##A02 lokakuu fi eu02, 20 sivua, 2018-10-13

Kirjan EVANKELIUMI työversion osa A02

 

 

Taivasten Valtakunnan ohjelmajulistus

 

Juutalaisten pakkosiirtolaisuus Babylonissa oli kestänyt 70 vuotta, kun he vuonna 538 eKr saivat luvan palata maahansa. Paluumuuttajia ensimmäiseen lähtöön löytyi vain runsaat 42000. He saivat myös luvan ryhtyä rakentamaan temppeliä, mutta työn alku viivästyi vihollisten salahankkeiden takia.

Juutalaisten rakentama uusi temppeli oli vaatimaton, eikä Jumalan kirkkaus täyttänyt sitä, kuten ilmestysmajaa tai Salomonin temppeliä silloin, kun ne valmistuivat. Mutta jo noin 740 vuotta ennen Kristuksen syntymää Jesaja oli ilmoittanut Jumalan kunnian ilmestymisestä:

Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes 40:3-5)

Viimeinen "pienistä profeetoista", Malakia, julistaa vielä sanoman siitä, millaisesta kunniasta tässä on kysymys:

Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. (Mal 3:1-2)

Juutalaisten oli tiedettävä, että kukaan ei voi nähdä Jumalan kunniaa ja jäädä eloon. Jopa Jumalalle pyhitetyn temppelin "kaikkeinpyhimpään" ei voinut mennä kukaan, paitsi ylipappi, joka huolellisten puhdistus- ja pyhittäytymistoimien jälkeen kävi huoneessa kerran vuodessa suorittamassa vaaditut uhritoimitukset. Jos nyt temppelin Herra itse ilmestyisi kansansa keskuuteen, eikö se olisi jotakin vielä vaarallisempaa?

Mutta kuka, noin tarkkaan ottaen, oli tämä Herra ja Liiton enkeli itse, jonka tuloa "huutavan ääni" erämaassa oli tulossa julistamaan? Kirkkoraamatussa käytetty sana Herra tarkoittaa saksalaista sotaurhoa, joka hebreankielisen sanan Jehovah (Minä olen, Olevainen, Elävä Jumala) käännökseksi sopii jopa huonommin, kuin se muinaissuomalaisista sotaurhoista käytetty sana "uros", joka nyt elää omaa elämäänsä Suomen itäisen naapurivaltion nimessä. Jesajan tekstin virolaisesta, vuoden 1968 käännöksestä tulijan henkilöllisyys käy paremmin ilmi:

Hüüdja hääl: "Valmistage kõrves Jehoova teed, tehke lagendikul maantee tasaseks meie Jumalale! Kõik orud ülendatagu ja kõik mäed ning künkad alandatagu: mis mätlik, saagu tasaseks, ja konarlik siledaks maaks! Siis ilmub Jehoova au ja kõik liha näeb seda üheskoos! Jah, Jehoova suu on rääkinud!" (Jes 40:3-5. Piibel. Vana ja Uus Testament. Suomen Raamattuseura,1991, käännös: BFBS 1968).

Kyse ei siis ole kenestä tahansa herrasta tai uroksesta, vaan hänestä, jonka kautta maailma luotiin. Jumalan esikoinen oli tulossa maailmaan, täyttääkseen koko luomistyön tärkeimmän vaiheen itse, henkilökohtaisesti. Monet tiesivät odottaa Eevalle, Aabrahamille, Iisakille, Jaakobille ja Joosefille annettujen lupauksien täyttymistä, Davidille luvatun messiaskuninkaan tulemista ja muiden profetioiden täytymistä, mutta Jesajan profetiat antavat tulijasta aivan erilaisen kuvan:

Katso, minun orjani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo - niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita. Kuka uskoo meidän saarnamme (Mi ha'amin lishmutanu), kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? (Jes 52:13-53:1)

Ilmoitetut yksityiskohdat sopivat vain Jeesukseen:

Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. 53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. 53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. 53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. 53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. 53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. 53:9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. 53:10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. 53:11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas orjani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. 53:12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. (Jes 53:2-12)

Juutalaisille, joka odottivat suurta kansallista johtajaa, ylipappia ja profeettaa tämä oli suorastaan nöyryyttävä ennustus, ja tämä, kuten muutkin vastaavat ennustukset, näytti olevan myös ristiriitainen niiden lupauksien kanssa, jotka sentään perustuivat niihin messias-ennustuksiin, joissa tuleva kuningas on suuri kansojen valtias.

Noin 400 vuotta ennen Jeesuksen syntymää profeetat vaikenivat. Viimeisen profetian antoi Malakia, joka kirjansa lopussa julistaa:

Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi. (Mal 4:5-6)

Profeettojen vaikenemisen jälkeen alkaa myrskyinen aika. Aleksanteri Makedonialainen valloittaa Jerusalemin ja koko Lähi-idän ja hänen kuolemansa jälkeen uudet vallanpitäjät näyttävät julmat kasvonsa. Juudeassa näyttämölle astuvat aseelliset kansanjohtajat sekä uskonnolliset gurut, fariseukset ja heidän kirjurinsa, joita sanottiin kirjanoppineiksi. He olivat aikansa mielipidejohtajia, mutta heille ei suotu sitä kunniaa, että he olisivat päässeet Messiaan airueiksi. Heiltä puuttui myös se moraalinen auktoriteetti, jonka yhteistyö Jumalan Hengen kanssa profeetalle antaa.

Johannes Kastajan syntymä muutti tilanteen. Markus kertoo:


Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku (αρχη του ευαγγελιου ιησου χριστου υιου του θεου). 1:2 Niinkuin profeetoissa on kirjoitettuna (ως γεγραπται εν τοις προφηταις): "Katso, minä lähetän enkelini sinun kasvojesi edellä (ιδου εγω αποστελλω τον αγγελον μου προ προσωπου σου), ja hän on valmistava sinun tiesi sinun edelläsi (ος κατασκευασει την οδον σου εμπροσθεν σου)". 1:3 "Huutavan ääni kuuluu erämaassa (φωνη βοωντος εν τη ερημω): 'Valmistakaa Herralle tie (ετοιμασατε την οδον κυριου), tehkää polut hänelle tasaisiksi (ευθειας ποιειτε τας τριβους αυτου)'", 1:4 niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa (εγενετο ιωαννης βαπτιζων εν τη ερημω) mielenmuutoksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi (και κηρυσσων βαπτισμα μετανοιας εις αφεσιν αμαρτιων). 1:5 Ja koko Juudean maa ja jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä (και εξεπορευετο προς αυτον πασα η ιουδαια χωρα και οι ιεροσολυμιται), ja hän kastoi heidät kaikki Jordanin virrassa (και εβαπτιζοντο παντες εν τω ιορδανη ποταμω υπ αυτου), kun he tunnustivat syntinsä (εξομολογουμενοι τας αμαρτιας αυτων). 1:6 Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista (ην δε ιωαννης ενδεδυμενος τριχας καμηλου) ja vyötäisillään nahkavyö (και ζωνην δερματινην περι την οσφυν αυτου); ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa (και εσθιων ακριδας και μελι αγριον). 1:7 Ja hän saarnasi sanoen (και εκηρυσσεν λεγων): "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi (ερχεται ο ισχυροτερος μου οπισω μου), jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään (ου ουκ ειμι ικανος κυψας λυσαι τον ιμαντα των υποδηματων αυτου). 1:8 Minä kastan teidät vedessä (εγω μεν εβαπτισα υμας εν υδατι), mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengessä (αυτος δε βαπτισει υμας εν πνευματι αγιω)." (Mark 1:1-8)

Sitten myös Jeesus itse tuli hänen kastettavakseen:

Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa (και εβαπτισθη υπο ιωαννου εις τον ιορδανην ). Ja heti, vedestδ noustessaan (αναβαινων απο του υδατος), hδn näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen (και το πνευμα ωσει περιστεραν καταβαινον επ αυτον). Ja taivaista tuli δäni: "Sinä olet minun rakas poikani (συ ει ο υιος μου ο αγαπητος); johon minδ olen mielistynyt (εν ω ευδοκησα)”. (Mark 1:9-11)

Lainaamme edelleen Markuksen tekstiä, sillä hän kirjoittaa lakonisen lyhyesti:

Kohta sen jälkeen Henki (και ευθυς το πνευμα) ajoi hänet (εκβαλλει αυτον - heittδä hänet) erämaahan (εις την ερημον). Ja hδn oli siellä erämaassa neljäkymmentä päivää (και ην εκει εν τη ερημω ημερας τεσσαρακοντα), saatanan kiusattavana (πειραζομενος υπο του σατανα), ja hän oli petojen seassa (και ην μετα των θηριων); ja enkelit tekivδt hänelle palvelusta (και οι αγγελοι διηκονουν αυτω). (Mark 1:12-13)

Profeettojen tehtävänä oli ollut antaa niin tarkat ennakkotiedot Jumalan Pojan tulosta rakennustyömaalleen, että muut rakentajat osaisivat ottaa hänet vastaan asiaankuuluvan arvokkaasti ja alistua hänen valtaansa yhtä nöyrästi kuin Johannes Kastaja. Työmaapäiväkirjan pitäjiä oli neljä, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, joiden kaikkien kertomuksia sanotaan nyt sanotaan "evankeliumeiksi" ja niiden kirjoittajia evankelistoiksi.

Edellä jo selvitimme, että sana "evankeliumi" tarkoittaa ilosanomaa. Mutta onhan niitä ilosanomia niin monenlaisia. Jollekin saattaa olla ilosanoma, että isä tulee selvänä kotiin, ja jollekin toiselle se, että sisko pääsi sahalle töihin. Seurataanpa, miten nämä neljä valtuutettua evankelistaa lähestyvät asiaa. Marssijärjestys näyttää seuraavalta: Johannes Kastaja suorittaa esityön, sitten Jeesus tulee hänen kastettavakseen ja saa Isän Jumalan siunauksen ja Pyhän Hengen, jonka jälkeen Henki heittää Jeesuksen erämaahan neljäksikymmeneksi vuorokaudeksi saatanan kiusattavaksi.

Saatana on jo kuullut Jeesuksen tehtävästä, ja Johannes Kastajan suusta hän oli saattanut kuulla lisää:

Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: "Muuttakaa mielenne (μετανοειτε), sillä Taivasten valtakunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)". Sillä hän on se, josta profeetta Esaias (Jesaja) puhuu sanoen: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle (κυριου) tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'." (Mt 3:1-3)

Saatanalle sana Jumalan kuningaskunnasta oli uhkakuva. Saatana oli jo pitkään kehitellyt sotilaspoliittista valtiomahtia, jossa talouselämä, uskonto ja sotilaspoliittinen valta yhdistyvät saumattomaksi järjestelmäksi. Saadakseen Jeesuksen käännytetyksi puolelleen hän tarjoaa vanhoja, mutta tehokkaita syöttejä: helpompaa tapaa hankkia leipää, uskonnollista huuhaata ja lopulta koko babylonialaisen valtarakenteensa pääministerin paikkaa. Jeesus torjuu kaikki saatanan petosyritykset Jumalan sanalla, jonka jälkeen enkelit tekevät hänelle palvelusta.

Erämaasta Jeesus menee Galileaan ja tekee siellä ensimmäiset tunnustekonsa. Sitten hän vielä palaa kotikaupunkiinsa Nasaretiin ja menee sapattina synagogaan.

Niin hänelle annettiin profeetta Jesajan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni (πνευμα κυριου επ εμε), sentähden että hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille (ου ενεκεν εχρισεν με ευαγγελιζεσθαι πτωχοις); lähettänyt minut parantamaan niitä (απεσταλκεν με ιασασθαι), joilla on särjetty sydän (τους συντετριμμενους την καρδιαν) saarnaamaan (κηρυξαι) vangituille vapautusta (αιχμαλωτοις αφεσιν) ja sokeille näkönsä saamista (και τυφλοις αναβλεψιν), lähettämään sorretut vapauteen (αποστειλαι τεθραυσμενους εν αφεσει), saarnaamaan Herran otollista vuotta (κηρυξαι ενιαυτον κυριου δεκτον)". Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. (Lk 4:17-20)

Teksti oli Jesajan jo yli 700 vuotta aiemmin kirjoittamaa tekstiä, mutta Jeesus ei lukenut sitä kokonaan:

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa (le'basar) nöyrille (anavim), lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. (Jes 61:1-3)

Jeesuksen kuulijat tajusivat, että he olivat kuulleet "armon sanoja", myös siksi, että Jeesus oli jättänyt lukematta kohdan "ja meidän Jumalamme koston päivää" ja sitä seuraavan tekstin, mutta ottivat nokkiinsa siitä, että kotikylän poika oli tullut näin viisaaksi:

Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on täyttynyt (πεπληρωται) teidän korvainne kuullen". Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen (και παντες εμαρτυρουν αυτω) ja ihmettelivδt (και εθαυμαζον) niitδ armon sanoja (επι τοις λογοις της χαριτος), jotka hδnen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?" (Lk 4:20-22)

Joosefin poika totta tosiaan. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan Joosefista, jota hänen veljensä vihasivat niin, etteivät pystyneet sanomaan hänelle hyvää sanaa. Jeesus tajusi repliikin merkityksen, ja vastasi heti:

Niin hän sanoi heille (και ειπεν προς αυτους): "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun (παντως ερειτε μοι την παραβολην ταυτην): 'Parantaja, paranna itsesi (ιατρε θεραπευσον σεαυτον)'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa (οσα ηκουσαμεν γενομενα εν τη καπερναουμ ποιησον και ωδε εν τη πατριδι σου)'." 4:24 Ja hän sanoi (ειπεν δε): "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan (αμην λεγω υμιν οτι ουδεις προφητης δεκτος εστιν εν τη πατριδι αυτου). 4:25 Minä sanon teille totuudessa (επ αληθειας δε λεγω υμιν): monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa (πολλαι χηραι ησαν εν ταις ημεραις ηλιου εν τω ισραηλ), kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta (οτε εκλεισθη ο ουρανος επι ετη τρια και μηνας εξ) ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan (ως εγενετο λιμος μεγας επι πασαν την γην), 4:26 eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä (και προς ουδεμιαν αυτων επεμφθη ηλιας), vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan (ει μη εις σαρεπτα της σιδωνος προς γυναικα χηραν). 4:27 Ja monta pitalista miestä oli profeetta Elisan aikana Israelissa (και πολλοι λεπροι ησαν επι ελισσαιου του προφητου εν τω ισραηλ), eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi (και ουδεις αυτων εκαθαρισθη), vaan ainoastaan Neeman, syyrialainen (ει μη νεεμαν ο συρος)." (Lk 4:23-27)

Kun kotikylän poika ei kelvannut, niin miten olisi pari filistealaista? Jeesus oli kajonnut juutalaiseen rasismiin ja tuloksen saattoi arvata:

Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. (Lk 4:28-30)

Johannes Kastajan vangitsemisen jälkeen Jeesus alkoi julistaa itse sitä samaa sanomaa, jolla myös Johannes Kastaja oli aloittanut julkisen toimintansa:

Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan (απο τοτε ηρξατο ο ιησους κηρυσσειν και λεγειν): "Muuttakaa mielenne (μετανοειτε) , sillä taivasten kuningaskunta on tullut lähelle (ηγγικεν γαρ η βασιλεια των ουρανων)". (Mt 4:17, kr-38 käännös)

Kysymys ei ole katumuksesta, eikä parannuksesta, vaan uskosta. Ihmisen, joka ennen uskoi ihmiseen tai mihin tahansa muuhun epäjumalaan, on vaihdettava uskon kohdetta. Uskon kohteeksi on valittava se, johon voi luottaa, ja koska sellaisia kohteita on vain yksi, se voidaan jättää jopa sanomatta. Tavallisesti lyhytsanainen Markus sen kuitenkin sanoo:

Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi (κυρύσσων) Jumalan kuningaskunnan evankeliumia (το ευαγγέλιον της βασιλεία του θεου) ja sanoi: "Aika on täyttynyt (πεπληρωται ο καιρος), ja Jumalan kuningaskunta (βασιλεια του θεου) on tullut lähelle; muuttakaa mielenne (μετανοειτε) ja uskokaa evankeliumi (και πιστευετε εν τω ευαγγελιω)". (Mark 1:14-15).

Kaikki menee uusiksi. Ihmisen, joka ennen uskoi itseensä, on Jumalaan uskoakseen luovuttava uskosta ihmiseen ja ihmisten kuvitelmiin.

Jumala ei ole demokraatti. Kyse on kuningaskunnasta, jonka kansalaisuuden hankkiminen on tullut ajankohtaiseksi, eikä kysymys ole mistään muodollisuudesta. Asian yksityiskohtaiseen selostamiseen neljä evankelistaa käyttävät 260 sivua, ja apostolisen seurakunnan kynämiehet vielä yli 350 sivua, mikä kertoo sen, että kyse ei ole mistään alennusmyyntituotteesta eikä viiden minuutin evankeliointiristiretkestä. Jumalan kuningaskunnan kansalaisuutta ei voi kukaan saada panematta peliin kaikkia resurssejaan. Yksin usko on sellainen asia, jota ei voi jakaa. Sinä uskot joko Jumalan evankeliumin, tai perustat elämäsi jonkun muun uskomuksen varaan. Ja koska lähtökohtana kaikilla ihmisillä on usko ihmiseen, on mielessä tapahduttava täydellinen paradigman vaihto. Itseriittoisille ihmisille evankeliumilla ei siis ollut mitään annettavaa.

Jeesuksen julistuksessa kaksi asiaa kulkevat rinta rinnan. Hän käskee ihmisiä muuttamaan mielensä ja julistaa samalla itse Jumalan Kuningaskuntaa sekä sanoin että teoin:

Ja Jeesus kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan (oik. Κuningaskunnan) evankeliumia (και κηρυσσων το ευαγγελιον της βασιλειας) ja paransi kaikkinaisia tauteja (νοσον) ja kaikkinaista raihnautta (μαλακιαν), mitδ kansassa oli. (Mt 4:23)

Parantamalla sairaita Jeesus osoitti valtuutensa antaa syntejä anteeksi:

Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla (ο υιος του ανθρωπου) on valta maan (εξουσιαν εχει) päällä antaa syntejä anteeksi, niin - hän sanoi halvatulle - nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi. (Mt 9:6)

Synnin takia ihmisen psykosomaattinen elämä on matka kohti väistämätöntä kuolemaa. Jeesus osoitti, että hän on tullut voittaakseen kuoleman vallan ja pystyi pysäyttämään koko prosessin. Jeesus saattoi kyllä mennä sairaan ohikin, sillä hän paransi vain ne, jotka häneltä apua pyysivät. Sangen paljon oli niitäkin, jotka eivät häneen uskoneet, sekä ylpeitä, jotka eivät häneltä apua hakeneet. Erityisen vaisu oli Jumalan pojan vastaanotto Nasaretissa, jossa hän oli kasvanut.

Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa (και ουκ εποιησεν εκει δυναμεις πολλας δια την απιστιαν αυτων). (Mt 13:58)

Jeesus myös ajoi ulos riivaajia eli demoneita, mikä kertoo siitä, että demonit täyttävät mielellään sen paikan, joka ihmisessä on varattu Pyhän Hengen asunnoksi:

Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut (δαιμονιζομενους), kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hδn paransi heidät. (Mt 4:24)

Jumala loi kaiken hyvin Kristuksessa, esikoisessaan. Turhuus ja valhe, viha ja kuolema ovat ihmisen vapaan tahdon valintojen hedelmiä. Mutta kerran demonille antautunut ihminen ei ole enää vapaa. Riivattu ei pysty ottamaan vastaan tosiasioita eikä tunnustamaan Jumalan totuutta. Vielä sen jälkeenkin, kun Adam ja Eva olivat valinneet oman tahdon tien, he ehkä luulivat vielä, että heidän kohtalonsa oli heidän omissa käsissään, vaikka Jumala oli sanonut:

Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän ja pahan tuntemisen puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (1.Ms 2:16-17)

Jumalan puutarhassa oli Hyvän ja pahan tuntemisen puu. Kun siitä söi, meni tunto ja ihmisestä tuli zombi, lehmää tyhmempi. Meidän lehmät kävivät laitumella Vantaan rantaan ulottuvalla laitumella, mutta ne olivat niin viisaita, etteivät ne syöneet kulleroita, koska se on myrkyllinen. Ihmiset tekevät kaiken päinvastoin. Nyt ne himoavat sitä, mikä tappaa, sillä niiden tunto on turtunut. Älä siis päästä tuntoasi turtumaan, että kuulisit Jeesuksen puheen kun hän kutsuu, tai kun hänet sinulle esitellään.

Tottelemattomuuden tähden Adam menetti yhteytensä Jumalaan. Hän kuoli synnin tähden, ja sama jatkuu yhä. Ainut tapa, jolla turmeltu elämä voidaan uudistaa, on seurata Jeesusta, vaikka se toisinaan näyttää kaikkein vaikeimmalta ratkaisulta:


Mutta kun Jeesus näki paljon kansaa ympärillään (ιδων δε ο ιησους πολλους οχλους περι αυτον), käski hän lähteä toiselle rannalle (εκελευσεν απελθειν εις το περαν). 8:19 Ja eräs kirjanoppinut tuli ja sanoi hänelle (και προσελθων εις γραμματευς ειπεν αυτω): "Opettaja, minä seuraan sinua, mihin ikinä menet (διδασκαλε ακολουθησω σοι οπου εαν απερχη)". 8:20 Niin Jeesus sanoi hänelle (και λεγει αυτω ο ιησους): "Ketuilla on luolat (αι αλωπεκες φωλεους εχουσιν) ja taivaan linnuilla pesät (και τα πετεινα του ουρανου κατασκηνωσεις), mutta Ihmisen Pojalla ei ole (ο δε υιος του ανθρωπου ουκ εχει), mihin hän päänsä kallistaisi (που την κεφαλην κλινη)". 8:21 Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle (ετερος δε των μαθητων αυτου ειπεν αυτω): "Herra (κυριε), salli minun ensin käydä hautaamassa isäni (επιτρεψον μοι πρωτον απελθειν και θαψαι τον πατερα μου)". 8:22 Mutta Jeesus sanoi hänelle (ο δε ιησους ειπεν αυτω): "Seuraa sinä minua (ακολουθει μοι), ja anna kuolleitten haudata kuolleensa (και αφες τους νεκρους θαψαι τους εαυτων νεκρους)". (Mt 8:18-22)

Elämä ilman Jumalaa on mahdottomuus, sillä Jumala on ainut olevainen, ja ainut, joka on Elämä. On korkea aika myöntää, että kaikki elämä on riippuvaista hänestä ja suhteellista häneen, joka on = on. Mutta mitä tekee ihminen: Hän lähtee sanakikkailun tielle ja sanoo elämäksi sitä psykosomaattista prosessia, joka päättyy kuolemaan, ja yrittää todistella itselleen, ettei ylösnousemusta ja tuomiota ole.

Psykosomaattisen ihmisen kuolemasta seurasi myös kaikkien oikeuksien menetys. Varsinkaan Jumalalla ei ole mitään velvoitteita pelastaa ihmistä. Jumala on kuitenkin sääliväinen. Hänen Pyhä Henkensä etsii niitä ihmisiä, jotka haluavat ottaa vastaan hyvän sanoman ja tulla Jumalan kaltaiseksi ikuisuusolennoiksi. Mutta koska Jumalan sana aina toteutuu, on myös sen, joka kutsuttunakin hänen luokseen tulee, kuoltava synnille, sillä ei Jumala sinua minnekään hullujen paratiisiin ole kutsumassa. Edes armoa ei anneta sille, joka ei liity Jeesukseen kuollakseen yhdessä hänen kanssaan tämän maailman meiningille. Jesajakin kirjoittaa:

Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta. (Jes 26:10)

Jesajan tekstin sana "oikeuden maasta" on tuhatvuotinen valtakunta, Jumalan lepopäivä eli sapatti, jonka kuluessa Jeesuksen hartioilla lepää kuninkuus, hänen pyhiensä toimiessa hallitusmiehinä.

Juutalaiset uskonoppineet olivat keksineet paljon sääntöjä, joilla yritettiin täsmentää Mooseksen lain lyhyitä ja ytimekkäitä elämänohjeita. Näitä "isien perinnäissääntöjä" Jeesus ei hyväksynyt ja rikkoi niitä jatkuvasti, jopa näytösluontoisesti. Pääsiäisuhrin uhraamista seuraavan juhlaviikon toisena sapattina Jeesus oli kulkemassa ohrapellon läpi, kun fariseukset esittivät hänelle sapattilepoa koskevan kysymyksen, mikä tarjosi Jeesukselle mahdollisuuden purkaa sapatista muodostuneiden väärinymmärrysten vyyhtiä perusteellisesti.

Niin tapahtui ensimmäisen jälkeisenä sapattina (εν σαββατω δευτεροπρωτω), ettδ hän kulki viljavainioiden läpi, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsillään ja söivät. Silloin muutamat farisealaisista sanoivat: "Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?" Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti (ελαβεν) esillepanoleivät (τους αρτους της προθεσεως) ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ole lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?" Ja hän sanoi heille: "Ihmisen Poika on myös sapatin herra". (Lk 6:1-5 Biblia m.1923 mukaan)

Lain mukaan viljaa ei saanut käyttää ravinnoksi ennenkuin siitä oli tuotu Herralle kuuluva uutinen:

Älkääkä syökö uutisleipää, paahdettuja jyviä tai tuleentumatonta viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte Jumalallenne uhrilahjan. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. (3.Ms 23:14)

Ohralyhteen heilutus toi Elävän Jumalan mielisuosion tavalla, mitä Uudessa Testamentissa olisi sanottu vanhurskauttamiseksi:

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, niin viekää papille viljastanne uutislyhde. Ja hän toimittakoon sen lyhteen heilutuksen Herran edessä, että hänen mielisuosionsa tulisi teidän osaksenne; sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen. (3.Ms 23:9-11)

Ohra tuleentuu Israelissa leikattavaksi pääsiäisenä ja nisu helluntaina. Raamatussa ohra on koodisana, joka tarkoittaa Jeesusta, ja syysvehnä eli nisu on synnin vallasta Jeesuksen verellä lunastettujen, Pyhällä Hengellä voideltujen kristittyjen symboli. Myös nisusadosta tuotiin temppeliin sen ensi hedelmä, mutta ei lyhteenä heilutettavaksi, vaan siitä leivottiin kaksi hapatteella kohotettua kakkua, jotka tuotiin Herran eteen helluntaina, taas ikäänkuin osinkona tulevasta sadosta:

Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa, laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti; sitten tuokaa Herralle uusi ruokauhri. Sieltä, missä asutte, tuokaa heilutusleiväksi kaksi kakkua, jotka on leivottava happamena kahdesta kymmenenneksestä lestyjä jauhoja, Herralle uutislahjaksi. (3.Ms 23:15-17)

Vanhan liiton temppelissä oli erityinen näkyleipäpöytä (esillepanoleipien pöytä), ja sen päällä kaksitoista näkyleipää eli esillepanoleipää, (οι αρτοι της προθέσεως). Niistδ oli määrätty:

Ja ota lestyjä jauhoja ja leivo niistä kaksitoista kakkua; joka kakussa olkoon niitä kaksi kymmenennestä. Ja lado ne päälletysten kahteen pinoon, kuusi pinoonsa, aitokultaiselle pöydälle Herran eteen. (3.Ms 24:5-6)

Esillepanoleipien pöytä oli temppelin pyhässä osassa. Leivät oli vaihdettava uusiin kerran viikossa ja samalla pappien tuli syödä vanhat esillepanoleivät. Näitä leipiä oli kaksitoista, kuten Israelissa heimoja. Uudessa Testamentissa käytetty ilmaisu "oi artoi tis protheseos" esillepanoleivät sisältää sanan prothesis, jota käytetään Jumalan luomistyön esillepanosta. Luomistyö on ikuisuudessa jo tapahtunut, mutta nyt se esitellään meille sitä varten, että me siinä vaeltaisimme ja omalta osaltamme myös täyttäisimme. Tämän suunnitelman keskeinen tavoite on "saattaa paljon lapsia kirkkauteen".

Sana πρόθεσις esiintyy Uudessa Testamentissa kaksitoista kertaa. Luku kaksitoista on Raamatussa Jumalan hallitusjärjestelmän ja vallan luku. Kohta ohranjyvien syönnin jälkeen Jeesus valitsikin kaksitoista lähettilästä eli apostolia seuraajiensa joukosta:

Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa. Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen (ους και αποστολους ωνομασεν): Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. (Lk 6:12-16)

Kun Jeesus oli valinnut esikuntansa, oli aika kypsä hallitusohjelman esittämiselle.

Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:
"Autuaita (μακαριοι) ovat hengellisesti köyhät (οι πτωχοι τω πνευματι), sillä heidän on taivasten valtakunta (η βασιλεια των ουρανων).
Autuaita (μακαριοι) ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita (μακαριοι) ovat hiljaiset (πραεις), sillä he saavat maan periä.
Autuaita (μακαριοι) ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita (μακαριοι) ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita (μακαριοι) ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita (μακαριοι) ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita (μακαριοι) ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta (η βασιλεια των ουρανων).
Autuaita (μακαριοι) olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa puhetta.
Iloitkaa (χαιρετε) ja riemuitkaa (αγαλλιασθε), sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä". (Mt 5:1-12)

Ihmiset etsivät onnea, ja Jeesus tietää sen, mutta onnea ei ole. Hän aloittaa julistuksensa sanalla autuas, koska autuus on, ja sitä kannattaa tavoitella, ja hän oli tullut antamaan ohjeet, miten tullaan autuaaksi. Seitsemän kertaa vuorisaarnassa esiintyy sana Taivasten valtakunta, jota myös Jumalan valtakunnaksi kutsutaan:

Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi; 14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista (ου γαρ εστιν η βασιλεια του θεου βρωσις και ποσις), vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (αλλα δικαιοσυνη και ειρηνη και χαρα εν πνευματι αγιω). (Rm 14:16-17)

Maailmassa Taivasten valtakunta on paitamme sisäpuolella, jos vain olemme nämä neuvot omaksuneet, sillä autuaita ovat hengellisesti köyhät, jotka murehtivat olotilansa surkeutta, mikä tekee heidät nöyriksi odottamaan oikeuden voimaantuloa, ovat sitä odottaessaan armeliaita, puhdistavat sydämensä ja tekevät rauhan Jumalan kanssa päästen pojan asemaan, mutta kun he sen takia joutuvat maailman hylkimiksi ja vainottaviksi, he voivat iloita ja riemuita jo maan päällä:

Autuaat (μακαριοι) ne, jotka noudattavat hδnen käskyjään, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin. (Ilm 22:14)

Elämän puu on se sama puu, jonka hedelmiä syömällä jo Adam olisi tullut osalliseksi Jumalallisesta luonnosta ja saanut ikuisen elämän ja autuuden. Vuorisaarnan esityshetkellä tilanne oli toinen. Jumala oli kutsunut Abrahamin, ja hänestä oli syntynyt Israelin kansa. Mooseksen kautta Israel oli saanut Jumalalta Lain, joten Jeesuksen oli määriteltävä suhteensa Lakiin. Hän sanoi:

Älkää luulko (μη νομισητε), että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan (οτι ηλθον καταλυσαι τον νομον η τους προφητας); en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään (ουκ ηλθον καταλυσαι αλλα πληρωσαι). 5:18 Sillä totisesti minä sanon teille (αμην γαρ λεγω υμιν): kunnes taivas ja maa katoavat (εως αν παρελθη ο ουρανος και η γη), ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto (ιωτα εν η μια κεραια ου μη παρελθη απο του νομου), ennenkuin kaikki on tapahtunut (εως αν παντα γενηται). 5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä (ος εαν ουν λυση μιαν των εντολων τουτων των ελαχιστων) ja sillä tavalla opettaa ihmisiä (και διδαξη ουτως τους ανθρωπους), se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman (ελαχιστος κληθησεται εν τη βασιλεια των ουρανων); mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa (ος δ αν ποιηση και διδαξη ουτος), se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa (μεγας κληθησεται εν τη βασιλεια των ουρανων). 5:20 Sillä minä sanon teille (λεγω γαρ υμιν οτι): ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten (εαν μη περισσευση η δικαιοσυνη υμων πλειον των γραμματεων και φαρισαιων), niin te ette pääse taivasten valtakuntaan (ου μη εισελθητε εις την βασιλειαν των ουρανων). (Mt 5:17-20).

Laki oli suojarakenne, jonka turvissa Israelin olisi pitänyt kasvaa sille tasolle, että se olisi voinut ottaa vastaan Jeesuksen sanat kun hän ryhtyy selostamaan Taivasten valtakunnan johtavaa periaatetta, Jumalan armoa. Armosta oli puhuttu aikaisemminkin, mutta silloin ihminen oli armoa vastaanottava osapuoli. Uudessa Liitossa ihmiselle lisätään ominaisuuksia, jotka tekevät hänestäkin armoa osoittavan osapuolen. Tämä seikka nostaa keskustelun aivan uudelle tasolle. Koska tekstit löytyvät Matteuksen evankeliumista, otetaan tässä esiin vain otsikot:

Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:21…)

Te olette kuulleet sanotuksi: "Älä tee huorin". Mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:27…)

On sanottu että jos joku hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan, mutta minä sanon teille: jokainen, joka … (Mt 5:31…)

Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: "Älä vanno väärin", ja: "Täytä Herralle valasi". Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään … (Mt 5:33…)

Te olette kuulleet sanotuksi: "Silmä silmästä ja hammas hampaasta". Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku … (Mt 5:38…)

Mooseksen laki on hyvä laki, eikä se vaadi oikeastaan muuta, kuin kunniallista elämää. Mutta koska sekin on osoittautunut mahdottomaksi joka ainoalle ihmiselle aina tähän päivään asti yhtä poikkeusta lukuunottamatta, mitä järkeä on vielä korottaa vaatimuksia? Jeesus kuitenkin jatkaa, vaikka ei vielä kerrokaan, miten ongelmasta selvitään:

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi (αγαπησεις τον πλησιον σου) ja vihaa vihollistasi (και μισησεις τον εχθρον σου)'. 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne (αγαπατε τους εχθρους υμων) siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat (ευλογειτε τους καταρωμενους υμας), tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat (καλως ποιειτε τους μισουντας υμας) ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä solvaavat (και προσευχεσθε υπερ των επηρεαζοντων υμας) ja teitä vainoavat (και διωκοντων υμας), 5:45 että olisitte Isänne lapsia (οπως γενησθε υιοι του πατρος υμων), joka on taivaissa (του εν ουρανοις); sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin (οτι τον ηλιον αυτου ανατελλει επι πονηρους και αγαθους), ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin (και βρεχει επι δικαιους και αδικους). 5:46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat (εαν γαρ αγαπησητε τους αγαπωντας υμας), mikä palkka teille siitä on tuleva (τινα μισθον εχετε)? Eivätkö tullimiehetkin tee samoin (ουχι και οι τελωναι το αυτο ποιουσιν)? 5:47 Ja jos te syleilette ainoastaan veljiänne (και εαν ασπασησθε τους αδελφους υμων μονον), mitä erinomaista te siinä teette (τι περισσον ποιειτε)? Eivätkö tullimiehetkin tee samoin (ουχι και οι τελωναι ουτως ποιουσιν)? 5:48 Olkaa siis te täydelliset (εσεσθε ουν υμεις τελειοι), kuten Isänne, joka on taivaassa täydellinen on (ωσπερ ο πατηρ υμων ο εν τοις ουρανοις τελειος εστιν)." (Mt 5:43-48).

Maailmassa on monta erilaista kulttuuria mutta vain yksi sivistys - Jumalan valtakunta. Jokainen kulttuuri on kuitenkin suojavarustus, jos se vain pyrkii turvaamaan edes pienen elintilan yhteisönsä jäsenelle. Myös Vanhan Liiton Israel oli tällainen suojavarustus, josta kehitettyä järjestelmää sanottiin lain aitaukseksi. Luonnollinen suojavarustus on luonnollinen perhe. Pikkulapsesta pidetään huolta ja kun lapsi kasvaa, se huomaa, ettei hänen tarvitse repiä kasvukumppaniltaan silmiä päästä saadakseen oman palansa leipää. Mutta tämän syntisen maailman kaikilla kulttuureilla on rajansa, jonka toisella puolella olevia ihmisiä pidetään vihollisina, eikä tätä rajaa pysty voittamaan mikään muu kuin Kristuksen rakkaus.

Apostoli Paavali käytti monta sivua sen todistelemiseen, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, huolimatta siitä, että heillä on myötäsyntyinen tunto Jumalasta. Minä olen päässyt paljon helpommalla. Jumalan armosta olen saanut tarkkailla kuudentoista pikkuisen varttumista aikuisiksi, ja aina ovat perheen nuorimmat olleet perheen viisaimmat henkilöt.

Lapsi parhaassa iässä, sanotaan kolmivuotiaista. Ja se on totta. Jostain kumman syystä juuri se kolmivuotias on se, joka pystyy näkemään asiat sellaisena kuin ne ovat. Kun isä ja äiti kinastelevat, saatat hetken perästä kuulla oikean tuomion pikkutytön suusta. Mutta kun puhe tulee pikkuisen omista asioista, ei asia enää olekaan niin yksinkertainen. Oman edun tavoittelu tulee selvästi esille, vaikka oman edun piiriin jo tässä iässä saattavat kuulua muutkin oman perheen jäsenet. Kun omanedun tavoittelun piiriin tulevat kaikki "omat" ihmiset, puhutaan sivistyksestä. Syntyy "sivistyksiä", jotka sitten törmäilevät toisiinsa pahemmin kuin ne kaksivuotiaat, jotka yhden vaivaisen lelun vuoksi ovat valmiit repimään toisiltaan silmätkin päästä. Kyse on kuitenkin vain kulttuurista, joissa varsinainen ongelma on jäänyt ratkaisematta.

Ihmisen perusongelma on, että hän luulee olevansa viisaampi kuin Jumala. Näille käärmeen jälkeläisille Jeesus ei puhu mitään, vaan sanoo, ketä hän on tullut auttamaan autuuteensa:


Autuaita ovat hengellisesti köyhät (μακαριοι οι πτωχοι τω πνευματι), sillä heidän on taivasten valtakunta (οτι αυτων εστιν η βασιλεια των ουρανων). 5:4 Autuaita ovat murheelliset (μακαριοι οι πενθουντες), sillä he saavat lohdutuksen (οτι αυτοι παρακληθησονται). 5:5 Autuaita ovat nöyrät (μακαριοι οι πραεις), sillä he saavat maan periä (οτι αυτοι κληρονομησουσιν την γην). (Mt 5:3-5:5)

Jos sinun unelmasi on oikeudenmukaisuus, laupeus, sydämen puhtaus, ja Rauha Jumalan kanssa, niin tee solmi Rauha Jumalan kanssa, ja tulet Jumalan lapseksi:


Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat (μακαριοι οι πεινωντες και διψωντες) vanhurskautta (την δικαιοσυνην, myφs: oikeudenmukaisuutta), sillä heidät ravitaan (οτι αυτοι χορτασθησονται). 5:7 Autuaita ovat laupiaat (μακαριοι οι ελεημονες), sillä he saavat laupeuden (οτι αυτοι ελεηθησονται). 5:8 Autuaita ovat puhdassydämiset (μακαριοι οι καθαροι τη καρδια), sillä he saavat nähdä Jumalan (οτι αυτοι τον θεον οψονται). 5:9 Autuaita ovat rauhantekijät (μακαριοι οι ειρηνοποιοι), sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman (οτι αυτοι υιοι θεου κληθησονται). (Mt 5:6-9)

Mitään ei tapahdu sattumalta. Kaikki on Jumalan vallassa, myös se, kenelle Jumalan valtakunta on valmistettu:

Autuaita ovat ne, joita vainotaan (μακαριοι οι δεδιωγμενοι) vanhurskauden tähden (ενεκεν δικαιοσυνης, myφs: oikeudenmukaisuuden tähden), sillä heidän on taivasten valtakunta (οτι αυτων εστιν η βασιλεια των ουρανων). (Mt 5:10)

Jeesuksen opetuksessa on muutamia hyvin yksinkertaisia sääntöjä, joilla kuitenkin on suuri merkitys. Lue ne tarkkaan ja toteuta elämässäsi. Mutta sitten hän puhuu laajemmin muutamasta muusta aiheesta, ja yksi sellainen on laupeuden harjoitus. Vanhassa käännöksessä puhuttiin vanhurskauden harjoituksesta, mutta se oli väärinymmärrys, joka johtui pappien farisealaisesta ajattelusta. Kun Jeesus aloittaa puheensa aiheesta, hän puuttuu juuri tähän ongelmaan, sillä Jumalan armoa toteutetaan matalalla profiililla:

Kavahtakaa, ettette harjoita laupeudentyötänne ihmisten nähden (προσεχετε την ελεημοσυνην υμων μη ποιειν εμπροσθεν των ανθρωπων), että he teitä katselisivat (προς το θεαθηναι αυτοις); muutoin ette saa palkkaa Isältänne (ει δε μηγε μισθον ουκ εχετε παρα τω πατρι υμων), joka on taivaissa (τω εν τοις ουρανοις). 6:2 Sentähden, kun teet laupeudentyötä (οταν ουν ποιης ελεημοσυνην), älä soitata torvea edelläsi (μη σαλπισης εμπροσθεν σου), niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa (ωσπερ οι υποκριται ποιουσιν εν ταις συναγωγαις) ja kaduilla (και εν ταις ρυμαις) saadakseen ylistystä ihmisiltä (οπως δοξασθωσιν υπο των ανθρωπων). Totisesti minä sanon teille (αμην λεγω υμιν): he ovat saaneet palkkansa (απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:3 Vaan kun sinä harjoitat laupeutta (σου δε ποιουντος ελεημοσυνην), älköön vasen kätesi tietäkö (μη γνωτω η αριστερα σου), mitä oikea kätesi tekee (τι ποιει η δεξια σου), 6:4 että laupeutesi olisi salassa (οπως η σου η ελεημοσυνη εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi (και ο πατηρ σου), joka salassa näkee (ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αυτος αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Mt 6:1-4)

Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu Jeesuksen seuraajille, jotka tietävät, että Jumala kuulee rukouksia jotka esitetään Herran Jeesuksen nimessä. Tässä kuitenkin opetetaan, ettei Jumalan ja ihmisen vuoropuhelu saa olla teatteria. Salassa esitetty rukous on hyvä myös siksi, että kun muut eivät tiedä sinun rukouksestasi mitään, sinä tiedät ketä kiittää sitten, kun Jumala vastaa.


Ja kun rukoilet (και οταν προσευχη), älä ole niinkuin ulkokullatut (ουκ εση ωσπερ οι υποκριται); sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa (οτι φιλουσιν εν ταις συναγωγαις και εν ταις γωνιαις των πλατειων εστωτες προσευχεσθαι), että ihmiset heidät näkisivät (οπως αν φανωσιν τοις ανθρωποις). Totisesti minä sanon teille, että he ovat saaneet palkkansa (αμην λεγω υμιν οτι απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:6 Vaan sinä, kun rukoilet (συ δε οταν προσευχη), mene kammioosi (εισελθε εις το ταμιειον σου) ja sulje ovesi (και κλεισας την θυραν σου) ja rukoile Isääsi (προσευξαι τω πατρι σου), joka on salassa (τω εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi, joka salassa näkee (και ο πατηρ σου ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Mt 6:5-6)

Jumala kuulee rukouksia jotka esitetään Herran Jeesuksen nimessä. Tässä kuitenkin opetetaan, ettei Jumalan ja ihmisen vuoropuhelu saa olla teatteria. Salassa esitetty rukous on hyvä myös siksi, että kun muut eivät tiedä sinun rukouksestasi mitään, sinä tiedät ketä kiittää sitten, kun Jumala vastaa.

И, когда молишься (και οταν προσευχη), не будь, как лицемеры, которые любят в синагогах и на углах улиц, останавливаясь, молиться, чтобы показаться перед людьми. Истинно говорю вам, что они уже получают награду свою. 6:6 Ты же, когда молишься (συ δε οταν προσευχη), войди в комнату твою и, затворив дверь твою, помолись Отцу твоему, Который втайне; и Отец твой, видящий тайное, воздаст тебе явно. (Мф 6:5-6)

Rukous on pyyntö, ja pyynnön pitää olla selvä ja järkevä. Muista, kenelle puhut!

Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat (προσευχομενοι δε μη βαττολογησητε ωσπερ οι εθνικοι), jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan (δοκουσιν γαρ οτι εν τη πολυλογια αυτων εισακουσθησονται). 6:8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan (μη ουν ομοιωθητε αυτοις); sillä teidän Isänne kyllä tietää (οιδεν γαρ ο πατηρ υμων), mitä te tarvitsette (ων χρειαν εχετε), ennenkuin häneltä anottekaan (προ του υμας αιτησαι αυτον). (Mt 6:7-8)

Rukous on pyyntö, ja pyynnön pitää olla selvä ja järkevä. Muista, kenelle puhut!

А молясь, не говорите лишнего, как язычники, ибо они думают, что в многословии своем будут услышаны; 6:8 не уподобляйтесь им, ибо знает Отец ваш, в чем вы имеете нужду, прежде вашего прошения у Него. (Мф 6:7-8)

Osana vuorisaarnaa Jeesus esittää ohjeellisen rukouksen, jossa asiat esitetään kaiken kattavasti ja tärkeysjärjestyksessään. Ensimmäisenä ei kuitenkaan ole Jumalan valtakunnan tuleminen, vaan Jumalan nimen pyhittäminen, mutta vielä sitäkin tärkeämpi on rukouksen ensimmäinen sana:

Isä meidän (πατερ ημων), joka olet taivaissa (ο εν τοις ουρανοις)! Pyhitetty olkoon sinun nimesi (αγιασθητω το ονομα σου); 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi (ελθετω η βασιλεια σου); tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa (γενηθητω το θελημα σου ως εν ουρανω και επι της γης); 6:11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme (τον αρτον ημων τον επιουσιον δος ημιν σημερον); 6:12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi (και αφες ημιν τα οφειληματα ημων), niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (ως και ημεις αφιεμεν τοις οφειλεταις ημων); 6:13 äläkä saata meitä kiusaukseen (και μη εισενεγκης ημας εις πειρασμον); vaan päästä meidät pahasta (αλλα ρυσαι ημας απο του πονηρου) (Kts Mt 6:9-13)

Jos Jumalan pyhyys olisi ohitettu ja Jumalan Valtakunta olisi tullut heti paikalla, se olisi merkinnyt sellaista täystuhoa, jonka rinnalla maailman loppu on pikkujuttu. Kaikki olisivat joutuneet helvettiin. Maailma olisi paennut Jumalan kirkkauden ilmestymistä ja taivaat olisi kääritty kokoon. Mutta Jeesus ei ollut tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan lapsensa maailmalta ennen Jumalan oikeudenmukaisen tuomion päivää.

Kun käytettävissämme on ruumiin ja sielun kyvyt ja voimat, voimme oppia tekemään yhtä ja toista ja ratkaisemaan monenlaisia ongelmia. Ei kuitenkaan kaikkia, sillä luonnollisella ihmisellä ei ole osallisuutta Jumalan hengestä, josta kaikki riippuu. Saattaahan olla, että koko homma on pelkkää turhuutta. Kun tarvitsemme apua, me rukoilemme, mutta joskus huomaamme, että jokin henkivalta vastustaa pyrkimyksiämme. Emme aina edes tiedä, johtuuko vastustus Jumalasta vai vihollisesta. Silloin on parasta pidättäytyä omista toimista, sillä paastolla me ilmaisemme Jumalalle, että nyt me emme ollenkaan halua yrittää mitään, ennen kuin sinä ratkaiset asian tai annat selvät ohjeet, miten meidän pitää menetellä. Mutta itse paaston suoritustavasta Jeesus sanoo:

Ja kun paastoatte (οταν δε νηστευητε), älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut (μη γινεσθε ωσπερ οι υποκριται σκυθρωποι); sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi (αφανιζουσιν γαρ τα προσωπα αυτων), että ihmiset näkisivät heidän paastoavan (οπως φανωσιν τοις ανθρωποις νηστευοντες). Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa (αμην λεγω υμιν οτι απεχουσιν τον μισθον αυτων). 6:17 Vaan kun sinä paastoat (συ δε νηστευων), niin voitele pääsi ja pese kasvosi (αλειψαι σου την κεφαλην και το προσωπον σου νιψαι), 6:18 etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset (οπως μη φανης τοις ανθρωποις νηστευων), vaan sinun Isäsi, joka on salassa (αλλα τω πατρι σου τω εν τω κρυπτω); ja sinun Isäsi, joka salassa näkee (και ο πατηρ σου ο βλεπων εν τω κρυπτω), maksaa sinulle julkisesti (αποδωσει σοι εν τω φανερω). (Matt 6:16-18)

Vanhan Liiton laissa säädettyjä paastopäiviä oli vain yksi. Sitä vietettiin syksyllä, Tishri-kuun kymmenentenä päivänä, joka oli sovintopäivä, mutta sitä sanottiin myös tuomiopäiväksi. Päivän hebreankielinen nimi on Jom Kippur. Se oli ainut päivä vuodessa, jolloin ylipappi sai huolellisten valmistelujen ja uhritoimitusten jälkeen mennä Telttamajan kaikkeinpyhimpään pirskottamaan uhrieläimen verta Liiton arkin kannen päälle kansan syntien anteeksisaamiseksi. Suuren sovintopäivän paasto on sitä rankinta mallia. Jaakobin huoneelle oli määrätty, että sapattina ei saa tehdä fyysistä työtä, mutta sovintopäivänä ei saanut tehdä edes henkistä työtä. Tämä on esikuvallista: Kun tulemme taivaisiin, meidän on oltava hiljaa, sillä Jeesus itse on silloin meidän advokaattimme, että me saisimme Isän siunauksen. Hän on jo nyt taivaissa, ja sinä päivänä hän yksin on meille tärkeä. Hän sanoo:

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle (μη θησαυριζετε υμιν θησαυρους επι της γης), missä koi ja ruoste raiskaa (οπου σης και βρωσις αφανιζει) ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat (και οπου κλεπται διορυσσουσιν και κλεπτουσιν). 6:20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen (θησαυριζετε δε υμιν θησαυρους εν ουρανω), missä ei koi eikä ruoste raiskaa (οπου ουτε σης ουτε βρωσις αφανιζει) ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta (και οπου κλεπται ου διορυσσουσιν ουδε κλεπτουσιν). 6:21 Sillä missä teidän aarteenne on (οπου γαρ εστιν ο θησαυρος υμων), siellä on myös teidän sydämenne (εκει εσται και η καρδια υμων). (Mt 6:19-21)

Ruoste ja varkaat eivät ymmärrä hyvän päälle mitään, mutta viisas sydän etsii Jumalaa, joka on hyvä.

Silmä on ruumiin lamppu (ο λυχνος του σωματος εστιν ο οφθαλμος). Jos siis silmäsi on vilpitön (εαν ουν ο οφθαλμος σου απλους), niin koko sinun ruumiisi on valaistu (η ολον το σωμα σου φωτεινον εσται). 6:23 Mutta jos silmäsi on paha (εαν δε ο οφθαλμος σου πονηρος), niin koko ruumiisi on pimeä (η ολον το σωμα σου σκοτεινον). Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä (εσται ει ουν το φως το εν σοι σκοτος εστιν), kuinka suuri onkaan pimeys (το σκοτος ποσον)! (Mt 6:22-23)

Sana silmä ei tässä esiinnyt ensimmäistä kertaa vuorisaarnassa. Jeesus oli jo ennen sanonut:

Te olette kuulleet että esi-isille sanottiin* (ηκουσατε οτι ερρεθη τοις αρχαιοις): 'Älä tee huorin (ου μοιχευσεις)'. 5:28 Mutta minä sanon teille (εγω δε λεγω υμιν): jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä (οτι πας ο βλεπων γυναικα προς το επιθυμησαι αυτης), on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa (ηδη εμοιχευσεν αυτην εν τη καρδια αυτου). 5:29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua (ει δε ο οφθαλμος σου ο δεξιος σκανδαλιζει σε), repäise se pois ja heitä luotasi (εξελε αυτον και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi tuhoutuu (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitettäisiin helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). 5:30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua (και ει η δεξια σου χειρ σκανδαλιζει σε), hakkaa se poikki ja heitä luotasi (εκκοψον αυτην και βαλε απο σου); sillä parempi on sinulle (συμφερει γαρ σοι), että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan (ινα αποληται εν των μελων σου), kuin että koko ruumiisi heitettäisiin helvettiin (και μη ολον το σωμα σου βληθη εις γεενναν). (Mt 5:27-30)

Synnin kirouksesta pelastuakseen ihmisen on vaihdettava asenteensa sekä Jumalaan, että itseensä nähden:

Ei kukaan voi olla kahden herran orja (ουδεις δυναται δυσι κυριοις δουλευειν); sillä hän on joko tätä vihaava (η γαρ τον ενα μισησει) ja toista rakastava (και τον ετερον αγαπησει), taikka tähän liittyvä (η ενος ανθεξεται) ja toista halveksiva (και του ετερου καταφρονησει). Ette voi olla Jumalan ja mammonan orjia (ου δυνασθε θεω δουλευειν και μαμμωνα). (Mt 6:24)

Synnin palveleminen aiheuttaa huolta, murhetta ja kuolemaa, mutta psykosomaattinen ihminen ei pysty ratkaisemaan Jumalan ja mammonan palvelemisen välistä ristiriitaa. Siksi Jeesus ensin neuvoo:

Sentähden minä sanon teille (δια τουτο λεγω υμιν): älkää murehtiko sielustanne (μη μεριμνατε τη ψυχη υμων), mitä söisitte tai mitä joisitte (τι φαγητε και τι πιητε), älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte (μηδε τω σωματι υμων τι ενδυσησθε). Eikö sielu ole enemmän kuin ruoka (ουχι η ψυχη πλειον εστιν της τροφης) ja ruumis enemmän kuin vaatteet (και το σωμα του ενδυματος)? 6:26 Katsokaa taivaan lintuja (εμβλεψατε εις τα πετεινα του ουρανου οτι): eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin (ου σπειρουσιν ουδε θεριζουσιν ουδε συναγουσιν εις αποθηκας), ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne (και ο πατηρ υμων ο ουρανιος τρεφει αυτα). Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne (ουχ υμεις μαλλον διαφερετε αυτων)? 6:27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa (τις δε εξ υμων μεριμνων δυναται προσθειναι επι την ηλικιαν αυτου πηχυν ενα)? 6:28 Ja mitä te murehditte vaatteista (και περι ενδυματος τι μεριμνατε)? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat (καταμαθετε τα κρινα του αγρου πως αυξανει); eivät ne työtä tee eivätkä kehrää (ου κοπια ουδε νηθει). (Mt 6:25-28)

Usko ihmiseen pettää aina, ja myös silloin, kun noudatamme Jumalan tahtoa vain jossakin asioissa, mutta toisissa asioissa toimimme kuin Eeva Jumalan puutarhassa. Vain luottamus Jumalaan voi pelastaa ihmisen synnin ja turhuuden vallasta:

Kuitenkin minä sanon teille (λεγω δε υμιν οτι): ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä (ουδε σολομων εν παση τη δοξη αυτου περιεβαλετο ως εν τουτων). 6:30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään (ει δε τον χορτον του αγρου σημερον οντα και αυριον εις κλιβανον βαλλομενον ο θεος ουτως αμφιεννυσιν), eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset (ου πολλω μαλλον υμας ολιγοπιστοι)? 6:31 Älkää siis murehtiko sanoen (μη ουν μεριμνησητε λεγοντες): 'Mitä me syömme (τι φαγωμεν)?' tahi (η): 'Mitä me juomme (τι πιωμεν)?' tahi (η): 'Millä me itsemme vaatetamme (τι περιβαλωμεθα)?' 6:32 Sillä tätä kaikkea kansat tavoittelevat (παντα γαρ ταυτα τα εθνη επιζητει). Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan (οιδεν γαρ ο πατηρ υμων ο ουρανιος οτι χρηζετε τουτων απαντων). 6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa (ζητειτε δε πρωτον την βασιλειαν του θεου) ja hänen vanhurskauttansa (και την δικαιοσυνην αυτου), niin myös kaikki tämä teille annetaan (και ταυτα παντα προστεθησεται υμιν). 6:34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä (μη ουν μεριμνησητε εις την αυριον), sillä huominen päivä pitää murheen siitä, mitä siihen kuuluu (η γαρ αυριον μεριμνησει τα εαυτης). Riittää kullekin päivälle oma vaivansa (αρκετον τη ημερα η κακια αυτης). (Mt 6:29-34)

Ihmiset aiheuttavat murhetta sekä itselleen, että toisille. Mutta koska kaikki ovat sekä syyllisiä syntiin ja synnin uhreja, kaikkien syntisten tuomitseminen autioittaisi maan. Jumalan ratkaisu on, että hän pelastaa ne, jotka suostuvat hänen käsittelyynsä. Ensin otetaan pois sinun kieroutunut maailmankuvasi, ja kun se on tehty, sinä voit jatkaa samalla linjalla:

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi (μη κρινετε ινα μη κριθητε); 7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette (εν ω γαρ κριματι κρινετε), sillä teidät tuomitaan (κριθησεσθε); ja millä mitalla te mittaatte (και εν ω μετρω μετρειτε), sillä teille mitataan takaisin (αντιμετρηθησεται υμιν). 7:3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä (τι δε βλεπεις το καρφος το εν τω οφθαλμω του αδελφου σου), mutta et huomaa pölkkyä omassa silmässäsi (την δε εν τω σω οφθαλμω δοκον ου κατανοεις)? 7:4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi (η πως ερεις τω αδελφω σου): 'Annas, minä otan rikan pois silmästäsi (αφες εκβαλω το καρφος απο του οφθαλμου σου)', ja katso (και ιδου), pölkky on omassa silmässäsi (η δοκος εν τω οφθαλμω σου)? 7:5 Sinä ulkokullattu (υποκριτα), ota ensin pölkky omasta silmästäsi (εκβαλε πρωτον την δοκον εκ του οφθαλμου σου), ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä (και τοτε διαβλεψεις εκβαλειν το καρφος εκ του οφθαλμου του αδελφου σου). (Mt 7:1-5)

Jos ihmisellä on oksa tai pölkky silmässä, häntä ei juuri autuaaksi voi sanoa. Mutta kun pölkyistä on päästy eroon, maailma alkaa näyttää aivan erilaiselta kuin ennen. Valoisammalta, sillä ihmiskunnalla on sittenkin toivoa paremmasta. Ihmiset suorastaan vaativat sitä, mutta kaikki hyvä tulee Jumalalta, hänen ehdoillaan. Kaiken hyvän tarjoaminen ehdoitta aiheuttaisi - ja niin kuin nyt maailmassa näkyy, aiheuttaa - hirvittävän kaaoksen:


Älkää antako pyhää koirille (μη δωτε το αγιον τοις κυσιν), älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen (μηδε βαλητε τους μαργαριτας υμων εμπροσθεν των χοιρων), etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa (μηποτε καταπατησωσιν αυτους εν τοις ποσιν αυτων) ja kääntyisi ja repisi teitä (και στραφεντες ρηξωσιν υμας). (Mt 7:6)

Jumala kuulee niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa hänen poikansa Jeesuksen nimessä. Hän on isä, joka haluaa antaa parhaimmat lahjansa itse lapsilleen.

Anokaa, niin teille annetaan (αιτειτε και δοθησεται υμιν); etsikää, niin te löydätte (ζητειτε και ευρησετε); kolkuttakaa, niin teille avataan (κρουετε και ανοιγησεται υμιν). 7:8 Sillä jokainen anova saa (πας γαρ ο αιτων λαμβανει), ja etsivä löytää (και ο ζητων ευρισκει), ja kolkuttavalle avataan (και τω κρουοντι ανοιγησεται). 7:9 Vai kuka teistä on se ihminen (η τις εστιν εξ υμων ανθρωπος), joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää (ον εαν αιτηση ο υιος αυτου αρτον μη λιθον επιδωσει αυτω), 7:10 taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen (και εαν ιχθυν αιτηση μη οφιν επιδωσει αυτω)? 7:11 Jos siis te, jotka olette pahoja (ει ουν υμεις πονηροι οντες), osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja (οιδατε δοματα αγαθα διδοναι τοις τεκνοις υμων), kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne (ποσω μαλλον ο πατηρ υμων), joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on (ο εν τοις ουρανοις δωσει αγαθα), niille, jotka sitä häneltä anovat (τοις αιτουσιν αυτον)! 7:12 Sentähden, kaikki (παντα ουν), mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän (οσα Aεαν TSBαν θελητε ινα ποιωσιν υμιν οι ανθρωποι), tehkää myös te samoin heille (ουτως και υμεις ποιειτε αυτοις); sillä tämä on laki ja profeetat (ουτος γαρ εστιν ο νομος και οι προφηται). 7:13 Menkää ahtaasta portista sisälle (εισελθετε δια της στενης πυλης). Sillä se portti on avara (οτι πλατεια η πυλη) ja tie lavea, joka vie kadotukseen (και ευρυχωρος η οδος η απαγουσα εις την απωλειαν), ja monta on, jotka siitä sisälle menevät (και πολλοι εισιν οι εισερχομενοι δι αυτης); 7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita (BAτι TSοτι στενη η πυλη και τεθλιμμενη η οδος), joka vie elämään (η απαγουσα εις την ζωην), ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (και ολιγοι εισιν οι ευρισκοντες αυτην). (Mt 7:7-14)

Se, mitä Jeesus on meille opettanut, on kirjoitettu Raamatussa, ja se, mitä meidän muuta tarvitsee tietää, ilmoitetaan meille Jumalan Hengessä. Kun Jumalan Henki puhuu meille, me tunnemme hänet, ja siitä tiedämme, että ilmoitus on oikea. Monta kertaa kuitenkin käy niin, että joku tulee meille sanomaan jotakin, josta Jumalan Henki ei ole meille puhunut, mutta me tiedämme, että näin ei Jumala toimi, ja profeetta on siis väärä. Jumala voi kyllä käyttää profeettoja vahvistamaan sen sanan, jonka Hän on itse meille jo puhunut, jos olemme emme ole sanaa totelleet, mutta sellaisia profeettoja, jotka toimivat okkultistien tapaan oraakkeleina, pitää nuhdella, ja Jeesuksen Kristuksen nimessä torjua.

Kavahtakaa vääriä profeettoja (προσεχετε TSBδε απο των ψευδοπροφητων), jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa (οιτινες ερχονται προς υμας εν ενδυμασιν προβατων), mutta sisältä ovat raatelevaisia susia (εσωθεν δε εισιν λυκοι αρπαγες). 7:16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät (απο των καρπων αυτων επιγνωσεσθε αυτους). Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä (μητι συλλεγουσιν απο ακανθων σταφυλην) eikä ohdakkeista viikunoita (η απο τριβολων συκα)? 7:17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä (ουτως παν δενδρον αγαθον καρπους καλους ποιει), mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä (το δε σαπρον δενδρον καρπους πονηρους ποιει). 7:18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä (ου δυναται δενδρον αγαθον καρπους πονηρους ποιειν) eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä (ουδε δενδρον σαπρον καρπους καλους ποιειν). 7:19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää (παν δενδρον μη ποιουν καρπον καλον), hakataan pois ja heitetään tuleen (εκκοπτεται και εις πυρ βαλλεται). 7:20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään (αραγε απο των καρπων αυτων επιγνωσεσθε αυτους). (Mt 7:15-20)

Jeesuksen herruuden kieltäminen on suurin synti, jonka ihminen voi tehdä, sillä kaikki muut synnit ovat seurauksia siitä, että ihminen on toiminut jonkun muun herran kuin Jeesuksen Kristuksen lakien mukaan. On tietysti selvää, etteivät nämä kapinoitsijat mihinkään JUMALAN valtakuntaan pääse. Ihmisen itse pitää muuttua, edes Jumalan antamien työvälineiden ahkera käyttö ei siihen riitä.

Ei jokainen, joka sanoo minulle (ου πας ο λεγων μοι): 'Herra, Herra (κυριε κυριε)!', pääse taivasten valtakuntaan (εισελευσεται εις την βασιλειαν των ουρανων), vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon (αλλ ο ποιων το θελημα του πατρος μου του εν ουρανοις). 7:22 Moni sanoo minulle sinä päivänä (πολλοι ερουσιν μοι εν εκεινη τη ημερα): 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet (κυριε κυριε ου τω σω ονοματι προεφητευσαμεν) ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia (και τω σω ονοματι δαιμονια εξεβαλομεν) ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa (και τω σω ονοματι δυναμεις πολλας εποιησαμεν)?' 7:23 Ja silloin minä lausun heille julki (και τοτε ομολογησω αυτοις οτι): 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut (ουδεποτε εγνων υμας); menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät (αποχωρειτε απ εμου οι εργαζομενοι την ανομιαν)'. (Mt 7:21-23)

Jeesus on rakentaja, rakentajan poika. Hän päättää ohjelmajulistuksensa rakennusaiheiseen lausuntoon, joka selvittää, mitä mielenmuutoksella (metanoia) tarkoitetaan. Hiekka on viittaus Adamiin, joka on rakennettu maasta. Me rakennamme elämämme joko ihmisyyden varaan tai kalliolle, joka Raamatun symboliikassa tarkoittaa Kristusta:

Sentähden jokaista, joka kuulee nämä minun sanani (πας ουν οστις ακουει μου τους λογους τουτους) ja tekee niiden mukaan (και ποιει αυτους), minä vertaan ymmärtäväiseen mieheen (ομοιωσω αυτον ανδρι φρονιμω), joka rakensi huoneensa kalliolle rakensi (οστις ωκοδομησεν την οικιαν επι την πετραν). 7:25 Ja rankkasade lankesi (και κατεβη η βροχη), ja virrat tulvivat (και ηλθον οι ποταμοι), ja tuulet puhalsivat (και επνευσαν οι ανεμοι) ja syöksyivät sitä huonetta vastaan (και προσεπεσον τη οικια εκεινη), mutta se ei sortunut (και ουκ επεσεν), sillä se oli kalliolle perustettu (τεθεμελιωτο γαρ επι την πετραν). 7:26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani (και πας ο ακουων μου τους λογους τουτους) eikä tee niiden mukaan (και μη ποιων αυτους), on verrattava tyhmään mieheen (ομοιωθησεται ανδρι μωρω), joka huoneensa hiekalle rakensi (οστις ωκοδομησεν την οικιαν αυτου επι την αμμον). 7:27 Ja rankkasade lankesi (και κατεβη η βροχη), ja virrat tulvivat (και ηλθον οι ποταμοι), ja tuulet puhalsivat (και επνευσαν οι ανεμοι) ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan (και προσεκοψαν τη οικια εκεινη), ja se sortui (και επεσεν), ja sen sortuminen oli suuri (και ην η πτωσις αυτης μεγαλη)." (Mt 7:24-27)

Hebrean kielessä sana "banah" tarkoittaa rakentamista, rakentamisen tulos on "bina", huone, ja poika, "ben", on se, joka rakentaa. Jos haluat aloittaa hebrean opiskelun, ehdotan, että ensin käännät lauseen "poika rakentaa huoneen" hebreaksi.

Huone on hengen asunto. Henki ei kuole, mutta sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Siksi Jeesus jo vuorisaarnassaan sanoi:

Menkää ahtaasta portista sisälle (εισελθετε δια της στενης πυλης). Sillä se portti on avara (οτι πλατεια η πυλη) ja tie lavea, joka vie kadotukseen (και ευρυχωρος η οδος η απαγουσα εις την απωλειαν), ja monta on, jotka siitä sisälle menevät (και πολλοι εισιν οι εισερχομενοι δι αυτης); 7:14 sillä se portti on ahdas ja tie kaita (οτι στενη η πυλη και τεθλιμμενη η οδος), joka vie elämään (η απαγουσα εις την ζωην), ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (και ολιγοι εισιν οι ευρισκοντες αυτην). (Mt 7:13-14)

Kreikan kielessä on kolme sanaa, jotka suomentajat suomentavat sanalla "elämä": bios, psihi ja zoi. Näistä vain sanaa "zoi" käytetään silloin, kun puhutaan hengellisestä elämästä. Psihi on psyyke, eli sielu, ja sanalla bios tarkoitetaan ruumiillisen elintoimintojen elämää ja jopa elintarpeita, jotka sen ylläpitämiseksi tarvitaan. Yllä esitetyssä lauseessa Jeesus siis kutsuu meitä psykosomaattisia (ruumis ja sielu) ihmisiä hengelliseen elämään "ahtaan portin" kautta.

Kreikan kielessä on myös useita sanoja, joita suomentajat ovat kääntäneet sanalla rakkaus. Sanalla agape tarkoitetaan Jumalasta lähtevää ja Jumalan Hengessä meille annettua rakkautta, mutta seuraavassa tekstissä käytetty sana fileo tarkoittaa meistä lähtevää, psyykkistä rakkautta ja kiintymystä. (Pimeydessä vaeltavat ihmiset käyttävät sanaa rakkaus sellaisistakin biologisiin elintoimintoihin kuuluvista asioista, jotka kuuluvat kategoriaan lihan himo):

Joka on kiintynyt isäänsä tai äitiinsä enemmän kuin minuun (ο φιλων πατερα η μητερα υπερ εμε), ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος); ja joka on kiintynyt poikaansa tai tyttäreensä enemmän kuin minuun (και ο φιλων υιον η θυγατερα υπερ εμε), ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος); 10:38 ja joka ei ota ristiänsä (και ος ου λαμβανει τον σταυρον αυτου) ja seuraa minua (και ακολουθει οπισω μου), se ei ole minulle arvollinen (ουκ εστιν μου αξιος). 10:39 Joka löytää sielunsa (ο ευρων την ψυχην αυτου), kadottaa sen (απολεσει αυτην); ja joka kadottaa sielunsa minun tähteni (και ο απολεσας την ψυχην αυτου ενεκεν εμου), hän löytää sen (ευρησει αυτην). (Mt 10:37-39)

Sen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Tämän kaikki ovat nähneet, mutta se, mitä tässä tarjotaan, on vaihtoehtoinen tapa kuolla. Selvyyden vuoksi, ja ettei tätä perustavanlaatuista asiaa paholaisen orjat tekisi tyhjäksi kieroilla selityksillään, sama asia on esitetty monella eri tapaa. Tässä epätäydellinen luettelo:

- itsensä kieltäminen; Lk 9:23-27

- ristin kantaminen;

- antautuminen;

- uhrautuminen;

- neulansilmä; Matt 19:23-26

- ahdas portti; Matt 7:13-14

- ahdas ovi; Luuk 13:23-24

- nisun jyvän tie; Joh 12:20-28

- luopuminen; 1.Moos 2:24, Lk 14:33, Matt 19:27-30

- riisuuntuminen; Ef 4:17-24, Kol 2:6-15

- tekojen kuolettaminen.

- antaa .. almuksi, pois…

- tyhmäksi tuleminen;

- ikeen kantaminen;

- nöyrtyminen

- lapsen kaltaiseksi tuleminen

- ero maailmasta; 2.Kor 6:14-7:1

- lähtö Egyptistä

- lähteä pois Baabelista jne

Monet muutkin Jumalan valtakunnan perusasiat on esitetty monin eri tavoin, sillä onhan kuulijan tiedettävä, mikä on evankeliumin sisältö ilman sekoilun vaaraa. Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa hyväksi sanomaksi (kr. euaggelion) sanottiin keisareiden syntymistä, virkaanastumista, sotilaallisia voittoja tms. koskevia julistuksia. Itse sana siis oli tuttu sekä kreikkalaiselle että roomalaiselle väestölle. Oli ilmeistä, että julistus Jumalan valtakunnasta ja sen Herrasta haastoi koko sen maailman, josta keisareitten Roomassa käytettiin sanaa oikumene, asuttu maailma.

 

Jeesuksen valitsemat kaksitoista lähettilästä saivat jo opetuslapsikaudellaan toimia Jumalan valtakunnan airueina oman kansansa keskuudessa. Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli ajaa demonit ulos ihmisestä, sillä pahojen henkien vallassa oleva ihminen ei voi ottaa vastaan Jumalan evankeliumia:

Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista opetuslastaan (συγκαλεσαμενος δε τους δωδεκα μαθητας αυτου) ja antoi heille (εδωκεν αυτοις) voiman (δυναμιν) ja vallan (και εξουσιαν) kaikkia riivaajia vastaan sekδ parantaa tauteja (επι παντα τα δαιμονια και νοσους θεραπευειν). Ja hδn lähetti heidät (και απεστειλεν αυτους) saarnaamaan Jumalan valtakuntaa (κηρυσσειν την βασιλειαν του θεου) ja parantamaan sairaita (και ιασθαι τους ασθενουντας). (Lk 9:1-2)

Toisen kerran Jeesus lähetti matkaan jo 70 opetuslastaan. Toimeksianto oli taas se sama, jolla Johannes Kastaja, Jeesus itse, ja hänen 12 opetuslastaan olivat työhön ryhtyneet. Jeesus neuvoo myös, miten heidän piti menetellä, jos heitä ei haluttu kuunnella:

Mutta kun tulette kaupunkiin (εις ην δ αν πολιν εισερχησθε), jossa teitä ei oteta vastaan (και μη δεχωνται υμας), niin menkää sen kaduille ja sanokaa (εξελθοντες εις τας πλατειας αυτης ειπατε):
10:11 'Tomunkin, joka meihin on kaupungistanne tarttunut, me pudistamme teille takaisin (και τον κονιορτον τον κολληθεντα ημιν εκ της πολεως υμων απομασσομεθα υμιν); mutta se tietäkää* (πλην τουτο γινωσκετε), että Jumalan valtakunta on lähestynyt teitä (οτι ηγγικεν TSBεφ TSBυμας η βασιλεια του θεου)'. 10:12 Minä sanon teille (λεγω TSδε υμιν οτι): Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin (σοδομοις εν τη ημερα εκεινη ανεκτοτερον εσται η τη πολει εκεινη). 10:13 Voi sinua, Korasin (ουαι σοι χωραζιν)! Voi sinua, Beetsaida (ουαι σοι βηθσαιδα οτι)! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa (ει εν τυρω και σιδωνι εγενοντο αι δυναμεις αι γενομεναι εν υμιν), niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet muuttaneet mielensä (παλαι αν εν σακκω και σποδω καθημεναι μετενοησαν). (Lk 10:10-13)

Kaikki mitä ihminen tekee, päättyy itkuun, parkuun ja kuolemaan. Vapautuminen tästä synnin ja kuoleman laista alkaa mielenmuutoksella, joka on sitä, että ihminen huomaa tilansa, eikä enää usko ihmiseen eikä siihen henkiolentoon, joka hänet petti, vaan Jumalaan, joka hänelle tarjoaa vapautusta ja armoa Jeesuksessa Kristuksessa. Se, mikä tässä on hämmästyttävää, että ihmiselle on yli päätään puhuttava Jumalan valtakunnasta, sillä kun kuljet pellon laitaa ja taitat käteesi heinän korren, järkevä ihminen ymmärtää heti, että heinä ei ole kasvanut Suomen, Israelin tai jonkun muun valtakunnan, vaan Jumalan Valtakunnan lakien mukaan.

Nekin ihmiset, jotka yrittävät ratkaista ongelmiaan ilman Jumalaa, ovat silti kiinnostuneita siitä, milloin Jumalan valtakunta tulee, jos ei muuten, niin estääkseen sen tulemisen. Luukas kertoo yhdestä tällaisesta tapauksesta:

Ja kun fariseukset kysyivät häneltä (επερωτηθεις δε υπο των φαρισαιων), milloin Jumalan valtakunta oli tuleva (ποτε ερχεται η βασιλεια του θεου), vastasi hδn heille ja sanoi (απεκριθη αυτοις και ειπεν): "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla (ουκ ερχεται η βασιλεια του θεου μετα παρατηρησεως), eikä voida sanoa (ουδε ερουσιν): 'Katso, täällä se on (ιδου ωδε)', tahi (η): 'Tuolla (ιδου εκει)'; sillä katso (ιδου γαρ), Jumalan valtakunta on teidän keskellänne (η βασιλεια του θεου εντος υμων εστιν)". (Lk 17:20-21, kr-38)

Suomalainen kääntäjä kuitenkin pelaa pois Jeesuksen vastauksen väittämällä, että "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla". Sanakirjan mukaan verbi paratireo tarkoittaa "sivusta tarkkailla", ja sitäkin usein vihamielisessä tarkoituksessa. Jeesus siis kertoi fariseukselle, että te ette pääse sitä vakoilemaan, ja vielä täsmensi vastauksensa, että se on "entos ymon" - teidän keskuudessanne. Sanojen "entos ymon" kääntäminen sanoilla "sisäisesti teissä" on myös mahdollista, mutta fariseusten sydämissä Jumalan valtakuntaa ei ollut. Se oli vain Jeesuksessa, ja myöhemmin, siis Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen se on ollut myös meissä, jotka olemme hänestä osalliseksi tulleet. Tämä käy vielä selvemmäksi, kun toisessa paikassa sanotaan:

Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi (μη βλασφημεισθω ουν υμων το αγαθον); sillδ ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista (ου γαρ εστιν η βασιλεια του θεου βρωσις και ποσις), vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä (αλλα δικαιοσυνη και ειρηνη και χαρα εν πνευματι αγιω). (Rm 14:16-17)

Vasta fariseusten lähdettyä Jeesus kertoo opetuslapsilleen siitä mitä jatkossa tapahtuu. Jeesus ja hänen opetuslapsensa tulevat kärsimään paljon, mutta sitten Jeesus tulee takaisin, julkisesti ja näyttävästi. Jeesuksen julkisesta takaisintulosta käytetään tässä sanoja "apokalypsis", paljastuminen ja "Ihmisen pojan päivä". Se on päivä, jonka näkemistä hänen vihollisensa eivät kestä:

Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä (ειπεν δε προς τους μαθητας ελευσονται ημεραι οτε επιθυμησετε μιαν των ημερων του υιου του ανθρωπου ιδειν και ουκ οψεσθε). Ja teille sanotaan (και ερουσιν υμιν): 'Katso, tuolla hän on (ιδου ωδε η)!' 'Katso, täällä (ιδου εκει)!' Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä (μη απελθητε μηδε διωξητε). Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen (ωσπερ γαρ η αστραπη η αστραπτουσα εκ της υπ ουρανον εις την υπ ουρανον λαμπει), niin on myös Ihmisen Poika päivänänsä oleva (ουτως εσται και ο υιος του ανθρωπου εν τη ημερα αυτου). Mutta sitä ennen pitää hänen kärsimän paljon (πρωτον δε δει αυτον πολλα παθειν) ja joutuman tämän sukupolven hyljittäväksi (και αποδοκιμασθηναι απο της γενεας ταυτης). Ja niinkuin kävi Nooan päivinä (και καθως εγενετο εν ταις ημεραις του νωε), niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä (ουτως εσται και εν ταις ημεραις του υιου του ανθρωπου): he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle (ησθιον επινον εγαμουν εξεγαμιζοντο), aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin (αχρι ης ημερας εισηλθεν νωε εις την κιβωτον); ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki (και ηλθεν ο κατακλυσμος και απωλεσεν απαντας). Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä (ομοιως και ως εγενετο εν ταις ημεραις λωτ): he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat (ησθιον επινον ηγοραζον επωλουν εφυτευον ωκοδομουν), mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta (η δε ημερα εξηλθεν λωτ απο σοδομων), satoi tulta ja tulikiveä taivaasta (εβρεξεν πυρ και θειον απ ουρανου), ja se hukutti heidät kaikki (και απωλεσεν απαντας), samoin käy sinä päivänä (κατα ταυτα εσται η ημερα), jona Ihmisen Poika paljastuu (ο υιος του ανθρωπου αποκαλυπτεται). (Lk 17:21-30)

Sivulle 03: Kätketty siemen