##A05 lokakuu fi eu05, 13 sivua, 2018-10-13

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A5

 

 

Risti ja ylösnousemus

 

Kun Jeesuksen toimintakausi oli lopuillaan, hänen ystäviensä määrä supistui supistumistaan. Kertoessaan Jeesuksen vaiheista Johannes muistuttaa siitä, mitä Jesaja oli sanonut:

Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Jesajan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme (κυριε τις επιστευσεν τη ακοη ημων), ja kenelle Herran kδsivarsi ilmoitetaan?" Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Jesaja on vielä sanonut: "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi". Tämän Jesaja sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa (την δοξαν αυτου) ja puhui hδnestä. Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet (ουχ ωμολογουν), etteivδt joutuisi synagoogasta erotetuiksi. Sillä he rakastivat ihmiskunniaa (ηγαπησαν γαρ την δοξαν των ανθρωπων) enemmδn kuin Jumalan kunniaa (μαλλον ηπερ την δοξαν του θεου). (Joh 12:37-43; vertaa Jes 53:1)

Jeesuksen julkisen toiminnan kestoksi jäi noin 3,5 vuotta. Vähän ennen ristille naulitsemistaan hän vielä puhui ajanjaksosta ennen toista tulemistaan.

Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja aikakauden täyttymyksen merkki (το σημειον της σης παρουσιας και της συντελειας του αιωνος)?" 24:4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä (βλεπετε μη τις υμας πλανηση). 24:5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen (πολλοι γαρ ελευσονται επι τω ονοματι μου λεγοντες): 'Minä olen Kristus (εγω ειμι ο χριστος)', ja he eksyttävät monta (και πολλους πλανησουσιν). 24:6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu (αλλ ουπω εστιν το τελος). 24:7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan (εγερθησεται γαρ εθνος επι εθνος) ja valtakunta valtakuntaa vastaan (και βασιλεια επι βασιλειαν), ja tulee nälänhätää (και εσονται λιμοι) ja ruttoa (και λοιμοι) ja maanjäristyksiä (και σεισμοι) monin paikoin (κατα τοπους). 24:8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua (παντα δε ταυτα αρχη ωδινων). (Mt 24:3-8)

Kyse on Uuden Ihmisen synnytystuskista, maailman järjestelmällisestä taistelusta Kristuksen ruumiin hävittämiseksi, että koko elävä seurakunta kulkisi saman tien kuin Herra Jeesus. Jumala on jo lähettänyt maailmaan suuren eksytyksen, joka panee kaikki ihmiset valitsemaan puolensa, mutta samanaikaisesti myös sana Jumalan valtakunnasta saavuttaa kaikki kansat:


Silloin teidät annetaan vaivaan (τοτε παραδωσουσιν υμας εις θλιψιν), ja teitä tapetaan (και αποκτενουσιν υμας), ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi (και εσεσθε μισουμενοι υπο παντων των εθνων) minun nimeni tähden (δια το ονομα μου). 24:10 Ja silloin monet lankeavat pois (και τοτε σκανδαλισθησονται πολλοι), ja he antavat toisensa alttiiksi (και αλληλους παραδωσουσιν) ja vihaavat toinen toistaan (και μισησουσιν αλληλους). 24:11 Ja monta väärää profeettaa nousee (και πολλοι ψευδοπροφηται εγερθησονται), ja he eksyttävät monta (και πλανησουσιν πολλους). 24:12 Ja laittomuuden lisääntymisen takia (και δια το πληθυνθηναι την ανομιαν), viilenee useimpien rakkaus (ψυγησεται η αγαπη των πολλων). 24:13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu (ο δε υπομεινας εις τελος ουτος σωθησεται). 24:14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (και κηρυχθησεται τουτο το ευαγγελιον της βασιλειας) kaikessa asutussa maailmassa (εν ολη τη οικουμενη), todistukseksi kaikille kansoille (εις μαρτυριον πασιν τοις εθνεσιν); ja sitten tulee loppu (και τοτε ηξει το τελος). (Mt 24:9-14)

Pakanain aikojen päättyessä Saatana asettuu Jumalan temppeliin, ja ilmoittaa olevansa Jumala. Alkaa "suuri vaivan aika", suuri ahdistus, joka päättyy vasta, kun Jeesus saapuu pilvissä morsiantansa noutamaan. Pilvi on tarpeen, ettei Jumalan kunnia vielä nytkään tuhoaisi Jumalaa vastaan kapinoivaa ihmiskuntaa. Tätä kolme ja puoli vuotta kestävää ajanjaksoa Jeesus selostaa Öljymäen puheessaan. Jakso päättyy siihen, kun Jeesus tulee pilvissä, ja lähettää enkelinsä kokoamaan valittunsa luokseen:

Kun te siis näette hävityksen iljetyksen (οταν ουν ιδητε το βδελυγμα της ερημωσεως), josta on puhuttu profeetta Danielin kautta (το ρηθεν δια δανιηλ του προφητου), seisovan pyhässä paikassa (εστος εν τοπω αγιω) - joka tδmän lukee, se tarkatkoon (ο αναγινωσκων νοειτω) - 24:16 silloin ne, jotka Juudeassa ovat (τοτε οι εν τη ιουδαια), paetkoot vuorille (φευγετωσαν επι τα ορη); 24:17 joka on katolla (ο επι του δωματος), älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on (μη καταβαινετω αραι τι εκ της οικιας αυτου), 24:18 ja joka on pellolla (και ο εν τω αγρω), älköön palatko takaisin (μη επιστρεψατω οπισω) noutamaan vaatteitaan (αραι τα ιματια αυτου). 24:19 Voi raskaita (ουαι δε ταις εν γαστρι εχουσαις) ja imettäväisiä (και ταις θηλαζουσαις) niinä päivinä (εν εκειναις ταις ημεραις)! 24:20 Mutta rukoilkaa (προσευχεσθε δε), ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina (ινα μη γενηται η φυγη υμων χειμωνος μηδε εν σαββατω). 24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus (εσται γαρ τοτε θλιψις μεγαλη), jonka kaltaista ei ole ollut (οια ου γεγονεν) maailman alusta hamaan tähän asti (απ αρχης κοσμου εως του νυν) eikä milloinkaan tule (ουδ ου μη γενηται). 24:22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty (και ει μη εκολοβωθησαν αι ημεραι εκειναι), ei mikään liha pelastuisi (ουκ αν εσωθη πασα σαρξ); mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään (δια δε τους εκλεκτους κολοβωθησονται αι ημεραι εκειναι). 24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. 24:25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. 24:26 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko. 24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä (ωσπερ γαρ η αστραπη εξερχεται απο ανατολων) ja näkyy hamaan länteen (και φαινεται εως δυσμων), niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus (ουτως εσται και η παρουσια του υιου του ανθρωπου). 24:28 Sillä missä raato on (οπου γαρ εαν η το πτωμα), sinne kotkat kokoontuvat (εκει συναχθησονται οι αετοι).
24:29 Ja heti niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee (ευθεως δε μετα την θλιψιν των ημερων εκεινων ο ηλιος σκοτισθησεται), eikä kuu anna valoansa (και η σεληνη ου δωσει το φεγγος αυτης), ja tähdet putoavat taivaalta (και οι αστερες πεσουνται απο του ουρανου), ja taivaitten voimat järkkyvät (και αι δυναμεις των ουρανων σαλευθησονται). 24:30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki ilmestyy taivaalle (και τοτε φανησεται το σημειον του υιου του ανθρωπου εν τω ουρανω), ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat (και τοτε κοψονται πασαι αι φυλαι της γης); ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä (και οψονται τον υιον του ανθρωπου ερχομενον επι των νεφελων του ουρανου) suurella voimalla ja kirkkaudella (μετα δυναμεως και δοξης πολλης). 24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa (και αποστελει τους αγγελους αυτου μετα σαλπιγγος φωνης μεγαλης), ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta (και επισυναξουσιν τους εκλεκτους αυτου εκ των τεσσαρων ανεμων), taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin (απ ακρων ουρανων εως ακρων αυτων) (Mt 24:15-31).

Ihmisen on synnyttävä ylhäältä tullakseen Jumalan lapseksi ja päästäkseen osalliseksi tempauksesta ylös taivaisiin. Minkäänlainen muu uudestisyntyminen ei riitä. Jokainen ihminen on paholaisen orja aina siihen asti, kunnes kieltää itsensä:

Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa sielunsa, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman (kosmos), mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi (ανταλλαγμα)? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee (οταν ελθη) Isänsä kirkkaudessa (εν τη δοξη του πατρος αυτου) pyhien enkelien kanssa (μετα των αγγελων των αγιων)." (Mark 8:34-38)

Juuri ennen kuolemaansa Jeesus nautti pääsiäisaterian yhdessä oppilaittensa kanssa ja sääti tavan, miten Uuden Liiton jäsenet voisivat osallistua Liiton ateriaan:

Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". 26:27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; 26:28 sillä tämä on minun vereni, Uuden Liiton veri (τουτο γαρ εστιν το αιμα μου το της καινης διαθηκης), joka monen edestä vuodatetaan (το περι πολλων εκχυνομενον) syntien anteeksiantamiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων). 26:29 Ja minä sanon teille etten minä tästedes juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne (μεθ υμων καινον οταν αυτο πινω μεθ υμων) Isäni valtakunnassa (εν τη βασιλεια του πατρος μου)." (Mt 26:26-29)

Jeesus kertoi myös, kuinka Pyhä Henki tulisi jatkamaan hänen aloittamaansa työtä hänen oppilaittensa keskuudessa hänen nimissään sen jälkeen, kun hän on jo noussut kuolleista:

Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. 14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen puolustajan (και αλλον παρακλητον δωσει υμιν) olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti (εις τον αιωνα), 14:17 totuuden Hengen (το πνευμα της αληθειας), jota maailma (ο ο κοσμος) ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva (και εν υμιν εσται). 14:18 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. 14:19 Vielä vähän aikaa, niin maailma (ο κοσμος) ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän (οτι εγω ζω), niin tekin saatte elää (και υμεις ζησεσθε). 14:20 Sinä päivänä (εν εκεινη τη ημερα) te ymmärrätte (γνωσεσθε υμεις), että minä olen Isässäni (οτι εγω εν τω πατρι μου), ja että te olette minussa ja minä teissä (και υμεις εν εμοι καγω εν υμιν). 14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle (και εμφανισω αυτω εμαυτον)." (Joh 14:15-21).

Pyhä Henki ihmisessä tekee ihmisen niin arvokkaaksi, että Jeesus käski hänen seuraajansa rakastamaan toisiaan samalla mitalla, kuin mitä Vanhassa Liitossa määrättiin Jumalan rakastamisesta:

Uuden käskyn (εντολην καινην) minä annan teille (διδωμι υμιν), että rakastatte toisianne (ινα αγαπατε αλληλους), niinkuin minä olen teitä rakastanut (καθως ηγαπησα υμας) - että tekin niin rakastatte toisianne (ινα και υμεις αγαπατε αλληλους). (Joh 13:34)

Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. (Joh 15:12-13)

Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. (Joh 15:17)

Ehtoollispöydästä Jeesus ja hänen yksitoista oppilastaan kulkivat Kedronin puron yli Jerusalemin itäpuolella olevalle Öljymäelle, josta he olivat katselleet Jerusalemin temppeliä, oppilaat sitä ihastellen, ja Jeesus sen kohtaloa murehtien. Nyt oli yö, mutta täysikuun aika. Matteus kertoo:


Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle (τοτε ερχεται μετ αυτων ο ιησους εις χωριον λεγομενον γεθσημανη); ja hδn sanoi opetuslapsillensa (και λεγει τοις μαθηταις): "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla (καθισατε αυτου εως ου απελθων προσευξωμαι εκει)". 26:37 Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa (και παραλαβων τον πετρον και τους δυο υιους ζεβεδαιου); ja hδn alkoi murehtia ja tulla tuskaan (ηρξατο λυπεισθαι και αδημονειν). 26:38 Silloin hän sanoi heille τοτε λεγει αυτοις): "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti (περιλυπος εστιν η ψυχη μου εως θανατου); olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani (μεινατε ωδε και γρηγορειτε μετ εμου)". 26:39 Ja hän meni vähän edemmäksi (και προελθων μικρον), lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen (επεσεν επι προσωπον αυτου προσευχομενος και λεγων): "Isäni (πατερ μου), jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja (ει δυνατον εστιν παρελθετω απ εμου το ποτηριον τουτο); ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon (πλην ουχ ως εγω θελω), vaan niinkuin sinä (αλλ ως συ)". 26:40 Ja hän tuli opetuslasten tykö (και ερχεται προς τους μαθητας) ja tapasi heidδt nukkumasta (και ευρισκει αυτους καθευδοντας) ja sanoi Pietarille (και λεγει τω πετρω): "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani (ουτως ουκ ισχυσατε μιαν ωραν γρηγορησαι μετ εμου)! 26:41 Valvokaa ja rukoilkaa (γρηγορειτε και προσευχεσθε), ettette joutuisi kiusaukseen (ινα μη εισελθητε εις πειρασμον); henki tosin on altis (το μεν πνευμα προθυμον), mutta liha on heikko (η δε σαρξ ασθενης)." 26:42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen (παλιν εκ δευτερου απελθων προσηυξατο λεγων): "Isäni (πατερ μου), jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni (ει ου δυναται τουτο το ποτηριον παρελθειν απ εμου), minun sitä juomattani (εαν μη αυτο πιω), niin tapahtukoon sinun tahtosi (γενηθητω το θελημα σου)". 26:43 Ja tullessaan hän tapaa heidät taas nukkumasta (και ελθων ευρισκει αυτους παλιν καθευδοντας), sillδ heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi (ησαν γαρ αυτων οι οφθαλμοι βεβαρημενοι). 26:44 Ja hδn jätti heidät (και αφεις αυτους), meni taas (απελθων παλιν) ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan (προσηυξατο εκ τριτου τον αυτον λογον ειπων). 26:45 Sitten hδn tulee opetuslastensa luo ja sanoo heille (τοτε ερχεται προς τους μαθητας αυτου και λεγει αυτοις): "Te nukutte vielä ja lepäätte (καθευδετε το λοιπον και αναπαυεσθε)! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin (ιδου ηγγικεν η ωρα και ο υιος του ανθρωπου παραδιδοται εις χειρας αμαρτωλων). 26:46 Nouskaa, lähtekäämme (εγειρεσθε αγωμεν); katso (ιδου), se on lähellä, joka minut kavaltaa (ηγγικεν ο παραδιδους με)." (Mt 26:36-46)

Tässä kertomuksessa me tapaamme Herran itsensä orjan osassa. Mitä jos Herra itse ei olisi totellut Isänsä tahtoa? Osaatko kuvitella? Hän olisi tehnyt syntiä, sillä mikä tahansa tottelemattomuus Jumalan tahdolle on syntiä. Oppilaitaan hän kehotti rukoilemaan, koska tilanne oli vaikea. Itse hän rukoilikin, enkelit tulivat ja vahvistivat häntä ja Jeesus nousi tilanteesta voittajana. Ei Jeesus turhan takia ollut niin monta kertaa kehoittanut oppilaitaan "kieltämään itsensä, ottamaan ristinsä joka päivä, ja seuraamaan" häntä. Ja nyt tämä esimerkki on kerrottu meille, että mekin voittaisimme ne tilanteet, joihin kohta joudumme.

Jumalan "kärsivän orjan" ja hänen opetuslastensa, joiden piti olla myös Jumalan orjia, ero oli vielä tuntuva. Vielä nytkin jotkut vierastavat koko ajatusta siitä, että meidän pitäisi olla Jumalan orjia. Jeesuksen rukous Getsemanessa selventää tätä asiaa. Jeesus tahtoi tehdä Isän tahdon, oli se sitten hänelle kuinka vaikeaa tahansa. Malja oli juotava, se tässä oli pääasia, ja se oli Jumalan tahto. Jumalan tahtoa loukkaamatta hän saattoi silti kysyä, olisiko tässä asiassa mitään muuta vaihtoehtoa. Kun hän oli kolme kertaa rukoillut samaa asiaa, eikä Jumala ilmoittanut mitään uutta, Jeesus tyytyi Jumalan tahtoon. Neljäs kerta olisi ollutkin jo liikaa.

Johannes kertoo, mitä kohta tämän jälkeen tapahtui:


Kun Jeesus oli tämän puhunut, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle (ταυτα ειπων ο ιησους εξηλθεν συν τοις μαθηταις αυτου περαν του χειμαρρου των κεδρων); siellδ oli puutarha, johon hän meni opetuslapsinensa (οπου ην κηπος εις ον εισηλθεν αυτος και οι μαθηται αυτου). 18:2 Mutta myφs Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan (ηδει δε και ιουδας ο παραδιδους αυτον τον τοπον), koska Jeesus ja hδnen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne (οτι πολλακις συνηχθη ο ιησους εκει μετα των μαθητων αυτου). 18:3 Niin Juudas otti sotilasosaston sekä ylipappien ja fariseusten virkamiehiä (ο ουν ιουδας λαβων την σπειραν και εκ των αρχιερεων και των φαρισαιων υπηρετας) ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan (ερχεται εκει μετα φανων και λαμπαδων και οπλων). 18:4 Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava (ιησους ουν ειδως παντα τα ερχομενα επ αυτον), astui esiin ja sanoi heille (εξελθων ειπεν αυτοις): "Ketä te etsitte (τινα ζητειτε)?" 18:5 He vastasivat hänelle (απεκριθησαν αυτω): "Jeesusta, Nasaretilaista (ιησουν τον ναζωραιον)". Jeesus sanoi heille (λεγει αυτοις ο ιησους): "Minä olen (εγω ειμι)". Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan (ειστηκει δε και ιουδας ο παραδιδους αυτον μετ αυτων). 18:6 Kun hδn siis sanoi heille (ως ουν ειπεν αυτοις οτι): "Minä olen (εγω ειμι)", peräytyivät he (απηλθον εις τα οπισω) ja kaatuivat maahan (και επεσον χαμαι). 18:7 Niin hδn taas kysyi heiltä (παλιν ουν αυτους επηρωτησεν): "Ketä te etsitte (τινα ζητειτε)?" He sanoivat (οι δε ειπον): "Jeesusta, Nasaretilaista (ιησουν τον ναζωραιον)". 18:8 Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Minähän sanoin teille, että minä olen (ειπον υμιν οτι εγω ειμι). Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä (ει ουν εμε ζητειτε αφετε τουτους υπαγειν)"; 18:9 että täyttyisi sana (ινα πληρωθη ο λογος), jonka hδn oli sanonut (ον ειπεν οτι): "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut (ους δεδωκας μοι ουκ απωλεσα εξ αυτων ουδενα)". 18:10 Niin Simon Pietari, jolla oli miekka (σιμων ουν πετρος εχων μαχαιραν), veti sen ja iski ylimmäisen papin orjaa (ειλκυσεν αυτην και επαισεν τον του αρχιερεως δουλον) ja sivalsi hδneltä pois oikean korvan (και απεκοψεν αυτου το ωτιον το δεξιον); ja orjan nimi oli Malkus (ην δε ονομα τω δουλω μαλχος). 18:11 Niin Jeesus sanoi Pietarille (ειπεν ουν ο ιησους τω πετρω): "Pistä miekkasi tuppeen (βαλε την μαχαιραν σου εις την θηκην). Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut (το ποτηριον ο δεδωκεν μοι ο πατηρ ου μη πιω αυτο)?" 18:12 Niin sotilasosasto ja tuhannenpäällikkö ja juutalaisten virkamiehet (η ουν σπειρα και ο χιλιαρχος και οι υπηρεται των ιουδαιων) ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hδnet (συνελαβον τον ιησουν και εδησαν αυτον) 18:13 ja veivδt hänet ensin Hannaan luo (και απηγαγον αυτον προς ανναν πρωτον), sillδ hän oli Kaifaan appi (ην γαρ πενθερος του καιαφα), ja Kaifas oli sinδ vuonna ylimmäisenä pappina (ος ην αρχιερευς του ενιαυτου εκεινου). 18:14 Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut (ην δε καιαφας ο συμβουλευσας τοις ιουδαιοις οτι): "On hyödyllistä, että yksi ihminen tuhoutuu kansan edestä (συμφερει ενα ανθρωπον απολεσθαι υπερ του λαου)." (Joh 18:1-14)

Jeesuksen vangitsijat eivät kestäneet kuulla nimeä Ego Eimi, Minä Olen, vaan kaatuivat kuin kuolleet, sillä ihminen on takapainoinen, ja kun hän pystyyn kuollessaan menettää tasapainoaistinsa, hän kaatuu taaksepäin. Tämä on niiden osa, jotka eivät kumarru hänen eteensä kasvoilleen maahan ja palvo häntä hengessä ja totuudessa sinä päivänä, kun Jumala käy maata tuomitsemaan. Sakarjan kirjan viimeisessä luvussa on tästä asiasta lisätietoa.

Jeesus tuotiin ylipapin asunnolle yöllä, ja kohta paikalla oli koko juutalainen hallituskoneisto. Roomalaiset olivat ottaneet tavakseen vaihtaa juutalaisten ylipappeja mielensä mukaan, mutta juutalaiset pitivät ylipappeina kaikkia, jotka siihen virkaan oli kerran asetettu. Suuri neuvosto, synedrion eli hebreaksi Sanhedrin oli juutalaisten korkein oikeusistuin, ja siihen kuului 71 jäsentä. Kirjanoppineet olivat oikeastaan kirjureita, mutta heitä pidettiin uskonnollisen lain asiantuntijoina. Markus kertoo:


Ja he veivät Jeesuksen ylimmäisen papin eteen, jonne kaikki ylipapit ja Suuren neuvoston jäsenet ja kirjanoppineet kokoontuivat (και απηγαγον τον ιησουν προς τον αρχιερεα και συνερχονται αυτω παντες οι αρχιερεις και οι πρεσβυτεροι και οι γραμματεις). 14:54 Ja Pietari seurasi hδntä taampana ylimmäisen papin palatsin esipihaan asti (και ο πετρος απο μακροθεν ηκολουθησεν αυτω εως εσω εις την αυλην του αρχιερεως) ja istui virkamiesten joukkoon ja lδmmitteli tulen ääressä (και ην συγκαθημενος μετα των υπηρετων και θερμαινομενος προς το φως). 14:55 Mutta ylipapit ja koko Suuri neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan (οι δε αρχιερεις και ολον το συνεδριον εζητουν κατα του ιησου μαρτυριαν) tappaaksensa hδnet (εις το θανατωσαι αυτον), mutta eivδt löytäneet (και ουχ ευρισκον). 14:56 Useat kyllδ todistivat väärin häntä vastaan (πολλοι γαρ εψευδομαρτυρουν κατ αυτου), mutta todistukset eivδt olleet yhtäpitäviä (και ισαι αι μαρτυριαι ουκ ησαν). 14:57 Niin muutamat nousivat ja todistivat vδärin häntä vastaan, sanoen (και τινες ανασταντες εψευδομαρτυρουν κατ αυτου λεγοντες): 14:58 "Me olemme kuulleet hδnen sanovan (οτι ημεις ηκουσαμεν αυτου λεγοντος οτι): 'Minδ hajotan maahan tämän käsillä tehdyn temppelin (εγω καταλυσω τον ναον τουτον τον χειροποιητον) ja rakennan kolmessa pδivässä toisen, joka ei ole käsillä tehty (και δια τριων ημερων αλλον αχειροποιητον οικοδομησω)'." 14:59 Mutta eivδt näinkään heidän todistuksensa olleet yhtäpitäviä (και ουδε ουτως ιση ην η μαρτυρια αυτων). 14:60 Silloin ylimmδinen pappi nousi ja astui esille (και αναστας ο αρχιερευς εις το μεσον) ja kysyi Jeesukselta sanoen (επηρωτησεν τον ιησουν λεγων): "Etkφ vastaa mitään (ουκ αποκρινη ουδεν)? Mitδ nämä todistavat sinua vastaan (τι ουτοι σου καταμαρτυρουσιν)?" 14:61 Mutta hδn oli vaiti eikä vastannut mitään (ο δε εσιωπα και ουδεν απεκρινατο). Taas ylimmδinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle (παλιν ο αρχιερευς επηρωτα αυτον και λεγει αυτω): "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika (συ ει ο χριστος ο υιος του ευλογητου)?" 14:62 Jeesus sanoi (ο δε ιησους ειπεν): "Minä olen (εγω ειμι); ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella (και οψεσθε τον υιον του ανθρωπου καθημενον εκ δεξιων της δυναμεως) ja tulevan taivaan pilvissä (και ερχομενον μετα των νεφελων του ουρανου)". 14:63 Niin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi (ο δε αρχιερευς διαρρηξας τους χιτωνας αυτου λεγει): "Mitδ me enää todistajia tarvitsemme (τι ετι χρειαν εχομεν μαρτυρων)? 14:64 Te kuulitte hδnen pilkkaamisensa (ηκουσατε της βλασφημιας). Miltδ teistä näyttää (τι υμιν φαινεται)?" Niin he kaikki tuomitsivat hänet vikapääksi kuolemaan (οι δε παντες κατεκριναν αυτον ειναι ενοχον θανατου). 14:65 Ja muutamat rupesivat sylkemδän häntä (και ηρξαντο τινες εμπτυειν αυτω) ja peittivδt hänen kasvonsa (και περικαλυπτειν το προσωπον αυτου) ja lφivät häntä nyrkillä (και κολαφιζειν αυτον) ja sanoivat hδnelle (και λεγειν αυτω): "Profetoi (προφητευσον)!" Virkamiehetkin lφivät häntä poskelle (και οι υπηρεται ραπισμασιν αυτον εβαλλον). (Mark 14:53-65)

Oikeudenkäynti oli ollut julma spektaakkeli, mutta juutalaisilla ei ollut valtaa pannan langettamiaan kuolemantuomioita täytäntöön. Heidän oli pakko saada roomalaisten hyväksyntä päätökselleen ja siinä he tarvitsivat kansankiihottajien apua. Sitä ennen he kuitenkin halusivat ilveillä Jumalan pojan kustannuksella. Luukas kertoo:

Niin Pilatus kutsui kokoon ylipapit ja hallitusmiehet ja kansan (πιλατος δε συγκαλεσαμενος τους αρχιερεις και τους αρχοντας και τον λαον) 23:14 ja sanoi heille (ειπεν προς αυτους): "Te olette tuoneet minulle tδmän miehen kansan yllyttäjänä (προσηνεγκατε μοι τον ανθρωπον τουτον ως αποστρεφοντα τον λαον); ja katso (και ιδου), minδ olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut (εγω ενωπιον υμων ανακρινας) enkδ ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä te häntä syytätte (ουδεν ευρον εν τω ανθρωπω τουτω αιτιον ων κατηγορειτε κατ αυτου), 23:15 eikδ Herodeskaan (αλλ ουδε ηρωδης), sillδ minä lähetin teidät hänen luokseen (ανεπεμψα γαρ υμας προς αυτον ). Ja katso (και ιδου), hδn ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman (ουδεν αξιον θανατου εστιν πεπραγμενον αυτω). 23:16 Kuritettuani hδntä minä siis hänet päästän (παιδευσας ουν αυτον απολυσω)." 23:17 Mutta hδnen piti vapauttaa heille yksi kunakin juhlana (αναγκην δε ειχεν απολυειν αυτοις κατα εορτην ενα)." 23:18 Niin he huusivat kaikki yhdessδ, sanoen (ανεκραξαν δε παμπληθει λεγοντες): "Vie pois tδmä, mutta päästä meille Barabbas (αιρε τουτον απολυσον δε ημιν τον βαραββαν)!" 23:19 Tδmä oli heitetty vankeuteen eräästä kaupungissa tapahtuneesta kapinasta sekä murhasta (οστις ην δια στασιν τινα γενομενην εν τη πολει και φονον βεβλημενος εις φυλακην). 23:20 Niin Pilatus taas puhui heille (παλιν ουν ο πιλατος προσεφωνησεν), koska hδn tahtoi vapauttaa Jeesuksen (θελων απολυσαι τον ιησουν). 23:21 Mutta he huusivat vastaan ja sanoivat (οι δε επεφωνουν λεγοντες): "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hδnet (σταυρωσον σταυρωσον αυτον)!" 23:22 Niin hδn puhui heille kolmannen kerran (ο δε τριτον ειπεν προς αυτους): "Mitδ pahaa hän sitten on tehnyt (τι γαρ κακον εποιησεν ουτος)? En ole havainnut hδnessä mitään, mistä hän ansaitsisi kuoleman (ουδεν αιτιον θανατου ευρον εν αυτω). Kuritettuani häntä minä siis hänet päästän (παιδευσας ουν αυτον απολυσω)." 23:23 Mutta he ahdistivat hδntä suurilla huudoilla (οι δε επεκειντο φωναις μεγαλαις), vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi (αιτουμενοι αυτον σταυρωθηναι); ja heidδn ja ylipappien huudot pääsivät voitolle (και κατισχυον αι φωναι αυτων και των αρχιερεων). 23:24 ja Pilatus tuomitsi heidδn vaatimuksensa täytettäväksi (ο δε πιλατος επεκρινεν γενεσθαι το αιτημα αυτων). 23:25 ja hδn päästi heille irti sen, joka kapinasta ja murhasta oli vankeuteen heitetty ja jota he vaativat (απελυσεν δε αυτοις τον δια στασιν και φονον βεβλημενον εις την φυλακην ον ητουντο), mutta Jeesuksen hδn antoi alttiiksi heidän mielivallallensa (τον δε ιησουν παρεδωκεν τω θεληματι). (Lk 23:13-25)

Pilatuksen yritykset vapauttaa Jeesus juutalaisten vallasta eivät jää vaille Jeesuksen huomiota. Hän jopa suostuu keskustelemaan Pilatuksen kanssa, vaikka Pilatus ei pystykään seisomaan totuuden rinnalla loppuun asti:

Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" 18:34 Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" 18:35 Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?" 18:36 Jeesus vastasi (απεκριθη ο ιησους): "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta (η βασιλεια η εμη ουκ εστιν εκ του κοσμου τουτου); jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta (ει εκ του κοσμου τουτου ην η βασιλεια η εμη), niin minun virkamieheni olisivat taistelleet (οι υπηρεται αν οι εμοι ηγωνιζοντο), ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin (ινα μη παραδοθω τοις ιουδαιοις); mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä (νυν δε η βασιλεια η εμη ουκ εστιν εντευθεν)". 18:37 Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta (πας ο ων εκ της αληθειας), kuulee minun ääneni (ακουει μου της φωνης)." 18:38 Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä. (Joh 18:33-38)

Vanha Liiton esikuvien mukaisesti Jumalan uhrikaritsan oli kuoltava ensimmäisen vuoden ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä. Mielenmaltti, jota Jeesus oli tämän joukon edessä osoittanut, oli jo sinänsä jumalallista, mutta Saatana yritti vielä, jollei muuta, niin näyttää mahtavalta, kun pääsi pilkkaamaan Jumalan poikaa:

Sitten maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan (τοτε οι στρατιωται του ηγεμονος παραλαβοντες τον ιησουν) palatsiin (εις το πραιτωριον) ja kerδsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon (συνηγαγον επ αυτον ολην την σπειραν). 27:28 Ja he riisuivat hδnet (και εκδυσαντες αυτον) ja panivat hδnen päällensä tulipunaisen vaipan (περιεθηκαν αυτω χλαμυδα κοκκινην) 27:29 ja vδänsivät orjantappuroista kruunun (και πλεξαντες στεφανον εξ ακανθων), panivat sen hδnen päähänsä (επεθηκαν επι την κεφαλην αυτου) ja ruovon hänen oikeaan käteensä (και καλαμον επι την δεξιαν αυτου), polvistuivat hδnen eteensä (και γονυπετησαντες εμπροσθεν αυτου) ja pilkkasivat hδntä sanoen (ενεπαιζον αυτω λεγοντες): "Iloitse, juutalaisten kuningas (χαιρε ο βασιλευς των ιουδαιων)!" 27:30 Ja he sylkivät häntä (και εμπτυσαντες εις αυτον), ottivat ruovon ja lφivät häntä päähän (ελαβον τον καλαμον και ετυπτον εις την κεφαλην αυτου). 27:31 Ja kun he olivat hδntä pilkanneet (και οτε ενεπαιξαν αυτω), riisuivat he hδneltä vaipan (εξεδυσαν αυτον την χλαμυδα), pukivat hδnet hänen omiin vaatteisiinsa (και ενεδυσαν αυτον τα ιματια αυτου) ja veivδt hänet pois ristiinnaulittavaksi (και απηγαγον αυτον εις το σταυρωσαι). 27:32 Ja matkalla he tapasivat kyrenelδisen miehen, jonka nimi oli Simon (εξερχομενοι δε ευρον ανθρωπον κυρηναιον ονοματι σιμωνα). Hδnet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä (τουτον ηγγαρευσαν ινα αρη τον σταυρον αυτου). 27:33 Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi (και ελθοντες εις τοπον λεγομενον γολγοθα) - se on: pδäkallon paikaksi (ος εστιν λεγομενος κρανιου τοπος) - 27:34 he tarjosivat hδnelle juotavaksi katkeraksi sekoitettua etikkaviiniä (εδωκαν αυτω πιειν οξος μετα χολης μεμιγμενον); mutta maistettuaan hδn ei tahtonut sitä juoda (και γευσαμενος ουκ ηθελεν πιειν). 27:35 Ja kun kun he olivat hänet ristiinnaulinneet (σταυρωσαντες δε αυτον), jakoivat he keskenδän hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa (διεμερισαντο τα ιματια αυτου βαλλοντες κληρον) ettδ täyttyisi se, mistä profeetta sanoi (ινα πληρωθη το ρηθεν υπο του προφητου): He ovat jakaneet minun vaatteeni keskenään (διεμερισαντο τα ιματια μου εαυτοις) ja viitastani he heittivδt arpaa (και επι τον ιματισμον μου εβαλον κληρον). 27:36 Sitten he istuutuivat ja vartioivat hδntä siellä (και καθημενοι ετηρουν αυτον εκει). (Mt 27:27-36)

Jeesus oli ristillä kuusi tuntia. Markuksen ilmoittamat ajat ovat juutalaisen tavan mukaisia, jossa tunnit lasketaan aamusta. Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui siis kello yhdeksän aamulla, puolilta päivin eli kuudennella hetkellä tuli pimeys, ja kello kolmen aikaan iltapäivällä - siis yhdeksännellä hetkellä - Jeesus kuoli:

Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat (ην δε ωρα τριτη και εσταυρωσαν αυτον). 15:26 Ja pδällekirjoitukseksi oli merkitty hänen syynsä (και ην η επιγραφη της αιτιας αυτου επιγεγραμμενη): "Juutalaisten kuningas (ο βασιλευς των ιουδαιων)". 15:27 Ja he ristiinnaulitsivat hänen kanssaan kaksi ryöväriä (και συν αυτω σταυρουσιν δυο ληστας), toisen hδnen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolellensa (ενα εκ δεξιων και ενα εξ ευωνυμων αυτου). 15:28 Ja niin tδyttyi se kirjoitus, joka sanoo, että hänet luettiin pahantekijäin joukkoon (και επληρωθη η γραφη η λεγουσα και μετα ανομων ελογισθη). 15:29 Ja ne, jotka kulkivat ohitse (και οι παραπορευομενοι), herjasivat hδntä ja nyökyttivät päätään ja sanoivat (εβλασφημουν αυτον κινουντες τας κεφαλας αυτων και λεγοντες): "Voi sinua, joka hajotat maahan temppelin (ουα ο καταλυων τον ναον) ja kolmessa pδivässä sen rakennat (και εν τρισιν ημεραις οικοδομων)! 15:30 Pelasta itsesi (σωσον σεαυτον) ja astu alas ristiltδ (και καταβα απο του σταυρου)." 15:31 ja myφs ylipapitkin ynnä kirjanoppineet keskenään pilkkasivat häntä ja sanoivat (ομοιως δε και οι αρχιερεις εμπαιζοντες προς αλληλους μετα των γραμματεων ελεγον): "Muita hδn on auttanut, itseään ei voi auttaa (αλλους εσωσεν εαυτον ου δυναται σωσαι). 15:32 Astukoon hδn, Kristus, Israelin kuningas, nyt alas ristiltä (ο χριστος ο βασιλευς του ισραηλ καταβατω νυν απο του σταυρου), ettδ me näkisimme ja uskoisimme (ινα ιδωμεν και πιστευσωμεν)." Myφskin ne, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssaan, herjasivat häntä (και οι συνεσταυρωμενοι αυτω ωνειδιζον αυτον). 15:33 Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan (γενομενης δε ωρας εκτης σκοτος εγενετο εφ ολην την γην), ja sitδ kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen (εως ωρας εννατης). 15:34 Ja yhdeksδnnellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä sanoen (και τη ωρα τη εννατη εβοησεν ο ιησους φωνη μεγαλη λεγων): "Eloi, Eloi, lamma sabaktani (ελωι ελωι λαμμα σαβαχθανι)?" Se on käännettynä (ο εστιν μεθερμηνευομενον): Jumalani, Jumalani (ο θεος μου ο θεος μου), miksi minut hylkδsit (εις τι με εγκατελιπες)? 15:35 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat (και τινες των παρεστηκοτων ακουσαντες ελεγον): "Katso, hδn huutaa Eliasta (ιδου ηλιαν φωνει)". 15:36 Ja muuan juoksi ja tδytti sienen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda sanoen (δραμων δε εις και γεμισας σπογγον οξους περιθεις τε καλαμω εποτιζεν αυτον λεγων): "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias ottamaan hδnet alas (αφετε ιδωμεν ει ερχεται ηλιας καθελειν αυτον)". 15:37 Mutta Jeesus huusi suurella δänellä ja antoi henkensä (ο δε ιησους αφεις φωνην μεγαλην εξεπνευσεν). 15:38 Ja temppelin esirippu repesi kahtia ylhδältä alas asti (και το καταπετασμα του ναου εσχισθη εις δυο απο ανωθεν εως κατω). 15:39 Mutta kun sadanpδämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin huutavan ja antavan henkensä, hän sanoi (ιδων δε ο κεντυριων ο παρεστηκως εξ εναντιας αυτου οτι ουτως κραξας εξεπνευσεν ειπεν): "Totisesti tδmä ihminen oli Jumalan Poika (αληθως ο ανθρωπος ουτος υιος ην θεου)". (Mark 15:25-39)

Jeesuksen opetuslapsista ainakin Johannes oli paikalla seuraamassa Jeesuksen teloitusta, sillä vielä ristillä ollessaan Herra Jeesus oli määräsi Johanneksen äitinsä huoltajaksi, kts. Joh 19:25-27. Jeesuksen teloitusta katselemaan uskaltautuivat myös nämä:


Ja siellä oli myös naisia taaempaa katselemassa (ησαν δε και γυναικες απο μακροθεν θεωρουσαι). Nδiden joukossa olivat Maria Magdaleena (εν αις ην και μαρια η μαγδαληνη) ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen δiti (και μαρια η του ιακωβου του μικρου και ιωση μητηρ), ja Salome (και σαλωμη), 15:41 jotka myφs hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä (αι και οτε ην εν τη γαλιλαια ηκολουθουν αυτω και διηκονουν αυτω), sekδ useita muita, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin (και αλλαι πολλαι αι συναναβασαι αυτω εις ιεροσολυμα). (Mark 15:40-41)

Pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta lähinnä olevan uudenkuunpäivästä alkavan kuukauden neljäntenätoista päivästä, ja seuraava, viidestoista päivä on arkipyhä, ensimmäinen raamatullisen kalenterin seitsemästä suurista sapateista. Ruumis ei saanut jäädä juhlapäiväksi ristille, mutta Jumala oli huolehtinut asiasta. Markus kertoo:


Ja kun jo oli tullut ilta (και ηδη οψιας γενομενης), ja koska oli valmistuspδ
ivä (επει ην παρασκευη), se on sapatin aattopδivä (ο εστιν προσαββατον), 15:43 tuli Joosef, arimatialainen, arvossapidetty neuvoston jäsen (ηλθεν ιωσηφ ο απο αριμαθαιας ευσχημων βουλευτης), joka hδnkin odotti Jumalan valtakuntaa (ος και αυτος ην προσδεχομενος την βασιλειαν του θεου), rohkaisi mielensδ ja meni sisälle Pilatuksen luo (τολμησας εισηλθεν προς πιλατον) ja pyysi Jeesuksen ruumista (και ητησατο το σωμα του ιησου). 15:44 Niin Pilatus ihmetteli (ο δε πιλατος εθαυμασεν), oliko hδn jo kuollut (ει ηδη τεθνηκεν), ja kutsuttuaan luoksensa sadanpδämiehen kysyi tältä (και προσκαλεσαμενος τον κεντυριωνα επηρωτησεν αυτον), oliko hδn jo kauan sitten kuollut (ει παλαι απεθανεν). 15:45 Ja saatuaan sadanpδämieheltä siitä tiedon (και γνους απο του κεντυριωνος) hδn lahjoitti ruumiin Joosefille (εδωρησατο το σωμα τω ιωσηφ). 15:46 Tδmä osti liinavaatteen ja otti hänet alas (και αγορασας σινδονα και καθελων αυτον), kδäri hänet liinavaatteeseen (ενειλησεν τη σινδονι) ja pani hautaan, joka oli hakattu kallioon (και κατεθηκεν αυτον εν μνημειω ο ην λελατομημενον εκ πετρας), ja vieritti kiven hautakammion ovelle (και προσεκυλισεν λιθον επι την θυραν του μνημειου). (Mark 15:42-46)

Jeesus naulittiin ristille Golgatalla, joka on Jerusalemin temppelivuoresta vähän matkaa luoteeseen päin ja hieman sitä korkeampi. Nimi tarkoittaa pääkallon paikkaa, ja sen näköinen se onkin. Paikka on sama, kuin se Morian vuori, jolla Abrahamin uskonkoetus kaksi tuhatta vuotta aiemmin oli tapahtunut. Hautapaikka on kyseisen vuoren kyljessä.

Sapattien päättyessä ensimmäisen sapattiviikon kajastusta kohti (οψε δε σαββατων εις μιαν σαββατων επιφωσκουση), tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanjδristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi. Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sen teille sanonut." Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille (Χαιρετε - Iloitkaa)! " (Mt 28:2-9)

Tästä Jeesuksen sanasta "Iloitkaa" varsinaisesti alkaa se ilosanoma jota myös evankeliumiksi kutsutaan. Jeesuksen oppilaat ymmärsivät sen heti:

Ja he menivät hänen tykönsä (αι δε προσελθουσαι), syleilivδt hänen jalkojaan (εκρατησαν αυτου τους ποδας) ja palvoivat häntä (και προσεκυνησαν αυτω). Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana (απαγγειλατε) minun veljilleni (τοις αδελφοις μου), että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä". (kts. Mt 28:9-10)

Jumala teki Jeesuksen synniksi ja tuomitsi synnin hänessä. Kaikki lain kiroukset kohtasivat häntä, mutta se kuului Jumalan suunnitelmaan. Jonkun oli kannettava se tuomio, joka on täysin armoton sille, joka vähäisessäkin määrin poikkeaa Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Ja tämä joku oli Jumalan esikoispoika, sillä kukaan muu ei olisi kelvannut syntien sovitukseksi. Uhrin täytyi olla täysin viaton Jumalan edessä, eikä sellaisia ollut ketään muuta kuin Jeesus Kristus. Mutta viattoman uhrin yli Kuolemalla ja Synnillä ei ollut valtaa. Tehtävän suoritettuaan Jeesus nousi kuolleista elävänä.

Syntiinlankeemuksesta lähtien ihmiskunnalla ei ollut syytä iloita, mutta pääsiäisaamuna oli. Ja sitten tulevat nämä "raamatunkääntäjät", jotka luulevat Jeesuksen olevan tulossa kuin aamulenkiltä ikään, kun hän melkein kuin sattumalta tapaa oppilaansa ja sanoo: "Terve teille". Iljettävää. Koulujakäyneitä teologejahan ne tietysti ovat, nuo raamatunkääntäjät, sillä vain monivuotisen aivopesun tuloksena voi sana "iloita" muuttua sanoiksi "terve teille". Ja sitten ne vielä puolustelevat valheitaan ja pettävät muitakin uskomaan, että kun kreikkalaiset nyt kaksi tuhatta vuotta myöhemmin tervehtivät toisiaan sanalla "herete", se kelpaisi muka todistusaineistoksi siitä, että tervehdyshän se on. Niin on, mutta millainen! Koulunkäynnistä on aina se haitta, että sitä käydään aina liian vähän. Sydän ei muutu kouluja käymällä, vaikka pää halkeis. Sallikaa vielä tämäkin: Jeesuksen sana "Iloitkaa" tuli kyllä kristikunnan tervehdykseksi, mutta kun kristinusko väljähti, väljähti tervehdyskin. Mutta jos kuitenkin kuulet sanan "iloitse" tai "iloitkaa" Jeesuksen oppilaan suusta, se tarkoittaa sitä, että kaiken ilon perustus on Jeesuksen ylösnousemus.

Ilosanoma on voiton sanoma, joka tuodaan sodasta. Vanhan Liiton aikana juhlivat palestiinalaiset voittoa Israelin kuninkaasta:

Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattuja ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboan vuorella. Niin he löivät häneltä pään poikki, ryöstivät häneltä aseet ja lähettivät ne ympäri filistealaisten maata, julistaaksensa voitonsanomaa (le'basar) epäjumaliensa temppeleissä ja kansan seassa. (1.Sam 31:8-9)

Uuden Liiton aikana juhlitaan Israelin kuninkaan voittoa kuolemasta. Ja lisäksi siihen perustuu suuri toivo:

Katso, minä sanon teille salaisuuden (ιδου μυστηριον υμιν λεγω): emme kaikki kuolemaan nuku (παντες μεν ου κοιμηθησομεθα), mutta kaikki me muutumme (παντες δε αλλαγησομεθα), yhtδkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana (τοτε γενησεται ο λογος), joka on kirjoitettu (ο γεγραμμενος) : "Kuolema on nielty ja voitto saatu (κατεποθη ο θανατος εις νικος)". Mutta kuoleman ota on synti (το δε κεντρον του θανατου η αμαρτια), ja synnin voima on laki (η δε δυναμις της αμαρτιας ο νομος). Mutta kiitos olkoon Jumalan (τω δε θεω χαρις), joka antaa meille voiton (τω διδοντι ημιν το νικος) meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (δια του κυριου ημων ιησου χριστου)! (1.Kor 15:51-54)

Voitto merkitsee valtaa.

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu (εδοθη μοι) kaikki valta (πασα εξουσια) taivaassa (εν ουρανω) ja maan päällä (και επι γης). (Mt 28:18)

Voittaja, Jeesus Kristus on armollinen. Että kaikki ihmiset pääsisivät osallisiksi hänen voitostaan, on tämä ilosanoma julistettava kaikille luoduille.

Siis menkää ja (πορευθεντες ουν) tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (μαθητευσατε παντα τα εθνη), kastaen heitä (βαπτιζοντες αυτους) Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (εις το ονομα του πατρος και του υιου και του αγιου πνευματος) ja opettaen heitä (διδασκοντες αυτους) pitämään kaikki (τηρειν παντα), mitä minä olen käskenyt teidän pitää (οσα ενετειλαμην υμιν). Ja katso (και ιδου), minä olen teidän kanssanne (εγω μεθ υμων ειμι) joka päivä (πασας τας ημερας) aikakauden täyttymykseen asti (εως της συντελειας του αιωνος). Aamen (αμην)." (Mt 28:19-20)

Kaikki evankelistat esittävät lähetyskäskyn. Markus sanoo sen näin:

Ja hän sanoi heille: "Menkää (πορευθεντες) kaikkeen maailmaan (εις τον κοσμον απαντα) ja saarnatkaa evankeliumia (κηρυξατε το ευαγγελιον) kaikille luoduille (παση τη κτισει). Joka uskoo ja kastetaan (ο πιστευσας και βαπτισθεις), se pelastuu (σωθησεται); mutta joka ei usko (ο δε απιστησας), se tuomitaan kadotukseen (κατακριθησεται). Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia (δαιμονια), puhuvat uusilla kielillä (γλωσσαις λαλησουσιν καιναις), nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mark 16:15-18)

Kaiken sen hyvän tekemiseen, jota Jeesus oli kolmen ja puolen vuoden ajan tehnyt, tarvittiin luomisvoima. Jeesuksen nyt jättäessä joukkonsa työtä jatkamaan, hänen joukkonsa tarvitsivat sen voiman, jonka Pyhän Hengen yhteys Isään Jumalaan välittää Jumalan lapselle, ettei lapsesta tulisi pelkkä puhuja ja kukkahattutäti, vaan todellinen tekijä.

Ja hän sanoi heille (και ειπεν αυτοις οτι): "Niin on kirjoitettu (ουτως γεγραπται), että näin Kristuksen piti kärsimän (και ουτως εδει παθειν τον χριστον) ja nouseman ylös kuolleista (και αναστηναι εκ νεκρων) kolmantena päivänä (τη τριτη ημερα), 24:47 ja hänen nimessään on saarnattava (και κηρυχθηναι επι τω ονοματι αυτου) mielenmuutosta ja syntien hylkäämistä (μετανοιαν και αφεσιν αμαρτιων) kaikille kansoille (εις παντα τα εθνη), alkaen Jerusalemista (αρξαμενον απο ιερουσαλημ). 24:48 Ja te olette tämän todistajat (υμεις δε εστε μαρτυρες τουτων). 24:49 Ja katso (και ιδου), minä lähetän teille Isäni lupauksen (εγω αποστελλω την επαγγελιαν του πατρος μου εφ υμας); mutta te pysykää Jerusalemin kaupungissa (υμεις δε καθισατε εν τη πολει ιερουσαλημ), kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta (εως ου ενδυσησθε δυναμιν εξ υψους δυναμιν)." (Lk 24:46-49)

Johannes kertoo, minkälaista valtaa Jeesuksen Kristuksen vallan edustajat käyttävät:

Niin Jeesus sanoi heille jälleen (ειπεν ουν αυτοις ο ιησους παλιν): "Rauha teille (ειρηνη υμιν)! Niinkuin Isä on lähettänyt minut (καθως απεσταλκεν με ο πατηρ), niin lähetän minäkin teidät (καγω πεμπω υμας)." 20:22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille (και τουτο ειπων ενεφυσησεν και λεγει αυτοις): "Ottakaa Pyhä Henki (λαβετε πνευμα αγιον). 20:23 Joiden synnit te anteeksi annatte (αν τινων αφητε τας αμαρτιας), niille ne ovat anteeksi annetut (αφιενται αυτοις); joiden synnit te pidätätte (αν τινων κρατητε), niille ne ovat pidätetyt (κεκρατηνται)." (Joh 20:21-23)

Apostolien teoissa kertomus jatkuu. Kirjoittajana on Luukas, päätellen siitä, että tämäkin kirja on osoitettu Teofilukselle eli sille, joka rakastaa Jumalaa:

Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut, ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille (οπτανομενος αυτοις) neljδnkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta. Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä (οτι ιωαννης μεν εβαπτισεν υδατι), mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä (υμεις δε βαπτισθησεσθε εν πνευματι αγιω), ei kauan näitten päivien jälkeen."

Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat (αποκαθιστανεις) Israelille valtakunnan (την βασιλειαν τω ισραηλ)?" Hδn sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla (εν τη ιδια εξουσια) on asettanut (εθετο), vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman (δυναμιν), ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka". Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän (ουτως ελευσεται ον τροπον εθεασασθε αυτον πορευομενον εις τον ουρανον)." (Apt 1:1-11)

Luvattu Pyhä Henki vuodatettiin, kun Jeesuksen ylösnousemisesta oli kulunut 50 ja ylösotosta 10 vuorokautta.

Ja viidennenkymmenennen päivän täyttyessä (και εν τω συμπληρουσθαι την ημεραν της πεντηκοστης), olivat he kaikki yhdessδ koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (Apt 2:1-4)

Helluntain takia kaupungissa oli paljon juhlavieraita, osa heistä kaukaakin tulleita, kun Pyhän Hengen vuodattamisesta aiheutunut humahdus kuului. Ihmiset juoksivat kokoon ihmettelemään ja kummastelemaan outoa ilmiötä, jolloin apostolit ja opetuslapset astuivat esiin ja Pietari antoi kansalle selityksen, siitä mistä tässä oli kyse:

Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
"Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laittomien kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala nosti ylös päästämällä irti kuoleman synnytystuskista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että hän olisi voinut hänet pitää. Sillä Daavid sanoo hänestä:

"Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä."
Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannonut nostavansa ja asettavansa hänen valtaistuimelleen Voidellun, hänen kupeittensa hedelmän lihan mukaan, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala nostanut ylös, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse:

"Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi."
Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. (Apt 2:14-36)

Siinä se oli evankeliumin esitys, ensimmäinen saarna (kerygma) kautta aikojen. Pietarin leipätekstissä on kuin kolme alkua ja yksi tulos: HENGEN vuodatus, JEESUS NASARETILAISEN kuolema ja ylösnousemus, MINUN iloni aihe ja JUMALAN valtakunta. Jokaisen aiheensa Pietari päättää lainaukseen Vanhan Testamentin vastaavasta profetiasta, jonka jälkeen kuin yhteenvetona lausuu sanat:

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. (Joh 2:36)

Pietari ei tässä puhu pelkästään juutalaisille, sillä juutalaiset ovat vain yksi Israelin heimoista. Muut heimot olivat hävinneet kansojen mereen jo ennenkuin Uudesta Liitosta tiedettiin mitään, mutta juuri niillä on symbolinen merkitys kansasta, joka tulee osalliseksi siitä lupauksesta joka Aabrahamille annettiin. Lupauksen sanamuotohan oli tämä:

Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (1.Ms 12:2-3)

Yksi asia Pietarin saarnasta kuitenkin näyttää puuttuvan: Siinä ei mainita sanaa synti. Vain Jeesuksen murhaaminen, jonka juutalaiset suorittivat roomalaisen välikätensä kautta, mainitaan. Kaikki muut ihmisten synnit, epäjumalien palvonnat, kuvapatsaat, luomisjärjestyksen mukaisen hallintojärjestelmän syrjäyttäminen, tapot ja murhat, huorinteot, varkaudet, väärät todistukset ja ahneus eivät olleet verrattavissa siihen, että nämä ihmiset olivat tappaneet sen ainoan ihmisen, joka tästä maailmasta on kunnialla selvinnyt ja siten osoittanut ansaitsevansa sen arvon ja aseman joka hänellä Jumalan poikana on.

 

Sivulle 06: Jumalan Valtakunnan avaimet