## A01 EvA eiku 24 plain 12 eu01

Luku 1 kirjasta EVANKELIUMI, 2020-10-28, fontti 12, B01-B76

 

 

Jumala loi hyvin

 

##

A01B01Fi

Roomalaiskirjeessä esitetään kristinuskon perusteet kuivakiskoisen selkeästi. Esityksensä Paavali päättää sanoihin evankeliumista (euaggelion), saarnasta (kerygma) ja salaisuudesta (mysterion), jotka tässä on sijoitettu kahden "aamenen" väliin:

Isäntämme Jeesus Voidellun armo (η χαρις) olkoon teidδn kanssanne. Amen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini (κατα το ευαγγελιον μου) ja Jeesus Voidellun saarnan mukaan (και το κηρυγμα ιησου χριστου), sen ilmoitetun salaisuuden mukaan (κατα αποκαλυψιν μυστηριου), joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, ainoalle viisaalle Jumalalle Jeesus Voidellun kautta, jolle kunnia iankaikkisesti (εις τους αιωνας). Amen (αμην). (52 Rm 16:24-27)

*Syyrialais-Bysanttilaisissa käsikirjoituksissa jakeet 16:25-27 ovat Roomalaiskirjeen neljännentoista luvun lopussa.

##

A01B02Fi

Vanhan Liiton aikana näistä kolmesta asiasta - evankeliumista, saarnasta ja salaisuudesta - puhuttiin hyvin peitellysti. Vasta siinä yhteydessä, jossa Jesaja puhuu Olevan kärsivästä orjasta, tulee ilmi muutama seikka, joista tarkkasilmäinen lukija saattaa arvata, että jotakin erikoista on tekeillä:

Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan (me'basar) jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman (me'basar tov), joka julistaa pelastusta (Jeshuah), sanoo Siionille (le-Zion): "Sinun Jumalasi (Elohim) on kuningas!" (23 Jes 52:7)

##

A01B03Fi

Kääntäessään Jesajan tekstiä kreikaksi Paavali käyttää hebrean verbin "basar", tuoda hyvää sanomaa, vastineena sanaa euaggelizo, tuoda tai viedä hyvää sanomaa, evankelioida:

Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Isäntä, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. 10:13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Isännän nimeä, pelastuu". 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? 10:15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka tuovat rauhan hyvää sanomaa (των ευαγγελιζομενων ειρηνην), jotka hyvän sanoman hyvyyksiä ilmoittavat (των ευαγγελιζομενων τα αγαθα)!" (52 Rm 10:12-15)

##

A01B04Fi

Vanhassa Testamentissa on monta suurta lupausta, mutta termi ilosanoma on uusi. Ja miksi yleensäkin ilosanoma on tarpeen, jos kerran Jumala on luonut kaiken hyvin? Viisi kertaa Raamatun ensimmäisellä sivulla - Luomiskertomuksen jakeissa 1.Ms 1:10, 12, 18, 21 ja 25 - toistuu sama lause "Va-jar Elohim ki-tov" - Ja Jumala näki, että se oli hyvä. (op: Kursiivilla kirjoitettuja sanoja lähdetekstissä ei ole)

##

A01B05Fi

Luomiskertomus alkaa sanalla "Bereshit", joka tavallisesti käännetään sanalla "Alussa", mutta voidaan kääntää myös sanalla "Esikoisessaan". Suurta eroa näillä kahdella ilmaisulla ei ole, sillä Jumalan esikoinen on sekä alku, että loppu. Kun kaikki oli tehty valmiiksi Jumalan esikoisessa, oli kaikki erittäin hyvää:

Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää (tov meod). Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. (01 1.Ms 1:31-2:1)

##

A01B06Fi

Ihminen luotiin kuudentena päivänä:

Ja Jumala (Elohim) sanoi: Tehkäämme ihminen (adam) kuvaksemme (be-tsalmeinu), kaltaiseksemme (ki-dmuteinu); ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. Ja Jumala loi (Va-jivra Elohim) ihmisen kuvaksensa Jumalan kuvassa (be-tsalmo be-tselem Elohim) hän hänet loi (bara oto); mieheksi ja naiseksi hän loi heidät (bara otam). (01 1.Ms 1:26-27)

##

A01B07Fi

Jumala myös siunasi ihmisen, että hän pystyisi täyttämään tehtävänsä:

Jumala (Elohim) siunasi heidät (jevarek otam), ja Jumala (Elohim) sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä ryömivät eläimet". (01 1.Ms 1:28)

##

A01B08Fi

Luomiskertomus päättyy seitsemännen päivän lepoon:

Ja Jumala (Elohim) päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala (Elohim) siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska silloin hän lepäsi (shabat) kaikesta työstänsä, jonka Jumala (Elohim) oli työllään luonut. (01 1.Ms 2:2-3)

##

A01B09Fi

Meille seitsemäs päivä on vielä tulematta. Nyt eletään kuudetta luomispäivää, ja kerran viikossa toistuva lepopäivä, sapatti, muistuttaa meitä siitä, mihin me olemme menossa.

##

A01B10Fi

Ikuisuuden tapahtumien tuominen esiin ajan funktiona tarvitsee jonkinlaisen muunnosohjelman. Muutosohjelman nimen me taisimme jo kertoakin. Se on evankeliumi, mutta sekin oli kryptattu mysteerio, kunnes Jeesus Kristus aukaisi salakielen. Se, mikä ikuisuudessa on kuin yksi päivä, on meille aikakausien mittainen. Tässä, jo lukemassamme tekstissä ikuisuutta ja aikakautta tarkoittava sana "aioon" toistui kolme kertaa:

Isäntämme, Jeesus Voidellun armo olkoon teidän kanssanne. Amen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesus Voidellun saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta (χρονοις αιωνιοις σεσιγημενου), mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä (κατ' επιταγην του αιωνιου θεου) tiettδväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, ainoalle viisaalle Jumalalle Jeesus Voidellun kautta, jolle kunnia iankaikkisesta iankaikkisiin (εις τους αιωνας). Amen. (52 Rm 16:25-27)

##

A01B11Fi

Kertomus Jumalan salaisuuden paljastamisesta alkaa heti luomiskertomuksen jälkeen ja se on pitkä. Ensin annetaan tarkastelijan tehdä havaintoja siitä, mikä luomistyöstä jo on tuotu esiin ja annetaan profeetallisia ilmoituksia tulevasta, sitten tulee rakentaja itse paikalle täyttääkseen sen, mikä ilmoitettu oli, sitten sitä julistetaan ja selitetään ja lopulta se täyttyy, niin että Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa voidaan kirjoittaa:

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, vaan että seitsemännen enkelin äänen päivinä, hänen ollessaan valmis puhaltamaan pasunaan (οταν μελλη σαλπιζειν) myφs Jumalan salaisuus käy täytäntöön (και τελεσθη το μυστηριον του θεου), sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut (ως ευηγγελισε) orjillensa profeetoille. (66 Ilm 10:5-7)

##

A01B12Fi

Kaikki se, mitä Jumala Esikoisessaan loi, on valmiina esille tuotavaksi, mutta kaikkea sitä ei tuotu esille yhdellä kertaa. Esilletuominen on jatkuvaa ja se tapahtuu ajan funktiona, niin, että me siis eräällä tavalla liikumme Jumalan valmiissa töissä:

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Voidellussa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (56 Ef 2:10)

##

A01B13Fi

Raamatun toiselta sivulta alkava kertomus näyttää toiselta luomiskertomukselta, mutta näkökulma on maanläheisempi ja yksityiskohtaisempi. Lisäksi hebreankielinen teksti "be-jom", sinä päivänä, käsittelee asiaa yhden päivän tapahtumana:

Tämä on taivaan ja maan syntyperä, niiden luomisessa. Sinä päivänä (Be-jom) kun Oleva Jumala (Jehovah Elohim) teki maan ja kahdet taivaat (erets ve-shamajim), ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Oleva Jumala (Jehovah Elohim) ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata muokkaamassa, vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan. (01 1.Ms 2:4-6)

##

A01B14Fi

Luominen toteutettiin Jumalan "kunniassa" (hebr. kabod, kr. doksa, suom. käännöksissä myös "kirkkaudessa") Jumalan Esikoisen kautta ikuisuudessa, mutta tässä toisessa kertomuksessa asioita seurataan sitä mukaa, kun Jumala "heittää" - kreikankielisen Uuden Testamentin mukaan "kataballo" - ikuisen kunnian korkeuksista (το υψος) jotakin esiin. Huomaa myös, että tässä toisessa kertomuksessa käytetään Jumalasta nimeä Jehovah Elohim, jossa sanasta "hajah", elää, johdettu Jehovah on ikään kuin etunimi ja Elohim sukunimi. Kaiken lisäksi Elohim on monikkomuoto sanasta el, jumala, ja käy sen takia hyvin sukunimeksi. Jumalan esikoisen kuvitteellinen sähköpostiosoite voisi siis hyvin olla muotoa: jehovah.elohim@doksa.el. Termin Jehova Elohim käännös Herra Jumala on väärä. Koska sekä jehova ja elohim ovat yleisnimiä, on ne myös käännettävä vastaavasti. Sanan jehova juuri on elämistä ja olemista tarkoittava verbi hajah, joten se voidaan kääntää sanalla Oleva, mutta myös Elävä on mahdollinen. Koska jehova ei ole erisnimi, sitä ei löydy kreikankielisestä Uudesta Testamentista kuin käännöksenä "minä olen". On myös hebrean sana Adonai, mitä käytetään merkityksessä "minun herrani". Kreikkalaisessa Uudessa Testamentissa yleinen sana kyrios tarkoittaa isäntää. Se osoittaa luomisjärjestykseen perustuvaa valtaa ja auktoriteetteja, jonka näkyvin tunnus on isä, mutta sana Oleva tämän luomisjärjestyksen alkulähdettä, Jumalaa.

##

A01B15Fi

Vasta tässä toisessa kertomuksessa tulevat ilmi ne syyt, miksi ilosanoma tuli tarpeelliseksi. Ihmisen, hebr. "adam", luomisesta annetaan lisätietoa:

Silloin Oleva Jumala (Jehova Elohim) teki maan tomusta ihmisen (et-ha'adam) ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen (nishmat hajjim), ja niin ihmisestä tuli elävä sielu (le-nefesh chajja). (01 1.Ms 2:7)

##

A01B16Fi

Luomiskertomuksen mukaan ihminen (adam) luotiin Jumalan kuvaksi Jumalan kuvassa (be-tsalmo be-tselem Elohim). Mutta kuka on tämä Jumalan kuva, jonka kuvaksi ihminen luotiin? Tietysti se esikoinen, josta jakeessa 1.Ms 1:1 sanottiin "Bereshit bara elohim et ha-shamajim ve-et-ha'aretz" elikkä "Esikoisessaan jumalat loi taivaat ja maan". Mutta tässä on ongelma. Koska Jumala on vapaa, tuli myös ihmisen olla vapaa tekemään valintansa itse - eihän hän ilman vapautta olisi Jumalan kaltainen. Ehkä hän ei haluaisikaan tulla Jumalan kaltaiseksi? Testiä varten Jumala istutti puutarhan.

##

A01B17Fi

Sitten Jumala istutti puutarhan:

Ja Oleva Jumala (Jehova Elohim) istutti puutarhan (gan) Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Oleva Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun (ve-ets ha-chajjim) keskelle puutarhaa, niin myös hyvän- ja pahan tuntemisen puun (ve-ets ha-dda'at tov va-raa). (01 1.Ms 2:8-9)

##

A01B18Fi

Puutarha, jossa ihmisen testi tapahtui, ei ollut ongelmaton paikka. Sitä piti varjella, ja erikoisesti Jumala varoitti syömästä hyvän ja pahan tuntemisen puun hedelmiä:

Ja Oleva Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. 2:16 Ja Oleva Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, 2:17 mutta hyvän ja pahan tuntemisen puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (01 1.Ms 2:15-17)

##

A01B19Fi

Kyse oli valinnan vapaudesta. Jumala voi tehdä mitä vain, mutta ei tee mitä vain. Ihmisen oli tullakseen Jumalan kaltaiseksi, kohdattava sama haaste. Sen esitti kerubi, joka oli luotu täydelliseksi viisaudessa, mutta halutessaan tulla itsenäiseksi Jumalasta, menetti Totuuden, Elämän ja Rakkauden niin, että häntä nyt kutsuttiin käärmeeksi:

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Oleva Jumala (Jehova Elohim) oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala (Elohim) todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista puutarhan puista'?" 3:2 Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä puutarhassa, 3:3 mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." 3:4 Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; 3:5 vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan (ke'Lohim jodea tov va ra)". 3:6 Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja ymmärrykselle suloinen puu (ve-nechmad ha-ets le-hashkil); ja hän otti sen hedelmästä (va-ttikkach mi-ppirjo) ja söi (va-ttokal) ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. 3:7 Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. 3:8 Ja he kuulivat, kuinka Oleva Jumala käyskenteli puutarhassa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Olevan Jumalan kasvojen edestä puutarhan puiden sekaan. (01 1.Ms 3:1-8)

##

A01B20Fi

Ihminen valitsi kuoleman ja yhtä turhuutta, murhetta ja kuolemaa se on sen jälkeen ollutkin. Ihminen ei voinut edes valittaa, sillä itsepä hän oli valintansa tehnyt. Hän oli jopa siirtynyt samaan leiriin sen kapinoivan kerubin kanssa, jolta hänen olisi pitänyt puutarhaa varjella. Jumalan kaltaisuus olisi merkinnyt myös iankaikkista elämää, sillä Jumala elää ikuisesti. Sekin mahdollisuus oli nyt mennyt, kun ihminen kartoitettiin pois Jumalan puutarhasta, jossa tuo elämän puu on. Ja olisihan se ollut hirvittävää elää ikuisesti vailla mitään toivoa paremmasta.

##

A01B21Fi

Kuoleman valinnut ihminen oli menettänyt kaikki oikeutensa. Koko homma olisikin päättynyt ikävästi, ellei Jumala olisi ollut laupias. Mutta Jumala on enemmän kuin laupias: hän on armollinen. Jumala tahtoi järjestää ihmiselle uuden mahdollisuuden valita. Mutta tässä oli ongelma: Edemin puutarhassa tehdyn rikkomuksen takia ihmisen oli kuoltava, mutta sekään ei ollut ylivoimainen este Jumalalle: hän järjesti toisenlaisen tavan kuolla. Osoituksena siitä hän puki ihmisen eläimen nahkaan. Jonkun oli kuoltava ihmisen puolesta, ja ihmisen oli esiinnyttävä tämä "jonkun" kuteissa. Näin oli luotu ennakkoesitys siitä, miten Jumala tulisi hoitamaan asian, mutta myös syylliset itse saivat nauttia tekonsa hedelmistä:

Ja Oleva Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. 3:15 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." 3:16 Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva". 3:17 Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; 3:18 orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. 3:19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun pitää sinun palata." (01 1.Ms 3:14-19)

##

A01B22Fi

Näin jälkeenpäin kannattaa pohtia, miksi ihminen teki niin tyhmän ratkaisun. Tilannehan oli tämä:

Mutta käärme oli viisain (arumim) kaikista kedon eläimistä, jotka Oleva Jumala (Jehovah Elohim) oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala (Elohim) todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista puutarhan puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä puutarhassa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, on Jumala (Elohim) sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala (Elohim) tietää (jodea), että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala (ke'Lohim) tuntemaan hyvän ja pahan (jode'ei tov va-ra)".
Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä (tov) ja että se oli ihana (ta'ava) katsella ja suloinen (nechmad) puu antamaan ymmärrystä (le-hashkil); ja hän otti sen hedelmästä (mi-pirjo) ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. (011.Ms 3:1-6)

##

A01B23Fi

Kyse oli siis uskosta. Ihminen uskoi itseensä. Käärmeen valheellinen propaganda on tietysti otettava lukuun, mutta toisessa vaakakupissa oli Jumalan varoitus. Mutta koska ihminen luotti itseensä, hän teki ratkaisunsa sen mukaan, mikä hänestä näytti parhaalta. Seuraukset alkoivat näkyä heti: Adamin vanhin poika Kain tappoi veljensä Aabelin. Murhan motiivi oli uskonnollinen. Molemmat pojat tunsivat tarvetta lepyttää Jumalaa, ja Kain yritti sitä tuomalla lahjaksi parasta, mitä hänellä oli. Koska hän oli peltomies, hän toi lahjanaan viljaa. Abel ei yrittänyt lahjoa Jumalaa, vaan toi syntiensä sovitukseksi veriuhrin, ja se kelpasi Jumalalle. Kainin lahjoista Jumala ei välittänyt, ja se herätti Kainin vihan. Kain tunsi olevansa väärin kohdeltu luuseri ja kun hän avasi ovensa synnille, hän tahtoi kostaa. Luetaan teksti tarkkaan, sillä sama peli jatkuu yhä ja entistä pahempana:


Ja mies tunsi vaimonsa Eevaan; ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: "Minä olen saanut pojan Olevan avulla". 4:2 Ja taas hän synnytti pojan, veljen Kainille, Aabelin. Ja Aabelista tuli lampuri, mutta Kainista peltomies. 4:3 Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Olevalle; 4:4 ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Oleva katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; 4:5 mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi. 4:6 Ja Oleva sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? 4:7 Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" 4:8 Ja Kain sanoi veljellensä Aabelille: "Menkäämme kedolle". Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet. 4:9 Niin Oleva sanoi Kainille: "Missä on veljesi Aabel?" Hän vastasi: "En tiedä; olenko minä veljeni vartija?" 4:10 Ja hän sanoi: "Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta. 4:11 Ja nyt ole kirottu ja karkoitettu pois tältä vainiolta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi. 4:12 Kun maata viljelet, ei se ole enää sinulle satoansa antava; kulkija ja pakolainen pitää sinun oleman maan päällä." 4:13 Ja Kain sanoi Olevalle: "Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin. 4:14 Katso, sinä karkoitat minut nyt pois vainiolta, ja minun täytyy lymytä sinun kasvojesi edestä ja olla kulkija ja pakolainen maan päällä; ja kuka ikinä minut kohtaa, se tappaa minut." 4:15 Mutta Oleva sanoi hänelle: "Sentähden, kuka ikinä tappaa Kainin, hänelle se pitää seitsenkertaisesti kostettaman". Ja Oleva pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaisi, tappaisi häntä. 4:16 Niin Kain poistui Olevan kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, itään päin Eedenistä. (01 1.Ms 4:1-16)

##

A01B24Fi

Kului pari tuhatta vuotta, jonka aikana uskosta ei puhuta mitään. Vain Hanokista (Uuden Testamentin Eenok) kerrotaan, että hän vaelsi Jumalan yhteydessä, kunnes Jumala otti hänet pois. Ihmisten pitkä elinikä kyllä edistää tiedon säilymistä, mutta silti ihmiset uskovat itseensä ja tulokset ovat sen mukaisia. Ihmisten kaikki ajatukset ja teot ovat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Mutta sitten kuvaan astuu Nooa, joka etsii ja löytää armon Jumalan silmien edessä ja pelastuu sinä päivänä, jona suuri tulva hävittää kaikki muut. Tulvan jälkeen Nooa tekee alttarin ja uhraa Jumalle puhtaita eläimiä polttouhriksi ja saa Jumalan siunauksen. Tehtävä, jonka Jumala antaa Nooalle, ei paljon eroa siitä, mitä Adam oli aikoinaan saanut. Lihan syönti sallitaan tietyin rajoituksin:

Ja Jumala (Elohim) siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. 9:2 Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut. 9:3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. 9:4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on. 9:5 Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun. 9:6 Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala teki ihmisen kuvaksensa. 9:7 Ja te olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, enentykää maassa ja lisääntykää siinä." (01 1.Ms 9:1-7)

##

A01B25Fi

Kun Jumala oli vielä tehnyt liiton Nooan kanssa, hän lupasi, ettei tulva koskaan hävitä koko ihmiskuntaa. Samalla maailmassa tapahtuu merkittäviä muutoksia ja ihmisen ikä laskee huomattavasti.

##

A01B26Fi

Nooalla oli kolme poikaa, mutta vaikka he olivat pelastuneet tulvasta, ongelmat jatkuivat. Ihmisten lisääntyessä tilanne vain paheni. Ihmiset ryhtyivät rakentamaan järjestelmää ilman Jumalaa. Nooan pojan Haamin vanhimman pojan Kuusin poika Nimrod perusti ensimmäisen imperiumin:

Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias (gibbor) maan päällä. 10:9 Hän oli mahtava metsämies (gibbor tsajid) Olevan edessä (li-fnei Jehova). Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies (gibbor tsajid) Olevan edessä niinkuin Nimrod". 10:10 Ja hänen valtakuntansa (mamlakto) alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. 10:11 Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, 10:12 sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki (ha-ir ha-gedola). (01 1.Ms 10:8-12)

##

A01B27Fi

Nimrod suomeksi on "Kapinoikaamme". Hänen järjestelmänsä on sotilaspoliittinen kapina sitä luomisjärjestykseen sisälle rakennettua järjestelmää vastaan, jossa yhteisön johdossa oli perheen, suvun, heimon ja kansan päämiehistä muodostuva hierarkia, kaikki Jumalan alaisuudessa. Kapinoitsijat tekevät kaiken päinvastoin. Hankkeen uskonnolliseksi symboliksi aiotun Baabelin tornin piti valmistuttuaan ylettyä taivaaseen.


Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. 11:2 Kun he lähtivät liikkeelle itään päin (mi-kkedem), löysivät he lakeuden Sinearin maassa (be'erets shin'ar) ja asettuivat sinne. 11:3 Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. 11:4 Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki (ir) ja torni, jonka huippu (rosh) ulottuu taivaaseen (shamajim), ja tehkäämme itsellemme nimi (shem), ettemme hajaantuisi yli kaiken maan". (01 1.Ms 11:1-4)

##

A01B28Fi

Jeesus, joka ennen lihaan syntymistään esiintyi nimellä Oleva (hebr. Jehova), kiinnostui hankkeesta niin, että lähti laskeutui maan päälle taivaista, ja tilannearvion tehtyään kutsui Isän ja Pyhän Hengen paikalle:

Niin Oleva astui alas (jered) katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. 11:6 Ja Oleva sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei estä heitä mikään, mitä aikovatkin tehdä. 11:7 Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." 11:8 Ja niin Oleva hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. 11:9 Siitä tuli sen nimeksi Baabel (Babel), koska Oleva siellä sekoitti (balal) kaiken maan kielen; ja sieltä Oleva hajotti heidät yli kaiken maan. (01 1.Ms 11:5-9)

##

A01B29Fi

Babylonian hebreankielinen nimi on Babel, joka tarkoittaa sekoittamista. Babylonian assyriankielinen nimi Bab-ili tarkoittaa Jumalan porttia, mutta kun Jeesus puhuu Jumalan kuningaskunnan portista, hän kyllä viittaa tähän porttiin, mutta sanoo sitä avaraksi portiksi, sillä Babylon on kaikkien uskontojen äiti. Nyt Babylonin portti on Berliinin Babylon-museossa. Babylonialaisen uskonnon tunnusmerkki on kolminaisuusoppi, jossa palvonnan kohde on vaihdettu Luojasta itsestään luomakunnan palvontaan. Sen intialaisessa muunnoksessa kolminaisuusoppi tunnetaan sanoista Eko Deva Trimurti, yksi jumala, kolme muotoa. Babylonin uskonto oli auringon, kuun ja tähtien palvonta, joiden maanpäällisinä edustajina toimivat kuningas, kuningatar ja kuningattaren äpäräpoika. Kultti synnytettiin vastavetona lausunnolle, jonka Jumala antoi kohta ihmisen langettua Synnin eli Käärmeen viettelykseen. Teologit sanovat lausuntoa protoevankeliumiksi:

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille (Ve eiva ashit beinehaa u ben ha-ishshaa) ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille (u-bein zar'aka u-ben zar'ah); se on polkeva rikki sinun pääsi (hu jeshufka rosh), ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän (ve-atta teshufennu akev)." (01 1.Ms 3:15)

##

A01B30Fi

Tekstissä on arvoituksellinen ilmoitus vaimon siemenestä. Normaali suvunjatkaminen tapahtuu miehen välittäessä Jumalan luoman siemenen vaimolleen, mutta tässä puhutaan vaimon siemenestä, joka on ennakkoilmoitus Jeesuksen epätavallisesta syntymästä. Eeva oli jo luullut lupauksen täyttyneen siinä, kun hän synnytti Kainin, eivätkä muutkaan ennustusta täysin ymmärtäneet. Mutta paholainen ymmärsi, mistä on kysymys, ja rupesi tehtailemaan feikki tarinoita naisista, jotka tulivat raskaaksi seurusteltuaan epämääräisten kulttiolentojen kanssa. Babylonissa nämä tarinat liitettiin Nimrodin puolisoon, Semiramikseen. Mutta tarkat tiedot me saamme Raamatusta. Jo ennen vedenpaisumusta jumalan poikien ja ihmisten tyttärien muhinoista oli syntynyt jättiläisiä, gibborim:

Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, 6:2 huomasivat Jumalan pojat (bnei ha-Elohim) ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat. 6:3 Silloin Oleva sanoi: "Minun Henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta." 6:4 Siihen aikaan eli maan päällä julmureita (nefilim), ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat (bnei ha-Elohim) tulivat ihmisten tyttärien luo (el-bnot ha-adam) ja synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita väkeviä (gibborim), muinaisajan kuuluisia miehiä. (01 1.Ms 6:1-4)

##

A01B31Fi

Nimrodin imperiumi sai nimensä Baabelin kaupungin mukaan. Kreikaksi kaupunki on "polis", jonka takia Babylonialaista maailmanjärjestystä sanotaan politiikaksi. Myös Nimrod oli "gibbor", yksi niistä väkevistä, jotka metsästivät ihmisiä. Raamatun kielessä metsästäjät tappavat ihmisiä, ja kalastajat pelastavat niitä, sillä ihminen ei elä vedessä. Babyloniassa palvottiin sitä, minkä Jumala oli luonut, jumalina. Aurinko, kuu ja kiertotähdet olivat jumaluuksia, joiden maanpäällisenä edustajina kuningas ja kuningatar toimivat. Valtionpäämiehenä Nimrodille osoitettiin sellaista kunniaa, joka kuuluu yksin Jumalalle. Erikoista on se, että palvonnan kohteina olivat myös kaksitoista kiertotähteä, vaikka yksi niistä nyt puuttuu, ellei sellaisena pidetä Plutoa. Myös ne "muinaisajan kuuluisat miehet", joita Jumalan pojiksi sanottiin, olivat luotuja olentoja, jotka olivat lähteneet hakemaan itsenäisyyttä ja sen takia luopuneet Jumalasta. Kun Baabelin rakentajat hajaantuivat ympäri maailmaa, he veivät nämä omat demoniset jumalansa mukanaan. Ateenan läheisyydessä Eleusiumissa babylonialainen kultti alkoi jo noin 1500 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Mutta maailma sai lisäaikaa, kun Jumala hajoitti ihmisten ensimmäisen yrityksen demonisen maailmanjärjestyksen rakentamiseksi.

##

A01B32Fi

Ihmisten yritys syrjäyttää Jumala maailman hallinnosta oli paitsi paha, myös mahdoton. Jälleen kerran ihmiset olivat valinneet kuoleman tien. Jumala ryhtyi rakentamaan uutta yhteiskuntaa kutsumalla tuhoon tuomitusta yhteisöstä ulos yhden miehen:

Ja Oleva sanoi (Va-jomer Jehova) Abramille: "Lähde (Lek-lekaa) maastasi (mi-artseka), suvustasi (mi-moladtekaa) ja isäsi kodista (u-mi-bbeit avika) siihen maahan (el-ha-arets), jonka minä sinulle osoitan (asher ar'eika). Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut (va-abareka) ja teen sinun nimesi suureksi (ve-agadla shemeika), ja sinä olet tuleva siunaukseksi (ve-ehje beraka). Ja minä siunaan niitä (Va-abareka), jotka sinua siunaavat (me-barekkekaa), ja kiroan ne (u-mikallelka), jotka sinua kiroavat (a-or), ja sinussa tulevat siunatuiksi (ve-nibrekuu be-kaa) kaikki sukukunnat maan päällä (kol-mispechot ha-adama)." (01 1.Ms 12:1-3)

##

A01B33Fi

Abram totteli ja lähti. Ensin tultiin Harraniin, josta matka hänen isänsä kuoltua jatkui nykyisen Israelin seuduille. Kun Abram oli tullut Sikemiin, hän sai luokseen odottamattoman vieraan:

Silloin Oleva ilmestyi (Va-jera Jehova) Abramille ja sanoi: "Sinun siemenellesi (le-zar'aka) minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne (Va-jjiben sham) alttarin Olevalle (mizbeach la-Jhova), joka oli hänelle ilmestynyt (ha-nnir'e elav). (01 1.Ms 12:7)

##

A01B34Fi

Abramin mukaan oli lähtenyt hänen veljenpoikansa Loot, joka valitsi laumoilleen parhaat laitumet, Abramin tyytyessä vähempään. Jumala näki Abramin nöyrän asenteen ja teki lupauksiinsa pienen tarkennuksen:

Ja Oleva sanoi Abramille (Va-Jhova amar el Abram), sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: "Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun siemenellesi (lekaa etnenna u-le zar'akaa) ikuisiksi ajoiksi (ad-olam). Ja minä teen sinun siemenesi (ve-samti et-zar'akaa) kuin maan tomun (ka-afar ha-arets). Jos voidaan laskea maan tomu, niin voidaan laskea myöskin sinun siemenesi (zar'akaa). Nouse (Kum) ja vaella (hithalek) maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan." (01 1.Ms 13:14-17)

##

A01B35Fi

Tämän jälkeen koko Vanha Testamentti (ja nykyisin myös koko maailman lehdistö) seuraa mustasukkaisen tarkasti Abramin suvun tarinaa. Kun hänen veljenpoikansa oli siirtynyt hedelmällisen tasangon keskelle Sodoman kaupunkiin, syntyi ongelmia siitä, että kaupungin elintapa oli perin inhimillinen. Kun tuo paheistaan kuulu kaupunki joutui babylonialaisten hyökkäyksen kohteeksi, lähti Abram ajamaan ryöstäjiä takaa ja vapautti sekä sukulaisensa, että kaupungista ryöstetyt ihmiset ja muun saaliin, josta hyvästä kaupungin pormestari tarjosi hänelle kohtuullista korvausta. Vallitsevassa kulttuurissa sotasaalis kuitenkin kuului kokonaan Abramille ja hänen liittolaisilleen, mutta Abram ei ottanut siitä mitään, ettei kukaan pääsisi sanomaan, että Sodoman kuningas oli tehnyt hänet rikkaaksi. Liittolaistensa ja palvelijoittensa saamaan korvaukseen Abram ei tahtonut puuttua. Abramin menettely oli taas Jumalan mielen mukainen, ja pian tämän jälkeen Jumalan Sana - Debar Jehovah - tuli hänen luokseen enkelin hahmossa, sillä siinä vaiheessa Jumalan esikoinen ei ollut vielä syntynyt ihmiseksi.

Näiden tapausten jälkeen (Achar ha-debarim ha-elle) tuli Abramille Olevan Sana (Debar Jehova) näyssä sanoen (ba-mmachaze lemor): "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Mutta Abram sanoi: "Isäntäni, Oleva (Adonai Jehovi), mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle siementä (zará); katso, talossani syntynyt orja on minut perivä". Mutta katso, hänelle tuli Olevan Sana (Debar Jehovah): "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin on sinun siemenesi oleva (Ko jihje zar'ekaa)". Ja Abram uskoi Olevaan (Ve he'emin ba-Jhova), ja Hän luki sen hänelle vanhurskaudeksi (tsedeka). Ja hän sanoi hänelle: "Minä olen Oleva (Ani Jehova), joka toin sinut Kaldean Uurista, antaakseni tämän maan sinulle omaisuudeksi (le-ristah)". (01 1.Ms 15:1-7)

##

A01B36Fi

Kaikki ihmiset ovat osattomia Jumalan kunniasta. Abram oli totellut silloin, kun Jumala käski lähtemään liikkeelle ja luopumaan siitä, mitä hänellä oli, mutta se oli käsky, eikä sen totteleminen tehnyt häntä täydelliseksi. Nyt kyse oli muusta: Abram uskoi Jumalan lupaukseen, ja usko teki hänet vanhurskaaksi. Vähän outo sana tämä vanhurskaus vain on. Se ei tarkoita täydellistä, vaan uskoa Jumalan sijaisuhriin, jonka perusteella syyllinen vapautetaan. Ehkä Abram muisti, että jo lähtökäskyssä Jumala oli luvannut hänelle siemenen, jonka kautta kaikki maailman kansat tulisivat saamaan Jumalan siunauksen. Mutta nyt tilanne näytti vaikeammalta: Hänellä ei ollut lasta, jota ilman lupaus voisi toteutua, ja mies alkoi olla jo vanhanpuoleinen. Kyllähän te tiedätte itsekin, että ihmiset saattavat luvata paljon, varsinkin poliitikot ja rikkaat, mutta eivät pidä lupauksiaan silloinkaan, kun se on mahdollista, mutta tässä Jumala lupaa sellaista, mikä on ihmisille täysin mahdotonta, ja jopa käsittämättömän mahtavaa. Ja kun Abram uskoi, se miellytti Jumalaa. Usko oli tehnyt Abrahamista vanhurskaan, juridisesti luottokelpoisen, hyväksyttävän henkilön. Sen takia Jumala saattoi tehdä liiton Abramin kanssa. Abramilta ei vaadittu mitään, mutta Jumala lupasi Abramille maan "Egyptin virrasta" Eufratille asti.

Sinä päivänä Oleva teki Abramin kanssa liiton (Ba-jjom ha-hu karat Jehovah et-Abram berit), sanoen (le-mor): "Sinun siemenellesi minä annan (Le-zar'aka natattii) tämän maan (et-ha-arets ha-zzot), Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset". (01 1.Ms 15:18-21)

##

A01B37Fi

Abramin vaimo oli hedelmätön, eikä Jumala kertonut mistä nämä luvatut jälkeläiset hänelle tulisivat. Vaimonsa Saaran ehdotuksesta Abram makasi vaimonsa orjan. Tuloksena oli poika nimeltä Ismael, mutta Ismael ei ollut "lupauksen lapsi" vaan inhimillisen laskelmoinnin hedelmä.

##

A01B38Fi

Yli kymmenen vuotta myöhemmin Jumala solmi Abramin kanssa ympärileikkauksen liiton ja antoi Abramille nimen Abraham.

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Oleva (Jehovah) hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala (Ani El), Kaikkivaltias (Shaddai); vaella minun edessäni (hithalek le-fanai) ja ole nuhteeton (ve-hje tamim). Ja minä teen liittoni (Ve-etnaa britii) meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut (ve-arbe oteka) ylen runsaasti (bi-meod meod)." (01 1.Ms 17:1-2)

##

A01B39Fi

Vaatimus nuhteettomuudesta, hebr. "tamim" on kova, mutta rangaistavaksi katsottiin vain yksi asia:

Ympärileikattakoon sekä kotonasi syntynyt että rahalla ostamasi; ja niin minun liittoni on oleva merkitty teidän lihaanne iankaikkiseksi liitoksi (le-brit olam). Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hänen sielunsa leikattakoon kansastansa (ve-nikretaa ha-nefesh ha-hiv me-ammehaa); hän on rikkonut minun liittoni." (01 1.Ms 17:13-14)

##

A01B40Fi

Nimi Aabraham tarkoittaa kansojen isää ja myös Saarain nimi muutettiin. Sitten Jumala antoi lupauksen Abrahamille ja Saaralle syntyvästä pojasta.

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim) Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä. Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita." (01 1.Ms 17:15-16)

##

A01B41Fi

Abraham osoitti kunnioitustaan kasvoilleen langeten, mutta hänen järkensä puhui toista kieltä:

Aabraham lankesi kasvoillensa (Va-jippol Abram al-panav) ja naurahti (va-jitschak), sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?" 17:18 Ja Aabraham sanoi Jumalalle (Va-jomer Abram le-ha'Elohim): "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!" (01 1.Ms 17:17-18)

##

A01B42Fi

Jumala ei antanut Abrahamin epäuskon vaikuttaa päätökseen, sillä liittosuhde velvoitti paitsi Aabrahamia, myös häntä itseään:

Niin Jumala sanoi (Va-jomer Elohim): "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä vahvistan (va-hakimoti) liittoni hänen kanssaan (et-beriti itto) iankaikkiseksi liitoksi (li-brit olam) hänen siemenelleen (le-zar'o acharav). (01 1.Ms 17:19, kts. 1.Ms 17:17-19)

##

A01B43Fi

Tämän jälkeen Oleva ilmoitti saman vielä uudestaan. Sanoman tuojia oli nyt kolme. Heidät nähdessään Aabraham tunnisti heidät ja osoitti kunnioitustaan lankeamalla maahan hänen eteensä:

Ja Oleva ilmestyi hänelle (Va-jjera elav Jehova) Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. 18:2 Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan (va-jjishtachu artsa). (01 1.Ms 18:1-2)

##

A01B44Fi

Abraham valmisti Jumalalle aterian nuoresta vasikasta, jonka jälkeen miehet kertoivat asiansa. Sen jälkeen heistä kaksi jatkoi matkaansa Sodomaan, kolmannen jäädessä kertomaan heidän matkansa tarkoitusta Aabrahamille. Ikävät uutiset kuultuaan Aabraham rukoili Sodoman puolesta kaupungissa mahdollisesti elävien oikeamielisten ihmisten tähden, jonka jälkeen sanoman tuoja nousi ylös. Aabrahamin viimeinen rukous oli ollut, että jos Sodomassa olisi vaikka kymmenen vanhurskasta, Jumala säästäisi kaupungin tuholta. Aabraham ei täysin ymmärtänyt näitä asioita: Ei Sodomassa ollut yhtään täydellistä, ei edes hänen veljenpoikansa ollut sellainen. Sodomaa ei pelastettu, ja Lootinkin joutuivat enkelit melkein taluttamalla viemään kaupungista ulos. Erikoinen tapaus muuten tämä Loot. Kaksi kertaa piti Abramin taistella hänen puolestaan, eikä Lootin huoneen jatkokaan kovin hääppöinen ollut. Mutta vuoden päästä näistä tapahtumista Aabrahamille ja Saaralle syntyi poika, joka sai kunnian olla esikuvana siitä lupauksen lapsesta, jossa lupaus koko maailman osalle tulevasta siunauksesta saattoi toteutua.

##

A01B45Fi

Jumala oli koetellut Aabrahamin uskoa jo monin eri tavoin, mutta suurin koettelemus oli vielä tulossa. Jumala käski Aabrahamia uhraamaan se lupauksen lapsi, jonka varassa lupauksen täyttyminen oli. Uhrauspaikaksi Jumala osoitti vuoren Morian maasta. Jos luemme kertomuksen Iisakin uhraamisesta ihmisen luonnollisten ennakkokäsitysten ohjaamana, emme ymmärrä sitä lainkaan, mutta jo tieto siitä, että heti kertomuksen alussa ensimmäistä kertaa koko Raamatussa esiintyy sana rakastaa, antaa avaimen kertomuksen ymmärtämiseen. Toinen viite sisältyy sanaan "ainokainen poika", joka on viittaus Jeesukseen. Sana Moria tarkoittaa sitä, jonka Jumala näkee ja valitsee. Kyse on Jerusalemista, jossa nykyisestä temppelivuoresta hieman luoteeseen sijaitsee sitä hieman korkeampi vuori, joka myös on sama paikka, jota Uudessa Testamentissa nimitetään Golgataksi.

Näiden tapausten (ha-devarim) jälkeen Jumala koetteli (ve-ha-Elohim nissa) Aabrahamia ja sanoi hänelle: "Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". 22:2 Ja hän sanoi: "Ota Iisak, ainokainen poikasi (Kach na et-binha et jechideiha), jota rakastat (asher ahávta), ja mene (ve-lek lekaa) Moorian maahan (el-erets ha-mmorija) ja uhraa hänet siellä polttouhriksi (ve-ha'aleihu sham le-ola) vuorella, jonka minä sinulle sanon". (01 1.Ms 22:1-2)

##

A01B46Fi

Aabraham rakasti poikaansa samoin kuin Jumala omaansa. Koettelemuksen tarkoitus onkin todeta, että koeteltava henkilö on samaa laatua kuin Jumala. Kun Jumala oli puhunut, Abraham totteli heti. Kolmas päivä on viittaus Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Se, että Aabraham uskoi ylösnousemukseen, näkyi siitäkin, että hän sanoi kahdelle orjalleen palaavansa takaisin poikansa kanssa käytyänsä vuorella rukoilemassa. On turha kuvitella, että Aabraham olisi tässä tilanteessa valehdellut - jos hän olisi osoittanut vähäisintäkin valheellisuutta, hänet olisi hyljätty ennen kuin koettelemus olisi päässyt kunnolla alkamaankaan:

Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut. 22:4 Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa. 22:5 Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne." (01 1.Ms 22:3-5)

##

A01B47Fi

Ikää Iisakilla saattoi olla jo noin 30 vuotta. Isän ja pojan kiivetessä 777 metriä merenpinnan yläpuolella olevalle Morian vuorelle, pojan kannettavana olivat polttopuut. Sana polttouhri, olah, tarkoittaa ylösnousemista, vaikka se usein käännetäänkin sanalla kokonaisuhri. Iisak ei vastustanut toimitusta, vaikka hän olisi helposti voinut sanoa vanhalle isälleen, että nyt riittää:


Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä. 22:7 Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: "Isäni!" Tämä vastasi: "Tässä olen, poikani". Ja hän sanoi: "Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?" 22:8 Aabraham vastasi (Va-jomer Abraham): "Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi (Elohim jir'e-lo ha-sse le-ola), poikani (beni)". Ja he astuivat molemmat yhdessä. 22:9 Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala (ha-Elohim) oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. (01 1.Ms 22:6-9)

##

A01B48Fi

Kun Aabraham oli jo iskemäisillään veitsen poikaansa, Jumala pysäytti uhritoimituksen:


Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa. 22:11 Silloin Olevan enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". 22:12 Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa (Elohim), kun et kieltänyt (ve-lo chasakta) minulta ainokaista poikaasi (et-binkaa et- jechideikaa mimmennii)". (01 1.Ms 22:10-12)

##

A01B49Fi

Iisakin uhraamisessa ei edes Jumala voinut edetä pidemmälle, sillä vain synnitön ihminen kelpaa syntien sovitukseksi. Sellainen oli tulossa maailmaan, mutta toistaiseksi uhrieläiminä käytettiin syötäväksi kelpaavia eläimiä:

Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Ja 22:14 Aabraham pani sen paikan nimeksi "Oleva näkee (Jehovah jir'ee)". Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Oleva (Be-har Jehova) ilmestyy (je-ra'e)". 22:15 Ja Olevan enkeli (Mal'ak Jehova) huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta 22:16 ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Oleva (Jehovah): Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi (et-binkaa et-jechideikaa), 22:17 minä siunaamalla siunaan sinua (ki-barek abarekka) ja enentämällä enennän sinun siemenesi (ve-harba arbe et-zar'akaa): kuin taivaan tähdet (ke-kokebe ha-shshamajim) ja hiekka, joka on meren rannalla (ve-kachol asher al-sfat hajjam), ja sinun siemenesi (zar'akaa) valtaavat vihollistensa portit (et sha'ar). 22:18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi (Ve hitbareku be-zar'akaa) kaikki maailman kansat (kol gojei ha-arets - kaikki maailman kansat), sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen (asher shamaitaa be-kolii)." (01 1.Ms 22:13-18).

##

A01B50Fi

Jumala ei siunaa ketään, ennen kuin kysymys nimeltä synti on poistettu päiväjärjestyksestä, eikä se tapahtunut heti. Kaksi tuhatta vuotta Aabrahamin jälkeläisten oli odotettava, ennenkuin syntyi Hän, joka pystyi käsittelemään synnin niin, että lupaus saattoi toteutua.

##

A01B51Fi

Aabrahamin poika Iisak oli esikuva tulevasta lupauksen lapsesta. Iisakille syntyi kaksi poikaa, Eesau ja Jaakob, joista Jaakob pääsi esikoisen asemaan, mutta kyseenalaisin keinoin, sillä hän oli nuorempi. Hän kuitenkin muuttui Jumalan kovassa koulussa parempaan suuntaan. Jaakobille syntyi kaksitoista poikaa ja hän itse sai Jumalalta nimen Israel. Hänen rakkain poikansa oli Joosef. Joosefin veljet vihasivat häntä ja myivät hänet orjaksi Egyptiin. Joutuivat kuitenkin tulemaan itse perässä ostamaan leipää Joosefilta, joka oli siellä kohonnut pääministerin asemaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen koko suku muutti sitten Joosefin luo Egyptiin.

##

A01B52Fi

Israelin heimon yhä kasvaessa egyptiläiset määräsivät hebrealaisten esikoispojat tapettavaksi sitä mukaa kun heitä syntyi. Mooseksen vanhemmat piilottelivat vastasyntynyttä lasta kolme kuukautta, kaislakorissa Niilin varrella, mutta sitten Faraon tytär löysi hänet ja otti omakseen. Mutta kun Mooses näki egyptiläisten tekevän vääryyttä omalle kansalleen, hänen oikeustajunsa heräsi ja hän tappoi egyptiläisen. Se ei kuitenkaan ollut Jumalan tapa hoitaa asioita ja Mooses joutui pakenemaan Egyptistä. Vasta kun Jumala itse oli kouluttanut Mooseksen, hän sai tehtäväkseen johtaa Jaakobin heimon pois Egyptistä maahan, jonka Jumala oli Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille luvannut.

##

A01B53Fi

Ensimmäiset neljäkymmentä elinvuottaan Mooses oli viettänyt Faraon hovissa, ja toinen vaihe, joka myös kesti neljäkymmentä, vietettiin Midianin papin paimenena erämaassa, jossakin Akaban lahden ympäristössä.

##

A01B54Fi

Mooseksen työhönottohaastattelu käytiin Midianin maassa, Hoorebin vuorella, kun Mooseksella oli ikää jo 80 vuotta. Nuoruuden itsevarmuus oli häipynyt. Mooses tajusi nyt, ettei hän pysty vapauttamaan kansaa, mutta kun Jumala lupasi Moosekselle täyden tukensa, Mooses suostui. Merkittäväksi kysymykseksi nousi se, miten saada Jaakobin huone uskomaan, että vapautus oli mahdollista. Israelin heimon usko Jumalaan oli melko olematonta. Ja Jumalan nimi? Mooses kysyi sitä itsekin:

Mooses sanoi Jumalalle (Va-jjomer Moshe el-ha-Elohim): "Katso (Hinne), kun minä menen israelilaisten luo (anoki ba el-bnei Jisrael) ja sanon heille (ve-amarti lahem): 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne (Elohei aboteikem shelachanii aleikem)', ja kun he kysyvät minulta (ve-amru li): 'Mikä hänen nimensä on (Ma shshemo)?' niin mitä minä heille vastaan (ma omar aleihem)?" 3:14 Jumala vastasi Moosekselle (Va-jjomer Elohim el-Moshe): "Minä olen (Ehje), joka minä olen (asher Ehje)". Ja hän sanoi (Va-jjomer): "Sano israelilaisille näin (Ko tomar li'bnei Jisrael): 'Minä olen (Ehje)' lähetti minut teidän luoksenne (shelachani aleikem)". 3:15 Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle (Va-jjomer od Elohim el-Moshe): "Sano Israelin pojille näin (Ko tomar el-bnei Jishrael): Oleva (Jehova), teidän isienne Jumala (Elohei aboteikem), Aabrahamin Jumala (Elohei Abraham), Iisakin Jumala (Elohei Jitschak) ja Jaakobin Jumala (ve-Lohei Ja'akov), lähetti minut teidän luoksenne (shelachani aleikem); tämä on minun nimeni iankaikkisesti (ze shshemi le-olam), ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen (ve-ze zikri le-dor dor). (02 2.Ms 3:15-18)

##

A01B55Fi

Kun Mooses ja Jumalan hänen avukseen lähettämä Aaron, Mooseksen veli, olivat tulleet Egyptiin, heitä ei uskottu. Kun he tulivat faraon, Egyptin ruhtinaan luo vaatimaan Israelille lupaa lähteä maasta, farao kieltäytyi. Jumala vastasi kieltoon asettamalla sanktioita Egyptin jumalia vastaan. Vaikka Egypti kärsi, ei farao päästänyt orjiaan vapauteen. Viimeinen sanktio koski esikoisia. Kaikki esikoiset, sekä kansan että karjan, kuolisivat, ellei Farao päästäisi Israelia lähtemään. Mutta Israelin esikoisten pelastukseksi Jumala sääti pelastuksen, jota sanotaan pääsiäiseksi. Jokaisen huonekunnan oli uhrattava pääsiäisuhri, viaton karitsa, voideltava sen verellä kotinsa oven karmit ja pihtipielet ja syötävät karitsan liha sinä yönä, jolloin kuolema kulki ja tappoi kaikki esikoiset Egyptin maasta. Seuraavan päivän aamuna Israel lähti Egyptin maasta.

##

A01B56Fi

Heti Egyptistä lähdön jälkeen kuljettiin kuivin jaloin Kaislameren yli ja tultiin parissa kuukaudessa Siinain vuorelle, jossa Jumala teki Liiton Israelin kanssa. Israel sai lain ja kansakunnan statuksen.

##

A01B57Fi

Jumala halusi asua kansansa keskuudessa. Sitä varten rakennettiin telttatemppeli paikaksi, jossa Jumala ilmestyy. Ilmestysmaja oli rautalankamalli taivaasta. Sen symboliikka on hyvin monimutkainen, mutta päältä katsoen kaikki oli hyvin yksinkertaista ja tavanomaista. Vaikutelma oli kuitenkin pettävä: mitä peremmälle ilmestysmajaan mennään, sitä hienommaksi se käy, ja sen kolmannen, täysin valottoman kammion täytti Jumalan kunnia, jonka kirkkautta synnin tahraama ihminen ei voinut kuolematta edes lähestyä. Valtakunnan ylipappikin kävi tässä kaikkeinpyhimmäksi nimitetyssä huoneessa vain kerran vuodessa, ja silloinkin sijaisuhrin verellä vihmottuna.

##

A01B58Fi

Jumalan Siinailla antamaa lakia sanotaan Mooseksen laiksi. Laki on hyvä, mutta hengellinen. Kävi ilmi, ettei kansa ymmärtänyt Jumalansa menettelytapoja, vaan yritti toimia ihmisten tavoin. Laki ajoi kansan umpikujaan, ja kun sellaiseen tultiin, ei kansasta löytynyt montakaan sielua, joka olisi ymmärtänyt, että juuri näiden mahdottomien tilanteiden kautta Jumala halusi osoittaa sekä voimansa että rakkautensa kansalle, jonka hän oli valinnut kanssansa kulkemaan.

##

A01B59Fi

Telttatemppelin rakentamisen ja järjestelytöiden jälkeen matka jatkui erämaan halki kunnes he tulivat luvatun maan rajoille ja pysähtyivät Paaranin erämaahan. Jokaisesta heimosta valittiin yksi mies ja heidät lähetettiin tutkimaan maata. Kun he palasivat, he kertoivat maan olevan hyvän ja hedelmällisen, mutta sen asukkaat voimakkaita ja hyvin varustettuja. Kun kansa pelästyi, kaksi kahdestatoista vakoojasta, Joosua Nuunin poika ja Kaaleb Jefunnen poika, rohkaista kansaa, mutta se ei auttanut. Kansa ei uskonut siihen, että kun Jumala on heidän kanssaan, he ovat voittamattomia. Jumalan tuomio oli, että kansa sai viettää erämaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes kaikki yli kaksikymmenvuotiset ovat kuolleet. Egyptistä lähteneistä aikuisista miehistä vain nuo kaksi, Kaaleb, joka oli Juudan sukukuntaa, ja Joosua, joka oli Efraimin sukukuntaa, pääsivät elävinä perille.

##

A01B60Fi

Kansan epäuskon takia Israelin matka Egyptistä Luvattuun maahan venyi neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mooses ja Aaron kuolivat, ja Joosuan tehtäväksi tuli johtaa kansa Jordanin yli. Maa valloitettiin, mutta valloitusta ei viety loppuun. Kaikki heimot eivät pystyneet ottamaan heille arvalla määrättyä aluetta omakseen. Sekava tilanne jatkui vuosisatoja, ja kansa alkoi vaatia itselleen kuningasta "kuten muillakin kansoilla on". Siihen aikaan ylipapillisia toimia hoiti Samuel. Jumala kuuli kansaa ja Samuel sai voidella kuninkaaksi Saulin, mutta kun Saul ei täyttänyt Jumalan mittoja, kuninkaaksi voideltiin Daavid.

##

A01B71Fi

Daavidin aikana Israelin jumalanpalveluksen keskuksena oli vielä telttamaja. Daavid valloitti Jerusalemin jebusilaisten heimolta ja halusi rakentaa telttamajasta saadun mallin mukaisen kivirakennuksen Jumalan temppeliksi. Tässä noin kolme tuhatta vuotta vanha päiväkatsaus Israelin kuninkaan elämään:

Kerran, kun kuningas istui linnassaan, sittenkuin Oleva oli suonut hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään olevilta vihollisilta, sanoi kuningas profeetta Naatanille: "Katso, minä asun seetripuisessa linnassa, mutta Jumalan arkki asuu telttakankaan suojassa". Naatan sanoi kuninkaalle: "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Oleva on sinun kanssasi".
Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Olevan sana:
"Mene ja sano minun orjalleni (el-ebedi) Daavidille: Näin sanoo Oleva: Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan minä olen vaeltanut asuen teltta-asumuksessa. Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikkien israelilaisten keskuudessa, millekään Israelin sukukunnalle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia, sanonut näin: Miksi te ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta? Sano siis minun orjalleni Daavidille: Näin sanoo Oleva Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi. Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra niinkuin ennen, siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille; minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Ja Oleva ilmoittaa sinulle, että Oleva on tekevä sinulle huoneen. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä seuraajaksesi sinun siemenesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva."
Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille. (10 2.Sam 7:1-17)

##

A01B62Fi

Daavid tunnetaan parhaiten runoistaan, joita sanotaan psalmeiksi. Niissä David ja muutamat muut, kuten Eitan Esrahilainen psalmissa 89 esittävät paljon yksityiskohtaisia profetioita Jumalan kuningaskunnasta ja sen tulevasta hallitsijasta. Pari lausetta rinnakkaistekstin lopussa, kts. 1. Aikakirja 17:1-15 ilmoittavat tulevan kuninkaan tärkeimmät ominaisuudet:

Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lähdet isiesi tykö, korotan minä sinun jälkeesi sinun siemenesi, joka on yksi sinun pojistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani; ja armoani minä en ota häneltä pois, niinkuin otin siltä, joka oli sinun edelläsi. Ja minä pidän hänet pystyssä huoneessani ja kuningaskunnassani iäti, ja hänen valtaistuimensa on oleva iäti vahva. (13 1.Aik 17:11-14)

##

A01B63Fi

Davidin poika Salomo oli viisas, rakensi Jerusalemin temppelin ja maassa vallitsi rauha. Lupauksiin verrattuna tämä oli kuitenkin vähän ja näin oli yhä odotettava sitä Daavidin poikaa, jossa lupaukset täyttyvät.

##

A01B64Fi

Valtakautensa loppupuolella Daavidin poika Salomo ajautui kauas Jumalasta. Monet hänen vaimoistaan olivat naapurimaista saatua lahjatavaraa ja palvoivat omia jumaliaan. Heitä miellyttääkseen Salomo rakensi epäjumalien temppeleitä ja palvoi itse ties mitä. Kun Salomo oli kuollut, koko Israelin kuningaskunta jakaantui. Daavidin suvun valtaan jäi ainoastaan Juudan heimo, sekä ne leeviläiset, jotka palvoivat Jumalaa. Kymmenen heimoa asetti oman kuninkaansa ja tunnettiin paitsi Israelin, myös Efraimin ja Samarian nimellä, kunnes Assyrin kuningas vuonna 722 eKr. vei heidät Mesopotamiaan, jossa he hävisivät kansojen mereen. Heidän entisille asuinsijoilleen tuotiin maahanmuuttajia. Maahanmuuttajista ja Israelin heimojen rippeistä syntyi samarialaisten sekakansa.

##

A01B65Fi

Myös Juudan heimo rikkoi liittonsa Jumalan kanssa. Jumala ei sitä kuitenkaan hävittänyt, vaikka rankaisikin Juudan heimoa 70 vuotta kestäneellä Babylonian siirtolaisuudella. Saivat maistaa, miltä tuntuu palvella vieraita jumalia. Hevoskuuri kantoikin hyvää hedelmää, ainakin sen verran, etteivät juutalaiset tämän jälkeen enää ole hinkuneet pakanoiden jumalien perään. Silloinkin, kun Karl Marx halusi luopua kaikista uskonnoista, hän halusi säilyttää juutalaisen kulttuurin. Mutta jo Baabelissa juutalaisuuteen oli syntynyt se sivuvirtaus, jonka edustaja myös Karl Marx oli.

##

A01B66Fi

Baabelin vankeuden jälkeen juutalaiset alkoivat toden teolla odottaa sellaista kuningasta, joka alistaisi maailman kansat juutalaisten hallintaan. Mutta juutalainen tulkinta Jumalan suunnitelmista ei sopinut Jumalalle - hän ei pitänyt oman suunnitelmansa väärästä tulkinnasta. Jumalan miehet ja juutalaiset lainoppineet joutuivat törmäyskurssille. Siitä huolimatta Jumala yhä rakasti Juudaa ja piti liittonsa. Laki myös saneli, mitä liitonrikkojalle oli tehtävä. Siitä Juuda oli saanut esimakua Baabelin vankeudessa, ja tarvittaessa se voitaisiin ajaa uudestaan maanpakoon ja myös sitä pahemmat sanktiot voitaisiin panna toimeen.

##

A01B67Fi

Jumala oli nähnyt, ettei Israel halunnut, eikä ehkä pystynytkään täyttämään Siinailla tekemiään sitoumuksia. Jo Siinailla Jumala oli varoitellut liian innokasta morsianta, mutta silloin morsian oli sanonut, että "tahdon", ja niin liitto solmittiin. Vasta tilanteen käytyä kestämättömäksi alkoivat Jumalan miehet, profeetat puhua uudesta liitosta. Jeremia ilmoittaa Olevan sanan:

Katso, päivät tulevat, sanoo Oleva, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Oleva. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Oleva: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: "Tuntekaa Oleva". Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Oleva; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. (24 Jer 31:31-34)

##

A01B68Fi

Jumalan tunteminen on suurin omaisuus, suurin rikkaus mitä ihmisellä voi koskaan olla, mutta Vanhassa Liiton aikana vain harvat tunsivat Jumalan. Abrahamia sanotaan Jumalan ystäväksi ja Mooseksesta kerrotaan, että hän keskusteli Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin, mutta jopa profeettojenkin keskustelu käytiin kuin vanhan ajan radiopuhelimella. Käytiin kyllä vuoropuhelua, mutta Jumalan sisäinen tunteminen puuttui. Suurinta, mitä Israel koki, tapahtui Siinain vuorella Ensimmäistä Liittoa solmittaessa, kun kansan vanhimmat näkivät Jumalan. Ilmoitus siitä, että Uudessa Liitossa kaikki tuntevat Jumalan oli siis jotakin aivan ennenkuulumatonta. Profetiassa kerrotaan myös, miten näin läheinen kanssakäyminen yli päätänsä on mahdollista: Oleva antaa anteeksi heidän rikoksensa. Se, että synti erottaa ihmisen Jumalasta, pitäisi olla helpompi ymmärtää, koska syntihän se on, joka ihmisetkin toinen toisistaan loitontaa.

##

A01B69Fi

Jeremia kirjoitti osan pitkästä kirjastaan vähän ennen Juudan heimon Babylonian vankeutta, ja toisen osan sen aikana, siis joskus vuosien 627 - 580 eKr. välillä. Muu Israel oli silloin jo viety Kaksoisvirranmaan pohjoisiin osiin, mutta Jeremian kirjan mukaan juuri se pääsee osalliseksi Uudesta liitosta. Miten Jumala löytää kadonneen kansansa, jää tässä kertomatta.

##

A01B70Fi

Jeremia oli kutsuttu "kansojen profeetaksi", kts. Jer 1:5. Jeremian työtä jäi jatkamaan Hesekiel, joka profetoi paitsi Juudan heimoa kohtaavasta rangaistuksesta, myös koko Israelin paluun. Jeremian profetiaan syntien anteeksiantamuksesta Hesekiel lisää ilmoituksen uudesta Hengestä, joka puhdistettuun sydämeen vuodatetaan. Syntisen itsevarmalle kansalle Hesekiel julisti sekä pahan, että hyvän sanoman:

Sitten tuli minulle tämä Olevan sana: "Ihmislapsi, sinun veljesi, sinun veljesi, sukulaisesi ja koko Israelin heimo, kaikki, joille Jerusalemin asukkaat sanovat: 'Olkaa te vain kaukana Olevasta, meille on tämä maa annettu perinnöksi!' Sano sentähden: Näin sanoo Oleva Jumala: Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain* sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. Sano sentähden: Näin sanoo Oleva Jumala: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa (Elohim). Mutta joitten sydän vaeltaa heidän iljetystensä ja kauhistustensa mieltä myöten, niitten vaelluksen minä annan tulla heidän oman päänsä päälle, sanoo Oleva Jumala. (26 Hes 11:14-21)

##

A01B71Fi

Hesekielin jälkeen Jumala lähetti vielä profeettoja kertomaan "viimeisten päivien" tapahtumista. Daniel, käytyään läpi koko tulevan maailmanhistorian siirtyy käsittelemään Israelin tulevaa historiaa, sillä hän on tehnyt yhden huomion:

Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi - hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Olevan sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta. (27 Dan 9:1-2)

##

A01B72Fi

Elettiin siis vuotta 538 eKr kun Daniel rukoilee:

Ja minä käänsin kasvoni Olevan Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. Minä rukoilin Olevaa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Oleva, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois (Kts. 27 Dan 9:3-19)

##

A01B73Fi

Danielin vielä rukoillessa hänelle ilmestyy enkeli Gabriel, joka ilmoittaa Israelin historian jatkuvan vielä 70 vuosiviikkoa, ennen kuin Jumalan kuningaskunta tulee ja pakanakansojen* ajat päättyvät:

Seitsemänkymmentä viikkoa ("seitsemänkymmentä seitsemikköä") on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus (pesha - kapina) päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. (27 Dan 9:24)

##

A01B74Fi

Seitsemänkymmenen vuosiviikon lasku alkaa siitä, kun Persian kuningas Artaxerxes Nisan-kuussa 445 antoi määräyksen, joka salli Jerusalemin muurin rakentamisen, ja kun siitä 7+62 vuosiviikkoa eli 483 vuotta on kulunut, tulisi Messias eli Voideltu, kreikaksi Hristos:

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen (Mashiah nagid), asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. (27 Dan 9:25)

##

A01B75Fi

Kun Kristus ratsasti aasilla Jerusalemiin oli aika täyttynyt prikulleen. Seuraava jae ilmoittaa vielä Kristuksen tuhoamisen, tai sananmukaisesti poisleikkaamisen, jolloin Israelin kellot pysähtyvät ja pakanakansojen* aika alkaa. Huomaa, että tekstissä mainittu Mashiah ha-nagid, Voideltu ruhtinas, ei ole sama, kuin se hyökkäävä ruhtinas (nagid), joka tulee hävittämään temppeliä. Israelin kalenterista yksi vielä käyttämättä jäänyt vuosiviikko päättää kansojen ajat ja myös Israel petetään, jonka jälkeen tulee hävittäjän tuomio:


Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu ruhtinas (Mashiah nagid), mutta ei hänen itsensä tähden (ve-ein lo). Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän tekee lujan liiton monien kanssa yhden vuosiviikon ajaksi, ja vuosiviikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee iljetyksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (27 Dan 9:26-27)

##

A01B76Fi

Sivulle 2: Jumalan kuningaskunnan ohjelmajulistus