##A03 joulu fi plus eu03 31 s. 2018-12-11

Tekstin EVANKELIUMI työversion osa A3

 

 

Kätketty siemen

 

Juutalaisten uskonnollisia johtajia ei miellyttänyt Jeesuksen hyvä maine eikä sekään, että kansa kuunteli häntä mielellään. He yrittivät löytää vikaa Jeesuksen toiminnasta, myös siitä, että Jeesus ei kouluttanut opetuslapsiaan samalla tavalla kuin heidän rabbinsa. Suoranaista pahennusta herätti se, että Jeesus söi sellaisten ihmisten kanssa, joita fariseukset pitivät syntisinä, sillä itseään fariseukset eivät pitäneet syntisinä laisinkaan:

Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?" Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä mielenmuutokseen (εις μετανοιαν)." (Mt 9:11-13)

Myös Johannes Kastajan opetuslapsilla oli kysymyksiä:

Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?"
Niin Jeesus sanoi heille: "Eiväthän sulhaspojat, (οι υιοι του νυμφωνος) voi surra, niinkauan kuin ylkä (ο νυμφιος) on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä (ο νυμφιος) otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat. (Mt 9:14-15)

Johannes oli valmistanut juutalaisia Jeesuksen tuloon. Hän oli jopa sanonut, että "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä":

Jolla on morsian (ο εχων την νυμφην), se on ylkä (νυμφιος εστιν); mutta yljän ystävä (ο δε φιλος του νυμφιου), joka seisoo ja kuuntelee häntä (ο εστηκως και ακουων αυτου), iloitsee suuresti yljän äänestä (χαρα χαιρει δια την φωνην του νυμφιου). Tämä minun iloni on nyt täyttynyt (αυτη ουν η χαρα η εμη πεπληρωται). 3:30 Hänen tulee kasvaa (εκεινον δει αυξανειν), mutta minun vähetä (εμε δε ελαττουσθαι). (Joh 3:29-30)

Se, mikä oli ollut selvää Johannekselle, ei enää ollutkaan selvää kaikille hänen oppilailleen, vaikka jo Vanhassa Testamentissa Jumalan suhdetta Israeliin on verrattu avioliittoon. Esimerkkilause on osa profetiaa, jossa kerrotaan liiton ongelmista:

Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi (ga'al) on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan. (Jes 54:5)

Jeesus ei moiti Johanneksen opetuslapsia, vaan puhumalla sulhaspojista jatkaa opetusta siitä, mihin Johannes on jäänyt. Sulhaspoikien eli yljän ystävien (oi yioi tou nymfonos) tehtävänä oli häiden valmisteleminen. Raamatulliseen avioliiton solmimiseen kuuluu kaksi vaihetta: ensin morsiamen kihlaus ja vasta sitten varsinaiset häät. Kihlaus tapahtuu, kun sulhanen on maksanut morsiamen hinnan ja morsian on hyväksynyt tarjouksen. Tähän järjestykseen kuului, että kihlauksen jälkeen sulhanen menee isänsä kotiin valmistamaan majaa perheelleen, ja kun isä hyväksyy työn, saa poika isän luvan hakea morsiamensa kotiin, jossa tapahtuu morsiamen kruunaus. Jeesus viittaa tähän järjestykseen sanomalla, että välillä ylkä "otetaan heiltä pois". Sinä aikana yljän ystävät julistavat Jumalan evankeliumia ja paastoavat. Raamatullinen avioliittojärjestys on muutenkin opetusmateriaalia siitä, että Jeesus tuli ensin lunastamaan valittunsa ja kun suunnitelma on täyttynyt, tulee Jeesus uuden kerran, hakemaan uskolliset valittunsa taivaalliseen kruunajaistilaisuuteen, kunnialla seppelöitäviksi.

Paasto on itsekkyydestä nousevien halujen hillintää sielun kurinalaiseksi kouluttamiseksi. Kihlatun morsiamen elämän kuvaamiseen paasto sopii siis oikein hyvin. Mooseksen laissa varsinaisia paastopäiviä oli vain yksi, Jom Kippur eli sovituspäivä, mutta juutalaisuudessa paastopäiviä oli lisätty kohtuuttomasti, samalla kun sen paaston merkitys oli hämärtynyt, jonka tarkoitus on valmistaa meitä kohtaamaan Herra. Paastolla tulisi kuitenkin olemaan suuri merkitys myös Jeesuksen opetuslapsille. Ajatusmaailman perusteet vaihdetaan kokonaan, mutta myös ruumis on saatettava uskolle kuuliaiseksi. Vanha vaate ei kelpaa, eikä sitä kannata korjata:

Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan (επι ιματιω παλαιω), sillä semmoinen täytetilkku repii palasen vaipasta (αιρει γαρ το πληρωμα αυτου απο του ιματιου), ja reikä tulee pahemmaksi (και χειρον σχισμα γινεται). (Mt 9:16)

Viini on Raamatun kielessä Pyhän Hengen esikuva. Nahkaleili on ihminen, jonka on vaikea omaksua uutta. Siksi nuoren viinin asunnoksi tulee uusi ihminen, Hengestä syntynyt:


Eikä nuorta viiniä (οινον νεον) lasketa vanhoihin nahkaleileihin (εις ασκους παλαιους); muutoin leilit (οι ασκοι) pakahtuvat, ja viini juoksee maahan (και ο οινος εκχειται), ja leilit turmeltuvat (και οι ασκοι απολουνται); vaan nuori viini (οινον νεον) lasketaan uusiin leileihin (εις ασκους καινους), ja niin molemmat säilyvät." (Mt 9:17)

Vuorisaarnan jälkeen Jeesus tekee säädetyt vuotuiset matkat Jerusalemiin, kouluttaa oppilaitaan, parantaa sairaita, vapauttaa demonien vallassa olevia ihmisiä ja esittää tietopuolista sanomaa Jumalan valtakunnasta, mutta juutalaisten uskonnollisia johtajia se ei miellytä. Suurimman uskonnollisen puolueen, fariseusten, laki ja järjestys- käsityksiin vedoten he yrittävät estää Jeesuksen toiminnan, mutta Jeesus torjuu yritykset osoittamalla, että fariseukset ovat huonoja juristeja, jotka omien päämääriensä takia vääristelevät Jumalan lakia. Markus kertoo:

Ja hän meni taas synagoogaan (και εισηλθεν παλιν εις την συναγωγην), ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut (και ην εκει ανθρωπος εξηραμμενην εχων την χειρα). 3:2 Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina (και παρετηρουν αυτον ει τοις σαββασιν θεραπευσει αυτον ινα κατηγορησωσιν αυτου). 3:3 Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut (και λεγει τω ανθρωπω τω εξηραμμενην εχοντι την χειρα): "Nouse ja astu esille (εγειραι εις το μεσον)". 3:4 Ja hän sanoi heille (και λεγει αυτοις): "Onko sapattina luvallista tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa sielu vai tappaa se (εξεστιν τοις σαββασιν αγαθοποιησαι η κακοποιησαι ψυχην σωσαι η αποκτειναι)?" Mutta he olivat vaiti (οι δε εσιωπων). 3:5 Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin (και περιβλεψαμενος αυτους μετ οργης), murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta (συλλυπουμενος επι τη πωρωσει της καρδιας αυτων), ja sanoi sille miehelle (λεγει τω ανθρωπω): "Ojenna kätesi (εκτεινον την χειρα σου)". Ja hän ojensi (και εξετεινεν), ja hänen kätensä palautui ennalleen, terveeksi kuten toinenkin (και αποκατεσταθη η χειρ αυτου υγιης ως η αλλη). 3:6 Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvottelun häntä vastaan (και εξελθοντες οι φαρισαιοι ευθεως μετα των ηρωδιανων συμβουλιον εποιουν κατ αυτου), surmataksensa hänet (οπως αυτον απολεσωσιν). (Mark 3:1-6)

Ajojahdista huolimatta Jeesus jatkaa samoilla linjoilla noin kahden vuoden ajan, mutta sitten tapahtuu käänne. Keskustellessaan juutalaisten Korkeimman Neuvoston jäsenen Nikodemoksen kanssa Jeesus joutuu toteamaan:

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle (αμην αμην λεγω σοι): me puhumme, mitä tiedämme (οτι ο οιδαμεν λαλουμεν), ja todistamme, mitä olemme nähneet (και ο εωρακαμεν μαρτυρουμεν), ettekä te ota vastaan meidän todistustamme (και την μαρτυριαν ημων ου λαμβανετε). 3:12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista (ει τα επιγεια ειπον υμιν και ου πιστευετε), kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista (πως εαν ειπω υμιν τα επουρανια πιστευσετε)? (Joh 3:11-12)

Kansa, joka ei pystynyt noudattamaan edes Lain vaatimuksia, ei ymmärtänyt, että Jeesus halusi ratkaista koko ongelman niin, että Jumala voisi heitä siunata ja antaa heille paljon enemmän ja jotakin paljon suurempaa, kuin mitä he itse odottivat tai osasivat edes toivoa:

Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen (εν εκεινω τω καιρω αποκριθεις ο ιησους ειπεν): "Minä ylistän sinua (εξομολογουμαι σοι), Isä, taivaan ja maan Herra (πατερ κυριε του ουρανου και της γης), että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä (οτι απεκρυψας ταυτα απο σοφων και συνετων) ja paljastanut ne (και απεκαλυψας αυτα) lapsukaisille (νηπιοις). 11:26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt (αι ο πατηρ οτι ουτως εγενετο ευδοκια εμπροσθεν σου). (Mt 11:25-26)

Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta juutalaisten hengelliset johtajat suorastaan vihasivat Jeesusta. He tekivät kaikkensa saadakseen Jeesuksen näyttämään rikolliselta ja lopulta he väittävät Jeesuksen tekemiä hyviä töitä paholaisen tekemiksi. Oli turha jatkaa suoraa puhetta valtakunnasta, johon hänen kuulijansa eivät kuitenkaan pääse. Kuulijoiden heittämään herjaan Jeesus antaa lopullisen vastauksen:

Sentähden minä sanon teille (δια τουτο λεγω υμιν): jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi (πασα αμαρτια και βλασφημια αφεθησεται τοις ανθρωποις), mutta Hengen pilkkaamista ei ihmisille anteeksi anneta (η δε του πνευματος βλασφημια ουκ αφεθησεται τοις ανθρωποις). 12:32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan (και ος αν ειπη λογον κατα του υιου του ανθρωπου), niin hänelle annetaan anteeksi (αφεθησεται αυτω); mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan (ος δ αν ειπη κατα του πνευματος του αγιου), niin hänelle ei anteeksi anneta (ουκ αφεθησεται αυτω), ei tässä ajassa (ουτε εν τουτω τω αιωνι) eikä tulevassa (ουτε εν τω μελλοντι). (Mt 12:31-32)

Jeesus ei tullut heittämään helmiä sioille. Hän muuttaa esitystapaansa niin, etteivät kuulijat ymmärrä hänen puhettaan - eivät edes hänen opetuslapsensa. "Sinä päivänä", kun hän kertoo vertauksen kylväjästä, joka lähti kylvämään, on hänen maallisen vaelluksen päivistään jäljellä noin vuosi:

Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle. Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla (εν παραβολαις) ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon." (Mt 13:1-9)

Jeesuksen oppilaat kiinnittivät huomiota tapahtuneeseen muutokseen:

Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla (διατι εν παραβολαις λαλεις αυτοις)?" 13:11 Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. 13:12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 13:13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla (δια τουτο εν παραβολαις αυτοις λαλω), että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. 13:14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. 13:15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän (επαχυνθη γαρ η καρδια του λαου τουτου), ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' 13:16 Mutta autuaat ovat teidän silmänne (υμων δε μακαριοι οι οφθαλμοι), koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. 13:17 Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. (Mt 13:10-17)

Jeesuksen mainitsema Jesajan teksti on tuomion sana. Siinä kerrotaan myös kuinka kauan Israelin rangaistus tulee kestämään, mutta Jesaja näkee vielä sen ylikin, aina tulevan aikakauden alkuhetkille asti:

Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut". Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkö ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi." Mutta minä sanoin: "Kuinka kauaksi aikaa, Herra?" Hän vastasi: "Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi; kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata. Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä siemen." (Jes 6:8-13)

Jeesus on tässäkin laupias. Jos hän olisi jatkanut Jumalan valtakunnan pelisääntöjen julistamista kaikille ymmärrettävässä muodossa, olisi kuulijoiden syyllisyys vain kasvanut, sillä Jumalan valtakunnan pelisäännöt on tarkoitettu noudatettavaksi. Vertauksien kuulemiseen ihmisillä riitti enemmän mielenkiintoa, sillä ne askarruttivat mieltä mukavasti. Ne myös muistettiin hyvin, ja saattoivat siten myös aiheuttaa myöhemmin sellaisia ahaa-elämyksiä, joista pattitilanne saattaisi jopa laueta.

Vertaukset eivät ole arvoituksia vaan paremminkin vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joille tästä maailmasta ei löydy mitään suoranaista vertailukohdetta. Otetaan esimerkiksi Taivasten valtakunta: jos mitä tahansa maallista valtakuntaa verrataan Taivasten valtakuntaan, ei synny sellaista rinnastusta, jota sanalla parabola tarkoitetaan. Jos mitä tahansa babylonialaisen järjestelmän valtakuntaa verrattaisiin Taivasten valtakuntaan, olisi käytettävä jotakin aivan muuta sanaa kuin parabola, rinnastus. Vastakkainasettelukin olisi lähempänä totuutta.

Edes Jeesuksen oppilailla ei ollut kykyä vertauksien ymmärtämiseen, mutta Jeesus selitti ne heille:

Kuulkaa siis te (υμεις ουν ακουσατε) vertaus kylväjästä (την παραβολην του σπειροντος): Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä (και μη συνιεντος), niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen. Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino (θλιψεως η διωγμου) sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailmanajan huoli μεριμνα του αιωνος τουτου) ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä." (Mt 13:18-23)

Vertauksia Taivasten Valtakunnasta on liki neljäkymmentä. Määrä riippuu vähän siitä, mikä katsotaan vertaukseksi ja mikä kielikuvaksi tai sananlaskuksi.

 

Vertauksia Matteuksen evankeliumista

Matteus esittää useita Jeesuksen vertauksia Jumalan valtakunnasta. Aluksi on vain kylväjä, joka lähti kylvämään sanaa, mutta viimeisessä Matteuksen esittämässä vertauksessa sadonkorjuu on jo suoritettu, kun sato lajitellaan.

Kylväjä lähti kylvämään, Mt 13:1-9;

Nisu ja luste, Mt 13:24-30

Sinapinsiemen, Mt 13:31-32

Hapatus, Mt 13:33

Peltoon kätketty aarre, Mt 13:44

Kallis helmi, Mt 13:45-46

Nuotta ja kalojen erottelu Mt 13:47-50

Ilo kadonneen lampaan löytymisestä, Mt 18:12-14

Kuningas ja kaksi velkaista orjaa Mt 18:21-35

Viinitarhan omistaja ja palkatut työntekijät, Mt 20:1-16

Viinitarhan omistajan kaksi poikaa työntekijöinä, Mt 21:28-32

Viinitarhan omistaja ja sen vuokraviljelijät, Mt 21:33-46

Kuninkaan pojan häät, Mt 22:1-14

Viikunapuu aikakauden lopun merkkinä, Mt 24:32-34

(Varas, Mt 24:43)

Häiden alkamista odottavat neitsyet, Mt 25:1-13

Kuninkaan uskottujen miesten palkitseminen, Mt 25:14-30

Lampaiden ja vuohien erottelu, Mt 25:31-46

Nisu ja luste, Mt 13:24-30

Historiallinen kristikunta ei ole syntynyt yksin Jumalan sanasta. Paljon paremmin, tai ainakin näkyvimmin maailmassa on menestynyt se siemen, joka kasvun alkuvaiheessa on aidon ruokaviljan näköinen, mutta tosiasiassa on saatanan asiamiesten heiniä. Heti kylväjä-vertauksen jälkeen Jeesus esittääkin toisen vertauksen:

Toisen vertauksen (αλλην παραβολην) hän puhui heille sanoen (παρεθηκεν αυτοις λεγων): "Taivasten valtakunta on verrattava (ωμοιωθη η βασιλεια των ουρανων) mieheen, joka kylvi (ανθρωπω SAσπειραντι TBσπειροντι) hyvän siemenen peltoonsa (καλον σπερμα εν τω αγρω αυτου). 13:25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli (εν δε τω καθευδειν τους ανθρωπους ηλθεν αυτου ο εχθρος) ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois (και εσπειρεν ζιζανια ανα μεσον του σιτου και απηλθεν). 13:26 Ja kun laiho kasvoi (οτε δε εβλαστησεν ο χορτος) ja teki hedelmää (και καρπον εποιησεν), silloin lustekin tuli näkyviin (τοτε εφανη και τα ζιζανια). 13:27 Niin perheenisännän orjat tulivat (προσελθοντες δε οι δουλοι του οικοδεσποτου) ja sanoivat hänelle (ειπον αυτω): 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä (κυριε ουχι καλον σπερμα εσπειρας εν τω σω αγρω)? Miten siinä sitten on lustetta (ποθεν ουν εχει τα ζιζανια)?' 13:28 Hän sanoi heille (ο δε εφη αυτοις): 'Sen on vihamies tehnyt (εχθρος ανθρωπος τουτο εποιησεν)'. Niin orjat sanoivat hänelle (οι δε δουλοι ειπον αυτω): 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen (θελεις ουν απελθοντες συλλεξωμεν αυτα)?' 13:29 Mutta hän sanoi (ο δε εφη): 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin (ου μηποτε συλλεγοντες τα ζιζανια εκριζωσητε αμα αυτοις τον σιτον). 13:30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti (αφετε συναυξανεσθαι αμφοτερα μεχρι του θερισμου); ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille (και εν τω καιρω του θερισμου ερω τοις θερισταις): Kootkaa ensin luste (συλλεξατε πρωτον τα ζιζανια) ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi (και δησατε αυτα εις δεσμας προς το κατακαυσαι αυτα), mutta nisu korjatkaa minun aittaani (τον δε σιτον συναγαγετε εις την αποθηκην μου).'" (Mt 13:24-30)

Sinapinsiemen, Mt 13:31-32

Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen (αλλην παραβολην παρεθηκεν αυτοις λεγων): "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen (ομοια εστιν η βασιλεια των ουρανων κοκκω σιναπεως), jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille." (Mt 13:31-32)

Hapatus, Mt 13:33


Taas toisen vertauksen hän puhui heille (αλλην παραβολην ελαλησεν αυτοις): "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen (ομοια εστιν η βασιλεια των ουρανων ζυμη), jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani". (Mt 13:33)

Nisulla tarkoitetaan Jeesuksen pelastamia uskovia. Linnut tarkoittavat demonisia henkiolentoja, puut kansoja. Hapatus on synnin vertauskuva. Mutta kun oppilaatkaan eivät ymmärtäneet Jeesuksen suoraa puhetta siitä, että hänet naulitaan ristille Jerusalemissa ja kolmen päivän päästä hän nousee ylös kuolleista, on näidenkin vertauksien täytynyt näyttää arvoituksilta myös siksi, että kysymys oli uudesta asiasta ja niin suurista muutoksista, että ne täysin ylittivät jokapäiväisen elämän ympyröihin sulkeutuneen ihmisen käsitemaailman ja kokemuspiirin.


Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla (εν παραβολαις), ja ilman vertausta (χωρις παραβολης) hδn ei puhunut heille mitään; että täyttyisi (οπως πληρωθη), mikδ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman alasheittämisestä asti (απο καταβολης κοσμου) ". (Mt 13:34-35)

Kirkkoraamatun kääntäjä on ymmärtänyt kreikan sanat "apo katabolis kosmou" ikäänkuin kysymys olisi "maailman perustamisesta", vaikka suora käännös "kosmoksen alasheittäminen" on ihan selvä ja tarkoittaa sitä, että luominen oli silloin jo tapahtunut, kun sen tuloksia ruvettiin heittämään alas (καταβολή) Jumalan luoksepääsemättömän kunnian ja pyhyyden immateriaalisissa korkeuksista. Myös kirkkoraamattu m.38 sanojen "opos plirothi" käännös "käydä toteen" on harhaanjohtava, koska kaikki on tehty Kristuksessa valmiiksi jo ikuisuudessa, jonka takia kreikkalaisessa tekstissä todetaankin vain, että "että täyttyisi" se, minkä profeetat olivat ilmoittaneet, ja mikä luomiskertomuksen 1.Ms 1:1-2:4 mukaan on jo valmista.

Jumalan luomistyön esillepanosta käytetään Uudessa Testamentissa sanaa "prothesis". Jeesuksen biografian kirjoittaneilla evankelistoilla tämä sana on käytössä vielä sen esikuvallisessa merkityksessään ilmaisussa "oi artous tous protheseos", "esillepanoleivät" esikuvana siitä, että Jumalan tahto on "saattaa paljon poikia kirkkauteen" Jeesuksen Kristuksen kautta. Mutta tätä salaisuutta ei paljastettu edes profeetoille. Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ekklesialle (εκκλησία) paljastettiin koko suunnitelma, minkä kääntäjätkin ovat tavallaan noteeranneet, kääntäessään siinä yhteydessä käytetyn sanan πρόθεσις, esillepano, aivoitukseksi ilmaisten siten ymmδrtämättömyytensä. Suora käännös "esillepano" on oikein, mutta kukapa sellaista sanoo, jollei ymmärrä asiaa. Samoin on Jeesuksen vertauksien laita. Ne ovat kuin palapelin paloja. Vasta sitten, kun kokonaiskuva on tiedossa, on palat helppo panna paikalleen.

Kokonaiskuvan ymmärtämistä helpottaa Jumalan aikataulun, kts. 3.Ms 23:1-44 tuntemisen lisäksi

tämä Jeesuksen Jumalan armotaloudesta antama selitys:

Sitten Jeesus laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa (τοτε αφεις τους οχλους ηλθεν εις την οικιαν ο ιησους). Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat (και προσηλθον αυτω οι μαθηται αυτου λεγοντες): "Selitä meille vertaus pellon lusteesta (φρασον ημιν την παραβολην των ζιζανιων του αγρου)". 13:37 Niin hän vastasi ja sanoi heille (ο δε αποκριθεις ειπεν αυτοις): "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika (ο σπειρων το καλον σπερμα εστιν ο υιος του ανθρωπου). 13:38 Pelto on maailma (ο δε αγρος εστιν ο κοσμος); hyvä siemen ovat valtakunnan lapset (το δε καλον σπερμα ουτοι εισιν οι υιοι της βασιλειας), mutta lusteet ovat pahan lapset (τα δε ζιζανια εισιν οι υιοι του πονηρου). 13:39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele (ο δε εχθρος ο σπειρας αυτα εστιν ο διαβολος); elonaika on tämän aikakauden täyttymys (ο δε θερισμος συντελεια του αιωνος εστιν), ja leikkuumiehet ovat enkelit (οι δε θερισται αγγελοι εισιν). 13:40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan (ωσπερ ουν συλλεγεται τα ζιζανια και πυρι κατακαιεται), niin on tapahtuva tämän aikakauden täyttymyksessä (ουτως εσται εν τη συντελεια του αιωνος τουτου). 13:41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä (αποστελει ο υιος του ανθρωπου τους αγγελους αυτου), ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi (και συλλεξουσιν εκ της βασιλειας αυτου παντα τα σκανδαλα) ja jotka tekevät laittomuutta (και τους ποιουντας την ανομιαν), 13:42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin (και βαλουσιν αυτους εις την καμινον του πυρος); siellä on oleva itku ja hammasten kiristys (εκει εσται ο κλαυθμος και ο βρυγμος των οδοντων). 13:43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko (τοτε οι δικαιοι εκλαμψουσιν ως ο ηλιος εν τη βασιλεια του πατρος αυτων). Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon (ο εχων ωτα ακουειν ακουετω). (Mt 13:36-43)

Peltoon kätketty aarre

Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen (ομοια εστιν), jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan (απο της χαρας αυτου) hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. (Mt 13:44)

Kallis helmi


Vielä taivasten valtakunta on kuin (ομοια εστιν) kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen. (Mt 13:45-46)

Nuotta


Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen (ομοια εστιν), joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois. Näin on käyvä aikakauden täyttymyksessä (εν τη συντελεια του αιωνος); enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. (Mt 13:47-50)

Taitava opettaja seuraa tarkasti oppilaittensa kehitystä:

Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme". Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on saanut opetusta taivasten valtakunnasta, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa (καινα και παλαια)". (Mt 13:51-52)

Matteuksen luvussa 13 esitetyt vertaukset muodostavat kokonaisuuden, jossa esitetään Jumalan valtakunnan tulo pienestä alusta hankkeen loppuun saakka. Luvun lopussa sanotaankin:

Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä. (Mt 13:53)

Raamattu on kirjoitettu niin yksinkertaisesti, ettei samaa asiaa voi sen yksinkertaisemmin sanoa. Teologeilla ja myös kääntäjillä näyttää olevan halu edelleen yksinkertaistaa Jumalan ilmoitusta maailman luomisesta, tämän maailmanajan lopusta ja tulevasta maailmasta, mikä olisi kyllä kiitettävää, jos se olisi mahdollista. Meillä sellaista rohkeutta ei ole, joten parasta on lukea Raamatun käsikirjoituksien sivuilta vain se, mitä sinne on kirjoitettu ja vasta sen jälkeen ruveta sitä miettimään, ettei Jumalan suunnitelmasta Raamatussa annettu kokonaiskuva hämärtyisi, eikä meille kävisi kuin niille egyptiläis-roomalaisille teologeille, jotka käyttivät vertauksien selittelyssä "allegorista" selitystapaa tuhotakseen koko se opetuksen, joka vertauksiin sisältyi, tai niille apologeetoille, jotka yrittäessään mukauttaa evankeliumia kreikkalaiseen ajatteluun hylkäsivät sekä Vanhan että Uuden testamentin opetuksen luomisesta ja luomisen tulosten esillepanosta.

 

Vertauksia Markuksen evankeliumista

Markus kirjoitti evankeliuminsa nähtävästi Pietarin tiedoilla, joita hän täydensi sen jälkeen, kun välit Paavaliin olivat korjautuneet. Egyptiläiset pitävät Markusta sinä henkilönä, joka toi heille evankeliumin. Se, että tiedot Egyptiläisen kristikunnan alkuvaiheista ovat hataria, johtuu Aleksandrian juutalaisten kapinasta roomalaisia vastaan, joka tempasi koko Levantin diasporajuutalaiset mukaansa. Kapinaan liittyivät Kyrenen puoleisen Libyan ja Kyproksen juutalaiset ja samaan aikaan myös Babylonian juutalaiset kampanjoivat roomalaisia vastaan. Kapina kesti noin kolme vuotta (114-118), ennen kuin roomalaisten onnistui kukistaa laajalle levinnyt laittomuus. Egyptissä kahden tulen väliin joutuneet kristityt yrittivät säilyttää Markuksen evankeliumin ja muutkin kirjoitukset mitä ihmeellisimpiä keinoja käyttäen. Nyt juuri (kevättalvi 2015) tutkitaan yhtä hautausnaamiota, jonka täytteenä on käytetty Markuksen evankeliumia sisältäviä papyrustekstejä, jonka kirjoittamisajankohdaksi on arveltu jopa 80-lukua. Evankeliumitekstiä sisältävien papyrusten käyttö hautamaskin täytteenä voi johtua paitsi niitten joutumisesta vääriin käsiin, myös yrityksestä säilyttää ne joko juutalaisten tai heidän jälkeensä tulleiden roomalaisten vihalta, sillä roomalaiset pitivät kristittyjäkin juutalaisina kapinoitsijoina.

Markus kertoo Jeesuksen elämän tärkeimmät vaiheet ja opetuksen pääkohdat. Myös Markus esittää vertaukset yljän ystävistä, vanuttamattomasta paikkakankaasta ja uudesta viinistä ja uusista nahkaleileistä. Näiden kertomuksien ylkä on Jeesus Kristus itse ja ekklesia (εκκλησία) on hänen morsiamensa. Viini on vertauskuva Pyhästä Hengestä.

Yljän ystävät, Mark 2:19-20, vrt. Mt 9:14-15 ja Lk 5:33-35

Vanuttamaton paikkakangas, Mark 2:21, vrt. Mt 9:16 ja Lk 5:36

Uusi viini ja uudet leilit, Mark 2:22, vrt. Mt 9:17 ja Lk 5:37-39

Voimamiehen sitominen, Mark 3:20-29, vrt. Mt 12:22-32, Lk 11:14-23

Jo ennen kihlausta yljän on voitettava morsiamenryöstäjä ja vapautettava morsian. Asiaa selostetaan kertomuksessa voimamiehen sitomisesta. Kertomuksen ydin on siinä, että "voimamies", Saatana, pitää morsianta vallassaan syyttämällä häntä synnistä. Mutta kun Jeesus antaa synnit anteeksi, menettää "voimamies" taistelun. Yksi varoitus on kuitenkin tarpeen: Ei pidä pilkata sitä Henkeä, jossa kaikki hyvä tehdään:

Ja hän tuli kotiin (και ερχονται εις οικον). Ja taas kokoontui kansaa (και συνερχεται παλιν οχλος), niin etteivät he päässeet syömäänkään (ωστε μη δυνασθαι αυτους μητε αρτον φαγειν). 3:21 Kun hänen omaisensa sen kuulivat (και ακουσαντες οι παρ αυτου), menivät he ottamaan häntä huostaansa (εξηλθον κρατησαι αυτον); sillä he sanoivat (ελεγον γαρ οτι): "Hän on poissa suunniltaan (εξεστη)". 3:22 Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat (και οι γραμματεις οι απο ιεροσολυμων καταβαντες ελεγον οτι): "Hänessä on Beelsebul (βεελζεβουλ εχει)", ja (και οτι): "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia (εν τω αρχοντι των δαιμονιων εκβαλλει τα δαιμονια)". 3:23 Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla (και προσκαλεσαμενος αυτους εν παραβολαις ελεγεν αυτοις): "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan (πως δυναται σατανας σαταναν εκβαλλειν)? 3:24 Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa (και εαν βασιλεια εφ εαυτην μερισθη), ei se valtakunta voi pysyä pystyssä (ου δυναται σταθηναι η βασιλεια εκεινη). 3:25 Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa (και εαν οικια εφ εαυτην μερισθη), ei se talo voi pysyä pystyssä (ου δυναται σταθηναι η οικια εκεινη). 3:26 Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa (και ει ο σατανας ανεστη εφ εαυτον και μεμερισται), ei hän voi pysyä (ου δυναται σταθηναι), vaan hänen loppunsa on tullut (αλλα τελος εχει). 3:27 Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa (ου δυναται ουδεις τα σκευη του ισχυρου εισελθων εις την οικιαν αυτου διαρπασαι), ellei hän ensin sido sitä väkevää (εαν μη πρωτον τον ισχυρον δηση); vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa (και τοτε την οικιαν αυτου διαρπασει). 3:28 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi (παντα αφεθησεται τα αμαρτηματα τοις υιοις των ανθρωπων), pilkkaamisetkin (και βλασφημιαι), kuinka paljon pilkannevatkin (οσας αν βλασφημησωσιν); 3:29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä (ος δ αν βλασφημηση εις το πνευμα το αγιον), se ei saa ikinä anteeksi (ουκ εχει αφεσιν εις τον αιωνα), vaan on vikapää iankaikkiseen tuomioon (αλλ ενοχος εστιν αιωνιου κρισεως)." 3:30 Sillä he sanoivat (οτι ελεγον): "Hänessä on saastainen henki (πνευμα ακαθαρτον εχει)". (Mark 3:20-30)

Melkein kaikki muutkin Markuksen esittämät vertaukset löytyvät myös muiden evankelistojen teksteistä. Vain omaa tahtiaan kasvavasta siemenestä kts. Mark 4:26-29 löytyy yksin Markukselta.

Kylväjä, Mark 4:1-9, katso myös Mark 4:1-20, Mt 13:1-23, Lk 8:4-18

Lamppu, Mark 4:21-25, vrt. Mt 5:15, Lk 11:33

Huomaamaton kasvu, Mark 4:26-29

Sinapin siemen, 4:30-32, vrt. Mt 13:31-32 ja Lk 13:18-19.

Viinitarhan isäntä ja vuokraviljelijät, 12:1-12, vrt. Mt 21:33-46

Viikunapuu keväällä, 13:28-32, Mt 24:32-36, Lk 21:29-33

Isännän paluun odotus, 13:34-36, vrt Lk 12:35-38

Huomaamaton, "automaattinen" kasvu, Mark 4:26-29

Jumalan sana - ehkä vain muutama lause Pyhässä Hengessä lausuttuna - näyttää vähäiseltä, mutta kun kyse on Jumalan sanasta, se toteuttaa itse itsensä ja tuottaa lajinsa mukaista hedelmää:

Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta (ουτως εστιν η βασιλεια του θεου), kuin (ως) jos (εαν) mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Sillä itsestään (αυτοματη) maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä." (Mark 4:26-29)

Tämäkin vertaus on hyvin tärkeä, sillä suuri osa maailman saarnamiehistä ei usko Jumalaan, eikä hänen sanaansa kätkettyyn elinvoimaan, vaan yrittää toimia kuin sikiönlähdettäjä näyttäviä, mutta elinkelvottomia "tuloksia" saadakseen.

 

Vertauksia Luukkaan evankeliumista

Luukas kirjoitti paitsi Luukkaan Evankeliumin myös Apostolien teot. Kirjoittajasta itsestään tiedetään sangen vähän. Väite, että hän oli kotoisin Antiokiasta, on peräisin Eusebius Kesarealaisen kirkkohistoriasta, mutta Eusebiuksen teksti on vasta 300-luvun tuotteita. Se, mitä tiedetään, löytyy Uudesta Testamentista tai ainakin voidaan päätellä sen tekstistä. Luukas oli ammatiltaan lääkäri ja kansallisuudeltaan hän lienee ollut kreikkalainen. Apostolien teoissa kerrotaan, että Luukas liittyi Paavalin seuraan Trooaassa, kun Paavali oli matkalla Jerusalemiin, jossa hänet vangittiin. Sillä aikaa kun Paavali oli tutkintovankeudessa Kesareassa, lienee Luukas kerännyt tietoja Jeesuksen vaiheista ja ekklesian (εκκλησία) alkutaipaleelta, ja kun Paavali vietiin Roomaan, seurasi Luukas mukana.

Ennen vertauksia Jumalan valtakunnasta myös Luukas esittää tilannekatsauksia vertauksien muodossa:

Mielenmuutoksen tarve, Lk 5:27-32, kts. Mt 9:9-13, Mark 2:13

Yljän ystävät, Lk 5:33-35, kts. Mt 9:14-15, Mark 2:19-20

Vanuttamaton paikkakangas ja uudet viinileilit, Lk 5:36-39, см. Mt 9:16-17, Mark 2:21-22

Näkövammaiset avustajat, Lk 6:39-42, (vain Luukkaalla)

Lapset torilla Lk 7:31-35, vrt. Mt 11:16-19.

Kaksi velallista eli kuka rakastaa enemmän, kts. Lk 7:36-50. (vain Luukkaalla)

Mielenmuutoksen tarve, Lk 5:27-32

Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. Ja Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan; ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan. Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa (iatrou), vaan sairaat (oi kakos). En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita (dikaious), vaan syntisiä (amartolous) mielenmuutokseen (eis metánoian)." (Lk 5:27-32)

Kaksi velallista, Lk 7:41-43

Sitten tulee tärkeä kysymys siitä, kuka rakastaa enemmän. Kysymys kahdesta velallisesta tuodaan esille osana kertomuksessa, jossa yksi syntinen pitää toista syntistä "syntisenä naisena", kts. Lk 7:36-50, (vain Luukkaalla)

"Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Ja kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän (τις ουν αυτων ειπε πλειον αυτον αγαπησει)?" Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit". (Lk 7:41-43)

 

Jeesuksen vertauksia Jumalan valtakunnasta Luukas esittää seuraavasti:

Kylväjä, Lk 8:4-15

Lamppu ja lampunjalka, Lk 8:16-18, vrt Mt 5:14-16, Mark 4:21-23

Laupias samarialainen, Lk 10:25-37, (vain Luukkaalla)

Opetus Pyhän Hengen saamisesta, Lk 11:5-13, (vain Luukkaalla)

Voitettu valtakunta, Lk 11:14-23, vrt Mt 12:24 ja Mark 3:22-27)

Äkkirikas mies, Lk 12:16-21, (vain Luukkaalla)

Isännän paluuta odottava orja, Lk 12:35-48, vert. Mt 24:42-51)

Hedelmättömän viikunapuun jatkoaika, Lk 13:6-9, (vain Luukkaalla)

Nöyryytetty juhlavieras, Lk 14:7-11 (vain Luukkaalla)

Neuvo kutsujen järjestäjälle, Lk 14:12-14, (vain Luukkaalla)

Vastahakoiset juhlille kutsutut, Lk 14:15-24, (vain Luukkaalla)

Vähävarainen rakentaja, 14:28-30, (vain Luukkaalla)
Kuninkaan sotasuunnitelmat, Lk 14:31-35, (vain Luukkaalla)

Mauton suola, Lk 14:34-35, vrt Matt 5:13, Mark 9:50

Ilo lampaan löytämisestä Lk 15:4-7, (Matteuksella samankaltainen vertaus)

Ilo rahan löytämisestä Lk 15:8-10, (vain Luukkaalla)

Ilo kuolleen pojan paluusta Lk 15:11-32 (vain Luukkaalla)

Isäntä ja epärehellinen taloudenhoitaja, Lk 16:1-16, (vain Luukkaalla)

Rikas mies ja Lasarus, Lk 16:19-31, (vain Luukkaalla)

Jumalaton tuomari ja peräänantamaton leskivaimo, Lk 18:1-8, (vain Luukkaalla)

Fariseus ja publikaani pyhäkössä, Lk 18:9-14, vert. Mt 25:14-30

Lapset vertauskuvana Jumalan valtakunnasta, Lk 18:15-17, vert. Mt 19:13-15, Mark 10:13-16)

Kymmenen leiviskää kullekin, Lk 19:11-27, (vain Luukkaalla)

Viinitarhan omistaja ja sen vuokraajat, Lk 20:9-19, vrt. Mt 21:33-46, Mark 12:1-12.

Viikunapuu keväällä, Lk 21:29-33, Mt 24:32-35, Mark 13:28-31.

Luukkaan esittämät vertaukset on pääsääntöisesti ymmärretty väärin. Vertaus "Laupiaasta samarialaisesta" on malliesimerkki siitä, miten kirkonmiehet ja muut kristinuskon vihamiehet tulkitsevat Raamattua. Ei laupias samarialainen juossut roistojen perään tarjoamaan heille sosiaaliturvaa, vaan ryhtyi pelastamaan roistojen käsiin joutunutta tavallista kansalaista.

Laupias samarialainen, kts Lk 10:25-37

Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?" Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää". Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni (και τις εστιν μου πλησιον)?" Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin". (Lk 10:25-37)

Ilo kadonneen lampaan ja kadonneen rahan löytämisestä. Lk 15:1-10

Raamatussa yksi usein toistuva aihe koskee isää, jolla on kaksi poikaa. Vanhan Liiton sääntöjen mukaan vanhimman pojan kuului saada suurin osa omaisuudesta, mutta joskus kävi niin, että etusija annettiinkin nuorimmalle. Korostetusti tämä tulee ilmi Jeesuksen vertauksessa "tuhlaajapojasta", jonka tärkeyttä korostetaan kahdella pienellä vertauksella kadonneen lampaan ja kadonneen rahan löytymisen aiheuttamasta ilosta:

Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan". Niin hän puhui heille tämän vertauksen (την παραβολην ταυτην) sanoen: "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä (μετανοουντι), kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät mielenmuutosta tarvitse (ου χρειαν εχουσιν μετανοιας). Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä (επι ενι αμαρτωλω μετανοουντι )." (Lk 15:1-10)

Tuhlaajapoika, Lk 15:11-32

Tässä kertomuksessa vanhempi poika saa kyllä hänelle luvatun maan, mutta mielenmuutokseen tullut ja uuden elämänsä Jumalan armolle perustanut nuorempi veli ("tuhlaajapoika", venäjäksi jopa "bludnyi syn") perii taivaallisen kirkkauden ja kunnian.

Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi orjilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon (ανεζησεν), hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden orjista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon (ανεζησεν), hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'" (Lk 15:11-32)

Isäntä ja epärehellinen taloudenhoitaja Lk 16:1-6

Jumalan valtakunnan ongelmana ovat olleet sen pastorit, jotka julistavat synninpäästöä ihmisille, jotka eivät ole muuttaneet mieltään eivätkä edes tunnustautuvat Jeesuksen seuraajiksi. Kun nyt on kulunut kohta kaksi tuhatta vuotta tämän vertauksen esittämisestä, on aika ihmetellä, kuinka hyvin Jeesus vertauksen pappien uskottomuudesta ennakolta esitti:


Ja hän puhui myös opetuslapsilleen (ελεγεν δε και προς τους μαθητας αυτου): "Oli rikas mies, jolla oli huoneenhaltija (ανθρωπος τις ην πλουσιος ος ειχεν οικονομον), ja hänelle kanneltiin, että tämä hävitti hänen omaisuuttansa (και ουτος διεβληθη αυτω ως διασκορπιζων τα υπαρχοντα αυτου). 16:2 Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle (και φωνησας αυτον ειπεν αυτω): 'Mitä minä kuulenkaan sinusta (τι τουτο ακουω περι σου)? Tee tili huoneenhallituksestasi (αποδος τον λογον της οικονομιας σου); sillä sinä et voi enää minun huonettani hallita (ου γαρ δυνηση ετι οικονομειν).' 16:3 Niin huoneenhaltija sanoi mielessään (ειπεν δε εν εαυτω ο οικονομος): 'Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois huoneenhallituksen (τι ποιησω οτι ο κυριος μου αφαιρειται την οικονομιαν απ εμου)? Kaivaa minä en jaksa, kerjuuta häpeän (σκαπτειν ουκ ισχυω επαιτειν αισχυνομαι). 16:4 Minä tiedän, mitä teen (εγνων τι ποιησω), että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut pannaan pois huoneenhallituksesta (ινα οταν μετασταθω της οικονομιας δεξωνται με εις τους οικους αυτων).' 16:5 Ja hän kutsui luoksensa jokaisen herransa velallisista yksitellen ja sanoi ensimmäiselle (και προσκαλεσαμενος ενα εκαστον των χρεωφειλετων του κυριου εαυτου ελεγεν τω πρωτω): 'Paljonko sinä olet velkaa minun herralleni (ποσον οφειλεις τω κυριω μου)?' 16:6 Tämä sanoi (ο δε ειπεν): 'Sata astiaa öljyä (εκατον βατους ελαιου)'. Niin hän sanoi hänelle (και ειπεν αυτω): 'Ota velkakirjasi (δεξαι σου το γραμμα), istu ja kirjoita pian viisikymmentä (και καθισας ταχεως γραψον πεντηκοντα)'. 16:7 Sitten hän sanoi toiselle (επειτα ετερω ειπεν): 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa (συ δε ποσον οφειλεις)?' Tämä sanoi (ο δε ειπεν): 'Sata tynnyriä nisuja (εκατον κορους σιτου)'. Ja hänelle hän sanoi (και λεγει αυτω): 'Ota velkakirjasi ja kirjoita kahdeksankymmentä (δεξαι σου το γραμμα και γραψον ογδοηκοντα)'. 16:8 Ja herra kehui väärää huoneenhaltijaa siitä (και επηνεσεν ο κυριος τον οικονομον της αδικιας), että hän oli menetellyt ovelasti (οτι φρονιμως εποιησεν). Sillä tämän maailman lapset ovat omaa sukukuntaansa kohtaan ovelampia kuin valkeuden lapset (οτι οι υιοι του αιωνος τουτου φρονιμωτεροι υπερ τους υιους του φωτος εις την γενεαν την εαυτων εισιν). 16:9 Ja minä sanon teille (καγω υμιν λεγω): tehkää itsellenne ystäviä vääryyden mammonasta (ποιησατε εαυτοις φιλους εκ του μαμωνα της αδικιας), että he, kun joudutte lähtemään, teidät otettaisiin iäisiin majoihin (ινα οταν εκλιπητε δεξωνται υμας εις τας αιωνιους σκηνας). 16:10 Joka vähimmässä on uskollinen (ο πιστος εν ελαχιστω), on paljossakin uskollinen (και εν πολλω πιστος εστιν), ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä (και ο εν ελαχιστω αδικος και εν πολλω αδικος εστιν). 16:11 Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa (ει ουν εν τω αδικω μαμωνα πιστοι ουκ εγενεσθε), kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on (το αληθινον τις υμιν πιστευσει)? 16:12 Ja jos ette ole olleet uskolliset siinä, mikä on toisen omaa (και ει εν τω αλλοτριω πιστοι ουκ εγενεσθε), kuka teille antaa sitä, mikä teidän omaanne on (το υμετερον τις υμιν δωσει)? 16:13 Ei talonväestä kukaan voi palvella kahta herraa (ουδεις οικετης δυναται δυσι κυριοις δουλευειν); sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava (η γαρ τον ενα μισησει και τον ετερον αγαπησει), taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva (η ενος ανθεξεται και του ετερου καταφρονησει). Ette voi olla Jumalan ja mammonan orjia (ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμωνα)." (Lk 16:1-13)

Lasarus ja rikas mies. Lk 16:19-31

Tässä on vertaus, jonka pitäisi auttaa meitä näkemään asiat ajoissa sellaisena kun ne ovat. Jos emme pysty tässä ajassa rakastamaan lähimmäistä, ei myöhemmin tullut viisaus auta.


Oli rikas mies (ανθρωπος δε τις ην πλουσιος), joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin (και ενεδιδυσκετο πορφυραν και βυσσον) ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti (ευφραινομενος καθ ημεραν λαμπρως). 16:20 Mutta eräs köyhä, jonka nimi oli Lasarus (πτωχος δε τις ην ονοματι λαζαρος), oli heitetty hänen ovensa eteen täynnä paiseita (ος εβεβλητο προς τον πυλωνα αυτου ηλκωμενος) 16:21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla (και επιθυμων χορτασθηναι απο των ψιχιων), jotka putosivat rikkaan pöydältä (των πιπτοντων απο της τραπεζης του πλουσιου). Ja koiratkin tulivat (αλλα και οι κυνες ερχομενοι) ja nuolivat hänen paiseitansa (απελειχον τα ελκη αυτου). 16:22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli (εγενετο δε αποθανειν τον πτωχον), ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan (και απενεχθηναι αυτον υπο των αγγελων εις τον κολπον του αβρααμ). Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin (απεθανεν δε και ο πλουσιος και εταφη). 16:23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa (και εν τω αδη επαρας τους οφθαλμους αυτου), vaivoissa ollessaan (υπαρχων εν βασανοις), näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan (ορα τον αβρααμ απο μακροθεν και λαζαρον εν τοις κολποις αυτου). 16:24 Ja hän huusi sanoen (και αυτος φωνησας ειπεν): 'Isä Aabraham, armahda minua (πατερ αβρααμ ελεησον με) ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen (και πεμψον λαζαρον ινα βαψη το ακρον του δακτυλου αυτου υδατος) ja jäähdyttämään minun kieltäni (και καταψυξη την γλωσσαν μου), sillä minulla on kova tuska tässä liekissä (οτι οδυνωμαι εν τη φλογι ταυτη)!' 16:25 Mutta Aabraham sanoi (ειπεν δε αβρααμ): 'Poikani (τεκνον), muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi (μνησθητι οτι απελαβες συ τα αγαθα σου εν τη ζωη σου), ja Lasarus samoin sai pahaa (και λαζαρος ομοιως τα κακα); mutta nyt hän saa lohdutusta (νυν δε οδε παρακαλειται), sinä taas kärsit tuskaa (συ δε οδυνασαι). 16:26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa (αι επι πασιν τουτοις μεταξυ ημων και υμων χασμα μεγα εστηρικται), että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne (οπως οι θελοντες διαβηναι εντευθεν προς υμας), eivät voisi (μη δυνωνται), eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme (μηδε οι εκειθεν προς ημας διαπερωσιν).' 16:27 Hän sanoi (ειπεν δε): 'Niin minä siis pyydän sinua, isä (ερωτω ουν σε πατερ), että lähetät hänet isäni taloon (ινα πεμψης αυτον εις τον οικον του πατρος μου) 16:28 - sillä minulla on viisi veljeä (εχω γαρ πεντε αδελφους) - todistamaan heille (οπως διαμαρτυρηται αυτοις), etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan (ινα μη και αυτοι ελθωσιν εις τον τοπον τουτον της βασανου)'. 16:29 Aabraham sanoi hänelle (λεγει αυτω αβρααμ): 'Heillä on Mooses ja profeetat (εχουσιν μωσεα και τους προφητας); kuulkoot niitä (ακουσατωσαν αυτων)'. 16:30 Niin hän sanoi (ο δε ειπεν): 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he muuttaisivat mielensä (ουχι πατερ αβρααμ αλλ εαν τις απο νεκρων πορευθη προς αυτους μετανοησουσιν)'. 16:31 Mutta Aabraham sanoi hänelle (ειπεν δε αυτω): 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja (ει μωσεως και των προφητων ουκ ακουουσιν), niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös (ουδε εαν τις εκ νεκρων αναστη πεισθησονται)'."

Lesken oikeuden puolustaja, Lk 18:1-8

Vaikka tämän maailmanajan ihmiset ovat toivottomassa tilassa varsinkin nyt, kun Herran tulo on lähellä, eivät he ilman uskoa voi apua saadakseen lähestyä Jumalaa, mutta se, jolla usko on, saa avun Jumalalta:

Ja hän puhui heille myös vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä (ελεγεν δε και παραβολην αυτοις προς το δειν παντοτε προσευχεσθαι και μη εκκακειν). 18:2 Hän sanoi (λεγων): "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä (κριτης τις ην εν τινι πολει τον θεον μη φοβουμενος και ανθρωπον μη εντρεπομενος). 18:3 Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo (χηρα δε ην εν τη πολει εκεινη), joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan (και ηρχετο προς αυτον λεγουσα εκδικησον με απο του αντιδικου μου)'. 18:4 Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut (και ουκ ηθελησεν επι χρονον). Vaan sitten hän sanoi mielessään (μετα δε ταυτα ειπεν εν εαυτω): 'Vaikka en pelkää Jumalaa ja ihmisiä en häpeä (ει και τον θεον ου φοβουμαι και ανθρωπον ουκ εντρεπομαι), 18:5 niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa (δια γε το παρεχειν μοι κοπον την χηραν ταυτην), minä autan hänet oikeuteensa (εκδικησω αυτην), ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni (ινα μη εις τελος ερχομενη υπωπιαζη με)'." 18:6 Niin Herra sanoi (ειπεν δε ο κυριος): "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo (ακουσατε τι ο κριτης της αδικιας λεγει)! 18:7 Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa (ο δε θεος ου μη ποιησει την εκδικησιν των εκλεκτων αυτου), jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat (των βοωντων προς αυτον ημερας και νυκτος), ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa (και μακροθυμων επ αυτοις)?
18:8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian (λεγω υμιν οτι ποιησει την εκδικησιν αυτων εν ταχει). Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä (πλην ο υιος του ανθρωπου ελθων αρα ευρησει την πιστιν επι της γης)?" (Lk 18:1-8)

Fariseus ja publikaani pyhäkössä

Kertomus kahdesta rukoilijasta ei näytä vertaukselta, sillä teeskentelijöitä on jopa enemmän, kuin kilvoittelijoita. Asia kuitenkin varmistuu, kun viimeisessä jakeessa paljastetaan Jumalan lahjomaton periaate:


Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen (την παραβολην ταυτην): 18:10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 18:11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. 18:12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' 18:13 Ja publikaani seisoi taaempana eikä tahtonut edes silmiään taivasta kohti nostaa (και ο τελωνης μακροθεν εστως ουκ ηθελεν ουδε τους οφθαλμους εις τον ουρανον επαραι), vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen (ο θεος ιλασθητι μοι τω αμαρτωλω)'. 18:14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan (οτι πας ο υψων εαυτον ταπεινωθησεται), mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään (ο δε ταπεινων εαυτον υψωθησεται)." (Lk 18:9-14)

Lapset vertauskuvina Taivasten valtakunnasta

Kirkollisissa piireissä puhutaan periytyvästä synnistä, perisynnistä. Jeesus kuitenkin julistaa, että Jumalan valtakunta on lasten kaltainen. Ajatelkaa itse: Lapsi luottaa isäänsä, niin kuin Jumalan lapsi Jumalaan. No, ehkäpä ne kirkon miehet eivät luota.

Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia (προσεφερον δε αυτω και τα βρεφη), että hän koskisi heihin (ινα αυτων απτηται); mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat heitä (ιδοντες δε οι μαθηται επετιμησαν αυτοις). 18:16 Mutta Jeesus kutsui ne tykönsä ja sanoi (ο δε ιησους προσκαλεσαμενος αυτα ειπεν): "Sallikaa lasten tulla minun tyköni (αφετε τα παιδια ερχεσθαι προς με) älkääkä estäkö heitä (και μη κωλυετε αυτα), sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta (των γαρ τοιουτων εστιν η βασιλεια του θεου). 18:17 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi (ος εαν μη δεξηται την βασιλειαν του θεου ως παιδιον), se ei pääse sinne sisälle (ου μη εισελθη εις αυτην)." (Lk 18:15-17)

Kristittynä maailmassa Lk 19:11-27

Jeesus oli tulossa Jerikon suunnalta Jerusalemiin, ja ihmiset luulivat, että nyt hän vihdoinkin perustaa heidän kaipaamansa Jumalan valtakunnan. Mutta Herralla oli muita suunnitelmia. Hänen tehtävänään oli sovittaa ihmisten synnit, sillä ilman syntien sovitusta kukaan ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Syntien sovituksen jälkeen sovituksen sanaa oli saarnattava kaikille maailman kansoille, ja vasta kun se on tehty, hän tulisi takaisin, ja ottaisi vallan ohjakset käsiinsä. Nyt oltiin vasta tehtävänjakovaiheessa, kun Jeesus sanoo:

Eräs jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan (ανθρωπος τις ευγενης επορευθη εις χωραν μακραν) saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen (λαβειν εαυτω βασιλειαν και υποστρεψαι). 19:13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen orjaansa (καλεσας δε δεκα δουλους εαυτου), antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille (εδωκεν αυτοις δεκα μνας και ειπεν προς αυτους): "Asioikaa näillä, kunnes minä tulen (πραγματευσασθε εως ερχομαι)". 19:14 Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä (οι δε πολιται αυτου εμισουν αυτον) ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan (και απεστειλαν πρεσβειαν οπισω αυτου λεγοντες): "Emme tahdo tätä kuninkaaksemme (ου θελομεν τουτον βασιλευσαι εφ ημας)". 19:15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne orjat (και εγενετο εν τω επανελθειν αυτον λαβοντα την βασιλειαν και ειπεν φωνηθηναι αυτω τους δουλους τουτους), joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut (οις εδωκεν το αργυριον ινα γνω τις τι διεπραγματευσατο). 19:16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi (παρεγενετο δε ο πρωτος λεγων): "Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää (κυριε η μνα σου προσειργασατο δεκα μνας)". 19:17 Ja hän sanoi hänelle (και ειπεν αυτω): "Hyvä on, sinä hyvä orja (ευ αγαθε δουλε); koska vähimmässä olet ollut uskollinen (οτι εν ελαχιστω πιστος εγενου), niin saat vallita kymmentä kaupunkia (ισθι εξουσιαν εχων επανω δεκα πολεων)". 19:18 Ja toinen tuli ja sanoi (και ηλθεν ο δευτερος λεγων): "Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää (κυριε η μνα σου εποιησεν πεντε μνας)". 19:19 Niin hän sanoi tällekin (ειπεν δε και τουτω): "Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia (και σου γινου επανω πεντε πολεων)". 19:20 Vielä tuli yksi ja sanoi (και ετερος ηλθεν λεγων): "Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa (κυριε ιδου η μνα σου ην ειχον αποκειμενην εν σουδαριω). 19:21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt (εφοβουμην γαρ σε οτι ανθρωπος αυστηρος ει αιρεις ο ουκ εθηκας και θεριζεις ο ουκ εσπειρας)." 19:22 Ja hän sanoi hänelle (λεγει δε αυτω): "Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha orja (εκ του στοματος σου κρινω σε πονηρε δουλε). Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi (ηδεις οτι εγω ανθρωπος αυστηρος ειμι), joka otan, mitä en ole talteen pannut (αιρων ο ουκ εθηκα), ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt (και θεριζων ο ουκ εσπειρα); 19:23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään (και διατι ουκ εδωκας το αργυριον μου επι την τραπεζαν), että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen (και εγω ελθων συν τοκω αν επραξα αυτο)?" 19:24 Ja hän sanoi vieressä seisoville (και τοις παρεστωσιν ειπεν): "Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää (αρατε απ αυτου την μναν και δοτε τω τας δεκα μνας εχοντι)". 19:25 Niin he sanoivat hänelle (και ειπον αυτω): "Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää (κυριε εχει δεκα μνας)". 19:26 "Minä sanon teille, että (λεγω γαρ υμιν οτι) jokaiselle, jolla on, annetaan (παντι τω εχοντι δοθησεται); mutta jolla ei ole (απο δε του μη εχοντος), siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on (και ο εχει αρθησεται απ αυτου). 19:27 Mutta ne viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa (πλην τους εχθρους μου εκεινους τους μη θελησαντας με βασιλευσαι επ αυτους), tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni (αγαγετε ωδε και κατασφαξατε εμπροσθεν μου)." (Kts. Lk 19:12-27)

Viikunapuu lopun ajan merkkinä, Lk 21:29-33

Jeesuksen kerran kiroama viikunapuu on tärkeä merkki Jumalan sapattivuoden tulosta, sillä viikunapuu on Israelin symboli. Liian ruusuisia unelmia ei nykyisen sukupolven kannata elätellä, sillä tämän aikakauden loppu ennen uuden alkamista on vaikea ei pelkästään Israelille, vaan koko maailmalle:

Ja hän puhui heille vertauksen (και ειπεν παραβολην αυτοις): "Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita (ιδετε την συκην και παντα τα δενδρα). 21:30 Kun ne jo puhkeavat lehteen (οταν προβαλωσιν), niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte (ηδη βλεποντες αφ εαυτων γινωσκετε), että kesä jo on lähellä (οτι ηδη εγγυς το θερος εστιν). 21:31 Samoin te myös (ουτως και υμεις), kun näette tämän tapahtuvan, tajutkaa (οταν ιδητε ταυτα γινομενα γινωσκετε), että Jumalan valtakunta on lähellä (οτι εγγυς εστιν η βασιλεια του θεου). 21:32 Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν οτι): tämä sukupolvi ei katoa (ου μη παρελθη η γενεα αυτη), ennenkuin kaikki tapahtuu (εως αν παντα γενηται). 21:33 Taivas ja maa katoavat (ο ουρανος και η γη παρελευσονται), mutta minun sanani eivät katoa (οι δε λογοι μου ου μη παρελθωσιν). 21:34 Mutta pitäkää vaari itsestänne (προσεχετε δε εαυτοις), ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet (μηποτε βαρυνθωσιν υμων αι καρδιαι εν κραιπαλη και μεθη και μεριμναις βιωτικαις), niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta (και αιφνιδιος εφ υμας επιστη η ημερα εκεινη) 21:35 niinkuin paula (ως παγις); sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat (γαρ επελευσεται επι παντας τους καθημενους επι προσωπον πασης της γης). 21:36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa (αγρυπνειτε ουν εν παντι καιρω δεομενοι), että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on (ινα καταξιωθητε εκφυγειν ταυτα παντα τα μελλοντα γινεσθαι), ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä (και σταθηναι εμπροσθεν του υιου του ανθρωπου)." (Lk 21:29-33)

Raamattu ei ole mikään systemaattisen teologian oppikirja. Se on enemmän. Vertauksissa esitetään tieto Jumalan valtakunnan kehitysvaiheista pienestä alusta aina lopulliseen toteutumiseen asti, niin että se, joka tuntee vertaukset voi kuin kalenterista katsoa, missä vaiheessa Jumalan suunnitelmaa milloinkin mennään. Tämän suunnitelman runko on kätketty jo Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 23 esitettyyn Jumalan kalenteriin, jonka historiallinen tausta on niissä teoissa, jotka tapahtuivat Mooseksen aikana silloin, kun Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta noin vuonna 1550 eKr.

Kalenteri alkaa Israelin vapautuksella Egyptistä, joka tapahtui sinä yönä kun jokainen perhe oli uhrannut virheettömän karitsan puolestaan syntiuhriksi. Tämän pääsiäiseksi kutsutun uhritoimituksen lisäksi vuosittain vietettäväksi määrätään seitsemän ylimääräistä sapattia. Kolmannen Mooseksen Kirjan 23. luvun mukaan vuosittain vietettäväksi määrätään pääsiäisuhrin jälkeen vietettävät Happamattoman leivän päivät, ja uutislyhteen heilutus ja siitä laskien viidenkymmenen vuorokauden kuluttua vietettävä Helluntai sekä syksyn juhlakauden aikana vietettävät pasuunansoiton päivä, sovituspäivä sekä lehtimajan juhla. Näillä juhlapäivillä on paitsi historiallinen myös profeetallinen merkitys, jonka toteutumista me tässä seuraamme. Vuosittain toistuvista juhlista kevään ja kesän juhlat ovat jo saaneet täyttymyksensä, mutta muutamat näistä esikuvallisista juhlista on vielä täyttymättä. Pasuunansoiton päivä on vertauskuva kuolleitten ylösnousemuksesta, Sovituspäivä Jumalan Kaikkivaltiaan eteen tuodun Karitsan morsiamen kruunajaistilaisuudesta ja maan kansakuntien tuomiosta ja Lehtimajan juhla on vertauskuva Jumalan valtakunnasta maan päällä.

Эти праздники, имели кроме исторического значения, также и пророческое значение, исполнение которого нас интересует, поскольку мы сами являемся участниками этого процесса. Весенние праздники уже прошли и сокрытый в них смысл исполнен в распятии и воскресения Христа, его появление в Небесном Храме как первенца земного урожая тоже. Во время пятидесятницы произошло сошествие Святого Духа и рождение экклесии (εκκλησία). Пока только не исполнены осенние праздники. Праздник труб напоминает нам о том дне, когда Господь сам вострубит и мертвых во Христе воскреснут. Праздник примирения нам говорит о том, что невеста Христа будет им представлен на одобрение перед Отцом небесным, чтобы получить усыновление уже не по вере, а на факту. Потом, через пять дней начинается праздник кущей, как символ свадьбы, на которой будут участвовать все, которые выдержать день Пришествия Господа во славе. После последнего праздника отмечается еще восьмой великий день как символ о вечности.

Jumalan kalenteri on siitä erikoinen, että siinä otetaan lukuun vain se aika, jonka kuluessa Hän on Israelin kuninkaana. Jos tätä periaatetta ei huomioida, eivät Raamatun vuosiluvut täsmää. Mutta kun laskuista vähennetään ne vuodet, jotka Israel oli naapurikansojen miehittämänä, alkavat vuosiluvutkin täsmätä. Suuremman luokan katkoksen Israelin kalenteriin aiheuttavat "pakanain ajat", jotka alkoivat Israelin menetettyä itsenäisyytensä. Vanhan Testamentin profeetoista erityisesti Daniel selostaa sitä aikaa, jolloin muut kansat hallitsevat Israelia; hän jopa kirjoittaa pakanakansojen aikoja koskevat tekstinsä aramean, sen ajan ei-juutalaisten kansojen diplomaattikielellä. Kansojen (kr. etni, sanasta etnos) ajat päättyvät vasta, kun Israelin jäännös Suuren Vaivan Ajan jälkeen katsoo häneen, jonka he ovat lävistäneet.

Muiden kansojen aikojen merkityksestä juutalaisten elämään Jeesus kertoi juuri ennen ristille naulitsemistaan näin:

Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva kansojen tallattavana, kunnes kansojen ajat täyttyvät (αχρι πληρωθωσιν καιροι εθνων). (Lk 21:20-24)

Vangeiksi vieminen tapahtui vuonna 70 ja Jerusalemista tuli jälleen pääkaupunki vuonna 1968, mutta vieläkin kaupungin statusta pidetään kiistanalaisena. Suuren välienselvittelyn siemenet on taas kylvetty ja samalla on petetty paljon ihmisiä luulemaan, että tämä olisi se asia, joka lopettaisi pakanain ajat. Jerusalemista tulee kyllä pääkaupunki, mutta se on silloin Uusi Jerusalem, ja mikä tärkeintä, vasta sitten kun sen kuningas on Jeesus, Jumalan Voideltu.

 

Sivulle 04: Kuka hän on?