## EvA 2022 fi PLAIN print eu01

tehty mapista # EvA 2022 home tekstistä EvA01 EvA pente PLUS print eu01 /2022-01-16

Marla + Глава 1 из книги ЕВАНГЕЛИЕ + Veps + Luku 1 kirjasta EVANKELIUMI + Est, PLUS gr

2022-03-15 klo 17:40, 28 sivua, 13 263 sanaa, (97 399 merkkiä)

- Tyyron kuningas on, Akeda on, jumalten pojat ei, täydennä Nimrodin suku..

Jumala loi hyvin

##

A01B01Fi

Roomalaiskirjeessä esitetään kristinuskon perusteet kuivakiskoisen selkeästi. Esityksensä Paavali päättää sanoihin evankeliumista (euaggelion), saarnasta (kerygma) ja salaisuudesta (mysterion), jotka tässä on sijoitettu kahden "aamenen" väliin:

Isäntämme Jeesus Voidellun armo (η χαρις) olkoon teidän kanssanne. Amen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini (κατα το ευαγγελιον μου) ja Jeesus Voidellun saarnan mukaan (και το κηρυγμα ιησου χριστου), sen ilmoitetun salaisuuden mukaan (κατα αποκαλυψιν μυστηριου), joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, ainoalle viisaalle Jumalalle Jeesus Voidellun kautta, jolle kunnia iankaikkisesti (εις τους αιωνας). Amen (αμην). (52 Rm 16:24-27)

*Syyrialais-Bysanttilaisissa käsikirjoituksissa jakeet 16:25-27 ovat Roomalaiskirjeen neljännentoista luvun lopussa.

##

A01B02Fi

Vanhan Liiton aikana näistä kolmesta asiasta - evankeliumista, saarnasta ja salaisuudesta - puhuttiin hyvin peitellysti. Vasta siinä yhteydessä, jossa Jesaja puhuu Olevan kärsivästä orjasta, tulee ilmi muutama seikka, joista tarkkasilmäinen lukija saattaa arvata, että jotakin erikoista on tekeillä:

Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan (me'basar) jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman (me'basar tov), joka julistaa pelastusta (Jeshuah), sanoo Siionille (le-Zion): "Sinun Jumalasi (Elohim) on kuningas!" (23 Jes 52:7)

##

A01B03Fi

Kääntäessään Jesajan tekstiä kreikaksi Paavali käyttää hebrean verbin "basar", tuoda hyvää sanomaa, vastineena sanaa euaggelizo, tuoda tai viedä hyvää sanomaa, evankelioida:

Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Isäntä, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. 10:13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Isännän nimeä, pelastuu". 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? 10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka tuovat rauhan hyvää sanomaa (των ευαγγελιζομενων ειρηνην), jotka hyvän sanoman hyvyyksiä ilmoittavat (των ευαγγελιζομενων τα αγαθα)!" (52 Rm 10:12-15)

##

A01B04Fi

Vanhassa Testamentissa on monta suurta lupausta, mutta termi ilosanoma on uusi. Ja miksi yleensäkin ilosanoma on tarpeen, jos kerran Jumala on luonut kaiken hyvin? Viisi kertaa Raamatun ensimmäisellä sivulla - Luomiskertomuksen jakeissa 1.Ms 1:10, 12, 18, 21 ja 25 - toistuu sama lause "Va-jar Elohim ki-tov" - Ja Jumala näki, että se oli hyvä. (op: Kursiivilla kirjoitettuja sanoja lähdetekstissä ei ole)

##

A01B05Fi

Luomiskertomus alkaa sanalla "Bereshit", joka tavallisesti käännetään sanalla "Alussa", mutta voidaan kääntää myös sanalla "Esikoisessaan". Suurta eroa näillä kahdella ilmaisulla ei ole, sillä Jumalan esikoinen on sekä alku, että loppu. Kun kaikki oli tehty valmiiksi Jumalan esikoisessa, oli kaikki erittäin hyvää:

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää (tov meod). Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. (01 1.Ms 1:31-2:1)

##

A01B06Fi

Ihminen luotiin kuudentena päivänä:

Ja Jumala (Elohim) sanoi: Tehkäämme ihminen (adam) kuvaksemme (be-tsalmeinu), kaltaiseksemme (ki-dmuteinu); ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. 1:27 Ja Jumala loi ihmisen (Va-jivra Elohim et-ha-adam) kuvaksensa Jumalan kuvassa (be-tsalmo be-tselem Elohim) hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi (zakar ve nekeva) hän loi heidät (bara otam). (01 1.Ms 1:26-27)

##

A01B07Fi

Jumala myös siunasi ihmisen, että hän pystyisi täyttämään tehtävänsä:

Jumala (Elohim) siunasi heidät. Ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä ryömivät eläimet". (01 1.Ms 1:28)

##

A01B08Fi

Luomiskertomus päättyy seitsemännen päivän lepoon:

Ja Jumala (Elohim) päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työst änsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala (Elohim) siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska silloin hän lepäsi (shabat) kaikesta työstänsä, jonka Jumala (Elohim) oli luonut tehtäväksi (la-ashot). (01 1.Ms 2:2-3)

##

A01B09Fi

Meille seitsemäs päivä on vielä tulematta. Nyt eletään kuudetta luomispäivää, ja kerran viikossa toistuva lepopäivä, sapatti, muistuttaa meitä siitä, mihin me olemme menossa.

##

A01B10Fi

Ikuisuuden tapahtumien tuominen esiin ajan funktiona tarvitsee jonkinlaisen muunnosohjelman. Muutosohjelman nimen me taisimme jo kertoakin. Se on evankeliumi, mutta sekin oli kryptattu mysteerio, kunnes Jeesus Kristus aukaisi salakielen. Se, mikä ikuisuudessa on kuin yksi päivä, on meille aikakausien mittainen. Tässä, jo lukemassamme tekstissä ikuisuutta ja aikakautta tarkoittava sana "aioon" toistui kolme kertaa:

Isäntämme, Jeesus Voidellun armo olkoon teidän kanssanne. Amen. 16:25 Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesus Voidellun saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta (χρονοις αιωνιοις σεσιγημενου), mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä (κατ' επιταγην του αιωνιου θεου) tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, ainoalle viisaalle Jumalalle Jeesus Voidellun kautta, jolle kunnia iankaikkisesta iankaikkisiin (εις τους αιωνας). Amen. (52 Rm 16:24-27)

##

A01B11Fi

Kertomus Jumalan salaisuuden paljastamisesta alkaa heti luomiskertomuksen jälkeen ja se on pitkä. Ensin annetaan tarkastelijan tehdä havaintoja siitä, mikä luomistyöstä jo on tuotu esiin ja annetaan profeetallisia ilmoituksia tulevasta, sitten tulee rakentaja itse paikalle täyttääkseen sen, mikä ilmoitettu oli, sitten sitä julistetaan ja selitetään ja lopulta se täyttyy, niin että Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa voidaan kirjoittaa:

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, vaan että seitsemännen enkelin äänen päivinä, hänen ollessaan valmis puhaltamaan pasunaan (οταν μελλη σαλπιζειν) myös Jumalan salaisuus käy täytäntöön (και τελεσθη το μυστηριον του θεου), sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut (ως ευηγγελισε) orjillensa profeetoille. (66 Ilm 10:5-7)

##

A01B12Fi

Kaikki se, mitä Jumala Esikoisessaan loi, on valmiina esille tuotavaksi, mutta kaikkea sitä ei tuotu esille yhdellä kertaa. Esilletuominen on jatkuvaa ja se tapahtuu ajan funktiona, niin, että me siis eräällä tavalla liikumme Jumalan valmiissa töissä:

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Voidellussa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (56 Ef 2:10)

##

A01B13Fi

Raamatun toiselta sivulta alkava kertomus näyttää toiselta luomiskertomukselta, mutta näkökulma on maanläheisempi ja yksityiskohtaisempi. Lisäksi hebreankielinen teksti "be-jom", sinä päivänä, käsittelee asiaa yhden päivän tapahtumana:

Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin sinä päivänä, kun Oleva Jumala teki maan ja taivaan. 2:5 Ja kaikki kedon pensaat olivat ennen maan päällä, ja kaikki kedon ruohot ennen kasvoivat, vaikka Oleva Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata muokkaamassa (la-avod), 2:6 sillä sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan (ve-hishka et-kol-pnei ha-adama). (01 1.Ms 2:4-6)

##

A01B14Fi

Luominen toteutettiin Jumalan "kunniassa" (hebr. kabod, kr. doksa, suom. käännöksissä myös "kirkkaudessa") Jumalan Esikoisen kautta ikuisuudessa, mutta tässä toisessa kertomuksessa asioita seurataan sitä mukaa, kun Jumala "heittää" - kreikankielisen Uuden Testamentin mukaan "kataballo" - ikuisen kunnian korkeuksista (το υψος) jotakin esiin. Huomaa myös, että tässä toisessa kertomuksessa käytetään Jumalasta nimeä Jehovah Elohim, jossa sanasta "hajah", elää, johdettu Jehovah on ikään kuin etunimi ja Elohim sukunimi. Kaiken lisäksi Elohim on monikkomuoto sanasta el, jumala, ja käy sen takia hyvin sukunimeksi. Jumalan esikoisen kuvitteellinen sähköpostiosoite voisi siis hyvin olla muotoa: jehovah.elohim@doksa.el. Termin Jehova Elohim käännös Herra Jumala on väärä. Koska sekä jehova ja elohim ovat yleisnimiä, on ne myös käännettävä. Sanan jehova juuri on elämistä ja olemista tarkoittava verbi hajah, joten se voidaan kääntää sanalla Oleva, mutta myös Elävä on mahdollinen. Koska jehova ei ole erisnimi, sitä ei löydy kreikankielisestä Uudesta Testamentista kuin käännöksenä "minä olen". Kreikkalaisessa Uudessa Testamentissa yleinen sana kyrios tarkoittaa isäntää. Se osoittaa luomisjärjestykseen perustuvaa valtaa ja auktoriteetteja, jonka näkyvin tunnus on isä, mutta sana Oleva tämän luomisjärjestyksen alkulähdettä, Jumalaa.

##

A01B15Fi

Vasta tässä toisessa kertomuksessa tulevat ilmi ne syyt, miksi ilosanoma tuli tarpeelliseksi. Myös ihmisen, hebr. "adam", luomisesta annetaan lisätietoa:

Silloin Oleva Jumala (Jehova Elohim) teki maan tomusta ihmisen (et-ha'adam) ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen (nishmat hajjim), ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (le-nefesh chajja). (01 1.Ms 2:7)

##

A01B16Fi

Luomiskertomuksen mukaan ihminen (adam) luotiin Jumalan kuvaksi Jumalan kuvassa (be-tsalmo be-tselem Elohim). Mutta kuka on tämä Jumalan kuva, jonka kuvaksi ihminen luotiin? Tietysti se esikoinen, josta jakeessa 1.Ms 1:1 sanottiin "Bereshit bara elohim et ha-shamajim ve-et-ha'aretz" elikkä "Esikoisessaan jumalat loi taivaat ja maan". Mutta tässä on ongelma. Koska Jumala on vapaa, tuli myös ihmisen olla vapaa tekemään valintansa itse - eihän hän ilman vapautta olisi Jumalan kaltainen. Ehkä hän ei haluaisikaan tulla Jumalan kaltaiseksi? Testiä varten Jumala istutti puutarhan.

##

A01B17Fi

Puutarha istutettiin itään, koska Raamatussa itä tarkoittaa sitä, mikä on kauempana Jumalasta.

Ja Oleva Jumala (Jehova Elohim) istutti puutarhan (gan) Eedeniin, itään, ja asetti sinne (va-jjasem sham) ihmisen (et-ha'dam), jonka hän oli tehnyt. Ja Oleva Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun (ve-ets ha-chajjim) keskelle puutarhaa, niin myös hyvän- ja pahan tuntemisen puun (ve-ets ha-dda'at tov va-raa). (01 1.Ms 2:8-9)

##

A01B18Fi

Edemistä lähti joki, mutta missä oli Edem, on hämärän peitossa. Mutta Edemistä joki jatkaa neljänä haarana seuduille, jotka löytyvät tämän maailman kartoilta:

Ja Eedenistä lähti joki kastelemaan puutarhaa, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan (ve-haja le-arba rashim). 2:11 Ensimmäisen nimi on Piison; se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa;
2:12 ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä. 2:13 Toisen virran nimi on Giihon; se kiertää koko Kuusin maan. 2:14 Kolmannen virran nimi on Hiddekel; se juoksee Assurin editse. Ja neljäs virta on Eufrat. (01 1.Ms 2:10-14)

##

A01B19Fi

Jumalan luoma ihminen oli henkisiltä ja ruumiillista kyvyiltään meitä täydellisempi. Jumala oli puhaltanut häneen oman henkäyksensä. Myös hänen virkansa Edenin puutarhan vartijana oli vaativa. Mutta se, mikä häneltä vielä puuttui, oli Jumalan Henki, Ruah Elohim, mutta se voi tapahtua vain uskon kautta Jumalaan, Jehova Elohim, joka hänet oli luonut.

Ja Oleva Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

##

A01B20Fi

Puutarha, jonne Jumala ihmisen vei, ei ollut ongelmaton paikka. Ihmisen toimeentulo oli turvattu, mutta puutarhaa piti varjella. Se, että Jumala katsoi ihmisen päteväksi varjelemaan sitä kertoo sen, ettei Adam ollut vähäisemmässäkään määrin kehittymätön eikä varsinkaan sellainen villi-ihminen, jollaiseksi hänen degeroituneet jälkeläisensä nyt ovat tulleet. Mutta usko oli koeteltava:

Ja Oleva Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, 2:17 mutta hyvän ja pahan tuntemisen puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, sinä kuolemalla kuolet". (01 1.Ms 2:16-17)

##

A01B21Fi

Me puhumme siitä, että Jumala on yksi. Jumala, Elohim, on kuitenkin monikollinen sana, ja kuten jo olemme huomanneet, että vaikka Isän, Esikoisen ja Jumalan Hengen yhteys on täydellinen, he toimivat ikäänkuin olisi olemassa kolme Jumalaa. Myös ihmisen Jumala halusi varustaa samanlaisella hovilla. Ketähän Jumala mahtoikaan tässä ajatella, kenet hän halusi yhdistää? Ja miksi?

Ja Oleva Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun (ezer), joka on hänen edessään (ke-negdo)". (01 1.Ms 2:18)

##

A01B22Fi

Luomakunnasta löytyi vain niitä, jotka kelpasivat ihmisen alamaisiksi, mutta ei yli sen:

Ja Oleva Jumala teki maasta (Ve-jjiter Jehova Elohim min-ha-adama) kaikki niittyjen eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi (ma-jjikra-lo); ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon (nefesh chajja), niin oli sen nimi oleva. 2:20 Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta ihmiselle ei löytynyt apua (eser), joka olisi hänen edessään (ke-negdo). (01 1.Ms 2:19-20)

##

A01B23Fi

Ihmisessä on noin 800 miljardia solua. Solut kuolevat, toiset nopeammin, toiset hitaammin, mutta jakautumalla ne tuottavat uusia soluja niitä korvaamaan. Jokainen solu sisältää sen geneettisen koodin, joka tätä prosessia ohjaa. Mutta sellaisia elimiä, jotka voisivat korvautua täysin, ei ihmisessä juuri ole. Muutamat elimet voivat korvautua osittain, mutta sanotaan, että kylkiluu on uusiutumiskelpoinen siinä määrin, että menetetyn kylkiluun tilalle voi kasvaa uusi:

Niin Oleva Jumala vaivutti ihmisen (al-ha-adam) raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui (va-jjishan), otti hän yhden hänen kylkiluistaan (mi-tstsalotav) ja täytti sen paikan lihalla. 2:22 Ja Oleva Jumala rakensi siitä kylkiluusta (et-ha tstseteila), jonka hän oli ottanut ihmisestä (min-ha-adam) vaimon (le-ishsha), ja toi hänet ihmisen luo (el-ha-adam). (01 1.Ms 2:21-22)

##

A01B24Fi

Nimen antaminen on vallan käyttöä. Mutta kun mies luopuu isästään ja äidistään ja tuntee vaimonsa, on tulee hedelmä, joka on yksi, uusi, liha:

Ja ihminen sanoi (ha-adam): "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani (u-basar mi-bbesari); hän kutsuttakoon miehettäreksi (ishsha), sillä hän on miehestä (me-ish) otettu ". 2:24 Sentähden mies (ish) luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa (be-ishto; s.o. miehettäreensä), ja he tulevat yhdeksi lihaksi (ve-haju le-basar echad). (01 1.Ms 2:23-24)

##

A01B25Fi

Hebrean sana arum tarkoittaa paljasta ja alastonta. Mutta puutarhassa oli myös eläin, joka oli siinä määrin alaston, että häntä olisi voinut sanoa hävyttömäksi. Se oli luotu suurenmoiseksi, mutta pyrkiessään itsenäiseksi menetti kaiken sen, mitä kenelläkään ei ilman yhteyttä Jumalaan ole. Hebreaksi tämä on ilmaistu sanoilla arum mi, alastomampi kuin.

Ja he olivat molemmat alasti (arumim), ihminen ja hänen vaimonsa, eivätkä hävenneet (ve-lo jitebshashu). Mutta käärme oli alastomin kaikista kedon eläimistä (arum mi-kkol chajjat ha-ssade), jotka Oleva Jumala oli tehnyt. (01 1.Ms 2:25-3:1a)

##

A01B26Fi

Jumala voi tehdä rajoituksetta mitä vain, mutta hän tekee vain sellaista, mikä on oikein. Tullakseen Jumalan kaltaiseksi ihmisen oli hyväksyttävä sama rajoitus ja sitä varten puutarhassa oli elämän puu. Haasteen ihmiselle esitti kerubi, joka oli luotu täydelliseksi viisaudessa, mutta halutessaan tulla itsenäiseksi Jumalasta oli menettänyt Totuuden, Elämän ja Rakkauden niin, että siitä, mikä ennen oli ollut suojeleva kerubi, tuli valheen isä:

Mutta käärme oli alastomin kaikista kedon eläimistä (arum mi-kkol chajjat ha-ssade), jotka Oleva Jumala (Jehova Elohim) oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala (Elohim) todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista puutarhan puista'?" 3:2 Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä puutarhassa, 3:3 mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." 3:4 Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; 3:5 vaan Jumala tietää (ki jodea Elohim), että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan (jodea tov va-ra)". (01 1.Ms 3:1-5)

##

A10B27Fi

Hyvän ja pahan tunteminen näytti keinolta tietoisuuden laajentamiseksi. Kun ihminen sitä kokeili, hänen ensimmäinen keksintönsä oli pelko ja löytönsä häpeän tunto:

Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja ymmärrystä miellyttävä puu (ve-nechmad ha-ets le-hashkil). Ja hän otti sen hedelmästä (va-ttikkach mi-ppirjo) ja söi (va-ttokal) ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. 3:7 Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he tunsivat (va-jjedu) olevansa alasti (erumim); ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä (alee te'eina) ja tekivät itselleen vyöverhot. 3:8 Ja he kuulivat Oleva Jumalan äänen tämän käyskennellessä puutarhan päivätuulessa. Ja ihminen (ha-adam) ja hänen vaimoinsa lymysivät Olevan Jumalan kasvojen edestä puutarhan puiden sekaan. (01 1.Ms 3:6-8)

##

A01B28Fi

Ihminen pakeni Jumalaa, sillä suurin asia, yhteys Jumalan kanssa, oli katkennut, eikä lannevaatekaan asiaa korjannut. Vahingon suuruudesta kertoo sekin, että hän syytti vaimoaan, ja vaimo syytti käärmettä. Mutta Jumala jo etsi heitä, eikä suinkaan rangaistakseen, vaan auttaakseen pääsemään uuteen alkuun.

Mutta Oleva Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?" 3:10 Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin".
3:11 Ja hän sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" 3:12 Mies vastasi: "Vaimo (Ha-ishsha), jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin". 3:13 Niin Oleva Jumala sanoi vaimolle: "Kuinka sinä tämän teit?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin". (01 1.Ms 3:9-13)

##

A01B29Fi

Selitykset eivät auttaneet. Viettelijän ja vieteltyjen oli kuoltava, mutta sitä ennen syyllisten piti saada nauttia työnsä heldelmistä:

Ja Oleva Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän kaikkina elämäsi päivinä. 3:15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (01 1.Ms 3:14-15)

##

A01B30Fi

Eevan rangaistus kohdistui synnyttämisen vaivoihin, sillä sitähän se merkitsi kokemuksien haku hyvän ja pahan tuntemisen puun hedelmiä syömällä.

Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva". (01 1.Ms 3:16)

##

A01B31Fi

Aatami oli hylännyt Jumalan sanan ja kuunnellut vaimoaan enemmän kuin Jumalaa. Nyt hänen piti elättää itsensä maasta kuolemaansa asti. Myös maa sai samantapaisen rangaistuksen:

Ja Aadamille (le-adam) hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä kaikkina elämäsi päivinä; 3:18 orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. 3:19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi (el-ha-adama) jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä tomua (afar) sinä olet, ja tomuun (el-afar) pitää sinun palata." (01 1.Ms 3:14-19)

##

A01B32Fi

Sitten Adam antoi vaimolleen nimen:

Ja ihminen (ha-adam) antoi vaimolleen nimen Eeva (Chavva), sillä hänestä oli tuleva kaiken elävän äiti. (01 1.Ms 3:20)

##

A01B33Fi

Ihminen oli valinnut kuoleman ja yhtä turhuutta, murhetta ja kuolemaa se on sen jälkeen ollutkin. Ihminen ei voinut edes valittaa, sillä itsepä hän oli valintansa tehnyt. Hän oli jopa siirtynyt samaan leiriin sen kapinoivan kerubin kanssa, jolta hänen olisi pitänyt puutarhaa varjella. Mutta vaikka ihmisen oli kuoltava, ei se Jumalalle mikään ylivoimainen este ollut: hän oli jo järjestänyt toisenlaisen tavan kuolla, herättääkseen ihmisen ylös kuolleista. Osoituksena siitä hän puki ihmisen nahkavaatteeseen. Jonkun oli kuoltava ihmisen puolesta, ja ihmisen oli esiinnyttävä tämä "jonkun" kuteissa. Näin oli luotu ennakkoesitys siitä, miten Jumala tulisi hoitamaan asian:

Ja Oleva Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta (kutnot or) ja puki ne heidän yllensä. (01 1.Ms 3:21)

##

A01B34Fi

Jumalan kaltaisuus olisi merkinnyt myös iankaikkista elämää, sillä Jumala elää ikuisesti. Jos ihminen nyt menisi ja söisi elämän puusta, hän joutuisi kärsimään rangaistustaan ikuisesti. vailla mitään toivoa paremmasta. Ettei näin tapahtuisi, ihminen karkoitettiin Jumalan puutarhasta maahan, josta hänet oli otettu:

Ja Oleva Jumala sanoi : "Katso , ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan (la-da'at tov va-ra). Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" 3:23 Niin Oleva Jumala ajoi hänet pois Eedenin puutarhasta muokkaamaan maata (la'avod et-ha-adama), josta hän oli otettu. 3:24 Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä. (01 1.Ms 3:22-24)

##

A01B35Fi

Näin jälkeenpäin kannattaa pohtia, miksi ihminen teki niin tyhmän ratkaisun. Kyse oli uskosta. Ihminen uskoi itseensä. Käärmeen valheellinen propaganda on tietysti otettava lukuun, mutta toisessa vaakakupissa oli Jumalan varoitus. Mutta koska ihminen luotti itseensä, hän teki ratkaisunsa sen mukaan, mikä hänestä näytti parhaalta. Seuraukset alkoivat näkyä heti: Adamin vanhin poika Kain tappoi veljensä Aabelin. Murhan motiivi oli uskonnollinen. Molemmat pojat tunsivat tarvetta lepyttää Jumalaa, ja Kain yritti sitä tuomalla lahjaksi parasta, mitä hänellä oli. Koska hän oli peltomies, hän toi lahjanaan viljaa. Abel ei yrittänyt lahjoa Jumalaa, vaan toi syntiensä sovitukseksi veriuhrin karjalaumansa parhaasta osasta, ja se miellytti Jumalaa. Kainin lahjoista Jumala ei välittänyt, ja se herätti Kainin vihan. Kain tunsi olevansa väärin kohdeltu luuseri ja kun hän avasi ovensa synnille; hän tahtoi kostaa. Luetaan teksti tarkkaan, sillä sama peli jatkuu yhä ja entistä pahempana:

Ja mies tunsi (jada) vaimonsa Eevan; ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: "Minä olen saanut pojan Olevan avulla". 4:2 Ja hän synnytti taas, hänen veljensä Aabelin. Ja Aabelista tuli lampaiden paimen (rofe tson), mutta Kainista maan orja (obed adama). 4:3 Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä (mi-pperi ha-adama) uhrilahjan (mincha) Olevalle; 4:4 ja myös Aabel toi laumansa esikoisista (mi-bekorot tsono), niiden rasvoista (u-me-chelveichem). Ja Oleva katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen (ve-el-minchato); 4:5 mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen (ve-el-minchato) hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen kasvonsa venähtivät (va-jjiplu panav). 4:6 Ja Oleva sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi venähtää? 4:7 Eikö niin: jos teet hyvin (im teitiv), voit kohottaa katseesi; mutta jos et tee hyvin (ve-im lo teitiv), niin väijyy synti (chattat) ovella, ja sen halu on sinuun (ve-eleikaa teshukatoo), mutta hallitse sinä sitä (ve-atta timshal bo)!" (01 1.Ms 4:1-7)

##

A01B36Fi

Sana synti esiintyi siinä ensimmäisen kerran: Jumala varoitti synnistä. Mutta Kain ei kuuntele:

Ja Kain puhui Aabelille, veljellensä. Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi Aabelin, veljensä kimppuun, ja tappoi hänet. 4:9 Niin Oleva sanoi Kainille: "Missä on veljesi Aabel?" Hän vastasi: "En tiedä (Lo jadaettii); olenko minä veljeni vartija (Ha-shomer achii anokii)?" 4:10 Ja hän sanoi: "Mitä olet tehnyt? Veljesi veren ääni huutaa minulle maasta (Kol demei achikaa tsoakim elai min-ha-adamaa). 4:11 Ja nyt sinä olet kirottu pois tältä vainiolta (arur attaa min-ha adamaa), joka avasi suunsa (asher patsetaa et-pihaa) ottamaan veljesi veren (lakachat et-dmei achikaa) sinun kädestäsi (mi-jjadekaa). 4:12 Kun palvelet maata (ki-ta-avod et-ha-adamaa), ei se ole enää sinulle voimaansa antava (lo tosef tet kochah lak); kulkija ja pakolainen pitää sinun oleman maan päällä (na va-nad tihje ba-arets)."

##

A01B37Fi

Synti tuottaa syyllisyyttä ja pelkoa, mutta vaikka Jumala tuomitsee synnin, hän tekee sen tietyn koeajan jälkeen. Oikeus on Jumalan, jonka takia edes hänen valtuuttamallaan vallalla ei ole oikeutta antaa lopullisia tuomioita. Kain ei tätä tiedä, eikä Jumalakaan sitä kerro, mutta Jumala ilmaisee sen, joka jossain määrin rajoittaa ihmisten kostonhalua:

Ja Kain sanoi Olevalle: "Syyllisyyteni on suurempi (gadol avoni), kuin että sen kantaa voisin. 4:14 Katso, sinä karkoitat minut nyt pois vainiolta (me-al-pnei ha-adamaa), ja minun täytyy lymytä sinun kasvojesi edestä ja olla kulkija ja pakolainen maan päällä; ja kuka ikinä minut löytää, se tappaa minut." 4:15 Mutta Oleva sanoi hänelle: "Sentähden, kuka ikinä tappaa Kainin, hänelle se pitää seitsenkertaisesti kostettaman". Ja Oleva pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet löytäisi, tappaisi häntä. 4:16 Niin Kain poistui Olevan kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin maahan (be-erets Nod), itään päin Eedenistä. (01 1.Ms 4:13-16)

##

A01B38Fi

Kului pari tuhatta vuotta, jonka aikana uskosta ei puhuta mitään. Vain Hanokista (Uuden Testamentin Eenok) kerrotaan, että hän vaelsi Jumalan yhteydessä, kunnes Jumala otti hänet pois. Ihmisten pitkä elinikä edistää tiedon siirtymistä uusille sukupolville, mutta silti ihmiset uskovat itseensä ja tulokset ovat sen mukaisia. Erikoinen ongelma syntyy, kun langenneet enkelit sekaantuvat ihmisten tyttäriin. Suhteista syntyy epämääräinen, mutta voimakas joukko, joita aletaan pitää jumalina. Kun ihmisten kaikki ajatukset ja teot ovat kaiken aikaa ainoastaan pahat, päättää Jumala hävittää koko populan. Mutta sitten kuvaan astuu Nooa, josta kirjoitetaan:

Mutta Nooa löysi armon (matsa chen) Olevan silmien edessä (01 1.Ms 6:8)

Mutta Nooa (ve-Noach) löysi armon (matsa chen) Olevan silmien edessä (be-einei Jehovah) (01 1.Ms 6:8)

##

A01B39Fi

Se, että Nooa vaelsi Olevan silmien edessä, antoi hänelle valtavan edun muihin aikalaisiinsa verrattuna. Maassa ei ollut oikeutta, mutta Jumala on Oikeus. Vaeltamalla Jumalan yhteydessä, Nooa sai aina tietää, mikä on oikein. Lakia maassa ei ollut, mutta Jumalan neuvoi, mikä on Hänelle otollista ja Nooalle edullista. Jumalan silmien alla Nooa näki myös omat puutteensa, mutta sai armon, koska hän etsi sitä. Seuraava jae kertookin jo siitä, mitä armo Nooassa vaikutti:

Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa oikea (tsaddik) ja täydellinen (tamim) mies ja vaelsi (hithalek) Jumalan yhteydessä (et-ha-Elohim). (01 1.Ms 6:9)

##

A01B40Fi

Jumalalla on aina hommia Nooan kaltaiselle miehelle, sillä hän oli oikea, tsaddik, eli sellainen kuin miehen pitää olla. Vertailukohtana on Jumala itse. Mutta koska Jumala oli päättänyt hävittää ne, jotka polkivat oikeutta ja hävittivät toisiaan, Nooan tehtäväksi tuli rakentaa vähän normaalia parempi pelastusvene, sillä Jumala oli päättänyt hukuttaa ihmisten lisäksi myös eläimet. Kun kolmikerroksinen arkki oli valmis, Jumala toi eläimet ja Nooan mentyä arkkiin sulki oven itse. Sitten alkoivat sateet ja tuli vedenpaisumus, niin että vettä oli korkeimpienkin vuorten yllä. Vedenpaisumus kesti sata viisikymmentä päivää, ja saman verran kesti vedenpinnan laskeminen. Lopulta arkki pysähtyi Araratin vuorille. Kun maa oli tarpeeksi kuivunut, Jumala käski Nooaa lähtemään arkista.

##

A01B41Fi

Tulvan jälkeen Nooa tekee alttarin ja uhraa Jumalle puhtaita eläimiä kokonaispolttouhriksi ja saa Jumalan siunauksen. Tehtävä, jonka Jumala antaa Nooalle, ei paljon eroa siitä, mitä Adam oli aikoinaan saanut. Lihan syönti sallitaan tietyin rajoituksin:

Ja Jumala (Elohim) siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset (peru) ja lisääntykää (u-revuu) ja täyttäkää (u-mil'u) maa. 9:2 Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut. 9:3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. 9:4 Vain lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on (be-nafshu damo) älkää syökö. 9:5 Ja myös teidän oman verenne (et-dimken) sieluineen (le-nafshotteikem) minä vaadin (edrosh) jokaisen elollisen kädestä (mi-jjad kol chajja) minä vaadin sen, ja sen ihmisen kädestä (u-mijjad ha-adam), veljen kädestä (ish achiv) minä vaadin (edrosh) sen ihmisen sielun (et-nefesh ha-adam). 9:6 Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala teki ihmisen kuvaksensa (be-tselem Elohim). 9:7 Ja te olkaa hedelmälliset (per'u) ja lisääntykää (u-rev'u), laajentukaa maassa (shirtsu ba-arets) ja lisääntykää siinä (u-revu-ba)." (01 1.Ms 9:1-7)

##

A01B42Fi

Kun Jumala oli vielä tehnyt liiton Nooan kanssa, hän lupasi, ettei koskaan enää hävitä koko ihmiskuntaa tulvalla. Samalla maailmassa tapahtuu merkittäviä muutoksia ja ihmisen ikä laskee huomattavasti.

##

A01B43Fi

Nooalla oli kolme poikaa, mutta vaikka he olivat pelastuneet tulvasta, ongelmat jatkuivat. Ihmisten lisääntyessä tilanne vain paheni. Ihmiset ryhtyivät rakentamaan järjestelmää ilman Jumalaa. Nooan pojan Haamin vanhimman pojan Kuusin poika Nimrod perusti ensimmäisen imperiumin:

Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias (gibbor) maan päällä. 10:9 Hän oli mahtava metsämies (gibbor tsajid) Olevan edessä (li-fnei Jehova). Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies (gibbor tsajid) Olevan edessä niinkuin Nimrod". 10:10 Ja hänen valtakuntansa (mamlakto) alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. 10:11 Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, 10:12 sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki (ha-ir ha-gedola). (01 1.Ms 10:8-12)

##

A01B44Fi

Nimrod suomeksi on "Kapinoikaamme". Hänen järjestelmänsä on sotilaspoliittinen kapina sitä luomisjärjestykseen sisälle rakennettua järjestelmää vastaan, jossa yhteisön johdossa oli perheen, suvun, heimon ja kansan päämiehistä muodostuva hierarkia, kaikki Jumalan alaisuudessa. Kapinoitsijat tekevät kaiken päinvastoin. Kapinan uskonnolliseksi symboliksi aiotun Baabelin tornin piti valmistuttuaan ylettyä taivaaseen.

Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. 11:2 Kun he lähtivät liikkeelle idästä (mi-kkedem), löysivät he lakeuden Sinearin maassa (be'erets shin'ar) ja asettuivat sinne. 11:3 Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. 11:4 Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki (ir) ja torni (migdal) ja sen pää taivaaseen (ve-roshuu ba-shshamajim), ja tehkäämme itsellemme nimi (shem), ettei meitä hajotettaisi (pen-nafuts) yli kaiken maan". (01 1.Ms 11:1-4)

##

A01B45Fi

Jeesus, joka ennen lihaan syntymistään esiintyi nimellä Oleva (hebr. Jehova), kiinnostui hankkeesta niin, että laskeutui maan päälle taivaista ja tilannearvion tehtyään kutsui Isän ja Pyhän Hengen paikalle:

Niin Oleva astui alas (jered) katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. 11:6 Ja Oleva sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei estä heitä mikään, mitä aikovatkin tehdä. 11:7 Tulkaa (ha-ba), astukaamme alas (nereda) ja sekoittakaamme (ve-nabela) siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." 11:8 Ja niin Oleva hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. 11:9 Siitä tuli sen nimeksi Baabel (Babel), koska Oleva siellä sekoitti (balal) kaiken maan kielen; ja sieltä Oleva hajotti heidät yli kaiken maan. (01 1.Ms 11:5-9)

##

A01B46Fi

Nimrodin imperiumi sai nimensä Baabelin kaupungin mukaan. Kreikaksi kaupunki on "polis", jonka takia Babylonialaista maailmanjärjestystä sanotaan politiikaksi. Myös Nimrod oli "gibbor", yksi niistä väkevistä, jotka metsästivät ihmisiä. Raamatun kielessä metsästäjät tappavat ihmisiä, ja kalastajat pelastavat niitä, sillä ihminen ei elä vedessä. Babyloniassa palvottiin sitä, minkä Jumala oli luonut, jumalina. Aurinko, kuu ja kiertotähdet olivat jumaluuksia, joiden maanpäällisenä edustajina kuningas ja kuningatar toimivat. Valtionpäämiehenä Nimrodille osoitettiin sellaista kunniaa, joka kuuluu yksin Jumalalle. Erikoista on se, että palvonnan kohteina olivat myös kaksitoista kiertotähteä, vaikka yksi niistä nyt puuttuu, ellei sellaisena pidetä Plutoa. Myös ne "muinaisajan kuuluisat miehet", joita sanottiin jumalan pojiksi, olivat luotuja olentoja, jotka olivat lähteneet hakemaan itsenäisyyttä ja sen takia luopuneet Jumalasta. Kun Baabelin rakentajat hajaantuivat ympäri maailmaa, he veivät omat demoniset jumalansa mukanaan. Ateenan läheisyydessä Eleusiumissa babylonialainen kultti alkoi jo noin 1500 vuotta ennen Kristuksen syntymää.

##

A01B47Fi

Ihmisten yritys syrjäyttää Jumala maailman hallinnosta oli paitsi paha, myös mahdoton. Jälleen kerran ihmiset olivat valinneet kuoleman tien. Alkajaisiksi Jumala saattoi Babylonian kulttuurin sekasortoon sekoittamalla torninrakentajien kielen ja sitten hän ryhtyi rakentamaan uutta yhteiskuntaa kutsumalla tuhoon tuomitusta yhteisöstä ulos yhden miehen:

Ja Oleva sanoi Abramille: "Lähtemällä lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. 12:2 Niin minä teen sinut suureksi kansaksi ja siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. 12:3 Ja minä siunaan sinua siunaavan, ja kiroan sinua kiroavan, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (01 1.Ms 12:1-3)

##

A01B48Fi

Abram totteli ja lähti. Babyloniasta tultiin Harraniin, josta matka hänen isänsä kuoltua jatkui nykyisen Israelin seuduille. Kun Abram ylitti Eufratin virran, hän sai nimen ”ivri”, toiselle puolelle mennyt. Kun Abram oli tullut Sikemiin, hän sai luokseen odottamattoman vieraan:

Silloin Oleva ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun siemenellesi minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne alttarin Olevalle (mizbeach la-Jhova), joka oli hänelle ilmestynyt. (01 1.Ms 12:7)

##

A01B49Fi

Abramin mukaan oli lähtenyt hänen veljenpoikansa Loot, joka valitsi laumoilleen parhaat laitumet, Abramin tyytyessä vähempään. Jumala näki Abramin nöyrän asenteen ja teki lupauksiinsa pienen tarkennuksen:

Ja Oleva sanoi Abramille (Va-Jhova amar el Abram), sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun siemenellesi (lekaa etnenna u-le zar'akaa) ikuisiksi ajoiksi (ad-olam). Ja minä teen sinun siemenesi (ve-samti et-zar'akaa) kuin maan tomun (ka-afar ha-arets). Jos voidaan laskea maan tomu, niin voidaan laskea myöskin sinun siemenesi (zar'akaa). Nouse (Kum) ja vaella (hithalek) maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan." (01 1.Ms 13:14-17)

##

A01B50Fi

Vaikka Aabraham oli paimentolainen, ja asui teltoissa, hänen joukkonsa oli kasvanut huomattavan suureksi. Suuri maailmanvaltakin alkoi hermostua. Kun Babylonian ja Elamin kuninkaat hyökkäsivät seudulle, ja veivät sotasaaliinaan myös hänen veljenpoikansa Lootin, Aabraham lähti takaa-ajoon. Maineikkaiden kulttuurikansojen joukot voitettiin. Ryöstösaalis palautettiin omistajilleen, ja myös Loot palasi Sodomaan. Mutta sen jälkeen paikalle ilmestyi Melkisedek, Oikeuden kuningas.

Ja Melkisedek (Malki Tsedek), Saalemin kuningas (Melek Shalem), toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman, pappi (ve hu kohen le-El Eljon). 14:19 Ja hän siunasi hänet sanoen: "Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan omistaja. 14:20 Ja siunattu olkoon Jumala, Korkein (El Eljon), joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Ja antoi hänelle kymmenykset kaikesta. (01 1.Ms 14:17-20)

##

A01B51Fi

Vallitsevassa kulttuurissa pelastettu sotasaalis kuului kokonaan Abramille ja hänen liittolaisilleen, mutta Abram ei ottanut siitä mitään, ettei kukaan pääsisi sanomaan, että Sodoman kuningas oli tehnyt hänet rikkaaksi. Liittolaistensa ja palvelijoittensa saamaan korvaukseen Abram ei tahtonut puuttua. Abramin menettely oli taas Jumalan mielen mukainen, ja pian tämän jälkeen Jumalan Sana - Debar Jehovah - tuli hänen luokseen enkelin hahmossa, sillä siinä vaiheessa Jumalan esikoinen ei ollut vielä syntynyt ihmiseksi.

Näiden tapausten jälkeen (Achar ha-debarim ha-elle) tuli Abramille Olevan Sana (Debar Jehova) näyssä sanoen (ba-mmachaze lemor): "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." 15:2 Mutta Abram sanoi: "Isäntäni, Oleva (Adonai Jehovi), mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi (u-ben-meshek beiti) tulee damaskolainen mies, Elieser (hu dammesek Eliezer)." 15:3 Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle siementä (zará); katso, taloni poika (ben beiti) on minut perivä (joresh oti)". 15:4 Mutta katso, hänelle tuli Olevan Sana (Debar Jehovah): "Hän ei ole sinua perivä (lo jirasshekaa ze), vaan totisesti (ki im) joka lähtee sinun omasta ruumiistasi (asher jetse mi-mmei'eka) , hän on sinut perivä (hu jirashekaa)". 15:5 Ja hän johdatti hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin on sinun siemenesi oleva (Ko jihje zar'ekaa)". 15:6 Ja Abram uskoi Olevaan (Ve he'emin ba-Jhova), ja Hän luki sen hänelle oikeudeksi (tsedeka). 15:7 Ja hän sanoi hänelle: "Minä olen Oleva (Ani Jehova), joka johdatin sinut Kaldean Uurista, antaakseni tämän maan sinulle hallittavaksi (le-ristah)". (01 1.Ms 15:1-7)

##

A01B52Fi

Syntiinlankeemuksesta lähtien ihmissuvun ongelmana oli ollut uskon puute, tai oikeastaan uskon kohteen väärä valinta. Jumalan puutarhassa ihminen oli jättänyt huomioimatta Jumalan varoituksen, ja uskonut käärmettä ja luottanut omaan arvostelukykyynsä. Kun Jumala nyt näki Abramin uskon, hän aloitti välittömästi Aatamin suvun kadottamien rikkauksien palauttamisen Abramin suvulle. Babylonian kuningas Kedorlaomer oli yrittänyt sitä estää; hän oli jopa löytänyt Abramin suvun heikoimman linkin, mutta se oli nyt voitettu ainakin väliaikaisesti. Mutta nyt tilanne näytti vaikeammalta toisesta syystä: Abramilla ei ollut poikaa, jonka kautta lupaus voisi toteutua. Kyllähän te tiedätte itsekin, että ihmiset saattavat luvata paljon, varsinkin poliitikot ja rikkaat, mutta eivät pidä lupauksiaan silloinkaan, kun se on mahdollista, mutta tässä Jumala lupaa sellaista, mikä on ihmisille täysin mahdotonta. Ja kun Abram uskoi, se miellytti Jumalaa. Usko oli tehnyt Abrahamista oikean, juridisesti luottokelpoisen, Jumalan silmissä hyväksyttävän henkilön. Sen takia Jumala saattoi tehdä liiton Abramin kanssa. Abramilta ei vaadittu mitään, mutta Jumala lupasi Abramille maan "Egyptin virrasta" Eufratille asti.

Sinä päivänä Oleva teki Abramin kanssa liiton (Ba-jjom ha-hu karat Jehovah et-Abram berit), sanoen (le-mor): "Sinun siemenellesi minä annan (Le-zar'aka natattii) tämän maan (et-ha-arets ha-zzot), Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset". (01 1.Ms 15:18-21)

##

A01B53Fi

Abramin vaimo oli hedelmätön, eikä Jumala kertonut mistä nämä luvatut jälkeläiset hänelle tulisivat. Vaimonsa Saarain ehdotuksesta Abram makasi vaimonsa orjan. Tuloksena oli poika nimeltä Ismael, mutta Ismael ei ollut "lupauksen lapsi" vaan inhimillisen laskelmoinnin hedelmä.

##

A01B54Fi

Yli kymmenen vuotta myöhemmin Jumala solmi Abramin kanssa ympärileikkauksen liiton ja antoi Abramille nimen Abraham.

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Oleva hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala (Ani El), Kaikkivaltias (Shaddai); vaella minun edessäni (hithalek le-fanai) ja ole täydellinen (ve-hje tamim). Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti." (01 1.Ms 17:1-2)

##

A01B55Fi

Vaatimus täydellisyydestä, hebr. "tamim" on kova, mutta rangaistavaksi katsottiin vain yksi asia:

Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi (le-brit olam). Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hänen sielunsa leikattakoon kansastansa (ve-nikretaa ha-nefesh ha-hiv me-ammehaa); hän on rikkonut minun liittoni." (01 1.Ms 17:13-14)

##

A01B56Fi

Nimi Aabraham tarkoittaa kansojen isää ja myös Saarain nimi muutettiin. Sitten Jumala antoi lupauksen Abrahamille ja Saaralle syntyvästä pojasta.

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim) Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä. Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita." (01 1.Ms 17:15-16)

##

A01B57Fi

Abraham osoitti kunnioitustaan kasvoilleen langeten, mutta hänen järkensä puhui toista kieltä:

Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?" 17:18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle (le-ha'Elohim): "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!" (01 1.Ms 17:17-18)

##

A01B58Fi

Jumala ei antanut Abrahamin epäuskon vaikuttaa päätökseen, sillä liittosuhde velvoitti paitsi Aabrahamia, myös häntä itseään:

Niin Jumala sanoi (Elohim): "Totisesti (abal), sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä vahvistan liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen siemenelleen (le-zar'o acharav). (01 1.Ms 17:19)

##

A01B59Fi

Tämän jälkeen Oleva ilmoitti saman vielä uudestaan. Sanoman tuojia oli nyt kolme. Heidät nähdessään Aabraham tunnisti heidät ja osoitti kunnioitustaan lankeamalla maahan hänen eteensä:

Ja Oleva ilmestyi hänelle (Jehova) Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. 18:2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan (va-jjishtachu artsa). (01 1.Ms 18:1-2)

##

A01B60Fi

Abraham valmisti Jumalalle aterian nuoresta vasikasta, jonka jälkeen miehet kertoivat asiansa. Sen jälkeen heistä kaksi jatkoi matkaansa Sodomaan, kolmannen jäädessä kertomaan heidän matkansa tarkoitusta Aabrahamille. Ikävät uutiset kuultuaan Aabraham rukoili Sodoman puolesta kaupungissa mahdollisesti elävien oikeitten ihmisten tähden, jonka jälkeen sanoman tuoja nousi ylös. Aabrahamin viimeinen rukous oli ollut, että jos Sodomassa olisi vaikka kymmenen oikeaa, Jumala säästäisi kaupungin tuholta, ja siihenkin Oleva oli suostunut. Aabraham ei täysin ymmärtänyt näitä asioita: Jumala oli tullut hävittämään pahat. Ei Sodomassa ollut yhtään täydellistä miestä, ei edes hänen veljenpoikansa ollut sellainen, mutta Jumalalle olisi riittänyt laupeus ja oikeudenmukaisuuskin. Yksi sellainen oli, mutta häntäkin vainottiin. Sodomaa ei pelastettu, ja Lootinkin joutuivat enkelit melkein taluttamalla viemään kaupungista ulos. Erikoinen tapaus muuten tämä Loot. Kaksi kertaa piti Abramin taistella hänen puolestaan, eikä Lootin huoneen jatkokaan kovin hääppöinen ollut. Mutta vuoden päästä näistä tapahtumista Aabrahamille ja Saaralle syntyi poika, joka sai kunnian olla esikuvana siitä lupauksen lapsesta, jossa lupaus koko maailman osalle tulevasta siunauksesta saattoi toteutua.

##

A01B61Fi

Abraham tiesi, että kestävä kehitys on mahdollista vain Jumalan siunauksesta. Hän oli myös nähnyt, että jokaisen voitetun koettelemuksen jälkeen siunasi häntä yhä suuremmilla siunauksilla. Jumala oli koetellut Aabrahamin uskoa jo monin eri tavoin, mutta suurin koettelemus oli vielä tulossa. Jumala käski Aabrahamia uhraamaan se lupauksen lapsi, jonka varassa lupauksen täyttyminen oli. Uhrauspaikaksi Jumala osoitti vuoren Morian maasta. Jos luemme kertomuksen Iisakin uhraamisesta ihmisen luonnollisten ennakkokäsitysten ohjaamana, emme ymmärrä sitä lainkaan, mutta jo tieto siitä, että heti kertomuksen alussa ensimmäistä kertaa koko Raamatussa esiintyy sana rakastaa, antaa avaimen kertomuksen ymmärtämiseen. Toinen viite sisältyy sanaan "ainokainen poika", joka on viittaus Jeesukseen. Sana Moria tarkoittaa sitä, jonka Jumala näkee ja valitsee. Kyse on Jerusalemista, jossa nykyisestä temppelivuoresta hieman luoteeseen sijaitsee sitä hieman korkeampi vuori, joka myös on sama paikka, jota Uudessa Testamentissa nimitetään Golgataksi.

Näiden tapausten (ha-devarim) jälkeen Jumala koetteli (ve-ha-Elohim nissa) Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". 22:2 Ja hän sanoi: "Ota ainokainen poikasi (Kach na et-binha et jechideiha), jota rakastat (asher ahávta), Iisak (et-Jitschak), ja menemällä mene (ve-lek lekaa) Moorian maahan (el-erets ha-mmorija) ja uhraa hänet siellä polttouhriksi (ve-ha'aleihu sham le-ola) vuorella, jonka minä sinulle sanon". (01 1.Ms 22:1-2)

##

A01B62Fi

Aabraham rakasti poikaansa samoin kuin Jumala omaansa. Koettelemuksen tarkoitus onkin todeta, että koeteltava henkilö on samaa laatua kuin Jumala. Kun Jumala oli puhunut, Abraham totteli heti. Kolmas päivä on viittaus Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Se, että Aabraham uskoi ylösnousemukseen, näkyi siitäkin, että hän sanoi kahdelle orjalleen palaavansa takaisin poikansa kanssa käytyänsä vuorella rukoilemassa. On turha kuvitella, että Aabraham olisi tässä tilanteessa valehdellut, jos hän olisi osoittanut vähäisintäkin valheellisuutta, hänet olisi hyljätty ennen kuin koettelemus olisi päässyt kunnolla alkamaankaan:

Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut. 22:4 Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa. 22:5 Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne ja rukoilemme (nistachave); sitten me palaamme luoksenne." (01 1.Ms 22:3-5)

##

A01B63Fi

Ikää Iisakilla saattoi olla jo noin 30 vuotta. Isän ja pojan kiivetessä 777 metriä merenpinnan yläpuolella olevalle Morian vuorelle, pojan kannettavana olivat polttopuut. Sana polttouhri, olah, tarkoittaa ylösnousemista, vaikka se usein käännetäänkin sanalla kokonaisuhri tai kokonaispolttouhri. Iisak ei vastustanut toimitusta, vaikka hän olisi helposti voinut sanoa vanhalle isälleen, että nyt riittää:

Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä. 22:7 Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani". Ja hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?" 22:8 Aabraham vastasi (Va-jomer Abraham): "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi (Elohim jir'e-lo ha-sse le-ola), poikani (beni)". Ja he astuivat molemmat yhdessä. 22:9 Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala (ha-Elohim) oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. (01 1.Ms 22:6-9)

##

A01B64Fi

Kun Aabraham oli jo iskemäisillään veitsen poikaansa, Jumala pysäytti uhritoimituksen:

Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. 22:11 Silloin Olevan enkeli (Mel'ak Jehova) huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". 22:12 Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa (Elohim), kun et kieltänyt (ve-lo chasakta) minulta ainokaista poikaasi (et-binkaa et- jechideikaa mimmennii)". (01 1.Ms 22:10-12)

##

A01B65Fi

Iisakin uhraamisessa ei edes Jumala voinut edetä pidemmälle, sillä vain synnitön ihminen kelpaa syntien sovitukseksi. Sellainen oli tulossa maailmaan, mutta toistaiseksi uhrieläiminä käytettiin syötäväksi kelpaavia eläimiä:

Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen (va-jj'aleinu) polttouhriksi (le-ola) poikansa sijasta. Ja 22:14 Aabraham pani sen paikan nimeksi "Oleva näkee (Jehovah jir'ee)". Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Olevan vuorella (Be-har Jehova) nähdään (je-ra'e)". 22:15 Ja Olevan enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta 22:16 ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Oleva: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, 22:17 minä siunaamalla siunaan sinua ja enentämällä enennän sinun siemenesi: kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun siemenesi valtaavat vihollistensa portit. 22:18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan kansat, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." (01 1.Ms 22:13-18).

##

A01B66Fi

Jumala ei siunaa ketään, ennen kuin kysymys nimeltä synti on poistettu päiväjärjestyksestä, eikä se tapahtunut heti. Kaksi tuhatta vuotta Aabrahamin jälkeläisten oli vaellettava uskossa, ennenkuin syntyi Hän, joka pystyi ei vain peittämään synnin, vaan käsittelemään sen niin, että lupaus saattoi toteutua. Tämän ajan kuluessa tapahtui paljon asioita, ei tässä niistä voi kertoa vain hyvin vähän. Jo kertomus siitä, miten Aabrahamin poika sai vaimon, on aika pitkä. Siihen kuitenkin sisältyy se, millä Uudessa Testamentissa on nimi "mysterion mega", suuri salaisuus. Kertomuksen abstrakti, profeetallinen tarkoitus onkin kertoa Jeesuksen ja hänen seurakuntansa liittosuhteen syntymisestä. Hebreassa kertomuksen nimenä on Akeda.

24:1 Ja Aabraham oli vanha ja iälliseksi tullut, ja Oleva oli siunannut Aabrahamia kaikessa.
24:2 Niin Aabraham sanoi palvelijallensa, talonsa vanhimmalle, joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli: "Pane kätesi kupeeni alle.
24:3 Minä vannotan sinua Olevan, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden keskuudessa minä asun,
24:4 vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille."
24:5 Palvelija sanoi hänelle: "Entä jos tyttö ei tahdo seurata minua tähän maahan, onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta olet lähtenyt?"
24:6 Aabraham vastasi hänelle: "Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne.
24:7 Oleva, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, hän, joka puhui minulle ja vannoi minulle sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan', hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni.
24:8 Mutta jos tyttö ei tahdo seurata sinua, niin olet tästä valasta vapaa. Älä vain vie poikaani sinne takaisin."

24:9 Niin palvelija pani (Va-jjasem ha-ebed) kätensä (et-jadoo) herransa Aabrahamin kupeen alle (tachad jerek Abraham adonav) ja vannoi hänelle (va-jishshaba lo) (al-ha-ddabar ha-zee) nämä asiat.
24:10 Ja palvelija otti kymmenen kamelia herransa kameleista (mi-gmalle adonav) ja lähti (va-jjelek) kaikkea herransa hyvää kädessään (ve-kol-tov adonav). Ja hän nousi ja lähti Kaksoisvirran Aramiin (el-Aram Naharajim), Naahorin kaupunkiin (el-ir Nachor).
24:11 Ja hän antoi kamelien laskeutua (Va-jabrek ha-ggemallim) kaupungin ulkopuolelle (mi-chuts la-ir) vesikaivon ääreen (el-be'er ha-majim), illan suussa (le-et erev), jolloin naiset tulivat vettä ammentamaan (tset ha-shshoabot).
24:12 Ja hän sanoi (Va-jjomer): "Oleva (Jehova), minun herrani Aabrahamin Jumala (Elohei adoni Abraham)! Suo osuman nyt tapahtua kasvojeni edessä (Hakrei-na le-fanaj ha-jjom) ja tee laupeus herralleni Aabrahamille (va-asee chesed im adoni Abraham).
24:13 Katso (Hinne), minä seison tässä lähteellä, ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä.
24:14 Niin tapahtukoon, että se tyttö, jolle minä sanon: 'Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni', ja joka vastaa: 'Juo, minä juotan kamelisikin', on juuri se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille; ja siitä minä tiedän, että olet tehnyt laupeuden herralleni."
24:15 Tuskin hän oli lakannut puhumasta, niin tuli siihen Rebekka, joka oli Aabrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan, Betuelin, tytär; ja hänellä oli vesiastia olallaan.
24:16 Ja tyttö oli näöltään hyvin ihana, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut. Ja hän astui alas lähteelle, täytti astiansa ja tuli ylös.
24:17 Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda vähän vettä astiastasi".
24:18 Hän vastasi: "Juo, herrani (adoni)". Ja hän laski nopeasti astiansa alas kädelleen ja antoi hänen juoda.
24:19 Ja annettuaan hänen juoda hän sanoi: "Minä ammennan vettä myös sinun kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen".
24:20 Niin hän tyhjensi nopeasti astiansa kaukaloon ja riensi jälleen kaivolle ammentamaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen.
24:21 Ja mies katseli häntä ääneti saadakseen tietää, oliko Oleva antanut hänen matkansa menestyä (hahitsliach) vai ei.
24:22 Kun kamelit olivat juoneet, otti mies kultaisen nenärenkaan, joka painoi puolen sekeliä, ja hänen käsiinsä kaksi rannerengasta, jotka painoivat kymmenen kultasekeliä.
24:23 Ja hän kysyi: "Kenenkä tytär olet? Sano minulle. Onko isäsi talossa tilaa yötä ollaksemme?"
24:24 Hän vastasi hänelle: "Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär".
24:25 Ja hän sanoi hänelle vielä: "Meillä on runsaasti olkia ja rehua; myöskin yösijaa on meillä antaa".
24:26 Silloin mies kumartui maahan ja rukoili Olevaa (la-Jhova)
24:27 ja sanoi: "Siunattu olkoon Oleva (Baruk Jehova), minun herrani Aabrahamin Jumala (Elohei adoni Abraham), joka ei ole ottanut pois armoansa ja totuuttansa minun herraltani (me-im adonai). Oleva (Jehova) on johdattanut minut tätä tietä herrani veljen kotiin (beit achei adoni)."
24:28 Mutta tyttö riensi ilmoittamaan äitinsä perheelle, mitä oli tapahtunut.

24:29 Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban; ja Laaban riensi ulos miehen luo lähteelle.
24:30 Sillä kun hän näki nenärenkaan ja rannerenkaat sisarensa käsissä ja kuuli sisarensa Rebekan kertovan ja sanovan: "Näin mies puhui minulle", meni hän miehen luo; ja katso, hän seisoi vielä kamelien luona lähteellä.
24:31 Ja hän sanoi hänelle: "Tule sisään (Bo), sinä Olevan siunattu (Beruk Jehova). Minkätähden seisot ulkona? Minä olen valmistanut tilaa talossa ja sijaa kameleille."
24:32 Niin mies tuli taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi kameleille olkia ja rehua sekä hänelle ja hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesemiseksi.
24:33 Sitten pantiin ruokaa hänen eteensä, mutta hän sanoi: "En syö, ennenkuin olen puhunut asiani". Laaban vastasi: "Puhu".
24:34 Hän sanoi: "Minä olen Aabrahamin palvelija (Ebed Abraham anoki).
24:35 Oleva on suuresti siunannut minun herraani, niin että hänestä on tullut mahtava mies; hän on antanut hänelle pikkukarjaa ja raavaskarjaa, hopeata ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja aaseja.
24:36 Ja Saara, herrani vaimo, on vanhalla iällänsä synnyttänyt herralleni pojan; ja tälle hän on antanut kaiken omaisuutensa.
24:37 Ja herrani vannotti minua sanoen: 'Älä ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun,
24:38 vaan mene minun isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä pojalleni vaimo'.
24:39 Silloin minä sanoin herralleni (el-adoni): 'Entä jos tyttö ei seuraa minua?'
24:40 Hän vastasi minulle: 'Oleva (Jehova), jonka edessä minä olen vaeltanut (asher hithallakti le-fanai), lähettää enkelinsä sinun kanssasi (jishlach mal'ako ittak) ja antaa matkasi menestyä (ve-hitsliach darekaa), niin että saat pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.
24:41 Silloin, kun saavut sukuni luo, olet vapaa valasta, jonka minulle vannoit; jos he eivät häntä sinulle anna, olet valasta vapaa'.
24:42 Niin minä tänään tulin lähteelle ja sanoin: 'Oleva (Jehova), minun herrani Aabrahamin Jumala (Elohei adoni abraham), jos annat onnistua sen matkan (im-jeshka-na matsliach darki), jolla olen (asher anoki holek aleihaa),
24:43 salli tapahtua niin, että se neitonen, joka minun seisoessani tässä vesilähteellä tulee ammentamaan vettä ja sanoessani hänelle: 'Anna minun juoda vähän vettä astiastasi',
24:44 vastaa minulle: 'Juo itse, ja minä ammennan myös sinun kameleillesi'
24:45 Tuskin olin lakannut näin puhumasta itsekseni, niin katso, Rebekka tuli sinne, vesiastia olallansa, astui alas lähteelle ja ammensi. Ja minä sanoin hänelle: 'Anna minun juoda'.
24:46 Hän laski nopeasti astian alas olaltansa ja sanoi: 'Juo, minä juotan myös sinun kamelisi'. Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit.
24:47 Ja minä kysyin häneltä sanoen: 'Kenenkä tytär sinä olet?' Hän vastasi: 'Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär'. Niin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä.
24:48 Ja minä kumarruin maahan ja rukoilin Olevaa, siunasin Olevaa, minun herrani Aabrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeata tietä (asher hinchani ba-derek emet) saamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen.
24:49 Ja jos nyt tahdotte osoittaa suosiota ja uskollisuutta minun herralleni, niin ilmoittakaa se minulle; jollette, niin ilmoittakaa minulle sekin, kääntyäkseni toisaalle, oikealle tai vasemmalle."

24:50 Laaban ja Betuel vastasivat sanoen: "Olevalta tämä on tullut; emme voi tässä asiassa puhua sinulle hyvää emmekä pahaa.
24:51 Katso, siinä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hän herrasi pojan vaimoksi, niinkuin Oleva on sanonut."
24:52 Kuultuaan heidän sanansa Aabrahamin palvelija kumartui maahan Olevan eteen.
24:53 Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultakaluja sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myöskin hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.
24:54 Ja he söivät ja joivat, hän ja hänen seuralaisensa, ja olivat siellä yötä. Mutta kun he olivat nousseet seuraavana aamuna, sanoi hän: "Päästäkää minut menemään herrani luo".
24:55 Tytön veli ja äiti vastasivat: "Anna tytön viipyä luonamme vielä joku aika, edes kymmenen päivää. Sitten saat lähteä."
24:56 Mutta hän sanoi heille: "Älkää viivyttäkö minua, koska Oleva on antanut matkani menestyä (va-Jhova hitsliah darki). Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä herrani luo."
24:57 He vastasivat: "Kutsukaamme tänne tyttö ja kysykäämme häneltä itseltään".
24:58 Ja he kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: "Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?" Hän vastasi: "Tahdon".
24:59 Niin he lähettivät sisarensa Rebekan imettäjineen matkalle Aabrahamin palvelijan ja hänen miestensä mukana.
24:60 Ja he siunasivat Rebekan (va-jikberu et-Rivka) ja lausuivat hänelle: "Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja vallatkoot sinun jälkeläisesi vihamiestensä portit!"
24:61 Ja Rebekka nousi palvelijattarineen, ja he istuivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Niin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkalle.
24:62 Ja Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta; hän asui näet Etelämaassa.
24:63 Ja Iisak oli illan suussa lähtenyt kedolle käyskentelemään, ja kun hän nosti silmänsä, näki hän kamelien lähestyvän.
24:64 Kun Rebekka nosti silmänsä ja näki Iisakin, laskeutui hän nopeasti maahan kamelin selästä
24:65 ja kysyi palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä vastaan?" Palvelija vastasi: "Hän on minun herrani". Niin hän otti hunnun ja verhoutui siihen.
24:66 Ja palvelija kertoi Iisakille kaikki, mitä hän oli toimittanut.
24:67 Ja Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänen vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Niin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua. (01 1.Ms 24:1-67)

##

A01B67Fi

Aabrahamin poika Iisak oli esikuva tulevasta lupauksen lapsesta, kuten myös Rebekka hänen morsiamestaan. Iisakille syntyi kaksi poikaa, Eesau ja Jaakob, joista Jaakob pääsi esikoisen asemaan, mutta kyseenalaisin keinoin, sillä hän oli nuorempi. Hän kuitenkin muuttui Jumalan kovassa koulussa parempaan suuntaan. Jaakobille syntyi kaksitoista poikaa ja hän itse sai Jumalalta nimen Israel. Hänen rakkain poikansa oli Joosef. Joosefin veljet vihasivat häntä ja myivät hänet orjaksi Egyptiin. Joutuivat kuitenkin tulemaan itse perässä ostamaan leipää Joosefilta, joka oli siellä kohonnut pääministerin asemaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen koko Jaakobin suku muutti sitten Joosefin luo Egyptiin.

##

A01B68Fi

Vuodet kuluvat ja Israelin heimo jatkaa kasvuaan Egyptissä, mikä huolettaa egyptiläisiä. Farao, Egyptin hallitsija, määräsi Israelin kannettavaksi raskaita velvollisuuksia. Kun faraon sanktiot eivät pysäytä hebrealaisten heimon kasvua, määrää Egyptin hallitsija kätilöitä tappamaan kaikki hebrealaisten esikoispojat sitä mukaa kun heitä syntyi. Mutta kaikki kätilöt eivät tottele petomaisia määräyksiä. Erään pikkupojan vanhemmat piilottelivat vastasyntynyttä lastaan kolme kuukautta kaislakorissa Niilin varrella, mutta sitten Faraon tytär löysi hänet ja otti omakseen. Poika sai nimekseen Mooses, vedestä nostettu. Mooses kasvoi hallitsevan eliitin keskellä, mutta kun hän kerran näki egyptiläisten tekevän vääryyttä hänen omalle kansalleen, hänen oikeustajunsa heräsi ja hän tappoi egyptiläisen. Se ei kuitenkaan ollut Jumalan tapa hoitaa ongelmia ja Mooses joutui pakenemaan Egyptistä. Vasta kun Jumala itse oli kouluttanut Mooseksen kulkemaan hänen teitään, hän sai tehtäväkseen johtaa Jaakobin heimo pois Egyptistä maahan, jonka Jumala oli Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille luvannut.

##

A01B69Fi

Ensimmäiset neljäkymmentä elinvuottaan Mooses oli viettänyt Faraon hovissa, ja toinen vaihe, joka myös kesti neljäkymmentä, vietettiin Midianin papin paimenena erämaassa, jossakin Akaban lahden ympäristössä.

##

A01B70Fi

Mooseksen työhönottohaastattelu käytiin Midianin maassa, Hoorebin vuorella, kun Mooseksella oli ikää jo 80 vuotta. Nuoruuden itsevarmuus oli häipynyt. Mooses tajusi nyt, ettei hän pysty vapauttamaan kansaa, mutta kun Jumala käski ja lupasi Moosekselle täyden tukensa, Mooses suostui. Merkittäväksi kysymykseksi nousi se, miten saada Jaakobin huone uskomaan, että vapautus oli mahdollista. Israelin heimon usko Jumalaan oli melko olematonta. Ja Jumalan nimi? Mooses kysyi sitä itsekin:

Mooses sanoi Jumalalle (el-ha-Elohim): "Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' niin mitä minä heille sanon?" 3:14 Jumala (Elohim) sanoi Moosekselle : "Minä olen (Ehje), joka minä olen (asher Ehje)". Ja hän sanoi (Va-jjomer): "Sano israelilaisille näin (Ko tomar li'bnei Jisrael): 'Oleva (Ehje)' lähetti minut teidän luoksenne (shelachani aleikem)". 3:15 Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sano Israelin pojille näin: Oleva (Jehova), Teidän isienne Jumala (Elohei aboteikem), Aabrahamin Jumala (Elohei Abraham), Iisakin Jumala (Elohei Jitschak) ja Jaakobin Jumala (ve-Lohei Ja'akov), lähetti minut teidän luoksenne (shelachani aleikem); tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. (02 2.Ms 3:15-18)

##

A01B71Fi

Kun Mooses ja Jumalan hänen avukseen lähettämä Aaron, Mooseksen veli, olivat tulleet Egyptiin, heitä ei uskottu. Kun he tulivat faraon, Egyptin ruhtinaan luo vaatimaan Israelille lupaa lähteä maasta, farao kieltäytyi. Jumala vastasi kieltoon asettamalla sanktioita Egyptin jumalia vastaan. Vaikka Egypti kärsi, ei farao päästänyt orjiaan vapauteen. Viimeinen sanktio koski esikoisia. Kaikki esikoiset, sekä kansan että karjan, kuolisivat, ellei Farao päästäisi Israelia lähtemään. Mutta Israelin esikoisten pelastukseksi Jumala sääti pelastuksen, jota sanotaan pääsiäiseksi. Jokaisen huonekunnan oli uhrattava pääsiäisuhri, viaton karitsa, voideltava sen verellä kotinsa oven karmit ja pihtipielet ja syötävät karitsan liha sinä yönä, jolloin kuolema kulki ja tappoi kaikki esikoiset Egyptin maasta. Seuraavan päivän aamuna Israel lähti Egyptin maasta.

##

A01B72Fi

Heti Egyptistä lähdön jälkeen kuljettiin kuivin jaloin Kaislameren yli ja tultiin parissa kuukaudessa Siinain vuorelle, jossa Jumala teki Liiton Israelin kanssa. Israel sai lain ja kansakunnan statuksen.

##

A01B73Fi

Käärme oli vallinnut ihmiskuntaa pian kaksi tuhatta vuotta. Ensimmäinen maailma hukkui vedenpaisumuksessa, Mutta kohta sen jälkeen käärme oli mobilisoinut joukkonsa rakentamaan uutta babylonialaista maailmanjärjestystä. Aabrahamin lähtö Babyloniasta ei käärmettä heilautellut, eikä sitä ihmeesti tehnyt Jaakobin huoneen neljäsataa vuotta kestänyt orjuuskaan. Jaakobin huoneen vapautus Egyptistä ehkä huomattiin, mutta Laki oli selvä indikaation siitä, että Jumala on astunut alas ja oli aikeissa tehdä tyhjäksi käärmeen hankkeet. Laki määrittelee laittomaksi kaikki, mitä käärmeen johdolla oli maailmaan rakennettu. Mutta Laki oli annettu vain Israelille:

1. Minä olen Oleva, sinun Jumalasi (Anohi Jehovah Eloheiha), joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä (mi-beit ebedim). Älä pidä muita jumalia (elohim) minun rinnallani (02 2.Ms 20:2-3).

2. Älä tee itsellesi jumalankuvaa (fesel) äläkä mitään kuvaa (tmuna), älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaissa, äläkä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Äläkä kumarra (Lo tishtachave) niitä, äläkä palvele niitä (ve-lo ta'ovdem). Sillä minä, Oleva, sinun Jumalasi, (ki anohi Jehovah Eloheiha) olen kiivas Jumala (El kanna), joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen polveen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. (02 2.Ms 20:4-6)

3. Älä turhaan lausu Olevan, sinun Jumalasi, nimeä, (et-shem Jehova eloheiha) sillä hän ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. (02 2.Ms 20:7)

4. Muista pyhittää lepopäivä (et jom ha-shabat). Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi, mutta seitsemäs päivä on Olevan, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä, älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai juhtasi tai muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Oleva teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi, sen tähden Oleva siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (02 2.Ms 20:8-11).

5. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Oleva, sinun Jumalasi, sinulle antaa. (02 2.Ms 20:12)

6. Älä tapa. (02 2.Ms 20:13)

7. Älä tee huorin (02 2.Ms 20:14)

8. Älä varasta. (02 2.Ms 20:15)

9. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. (02 2.Ms 20:16).

10. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa, äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa. (02 2.Ms 20:17)

##

A01B74Fi

Jumala halusi asua kansansa keskuudessa ja ilmestyä heissä itsessään. Se kävi kuitenkin mahdottomaksi, sillä Mooseksen ollessa Siinain vuorella saamassa ohjeita, kansa alkoi palvoa vasikkaa. Paikaksi, jossa Jumala ilmestyy, oli rakennettava telttatemppeli, ja sekin leirin ulkopuolelle. Ilmestysmaja oli rautalankamalli taivaasta. Sen symboliikka on hyvin monimutkainen, mutta päältä katsoen kaikki oli hyvin yksinkertaista ja tavanomaista. Vaikutelma oli kuitenkin pettävä: mitä peremmälle ilmestysmajaan mennään, sitä hienommaksi se käy, ja sen kolmannen, täysin valottoman kammion täytti Jumalan kunnia, jonka kirkkautta synnin tahraama ihminen ei voinut kuolematta edes lähestyä. Valtakunnan ylipappikin kävi tässä kaikkeinpyhimmäksi nimitetyssä huoneessa vain kerran vuodessa, ja silloinkin sijaisuhrin verellä vihmottuna.

##

A01B75Fi

Jumalan Siinailla antamaa lakia sanotaan Mooseksen laiksi. Laki on hyvä, mutta hengellinen. Kävi ilmi, ettei kansa ymmärtänyt Jumalansa menettelytapoja, vaan yritti toimia ihmisten tavoin. Laki ajoi kansan umpikujaan, ja kun sellaiseen tultiin, ei kansasta löytynyt montakaan sielua, joka olisi ymmärtänyt, että juuri näiden mahdottomien tilanteiden kautta Jumala halusi osoittaa sekä voimansa että rakkautensa kansalle, jonka hän oli valinnut kanssansa kulkemaan.

##

A01B76Fi

Telttatemppelin rakentamisen ja järjestelytöiden jälkeen matka jatkui erämaan halki kunnes he tulivat luvatun maan rajoille ja pysähtyivät Paaranin erämaahan. Jokaisesta heimosta valittiin yksi mies ja heidät lähetettiin tutkimaan maata. Kun he palasivat, he kertoivat maan olevan hyvän ja hedelmällisen, mutta sen asukkaat voimakkaita ja kaupungit vahvasti linnoitettuja. Kun kansa pelästyi, kaksi kahdestatoista vakoojasta, Joosua Nuunin poika ja Kaaleb Jefunnen poika, yrittivät rohkaista kansaa, mutta se ei auttanut. Kansa ei uskonut siihen, että kun Jumala on heidän kanssaan, he ovat voittamattomia. Jumalan tuomio oli, että kansa sai viettää erämaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes kaikki yli kaksikymmenvuotiset ovat kuolleet. Egyptistä lähteneistä aikuisista miehistä vain nuo kaksi, Kaaleb, joka oli Juudan sukukuntaa, ja Joosua, joka oli Efraimin sukukuntaa, pääsivät elävinä perille.

##

A01B77Fi

Kansan epäuskon takia Israelin matka Egyptistä Luvattuun maahan venyi neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mooses ja Aaron kuolivat, ja Joosuan tehtäväksi tuli johtaa kansa Jordanin yli. Maa valloitettiin, mutta valloitusta ei viety loppuun. Kaikki heimot eivät pystyneet ottamaan heille arvalla määrättyä aluetta omakseen. Sekava tilanne jatkui vuosisatoja, ja kansa alkoi vaatia itselleen kuningasta ”kuten muillakin kansoilla on”. Siihen aikaan ylipapillisia toimia hoiti Samuel. Samuel ymmärsi, että se olisi paluuta siihen babylonialaiseen järjestykseen, josta Jumala oli kutsunut Aabrahamin lähtemään ulos, ja tuli murheelliseksi. Murheensa hän vuodatti Jumalalle:

Niin Oleva sanoi Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa. 8:8 Niinkuin he aina siitä päivästä, jona minä johdatin heidät tänne Egyptistä, tähän päivään asti ovat tehneet, kun ovat hyljänneet minut ja palvelleet muita jumalia (elohim), aivan niin he tekevät nyt sinullekin. 8:9 Kuule siis heidän ääntänsä. Kuitenkin varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, mitkä oikeudet* on kuninkaalla, joka on heitä hallitseva." (09 1.Sam 8:7-9)

##

A01B78Fi

Vaikka Jumala antoi kansan tahdon tapahtua, hän piti asiallisena kertoa heille, mitä siitä seuraa:

Niin Samuel puhui kaikki Olevan sanat kansalle, joka häneltä pyysi kuningasta. 8:11 Hän sanoi: "Nämä oikeudet (mishpat) on kuninkaalla, joka on teitä hallitseva: Teidän poikanne hän ottaa ja panee heidät vaunumiehikseen ja ratsumiehikseen ja vaunujensa edelläjuoksijoiksi. 8:12 Myöskin hän panee heitä tuhannen- ja viidenkymmenenpäämiehiksi ja kyntämään hänen kyntöjänsä ja leikkaamaan hänen viljaansa sekä tekemään hänelle sotatarpeita ja vaunutarpeita. 8:13 Ja teidän tyttärenne hän ottaa voiteiden tekijöiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. 8:14 Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja öljypuunne ja antaa ne palvelijoillensa; 8:15 ja hän ottaa kymmenykset teidän kylvöstänne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroillensa ja palvelijoillensa. 8:16 Hän ottaa myös teidän palvelijanne ja palvelijattarenne ja parhaat nuoret miehenne sekä aasinne ja teettää niillä työnsä; 8:17 ja hän ottaa kymmenykset teidän lampaistanne, ja te tulette hänen palvelijoiksensa. 8:18 Silloin te huudatte Olevaa kuninkaanne tähden, jonka olette itsellenne valinneet, mutta hän ei silloin teitä kuule." (09 1.Sam 8:10-18)

##

A01B79Fi

Kansa oli menettänyt Jumalan luottamuksen, eikä sillä enää ollut suoraa yhteyttä Jumalaan. Kaikki jatko tulisi tapahtumaan kuninkaan kautta. Mutta itsepäinen kansa ei siitä välittänyt, ja jopa paljasti syynkin, jonka takia se oli valmis menettämään taivasosuutensa. Sen jälkeen ei sitten muuta keskusteltavaa enää ollutkaan:

Mutta kansa ei tahtonut kuulla Samuelin puhetta, vaan sanoi: "Ei, kuningas meillä pitää olla. 8:20 Mekin tahdomme olla niinkuin kaikki muut kansat: kuningas meitä tuomitkoon (shafat) ja johtakoon meitä ja käyköön sotiamme." 8:21 Kun Samuel kuuli kaikki kansan puheet, puhui hän ne Olevalle. 8:22 Ja Oleva sanoi Samuelille: "Kuule heidän ääntänsä ja aseta heille kuningas". Niin Samuel sanoi Israelin miehille: "Menkää kukin kaupunkiinne". (09 1.Sam 8:19-22)

##
A01B80Fi

Jumala kuuli kansaa ja Samuel sai voidella kuninkaaksi Saulin, mutta kun Saul ei täyttänyt Jumalan mittoja, kuninkaaksi voideltiin Daavid.

##

A01B81Fi

Daavidin aikana Israelin jumalanpalveluksen keskuksena oli vielä telttamaja. Daavid valloitti Jerusalemin jebusilaisten heimolta ja halusi rakentaa telttamajasta saadun mallin mukaisen kivirakennuksen Jumalan temppeliksi. Tässä noin kolme tuhatta vuotta vanha päiväkatsaus Israelin kuninkaan elämään:

Kerran, kun kuningas istui linnassaan, sittenkuin Oleva oli suonut hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään olevilta vihollisilta, sanoi kuningas profeetta Naatanille: "Katso, minä asun seetripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa". Naatan sanoi kuninkaalle: "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Oleva on sinun kanssasi".
Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Olevan sana:
"Mene ja sano minun orjalleni (el-ebedi) Daavidille: Näin sanoo Oleva: Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen teltta-asumuksessa. Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikkien israelilaisten keskuudessa, millekään Israelin sukukunnalle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia, sanonut näin: Miksi te ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta? Sano siis minun orjalleni Daavidille: Näin sanoo Sotajoukkojen Oleva (Jehova Sebaot): Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi. Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra niinkuin ennen, siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille; minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Ja Oleva ilmoittaa sinulle, että Oleva on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä seuraajaksesi sinun siemenesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva."
Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille. (10 2.Sam 7:1-17)

##

A01B82 Fi

Daavid tunnetaan parhaiten runoistaan, joita sanotaan psalmeiksi. Niissä David ja muutamat muut, kuten Eitan Esrahilainen psalmissa 89 esittävät paljon yksityiskohtaisia profetioita Jumalan kuningaskunnasta ja sen tulevasta hallitsijasta. Pari lausetta rinnakkaistekstin lopussa, kts. 1. Aikakirja 17:1-15 ilmoittavat tulevan kuninkaan tärkeimmät ominaisuudet:

Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lähdet isiesi tykö, korotan minä sinun jälkeesi sinun siemenesi, joka on yksi sinun pojistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani; ja armoani minä en ota häneltä pois, niinkuin otin siltä, joka oli sinun edelläsi. Ja minä pidän hänet pystyssä huoneessani ja kuningaskunnassani iäti, ja hänen valtaistuimensa on oleva iäti vahva. (13 1.Aik 17:11-14)

##

A01B83Fi

Davidin poika Salomo oli viisas, rakensi Jerusalemin temppelin ja maassa vallitsi rauha. Lupauksiin verrattuna tämä oli kuitenkin vähän ja näin oli yhä odotettava sitä Daavidin poikaa, jossa lupaukset täyttyvät.

##

A01B84Fi

Valtakautensa loppupuolella Daavidin poika Salomo ajautui kauas Jumalasta. Monet hänen vaimoistaan olivat naapurimaista saatua lahjatavaraa ja palvoivat omia jumaliaan. Heitä miellyttääkseen Salomo rakensi epäjumalien temppeleitä ja palvoi itse ties mitä. Kun Salomo oli kuollut, koko Israelin kuningaskunta jakaantui. Daavidin suvun valtaan jäi ainoastaan Juudan heimo, sekä ne leeviläiset, jotka palvoivat Jumalaa. Kymmenen heimoa asetti oman kuninkaansa ja tunnettiin paitsi Israelin, myös Efraimin ja Samarian nimellä, kunnes Assyrin kuningas vuonna 722 eKr. vei heidät Kahden virran maahan, jossa he hävisivät kansojen mereen. Heidän entisille asuinsijoilleen tuotiin maahanmuuttajia. Maahanmuuttajista ja Israelin heimojen rippeistä syntyi samarialaisten sekakansa. Juudan heimo oli vielä itsenäinen, mutta se vihasi samarialaisia. Jesaja kuitenkin kirjoittaa:

Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. 11:2 Ja hänen päällänsä lepää Olevan Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon (da’ath) ja Olevan pelon henki. 11:3 Hän halajaa Olevan pelkoa; ei hän tuomitse (shafat) silmän näöltä eikä jaa oikeutta (jakach) korvan kuulolta, 11:4 vaan tuomitsee (shafat) vaivaiset oikeudenmukaisesti (tsedek) ja jakaa oikeutta (jakach) oikein (mishor) maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. 11:5 Oikeus (tsedeq) on hänen kupeittensa vyö ja totuus (emunah) hänen lanteittensa side. 11:6 Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. 11:7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. 11:8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. 11:9 Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Olevan tuntemusta (de’ah), niinkuin vedet peittävät meren. 11:10 Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä. (23 Jes 11:1-10)

##

A01B85Fi

Myös Juudan heimo rikkoi liittonsa Jumalan kanssa. Jumala ei sitä kuitenkaan hävittänyt, vaikka rankaisikin Juudan heimoa 70 vuotta kestäneellä Babylonian siirtolaisuudella. Saivat maistaa, miltä tuntuu palvella vieraita jumalia. Hevoskuuri kantoikin hyvää hedelmää, ainakin sen verran, etteivät juutalaiset tämän jälkeen enää ole hinkuneet pakanoiden jumalien perään. Silloinkin, kun Karl Marx halusi luopua kaikista uskonnoista, hän halusi säilyttää juutalaisen kulttuurin. Mutta jo Baabelissa juutalaisuuteen oli syntynyt se sivuvirtaus, jonka edustaja myös Karl Marx oli.

##

A01B86Fi

Baabelin vankeuden jälkeen juutalaiset alkoivat toden teolla odottaa sellaista kuningasta, joka alistaisi maailman kansat juutalaisten hallintaan. Mutta juutalainen tulkinta Jumalan suunnitelmista ei sopinut Jumalalle - hän ei pitänyt oman suunnitelmansa väärästä tulkinnasta. Jumalan miehet ja juutalaiset lainoppineet joutuivat törmäyskurssille. Siitä huolimatta Jumala yhä rakasti Juudaa ja piti liittonsa. Laki myös saneli, mitä liitonrikkojalle oli tehtävä. Siitä Juuda oli saanut esimakua Baabelin vankeudessa, ja tarvittaessa se voitaisiin ajaa uudestaan maanpakoon ja myös sitä pahemmat sanktiot voitaisiin panna toimeen.

##

A01B87Fi

Jumala oli nähnyt, ettei Israel halunnut, eikä ehkä pystynytkään täyttämään Siinailla tekemiään sitoumuksia. Jo Siinailla Jumala oli varoitellut liian innokasta morsianta, mutta silloin morsian oli sanonut, että "tahdon", ja niin liitto solmittiin. Vasta tilanteen käytyä kestämättömäksi alkoivat Jumalan miehet, profeetat puhua uudesta liitosta. Jeremia ilmoittaa Olevan sanan:

Katso, päivät tulevat, sanoo Oleva, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Oleva. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Oleva: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ”Tuntekaa Oleva”. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Oleva; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. (24 Jer 31:31-34)

##

A01B88Fi

Jumalan tunteminen on suurin omaisuus, suurin rikkaus mitä ihmisellä voi koskaan olla, mutta Vanhassa Liiton aikana vain harvat tunsivat Jumalan. Abrahamia sanotaan Jumalan ystäväksi ja Mooseksesta kerrotaan, että hän keskusteli Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin, mutta jopa profeettojenkin keskustelu käytiin kuin vanhan ajan radiopuhelimella. Käytiin kyllä vuoropuhelua, mutta Jumalan sisäinen tunteminen puuttui. Suurinta, mitä Israel koki, tapahtui Siinain vuorella Ensimmäistä Liittoa solmittaessa, kun kansan vanhimmat näkivät Jumalan. Ilmoitus siitä, että Uudessa Liitossa kaikki tuntevat Jumalan oli siis jotakin aivan ennenkuulumatonta. Profetiassa kerrotaan myös, miten näin läheinen kanssakäyminen yli päätänsä on mahdollista: Oleva antaa anteeksi heidän rikoksensa. Se, että synti erottaa ihmisen Jumalasta, pitäisi olla helpompi ymmärtää, koska syntihän se on, joka ihmisetkin toinen toisistaan loitontaa.

##

A01B89Fi

Jeremia kirjoitti osan pitkästä kirjastaan vähän ennen Juudan heimon Babylonian vankeutta, ja toisen osan sen aikana, siis joskus vuosien 627 - 580 eKr. välillä. Muu Israel oli silloin jo viety Kaksoisvirranmaan pohjoisiin osiin, mutta Jeremian kirjan mukaan myös se pääsee osalliseksi Uudesta liitosta. Miten Jumala löytää kadonneen kansansa, jää tässä kertomatta.

##

A01B90Fi

Jeremia oli kutsuttu "kansojen profeetaksi", kts. Jer 1:5. Jeremian työtä jäi jatkamaan Hesekiel, joka profetoi paitsi Juudan heimoa kohtaavasta rangaistuksesta, myös koko Israelin paluun. Jeremian profetiaan syntien anteeksiantamuksesta Hesekiel lisää ilmoituksen uudesta Hengestä, joka puhdistettuun sydämeen vuodatetaan. Syntisen itsevarmalle kansalle Hesekiel julisti sekä pahan, että hyvän sanoman:

Sitten tuli minulle tämä Olevan sana: "Ihmislapsi, sinun veljesi, sinun veljesi, sukulaisesi ja koko Israelin heimo, kaikki, joille Jerusalemin asukkaat sanovat: 'Olkaa te vain kaukana Olevasta, meille on tämä maa annettu omaisuudeksi (le-morashah)!' Sano sentähden: Näin sanoo Oleva Jumala: Koska minä olen vienyt heidät kauas kansojen* sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. Sano sentähden: Näin sanoo Oleva Jumala: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani (et-mishpat) ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa (Elohim). Mutta joitten sydän vaeltaa heidän iljetystensä ja kauhistustensa mieltä myöten, niitten vaelluksen minä annan tulla heidän oman päänsä päälle, sanoo Oleva Jumala. (26 Hes 11:14-21)

##

A01B91Fi

Se, mistä Hesekiel tässä puhuu, alkoi toteutua vuonna 605 eKr. Babylonian joukot hyökkäsivät Jerusalemiin ja erinäisten vaiheitten jälkeen valloittivat sen. Hesekiel itse vietiin Baabelin vankeuteen kuningas Joojakinin mukana vuonna 597 eKr ja Juudan viimeinen kuningas Sidkia vuonna 586 eKr.

##

A01B92Fi

Babylonian ensimmäinen sotaretki Juudaa vastaan tehtiin vuonna 605 eKr. Baabelin kuningas oli käskenyt ylimaginsa Aspenaan valitsemaan juutalaisen eliitin pojista terävä-älyisiä ja sopusuhtaisia nuorukaisia koulutettaviksi Babylonian palvelukseen. Tässä joukossa olivat myös Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja. Koulutuksen oli määrä kestää kolme vuotta, mutta ennen sen päättymistä kuningas näki unen. Uni kiinnosti kuningasta, mutta hän oli unohtanut sen sisällön. Maan magit ja papit kutsuttiin selittämään unta, mutta eihän siitä mitään tullut. Myös Daniel kuului siihen joukkoon, jolta kuolemanrangaistuksen uhalla odotettiin tietoa kuninkaan unesta ja sen selitystä. Kun Daniel ja hänen kolme Jerusalemista tuotua ystäväänsä rukoilivat, Jumala paljasti asian Danielille. Kuninkaan eteen vietynä Daniel ilmoitti, että uni koskee lopun aikaa ja sanoi:

Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. 2:32 Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. 2:33 Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. 2:34 Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta - ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. 2:35 Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan. (27 Dan 2:31-35)

##

A01B93Fi

Kuninkaalle riitti todistukseksi se, että hän kuuli Danielin suusta sen, mitä hän oli unessa nähnyt. Mutta kuunteliko hän unensa selityksen loppuun, on jo eri asia. Kuningas, joka oli patsaan kultainen pää, ei välttämättä tykännyt siitä, että se seisoi savijaloilla. Ja kaiken lisäksi samaan aikaan hänen valtakuntansa rappeutumisen kanssa oli kasvamassa toinen, sitä uljaampi valtakunta:

Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen. 2:37 Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian 2:38 ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu, ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi: sinä olet se kultainen pää. 2:39 Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata. 2:40 Ja neljäs valtakunta on tuleva, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niinkuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki. 2:41 Ja että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, se merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa. 2:42 Ja että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, se merkitsee, että osa sitä valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras. 2:43 Että sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen. 2:44 Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, 2:45 niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta - ei ihmiskäden voimasta - ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava." (27 Dan 2:36-45)

##

A01B94Fi

Unessa Jumala oli näyttänyt kuninkaalle koko tulevan maailmanhistorian, mutta ymmärsikö kuningas siitä mitään, on jo toinen juttu. Ei kuningas itse niin taivaallisen kultainen ollut, eikä myöskään Jumala puhunut ylisanoja. Jumala puhui siitä henkivallasta, jonka luomus Babylonialainen imperiumi oli. Jumala oli asettanut maailman ruhtinaaksi luomansa henkivallan, joka oli juuri niin loistava, kuin näyssä kuvattiin. Tämä henkivalta oli kuitenkin pyrkinyt itsenäistymään Jumalasta, ja jo Nimrodin aikana perustanut Babylonian ensimmäisen imperiumin. Imperiumin rappeutuminen oli kuitenkin jo alkanut, ja sen loppu on väistämätön. Danielin selityksen mukaan patsaan kultainen pää on taivaallisen hyvä, mutta hartiat ja kädet ovat jo hopeaa, lanteet ja vatsa pronssia, sääret rautaa ja loppu raudan ja saven sekoitusta, jotka on liitetty toisiinsa ihmissiteellä. Siis teräsbetonia, sillä siihen aikaan ei mokomaa ainetta vielä tunnettu. Kuningas oli tietysti hyvillään, kun hänet samaistettiin täydelliseen enkeliruhtinaaseen, mutta päätti panna itse paremmaksi. Hän rakensi Duran lakeudelle kokonaan kultaisen kuvapatsaan, ja määräsi kutsuvieraat kumartamaan sitä heti kun patsaan vihkiäisjuhlan musiikki alkaa soida:

Ja kuuluttaja huusi voimallisesti: "Teille, kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan: 3:5 heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. 3:6 Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin." (27 Dan 3:4-6)

##

A01B95Fi

Pillien soidessa Daniel oli virkatehtävissä pääkaupungissa, mutta hänen ystävänsä, joille Babylonian kuningas oli antanut nimet Sadrak, Mesak ja Abednego, eivät osoittaneet Jumalalle yksin kuuluvaa kunniaa patsaalle. Nuoret miehet heitettiin tuliseen pätsiin. He eivät pätsissä kuitenkaan palaneet, sillä heidän kaverinsa Jeesus, joka ennen lihaksi syntymistään vielä esiintyi nimellä Oleva, hebreaksi Jehova, oli myös siellä heidän kanssaan. Kun kuningas sen näki, hän kutsui Jumalan miehet ulos polttolaitoksesta ja passitti sinne ne virkamiehet, jotka olivat käyttäneet häntä hyväkseen. Kuningas itse sai armon, sillä hän oli vain opetusmateriaalia siitä, millainen on Saatana, ja mihin se pyrkii. Kokonaan ilman rangaistusta kuningas ei kuitenkaan jäänyt: Vuosi tapahtuman jälkeen hän menetti järkensä seitsemäksi vuodeksi, ennen kuin hän voi palata entiseen toimeensa. Kuningas oli ihminen, ja hän kun hän muutti mielensä ja katui, hän sai anteeksi tekonsa. Muilta osin kertomus on kuva siitä, millainen tulee olemaan juuri ennen se antikristukseksi sanottu laittomuuden ihminen, jonka vallassa maailma on juuri ennen Jumalan kuningaskunnan tulemista maan päälle.

##

A01B96Fi

Kaikkien Babylonialaisen maailmanjärjestyksen alaisten valtioiden kuningas on saatana. Tyyro oli aikoinaan yksi niistä kaupungeista joilla oli Välimeren herruus. Kun profeetta puhuu Tyyron kuninkaalle, hän puhuu sille hengelle, jonka vallassa Tyyro oli:

Ja minulle tuli tämä sana: 28:12 "Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Isäntäni Oleva (Adonai Jehova): Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. 28:13 Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. 28:14 Sinä olit voideltu kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. 28:15 Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. 28:16 Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. 28:17 Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. 28:18 Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät. 28:19 Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti." (26 Hes 28:11-19)

##

A01B97Fi

Hesekielin jälkeen Jumala lähetti vielä profeettoja kertomaan "viimeisten päivien" tapahtumista. Daniel, käytyään ensin läpi koko tulevan maailmanhistorian, siirtyy käsittelemään Israelin tulevaa historiaa, sillä hän on tehnyt yhden huomion:

Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi - hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Olevan sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. (27 Dan 9:1-2)

##

A01B98Fi

Elettiin siis vuotta 538 eKr kun Daniel rukoilee:

Ja minä käänsin kasvoni Olevan Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Olevaa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Oleva, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois … (Kts. 27 Dan 9:3-19)

##

A01B99Fi

Danielin vielä rukoillessa hänelle ilmestyy enkeli Gabriel, joka ilmoittaa Israelin historian jatkuvan vielä 70 vuosiviikkoa, ennen kuin Jumalan kuningaskunta tulee ja kansojen ajat päättyvät:

Seitsemänkymmentä viikkoa ("seitsemänkymmentä seitsemikköä") on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus (pesha - kapina) päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen oikeus (tsedek) tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. (27 Dan 9:24)

##

A01B100Fi

Seitsemänkymmenen vuosiviikon lasku alkaa siitä, kun Persian kuningas Artaxerxes Nisan-kuussa 445 eKr. antoi määräyksen, joka salli Jerusalemin muurin rakentamisen, ja kun siitä 7+62 vuosiviikkoa eli 483 vuotta on kulunut, tulisi Jumalan Voideltu, Messias eli kreikaksi Hristos:

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen (Mashiah nagid), asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. (27 Dan 9:25)

##

A01B101Fi

Kun Kristus ratsasti aasilla Jerusalemiin oli ajasta kulunut 69 tasan vuosiviikkoa. Seuraava jae ilmoittaa vielä Voidellun tuhoamisen, tai sananmukaisesti poisleikkaamisen, jolloin Israelin kellot pysähtyvät ja kansojen* aika alkaa. Huomaa, että tekstissä mainittu Mashiah nagid, Voideltu ruhtinas, ei ole sama, kuin se hyökkäävä ruhtinas (nagid), joka tulee hävittämään temppeliä. Israelin kalenterista yksi vielä käyttämättä jäänyt vuosiviikko päättää kansojen ajat ja myös Israel petetään, jonka jälkeen tulee hävittäjän tuomio:

Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu ruhtinas (Mashiah nagid), mutta ei hänen itsensä tähden (ve-ein lo). Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän tekee lujan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi, ja vuosiviikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee iljetyksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (27 Dan 9:26-27)

##

A01B102Fi

Index 24Fi

Seuraava sivu: Jumalan kuningaskunnan ohjelmajulistus