä (ο ποιησας αυτα ανθρωπος ζησεται εν αυτοις)". 3:13 Kristus on lunastanut meidδt lain kirouksesta (χριστος ημας εξηγορασεν εκ της καταρας του νομου), kun hδn tuli kiroukseksi meidän edestämme (γενομενος υπερ ημων καταρα) - sillä kirjoitettu on (γεγραπται γαρ): "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu (επικαταρατος πας ο κρεμαμενος επι ξυλου)" - 3:14 ettδ Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa kansojen osaksi (ινα εις τα εθνη η ευλογια του αβρααμ γενηται εν χριστω ιησου) ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen (ινα την επαγγελιαν του πνευματος λαβωμεν δια της πιστεως). (Gal 3:1-14)

Kun olemme tulleet osalliseksi Jumalan Hengestä, me pystymme palvelemaan Jumalaa Hengessä ja totuudessa, niin että luomistyön päämäärä meissä voi toteutua, ja me voimme saada sen perinnön, jonka hän on uskollisille palvelijoilleen valmistanut.

Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä (ευλογητος ο θεος και πατηρ του κυριου ημων ιησου χριστου), joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon (ο κατα το πολυ αυτου ελεος αναγεννησας ημας εις ελπιδα ζωσαν) Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta (δι αναστασεως ιησου χριστου εκ νεκρων), 1:4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön (εις κληρονομιαν αφθαρτον και αμιαντον και αμαραντον), joka taivaissa on säilytettynä meitä varten (τετηρημενην εν ουρανοις εις ημας, 1:5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellumme pelastukseen (τους εν δυναμει θεου φρουρουμενους δια πιστεως εις σωτηριαν), joka on valmis paljastettavaksi viimeisenä aikana (ετοιμην αποκαλυφθηναι εν καιρω εσχατω). (1.Piet 1:3-5)

Sivulle 07: Evankeliumi ja sen seuraukset